Elämänrytmi vaihtuu hetkeksi

Alanya, Tosmur 2v sitten.  DimCayı kohtaa meren

Niin, mikä on hetki ja mikä ei, mikä on toistaiseksi ja kauanko tätä kestää, en tiedä vielä. Ei tästä ajasta muutenkaan tiedä. Tiedän vain, että ehkä se oli kohtalo, joka ajoitti tänne tulemiseni ja tähän työhön päätymiseni näin kuin mitä se nyt on. Joka tapauksessa olen kiitollinen siitä mitä on. Vaikka välillä olen väsynyt liikaakin, välillä on tehnyt mieli muuttaa ihan toisenlaiseen työhön, ja välillä on hyvin vähän koulutetun, vähän elämästä oppineen juniorin pompotelussa meinannut kärsivällisyys loppua ihan täysin, niin siitä huolimatta olen tässä ja pysyn niin kauan kuin on suunniteltu. Mitä se sitten ikinä onkaan. Se selviää jos itse tästä koronasta selviän. Senkin aika näyttää.

Mutta niin arki- kuin työelämässäkin vaihtuu päivä yöksi ja yö päiväksi. Muumipappa teki tuon radikaalin vaihdoksen tavoitellakseen ikuista nuoruutta. Omalla kohdalla on syy paljon kevyempi. Koen, että vaihto lisännee ryppyjä ja harmaita hiuksia, mutta on kuitenkin ehkä hyödyllisempi tässä tilanteessa kuin kolmivuorotyön teko. Kun lähden asunnolta klo 20 valvoakseni yövuoron klo 21-07.15, nukun klo 08-16 jää 4 tuntia aikaa käydä suihkussa, laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja vaikkapa lukea uutisia tms. niin eipä jää vuorokaudesta paljoa aikaa jäljelle. Ei jää aikaa miettiä että mitäpä tekisin, minne menisin. Päivistä tulee yllättävän lyhyitä, öistä toivottavasti ei tule hirmuisen pitkiä. Tuo tekemisen miettiminen tai ajan kuluttaminen ei koskaan ole ollut ongelma. Aina keksin tekemistä, useimmiten mielekästä tekemistä. Tuo nyt oli vaan yksi näkökulma. 

Vaan mitä ne hyödyt ovat? 

Alanya Kestel <3

1. Minulla on kerrankin ennalta arvattava ja todennäköisesti pitävä työaikataulu: 5 yötä 4 vapaata. Toinen yövuorolainen tekee 4 yötä ja 5 vapaata. Toki tuonkin rytmin voi sotkea tunkemalla vapaapäiviini päivävuoroja, jos joku sairastuu tai lähtee pois. 
2. Ihmiskontaktini vähenevät huomattavasti, kun on yötyö. Korona-aikana se on etu. Jäljelle jää vain some-kontakteja, kauppakäynnit ja vuokraisäntäperheen tapaamiset ainakin nyt pahimmaksi leviämisajaksi. Ja sen jälkeen vapaapäivinä voi tavata ihmisiä, harrastaa ja olla vaikka ulkona...
3. Yövuoroissa on 4-5 tuntia rauhallista aikaa per yö, oletettavasti. Niin on ollut ainakin tähän asti aiemmin tekemissäni yöuoroissa. Toki tehtävääkin on suht paljon, mutta se on luonteeltaan erilaista.
4. Jotain mitä en voi tässä sanoa.
5. Elämässä on myös vapaapäiviä ja ennalta tiedossa oleva rytmi. Juu, tiedän että sanon tämän toiseen kertaan, mutta se on sen arvoista.

Toistaiseksi vapaa-aika kuluu turkinkielen opinnoissa, neulontaprojekteissa, tv-sarjoja katsellen ja ihan vaan oleillen. Kuntoilu, se puuttuu tällä hetkellä täysin, ja harmittaa kun sitä ei ole. Mutta josko tuo työrytmin vaihdos auttaisi siihenkin, niin jaksamisen ja motivaation kuin ajankin osalta.

Heti kun säät vähän lämpenevät, on edessä auton sisä- ja ulkopesu. Sitä ennen olisi tarpeen löytää kauppa, josta saa hankittua sisäpuunaamiseen tarvittavia välineitä, ja ulkopesuunkin. Mutta tuleva viikko on Erilainen kuin mikään muu viimeiseen kahteen kuukauteen. On vain yksi päivätyövuoro, ja 5 vapaata. Ilmeisesti tasataan työvuorolistaan minun suuria ylityötuntimääriäni, etten tule pomolle ihan niin kalliiksi kuin mitä tuntimäärä maksettuna tulisi olemaan. Tuo vastaa likimain lomaviikkoa :D . 

...ja taas mennään kohti elämää

Tällä asuinalueella on ihanan rauhallista ja hiljaista, vaikka olemmekin suht lähellä keskustaa. Aurinko paistaa aamusta suoraan suoraan kasvoille siitä itään päin aukeavasta pikkuisesta ikkunasta mitä huoneessa on. Näkyy kuinka linnut lentelevät. Linnun laulu kuuluu sisälle, jos avaan ikkunan. Näkyy sinistä taivasta ja puiden latvuksia, tällä hetkellä vielä lehdettömiä. Keittiön pohjoiseen päin olevasta ikkunasta on näkymä likimain samanlainen. Ulkona näyttää jo hyvinkin keväältä. Kun katson kuraisista kengänpohjista oven viereen tulleita jälkiä, kertovat nekin keväästä, ja lähestyvästä siivouspäivästä. Keittiössä odottaa viisi saviruukkua ja yrttimultapussi. Ensimmäisenä vapaapäivänä suunnittelin hakevani ainakin basilikan, ruohosipulin ja timjamin. 

Kevät ja elämä <3 

Kylmästi karilla

Kylmää, kuivaa ja karua

• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaaksesi sinua ja antaakseen elämääsi lisää positiivisia asioita.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaakseen sinua, ja käytännössä vievät iloa ja positiivisuutta vähemmäksi, tuovat eripuraa ja surua.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaakseen sinua, ja jossain kohden matkaa se vaihtuu rakkaudettomaksi käyttämiseksi.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi käyttääkseen sinua, hyötyäkseen sinusta mahdollisimman paljon.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi käyttääkseen sinua, ja se vaihtuu rakastamiseksi, ilon kasvattamiseksi.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi yrittääkseen tuhota sinut.
• Jotkut ihmiset...
• listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

On ihmisiä, jotka eivät rakasta sinua sellaisena kuin olet, eivät rakasta sinua itsenäsi, itsesi tähden. Heillä on tavoite, jonka saavuttamiskuvioihin sinä sovit. 

On ihan sama montako kertaa osoitat heille lämpimiä tunteita, he eivät osoita mitään aitoja lämpimiä tunteita sinua kohtaan. AIdon kaltaisia hätävara-lausahduksia ja halauksia löytyy.

On ihan sama montako kertaa heitä autat, he eivät auta sinua silloin kun sinä apua tarvitset. Paitsi silloin, jos olet jo kertonut että suhde on parasta päättää, tai silloin kun suhde on jo päättynyt ja hän haluaa palata takaisin.

Vaikka joku onkin mukana elämässäsi, se ei tarkoita sitä että hän on paras tai edes hyvä osanen elämääsi. Eikä kenenkään tarvitse olla alennusmyynnissä, tyyliin "no tulkoon tuo kun en muuta saa".

Hän, joka ei muista tavoitteitasi, elämäsi isoja suunnitelmia ei ole kiinnostunut sinusta niin paljoa, että haluaisi jakaa elämääsi ja haaveitasi. Ja hän, joka ei halua sanoa "me", mitä hän tavoittelee?

Kaikki edellä mainittu ei liity henkilöön josta alla puhun.

Ai mistäkö nämä tuli taas mieleen ja tekstiksi? Pitkästä parisuhteesta on tullut kylmä käyttösuhde, eikä toisella ole mitään halua muuttaa mitään, kehittää parisuhdetta mihinkään suuntaan, ei edes todelliseksi parisuhteeksi. Niin, samasta syystä purin parisuhteen aikanaan saman henkilön kanssa. Tuolloin käyttäytyminen muuttui, mutta nyt kun hän taas oletti olevansa varma osa elämääni, niin käyttäytyminen muuttui jälleen sinne ei-toivottavampaan suuntaan. Esim. nyt viimeiset 3 päivää hän tietää, että olen ollut kovasti kipeä (kuume, flunssa, mahatauti), ja ei näy eikä kuulu. Ei kysy miten voit, voinko auttaa jotenkin, tarvitseeko käydä lääkärissä, tuonko kaupasta jotain ruokaa... 

Valoa, eloa ja energiaa

Pahinta on se, jos toinen olettaa, että tässä nyt voidaan vaan tällei kaikessa rauhassa lilluskella eteenpäin, ilman mitään ponnisteluja ja panostusta. Vuodesta on tulossa tavoitehakuinen, tuulinen ja työläs, enkä minä jaksa hinata mukanani ainoatakaan perässävedettävää, etenkään jos tuo perässävedettävä ei jaa samoja tavoitteita eikä oikeasti edes tavoittele yhteistä perhe-elämää. Se minkä jo varmuudella tiedän, on kolmannen kokeilun olemattomuus. Ja periaatteessa "kokeilu" on ihan turhaa.

On taas syväluotaavan keskustelun paikka. On aika puhua nykyisyydestä, tulevaisuuden suunnitelmista, sinä-minä-me -kuviosta. 

Joku viisas on sanonut "Don't be somebody's sometimes" Älä ole Jonkun joskus.

Mitä todennäköisimmin olen samaa mieltä vielä silloinkin kun kuume ja tauti on poistunut.

Kuinka hankkia hyvä stressi

Aloitin jo viime viikon torstaina uuden oleskeluluvan hakuprosessin, noin niin kuin periaatteessa. Avasin läppärin, avasin e-ikamet -sivuston ja luin vielä mitä hakemuksen tekemistä varten tänä vuonna tarvitaan. Perjantaina istuin 2-3 tuntia vakuutusyhtiössä, jotta saivat tehtyä sairasvakuutuksen oleskeluluvan ostoa varten. Ei siinä normaalisti noin kauaa mene, mutta nuori nainen ilmeisesti opetteli, ja oli myös jotakin nettiyhteysongelmia. 

Olin suunnitellut ostavani samalla kotivakuutuksen ja maanjäristysvakuutuksen sähköliittymää varten (pakollinen, jos haluaa liittymän omiin nimiin) mutta tuo istuskelu ja odottaminen riitti jo, enkä edes kysynyt muista vakuutuksista mitään. Kävelin melko pitkän lenkin valokuvaamon ja hedelmä-vihannestorin kautta sopivalle bussipysäkille, ja tulin kotiin tekemään hakemusta. Olisi kannattanut ostaa suklaata jo silloin, olisi ollut tekemisessä hilpeyttä mukana. Suklaa kun oikeasti on hilpeyden lähde ;) .

Ensin se nettijärjestelmä, jonka kautta hakeukset pitää tehdä, väitti ettei minua ole olemassakaan. Voihan se niinkin olla, totesin, ja yritin jokusen kerran uudelleen. Lopulta järjestelmä ymmärsi että todellakin olen ja aion tehdä hakemuksen. Pääsin läpi ensimmäisten vaiheiden ja yli puolen välin. Sitten kysytään vakuutustietoja, ja sen uuden, ostetun vakuutuksen faktoja pitää kirjoittaa neljään eri ruutuun. Sitten vain enteriä...

...ja monen päivän piina siitä vakuutuskohdasta. Järjestelmä ei hyväksy sitä vakuutuksen kirjaamista millään, ei vaikka kuinka monesti aloitan alusta, päivitän sivun ja tarkistan että varmasti kirjoitan kaikki oikein. Perjantai-illan fiilis olikin sitten väsynyt ja hieman epätoivoinen. Seuraavana yönä neljän jälkeen herään oleskelulupapainajaiseen ja siihen, että täysikuu paistaa suoraan sänkyyn (enkä ole vielä saanut tilattua uusia verhoja). Uni ei tule kolmeen tuntiin, ja nousen ylös neulomaan juniorin villaisia kuvioneulekäsineitä. Seitsemän jälkeen alkaa nukuttaa tosi vahvasti, ja nukun pari tuntia ennen kuin käyn turhan ja rasittavan reissun vakuutusyhtiössä.

Lauantaina kokeilen vielä monta monituista kertaa, josko se kohta sittenkin etenisi, vakuutus tulisi hyväksytyksi. Välillä sivusto ilmoittaa virhekoodia, ja että virhekoodit tulisi mielellään lähettää ylläpitäjälle. No, otan kuvakaappaukset ja lähetän, toivon ongelman ratkeavan sillä. KOkeilen kännykällä, ei toimi. Kokeilen illalla vielä muutaman kerran, ja nukkumaan mennessä on tinnituksen voimistumisesta päätellen verenpainekin jo noussut, eli stressi toimii ja vahvistuu. Yöllä herään taas neljän jälkeen oleskelulupapainajaisiin ja täysikuun vahvaan valoon. Uni ei tule, ja siirryn keinutuoliin neulomaan käsineet valmiiksi.

Sunnuntaina on umpiväsynyt olo lyhyistä yöunista johtuen, eikä nettisivun toimint muutu. Päätän deletoida entisen hakemuksen, ja aloittaa kaiken alusta uudelleen. Ei auta sekään. Vakuutus ei mene läpi, vaikka vakuutusyhtiö kuinka on vakuuttanut sen olevan oikein. Järjestelmä ei sitä hyväksy. Tiedostan sen, että maanantaina on viimeinen mahdollinen päivä saada kaikki toimimaan ja hakemus valmiiksi, taikka joudun joko maksamaan sakkoja (jos olen varma että saan sen toimimaan ti-ke) tai poistumaan maasta kolmeksi kuukaudeksi viimeistään maanantai-iltana. Kyseinen ajatus piinaa koko päivän kuin sitkein kärpänen, ja stressi sen kuin vahvistuu.

Joudun kysymään toiselta juniorilta uuden neulomisprojektin, että saan edes istuttua aloillani. En tiedä montaakaan asiaa jotka olisivat pahempia kuin se, että joutuisin lähtemään täältä kotoani pois taas kolmeksi kuukaudeksi. Kokeilepa itse kodittoman / asunnottoman elämää, niin tiedät. Siispä neulon, juon vahvaa teetä, neulon ja juon teetä. Ja jumitun neuleprojektissa kohtaan, jonka tekoa en millään muista. Teen ja puran saman kohdan neljä kertaa ennen kuin onnistun. Se vei sopivasti ajatukset pois stressistä ja ihan älyttömästi aikaa.

Päätän nousta aikaisin maanantaiaamuna, ja käydä heti aamusta Maahanmuuttovirastossa kysymässä ratkaisua ongelmaan. Juu, tutuksi tulleen tavan mukaan herään aamuyöstä neljältä hirveisiin oleskelulupapainajaisiin, ja silmäni avatessani kuu tervehtii ikkunoiden takaa. Kello on 4:20. Nousen vapaaehtoisesti ylös, keitän vahvaa teetä (joka rentouttaa) ja jatkan neulomisprojektia kunnes on aika lähteä Maahanmuuttovirastoon.

Siellä on aula ihan täynnä väkeä, mutta en luovuta vaan odotan kärsivällisesti oman vuoroni. Selitän ongelman kuvien kera, ja virkailija neuvoo kuinka kyseisen kohdan mahdollisesti voi ohittaa, ja että se ohitus ja sen perustelu pitää sitten myöhemmin selittää Maahanmuuttoviraston kontrollitapaamisessa. Toivorikkaana lähden virastosta kohti kotia, ja poikkean matkalla kaupassa. Riittävän paljon suklaata, maito- ja pähkinäsuklaata sekä kokista on pussi pullollaan, ja aloitan ensimmäisen suklaan jo bussipysäkillä.

Kotona ensin paljon suklaata, kokista ja sitten lähestyn läppäriä nöyränä ja hymyilevänä. KÄynnistän sen leppeästi puhellen, ja toivorikkaana kirjaudun sisälle hakemusjärjestelmään. Valikko onkin hieman erilainen kuin mitä muistan virkailijan puheesta, ja kokeilen ensin arpomalla yhtä vaihtoehtoa. Ei toimi. Sitten kokeilen seuraavaa, ja virheilmoitusta ei tulekaan. Toivo ehtii herätä samalla kun sivusto raksuttaa itsensä seuraavaan vaiheeseen. Täytän vielä muutaman aukeaman tiedot, ja pääsen ajanvarauskohtaan asti.

Jee!!! Wuhuu!!! 😍😍😍
Se on siinä! Seuraava vuosi on Tehty! Vastuksista huolimatta Ajoissa!
Eikä juuri nyt tarvitse stressata yhtään mistään. Ei mistään. Molemmilla junioreilla on vähintäänkin kohtuullisen hyvä tilanne, ja muut sukulaiset ja ystävät lienevät hengissä ja pitävät juuri nyt huolen itsestään. Soitan vielä Herra A:lle ja kerron, etten tänä iltana poistukaan maasta, pysyn kotona. Seuraavan kerran on projekti edessä taas vuoden päästä, mutta se kerta onkin jo erilainen <3. 

Vähitellen kroppaan, mieleen ja kotiin laskeutuu syvä rauha ja levollisuus. Päiväunien aika, ennen kuin tulee vieraita. Tai sitten ei... Karmea kiljunta. Makkarin parvekkeelta katsottuna: KUKKO laumoineen muutti asumaan makuuhuoneeni ikkunan alla olevaan lautahökötykseen 🙈🙉🙊

Asioilla on taipumus järjestyä, ei aina niin kuin haluaisimme, mutta niin kuin tarvitsemme. Ponnisteluja se järjestyminen silti vaatii, ei tapahdu itsestään. Nyt kun edessä on vuoden vaihde, niin on taas hyvä ajankohta tsekata missä oman elämänsä kanssa on menossa, ja mitä on tarpeen tehdä vuonna 2019 että pääsee lähemmäksi omia tavoitteitaan ja unelmiaan. Sen jälkeen ota ensimmäinen askel ja ala tehdä niitä tarvittavia asioita, paikalleen jämähtäneen tai kaavoihinsa kangistuneen ympäristön vastustuksesta huolimatta. Tee se mitä sinun täytyy tehdä jotta elät viikko viikolta enemmän itsesi näköistä elämää, että toteutat intohimoa joka sisääsi on asetettu. Jokaisessa meissä on intohimo jonkin hyvän asian tekemiseen. Tunnetko omasi?

Kuvia entisestä naapurustosta

Lattialle ilmaantui tänään tällaisia puuhatarvikkeita

Kun luet tätä, niin minä istun jo uudessa kodissani keinutuolissa merta ihailemassa. Kaikki kävi niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa muutosta mitään stressiä. Ainoa stressinpoikanen oli asunnon valinta, mutta elämä toi eteeni tämän asunnon toiseen kertaan, ja ihan viime hetkillä. Kerroinkin jo aiemmassa tekstissä, että olin menossa katsomaan kallista kattohuoneistoa keskustan tuntumasta, mutta jostain kumman syystä en löytänyt sitä kiinteistönvälitystoimistoa. Olin ajatellut että jos tuo kattohuoneisto ei ole ympäristöltään ok, niin sanon Gazipasan asunnolle kyllä, ja muutan sinne. Se asunto olisi ollut Gasipasan keskustassa, hieman meren rantaan päin ja ihan uusi, nykyistä isompi. Mutta sitten tuli tämä ja tämä jäi.

Entisen asunnon naapurustoa

Se oli siis maanantaina iltapäivällä. Tiistaina vuokraisäntä soitti ja halusi aikaistaa sopimuksen tekoa, ja niin tehtiin sopimukset samana päivänä. Keskiviikkona, eli tätä kirjoittaessa heräsin suht myöhään, hyvin nukutun yön jälkeen. Olin päättänyt että tänään vertailen vähintään kolmen muuttofirman palveluja ja hintoja, valitsen niistä yhden ja muutan ensi viikolla vaikkapa maanantaina tai tiistaina. Katsoin aamupäivällä valmiiksi firmojen sijainnit, ja tarkoitus oli käydä jokaisessa toimistossa paikan päällä. Ensimmäistä en löytänyt, näin kyllä niiden kaluston siinä läheisellä aukiolla. Toinen löytyi helposti.

Muuttofirman palveluvalikoima oli parasta mitä olen koskaan nähnyt. Suomessakaan ei ole tällaista tullut vastaan. Saattaa siellä toki olla, mutta en nähnyt pääkaupunkiseudullakaan kun etsin muutama vuosi sitten. Sen lisäksi omistajalla oli juuri sillä hetkellä aikaa, ja hän sanoi että jos käy nyt heti, niin käydään katsomassa molemmat asunnot ja hän antaa sitten tarjouksen. Näin teimme. Omistajan kommentteja oli mielenkiintoinen kuunnella. Hän sanoi heti Kestelin asunnon vuokrahinnan kuullessaan, että onpa yllättävän korkea tähän asuntoon. Toisen asunnon hän kehui, vaikka se on paljon vanhempi kuin Kestelin 5 v vanha asunto, ja siinä uudessa on hänen mielestään sekä sijainnin että asunnon hyvän kunnon vuoksi hinta kohdillaan. 

Entisen meren puolen parvekkeelta vuoristoon

Hänen palveluvalikoimastaan valitsin kokonaisuuden, joka sisälsi seuraavaa:
-pakkaan itse keittiö- ja vaatetavarat sekä vastaavat pienet irtotavarat. Myös puran ne kohteessa itse.
-He toimittavat pakkausta varten tarvitsemani määrän laatikoita kotiin asti.
-He purkavat kaikki huonekalut kuljetuskelpoisiin osiin. Esim. minulla on kahdessa huoneessa umpipuiset vaatekaapit, joiden sekä pituus että korkeus on yli 3 m. No, tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että mikähän mahtaa olla tulevan asunnon huonekorkeus 😳? Se on joka tapauksessa vähemmän kuin täällä Kestelissä. Toivottavasti mahtuvat sinne!
-He suojaavat kaikki huonekalut, pistävät ne aaltopahvimaiseen mutta muoviseen "suojakuoreen".
-He suojaavat jääkaapin, pakastimen, pesukoneen, kaasuhellan... ihan kaiken minkä he ottavat kyytiin he ottavat kyytiin suojapaketoituna. Ei haittaa vaikka sataisi kaatamalla, ei hajoa pakkaukset eikä kolhiinnu tavarat.

Makuuhuoneen parvekkeelta vuoristoon

-Heiltä tulee "hissikori" asansör, jonka kyytiin nostetaan kaikki tavarapaketit suoraan parvekkeeltani, ja hissikori laskee ne suoraan ison muuttoauton takaovelle.
-He kuljettavat tavarat ja minut uuteen osoitteeseen.
-Uudessa osoitteessa he nostavat kaikki tavarapaketit hissikorilla muuttoautosta suoraan asunnon parvekkeen kautta asuntoon.
-He purkavat paketit ja vievät pakkaamiseen ja suojaukseen käytetyt materiaalit mukanaan.
-He kokoavat osiksi purkamansa huonekalut ja sijoittavat ne haluamiini paikkoihin.
-He asentavat pesukoneen, kaasuhellan ja kattolamput yms. Yksi muuttomiehistä on sähkömies ja yksi huonekalujen kokoamisen ammattilainen.

No, sitten se hintatarjous. Olin tehnyt netin kautta hintatsekkausta eilen illalla ja pyytänyt hintatarjuksen. Niiden perusteella arvelin, että hinta tulee asettumaan noin 1.000 - 1.200 TL tienoille, jos saan sen turkkilaisten hinnalla. Ilman hissikoritarvetta eli maantasalta maantasalle muutossa, tai omin kantomiehin hinta olisi ollut halvempi. Firman tarjous oli 1.000 TL jos muutto voi olla huomenna kello 13. Hetken kävi mielessä, että hulluko olen ja pakkaan taas yötä myöten, mutta enempiä empimättä sanoin kyllä. En viitsinyt lähteä kiertelemään kaupunkia ja kyselemään keneltäkään muulta yhtään mitään, vaan tein sopimuksen, kävin syömässä ulkona hyvän ystäväni kanssa ja tulin kotiin pohtimaan pakkauskuvioita. Nyt lienee parempi lopettaa pohtiminen ja aloittaa tosi toimet.

Makuuhuoneen vierustaa

Niin, netti ei tietenkään siirry yhtä matkaa, varsinkaan kun en ole ehtinyt käydä siellä toimistolla vielä. Joten lähi päivien päivitykset ovat kännykkäpäivityksiä vähintäänkin alkuviikkoon asti. 

Pieni häivähdys parven loppupään lähimmistä lokeista

Muuten, tänään aamulla oli jännä katsoa tosi isoa lintuparvea. Satojen lokkien parvi kokoontui DImCayin jokisuun ja merenrannan tuntumaan. Ne kiertelivät ja kaartelivat aika kauan siinä rannan tuntumassa, ja parvi kasvoi koko ajan. Sen jälkeen se nousi tähän meidän talojemme tuntumaan, meni ja tuli muutaman kerran, ja jatkoi sitten pitkin DimCayita joen yläjuoksun suuntaan. En ole koskaan ennen nähnyt noin suurta parvea, enkä tiedä miksi ne noin toimivat. Parvi oli rauhallisen oloinen. Vaan on ne suuria lintuja, kun niitä tulee taloa kohden valtava parvi, taivaan täydeltä, niin oli myöskin pelottava hetki. Tuli mieleen Hickockin Linnut. Tuonkin parven kasvua ja toimintaa oli kiehtova seurata. Luonto on hienosti rakentunut.

Osaksi yhteiskuntaa, mutta miten...

Tällaista kukkaloistoa on tarjolla

Kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä on taas kääntynyt pimeään iltaan. Ilma viilenee heti auringon laskiessa, ja iltaisin takki on tarpeen. Päivällä selviää jo kevyemmälläkin vaatetuksella. Tätä kirjoittaessa kello 19 on ulkolämpötila vielä +13 C. Tälle päivälle ennustetut rankkasateet jäivät tulematta, satoivat jossain muualla. Ukkonen kyllä jyrisi vuoristossa ja kuului keskustaan asti, mutta keskustassa ja kotosalla ei satanut. Viikonloppu näyttää samanlaiselta. Ensi viikolla, kun siirrytään maaliskuun puolelle, niin yölämpötiloissa näkyy selvä nousu :)). Jee. Kevät etenee hyvää vauhtia. Kaupungilla näkyy kukkivan nyt kukat, puut ja pensaat. Käykäähän kiertelemässä puistoissa.

Samalla kun kävin täydentämässä ruokakaappini seuraavan 2 viikon vuodelepoa varten (haava aukesi taas), istuimme ystäväni kanssa eräässä konditoriakahvilassa parantamassa maailmaa. Vaikka olen aiemminkin saanut siinä ulkonäöstään huolimatta ei-mieluisan makuisia leivoksia, niin menimme sinne sen sopivan sijainnin takia. Nyt voin kertoa, että emme mene ennen kuin siihen vaihtuu taas uusi omistaja. Henkilökuntaan kuuluvat naiset olivat kirjoittaneet kassan vihkoon tilauksemme ja tuotteiden hinnat. Herra omistaja kirjoitti kaikki uusiksi, ja korotti hintoja huomattavasti. Ilmeisesti piti meitä sen verran tyhminä, ettemme osaa lukea turkkia emmekä ymmärrä hänen ja henkilökuntansa jäsenen välistä keskustelua. Omistajamies korotti meidän hintojamme silmiemme edessä ja asiasta alaistensa kanssa avoimesti puhuen. Wau!

Pari eurooppalaista rouvaa etsii turkkilaisia rouvia puhekaveriksi ja tekemiskaveriksi. Olen yrittänyt kysellä omasta turkkilaisesta tuttavapiiristäni mahdollisia henkilöitä, mutta...

"Mitä he täällä harrastavat?" -Istuvat ravintoloissa, käyvät pyöräilemässä, ottavat aurinkoa ja yrittävät opiskella turkin kieltä.
"Laittavatko he kotona ruokaa? Hoitavat kotia ja tekevät käsitöitä?" -Eivät.
"Kayvätkö he Mangal-paikoissa (grillaamiseen tarkoitetut ulkoilualueet) viikonlopuisin rentoutumassa?" -Eivät.
"Käyttävätkö he alkoholia?" -Kyllä.
"Mitä me sitten tekisimme keskenämme? Ja missä? Mistä me edes puhuisimme kun ei ole mitään yhteistä?" -Hhmm, hyviä kysymyksiä...

Ovet ovat auki, itse päätät

Nuo eurooppalaiset rouvat elävät täällä sitä omaa kulttuuriaan, elävät turistin elämää vaikka asuvatkin täällä. Se heille sallittakoon. Silti he haluavat jollain tasolla integroitua yhteiskuntaan, mutta miten? Ja kuka voi sanoa toiselle päin kasvoja, että elämällä noin paikallisten ystävien löytäminen ei edes ole mahdollista. No, toki Suomessa miehet ja naiset sanovat näin ja paljon pahempiakin asioita suoraan vasten maahanmuuttajien kasvoja, mutta täällä ei haluta sanoa. Jään itse välikäteen, ja joudun joko valehtelemaan että en löytänyt ketään, eivät he nyt ehdi, tai sitten kertomaan totuuden, jota vastaanottaja ei käsitä (ja suuttuu myös minulle).

Mietipä omalle kohdallesi. Jos asuisit täällä, niin mitä sinä vuosien täällä oleskelun jälkeen haluaisit? Osa näistä on oleskellut täällä yli 10 v. ilman että on ensimmäistäkään paikallista ystävää. Järkyttävää. Juuri siksi kannattaa olla tekemisissä enemmän paikallisten kuin muiden ulkomaalaisten kanssa. Jos olet päivittäin tekemisissä viiden ulkomaalaisen kaverisi kanssa, niin keskustelepa myös vähintään kuuden paikallisen kanssa ja käytä saman verran aikaa heihin. Oman hyvinvointisi kannalta yhteiskuntaan integroituminen on tärkeämpää kuin mikään muu, jos kerran aiot muuttaa ko. yhteiskuntaan, tai olet jo aikoja sitten muuttanut. Itse saat valita ja toimia valintasi mukaisesti, mutta älä odota että joku muu taikoo sinulle jostain haluamiasi ystäviä, vieläpä sinun ehdoillasi. Haluatko olla vain turisti ja elää muitten turistien kesken, vai haluatko olla osa yhteiskuntaa? Osittain ne voi yhdistääkin, kun on ensin päässyt osaksi yhteiskuntaa.

PS. 20.2.2018 taksijuttuun joutui lisäämään hieman uusia tapahtumia

Mitä ajattelet tapahtuvan, se tapahtuu???

Oman elämäsi ruori. Kuka ohjaa?

Kun tapahtumarintamalla on hiljaista, niin puhutaanpa muutama sana kunnioittamisesta esimerkkien kautta. Olen itsekin käynyt tällä rintamalla läpi pitkän koulun, ja käyn sitä koulua yhä. Yhtälailla itse olen tässä asiassa keskeneräinen. Arvelen, että ihminen on elämänsä loppuun asti monissa asioissa tietyllä tavalla keskeneräinen, ja että juuri tämä on osa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Vaan mennäänpä esimerkkiin.

Ravintolan pöydässä istuu pariskunta, ja tunti toisensa jälkeen soittaa suutaan. Joka päivä jatkuu suunsoitto ja halveeraavat puheet, eikä kenellekään jää epäselväksi, että pariskunta on hieman parempi kuin muut. Ellei jopa tosi paljon parempi. Omasta mielestään. Mitä enemmän kaljaa menee suusta alas, sitä rehvakkaampaa on käytös, ja sitä kovempia ovat sanat. Minun ei ole tarvinnut kuunnella tilannetta kuin kolmisen kertaa, mutta ravintolan omistaja ja henkilökunta kuuntelevat sitä lähes päivittäin, useita tunteja päivässä ja viikosta toiseen.

PAriskunta on asunut täällä Alanyassa monta vuotta, ja sitä ennen reissannut tänne viitisentoista vuotta. Silti jotain oleellista on vielä projektivaiheessa. Sanon tätä projektivaiheeksi siksi, että  he ovat nyt kuviossa, jossa heille tullee vastaan suuri pettymys ja sijoittamiensa rahojen menetys. Se on tuolla käyttäytymisellä väistämätöntä. Juu, jotkut sanovat minulle, että ei sillä väliä miten joku käyttäytyy, sille pitää silti olla kiltti ja ihmisiksi. Toiset sanovat, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. No, molemmissa on jotain perääkin.

Itse sanon sen mitä olen täällä oppinut: Vedät puoleesi sitä mitä ajattelet, mihin energiasi kohdistat.

Kyyhkysiä ja riippuliitäjä Alanyan taivaalla

Esim. omasta historiastani. Olen ajatellut, että tietyt henkilöt huijaavat, että tämä asia ei mene niin kuin on suunniteltu vaan jotain epämiellyttävää tapahtuu, ja niin on sitten tapahtunut. Kesti aika kauan, ennen kuin erään ihmisen sanomisista ymmärsin, että noissa tilanteissa oli käynyt juuri niin kuin olin ennakkoon ajatellut.

Esim. tuosta pariskunnasta. He sijoittavat suuren määrän rahaa avatakseen ravintolan paikallisen, kokeneen ravintolayrittäjän kanssa. Kun heidän puheistaan huokuu jo kauas se, että he eivät luota paikallisiin, niin miksi ihmeessä he päätyivät tällaiseen ratkaisuun? Olisivat avanneet ravintolan kahdestaan. Ai niin, mutta ei ole kielitaitoa, eikä tietoa paikallisista laeista, yrityskulttuurista eikä yhteiskunnan käyttäytymiskoodistosta. He tarvitsevat toista, mutta eivät arvosta samanlaiseksi ihmiseksi kuin mitä he itse ovat. Joka kerta kun heidät olen tavannut, he ovat huudelleet isoäänisesti asiakaspalvelijoille "ei sitten huijata". Mitä he mahtavat tilata? Mitä he hakevat, sen he löytävät / se heidät löytää.

Toinen, mitä täällä usein kuulee sanottavan, mutta mitä vahvasti uskonnollisessa (perint.luterilaisuus, lestadiolaisuuden eri suuntaukset, helluntalaisuus, vapaakirkko, körttiläisyys, evankelisuus, jehovalaiset ym) pohjoisessa Keski-Suomessa ei kuullut, on: et kohtaa mitään sellaista, mikä ei kuuluisi sinun elämänpolullesi; ei tule vastaan mitään sellaista, joka olisi kohtalosi / tarkoituksesi (kader) ulkopuolelta. Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan, ja omat ilonsa ja kolhunsa koettavanaan, jotta tulisi sellaiseksi kuin on tarkoitettu tulevan. Ja jotkut osaavat sössiä senkin 😁. Kukin valitsee itse mitä tekee, mitä ajattelee ja mitä polkua kulkee. Joitakin asioita annetaan, ja niidenkin sisällä voi valita ainakin sen, miten niihin suhtautuu ja miten jatkaa siitä eteenpäin.

Vaan takaisin tuohon otsikkoon. Testaapa edes yksi kuukausi. Tai yksi kuukausi positiivisia odotuksia, ja jos välttämättä haluat, niin yksi kuukausi negatiivisia odotuksia. Tosin oletan suurimman osan ihmisistä haluavan elämäänsä positiivista. Sairaita ja hullujakin on aina, ja heidän joukostaan löytyy niitä, jotka haluavat negatiivista. Se on eri juttu, sairauden hallitsema mieli. Yleensä hyvinvoiva ja elävä ihminen odottaa elämältä hyvää. Siksi rakennapa odotuksesi ja ennakkomielikuvasi hyviksi, ja katso mitä siitä seuraa. En nyt tarkoita mitään lottovoittoja, äkkirikastumisia tai ihmeparanemisia, vaan arjessa mukana olevia tapahtumia tai tapahtumaketjuja. Tee tietoisia ajatusvalintoja, tietoisia päätöksiä, sitoudu valintaasi ja katso mitä seuraa. Voipa ne jopa kirjata ylöskin, niin on helpompi muistaa mitä ajatteli ja toivoi lopputulokseksi, ja miten kävi.

PAikasta riippumatta, vai...

Minun paikkariippumattomuus-paikkani 😁

Paikkariippumattomuus on sana josta moni lifestyllkouluttaja ja -yrittäjä puhuu paljon. Jollain tavalla se on myös muotisana, tuosta suuresta käyttömäärästä päätellen, sekä siksi, että kuulemma joissakn piireissä on hienoa ja tavoittelemisen arvoista saada järjestettyä elämänsä ja työnsä niin, että oikeasti on paikkariippumaton. Lifestyleyrittäjyyskin on tämän ajan ammatti, enkä edes kunnolla tiedä mitä se tarkoittaa. Netin mahdollisuuksien kasvaessa on valtavan paljon sellaisia yrittäjyyden ja työn tekemisen muotoja, joita ei ollut vielä muutama vuosi sitten. Hyvähän se on, antaa asioiden kehittyä ja työelämänkin. Aina löytyy joku, joka innostuu uusistakin mahdollisuuksista ja kokee ne omakseen.

PAikkariippumattomuus on sitä mitä minä koko ajan rakennan omassa elämässäni, tavoite, johon pyrin. Ihan täysin en vielä ole tuossa asemassa, varsinkaan liikkuessani pitkin SUomea tai liikkuessani pitkin TUrkkia. Tärkein mitä tarvitsen joka paikassa on nopea nettiyhteys. Ja varmatoiminen. Nopeita mainostetaan, koko maan kattavuuttakin mainostetaan, mutta vieläkin SUomessa liikkuessa olisi hyvä olla ainakin kaksi eri mokkulaa mukana, siinä toivossa että edes jompi kumpi niistä toimii kyseisellä paikkakunnalla edes kohtuullisen nopeasti. Aiemmat mokkulat olen tosin jo heittänyt roskiin, kun oletin että kännykän netti ja sen jakaminen riittää, ellei wifiä ole tarjolla. Ei muuten riitä. TArvittaisiin siihenkin kahden eri operaattorin suomalaiset simkortit, ja rajaton tiedonsiirron määrä. EIlen käytin töiden takia läppärissä 4 tuntia kännykästä jaettua nettiä, ja yllättävän äkkiä meni kännykän datasiirto lähelle määrärajaa. Nyt sitten joudun kärvistelemään reilun viikon lähes ilman kännykän nettiä. Tuohon ei saa edes ostettua lisää dataa kesken kauden. Vaan omaapa on tyhmyyttäni kun sitä käytän. Seuraavan kerran Turkista Suomeen tullessa yritän muistaa testata minkä hintaiseksi turkkilaisen laskullisen puhelinliittymäni käyttö tulee Suomessa. Koska simkortin tunnuksen yhteydessä näkyy nytkin Roaming-tunnus, mutta olen itse estänyt ettei puhelin käytä ko simkorttia nyt lainkaan, vaikka se siellä paikallaan onkin. Hiukan pelkään että SUomen operaattorit ahnehtivat turkkilaisen simin roamingkäytöstä, ja pelkästä linjan auki olosta tulisi hillitön lasku. HIllitön on tämä DNA;nkin 50-60 € / kk joten tällä kulutuksella kannattaa kokeilla Vodafonea.

Oulu on jäänyt taakse, ja matka on etelään päin kahden pysähdyksen taktiikalla. Yllätin itseni ja biologisen isäni viimeisen

vaimonkin. Lupasin käydä auttamiskeikalla. Puhelinkeskustelun perusteella jäi mielikuva, että vanhaa ihmistä pomputellaan ja yritetään pakottaa myymään talo ja tontti pois. Vaikutti siltä, että viranomaisilta pitää taas vaatia kovasanaisesti se mitä 80v vanhuksen kuuluu saada, eli inhimillinen vanhuus, arvostava kohtelu ja tarvittavaa apua. Biologinen isäni on ollut jonkin sortin auervaara-alkoholisti-sekopää, ja tällekin naiselle todella kova taakka. Yhteiskunta on säästänyt valtavan summan rahaa, kun tämä nainen on hoitanut kyseistä älyttömän hankalaa kakkiaista sen sijaan,että olilsi laittanut laitokseen jo 10-15 vuotta sitten. Nyt on tullut rouvan itsensä aika hengähtää ja nauttia edes viimeisistä elinvuosistaan, ja kotikunta sanoo, että myy kotisi ja tonttisi (nykyisellään ne menisivät pilkkahinnalla, varsinkin tämänhetkisessä markkinatilanteessa). Matkustan siis murina- ja järjestelytehtäviin. Jo aikanaan Helsingissä kaupunginsairaalassa työskennellessä kävi selväksi, että ne vanhukset saavat parhaan hoidon, joiden omaiset osaavat vaatia sen mitä vanhukselle kuuluu. Emme ole paljon tavanneet, emmekä hirmuisen tiiviisti pitäneet yhteyttäkään,mutta nyt kun "isä" on pois tieltä, on korkea aika auttaa rouvaa siinä missä voi.

Seuraavan 1,5 viikkoa reissaan Romaniemen ja Helsingin väliä, pysähdellen välillä myös Keski-Suomessa.Bussi- ja junalippuja on ostettu sellainen määrä, että piti jo tehdä lista siitä, milloin ja millä menee minnekin päin. Osa netistä ostettavista bussilipuista on selllaisia, joista ei tule tulostettavaa lippua eikä sähköpostiviestiä, mutta onneksi vain osa. AInakin minun muistikapasiteetillani tarvitaan jonkinlainen tekstiiesti tai sähköpostiviesti-dokumentti tehdystä lippuostosta.Tulee samalla testattua erilaisia matkustustapoja ja hirmupitkiä matkustusaikoja. Rovaniemi-Espoo -matkan katkaisen Oulun kohdalla, muuten olen liian väsynyt Rovaniemelle päästyäni. SIellä en olekaan käynyt 15:een vuoteen. TUntuu kuin siitä olisi vain muutama vuosi, mutta on siitä vaan hirmuisen kauan. Mielelläni käyn siellä, ja tutustun uusiin juttuihin. Tällä kertaa toivon, että kohdalle osuu revontuliyöt, vaan eipä sitä aina ennalta tiedä. Jos ei loimota niin ei sekään haittaa. Lappi on aina lappi.

Alanyassa on tapahtunut uusia, kivoja mullistuksia... sanon törkeästi, vaikka hukkasin lehtiartikkelin, josta aioin puhua. Istun nytkin bussissa läppäri sylissä, ja aina välillä hujuu ja heiluu sen verran, että sormet osuvat väärille näppäimille ja jotain yllättävää tapahtuu. Hetki sitten näyttöön tuli sellaisia näkymiä, joita en ole aiemmin siihen osannut laittaa, no en vieläkään, mutta osasin onneksi palata normaaliin näkymään. Välillä sitä tuntee tietoteknistä epävarmuutta, mutta toisaalta silloin, kun saa asiakkaalle tehtyä hyvät nettisivut, tuntuu vastaavasti oikein hyvältä, ellei jopa etevältä. Hah. KAikeka ei onneksi tarvitse osata. Nyt jatkan matkustamista. AUtossa lukiessa tai kirjoittaessa tulee aina pahoinvoiva olo ja tuskanhiki.Tänään meni jo pitempään kuin koskaan ennen, eli kestin tunnin koneella naputtelua, joten eihän sitä tiedä vaikka tähän totuisi jos enemmän tekisi. VAan eipä ole sen suuntaisia haaveita. Autossa tai junassa työskentelyyn en suostu. Ne ovat jonkun muun juttuja.

Neljän tunnin työviikkoako haluat?

Kärhöt kukkivat vielä SUomessa

Monikaan asia ei ole niin pelottava kuin hammaslääkärikäynnin odottelu, ovesta sisälle käveleminen ja sen toteaminen, että osaako kyseinen hammaslääkäri puuduttaa hampaan vai ei. Tänään oli Sellainen aamupäivä. Maha hermostuksesta sykkyrällä kävelin hammaslääkärin huoneeseen asti, ja kerroin jo siinä ihan seisaaltaan, että miksi tulin. Hammaslääkäri totesi vain, että "tämä on lohkeama-vastaanotto, sinut olisi pitänyt hoitaa akuutilla vastaanotolla. Odotapa hetki kun vaihdan sinulle ajan huomiseksi." Ai, tänään ei pistelläkään, mikä helpotus. Kunnes tajuan, että saan jännätä myös huomenna. Tänään tein ihan turhan reissun, ajattelin ensin, mutta ei se turha ollut. Kävin röntgenissä ja löysin uusia bussireittejä, koska en löytänyt uusia bussipysäkkejä tarpeeksi aikaisin.

Suoraan sanottuna olin uudella alueella, jossa en ole käynyt bussilla, enkä paljon muutenkaan. Ei ollut näkyvissä ketään, jolta olisin voinut kysyä missä on sellainen bussipysäkki, jota kannattaa käyttää kun haluaa päästä keskustaan mahdollisimman lyhyen kaavan kautta. Ja juoksin sen toisen näkemäni bussin perään kuin (vanha) ajokoira. Ensimmäisestä myhästyin. Koska bussikuski kertoi bussin menevän keskustaan, nousin siihen, samalla kun näin parin muun bussin menevän ohi juuri siihen suuntaan, jossa tiesin keskustan olevan. Tämän bussin keula näytti ihan vastakkaiseen suuntaan, mutta "menee tämä keskustaan". Odotin ensin 15 min että bussi lähti, tässä kun oli sen päättäri ja taukopaikka. Sen jälkeen bussi ei kääntynytkään liikenneympyrästä kohti keskustaa, eikä
seuraavasta tai sitä seuraavasta, vaan ajoi maaseutualueille joista olen kuullut, mutta joissa en muista koskaan liikkuneeni. Ja aikaa meni, paljon. Yritin suhtautua valintaani positiivisesti, uuden näkemisen ja kokemuksen kannalta, mutta rehellisesti sanottuna kyllä otti päähän. Ei bussi, eikä mikään siihen liittyvä, vaan se, etten tajunnut miten tuolta terveyseskuksen sijaintikolkalta pääsee keskustaan. Huominen uusintakäynti tullee siis tarpeeseen, ainakin bussilinjojen oppimisen kannalta. MInä ja bussit - viha-rakkaussuhde aina eksymisten jälkeen.

ALanyan iltahämy parin viikon takaa

Ammattitanssijan aivoja on tutkittu ja verrattu muusikkoon ja verrokkiin. Tulokset ovat mielenkiintoisia, ja niistä voi lukea Helsinginuutisten artikkelista. En malttanut olla jakamatta :)) .

Sitten heille, jotka unelmoivat neljän tunnin työviikosta ja lepäilystä palmujen alla, on tässä ajattelua kutkuttava ammattilaisen artikkeli.