sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Ei pölise, sataa

Alanya 21.10.2018
Aamulla herätyskellon herättäessä oli epätodellisen ihana hetki. Aivot olivat heräävinään hoitokodin vinttihuoneessa, mutta silmiä avatessa tajuntaan iski paljon ihanampi todellisuus. Auringonvalo ja peti, johon mahtui ojentautumaan niin pitkäksi kuin vaan ulottuvuutta riitti. Väsytti eilisen matkustamisen jäljiltä ihan hirmuisesti, vaan eipä auttanut jäädä unille kun oli useampi asia hoidettavana. Kävin varaamassa hamam-ajan, kävin n-kolay-laskujenmaksupisteellä (oli suljettu) ja ruokailun jälkeen kävin vielä huonekalujen entisöijän luona. 

Vaikka kuinka kuvittelin millaiseksi hän olisi tuolini entisöinyt, en osannut kuvitella puoliakaan siitä, miltä todellisuus näytti 😍. Huomenna saan huonekalut kotiin, ja laitan kuvat lähtötilanteesta ja loputuloksesta sekä kokonaishinnan. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, ja hyvilläni siitä, että valitsin entisöinnin uuden ostamisen sijasta.
Jos on joku mikä ei muutu, niin pysäköinti 😂

Kerrankin oli sellainen kotiintulo, ettei ollut mitään katastrofia. Kuljetus oli kentällä ja toimi niin kuin piti. Kotona oli vain punaista pölyä lattioilla, pöydillä ja kaikilla vaakapinnoilla. Ei edes lintuja eikä kummituksia sisällä. Huomenna, ylihuomenna tai sitä seuraavana päivänä joku imuroi... Voi olla etten ylihuomennakaan tunne ketään jokua, joten mahdollisesti imuroin itse. Nyt vaan ei huvittanut siivota. Osan tästä karmeasta väsymyksestä tekee lisämunuaisen kortisolintuotto-ongelmat, sillä käytin olosuhteiden pakosta kortisonia (tosin pienillä annoksilla, mutta silti) koko hoitokodilla työskentelyn ajan, ja lopetin sen heti kun sieltä poistuin. Nyt on kituviikot, joilla "rääkätään" kortisonin osittain lamaamat lisämunuaiset taas toimimaan niin kuin niiden pitää. Siksi nämä lähi viikot ovat "väsyttää, paleltaa, ei huvita"-tunnelmien kuorruttamia, kenties. Ainahan voi ihme tapahtua ja ko jakso jäädä paljon oletettua lyhyemmäksi.
Samalta bussipysäkiltä toiseen suuntaan. Bussi parkissa.

Ja ostoskassien raahaamisesta väsyneenä voi aina jättää sateenvarjonsa bussiin, niin kuin tänäänkin. Oli ensin lähdössä kaupungille hame päällä ja nahkakengät jalassa, mutta vaihdoin mielipidettä ja asua aika vikkelästi, kun katsoin parvekkeelta taivaalle ennen bussiin menoa. Tummat pilvet purjehtivat mereltä matalalla suoraan kohti Alanyan keskustaa, ja heti pilvien etureunan kohdalla näytti satavan ihan maahan asti. Satoihan se, ja sataa edelleenkin. Nämä olivat kuulemma tämän syksyn ensimmäiset kunnon sateet, ja tulivat kumean ukkosenjyrinän ja ihanan salamoinnin kera. Täällä kolme suomalaista ihaili salamointia ja sadetta parvekkeelta asti, tosin ilma jäähtyi niin paljon, että sisällehän sieltä oli tultava. Ja viime yönäkään ei ollut mikään huippulämmin. Alanyan vuorille satoi ensilumi. LInkki lehtiuutiseen.

Niin että taas on Suomen reissusta ja syksyn kohtaamisesta selvitty ja kotiin päästy. Kiva on olla reissussakin, vaan on tosi ihana olla kotona 😍.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Uusi, tyhjä kirja

Onneksi on jo ohi matkustaminen tältä erää. Kun pohjoisempaa aloittaa, niin kestää kaikkineen 12 tuntia päästä kotiin. Helsingistä lähtiessä 4,5 tuntia riittää, vaan bussi- ja junamatkat Keski-Suomesta ottavat aikansa. Pakkasin vahingossa niskatyynynkin isoon laukkuun, niin hankalaan paikkaan, etten kaivanut sitä bussia odotellessa ulos vaikka väsytti tosi paljon. Lentokentällä syöty lakkakonvehtipussillinen ei virkistänyt, ei. Suuri sokerimäärä toimi juuri toisinpäin.

Finnair ei lähtöhetkeen mennessä ilmoittanut mitään siitä mahtuuko kulkupelini mukaan ruumaan vai ei. Finnairin asiakaspalvelija, jolle maanantaina soitin asiasta, sanoi että Finnairilta ollaan yhteydessä ja kerrotaan saako aikuisten kokoisen sportti-potkulaudan koneeseen vai ei. Olisin sekä halunnut että tarvinnut sen mukaani. Nyt se jää odottamaan sukulaisten Turkish Airlinesin joulun ajan lentoa. Voihan finski 😟

Laukkuja luovuttaessa oli taas pieni jännitys vatsassa, sillä molemmat painoivat vähän yli 23 kg, mutta tarkkaa tietoa ei ollut. BagDropin vaaka ilmoitti 23,6 kg molemmille, ja kivuttomasti sekä ilman lisäjärjestelyjä ne lähtivät matkaan. Lentokentällä iski mielestäni pitkän istumisen jälkeen epätoivo, kun aika ei tuntunut kuluvan millään... Lopulta tajusin, että odotusaulan kello on pysähtynyt. Heti helpotti.

Alanyaan tulo ei mennyt kuin Strömsössä, tai sitten meni juuri niin kuin pitikin. Herra A ei muistanut tulla vastaan, ei kerinnyt, ei jaksanut tai ei uskaltanut. Oli selitysten takana oleva totuus mikä tahansa, tämä sinänsä pieni asia on ison kokonaisuuden viimeinen pisara. Aikuinen ihminen voi itse valita ja päättää mihin ja miten aikansa käyttää. Jotkut eivät koskaan ehdi oppia tätä. Eivätkä kaikki edes halua aikuistua "minimimäärää" pidemmälle.
"Don't be someone's sometimes" on joku viisaampi joskus sanonut.
Tuon päätöksen jälkeen oli vapauttavaa saapua kotiin. On taas yksi huoli vähemmän ja uuden tyhjän kirjan ensimmäinen, valkoinen sivu avoinna. On vain itsestäni kiinni mitä siihen kirjoitetaan. Niin, se tilanne oli jumissa ja taakka. Sen purkamiseen ja eteenpäin viemiseen tarvittaisiin kaksi samaan lopputulokseen tähtäävää ihmistä. Kaksi.

torstai 18. lokakuuta 2018

Alanyan pölypilvi

Hienojakoinen tomupölypilvi peittää Alanyan tällä hetkellä. Aamulla päivän valon saapumisen jälkeen pilvi oli nähtävillä. Sen sanottiin tulleen tällä kertaa Syyrian suunnalta, eikä ole tietoa kauanko se Alanyan ilmakehässä viipyy. Mikäli ymmärsin uutisoinnin oikein, oli pilvi tällä kertaa "vahvempi" , pölyisempi kuin viimeksi. Tänä vuonna muistan olleen ainakin kaksi vastaavaa jaksoa, ja silloin se kesti useamman päivän. Mutta pilven liikkeet ovat tuulista riippuvaisia, eli sään vaihteluiden myötä näemme kuinka nopeasti pölyt Alanyan ilmakehästä poistuvat. Sadekuurokin puhdistaisi ilmaa.

Kotiin palatessa parveke, kaiteet, parvekeverhot ja ikkunat ovat siis pölykuorrutettuja. Pääsee siivoamaan. Toki kuukauden poissaolon jälkeen siivoan joka tapauksessa koko asunnon, parvekkeita ja ikkunoita myöten. Paikallinen, punainen ja hienojakoinen pöly on joka tapauksessa löytänyt laskeutumisalustansa niin ulko- kuin sisätiloissakin. Pöylpilven suhteen jännään vaan sitä, että vaikuttaako se lentokoneen laskeutumiseen, niin kuin Islannin tulivuorenpurkaus muutama vuosi sitten. Tosin silloin oli kyse vulkaanisesta tuhkapilvestä.

Pomo muisti lähtijää lahjakassilla. ❤️ Kiitos.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Näkemiin taas

Viimeiset päivät Suomessa, ja fiilikset ovat taas hurjan hyvät. Tämä jakso on ollut omituinen ja erikoinen, mutta kirjoittamisen kannalta erittäin mielenkiintoinen. Mitä ihmettä edes yritän puhua mistään kirjoittamisesta tai Suome elämästä juuri nyt, kun fiilis on vanhaa sanontatapaa käyttäen evvk 😂😂😂. Ainoat mitkä juuri nyt todella kiinnostaa ovat loppujen työtuntien hoitaminen niin kuin kuuluu ja Kotiin Pääsy 😍.

Täällä on harmaata, märkää ja kylmää  siis ihan perustyylinen suomalainen sää. Onneksi ei sada räntää. Alanyaan palatessa lienee +28 C ja aurinkoinen sää. Meriveden lämpötila 26 C. Lentoyhtiö, jolla nyt matkustan, ei ilmeisesti ota potkulautaa kyytiin. Lisäksi heidän hintansa on kova. Sukulaisia tulee joulun seutuun luokseni Alanyaan, ja he tulevat toisen lentoyhtiön lennoilla. Sinne saa potkulaudan mukaansa todella pienellä hinnalla. Joku tietysti kysyy miksi se pitää sinne kuljettaa, miksei vaan osta uutta. Tykkään ajella sillä, eikä kukaan Suomessa olevista sukulaisista halua sitä käyttää. Ei sovi imagoon 😎. Miksi pitäisi täällä heittää roskiin ja siellä ostaa uusi?

Alan pakata ennen iltavuoroa. Sonra görüşürüz 🍊



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kalelle ja takaisin, omin voimin

Kun vuorokauden aikana tekee 14,5 tunnin työvuoron, heti seuraavana aamuna menee töihin kello seitsemäksi, niin ei kovin paljoa kirjoituta. Väsyttää. Yritän silti muotoilla tahan muutaman rivin, ehkä jopa jokusen ajatuksenkin. Huomenna on todennäköisesti vapaata, ja sitten viimeiset työtunnit tässä paikassa. Ou jee. On kyllä mukava päästä taad eteenpäin  ja takaisin normaaliin päivärytmiin sekä omaan elämään. Täällä ollessa elämä on seis, ja jossakin komeron hyllyllä odottamassa uutta käyttöönottoa. Kauheaa tuhlausta, siis ihan oikeasti. Koska emme voi tietää mikä on oman elämän viimeinen päivä. Kukaan meistä ei tiedä.

Eräs ihana ihminen otti tänään osan pyykkiäni pestäväksi. Kiva. Ja iso kiitos! Pääsen puhtailla vaatteilla matkalle. Käsin pesu on karmeaa, eikä nuo näy sillä keinoin puhdistuvan, ei etenkään valkopyykki.

Ajatukset harhailevat tosi vahvasti Alanyan ja elämän suuntaan, ja unohdin jo tässä välissä miksi aloin kirjoittaa tuota äskeistä kappaletta. Joku tarkoitus silläkin oli, vaan katosi. No olkoon. Kertoo sekin siitä, että olen väsyneempi kuin yleensä. Ja koska tinnitus huutaa hirmuisen kovaa on todennäköisesti verenpainekin korkealla. Stressistä on turha puhua. Käyttäisin nyt mieluummin paljon ronskimpaa ilmaisua.

Suomessa on poikkeuksellisen lämmintä, siis ihan käsittämättömän lämmintä vuodenaikaan nähden. Tänään jo aamusta yli +15 C. En ole tarvinnut talvikenkiä enkä ole ehtinyt palella kuin parina päivänä. Alanyassa ei toteutunut viikon sadekuuroputki, onneksi. Viikon päästä on kuitenkin ennustusten mukaan jo muutamaa astetta viileämpää, yöllä jo kylmä, eli +13 - 14 C. Keski-Turkissa ensilumi on jo satanut. Mitenkähän mahtaa olla Alanyan vuoriston laita? Se selviää suht pian.

Muuten, kävelystä. Jotkut jaksaa ja jotkut ei. Damlatas luolan luota ylös Kalen linnoituksen sisäosiin saakka on 3,5 km. Eläkkeellä oleva tuttavapariskunta kertoi kävelleensä sekä ylös että alas samana päivänä, ja koin sen aikamoisena suorituksena. Itse en ole koko tänä vuonna pystynyt siihen, ja sitten sydänsairas eläkeläinen kävelee sen mihin en ole pystynyt. Vähänkö pisti miettimään omaa kuntoa ja kuntoilun merkitystä. Ihana että hän sai sen tehtyä, sillä tuolla teolla on käsittääkseni suuria symbolisia merkityksiä hänelle. Niiden lisäksi on selvää, että hän on nyt paljon paremmassa kunnossa kuin arvelin, ja se on iloinen asia.

Koska tuo tänä vuonna jo kolmesti loukkaantunut oikea koipeni toimii taas, ja kestää sekä kävelyä että painavien ihmisten nostamista, niin treenit ja kävelylenkit alkavat heti kotiin palatessa. Kokeilen Kalelle kävelyä vielä tämän vuoden puolella, kunhan nilkka saadaan vielä taipumaan jonkun verran enemmän kuin nyt. Etenkin ylämäkikävelyssä tarvitaan nilkkaa ja rasitetaan nilkkaa. Ja jos en jaksa tai pysty kävelemään koko matkaa, niin bussit ja taksit liikkuu.

Kyproksella olin suunnitellut käyväni laivalla tämän sesongin aikana, vaan en ehtinyt. Ne laivamatkat lopetettiin jo ennen kuin tulin Suomeen, ja seuraavia saadaan odottaa ainakin ensi kesään asti. Yksin ei tullut lähdettyä, ja matkustushaluiset eurooppalaiset tuttavat olivat omissa maissaan töissä tai muuten käymässä, ja turkkilaiset tuttavat olivat hekin tiiviisti töissä. Alanyaan lomalle tulevien tuttavien ainoita kiinnostuksen kohteita olivat kaupungilla olevat toiminnot. Siinä meni kesä ja syksy. Nyt talvelle toivottavasti kehkeytyy jotakin reissua jonnekin päin Turkkia. Uusia alueita on aina elämyksellistä kokea. Sellainen on kyllä ollut tämäkin jakso, erilainen ja elämyksellinen. Muutama sydämellinen ihminen jäänee rikastuttamaan kaveripiiriä tämänkin kuukauden jäljiltä.




torstai 11. lokakuuta 2018

95-vuotisjuhlat tulossa, Turkissa

Vaikka miten motivoisi itsensä olemaan jaksava ja hyväntuulinen, niin nyt on vaan todettava että päätä särkee ja väsyttää ihan älyttömästi. Päätä särkee kai tämä sisäilmaongelmaisessa huoneessa asuminen ja jo kolmen viikon välttämätön kortisonin käyttö.

Toisaalta ilman työpöytää tai pöytää lukeminen. On vain keinutuoli, kirjat sylissä ja aina pää alaspäin  Niskat ovat jumissa ja kaipaavat hamamsaunaa ja hierontaa, oikeaa osaavaa hierontaa eikä mitään läpsyttelyä tai satunnaista sivelyä.
Nukahdin puolen tunnin unet, kävin ulkona ja karkkikaupassa... Mikä lie auttanut edellä mainituista, mutta päänsärky on jo pienempi, lähes huomaamaton.

Minulta kysyttiin miksen jää tänne pidemmäksi aikaa töihin... Suomeen on vaikea sopeutua enää  Elämä täällä on huomattavan erilaista, rajumpaa ja raadollisempaa esim käyttäytymisen ja työelämän suhteen. Lisäksi sekä Suomi että minä olemme muuttuneet ja etääntyneet toisistamme. On vaikea arvostaa tätä poliitikkojen päätöntä vouhkaamista ja oman edun tavoittelua. Paljon ihan tavallisia ihmisiä elelee täällä edelleen näiden n**sien seassa, mutta ihmiset hyväksyvät hiljaa kaiken, alistuvat. "Ei ole minun ongelmani" on paljon kuultu lause. Välinpitämättömyys ei ole terveellistä, ei yksilön eikä yhteiskunnan näkökulmasta. Surullista.

Alakuvassa näkyvä kirja on yksi sellainen kirjoittamisen opiskelun kirja, josta löytyy mielenkiintoisia näkökulmia ja asiaa  Suosittelen. Kolmas oppikirja oli Runousopin perusteet. Asiaa täynnä sekin. Jokainen näistä kolmesta on ihan erilainen, kolmas siis se edellisessä tekstissä esitelty.

Alanyassa on tänään satanut ja ukkostanut monin paikoin. Eilen sääennuste näytti huomattavasti erilaiselta kuin tänään  Nyt kun katsoin, niin se tarjoili 8 peräkkäistä sadepäivää. Se on harvinaista. Mutta kun Alanyassa sataa, niin vain harvoin on koko päivän sateista ja pilvistä. Useimmiten aurinko näyttäytyy johonkin aikaan päivästä joka tapauksessa. Lämpötilat näyttivät edelleen olevan kohdallaan. Toinen sääennuste tarjosi neljä sadepäivää ja sitten puolipilvistä. Jos saa valita, niin otetaan se parempi, kiitos. Sataman sääennuste sanoi vain kahdelle päivälle pilvistä. Meriveden lämpötila 26,9 C. Jees 😍

Lauantaina 29.10.2018 Turkki täyttää 95 vuotta, ja juhlallisuuksia on tiedossa. Kerron jo näin paljon etukäteen, että Kıraç niminen pop-artisti esiintyy Alanyan juhlallisuuksiin kuuluvassa ilmaiskonsertissa kaupungintalon takana klo 21.30 alkaen. Kello 19.30 kokoonnutaan Atatürk-patsaan edessä lippukulkuetta varten, ja kävellään pääkatua postin nurkalle ja sieltä Kuyularönü moskeijan vieritse satama-alueelle ja kaupungintalolle.



tiistai 9. lokakuuta 2018

Parit uutiset ja kuulumisia

Kirjoittamisen ja tanhujen opiskelun merkeissä menee tämä vapaapäivä, eikä hassummin menekään. Huonomminkin voisi valita. Opiskelun kohteena ovat tanssin puolelta ihan vanhat ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossa olevat suomalaiset kansantanssit. Ja kirjoittamisen opiskelun aihealueena on fiktiivisten novellien kirjoittaminen. Siinä riittääkin haastetta pitkäksi aikaa.

Kännykällä naputellen Alanyankin uutisia on helpompi laittaa tähän. Siis kevyt katsaus siihen suuntaan. 12.-14.10. fillari festareille on ilmoittautunut yli 400 urheilijaa kertoi kaupungin jakama uutinen. Fillari festivaalien sivut ja ohjelma löytyvät tuonne Alanya-välilehdelle kuukausi sitten lisätyn linkin kautta. Pian Kestelin ranta ja kadut sekä mm. DimCayn ympäristön ja -luolan tiet ovat fillaroijatäyteiset.

Alanyassa paikallislehti uutisoi siitä, kuinka lopultakin nostetaan avoimeen keskusteluun ja sitä kautta kovemmin rangaistavaksi laiton työnteko. Tuhansia ihmisiä, myös suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia, työskentelee laittomasti Alanyassa, ja vie siten työpaikkoja ja elämisen mahdollisuuksia moninkertaiselta määrältä paikallisia ihmisiä. Mikäli ymmärsin tekstin oikein, niin yksi laittomasti Alanyassa työskentelevä vie elinrahat kolmelta paikalliselta.

Moni paikallinen elää paljon pienemmillä tuloilla ja menoilla, kuin siihen verrattuna luksuselämää viettävä, laittomista töistä tippeineen ym paikallista suuremmat tulonsa saava ulkomaalainen. Laittoman työntekijän tuloista ei myöskään makseta veroja yhteiskunnalle ja yhteiskunnallinen aspekti kärsii. Asiasta puhutaan nyt isosti, mikä on hyvä, ja siihen vaaditaan entistä kovempia rangaistuksia  Tämä tarkoittanee myös sitä, että laittomien työntekijöiden löytämiseen panostetaan entistä enemmän. Älä suostu laittomiin töihin vaan vaadi työlupa. Se on parasta kaikille.

Tiedäthän sen tunteen, kun illan hämärtyessä tarpeeksi sytytät valot, huomaat kattolampun palaneen ja yrität selvitä pelkän pienen pöytää lampun valossa. Täällä työskentelypaikkakunnalla on ihan sama juttu. Taivaallisen kattolampun valo puuttuu, ja koska ei löydy sopivia tikkaita ja korvaavaa lamppua, niin korjausta asiaan on saatavilla vasta helmikuussa...