perjantai 25. toukokuuta 2018

Alanyasta Kyproksen Girneen laivalla

Tämän blogin Alanya-faktaa -välilehdelle olen lisännyt tänään 30.5.-28.10.2018 toteutettavien Kyproksen risteilyjen julkaistut aikataulut, linkin firmaan josta niitä matkoja voi ostaa, sekä firman Alanyan toimimpisteen osoitteen ja puhelinnumeron. Katsopa välilehdeltä tällä päivämäärällä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Alanyan auringon alla seepratkin viihtyy

Alanya, Ulas ja ihana niemeke (taas kerran <3 )
On ollut vipinää ja opiskeluprojekteja sen verran paljon, että koneella istuminen on jäänyt tosi vähille. Nyt tilapäisesti tulee muutos tähän, koskapa tällaisen ensikertalaisen aurinkorannikolla kävijän nahka on palanut niin pahoin, ettei tarvitse näyttäytyä ulkona, auringossa moneen päivään. Jollei kuva puna-valkoisille seepraraidoille palaneesta, pehmeän pulleasta mahanahasta 🙈 olisi niin nolo ja epäesteettinen, jakaisin sen tänne.

No, palovamma-alue on päästä varpaisiin, ja niin turpea, kuuma, kipeä ja voimakkaan punainen että meni sitten kortisonia sekä suun kautta että iholle, perusvoiteen päälle. Juuri viime viikolla kaappia siivotessa totesin, että 1,5 isoa tuubia kortisonivoidetta vanhenee kohta. Ei vanhene enää. 1/2 tuubia per kertavoitelu. Katselin myös vaatekaapissa olevaa mustaa, pehmeää ja löydää neulemekkoa jo aiemmin, ja mietin josko antaisin senkin vaatekeräykseen. Ehei, on oikein hyvä ja tarpeellinen vähintään kerran vuodessa, joka kesäisen tyhmyyden yllättäessä. Yllättää ihan niin kuin talvi SUomessa autoilijat joka vuosi. Kello 12-16 EI kannata mennä rannalle. Ei, vaikka ystävät lomansa alkupäivänä välttämättä juuri tuon ajan haluavat ottaa aurinkoa. UV-säteily on pahin juuri silloin.
Kännykuva Balıkcılar Lokalı ravintolasta Kalelle

Kun on tarpeeksi kova motivaatio, niin jaksaa keskittyä tuntikausia ja päiväkausia
motivaation kohteeseen, arvokkaaksi kokemaansa asiaan. Tuloksena on läpäisty ruotsinkielen tentti sairaala- ja hoitotyönsanastolla. Se on ensimmäinen etappi matkalla, josta tulee hyvin mielenkiintoinen. Ja tuon matkan päässä on tanssi- ja kielikoulun avaaminen. Monta pientä välitavoitetta ja askelmaa on jo takana. Ne vaikeimmat osuudet ovat jo takana. Vaikka edessä on vielä kolme haastetta, ovat ne aiempia helpompia. Elämä on 😍 . Tällä viikolla, kun tänne on kokoontuneena kolme lavatanssin ammattilaista, on tiedossa sekä omat tanssitreenit että ainakin pari paikallista lattaritanssi-iltaa. Jos ei kukaan hae, niin aina voi tanssia keskenään. Ja onnistuu meiltä vienti myös kahdella kädellä, eli tanssitaan salsat ja cha chat kolmikkona, jos siltä tuntuu

Kännykuva Balıkcılar Lokalı ravintolasta itään
Elämä yllätti tänään "harmaahiuksisesti". Minun oli tarkoitus mennä hieman aiemmin
keskustaan, mutta bussi oli myöhässä, ja se hiukan harmitti, sillä tulin myöhässä sovitulle tapaamispaikalle. Siinä taisi olla kuitenkin kohtalon sormi pelissä. DoyDoyn edestä Atatürk-patsaalle päin mennessä keskellä pientä risteystä eräs työvaatteinen mies pysäyttää minut, siihen keskelle risteystä. "Hei, enkö minä tunnekin sinut? Emmekö olekin tavanneet aikaisemmin?"

Ajattelin, että taas näitä yrittäjiä, mutta joku miehen kasvoissa ja erittäin lempeissä silmissä kutkutti muistin sopukoita, ja sanoi Kyllä, ennen kuin edes tajusin. Kyllä, olemme tavanneet... Kukahan sinä sitten oikein olet, raksuttaa ajatukset samalla kun mies puhuu (engantia). Sitten hän kysyy, että eikös minulla ole tyttö ja poika, ja kertoo pari yksityiskohtaa. Sanoo sitten, ettei ole tehnyt valokuvaajan töitä enää kolmeen vuoteen, vaan on nyt XX -työssä. Ahaa-elämyksen lamppu syttyy. Fatih. Valokuvaaja Prince-hotellista touko-kesäkuulta 2011.

Kännykuva, kaverit vielä rannalla :D
"Ai, sinä muistat minun nimenikin. Silloin tapahtui väärinymmärrys, jonka olen halunnut korjata, mutta en saanut sinua mitenkään kiinni." Mies oli yhtä hymyä, ja puhetta olisi jatkunut vaikka kuinka kauan. Fatih oli todella kauniskasvoinen mies silloin. Kiiltokuvapoika. En olisi tunnistanut häntä ellei hän olisi puhutellut. Ihmettelen että tunnisti minut vaikka on nähnyt viimeksi seitsemän vuotta sitten. Hän on nyt täysin harmaantunut, ja komea mies. Ihan pitää vuosia laskea että osaan suhteuttaa muutoksen kokonaisuuteen. Edelleen hänessä näkyy kamppailulajiharrastus ja tanssi, lihaksissa ja liikkumisessa. Hiukan kyllä tunsin itseni vanhaksi... mutta se ajatus meni äkkiä ohi 😄.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Nauti lomasta, muista 155

Astmalääkkeen vaihto teki lämpöyllärit. Alanyassa on nyt ihanat yli +30 C ja kunnon kesä. Kun sitä normaalisti käyttämääni astmalääkettä ei ole saanut täältä pariin kuukauteen, lääketehdas ei toimita sitä tänne, niin vaihdoimme toiseen astmalääkkeeseen. Nyt on ollut ihan käsittämättömiä haasteita lämmön kanssa. Siis minä, jolla ei koskaan ole ollut lämmönsieto-ongelmia, olen nyt pyörtymisen rajamailla, ja istun ravintolassa varjossa juomassa vetta, teetä, vetta... eikä auta edes juonti, suolan syönti eikä mitkään omat konstit. Verenpaineet ovat hirveän matalalla.

Aiempi lääke nosti paineita hieman, ja se oli matalapaineiselle ihan ok. Nyt tämä laskee niitä vielä siitä normaalimatalasta tasosta alaspäin. Esim tänään, sen jälkeen kun lopulta pääsin kotiin, yläpaine oli 105, alapaine 47 mmHg. Sellaiselle, jonka kroppa joutuu olosuhteiden pakosta tottumaan mataliin verenpaineisiin, nuo ovat ihan ok. Juniorillani on yläpaine vielä vähemmän, tosin näillä lämpötiloilla hän on nuorempana pyörtyillytkin. Minun kroppani ei ole ehtinyt tottua, enkä totuta, vaan käyn huomenna kysymässä taas joko arvoisa lääkeyhtiö olisi toimittanut Alvescoa myös tänne. Alvesco sopi minulle, ja kroppa ei tykännyt huonoa edes +45-50 C lämmöistä, kun sitä huolsi oikein.

Kuva niille, jotka eivät tykkää kukkakuvista ;) 
Eli siis teille, joilla on joitakin lääkityksiä, ja jos tulee lämpimässä ongelmia, niin
keskustelkaapa (fiksun) omalääkärin tai alan erikoislääkärin kanssa. Saattaa olla, että huonovointisuutenne syy löytyy lääkepurkista. Jokaisella lääkkeellä on aina sivuvaikutuksia. Ja todellisuus on se, että joku aine on lääke silloin kun hyviä vaikutuksia on enemmän kuin huonoja vaikutuksia. Jos haluat oleskella Alanyassa tai missä tahansa myös lämpimään aikaan, niin pohdipa tuostakin näkökulmasta lääkitystäsi lääkärisi kanssa. No, osa on sellaisia joiden kanssa on ihan turha keskustella, mutta hakeudu silloin erikoislääkärille.

Keskustelusta tuli mieleen tämänpäiväinen röyhkeä kukkakeppi. Se, että joku alle
kolmekymppinen, huonosti pukeutunut, paljaita varpaitaan tuolilla kuivatteleva kuikelo huutelee naisille (tässä tapauksessa naiselle) vaikka mitä, ikään kuin jokainen nainen olisi hänen tuosta noin vaan otettavissa, saa minut helposti kommentoimaan jotakin takaisin. Ihan vähän vaan, sillei niin kuin maan päälle palauttavasti 😁. No, tehän tiedätte jo kokemuksesta ja entisistä teksteistä mitä se on. Kun siihen nyt lisättiin se, että oli tosi huono, pyörryttävä olo ja valtava väsymys, niin kommentti tuli pienellä viiveellä, ja turhankin terävänä... omasta mielestä. Sitten mietin hetken, että ei himputti, mitä oikein tuli sanottua. Ihan väärä sana. En muista että olisikin noin lepsusti moittinut ketään, silloin jos olen vaivautunut kommentoimaan törkeästä käytöksestä.

Mutta siis siihen pointtiin. Moni tuttu suomalainen nainen sanoo edelleen, että ei haittaa vaikka ne mitä huutaa. Ihana kun edes huomaavat, ja että ihana kokea olevansa haluttu 🙈. Minun on vaikea ymmärtää, että joku laittaa itsensä tuolla tavoin alennusmyyntiin. Että on ihan sama, vaikka häntä pidetään h*orana, helppona, kaikkien kanssa tuosta vaan touhuavana... Saat tasan sen verran kunnioitusta, kuin mitä minimissään muilta vaadit, mihin ympäristösi opetat. Talviaikaan tätä naisia loukkaavaa käytöstä ei näy eikä kuulu, mutta nyt on taas Alanyan ulkopuolelta tulleet saapuneet, etenkin idän *****, ja ongelmat saapuneet ihan eri mittakaavassa kuin mitä on ei-sesonkiaikana.

Taas täällä vasta olleiden tuttavien kokemusten perusteella muistutuksena kaksi lomaa helpottavaa asiaa.

1. Taksiin noustessa: Älä tee ennakkodiiliä, sillä siinä tulet AINA huijatuksi. Täällä vasta olleet tuttavaperheet käyttivät takseja paljon. Lähes poikkeuksetta taksikuskit halusivat ajaa ilman mittaria. Olin viimeisille päiville kertonut aiemmissa taksiajoissa huijatuksi tulleelle perheelle, että näyttää taksamittaria (jos ei ole yhteistä kieltä), ja vaatii sen käyttöä. Ei sulje ovea ennen kuin taksikuski suostuu käyttämään taksamittaria. Useat taksikuskit olivat suuttuneet siitä, että heidän piti ajaa mittari päällä. He nimittäin olivat moninkertaistaneet maksut kun perheet aiemmin olivat kysyneet *paljonko maksaa*, ja ajaneet ilman mittaria. Suomalaiselle se ei ollut paljon, mutta periaatteessa huijaus ja moninkertainen hinta. Taksikuski ei saa ajaa asiakkaat kyydissä metriäkään ilman taksamittarin päällä oloa, etenkään, jos ovat laillisia takseja, joilla on toimilupa. Jonkun verran taksitolpilla näkyy olevan sellaisia takseja, joilta on numero poistettu ovesta. Heillä ei ole lupaa.

2. Jos on ongelmia, ota kännykkä ja näppäile siihen myyjän / taksikuskin nähden 155 ja ole painavinasi luurin kuvaa. 155 on poliisin numero, ja jos tulet huijatuksi, painostetuksi, kaltoinkohdelluksi, ahdistelluksi yms. soita aina poliisille nimenomaan tuohon numeroon. Joidenkin ulkomaalaiset liittymät vaativat +90 siihen eteen, mutta käsittääkseni useimmilla se toimii tuoltaan, koska olet täällä ja näiden teleoperaattoreiden alueella.

Kadunvarsikauppiailla Ei ole lupa huutaa, painostaa tai tarttua käteen, vaatteeseen tms. Nuo idänihmeet eivät välitä mistään säännöistä, ihmisten hyvinvoinnista, verojen maksusta tai muustakaan tarpeellisesta pätkän vertaa työskennellessään kesät täällä. He edelleenkin rakastavat rahaa yli kaiken, painostavat kaupantekoon ja huijaavat aina kun voivat.

Kävin tänään basaarialueella, jossa on paljon sitä porukkaa. Olin nähnyt liikkeen edessä tarpeeksi isona sellaisen paidan, josta olin kiinnostunut. 25 TL hintaisesta paidasta pyydettiin 225 TL. Sitten vakuuteltiin, että koska sinä puhut turkkia ja blaa blaa blaa, niin saat sen puoleen hintaan, 125 TL:lla, että noin paljon tulin hinnassa vastaan. Adanan reissu oli kuitenkin silmiä avaava. Sinne kannattaa muidenkin mennä, niin näkee todellisen hintatason. Kiertelin basaarialuetta hieman enemmänkin. Sama virsi joka nurkalla. Se baraasialue on turistien höynäytyspaikka. Se ei ole tyhmä joka pyytää korkeaa hintaa, vaan se joka maksaa. Ihan turha uskoa kaikkien idänihmeiden itkuvirsiä. Moni niistä ajaa uudella, kalliilla autolla, ja tienaa enemmän kuin sinä.

BAsaarialuetta paljon turvallisempi (ei tarvitse mennä ylä- eikä alakertoihin painostettavaksi) on esim. tiistain tai torstain hedelmä- ja vihannestorin yhteydessä olevien vaatemyyjien kojut. He ovat täällä asuvia, paikallisia asukkaita, ja he tekevät sitä työtä ympärivuotisesti elättääkseen perheensä. He ovat myös omiensa keskellä, eli he eivät halua joutua noloon tilanteeseen ja häpeämään käytöstään omiensa keskellä. Jos haluat avustaa paikallisia ihmisiä esim. vapaaehtoisesti maksamalla tuotteista liikaa, niin kannattaa ojentaa se liikamaksu noille oikeasti pienemmillä tuloilla eläville kojumyyjille.

Ensi viikko tuokin uudet kujeet, ja uutta vipinää.


lauantai 19. toukokuuta 2018

Lauantaina Alanyassa tapahtuu

Atatürkin muistopäivä, nuorten ja urheilun päivä 19.5.
Myönnän, nyt väsyttää, on nälkä ja tekisi mieli heti nukkumaan. Muutaman rivin kirjoitan jo nyt yöllä, ja loput huomenna konsertin jälkeen. Aika on mennyt kielten opiskelussa. Aamulla oli sellainen intuitio, että tänään se tapahtuu. Niin kävikin. Tänään aamulla tulla tupsahti eteeni hoitotyön ja sairaalaruotsin kielikokeen kirjallinen osa. Siinä tekstiä lukiessani sitten tuskanhiki otsalla mietin, että kauankos tämän tekoaika olikaan, että miten ehdin tehdä sen ajoissa. Aihepiirin valinnan kohdalla mietin, että se oli aikalailla suomalaisittain osuva, suomalaiseen sairaalamaailmaan kovinkin osuva. Sain siis eteeni lääkärin potilaasta tekemät anamneesin, statuksen ja epikriisin, på svenska.

Hükümet katu, sataman basaareilla
KUn sairaanhoitaja tekee hoitotyön anamneesin, statuksen ja epikriisin, niin nykyään ne pohjat ovat tietokoneella, eli runko on koneella. Itse pitää tietää mitä mihinkin osa-alueeseen kuuluu, mitä minnekin pitää lain mukaan kirjoittaa ja mitä ei saa kirjoittaa, ja millainen kokonaisuus palvelee potilasta ja/tai hänen jatkohoidostaan vastaavaa tahoa. Nyt naputtelin rungon ja asettelut ja tekstit, ja siihen meni aikaa noin 2-3 kertainen määrä suomenkielisenä ja koneella olevaan pohjaan tehtäessä. MUtta uskoisin, että harjoitus auttaa tuossakin, ja potilastietojärjestelmä sekä se, että tuntee potilaan ihan oikeasta elämästä, eikä vain lue paperista. Sain tehtyä mitä piti, eikä se nyt ihan toivotonta ruotsia ole, joskaan ei täydellistäkään.

Päivään mahtui vielä tomaattitarhan hoitoa, parvekkeella ja asunnossakin lämmöstä (>+30C) nauttimista. Tässä vaiheessa siis hymyilytti ja asiat oli suht koht hyvin. Sitten iski katoamiskatastrofi. Yksi
Lamppujen valojen lisäksi taivaan ja moskeijan valot
hyvin tärkeä yhteisöpalvelimelle talletettu kokonaisuus, jonka eteen useampi ihminen on tehnyt töitä, on kadonnut kuin pieru Saharaan. Kuka sössi, en tiedä. Miksi katosi, en tiedä. Eikä se riittänyt. Jostain syystä omalle tallennusvälineelle aiemmin talletetuista asioista on vaurioitunut osia, enkä siitäkään tiedä miksi. Tiedän vain, että nyt vaaditaan taas useamman ihmisen järjestelyt että samanlainen saadaan uudestaan aikaiseksi. Minä niin tykkään biteistä ja toivottomasta bittiavaruudesta 🙈. Positiivista on tietysti se, että nyt asian voi tehdä vielä paremmin kuin viimeksi.

Huomenna valmistaudun ensi viikon tentin 2-osaan, siihen puhumisen puoleen. Jos siis kuljeskelen pitkin rantaa itsekseni ruotsintapaisesti muille (ei näkyvissä oleville) hoitajille tai lääkäreille puhellen, niin anna rauhassa jatkaa matkaa. Älä herätä "unissakävelijää". Siis ihan oikeasti puhumisen sujuvuus ja rutiini tulee vain puhumisen kautta, ei hiljaa olemalla. On siis paree puhua pari kolme päivää ruotsiksi, ja nimenomaan sairaalasanastolla. Ensiviikolla saattaa yöunetkin olla ruotsiksi 😁. Olen päättänyt läpäistä tentin.

Konsertoi Alanyassa 19.5.2018 klo 22
Huomenna vietetään Atatürkin muistopäivää, ja nuorten ja urheilun päivää. Alanyan kaupunki tarjoaa nuorille ja muillekin päivää juhlistaville kaupungintalon takana kello 22 alkaen suositun Manga-yhtyeen konsertin. Atatürk patsaan puolelta pihalle mennessä pääsee paastokuukauden juhlistamiseksi pystytetylle tapahtumapihalle, jossa on pieniä kojuja ja pieni näyttämö. Siellä on huomenna enemmänkin lastenohjelmaa. Sataman puolelta ja rannan puolelta kaupungintalon taakse tullessa pääsee Mangan konserttiin, mikäli olen käsittänyt oikein.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kesäinen viikko 😍

Kleopatrarannan puolivälissä on varjoa tarjolla
Hiukan tukkoinen oli aamun ensimmäinen heräämisen harkinta. Yöllä oli taas vaikka minkä sortin melua, pakoputkirikkoisesta moposta omitiusesti meluavaan autoon. Busseja, henkilöautoja ja muita päivittäisiä ääniä en huomaa yölläkään, vaikka nukunkin jo ikkunat ja parvekkeiden ovet auki, yöllisen ympäristön jatkuvassa äänimaailmassa. Sen sijaan tavallisesta poikkeavat äänet herättävät useinmiten. Aamulla annoin itselleni luvan nukkua vähän pidempään, ja heräsin tuntia myöhemmin ovikellon soittoon.

Oven takana oli naapuri ruiskun, neulan ja
lihakseen pistettävän antibiootin paketin kanssa. "Sinähän sairaahoitajana varmaankin pistät tämän minulle, kun XX on tähän aikaan töissä, ja pystyy pistämään aina iltaisin." Näytin varmaan aika pöllämystyneeltä ja hitaalla järjenjuoksulla varustetulta, kun hän jatkoi ennen kuin ehdin vastata: "Niin, etkös sinäkin osaa näitä pistää?".

Kleopatrarannalta tämäkin
Niin sitten tarkastin pakkauksen ja rouvan allergiatilanteen, liuotin kuiva-aineen pakkauksessa olleeseen liuokseen... ja totesin että neuloja on vain yksi, ja sekin ihan järkyttävän iso, ja että on pistettävä
lihakseen samalla neulalla kuin millä on lävistänyt kumitulpan. Eh. Vain tiettyjä tosi paksuja lääkeinjektioita olen Suomessa joutunut pistämään isolla neulalla. Ne siirappimaiset tahmaliuokset eivät mene pienistä neuloista läpi. Mutta, tuo olisi helposti ja normaalisti mennyt ohuella lihasinjektioneulalla. Ei kuulemma sattunut, neulan koosta huolimatta, joten on ilmeisesti tekniikka tallella tai tosi kohtelias naapuri.

Kleopatrarannan puolivälissä näitä pulusia riittää
Meillä on lintujen puolesta ihan erilainen kesä kuin mitä kaksi aiempaa ovat olleet. Aiempina kesinä linnut ovat hävinneet siinä vaiheessa kun hyttysmyrkytykset on
aloitettu. Nytkin ikkunasta kuuluu keltasirkkujen sirkutus, pääskysiä lentelee tosi paljon, ja kyyhkyset kujertelevat joihinkin aikoihin päivästä. Hyttysmyrkytys on nykyään erilaista, enemmänkin hyttysten lisääntymisen ehkäisyyn kuin lentävien hyönteisten eliminointiin perustuvaa. Hyttysiä on näkynyt tosi vähän. Tai no, en ole nähnyt muuta kuin kasvoihin ja käsiin koko kevään / alkukesän aikana yöllä tulleet 4 pistojälkeä. Vain 4 nyt lokakuun jälkeen, koko aikana, ja nämäkin viimeisen 2 viikon sisällä.

Olisipa mieluisen värinen kukka 
Parvekkeen minitomaattien kukissa näkyy
pörräävän pikkukärpäsiä, joten hyönteisiä on elossa ja olemassa. Samoin välillä näkyy niitä tosi isoja, lentäviä koppakuoriaismaisia hyönteisiä, joiden nimen olen unohtanut. Kuitenkin se, jonka pistoa/puremaa pelätään. Sen lisäksi on perhosia ja ampiaisia ja sammakoita ja vaikka sun mitä. Sammakoista tuli mieleen pyrstosammakko eli salamanteri. Alanya on toinen Turkin salamanterialueista. Täällä on vielä jonkun verran salamantereita, ja hyvällä tuurilla sellaisen saattaa nähdä. Niihin ei kanata koskea, kuten ei muihinkaan villieläimiin, jotta ihmisen käsistä ei tartu niihin mitään eläimelle itselleen vaarallisia bakteereja. Mieluusti toivoisi salamantereidenkin jatkavan elämäänsä ja ylläpitävän lajin säilymistä.

Tuosta pulukuvasta... haaveilin ottavani lähikuvan muutamasta pulusta, paikassa jossa tiesin läheisen ravintolan kokin ruokkivan puluja. Siinä kameraa asetellessani kuulin vihellyksen, enkä tajunnut ennen kuin iso puluparvi lehahti paikalle, entisten lisäksi. Kokki siellä vislasi merkiksi tarjoilun aloittamisesta. Mutta pulujen pölisevät höyhenet ja lintukirput -ei kiitos. Jäi sitten lähikuvat ottamatta. Alin kuva kertoo siitä, että Alanyaan on nyt istutettu paljon köynnösruusuja. Nämä näin Kleopatrarannan puolella, kävelijöille tarkoitetulla bulevardilla.

Itse jatkan viikkoa aurinkoisella mielellä ja kesäsuunnitelmia muotoillen.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ulakselta keskustaan, paljon kuvia

Alanyan Ulakselta Antalyaan päin kuvattuna
Illalla olin lähdössä katsomaan euroviisujen finaalia Swedish Connectioniin, ja pitkään arvoin ovella takkivalinnan kanssa... teki mieleni laittaa kevyttoppatakki päälle, kun ilta oli niin kylmänviileä. Tosi paljon paleli, sillä päivään nähden lämpötila laskee yöksi vielä paljon,noin +30 C:sta 16 C:een, ja se tuntuu koko kropassa. Tosin kroppa oli viluinen myös pitkän lenkin ja vähäenergisen ruoan vuoksi. Lopulta lähdin ilman toppatakkia, pikkutakkiin turvautuen, vähän niin kuin ympäristön painostuksesta ;) .

Ja sitten vähän keskustaan päin. Ihana niemeke.
Eilen päätin rantakadulta 101 bussiin noustessani, että menen bussin päätepysäkille ja kävelen sieltä kotiin. Luulin että tämäkin bussi menee Lunaparkin, huvipuiston luo, mutta ei. Se jatkoi tunnelin läpi, purjehdussataman ohi, seuraavankin tunnelin läpi kohti Konaklin rajaa. Arvaapa monestiko alkoi päätös kaduttaa tuolla välillä? Olen nimittäin sen verran urheiluhullu, vaikka juuri nyt pehmeä ja pulleva olenkin, että teen sen mitä aion tehdä. Siellä Konaklin rajalla se sitten kiepautti u-käännöksen, ja kun siinä kohden en nähnyt pysäkin merkkiä (ties vaikka olisi ollut, en vaan halunnut nähdä, niin tulin vähän matkaa takaisin päin.

Alanyan huvivenesataman länsireunaa
Ulaksen kohdalla hyppäsin bussista pois, ajattelin hetken aikaa kerätä voimia tuolla kivalla paikalla koska matkaa oli nyt enemmän kuin mihin olin varustautunut. Ei nimittäin ollut mukana edes juomaa, tosin matkalla on marketteja. Otin siinä pari kuvaa ja pyörsin viipymispäätökseni, sillä koko tienoo oli niin sinertävä rasva- ja sytytysnestesavusta, ettei siellä kauaa viitsinyt olla.  Ihan ilmiselvä lauantai, ja perheet perinteisesti viettävät yhteistä ulkonaoloaikaa grillauksen ja vatteiden savustamisen merkeissä. Eipä ainakaan itikat tule luo, kun on tarpeeksi paksu savu ympärillä...

Sama paikka. Pudotusta on paljon.
Siinä vaiheessa kävelyvirtaa oli vielä hyvinkin. Ohi menevien autojen joukossa oli ilmeisesti metsien keskeltä ja vuorien tuolta puolen tulleita tollukoita, sillä tööttäilivät enemmän kuin mitä jaksoi kuunnella. Alanyalaiset ovat jo niin tottuneita yksinkin lenkkeileviin naisiin, etteivät reagoi enää millään tavoin. Joillekin se on silti "erilainen näky". No, Keski-Suomessa soi töötit kun fillaroi nelostien reunalla. ...ja tuli mieleen se eräs autoilija, joka ajoi Pihtiputaan keskustassa ojaan, kun otin aurinkoa rivitaloasunnon takapihalla, ihan perusbikineissä. Oli varmaan säikäyttävän karmea näky ja meni äijältä pasmat sekaisin ;) . No, rantaraitilla näkyi tänäänkin kaikkea sellaista, että hämmästelin minäkin aurinkolasien takana, mutta en sentään kurvannut fillarilla ojaan. Vaan takaisin tuohon länsipuolen rantaan. Tuolla puolella on yllättävän paljon kaikkea kivaa nähtävää, ja sinne kannattaa kävellä tai pyöräillä. Rannat ovat kauniit kaikessa kallioisudessaan, jyrkänteineen ja vedestä törröttävine kareineen.

Sataman kohdalta vuoristomaisemaa
Tajusin tätäkin kuvaa ottaessani, että lähes poikeuksetta olen kai tuossa kohden tuijottanut merelle päin, niin ettei ollut aikaisemmaltaan mitään kunnon havaintoa tästä tunneleiden väliin jäävän alueen vuoriston puoleisesta osasta tai näkymästä. Banaaniviljelmiä, omakotitaloja ja luksushuviloita. Monenlaisia taloja mitä ihanammilla paikoilla. Wautsi. Milläköhän hintaa tuolta alueelta saisi pienen tontin? Ei olisi meri kaukana, eikä liikenteen äänet ;) .
Autoja tuossa menee koko ajan, läpi vuorokauden, ja liikenne on vilkasta ja äänekästä.

Ja itse satama-allasta
Sataman yli näkymä Kalelle on rentouttava ja rauhallinen. Tuossa kohden olisi hetken voinut istahtaakin. Kun tuolla alempana kuvissa näkyvästä solakohdasta kävelee läpi, niin tulee vastaan rantapuisto, jossa on keinuja 😍. Kyllä ne toimii, testasin. Eli toisin päin sanoen: kun kävelet huivipuiston ohi, siis LunaPArkista Antalyaan päin, niin pian sen jälkeen tuo Tähtipuisto keinuineen ja muine kiehtovine yksityiskohtineen tulee vastaan tien vasemmalla puolen, meren puolella.

Satamaa
Loppujen lopuksi matkaa kertyi 14 km, mutta se tuntui paljon enemmältä. Tuntui kuin olisin kävellyt vähintään 17 km. Osansa teki se, että oli lämmin päin, noin +30 C, eikä ollut juomapulloa mukana. 4 km ennen kotia alkoi kuivata suuta. Kun en välittänyt siitä, vaan ajattelin että juon sitten kotona, oli 3 km ennen kotia pakko mennä pikkumarkettiin hakemaan cokis, koska tuli matalan verensokerin oireet melko vahvasti. Kumma juttu... läskiä on vaikka millä mitalla, muttei kroppa osaa polttaa sitä sokeriksi. Saa nyt tehokuurin, että oppii polttamaan. Tarkoitan tällä parin päivän paastoa. Paasto ei alkanut tänään, sillä kaapissa oli vielä ruokaa. Usko pois, jos paastoan, on kaappien pakko olla melkolailla tyhjät...
ja luoteeseen, rinteille.

Sataman kaupungin puoleista reunaa
Ja samasta kohden näkymä länteen, tunnelille päin
Tänään opiskelin tehostetusti ja suurimman osan päivää erityisesti sairaalasanastoa ja hoitosuunnitelman teossa tarvittavaa ruotsin sanastoa, sillä kielitaitotesti on joko maanantaina tai tiistaina, oletettavasti. Tehokkaan keskittymisen jälkeen tarvittiin rentouttava 20 km rauhallinen (1 h 45 min) fillarilenkki pitkin rantateitä. Pääosin se oli tuohon tahtiin ihan oikeasti rentouttavaa sekä kropalle että mielelle. Vasten aurinkoa ajoin aurinkolasit päässä, ja niissä kun ei ole mitään silmälasivahvuuksia, niin ei voi kuin Luojaansa kiittää etten törmännyt kehenkään, en lyhtypylväisiinkään, enkä ajanut tietyökohdissa tms reunuksissa itseni nurin. Sokkoajelupätkää ei voi laskea rentouttavaksi, vaan eipä noilla tavalisilla silmälaseillakaan vasten aurinkoa ajaessa paljoa näe.

Yhtään en tiedä mitä tuleva viikko tuo, mutta sen tiedän, että tämän kesän suuria suuntaviivoja se ratkaisee, mahdollisesti monien tulevienkin kesien suuntaviivoja. Odotan innolla ja pienellä jännityksellä.









Ennen lähintä tunnelia alkaa kallioseinämä.

Vuoriston puolella, tien reunassa on tippukivimäistä

Alanyan kaupunki alkaa näkyä

Samalla kohden meren puolella on luola
Tuttu näky, kuin kotiin tulisi <3
Rantakävelyn suurin yllätys 😍

Turkin lipussakin olevat Kuu ja Tähti -symbolit


Ettei vain jäisi kukkakuva pois 😁







torstai 10. toukokuuta 2018

Pikkukaupan iso valikoima

Alanyan DimCayin laskulla olevan kaupan kauppias
Naapurin pihamaalle on ilmeisesti tuotu vasta emostaan vieroitettu vuohilapsonen. Se "ihana pikku söpöläinen" on huutanut nyt neljä tuntia yhtäjaksoisesti. Itselläni on menossa sairaalaruotsin opiskelu ja kertaus, ja ihan vaan jotenkin alkoi nyppiä tuo kimeänpuoleinen määintä-itku. Kun aloin kirjoittamaan tätä, se hiljeni hetkeksi ja olin jo hihkua jippiitä... nyt siellä määkii useampi. Jos ei hotelli melua, eikä kukko ja kanat, niin sitten vuohet. Minun hiljainen kylämiljööni on muuttunut kahdessa vuodessa puolikaupunkilaiseksi alueeksi, jolla hiljaiset hetket ovat vähissä. Kerroinko jo aiemmin, että katselin tonttia. Halvimmat löytämäni pikkutontit pienen omakotitalon rakentamista varten maksaisivat juuri nyt ja nykyisellä kurssilla 3.000 €. Toinen on hotellin, ja toinen hautausmaan vieressä 😅.

Kaupassa on kaikkia peruselintarvikkeita ja...
Lämmin kausi on alkanut, siis oikeasti lämmin. Ulkona on parhaillaan muutama pilvenhattara ja +26 C vaikka on jo ilta-auringon aika. Parvekkeella on varjossa saman verran. Mustien tuolieni istuinosa poltti epämukavasti, siirsiin lämpömittarin siihen, ja sain lukemaksi +42 C. Ei ihme jos vähän nahkaa poltteli. Parvekekukista ison kehäkukan jouduin antamaan jo naapurin puutarhurille, sillä sen nesteytys ei kestänyt näitä lämpölukemia. Parvekekirsikkatomaatit sen sijaan nauttivat lämmöstä ja valosta, ja pukkaavat tulemaan pieniä, vihreitä palleroita yllättävää tahtia. Vielä kun näkisi ne punaisina...

...suklaita, keksejä, suklaita ja suklaakeksejä...
Olen innoissani kesätyömahdollisuuksista, ja omvårdnadsstatus, anamnes och epikris,  ja
sekä niiden laatiminen kirjallisesti että selittäminen puhumalla ovat juuri nyt päivän polttavia projekteja. Tämän lisäksi omassa turkinkielen opiskelussani saan viikonlopun aikana yhden tason päätökseen ja ensi viikolla pääsen aloittamaan uutta tasoa. Ja tanssijuttujen osalta on meneillään koreografioiden rakentamista ja videoiden suunnittelua. Kaikki ovat valmistautumista tulevaan, ja kukin tahollaan tarpeellisia. Kirjoittaminen on tällä hetkellä ihan seis, ja käynnistynee vasta juhannuksen jälkeen taas. Siihen asti tahtia ja melua on liikaa. Meluisassa ympäristössä ei tule mitään ulos, ei rivin riviä, vaikka olisi kuinka paljon aikaa. Hiljaisuutta ei korvaa mikään, ja sitä kohden mennään taas, vaihe kerrallaan.

Montako kilometriä lisälenkkiä? Hah, 0.
Noista kuvista pari sanaa. Kävin lenkillä, mikä ei näy kuvissa eikä vaa'allakaan. Kunnossa se onneksi näkyy. Dimcayin sillan jälkeen, heti Kestelin puolella lukee teksti Ciz Biz Köfte. Siitä taisin kertoa aiemmin. Kyseessä on paikalline pikaruokapaikka. Sen rakennuksen vasenta sivua edetessä tulee nurkalla vastaan Full Ay Market. Muistan nimen siksi, kun se on sekoitus englantia ja turkkia. Jos jatkaa vielä pidemmälle saman rakennuksen kiertämistä, niin seuraavalla nurkalla on toinen pikkumarketti. Nimestä ei nyt ole mitään muistikuvaa. Joka tapauksessa kävin siellä kuntoilulenkin välipalalla... alin kuva kertoo siitä.

Puhuimme kauppiaan kanssa muutaman sanan. Kerroin että nämä pikkukaupat ovat viehättäviä, ja että Suomesta ne ovat kuolleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähes sukupuuttoon. Hän sanoi että täällä on meneillään samanlainen kehitys. Isoja marketteja avataan, ja ihmiset ostavat sieltä tavarapaljouden keskeltä mieluummin. Mutta esim. tässä marketissa on tuotteet samassa hinnassa kuin Migroksessa tai A101:ssa, joissa itsekin enimmäkseen asioin. Damlataksella, hotellien lähellä olevien pikkumarkettien hintataso on ihan erilainen, turistihinnoiteltu, sen sijaan näissä keskustan ulkopuolisissa pikkumarketeissa on edullista. Kokoonsa nähden tuokin marketti sisältää yllättävän paljon erilaisia tuotteita. Kysyin kauppiaalta että saanko ottaa kuvan ja jakaa sen eteenpäin. Hän antoi luvan. KUvatessani tavarahyllyjä kuului sivulta "no, saat sinä minustakin kuvan ottaa". Pihalla on vielä toinen puoli myymälää, mutta ne kuvat eivät voimakkaasta auringonpaisteesta johtuen onnistuneet tuolla kuvausvälineellä. Usein nämä pikkumarketit ovat 1-2 perheen omistamia, ja perhe itse työskentelee siellä. Kannattaa kannattaa pienyrittäjiä.