sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulutorilla

Alanyan Joulukuusi 10.12.2017 päivänvalolla
Alanyan kansainvälinen Joulutori avautui taas. Joulutori on hyvä esimerkki suvaitsevaisuudesta. Siellä on esillä vähemmistöt, heidän perinteensä, uskontonsa, tapansa, juhlansa ja herkkunsa. Ja kylläpä niitä vähemmistöjä olikin paljon. Oli yllättävän paljon eri maiden ja kuppikuntien kojuja. Alue sinällään ei ole valtavan laaja, ihan riittävän laaja kuitenkin, mutta sinne ahtautuneiden ihmisten määrä on aika hurja. Ehkä avajaispäivästäkin johtuen alueella vallitsi tänään suoranainen tungos. Ihmisiä meni ja tuli kylki kyljessä ja peräkanaa koko ajan, isona massana.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Oli vaikea löytää juuri sitä kojua, jota etsin. En varmaan olisi heitä löytänytkään, mutta he tervehtivät minua ohi kulkiessani, ja siitä huomasin tulleeni perille. Minä en yleensä väsy isossakaan ihmismassassa kulkiessani, mutta tänään oli huono päivä. Olen edelleen kortisonin lopetuksesta hieman kipeä, ts. lisämunuaislamainen, ja väsähdin tuolla sekä ystävääni että tuota tietyä kojua etsiessäni ihan täysin. Messuilla, lentokentillä ja isoissa tapahtumissa yleensä nautin, sillä ne ovat mieluisaa vastapainoa yksin olemiselle, ja valtavan hyviä paikkoja havainnoida ihmisiä, tilanteita ja poimia talteen erilaisia henkilöhahmoja.

Päivämme oli harmaa, sateinen ja viileä, joten ihmiset joutivat hyvin tapahtumaan, ja joutanevat muinakin päivinä. Tapahtumaa on mainostettu paljon, ja se on herättänyt ihmisissä mielenkiintoa ja halua nähdä ja kokea. Tuota viereistä kuvaa hieman ihmettelin... miten siihen onkin osunut tuollainen tyhjä alue? Vaan niin se näkyy olevan tuossa keskustan kadulta otetussa liikennekuvassakin. Halusin ottaa kuvan siksi, kun keskusta oli täynnä sekä autoja, skoottereita, mopoja, fillareita että jalankulkijoita... paitsi juuri sillä sekunnilla kun kamera tarkentaa. Toinen puoli asiaa on se, että tämä kännykän kamera on hidas, siis ihan oikeasti todella hidas, ja moni väistyy edestäkin juuri sen takia, kun näkee että kamera nousee ja tarkennan, tähtään, tarkennan, yritän laukaista ja tarkennan taas... ja joskus jossain vaiheessa saan kuvan otettua.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Siinä vaiheessa kun lähdin alueelta pois ja odottelin jo bussipysäkillä alkoi tipahdella vesipisara silloin ja toinen tällöin. Puolen tunnin kuluttua olin kotona, ja keskustasta soittava ystäväni sanoi että siellä sataa ihan kaatamalla. No, ainakin osasin poistua sopivaan aikaan. Alkava viikko on vaihtelevaista säätä, ja ennusteen mukaan useimpina päivinä onneksi paistaa aurinko, ainakin johonkin aikaan päivästä. Luultavasti. Se edellinen viikon sadejaksoennustus on muuttunut positiivisempaan suuntaan.

Siis ihan oikeasti tie oli kaikine neljän kaistan osalta täynnä, jalkakäytävä oli täynnä, ja kuvaan jäivät vain nuo parkkeeratut kulkuvälineet 😎 .

Turkkilaisen tv-sarjan katselu on antanut minulle paljon. Olen saanut siitä hupia, hyviä nauruja, kulttuurioppia, kielitaitoa ja yllättävän paljon naisten suuttuessaan käyttämiä "ei niin kauniita tai kohteliaita ilmaisuja". Minulla oli erittäin hyvä syy suuttua pitkäaikaiselle ystävälleni, turkkilaiselle miehelle, ainakin jos minulta kysytään. Hänen mielestään syytä ei välttämättä ollut, tai se ei ollut hänen syy vaan jonkun muun, luultavasti joku nainen on mokannut, on sanonut tai tehnyt jotain tai sitten ei ole sanonut eikä tehnyt vaikka olisi pitänyt jne. No, joka tapauksessa suutuin tulisesti ja lujaa, ja turkiksi. Huomasin jälkeenpäin että siellä tuli ne sarjasta opitut, naisten laukomat litaniat ihan selkeästi ja oikein, ja vielä oikeassa kohden.

Vähänkö olen ylpeä kielitaidon kohenemisesta. Sen sijaan malttini menettämisestä en ole innoissani, tosin sitä tapahtuu onneksi nykyään tosi harvoin. Yksi syy siihen on se, että ympäriltä on tullut onnistuneesti karsittua pois kaikki sellaiset negatiiviset tyypit, jotka tahallaan aiheuttavat harmia ja harmaita hiuksia. On löytynyt laaja samanhenkisten kaveripiiri ja muutama hyvä ystävä. Tuokin taistelupari jäänee kaveriksi, mutta nyt oli aika ja paikka selvittää muutamia pelisääntöjä ja asettaa rajoja, tämän naisen logiikalla ja temperamentillä.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Temperamentistä sanotaan, että se on suht pysyvä, jos olen oikein ymmärtänyt. Minulla tämä temperamentti on kai ollut kymmenennen ikävuoden jälkeen syväjäädytetty, paljolti varmaan isästä johtuen, mutta vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut auki sulamista. Vasta nyt viisikymppisenä voin sanoa olevani taas minä, vapaasti ja sellaisena kuin olen, ainakin täällä. Tonttuillaan taas huomenna lisää.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Rantaelämää tälläkin säällä

Rannalta on kotiuduttu, ja saatte kestää muutamia kännykkäkuvia, sillä kameran laturia ei
Alanyan DimCayn ja meren kohtaaminen 9.12.
löydy mistään. Olen ennenkin unissakävelyillä hukannut tavaraa... olisikohan tämäkin sellainen? Toivottavasti ei. Mutta siihen rantaan. Löysin lopultakin sellaisen kauniin rannan, jossa saattoi istuskella ihan kaikessa rauhassa, ilman että kukaan tulee puhumaan turhia lässytyksiä. Päivä oli pelastettu. Kolme tekstiäkin syntyi rannalla istuskellessa, vaikka yritin opetella käyttämään tuota kamerantapaista. Siitä kuulemma saa paljon enemmän irti, kun vaan osaa käyttää. Ihan helppo juttu, hommata joku joka osaa sitä käyttää. 😳

Aamun käänsin kirjaa ruotsiksi, kunnes oli sen verran hepuli-olo, että päätin panostaa leipomiseen. No, tuli rommin, sitruunan ja mantelin makuisia pikkuleipiä. Nuo karvasmanteliöljyllä maustetut ovat heikko kohtani, olivat ne sitten kuumia tai kylmiä. Kunnon karvasmanteliöly maistuu Niin hyvältä, että se vetää vertoja jopa huonolle s**sille. On siis parempaa. Ei tarvinnut tänään laittaa ruokaa ennen kuin illalla, katosi pikkuleipiä sen verran iso kasa. Ja siinä sokerihiprakassa oli hyvä ruotsintaa lisää tekstejä.

Eräät monista kalastajista 9.12. Tosmurin ranta
Vaan palataanpa vielä rannalle. Paksu talvitakki oli minun varusteeni rantaelämään, ja pari kertaa piti hieraista silmiään, kun oli siellä vielä joku pohjois-eurooppalainen porukka ottamassa aurinkoa paljon vähemmissä vaatteissa. Vastaan tuli vielä uimahousuissa bikineissäkin tarkenevia vaaleamman sorttisia henkilöitä. Se ilo heille suotakoon. Kukin pukeutukoon niin kuin haluaa, kunhan jotakin on päällä.

Varikset tulivat tosi lähelle, ilmeisesti ruoan toivossa. Muita lintuja ei rannalla näkynyt, mutta kotona lentelee pääskysiä. Arvelen, että niillä on pesät tuolla naapuritalon räystäiden alla, tai lähimmän hotellin räystäiden alla. Rannalla istui yllättävän paljon kalastajia, osin kai siksi kun tuosta jokisuun lähettyviltä saa kuulemma Alabalık-nimistä, lohen sukuista kalaa. Tällä kertaa kalastajien jaloissa ei pyörinyt kissoja, kuten keskustan satamassa, vaan pari isoa koiraa. Ilmeisesi koirat ovat läheisen rantabaarin pitäjän hoitokoiria. Rannalle kuului liikenteen ääni vaimeana, ja pienet aallot kohisivat rantaan säännöllisesti ja rentouttavasti. Siihen olisi lähes voinut nukahtaa.

DimCay ja illan viiletessä tyhjenevä ranta 9.12.
Kotimatkalla päätin harjoitella kohtaamisia, sitäkin taitoa kun voi opetella ja parantaa. Ensimmäinen yllätys oli mies, joka oli toipumassa vasemman puoleisesta halvauksesta, ja oli kävelylenkillä. En olisi huomannut sitä hänestä, jos olisin jättänyt katsomisen vain kaukaan näkyvän silhuetin ja vähän lähempänä nähnyt mieshahmon varaan. Silloin kun työstän akiivisesti tekstejä päässäni, en katso ihmisistä tuon enempää. Autoistakaan en "näe" enempää kuin että kyseessä on valkoinen auto, tai bussi tai rekka... no niistä nyt en muutenkaan näe enempää vaikka keskityisinkin kohtaamisiin, sillä autot nyt vaan on pelkkiä autoja. Sen lisäksi 90% on valkoisia autoja, eikä ole mitään halua opetella ulkoa rekisterikilpiä tunnistaakseni jonkun tuttavan auton sisältä. Neljä rekkaria muistan täältä, ja ne ovat tähän asti riittäneet.

Konyassa on taas vuotuinen Seb i Arus -juhla, jonne tulee kansainvälisestikin paljon porukkaa. Kiinnostaisi käydä Konyassa juuri nyt, mutta on pieniä esteitä. Jos olen liikkumassa Alanya-Konya-akselilla viikon aikana, niin käypä Mevlana-museolla. Alanyassa sen sijaan on sunnuntaina 10.12. kello 10 alkaen Joulutori avoinna ja muistaakseni siellä on jotain ohjelmaakin. On harmaita mielikuvia viime vuoden venäläisten ohjelmasta ja parin vuoden takaisesta suomalaisten zumbasta. Saas nähdä millä tänä vuonna voi yllättyä :)) . Eli huomenna kaikki lähistöllä olevat kipin kapin joulutorille.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Fillarilla torille, ei ei ja ei

Alanyan torin kurpitsoita 8.12.2017
Takana ihana aurinkoinen päivä ja ilo siitä, että kuume ei enää tänään noussut, eikä
särkenyt päätä tai muutakaan kehon osaa. Päivällä ihan muuta etsiessäni löysin myös luotettavan sisälämpömittarini, ja ilokseni huomaan että tuo pikkulämmitin oikeasti pitää olohuoneen noin +20 C lämpöisenä, vaikka välillä ihan muulta tuntuukin. OLen etsinyt pitkin päivää kameran laturia... saattaa olla käynyt sellainen katastrofin poikanen, että se on jäänyt Jyväskylään. Kokeilin jopa miniusb:llä kun sellaisenkin kolon tästä kamerasta nyt löysin, mutta ei, ei lataa sen kautta. Käskee vaan vaihtamaan tai lataamaan akun. Kääks.

No, aamupäivän tein kiltisti kielioppivirheiden korjauksia eräisiin teksteihin, kunnes teki mieleni ulos, ja yhtään sen enempää miettimättä polkaisin fillarin kanssa vihannes- ja hedelmätorille, tuonne 7 km päähän. Periaatteessa ihan fiksu idea, sillä saan siinä liikuntaa, mutta mihin minä ne ostokset laitan! Pyörän etukori on pieni ja lähinnä käsilaukun kuljetukseen sopiva. Siihen sai mahtumaan myös yhden banaaninipun ja yhden kukkakaalin, sekä niiden päälle olkalaukun jossa oli vähän tavaroita.

Vaan kun ostoksia on viikon, puolentoista tarpeeseen. Asettelin isomman kassin fillarin takatavaratelineelle. Pääsin 500 m eteenpäin, kun joku huutaa takanani. No, kassi roikkuu tippumaisillaan, ja yrittää kylvää ostoksia pitkin katua. Tosi kiva. Tarakalle pitäisi olla joku laatikko tai iso kori, muttei nyt ollut. Kassi kun ei asettunut siihen, ei sitten mitenkään, niin ripustin sen selkään vähän reppumaisesti, otin 30 kananmunan kennon sisältävän muovipussin käteen, ja hoippuroin fillarin kanssa kotia kohti. Mutkille mentiin ja muutamaan otteeseen otti päähän tuo suunnaton ajattelun määrä, mitä toriostosten, fillairoinnin ja ulkoilun yhdistäminen oli taas ollut. VAan pääsin kotiin asti, ja vain pari kananmunaa oli kuoririkkoisia, siis heti pannulle pyrkiviä ;) .

Oli tarkoitus lähteä rannalle kuvaus- ja rentoutumisreissulle, mutta matkaan tuli iso mutta kun kameran akku tyhjeni. Oli vähemmän rentouttavaa etsiä sitä laturia pitkin sataneliöistä asuntoa, ilman että on mitään aavistusta sen olinpaikasta. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, joten viimeistään huomenna alan soitella Suomeen, josko se olisi jossain siellä. Kamerat ovat Alanyassa Suomea kalliimpia, joten laturi kannattaa postittaa ennemmin kuin yrittää löytää täältä edes halpaa pikkukameraa. Onneksi edes itseni muistin, enkä unohtanut sinne kaamokseen. Mutta laturin puutteessa ei nyt ole muita uusia kamerakuvia kuin tuo tämän päivänreissulla saatu kurpitsakuva.

Kurpitsa odottaa jääkaapissa, ja huomenna siitä tulee hilloa, nam. Se on tosi hyvää sokerin kanssa hilloksi keitettynä, ja lettujen tai vohvelin päällä.

torstai 7. joulukuuta 2017

LInnanjuhlat näkyivät täälläkin

Nam. 100% ruista + vesi + suola. Kuva vääristää värin.
Eilistä läsnäoloa, tekemisiä ja itsenäisyyspäivän juhlintaa rajoitti karmea päänsärky, lihassärky ja yöksi noussut kuume. Liekö ollut tosi lievänä täällä parhaillaan liikkuva influenssa. Olin kyllä Swedish Connectionissa ystävän kanssa ruokailemassa, parantamassa maailmaa ja myös katsomassa linnan juhlia aina silloin tällöin. Swedish Connectionin omistaja Eva kunnioitti naapurimaan satavuotisjuhlaa, ja tarjoili mm. vastaleivottuja korvapuusteja ja pipareita. Siellä olikin makuhermoja kutkuttava tuoksu jo ovesta sisään astuessa... ja linnan juhlat näkyivät isolta tv-ruudulta :)) . Missasin viimeisen kotiovelle tulevan bussin, joten otin seuraavaksi lähimmäksi tulevan. No, en sitten muistanut jäädä pois oikeassa paikassa, joten istuin ylimääräisen n. 10 km bussin kyydissä, ja jäin pois paluumatkalla. Yhtään ei tuo lisämatka ja -aika hermostuttanut eikä ottanut päähän siinä kunnossa ja mielentilassa?

VEden sis. aineet ovat tulleet esille
Niin, ja eilinen työhaastattelu jäi sitten käymättä, ja tunteet ovat sen osalta kovin ristiriitaiset. Ensin kuski ei halunnut lähteä myrskyn takia, sitten itselle pamahti migreenityyppinen, kova päänsärky, lihaskivut ja kipeä olo. Myöhemmin yöllä kun kuski olisi sittenkin ollut valmis lähtemään, minä en ollut. Olin jo niin kipeä, että koin että matka olisi ollut ihan turha, sillä siellä olisi tarvinnut pystyä esittämään itsensä parhaassa mahdollisessa vireessä ja skarppina. Nyt voin jo kertoakin mistä oli kyse. Britti TUIn karsinnassa pääsin parista karsintakierroksesta jatkoon, loppuvaiheeseen, ja Marmariksessa olisi ollut se ihan viimeinen karsinta.

Työtehtävä olisi ollut Antalyan lentokenttäopas, mikä olisi käytönnössä vaatinut Antalyaan muuttoa, sillä työpäivät 6 kpl / vko ja tunnit 10-12 h / pv sekä matkat Alanyasta Antalyaan ja takaisin ALanyaan olisivat käytännössä muodostuneet 15-17 tuntisiksi työpäiviksi 6 pv / vko, ja palkka siitä 350 - 400 € / kk. Tämän hetkisellä liiran kurssilla sillä olisi juuri elänyt, kun ei vaan osta mitään vaatteita, ei syö tai juo ulkona eikä sairastu. Liira kurssi kuitenkin muuttunee, ja jos se tästä normalisoituu, niin silloin tuo palkka ei riittäisi edes asumiskuluihin. Eikä tuon tuntimäärän lisäksi pysty tekemään mitään toista työtä, ei edes tapaamaan kavereita koskaan muulloin kuin vapaapäivänä, jos on silloin hereillä. Siksikin siis oli varsin ristiriitaiset fiilikset.

ALanyan aurinkoa
Ulkona on parhaillaan ihana auringonpaiste. Tuo kultainen pallo taivaalla loistaa ihan täysillä
:)) ja valon määrä on yhtä iso kuin täällä aina aurinkoisina päivinä. Tekee mieleni ulos, mutta kuumeesta hieman säikähtäneenä en tänään lähdekään minkäänlaiselle ulkoilulenkille. Parvekkeella nautin ja hengittelin raikasta ulkoilmaa, ja tosi raikas se onkin. Ulkona on näin päiväsaikaan +18 C ja kolean kosteaa, ainakin näin vuoriston rinteellä fiilistellen. Viime yönä oli kylmä ja matalia ovat tulevienkin öiden yölämpötilaennusteet. Olkoon sää mitä on, ympäristö ja auringonvalo on kuin terapiaa, riemua ja ilon lähde.

Nyt tulevana sunnuntaina on Joulutori satamassa, ja sinne kannattaa suunnata sekä fiilistelyn, elämysten että ostosten osalta. Esim. Swedish Connectionin Eva kertoi, että he leipovat sinne myyntiin mm. erilaisia maustekakkuja. Sen lisäksi siellä on perinteisesti eri järjestöjä, yrityksiä sekä yksityisiäkin henkilöitä myymässä omia tuotteitaan ja palveluitaan. Ja joulukuusi :)) . Tuntuu kuume nousevan uudestaan, joten otan levon kannalta ja kellahdan peiton alle. Huomenna lisää.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Oletko ihan tossisasi, ettei mennä?

Pilvenhattara tarttui rinteeseen. Alanya 5.12.-17
OMG! Meillä jyrisee ukkonen, ja kunnolla. Satanut on pitkin päivää, mutta nyt on umpipimeää joten en näe, kuulen vain ajoittaisen lotinan. Ja ei tuo yölämpötila ihan nollaan laske, kai, sillä ennuste on jo parempi... muttei ole kuskia eikä autoa, kun herra A ei aja tällä kelillä 😕 ja en tiedä miten ratkaisen tilanteen. Bussilla sinne ei ehdi enää, yksinkään en jaksa ajaa pimeässä, sateessa ja väsyneenä. Sovittiin että jonakin kauniina päivänä ajellaan pitkin rannikkoa jonnekin muualle päin, mutta ei juuri nyt eikä tänään Marmarikseen. Jää siis haastatteluun meno sikseen...

Asiaa pähkäillessä meni pussillinen salmiakkia. Hhm. Keittiössä muhii ruisleipäjuuri, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi pyöräytän ruisleipää huomenna. Se on kuitenkin helpompi homma kuin karjalanpiirakoiden teko, tosin tuosta jauhomäärästä riittää niillekin. Jospa jouluksi syntyisi piirakoita. Laukut oli niin tiiviisti ja kilomäärien osalta tarkkaan pakattu, ettei tullut otettua mukaan ainoatakaan ruisleipää. Täältäkin saa sitä saksalaista siemenleipää, joka on ihan ok, mutta iski leipomisfiilis ja katsotaan mitä niistä tällä kertaa tulee. Lopputulos ei ole aina ihan 100% varma, kas kun joskus ne leivät saattavat unohtua kohotusvaiheeseen hyvinkin pitkäksi aikaa.

Joku moottoriurheilurata Istanbulin pohjoispuolella
Katselin tänään neuleprojektien, siis isompien villatakki- ja villapaitaprojektien kuvia jo, ja totesin että jos nyt aloitan, niin eivätköhän ne kevääseen mennessä valmistu 😊. Kotona on jo melko kylmä, ellei jopa hyytävän kylmä juuri nyt sateen aikana, mutta tuo pikku lämmitin toimii, ja toppahousut ovat vielä kaapissa. Viime talvena pidin niitä sisällä, ja ne olivat jokapäiväinen perusvaruste. Nyt saatan selvitä ilmankin, ehkä. Eilen kun vierailin Kalella ystäväni luona, matalassa ja erittäin yksinkertaisessa talossa, ihailin kaminan lämpöä. Pieni kamina keskellä talon toista huonetta lämmitti niin että hymy ulottui korvasta korvaan. Olisin voinut jäädä siihen pidemmäksikin aikaa.

Edelleen olen Suomen reissun jäljiltä väsynyt ja normaaliin päivärytmiin nähden epärytminen, joten isommin ei ole tullut urheiltua (vielä). Eilen kävin jo lähemmäs 20 km lenkin, josta 3 km Kalelle nousua ja laskua lukuunottamatta ajoin fillarilla. Kävelyä hidastaa hieman se perinteinen tähän ilmastoon paluu, eli rakot. Iho oli ehkä pitkien kortisonikuurienkin takia herkkä, ja heti sunnuntaina kaupunkikävelyn aikana kengät, jotka eivät koskaan hierrä, kuorivat kantapäistä nahkaa pois. Siksikin fillaroin eilen.

Pari päivää sitten keskustassa
Kroppa (tai mieli) kaipaa juoksua ihan käsittämättömän paljon, mutta olen nyt kaukana maratonkunnosta, kaukana siitä, mikä oli kunto vuosi sitten ennen kuin niveltulehdukset iskivät kimppuun. Silti olen tyytyväinen että tulehdukset on saatu hoidettua näinkin hyvin pois. Nyt jännällä odotellaan mitä joulukuun loppu näyttää, sillä tämä kostea kylmyys kyllä näyttää jos näytettävää on. Ja lenkkarit on piilotettu kaapin perälle toistaiseksi, samoin kuin muutkin juoksuvaatteet ;) .

Huominen ja hirmuisen monta muutakin tulevaa päivää menee kirjoitusprojektien parissa, sillä nyt on ykkössijalla novellikokoelma. On tämä hassua. Yhden kun lopettaa, niin toinen alkaa saman tien. Tuo edellinen runokokoelma oli leikkisä ja hauska, ja novellikokoelmasta ei voi käyttää kumpaakaan sanaa. Siinä mennään synkissä vesissä, jossain Kortteisen varjoissa ja painajaismaisissa päivissä. Jos pystyn kirjoittamaan myös elämän varjopuolista. EIhän sitä varmaksi vielä tiedä. Olen karttanut noita novelleissa käsiteltäväksi aiottuja aiheita tietoisesti ja päättäväisesti, mutta ehkä ne soveltuvat juuri tuollaisiin pieniin ja tiiviisiin tarinoihin. Ehkä. Vaan jaksaako sellaisia kirjoittaa päivästä toiseen, vai tarvitaanko rinnalle joku iloinen ja hulvaton, helppo projekti, joka tuo valoa ja vaihtelua synkkyyden vastapainoksi. Kuukauden päästä senkin tietää. Vaan onhan kokemus tämäkin.

"Gerçek aşk’ı bilen kalp bir damla suya bile hürmetle bakar.
-Hz.Mevlana"

maanantai 4. joulukuuta 2017

Appelsiinipuun alta saa sisaren

Alanyan valoa ja vihreyttä 3.12.2017
Sain juuri ihania uutisia 😍 kirjoittajakaverilta. Kustantaja Mediapinta Oy on hyväksynyt Aamuruskosta tähtien valoon runoantologian, ja meiltä (Metsäkukka Vuorenmaa 10 v, Johanna Vuorenmaa ja minä) tulee siis vielä tämän vuoden puolella ulos uusi runokirja. Tämä on hyvin erilainen kuin edellinen, sillä tässä on runoja, loruja ja lauluja, joista osa on tarkoitettu vanhempien ja lasten yhteisiin lukuhetkiin, osa soveltuu koululaisten luettavaksi ja osa on meille aikuisille. Kuvituksena on Metsäkukan ja Johanna V:n maalauksia sekä Johanna V:n että minun valokuvia. Kirja on vahvasti luontoteemainen, ihmissuhteita, tunteita, ihmisyyttä ja naiseutta unohtamatta. Aamuruskosta tähtien valoon -kirjan pohja on Keski-Suomessa ja suomalaisuudessa, kun tämän ensimmäisen kuvat ja runot liittyivät Alanyaan. Mutta se siis tulee ulos :)) , ja minä olen ihan innoissani. Hieno fiilis! Kiitos kaikille teille, jotka monin eri tavoin olette olleet tukemassa tämän kirjan valmistumista 💝.

...on meillä ruskaakin :))
Kuten huomasitte, tuohon blogisivun oikeaan laitaan on ilmestynyt ensimmäisen runokirjan kuva, ja se toimii samalla linkkinä kustantajan sivuille. Heti kun Aamuruskosta tähtien valoon on saatavilla ilmestyy senkin linkki tuohon sivun oikeaan laitaan.  Huomasimme linkkejä laittaessa, että mikään noista oikean sivupalkin jutuista ei näy kännykkäversiossa. En tiennyt sitä. Te, jotka luette tätä blogia vain kännykän kautta, jäätte joistakin asioista pimentoon, ja olen siitä pahoillani. Kokeilemme lähi päivinä erilaisia mobiiliversioita siinä toivossa, että joku niistä olisi nykyistä laajempi ja monipuolisempi. Tietokoneen näytöllä näkyy paljon enemmän juttuja kuin android-kännyköissä. Toki kännyköiden välillä on varmasti eroja, mutta osa rajoitteista tullee nimenomaan alustasta, eikä kännykästä sinällään. Jos haluat kännykkää käyttäen nähdä mitä siellä sivulla on, niin valitse näytöltäsi Näytä tietokoneversio (tms) ja näet samat kuin koneelta katsovatkin.

Meillä on tänä viikonloppuna ollut ilo nauttia taas superkuusta. Viime yönäkin tuo taivaallinen lamppu loistaa hehkutteli niin kirkkaasti, että jopa tällainen hämäräsokea naisihminenkin pystyi liikkumaan vuoristossa ilman lisävaloa. Hetken aikaa liikuin jopa ilman silmälaseja, kun ne unohtuivat autoon. Ei siitäkään piikkejä kummempaa seurannut. Kävelin päin jotakin hyvin piikkistä, pystyyn kuivanutta törröttäjää (vrt. talventörröttäjä), ja sain toiseen käteeni nipun piikkejä, joita hyvällä näkökyvyllä varustettu seuralaiseni yksi kerrallaan kiskoi irti nahastani. Erehtyipä hän kommentoimaan jotakin sellaista, että ihan kurillani otin nenäliinan käden suojaksi, taitoin sen piikkisen ja kuivan törröttäjän varren poikki, ja annoin hänenkin tuntea muutaman piikin nahoissaan. Kakaruus iski, ja kurittomuus. Mikäs sen hauskempaa ;). Ja kun vuoristosta saavuin kotiin, eipä sitten nukuttanut, ei yhtään. Kirjoittelin niin kauan kuin alkoi väsyttää, ja siinä vaiheessa kello oli jo yli neljän. No, aamu-unet venähtivät taas yli puolen päivän.

Kuu nousee Tosmurin ylle 3.12.2017
Kampaaja Yusuf sai taas laittaa hiuksiani uuteen kuosiin. Ja uuden näköiset niistä tulikin. Vähintään 10 vuotta ikää jäi taas kampaamoon. On se vaan jännä paikka. Kun vanhana kävelee sisälle, niin saa nuorempana tulla ulos. Siitä fillaroin nälkäisenä Gül Pidehen kanadönerille, ja maha täynnä kävelin fillarin kanssa Kalen rinnettä 1,5 km ylöspäin. Siinä ei ollut mitään järkeä, sillä se fillari piti taluttaa myös alamäkeen, mutta ei sitä yksikseen voinut mihinkään jättää, etenkään pimeässä illassa. Samalla ylämäkeen kavutessa tajusin kuinka jyrkkä se mäki oikeasti onkaan, ja kuinka kiipeilykuntoni on Kalelta poistumisen jälkeen heikentynyt. On ihan eri asia kavuta nykyiseen kotiin kuin Kalen kotiin. Ja tasamaa se vasta eri asia onkin. Fillarilenkki oli tänään noin 20 km, vaan ei tullut edes hiki vaikka toppatakki päällä ajoinkin, kun oli tasamaasta kyse. Toppatakista puheen ollen... tuo pieni, termostaatillinen asuntovaunulämmitin riittää ylläpitämään olohuoneeni lämpötilan n. +20 C tuntumassa ihan helposti, joten tästä saattaakin tulla helpompi talvi kuin edellisestä 😊 ainakin sisälämpötilojen suhteen.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tähtitaivaan allakin käyty jo

Alanya 2.12.2017, +20 C päivällä
Näissä viereisissä kuvissa näkyy muutama niistä asioista joita olen kaivannut. Ensinnäkin sininen taivas, aurinko ja appelsiinipuut. Toisessa kuvassa näkyy ruokaseuralaiseni, joka tuossa juuri pompotteli grillattua kanapalaa, koska se oli vielä liian kuuma syötäväksi. Annoin se kissalle jo kuumana, koska se piti niin kovaa meteliä, harjoitti vaativaa nau'untaa (enkä kestänyt kuunnella enempää). Ja alakuvassa ateria, joka maksaa täällä 2,67 € tämän päivän kurssilla. Kuvista puuttuu yöllinen vuoristo, josta juuri palasin. Kaunis kuutamo DimCayin järven yllä, vahvimmat tähdet näkyvissä sekä yllättäen taivaalla näkynyt tähdenlento. Vain sammakoiden kurnutus puuttui, mutta niillä lienee jo kylmä. En ole varma mitä ne täällä talvisin tekevät, vai tekevätkö mitään ;) . Ehkä sekin joskus selviää. Kuvista puuttuu myös pinaattitäytteinen gözleme gözlemepaikan kamiinalämmitteisessä huvimajassa hyvässä seurassa syötynä. Kuulostaa ihan siltä, että koko päivä on ollut syömistä, mutta usko pois, mahtui siihen paljon muutakin.

Äänekkäästi ruokaa pyytelevä kollikissa
Yhtä asiaa en voi olla ihmettelemättä (=tätäkin asiaa). 2 tai 3 vuotta sitten minulla oli miesystävä, jonka sittemmin jätin kun selvisi että hän oli naimisissa, ainakin periaatteessa. No, hän lähti aikanaan Ruotsiin vaimonsa luo, Ennen lähtöään tapasin hänet sattumalta kadulla, jos sattumaa edes on olemassa. Hänen mukanaan oli hänen hyvä ystävänsä, jolle hän esitteli minut, ja jota hän vannotti, että hänen poissa ollessaan tuon ystävän on huolehdittava siitä että minä pärjään, ja että minulla on asiat edes kohtuullisella mallilla. Näiden vuosien aikana noin 3 kk välein tuo ex-miesystävän ystävä on on joko viestitellyt tai soittanut minulle, ja halunnut tietää miten menee ja miten pärjään. Viimeksi tänään hän kysyi, ja kysyi taas niin monta kertaa, että sai ulos vastauksen, jonka uskoi todelliseksi. Kun kerroin, että saatan joutua harkitsemaan Antalyaan muuttoa työn perässä, hän halusi tietää lisää työstä, sen sisällöstä ja palkasta... eikä hän ollut tyytyväinen kuulemaansa. Siispä tapaan hänet ylihuomenna, ja hänellä on kuulemma parempi ehdotus.

Tavuk izgara, grillattua kanaa, nam
Aamulla nukuin pitkään, ja niin aion nukkua vielä huomisaamunakin. Ainoa mikä saattaa estää rannikkoajelumme on yöpakkaset tai lumisade. Autossa on kesärenkaat ja emme aio riskeerata kenenkään henkeä tai turvallisuutta tieten tahtoen. Tänään sääennusteessa oli jopa -1 C juuri sille yölle ja koko sille alueelle, jossa meidän olisi tarkoitus ajella. Ja edellinen yö 0 C. JOten hieman mietityttää. Päiväaikaan emme pysty ajamaan menomatkaa, haastattelu- ja työaikatauluista johtuen, joten vähintäänkin menomatkalla on ajettava juuri kylmimpään yöaikaan. Koska talvirenkaille ei Alanyan alueella ole muuta tarvetta, niin niitäkään ei ole tarkoitus ostaa. Jos sää on sellainen että ajaminen on vaarallista, niin joudun jättämään työhaastatteluun menon tekemättä. Se ei tunnu hyvältä, mutta siinä vaiheessa kun asia selviää, ei sinne ehdi enää busseillakaan. Niillä tarvitsisi mennä jo edellisenä päivänä. MIelenkiintoista ja epämiellyttävää yhtä aikaa. Vaan kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin. Jotakin muuta, ja paremmin palkattua tulee sitten tilalle, jos tämä tilaisuus sulkeutuu.