Matkakuvia, lisää kuvia

Tästä olin ostamassa tonttia vuosi sitten. Halusin, ei myyty.

Sairaanhoitaja sanoi minulle sairaalassa tänään, että "suoristapas ryhtiäsi että oikenee nuo makkarat, niin saan teipattua nämä johdot paikalleen" Ja minkähän minä mahdoin kuulla noista kolmesta asiasta jotka hän sanoi? ...että oikenee nuo makkarat... aih, liikkumattoman elämä, epäsäännöllinen ruokailu ja hömppäruoka on edesauttanut ulkoisen olemuksen kasvatusta. Teipit tuolla kutittavat, ja muistuttavat, motivoivat. Ai mihinkö -vaikkapa tanssitreeneihin. Eilen yllätin itsenikin osallistumalla Urban Moves -etätanssitunnille. Ja nautin tanssin ilosta! 

Eilen lueskelin valtion sivuilta ohjeita ja

Mantelipuita ja muita, sekä eteen aukeava laakso

säännöksiä koskien eurooppalaisen auton viemistä Turkkiin. Taas kerran pohdin hetken aikaa sitä, ostaisinko jonkin halvan auton ja menisin sillä. Taas kerran. Säännöstö on aikamoisen moniulotteinen, enkä voi vieläkään sanoa että olisin sen yksiselitteisesti ymmärtänyt. En vieläkään tiedä mitä teen. Uutena asiana ymmärsin nyt sen, että en ymmärrä kokonaisuudesta kuin pienen siivun. Aiemmin kuvittelin ymmärtäväni edes hieman enemmän. Uutta oli myös se, että Turkissa oleskeluluvan turvin asuvan ulkomaalaisen pitää ennen auton tuontia asua TUrkin ulkopuolella vähintään 6 kk, tai tuontilupaa ei saa. No... Seuraavan kerran kun käyn Helsingin seudulla, haluaisin käydä Turkin suurlähetystössä tms kysymässä mitä mikäkin kohta konkreettisesti tarkoittaa. Kysymyksiä olisi ihan vaan muutama. Esimerkiksi veron määrä ei ole selvinnyt millään tavoin.

Naapurissa mummo ja pappa

Diriliş Ertuğrul on nyt katsottu kokonaan, ja Kuruluş Osman etenee mielenkiintoisesti mutta 1 jakso / viikko vauhtia. Siksi tarvitsee löytää uusi. Pitkään etsin ja mietin mikä on seuraava, ja harkitsin mm. Payitaht Abdulhamidia ja muita historiapohjaisia sarjoja. Lopulta pienellä itsepakottamisella päätin jättää tv-sarjojen maailman toistaiseksi vähemmälle, ja päädyin jatkamaan kieliopintoja Anatolian yliopiston kielikurssiohjelman kautta. Sarjat olivat viihdyttävämpiä, sen voin taata, mutta tämä vie kokonaisuutta paremmin eteenpäin. Oletettavasti. Ninä hetkinä kun opiskelu uuvuttaa voi taas virkistää itseään tv-sarjoilla.

Muuten... Alanyassa on meneillään neljän päivän ulkonaliikkumiskielto koronaepidemian hillitsemisen ja kaupungin pintojen puhdistamisen / desinfioimisen ja koronan luontaisenkin kuolemisen vuoksi. Eikös se elä monilla pinnoilla 3 vrk. Lisäksi Turkissa on alkanut paaston aika Ramazan (Ramadan), ja se kestää kuukauden tästä eteenpäin. Jospa sen jälkeiset Bayramit (juhlat) olisivat jo normaalit, ilman koronarajoitteita. Toivottavasti. Aika näyttää.

Toinen haluamani tontti, luoteisnäköalaa

On outo tunne olla näin pitkään pois Alanyan kodista. Omalla tavallaan jopa uuvuttava tunne. Ensi viikolla tulee täyteen kolme kuukautta. Kolme kokonaista kuukautta pois kotoa. Vaan kun ei se edes lopu siihen, eikä kuuteenkaan kuukauteen. Kaipauksen täyteistä koti-ikävää, mutta hyväntuulisessa työporukassa aika menee nopeasti. Tämä vuosi on niin erilainen, kuin se vaan voi olla. Ja minä olen luvannut olla töissä taas pidempään kuin mitä ensin suunnittelin. Pidempään ja pidempään. Veroprosenttiakin on nostettu 9 kk työskentelyä vastaavaksi. oi joi. Vaan on koronasta hyötyäkin. Jos sairaanhoitajana selviän tästä taudista hengissä, niin koko ajan on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja palkkaakin saa. Monessa ammatissa on heikommin. Tässä ei ole aineellista hätää. Kuinka erilaista elämäni olisikaan, jos olisin jäänyt Alanyaan täksi ajaksi.

Tontilta etelään aukeava laakso. Ei myyty minulle tätäkään.

Muutamien metrien päässä, naapuritalon katon harjalla kovassa tuulessa keikkuva harakanpoikanen on hellyyttävä näky. Olo on vähän kuin harakalla. Kiiltävä houkuttaa, ruoka ja lämpö houkuttaa, ja tasapainon säilyttämiseksi on parasta kääntää nokka vastatuuleen. Puhaltakoon tuulet niin kuin puhaltaa, aina voi vähän korjata asentoa ja tarkistaa suuntaa. Voi levähtää hetken, levittää taas siivet ja nousta uudelleen lentoon. Seuraavaa lentoa odotellessa voi vaikka unelmoida vanhoja matkakuvia katsellen.

Uusia kujeita, uusia kuvioita

Elämänrytmi vaihtuu hetkeksi

Alanya, Tosmur 2v sitten.  DimCayı kohtaa meren

Niin, mikä on hetki ja mikä ei, mikä on toistaiseksi ja kauanko tätä kestää, en tiedä vielä. Ei tästä ajasta muutenkaan tiedä. Tiedän vain, että ehkä se oli kohtalo, joka ajoitti tänne tulemiseni ja tähän työhön päätymiseni näin kuin mitä se nyt on. Joka tapauksessa olen kiitollinen siitä mitä on. Vaikka välillä olen väsynyt liikaakin, välillä on tehnyt mieli muuttaa ihan toisenlaiseen työhön, ja välillä on hyvin vähän koulutetun, vähän elämästä oppineen juniorin pompotelussa meinannut kärsivällisyys loppua ihan täysin, niin siitä huolimatta olen tässä ja pysyn niin kauan kuin on suunniteltu. Mitä se sitten ikinä onkaan. Se selviää jos itse tästä koronasta selviän. Senkin aika näyttää.

Mutta niin arki- kuin työelämässäkin vaihtuu päivä yöksi ja yö päiväksi. Muumipappa teki tuon radikaalin vaihdoksen tavoitellakseen ikuista nuoruutta. Omalla kohdalla on syy paljon kevyempi. Koen, että vaihto lisännee ryppyjä ja harmaita hiuksia, mutta on kuitenkin ehkä hyödyllisempi tässä tilanteessa kuin kolmivuorotyön teko. Kun lähden asunnolta klo 20 valvoakseni yövuoron klo 21-07.15, nukun klo 08-16 jää 4 tuntia aikaa käydä suihkussa, laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja vaikkapa lukea uutisia tms. niin eipä jää vuorokaudesta paljoa aikaa jäljelle. Ei jää aikaa miettiä että mitäpä tekisin, minne menisin. Päivistä tulee yllättävän lyhyitä, öistä toivottavasti ei tule hirmuisen pitkiä. Tuo tekemisen miettiminen tai ajan kuluttaminen ei koskaan ole ollut ongelma. Aina keksin tekemistä, useimmiten mielekästä tekemistä. Tuo nyt oli vaan yksi näkökulma. 

Vaan mitä ne hyödyt ovat? 

Alanya Kestel <3

1. Minulla on kerrankin ennalta arvattava ja todennäköisesti pitävä työaikataulu: 5 yötä 4 vapaata. Toinen yövuorolainen tekee 4 yötä ja 5 vapaata. Toki tuonkin rytmin voi sotkea tunkemalla vapaapäiviini päivävuoroja, jos joku sairastuu tai lähtee pois. 
2. Ihmiskontaktini vähenevät huomattavasti, kun on yötyö. Korona-aikana se on etu. Jäljelle jää vain some-kontakteja, kauppakäynnit ja vuokraisäntäperheen tapaamiset ainakin nyt pahimmaksi leviämisajaksi. Ja sen jälkeen vapaapäivinä voi tavata ihmisiä, harrastaa ja olla vaikka ulkona...
3. Yövuoroissa on 4-5 tuntia rauhallista aikaa per yö, oletettavasti. Niin on ollut ainakin tähän asti aiemmin tekemissäni yöuoroissa. Toki tehtävääkin on suht paljon, mutta se on luonteeltaan erilaista.
4. Jotain mitä en voi tässä sanoa.
5. Elämässä on myös vapaapäiviä ja ennalta tiedossa oleva rytmi. Juu, tiedän että sanon tämän toiseen kertaan, mutta se on sen arvoista.

Toistaiseksi vapaa-aika kuluu turkinkielen opinnoissa, neulontaprojekteissa, tv-sarjoja katsellen ja ihan vaan oleillen. Kuntoilu, se puuttuu tällä hetkellä täysin, ja harmittaa kun sitä ei ole. Mutta josko tuo työrytmin vaihdos auttaisi siihenkin, niin jaksamisen ja motivaation kuin ajankin osalta.

Heti kun säät vähän lämpenevät, on edessä auton sisä- ja ulkopesu. Sitä ennen olisi tarpeen löytää kauppa, josta saa hankittua sisäpuunaamiseen tarvittavia välineitä, ja ulkopesuunkin. Mutta tuleva viikko on Erilainen kuin mikään muu viimeiseen kahteen kuukauteen. On vain yksi päivätyövuoro, ja 5 vapaata. Ilmeisesti tasataan työvuorolistaan minun suuria ylityötuntimääriäni, etten tule pomolle ihan niin kalliiksi kuin mitä tuntimäärä maksettuna tulisi olemaan. Tuo vastaa likimain lomaviikkoa :D . 

...ja taas mennään kohti elämää

Tällä asuinalueella on ihanan rauhallista ja hiljaista, vaikka olemmekin suht lähellä keskustaa. Aurinko paistaa aamusta suoraan suoraan kasvoille siitä itään päin aukeavasta pikkuisesta ikkunasta mitä huoneessa on. Näkyy kuinka linnut lentelevät. Linnun laulu kuuluu sisälle, jos avaan ikkunan. Näkyy sinistä taivasta ja puiden latvuksia, tällä hetkellä vielä lehdettömiä. Keittiön pohjoiseen päin olevasta ikkunasta on näkymä likimain samanlainen. Ulkona näyttää jo hyvinkin keväältä. Kun katson kuraisista kengänpohjista oven viereen tulleita jälkiä, kertovat nekin keväästä, ja lähestyvästä siivouspäivästä. Keittiössä odottaa viisi saviruukkua ja yrttimultapussi. Ensimmäisenä vapaapäivänä suunnittelin hakevani ainakin basilikan, ruohosipulin ja timjamin. 

Kevät ja elämä <3