lauantai 16. helmikuuta 2019

Kevät on alkamassa

Alanyan Kalelta v. 2017
 Alanyassa kirsikkapuut ovat paikkapaikoin aloittaneet kukintansa lämpimien päivien ansiosta. Uutisten mukaan kevätkukinta on alkanut tavallista aikaisemmin. Kannattaa käydä kävelyllä Kalella, Alanturilta Dim-luolalle vievällä tiellä ja puutarhojen liepeillä ihastelemassa näitä kauniita kevään merkkejä. Viereisestä kuvasta sen verran, että en tiedä onko se mantelipuu vai kirsikkapuu, vai ihan joku muu...

havadurumu15gunluk.xyz
Uutiset kertoivat myös meren yllättämistä amatöörikalastajista, jotka olivat lähteneet merelle pienellä lasikuituveneellä. Merenkäynnin voimistuessa aallokko nousi nelimetriseksi, ja veneen kaatuessa miehet joutuivat veden varaan. Toiset kalastajat löysivät heidät myöhemmin kaatuneen veneensä päältä, ja pelastivat sekä miehet että veneen. Aallokko muuttuu edelleen nopeastikin, ja nelimetrisissä aalloissa ei pärjää ihan pienellä veneellä ja amatööritaidoilla. 

Katselin jo säätietoja sekä paluun että aallokon innoittamana, sillä nautin rannalla istumisesta ja kävelystä silloin kun meri myrskyää ja nostaa isojakin aaltoja. Viereinen säätieto-kuvakaappaus on mielenkiintoinen. Sateita on jo vähemmän ja lämpötilatkin noussevat. Yölämpötilat ovat vielä "hieman vilpoiset" mutta kevyellä lämmittimellä niistäkin selviää.

Odotan kotiinpääsyä innolla, isolla innolla. Ei ole enää montaakaan päivää, silti ihan riittävästi. Nämä viimeiset päivät ovat vaikeimpia väsymyksen hallinnan ja keskittymisen osalta, mutta monta tärkeää asiaa on vielä täälläkin tehtävä ennen lähtöä.

Aurinkoa päiviisi.

Vapaapäivättömän valitusvirsi

Parvekkeellani kukkii taas
Eilen suunnittelin kirjoittavani tänne jotain, ja avasin jo läppärinkin. Faceookkia lukiessa kopsahti otsa läppärin ja pöydän reunaan, ja jo toisesta kerrasta ymmärsin unohtaa muut suunnitelmat ja lähteä nukkumaan. Väsyttää ihan järjettömästi. Pitkät työmatkat, aikamoinen määrä normaalin viikkotuntimäärän ylittäviä työtunteja ja päälle vielä jokunen tanssitunti. Lisäksi väsyttää se, että en ole omassa kodissani vaan vieraana toisen kodissa, ja asun keittiössä. Pimeys on ehkä yksi pahimmista väsyttäjistä. 

Aamuvuoroihin lähden ennen kuutta, ja on pimeää. Viikonloppuisin ei pala edes katuvalot siihen aikaan. Töistä tullessa on jo hämärää ja pian pimenee. Aurinkoa ei näy kuin vilaukselta jonkun potilashuoneen ikkunasta. No, tänään menin iltavuoroon, ja bussipysäkillä näin pienen vilauksen aurinonvalosta. Lisäksi ulkona kulkiessa saa pelätä alueen asukkaita. Täällä on tosi paljon humalaisia, päihtyneitä, huumausaineiden käyttäjiä, jopa keskellä päivää ja avoimesti kadulla, vaikka on aika pieni paikkakunta.

Naapurista kuuluu poikkeavaa, outoa ääntä, on kuuunut jo yli kaksi tuntia, muttei uskalla mennä soittamaan ovikelloa ja kysymään onko kaikki hyvin. Pitää vaan toivoa että äänestä huolimatta edes päällisin puolin asiat ovat suht koht hyvin, eikä palata talo tai aiheudu muutenkaan kenellekään mitään vaaraa. Ulkona kylmässä ja pimeässä, tai loskan ja märkyyden keskellä pimeässä ei tee mieli olla, ja ulkoilut ovat rajoittuneet työmatkoihin. Aikamonta kirjaa odottaa tuossa lukemista, vaan kun ennen töitä ei jaksa tai ehdi, ja töiden jälkeen ei jaksa tai ehdi. Työt, pieni ruoanlaitto, parin sanan vaihtaminen asuinkumppanin kanssa ja yöuni vievät koko päivän. 

Tänään oli oikein perjantaitten perjantai monine hankaluuksineen, ja laskin jo päiviä seuraavaan vapaaseen. Kyllä pari vapaapäivää viikossa olisi luksusta. Alanyassa ollessa aikataulu on sillä tavoin erilainen, että kirjoittaminen vie 8 h päivässä viitenä päivänä viikossa. Aina on kuitenkin pari täysin vapaata päivää ja aina on päivänvaloa, joka houkuttelee ulos. No, kaatosade ei ihan aina houkuttele ulos, mutta pääsääntöisesti aurinkoa näkee läpi vuoden. Ja merta. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Alanyalainen tv-sarja ja tanssikoulu

Alanyaa vuosi sitten, silloiselta parvekkeelta pohjoiseen
Alanyassa on tänä talvena tehty paljon tietöitä, rakennettu uusia teitä ja korjattu entisiä. Uusia teitä löytyy mm. KüçükHaşbahcen ja BüyükHaşbahcen alueelta. Jollen väärin muista, niin myös Sugözü mahallen alueella ja kauempana olevilla vuoristoalueilla rakennettiin myös uusia teitä. Eli kun ajelet, kävelet tai vaikka fillaroit ko alueilla, niin risteyksiä ja liikkumisreittejä on lisää. Itse tykkään liikkua niin uusilla kuin vanhoillakin alueilla. On kiva nähdä eri asuinalueita, kohdata ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. 

Alanyassa on muuten The Groove -niminen tanssikoulu, @groovealanya, opettajana Umut Ağırtaş. 17.2.2019 on nuorille (11-17 v) tarjolla maksuton Urban Hip Hop -
tutustumistunti, ja siellä kannattaa käydä. Kyseinen tanssikoulu on saanut kehuja ja on kokeilemisen arvoinen. Tarjolla on tunteja lapsille, nuorille ja aikuisille, ja joka keskiviikko järjestetään sosial hip hop party osoitteessa İzzet Azakoğlu Caddesi Çarşı Mahallesi No:21, 07400 Alanya. Koulun sivusto löytyy Facebookista, ja siellä on sekä puhelinnumero että osoite. Koulu sijaitsee Atatürk-patsaalta hieman itään päin, mikäli kartta näytti oikein.
Vuosi sitten ei tanssittu

Alanyassa kuvatun tv-sarjan jaksojen trailereita on nähtävillä myös netissä, tätä kirjoittaessa neljän jakson verran. En tee tähän linkkiä, vaan laitan vain osoitetiedot joilla pääset kanal d:n sivulle ja siellä tv-sarjan  trailereihin
https://www.kanald.com.tr/yuzlesme/fragmanlar/yuzlesme-fragmani-4
Kun lähetykset alkavat, siis jaksot tulevat ulos, niin toivottavasti niihin tulee myös nettiteitse katselun mahdollisuus. Tuolla kanal d:n sivuilla on myös livelähetysten katselun mahdollisuus Canlı Yayın-palkista.

Jee, tänään on lähes vapaapäivä. On vain tanssitunti puolitutulle ryhmälle puolitutusta lajista 😁 ja tunti on vielä tekemättä. Seuraavat 3 tuntia meneekin siinä, ja ohjaus vielä tunnin siihen päälle, eli käytännössä yhteensä puolen päivän työ. Vaan tanssi on kivaa, oli laji mikä hyvänsä.
Vuosi sitten tämä muru iski kyntensä ja kielensä haavalle
Vuosi sitten löytyi eräälle pikkuneidille "tanssikengät"

Päivän uutisia

Johan oli päivä. Nuorehko taiteilijamies ja musiikkialan vaikuttaja Olli Lindholm kuoli sairauskohtaukseen aivan liian nuorena. Voimia läheisille ja keveitä multia Ollille. Sitten ihan toisiin sfääreihin. Tuttu naishenkilö purki tuntojaan kampaajalta tulleelle tuttavalle, ja kertoi ettei hänellä itsellään ole lupaa eikä mahdollisuutta leikkauttaa hiuksiaan lyhemmäksi, tai mies suuttuu. On naisen itsemäräämisoikeudessa aika iso vaje, jollei voi itse päättää edes omasta hiustyylistään. Surullista.

Päivän omituisin tuli valtion taholta: Tiedäthän mitä on asepalvelus, varusmiespalvelus, siviilipalvelus, yhdyskuntapalvelu, vankilapalvelus, jumalanpalvelus ja ties mitä näitä palvelus-nimikkeitä onkaan. 

Tänään opin uuden, siis itselleni uuden palvelus-aiheisen nimikkeen. Nykyisen hallituksen ajan uudistuksena kun te-toimisto määrää asiakkaalleen, eli työttömälle työnhakijalle esim. 5 vuoden karenssin, niin sen karenssin voi asiakkaan kokeman mukaan purkaa. Purku voi kuulemma tapahtua esim. 12 viikon palveluksella. Siis mitä? Palveluksella? Millä palveluksella? Te-toimisto määrää työn ja työpaikan sekä täyden tuntimäärän. Siellä on oltava ja tehtävä mitä he määräävät. Ilmaiseksi. RAngaistukseksi siitä, että työttömänä työnhakijana et ole tehnyt niin kun nykyinen suurennuslasilla virheitä etsivä, tulospalkkainen te-toimisto-henkilö määrää.

Vankilassa ja varusmiespalveluksessa tarjotaan asunto, matkat ja ruoka. Te-toimiston palvelus antaa tekijälleen vain palveluksen ilon, ja katteettoman toivon siitä, että sen avulla ehkä kenties, jos armon te-toimisto on suosiollinen, voidaan purkaa ko karenssi. Te-toimiston palveluksesta ei makseta palkkaa, ei matkoja, ei ruokia. Se 12 viikkoa pitää elää esim. pyhällä hengellä tai jonkun sukulaisen, tuttavan tai vaikka puolison elättämänä. Ja siitä käytetään nimitystä Palvelus. 

JumalAuta. Mihin tämä valtio menee? 

Apu-lehteen bloggaava juristi, Uuninpankkopoika Saku Timonen on kirjoittanut asiasta jo pari vuotta sitten, ja koko tämän kaksi vuotta. Edelleen moni sulkee silmänsä, korvansa ja suunsa, olettaen ettei nämä "uudistukset" koskaan tule koskemaan heitä itseään. Surullista nähdä tämä. Onneksi kaikkialla ei ole samoin, ei näin huonosti.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Lasten huvia ja yökerho

Alanyassa kukkii jo puut, tämä ei vielä
Seuraavassa mummojenhoito-työvuorolistassa näkyy jo tyhjää, on enää jokunen työpäivä. Tanssituntejakin on enää vain yksi... Se tietää kotiinpaluuta. 😍

Täällä kahlataan lumessa ja loskassa. Hirmupakkasia ei ole onneksi nyt enää näkynyt, sen sijaan tänäänkin satoi vettä. Vilkaisin Alanyan säätä, ja 8 pv sadejakso siellä "lämmitti" kummasti mieltä. Alanyan säätyyppi muuttuu helmi-maaliskuun taitteessa huomattavasti vähäsateisemmaksi ja lämpimämmäksi. Silloin siirrytään kevätkauteen sekä kalenterin että säiden osalta. Nytkin ne harvat aurinkoiset päivät, joita Alanyassa on ollut, ovat olleet mukavan lämpimiä ja rannoille, kahviloihin ja kaduille kutsuvia. Kun aurinko pilkistää, rentoutumispaikat täyttyvät perheistä, kaveruksista ja itsekseen vaeltelevista ihmisistä.

Jännä nähdä mitkä ovat tämän kauden suosikkipaikkoja sekä paikallisten, turistien että oman kaveripiirin osalta. Tunneleiden Konaklin puolella olevaan satamaan on avattu Illusion -yökerho / konserttihalli, jonka esiintyjämainokset ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Paikka on mielenkiintoinen myös siksi, että sinne pääsee kaupungin busseilla numero 1 ja 101, lähes oven eteen. Toki yökerhon biletys jatkuu pidempään kuin mitä bussit kulkevat, muttei tarvitse ostaa kuin yhdensuuntainen taksikyyti... ainakaan periaatteessa 😂Toki riippuu hieman taksikuskista, siis että paljonko perii turistilisää. Tosin Illusionista on noin 4 km AquaParkin, vesipuiston luokse, ja 5,5 km Atatürk-patsaalle, joten kauniina yönä käsi kädessä sen voi myös kävellä.


Aurinkoenergiaa 
Lapsiperheiden ja lastenmielisten lämpimien päivien iloksi löytyy mm. vesipuisto, jota esittelee tämä sivusto. Käsittääkseni tuonne on saanut tilattua kuljetuksen sivuston ohjeita seuraamalla. Sivusto on englanniksikin. Alanyan kaupungin ylläpitämä pomppulinna Dev Balon Park sijaitsee Hacet Mah. alueella, keskustassa. Sinne on helppo löytää uusitulta Hacet-aukiolta. Pomppulinna on avoinna 9-20, ja sinne otetaan sisään vain tietty määrä lapsia, joten pääsy ei ole automaattinen. Kannattaa mennä aamulla, jolloin monet paikalliset vielä nukkuvat tms. Pomppulinnaan pääsee vain aikuisen seurassa, eli keskenään tulleita lapsia ei oteta sisälle.

Tällaista tällä kertaa. Aurinkoa päiviisi!

perjantai 8. helmikuuta 2019

Isä ja isyys

Pikku purkaus vaihteeksi siitä mikä on mies, mikä on isä ja mikä on pelkkä liero siittäjä.

Mitä on isyys? Biologinen isyys on helppoa, eikä vaadi juurikaan henkisiä ponnisteluja eikä ihmisenä kasvamista. Oikea isyys, isänä oleminen on elinikäinen kasvuprosessi, joka sisältää omistautuneisuutta, sitoutumista ja paljon vastuuta. Oikea isä ei koskaan hylkää lastaan. 

Isä
  • antaa aikaansa, tykkää viettää aikaa lastensa kanssa (ilman että vaimo käskee)
  • rakastaa pyyteettömästi (ei odota vastarakautta tai vastapalveluksia)
  • antaa neuvojaan lapsen / nuoren tasoon ja tilanteeseen sopivalla tavalla
  • turvaa ja suojaa mm. maailman pahuudelta ja ongelmien uusiutumiselta
  • ohjaa ja kasvattaa lempeästi ja määrätietoisesti, ikään ja tilanteeseen sopivalla tavalla
  • on läsnä rakastavana aikuisena, isänä, roolimallina, ihmisenä...
  • on tavoitettavissa kun tarvitaan, ja kuuntelee, antaa aikaansa koska lapsi on tärkeä
  • on lapselleen luotettava ja turvallinen vanhempi, eikä vaadi lastaan käyttäytymään kuin vanhempi silloin kun itse vajoaa lapsen tasolle käyttäytymisessään tai ajattelussaan
  • ei hylkää lastaan

Itselläni ei ole ollut iloa kokea sitä, että elämässä olisi ollut isä, joka käyttäytyy kuin isä. Elämäni aikana molemmat miespuoliset, jotka äidin kanssa olivat tekemisissä ja leikkivät isän roolia, myös hylkäsivät koko lapsikatraan. Heistä ei ollut isäksi. He eivät kyenneet kasvamaan isyyteen ja isyyden vastuuseen. Heille riitti se, että he saivat äidiltä seksiä ja huomiota, paitsi biologiselle isälle ei riittänyt edes yksi nainen, ja saivat aikansa kuvitella olevansa miehiä, miehekkäitä ja isiä. Yllättävän moni elämässäni kohtaamani mies kuvittelee että isänä olemiseen riittää se, että on siittänyt lapsen ja antaa rahaa, joka mahdollistaa elossa olemisen. 

...jos edes aloitaisi polkunsa...
On surullista elää taas samoja tunteita ja tilanteita läpi, tällä kertaa oman lapsen kohdalla. Isäksi kutsuttu junttiääliö on aiemmat vuodet yrittänyt korvata isyyden antamalla rahaa, seuraavallakin kohtaamisella antamalla rahaa, komentamalla, vaatimalla ja antamalla rahaa. Nyt viimeisellä yrittämällä hänen viimeisin vaimonsa sopi puhelinpalaveriajan juniorille isänsä kanssa, mutta tuo tyyppi ei ajan koittaessa edes halunnut vastata puhelimeensa, eikä tietenkään soittanut takaisin. Häntä ei kiinnosta, vaikka vaimo miten kovasti yrittää järjestellä asioita oikeaan suuntaan. 

Jospa vaimo lakkaisi paapomasta ja antaisi "isän" kohdata totuuden, kyvyttömyytensä ja pahoinvointisa. Se saattaisi mahdollistaa sen, että hän kasvaisi uusien lasten mukana edes vähän enemmän isyyden saloihin. Jostain kumman syystä moni vaimo yrittää paikata miehensä puutteita ja peittää ongelmia, vaikka juuri se toiminta estää ko miehiä kasvamasta ja kehittymästä. 

Vaimo ei voi isäksi muuttua eikä isän puolesta käyttäytyä ja ongelmia korjata, vaan biologinen isä voi olla oikea isä vain kasvamalla itse isäksi ja isyyden vastuuseen. Kun hän ei tähän kykene, eikä sitä halua, niin asia on vaan hyväksyttävä todeksi ja jatkettava elämää ilman isää. Kun mietin suomalaista tuttavapiiriäni, niin kolmasosassa perheistä isä on kokonaan poissa, kolmasosassa jäänyt henkisesti siittäjän tasolle ja kolmasosassa hän on oikea isä, joka kasvaa ja ottaa vastuuta. Luojan kiitos meillä on yhteiskunnassa myös hyvin voivia miehiä, Isiä sanan parhaassa merkityksessä.

Pari osoitetta lukuvinkiksi. Ensimmäinen on englanninkielinen teksti, joka kertoo isyyden ja Isyyden erosta (father ~dad), ja toinen on suomenkileinen Kari Uusikylän hieno teksti isyydestä.

https://goodmenproject.com/families/difference-father-dad-h2l/

https://kariuusikyla.com/2017/09/09/isyys-on-upea-etuoikeus/

torstai 7. helmikuuta 2019

Päivien sisältöä

Pari päivää elämän rytmiä täällä tlven keskellä:

Alanyassa oli pari paisteista päivää välillä
Toissayönä olin yövuorossa, eli valvoin yön ajan mummujen ja pappojen hyvinvointia. Aamulla lähdin kiireellä että ehdin 07:06 bussiin, ettei tarvitse odottaa puolta tuntia. Ehdin. Vartin päästä ihmettelen mikä on tuo vieras kännykän ääni, joka selvästikin kuuluu minun laukustani. Kollega sieltä soittaa ja kysyy missä osaston kännykkä menee... en olekaan ennen sekoittanut omaa ja osaston kännykkää. Nyt on sekin tehty. No, hyppään bussista ulos ja nousen aikanaan takaisin työpaikan läheisyyteen menevään bussiin. Vien kännykän, ja odotan taas seuraavaa bussia. Matkustan asunnolle noin tunnin verran. Käyn suihkussa ja syön ennen kuin nukahdan. Kello on noin 9. Klo 13 herään puhelinsoittoon. Sama sairaanhoitaja soittaa ja kysyy minua töihin, kun eräs on sairastunut. Nyt ei onnistu, kun illalla on tanssitunnin pito ja huomenna (=siis tänään) en ole paikkakunnalla, mutta lupasin seuraavan vapaapäiväni työpäiväksi. 

En saanut uudestaan unta, ja aloin treenata tanssitunnin koreografiaa ja tekniikkaa. Kävin pitämässä jive-tunnin opistolla, ja ilokseni totesin että nilkka toimii yllättävän hyvin. Korkokengillä en vielä uskaltanut tanssia, mutta kuitenkin arpikudokset kestivät tämän ison naisen painon ja 60 min tanssia, joten aika hyvin on paikat parantuneet. Tanssitunnin jälkeen meni taas tunti matkoihin, ja asunnolle päästyä mielin suihkuun. Hups, ei onnistunut vesikatkon takia. Piti odottaa klo 22.30 saakka. Sitten vasta unille.

04 soi herätys, ja 05 olin jo laittautunut ja pukeutunut niin, että voin mennä hotelli Kämppiin, jonne oli sovittu tapaaminen. Sitä ennen oli kuitenkin muuta. Matkustin junalla (tuntikausia) Vaasaan, johon oli sovittu tapaaminen. Junat olivat myöhässä jo silloin, mutta onnistuin olemaan ajoissa paikalla, kommelluksesta huolimatta. Vähän ennen Vaasaa mietin miksi olo tuntuu niin epätavalliselta, ikään kuin jotain puuttuisi... auts, puuttui. Aikaisen aamun lähdöllä oli jäänyt rintaliivit pukematta, ja se lähentelee katastrofia. Siltään ei vaan voi tällä varustelulla mennä ihmisten ilmoille, ei ainakaan paikkaan, jossa on hyvä esiintyä edukseen. Ei muuta kuin kauppaan ostoksille heti Vaasaan päästyä, ja tilanne korjaantuu sillä.

Kaipaan tuoreita luomuruokia tosi paljon
Vaasassa ei ollut aikaa edes syödä, koska 13.45 lähti juna Helsinkiin ja sen kyydissä ehtisin juuri Helsinkiin sovittuun tapaamiseen. Käytännössä junat olivat jo Seinäjoen kohdalla yli tunnin myöhässä, ja yritin syödä siellä jotain härkäpapu-kammotusta, joka kuitenkin päätyi roskiin (sorry). Kun konduktööri vahvisti aikataulun ja minua Kämpissä odottava kertoi ettei voi odottaa pidempään, niin Tampereen kohdalla hyppäsin junasta ulos ja vaihdoin junaa. Matka jatkui puolentoista tunnin odottelun jälkeen, sekin juna oli myöhässä. Kello 20.30 olin takaisin asunnolla, ja kirjoitan tämän ennen nukahtamista. Huomenna on taas työpäivä, ja seuraava vapaapäivä on viikon päästä.

Näiden lisäksi on selvitelty läheisen elämässä olevia isoja ongelmakoukeroita, yritetty lohduttaa isänsä hylkäämää junioria ja opiskeltu "jotain". Yhdestä asiasta voit olla varma: ei ole tekemisen pula eikä liikaa aikaa.