maanantai 25. syyskuuta 2017

Kotona taas

Kotona taas :)) . Sielu lepää, noin niin kuin kuvitteellisesti, ihan vaan siitä ilosta että olen taas kotona. Kroppa ei nyt ehdi levätä, sillä täällä on perjantaihin asti useampi tuttava, joita en ole nähnyt vuosiin. Tänään meni kaupungilla käytännössä koko päivä. Huomiseksi on ohjelmaa 08-21. Keskiviikkona saattaa olla tiedossa 60 km koko päivän pyöräretki vuoristoon ja sitten on enää torstai, joka sisältää taatusti "jotakin". Perjantaina nukun, ja jos ei nukuta, niin kirjoitan. Kirjoituksessa on hieman uusiakin tuulia, vaikka edelleen nämä blogikirjoitukset ovat tönkköjä ja jotain ihan muuta kuin tavallisen itseni näköisi. Joka tapauksessa elokuvan treatment lähtee huomenna postiin, kun sain lopulta jopa dialoginäytteenkin tehtyä. Ajatus alkoi juosta täällä niin paljon rennommin, ja ko näyte tuli lopulta suht helposti paperille, vaikka olin sen suhteen jo välillä jopa luovuttamassa. Ei kannata luovuttaa, ainakaan tällaisessa asiassa. Toinen runokirja ilmestyy joko joulu- tai tammikuussa, ja se on kahden naisen, kahden Johannan yhteistuotos :)) . Odotan innolla kokonaisuutta. Appelsiinipuun alta on kai käännettävä turkiksi, sillä se on herättänyt täällä paljon enemmän kiinnostusta kuin mitä osasin arvatakaan. Täällä runot ovat erityisessä arvostuksessa. Toinen kiinnostava seikka ovat Alanyasta otetut kuvat ja tieto siitä, että runot liittyvät Alanyaan ja täällä asumiseen.

Huomenna on uusi päivä, toivottavasti jo energinenkin. Myös kameran akku on ladattu, joten huomiselta saattaa tulla kuvia. Omat akut ovat vielä vähällä virralla varustetut. Viime yönä puoli kolmelta olin kotona, ja oli vähän vaikea saada unta tuntikausien matkustamisen ja bussissatorkahtelun jälkeen. Perinteiseen tapaan aamulla herätyskellon soidessa nukutti vahvasti ja oli päänuppi ihan riittävän sekaisin. Päivänvalossa näin myös reppanakuntoon kuivahtaneet ruusut, joten ensimmäiseksi leikkasin, lannoitin ja kastelin ne. Hyvähän tässä nyt on niitä käsitellä, kun sain tuotua Kekkilän kastelulannoitetta ja Biokilliä ruumalaukussa. Aamulla laukkua avatessa löytyi Biokilliä muualtakin kuin pullon sisältä, joten pesukone pääsi heti aamusta tositoimiin. Läppärin toimivuuden tarkistin jo aamuyöllä, ja totesin että Tukholmassa tehdyn turvatarkastuksen yhteydessä avoimeksi jääneestä suojakotelosta maahan nurkka edellä pudonnut kone toimii. Näytön toinen sarana on rikki ja läppäri / tuuletin pitää ylimääräistä ääntä, mutta toistaiseksi toimii.

Kirjoitus kangertelee, samoin kuin väsyneen ajatukset, joten unien aika. Hyvää yötä.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Passin voimassaoloaika

Päätin ottaa pienen riskin, ja passin 2 kk voimassaolovajaudesta huolimatta matkustaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja kysyä lentokentän poliisin toimipisteestä josko jotain on tehtävissä. Heillä on mahdollisuus tehdä ns. Kertapasseja, jotka ovat voimassa yhden matkan ajan. Hinta on noin 90 e. Tulin siis yöbussilla kentälle, ja kävelin ensimmäiseksi pankkiautomaatille nostamaan rahaa kertapassia varten, minä kun en Helsingin ja Istanbulin ryöstöjen jälkeen ole kuljettanut mukanani kuin enintään 50 e käteistä rahaa. Tähän asti se on riittänyt kun on voinut käyttää korttia. Nyt iski pieni hätä, kun S-pankissa onkin päivityskatko 08 asti. Juuri nyt! Voi sanonkominämikä. Lähden nyt joka tapauksessa käymään poliisiasemalla. On pieni ihme jos tästä vielä ehdin ensimmäiselle lennolle.

Poliisilla on asiantuntemusta ihan suoralta kädeltä. Sanoi heti, että matkaoppaan ja matkatoimiston opaslehtisessä oleva 6 kk tieto on erilainen kuin heillä. Sanoi, että 150 pv lähtöpäivästä laskien riittää. Siispä laskimme päivät, ja passini riittää juuri sopivasti. Hän opasti, että tarkista vielä lentoyhtiöltä. No, Turkish Airlinesin toimisto ja palvelutiskit olivat kiinni. Googletin turkiksi, ja valtion sivuilla oli selvät päivämäärärajat eri tilanteisiin. Jihuu. Näköjään KAIKKI kannattaa varmistaa valtion sivuilta, myös kotimaisen matkanjärjestäjämme jakama tieto. Olen jakanut itsekin sitä väärää tietoa eteenpäin. Siispä korjataan: Turkkiin turistiviisumilla matkustaessa passin tulee olla voimassa 150 pv maahan saapumisesta. Oleskeluluvan kanssa päivämäärärajat olivat erilaiset, enkä niitä nyt muista enkä ehdi etsiä uudelleen. Gov-kirjaimista osoitteen yhteydessä tunnistaa valtion sivut. Kannattaa katsoa sieltä.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Tarkista passi

Mitä kokenut matkaaja tekee aina riittävän ajoissa ennen matkalle lähtöä? Tarkistaa passin löytymisen ja voimassaolon. Entäpä stressaantunut ja perhehuolista ärsyyntynyt satunnainen matkailija? Ihan vaan vahingossa tulee vilkaisseeksi passia muutama tunti ennen lähtöä. Kun siinä rauhallisesti ja matkasta jo ennalta nauttien antaa silmien lipua pitkin passin pääsivun pintaa on "ihan kiva" huomata sellaiset sivussa olevat pienet numerot kuin 28.02.2018. Niin, siinähän se passin viimeinen voimassaolopäivä komeilee. Ensi vuonna helmikuussa. Ja nyt eletään syyskuun loppua. On siis 5 kuukautta aikaa uusia passi. Hetkinen, hetkinen... Kuinka voisin kuvata sitä tunnetta, kun pieni numero 5 räjäyttää tajunnan? Lasken varmuuden vuoksi kuukaudet uudelleen, ennen kuin lasken kauhusta alleni, kuvaannollisesti. Viisi kuukautta ja helvetillinen paniikki siitä tiedosta, että passin tulee olla voimassa vähintään 6 kk Turkin matkan päättymisen jälkeen. Kyseinen ehto on täytyttävä jotta rajatarkastuksesta pääsee läpi, jotta pääsee maahan.

Mitä vaihtoehtoja jää?
1. En lähde matkalle nyt, vaan hankin ensin uuden passin ja ostan sen jälkeen uudet lennot, koska näitä edullisia lentoja ei voi enää peruuttaa eikä siirtää. No ei näin lyhyellä varoitusajalla voi muitakaan siirtää.
2. Lennän Helsingistä Tukholman kautta Istanbuliin, ja kokeilen pääsenkö puhumalla tai armosta sisälle maahan, sillä onhan kyseessä vain pari pientä kuukautta matkan päättymisen jälkeen, ja sentään neljä pitkää kuukautta ihan ok...
3. Lennän Istanbuliin ja jos en pääse passilla sisälle, niin anon turvapaikkaa ihan millä tahansa verukkeella...
4. Keksin jonkun keinon viime minuuteilla.

Eh, huomenna tiedätte miten asia hoidetaan, tai ei hoideta. Tunti sitten pelkäsin joutuvani sairaalaan aivoverenkierron häiriön takia. Oli aika pirullinen päänsärky, ehkä vähän verenpaine koholla ja yhtään ei mikään stressannut tai ottanut päähän. Luojan kiitos oli kyse ainoastaan migreenikohtauksesta. Sekin kun on kiva lentokaveri, jos nyt edes lähden lennolle. Tässä kohden aviomiehestä olisi hyötyä. "voisitko järjestää tämän asian, käyn sillä aikaa shoppailemassa matkasuklaat"...

İntuitio sanoi, että jotakin hankalaa ja raskasta tapahtuu. Miksi aina minulle, onhan täällä muitakin?

perjantai 22. syyskuuta 2017

Matkalla taas

Matkustamisen ja monen muunkin asian vuoksi saattaa olla että päivityksiä ei tule ihan joka päivä, ennen kuin elämä Alanyassa asettuu taas omiin uomiinsa. Laukut on pakattu ja periaatteessa matka on alkanut, vaikka en vielä olekaan lentokoneessa. Omituista tässä hetkessä on stressin ja väsymyksen määrä. Asiaa pohdittuani voin vain todeta, että itseni vuoksi joudun perumaan erään lupaukseni. En jaksa vastenmielistä ja hänen tuhotöidensä maailmaa, enkä mene sinne marraskuussa uudelleen. Kun se ihmisen kaltainen ei ole 43 vuoteen pystynyt olemaan minulle isä, niin minkä ihmeen takia minä antaisin ympäristön painostaa minua siihen, että teen jotakin äärimmäisen kuluttavaa ja turhaa vain siksi, että joku muu olisi tyytyväinen. Hitot kenenkään toisen miellyttämisestä, kun se suhde on epäaito. Koska hän ei ole ollut isä näin pitkään aikaan, en minäkään ole ollut hänen tyttärensä. Viimeiset isämäiset muistikuvat ovat ajalta jolloin olin 7 v. Tässä vaiheessa on jo myöhäistä teeskennellä sitä. Tuo mies vain haluaa hyötyä kaikista ympärillään olevista, ja niitä joista hän ei voi hyötyä hän alistaa ja nöyryyttää ihan loppuun asti, todennäköisesti vielä haudastakin.  En ole niin hullu enkä tyhmä, että antaisin kahden vieraan ihmisen uuvuttaa itseni ja käyttää ammattitaitoani ja suhteitani nyt, kun he lopulta minua tarvitsevat. Siihenhän "ympäristö" yrittää painostaa.

Tänään eräästä seurakunnasta kysyttiin, että haluaisinko olla mukana käynnistämässä naisille suunnattua voimaannuttavaa tanssiryhmää... Juu, kun ensin kerään voimia kaiken tämän jälkeen. Mutta tiedän, että muutama päivä kotona kaikessa rauhassa, ja olen taas enemmän oma itseni. Tuo tanssiryhmä on erittäin mielenkiintoinen projekti, ja tarpeellinen, monille naisille tarpeellinen.

Nyt hyvää yötä, ja jatkan aikanaan. Ehkä huomenna ja ylihuomenna jne tulee jotakin ulos.

torstai 21. syyskuuta 2017

Ihana kivi

Kirjapaketti tuli, ja signeerattuja kirjoja on postitettu eri puolille Suomea. Näyttää että seuraava kirja valmistuu marraskuun aikana. Ja sitä seuraava helmikuussa. Olen tyytyväinen tuohon aikatauluun. Olen myös täysin väsähtänyt kahden tanssiryhmän ja yhden kuntojumpparyhmän ohjaamisesta. Opettaja, jota sijaistin kuntojumpassa, sanoi ennakkoon että ryhmäläiset ovat erittäin kovakuntoisia. Ohjasin siis niin kovan tanssillisen jumpan kuin pystyin 😁 enkä ollut ainoa väsähtänyt. Tuntien jälkeen tuli vielä leivottua kesän viimeiset raparperipiirakat, ja syötyä enemmän kuin on järkevää, ja nyt on täyteläinen ja raukea olo. 04 herätys tältä aamulta alkaa tuntua unettavana nukkumisen kaipuuna sekin. Vielä suurempi on auringon ja lämmön kaipuu. Tuttava Alanyasta kertoi lämpömittarin näyttävän +35 C. Voin kyllä kuvitella kuinka kroppa lepää ja rentoutuu siinä lämmössä. Merivesihän alkaa jo vähitellen jäähtyä, mutta on se silti sopivasti uintilämpöistä vielä pitkään.

Eräällä tutulla ja suht läheisellä miehellä on merkillinen vaisto. En taatusti ole sanonut hänelle milloin palaan, eikä hän näe sitä mistään, mutta otti yhteyttä kun jotenkin taas hahmotti, että olen tulossa. Toiselta, joka on luvannut auttaa aina jos apua tarvitsen, kysyin voiko hän selvittää onko Atlasjetillä varmasti juuri nyt ja kaikkina vuorokaudenaikoina lentokenttäkuljetuspalvelu myös Alanyaan, kuten he nettisivuillaan mainostavat. Tulee mieleeni ne pari kolme kertaa, kun olen viettänyt yllättäen yön Antalyassa siksi, kun kuljetusta ei mainokseta huolimatta ollut. Hän soitti Atlasjetin palvelunumeroon, ja pyysi minulta tietoja matkalipustani.  Sieltä vakuutettiin, että myös aamuyöllä toimii maksuton kuljetus Alanyaan. Alanyassa kuljetus päättyy linja-autoasemalle, ja siitä jatkan loppumatkan taksilla. Tuo herra olisi varmaan tullut viemään kotiin asti, mutta entinen heila on entinen heila, eikä sellaisen kanssa kannata leikkiä. Olen kai jotenkin poikkeuksellisen lyhytpinnainen, mutta johtunee väsymyksestä, tästä älyttömän kiireisestä ajasta, ja kuukauden erityisen sosiaalisesta jaksosta.  Asia korjaantuu kun saa taas olla omissa oloissaan ja kerätä voimia.

 Alanyassa alkoivat tänään jazz-päivät. Olisipa ihanaa istua siellä meren rannalla leppoisan lämpimässä illassa upeita artisteja kuunnellen. Ehkä aikanaan taas uudelleen. Nyt on tätä mitä on.

"Ihana kivi
kuumalla rantahiekalla.
Ihana kaukaa, rosoinen läheltä.
Polttaa kädessä.
Olenko edelleen ihastunut,
vai heitänkö pois?
- Johanna"

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Rovaniemellä

Tulo ei mennyt ihan yhtä täydellisesti kuin

Strömsössä, tai sitten tämä meni juuri niin kuin pitikin. Matkalla valmistauduin tapaamiseen, katselin maisemia ja teiden reunoilla ruokailevia poroja, nukuin hetken ja selvitin jatkoyhteyden määränpäähän. Vaihdoin Rovaniemellä bussia, pääsin sujuvasti perille, tapasin henkilöt joita tulin tapaamaan, ja laukusta lukulaseja etsiessäni tajusin jättäneeni ne Oulu-Rovaniemi bussiin. Hyvä etten saanut nauruhepulia enkä hermostunut. Lähellä oli molemmat. Sen sijaan jatkoin palaveriamme ilman mitään laseja.

Olin Napapiirillä keskustelemassa elämysmatkailusta ja siihen liittyvästä omasta työpanoksestani. Palaverin jälkeen etsin kävelykadulla jotain kiinnostavaa ruokapaikkaa, mutta en nähnyt. Siis konkreettisesti oli haasteellista lukea firmojen tekstejä. Ei tullut pysähdyttyä mihinkään, ennen kuin tuli vastaan yksinään ja aution näköisenä risteyksessä kököttävä ScanBurger. Arvelin etten ole koskaan syönyt heidän hampurilaistaan, joten kävelin ovesta sisään. Minusta ei tule kanta-asiakasta, sillä Hese on mieluisampi. Samalla kun söin, tajusin että bussifirmalle voi soittaa ja kysyä lukulaseja. Löytyivät, ja kävelin bussifirman toimistolle hakemaan lasit. Toimistolla oli viimeisen päälle kiireinen, tai vaan löytötavaroihin tympääntynyt virkailija, joka huuteli toimiston takanurkasta neuvoja siihen, kuinka lasini löydän. Hassu heppu. Nyt näen taas lukea ja näprätä kännykkääkin. Onneksi löytyi ja onneksi oli aikaa hakea ne pois. Yllättävän paljon elämää helpottavaa kun näkee.

Rovaniemeltä ei kuitenkaan tullut kuvattua
videoita tai kuviakaan, kun keskustassa oli harmaata ja tyhjää, siis vähän ihmisiä tai houkuttavia kuvauskohteita. Onhan täällä, ei vaan osunut kohdalle. Matkalla linja-autoista ja henkilöautosta näin vaikka mitä kivaa, jota olisin halunnut kuvata, vaan eipä niitä voinut pyytää pysähtymään. Joskus toisella kerralla.

Olen kuullut ja lukenut koirista, jotka haistavat perheensä jäsenistä tai potilaista erilaisia sairaudellisia asioita. Juniorin koira on haistavinaan jotakin mielenkiintoista minun hengityksestäni. Tänäänkin se nuuhki pitkään ja aktiivisesti,  niin kuin haluaisi kertoa jotakin. En vain ymmärtänyt mitä se haluaisi kertoa. Aiemmin vastaavaa ei ole ollut. Toinen koirista "vahtii" hengitystä, ja hermostuu heti kun hengittää huonosti tai yskii tms. Rouva, jonka luota tulin tänne pohjoisempaan, käyttää normaalisti öisin ylipainehengityslaitetta. Kun koira jokin aika sitten söi ilmaletkun rikki, nukkuu rouva nyt ilman laitetta. Kehotin häntä hakemaan uuden letkun oman terveytensä vuoksi. "En tarvitse, kun koira koskettaa tassulla kasvojani, jos minulla on hengityskatko" totesi hän. Sellaisia apulaisia.

Samalla kun tämä jatkon kannalta tärkeä palaveri on ohi ja alkaa asteittainen siirtyminen kohti Alanyaa, alkaa matkakuume nousta. On ihana päästä taas kotiin ja omaan rauhaan, vaikka oli tosi ihana viettää aikaa lasten, sukulaisten ja ystävienkin kanssa. Tanssitunteja on vielä huomenna, olettaen että pääsen täältä ajoissa sinne 😁 pääsen pääsen, ellen sössi bussien vaihtoja. Sen jälkeen alkaakin pakkaaminen, ja optikon kanssa lasiasian järjestely.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Bussissa istumista

9 tuntia bussissa tuntuu jo päivän työltä. Siinä ajassa pääsee Kirkkonummelta Ouluun, jossa on pieni tauko ennen kuin saan istua bussissa reilut kolme tuntia lisää päästäkseni Rovaniemelle. Matkalle otin lukemisesta, vaikka se on mahdollista vain pienissä erissä. Eilen rouvan kanssa eksyimme Espooseen, ehkä siksi kun minä ajoin, ja sieltä tarttui mukaani 2 €:lla myynnissä ollut Jaakko Selinin Jaakon matkassa reissukirja. Hänen tv-ohjelmansa ja tuo kirja ovat yhtä lähellä toisiaan kuin aurinko on kuuta. Odotin jotakin ihan muuta kuin mitä kansien välissä oli. Vähä vähältä lukien ehdin lukea koko kirjan, ehdin myös nukkua, rikkoa silmälasit (😰😭😮), pyytää junioria etsimään vanhat lasit sekä tuomaan ne ja kanahampurilaislohtuateria bussin pysähtyessä erään pikkukaupungin kohdalla. Ja tuo ihana juniori etsi lasit ja toi ne. Vaan ei niillä näe enää kunnolla, ja siksi ne ovatkin vanhat lasit. *ruma sana* nyt on sitten ostettava kaksiteholasit, ja saan ne toivottavasti sitten marraskuussa kun palaan Suomeen. Ja millä laseilla katselen maailmaa tämän väliajan, esim lentokentällä lähtötauluja ja kaikkea kauempana kuin metri tai pari olevia kohteita? Olisiko vaaleanpunaisia laseja vielä jossain myynnissä, sellaisia ruusunpunaisia? Tulisi tarpeeseen.

Ainakin kaksi päivää olen taas kännykän netin varassa, sen, mitä en ole vieläkään vaihtanut parempaan. Huomenna mitä todennäköisimmin jaan kuitenkin Rovaniemeltä jotakin kuvia tai videoita. Napapiiri tulee ylitettyä ja lentokenttäkin nähtyä, tosin en tiedä ehdinkö pysähtyä ja mitä voi kuvata. Aivan varmasti jotakin voi kuvata.

Istun sohvalla ja katson Game of Thronesia samalla kun yritän rentouttaa itseni yöunille. Ei ole ihan fiksu yhtälö...