perjantai 23. helmikuuta 2018

Osaksi yhteiskuntaa, mutta miten...

Tällaista kukkaloistoa on tarjolla
Kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä on taas kääntynyt pimeään iltaan. Ilma viilenee heti auringon laskiessa, ja iltaisin takki on tarpeen. Päivällä selviää jo kevyemmälläkin vaatetuksella. Tätä kirjoittaessa kello 19 on ulkolämpötila vielä +13 C. Tälle päivälle ennustetut rankkasateet jäivät tulematta, satoivat jossain muualla. Ukkonen kyllä jyrisi vuoristossa ja kuului keskustaan asti, mutta keskustassa ja kotosalla ei satanut. Viikonloppu näyttää samanlaiselta. Ensi viikolla, kun siirrytään maaliskuun puolelle, niin yölämpötiloissa näkyy selvä nousu :)). Jee. Kevät etenee hyvää vauhtia. Kaupungilla näkyy kukkivan nyt kukat, puut ja pensaat. Käykäähän kiertelemässä puistoissa.

Samalla kun kävin täydentämässä ruokakaappini seuraavan 2 viikon vuodelepoa varten (haava aukesi taas), istuimme ystäväni kanssa eräässä konditoriakahvilassa parantamassa maailmaa. Vaikka olen aiemminkin saanut siinä ulkonäöstään huolimatta ei-mieluisan makuisia leivoksia, niin menimme sinne sen sopivan sijainnin takia. Nyt voin kertoa, että emme mene ennen kuin siihen vaihtuu taas uusi omistaja. Henkilökuntaan kuuluvat naiset olivat kirjoittaneet kassan vihkoon tilauksemme ja tuotteiden hinnat. Herra omistaja kirjoitti kaikki uusiksi, ja korotti hintoja huomattavasti. Ilmeisesti piti meitä sen verran tyhminä, ettemme osaa lukea turkkia emmekä ymmärrä hänen ja henkilökuntansa jäsenen välistä keskustelua. Omistajamies korotti meidän hintojamme silmiemme edessä ja asiasta alaistensa kanssa avoimesti puhuen. Wau!

Pari eurooppalaista rouvaa etsii turkkilaisia rouvia puhekaveriksi ja tekemiskaveriksi. Olen yrittänyt kysellä omasta turkkilaisesta tuttavapiiristäni mahdollisia henkilöitä, mutta...

"Mitä he täällä harrastavat?" -Istuvat ravintoloissa, käyvät pyöräilemässä, ottavat aurinkoa ja yrittävät opiskella turkin kieltä.
"Laittavatko he kotona ruokaa? Hoitavat kotia ja tekevät käsitöitä?" -Eivät.
"Kayvätkö he Mangal-paikoissa (grillaamiseen tarkoitetut ulkoilualueet) viikonlopuisin rentoutumassa?" -Eivät.
"Käyttävätkö he alkoholia?" -Kyllä.
"Mitä me sitten tekisimme keskenämme? Ja missä? Mistä me edes puhuisimme kun ei ole mitään yhteistä?" -Hhmm, hyviä kysymyksiä...

Ovet ovat auki, itse päätät
Nuo eurooppalaiset rouvat elävät täällä sitä omaa kulttuuriaan, elävät turistin elämää vaikka asuvatkin täällä. Se heille sallittakoon. Silti he haluavat jollain tasolla integroitua yhteiskuntaan, mutta miten? Ja kuka voi sanoa toiselle päin kasvoja, että elämällä noin paikallisten ystävien löytäminen ei edes ole mahdollista. No, toki Suomessa miehet ja naiset sanovat näin ja paljon pahempiakin asioita suoraan vasten maahanmuuttajien kasvoja, mutta täällä ei haluta sanoa. Jään itse välikäteen, ja joudun joko valehtelemaan että en löytänyt ketään, eivät he nyt ehdi, tai sitten kertomaan totuuden, jota vastaanottaja ei käsitä (ja suuttuu myös minulle).

Mietipä omalle kohdallesi. Jos asuisit täällä, niin mitä sinä vuosien täällä oleskelun jälkeen haluaisit? Osa näistä on oleskellut täällä yli 10 v. ilman että on ensimmäistäkään paikallista ystävää. Järkyttävää. Juuri siksi kannattaa olla tekemisissä enemmän paikallisten kuin muiden ulkomaalaisten kanssa. Jos olet päivittäin tekemisissä viiden ulkomaalaisen kaverisi kanssa, niin keskustelepa myös vähintään kuuden paikallisen kanssa ja käytä saman verran aikaa heihin. Oman hyvinvointisi kannalta yhteiskuntaan integroituminen on tärkeämpää kuin mikään muu, jos kerran aiot muuttaa ko. yhteiskuntaan, tai olet jo aikoja sitten muuttanut. Itse saat valita ja toimia valintasi mukaisesti, mutta älä odota että joku muu taikoo sinulle jostain haluamiasi ystäviä, vieläpä sinun ehdoillasi. Haluatko olla vain turisti ja elää muitten turistien kesken, vai haluatko olla osa yhteiskuntaa? Osittain ne voi yhdistääkin, kun on ensin päässyt osaksi yhteiskuntaa.

PS. 20.2.2018 taksijuttuun joutui lisäämään hieman uusia tapahtumia

torstai 22. helmikuuta 2018

Alanyasta päiväreissulle Kyprokselle :))

...en kävellyt ulkona, vain parvekkeella...
Olenpa malttanut pysyä tämänkin päivän neljän seinän sisällä. Wuhuu! Asiaa edesauttoi se, että iltapäivästä kehkeytyi kaunis, aurinkoinen päivä ihan tänne auringonlaskuun saakka. Parvekkeella tarkeni hyvin punastuttaa valkoista nahkaa, kuunnella satakielen laulua naapurin pihapuusta ja tunnustella tuulta kasvoillaan.

Päivän suurimman hymyn aiheutti facen uutisvirrasta silmiini osunut lause
"Vahvimmat ja kauneimmat kukat kasvaa suurimmassa paskakasassa"

Lainaus facebook-kaverin jakamasta tekstistä: 
"kevyet askeleet., ilo, onni, nauru, usko, toivo, luottamus ja rakkaus, päästää irti eikä pakota, elämä on kompromisseja, kaikki liittyy kaikkeen sitä sydämen hyvää., ei elämä ole aina ahdinkoa, sillä vahvimmat ja kauneimmat kukat kasvaa suurimmassa paskakasassa..."
...mitäs sää mun mahaani kaivelet...

Harmi, ettei hän ole julkaissut tekstin alkuperäistä kirjoittajaa. MInäkään en sitä tiedä, en tunnistanut noista riveistä, mutta kunnia hänelle ko riimeistä ja kiitos niiden synnyttämistä hymyistä. Hymy tuli erityiseen tarpeeseen, sillä kissan sivukuvia katsonut tyttäreni kommentoi heti, että kissalla on pentumaha. Joko se on raskaana, sillä on lääkityksistä huolimatta matoja, ummetusta tai maha on vaan valtavan täyteen syöty. 🙈

KOivesta lyhyesti. Toissailtana loppui kärsivällisyys sen märkimisen suhteen, ja lotrasin  Erisanin käsidesiä pitkin haava-aluetta ja lähiympäristöä. Sairaanhoitajien käsistä tiedetään tutkimustietoa, että käsidesi tuhoaa liiankin hyvin taudinaihettajia iholta. Eilen aamulla näytti niin paljon paremmalta, että hain itse sen vetyperoksidin keskustan luottoapteekistani. Eilisen ja tämän päivän vetyperoksidikuohutusten jäljiltä näyttää vielä paremmalta. Vetyperoksidi ikään kuin "poltti"/ arpeutti / kuivatti molemmat hieman avoimina olleet ja kudosnestettä ja vähäistä märkää tihkuttaneet kohdat. Nyt ei tule mitään ulos. Rumasti tuo haava irvistää, ja näyttää vielä karseammalta kun pintaan nousee lähikuukausien aikana sentin paksuinen keloidi, mutta paranee se. SUurimmat riskit näyttäisivät nyt olevan ohi, kun maltan edelleenkin olla toipilaana, tarpeeksi pitkään. 
Girnen satamaa reilu vuosi sitten

Sitten Alanyaan ihastuneille, seikkailijoille sekä kasinoihin hurahtaneille mieluinen uutinen. Linkki lehtiartikkeliin
Toukokuun lopussa avautuu jälleen mahdollisuus matkustaa laivalla suoraan Alanyasta Pohjois-Kyproksen Girneen. Hyvä hyvä :)) . Tällä tavoin voin mielelläni käydä siellä uudestaan ihan vaan vaihtelun vuoksi, paikkoja katsomassa ja vaikka herkuttelemassa, mutta matkustamalla Antalyan tms kautta, ei kiitos. Jospas sitä tänä kesänä jonkun kanssa piipahtaisi Girnessä päivän reissulla. Alkakaahan jo lomalle tulevat tuttavat miettiä tätäkin mahdollisuutta, ja varatkaa nyt ihmeessä pitempi loma kuin vaan viikko. Viikossa ei ehdi uima-allasta pidemmälle ;) .

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Monenlaista tapahtumaa ja uutista

Moni Suomesta tänne lomalle saapuva voivottelee edelleen sitä, kuinka kerjäläisiä täytyy täällä auttaa ja taksikuskeille ja kaikille muillekin tulee antaa lisäapua, kun ovat niin huonossa jamassa, eikä täällä toimi se tai tämä, eikä mukamas ole sosiaalietuuksia. Todellisuus on ihan toinen.

Alanyan kaupunki on jakanut vuonna sosiaalitukea vähävaraisille ja tarvitseville 19,694 miljoonaa TL, 5484:lle henkilölle. KAsvu edellisiin vuosiin sekä avustettavien määrässä että avun määrässä on ollut huomattavaa. Kun Suomi leikkaa sosiaalituista, terveydenhuollosta sekä infrasta kasvatetaan täällä kaikkien budjetteja systemaattisesti ja hallitusti. Turkki on velaton maa (Suomi lisää velkaantuva) ja hyvin kehittyvä (Suomi taantuva). On ihan turhaa harhailua kuvitella että Suomi olisi yhteiskuntana jotenkin oleellisesti muita parempi.

Alanyan vuoristoteitä parannellaan, ja DimCAyin "päässä" Kuşyuvasının on nyt tie poikki nimenomaan parannustöiden vuoksi. Siellä on ollut maansiirtymiä ja vyörymäriski on tarpeeksi iso, niin että kaupunki parantaa tätätkin tietä yleisen turvallisuuden nimissä. Itse pelkäsin tuota paikkaa jo reilu vuosi sitten, kun se oli niin kapea, ja kun siitä näki, että tien reunasta on valunut maata alarinteeseen. Käsittääkseni siellä on sekä asukasliikennettä, kauttakulkijoita että ihan vain päiväturistiliikennettä, joten tien parannus palvelee kaikkia.

Sunnuntaina 25.2. juostaan ALanyassa 18. kertaa sekä kansanjuoksu että puolimaratoni nimellä 'Atatürk'e Koşalım, Atatürk'le Koşalım' . Ääks, tämäkin juoksu menee taas ohi... mutta ne jotka voivat juosta, voivat ilmoittautua lauantaina kello 9 alkaen. Ohjelma näkyy tässä Alanya Adressin artikkelissa. Ja niille, joille puolimaraton on liian kevyt, on 24.3.2018 tarjolla mahdollisuus juosta ultramaraton Alanyan upeissa olosuhteissa ja vaativalla reitillä. ALanyan kaupungin sivuilla on lisätietoa Ultramaratonin matkoista ja reiteistä sekä sen päivän kansanjuoksuista.

Yksi pieni yksityiskohta tähän loppuun tavoista, joilla ihmisiä Suomessa ohjaillaan. Sain aamupäivällä viestin, että "Hyi, sinnehän on lluvattu kylmää!" Siis minne? "Koko Turkkiin +3 C, ja sääennustaja sanoi vielä, että sen takia kannattaa nyt suunnata talvilomalle Aurinkorannikolle."

Kuinkakohan moni kyseistä uutislähetyksen sääennustetta katsoneista tajuaa, että tuo on manipulointia / propagandaa? Joku on maksanut tarpeeksi, jotta joku päästää suustaan tuollaista ohjaavaa muka-tietoa. Ja Suomessako ei muka raha sanele "totuutta" 😂. Suomikin on korruptoitunut maa, ja rahalla saa mitä haluaa.

Alanyassa on nyt kuin Suomen kesäsää
Sanon taas kerran: Turkki on valtavan iso maa, jossa on niin maantieteellisesti kuin
ilmastollisestikin hyvin erilaisia alueita. Tälläkin hetkellä on alueita, joissa on useita metrejä lunta ja pakkasta -15 C, ja joissa isot hiihtokeskukset pyörivät täysillä. Sen lisäksi on alueita, joilla on lämmintä +20 eikä tietoakaan talvesta. Turha minkään suomalaisen tai amerikkalaisen etä-mutu-(poliittisen)-sääennusteen varaan on rakentaa mitään lomasuunnitelmia. Aurinkorannikolla parhaillaan oleskelevat tuttavat kertovat palelevansa. Vieressä on siis paikallisen ja yleensä tarkimmin ennustavan laitoksen ennuste Alanyaan seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Tarjolla on just sitä samaa kuin Suomen kesässä.

http://www.havadurumux.net/antalya-hava-durumu/alanya/
Tälle sivulle päivitetään aina uusimmat ennusteet: http://www.havadurumux.net/antalya-hava-durumu/alanya/

tiistai 20. helmikuuta 2018

Alanyan ja Adanan takseista ja hinnoittelusta

MAtkakaverin ottama kuva Adanasta
On hyvä, että on takseja käytettävissä. Sekin on hyvä, että sinne sun tänne on asennettu taksintilausnappeja, jottein tarvitse kävellä kauas taksia etsimään. Ja meidän taksinapille taksi saapuu nyt näköjään 3-5 minuutissa. Hienoa, nopeaa palvelua. Ja ovat tienneet suorimman reittinsä täältä sairaalalle ja takaisin. Hymyileväisiä, avuliaita ja puheliaitakin ovat taksinkuljettajat olleet. Yksi jopa puoliväkisin alkoi kaupata asuntoa matkalla päivystykseen, kun oli ensin tivannut että omistanko itse asuntoni jonka pihasta hän minut nouti, vai asunko vuokralla. Koen edelleen syvää vastenmielisyyttä väkisin tuputtavia kauppamiehiä ja -naisia kohtaan. Ilman niitä olisi taksikuskina hänkin ollut ihan ok.

Adanassakin taksi tiesi hyvin suorimman tien hotellilta päivystykseen ja päinvastoin. Itse seurasin kännykän navigaattoria, ja olimme samalla reitillä. Myös päivystyksestä hotellin suuntaan taksikuski ajoi tismalleen samaa, suorinta reittiä. Adanan lentokentältä Ibis-hotellille mennessä tie on helppo hahmottaa, sillä tarvitsee käyttää vain kahta isoa "ohitustietä" tai päätietä, kääntyä kerran vasemmalle ja 2x oikealle. Siellä lentokenttätaksi lähti omille teilleen heti ensimmäisen 100 m jälkeen. Kun hänen olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, isolle tielle jolla liikenne etenee hyvin, niin hän ajoikin suoraan.

Hän oli edelleen jatkamassa suoraan ajoa keskelle pikkuteiden labyrinttiä, josta muistikuvan mukaan pitää lopulta tehdä vielä ekstrakierros, että pääsee hotellille, kun kysyin että mitä ihmettä hän näillä teillä tekee, miksei hän käytä suorinta ja nopeinta tietä. Kuski oikein säpsähti, ja alkoi selittää että liikennevalot hidastavat toisella tiellä. Höpö höpö. Nopeudet ohitustiellä ja vähäinen liikennevalojen määrä huomioiden kuskin tavoitteena lienee ollut hieman pitempikestoinen pikkutieajelu teillä, joissa suuntavaiston kadottaa helpommin kuin suorilla isoilla teillä. Tässä linkki Google MApsin karttaan. JOs kartta ei näy, niin kirjoita mapsiin Adana HAvalimani ja näet paikan...

Sen jälkeen kun tuota pikkuteille luikkinutta taksikuskia huomautettiin, alkoi hän ajaa kuin tuli hännän alla, ja kaarrella takaisin kohti ohitustietä, isoa, keskustaan vievää tietä. Sen jälkeen ei suuremmin keskusteltu, ennen kuin hotellin pihassa hinnasta. PAluukyyti kentälle Ibis-hotellin nurkalla olevalta taksikopilta hoitui suoraan ja mutkitta, ja hintaan 16,90 TL. Myös se kaupungin keskustan läpi ajettu pitkä matka, joka oli Ibis-hotellilta Adanan Devlet HAstanesiin, maksoi alle 20 TL sekä illalla mennessä että iltayöllä palatessa.

MYrkytön salaatti. Muut lehdet minulle, tämä hänelle.
Alanyassa minulla on Devlet Hastanesiin paljon lyhempi matka, mutta maksan silti
suuremman hinnan. Aina. Muutenkin Alanyassa pääsee taksilla samalla rahasummalla paljon lyhyemmän matkan kuin Adanassa. Miksi? Mittarin voi asentaa monella tavalla, ja sitä voi käyttää niin eri tavoin. On erilaisia taksoja, eri henkilömäärill ja vuorokaudenajoille yms, ja kuski voi itse valita mitä taksaa käyttää. Eli suomeksi sanottuna Alanyassa taksikuskit vedättävät turisteilta rahaa, huijaavat hinnoissa.

Alanyan taksikuskeja tuskin koskaan saadaan rehellisiksi, niin kuin ei Helsinginkään, mutta on niiden seassa vähän rehellisiäkin. Kaksi rehellistä taksikuskia olen näiden vuosien aikana täällä kohdannut, ja käyttänyt noin yli 30 eri taksia. Suomalaiset hyväksyvät hintahuijauksen koska hinta on joka tapauksessa pienempi kuin Suomessa, mutta on eri asia antaa kuskille ylimääräistä tippiä vapaasta tahdosta, vaikka runsaskätisestikin, kuin tulla hyväksikäytetyksi hintahuijauksessa. Sama se on jokaisen palvelun kohdalla.

Alanyan taksi- ja bussiliiketoiminnan johtohenkilö Ali Akkaya on kuitenkin mies paikallaan. Hän haluaa tehdä taksitoiminnasta entistä selkeämpää, turvallisempaa ja valvotumpaa. Hänelle voi ilmoittaa, jos joutuu taksissa hinta- yms huijauksen kohteeksi.

Nyt Alanyan taksit saivat uuden taksikeskusjärjestelmän, jossa nähdään reaaliaikaisesti taksiautojen sijainti yms. TÄssä on linkki asiasta kertovaan lehtiartikkeliin. HIenoa, että tuo systeemi on nyt otettu käyttöön. Alanyan kaupunki on sen hankkinut ja mahdollistanut sen käyttöönoton.

Tämän uuden järjestelmän ensimmäinen näkyvä etu itselleni oli sunnuntaina se, kun etsin taksitolpalla päivystävän apteekin nimeä ja osoitetta saadakseni uudet antibiootit, niin taksikuski otti ja soitti taksikeskukseen ja kysyi missä on lähin päivystävä. Tällä kertaa hän löysi tiedon ennen minua, ja olin siitä kiitollinen. Hän myös vei oikeasti siihen lähimpään avoinna olevaan. Sen jälkeen hän vei lähimpään vihanneskauppaan, ja lopulta kantoi painavat ostoskassit puolestani kerrostalomme hissiin saakka. Ja hän sai avustaan pienen lisäkorvauksen.

Meillä kukkii taas
Miten tuo uusi systeemi sitten auttaa tavallista turistia? Jos kysyt taksikuskilta, että tietääkö hän missä on hotelli Himpula tai ravintola Jumpula, niin hän sanoo 100% todennäköisyydellä että tietää, ja lähtee ajamaan johonkin päin. Jos et usko, niin kokeilepa keksityllä nimellä. 100 m ajettuaan hän soittaa kaverille, ja kyselee että tietääkö kaveri missä tämä hotelli tai tämä ravintola sijaitsee. Sen jälkeen hän ajaa ko alueelle, ja soittelee siellä uudelleen ja kyselee uudelleen ja mittari raksuttaa. USeimmat kuskeista eivät voi myöntää etteivät he tiedä. Mutta nyt he voivat heti soittaa taksikeskukseen, joka näkee sekä auton sijainnin että kartalta myös kohteen osoitteen, ja voi neuvoa reaaliaikaisesti. Turhat huuhailuajot ja epätoivoiset etsimiset toivottavasti loppuvat. Taksikuskitkin pysyvät paremmin jonkinlaisessa kurissa, ja taksikyydeistä tulee sujuvampia ja miellyttävämpiä.

KAupungilla monin paikoin kukkivat kirsikat ja omenapuut... minäkin tahtoisin katselemaan ja tuoksuttelemaan niitä, ja merta, ja montaa muutakin paikkaa. Ehkä muutaman viikon päästä.

Lisätty 22.2.2018
Eilen keskustasta, Aqua PArkin ja Burger Kingin vierestä meille tulleet 3 ruotsalaista rouvaa joutuivat paikallisen taksin hintahuijauksen kohteeksi. AquaParkilta meille päiväaikaan taksi maksaa noin 25 TL suorinta tietä ajettuna.
Naiset kertoivat tullessaan, että asut kyllä järkyttävän kaukana keskustasta.
MIten niin?
Taksi ajoi pitkin ja poikin kauhean kauan aikaa, ja mittarissa oli 67 TL.
No paljonko te sille lopulta maksoitte?
47 TL

Taksiautoilija oli lähtenyt lähes kyläkierrokselle. Ajoi ensin törkeästi kaupungin läpi uudelle ohitustielle, sitä niin pitkälle kuin pääsi, palasi Tosmurissa rantatielle, ajoi Kesteliin ja pitkin Kestelin pikkuteitä kohti vuoristoa ja DImCayin luolaa. Siellä sitten naiset alkoivat epäillä, ettei tämä voi olla totta, ja yksi heistä sai taksikuskin soittamaan minulle. Avasin sanallisen arkkuni ensin nätisti ja sitten vähän kovemmin. Tosi röyhkeä tolvana kerrytti vaan mahdollisimman suurta summaa mittariin. Tuokin tolvana olisi voinut soittaa taksikeskukseen ja kysyä missä tämä paikka on, jos on rehellinen, mutta ei halunnut. Halusi vain lisää liiroja. Ja vielä siinäkin vaiheessa kun sain heidät paikallistettua ja ohjeistin kadunväli kerrallaan, niin ajeli matelemalla, ja oli niin kuin ei muka näkisi ympäristöään. Jos se oikeasti on noin sokea ja torvelo, niin eihän sellaisen edes kuuluisi saada ajaa taksia. Joten halusi vain pelata aikaa.

Naiset eivät tajunneet ottaa kuvaa taksin ovesta tai rekisterikilvestä. Jos koet epävarmuutta, uhkailua, tulet huijatuksi tai taksikuski muuten toimii epäasiallisesti, niin ota kuva. LÄhes kaikilla on kamera tai kamerakännykkä. Ota kuva vähintään auton kyljestä (numerot) tai rekisterikilvestä ja mielellään myös kuljettajasta. Jotkut käyttävät joskus kuljettajia joilla ei ole edes oikeutta kuljettaa taksia. Mutta em tiedoilla saat ilmoitettua taksipomolle.
Tässä tapauksessa minulle jäi puhelinnumero, josta taksikuski minulle soitti. Sen tiedon perusteella taksipomo saanee yksilöityä kuka tuo torvelo on ollut, ja voi kysyä miksi hän on noin toiminut.

maanantai 19. helmikuuta 2018

MItähän kieltä hän puhuu?

VAstakeitettyä appelsiinimarmeladia
Turkinkielen ja tulkin osalta vielä pari sanaa sairaala-asioinneista. Alanyan Devlet
Hastanesissa on tähän mennessä aina käydessäni ollut suomalaistaustainen työntekijä heti vastaanotossa. Nyt hän oli vapaapäivällä. Kävelin silti normaalisti samalle tiskille, kun sitä kautta olen aiemminkin asioinut. MAtkalla tiskille kuulin jo kuinka vasemmalla olevalta pöydältä joku venäläisen näköinen nainen puhuu minulle jotain kielellä, jota en ymmärrä. Asioin tutun miesvirkailijan kanssa, joka muistaa, ja sanoo kuitenkin, että ensin kaikkien pitää ilmoittautua myös tuon ruovan tiskillä.

Ok. Menen tiskille. Rouva puhua polottaa ihan hirveästi jotain mistä en ymmärrä mitään. Mietin jo, että ei kai se luule minua venäläiseksi ja molota venäjää tai jotain sen tapaista. SItten se hiljenee, ja ihan selvästi odottaa minulta jotain vastausta. Sanon turkiksi, että sorry, en ymmärtänyt mitään kielestä mitä puhut. Olisi helpompaa asioida turkiksi. Rouva suuttuu, ja silloin ymmärrän.

"Juurihan sinä puhuit tuon miehen kanssa turkkia, ja ymmärsitte toisianne."
NIin, hän puhui turkkia jota voi ymmärtää.
"MInä puhun ihan samaa turkkia"
No et todellakaan (ehti karata ilmoitte).

Projektipäällikkö kylpee auringossa ja tarkkailee
Rouva alkoi huutaa naama punaisena toisen tiskin miehelle niin että odotusaula raikui.
"Tule sieltä tänne, jos se kerran sinua ymmärtää! No, tule nyt, heti!"
Ja jupisee taas välissä jotakin mitä en ymmärrä.
Puhuu sitten miestä odottaessa minulle kovaäänisesti kuin kuurolle, että "Miksi sinä olet tullut? Mitä on tapahtunut?"
Ja huutaa taas samalla sitä toista miestä paikalle.
Kysyn pariin kolmeen otteeseen, että vastaanko nyt tuohon viimeiseen kysymykseesi vai en, mutta kestää aikansa ennen kuin hän rauhoittuu niin paljon, että pystyy taas kuuntelemaan. Kun lopultakin ymmärsin mitä hän tahtoi tietää, ja vastasin, pääsin pois siitä piinasta.

OLIsi ollut erittäin mielenkiintoista tietää millä murteella hän puhui. Mahtoiko kyseessä olla hankalasti puhuttu ja puhtaasta turkin kielestä huomattavasti poikkeava Alanyan murre, vai joku muu erityinen murre? Eipä ole pitkiin aikoihin käynyt niin, etten ymmärrä edes mistä kielestä on kyse. Mutta joillakin on taito puhua niin  erikoisesti, ettei ainakaan kielitaitorajoitteinen ulkomaalainen ymmärrä. VAan ihan oikeasti, kaikki muut henkilöt, joiden kanssa olen asioinut sekä Alanyan että Adanan sairaalassa, puhuivat paljon helpommin ymmärrettävää, normaalimpaa turkkia. Tällä rouvalla on joku vahva murre, ja "naisen tapa puhua".

Moni tapaamani kouluttamaton nainen puhuu sellaisia sanoja ja sellaisella tavalla, josta on tosi vaikeaa saada selvää. Oletan että kyse on vahvalla murteella puhumisesta. VAan se siitä taas. Jos siis osaat muutaman sanan turkkia, etkä aina tule ymmärretyksi, niin älä huoli. Tällaista sattuu ja se on inhimillistä puolin jos toisinkin. Ehkä tuokaan rouva ei ole edes tajunnut puhuvansa vahvasti murtaen. Asia kuitenkin selvisi lopulta.

...pieni osa projektista näkyvillä...
12 tuntia kotona sisällä ja parvekkeella istuen menee ihan ok, mutta nämä viimeiset 3 h odottelu ennen ilta-antibioottia ovat jo niin kylmiä, ettei parvekkeella tarkene niin kuin ennen auringon laskua. Ovat siis Pitkiä tunteja. SIksikin, että kasvoille nousi äsken punakka ja pönäkkä allerginen reaktio, ilmeisesti antibiootista. (Jokunen sana poistettu). Tämä on kuitenkin samaa "perhettä" kuin ne, joita en kestä. Mutta otan seuraavankin, ja näen sitten mitä tulee ja miltä aamu näyttää. PAras ottaa siksikin, että tuo kissan roikale ehti noin vaan iskeä kuononsa ja tassunsa haavalle, juuri siihen avoimeen kohtaan tietysti. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että katukissahistoriansakin vuoksi se haistaa veren ruokana...

Keitin tänään appelsiinimarmeladia, kun appelsiinit näyttivät siltä, etteivät selviä huomiseen, eikä tehnyt mieli syödä kaikkia nyt. Ja siksikin, kun niitä syödessä aukesi suupielien iho. 7 appelsiinin sisus mehuineen, 1 sitruunan sisus mehuineen, 1 dl vettä ja 3 dl sokeria  😍😋😋
Ajattelin, että syön sitä marmeladia vähän silloin ja vähän tällöin. MAistoin kuitenkin ennen purkitusta, ja vähän lisää ja lisää, kunnes kitalaesta irtosi nahka liian kuumana maistelun takia. Pitihän sitä testata vohvelienkin päällä, ja puolet marmeladista jotenkin vaan katosi. Ihan noin vaan. Aivan liian hyvää...

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Uusi esittelyvideo

Alanyan tämän vuoden uusi esittelyvideo on nähtävillä Youtubessa, ja se löytyy tämän linkin takaa. Filmi on virallinen matkailunedistämistuote ja uusi putkahtaa ilmoille lähes joka vuosi / joka toinen vuosi. Valikoimaa on jo paljon ja voi katsella sitä mistä tykkää. Itselleni eräs aiemmista oli suosikki, ja on edelleen. Tämä onkin tarkoitettu hieman eri kohderyhmälle kuin mitä minä olen. 😎

Itselleni joudun repimään huvia tyhjästä. Tuli 1-2 viikkoa lisää kävelykieltoa ja koipi ylhäällä makoilua sekä hevoskuuri-antibiootti auenneen haavan märkivän infektion vuoksi. Ja tarvitsisi löytää vieläpä parantumista edistävä positiivinen asenne. Kaikki mieleen tulevat asenteelliset ilmaisut ovat ihan toista maata, ja aamulla kärähtikin pinna parille ihmiselle ihan täysin, ja kissalle. Mutta kehuja saa meidän sairaalamme. Tuo uusi yliopistollinen keskussairaala oli taas samoilla hoitolinjoilla kuin mitä Suomessa on oltu silloin kun siellä on ollut terveydenhuolto paremmassa jamassa. Näin tänään kaverin jakamana facessa Suomen kannalta surullisen kansainvälisen terveydenhoitopalvelujen vertailutuloksen, mutta en löytänyt sitä uudelleen kun äsken etsin. Tyypillisesti näitä ei Suomessa isosti uutisoida, vaan lakaistaan maton alle. Siitä voisi kuitenkin ottaa oppia ja parantaa, jos tahtoa on. Palaan siihen kun sen näen. Kyllä se vielä jostain löytyy.

Koskapa elinpiirini rajoittuu tällä hetkellä täysin, vain ja ainoastaan asunnon sisäpuoliseen elämään (mahdollisimman vähän läppärillä istuen), sairaalan kirurgiseen päivystykseen ja apteekissa sekä samalla reissulla myös vihannes-/ hedelmäkaupassa käyntiin, niin ei niistä kovin kummoisia päivitysjuttuja revitä. Niin kauan kuin olen jalan haavan kanssa täällä katastrofin rajamailla pysyn kyseisissä kuvioissa tunnollisesti. Nyt on se hetki että on "pakko", tavallaan viimeinen chanssi. Jos ei joka päivä kuulukaan mitään, olen silti mitä todennäköisimmin hengissä. Mitä huonotuulisempana ja tilanteesta ahdistuneempana, tai sairaampana täällä lojun, sitä todennäköisimmin kirjoitusta ei tule. Tänne päivitän kuitenkin Alanyan tulevia tapahtumia, niitä mitä uutisten kautta näen ja kuulen ennen niiden tapahtumista.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Parisuhdeoppia ja hermojen menetystä

TUmmat fiilikset tänään
Tähän ikään mennessä on tullut nähtyä ja koettua yhtä sun toista myös parisuhderintamalla (paitsi parisuhdetta rehellisen ja ei-pettävän miehen kanssa). KOska yritän nyt lähes epätoivoisesti saada aikani kulumaan ehdottomassa vuodelevossa (haavasta yli 10 cm on auki, ja huoli koko kielekkeen irtoamisesta, uhkana ihonsiirto), niin tulee viihdytettyä itseä mitä omituisimmilla lukukokemuksilla. Yksi niistä on tämä Avioliiton tappajat -listaus. Vaikka se onkin vain omanlaisensa hömppälistaus, on siinä kuitenkin sen verran hyviä aineksia, että jaoin sen tänne. Jakamisen yhtenä tarkoituksena on myös se, että jos joskus taas tulee seurusteltua jonkun kanssa, niin mitä todennäköisimmin hänelle saa jakaa tuon saman listan, ja löydän sen helpommin täältä kuin netistä.


Nekroosiin asti auki, vasen puoli.
Nyt on parasta päästää paineita ulos. Ehdoton vuodelepo loppui äsken lyhyeen. On ollut ihan pakko kävellä keittiöön monta kertaa katsomaan mitä tuo hiivatin kissa metelöi. Se saa yksin aikaan niin kauhean metelin, metallien ym. kolinan laattalattiaa vasten, ettei mene kauaa kun on naapurit soittamassa ovikelloa. Ja juuri tällaisina päivinä se tollo riehuu häntä suorana ympäri asuntoa, pudottaa ja kaataa kaiken mitä saa irti, myös astioita täynnä olevalta tiskipöydältä. Kiipeää piru joka paikkaan, kuin olisi maaninen hullu. Ja kaataa vesikuppinsa ja ruokakuppinsa pitkin keittiön lattiaa, heittelee paska-astiansa hiekat pitkin käytävän lattiaa kun leikkii sillä hiekalla. Juokoot vetensä lattialta, nyt en siivoa.

Se oli viimeksi tällainen hullu ensimmäiset 3 pv jalan haavan ompelun jälkeen. Muuten se nukkuu kuin löysä rukkanen päivät pitkät. Ja ilman tätä paskiaista en olisi ko päivänä edes lähtenyt fillaroimaan, vaan juoksulenkille. Nyt saisi pikkutaljan ainekset ihan maksutta 💩. Tuolla paskakuvalla on ihan turhaan hymy. Juuri nyt ei naurata. Ärsyttää ja *+&%#¤"! Ja olen hermorauniona, kun en tiedä miten tuon haavan kanssa käy. Ihonsiirtoon joutuminen on niin mielettömän iso juttu. Lisäksi antibiootit yms loppuivat aamuun, joten nyt tulehduksen nousuriski avoimelle haavalle on hirveän iso.

Jalka kihelmöi ja kipuilee äskeisten kävelyiden jälkeen aika voimakkaasti, mutta en nyt avaa pakettia. Selvitäkseni tästä edes astetta helpommalla tarvitsisin kotiapulaisen, mutta eipä niitäkään noin vaan ole tarjolla. Eikä ole tarjolla myöskään suunnittelemaani fillarikisan seuraamista eikä kauppareissua. Iski paasto, ellei joku 10 km päässä asuvista tuttavista lähde tuomaan sellaisia ruokia kuin mitä syön. Viimeksi kun tuttava kävi, niin toi juuri kaikkea sellaista mitä en yleensä vapaaehtoisesti syö. Jotkut eivät kuuntele, vaan tietävät itse parhaiten, ja jotkut eivät ymmärrä esim maitoallergian ulottuvan hieman laajemmallekin kuin konkreettisesti juotavaan maitoon. Ei tunnut mielekkäältä heittää rahaa roskiin, asioihin, joita ei voi syödä esim maitoallergian takia. SIksi en ole nyt pyytänyt. Mutta jospa vuokraisäntä tietäisi tai kävisi kysymässä vaikkapa parin kotiin ruokia toimittavan lähiruokapaikan numeron... nälkäisenä hermot menee herkästi ja perusteellisesti, eikä paasto välttämättä edistä paranemistakaan.

Vähän aurinkoista energiaakin
Muutenkin ärsyttää, ja olen riidanhaluinen ja hankala. Palelen täällä nyt kuin apina
jääkaapissa, sillä makkari on talon kylmin huone, ja kesähelteillä juuri siksi aivan ihana. No, palelen lämmittimestä huolimatta, kun en ole syönyt tarpeeksi. Tänään oletettavasti ja toivottavasti päivälämpötila noussee yli +20 C ja tämäkin huone hieman lämpiää. Sääennustus on taas onneksi kaunistunut, ja ennustaa suomalaista kesää. Lämpötilat +16 - 22 C tienoilla, ja puolipilvistä, välillä täysin aurinkoista, välillä vähän sataa.

Satakieli laulaa tuossa talomme nurkalla olevassa puussa, ja levittää iloa ja toivoakin. On sillä vaan kauniit luritukset.

...sain sentään irti kaksi lähes positiivisa lausetta. Kun tästä joskus selviää, niin osaa taas olla vähemmästäkin kiitollinen.

Iste öyle canlar.