perjantai 14. joulukuuta 2018

Konyan reissusta ja viikosta

Konya Mevlana-museo 11.12.2018
Myrskyjä, niistä on ollut useimmat yöt tehty. Ja yläkerran mamma herättää silloin kun itsekin herää. Hänellä ei ole mitään käsitystä oman kolistelunsa määrästä, tai sitten se on tietoista. Univelkaa on kertynyt paljon. Sadejakso on ollut "pitkä", ja aurinkoisia päiviä on ollut tarjolla yllättävän vähän. Luonto kaipaa sadetta, ja sikäli se on ok. Satteella vain ilma jäähtyy yllättävän paljon.

Tiistaiaamuna klo yhdeksäksi kiiruhdin kaukobussien bussiasemalle, sillä seurauksella että kaaduin sateen kastelemilla porraslaatoilla, ja niskalihaksia revähti / venähti. Siitä huolimatta lähdimme
Konya Mevlana-museo 11.12.2018
bussilla Konyaan, kun olimme ostaneet liput Rumin Şeb-i Arus -muistojuhlaan. Ruotsalainen ystäväni on Rumin runojen suuri ihailija, ja hän ei ollut käynyt aiemmin Konyassa, joten tavallaan sain katsella kaikkea myös ensikertalaisen silmin, kun näin ja kuulin hänen kommenttejaan.


Bussimatka Konyaan tuntui niskakivun takia poikkeuksellisen pitkältä, mutta ei se kestänyt kuin 4,5 tuntia, ja bussi oli luksustasoinen suomalaisiin busseihin verrattuna. Konyassa matkasimme isolta bussiasemalta raitiovaunulla H1 Alaaddinille, päätepysäkille. Siinä vieressä poikkesimme pariin vaatekauppaan, ja ystäväni kantoi vaatekasseja kaupasta ulos tullessaan. Kävi kuten minulle viimeksi.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018
Alaaddinilta kävelimme Mevlanan aukiolle, söimme siellä reunalla ja shoppailimme. Mevlana Şeker -karkkeja ja koruja lähti mukaamme parista kaupasta. Siinä vaiheessa sää muuttui hyytävän kylmäksi. Konya oli taas pilvinen, kuten aina siellä käydessäni, ja alkuun kaikki oli ok. Myöhemmin alkoi sataa ensin vettä, runsaasti, ja vähän myöhemmin lunta isoilla hiutaleilla. Pipo, toppatakki ja hanskat tulivat tarpeeseen. 

Mevlana-aukiolta Konyan Mevlana-kulttuurikeskukseen on yllättävän pitkä matka, ainakin kylmässä säässä ja iltahämärässä. No, bussit ja raitiovaunu kulkevat tuota reittiä, mutta koska ajattelimme näiden paikkojen olevan lähempänä toisiaan, niin kävelimme, ja kävelimme. Lopulta saavuimme Kulttuurikeskukselle, ja ehdimme katsella sisällä olevia myynti- ja esittelykojuja kaikessa rauhassa ennen Seman alkamista.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018
Myyntikojuissa oli oikeiden käsityöosaajien, taiteilijoiden töitä näytillä ja myynnissä. Minun mukaani lähti käsin tehty puulusikka, sekä pikkuleipien muotoiluun tarkoitettu, perinteinen pikkuleipämuotti. Viereisessä kojussa oli Neyi-puuhuiluja, joita valmistaja esitteli ja antoi soittotaitoisten kokeillakin. Teki mieleni sekä kokeilla että hankkia ko huilu, mutta jotenkin pääsimme siitä ohi ilman että edes testasin. Soittimet ovat olleet heikkouteni pitkään, kuten juniorit tietävät.

Muissa kojuissa oli paperin marmorointimahdollisuus, marmoroidun paperin tai kalligrafin ostomahdollisuus. Sitten oli monta kojua, joiden sisällöstä en muista mitään, mutta lopusta kolme jäi mieleen. Siellä oli perhe, joka teki käsityönä nahkatossuja ja -kenkiä, perinteisiä. Ostin tanssikäyttöön ja sisäkäyttöön tarkoitetut nahkatossut. Heillä oli myös perinteisiä turkmeeni-tyylisiä nahkahattuja, joita ystäväni mieli, muttei tällä kertaa ostanut. Yksi kojuista myi turkkilaista musiikkia teemoilla rentoutus-, perinteinen ja hengellinen musiikki. Ja viimeisessä kojussa parfyymien tekijä möi erilaisia ja eri tasoisia itse tehtyjä parfyymejä.

Konya Kulttuurikeskus Mevlana 11.12.2018
Aikanaan menimme sisälle isoon, pyöreään, näyttämölliseen saliin Sema-seremonian katselua varten. Seremonia oli hyvin valmisteltu, vaikuttava ja mielenkiintoinen, Teemana tänä vuonna oli Time of peace, Selam vakti. Tosi moneen kertaan sain hillitä omaa ärtymystäni, kun osuin istumaan kolmanneksi ylimmällä penkkirivillä. Riviä ylempänä istui pariskunta, jonka mies puhui äänekkäästi puhelimessa ensimmäiset 45 minuuttia, ja sen jälkeen naisensa alkoi kimittää ja pulista hänen kanssaan. Tätä kesti koko loppu ajan.

Vieressäni ja edessäni useilla penkkiriveillä istui noin 16-25 -vuotiaita junioreita, jotka lähes koko ajan räpläsivät älypuhelimiaan, VAikka puhelimet piti olla suljettuna ja ei saanut kuvata, niin nämä turkkilaisneitoset kuvasivat koko ajan, lähettelivät kuvia Instagrammiin, lukivat kommentteja ja vastailivat ja valot välkkyivät, ruudut vilkkuivat kasvojen ja näkymän edessä. Myös paikannäyttäjät puhuivat äänekkäästi ja räpläsivät kännyköitään koko seremonian ajan siinä vieressäni. Ihmisiä tuli ja meni kuin markkinatorilla.

Konya Kulttuurikeskus Time of  Peace
Ystäväni paikka oli toisessa lohkossa takarivillä, ja hänellä oli ihan sama tilanne. Paikalla olleista suurin osa ei kunnioittanut tapahtumaa riittävästi / millään tavoin, ja omalla käyttäytymisellään he pilasivat osallistumisen ilon myös niiltä, jotka olisivat halunneet aktiivisesti seurata ja aistia tapahtumia. Esim. viimevuotisen vastaavan ohjelman katsoin Youtubesta videona kotona, ja sen seuraaminen kotona videolta oli paljon suurempi nautinto kuin katseleminen paikan päällä.

Tavalliset kännykkäriippuvaiset ihmiset eivät ymmärrä, tyhmistyvät vaan vuosien edetessä. Siksi jatkossa voisi olla parasta että tapahtuma järjestetään tarpeeksi pienessä ja intiimissä salissa, jossa välinpitämättömät ja tapahtuman järjestäjiä kunnioittamattomat voidaan helposti heittää pihalle tai vaientaa muulla tavoin. Välinitämättömyysongelmat ovat tulleet älypuhelinriippuvaisten keskuuteen niin vahvasti, ettei isojen yleistilaisuuksien hallinta ja typerien ihmisten hiljentäminen onnistu. Nytkin tuntui siltä, että esim nuo turkkilaiset nuoret naiset ja se isoon ääneen puhuva pariskunta oli tullut sinne vain siksi, että voivat näyttäytyä ja lähettää someen kuvia, joiden perusteella voivat sanoa olleensa ko tilaisuudessa. Meille molemmille jäi tilaisuudesta lähiympäristön ihmisten käyttäytymisen jäljiltä lähinnä turhautunut ja tyhjä olo. Häiritsijät veivät liikaa huomiota.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018
Kävimme ennen konserttiin menoa Mevlana-museossa, jossa käynti oli ystävälleni ensimmäinen. Itse kävin siellä 06/2013 Konyan vierailulla Ibon kanssa. Museossa oli ihana rauha, ja sen lisäksi sieltä osui omiin silmiinikin sekä paljon uutta tietoa että sellaista, jonka olin unohtanut. Yksi erittäin mielenkiintoinen tapahtuma / huomio / kohta oli kangasseinän takana. Siinä on aiemmin ollut muurattu seinä, ja seinän takana on ollut hautasarkofageja, joissa on ollut kyseisten henkilöiden ruumiiden jäännökset. Nyt ko seinä oli purettu, sarkofagit oli siirretty ja ko kohdan näkösuojaksi tms .suojaksi oli pingotettu kuvitettu, seinän kokoinen kangas.

Sodissa kaatuneiden muistopaikan ikkunat
Kyseisen kankaan edessä istui muutama kansainvälinen ihminen ja vajaa kymmenkunta seisoi pienen matkan päässä, Pari ihmistä näytti rukoilevan siinä vieressä, niin kuin jotkut pyhäinjäännösten tai hautojen tms luona rukoilevat. Kun lähestyimme kohtaa, oli kuin iso voima olisi hehkunut ulospäin. KUn istut nuotion tms avotulen ääressä, niin tunnet kuinka tuli hehkuttaa lämpöä ympäristöönsä. Tuossa kohden iso voima antoi voiman virrata ulospäin. Tunne oli hurja.

Kävelimme mitään puhumatta siitä ohi, ja ystäväni palasi takaisin seinän luo, viihtyi siinä pitkään. Kuiskaten kommentoin voimakokemuksesta joka paikasta tuli, ja ystäväni kertoi kokeneensa saman hyvin vahvana. Kiersimme vielä katsellen muita tiloja ja esille pantuja esineitä, ja palasimme hetkeksi seinämän luo. Jotain samaa kuin jos seisoisit suuren vesiputouksen vieressä. Käypä testaamassa, jos liikut niillä main.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018
Konyasta lähtiessä satoi lunta isoin hiutalein. Ystäväni panikoi ensin ison bussin selviytymistä haastavilla vuoristoteillä, mutta nukahti onneksi jo alkumatkasta. Koska olin itse nukkunut tullessa pari tuntia, ja koska näin miten hiljaa ja lipsuen bussi ajoi noin 20 cm sohjossa, niin en saanut nukuttua ennen kuin olimme Antalyan läänin puolella, sulan maan ja lumettoman ympäristön puolella. Sen jälkeen nukahdin ja heräsin vasta Alanyassa niska kivuliaasti krampissa. Kokonaisuutena oli mielenkiintoinen ja elämyksellinen, käymisen arvoinen reissu, vaikka esiyksen häiriöistä marmatinkin. Moni muu positiivinen asia jäi päällimäiseksi ja teki reissusta hyvän reissun.

Kulttuurikeskuksen vieressä upeasti valaistu rakennus
Pieni kuume, kova yskä, lihaskivut ja niskan parantelu sekä loppujen muuton jälkeisten asioiden hoitaminen vei aikaa ja energiaa niin paljon, että suosiolla annoin itseni unohtaa blogin kirjoittamiset, etenkin kun käsien käyttö sattui joka liikahduksella. Nyt on mamma taas kuosissa ja paremmassa kunnossa, ja paluu arkeen alkaa. Päivityksiäkin voi taas odottaa hiukan tiuhempaan.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Naapurin tytär

Taidelasiseppien tuikkumalja on ihana, mieluinen
Talviseen tapaan sää vaihtuu nopeasti ja eilisen aurinkoinen +22 C vaihtui pilviseen ja sadekuuroiseen +16 C päivään. Huoneistossa hyrähtelee aika ajoin käyntiin pieni, termostaatillinen, sähkökäyttöinen lämminilmapuhallin, joka pitää huoneilman +19 C -lämmössä. Saisi sen asetettua paljon lämpimämmäksikin, mutta tuolla lämpölukemalla sähkön kulutus on vielä suht pientä, ja kroppa pysyy hyvin lämpimänä kun normaaleiden kotivaatteiden päälle pukee paikallisten tavoin yhden vaatekerran lisää. Itsellä se on joko OnePiece-haalari tai villatakki ja lämpöiset, pehmeät, paikalliset talvihousut. Kummallakaan kokonaisuudella ei kuulu mihinkään muotitrendeihin, ei minkään maan muodissa, mutta pysyy hyvin lämpimänä ja on mukava olla.  

Asunnon omistajan aikuinen tytär oli täällä eilen asiaan kuuluvasti esiliinana sillä aikaa kun vuokraisännän tänne pyytämä sähkömies asensi kylpyhuoneeseen sähkökäyttöisen vedenlämmittimen. Tytär oli ihanan avoin ja puhelias, tavallinen nainen, ja hänen kanssaan tuli puhuttua vajaan tunnin aikana vaikka mistä. Koska puhuttavien asioiden skaala oli niin laaja, niin taas kerran koin, että turkin kielen sanastoa tarvitsee oppia lisää. No, kyse on marginaalisanastoista, eli esim. katoille asennettavien lämminvesisäiliöiden sähkövastuksista, joita käytetään silloin kun aurinko ei paista, sekä pistorasia, sähköasennus, verhokisko, ikkunan tiiviste, taidealan opiskelija, karhu, ahma jne. Ei noita sanoja ihan joka päivä tarvita. Miksi sitten olisin tarvinnut suurpetosanastoa? Tytär kertoi, että tämän talon pihamaalta on reilu vuosi sitten kettu vienyt kanat, eikä isä ole vielä päättänyt ottaako uusia vai ei. Hän sitten katui sanojaan, luullen että säikähdän sitä, että kettu vierailee ympäristössä. Ehei. Yritin selittää, että Keski-Suomessa on suurpetoja runsaasti, ja ihmiset ovat tottuneet villieläinten olemassaoloon.

Olohuoneen kristallikruunu alhaalta päin, kuin lumihiutale
Jätin sanomatta, että olen hyvin kiitollinen siitä, ettei makuuhuoneeni vieressä ole kanalaumaa ja kukkoa, sillä entinen kanakoppi näkyy olevan sillä puolen pihaa. Viimeiset pari yötä olen nukkunut tosi hyvin, heräämättä. Tytär ihmetteli sitä, miksi valitsin makuuhuoneekseni asunnon kaikkein kylmimmän huoneen. Muulloinhan se ei toki haittaa, mutt juuri nyt talven kylmimpinä viikkoina yölämpötila laskee alle +10 C ja tuo pohjoispuolen huone jäähtyy enemmän kuin muut huoneet. Tytär selitti myös, että vanhoista ikkunoista vetää, ne eivät ole tiiviit. Kyllä, olen nähnyt kuinka päivä paistaa makuuhuoneen parvekkeen oven välistä, eli viilentävälle yötuulelle on tilaa. Siihen olisin tarvinnut ikkunatiiviste-sanaa, sillä kaupasta saa tiivistenauhaa, jolla tilannetta voi muuttaa. 

Olohuoneen nykyinen verhokangas
Tytär halusi kierrellä asuntoa ja katsella paikkoja. Kierroksen lopussa hän ihmetteli kovasti miksi minulla on kaksi olohuonetta. Hänen mielestään makuuhuonetta lukuunottamatta molemmat muut isot huoneet näyttivät olohuoneilta, ruokailuhuonekin siksi kun siellä on myös sohva. Sille sohvalle ei ollut muuta toimivaa paikkaa, ja tuosta sohvasta tulee parivuode parilla heilautusliikkeellä, jolloin ruokailuhuone muuttuu vierashuoneeksi silloin kun on tarvis. Ruokailuhuone on enemmänkin työhuone, sillä siellä kirjoitetaan, ommellaan, neulotaan, maalataan jne. Kaikki Ne tarvikkeet ovat päätyneet tuon ison kaapin uumeniin. Ja tuo toinen huone, olohuone, on kesällä taatusti niin kuuma että sinne sulaa, koskapa se on ollut kuuma näinä aurinkoisina talvipäivinäkin. Eilenkin nautin auringonvalosta, lämmöstä ja rauhasta juuri siellä. Ei tarvittu lämmittimiä eikä lämpimiä vaatteita, t-paidalla tarkeni hyvin. Joten ruokailuhuone on toiminnan huone, olohuone on rentoutumisen paikka.

Tämä viereinen kuva on olohuoneen yhdestä nurkasta, ja kertoo karun todellisuuden verhojen pituudesta. Tuo tarjoilupöytä ja lyhtykin hakevat vielä paikkaansa. Vaikka kuinka tykkään tuosta verhokankaasta, niin en halua katkaista verhoja tähän omituiseen välimittaan. Parin päivän katselun jälkeen tiedän senkin, että en halua jättää niitä tuollaisenaan olohuoneeseen, eli otan ne alas ja talletan jonnekin kaapin perukoille odottamaan taloprojektia. Omistajan tytär ehdotti eilen, että asennuta uudet verhokiskot ylemmäs katonrajaan, sinne minne ne normaalisti kuuluu. Hän kertoi tässä viimeiset 20 vuotta asuneen naisen asennuttaneen ne tuohon alemmas, samoin kuin teettäneen kaikki sähkötyöt mitä täällä nyt on. Ei, annan kiskojen olla tuossa, vaihdan vain verhot. Olohuoneen merimaisemasta ja runsaasta aurinkoisuudesta en halua luopua, joten vaihdan samalla verhojen värin valkoiseen. Säilyy ainakin yksi aurinkokylpyhuone. 

Yhden lipaston päällinen on vielä täynnä paikkaansa hakevia pikkutavaroita, enkä ota niistäkään nyt mitään paineita. Taulujen paikalleen laittaminen on jälleen hieman haasteellista, sillä seinät ovat juuri ennen tänne muuttoani valkoiseksi maalattuja betoniseiniä. Saa olla hieman jykevämmät työvälineet että saa ripustuskoulut paikalleen, ja varma taulun paikka ennen kuin poraa seinään ainoatakaan reikää.

Mukanani muuttaneet pensaat ja kukkaruukut selvisivät muutosta hyvin. Gardeniakin aukoo uusia kukkia, eikä ole tähän mennessä varistanut nuppujaan pois kuten ennalta varoiteltiin. Jasmiini on parvekeella lämpimimmässä paikassa, ja kasvattaa runsaasti uusia versoja. Melissakin viihtyy parvekkeella auringossa, ja on tehnyt uutta versoa ja muutaman kukkanupun, vaikkei sen kukinta-aika juuri nyt olekaan. Ainoa haaste on tällä hetkellä se, että muistan kastella noita, sillä ne eivät näy omalle silmälle ellen mene ulos parvekkeelle. Ja kun en näe niitä ulos katsellessani, en myöskään muista kastelua. Lähi viikkoina luonto hoitanee ainakin osan kastelusta. 

perjantai 7. joulukuuta 2018

Voihan säilötyt oliivit

Alanya, Damlatas ja pelargonian alku
Sopimusten siirrot, jee! Niistähän yleensä riemu nousee. Meillä on nyt olemassa mahdollisuus tehdä sähkösopimuksiin, -laskuihin ja -maksuihin liittyviä asioita netissä. Siksipä minäkin innoissani menin kyseiseen nettipalveluun websube.ckakdeniz.com.tr, ja yritin luoda itselleni tunnukset. Yritin udelleen, ja uudelleen ja... sitten päätin, että käyn Tedaksella, sähköfirman toimistolla. Jostain syystä nettipalvelu ei antanut tehdä tunnuksia kännykän kautta. Nyt läppäriltä onnistui tunnusten teko, mutta ei sopimuspaikan vaihto, ainakaan tällä erää. Tiesin jo ennalta, että joudun ostamaan uuden maanjäristysvakuutuksen että saan sopimuksen auki uuteen osoitteeseen, sillä kävin tänään sähköyhtiön toimistolla, ja sieltä lähetettiin minut Postiin ko vakuutuksen tekoa varten.

Tulin Postille juuri ruokatunnin aikaan, ja vain päivystävä virkailija oli töissä. Hän ei saanut tehtyä Dask-maanjäristysvakuutusta minulle, ja sanoi että tule 45 min päästä uudestaan, niin pääset ilman vuoronumeroa tuohon viereiselle virkailijalle, hän hoitaa asian. Odotin ja olin sopivaan aikaan oikeassa paikassa. Nuori nainen sanoo heti, että "ei, me emme tee maanjäristysvakuutuksia, voit ostaa sen muualta". Alaovella vartija hämmästyy kun tulen näin nopeasti ulos, ja kysyy sainko asian hoidettua. Kerroin mitä virkailija sanoi, ja hän pyytää seuraamaan. Hän käveli palvelutiskilleen, katsoo siinä että postin mainoksessa todellakin on Dask-vakuutusten mainos, soittaa jollekin paikan pomolle, ja saa vastaukseksi että kyllä meillä myydään Dask-maanjäristysvakuutusta.
Välillä on tällainen olo asioita hoitaessa

Vartija kysyy kuka näin sanoi, kenen kanssa asioin, ja pyytää seuraamaan. Hän marssii kyseisen henkilön luo ja pyytää selitystä. Virallinen selitys on, että systeemi ei juuri nyt toimi. Hhmmm, ehkä. Alhaalla vartija kirjoittaa lapulle Postin ko Alanyan toimipaikassa olevan virkailijan puhelinnumeron, ja sanoo että soita tuohon ennen kuin tulet, ja kysy toimiiko ohjelmisto, ettet turhaan tule, mutta osta vaan se täältä. Sydämellinen asiakaspalvelija. Kiitos. 

Toinenkin sydämellinen ja ihmisystävällinen henkilö tuli tänään vastaan. Lukkoseppä kävi ja vaihtoi lukon. Hän on tähän mennessä ensimmäinen käyttämäni lukkoseppä, joka antaa vanhan lukon minulle. Muut ovat aina vieneet vanhat lukot mennessään. Lisäksi hän sanoi, että kun muutat tästää ulos, niin vaihdata tämä vanha lukko takaisin oveen ja ota uusi mukaasi. Tuo uusi on niin hyvä, ettei sitä kannata jättää oveen. 

Nuo edelliset kappaleet tuli kirjoitettua pari päivää sitten valmiiksi odottamaan. En muista eilisestä muuta kuin mahataudin, ja sen erityisen hyvin. En tiedä onko asunnon pinnoilla sekä aiemman siivoojan että minun omien siivousteni jäljiltä vielä jotain asuntoon kuolleen naisen "pöpöjä", vai mistä on kyse, mutta tänä aikana jo kolmas kerta mahatautia ei ole normaalia. VIe voimia aika tehokkaasti, tosin vie myös kiloja 😁. Tänään olin taas kuosissa ja vireessä, ja purin yhtä lukuunottamatta kaikki muut purkamista odottaneet laatikolliset, kun ensin olin vaihtanuttavarat kaapista A kaappiin B... pöh. Mutta nyt ne ovat kaapeissaan, olo- ja ruokailuhuoneessa on verhot ja koko asunnon lattiat ja pinnat on taas kertaalleen pesty. Kolme pienempää kaappia etsii vielä paikkaansa kettiö-eteinen-suunnalta. Aikanaan niidenkin paikka ratkeaa.

Rouvan kanssa toimiessa tulee tällainen olo...
PAri sanaa taas lämpimästä vedestä. Asunnossa on aurinkoenergialla lämpiävä vesitynnyri tuolla katolla. Jos aurinko ei paista niin aurinkokenno ei lämmitä vettä. Edellinen rouva on asennuttanut tuonne kattotynnyriin myös verkkosähköllä lämpiävän vastuksen, mutta sen logiikkaa en ymmärrä, ts. siinä ei ole paljoakaan järkeä. Ensin siis lämmität kylmässä tynnyrissä olevan kylmän veden lämpimäksi maksullisella sähköllä. Sen jälkeen lasket ko tynnyristä kylmiä putkia pitkin vettä asunnon suihkuun / keittiöön / wc-hen, ja koska lämpöä hukkuu matkalle saat perillä haaleaa vettä. Paitsi jos lasket kauan ja tuhlaat vettä ja sähköä, saat hieman lämpimämpää vettä. 

Puhuin tänään asiasta asunnon omistajan ja vaimonsa kanssa, ja yllättäen he toivat esille samanlaisen mielipiteen. Hekin kokevat paremmaksi suihkun yhteyteen sijoitettavan sähkövastuksen, joka lämmittää vettä silloin kun kytket sen päälle, ja saat valitsemasi lämpöistä lämmintä vettä heti. Tällainen minulla oli sekä edellisessä asunnossa että Kalella. Ja tällainen asennetaan huomenna tähänkin asuntoon. Kysyin asunnon omistajalta tunteeko hän ketään sähkömiestä, joka osaa sen asentaa, ja hän soitti puhelun naapurustoon. Hän myös sopi koko paketin ja tinki valmiiksi, niin että minun ei tarvitse lähteä hakemaan vedenlämmitintä eikä neuvotella hinnoista. Riittää kun käyn hakemassa käteistä rahaa.

Alanyassa  sielu lepää, mieli virkistyy ja energia karttuu
Asunnon omistajan Rouva... miten tämän nyt muotoilisin... käytetään vaikka vanhaa ilmaisua OMG! Hän olisi välttämättä halunnut myydä minulle 5 litraa itse puristettua rypsiöljyä. Se on taatusti luonnollista, juu, mutta sen arvoja ei ole mitattu, eikä siitä siis tiedä minkä laatuista se loppujen lopuksi on. Se, että on omista oliiveista ja itse puristettua ei aina takaa sitä että öljy on terveellistä. No, kun selvisin siitä sanomatta mitään todellisia ajatuksiani, kohteliaasti, niin sen jälkeen hän halusi maistattaa minulla itse säilömiään oliiveja. 

Avatessaan purkkia koko pinta osoittautui olevan homeessa. Hän tiputti siitä muutaman pintaoliivin roskiin, ja minä mietin jo otsa hiessä, että miten selvitän tilanteen jos hän haluaa minun ottavan siitä ja maistavan. Ei onneksi halunnut, vaan hän halusi myydä minulle sen koko purkillisen niitä oliiveja. Siihen nähden että purkissa oli jo hometta oli hintakin kova. En ostanut, ja rouva loukkaantui. Teetuokiomme päättyi siihen. Voihan päänsärky. Tässä saa taiteilla ja tasapainoilla, tai ainakin opetella ko taitoja. Rouva tarkoittaa hyvää ja on ystävällinen, mutta yrittää samalla myydä ja tuputtaa. Ei kiitos.

Ettei yllätyksettömiä päiviä tulisi, niin eilen tai toissapäivänä tuli ostettua liput Konyaan, sinne kerta vuodessa järjestettävään, kansainväliseen Rumin muistojuhlaan, johon olen halunnut käydä tutustumassa jo monena vuonna. Lähipäivinä siitä haaveesta tulee totta. Me käväisemme Konyassa alkuviikosta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Luottamus ja uudet huoneet

Kalelta viime viikolla
Ruokailuhuoneen ikkunan takana velloo vihreä lehvästömeri suurilla, laajoilla liikkeillä. Tuuli se siellä tanssii puiden latvuksissa ja lehvistöissä myrskyvalssiaan. Tuota on kiehtova katsella, ja samalla syntyy mielikuva tanssisalista. Niin! Tuohon yllättävän isoon eteistilaan, jota reunustaa 7 ovea, saakin pienen tanssisalin, oman treenitilan. Siinä se on. Ja tämä missä istun nyt läppäriä näpytellen, oli ensin oma makuuhuoneeni. Ei onnistunut, ei, vaan nukuin tosi hyvin tuolla asunnon toisella puolella sijaitsevassa huoneessa, joten makuuhuone siirtyi sinne. Siellä se nyt on, avarana ja leppoisana, auringonnousuun herättävänä. Seuraavaksi tästä huoneesta piti tulla vierashuone, mitä tämä tavallaan onkin, mutta varsinaisesti tästä tuli ruokailuhuone. Sellaista en ollut suunnitellut tähän asuntoon missään vaiheessa. 

Eilen vaan tuntui siltä, että iso puinen pöytä piti purkaa osiin ja siirtää tänne. Sähkökäyttöistä ruvinväännintä ei tietenkään ollut, joten vääntyneellä ruuvimeisselillä väänsin irti ensin 12 ruuvia, ja kun kansipalat eivät irronneet, niin vielä 6 tosi lujassa ollutta ruuvia lisää. Ei irronnut sittenkään. Tarkempi tarkastelu osoitti, että edes pieni fysiikan tunteminen ja sen huomioon ottaminen olisi ollut avuksi ennen ruuvien irrottamista. Väänsin ne viimeiset 6 uudelleen kiinni, ja ratkaisin pöydän arvoituksen. Palasina sain sen siirrettyä helposti. Sitten vain kokosin ja kannoin tuolit paikalleen. Kas, nyt on hyvä. Tähän nämä kuuluvat, ovat ennenkin kuuluneet. Mutta miten?

Kalelta tämäkin, viime viikolla
Pesin ruokailuhuoneen asettelun jälkeen noin 300 ikkunaruutupalaa, ja olin kiitollinen siitä että toiselle päivälle jäi loput noin 60. Niiden luo ei päässyt, edessä oli tarpeeksi paljon purkamattomia laatikoita, ja olkapään seudun lihakset kiittivät jo aiemmistakin ikkunaruuduista. Kiittävät vielä tänäänkin. Sen jälkeen palasin takaisin ruokailuhuoneeseen ja istuin sohvalle katselemaan merta. Tämä huone on jännä yhdistelmä minua ja jotakuta muuta. Tästä voisi vaikka kirjoittaa tarinan...

Sen jälkeen oven taakse ilmestyi lukkoseppä, tai no, mies, jonka oletan olevan lukkoseppä. Luottoystäväni lähetti hänet tänne, kun kyselin tunteeko hän ketään, joka vaihtaisi oveeni lukon. MIes ehdotti myös kaikkiin neljään parvekkeen oveen lukon ja kahvasysteemin vaihtoa, ja minä vain mietin että miksi. Jos joku haluaa tulla sisälle ja näkee sen vaivan että kiipeää parvekkeelle, niin tällä ikkunamäärällä hän tulee helposti ikkunan kautta jos oven lukko on tosi vahva. Siis pidin pintani, ja meille vaihdetaan vain asunnon ulko-oven lukko. 

Pesä Kalen muureilla
Vuokraisännän vaimo sanoi jo ensimmäisenä päivänä, että voit vaihtaa lukon, mutta Luottamus on Tärkeää. Hän korosti sitä, että kaikki muutkin luottavat häneen niin paljon, että antavat hänelle yhden avaimensa. Ja jälleen hän sanoi, että Luottamus on Tärkeää. Ei tarvinnut kauaa miettiä mitä teen Rouvan ja avaimen kanssa sitten kun hän tulee sitä avainta kysymään. Kerron, että hän korosti kuinka Luottamus on Tärkeää, ja siksi sanon Rouvalle, että he siis antavat minulle oman vara-avaimensa, ja minä annan heille oman vara-avaimeni. 

Koska Rouva ei tule tähän missään tapauksessa suostumaan, niin voin palata tuohon Luottamus on Tärkeää lauseeseen ja jatkaa, että hän ei luota minuun mutta vaatii minulta täyttä luottamista häneen. Vara-avain menee ihan muualle. Ajatus vahvistui silloinkin, kun Alanyassa asuva ruotsalainen nainen, ystäväni kävi täällä, ja parvekkeelta maisemia katsellessaan kertoi ruotsiksi, että tuolla pihalla meitä seuraa joku nainen. Vuokraisännän vaimo on kovin uteliasta sorttia. Olkoon vaan. Kun tiedän sen, niin voin tehdä sille rajat. Silti jollain tasolla pidän Rouvasta. Hänellä on myös hyvä sydän, samoin kuin vuokraisännällä. Vuokraisännän parhaita puolia on se, että hänellä on ymmärrystä kiinteistön hoidosta, ja hän on pitänyt tämän talon näin hyvässä kunnossa.

Hieman hulppeampi piha, Kalelta
Eilen myöhällä kävi vielä luottoystäväni, katsoi kaappia hetken, sitten minua, ja totesi että olisi kyllä ollut paljon helpompaa jos olisit muuttanut ilman tätä. Sen enempää moitteita en saanut, eikä sekään oikeastaan moite ollut, enempikin neuvo tulevia muuttoja varten. Lupasin kaapin hänelle sitten kun seuraava muutto koittaa, ettei minun tarvitse miettiä sen siirtoa. Nauruksihan se meni. Joka tapauksessa saimme kahdestaan sen ison umpipuukaapin siirtymään, ja se on nyt oikealla paikallaan. Sen jälkeen iso, turkoosi sohvakin löysi oman paikkansa, ja on nyt kasvot merelle päin, auki. Nyt olohuonekin on ilmava, rauhallinen ja "hengittää".

Tässä talossa verhotangot eivät ole katonrajassa, kuten usein on, eivätkä edes lähellä katonrajaa. Ne ovat 55 cm alempana, ikkunan karmien yläreunan tasalla. Kun ripustin omat edellisen asunnon olohuoneen verhot ruokailuhuoneeseen, niin 55 cm verhojen alaosaa on lattialla kasassa. Ne saavat jäädä niin, sillä en henno katkaista niitä. Niille on paikka seuraavassa asunnossa täyspitkinä. Sen sijaan luonnonvalkoiset verhot, joita oli sekä makuuhuoneessa että keittiössä, katkaisen nykyiseen makuuhuoneeseen sopiviksi. Ikkunoita on niin valtavan paljon, että makuuhuonekin tarvitsee neljä leveää verhoa. 

Luonto valtaa tilaa ihmisen rakennelmilta, Kalella
Ikkunoita on paljon sanan varsinaisessa merkityksessä. En muista sanoinko jo aiemmin, mutta sanon taas. Ikkunoita on 19 plus 2 pientä wc-ikkunaa. Parvekeovia on neljä. Kaikissa niissä on pikkuruutuja, ja lisää pikkuruutuja ja vieläkin pikkuruutuja. Ikkunanpesijän ilo siis. Ulos katselijalle ne ovat todella iso ilo, vaan se iso, musta keinutuolini ei ole vielä merenkatselupaikallaan, enkä laitakaan sitä ulos ennen kuin ensi kesänä. Luottoystäväni ei ole aiemmin nähnyt eikä testannut keinutuolia, ja houkuttelin hänet eilen istumaan siihen. Oli ihana seurata hänen ilmeitään ensimmäisissä kiikutteluissa. Puhdas ihmettelyn ilo loisti kasvoilta.

Uusi naapuri tämäkin, ja Isoin näkemäni kotilo
Ihmetellään ja eletään taas uusi huominen päivä, ja palataan sen jälkeen asiaan.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Aurinko nousee, minäkin

"Olen ollut tässä ennenkin."

Fiilis syntyi vahvana, kun olin siirtänyt pienen ruokapöydän keittiön ikkunan ääreen ja istuutunut tuolille teemuki kädessä katselemaan puissa oransseina hohtavia appelsiineja. Olen tullut takaisin kotiin. Kiehtova ajatus 🌷. Tietenkään en ole fyysisesti ollut juuri tässä aiemmin, mutta haaveissa, toiveissa, unissa tai ties missä, mahdollisesti ajatusten tms. tasolla.

Ympäristö haastaa minut taas ylittämään rajani. Tällä kertaa näyttää että saan opetella selviämään erittäin seurallisen vuokraisäntäpariskunnan kanssa. Olen jo saanut asiasta esimakua, ja päässyt sekä hillitsemään itseäni että yllättymään rouvan käyttäytymisestä. Olen kiitollinen siitä, että he ovat sosiaalisia, ystävällisiä, kovin puheliaita ja helposti lähestyviä. Nyt minun tarvitsee vain oppia pitämään itselläni sopiva määrä omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Mitä todennäköisimmin saan myös joko ostaa kuulosuojaimet tai alkaa ulkoilla aina "tietyissä tilanteissa". 👪

Tuosta tänä vuonna kolme kertaa loukkaantuneesta koivesta pari sanaa. Tammikuun vamma ei enää oireile ❤️. Toukokuun vamma ei oireilee yhtä aikaa heinäkuun vamman kanssa. Rasitusraja oli eilen 6 kerrosta porraskävelyä molempiin suuntiin plus 4 km reipastahtinen kävelylenkki asfaltilla. Vasta niiden jälkeen oli kivulias. Eilen oli ekaa kertaa juoksuvaatteet päällä, ja ajatuksena juosta viimeinen kilometri mikäli nilkka on kivuton. No, vielä en juossut, mutta ei se kaukana enää ole. Tänään varvastelin sekä sohvalla että tuolilla  kun ripustin verhoja, ja hyvin kesti senkin. Ainoa jännäämisen paikka on enää miten se kestää juoksun ja korkokenkien käytön 👠 sitten aikanaan.

Sitä ennen on edessä vielä kunnon voimien koetus, sillä olen päättänyt siirtää yhteistyössä riittävän monen aikuisen kanssa tuon kaikkein painavimman, ison, umpipuisen kaapin olohuoneen seinältä toiselle. Sitä ei nyt pureta osiin, vaan yritetään siirtää tuoltaan, kokonaisena. Sen jälkeen sohva siirtyy kaapin paikalle ja... Huonekalurumba jatkuu kunnes voin istua sohvalla rauhassa, tuntematta että se on väärin päin. Nyt se on, sillä se on selkä merelle päin, selkä ikkunoihin päin. Kaapista tuli mieleen sen koko, mitat. Olen sokeasti uskonut ne mitat mitkä kaapin minulle myynyt yrittäjä aikanaan minulle kertoi. Nyt kun se mahtui tänne asuntoon myös korkeutensa puolesta niin ensi kertaa kyseenalaistin ja totesin että omi toista metriä liikaa herra myyjän antamissa tiedoissa. Ei muuten, mutta itsekin olen ainakin kahdelle kertonut ne samat tiedot kun ovat kommentoineet ko kaappia. Tässä tunsi itsensä hetken aikaa melko tyhmäksi  ihan vaan siksi että uskoi toisen puheisiin. Silti elämässä on hyvä pystyä luottamasn ja uskomaan edes joihinkin asioihin, ilman että kaikkea tarvitsee kyseenalaistaa. Kaapin mittojen lisäksi yllätys oli sekin, että tämän asunnon huonekorkeus on yli kolme metriä. Edellisen jälkeen tuntui matalalta  mutta ei ole. On vain huomattavasti eri mallinen.

Päivärytmi. Tuo ajoittain lähes kirosanaa muistuttava sana on juuri nyt pyörinyt mielessä joka päivä, aamuin illoin. Rakas Rouva tuolla yläkerrassa tiskaa aina alkuyöstä. Marmorinen tiskipöytä on muuten ihan ok, mutta kaikki lusikan laskemisesta lähtien kuuluu, vahvasti. Ensimmäiset kaksi päivää Rouva piti muutenkin meteliä, yli puolen yön. Aamulla puoli seitsemän maissa nousee aurinko, laulaa kukot ja moskeijan muezziini. Nyt makuuhuoneen vielä verhottomista ikkunoista näkyy auringonnousu, ja kun kuulen aamun äänet en malta olla avaamatta silmiä. Kun avaan silmät ja näen tämän ympäristön auringon noustessa, häviää loputkin unen rippeet saman tien.

Tänä aamuna tuli kevätpuron lailla mieleen uusia runoja, ja muutenkin on taas kirjoitusinspiraatio auki, läsnä. Vihkot ovat vielä purkamatta ja läppärin purin laukusta vasta äsken, joten vielä ei ole tallentunut mitään. Aamupäivällä tulee netin asentaja, ja jos olen onnekas niin huomenna netti toimii. Tuo "jos" johtuu siitä, että joko innokas muuton jälkisiivouksen avustaja pisti roskiin modeemini laatikon 😶 kun ei ymmärtänyt että joku oikeasti säilyttää alkuperäisen pakkauksen, ja sen sisällä pakkauksessa tulleita pikkuosia. Minusta näyttää siltä, että huomenna asentaja kysyy juuri sitä yhtä osaa, joka meni laatikon mukana roskiin. Jospa heillä olisi autossa myytävänä yksi... Olisi mukava saada netti toimimaan ja kirjoitella läppärin kautta.

Nyt on talossa hiljainen hetki ja minulla sopiva väsymys, joten Hyvää yötä.


lauantai 1. joulukuuta 2018

Tästä alkoi uusi elämä

Ihan en kello 18 muuttopäivänä istunut keinutuolissa. Muuttofirma poistui klo 18, vuokraisäntä ja -rouva tulivat uteliaisuudesta tarkastamaan mitä sisälle tuotiin, ja kyyditsivät minut kaupungille erääseen ruokapaikkaan samalla kun menivät omille menoilleen. Muutto on rankka, etenkin kun ei ollut mitään pikaruokaa, niin kuin ei yleensäkään, eikä ollut aikaa ruoanvalmistukseen. Aamun puoli seitsemästä illan puoli seitsemään mentiin kahdella keitetyllä kananmunalla ja litralla teetä.

Kello 14 meille "iski pyörremyrsky". Ensin saapui 5 muuttomiestä, ja hetken päästä vielä kaksi lisää. Nuoria kurdipoikia olivat kaikki, ja omalla kielellään kommunikoivat keskenään. En ollut ehtinyt pakata vierashuonetta lainkaan, ja pakkauslaatikot loppuivat kesken ennen heidän tuloaan. Samalla kun itse pakkasin vierashuonetta nuo viisi teippasivat suojapaketit ja siirsivät muuttohissillä tavarat isoon kuorma-autoon. Yhdessä välissä kuului lasin särkymisen ääntä, tosin olen purkanut niin vähän  etten vielä tiedä mitä särkyi.

Yhdessä vaiheessa minut komennettiin ulos asunnosta, sanottiin, että kohta lähtee se auto jonka kyytiin minä lähden. Kohta ja kohta. Teki mieli käydä katsomassa että asunnolle jää kaikki ok, mutta en tunkenut itseäni sinne, vaan päätin tulla siivoamaan loppusiivouksen heti seuraavana päivänä  Ja oli hyvä että menin, sillä sinne oli jätetty auki sellainen ikkuna, josta tulee sateella vesi sisälle, myrskyllä vielä enemmän vettä. Lisäksi sinne oli jätetty osa muuttokuormaa. Pieniä asioita, mutta periaatteessa sellaisia, että he taatusti tiesivät niiden kuuluvan kyytiin. Oli jätetty parvekkeelle, sille samalle, jolta kuormasivat.

Täällä toisessa päässä pojilta loppui kunto ja motivaatio. No, eivät olleet päässeet syömään aamiaisen jälkeen ja kello oli jo yli neljä. Hajottivat erään oven pielet tunkiessaan väkisin lakattua umpipuupöytää hölmössä asennossa ovesta sisälle. Pöytää en ole vielä nähnyt kun sen päälle on lastattu tosi paljon tavaraa.

Pahin kaaos tuli siitä, kun ajatustenlukijan tavoin olisi sekunnissa pitänyt tietää mihin mikäkin laatikko lasketaan, minne tulee pesukone, mihin kootaan nuo jätti-isot kaapit jne. Ja heille ei millään meinannut kelvata ne paikat mitä sanoin. Molemmat sohvatkin he tunkivat tiiviisti nurkkaan ja seinää vasten että sielua riipii, enkä minä vielä ole saanut niitä mieluisiin paikkoihin. Tosin toinen sohva on väärin koottu, ja oli laitettu nurkkaa vasten nojaamaan ettei sitä huomaisi. Joudun purkamaan sen, ja toivon että osaan koota oikein. Toinen isoista kaapistoista on niin pahoin rikkoutunut, että jos sen aikoo vielä kerrankin siirtää, niin se vaatii siirron jälkeen huonekalukorjaajan apua. Nuo nuoret hakkasivat kaappeja vasaroilla pitkät tovit. Sen mitä eivät saaneet taidolla auki avasivat voimalla. Olisivat edes kysyneet. Olisin tiennyt miten se vanhempi kaappi purkautuu osiin koska näin kun se aiemmin kasattiin, purettiin ja kasattiin taas.

Sitten kun kaapistot oli kasattu, niin aina kun olin saanut edelliset laatikot pois kaappien ovien edestä ja kääntänyt selkäni, niin uudet laatikot kannettiin siihen eteen. Kaappien edustat täytettiin laatikoilla, joiden sisältö on tarkoitus purkaa ko kaappeihin. Siinä vaiheessa alkoi ottaa päähän koko pentusakki, ja vain odotin että he lopultakin poistuisivat ja tähän kaaokseen voisi alkaa tehdä jonkinlaista järjestystä. Ja päätin että seuraavan muuton tekee joku muu firma, sellainen jossa työskentelee aikuisen tavoin ajattelevia vastuullisia ihmisiä. Tosin tuokaan ei ole ikään sidottu, vaan ihan muihin juttuihin.

Muutto otti sen verran koville, että aloin nukkumaan jo yhdeksän aikaan. Asunnon omistajan vaimo aloitti ihan helvetillisen kolistelun yläkerrassa sen jälkeen kun meillä sammui valot. Hän jatkoi sitä aamuyö kahteen asti. En tiedä mitä sen päässä liikkuu, sillä sama toistui myös viime yönä. Ensimmäisenä yönä oli rajuin ukkosmyrsky missä olen koskaan ollut, ja heräsin vähän väliä salamoiden koviin pamahduksiin. Salamointia ja pauketta oli paljon, ja kesti aamupäivän puolelle asti. Kun jossakin välissä myös nukahdin, niin heräsin pariin kertaan kuumeeseen. Sekin soi oman riemunsa tähän projektiin.

Tämä päivä aamuaurinkoineen, linnunlauluineen ja perhosineen sai uskomaan siihen että kannatti muuttaa. Tähän suojaisaan paikkaan aurinko lämmitti tänäänkin tosi hyvin, eikä tarvittu mitään lisälämmitintä vaikka kaksi parvekkeen ovea oli auki. Isot lakanat kuivuivat naruilla, pyykki tuoksuu hyvälle niin kuin vain ulkona kuivattu tuoksuu, ja meren kimmellystä oli ihana katsella. Siirsin pienen, keittiössä olevan ruokapöydän niin, että näen appelsiinipuut heti aamiaisella. Tästä alkoi uusi jakso elämää. Uusi paikka, uudet kujeet, ja paljon entistä.

torstai 29. marraskuuta 2018

Kuvia entisestä naapurustosta

Lattialle ilmaantui tänään tällaisia puuhatarvikkeita
Kun luet tätä, niin minä istun jo uudessa kodissani keinutuolissa merta ihailemassa. Kaikki kävi niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa muutosta mitään stressiä. Ainoa stressinpoikanen oli asunnon valinta, mutta elämä toi eteeni tämän asunnon toiseen kertaan, ja ihan viime hetkillä. Kerroinkin jo aiemmassa tekstissä, että olin menossa katsomaan kallista kattohuoneistoa keskustan tuntumasta, mutta jostain kumman syystä en löytänyt sitä kiinteistönvälitystoimistoa. Olin ajatellut että jos tuo kattohuoneisto ei ole ympäristöltään ok, niin sanon Gazipasan asunnolle kyllä, ja muutan sinne. Se asunto olisi ollut Gasipasan keskustassa, hieman meren rantaan päin ja ihan uusi, nykyistä isompi. Mutta sitten tuli tämä ja tämä jäi.

Entisen asunnon naapurustoa
Se oli siis maanantaina iltapäivällä. Tiistaina vuokraisäntä soitti ja halusi aikaistaa sopimuksen tekoa, ja niin tehtiin sopimukset samana päivänä. Keskiviikkona, eli tätä kirjoittaessa heräsin suht myöhään, hyvin nukutun yön jälkeen. Olin päättänyt että tänään vertailen vähintään kolmen muuttofirman palveluja ja hintoja, valitsen niistä yhden ja muutan ensi viikolla vaikkapa maanantaina tai tiistaina. Katsoin aamupäivällä valmiiksi firmojen sijainnit, ja tarkoitus oli käydä jokaisessa toimistossa paikan päällä. Ensimmäistä en löytänyt, näin kyllä niiden kaluston siinä läheisellä aukiolla. Toinen löytyi helposti.

Muuttofirman palveluvalikoima oli parasta mitä olen koskaan nähnyt. Suomessakaan ei ole tällaista tullut vastaan. Saattaa siellä toki olla, mutta en nähnyt pääkaupunkiseudullakaan kun etsin muutama vuosi sitten. Sen lisäksi omistajalla oli juuri sillä hetkellä aikaa, ja hän sanoi että jos käy nyt heti, niin käydään katsomassa molemmat asunnot ja hän antaa sitten tarjouksen. Näin teimme. Omistajan kommentteja oli mielenkiintoinen kuunnella. Hän sanoi heti Kestelin asunnon vuokrahinnan kuullessaan, että onpa yllättävän korkea tähän asuntoon. Toisen asunnon hän kehui, vaikka se on paljon vanhempi kuin Kestelin 5 v vanha asunto, ja siinä uudessa on hänen mielestään sekä sijainnin että asunnon hyvän kunnon vuoksi hinta kohdillaan. 

Entisen meren puolen parvekkeelta vuoristoon
Hänen palveluvalikoimastaan valitsin kokonaisuuden, joka sisälsi seuraavaa:
-pakkaan itse keittiö- ja vaatetavarat sekä vastaavat pienet irtotavarat. Myös puran ne kohteessa itse.
-He toimittavat pakkausta varten tarvitsemani määrän laatikoita kotiin asti.
-He purkavat kaikki huonekalut kuljetuskelpoisiin osiin. Esim. minulla on kahdessa huoneessa umpipuiset vaatekaapit, joiden sekä pituus että korkeus on yli 3 m. No, tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että mikähän mahtaa olla tulevan asunnon huonekorkeus 😳? Se on joka tapauksessa vähemmän kuin täällä Kestelissä. Toivottavasti mahtuvat sinne!
-He suojaavat kaikki huonekalut, pistävät ne aaltopahvimaiseen mutta muoviseen "suojakuoreen".
-He suojaavat jääkaapin, pakastimen, pesukoneen, kaasuhellan... ihan kaiken minkä he ottavat kyytiin he ottavat kyytiin suojapaketoituna. Ei haittaa vaikka sataisi kaatamalla, ei hajoa pakkaukset eikä kolhiinnu tavarat.
Makuuhuoneen parvekkeelta vuoristoon
-Heiltä tulee "hissikori" asansör, jonka kyytiin nostetaan kaikki tavarapaketit suoraan parvekkeeltani, ja hissikori laskee ne suoraan ison muuttoauton takaovelle.
-He kuljettavat tavarat ja minut uuteen osoitteeseen.
-Uudessa osoitteessa he nostavat kaikki tavarapaketit hissikorilla muuttoautosta suoraan asunnon parvekkeen kautta asuntoon.
-He purkavat paketit ja vievät pakkaamiseen ja suojaukseen käytetyt materiaalit mukanaan.
-He kokoavat osiksi purkamansa huonekalut ja sijoittavat ne haluamiini paikkoihin.
-He asentavat pesukoneen, kaasuhellan ja kattolamput yms. Yksi muuttomiehistä on sähkömies ja yksi huonekalujen kokoamisen ammattilainen.

No, sitten se hintatarjous. Olin tehnyt netin kautta hintatsekkausta eilen illalla ja pyytänyt hintatarjuksen. Niiden perusteella arvelin, että hinta tulee asettumaan noin 1.000 - 1.200 TL tienoille, jos saan sen turkkilaisten hinnalla. Ilman hissikoritarvetta eli maantasalta maantasalle muutossa, tai omin kantomiehin hinta olisi ollut halvempi. Firman tarjous oli 1.000 TL jos muutto voi olla huomenna kello 13. Hetken kävi mielessä, että hulluko olen ja pakkaan taas yötä myöten, mutta enempiä empimättä sanoin kyllä. En viitsinyt lähteä kiertelemään kaupunkia ja kyselemään keneltäkään muulta yhtään mitään, vaan tein sopimuksen, kävin syömässä ulkona hyvän ystäväni kanssa ja tulin kotiin pohtimaan pakkauskuvioita. Nyt lienee parempi lopettaa pohtiminen ja aloittaa tosi toimet.
Makuuhuoneen vierustaa

Niin, netti ei tietenkään siirry yhtä matkaa, varsinkaan kun en ole ehtinyt käydä siellä toimistolla vielä. Joten lähi päivien päivitykset ovat kännykkäpäivityksiä vähintäänkin alkuviikkoon asti. 

Pieni häivähdys parven loppupään lähimmistä lokeista
Muuten, tänään aamulla oli jännä katsoa tosi isoa lintuparvea. Satojen lokkien parvi kokoontui DImCayin jokisuun ja merenrannan tuntumaan. Ne kiertelivät ja kaartelivat aika kauan siinä rannan tuntumassa, ja parvi kasvoi koko ajan. Sen jälkeen se nousi tähän meidän talojemme tuntumaan, meni ja tuli muutaman kerran, ja jatkoi sitten pitkin DimCayita joen yläjuoksun suuntaan. En ole koskaan ennen nähnyt noin suurta parvea, enkä tiedä miksi ne noin toimivat. Parvi oli rauhallisen oloinen. Vaan on ne suuria lintuja, kun niitä tulee taloa kohden valtava parvi, taivaan täydeltä, niin oli myöskin pelottava hetki. Tuli mieleen Hickockin Linnut. Tuonkin parven kasvua ja toimintaa oli kiehtova seurata. Luonto on hienosti rakentunut.