torstai 18. tammikuuta 2018

Kansalaisvelvollisuus suoritettu


Kuvan kertoman asian lisäksi päivän toinen asia on muistutus siitä, että Muista Äänestää. Se on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Nautitaan keväästä

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa juuri nyt
PIkkuisen kuulemma huomenna ja ylihuomenna saattaa myrskytä 😍. Saimme seuraavilleAlanyaAdres ja AlanyaGazetesi. Siihen kun lisätään ukkonen ja salamointi, niin on taas myrskybongareille mielenkiintoisia hetkiä tiedossa, ja tuolle ääniä pelkäävälle kissalle on tiedossa monia kaapin-alle-piiloutumisen tunteja. Saappaat, toppatakki ja jykevämpi sateenvarjo lienee allekirjoittaneen perusvarustelu, kun lämpötilakin laskee taas jääkaappilukemiin. Seuraavalle kahdelle yölle on runsaan sateen lisäksi ennustettu myös lämpötilan laskua nollan tuntumaan.
kahdelle yölle myrskyvaroituksen, jossa kerrottiin että tuulen nopeus liikkuu lukemissa 75-90 km/h ja pahimmissa myrskypuuskissa 105 km/h. Merisääennusteen mukaan tuulen nopeus liikkuu välillä 16-35 m/s. Wau. Uutisten linkit

Vaan luonto kiittää kun saa vettä. DimCayin patojärvellä on edelleenkin vesi normaalia matalammalla, joten oletettavasti myös luonnossa on muutenkin edelleen vesikiintiö täyttymättä. Kun kirjoitin tuon alkuosan tuntia aiemmin, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Auringonlaskun aikoihin oli taivas jo ihan toisen oloinen. Matalalla purjehtivat tummat pilvet olivat kätkeneet vuorten huiput sisälleen, ikään kuin leikanneet vuoret vaakasuorassa kahtia.

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa nyt
Joku numerosta +30 694 645 4654 yritti soittaa... lienee Kroatian suuntanumero. Koska en hahmota tuntevani ketään Kroatian numerosta soittavaa, oletan huijausnumeroksi. Tälläkin oli se tyyli, että soitti ns. hälärin. Kerran puhelin pirahti ja se oli siinä. Ei muuta kuin esto päälle saman tien.

Taas muutama tunti vierähti tässä välissä, kun olin opiskelemassa ja katsoin yhden tv-sarjan jakson. Keittiössä on "kova meno päällä" kun täältä toisesta huoneesta kuuntelee. Siellä kolisee ja rämähtelee, kahisee ja mätkähtelee... koko päivän nukkunut kissa on virkistynyt, ja leikkii. Hyvä niin. Itsellä oli joku tietty asia, josta halusin kirjoittaa, ja josta olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa. Eh, ei taaskaan tule mieleen, ennen kuin lopetan tältä päivältä ja suljen koneen. Silloin muistan sen, juuri silloin, kun sillä ei ole enää samalla tavalla merkitystä.

Huomaan, että ruotsin ja turkin yhtäaikainen opiskelu, kissan elossa pitäminen sekä lämmityssisäilmasta johtuen tavallista huonompi nukkuminen vaativat veronsa. Hiukan tuntuu olo kuormittuneelta. Tarvitsen kuitenkin molempia kieliä lähes joka päivä, sillä tuttavapiiri on turkkilaisia ja ruotsalaisia, ja näillä kielilllä puhutaan.

Vuoristo katosi pilveen
Kevään tulon huomaa siinäkin, että marraskuussa tänne tulleet skandinaavit alkavat palailla kotimaisemiinsa, ja uusia tulee enenevässä määrin. Täällä alkoi jokin lomajakso, joka kestää pari viikkoa. Minun tanssinopettajanikin on pari viikkoa lomalla ja käymässä jossain kauempana sukulaistensa luona. Ehdin oppia 6 minuutin mittaisesta ensimmäisestä koreografiasta 90% käymieni neljän tunnin aikana, mutta kuinka paljon muistan siitä helmikuun alussa, jolloin on seuraavat treenit?

Toivottavasti tarpeeksi, sillä muuten tulee sanomista. Sanomista tuli nytkin pitkin tuntia 😅. Vieressäni tanssii tämän pian opettajaksi valmistuvan opettajamme opettaja, ja luonnollisesti minun tekemisiäni verrataan tunneilla häneen koska hän on lähin. Sain palautetta aika monesta asiasta, mm. siitä, että katseeni on alaspäin ja katson vierustoverin jalkoihin (koska en muista kahta koreografian nopeinta kohtaa). Sain palautetta siitä, että joustoni pitäisi olla isompi ja määrätietoisempi (tein yhtä isolla joustolla kuin viereinen opettaja, mutta hänelle huomauttaminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Hänkin muutti joustoaan sen jälkeen isommaksi). Ja tietysti sain palautetta myös siitä, että en muista vielä kaikkea :)) . Se on oma vika siksi, kun tulin tunneille 4-6 viikkoa myöhemmin kuin muut. Joten nyt yritän pitää kaiken muistissa; nekin, mitä en vielä muista ;) .

Joka tapauksessa tanssi on ihanaa, kevät etenee, elämä kulkee rauhallisesti, kissa on hengissä ja minä nautin elämästä. Tuolla yhdellä lauseella olisi voinut kuitata koko blogiteksin 😊

tiistai 16. tammikuuta 2018

Uutisia ja kuulumisia

Erään rannan puu iltaruskossa
ALanyassa on ollut NIIN lämmin joulu- ja tammikuu, että mantelipuut elävät jo kevättä. Ihanaa on sen sijaan se, että on ollut näin lämmintä, ja että sateista iso osa on tullut yöaikaan. Monena yönä on ollut rankkasateita ja myrskyjä. Jollen ole herännyt salamointiin, ukkoseen tai sateen ääniin, niin aamulla voi auki olleen ikkunan lähettyviltä ja parvekkeella kuivavista pyykeistä nähdä yön tapahtumia. Uutisen mukaan mantelipuut ovat 3 kk etuajassa, ja nyt jo on myynnissä niitä vihreitä mantelin raakileita, joita jotkut jostain syystä haluavat syödä. Niin kuin rivien välistä voit lukea, rakastan valmiita manteleita ja mateliöljyä, enkä ymmärrä miksi joku heittää mantelin alun hukkaan syömällä sen vihreänä, raparperiltä maistuvana raakileena. PArhaat ominaisuudet jäävät kehittymättä ja herkkumanteli saamatta ;) . Tässä on linkki uutisjuttuun.

KErroin aiemmin hyväntekeväisyyskonsertista tyttöjen koulutuksen hyväksi. Tässä on linkki sen konsertin lehtijuttuun. Tekstissä kerrotaan mm. Demkodin avustaneen 15 toimintavuotensa aikana lähes 750 opiskelijaa, ja tänä lukuvuonna on avustettu 33a opiskelijaa. Lisäksi konserttia kehuttiin ikimuistoisen hyväksi. Itse en sinne asti ehtinyt, kun olin luvannut jotakin ihan muuta. Lopulta se "jotakin ihan muuta jäi toteutumatta" kun herra A:n auto olikin yllättäen poissa pelistä. Jaahans. Mutta hienoa, että konsertissa oli väkeä.

Alanyan kaupungin jakama kuva
ALanyassa kalahallin viereistä tiistai-toria on remontoitu. Siihen on valettu uusi betonipohja ja laitettu viemäreitä, sähköjä katoksia yms. Nyt ollaan jo loppusuoralla, ja pian torimyyjät päsevät palaamaan omille paikoilleen. Tällä hetkellä torimyyjät ovat kokoontuneet tien toiselle puolen pikkukaduille... jotka ovat siis ihan täynnä myyjiä ja jalankulkijoita. Toriajan ulkopuolella kadut ovat normaalisti auki, toriaikana vain jalankulkijoille. KÄsittääkseni. Tässä on linkki tuohon lehtiartikkeliin.

Tiesithän, että Alanyasta saa paikallista banaani-lokumua, ja muitakin paikallisia banaanituotteita. Ne löytyvät tästä osoitteesta http://www.muzdunyasi.com/ . En tee sitä linkiksi, joten kopioi osoitekenttään jollei laitteesi automaattisesti muunna sitä linkiksi. NÄitä tuotteita löytyy nettikaupan lisäksi joistakin alanyalaisista liikkeistä. Muistaakseni sivuilla on lista kiviljalkaliikkeistä, mutta olen nähnyt niitä siellä täällä. Joitakin heidän tuotteitaan olen testannut, ja olen niistä pitänyt, mutta lokumut ovat vielä testaamatta. Niiden vuoro on seuraavana, sitten kun vaaka toipuu viime päivien suklaan syönnistä. ...löytyi uusi, älyttömän hyvä kokonaisia manteleita sisältävä maitosuklaa. Juu, ihosta näkee että maitoa on syöty. ...vaan oli se hyvää 😋.

Joku roikale on mennyt ja rakentanut kaikessa hiljaisuudessa hotellin tuohon meidän lähelle 😞. Oletimme, että siihen tulee vain asuinhuoneistoja, kuten moneen muuhunkin, lähelle rakennettuu taloon. No, eräänkin talon rakentaminen on nyt jätetty kesken, kuulemma juuri hotellisyistä. HOtellin naapurustosta kun on tosi vaikea myydä asuntoja. Ei sellaiseen kukaan halua, ellei asunnot ole superhalpoja. Nyt kun siinä on hotellin kyltit, niin kaikki tietää että siihen todella tulee isohko hotelli, jonka piha on juuri meidän talojen puolella. Kun se piha on tällä puolen missä meidän isommat parvekkeet ovat, eikä matkaa ole kuin 100-150 m, niin takuuvarmasti kuuluu allasbaarin discopaskajumputus sekä iltaohjelmien rytke ja pauke meille sisälle asti. Juuri silloin parhaaseen lämpimään aikaan, jolloin ikkunat ja ovet ovat auki, ja jolloin on ihana rentoutua parvekkeella. Toivottavasti eivät saa sitä auki vielä tälle sesongille... ehdin muuttaa alta pois.

DimCay kohtaa meren ja taivaan
Mitäs muuta tästä päivästä. Kissa on edelleen hengissä, tosin erilainen kuin muut
kissanpennut. Se on edelleen älyttömän arka, lähes kaikkea pelkäävä, ajoittain lähes kuolleen kylmä, ylensyövä eikä juurikaan leiki. Loishäätö virkisti sitä jonkun verran, mutta jotain on edelleen vialla. Painonsa se on lähes tuplannut, ja näyttää jo kissalta. Hajuaisti sillä on herkkä, ja värinäkö kai hyvä (sillä pelkää kaikkia muun värisiä vaatteita, paitsi ruskeaa ja vaalean ruskeaa). Ei ole tällaista ennen tullutkaan vastaan. Edelleen mennään päivä kerrallaan sen kanssa.

Kuntoilu sujuu tosi hyvin. Ajelen kyllä fillarilla, ja olen malttanut olla juoksematta vaikka viime aikoina on tehnyt mieli nimenomaan juoksulenkeille. Paino vaan nousee ja farkut ovat taas ylitiukat. Lenkin jälkeen on aina tosi kova nälkä. Syön takuulla enemmän kuin mitä lenkeillä kulutan. Juu, ei toimi. JUoksulenkin jälkeen olisin niin puhki poikki, ettei tee mieli syödä. FIllarilenkki on omalla tavallaan liian lempeä. En pysty ajamaan itseäni niin väsyksiin kuin mihin juoksulenkillä pääsen... paitsi vuoristoon ja ylämäkeen mennessä. Fillarin jarrut ovat taas olemattomat, ja läheltäpititilanteita on ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Joskohan kävisin taas tapaamassa sitä merkkihuollon moukariherraa. Sen jälkeen olisi vuoristoajelutkin taas mahdollisia.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Ennakkoäänestys ulkomailla

Olohuoneen ikkunasta näkyy sinisenä aaltoileva Välimeri ja sininen taivas. Toisesta ikkunasta näkyy Taurusvuoristo ja yksi lumihuippuinenkin vuori. Lumihuippuisesta muistan hyvin, että lumisessa Suomessa on pian ennakkoäänestysten aika. Ja tällä kertaa tavallista tärkeämpi ennakkoäänestyksen aika, ettei kävisi kuten tuolla lännempänä.

Turkissa parhaillaan oleskeleville on järjestetty ennakkoäänestysmahdollisuus kolmeen kaupunkiin: Ankaraan, Istanbuliin ja Alanyaan.

Tässä on linkki Suomen Ankaran Suurlähetystön sivuille, ennakkoäänestyksestä kertovaan infoon ja ohjeistukseen. Käytä äänioikeuttasi. Juuri nyt, Suomen nykyisessä tilanteessa, se on tärkeämpää kuin vuosikymmeniin ennen tätä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Oletko jo käynyt teatterissa täällä?

Nyt on aika käydä, sillä mm. tämän kansanmusiikkikonsertin tuotto käytetään vähävaraisten perheiden tyttöjen opiskelun mahdollistamiseen. Liput konserttiin ovat 15 TL, eli noin 3,33 €. Tuolla rahasummalla saa jo aikaan hyvää, etenkin kun osallistuu runsaslukuisesti. Lisäksi kyseisen tapahtuman järjestäjälle saa halutessaan tehdä isommankin lahjoituksen, tai lippuja voi ostaa vaikka 10 ja jakaa halukkaille. En enää muista järjestön nimeä, se kun oli aika vaikea, mutta se on asiallinen ja oikealla asialla oleva järjestö. SUosittelen tukemaan. Konsertti jäjestetään huomenna maanantaina kello 19:30 kulttuuritalolla, siis siinä museon ja AquaParkin vieressä, lähellä Damlatas-luolalle vievää risteystä. Samassa talossa kuin missä kirjamessut olivat vielä tänäänkin.

Alanyan kulttuurikeskuksen Facebook-sivut löydät tästä linkistä.

No, en malttanut olla käymättä, sillä 5 TL ja 10 TL on kirjasta hyvin pieni hinta. Viereisissä kuvissa näkyvät kirjat tulivat tänään mukaani, vaikkei minulla ole aavistustakaan mitä ne sisältävät. Herra Akgül kertoi, että hänellä on myös Johanna niminen tyttö, joka on kristitty. Ja herra Akgül esitteli toisen kirjansa kannesta Mardinista otettua kuvaa, jossa näkyi paikallinen kirkko. Tuosta Akgülin Kotka ja pääskynen kirjasta tiedän vain sen, että se on aikuisille tarkoitettu, toisin kuin se aiempi kirja, jonka hän antoi.

Herra Adıyanin kirjan ostin suoraan sen nimen perusteella, ja siksi, että herra Adıyan ei tuputtanut kuten hänen naapuripöydässä istuvan kollegansa vaimo. Kirjan nimi Rakkaus punainen, ero keltainen, oli omalla tavallaan riittävän houkutteleva. Jonakin päivänä lukemisen jälkeen tiedän ehkä mistä se kertoo. Nyt ei ole aavistustakaan senkään sisällöstä.

Nuo runokirjat, ja aiemmat pikkutarinoita sisältävät kirjat olivat positiivinen yllätys siksi, että ymmärsin riittävästi lukemaani. Niiden lisäksi kirjahyllyssä odottaa turkinkielinen pokkari, sekä parin filosofi-runoilijan isot teokset. Niiden kieli on niin moniulotteista, hyvin laajaa sanavarastoa vaativaa ja kulttuuristen asiayhteyksienkin ymmärrystä vaativaa, että ne tulevat odottamaan lukemista vielä jonkun aikaa. Saattaa olla että tuo Rakkaus on punainen, ero keltainen -kirja menee siihen samaan riviin, sillä en ymmärtänyt edes takakannen tekstiä tarpeeksi. Vaan on hyvä olla myös tavoitteita, sellaisia, joiden saavuttamisen eteen saa hieman ponnistella ja kamppailla itsensä kanssa.

Vaatekaapista löytyy paritkin "tavoitehousut". Päivällä ennen messuille lähtöä vetäisin toiset niistä jalkaan. Toisin kuin vuosi sitten, nyt ne menivät jalkaan, joskaan eivät vielä näytä eivätkä tunnu hyvälle. Jotakin on jo tapahtunut, ja se lisää motivaatiota jatkaa eteenpäin, tavoitteeseen asti. Fillarista on apua, herkkukaupoista ei.

Ha haa, tänään taas tuli nautiskeltua viikoittainen juustokakkupala Vercenikillä. Oli ihan puistattavan hyvää. Siinä konditoriassa ei ole koskaan tarvinnut pettyä, vaan aina on saanut kunnon makuelämyksen ja hymyn ainakin yhdeltä työntekijältä. Tänään kun menin sinne, ihmettelin miksi ovi on kiinni, se kun ei ole heillä tapana. No, sisällä oli jonkun lapsen synttärijuhlat ja tosi paljon pikkuihmisiä herkkupöydän ympärillä. Suuntasin ulkopöytään nauttimaan auringosta, kevättalvisesta lämmöstä ja äänimaailmasta, jossa ei kuuluu liikaa puheensorinaa ;) .

Tuo alin kuva kertoo miltä näyttää kun pilvimassa alkaa nousta vuoriston takaa, tässä tapauksessa Sapaderen - Demirtasin suunnalta (tai niiden pohjoispuolelta). Meillä on ollut monta sateista yötä ja pari sateista päivää. Eilen illalla / viime yönä myrskytuuli oli heittänyt parvekkeella olleen täyden pyykkitelineen nurin ja parvekkeen nurkkaan. Taivaalta tullut vesiannos oli vuorostaan huuhdellut parvekkeella olleet tomut, lehdet yms juuri sinne nurkkaan missä vastapestyt, valkoiset pyykit olivat telineineen nurin. Joten pesin uudelleen ne vaatteet, ja luonto hoiti tällä kertaa kuivatuksen ilman telineen kaatamisia. Tulevasta viikosta ennustetaan, että vain torstaina sataa, mutta yölämpötilat ovat lähellä nollaa, joten vuoristossa tullee taas lisää lunta... ja meillä mahdollisesti toppatakkikeli.

Ja muistahan mennä sinne teatterille tukemaan tyttöjen kouluun pääsyä, kiitos.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Siivet selässä

Alanya ja Taurusvuoristoa 13.1.2018
Meillä on taivaan täydeltä salamointia, rankkasadetta, rakeita ja ukkosmyrskyä 😍
Ukkonen ja myrsky toimivat hyvin stressin poistajina, tarvittaessa. Stressiä nostattaa mm. puolikuollut kissa. Tänäänkin välillä se jopa leikki hetken, ja sen jälkeen oli taas puoli päivää kylmä ja kuolemaisillaan. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Tuolla kissalla on kyllä jo valmiiksi siivet selässä. Siis ihan oikeasti sillä on turkin kuvioinnissa valkoiset, symmetriset enkelinsiivet lapojen kohdalla, kun selkäpuolelta päin katsoo sen selkää ja väritystä. KAtsotaan taas yö ja päivä kerrallaan, ja toivotaan parasta, mikä se ikinä onkaan.

Todella voimakkaasti tuoksuvat kukkaset 13.1.2018
"I close my mouth
and spoke to you
in a hundred silent ways.
- Rumi"

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kirjamessuilla Alanyassa

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Tiedät varmaan miltä tuntuu joutua lässytyksen kohteeksi. Osa ihmisistä lässyttää lapsille, ja
se on vielä jotenkin ymmärrettävää. Osa aikuisista lässyttää vanhuksille, niin kuin he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai vajaaälyisiä, ja se on karmeaa katsottavaa. Se, että joku lässyttää minule turkinkielellä, saa aikaan vain vastenmielisyyttä kyseistä ihmistä kohtaan.

Sanakirjoissa sanat on kirjoitettu infinitiivimuotoon, perusmuotoon. Verbeistä esimerkkinä olkoon tehdä, tulla, nähdä jne. Tiedän että jotkut ulkomaalaiset puhuvat täällä noita infinitiivimuotoja käyttäen, koska heillä eivät osaa enempää. Siinä tilanteessa se on ihan ok. Mutta kun turkkilainen mies puhuu minulle sanoen turkiksi ben gitmek ve görmek, yarın yapmak, niin oli ihan pakko kysyä, että onko hän kurdi, tai onko hänen äidinkielensä joku muu kuin turkki. Hän halusi sanoa, että ben gittim ve o baktım, ve o yarın yapacağım dedim. Sanoikin sen oikein sitten kun kysyin että mitä oikein tarkoitat.

Kuulostaako hyvältä: minä mennä ja nähdä, huomenna tehdä? Vai onko parempi sanoa Minä menin ja katsoin sitä, ja sanoin että teen sen huomenna?

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Alanyan 1. Kirjamessut avautuivat tänään, ja Kulttuurikeskuksen edessä, katoksen alla on
kirjailijoiden, kirjakauppojen, kustantajien, koulun ja koulutuskeskusten sekä e-kirjaston myynti- ja esittelypöytiä. Kirjoja on esillä ihan laidasta laitaan, ja useammalla kielellä vielä lauantaina ja sunnuntaina kello 10-18, tai ehkä pidempäänkin. Kyselin aikuisia tuttavia varten selkokielisiä turkinkielisiä kirjoja, vaan ei sellaisia löytynyt. Nyt siis jokainen turkinkielellä kirjoittavan tuttavan omaava: tässä on selkeät markkinat vailla tuotteita, eikä se markkina ole vain suomalaisten varassa, vaan kaikkien Turkissa asuvien ulkomaalaisten.

Yhden pöydän kohdalla tuli hieman hämmentynyt olo, kun rouvat pöydän takana sanoivat haluavansa lahjoittaa pöydältä jonkun kirjan, jos siinä on joku mielenkiintoinen... kirjojen otsikoista päätellen jäi vähän sellainen olo, että ovatkohan ne jotain marginaalijuttua, tai sellaista aatetta, johon en halua sekaantua. Siinä sitten pakkasivat mulle muovipussiin pari kirjaa, ja mietin ensin että heitän ne heti roskiin, mutta en vielä heittänyt. En tosin avannut pussiakaan. Jotenkin oli aistittavissa että tuputtavat ideologiaansa liikaa. Vaan en tiedä, voivat olla ihan ok:kin. Mistäpä sitä lukematta tietää, mutta tiedän jo sen, että uskon intuitiooni ja jätän nämä lukematta.

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Sieltä takaseinältä löytyy Kedi öyküleri -niminen opiskelijoiden kirjoittama antologia, jossa on
yli 80 sivua pieniä tarinoita. Takaseinältä lähti mukaan myös nuoren naisen, Nil Pröttelin Miş rakkausrunokirja. Niissä oli jotain kovin tuttua. A. Mecit Akgül, vanhempi herrasmies vasemmassa takanurkassa, signeerasi mukaani Tilki ve Kaplumbağa, Kettu ja kilpikonna -lastenkirjan. Konyalaiselta kustantamolta tuli mukaani yksi "tiiliskiviromaani", joten nyt tarvitsee vain istua parvekkeelle, istua aurinkoiseen kohtaan ja aloittaa lukeminen. Jos vaikka lastenkirjasta aloittaisin... no, aloitin sen runokirjan jo. Se on kiehtova.