torstai 26. huhtikuuta 2018

Vaniljaa, vohveleita ja suklaakuorrutus

Alanya Vanillart ja iso hedelmäinen
Jonakin menneenä lähipäivänä, kun en nyt pysy päivistä ihan kartalla kun olen "lomalla" , kävin kaupungilla tapaamassa tänne lennähtäneitä lomalaisia. Oli puhetta että käydään syömässä ja jutustellaan. Hhmmm. Ennen tapaamista oli ehtinyt tulla iso nälkä, kun en ollut syönyt koko päivänä kunnon ruokaa. Kävin siis itsekseni syömässä noin tunti ennen tapaamista. Hiukan siinä pohdin, että entäs jos mennäänkin paikkaan, jossa syödään reilumpi raskas ruoka. Heh, ei menty. Kohtasin kaksi Siinä Pisteessä olevaa naista, että piti saada makeita herkkuja, mielellään heti ;) , hotellilla kun oli tulossa turkkilainen ilta, ja monipuoliset grilliruoat yms.

Alanya VanillArt, joku ekstraiso annos
Kaiken huipuksi he ehdottivat paikkaa, jossa en ole itse koskaan pysähtynyt testaamaan ainoatakaan annosta, eli VanillArt Waffle  & Coffeeta. Olen kyllä nähnyt sen ohikulkiessani, ja kuullut myyjien ystävälliset tervehdykset, mutta jalat ovat onneksi toimineet siinä kohden vahvemmin kuin mitä toimivat tämän jälkeen.

Nyt tiedän miksi en ole koskaan pysähtynyt siihen: kun sitä kerran maistaa, niiin sieltä ei voi olla pois. (Tosi monta sanaa siistitty pois tästä välistä, kuola valuen pelkistä kuvien katseluista.)

Ensimmäinen kadayıflı muhallebini
No, pienenä vastaiskuna tuosta makeaakin makeammasta herkkuhetkestä ja uuden sortumispaikan neuvomisesta päätin tarjota samoille henkilöille historiallisia, perinteisiä makeita herkkuja, kun he kävivät meillä pyörähtämässä. Näitä on valmistettu jo tuhat vuotta sitten, ja tehdään edelleen. Olen joskus syönyt näitä turkkilaisten kotiäitien tekemänä, ja aikalailla samalta ne maistuivat kuin nytkin. Mutta itse en ole näiden fani, pääosin kai siksi, että lehmänmaito, sokeri ja voi ovat pääaineksia.

Ensimmäistä kertaa tein tätäkin: tarçınlı irmik helvası
Ylemmässä kuvassa oleva jälkiruoka on turkkilaiselta nimeltää kadayıflı muhallebi ja alemmassa kuvassa tarçınlı irmik helva. Ylemmässä tuo valkoinen osa on maitovanukas ja alla ja pinnalla on pannulla rapeaksi paahdettua ohuen ohutta kadayıf-makaronia. Pinnalle on ripoteltu vaniljasokeria. Maitovanukkaan kun saisi tehtyä muulta kuin maidolta maistuvaksi, niin itsekin voisin sanoa että ok. Ja on yksi paikka joka tekee, mutta he tekevätkin tuon paahtovanukkaana, joka on maustettu raastetulla appelsiininkuorella. Juu, se ruokapaikka on heti ensimmäisenä siinä pääpostin takana. Se kokki osaa herkut.

Tuo tarçınlı irmik helva on veteen tai maitoon keitetty mannaryynipohjainen helva / halva, jonka päälle perinteisesti ripotellaan hieman kanelia. Tosi, tosi makeaa, jos siihen vielä lisää hieman hunajaa. Itse jätin sen pois kun makeutta oli suomalaiseen makuun omasta mielestä tarpeeksi. Mitä opin kun nuo tein? Ensinnäkin sen, että tuo alempi palaa helposti kattilan pohjaan, sokerista johtuen :D. Ja sen, että näistä perheenemännille, kotiäideille tarkoitetuista ruokaohjeista tulee valtavan isoja annoksia. Kumpaakaan noista ei syö muutamaa lusikallista enempää ellei ole noihin makuihin ja makeuteen erityisen innostunut, joten noista annoksista olisi periaatteessa riittänyt noin 10-12 hengelle.

Moneen kertaan ole haikaillut lääkärin neuvomien säärisuojien perään, koska tuo fillari on jo niin kovia kokenut, että jumittuuhan se jatkossakin, tai tuottaa muita yllätyksiä. Enkä minäkään tästä nuorene, joten saatan itsekin tuottaa yllätyksiä ja pudota taas polkimilta. Lääkäri neuvoi, että 8 kk on pidettävä aina fillarilla ajaessa silikonisuojaa tuossa vamma-alueen päällä, etureidessä. Tämä siksi, että mikäli poljin tms millään tavoin kolhaisee kyseistä aluetta, tapahtunee siellä taas jotain repeämisiä. Silikonisuojan olisi oltava ihoon kevyesti kiinni tarraava, riittävän iso, ja säären ympäri pitkävartisella urheilusukalla tai ihoteipillä kiinnitettävissä oleva.

Alanya VanillArt ja sulttaanittaren suklaa-annos
Kävin aiemmin kyselemässä apuvälineliikkeistä, joihin minut ohjattiin. Sieltä sai pieninä paloina hyvin ohutta silikonilevyä, joka oli tarkoitettu avointen säärihaavojen ihon uudelleen kiinnikasvattamisen avuksi. Ja hinta oli tietysti erikoisliikkeen mukaisesti "erikoinen". Nämä pöllöt tulivat vastaan Prestij Caddesin Migroksessa, keittiötarvikehyllyssä. Ovat kai oikeasti tarkoitetut pannunalusiksi, avaamisen apuvälineiksi, pannulapuiksi ja ties mihin, mutta apuvälineliikkeessä näkemäni perusteella itse näin nuo heti "säärisuojina". Nyt kun sopivat lopultakin löytyivät, katselin taas fillaria "sillä silmällä", enkä vieläkään uskaltautunut ajamaan. Käyköhän tässä samoin kuin moottoripyörän kanssa kolarin jälkeen... -ei käy. Se ei käy.

Ilmassa on taas muutosta haaveilua, tulevan muuton hurmaa ja suuria suunnitelmia. Ja sää lämpenee. Tänäänkin ylitettiin +30 C ja eka kerran tuli kävelylenkillä hiki kotiin päin tullessa, vastamäkeen noustessa. Vielä pari astetta lisää, niin alkaa tuntua kesältä. Nautitaan elämästä kun kerran elämä on, tässä ja nyt.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kova ja joustava yhtä aikaa

Alanya, pätkä Rooman vallan aikaista akveduktia
Netin uutisvirroista tulee näkösälle milloin minkäkinlaisia jumppaohjeita, lihasten
vahvistusjumppia ja läskienkiinteytysohjelmia. Niin tuli tänäkin aamuna, ja oma vastaus niihin oli itsellenikin epätavallinen, koska muutama paikka on "erittäin tuntoherkkä".

Toissa päivänä vahvistui kolme asiaa:
1. Minulla on vahvat luut.
2. Minulla on edelleen kimmoisat kudokset, etenkin 3,5 km lenkin jälkeen.
3. Päätöksenteko on tarvittaessa systemaattista ja nopeaakin.
Tuttava lisäsi tuohon jo, että on myös hullunrohkeutta ja ties mitä.

Taivaan portti? Ei, vaan ravintolan DimCayilla.
Jouduin tilanteeseen jossa näin, että hetken päästä tapahtuu rajua ja peruuttamatonta, ja että jos aion välttää kyseisen kohtalon, niin on päästävä ulos liikkuvasta autosta ja äkkiä. Ehdin jopa harkita, joten teko oli tietoinen. Hyppäsin jalat edellä ulos noin mopon vauhtia liikkuvasta autosta, sen apumiehen puoleisesta ovesta. Siinä vaiheessa pelko vilahti tajunnassa, mutta varsinainen pelko iski vasta silloin, kun hypyn jälkeen kroppani liukui pitkin asfalttia vasen käsi ja selkä/kylki alimmaisena, ja kun sen liikkeen päätteeksi löin takaraivoni asfalttiin niin, että tiukat aurinkolasit lensivät parin metrin päähän. Silloin pelotti ihan älyttömästi. Pelotti aivoverenvuodon mahdollisuus ja elämän loppuminen tai ainakin pahasti vammautuminen.

Mäntymetsä ja palmut sulassa sovussa
Olen valtavan kiitollinen siitä että kroppa toimii, ja että ajattelumaailma toimii niin kuin
tähänkin asti, ja ettei mitään isompaa loukkaantumista tapahtunut. Vain pintanaarmuja ja lihasruhjeita. Se on sanoinkuvaamattoman suuri onni. Eilen kävin ensin poliisiasemalla, josta minut ohjattiin Jandarmalle koska asun maaseudulla ja koska tapahtuma oli maaseudulla. Maaseudulla he ovat asiaa hoitava, toimivaltainen viranomainen. Olen kiitollinen myös minun kohdalleni osuneesta virkailijasta. Hän oli ammattitaitoinen ja hoiti tilanteen hyvin. Asiaa en voi enempää avata, koska siihen liittyy muita ihmisiä ja surullisia ihmiskohtaloita. En vain ikinä olisi uskonut että joskus elämässäni toimin näin. Ehkä olen katsonut liikaa toimintaelokuvia. Oli miten oli, tuossa kohden se tuli tarpeeseen. En ollut valmis luopumaan elämästä.

Pikkuinen laguunikohta, DimCayi
Olisi tietysti fiksua olla kirjoittamatta tällaisista, mutta koska tämä on alunperin myös allekirjoittaneen purkautumiskanava, kaikenlaisten tuntojen purku- ja käsittelypaikka, niin sitä se on nytkin. Fyysisesti tuntuu kipua enää erityisesti niskassa, molemmissa lonkissa ja vasemmassa kädessä, mutta henkisesti tuo vaikuttanee jonkin aikaa. Jossain vaiheessa on myös käytävä tapahtumapaikalla, vaan ei ihan vielä. Huomenna on taas lenkkipäivä, ainakin pieni ja kevyt pari kilometriä.

Sitten hurttihuumorin näkökulma asiaan. Juuri viime viikolla kaipailin rintarangan alueen nikamamanipulaatiota, kun koin että on alkuvuoden vähäisemmän tanssi- ja liikkuvuustreenin jäljiltä paikat jumissa. No, tuossa tuli mätkähdys-manipulaatiota erityisesti yläselkään. Ei tunnu nyt enää sitä samaa jumikohtaa 😅😁.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Bucakoğlu kylä ja bussi 13

En muistanut ottaa kuvaa ennen kuin tässä kohden
Alanyan Oban takamailla, vuoren ylärinteellä löytyy Bucakoğlu köy tai Bucakoluk, miten se nimi nyt onkaan. Sinne kasvihuoneviljelmien perukoille pikkuista hiekkatietä pitkin menee bussi numero 13. Ko. bussi lähtee Cuma pazarin eli perjantaitorin luoteisreunan bussiasemalta, tulee Prince-hotellin takana olevan dolmusaseman kautta ja jatkaa uuden sairaalan vierestä ylös vuoristoon. Bussin reitti on kuskin kertoman mukaan 8 km suuntaansa.

Bussireitin loppuosa on ihan puhtaasti maaseutua ja kyläelämää, tosin sinne näkyi rakennetun myös turistihuviloita. Matkan alkupäässä ystävällinen vanhempi
Edellisestä vähän alempana
mies tarjoili puustaan sekä mulperimarjoja että musmuloita, joista ensimmäiset olivat tosi herkullisia, ja koska käsissä oli vielä kypsiä, tummia mulperimarjoja kieltäännyin kohteliaasti musmuloista ja jatkoin matkaa.

Reitin ensimmäinen haaste olivat kuorma-autot ja muu raskas liikenne. Koko ajan ajoi edestakaisin isoja pakettiautoja, kuorma-autoja, tankkiautoja ja vielä isompia maansiirtokuorma-autoja. Tien reunalla kävellessä sai pitää varansa, ettei sotkeentunut kävelemään autojen eteen, sillä tie oli kapea ja pöly lensi. Niinä hetkinä kun ei ollut liikennettä, oli ihana katsella ja kuvata maisemia ja kasveja.

Navetta. Monissa taloissa navetta on alakerrassa.
Toinen haaste oli pysyä kartalla ja osata ulos sieltä tielabyrintistä. Minulla on yleensä hyvä
näkömuisti, ja kun katson kartalta etukäteen reitin jota aion kulkea, niin pääpiirteissään hahmotan sen myös ulkona ollessa. Nyt useampaan kertaan jäin risteyksiin kasvustojen ja rakennusten sekaan niin etten nähnyt missä päin on Taurusvuoret ja oma, tuttu vuori, ja missä päin on meri. Niiden avulla olisi ollut helpompi hahmottaa suunta. Jouduin kysymään aika usein, ja lösinkin jo aika lähelle haluamaani tietä.

En tietenkään muistanut ennalta uuden
Naapurivuoria ja naapurikyliä
ohitustien tietyömaata ja siltatietyömaata, ne kun sulkevat aika monia entisiä reittejä. Siitä ilosta sain kävellä n. 4 km ylimääräisen lenkin, sellaisen, jota en ollut suunnitellut. Piti kävellä Cikcilliin päin, löytää ohitustien liittymä, vaihtaa toiselle puolen tietä ja palata kohti uuden ohitustien siltatyömaata. Olin suunnitellut käveleväni 8-10 km, voinnin mukaan, mutta lopputuloksena olikin 12 km. Olisin voinut nousta bussiin monissa eri kohdin, mutta halusin kokeilla miten kroppa reagoi alkuvuoden liikkumattomuuden jälkeen vähän pidempään, mutta kevyeen kävelylenkkiin. Ei tullut väsymystä kummempaa, eli hyvin. Jalan iso arpialuekaan ei turvonnut eikä sinertynyt, kuumeni vaan paljon enemmän kuin muu jalka.

Ainakin Tosmuria näkyy tuolla kaukana, kaukana
Fillarin suhteen on vähän samanlainen tilanne kuin moottoripyörien suhteen. Ajoin 18 v. heti ajokortin saantipäivänä moottoripyöräkolarin, enkä ole sen jälkeen itse ajanut kertaakaan. 3 kertaa olen ollut toisen ihmisen moottoripyörän kyydissä, enkä nouse enää. Ja muutaman kerran olen itse ajanut Suomessa skootterilla ja ollut täällä skootterin kyydissä, mutta ei kumpaakaan enää, kiitos. Sen sijaan tuo fillari pitää kesyttää uudestaan. Eniten vaan jarruttaa se, etten ole löytänyt sitä säärisuojaa, mitä lääkäri suositteli. En itse asiassa ole löytänyt minkäänlaista säärisuojaa täältä. Tiedän että samanlaisia haavereita saattaa tulla mahdollisesti lisää,
kun nuo polkimet ovat ihan vinksallaan ja toimivat huonosti, ja siksikin se suoja olisi kullanarvoinen. Vaan jonakin kauniina lähipäivänä aloitan ajelun taas.
















lauantai 21. huhtikuuta 2018

Rauhallisen illan yllätysvolina

Rauhallinen perheiden asuma-alue,hiljainen ilta kuten normaalistikin, kunnes alkaa vonkua ja volista... suomeksi. Voihelevatasaatana. Joku on vääntänyt karaokelaitteet isolle, avannut ikkunat ja ovet, ja antanut mikrofonin humalaiselle suomalaiselle miehelle. Koko tienoo raikuu tuota paskaa.

Niin, luulin että se tulee jonkun omasta asunnosta, sillä tällä alueella ei ole ollut mitään ulkokaraokepaskahuussihotellia tätä ennen. Nyt on. Ja asuntojen ja asuma-alueen arvo tippui heti hotellin auettua, ja paljon.

Eli tätä paskaa pitäisi jaksaa kuunnella lokakuun loppuun asti joka ilta. 😡. Nyt nähtäväksi jää loppuuko näitten melu ja lupa kello 23 vai vasta 01. Jos se loppuu kello 01 tai myöhemmin, niin jätän asunnon irtisanomisilmoituksen heti huomenna. Muussa tapauksessa käytän joka ilta joko korvatulppia tai kuulokkeita, kun ei ole kuulosuojaimia. Kännisten volinaa ja karaokeulinaa sekä paskapoppia en ala kuuntelemaan joka ilta. Tuo tulee ärsyttävässä määrin läpi huoneistoon, vaikka sulkee kaikki ovet ja ikkunat ja menee toiselle puolelle asuntoa olevaan vierashuoneeseen.

Kuului yläkerran naapurikin liikehtivän hermostuneesti, kunnes ovet paukkuen lähti ulos. Tällä kulmakunnalla suuttuu enemmän kuin yksi talollinen ihmisiä.
Juuri tällaisten yllätysten takia ei kannata ostaa asuntoa alueelta, joka ei jo ole täynnä asunnoiksi rakennettuja rakennuksia, ja jossa on baareja ja hotelleja. Baarit ja hotellit saavat aikaan aina mm. meluhaittoja. Minä olen onneksi vuokralla, nuo muut suomalaiset ja eurooppalaiset omistavat asuntonsa. Tästä on nyt tosi paha myydä, kun tuo haitta on tiedossa.

Viereisessä luksustaloyhitössä asuvat ovat maksaneet asunnoistaan erityisen paljon, ja heidän parvekkeensa ja pihansa ovat juuri tuonne hotellille päin. Heidän talonsa ylimpiin kerroksiin melu tulee tosi lujaa, pahemmin vielä kuin meille. Hotellin omistaja ei ehkä ole kulmakunnan suosituimpia henkilöitä tämän jälkeen. Karaoke luvanvaraiseksi ja suljettuun tilaan, tai vain laulukokeen läpäisseille ei-humalaisille.

Lisätty myöhemmin:
Luojan kiitos kello 23:40 on normaalin hiljaista. Mökä hiljeni hieman jo yhdentoista jälkeen, mutta loppui äsken. Ehkä tässä selviää vielä tämän kesän yli. Katsotaan nyt miltä lähipäivät kuulostavat.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Jalkapalloo, maaliii

Alanyasta Yeni Dünya / musmula, luumun esiäiti
Jalkapallohuuma käy kuumana :)) . Siitä puhutaan kohta. Ensin  kalastuskisasta. Gazipaşa Kahyalar (Plaj) rannalla  järjestää Alanya Sportif Olta Balıkçıları ve Spor Kulübü  lauantai-illasta klo 18:30 sunnuntaiaamuun klo 8:30 kestävän kalastuskisan. Oletan että kalastus tapahtunee rannalta, mutta tässä on taas kielimuurinpoikanen, ja kalastuskulttuurin sanastojen tuntemattomuus, niin että suomennapa siinä sitten. Kalastuksesta on kuitenkin kyse, ja lisätietoa löytyy osoitteesta www.asobder.com
sekä facebookista tältä sivulta.

Kun mainostin Alanyan pakohuonepelejä, niin eilen Yusufin kampaamossa istuessani katselin tien toisella puolella olevaa firmaa, ja kysyin olivatko he jo käyneet pelaamassa. No, rouva sanoi, että firma on jo suljettu kun ei ollut tarpeeksi asiakkaita. Hhmm. Missä mainostus? Tuskin pelkkä naapurusto riittää. Ehkä he ovatkin mainostaneet, mutta mainokset eivät ole kohdanneet potentiaalisia asiakkaita.

Asiakkaitten kohtaamisesta ja bussiin ottamisesta... Kampaamosta tullessa kävelin bussilinjani reitille, ja pysäkiltä bussiin noustessa ehdin miettiä vaikka mitä. Bussiin noustessani kuski katsoo hyvin vahvasti, voisi sanoa jopa että tuijottaa. Tunnistan, ,että olen nähnyt hänet ennenkin tällä samalla linjalla, juu, mutta hän ei ole niitä joiden kanssa olisi tullut juteltua. Samalla kun käytän maksukorttiani päätteellä, mietin, että jäikö kampaamosta jotain väriä kasvoille, onko vaatteet märät tai väriläiskäiset tai onko tukka tosi hassusti.

Tunnistan tästä kuvasta itseni
MAksettuani katson kuskiin uudestaan, ja taas hän katsoo takaisin hyvin vahvasti. Käy sitten vielä mielessä, että olenkohan vaan niin kaunis tänään, ja hymyilen kaikessa rauhassa, kuskin edelleen tuijottaessa. Samalla kun kävelen penkille istumaan, iskee tajuntaani muistikuva viikon, parin takaa. Juuri sellaisena päivänä kun olin kipeä, oli paljon ostoksia ja tarvitsi vaihtaa tähän bussiin toisesta bussista, ei bussikuski pysäyttänytkään kohdallani, ja sain odottaa pitkään seuraavaa bussia. Sama kuski. Mutta oli ainakin nähnyt minut pysäkillä, koska oli tunnistanut työpaikalleen lähetetystä viestistä, ja tunnisti nytkin. Lämmin kohtaaminen.

Ja lämpimään jalkapallopeliin. Huomenna lauantaina Alanyan oma, superliigassa pelaava joukkue kohtaa maan kovimman joukkueen, Galatasarayn. No, jotkut sanoo että Fenerbahce on kovin, ja toiset vannovat Galatasarayn nimeen. Oli miten oli, Oban uudella stadionilla on huomenna katsomot täynnä ja tunnelma korkealla. Galatasaray saapui Gazipasan kentälle jo eilen, ja kun kuljin Atatürk-patsaan takna olevan AlanyaSpor-Passolig -luukun ohi, niin jono oli pitkä.

En tiedä onko lippuja enää saatavilla, mutta jos on, niin niitä voi ostaa ennakkoon täältä passo.com -sivustolta. Sieltä löytyy koko valtakunnan jalkapalloliigamatsien liput. Matsin tapahtumamainoksen facesivu on täällä. Kello 19 Obassa alkaa tapahtua. On likimain sama häviääkö Alanya vai ei, sillä ottelulla on myös muita merkityksiä. Moni näkee fanittamansa joukkueen Alanyassa, ja käsittääkseni ensikertaa AlanyaSpor pelaa Galatasarayta vastaan. Tämä on niitä matseja, joita jopa minäkin saattaisin haluta katsoa, miesseurassa. Ei nyt ole ketään sopivaa seuralaista tuonne pelipaikalle, joten jään odottamaan pelituloksia ja tv-uutistaltiointeja asiasta.

Laukkuja moneen makuun
Tänään oli toiseksiviimeinen rabies-rokotus, ja pahoinvoinninhan siitä taas sai. Päivä on
mennyt kevyesti istuskellessa, puhelimessa puhuessa ja erään euroopan maan työlupa - id-numero - verotuskortti -asioita selvitellessä. Auktorisointiuutinen / sähköposti sieltä valtiolta tuli jo, mutta en pääse sitä lukemaan kun ei ole kyseisen maan henkilöllisyystunnusta. Laitoin tänään sinne postia, ja katsotaan vastaisivatko huomenna aamupäivällä. Jos eivät vastaa, niin pitänee soittaa sinne. Samalla tulee testattua kielitaito, tosin sanasto jota nyt tarvitaan on kaikkea muuta kuin mitä työssäni tarvitsen. Mutta asiat hoidetaan pala kerrallaan. Vuoristokylässä työskentely olisi iso vastakohta tälle nykyiselle, ja oikein mieluinen jakso.

Vaan huomenna on minun osaltani rantapäivä yhdistettynä kielenopiskeluun. Ai niin, sehän on lauantai. Ei sieltä sitten mikään viranomainen vastaa eikä ole virasto auki, eli soittelu ja vastauksen odottelu jää maanantaihin. Eletäänpä ensin lauantai ja sunnuntai, ja katsotaan sen jälkeen mitä ensi viikko tuo tullessaan. Saattaa tulla vaikka maltaita 😋 ihan oikeasti.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Uusi näköalaterassi ja lastenjuhlat

Alanyassa vihertää kauniisti, ja on lämmintä.
23.4.2018 Turkissa vietetään lasten ja suvereniteetin (itsemääräämisoikeuden) päivää.  Alanyan kaupunki ja kansalaisopisto järjestävät 23.-29.4.2018 Lasten Festivaalit kulttuuritalolla. Mukana on lapsia seitsemästä maasta, myös Suomesta. Paikalla on myös turkkilaisia lastenkirjailijoita kirjoineen ja myyntipöytineen valmiina signeeraamaan teoksiaan. Tarjolla on myös erilaisia seminaareja, luonnollisesti turkiksi. LInkki tapahtuman facebooksivulle on tässä.

Lapsille ja lapsiperheille suunnattu leijanlennätystapahtuma järjestetään lauantaina 21.4.2018  kello 10:30 alkaen Alanyan kauungintalon takana. Tapahtumassa voi mm. rakentaa leijan, tehdä paperitaitosjuttuja, pelata shakkia, saada kasvomaalauksen, maalata kiviä, rakentaa hiekkalinnoja ja taiteilla askartelumassalla. Kuulostaa kokoperheen lastentapahtumalta, ja erityisesti pienille hauskalta päivältä. Koska useimmat lapset ovat herkästi innostuvia ja kielimuureista välittämättömiä, niin uskoisin että tuonne voivat osallistua myös sellaiset turistiperheiden lapset, jotka eivät puhu turkkia. Lapsi kuin lapsi. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Linkki lehtiuutiseen on tässä. Tuo viereisen kuvan alla oleva linkki liittyy LastenFestivaaliin ja vie Instagramiin.

Alanyan kansainvälinen lastenjuhla 23.-29.4.2018
Sitten näköalapaikan, grillaus- ja vapaa-ajanviettopaikan sekä ulkoilmateatterin yms. keskuksen avajaisiin. Moni lukija tietää että Alanyassa on vuoren rinteillä, Kalea vastapäätä rivi Turkin lippuja, ja tuon lippurivin alla isoin, valaistuin kirjaimin I 💖 Alanya.  Tuon tekstin ja lippurivistön vasemmalla puolella, upealla näköalapaikalla on arvoisensa viihtymiskeskus, jonne mahtuu noin 5.000 henkilöä. Ja alue on kaupunkilaisten vapaasti käytettävissä. Siellä on taatusti ruuhkaa viikonloppuisin, jolloin on tapana lähteä yhdessä perheen kanssa ulos syömään, grillaamaan ja viihtymään.

Tämä 50.000 m2 kokoinen alue on mahtavalla paikalla, ja pitää sisällään vaikka mitä. Grillipaikkojen ja lasten leikkikenttien lisäksi siellä on mm 400 hengen ulkoilmateatteri, ja vielä näyttämö merta ja taivasta vasten. Koska kuvat kertovat enemmän kuin pitkä rivi sanoja, on tässä linkki Alanyan kaupungin sivuille, ja asiasta kertovaan uutiseen. Siellä on paljon kuvia tästä upeasta paikasta. Aluetta esittelevä video on Alanyan kaupungin facebooksivuilla, ja linkki sivuille ja videoon on tässä.

...ryppyinen on nätti, niin kaunis...
Tuon viihtymiskeskuksen avajaisia vietetään 23.4.2018. Sen jälkeen alueelle pääsee katsomaan ja nauttimaan, viihtymään. Odotamme innolla. Jopa tällainen ei-grillauksen-ystävä saattaa innostua grillaamaan tuolla jotain, varsinkin jos saa jonkun muun hoitamaan sen grillauksen 😁. Grillaus ei ole minun juttuni, muuten kuin ei-hiiltyneen tuotoksen syömisen osalta. Mutta tuosta näköalapaikasta voi nauttia myös muutenkin.

Nuo kuvat ovat aamulenkiltä. Aurinko paistoi, lämpöä oli riittävästi, lihakset hiukan tukossa edellisistä lenkeistä, mutta niin vain menin taas uusille reiteille. Ja saatoinpa eksyäkin. Vaikka varsinaisesti en eksynyt, jouduin silti arpomaan mikä tie minnekin vie. Olin kyläteillä ilman kännykän navigaattoria. Nykyään on muutenkin tullut tavaksi jättää kännykkä pois kun lähden lenkille tai esim. kauppaan. Se on liian iso mukaan otettavaksi, ja joskus on rentouttavaa olla tavoittamattomissa ja puhelimen ulottumattomissa. Ehkä alan opetella olemaan enemmän irti sekä somesta että puhelimesta.

Oulusta ja pitkin Suomea on tulossa lomalaisia lähi viikkoina :)) . Tervetuloa vaan nauttimaan kesästä, auringosta ja vaihtelusta <3.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Rantaa, toria ja vaikka mitä

Veden pinnan läpi kuvattu Kestelin rannalla 16.4.-18
Monenlaisia aiheita tänään. Ensin myrkyllisten eläinten vasta-aineista.

Samalla kun olen käynyt Alanyan uudessa keskussairaalassa (ALKÜ) rabiesrokotuksilla olen myös kysellyt näiltä sairaanhoitajilta milloin mistäkin aiheesta. Myrkyllisiä käärmeitä ja skorpioneja on luonnossa liikkujan lähistöllä, ,ja joskus ne osuvat niin lähelle, että yhteentolta ei voi välttyä. Molemmathan iskevät kiinni ihmiseen vain puolustautuessaan, eli silloin kun kokevat olonsa uhatuksi ja on ns. pakko pistää tai purra, että selviää itse. Jos joskus saat käärmeenpureman tai skorpionin piston, niin tiedät että vasta-aineseerumia löytyy Alanyan uudesta keskussairaalasta. Viime vuonna Devlet hastanesin osalta seerumit olivat Antalyassa, mutta nyt sairaalan tason noustua opetus- ja tutkimussairaalaksi ja keskussairaalaksi, on ko seerumitkin saatavilla Alanyan sairaalassa.

Tänään katselin paikallisuutisia, ja haluan jakaa sieltä yhden puhuttavan aiheen, nimittäin epätasalaatuiset betonit. Betonifirmoja ja rakennuttajia on joka lähtöön. Niin on joka maassa. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti ja tarkasti, sovittuja laatukriteerejä noudattaen. Toisia ei kiinnosta muu kuin raha. Jos uudessa taloyhtiössä, jossa asut ilmenee sellaisia "oireita" että on syytä olettaa käytetyn huonolaatuista betonia, niin muista että betonin laadun voi tarkistuttaa jälkeenpäinkin, ja tiettyjä vastuuhenkilöitä voi saattaa vastuuseen mikäli laatu ei vastaa sopimuksen vaatimuksia. Uutinen kertoi yhdestä tällaisesta tapauksesta ihan konkreettisesti. Muista silti, että suurin osa tekee hyvää työtä ja hyvää laatua. Vain tyhmimmät ja ahneimmat sortuvat huijaamaan jollakin osa-alueella.

Vesi muovaa kovettunutta hiekkamassaa
Kävelin tänään taas urakalla. Aamun alkajaisiksi 8 km, josta lähes puolet rantahiekalla, ja illalla vielä 6 km kaupungin kaduilla. Ei tunnu pahalta, mutta tuntuu kropassa. Hillitön juoksuhalu iski aamulla kesken lenkin, mutta olin onneksi laittanut jalkaan muut kuin juoksukengät... ja niin on parasta tehdä vielä muutaman päivän ajan. Kroppa ei ole näin pitkän juoksutauon ja lihomisen jälkeen ihan heti valmis juoksemaan niin paljoa kuin mitä mieli tekisi juosta. Taas oli aamun kävelyssä sama logiikka kuin eilenkin: kävelen niin kauas kuin jaksan, ja sen jälkeen on vielä käveltävä takaisin. Myönnän, että yön jäljiltä tyhjällä mahalla lenkille lähdettäessä viimeiset 2 km särki päätä. Liekö kofeiinioireita, kun teetä on tullut juotua aika paljon.

Kestelin tyhjällä rannalla kohti Mahmutlaria oli ihana kävellä, kun sai kävellä ihan itsekseen. Ei ollut auringonpalvojia eikä muita kuin pari kalastajaa ja yksi rannalla asuja koko 3 km matkalla, minkä rannalla taapersin. Oli kiva kokea ja nähdä ihan erilaista rantaa kuin mitä on DimCayilta keskustaan päin ja kuin mitä on Kleopatraranta. Olin kuin pikkukakara, joka ihastelee simpukoita ja luonnon muovaamia juttuja, kunnes olin kompastua roskiin, lasinsiruihin ja kaljapulloihin. Yhdeltä alueelta keräsin roskat muovipussiin, joita lojui siinä jätteiden ympärillä. Näytti siltä, että rannalla on ollut yölliset bileet. Siellä oli monessa paikassa poltettu nuotiota, juotu kaljaa ja viinaa, naposteltu pähkinöitä, suolakeksejä ja ties mitä, sekä heitetty kaikki roskat siltään rannalle.

Paikallisille ranta on arvokas ja arvostettu. Ne, jotka roskaavat, ovat usein ns. ulkopuolelta tulevia, jotka eivät välitä. Ja osa on sitten ihan umpityhmiä miehiä, siis sellaisia, jotka on opetettu siihen, että äiti tai vaimo kulkee perässä ja siivoaa herran sotkut ja jäljet. Mutta oli roskaaja kuka tahansa, niin voisimme kai porukalla näyttää joukkovoimaa siinä, että otamme lenkille mukaan hanskat ja muovipussin. Jos suuntaan seuraavana kävelylenkkipäivänä tuolle samalle rannalle, niin yritän kerätä taas jotakin pois, kantaa omaa korttani kekoon jonkun tyhmemmän puolesta.

Jotakin kukkia Kestelin kadun varrella 16.4.2018
Nuo roskat ovat vaarallisia eläimille ja merelle, mutta ihmisille isompi vaara tulee
lasinsiruista. Jotkut aivottomat idiootit rikkovat kalja- ja kivennäisvesipulloja rantahiekkaan. Nytkin useissa kohdin oli rikottu kaljapullo hiekassa, niin että näkyi vain hieman lasinpalasen nurkkaa. Kun sitä lasinpalaa nosti, niin vierestä löytyi paljon lisää, ja isoina paloina. Avokäsin en alkanut niitä kerätä, vaan potkin kasaan ja näkyville, ettei kukaan kävele avojaloin päälle. Toivon myös, että rannalla koiriaan ulkoiluttavat eivät riko koiriensa tassuja lasinpalasiin. Joku katkeroitunut typerys tehnee tuota ihan tahallaan, joten kerätäänpä pois jos nähdään. Typeryksen voisi kävelyttää palasten yli pariin kertaan...

Sitten iloisempiin asioihin. Uusitun, modernin ja katetun Salı Pazarın, tiistaitorin avajaiset ovat tiistaina 17.4. kello 10, ja kaupunginjohtaja on avoimesti kutsunut ihmisiä paikalle. Sinne siis kaikki tervemenoa. Saattaapi olla "hiukan ruuhkaa" huomenna 😁. Ihana että tiistaitori palaa entiselle paikalleen. Se kadunvarsijärjestely oli haasteellinen, enkä viitsinyt edes käydä siellä etureunaa pidemmällä, vaikka muutaman kerran aioinkin tutustua alueeseen laajemmin.

Turkin historia- ja kulttuurikohteita suomeksi esitteleviä Ylen videoita löytyy tästä linkistä. Videot ovat vuodelta 2015, tai ainakin niiden linkki on ko vuodelta, ja suosittelen katsomaan. Siinä vierähtää tovi, sillä videoita on enemmän kuin 1 tai 2.

Lopuksi facebookin uutisvirrassa vastaan tullut Rumin runo, jossa osui olemaan sen verran ajankohtaistakin näkökulmaa, etten malta olla jakamatta... vaikken saanut siipiä ;) .

Kestelin kohdalla on tosi puhdasta vettä <3
Kolun mu kırıldı?                                                     
Üzülme, belki Allah sаnа kаnаt verecek.                                                                                                
-Hz.Mevlana (k.s)  

Kätesikö murtui?
Älä sure,
ehkä Luoja antaa sinulle siivet.
-Rumi- Mevlana