Vuorille

Alanya DimCayin patojärvi pohjoisesta padolle päin 28.9.2017

Mietin äsken kotiin tullessani, että montako ihmistä mahtuu neliömetrille paikallisessa ruuhkabussissa? Helsingissä 1-2,
Alanyassa 5-6, kun pulskan itseni lisäksi neljä oli yliopisto-opiskelijoita (laiheliineja) ja kuudes oli reilun metrin mittainen lapsi. Siinä ihmisiä katsellessani ja toriostoksista täynnä olevaa ostoskärryä paikallaan pitäessäni en voinut olla hymyilemättä, kun moni paikallinen tuttava tervehti kun tunnisti, ja bussikuskikin toivotti tervetulleeksi Suomen reissulta.  Jopa täpötäydessä ruuhkabussissakin voi tulla hyvälle tuulelle, kun on ympärillä oikeita ihmisiä.

Torilla oli tänään täysi vilinä kun menin sinne ennen neljää. Suomenkieltäkin kuului puhuttavan monin paikoin. Useita kaveriporukoita ja / tai perheitä näkyi olevan ostoksilla. Kaikkea hyvää oli taas tarjolla. Tuoreita, kuorellisia maapähkinäpötkylöitä oli useilla myyntipöydillä, ja niitä tuli myös ostettua. 1 kg maapähkinöitä, 1 kg sitruunoita, reilu 1 kg tummia rypäleitä, 2 kg pieniä banaaneja, tuoresipulinippu, valkosipulinippu, pari kukkakaalia, 1 kg porkkanoita, salaattia iso kerä sekä nippu sinappikaalia tuli mukaan, ja koko lysti maksoi 10 €. Kirstunvartija on tyytyväinen, niin on massukin, ja jääkaapissa on jälleen täyttä.

...ja uudelta sillalta pohjoiseen päin

Nyt ovat täällä olleet tuttavat lennelleet takaisin Suomeen, ja itsellä on paluu kirjoittamisen arkeen. Eilen aamulla otimme haltuumme vuokra-auton, avojeepin, joka näytti ulospäin ihan autolta, mutta sisusta oli kuin muinaismuistosta, ja tekniikka ei läpäisisi mitään katsastusta. Ensimmäinen järkytys oli ohjauspyörän väljyys. 1/4 kierroksen sai kääntää, ennen kuin pyörät liikahtivat. Lisäksi tuntui kuin siinä ei olisi ohjaustehostinta lainkaan, tai se ei toiminut, ja rattia piti vääntää kaikin voimin. Kuskin penkki oli ruostunut paikalleen, ja optimaalinen ajoasento olisi saatu penkkiä hieman eteenpäin siirtämällä, mutta kun ei liiku niin ei liiku. Kurkotellaan sitten polkimille. Ilmastointi oli loistava, tosin takapenkillä istuessa hiukset kääntyivät eteen, kasvoille ja silmiin, eikä taaksepäin, niin kuin minun naisenlogiikallani olisi ennen ajoon lähtöä veikattu. Hhmm, kaikkea oppii.

Ajoimme DimCayin länsireunaa pitkin bussin 10 päätepysäkille eli DimCayin padon juurelle asti. Siinä vaihdoimme joen itäpuolelle, ja mutka mutkalta ja nousu nousulta kiipesimme vuoristossa korkeammalle, kuitenkin patojärven reunaa seuraten. En muistanutkaan, että tie oli noin kihara, ja että siinä oli noin paljon nousua. Olin haaveillut että käymme ajamassa fillarila tuon reitin, mutta tämän automatkakokemuksen perusteella en nyt ihan heti ole sitä fillaroimassa. Nousua oli yllättävän paljon. Osansa toki teki se, että auto oli valtavan löysä, siis tehoton, ja huohotti ja tärisi niistä nousuista. Lähes koko päivän jouduimme käyttämään enimmäkseen 2-vaihdetta että se edes jaksoi kulkea eteenpäin. Illalla Kalelle noustessa ei meinannut jaksaa enää 1-lläkään, ja muutenkin oli äänet ja olemus sen kaltainen, että sekä moottori, vaihdelaatikko että kytkin leviää hetkellä millä hyvänsä. Illalle olli muitakin suunnitelmia, mutta päätimme jättää auton hotellille parkkiin, koska se mitä todennäköisimmin olisi hajonnut käsiin seuraavien kymmenen ajokilometrin tai pienenkin vuorinousun myötä.

Vuokra-automme, ensimmäisellä jäähyllä

Seuraavalla kerralla koeajan auton ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista. Tuolla jos olisi lähtenyt vaikkapa käymään
Konyassa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se olisi hajonnut jo menomatkalla juuri sinne karuimmalle vuoristo-osuudelle, jossa ei toimi edes kännykkä (ja jossa sudet vaanivat 😉). PArhaimmassa tapauksessa olisi kestänyt puoliväliin paluumatkaa. Yhteensä ajoimme vain alle 200 km, joten ei sillä kauas olisi päässyt. Vuokra-autossa on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä se lisää ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia todella pajon. On muutakin kuin uima-ranta ja keskustan shoppailut. Tuon auton vuokraaminen meni niin, että kysyin tutulta ravintoloitsijalta, että tiedätkö kuka vuokraa meille huomiseksi auton 25 €:lla, ja hän haki ravintolasta vuokraamoyrittäjän. Yrittäjä kysyi vain haluammeko umpi- vai avomallin auton. Halusimme nimenomaan avojeepin. VAkuutukset, sopimukset yms oli ok, ja sovitut aikataulut ja summat pitivät, niissä ei ollut ongelmaa.

MAisemat olivat mitä upeimmat, niin kuin sääkin. Vuoristossa ajellessa tietysti pysähdyttiin Gözleme-paikkaan, ja nautittiin mieluiset ateriat. Eräs matkalaisista sanoi jopa, että koko viikon aikana parhaiten täyttävä ateria, vaikka all-inclusive-paketilla asuukin 4-tähden hotellissa 😉. Valokuvia ja videoitakin kertyi jokunen, hyviä muistoja niitäkin enemmän.

Ja kivaa oli. Kiitos matkaseuralle.

Pureskelevia kaloja

Alanya, Tophane ja turkkilaisen sandaalit 26.9.2017

Neljän päivän migreeniputki saattoi katketa tänään, vaikka onhan tässä vielä tunteja jäljellä tätäkin päivää. Huojentunut olen silti. Illalla otettu kunnon migreenilääkitys toi 15 tunnin unen, ja aamulla oli kiva herätä ilman näköhäiriöitä ja särkyä. En uskonut että voisi jatkua näin pitkään, joten en tietenkään ottanut mitään estolääkitystä. Tänään sain ostettua verenpainemittariin uudet patterit, ja tulos oli karua luettavaa. Verenpaine on korkeammalla kuin koskaan ennen, ja ellei palaudu tuolta niin lääkäri kutsuu. Vaan nyt on sentään nuppi suht oman tuntuinen, silmät samaan suuntaan, näkö tallella ja ajatuskin kulkee. Eilen menimme köysiradalla Damlatakselta ylös Kalen linnoitukseen. Tuuli puhalsi läpi hissikopin ja hieman keikutti, mutta kovasta tuulesta huolimatta ei se kovin paljoa heilunut. Tuon kokemuksen perusteella on varsin vakaa, hiljainen ja miellyttävä matkustaa. Hinta on 18 TL meno-paluu, ja 14 TL pelkkä meno.

YAmac Cafen aamiaista, kun osan olimme jo syöneet 26.9.2017

Perillä tulimme jonnekin linnoituksen reunalle, josta kävelimme merkattua kulkureittiä paljon pidemmästi kuin mitä saatoin ennakkoon arvata. Useille köysiradalla Kalelle tulijoille riittänee se linnoituksessa kiertävä reitti ja kukkulan yläosan nähtävyyksien kiertäminen, kun on jo riittävän uupunut olo. JAtkoimme siitä kävellen noin puoliväliin kukkulalta kaupungille vievää tietä, ja pysähdyimme Yamac Cafehen syömään. Mainoksen innoittamina tilasimme Aamiaispöydän (25 TL / hlö) kahdelle, meitä kun oli kaksi. Yli puolet pöytään tuoduista herkuista jäi syömättä, kun emme kerta kaikkiaan pystyneet syömään enempää. Pöytään tuli monen monta pientä kuppia, ja kahdesta ruokalajista piti kysyä paikan isännältä, kun en niitä tunnistanut. Toinen oli keltaista kurpitsaa hunajaliemessä, toinen oli vesimelonia hillottuna hunajaliemessä. Monin paikoin aamiaispöydän hinnat ovat nousseet 40 TL:aan ja joissain paikoissa yli senkin, mutta 25 TL paikkoja löytyy vielä, ja Yamac Cafe on yksi niistä.

Ylhäältä Kalelta 26.9.2017

Siitä jatkoimme Punaisen tornin suuntaan alas, käännyimme sisälle linnoitukseen, vanhan kaupungin pikkukaduille ja, sieltä laskeuduimme aikanaan muurien edessä olevalle rannalle uimaan. Ensimmäistä kertaa eläessäni kalat pureskelevat minua niin paljon kuin nyt purivat. Kun menimme rannalle, kuului jo muutamia kiljahduksia, mutta en ymmärtänyt. Näin vain että poukamaan parkkeeranneet puolenkymmentä isoa ja muutama pienempi laiva olivat ajaneet suurehkon pikkukalaparven ihan rantaveteen. Pikkukalojen perässä seuraa tietysti petokaloja. Nyt näimme kalan nimeltä saddled seabream, joka pureskeli sekä meitä että muita rannalla olijoita. Jokainen, joka meni veteen sai osansa kalan puremista. Toiset sanoivat että se syö vain kuollutta ihosolukkoa jalkojen pinnasta, ja toisilta lähti hieman enemmänkin. Koskaan aiemmin ei tällaista ole osunut kohdalle, mutta oletan että kalat olivat ajautuneet laivojen takia lahteen, ja innostuivat näkemistään uimareiden jaloista enemmän kuin tarpeeksi. Näimme myös n. 30 cm pituisen kalan, jolla oli pitkä yläleuka, sellainen miekkakalamainen. En kuitenkaan tunnistanut sitä varmasti, joten en nimitä sitä miksikään. Aiemmin kun olen tuossa lahdessa uinut, ei mitään vastaavaa ole tapahtunut. Tässä linkki kalablogiin.

Tänään ei tehnyt mieli uimaan, sen sijaan kävin syömässä jäätelöannoksen King's Kitchenissä, ja jouduin höpöttämään uuden työntekijän kanssa. Sen jälkeen oli projektina fillarin pumpun osto. 82 Sali PAzarista löytyi sekä 42 TL maksavia painemittarilla varustettuja pieniä käsipumppuja, että kunnon perinteinen jalkapumppu 22 TL. Sieltä löytyi myös sopiva setti hanan ja kasteluletkun molempiin päihin. Nyt onnistuu parvekkeen pesu helpommin, ja tuon suuttimen paineella voisi pestä naapurinkin parvekkeen, jos sille päälle sattuu. Vähän jos olisi pidempi letku, että ylettäisi nurkan taakse, niin voisi sillä pestä oman toisenkin parvekkeen. Siellä kun ei ole vesihanaa, niin sen pikkuparvekkeen pesu on hoitunut sangollisella tai kahdella kannettua vettä.

Appelsiinipuun alta, sivu 45.

Kohta alan valmistautua iltamenoihin, rentouttaviin sellaisiin, joten eipä tässä enempää tällä kerralla. Eräs tuttava kyseli Facebookissa, että valitse lähinnä itseäsi oleva kirja, ja kirjoita sivulta 45 ensimmäinen lause. Se kuulemma kuvaa rakkauselämääsi. Minulla kävi tuuri, kai. Koska en hennonut irottaa ekaa lausetta kokonaisuudesta, niin tässä viereisessä kuvassa on koko stoori.

Ai niin, appelsiinipuusta. Kun käsittelin appelsiinin siemenen paikallisen ohjeen mukaan, ja istutin sen parvekekukkaruukkuun elokuun alussa 2017, niin nyt siellä kasvaa kuvan mukainen pieni puun alku. Se on noussut pintaan poissaoloni aikana. Niin on noussut myös kymmenkunta sipulinalkua, jotka ovat syntyneet edellisten sipuleiden kukkien siemenistä. Nämäkin ovat ihan uusia, ja pienen pieniä. Mutta tuo ihan oma appelsiinipuu <3 . Mihinkähän sen istuttaisi? Vai annanko olla tuossa vielä jonkun aikaa...

Pikkuinen appelsiinipuuni alku 27.9.2017

Köysirata

Köysiratareissulta muutama kuva. Selityksiä tulee hieman myöhemmin, sitten kun migreeni loppuu.

Kotona taas

Kotona taas :)) . Sielu lepää, noin niin kuin kuvitteellisesti, ihan vaan siitä ilosta että olen taas kotona. Kroppa ei nyt ehdi levätä, sillä täällä on perjantaihin asti useampi tuttava, joita en ole nähnyt vuosiin. Tänään meni kaupungilla käytännössä koko päivä. Huomiseksi on ohjelmaa 08-21. Keskiviikkona saattaa olla tiedossa 60 km koko päivän pyöräretki vuoristoon ja sitten on enää torstai, joka sisältää taatusti "jotakin". Perjantaina nukun, ja jos ei nukuta, niin kirjoitan. Kirjoituksessa on hieman uusiakin tuulia, vaikka edelleen nämä blogikirjoitukset ovat tönkköjä ja jotain ihan muuta kuin tavallisen itseni näköisi. Joka tapauksessa elokuvan treatment lähtee huomenna postiin, kun sain lopulta jopa dialoginäytteenkin tehtyä. Ajatus alkoi juosta täällä niin paljon rennommin, ja ko näyte tuli lopulta suht helposti paperille, vaikka olin sen suhteen jo välillä jopa luovuttamassa. Ei kannata luovuttaa, ainakaan tällaisessa asiassa. Toinen runokirja ilmestyy joko joulu- tai tammikuussa, ja se on kahden naisen, kahden Johannan yhteistuotos :)) . Odotan innolla kokonaisuutta. Appelsiinipuun alta on kai käännettävä turkiksi, sillä se on herättänyt täällä paljon enemmän kiinnostusta kuin mitä osasin arvatakaan. Täällä runot ovat erityisessä arvostuksessa. Toinen kiinnostava seikka ovat Alanyasta otetut kuvat ja tieto siitä, että runot liittyvät Alanyaan ja täällä asumiseen.

Huomenna on uusi päivä, toivottavasti jo energinenkin. Myös kameran akku on ladattu, joten huomiselta saattaa tulla kuvia. Omat akut ovat vielä vähällä virralla varustetut. Viime yönä puoli kolmelta olin kotona, ja oli vähän vaikea saada unta tuntikausien matkustamisen ja bussissatorkahtelun jälkeen. Perinteiseen tapaan aamulla herätyskellon soidessa nukutti vahvasti ja oli päänuppi ihan riittävän sekaisin. Päivänvalossa näin myös reppanakuntoon kuivahtaneet ruusut, joten ensimmäiseksi leikkasin, lannoitin ja kastelin ne. Hyvähän tässä nyt on niitä käsitellä, kun sain tuotua Kekkilän kastelulannoitetta ja Biokilliä ruumalaukussa. Aamulla laukkua avatessa löytyi Biokilliä muualtakin kuin pullon sisältä, joten pesukone pääsi heti aamusta tositoimiin. Läppärin toimivuuden tarkistin jo aamuyöllä, ja totesin että Tukholmassa tehdyn turvatarkastuksen yhteydessä avoimeksi jääneestä suojakotelosta maahan nurkka edellä pudonnut kone toimii. Näytön toinen sarana on rikki ja läppäri / tuuletin pitää ylimääräistä ääntä, mutta toistaiseksi toimii.

Kirjoitus kangertelee, samoin kuin väsyneen ajatukset, joten unien aika. Hyvää yötä.

Passin voimassaoloaika

Päätin ottaa pienen riskin, ja passin 2 kk voimassaolovajaudesta huolimatta matkustaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja kysyä lentokentän poliisin toimipisteestä josko jotain on tehtävissä. Heillä on mahdollisuus tehdä ns. Kertapasseja, jotka ovat voimassa yhden matkan ajan. Hinta on noin 90 e. Tulin siis yöbussilla kentälle, ja kävelin ensimmäiseksi pankkiautomaatille nostamaan rahaa kertapassia varten, minä kun en Helsingin ja Istanbulin ryöstöjen jälkeen ole kuljettanut mukanani kuin enintään 50 e käteistä rahaa. Tähän asti se on riittänyt kun on voinut käyttää korttia. Nyt iski pieni hätä, kun S-pankissa onkin päivityskatko 08 asti. Juuri nyt! Voi sanonkominämikä. Lähden nyt joka tapauksessa käymään poliisiasemalla. On pieni ihme jos tästä vielä ehdin ensimmäiselle lennolle.

Poliisilla on asiantuntemusta ihan suoralta kädeltä. Sanoi heti, että matkaoppaan ja matkatoimiston opaslehtisessä oleva 6 kk tieto on erilainen kuin heillä. Sanoi, että 150 pv lähtöpäivästä laskien riittää. Siispä laskimme päivät, ja passini riittää juuri sopivasti. Hän opasti, että tarkista vielä lentoyhtiöltä. No, Turkish Airlinesin toimisto ja palvelutiskit olivat kiinni. Googletin turkiksi, ja valtion sivuilla oli selvät päivämäärärajat eri tilanteisiin. Jihuu. Näköjään KAIKKI kannattaa varmistaa valtion sivuilta, myös kotimaisen matkanjärjestäjämme jakama tieto. Olen jakanut itsekin sitä väärää tietoa eteenpäin. Siispä korjataan: Turkkiin turistiviisumilla matkustaessa passin tulee olla voimassa 150 pv maahan saapumisesta. Oleskeluluvan kanssa päivämäärärajat olivat erilaiset, enkä niitä nyt muista enkä ehdi etsiä uudelleen. Gov-kirjaimista osoitteen yhteydessä tunnistaa valtion sivut. Kannattaa katsoa sieltä.

Tarkista passi

Mitä kokenut matkaaja tekee aina riittävän ajoissa ennen matkalle lähtöä? Tarkistaa passin löytymisen ja voimassaolon. Entäpä stressaantunut ja perhehuolista ärsyyntynyt satunnainen matkailija? Ihan vaan vahingossa tulee vilkaisseeksi passia muutama tunti ennen lähtöä. Kun siinä rauhallisesti ja matkasta jo ennalta nauttien antaa silmien lipua pitkin passin pääsivun pintaa on "ihan kiva" huomata sellaiset sivussa olevat pienet numerot kuin 28.02.2018. Niin, siinähän se passin viimeinen voimassaolopäivä komeilee. Ensi vuonna helmikuussa. Ja nyt eletään syyskuun loppua. On siis 5 kuukautta aikaa uusia passi. Hetkinen, hetkinen... Kuinka voisin kuvata sitä tunnetta, kun pieni numero 5 räjäyttää tajunnan? Lasken varmuuden vuoksi kuukaudet uudelleen, ennen kuin lasken kauhusta alleni, kuvaannollisesti. Viisi kuukautta ja helvetillinen paniikki siitä tiedosta, että passin tulee olla voimassa vähintään 6 kk Turkin matkan päättymisen jälkeen. Kyseinen ehto on täytyttävä jotta rajatarkastuksesta pääsee läpi, jotta pääsee maahan.

Mitä vaihtoehtoja jää?
1. En lähde matkalle nyt, vaan hankin ensin uuden passin ja ostan sen jälkeen uudet lennot, koska näitä edullisia lentoja ei voi enää peruuttaa eikä siirtää. No ei näin lyhyellä varoitusajalla voi muitakaan siirtää.
2. Lennän Helsingistä Tukholman kautta Istanbuliin, ja kokeilen pääsenkö puhumalla tai armosta sisälle maahan, sillä onhan kyseessä vain pari pientä kuukautta matkan päättymisen jälkeen, ja sentään neljä pitkää kuukautta ihan ok...
3. Lennän Istanbuliin ja jos en pääse passilla sisälle, niin anon turvapaikkaa ihan millä tahansa verukkeella...
4. Keksin jonkun keinon viime minuuteilla.

Eh, huomenna tiedätte miten asia hoidetaan, tai ei hoideta. Tunti sitten pelkäsin joutuvani sairaalaan aivoverenkierron häiriön takia. Oli aika pirullinen päänsärky, ehkä vähän verenpaine koholla ja yhtään ei mikään stressannut tai ottanut päähän. Luojan kiitos oli kyse ainoastaan migreenikohtauksesta. Sekin kun on kiva lentokaveri, jos nyt edes lähden lennolle. Tässä kohden aviomiehestä olisi hyötyä. "voisitko järjestää tämän asian, käyn sillä aikaa shoppailemassa matkasuklaat"...

İntuitio sanoi, että jotakin hankalaa ja raskasta tapahtuu. Miksi aina minulle, onhan täällä muitakin?

Matkalla taas

Matkustamisen ja monen muunkin asian vuoksi saattaa olla että päivityksiä ei tule ihan joka päivä, ennen kuin elämä Alanyassa asettuu taas omiin uomiinsa. Laukut on pakattu ja periaatteessa matka on alkanut, vaikka en vielä olekaan lentokoneessa. Omituista tässä hetkessä on stressin ja väsymyksen määrä. Asiaa pohdittuani voin vain todeta, että itseni vuoksi joudun perumaan erään lupaukseni. En jaksa vastenmielistä ja hänen tuhotöidensä maailmaa, enkä mene sinne marraskuussa uudelleen. Kun se ihmisen kaltainen ei ole 43 vuoteen pystynyt olemaan minulle isä, niin minkä ihmeen takia minä antaisin ympäristön painostaa minua siihen, että teen jotakin äärimmäisen kuluttavaa ja turhaa vain siksi, että joku muu olisi tyytyväinen. Hitot kenenkään toisen miellyttämisestä, kun se suhde on epäaito. Koska hän ei ole ollut isä näin pitkään aikaan, en minäkään ole ollut hänen tyttärensä. Viimeiset isämäiset muistikuvat ovat ajalta jolloin olin 7 v. Tässä vaiheessa on jo myöhäistä teeskennellä sitä. Tuo mies vain haluaa hyötyä kaikista ympärillään olevista, ja niitä joista hän ei voi hyötyä hän alistaa ja nöyryyttää ihan loppuun asti, todennäköisesti vielä haudastakin.  En ole niin hullu enkä tyhmä, että antaisin kahden vieraan ihmisen uuvuttaa itseni ja käyttää ammattitaitoani ja suhteitani nyt, kun he lopulta minua tarvitsevat. Siihenhän "ympäristö" yrittää painostaa.

Tänään eräästä seurakunnasta kysyttiin, että haluaisinko olla mukana käynnistämässä naisille suunnattua voimaannuttavaa tanssiryhmää... Juu, kun ensin kerään voimia kaiken tämän jälkeen. Mutta tiedän, että muutama päivä kotona kaikessa rauhassa, ja olen taas enemmän oma itseni. Tuo tanssiryhmä on erittäin mielenkiintoinen projekti, ja tarpeellinen, monille naisille tarpeellinen.

Nyt hyvää yötä, ja jatkan aikanaan. Ehkä huomenna ja ylihuomenna jne tulee jotakin ulos.

Ihana kivi

Kirjapaketti tuli, ja signeerattuja kirjoja on postitettu eri puolille Suomea. Näyttää että seuraava kirja valmistuu marraskuun aikana. Ja sitä seuraava helmikuussa. Olen tyytyväinen tuohon aikatauluun. Olen myös täysin väsähtänyt kahden tanssiryhmän ja yhden kuntojumpparyhmän ohjaamisesta. Opettaja, jota sijaistin kuntojumpassa, sanoi ennakkoon että ryhmäläiset ovat erittäin kovakuntoisia. Ohjasin siis niin kovan tanssillisen jumpan kuin pystyin 😁 enkä ollut ainoa väsähtänyt. Tuntien jälkeen tuli vielä leivottua kesän viimeiset raparperipiirakat, ja syötyä enemmän kuin on järkevää, ja nyt on täyteläinen ja raukea olo. 04 herätys tältä aamulta alkaa tuntua unettavana nukkumisen kaipuuna sekin. Vielä suurempi on auringon ja lämmön kaipuu. Tuttava Alanyasta kertoi lämpömittarin näyttävän +35 C. Voin kyllä kuvitella kuinka kroppa lepää ja rentoutuu siinä lämmössä. Merivesihän alkaa jo vähitellen jäähtyä, mutta on se silti sopivasti uintilämpöistä vielä pitkään.

Eräällä tutulla ja suht läheisellä miehellä on merkillinen vaisto. En taatusti ole sanonut hänelle milloin palaan, eikä hän näe sitä mistään, mutta otti yhteyttä kun jotenkin taas hahmotti, että olen tulossa. Toiselta, joka on luvannut auttaa aina jos apua tarvitsen, kysyin voiko hän selvittää onko Atlasjetillä varmasti juuri nyt ja kaikkina vuorokaudenaikoina lentokenttäkuljetuspalvelu myös Alanyaan, kuten he nettisivuillaan mainostavat. Tulee mieleeni ne pari kolme kertaa, kun olen viettänyt yllättäen yön Antalyassa siksi, kun kuljetusta ei mainokseta huolimatta ollut. Hän soitti Atlasjetin palvelunumeroon, ja pyysi minulta tietoja matkalipustani.  Sieltä vakuutettiin, että myös aamuyöllä toimii maksuton kuljetus Alanyaan. Alanyassa kuljetus päättyy linja-autoasemalle, ja siitä jatkan loppumatkan taksilla. Tuo herra olisi varmaan tullut viemään kotiin asti, mutta entinen heila on entinen heila, eikä sellaisen kanssa kannata leikkiä. Olen kai jotenkin poikkeuksellisen lyhytpinnainen, mutta johtunee väsymyksestä, tästä älyttömän kiireisestä ajasta, ja kuukauden erityisen sosiaalisesta jaksosta.  Asia korjaantuu kun saa taas olla omissa oloissaan ja kerätä voimia.

 Alanyassa alkoivat tänään jazz-päivät. Olisipa ihanaa istua siellä meren rannalla leppoisan lämpimässä illassa upeita artisteja kuunnellen. Ehkä aikanaan taas uudelleen. Nyt on tätä mitä on.

"Ihana kivi
kuumalla rantahiekalla.
Ihana kaukaa, rosoinen läheltä.
Polttaa kädessä.
Olenko edelleen ihastunut,
vai heitänkö pois?
- Johanna"

Rovaniemellä

Tulo ei mennyt ihan yhtä täydellisesti kuin

Strömsössä, tai sitten tämä meni juuri niin kuin pitikin. Matkalla valmistauduin tapaamiseen, katselin maisemia ja teiden reunoilla ruokailevia poroja, nukuin hetken ja selvitin jatkoyhteyden määränpäähän. Vaihdoin Rovaniemellä bussia, pääsin sujuvasti perille, tapasin henkilöt joita tulin tapaamaan, ja laukusta lukulaseja etsiessäni tajusin jättäneeni ne Oulu-Rovaniemi bussiin. Hyvä etten saanut nauruhepulia enkä hermostunut. Lähellä oli molemmat. Sen sijaan jatkoin palaveriamme ilman mitään laseja.

Olin Napapiirillä keskustelemassa elämysmatkailusta ja siihen liittyvästä omasta työpanoksestani. Palaverin jälkeen etsin kävelykadulla jotain kiinnostavaa ruokapaikkaa, mutta en nähnyt. Siis konkreettisesti oli haasteellista lukea firmojen tekstejä. Ei tullut pysähdyttyä mihinkään, ennen kuin tuli vastaan yksinään ja aution näköisenä risteyksessä kököttävä ScanBurger. Arvelin etten ole koskaan syönyt heidän hampurilaistaan, joten kävelin ovesta sisään. Minusta ei tule kanta-asiakasta, sillä Hese on mieluisampi. Samalla kun söin, tajusin että bussifirmalle voi soittaa ja kysyä lukulaseja. Löytyivät, ja kävelin bussifirman toimistolle hakemaan lasit. Toimistolla oli viimeisen päälle kiireinen, tai vaan löytötavaroihin tympääntynyt virkailija, joka huuteli toimiston takanurkasta neuvoja siihen, kuinka lasini löydän. Hassu heppu. Nyt näen taas lukea ja näprätä kännykkääkin. Onneksi löytyi ja onneksi oli aikaa hakea ne pois. Yllättävän paljon elämää helpottavaa kun näkee.

Rovaniemeltä ei kuitenkaan tullut kuvattua

videoita tai kuviakaan, kun keskustassa oli harmaata ja tyhjää, siis vähän ihmisiä tai houkuttavia kuvauskohteita. Onhan täällä, ei vaan osunut kohdalle. Matkalla linja-autoista ja henkilöautosta näin vaikka mitä kivaa, jota olisin halunnut kuvata, vaan eipä niitä voinut pyytää pysähtymään. Joskus toisella kerralla.

Olen kuullut ja lukenut koirista, jotka haistavat perheensä jäsenistä tai potilaista erilaisia sairaudellisia asioita. Juniorin koira on haistavinaan jotakin mielenkiintoista minun hengityksestäni. Tänäänkin se nuuhki pitkään ja aktiivisesti,  niin kuin haluaisi kertoa jotakin. En vain ymmärtänyt mitä se haluaisi kertoa. Aiemmin vastaavaa ei ole ollut. Toinen koirista "vahtii" hengitystä, ja hermostuu heti kun hengittää huonosti tai yskii tms. Rouva, jonka luota tulin tänne pohjoisempaan, käyttää normaalisti öisin ylipainehengityslaitetta. Kun koira jokin aika sitten söi ilmaletkun rikki, nukkuu rouva nyt ilman laitetta. Kehotin häntä hakemaan uuden letkun oman terveytensä vuoksi. "En tarvitse, kun koira koskettaa tassulla kasvojani, jos minulla on hengityskatko" totesi hän. Sellaisia apulaisia.

Samalla kun tämä jatkon kannalta tärkeä palaveri on ohi ja alkaa asteittainen siirtyminen kohti Alanyaa, alkaa matkakuume nousta. On ihana päästä taas kotiin ja omaan rauhaan, vaikka oli tosi ihana viettää aikaa lasten, sukulaisten ja ystävienkin kanssa. Tanssitunteja on vielä huomenna, olettaen että pääsen täältä ajoissa sinne 😁 pääsen pääsen, ellen sössi bussien vaihtoja. Sen jälkeen alkaakin pakkaaminen, ja optikon kanssa lasiasian järjestely.

Bussissa istumista

9 tuntia bussissa tuntuu jo päivän työltä. Siinä ajassa pääsee Kirkkonummelta Ouluun, jossa on pieni tauko ennen kuin saan istua bussissa reilut kolme tuntia lisää päästäkseni Rovaniemelle. Matkalle otin lukemisesta, vaikka se on mahdollista vain pienissä erissä. Eilen rouvan kanssa eksyimme Espooseen, ehkä siksi kun minä ajoin, ja sieltä tarttui mukaani 2 €:lla myynnissä ollut Jaakko Selinin Jaakon matkassa reissukirja. Hänen tv-ohjelmansa ja tuo kirja ovat yhtä lähellä toisiaan kuin aurinko on kuuta. Odotin jotakin ihan muuta kuin mitä kansien välissä oli. Vähä vähältä lukien ehdin lukea koko kirjan, ehdin myös nukkua, rikkoa silmälasit (😰😭😮), pyytää junioria etsimään vanhat lasit sekä tuomaan ne ja kanahampurilaislohtuateria bussin pysähtyessä erään pikkukaupungin kohdalla. Ja tuo ihana juniori etsi lasit ja toi ne. Vaan ei niillä näe enää kunnolla, ja siksi ne ovatkin vanhat lasit. *ruma sana* nyt on sitten ostettava kaksiteholasit, ja saan ne toivottavasti sitten marraskuussa kun palaan Suomeen. Ja millä laseilla katselen maailmaa tämän väliajan, esim lentokentällä lähtötauluja ja kaikkea kauempana kuin metri tai pari olevia kohteita? Olisiko vaaleanpunaisia laseja vielä jossain myynnissä, sellaisia ruusunpunaisia? Tulisi tarpeeseen.

Ainakin kaksi päivää olen taas kännykän netin varassa, sen, mitä en ole vieläkään vaihtanut parempaan. Huomenna mitä todennäköisimmin jaan kuitenkin Rovaniemeltä jotakin kuvia tai videoita. Napapiiri tulee ylitettyä ja lentokenttäkin nähtyä, tosin en tiedä ehdinkö pysähtyä ja mitä voi kuvata. Aivan varmasti jotakin voi kuvata.

Istun sohvalla ja katson Game of Thronesia samalla kun yritän rentouttaa itseni yöunille. Ei ole ihan fiksu yhtälö...

En pysty enkä kykene

Energiaa niin kuvista kuin muistoistakin

Hei, tänään on luontevaa aloittaa myös blogin kirjoitus näin, koskapa on tullut lähetettyä monelle asuntoa etsivälle ihmiselle kyseisellä sanalla alkava asuntotarjous. MIelenkiintoista on se, että vaikka KIrkkonummelta pääsee junalla 30 minuutissa ja bussilla 45-55 minuutissa Helsingin ydinkeskustaan, niin kukaan ei halua tänne asumaan. Silti Myyrmäestä, Espoon keskuksesta tai Maunulasta 45 min työmatka-aika on ihan normaalia ja ei tunnu pitkältä, vaikka sen ajan kököttääkin autossa istuen, liikennevaloissa tai ruuhkassa. Vuokralaisen löytymistä ei auta edes se, että vuokra on vain 250 € / kk peruskalustetusta huoneesta, sis. yhteisten tilojen käytön sekä veden ja sähkön. Tuli mieleen ALanya ja Mahmutlar. Kaikki haluaisivat asua Kleopatrarannalla, jokut hyväksyvät Keykubat-rannan, muutamat vaivautuvat jopa Kesteliin, mutta juurikaan kukaan ei halua Mahmutlariin. Vaan ajattelepa, jos jokainen saisikin asunnon sieltä mistä haluaa, niin pääkaupunkiseudullakin olisi sekä pilvenpiirtäjiä että tyhjiä alueita. Samoin Kleopatraranta olisi täynnä korkeita kerrostaloja ja ihmisiä, sekä lumonsa ja kauneutensa menettänyt. Ihmiset ovat mielenkiintoisia.

Päivä on aamukuudesta aina tänne klo 23 saakka ollut koko ajan tekemistä, menemistä, ajamista ja vaikka mitä. Nyt väsyttää, vai sanonko että taas väsyttää. Aamulla olen jo menossa kohti Lappia, ihan toisenlaiseen maailmaan ja tilanteeseen. Rauhaa ja lepoa kaipaa sekä keho että mieli. JOtenkin olen vaan niin älyttömän väsynyt tähän kaikkeen juoksemiseen, taisteluun, selvittelyyn ja hyväksikäyttäviin ihmisiin, että kaipaan pois täältä. Vajaan viikon kun vielä kestää menoa ja meininkiä, niin sitten on tilaa lepäämiselle ja voimien keruulle. Nyt se tulee tarpeeseen. Niin aurinko, lämpö, valo kuin merikin; erityisesti lämmin ja kirkas meri.

VAjaan tunnin olen tässä jo tuijotellut ruutua, siis tätä blogia kirjoittaakseni, mutta olen niin väsynyt ettei kirjoittamisesta tule mitään. Ajatus ei kulje, hyvä kun silmät liikkuu. Voi olla kortisolin puutettakin, juu, mutta voi olla ihan tätä liiallista elämänrumbaakin. Hyvää yötä.

Täysi väsymys, nyt

Alanya-energiaa kuvallisessa muodossa

Jälkiruoaksi hain lähikaupasta 2 vadelmamunkkia ja 120 g Royal-suklaalevyn, ja nyt jaksaa taas. Päivä oli harvinaisen
rankka, ja voimat tuli kulutettua ihan loppuun asti. Tänään ei kuitenkaan ole enää ollut "sellainen" huono olo, joten oletettavasti isämunuaiset käynnistyivät itsekseen. Senkin vuoksi on aihetta pieneen juhlaan, munkilla ja suklaalla. Kirkkonummella aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja keltavihreät koivut loistavat ilta-auringossa. Fiilis on taas aika hyvä, osin siksi että olen saanut konkreettista näkyvää jälkeä aikaan, osin siksi että emme menneet käymään (myrkyttämään itseämme) vastenmielisen luona, ja osin päivän yllätysvieraiden vuoksi. Ilta on vielä nuori ja kiva tapaaminen on tiedossa, joten hyvä sunnuntai, ellei jopa tosi hyvä.

Alanyan kaupungin Facebook-sivujen bannerissa pyörii Jazz-päivien mainosvideo. Siinä esiintyvät kaikki neljä festareiden muusikkoa / orkesteria. Kaiholla katselin ja kuuntelin. Viikon päästä Alanyassa oleville on tarjolla upea musiikillinen kokemus. Ja tanssillisestikin konsertit ovat ok, jos on oma pari ja asfaltilla tanssimisen kestävät kengät. Swingiä ja lindyä voi ainakin tanssia... hiukanko olisin onnellinen lindyhoppari-viejästä 😍. Vaan eipä taida kuulua minun kohtalonpolkuni perusvarusteluun *hah*. Zeybekit ja halayt ovat sitten ihan toinen juttu. Niin, marraskuun kahdella ensimmäisellä viikolla on Jyväskylän kansalaisopistolla ohjelmistossa tutustumiset turkkilaisiin tansseihin, ja kurssilla mennään nimenomaan zeybek- ja halay-tansseja. Marraskuussa Jyväskylässä on myös viikonlopun intensiivikurssi kyseisistä tansseista. Tuolle viikonloppukurssille ovat tervetulleita kaikki (Yli 10 v lapset vanhempien seurassa).

Alanya-energiaa

Alanyan naistenrannalla on tilastojen mukaan vieraillut arkipäivisin 300 naista ja viikonloppupäivisin keskimäärin 500 naista. Rannalla on yrittäjä, joka on vuokrannut rannan maakunnalta, ja yrittäjä saa tulonsa ruokaostoista ja aurinkovuodemaksuista. En tiedä ovatko bussikuljetukset yrittäjän maksettavana vai maksaako maakuntahallinto ne, mutta pikaisella laskutoimituksella kyseiset kävijämäärät eivät ihan riitä. Joko sinä olet käynyt tutustumassa uuteen rantaan. Itseltä sekin on vielä projektivaiheessa. Aika moni muukin on vielä suunnitteilla. Suunnitelmat eivät lopu, vaan aika ja voimat saattavat loppua aiemmin. Itsestä vain tuntuu mukavalta ja elämältä, kun on asioita vireillä ja eri vaiheissa. En millään pystyisi sohvaperunaelämään, ja onneksi ei tarvitsekaan.

Alanyasta ei ole kuulunut kenestäkään mitään ainakaan pariin viikkoon. Jotenkin on sellainen mututuntuma, että niinköhän maltan lähteä sinne Adanaan ollenkaan 😁. Kun olen Alanyassa vain reilun kuukauden, niin jokainen päivä tulee tarpeeseen, ja tarkkaan käytettyä. Jollei muuta tärkeää ole, niin merenrannalla istuminen ja huolien purku, energian kerääminen marraskuun pimeyttä ja kylmyyttä varten. Toinen jalka on jo menossa rannalle, toinen yrittää pitää kiinni maanpinnalla. Joka tapauksessa aamulla kuudelta on herätys, ja ensimmäinen ohjelmanumero on pullataikinan teko ennen kuin lähdetään rouvan kanssa ajelemaan Riihimäelle pikavierailulle. Sieltä on suht rivakasti tultava takaisin Kirkkonummelle, josta Helsinkiin, josta Rovaniemelle. Revontulet, oikein räiskyvät ja energiset revontulet jos saisi nähdä, kiitos.

Isompi lentokone tuli juuri jostain syystä suht matalalta yli. Olemme sillä reitillä, mistä koneet laskeutuvat Helsinki Vantaan lentoasemalle, kun tulevat tietylle kiitoradalle. Heti kutitti jakapohjia siihen malliin, että kohta pääsee kotiin. Jos joku innostuu uusista autoista ja autokaupoista, niin minä lentokoneista ja lentoasemista :)) . Lennokkaita unia. 

Vielä voi yllättyä 50-vuotiaanakin

Mummo halusi mökille, joten täällä istun minäkin. Olen tainnut ennenkin sanoa, että suurin osa mökkipaikoista ja mökeistä ei ole minun juttuni. Ei ole tämäkään. Oman raskautensa tekee tässä päivä kolme järkyttävää kohtausta. Ensimmäinen oli biologisen isäni kanssa, jonka kanssa en suostunut lähtemään mukaan hänen hulluihin höpötyksiinsä, jotka alkoivat heti hoitokodille mennessä. Heti ensimmäiseksi kysyy, että onkos tyttö saanut ikinä oikein kunnolla munaa. Sanallinen arkkuni aukeni välittömästi, ja lupasin että on viimeinen kerta hänen elinaikanaan kun tulen häntä katsomaan. Vaimolleenkin käyttäytyi erittäin loukkaavasti ja halventavasti. Vaimo vaan hiljaa sietää, vaikkei mies ole koskaan edes halannut häntä, hänen pankkitiliään siitäkin edestä, ja kaksin käsin. Hän käyttää vaimoaan hyväkseen, saa hyvän elintason lomamatkoineen ja omine erillisine asuntoineen.

Toinen järkytys liittyi heidän lomamatkoihinsa. Rouvan kanssa katselimme lomakuvia Kyprokselta ja Turkista, kun minulle esiteltiin matkalla mukana ollut nainen, jonka kanssa tuo äijä oli loman aikana harrastanut seksiä, ja kehuskellut siitä vaimolleen. Katsoin tätä kakkosvaimoksi nimettyä uudelleen, kun siinä oli jotakin tutun oloista. Pääsi muutama kirosana, kun tunnistin hänet siksi samaksi naiseksi, joka liimautui seuraani 2016 lentokentällä, Alanyaan mennessä. Sama nainen, joka jätti ravintolassa laskunsa maksamatta, niin että ravintola myöhemmin yritti pakottaa minut maksamaan sen muijan ryyppylaskun. Piti ihan kuvista tarkistaa... Sama nainen, suomalainen.

No, äijän asunnolla siivosimme, ja rouva esitteli valokuvataulua äijän sukulaisista... Taulussa ei ollut montaakaan hänen sukulaisensa kuvaa, mutta löytyi lapsuudenkodistani varastetut valokuvat. Siinä "hänen sukulaistaulussaan" oli äidistäni, äidin siskosta, ja serkuistakin parhaat kuvat, sekä pari vihkikuvaa hänestä ja äidistä. Meille lapsille hän ei ole jättänyt mitään valokuvia äidistä, vaan on aikanaan käynyt ilman lupaa varastamassa ne kaikki, samoin kuin kaikkien lasten kaikki lapsuuskuvat. Sen jälkeisistä avioliitoista ei ollut esillä kuvia, eikä nykyisestäkään... Karmeaa oli myös salakuvat minusta ja siskosta. Rouva on ihana, kiltti ja päätti palauttaa lapsille lasten kuvat. Sisaruksenikin saavat aikanaan palan omaa lapsuushistoriaansa valokuvamuistojen muodossa. Mietin kyllä moneen kertaan, että millaista elämä olisi ollut, jos biologinen isä olisi normaali, ja jopa isä, eikä tuollainen sekopäinen auervaara, joka kehittää itsestään useampia valokuvaesittelykansioita selkeästi naistarkoituksiin, ja alistaa ja halveeraa kaikkia kanssaan tekemisissä olevia naisia. Ehkä nyt on tullut aika puhua näistäkin asioista entistä avoimemmin. Ja jos kuoleman jälkeen on olemassa helvetti, on äijä ansainnut ainakin tutustumiskierroksen siellä, näin jälkikasvun näkökulmasta. Enkä ole todellakaan kertonut kuin pienen osan sen toilauksista. Todennäköisesti en myöskään tiedä kuin murto-osan kaikista hänen tekemistään karmeuksista. Suomessa vaan ei puhuta mitään, hyssytellään ja piilotellaan. "Ei täällä ole mitään ongelmia väkivaltaisten miesten kanssa. "

Että sellaista. No, positiivistakin on ollut. Ymmärrän rouvaa ja rouva minua. Lisäksi on tullut rouskuteltua luomuomenia suoraan pihapuusta, ja unelmoitua jo lähestyvistä lennoista. Ei ole kauaa enää. Jaksaa jaksaa. Jee. Ja olen väsynyt mutta onneksi en vieläkään saanut mitään infektiota ympäristöstä. Jee sillekin. Alkuviikosta pääsen pohjoiseen, ihanaa.

Suursiivousta

Siivouksellisesta tehopäivästä ja vielä saunomisestakin on selvitty hengissä, sekä minä että 80v mummo. LIsäksi pieni ja niin suloiselta näyttävä karvaturri, hirvittävän kova talutushihnan vetäjä ja rempoilija, kesti hänkin iltalenkin mummoa paljon tiukemman tätin komennossa. Menomatkan puolivälin jälkeen ei remponut eikä vetänyt, mutta veikkaan että aamulenkillä, jolloin minä vielä nukun, vie karvaturri mummoa taas talutushihnan jatkona melko lailla reippaasti. Tänään on myös etsitty vuokralaista, myyty autoa, käyty rautakaupassa ja asennettu uusi tilanjakaja / näköeste ja ihmetelty tämän paikkakunnan kiharaista asemakaavaa, syksyiseltä näyttäviä maisemia sekä syöty kesän viimeiset jäätelöt ulkona.

Ilta viileni jo niin rajusti, että tuntuu ihan lähestyviltä yöpakkasilta. Palelee pelkkä ajatuskin. Useilla ystävillä ja tuttavilla on lentoliput hankittu ja ihan kohta suunta kohti aurinkoa ja kesän viimeisiä +30 C lämpötiloja. Naureskelin facebookin viestejä lukiessani, että on useita kavereita, joita en näe Suomessa, mutta tapaan jälleen Alanyassa. Kiva. Elämän pieniä iloja :)) .

Huomennakin on tiedossa siivousta, vastenmielisen tapaamista, sienimetsäreissu ja rotajahtia mökillä. Yäk... Tänään vaikein jahti oli omien, ruskeiden silmälasien metsästys vieraassa, ruskeavoittoisessa asunnossa. Etsittiin jopa saunalta, mutta modeemin vierestähän ne löytyivät.

Kenelläköhän oli tarve löytää modeemin pohjasta wifin salasana B) . Ja siksipä nyt toimii läppärikin netissä.

Alanyassa alkaa kohta kouluvuosi, ja muksut lähtevät taas liikkeelle kahdessa vuorossa. Osa koululaisista on aamuvuorossa ja osa iltavuorossa, koskapa  koulutiloja ei ole tarpeeksi. Mitään Suomen kaltaisia megasuuria koulukeskuksia ei ole, vaan kouluissa kerrallaan paikalla oleva oppilasmäärä pysyy kohtuullisempana. Omista junioreistani tiedän sen verran, että iltavuoro ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Joillekin muksuille se sopii. Tässä eräs koulutukseen liittyvä uutinen ja eräs vanhemman mallinen luokkahuone.

Nyt väsyttää ihan pohjia myöten ja särkee päätä, joten minulle riittää kirjalliset rustailut tältä erää. Aurinkoista viikonloppua.

Vastenmielistä mutta kohteliaisuuspakko

Pientä reissuähkyä on jo havaittavissa, vaikka vasta pari päivää sitten aloitin näiden 15 matkalipun käytön. Yöllä ehdin nukkua 7 h yhdessä tutussa paikassa. Aamulla matkalaukku, olkalaukku ja treenivaatekassi mukana loikin kohti tanssisalia, ja mutisin hieman matkalaukun painoa. Vaikka tämä on pieni laukku, on sisällä taas niin paljon tavaraa kuin 80 kg painoinen nainen laukun päällä polvillaan painaen saa laukkuun mahtumaan. Epäilin jo vetoketjun kestävyyttä, mutta on se tähän asti kestänyt. Onneksi puolet laukun sisällöstä jää sinne minne olen nyt menossa. No, tekstiä julkaistessa olen täällä jo, ja laukkukin kesti, tavarat samoin. En tainnutkaan kertoa, että laukussa oli mm. pyyhkeisiin käärittyjä astioita. Unohtui kyseinen juttu sulkemisvaiheessa 😂.

Voinnista lyhyesti. Kortisonit loppuivat eilen, ja olo on tänään ollut ihan eri maailmasta, Karmea lyhyesti sanottuna. Jos "karmeus" vähenee ja loppuu lähi päivinä, on kakkukahvien paikka. Ellei lopu, on parasta käydä Terveystalolla lääkärissä hakemassa seuraava kuuri ohjeineen. Nyt vaan odottellen, toivon ja siedän oireet. Mutta kirjoittamisiin keskittyminen on nyt haasteellista, kun oma tila ja valo puuttuu. Kohta helpottaa niiltä osin. Nyt naputtelen tätä hsl:n junassa 😅. On puitteet kohdillaan... Hups. Junalta suoraan hoitokotiin, jossa kuulemma odotettiin käyntiäni. Voimia heille, jotka jaksavat hoitaa tuotakin helkutin hankalaa herraa, viinalla ja ties millä päänsä pilannutta... Sain sitten kasvoilleni inhaa rasistista paskaa, saman hullun minuun kohdistamia seksikuvitelmia, harhaisia puheita sekä nykyisen vaimonsa karmeaa mitätöintiä ja alistamista. Biologisen isän tapaaminen, vielä hänen laitosvuoteellaankin, on yksi elämäni epämiellyttävimmistä asioista. Yli 35 v sitten jo aloin toivoa, että ehkä Luoja korjaa hepun jonnekin helvetin riemuihin. Ei ole vielä ehtinyt. Ja huonolla tuurilla ehdin sinne itse ensin...

Jos, hhmm, ei jos vaan kun tuota taustaa vasten miettii, niin pääsee vähän perille siitä miksi en halua päästää ketään miestä pilaamaan elämääni. Ja tähän liittyen ihan "pieni" pulma on ilmassa taas, nimittäin kysymys naimisiinmenosta. Kun palaan Alanyaan, joudun taas vastakkain tuon kysymyksen kanssa. Raskas huokaisu pääsee siksi, että en osaa päättää onko se mitä saisin minun hyvinvoinnilleni parempaa kuin yksin eläminen, ja kaikki sen edut. Ja jos sanon ei, loppuu tämäkin ihmissuhde kokonaan. Loppuu myös kaveruus. Tietyssä mielessä elämä on yksiselitteisen helppoa. Otat tai jätät. Mutta... Sitten tulee miettineeksi tuo helpon ja suoraviivaisen toiminnan monia mahdollisia liitännäisiä, kunnes se suora viiva on yhtä selkeästi nähtävissä kuin muurahaisten polku sankan heinikon sisällä. Keep it simple, pidä se yksinkertaisena sanotaan. Mutta kun mutta kun mutta... Miten minun ajatuksenjuoksuni saa vaimennettua, muuten kuin nukkumalla. Silloin ne ovat kyllä hiljaa, mutta odotas kun on päivä, tsi hereillä olo, ja puhutaan parisuhteesta. Yhdestä suorasta ajatuksesta, pisteestä A pisteeseen B, tulee hetkessä kuin Tukholman metrokartta. Moniulotteinen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen opetettiin jo lukiossa, joten miten ihmeessä sen kaiken voi kutistaa tai unohtaa ja yksinkertaistaa simppeliksi.

PAikasta riippumatta, vai...

Minun paikkariippumattomuus-paikkani 😁

Paikkariippumattomuus on sana josta moni lifestyllkouluttaja ja -yrittäjä puhuu paljon. Jollain tavalla se on myös muotisana, tuosta suuresta käyttömäärästä päätellen, sekä siksi, että kuulemma joissakn piireissä on hienoa ja tavoittelemisen arvoista saada järjestettyä elämänsä ja työnsä niin, että oikeasti on paikkariippumaton. Lifestyleyrittäjyyskin on tämän ajan ammatti, enkä edes kunnolla tiedä mitä se tarkoittaa. Netin mahdollisuuksien kasvaessa on valtavan paljon sellaisia yrittäjyyden ja työn tekemisen muotoja, joita ei ollut vielä muutama vuosi sitten. Hyvähän se on, antaa asioiden kehittyä ja työelämänkin. Aina löytyy joku, joka innostuu uusistakin mahdollisuuksista ja kokee ne omakseen.

PAikkariippumattomuus on sitä mitä minä koko ajan rakennan omassa elämässäni, tavoite, johon pyrin. Ihan täysin en vielä ole tuossa asemassa, varsinkaan liikkuessani pitkin SUomea tai liikkuessani pitkin TUrkkia. Tärkein mitä tarvitsen joka paikassa on nopea nettiyhteys. Ja varmatoiminen. Nopeita mainostetaan, koko maan kattavuuttakin mainostetaan, mutta vieläkin SUomessa liikkuessa olisi hyvä olla ainakin kaksi eri mokkulaa mukana, siinä toivossa että edes jompi kumpi niistä toimii kyseisellä paikkakunnalla edes kohtuullisen nopeasti. Aiemmat mokkulat olen tosin jo heittänyt roskiin, kun oletin että kännykän netti ja sen jakaminen riittää, ellei wifiä ole tarjolla. Ei muuten riitä. TArvittaisiin siihenkin kahden eri operaattorin suomalaiset simkortit, ja rajaton tiedonsiirron määrä. EIlen käytin töiden takia läppärissä 4 tuntia kännykästä jaettua nettiä, ja yllättävän äkkiä meni kännykän datasiirto lähelle määrärajaa. Nyt sitten joudun kärvistelemään reilun viikon lähes ilman kännykän nettiä. Tuohon ei saa edes ostettua lisää dataa kesken kauden. Vaan omaapa on tyhmyyttäni kun sitä käytän. Seuraavan kerran Turkista Suomeen tullessa yritän muistaa testata minkä hintaiseksi turkkilaisen laskullisen puhelinliittymäni käyttö tulee Suomessa. Koska simkortin tunnuksen yhteydessä näkyy nytkin Roaming-tunnus, mutta olen itse estänyt ettei puhelin käytä ko simkorttia nyt lainkaan, vaikka se siellä paikallaan onkin. Hiukan pelkään että SUomen operaattorit ahnehtivat turkkilaisen simin roamingkäytöstä, ja pelkästä linjan auki olosta tulisi hillitön lasku. HIllitön on tämä DNA;nkin 50-60 € / kk joten tällä kulutuksella kannattaa kokeilla Vodafonea.

Oulu on jäänyt taakse, ja matka on etelään päin kahden pysähdyksen taktiikalla. Yllätin itseni ja biologisen isäni viimeisen

vaimonkin. Lupasin käydä auttamiskeikalla. Puhelinkeskustelun perusteella jäi mielikuva, että vanhaa ihmistä pomputellaan ja yritetään pakottaa myymään talo ja tontti pois. Vaikutti siltä, että viranomaisilta pitää taas vaatia kovasanaisesti se mitä 80v vanhuksen kuuluu saada, eli inhimillinen vanhuus, arvostava kohtelu ja tarvittavaa apua. Biologinen isäni on ollut jonkin sortin auervaara-alkoholisti-sekopää, ja tällekin naiselle todella kova taakka. Yhteiskunta on säästänyt valtavan summan rahaa, kun tämä nainen on hoitanut kyseistä älyttömän hankalaa kakkiaista sen sijaan,että olilsi laittanut laitokseen jo 10-15 vuotta sitten. Nyt on tullut rouvan itsensä aika hengähtää ja nauttia edes viimeisistä elinvuosistaan, ja kotikunta sanoo, että myy kotisi ja tonttisi (nykyisellään ne menisivät pilkkahinnalla, varsinkin tämänhetkisessä markkinatilanteessa). Matkustan siis murina- ja järjestelytehtäviin. Jo aikanaan Helsingissä kaupunginsairaalassa työskennellessä kävi selväksi, että ne vanhukset saavat parhaan hoidon, joiden omaiset osaavat vaatia sen mitä vanhukselle kuuluu. Emme ole paljon tavanneet, emmekä hirmuisen tiiviisti pitäneet yhteyttäkään,mutta nyt kun "isä" on pois tieltä, on korkea aika auttaa rouvaa siinä missä voi.

Seuraavan 1,5 viikkoa reissaan Romaniemen ja Helsingin väliä, pysähdellen välillä myös Keski-Suomessa.Bussi- ja junalippuja on ostettu sellainen määrä, että piti jo tehdä lista siitä, milloin ja millä menee minnekin päin. Osa netistä ostettavista bussilipuista on selllaisia, joista ei tule tulostettavaa lippua eikä sähköpostiviestiä, mutta onneksi vain osa. AInakin minun muistikapasiteetillani tarvitaan jonkinlainen tekstiiesti tai sähköpostiviesti-dokumentti tehdystä lippuostosta.Tulee samalla testattua erilaisia matkustustapoja ja hirmupitkiä matkustusaikoja. Rovaniemi-Espoo -matkan katkaisen Oulun kohdalla, muuten olen liian väsynyt Rovaniemelle päästyäni. SIellä en olekaan käynyt 15:een vuoteen. TUntuu kuin siitä olisi vain muutama vuosi, mutta on siitä vaan hirmuisen kauan. Mielelläni käyn siellä, ja tutustun uusiin juttuihin. Tällä kertaa toivon, että kohdalle osuu revontuliyöt, vaan eipä sitä aina ennalta tiedä. Jos ei loimota niin ei sekään haittaa. Lappi on aina lappi.

Alanyassa on tapahtunut uusia, kivoja mullistuksia... sanon törkeästi, vaikka hukkasin lehtiartikkelin, josta aioin puhua. Istun nytkin bussissa läppäri sylissä, ja aina välillä hujuu ja heiluu sen verran, että sormet osuvat väärille näppäimille ja jotain yllättävää tapahtuu. Hetki sitten näyttöön tuli sellaisia näkymiä, joita en ole aiemmin siihen osannut laittaa, no en vieläkään, mutta osasin onneksi palata normaaliin näkymään. Välillä sitä tuntee tietoteknistä epävarmuutta, mutta toisaalta silloin, kun saa asiakkaalle tehtyä hyvät nettisivut, tuntuu vastaavasti oikein hyvältä, ellei jopa etevältä. Hah. KAikeka ei onneksi tarvitse osata. Nyt jatkan matkustamista. AUtossa lukiessa tai kirjoittaessa tulee aina pahoinvoiva olo ja tuskanhiki.Tänään meni jo pitempään kuin koskaan ennen, eli kestin tunnin koneella naputtelua, joten eihän sitä tiedä vaikka tähän totuisi jos enemmän tekisi. VAan eipä ole sen suuntaisia haaveita. Autossa tai junassa työskentelyyn en suostu. Ne ovat jonkun muun juttuja.

Jalat vie, jalat vie ja mitä mä teen...

Meren rentouttavaa voimaa ihan tutkitusti

Meni hermo toisen naisen logiikkaan. Eilen oli siitä harvinainen ilta, että jätin suosiolla kirjoittamatta, tai paremminkin julkaisematta. Pari tekstiä kirjoitin, mutta nykyään täällä joutuu sensuroimaan hyvin paljon, siis Suomen puolen asioita. Erään viraston torvi työntekijä sai minut eilen niin kärttyisäksi, että sitä riitti tähän aamuun asti. Virasto on ihan ok, samoin ne joiden kanssa aiemmin asioin. Nyt tuo jumalattoman virkaintoinen ja kapeakatseinen v*näläinen muija säheltää kuin olisi tuli hännän alla... lopulta pyysin, että saan asioida jonkun muun virkailijan kanssa. Katsotaan mitä siitä seuraa, tuleeko paljonkin hankaluuksia.

Olen usein ja virheellisesti olettanut, että ei-tästä-ole-ennen-puhuttu-kuulin-nyt-ensimmäistä-kertaa olisi miehinen ominaisuus. Ei ole. Nyt tuo venakko hokee samaa, mutta unohtaa, että keskustelut ovat sähköpostiviesteissä. Karmea homma vaan naputella kirjain kerrallaan kännykällä pitkää sähköpostia ja selittää samat asiat uudelleen ilman, että yhtään sarkasmia tai mitään kärttyilyäkään tulee tekstiin mukaan. Tämä on kai sitä arkielämän humputusta, josta kaverit puhuvat  mutta joka ei ole osunut omalle kohdalle aiemmin. Käyn virastossa pyytämässä että asiaa hoitaa Joku Muu. Kiitos.

Kaksi aktiivista labradorinnoutajaa on siivonnut asuntoa kanssani koko aamupäivän. Joka askeleella, jokaisella imurin letkun heilahduksella ja jokaisella sohvatyynyn siirrolla tai luutun vedolla oli mukana vähintään yksi kuono, silmäpari ja "apulainen". Useimmissa toimissa oli kaksi "apulaista". Harvoin on siivous kestänyt näin kauan. Nyt on luova tauko kun nuo kaverit eivät osaa rauhoittua jos itse touhuan jotakin, ja ovat jo niin väsyneitä että lelu tippuu suusta ja silmät seisovat päässä. Päiväuniaika. Nyt vaan odotellaan että perhe kotiutuu ja koiravahti pääsee irti mustien silmien tuijotuksesta.

Kengät jalkaan ja menoksi, sinne minne huvittaa ;)

Eräs tuttava laittoi viestiä Välimeren rannalta -on alkanut markkinoida minun kirjaani. Mietin ensin miksi, sitten mokasin pinterestissä ja keksin vastauksen. Karkasi sydän sinne keskusteluketjuun, kun jotenkin vaistomaisesti koiran kuonoa näytöltä siirtäessäni tuplaklikkasin ruutua tms. Mutta mieshän käsitti sydämen niin kuin käsitti, ja laitteli pusukuvia innoissaan takaisin, ja tapaamistoiveen. Iik. Näin helppoa on joutua liriin naisen logiikalla, tai koiran avustuksella. Älykännykällä on tosi helppo joutua älyttömiin tilanteisiin, joista on hankala päästä pois rikkomatta jotakin. Tuokin mies loukkaantuu kun kokee että flirttailin, enkä sitten lähde ulos. Some ja somen mahdollisuudet 😅.

Hackspirit-verkkosivusto kertoo tutkimuksista, joissa on huomattu meren mahtavista vaikutuksista ihmiseen. Metsän vaikutuksista on jo puhuttu, ja nyt sitten vesi. Minulle niin rakas meri :)) Omat kokemukset siitä kuinka meri hoitaa, vahvistaa ja auttaa keskittymään projekteihin eivät olleetkaan niin kaukaa haettuja. Teksti on englanninkielinen, mutta selaimesi kääntänee sen, niin että pääset itse lukemaan ja kokemaan. SUomessa on jo vuosikymmeniä huomattu, että rannikolla asuvat onnellisimmat ihmiset. Minulle asia on selitetty niin, että ne siellä rannikolla niitä onnellisia ovat suomenruotsalaiset, ja että siihen liittyy kulttuuripiirteitäkin, että suomenruotsalaiset osaavat olla onnellisempia kuin metsäsuomalaiset. Ok, voi ollakin, mutta heillä / meillä on tuolla rannikolla myös meri ja merenranta. Meri ja meren voima. HAckspiritillä on monia muitakin lukemisen ja ajattelemisen arvoisia artikkeleita, hyvinvoinnin lisäämiseksi.





Nyt on jotenkin niin kireä olo, ja joudun pidättelemään monien asioiden sanomattomuutta, siis että en puhu enkä pukahda, että ei tule ulos oikein mitään piristävää tekstiä. Yksi positiivinenkin asia tuli mieleen, jopa ihan spontaanisti ;)  ajokortti on taas uusittu. Kuorma-autokortin kanssa pääsin asioimaan poliisiviranomaisen luona, ja tapasin Oulun polliisin. Sain toimittaa lääkärintodistuksen ajokyvystäni, ja kun ei lääkäri keksinyt mitään kieltävää, niin nyt saankin ajella seuraavat 5 vuotta, ennen kuin kysellään uudestaan. PAitsi että Turkissa pitäisi ajaa autokoulu. Ottavatkohan ne vielä tämän ikäisiä 😁

On taas useampi matkalippu taskussa

Nämä saivat jäädä metsään, moni muu tuli mukaan

Pihtipudas jää taa, ja matka jatkuu. Tämä päivä oli täynnä ystävien tapaamista, 50-luvun kellohelmaisen mekon ompelua ja sienimetsässä juoksentelua. LEnkkiseurani jo hermostui, kun minä näin vaan tatteja, rouskuja ja haperoita... Parhaillaan jyrisee sylissä, ja osin läppärin näppikselläkin iso, punainen kissa, joka on päättänyt hakea silityspalvelua juuri nyt ja tästä. Great. Hirveä määrä kissankarvaa verhoaa läppärin pintaa. Oi sitkeä Herra Kissa. Lähes tunnin hoidatti itseään, ennen kuin siirtyi tuohon viereen lattiamatolle nukkumaan :D. Kun matkustan seuraavaksi koiratalouteen, on koirille tarjolla ainakin uutta nuuskuteltavaa.

Pari iltayötä on mennyt myös lentolippuja katsellessa ja uusia vaihtoehtoja ihastellessa. Oikeasti, samaan tahtiin kuin aiempia yrittäjiä poistuu lentojen tarjoajista, uusia ilmaantuu... paitsi Suomeen. KUn etsin lentoja Suomesta Turkkiin, Antalyaan tai Alanyaan, kaikki käyttämäni hakukoneet tarjosivat ensisijaiiksi vaihtoehdoiksi vain Finnairia ja Turkish Airlinesia. Yksi tarjosi Aeroflottia ja Lufthansaa, mutta Venäjälle menossa ei ole mitään kiinnostavaa, ja Lufthansalla oli tosi pitkät odotukset lentokentillä. JOten periaatteessa Suomesta Turkkiin lennettäessä parhaimmat yhteydet olivat noilla kahdella yhtiöllä. HInnoittelukin sen kertoi. Finnairin sivuilla näkyvästä 269€ hintatarojuksesta huolimatta hinta, jota minulle tarjottiin, oli 470€. Ei kiitos. Turkish Airlinesillakin tarjottu hinta oli yli 400€, mutta jos olisin päässyt lähtemään 1 pv suunniteltua aiemmin, niin olisin päässyt hintaan 260 €. Voi itku ja parku. Työ estää edellisenä päivänä matkustamisen. Vaan on hyvä että on töitä.

Keski-Suomalaista peltoaukeaa illan sateettomalla hetkellä

Tukholmasta Alanyaan ja Antalyaan lentävät nykyisin turkkilaiset Pegasus Airlines ja AtlasJet. Aiempana yönä, kun emmin vielä Helsinki - Tukholma -lentojen suhteen, olisin saanut Pegasokselta Alanyaan menevät meno-paluulennot 160 €:lla. Ajattelin, että ostan ne seuraavana päivänä, kun olen ehtinyt katsoa miten pääsen sujuvimmin Tukholmaan. No nehän meni, ja hinta nousi riittävästi tappaakseen ostomielenkiinnon. Viime yönä putkahti eteen AtlasJetin 120 € meno-paluulennot, ja ostin ne pois välittömästi. Ainoaksi selvitettäväksi asia jää, miten matkustan nyt TUkholmaan. Paluulento Arlandasta Helsinkiin on jo, meno puuttuu vielä. AtlasJetin lentoyhteydet olivat sujuvat, ei ollut turhia odotusaikoja, ja pääsen kotiin ihan hyvissä ajoin. Kaiken lisäksi rahallinen investointi oli pieni. Olisin voinut jäädä odottelemaan suomalaisten matkanjärjestäjien mahdollisia äkkilähtöjä, mutta entäs jos niitä ei tulekaan? Siksi Tukholma oli taas hyvä vaihtoehto. Norwegianilla oli kaikki pitkälle loppuunmyyty, tai sitten lentoja Antalyaan ei vaan ollut. Aiemmin heilläkin on ollut hyvä tarjonta.

Eilisen jälkeen vielä Suomen tilanteesta Saku Timosen artikkeli.

"Ne güzel geceydi dün gece, ne güzel geceydi:
Onunla sarmaşdolaş, dudak dudağa,
talih kapısı ardına kadar açık,
güneş kucağımızda.
Ne güzel geceydi dün gece, ne güzel geceydi:
Şarap tasını her sunuşunda
diyordu aklına başına al.
Hani dün gece aklın da tam sırasıydı ya!
- Mevlana Celaleddin Rumi "

RUmin runoja turkiksi löytyy tästä linkistä.

Nyt löytyi hevoshullulle penkkiurheilulaji

ALanya BElediyesi ilk Atlı Cirit 1. Lige Çıkma 9.9.2017

Koska kommentoin mm nettiongelmia ihan operaattorin nimellä aiemminkin, niin kommentoin nyt positiivisenkin palautteen. Elisa Oyj:n Asiakaspalvelun yht otto yllätti. He olivat jotakin kautta lukeneet / nähneet kommentointini, ja blogin yhteydenottolomakkeen kautta sähköpostilaatikossa odotti myötätuntoinen viesti. Kiitos. Tässä vaiheessa voin jo todeta, että Elisan netti palasi toimintaan, kuten aiempana päivänä kerroinkin. Ja se toimii taas, riittävän nopeasti. Kiitos.

Sen jälkeen kun julkistin tietoisesti kirjailijaesittelyssä erään uuden yksityiskohdan henkilöllisyydestäni, on vihaa uhkuvien sonnilaumassa kuulemma ruodittu asiaa taas vaikka miltä kantilta... ihan sama, en enää jaksa kiinnostua. Se välittämisen aika oli ja meni. Nyt kiitos kun tuotte lisää klikkauksia blogiin päin 😎. Mölytkää vaan jatkossakin, vaikka tuo onkin suomalaisten miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, ihan sekopäistä sellaista. N, toivottavasti saan paljon lisää liikennettä torveilullanne, kiitokseksi. Tässä teille vielä yksi iltalukemisto, joskin pidempi, kuin mitä yleensä luette: Harri Carlson on Twitter Suomessa on unohtunut, mitä termi 'vihapuhe' tarkoittaa. Lukekaa kahdesti. 

https://twitter.com/Harri_Carlson/status/906412771390246912  ja kuva vielä lukemisen helpottamiseksi on tuossa vieressä, suoraan twiitistä kopioituna. Siinä on opettelemista erityisesti sonnilaumalle, kaikille muillekin, ja myös minulle (etten sonnilaumaa sonnilaumaksi kutsuisi, enkä vähemmän älykkääksi ajattelisi 😁).

Tässä on muuten jokunen aiheeseen tavalla tai toisella liittyvä linkki. Ensin juttu valittamisesta ja kateudesta. SItten yksi Brittien jakama mielenkiintoinen artikkeli miehestä ja islamista. Vaikkei valittajien kielitaito siihen riitäkään. Huume-Suomen historiasta Yle-dokumentteja. Sekä You are the choices you make. Lopuksi Näin rauhoitat kiihtyneen henkilön puhejudolla.

Ja kun päästiin judoon asti, niin siitä on hyvä siirtää puhe itsensä hillitsemisen mestareihin ja kamppailulajien todellisiin osaajiin. 16.9.2017 kello 20.00 ALanyan Do Fighters Urheiluklubi ja maakunta sekä kaupunki järjestävät Alanyan satamassa vesiputouksen tienoilla kamppailulajien kansainvälisen Mestarien Gaalan, jossa 11:ssa näytösottelussa esiintyy huippunimiä sekä maailmalta että Turkista. Kuvaa suurentamalla näet nimet. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tervemenoa ALanyan satamaan tutustumaan lajeihin ja lajien taitajiin viikon kuluttua. Lehtiartikkeli on tässä linkissä. 

En tiedä onko kyse ratsastus-keihäänheitosta vai keihäänheitto-ratsastuksesta, tai jostain ihan muusta, kun puhutaan nimellä Atlı Cirit 1. Lige Çıkma -tapahtumasta. Alanyassa, kaupaungintalon takana tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa järjestettävässä ratsastustaituruutta mittaavassa kisassa on mukana noin 40 ratsukkoa, ja olisi kyllä valtavan mielenkiintoista seurata mitä siellä kentällä tapahtuu, kuinka kisaaminen toimii. MIkäli ymmärsin oikein, niin huomenna kisataan myös. Tämä laji voisi ohittaa mielenkiinnossa jopa jääkiekon. Ehdottomasta tätä on päästävä katsomaan joskus. KAupungin sivuilla on juttua ja kuvia aiheesta.

Hätäkeskus, kuinka voin auttaa

Ihan ensimmäiseksi jaan innoissani linkin runokirjaan, suoraan kustantajan sivuille. 
http://mediapinta.fi/isbn/978-952-236-528-6

Tänään on kirja ilmestynyt kustantajan sivuille ja tilauslistoille. Kirjailijaesittelykin tulee kun ehtii. En tiedä onko sattumaa  vai ei, tai ihan mitä tahansa, mutta vuosien poissaolon jälkeen tulin eilen Pihtiputaalle. Istun täällä hyvän ystäväni vieraana, noin niin kuin periaatteessa. Käytännössä elämällä on ollut taas ihan oudot kuviot. Jos haluat positiivisen päivityksen ja hyvän mielen, niin lopeta tällä kertaa lukeminen tähän. Loppuosan marmatan suomalaisten eriarvoisuutta.

Olin tänään läsnä kun ystäväni sai sairaskohtauksen. Tunnin seurannan ja kahden hätäkeskussoiton jälkeen saatiin paikalle myös ambulanssi. Ensimmäisen soiton jälkeen jäi pettynyt olo. Jos sama olisi tapahtunut jonkun kaupungin keskustassa tai vaikka reunamillakin, niin sairaankuljetus olisi saapunut jo ensimmäisen soiton jälkeen, ja vähintäänkin tarkistanut sydänfilmin jne. Koska ystäväni asuu käsittämättömän kaukana Pihtiputaankin keskustasta, lyhyesti sanottuna ihan korvessa, niin eipä lähetettykään ambulanssia ensimmäisen soiton myötä. Ei, vaikka kaikki perusteet sille oli. Sen jälkeen tuli lisää oireita, ärähdys hätäkeskukselle, ja tuli myös ambulanssi. Kun sairaankuljetushenkilöstö tutki ystäväni ja keskusteli keskussairaalan päivystävän lääkärin kanssa, niin lääkäri määräsi hänet kuljetettavaksi ambulanssilla sairaalaan 180 km päähän. Kyseessä ei siis ollut mikään turha ambulanssin soitto, eikä edes ihan harmiton, koska sinne olisi voinut mennä myös ns. Kela-taksilla, tai olisin voinut ajaa hänet sinne autolla. Lääkäri kuitenkin katsoi ambulanssikuljetuksen tarpeelliseksi. MIkä tässä minua jurppii, on se, että hätäkeskus ei ensin suostunut lähettämään ambulanssia, ilmeisesti siksi, koska näin kaukana käynti (45 km) maksaa enemmän kuin 4 km päähän ajo. Syrjäseudulla asuvan ihmisen henki ja terveys on ei-yhtä-arvokas kuin kaupunkilaisen tai asutuskeskuksessa asuvan. Money talks. Eriarvoisuus on taas kasvanut. Suomi 100 vuotta.

Suomessa joitakin asioita on vielä hyvin. Paljon hyvinvointiyhteiskuntaa on jo murrettu. Ei tunnu hyvältä puhua tällaisista ihmisarvon epäkohdista, epätasa-arvoisuudesta, varsinkaan kun ne koskevat Suomen arkea ja tätä päivää. Myönnän, että olen jo luovuttanut tämän yhteiskunnan suhteen. Te, jotka vielä jaksatte uskoa, että hyvä tästä tulee, ja jaksatte toimia tämän yhteiskunnan, länsimaisia sivistysarvoja noudattavan ja suomalaisia keskenään tasa-arvoisina pitävän yhteiskunnan eteen, toivon teille paljon voimia, kanssatoimijoita ja menestystä tässä asiassa. EI ole enää kyse pelkästään siitä, että suomessa syntyneet suomalaiset ihmiset luokiteltaisiin arvokkaammaksi kuin maahanmuuttajat. Tämähän on tällä hetkellä valtakunnan ykköspuheenaiheen tausta-arvo. Toinen oleellinen puoli tämän hetkisessä Suomen arvomaailmassa on se, että korkeasti koulutetut kaupunkilaiset ovat parempiarvoisia, korkeampiarvoisia kuin maalaiset, vähemmän koulutetut ja työttömät. Vähempiarvoisiin ei kannata uhrata samalla tavalla yhteisunnan varoja, kuin (varakkaampiin) korkeampiarvoisiin???

NYkyisen suomalaisen yhteiskuntatodellisuuden myötä kenenkään on turha osoitella sormella tai huudella jonkun muun maan toimia. Suomessa on paljon korjattavaa, todella paljon, alkaen ihan perusasioista. Ihmisarvo, ihmisten välinen tasa-arvo ja oikeus tasapuoliseen kohteluun lain ja palvelujen edessä kuuluu myös suomalaisille maalaisille. On ihan riittävästi siinä, että pitää matkustaa 180 km päähän päästäkseen lääkäripäivystykseen ilta kuuden (tai kahdeksan) jälkeen. Jos ihminen itse ei pysty pitämään puoliaan, toisin sanoen ei tiedä sairaanhoidosta riittäästi tajutakseen milloin on oikeutettu saamaan apua ja hoitoa, eikä ole omaista, jolla olisi terveydenhuollon koulutus, niin jää kotiin vaikka onkin rintakipuja tai muuta vakavaa, kun ei hätäkeskus lähetä ambulanssia enää niin kuin 2 v sitten. Niin ystävänikin ajatteli ensimmäisen puhelun jälkeen. "Menen maanantaina lääkäriin, jos sinne pääsee." Suomi on muuttunut todella paljon, vaikkei monikaan täällä asuva sitä huomaa kun ne muutokset tiuhaan tahtiin ja tulevat vähä vähältä.

Ulkona lotisee sade. Kuulen sen auki olevasta tuuletusikkunasta. Luin uutisen poikkeuksellisen voimakkaasta aurinkomyrskystä, joka näkyi SUOmessakin erinäisinä ilmiöinä, myös erityisen aktiivisina revontulina. MIkäli pilvet eivät nyt peittäisi taivasta, niin olisi mahdollisuus ihailla upeita revontulia. Nyt ei loimota revontulet, eikä mitkään muutkaan tulet. Hiukan loimottaa ärsytys näiden täällä vielä asuvien ihmisten menetetyn tasa-arvoisuuden puolesta. Ihmisiä ovat täällä maalaisetkin, ja suomalaisia siinä missä muutkin suomalaiset.

Kirjailijaesittely?

Hetken mietinnän jälkeen julkaisen päivän työn tuloksen myös täällä. Kirjailijaesittelyn ohjeena oli, että kirjoita yks.3 persoonan muodossa. Ok. Osoita, miksi olet hyvä kirjoittamaan juuri siitä aihepiiristä, josta kirjoitat. Kun kirjoittaa omaan kokemuspiiriin, omaan elämään, omiin havaintoihin ja omaan naiseuteen sekä vanhenemiseen liittyen, niin eikö ole kohtuullinen lähtökohta, että on itseään ja ympäristöään havainnoiva, vanheneva nainen, jolta putoilee sanoja joskus nopeammin kuin mitä olisi edes tarvis ;) . Seuraava ohje oli, että sisällytä tekstiin itsestäsi vain lukijoita kiinnostavaa ja kirjaa tukevaa materiaalia. Hhmm, oli haasteellisempi kohta. Seuraavaksi tarvitsi vain listata jo julkaistut kirjat... ja kun se lista ei ole mittava eikä menestynyt, niin piti lisätä meneillään oleviakin projekteja 😁 . Suosittelijoita? No, ei ollut tarjota ketään nimekästä suosittelijaa. Ja viimeinen ohje oli, että pidä lyhyenä ja simppelin mielenkiintoisena, max 250 sanaa. Juu, on lyhyt ja alle 250 sanaa. Mielenkiintoisuudesta en osaa sanoa, kun itse itsestään kirjoitettua on niin tuhannen vaikea arvioida, ainakaan heti kirjoittamisen jälkeen.


Tässä kustantajalle lähetetty kirjailijaesittely, olkaapa hyvät:

• Kirjailija Johanna Pollari on työskennellyt sairaanhoitajana, tanssinopettajana, opettajana ja yrittäjänä eri puolilla Suomea, ja kohdannut niin ruusuilla tanssimista, karikkoja kuin hyvin mielenkiintoisia ihmisiäkin. Johanna syntyi Pihtiputaan Kortteiselle nelilapsisen perheen esikoiseksi, ja on pienestä pitäen saanut tutustua ympäröivään maailmaan rajojaan kokeillen ja seikkaillen. Luottamus ihmisiin ja viehtymys katsoa mitä on tapahtumien ja vuorten takana on vienyt hänet muutama vuosi sitten Välimeren rannalle Alanyaan. Siellä appelsiinipuunsa vieressä, avoimen taivaan alla ja suurten vuorten syleilyssä syntyy runoja ja novelleja kahden kulttuurin välissä elämisestä, parisuhteesta, vanhenemisesta, naiseudesta, ihmissuhteista, kaikesta siitä miltä elämä näyttää ja tuntuu juuri nyt.
  Nyt julkaistu teos:
  
  Appelsiinipuun alta. Tässä runokirjassa aihepiirejä lähestytään niin huumorilla kuin vakavuudellakin, ilon, toivon, itkun ja naurun kautta, niin avoimesti kuin verhotustikin, ja ihan naisenlogiikalla. Valokuvat, runojen paikat ja ihmiset vievät lukijan matkalle Alanyan elämään. Kirjasta löytyy tunteiden paloa monelle erilaiselle lukijalle eri elämänvaiheisiin. Sopii myös miehille, jotka haluavat kurkistaa naisen maailmaan pintaa syvemmältä.
  
  Aiemmat teokset:
  
  Tanssiaapinen paritanssin harrastajalle, 2003, omakustanne
  Puhutaan turkkia 1, 2016, e-kirja
  Suomentanut 2 englanninkielistä teosta 2013-2014
  
  Valmistumassa / työn alla:
  
  Romaani ”miehenkäyttöopas”
  Tilattu elämäkertapohjainen teos erään naisen elämästä
  Novellikokoelma Alanyan elämään sijoittuen
  Puhutaan turkkia 2
  
  Johanna kirjoittaa myös laululyriikkaa luonnon ja rakkauden inspiroimana. Hänellä on tapana kirjoittaa 2-3 erilaista kirjoitusprojektia yhtä matkaa, sen mukaan mikä minäkin päivänä eniten houkuttaa.

Tällaisia tänään. Alanyan lentoja selasin jo "sillä silmällä". Nyt tiedän mihin aikaan pääsen lähtemään, ellei yllätyksiä tule, ja arvelen ehtiväni Jazzeille. Huomennakin on joka tapauksessa matkustuspäivä, muttei vielä ihan Alanyaan asti.

Juhlistetaan vuoden 2018 alkua arvonnalla

Sivuston puolen miljoonan lukukerran raja lähenee, samoin kuin Appelsiinipuun alta -runokirjan julkaiseminenkin. Puhutaan turkkia 1 -kurssit alkavat ja muutenkin elämä hymyilee.

Tämän vuoksi sivuston lukijoiksi rekisteröityneiden kesken arvotaan tammikuussa 2018, turkinkielen alkeiskurssin

suorassa webinaarissa (arvonta tallentuu videolle) seuraavat tuotteet:

1. 2 kpl Appelsiinipuun alta -runokirjoja, myyntihinta verkkokaupoissa 25 €.
2. 1 kpl Puhutaan turkkia 1 -verkkokurssille osallistuminen, 12x2 oppituntia, sekä tunneilla jaettava materiaali. Arvo 139 € omassa myynnissä, opistoilla on ihan eri hinnat. Ei ole sidottu paikkakuntaan.
3. 1 kpl Puhutaan turkkia 2 -verkkokurssille osallistuminen, 12x2 oppituntia, sekä tunneilla jaettava materiaali. Arvo 139 € omassa myynnissä, opistoilla on ihan eri hinnat. Ei ole sidottu paikkakuntaan. 
4. 2 kpl Kylä- / vuoristoretki yhdessä minun ja paikallisen kuskin kanssa. Rahallista arvoa on vaikea määritellä, min. 50 € + 50 €
5. 1 kpl itämaisen tanssin kolikkovyö, arvo 20 €. 
6. 1 kpl perinnehattu, arvo 5-10 €, korjaan hinnan kun tiedän.
7. 1 kpl miesten perinnehousut, mustat. Siis salvarit. Arvo 20 €.
8. 1 kpl naisten perinnehousut, arvo 10 €.
9. 2 kpl lounas King´s Kitchenissä. Arvo 20 € + 20 €. 
10. 1 kpl prinsessatohvelit kokoa 38, kokoa voidaan vaihtaa.

Huom. tuotelistaan saattaa tulla lisää pientä arvottavaa matkan varrella. Jokaisen tuotteen kuva julkaistaan ennen arvontaa näillä sivuilla, ja tuote on nähtävillä myös videolle tallennettavassa webinaariarvonnassa. Arvonta suoritetaan sivustolle rekisteröityneiden jäsenten kesken, ja tavarapalkinnot toimitetaan Suomeen, tai voittajan niin halutessa myös Turkkiin. Vuoristoretki ja lounas toteutetaan vain Alanyassa, yhdellä kerralla, jolloin mukana retkellä ovat molemmat voittajat, ja mukana lounaalla ovat molemmat voittajat yhtä aikaa. Ko tapahtumat järjestetään viimeistään 3 kk arvonnan jälkeen. Voittoa ei voi vaihtaa rahaksi. Voiton, jota ei voi lunastaa, voi halutessaan luovuttaa uudelleen arvottavaksi. Voittajalista on nähtävillä arvonnan jälkeen näillä sivuilla, ja voittajaan ollaan myös henkilökohtaisesti yhteydessä, mikäli hänelle löytyy yhteystieto, -lomake tms. Voittaja voi myös itse ottaa arvonnan jälkeen yhteyttä ja ilmoittaa voiton toimitusosoitteen.

Tarkka arvonta-ajankohta ilmoitetaan joulukuun alussa. Arvontaan ei ole osallisena Blogger tms, vaan ainoastaan allekirjoittanut ja oma yritystoiminta.

Räpylät jalkaan

Wuhuu! Netti toimii :)) . Kuinka helpottavaa! Siis elämää helpottavaa. Voi palata taas normaaliin päiväjärjestykseen, jos sitä enää koskaan voi normaaliksi kutsua. Alanyassa ja Turkissa Kurban Bayram on juhlittu, ja on aika palata arkeen.

Sekä valtakunnallisesti että Alanyassakin juhlistetaan 1.-7.9. poliisien juhlaviikkoa ja Zabitan 191. juhlavuotta. Seuraava ¨valtiollinen juhlapäivä on 28.10. Tasavallan päivän aatto, ja 29.10. Tasavallan päivä. Alanyan seuraava tiedossani oleva isompi tapahtuma ovat Jazz-päivät 21.-24.9. ja niitä kannattaa odottaa :)).

 Alanyan kaupunginteatterin sivuilla on jotain, mistä en ole aiemmin muistanut mainita. Vasemmalla alhaalla Sesli kitap -kohdasta löytyy äänikirjoja, joita voi kuunnella valitsemalla Dinleyin.

 Ja ettei arki olisi yksitoikkoista eikä tylsää, sanon cha cha chaa ja valmistaudun tunteihin. Aloitin äsken lattarituntien suunnittelun, mutta ennen kaikkea pohdinnan siitä, miten selviän kuntoni, kuurini ja vastustuskyvyttömyyteni kanssa seuraavista 2-3 viikosta pahentamatta tilannettani... etenkin kun opetusryhmät ovat isot, ja ensimmäiset tunnit pian 😶. Juu, tiedän tehneeni järjettömän päätöksen, ja meneväni riskirajan väärällä puolen, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Pienen jännityksen ja ison
innostuksen sekamelska mahanpohjassa on merkkinä myös siitä, että on kiva olla taas kiinni tässäkin työssä, erityisen rakkaassa työssä. Kaikella on tarkoituksensa.

Kirjoituspuolella yritän parhaillaan opetella dialogin kirjoittamista. Valitsemastani aihepiiristä ei tule ulos mitään, ei yhtään mitään. Näen tarinasta paljon kuvia ja tunnelmia, mutta muutapa ne sitten sanoiksi niin, että se kelpaa dialogiksi... Mietin jo dialogin aiheen vaihtoa, mutta ei taida olla aiheesta kiinni. On taidosta kiinni. DIalogin kirjoittaminen on haasteellista, vaikeaa. Koska dialoginkin kirjoittamista voi opetella, niin opettelen, sitkeästi. Ehkä sekin kanava aukeaa, joskus. SItä odotellessa, tai muuten vaan lepäillessä, voi vaikka kuunnella millainen on Pirates of The Caribbean Tango.

Alanyaan näkyy olevan nyt taas ihan normaalin hintaisia lentoja. 240 - 270 € saa menopaluulennot. Tosin
matkanjärjestäjien äkkilähdöissä saattaa olla edullisempiakin lentoja ja toisaalta suht saman hintaisia matkapaketteja, joihin sisältyy joku halpa hotelli. Kesän ylikuumenneista hinnoista on tultu kivasti alas. Samoin KUrban BAyramin loputtua on hotellienkin suhteen paljon valinnanvaraa, ja hintataso alkaa jo hieman hiipiä alaspäin. BAsaarimyyjät sen sijaan eivät ainakaan laske hintojaan, kun tietävät että alkaa skandinavian maista tulevien turistivirtojen sesonki. KAnnattaa siis tinkiä, ja paljon. MOderneissa kauppakeskuksissa ja isoissa marketeissa sen sijaan on nähtävillä ne hinnat, mitkä ovat kaikille yhteiset, eikä niistä voi tinkiä. VArsinaiset sesonginlopettajaisalet alkanevat lokakuulla, ellei sitten jotkut kojut katso jo sitä ennen että laittavat putiikin talviteloille. VIime syksynä lopettajaisale alkoi jo syyskuun lopulla, ja sesonki katkesi yllättäen kesken kaiken. Useampi tuttava sulki suunniteltua aikaisemmin liikkeensä, ja lähti lomalle. Mielenkiintoista nähdä mikä on tämän syksyn trendi. Kyllähän heikoimmin knnattavien liikkeiden sekä viime vuosina liikaa investoineiden, tai liian hyvään tulokseen luottaneiden kauppiaiden olo on tukala, ja lopettaneitä firmoja on näkynyt paljon. SIlti samaan aikaan moni uusi liike avaa ovensa. Liike-elämä on monisyistä ja moniulotteista. Liian heppoisella liiketoimintaosaamisella ovat monet aloittaneet, silti on aina niitäkin, jotka osaavat laskea ja suunnitella, tehdä määrätietoisia toimia ja kannattavaa kauppaa.

TUli mieleeni tuosta mastouvasta, että sain haasteen opetella uuden ulottuvuuden meressä kellumiseen. TUttava aikoi viedä minut snorklaamaan. Alkujärkkytyksestä toivuttuani en sanonut sillekään "ei", mietin vaan miten sen käytännössä hoitaa hukkumatta 😁. Yritin ehdottaa tilalle riippuliitoa, vuorenrinteeltä lähtevää, mutta hän ei lämmennyt tälle ajatukselle. JOten kai snorklauksenkin voi oppia. Räpylät ovat olleet jalassa kauan aikaa sitten, mutta tuo mystiseltä vaikutta mutkaputki venttiileineen tms, sen logiikkaan en ole perehtynyt. Nyt on kuulemma tullut perehtymisen aika, tai siis sitten lokakuussa, kun olemme ALanyassa yhtä aikaa. Se kuulostaa kivalta, mutta jännittää ihan hillittömästi. Jos siis näet omituisesti kurluttavan snorklaajan, jonka meno ei näytä ihan luontevalta, niin se saattaa olla merivettä niellyt ja hädissään räpiköivä pollari. En kuitenkaan ole ihan varma uskallanko kokeilla, mutta jos uskallan, niin on taas kerran tullut mentyä pois omalta mukavuusalueelta, elämysten piiriin. ALanyassa on kuulemmia hienoja snorklauspaikkoja, kokeneille snorklaajille.