torstai 19. lokakuuta 2017

Arkea arkea

...joku lähtee taas reissuun xD
Eipä täällä juuri mitään tapahdu, muuta kuin tasaista, tavallista arkea eletään. Siksi siis pari uutista alueelta.


Antalyan maakunta on päättänyt rakentaa Gazipasaan uuden asumis-asiointi- ja kulttuurikeskuksen. Tuo 3,5 vuodessa valmistuva, 82 milj. liiran rakennusprojekti on eräänlainen palvelukeskus, ja siellä on mm. vanhuksille ja vammaisille suunnattuja taukotiloja (vai ovatko jopa jtain asuntoja? Mola evler), uima-altaita ja saunoja, urheilu- ja koulutustiloja, teatteri sekä elokuvateatteri. Linkki kuvaan ja lehtiartikkeliin on tässä. Gazipasa kasvaa ja vahvistuu :) .

Alanyassa järjestetään jälleen kansainvälinen ruokakulttuuripäivä, jossa oleellisessa osassa ovat niin kansainväliset huippukokit, paikalliset huippukokit kuin kotirouvatkin. Tärkeinä tavoitteina on tuoda esille alueen ruokaperinteitä, tallentaa ja jakaa niitä, sekä laajentaa paikallisten tuotteiden tunnettavuutta ja käyttötietoutta. ESim. tänä vuonna kilpailuun on lisätty avokado-sarja, mikäli oikein ymmärsin. 27.10 klo 11 pidetään avajaisseremoniat, ja kolmen päivän ajan kello 9-18 on Kulttuurikeskuksessa ko tapahtumia. Linkki 1 on tässä, ja linkki 2 on tässä.

OMat päivät menevät paljolti vierailijan kanssa, uusien tanssituntikoreografioiden teossa, vanhojen opittujen kertaamisessa, uuden kirjan työstämisessä sekä kotitöissä. TÄmän saman asian olisi voinut sanoa sadalla sanalla, mutta tapojeni vastaisesti tiivistin sen nyt yhteen lauseeseen.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Koloja ja kiroja

Alanya 17.10.2017
Punaisen tornin takaa löytyy vaikka minkälaisia päivänviettokohteita, ja erityisesti monenlaisia varjoja, soppeja, koloja, sopukoita... Aina on sellaisia pintaliitäjä-tyyppejä, jotka juoksevat sen alueen läpi ja sanovat ettei täällä mitään kivaa ole. Tulee mieleeni valokuvaaja, joka tyrmäsi alueen täysin, samoin kuin ballerinan käytön kuvissa ko muurien vastakohtana. Nyt alanyalainen huippuvalokuvaaja julkaisi muutamia todella hienoja kuvia balettitanssijasta muurien eri alueilla. Toisaalta aina on myös niitä, jotka pysähtyvät ihailemaan ja tunnelmoimaan; ja aistimaan paikan tunnelmia, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Eräs henkilö kommentoi osuvasti: tänne pitäisi tulla itsekseen ja ajan kanssa kokemaan kaikki tämä. Joten syvemmin tunteville suosittelen lämpimästi omatahtista retkeä ilman häiriötekijöitä Kalen alamuurien lähimaastoon. Se on parhaimmillaan hieman kuin retriitti tai meditaatioreissu. Juuri nyt sää on sopiva, sillä ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, eikä vielä sadekausikaan. Ja mikä parasta, siellä ei ole enää liikaa turisteja. Kannattaa kuitenkin kunnioittaa puutarhoja, hedelmäpuita, eläimiä ja paikallisten asuntoja, tosin syvemmin ajattelevat osaavat ottaakin huomioon myös toiset ihmiset heidän elinpiirinsä.

Tässä eräs ajatuksia herättänyt artikkeli Over thinker -otsikolla. Mutta kannattaa muistaa, ettei tämänkään perusteella kannata kategorisoida muita ihmisiä tai itseään liikaa. Lista on aina lista, jonka joku ihminen on tehnyt luokitellakseen muita ihmisiä. Ja ihminen on monilta osin vielä 2017kin tutkimaton ja hahmottamaton, yllätyksiä täynnä.

Alanya 17.10.2017
Ystäväni snorklasi tänään Tosmurin rannalla, ja vesi oli kuulemma riittävän vilpoista... hhmm. Minun keuhkotilanne oli eilisestä vielä sen verran tukkoinen, että pieni mäkeä ylös kävelykin sai keuhkoputket vinkumaan, joten enpä sitten urheillut millään muotoa. Fillarilenkki houkuttaisi, ja aikanaan on senkin vuoro.

Erään herrapuolisen, keskenkasvuisen logiikka ja itsetunto saivat tänään niin kovan kolauksen, että sain jopa uhkauksia. Hän esitteli muutama päivä sitten itsensä niin hyvänä tyyppinä, lainkuuliaisena ja luotettavana, ei-playboyna ja suorastaan unelmamiehenä, että jo sekin soitti hälytyskelloja. Tämä nuori, viranomaisammatissa toimiva mies ajoi silmiemme edessä rämällä autollaan päin punaisia, todeten myöhemmin meille, etteivät ne punaiset valot häntä koske. JOs joku on niin ylimielinen, että yhteiseksi hyväksi laaditut liikennesäännöt ja laki ei häntä koske, niin päänupissa on hieman enemmänkin vikaa. Hänestä varoitan, koska tällä nuorella miehellä (35v) on kaverilistallaan naisia kaikista pohjoismaista, myös Suomesta. Herra halusi seksiä, mutta kerroin että olen varattu, eikä muutenkaan "alaikäiset naisilla leikkijät kiinnosta". Suuttui siitä ihan älyttömästi. Tuo tyhmä vinkui sitten edes puhelinseksiä kun ei muuta saa. Kun ilmoitin suorasanaisesti millaisena hänen käyttäytymisensä näen, niin alkoi uhkailu. Periaatteessa aseen kanssa liikkuva poliisimies, joka on tarkastanut identiteettini ja tietää siis minut nimeltä, saattaa jopa päästä osoitetiedostoihin ja löytää kotiin asti jos on tarpeeksi kostonhimoinen. Ja tuo oli. En nyt voi mainita edes kaverilistallaan olleita suomineitojakaan nimeltä, kun hänen faceprofiilinsa katsoin nimen perusteella itsekin, mutta olkaahan varovaisia. Tuo tyyppi on väkivaltainen.

Alanya 17.10.2017
Suomalaisten naisten #metoo -kampanja, eli seksuaalisen häirinnän uhriksi joutumisen julkisuuteen nostava kampanja puhuttaa somessa. Koomikko Iikka Kivi kirjoitti FAcebookissa seinällään hienon kirjoituksen aiheesta. KAnnattaa etsiä se teksti facesta ja lukea. Kampanjan myötä on käynyt hyvin selväksi kuinka yleistä naisten seksuaalinen häirintä Suomessa on, ja kuinka nuoresta lähtien tytöt ja nuoret naiset joutuvat sitä kokemaan. Suomen naiset tarvitsevat edelleen apua, ja väkivaltaiset miehet vielä enemmän apua ongelmistaan pääsemiseen. Näiden miesten, naisten ja perheiden hoitotoimet eivät ole Suomessa riittäviä. Kaiken lisäksi nykyinen todella kylmä suomalainen yhteiskunta aiheuttanee toimillaan ja asenneilmapiirillään paljon lisää mielenterveysongelmia, jotka näkyvät jo lähitulevaisuudessa. Olisi mielekästä lainata Iikka Kiven tekstiä tai tekstin osia, mutta koska se ei ole hyvä tapa on tässä linkki hänen tekstiinsä.

"Başına ne gelirse gelsin,
karamsarlığa kapılma...

Bütün kapılar kapansa bile sonunda "O" kimsenin bilmediği patikalar açar..
- Shamz i Tabrizi"

"Whatever comes to you,
Do not get confused ...

Even when all the doors are closed, "O" opens the paths that no one knows.

Shamz i Tabrizi"


tiistai 17. lokakuuta 2017

KAuniit raidat

Alanya ja Kalen rantaa Terzanen puolelta 17.10.-17
Tänään suuntasimme porukalla Kalen rannalle, sinne minne pääsee Punaisen tornin takaa ja linnoituksen muurien sokkeloista. Vesi oli tänään ihanan kirkasta, ja kylmää. Porukassa olleet avantouimarit viihtyivät vedessä ihan hyvin, ja nauttivat jopa jalkoja pureskelevista kaloista. Tuossa poukamassa oli taas riesana ne kalat... tai no, ehkä me olimme riesa heille, sillä kalojen kotihan tuo paikka on. Ranta osui olemaan tämän päivän tuulenvireiltä suojassa, niin että auringossa oli suorastaan kuuma. Siinä pyyhkeen päällä pötkötellessä tuli tarkasteltua myös rantahiekkaa. Nyt siellä oli poikkeuksellisen paljon lasinsiruja. SAmoin myöhemmin ylempää muurilta katsoessa näimme rantavedessä useita pinnan alla olevia kaljapulloja, ja yhden puolikkaankin pullon, juuri siinä missä ihmiset uivat. Luojan kiitos kukaan meistä ei astunut rikkoutuneeseen pulloon. Jostain syystä nyt on ollut liikkeellä sellaisia tyyppejä, jotka ilmeisesti tahallaan ovat viskoneet lasipulloja tuonne rannalle. Näiden vuosien aikana en ole nähnyt kertaakaan ainoatakaan tällaista vaaratilannetta. Monet soluasunnoissa tai kimppa-asunnoissa täällä asuvat, mm. muualta idempää tulevat työntekijät käyttävät usein turistinaisia tuollakin muurien sokkeiloiden pimeimmissä nurkissa. Suomessa tuollainen pullojen heittely jasirpaleet on tavallisempi näky, täällä ei todellakaan. Ehkä loppuva sesonki on saanut kyseiset ihmiset toimimaan noin typerästi, olivat he sitten ketä tahansa. Muillakaan rannoilla en ole tähän törmännyt, enkä ole keneltäkään vastaavasta kuullut. Rantoja siivotaan usein, aina tarvittaessa, mutta ei kukaan voi koko aikaa typerien kaljankittaajien perässä juosta heidän jälkiään siivoamassa.

Siellä rannalla kylkeä kääntäessäni jalkapohjaani tarttui hiekan seasta tuo viereisen kuvan viehe. En usko että on rokotukset voimassa, mutta oli niin "puhtaan" näköiset koukut, ja meriveden "desinfioima", että enpä viitsinyt mihinkään päivystykseen lähteä pelkän jäykkäkouristuspiikin takia. En uskonut että siitä mitään tulisi, eikä tullut. Ei kuitenkaan ollut mitenkään kivaa löytää ja irrottaa tuota kantapäästään. Kyseinen viehe on paljon saman näköinen kuin tuolla lahdenpoukamassa uiskentelevat pikkukalat, joten ilmeisesti se on aikanaan ollut isompien kalojen suosiossa, mutta se on ollut perukkeeton, ja siima on jostain syystä katkennyt. Isommat aallot tuovat rantaan sitä, mitä merenpohjasta löytyy. Kun reilu viikko sitten kävimm ko rannalla edellisen kerran, olivat kivet enemmän näkyvillä, ja niiden päällä saattoi istua. Nyt rantakivet olivat paljolti hiekan ja veden hionnassa pyöristyneiden lasinsirujen peitossa. Paljon oli myös pieniä simpukankuoria. Ehkäpä tuokin uistin oli pohjasta tai kivenkolosta irronnut ja aaltojen maihin tuoma.

Harvoin on Alanyassa tullut mitään allergista reaktiota homeen takia, vaan tänäänpä tuli. Tuttavapariskunta halusi viedä meidät uinnin jälkeen tiettyyn keskustassa sijaitsevaan ravintolaan syömään, koska he itse pitivät kyseisestä paikasta ja sen ruoista paljon. Pääsimme sinne sisälle, ja alle minuutissa alkoi oireet. Toisen minuutin siinä jahkailin että lähdenkö vai jäänkö, kun alkoi ääni mennä. Nopeasti nousi selvä kurkunpään turvotus ja keuhkoputkien turvotus, ja ei muuta kuin ravintolasta äkkiä ulos, ennen kuin kenenkään tarvitsee kantaa. Kovin kauas emme menneet kun olo oli aika viheliäinen. Istahdimme kadun toiselle puolelle ravintolan ulkoterassille nauttimaan sen puolikkaan ruon mitä saimme. Ensin tuotiin liha ja kasvikset, koska riisi oli loppunut ja valmistuisi kuulemma 20 min päästä. Pyynnöstä tuli sitten pieni annos ranskalaisia, sen jälkeen kun pääruoan lihat oli jo pääosin syöty.

Kampaajallekin ehdimme tänään, tälläkin kertaa Yusufille. Yusufin käsittelyn tulos yllätti kuvassa näkyvän naisen osalta meidät positiivisesti. Viereisessä kuvassa on valmis kampaus. Lähtökohtana oli tasavärinen, mutta harmaita sisältävä, tasapitkä ponnaritukka, ja tuloksena tuo. Nainen itse oli hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen. Yusufin työn bonuksena oli nuo korkkiruuvikiharat, joita emme tilanneet, mutta jotka hän teki oma-aloitteisesti. Ja siinä samalla hän näytti miten nuo kauniit hiukset saa laitettua nätisti. Ulkona räkyttää taas yksi jos toinenkin rakki. SIlti hyvää yötä.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kentällä käynti

Yöllä odottelin tuolla kadun varressa 724 lentokenttäkuljetusautoa, ja odottelin ja odottelin, kunnes jo soitin heidän päivystysnumeroonsa. "Juu, odottele vaan siellä, kyllä se tulee." Siinä 724:n autoa odotellessa pysähtyi kohdalleni valkoinen, iso pakettiauto. Herra siellä kuskin paikalla halusi ostaa naisen mukaansa. Arvaa v**uttiko odottaa jotain typerää, myöhässä olevaa kuskia. No, nimeä kysyttäessä herra lentokenttäauton herra ei millään meinannut ymmärtää, kun tivasi nimeäni, että ei tällä nimellä ole varausta. SAnoin monta kertaa, että teidän puhelinpalvelunne muija ei ymmärtänyt nimeäni, ja näytin vielä heiltä tulleen tekstiviestin, jossa oli kirjoitettuna COHANA HANIM. Se oli siis nimi, jolla minulle oli varattu kaikki nuo tarvittavat kuljetukset. Vaan kun ei kuski meinannut ymmärtää, miksei hän siltikään löydä oikeaa nimeäni kyytienvarauslistalta. Kaiken lisäksi hän oli jo rastittanut, että COHANA HANIM on jo autossa, ja yritti väkisin tehdä minusta jotain venäläismuijaa. En ole Julia. En ole tuo nainen. Katso tästä viestistä. Näytä sitä sinun listaa. No tuossahan tuo nimi on... samalla kun joku elähtänyt turkkilaismuija etupenkiltä hokee Your name, wat is your name.

Koko yö meni reissussa, ja 06:30 olimme takaisin asunnolla. Vajaat neljä tuntia unta, ja väsyneenä ylös tähän päivään. Koko päivä on mennyt lennossa, eikä nyt kirjoituta. Huomenna saan toivottavasti pötköttää hiljaa rannalla (=nukkua), kun toiset uivat. TUolla naapurustossa on meneillään hääjuhla, ja ainakin toistaiseksi musiikki kajahtelee isosti ja railakkaasti. HYvää yötä silti :)).

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tukholma tuli Alanyaan

Alanya Swedish Conection 14.10.2017
Eilinen ilta vierähti useammissa uusissa kokemuksissa. Ensimmäinen niistä oli... no, se jääköön sanomatta 😁... Laitetaan sen tilalle vaikkapa Tukholmasta tuotu merisuolalla maustettu tummasuklaa, hah. Jatkossa ilman suolaa. Toinen oli minulle uusi Tantuni-paikka lähellä kalahallia, hallin pääpihalta katua hieman pohjoiseen eli vuorille päin. Siinä ruokapaikassa on tajuttoman hyvää kanatantunia. Kannattaa kokeilla. Mutta kannattaa kokeilla tuolla, sillä aiemminkin olen syönyt saman nimisiä, mutta ikäviä, kuivia jne ei niin mieluisia annoksia. Tuo oli ensimmäinen sellainen annos, jonka haluan syödä toisenkin kerran. Kuvia en tietenkään muistanut ottaa, kun oli niin hyvää seuraa, etten nähnyt enkä kuullut mitään muuta. Ei tullut kamera edes mieleen. Ja kun puhuja puhui taas erilaista turkin murretta kuin mihin olen tottunut, niin piti ihan keskittyä että ymmärrän hänet oikein. Tuo puhuja nimittäin kysyi vähän väliä olenko samaa mieltä tai mitä mieltä olen, ja ymmärsinkö jne. Sekä kiva että ei-kiva, sillä oikeasti piti keskittyä. Ehkä tuohonkin murteeseen tottuu, jos sitä enemmän kuulee.

www.connectionalanya.com
Sitten kävelimme Marien kanssa etsimään ruotsalaista, uutta ravintolaa. Heikinbaari-Bella Alanysta Atatürk-kadulle päin menee pikkukatu, jonka varrella on monia kurdiravintoloita, ja  siis useita ns. suomibaareja. Emme ensin meinanneet löytää tuota ruotsalaista paikkaa, kun meillä oli sen verran väärä osoite, että navigaattori osoitti siihen kyseiselle kadulle, ja olimme yrjötä kun suomibaarissa raikaa 30-40 vuotta vanha iskelmät Kake Randelinin ja muiden jo kulahtaneiden artistien voimin. Ehdimme jo todeta, että jos emme löydä sitä mitä haemme, niin emme ainakaan mihinkään vanhojen iskelmien kaljabaariin istu nyyhkimään menneisyydessä. Yäk yäk yäk.

Kysyimme 20 m päässä kohteestamme olevalta ravintolan työntekijältä, mutta hän ei tiennyt paikkaa, eli mitä todennäköisimmin valehteli, ja olisi vaan halunnut meidät sinne istumaan iltaa. Paikalle osunut kamelin taluttaja sen sijaan kuuli kysymyksemme, ja sanoi että paikka on tuossa selän takana, heti kulman takana. Eli Heikinbaarista Atatürkille päin kävellessä, ennen sitä vanhoja iskelmiä soittavaa suomipaikkaa (joka oli ennen joku Viking) käänny tienhaarasta vasemmalle. Siellä on ihan kuin astuisi eri maailmaan. Aivan kuin olisi tullut tuhkolmalaiseen ravintolaan.

Tuttava oli suositellut testaamaan pizzoja, jotka ovat kuulemma erittäin hyviä, ja joita toimitetaan myös kotiin. No itse olin juuri ennen tänne tuloa syönyt sen herkullisen tantunin, joten tyydyin pelkkään punaviiniin, joka oli muuten hyvää. Ei mitään höpö höpöä vaan hyvää. Marie tilasi kana-curry-banaani-pizzan ja siihen mukaan ruotsalaisen pizzasalaatin. Salaatin kohdalla katsoin kahdesti että mitä tämä oikein on, samalla kun Marie söi isolla innolla. Pizzaa hän kehui myös, ja työnsi maistiaiset minullekin. Salaatti vaatii totuttelua, mutta pizza oli parasta pizzaa mitä olen koskaan syönyt. Se oli maultaa ja rakenteeltaan uskomaton yhdistelmä. Vaikka oli tantumista ihan täynnä, himoitsin tuota pizzaakin ihan vesi kielellä. Tuo kuvassa oikealla oleva vaalea rouva on ravintolan omistaja, Eva. Tarjoilija pelleilee takana. Muutenkin ravintolassa oli hyvä ja rento fiilis, täydelleen tilaan sopiva musiikki Eva Dahlgreneineen yms. Tuonne tulee taatusti mentyä uudelleenkin. Ja ne jotka eivät puhu ruotsia, voivat asioida englanniksi tai turkiksi, tai vaikkapa elekielellä.

Lentokenttä kutsuu, joten hyvää yötä ja huomiseen.



lauantai 14. lokakuuta 2017

Vilkas ilta tiedossa

Alanyalainen herkku lähtee tästä, mutta mikä?
On kiva kirjoittaa myöhään illalla, koska silloin on jo ehtinyt tapahtua päivän aikana yhtä sun toista. Nyt on taas sellainen ilta, että kotiudun vasta joskus puolen yön jälkeen, enkä taatusti kirjoittele siihen aikaan mitään, jos ei muuten niin ihan itsesuojelusyistä. SIksi taas tällainen tynkäpäivitys tiukan siivous- ja leipomispäivän jälkeen, ennen iltamenoja. Yksi pikku juttu... Ihan niin kuin olisi hyttysten myrkytykset lopetetty tältä sesongilta. 5 pistoskohtaa kutittaa, punoittaa ja laajenee taas pitkin käsivarsia, vaikka niitä lääkitsenkin. Minä niin rakastan noita paukamien aiheuttajia ja pöpöjen kantajia 😖 .

PAri uutisjuttua tähän, eli ötököistä kukkiin. Turkissa tietyissä paikoissa kukkii parhaillaan uhanalainen kukka, jonka ihastelu kannattaa jättää katsomiseen. Jos poimit tuon kukan, saat 38.751 TL (vähän vajaa 10.000 €) sakon. KUkan kuva löytyy lehtiartikkelista täältä.

Kun täällä näkee jos minkälaista turistiperheen lasta, niin kuin paikallisiakin, ja kun lentokoneessa erityisesti kuulee y htä sun toista, niin tässä on artikkeli, joka kannattaa lukea. Miksi japanilaislapset ovat rauhallisempia, eivätkä saa raivokohtauksia niin kuin esim. suomalaiset kersat. Artikkeli suomeksi on täällä.

PAlloleipien aihioita ennen ohennusta ja paistoa
Itsellä on ollut varsin nauruntäyteinen vuorokausi, kun iltaväsymyksestä alkoi jo jonkun sortin nauruhepuli. Ja sain nukuttua kunnolla, jmutta ystävän viesteille ei voi olla nauramatta. Hänellä on taito käsitellä jopa minua, vaikken minä edes ole kovin vaikea. Mun kanssa pärjää hyvin, kun tekee juuri niin kuin minä sanon. Sehän on ihan loogista ja hyvin helppoa, eikö. No, ei tarvitse edes niin toimia, kunhan käyttää älykkyyttään. Älykkyys on sekä mielenkiintoista, valloittavaa että seksikästä. Ja taas on ystäväpiirissä yksi sellainen, joka on paljon älykkäämpi kuin minä, mikä ei liene kovin vaikea saavutus. Hän on juuri se sama höntti, joka valvottaa öisin ja saa minut raivostumaan alle 5 sekunnin. Hhmm. Hänellä on sitä jotain, mitä kaikki eivät ole löytäneet, ja se jokin liittyy kykyyn havainnoida ja käsitellä ihmisiä kiltiltä pohjalta, ei hyväksikäyttöpohjalta. Siis manipulointia sanan positiivisessä merkityksessä. Ja jos manipulointisanan ymmärtää pelkästään negatiivisena, niin sitten tuo on vaikkapa hyvän mielen esiin tuomista leikkimielisin keinoin, toisinaan keinoja kaihtamatta. JOtenkin noin hän itse sen muotoili, sen jälkeen kun oli ensin suututtanut minut ja naurattanutkin varmuuden vuoksi pari kertaa.

VAan nyt lähden naisten kanssa ulos, görüşmek üzere.

perjantai 13. lokakuuta 2017

VAuvan puklun hajuista pullaa

Alanyan vielä lämpimät vuoret. +29 C tänään.
Lumi on saapunut niin Suomeen kuin Turkkiinkin, jos ymmärsin Suomen uutiset oikein 😁. Meillä on yllättävän paljon samankaltaisuutta ilmastossa. Sen kunniaksi, tai siitä huolimatta, oli pullanleipomispäivä. Itse asiassa pulla oli kompromissi, joka täytti sopivasti tämän päivän leipomisfiilistarpeen. Löysin uudelleen sen oikeita ruisjauhoja myyvän jauhokauppiaan, jonka aiemmin kadotin, ja ostin pari kiloa ruisjauhoja heti mukaan (2 TL / kg). Koska en muistanut ostaa maitoa, siis lehmänmaitoa, enkä halunnut tehdä riisipiirakoiden riisipuuroa vuohenmaitoon, niin teen ne vasta huomenna... jos jaksan ja huvittaa. SItä kun ei näissä oloissa varmaksi tiedä, tai missään oloissa.

Viime yönä valvotti eräs omituinen höpöttäjä, sopivasti puheripulin saanut ja puhelimessa hirveästi tekstiä tuottanut ystävä aina tuonne kolmeen asti. Siinä vaiheessa olin sanonut jo kymmeneen kertaan, että hyvää yötä, nyt nukuttaa, joten oli järeämpien toimien aika. Jätin puhelimen auki yöpöydälle, ja annoin herran puhua itsekseen. Taisi puhua aika pitkään, ennen kuin tajusi että minä puutun linjan toisesta päästä, sillä ehdin syvään uneen ennen kuin oli soitellut uudestaan pariin kolmeen kertaan. En enää kuullut enkä herännyt.

Voi voi
Tämä aamu aukeni niin vähillä unilla, että olin kärttyinen, hyvin, hyvin kärttyinen. Omituinen höpöttäjä oli myöskin
myöhästynyt sekä lääkäriajanvarauksestaan että ilmeisesti myös töistä, koska kello 14.30 oli laittanut minulle viestin "huomenta". Olin siihen aikaan v**uuntuneen väsyneenä raahaamassa painavaa ostoskassia vihannes-hedelmätorilta bussipysäkille, ja jotain sarkastista pullahti vastaukseen. Sillä oli outo vaikutus. Kärtytys helpotti heti.

Eilen illalla ihan pienen hetken oli olohuoneen ja keittiön parvekkeiden ovien hyttysverkot auki. Arviolta ehkä 15 minuuttia ihailin kaunista, vaaleanpunaista taivaanrantaa ja elohopean väristä merta auringon laskiessa. Nyt kutittaa ja laajenee ranteessa tuollainen kärttyisen itikan pisto. Jos eilen olikin pinkit ja kylmät sävyt auringonlaskussa, niin tänään oli punaista ja oranssia, sekä valtavan kauniisti merestä silhuetteina näkyviä pikkupaatteja. MInä niin tykkään näistä auringonlaskuista ja niiden värimaailmoista. Jokainen ilta on erilainen. Niin kai ne on aamutkin, mutta asuntoni parvekkeet ja ikkunat ovat pohjois-etelä-länsisuuntiin, eli ei kannata nousta kukonlaulun aikaan katselemaan auringonnousuja, ellen ole valmis menemään ulos asti niitä ihailemaan. Useimmiten en ole, vaan nukun sihen aikaan juuri parhainta unta. Tosin aamulla nouseva aurinko peilautuu Kale-kukkulasta, ja paljastaa Kalen kuivuuden ja karuuden, sekä usein myös päivän sään.

TArpeeksi kanelia, voita ja sokeria
Pari sanaa vielä noista pullista, tai paremminkin voista. Jääkaapissa on aiemmin ostettua luomuvoita, mutta ostin tänään toisen voipaketin, koska minulla ei ole keittiövaakaa, eikä voipaketeissa ole mitään painomittataulukkoa. TÄyden 1000 g pötkylän pystyin silmämääräisesti ja veitsellä merkaten jakamaan 10 osaan, jolloin jokainen osa on 100 g. Se luomuvoi on jokseenkin puolipallon muotoinen, ja siitä en pystynyt hahmottamaan mitään painomittoja. LUomuvoi on tuo kuvassa näkyvä keltaisempi, ja tänään ostettu oli sen rinnalla niin uskomattoman valkoinen, että piti ihan lukea sisällysluettelo. Siellä sanottiin vain, että on tehty kermasta. MItään muuta sisällöstä ei kerrottu, joten kai sekin on 100% maitopohjainen. Siis ihan täydelleen lehmänmaitoallergikolle sopivaa tavaraa ;). Vaan kun halusin tehdä tosi hyvää pullaan, niin voi on tarpeellista, ja hyvää.

En muista olenko aiemmin kertonut, mutta tämä paikallinen voi muistuttaa minua pikkuvauvoista. Mielestäni se tällä vajavaisella hajuaistilla tuoksuu ihan pikkuvauvoille, siis sille puklulle, ei sille sinappimössölle. Tänään kun avasin sitä uutta pakettia, niin siinäkin oli ihan vauvan haju 😅...siis hapan maito. Nuo voit tuoksuvat ihan happamalle maidolle, sanan positiivisessa merkityksessä. NIin tuoksui pullataikinakin kohotus- ja alustusvaiheessa, mutta lisäsin vaniljasokeria myös taikinaan, ja ainakaan naapurin suomalaisen rouvan mielestä ei tuoksunut enää vauvan puklulle, vaan herkulliselle. Näistä molemmista voista puuttuu se rasvan haju, mihin siellä pohjoisempana on tullut totuttua. Ehkä kuitenkin mieluummin puklu. IHan oikeasti minun hajuaistini ei ole palautunut viime kevään jälkeen. Kropassa on siis edelleen jotakin parantumista "kesken" tai jotain muuta vaiheessa. Oli miten oli, kai sekin aikanaan selviää, ja siihen asti mennään näillä mitä on.

Lisää kuvateksti
Oo muuten tässäkin pikkukamerassa nyt jotain vialla, nimittäin ei enää tarkenna millään... ei auta edes linssin puhdistus. Nuo päivän kuvat on ihan epätarkkoja, vaan niillä mennään kun ei ole kukaan ottanut parempia. Katsotaan huomenna mitä se tuo tullessaan. Sunnuntaina onkin lentokenttäkeikka ja sen jälkeen alkaa vipinä ja elämyksentäyteiset päivät. Ja toivon hartaasti etten huku snorkkelin kanssa jos snorklaamaan joudun 😂. Merivesi on kuulemma vielä +25 C, joten ei ihan kylmää vielä. Alahan Maria tulla, niin minäkin pääsen rannalle asti :)) .