perjantai 28. huhtikuuta 2017

Alanyan kuulumisia


Alanyan luumukausi alkaa... raakoja, sanon...
Alanyan GAzipasan lentokentän osalta kuuluu uusia positiivisa uutisia. Mm. lentoyhtiö SunExppress palaa käyttämään kenttää. Tämä tietää uusia mahdollisuuksia reittilentoja etsiville. Antalyan maakuntahallinnossa pohditaan puolesta ja vastaan julkijuopottelua. Tuo koskisi sekä turisteja että paikallisia. Alanyassa yllättävän moni paikallinen on niin maallistunut, että vetää kaljaa, viiniä tai Rakia tms suht avoimesti. Haasteena ja karmeutena on päihtyneenä ajaminen sekä kaupungilla jo näkyvät päihdeongelmaiset. Hyvä että asiaa käsitellään ja siitä puhutaan. Julkisilla paikoilla juopottelu on kielletty Suomessakin, on ollut jo vuosia, mutten muista kuinka kauan.

Alanyassa on jaettu tänään kaupunkilaisille ilmaisia ison kurpitsan taimia. Ja torien ja kuvien perusteella luumut ovat päivän sana, eli tulleet torille. On siellä toki paljon muutakin herkkua, jota täällä Suomessa kaipaan pohjattomasti. Täällä nämä hedelmät ja kaikki ulkomailta tulevat "tuoretuotteet" ovat niin käsiteltyjä /ruiskutettuja/ kyllästettyjä / kuorrutettuja ja ties mitä, etten juurikaan viitsi syödä. Eilisen ruokailun jäljiltä on molemmat huulet pienille, verisille halkeamille asti kuivaneina. Ei juuri kärsi hymyillä eikä edes syödä mitään, missä suu tarvitsee avata kunnolla. Osui olemaan jotakin sillä tavoin kyllästettyä tai ruiskutettua muka-tuoreruokaa tai muka-puhdasta ruokaöljyä, että näin pääsi käymään.

Osuipa silmiin myös kaupan mainoslehtinen Alanyasta. Talvella, kun  etsin polkupyörää normaalihinnalla, niin alle 500 TL pyöriä ei mukamas enää ollut, ja useimmat pyysivät polkupyrästä 1.200 TL, turistit kun mielellään senkin maksavat, eivätkä pistä vastaan... No, nyt on taas myös niitä fillareita, mitä paikallisetkin ostavat. Hinta 26 tuumaiselle vaihdepyörälle 266 TL. Itse olen nyt sen ulottumattomissa, mutta katsotaan mitä syksymmällä löytyy. Näin se sitten menee taas. Taidan olla SUomessa pidempään kuin lähtiessäni arvasinkaan... Alanyassa sen sijaan parhaillaan turistimäärät sen kun kasvavat, ja tämän päivän lehtiuutisen mukaan venäläisturisteja vastaanottavat hotellit saavat buukatua lähes täysia majoitusvuorokausia. Suorat lennot ja viisumihelpotus/passihelpotus Venäjältä tuottavat tulosta. Turisteja tulee myös Keski-Euroopasta, ja muiltakin suunnilta. Hienoa :)) .
Bademağac köyn hedelmätarhoja ja näköaloja merelle

”He ovat itse asiassa kaikki ystäviä, samalla puolella. Kaikki luulevat, että maailmassa on olemassa taistelupareja, hyviksiä ja pahiksia, mutta korkeimmalla tasolla se on ainoastaan peliä, ja he kaikki toimivat yhdessä. -Ronald Bernard” tässä artikkelissa

Meidän ei ole pakko lähteä mukaan poliitikkojen ja vallanhimoisen eliitin peliin. Voimme jatkaa normaalia elämää ja tehdä sitä minkä hyväksi ja oikeaksi koemme.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Laajempia näköaloja Alanyasta

Alanyan kaupungin tienaukaisija töissä korkealla vuoristossa
Kyllä niin sydäntä lämmitti ja mieltä piristi, kun sai katsoa Alanyan kaupungin jakamia kuvia Alanyan pohjoisimpien
vuorten teiden kunnostuksesta ja avaamisesta kesäliikenteelle. Eilinen lumi- ja loska täällä Suomessa otti päähän aikalailla. Se, että Alanyastakin löytyi vielä eilen tuollaisia lumimääriä, helpotti huomattavasti tämän lämpöhakuisen naisihmisen lämmönkaipuuta. Toki Alanyassa ja erityisesti keskustan kaduilla on jo hyvinkin lämmintä. Keskustassa tuulettomalla alueella auringon paistaessa lämpötila nousee jo yli +30 C. Rannoilla ja tuulisilla alueilla lämpötila liikkuu +20 - 30 C tuntumassa. Yölämpötilatkin ovat jo +10 - 17 C tienoilla. Sataman sääennusteen mukaan tämä ja pari seuraavaa päivää on lähes tuulettomia ja meren aallot hyvin pieniä. Meriveden lämpötila on nyt 19 C, joten pohjoismaalaiselle uiminen on jo mahdollista ja virkistävää ;) .


Alanyaan tuotu turistisukellusvene satamassa.
Alanyan satamasta voi nyt bongata tällaisen 24-paikkaisen turistikäyttöön suunnitellun sukelusveneen. Ihan nousi iho
kananlihalle, kun mietin, että menisin vedenpinnan alle jollakin härvelillä... No, moni tykkää  pienoissukellusveneellä tehdyistä pinnanalaisista reissuista ja näkymistä. Alanyassa on taatusti paljon nähtävää sekä historialliselta että meribiologiselta kannalta katsottuna. Ja ne vedenalaiset värimaailmat ovat varmasti huikeat. Siellä saattaa nähdä isojakin merikilpikonnia, paljon erilaisia kaloja, delfiinejä ja jopa meduusoja, jos oikein hyvä tuuri sattuu. Alanyankin edustalle eksyy muutamia meduusoja toisinaan, joskaan ne eivät käsittääkseni ole siellä vielä kovin yleisiä.Ja ties mitä "vedenneitoja ja uimamaistereita" noista pinnan alla olevista ikkunoista lopulta näkeekään. Ja tuli ihan vaan mieleen, että kuinkakohan pitkälle niihin Kalekukkulan alla oleviin luoliin tuolla härvelillä pääsee? Esim. fosforiluola on pinnan alla, ja olikohan salakuljettajienkin luolassa myös vedenalaista onkaloa. Ne olisi mielenkiintoista nähdä. Rakastavaisten luola sen sijaan on korkealla, jonkun metrin vedenpinnan yläpuolella.

Alanyassa kukkii tällä hetkellä mm. muinaista perua oleva neidonhiuspuu vaaleanpunaisin kukin. Kukkaloistoa on niin maassa, puissa kuin pensaissakin. Lisäksi keskustassa ja keskustan ulkopuolella, meren rantamilla ja vuoristossa on ihan erilaiset omat väriloistonsa, luonnon piirteensä, niin että muistahan käydä myös vuoriston puolella. Monella bussilinjalla, vuokratulla autolla tai moottoripyörällä, tai vaikka fillarilla pääsee näkemään muutakin kuin keskustan, baarit ja lähimmät rannat. Tutustu vaan alueeseen hieman laajemminkin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pikku-ukko

Suomi 26.4.2017, keväiseltä näyttää
Jee, kotona. Viikon työputken päätteeksi tuo 07-21.30 päivä meni yllättävän hyvin niin keskittymiskyvyn kuin nauruhepulinkin osalta. Ainoa hepuli oli aamulla. Ennen kuutta kävelin tuossa ällöttävässä nilkkoihin asti lunta ja loskaa -kelissä 2 km päähän bussipysäkille. Kengät olivat läpimärät, samoin sukat. Juuri ennen pysäkkiä oli poikkeuksellisen hyvää "lumiukkolunta"... ainakin väsyneen ja nauruhepulia lähestyvän kävelijän mielestä. Niinpä väsäsin bussipysäkin penkille pienen lumiukon. Ajattelin, että jos se saa yhdenkin ihmisen hymyilemään, niin se on paikkansa ansainnut. Viiden minuutin kuluttua samalle pysäkille tulee 18-20v nuori mies, jonka olen nähnyt useina aamuina tuolla pysäkillä samaan aikaan. Nuorukainen huomaa lumiukon, ja lähes pudottaa tupakkansa, kun suu loksahtaa auki. Katseleen sitten hämmentyneen ja selkeästi arvioivan näköisenä minuun ja lumiukkoon, minuun ja lumiukkoon... kunnes on purskahtamaisillaan nauruun. En kysynyt miksi. Bussi tuli, ja minä ja nuori mies nousimme bussiin, lumiukko jäi penkille. Toivottavasti sillä oli kiva päivä ;) .

Aamulla 05:30 lähdin kotoa, ja illalla 22.20 tulin samalta reissulta takaisin. En jaksanut edes laittaa ruokaa tai syödä. Nyt odotan että kroppa rauhoittuu, ja alan nukkumaan ilman herätysaikoja. Herään sitten kun huvittaa. Lupaan, että se, joka soittaa aamulla aikaisin, kieritellään lumiukoksi lähimmässä lumisessa rinteessä. Tuonne jäi lunta satelemaan isoin hiutalein, joten saattaapi olla aamulla taas lisää lunta pihamaalla. Kotiin tullessa sain taas nauraa. Läppärini hiiri oli saanut uuden lookin. Jollakin oli ilmeisesti ollut luova inspiraatio, sillä hiiri oli askarreltu koiran pääksi...

Kerrankin muistan laittaa linkin Alanyaan saapuvista jättiristeilijöistä kertovaan lehtiartikkeliin.  

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Rannalle, sannalle...

Alanyan kaupunginjohtaja ja köysiradan lähtöpaikka
Kivan mutta rankan työpäivän loppuminuuteilla kuulen, kuinka oma kännykkä soi laukussa. Se on soinut tänään aika monta kertaa, enemmän kuin muina päivinä. En silti vastannut ainoaankaan, kun en kuljeta omaa kännykkää mukana asiakkaitten kotona. Nytkin ajattelen, että teen ensin työni kirjallisen puolen loppuun, ja katson sitten kuka soitti. Hetken päästä soi tiimin vastaavan kännykkä, ja minua kysytään puhelimeen. Melkein jo arvaan mistä on kyse, sillä huomiselle oli suunniteltu vapaapäivä. Ei tullut vapaapäivää, vaan tuplavuoro. Kun aamulla lähden kotoa 05:30 ja palaan illalla noin kello 23, niin ainoa varma asia on se, että ylihuomenna pidän vapaapäivän (ellei toinen työ ala jo silloin), ja mitä todennäköisimmin nukun suurimman osan päivää. Tuplavuoro tarkoittaa työskentelyä 07-21.30 ja matkat päälle. Hyvä että on töitä ja mukavat työkaverit.

Sää on vielä hieman vaihteleva, kotoisasti.
Alanyassa köysirata, tai mikä sen härvelin nimi sitten suomeksi onkaan, on valmistumassa, tai siis viimeistelyjä vaille valmis. Toukokuun turismifestareitten aikaan ehkä, kenties on radan avajaiset. Sen jälkeen köysiradalla pääsee Damlatas-luolan lähistöltä, Kleopatrarannan alkupäästä Kale-kukkulalle, sinne museon taakse. Köysiradalle povataan suurta suosiota ja alkuvaiheessa mahdollisesti jopa jonoja, kun uutuudenviehätyksen voimasta näköalamatkalle jonottavat niin paikalliset kuin turistitkin. Alanyassa on tällä hetkellä kuulemma ajankohtaan nähden normaalit turistimäärät, ja kohtuullisesti vipinää eri puolilla kaupunkia. Kaikki hotellit eivät vielä ole auki, vaan turkkilaisille turisteille palvelujaan myyvät hotellit avautuvat vasta toukokuun lopussa, koska turkkilaisten lomakausi alkaa kesäkuussa.

Alanyan Obaan tulevan aluesairaalan avaamisvalmistelut on aloitettu. Kohta on käytössä ihan
...ja ranta kutsuu jo niin kulkijaa kuin auringonottajaakin.
upouusi, tarpeeksi iso, monipuolinen, moderni ja myös turisteille ja terveysmatkailijoille palvelujaan myyvä sairaala. Yksi sairaalassa  tulkkaamista ja asiakasneuvontaa tekevistä kurdimiehistä on opiskellut Suomessa sairaanhoitajaksi, ja on tuolla töissä mm. auttaakseen suomenkielisiä asiakkaita/ potilaita, joten suomenkielelläkin siellä pärjää, ainakin hänen töissäoloaikanaan. Tuosta aluesairaalasta voi ostaa palveluja, eli hoitoa tai tutkimuksia tms. myös ilman vakuutusta, omalla rahalla, sillä toisin kuin Anadolu, Baskent ja Yasam aluesairaala on erittäin edullinen. Siellä asiakashinnat ovat samat sekä turkkilaisille että turisteille, eikä siellä moninkertaisteta hintoja turistienkaan kohdalla. Käsittääkseni sairaalassa voi teettää myös kauneusleikkauksia tms. erityisiä operaatioita. Suosittelen.

Sitten vaan rannalle ja meren äärelle kaikki kykeneväiset. Nautiskelkaa elämästä :)) .

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pullakahvien paikka

Hamamiin kaipaan juuri nyt, tai saunakin käy...
Tuttavat jakavat Alanyasta aivan ihanan lämpöisen näköisiä, aurinkoisia rantakuvia... tuli vaan mieleen, kun töistä aurinkoisessa säässä asunnolle palatessa palelin bussia odotellessa +4C lämmön ja jäisen, kovan tuulen voimasta. Ihan vaan vähän kävi mielessä toisenlainen sää, sellainen Alanyan tropiikki. No, huomisaamuna on taas herätys kukonlaulun aikaan, ja mitä todennäköisimmin pakkasessa, niin kuin tänäkin aamuna. Työautossa on vielä nastarenkaat alla, vaikka joutaisi ne kai jo pois. Lunta on enää asiakkaitten pihoilla siellä täällä. Tiet ovat sulat, kuivat ja älyttömän pölyiset. Kadunvarren isoihin puihin, joita en ilman lehtiä tunnistanut, on jo ilmaanunut isoja, kauniita silmuja, ikään kuin toivona keväästä ja lämpenemisestä. Teki mieleni tähtäillä kameralla, mutta jäi vaan tekemättä, kun kaikki muut kävelevät kiireesti, puhumatta ja vakavan näköisinä kohti bussipysäkkiä. Yritin sitten minäkin käyttäytyä vakavan suomalaisen tavoin, ja unohtaa tyhjänpäiväiset hupsuttelut ja luonnon ihastelut... ai minä vai? En todellakaan.

Tänään töissä teki mieleni kiljua riemusta :)) . Suoritin lääkelaskut ja teorian, suonensisäisen lääkkeenannon teorian ja laskut sekä verensiirtojen tentin sekä hyväksytysti että suht nopeasti. Kipupumpputentti olisi vielä ollut mahdollista suorittaa, mutta sitä varten tarvinnee kerrata keskuslaskimokatetriasiaa, luulisin. Vaikkei lukemattomuudella kannata kehuskella, niin silti nuo tentit menivät hyvin läpi lukematta, vanhasta muistista. Kun jotakin opettelee aikanaan, kannattaa opetella se kunnolla, niin sen muistaa ja osaa myös vuosienkin päästä. Joten toimii niin ajatelukyky kuin muistikin ;) . Osa on jo kysellytkin mitä teen nyt. Olen ollut hoitotyössä, ja jatkan sitä keikkailuluontoisena samanaikaisesti, kun teen erästä myyntityötä ja firman avaamistoimia. Elämästä nauttimiselle täällä sen sijaan ei ole aikaa... tyypillistä suomalaista arkea siis.
Kissanhäntäpuu kukkii taas eri puolilla kaupunkia.

Nyt on omat kirjoittamiset niin minimissään kuin ne vain voivat olla. Työpäivinä koko päivä (12h) menee matkoihin ja työssä oloon. Asunnolle tulon jälkeen elimistö vaatii 1-2 h rauhoittuakseen, ja aamulla menee tunti pari heräämiseen, suihkuun ja aamupalaan. Kun nukun 8 h / yö, niin pikaisesti yhteen laskettuna päivän tunnit onkin sitten käytetty. Suomalaisen perusarkielämää, sitä harmaata puurtamista, jonka seurauksena hymy hyytyy. Ihan vakavasti puhuen, ei tuossa paljoa luovuus kuki eikä ajatus lennä. Kun haluan tehdä seuraavatkin kirjoitusprojektit valmiiksi, niin ei ne ainakaan oman työn ohessa valmistu. Kirjoittamisen on parempi olla taas aikanaan hetken aikaa se päätyö, ja sillä hetkellä ainoa työ. Sekin aika koittaa taas, viimeistään elokuussa. Siihen asti motivoin itseni näihin pyörityksiin.

Alanyassa keskiviikkona kello 9-12 Kulttuurikeskuksessa on koulutus Tuloksiin johtavista opetusmenetelmistä (Başarı Yöntemleri Eğitimi). Mahmutlariin Mevlana caddesin suuntaan valmistui juuri 2 km sinisellä merkattua pyörätietä. Mahmutlarin kadut ovat muutenkin saaneet uutta ilmettä, samoin kuin Kestelin kadut. Kaupungin bussien päivitetyt bussivuorot näkyvät mm täältä Kaupungin bussien facebook-sivustolta Siellä on yleensä kaikkien bussien aikataulut ja niiden voimassaoloaika.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Turkissa juhlitaan nyt ja lähipäivinä

Turkin lähiajan juhlapäivistä muutama sana tähän alkuun. Tänään Turkissa vietetään kansallisen itsenäisyyden ja
lasten päivää. Päivä on valtiollinen vapaapäivä. Turkki oli aikoinaan maailman ensimmäinen maa, joka antoi lapsille pyhitetyn, virallisen lasten päivän. Tänään nuo molemmat juhlallisuudet näkyvät ja kuuluvat kaupunkien kaduilla ja toreilla erilaisina tapahtumina, esityksinä ja kulkueina.

Tuo oli siis maallinen juhla, ja hengellisellä puolella on nyt menossa ns. 3 aylar, kolmen kuukauden erityine jakso, joka päättyy Ramazaniin (Ramadan), eli paaston aikaan.  Tähän kolmen kuukauden aikaan sisältyy turkinkielisesti ilmaistuna Regaib, Miraç, Berat ja Mevlid kandili, sekä Kadir Geceler. Tänään on Miraç kandilin aika ja 10.5. Berat kandilin aika. Esim. Alanyan satamassa on Miraç kandilin vuoksi ollut / On erityinen bändi, joka soittaa hengellistä musiikkia ja ns. meditaatiomusiikkia, Semazenmusiikkia. Tässä linkki kaupunginjohtajan Mirac kandili-tervehdykseen.

Nämä juhlapäivät näkyvät myös rannoilla, puistoissa, Mangal Party- eli grillausalueilla ja kaupoissa, sillä monilla ihmisillä on vapaapäivä, ja ne jotka voivat, ovat perheineen ulkona viettämässä yhteistä laatuaikaa.

Tulossa on turismifestivaali 20.- 22.5.2017. Aiemmin sanoin eri päivämäärät, niin kuin ne oli minulle aiemmin informoitu. Tuo on nyt Alanyan kaupungin virallisessa uusimmassa ilmoituksessa oleva ajankohta.

Tässä linkki Alanyan kaupungin Facebooksivuille lastenpäivän juttuihin 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ärtyneen murinaa

22.30 tulin kotiin iltavuorosta. Ehdin matkalla miettiä niitä pieniä (norsun kokoisia) eroja, joita elämässä on näiden kahden kodin välisessä elämässä. Olen niin väsynyt, että tekisi mieleni kaatua suoraan sänkyyn ja unille, ilman iltapalaa. Koska työvuoron aikana ei ole ollut aikaa syödä eikä juoda muuta kuin kassiin tällaisten hätätapausten varalle ostettu karkkipussi, niin joskushan sitä on syötävä, ja ennen kaikkea juotava nestettä tarpeeksi. Nyt sitten yritän saada kurottua kiinni viimeisen 12 tunnin vajeen... eikä se parissa minuutissa onnistu, tai ole edes järkevää. Matkoineen työpäivä venyy käytännössä 11-12-tuntiseksi. Ja kun tulet viimeiseltä kotikäynniltä toimistolle, ihan hyvin työajan sisällä, on muu työporukka jo sammuttanut koneet ja sanoo, että nyt lähdetään, kirjaa huomenna. Jää kaikki lakisääteiset kirjauksetkin tekemättä, ja kotona huomaan, että kyseisestä yllätyslähdöstä on jäänyt myös työauton avain taskuun. Olisin tarvinnut vain sen 15 min, mitä työaikaa oli jäljellä, jotta olisin saanut hoidettua työt kunnolla loppuun asti. Nyt ne eivät ole kunnolla hoidetut, ja siksi ärsyttää. Onko mitään järkeä työskennellä tällä tavoin? MIssä ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Vai onko tässä maassa jo ihan turha puhua sellaisista? Tällaisina hetkinä toivon, että en missään tapauksessa olisi suomalaisen vanhustenhoidon armoilla sitten aikanaan, vaan vaikkapa Turkissa. Siinä missä täällä taso laskee, tuolla taso nousee. Ja viime vuoden Brittien tekemässä tutkimuksessa Suomen terveydenhuolto ja sairaanhoito oli rankattu sijialle 74, kun Turkki oli sijalla 70. Muut pohjoismaat olivat sijoilla noin 1-10.

Luojan kiitos on olemassa nuo yrityskuviot suunnitelmineen, ja sopivan kokoinen verkosto niitä toteuttamassa.