lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pelastetaan eräs murunen

Alanyan Dim-luolan tieltä keskustaa ja Kalea kohti. 25-3-2017
Jos teitä lukijoita on Alanyan suunnalla nyt lähipäivinä, niin tarvitaan hengenpelastajaa. Eilen lihakset tuntuivat kireiltä, ja päätin käytä taas pitkän kävelylenkin sellaisella tiellä, jolla en ole aiemmin ollut. Kävelin DimCay joen Dim-luolalle, tippukiviluolalle. Siitä kohdasta, missä DimCay laskee mereen, eli Alantur-hotellin vierestä, on opasteet, ruskeat Dim Mağarası -kyltit kyseiselle luolalle. Isolta tieltä on googlemapsin mukaan sinne noin 5 km. 1 km ennen luolaa on Konaktepe Restaurant. Sen lähistöllä pyörii nälkäkuoleman partaalla oleva, todella kaunis mustanharmaa, "dalmatialaistäpläinen" koira. Koira on pahasti nälkiintynyt, arka ja kiltti. Se seurasi pitkään minua tienvarren pusikoissa, ennen kuin uskalsi tulla näkyville. Se lähestyi hyvin arasti, mutta kiltisti. Ilman ruokaa ja muita apuja en saanut koiraa seuraamaan, pois tuolta alueelta. Minulla ei ole autoa, eikä koiria hyväksyviä autollisia tuttavia, joten en saa tuota koiraa tuolta eläinsuojaankaan tai eläinlääkärille. Vaikka koira oli vain luuta ja nahkaa, se oli silti turkiltaan yms ulkoisesti terveen näköinen. Tuosta kauniista ja hyväluontoisesta koirasta saisi joku koiranystävä vielä hyvän kaverin.

Tätä koiratekstiosuutta saa vapaasti kopioida ja jakaa. Toivon, että koira saadaan pelastettua. Saisikohan kartan linkitettyä tähän

Eilen illalla ajattelin, että käyn tänään siellä uudestaan, ja tällä kertaa koiranruoan kera. Yö oli hengitysvaikeuksinen, ja aamu paljasti karun totuuden. Tämän vuoden toinen influenssa on päällä. Edellistä ennen oli muuten ihan sama juttu. Lihakset tuntuivat tukkoisilta ja liikuntaa kaipaavilta, ja kävin pitkähkön juoksulenkin juuri edellisenä iltana. Ei vaan eilen tullut mieleen. Nyt sitten nautin sisäisestä lämmöstä (>38C), istun parvekkeelta sisälle tulvehtivassa lämpimän viileässä ilmavirrassa hengitys rohisten, ja totean, että pääkin toimii kuin hidastetussa filmissä. Stressi on ollut huippulukemissa, joten kai silläkin on osuutensa sairastumiseen. Vaan olisi tuo joutilaampaankin aikaan voinut tulla. Nyt olisi vaikka mitä ohjelmaa... jotka vaihtuvat sujuvasti nukkumiseen.

Facessa törmäsin Tommi Kinnusen suomalaisista miehistä kertovaan tekstiin, jossa on paljon asiaa ja ajateltavaa. Nyt kun minun tekstini on lyhyt, niin käytäpä osa lukuinnostasi tuohon Kinnusen Miehissä asuu kolektiivinen pahuus -kolumniin.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

ajattelunlaajennusta

Sarkasminpoikanen:

Sometimes the first step to forgiveness is understanding the other person is a complete idiot.

Toisinaan anteeksiannon ensimmäinen askel on ymmärtää, että toinen henkilö on täysi idiootti.

Elämä kantaa


Alanyan tulppaaniloistoa 22.3.2017
"Kun sä osaat tehdä nettisivuja, ja ne on paljon paremman näköisiä kuin mitä minä osaan tehdä, niin voisitko tulla avuksi. Tarvitsen hyvät nettisivut. Teetkö mulle sellaiset, autat vaan vähän, ei siinä mene kuin 10 minuuttia? MIlloin tulet ne tekemään?" Voi m**kero. Niin, siis teen nettisivut, ja niillä on kokonaisuudesta riippuen hinnaston mukainen hinta, mutta tämä herrahan ei edes kuule sanoja hinnasto tai hinta. Kauniilla silmillä poikamaisesti katsellen ja päätään viattoman oloisesti kallistellen tämä miehinen mies tasan tarkkaan tietää mitä tekee. Ja nyt hän on päättänyt saada minut tekemään ne hänen tarvitsemansa sivut ilmaiseksi. 

Vai 10 minuuttia.... kymmenessä minuutissa voi tehdä lapsen, mutta ei edustavaa fb-sivua. Todellakin. Suoranaisen ihmeen aikaansaamiseen ei mene kuin erektion ja hedelmöittymisen verran aikaa, mutta paljon vaatimattomampien ja yksinkertaisempien asioiden kimpussa askartelemme tuntikausia otsa hiessä. Ja mitä niistä tuntikausien aherruksista jää jäljelle, tai saldoksi? Jotakin toisarvoista. Eikö olisi siis paljon kannattavampaa panostaa niiden ihmeiden tekoon 😊😂😜 . ...Variksetkin nauravat pihalla. Ihan hirmuinen raakkumiskonsertti alkoi juuri. Ja taustalla honkottaa joku valkoinen ankka tai hanhi, säestäjänään sammakkokuoro. Näin meillä "maalaisympäristössä". Mutta siis nuo ihmeet. Jotkut tekevät, jotkut harjoittelevat ja jotkut vaan puhuvat. Minun osaltani lapset on jo tehty, joten jäljelle jää vain puhuminen ja/tai harjoittelu.

Vain Muzzi voi olettaa omaavansa niin paljon viehätysvoimaa ja vaikutusvaltaa suhteessa minuun, että luulee saavansa tahtonsa helposti läpi. Hän myös näkee minut edelleen samanlaisena kuin 3 vuotta sitten. Vaan kun ihmiset muuttuvat päivien myötä, minä ainakin. Tällä kertaa minulla on hänelle yllätys, jota voisi kutsua vaikkapa neuvottelutaidoksi. Sen tuloksena tullee olemaan palvelus palveluksesta. Ihmisiä on tosi kiva yllättää toimimalla eri tavalla kuin ennen. Jotkut eivät millään meinaa uskoa, että asia ei etene niin kuin he ovat suunnitelleet. Ne hetket, kun toiselle valkenee se yllätys mitä juuri tapahtuu tai tapahtui, olisi kiva saada ikuistettua valokuviksi. Niistä löytyy aitoa, peittelemätöntä tunnetta. Tunteella ei niin väliä, kuvaamisen kannalta kaikki tunteet ovat ok. No, tuossa tapauksessa nyt ei tule mitään katastrofaalisia tunteita esille. Saattaa tulla hersyvä nauru ja lisää pilkettä silmäkulmaan.

Tuosta tulikin mieleeni se älykännykkä, jonka loppuvuodesta jätin Suomeen maahantuojalle. Eilen sain viestin. Kännykälle ei ollut mitään tehtävissä. Rahat palautuivat kyseisen firman asiakastilille. Hetken mietimme, että mitä niillä Siellä asiakastilillä tehdään, kyseisestä firmasta kun ei saa sitä kännykkää jonka olisin ensisijaisesti halunnut. Sen verran kokeilunhaluinen olen tässäkin asiassa, että tilasin taas DooGeen, tällä kertaa Shoot 1:n. Aiemmassakin DooGeessä oli omat hyvät puolensa, ja itse asiassa kamera oli sen ainoa huono puoli (IMEI-ongelman lisäksi). Shoot 1:n kamerat ovat ihan toista luokkaa, se kun on tarkoitettu kuvaamisesta innostuneille. Lisäksi siinä oli tallennustila laajennettavissa 250G:aan, ettei lopu heti ekaan videoon. Muistakin syistä kokeilemisen arvoinen kapine. Laitoin vielä sähköpostia myyjän edustajalle, ja esitin hartaan toiveen laillisesta IMEI-koodista. ;).

Alanyan  luontaisesti violetinmustia tulppaaneja 22.3.2017
Sää on ulkoilun suhteen mitä parhain. Meren puollella aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja vuoriston päällä "jumissa" lepäilee muutama ei-niin-sateisen-näköinen pilvi. Säässä näyttäisi ennustusten mukaan tapahtuvan ensi viikolla mukava parannus. Yölämpötilat alkavat nousevat, ja pysyvät  +10 C paremmalla puolella, ja päivälämpötiloissa alkaa näkyä entistä enemmän yli +20 C lukemia. Voin siis harkita luopuvani päällystakista, ja parhaina hetkinä kenties selvitä jopa yhdellä pitkähihaisella paidallakin. Sandaaleita ei ihan vielä tarkene ottaa käyttöön, eikä ohuita paitoja. Kyllä ainakin +35 C tarvitaan siihen. Ja merivesi on hyvin raikasta, +17,6 C. Suomalaisten avantouimareiden uintikeli 😉. Alanyassa on huomenna sekä UltraMaraton että maastomaraton eri sarjoineen. Ja sunnuntaina on kansanjuoksussa sekä 5km että 3km, vai olikohan 3,5 km en muista. Yllätys oli se, että noihin kansanjuoksuihinkin piti olla lääkärintodistus ja joku muu lappunen. PÖH!. En ole käynyt vinkumassa keneltäkään lääkäriltä mitään dokumenttia juoksukuntoisuudesta, enkä käy. Juoksentelen itsekseni omia lenkkipolkujani, tosin tänään on taas pitkän kävelylenkin vuoro. Meillä on tulossa vuoristokävelyprojekti, jossa matka on pitempi kuin mitä olen koskaan yhden päivän aikana kävellyt. Ja tietysti sitäkin varten tarvitsee valmistautua kokeilemalla. Itse jännään miten kävelykaverini kestää, ja hän ilmeisesti jännää minun puolestani. Tasapuolista.

Muitakin positiivisia uutisia on tullut, juniorin osalta, muttei niitä voi täällä tämän enempää ruotia. Elämä kulkee omaa omituista polkuaan, rauhallisen varmasti.

25.3. korjattu ekan kpl tekstistä paikkoja vaihtaneet osat. En ymmärrä tätä Bloggeria, eli miksi se lähes joka kerta pompauttaa kuvan vieressä tekstin sekaisin. Jollen muista sitä erikseen tarkistaa ja korjata, niin siellä ne sitten ovat sekaisin... 

torstai 23. maaliskuuta 2017

Äly hoi älä jätä

ALSEVin Perinnepäiviltä kuvattua, Alanyasta 22.3.2017
Mopot pörisevät tuossa viereisellä kadulla yksi toisensa jälkeen. Lintujen sirkutus kuuluu. Naapuritalosta kantautuu ruohonleikkurin ääni ja vastaleikatun ruohon ja ilmaan pöllähtelevän mullan tuoksu. Joku rapsuttaa maata haravalla. Alanyassa aurinkoinen ja rauhallinen kevätpäivä. Hieman olen ärsyyntynyt jälleen siitä, että tänne päin yritetään totuutena tuputtaa Suomessa uutisoitua propagandaa. Jos tietämyksesi paikallisista oloista on täysin Suomen uutisointien varassa, niin ei niitä kannata tänne tuputtaa. Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Jos et ole juuri nyt käynyt Atlantiksessa, niin kuinka voit oikeasti tietää millaista elämä Atlantiksessa on juuri nyt? Se, mitä herra X on kuullut herra Y:n kertovan herra Z:lta kuulemansa herra Ö:n tarinan perusteella, on tietysti adekvaattia faktaa, eikö niin? Ja kaikki, mitä lehdessä lukee, tv:stä tulee ja internetitä löytyy, on myös täyttä faktaa? Ihan niin kuin se jenkkilän erään uutistoimiston Ruotsi-asiantuntija. Onnea vaan.

Venäläisistä ja entisen itäblokin maista tulevista osoitteista tulee kuulemma runsaasti liikennettä taas blogiin, kuten kuulemma muutamille muillekin suomalaisille. Olen ulkoistanut liikenteiden lähteiden seuraamisen ja raportoinnit, se kun ei minua suuremmin kiinnosta. Heistä on hyötyä sen osalta, että blogin päivittäinen kävijämäärä on kahden päivän sisällä yli kaksinkertaistunut. Minullehan siitä on tietysti hyötyä. Tuostakin tietää taas Suomeen kohdistuvan, vaaleja edeltävän venäläistaustaisen propagandan olevan vahvistumaan päin. Ja aina on Suomessakin niitä heikkoja tolloja, älyllisesti rääpäleitä, jotka siihen propgandaan sortuvat ja heidän mukaansa lähtevät.


Perinnepäiviltä kuvattu.
Sitten ihmisyyteen. Ymmärrystä tarvitsee jokainen ihminen. Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi. Jotta voi tulla ymmärretyksi, tarvitsee lähistöllä olla joku, joka kykenee ymmärtämään, kykenee olemaan ihminen ihmiselle. Ammattiauttajat ovat koulutettuja ymmärtäjiä. Silti normaalissa yhteiskunnassa voisi olettaa olevan myös ymmärryskykyisiä kanssaihmisiä. Aina se ei kuitenkaan riitä. Tänä päivänä koen, että kovin monelta tapaamaltani suomalaiselta ihmiseltä puuttuu halu ymmärtää toista ihmistä. Osalta jopa kyky. Jotkut yrittävät ymmärtää itseään, ja siihen se kaikki ymmärryksen käyttö sitten jääkin. Mitä sellainen ymmärtämiskyvytön ihminen aivoilla, sydämellä ja ihmisyydellä tekee? Hänessähän menee yksi ihmiselämä hukkaan... vai meneekö?

Sitten ääripään tyyppeihin. Myös älyllisesti rääpäleet propagandakoneiston mukaan lähteneet kaipaavat ymmärtäjää, ja sitähän se kauempaa heitä ohjaileva koneiston jeppe hetken aikaa esittää. Esittää ymmärtävänsä, esittää tietävänsä ratkaisun heidän ongelmiinsa, vaikka käytännössä vain käyttää hyväksen. Käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Älyllisesti rääpäle tekee vain likaisen työn hänen puolestaan, ja on entistä onnettomampi ja katkerampi huomattuaan tulleensa höynäytetyksi. Ei löytynyt todellista ymmärtäjää sitäkään kautta, eikä lohduttajaa tai auttajaa. Löytyi vain käyttäjä, hyväksikäyttäjä.


Palataanpa takaisin tavallisiin ihmisiin. Toki jokainen on joskus "ei-jaksa-edes-yrittää-ymmärtää" -tilanteessa. Satunnaisesti ok, mutta jos siihen tilaan jää, niin silloin on kadottanut elämässään muutamia oleellisia onnellisuuden rakennuspalikoita. Silloin ei ole elämä tasapainossa. Se, että ei ymmärrä, tai ei edes yritä ymmärtää toista ihmistä, on valtavan itsekästä. Minä ja minun tarpeeni. Minä ensin. Minä haluan tämän. MInulla on oikeus. Minä, minä, minä.  Se, että saa mahdollisimman paljon itselleen, hinnalla millä hyvänsä, keinoilla millä tahansa, ei tee ketään onnelliseksi. Se, että on jo varakas ja paljon omaisuutta omistava, ei myöskään tee ketään onnelliseksi. Onnellisuus ei tule rahasta, tavarasta, omaisuudesta tai toisesta ihmisestä, eikä niitä onnellisuuden toivossa kannata edes metsästää. Jollei onnellisuutta osaa löytää omasta itsestään, sisältään, niin jäänee siltä osin osattomaksi, onnettomaksi.

Oma onnellisuus, toisen ihmisen ymmärtäminen ja toisen ihmisen onnelliseksi tekeminen kulkevat usein käsi kädessä.
Toisen ihmisen ymmärtäminen ja hänelle tuen, ajan ja avun antaminen (sopivassa määrin) auttavat kokemaan onnellisuutta. Aina on lähipiirissä myös niitä, jotka eivät ole lapsuudessa eivätkä aikuisiälläkään oppineet jakamaan omastaan, antamaan mitään, vaan ovat vain ottajia. Heille onni pysyy kaukaisena haaveena, eikä ymmärrys asu heissä. Kaikille ei ole kehittynyt kykyä ymmärtää itseään tai toista ihmistä, mutta silloin puhutaan jo psyykkisistä häiriöistä. Heiltä ei voi edes vaatia ymmärryskykyä, mutta joillakin heistä on sentään toivoa oppia, mikäli hakeutuvat terapiaan. Onnellinen ihminen on sen verran tasapainoinen, että ymmärtää ettei menetä mitään vaikka ymmärtääkin muita ihmisiä, antaa heille aikaa ja tukea, hitusen inhimillistä lämpöä tähän päivään.

ALSEVin Perinnepäiviltä kuvattua, Alanyasta 22.3.2017
Mikään ei ole tärkeämpää kuin olla kiltti. Siihen sisältyy myös kyky ymmärtää, kyky lohduttaa ja kyky rakastaa. Mikä ihminen se sellainen on, jolta nämä ominaisuudet puuttuvat?

Ne ovat juuri niitä, jotka ovat nyt suurimmassa äänessä Suomessa. Noita asioita ei opita koulussa eikä elämässä, ellei ihminen itse halua niitä oppia. Ellei halua kasvaa ja kehittyä ihmisenä, niin kukaan muu ei voi sitä kyseisen henkilön puolesta tehdä. Ja näitähän löytyy.

Jokainen meistä voi vaikuttaa keskuudessamme oleviin ymmärryskyvyttömiin ja rakastamiskyvyttömiin. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika.

Kun äänestät kunnallisvaaleissa, niin äänestätkö kovuutta tai epäinhimillisyyttä, pahoinpitelyjä, julmuutta, väkivaltaa, alistamista, vai äänestätkö inhimillisyyden ja ihmisyyden puolesta?

Anna kiltteydelle ja hyvyydelle tilaa, kasvun mahdollisuus ja ruoki sitä, vahvista sitä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tasapainoilua

JOku mies tauolla, ottamassa omaa aikaa. 21.3.2017
Noin yhdeksän tuntia olen tänään ollut menossa pitkin kaupunkia, kävellen samalla useita kilometrejä. Myös tanssitunnit olivat päivän ohjelmassa. Nyt kun istun tässä tietokoneen ääressä, huomaan, että olen ihan järkyttävän väsynyt. Viime päivät kaikkineen ovat vaatineet veronsa monista eri syistä. Kaiken kaikkiaan viime päivien elämänmeno on  ollut epätavallista, erityistä, poikkeuksellista. Huomisellekin olisi sovittuja menoja, mutta nyt on taas aika ajatella itseä, omaa jaksamista, ja sanoa ei. Toisilla on valtavasti vauhtia heti aamusta, ja kova seurankaipuu. Sitten toisilla on hillitön halu istua yömyöhään jossakin ravintolassa puhuen ja juhlien. Kun nuo molempia tahoja edustavat tuttavat haluavat viihdytystä ja seuraa samalle päivälle, niin kadotan kokonaan itseni ja oman aikani. Nyt saa jäädä kaikki nuo tapaamiset väliin, on voimien keruun aika.

Moni tuttavanainen haluaa nimenomaan viihdykettä, tai viihdyttäjän, jotta oma aika ei kävisi niin pitkäksi. Se on todella paljon voimia kuluttavaa, ainakin minulle. Jostain syystä nämä ihmiset eivät osaa nähdä maailman mahdollisuuksia, eivät osaa elää itse. Jostakin syystä he tarvitsevat jonkun toisen, joka vetää heidät elämään, sytyttää heissä elämää tai jakaa oman elämänsä heidän kanssaan. Kun katson näitä naisia, niin on vaikea nähdä mitään selitystä sille, miksi he ovat näin "perässävedettäviä" tai elottomia, elämättömiä. Jo paljon aiempina vuosina olen tavannut Suomessa paljon "perässävedettäviä" miehiä, joita olen kutsunut myös peräkammarinpojiksi. Heidän kohdallaan olen ajatellut, että liian vahva äiti on kenties vienyt heiltä tahdon. No eihän sitä noin voi yleistää. Syitä ja tuohon tilaan päätymisen elämänpolkuja on varmasti yhtä monta erilaista, kuin mitä on näitä ihmisiäkin. Jokaisella on omanlaisensa tarina tuon elämättömyytensä takana.

Mikäli tunnistat itsessäsi samaa, mikä mahtaa olla sinun syysi? Ja miksi et muuta toimintaasi niin, että sinullakin on onnellisen tasapainoinen olo ja päivät täynnä elämää? Onnellisuus, hyvinvoinnin kokemus ja elämäntäyteisten päivien saavuttaminen on itsestä kiinni. Ihan vain omasta itsestä. Ja nuo ovat kaikkien ulottuvilla, sinunkin.

Tässä on hyvin mielenkiintoinen, ja joka ikisen ihmisen hyvinvointiin lisää ideoita antava blogikirjoitus, joka kannattaa lukea riittävän moneen kertaan.
blogit.kauneusjaterveys.fi/stressitohtori


Pieni, vihreä nainen

Sarille inspiraatiokuva
Nyt on taas pöydällä kaksi kasaa alien-valokuvia. Toisessa on vähän isompia kuvia ja toisessa hieman pienempiä.  Molemmissa pinoissa kuvasta tuijottaa valkonamainen, vihreä-asuinen nainen, jonka tukka on omituisesti aseteltu. Aseteltu paljastamaan kasvot kauttaaltaan, kuten korvatkin. Ja juuri silloin, kun panostan kampaukseen (mikä on minulle melko harvinista). Tarvitsin yhden kuvan passiviranomaiselle ja muutaman kuvan oleskelulupaa varten, en edes tiedä montako tänä vuonna. Koska sama kuva ei kuvakoon puolesta käynyt molempiin, niin nyt noita kauhistuksia on sitten kahdessa eri koossa, toisessa kuusi ja toisessa kahdeksan kappaletta. Voi jestas. Nuo kaikki kasvojen luut paljastavat kuvat, joissa hiukset on siirretty otsalle tehdyllä keskijakauksella mahdollisimman tarkkaan pois kasvoilta, ovatkin sitten sellaista katsottavaa, että niitä ei todellakaan jaella muille kuin ko viranomaisille, ja heillekin nurinpäin. Ne loput voi korkeintaan arkistoida jonnekin yöpöydän ylälaatikon takimmaiseen nurkkaan todisteeksi siitä, että kuvissa on taas käyty.

Intuitio kuljetti tänään kolmeen aika uskomattomaan tilanteeseen. Ensimmäinen niistä ratkaisi oleskelulupahakemukseen liittyviä asioita. Tai no, eräs nainen keksi ratkaisun, joka oli hyvin tervetullut. Toinen ilahduttava yllätys liittyi housuihin. Liikuin kaupungilla paikallisten ostosalueella, jossa liikun usein muutenkin. Erään liikkeen ulkooven vieressä, rekissä roikkui sellaiset farkut, joista farkkuihin vastentahtoisesti suhtautuvana jopa innostuin. Pienen pieni naistevaateliike, myyjänä keski-ikäinen, liikkeen omistava mies, mutta hyvin mielenkiintoinen vaatevalikoima. Tuon miniputiikin uumenista löytyi pitkät housut, jotka istuivat kuin ne olisivat räätälin mittatilaustyönä tekemät. Kaiken lisäksi housut olivat jopa jollakin tavoin muodinmukaisetkin, ainakin paikallisen mittapuun mukaan. Suomen muodista olen edelleen täysin ulkona, siitä ei ole mitään käsitystä. Miehen logiikka myös kulki samalla aaltopituudella kuin omani. Koska on todella vaikea löytää hyvin istuvia housuja, niin on parempi ostaa kahdet silloin, kun kerran hyvät löytyy. Päätöstä hän vauhditti vielä tekemällä hyvän hintatarjouksen kaksista. Kauppamies, mutta hänellä oli silmää vaatteille.

Illan kolmas tarkoitettu kohtaaminen oli norjalaiset sisarukset. Menimme suomalaisen ystäväni kanssa pitkin kaupunkia, vaatekaupasta toiseen, kunnes ilta pimeni ja kulkeminen alkoi tuntua jo työltä. Siinä vaiheessa vaiston ohjaamana suuntasimme tiettyyn paikkaan, tarkoituksena istahtaa hetki, keskustella hieman kaikessa rauhassa, ja lähteä sitten kumpikin omaan suuntaansa, kotia kohti. Toinen norjalaissiskoksista kommentoi meille norjaksi jotain jo heti kun meidät näki. Luuli norjalaisiksi. Hetkeä myöhemmin toinen sisaruksista tuli vielä luoksemme, puhui siinä pitkät tovit, ja pyysi siten heidän pöytäänsä. Siirryimme sinne, ja puhuimme tuntikausia. Tuo keskustelu ja kohtaaminen oli hyvin antoisaa, eikä se ollut sattumaa. Sillä lienee omat tarkoituksensa. Maailma antaa joskus kohdattavaksi hyvin mielenkiintoisia ihmisiä.

Sitten palanen hiukan vakavampaa ja hyvin tärkeää asiaa, taas mietelauseen muodossa:

"Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme. -Anais Nin"

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ilonpisaroita

"Pieniä ihmeitä täynnä on elämä, pieniä ihmeitä pullollaan..."
 Olo on kuin ilmapallolla, joka on ollut viikon ylikireäksi puhallettuna, ja nyt yht'äkkiä onkin kaikki ilmat päästetty pois. Ihan vaan vaihteeksi on tullut mentyä venymisen äärilaidasta toiseen. Nyt on tyhjä ja kurttuinen olo, ilmat ihan pihalla. Ja jotenkin kotoisa olo. Tätä on ollut elämässä nin paljon. Ja lisäksi tiedän jo ainakin yhden oleellisen läksyn, mitä tästä opin (siitä kerron toisessa yhteydessä). Stressitilanne on siis jonkun verran helpottanut. Pikkuinen sai tänään lääkäriltä sellaisia hyviä uutisia, joilla jaksaa odottaa loppuviikkoon ja solutuloksiin. Jopa äiti jaksaa odottaa nyt kohtuullisen vähällä panikoinnilla loppuviikkoon asti. Tämä maailma pitää sisällään aikamoisia ihmeitä. Kiitos tästäkin ihmeestä.

Yksi stressin aihe kun pienenee niin toinen tulee näkösälle. Tuon kaiken keskellä unohdin oleskeluluvan kokonaan, aivan kokonaan. En muistanut, ei käynyt mielessäkään. Nyt sitten on taas ns. viime hetket, kirjaimellisesti. Sakkoja tullee taas varmasti, sillä kaikki ei millään ehdi valmiiksi ajoissa, määräaikaan mennessä. Mutta jospa hakemuksen saaminen vireille määräaikaan mennessä riittää, ja se *piip* puuttuva passi tulee sitten kun tulee. Tai sitten menetän sievoisen summan rahaa. Eihän siinä muuta käy. Ei siitä henki lähde eikä edes terveyskään.

Alanya Öz Stat postin takana ja taivaallinen herkku 19.3.2017
Kun eilen kehuin, että saimme Öz stat ravintolassa orgastisen hyvää jälkiruokaa, niin se oli uunissa paahdettua
appelsiinipaahtovanukasta. Turkkilaisista kaupoista löytyy Muhallebi-nimellä valmispusseja, joissa on appelsiinia, maitoa ja voita lukuunottamatta muut ainekset valmiina, ja valmistusohje pussin kyljessä (turkiksi). Tuon pussin sisällöstä tulee hyvin paljon saman tyyppinen. Kokki, joka meille tuon annoksen ihan hyvää hyvyyttään ja lahjaksi teki, on kyllä taitava. Edelleen toistan itseäni, mutta en ole syönyt mitään noin taivaallista jälkiruokaa pitkiin aikoihin, josko koskaan. Se osui sekä minun että Ninan makuaistiin aivan täydellisesti. Siinä vaiheessa kun ensimmäistä lusikallista maistoin, meni tajuntaan asti myös se, että tässä on maitoa. Mutta makuaistimus ja himo voitti, ja niin kauan kuin savisessa uunivuoassa oli yhtään tuota herkkua jäljellä, ei millään maidolla enää ollut mitään väliä.

Tuon jälkeen on paha sanoa mitään, kuolaan kuin pikkulapsi. Nyt on kai aika kerätä taas itsensä ja henkiset voimavaransa parhaaseen mahdolliseen kuosiin, ja jatkaa elämää entiseen malliin. Fyysisestikin olen väsynyt tanssituntien jälkeen, vaikkei ne nyt niin rankat olleet. Tänään jouduin kertomaan parille ihmiselle syyn siihen miksi en ehkä voi osallistua esiintymiseen yhdessä ryhmän kanssa. Oli liikuttavaa huomata, kuinka läheisiä joistakin ihmisistä on tullut. Aika näyttää miten senkin asian kanssa käy. Huomenna on muutenkin aika pysähtyä miettimään taas seuraavien kuukauden tai kahden suunnitelmia, ja erityisesti kirjoitussuunnitelmia. Yksityiskohtaisesti.


Energiaa auringosta ja väreistä :))
Tänään tuli facebookissa vastaan nykyistä maailmanmenoa osuvasti kuvaava lause. Alkuperäinen oli muistaakseni Shams Tabrizin turkinkielinen, joka jaettiin fb:ssä englanninkielisenä. Jos muistan kirjoittajan väärin, niin korjannen tiedon joskus.

"Älykäs uurastaa  työssään, tyhmä ihmisiä manipuloiden. -Shams Tabrizi"