Alanyaan uutta kivaa

Girnen satamaa taustalla, 12/2016

Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan, ja maakuntahallinto päättää monista tärkeistä asioista. Alanyan kaupunginosien uutisia. On puhuttu Alanyan Gazipasan lentokentältä sekä Izmiriin että Kyprokselle suuntautuvista lennoista, ja saatu alustavia lupauksia. Eli jatkossa suoraan Alanyan kentältä pääsisi molempiinkohteisiin, kun tällä hetkellä on mentävä Antalyan kentältä tai Istanbulin kautta. Toinen alustava lupaus on tehty Alanyan satamasta Kyprokselle suuntautuvan merimatkailun uudelleen avaamisesta. Jatkossa siis voisi tehdä Alanyasta vaikkapa päiväristeilyn Pohjois-Kyprokselle Girneen. Moni viime päivien kuvista on ollut nimenomaan viime vuotiselta Girnen lomalta. Silloinen matkaseura lienee parhaillaan Girnessä Lord's Palacen kasinolla. Minä en kaipaa kasinoita enkä pitkää lomaa Kyproksella, mutta sellainen päivän reissu olisi kiinnostava.
päämiehet, muhtarit ovat olleet kokoustamassa maakuntahallinnon kanssa, ja siltä reissulta tulee nyt mielenkiintoisia

Alanyassa alkoi tänään Biathlon-kisat. Noin 200 lasta ja nuorta ui ja juoksee ikärymiensä mukaisia matkoja. Palkintojenjako on huomennakello 10, jos ymmärsin oikein, ja oletettavasti kaupungintalon takana. Täällä linkissä kaupungin sivuilla on muuten kaupungin livekameralinkit, joista näet sekä sään että elämänmenoa.

Girnen sataman vieressä Lord's Palace Kasino 12/2016

Miten voit -kyseli taas eräs ihana Alanyan turkkilainen ystävä, kun soitti hetki sitten. Nyt kun turkkilainen puhelinliittymäni toimii ja on auki myös Suomessa ollessa, tulee entistä useammin puheluita, kuuluisten kyselemisiä ja terveisiä. Vodafoneo n ollut positiivinen yllätys tässä toiminta-asiassa. He ilmeisesti käyttävät täällä Telian, tai Soneran tai mikä se nykyään onkaan, verkkoa. Ja oma suomalainen liittymäni on dna. Täällä homeasunnossa lähellä tämän kaupungin keskustaa molempien kenttä on huono, ei ole edes 3G, mutta puhelu kuului silti ihan kohtuullisesti. Sen sijaan netti toimii erittäin jähmeästi sekä dna:n mokkulalla että puhelinliittymällä. Vodafonen simkortilta olen sulkenut dataliikenteen nyt kun on dna käytössä. Tiedän Vodafonen hinnaston, ja se on edullisempi kuin suomalaisten liittymien, mutta en tiedä kuinka paljon Vodafonen hintojen lisäksi tulee vielä suomalaisten operaattoreiden laskua. Sen näen aikanaan nettipalvelusta, ja viimeistään silloin kun menen Alanyassa maksamaan kyseistä puhelinlaskua. Jos siihen päälle ei tule suomalaista laskua, niin jatkossa Suomen lomien aikana käytän Vodafonea myös datan siirtoon, eikä silloin tarvitse ostella näitä suomalaisia liittymiä lainkaan.

...ja Alanyan Tosmurin rantaa 12/2016

Kun katson ikkunastani ulos, mieleni yritää nähdä turkoosin mereni, sinisen taivaan ja vilahduksen Kalesta. Niiden sijaan
näen tasaisen harmaan ja sateisen taivaan, lehdettömiä koivuja ja märänvihertävää mäntymetsää. Oi joi. Ikkunat auki asuminen ja nämä muut hengitysongelmat ovat saneet aikaan sen että kurkku on kipeä, väsyttää ja on ihan vetelä olo. Psyykkaat itseni kuntojumppakuntoon kohta, kerään tunnille tarvittavat tavarat ja lähden kohti koulua, jossa tunnit ovat. Yllätyksekseni kyseiselle koululle ei menekään mitään bussia sunnuntaisin, vaan saan kävellä suht pitkän matkan tuolla sateessa. Nyt onneksi tihkuttaa vettä, mutta tällä päivälle oli tälle aluleelle luvattu lumi- ja räntäsadetta... ja minulla on nilkkakengät, sellaiset pehmeät ja kankaiset. Talvikenkiä en osta, sillä yhdet sellaiset on juniorin kaapissa odottamassa, ja toiset Alanyassa. Mikähän siinäkin oli, etten tajunnut ottaa niitä mukaan. Ajattelin ettei täällä kuitenkaan tule lunta ennen joulua, ja että selviää hyvin pikkukengillä. Selviää selviää. Sehän on vain asennekysymys.

Jäätä, saunaa ja Kalen puistoja

Hhmm, täällähän on muitakin mökkejä, maatila vastarannalla ja katuvalotkin läheisellä tiellä 👀 . Eh, olen käynyt täällä kerran, pari vuotta sitten. SIlloin tulin iltapimeällä ja lähdin aamuhämärissä. En hahmottanut ympäristön muita mökkejä silloin. Susia ja karhuja on kyllä lähistöllä. Jäniksen kakkoja on pihassa laattojen päällä, ja hiiriä rapisteli lattian alla tai muissa rakenteissä aamuyöstä (hiiren nakki on viritetty). En siis ole ihan yksin 😁. Seuralaisena on myös sopivasti vilkas mielikuvitus, joka on lähestulkoon ehtymätön luonnonvara. Toisinaan se vain on hivenen jäässä, ja tänään on ollut sellainen päivä.

Kun ei tekstiä vielä tule, niin olenpa sitten seurannut järven jäätymistä, sekin kun tapahtui tänään. Itse asiassa näen tämän ensimmäistä kertaa elämässäni, koska en ole kasvanut järven rannalla vaan järvikuivalla, joen lähistöllä. Aamupäivällä ensimmäiseksi lämmitin takkauunin, jolloin mökkikin lämpesi, ja nyt on sauna lämpiämässä ja on tiedossa oman rentoutuksen aika. Oveen voisi ripustaa kyltin HAmam, mutta jotain oleellista puuttuu 😂. TÄnä vuonna on muuten hamam-käynnit jääneet yllättävän vähälle. Osin ehkä siksi, kun luottohenkilöni muutti toiseen hamamiin, entisessä paikassani on vain idästä tulleita naishierojia, ja aiemmat kokemukset naishierojista eivät ole olleet ihan parhaimmasta päästä. VAan voin olla väärässäkin. SIksi kannattaa tutustua ja ottaa selvää millaisia nykyiset työntekijät ovat.

Vodafone yllätti minut. Nykyinen Vodafonen laskutusliittymäni toimii Suomessa moitteetta. Sen huomaa myös siitä, että eräs henkilö soittelee Alanyasta jopa enemmän kuin saatoin arvata. Mutta Vodafonen osalta siis toimii puhelut, tekstiviestit ja netti. Turkkilaisen mittapuun mukaan hinnoittelu on yhtä suolaista kuin suomalaisille suomalaisen liittymän eu:n ulkopuolinen hinnoittelu. Mutta suomalaisiin hintoihin nähden Vodafonen hinnat ovat edullisempia. Kokonaisen, varman lopputuloksen toki näkee sitten kun menen maksamaan tämän kuukauden puhelinlaskua.

Tässä lehtiartikkeli muistutukseksi siitä, että ole kunnolla, elä ihmisiksi. KAmeroita on joka paikassa, ja esim Swedish Connectionin omistaja kertoi, että edellytyksenä ravintolaluvan saamiselle oli, että he asentavat ravintolaan tarvittavan määrän (6 kpl) kameroita, joista voi sitten tarvittaessa tarkistaa mitä on tai mitä ei ole tapahtunut. Jokaisen oikeusturvan kannalta se on hyvä asia, sillä tapahtumat voi todentaa. Tämä artikkeli kertoo röyhkeistä vihannesliikkeesee tulleista varkaista.

Omat ajatukset askartelevat taas KAlen puistoissa ja varjoissa, siinä missä ritisevän uuden jään ja kyntilänvalon lumoissakin. Niitä on jossain riimien sopukoissa. Vaan on taas Ask ve MAvi -aika. Mukavaa iltaa.

Läheltä piti, todella läheltä

Alanyan värejä. TÄmä köynnös oli leikattu pensaaksi.

Mietipä kaksi mahdollista, mutta ei niin yleistä seurausta siitä, että ostat polkupyörän.

Tänään lopultakin ostin täällä polkupyörän. Kävin ensin Kipassa, jossa oli vain lasten pyöriä ja jokunen 26" miesten pyörä. Metro-tukussa oli juuri sellaisia polkupyöriä kuin halusinkin, ja hintakin oli kohdallaan. Metron hinta oli puolet siitä, mitä minulta haluttiin samoista pyöristä muissa liikkeissä. Muissa hinnaksi sanottiin 900-1.200 TL, tuolta sama pyörä lähti mukaani hintaan 490 TL, sisältäen kattavan ensihuollon Alanyan keskustassa sijaitsevassa polkupyörien huoltoihin erikoistuneessa firmassa, ja 2v takuun.

Lähdin ajamaan Metrosta, Obasta keskustaan Sevket Tokukselle. Menin hieman ohi Yasam sairaalasta, eli ohi myös pyörähuoltamosta, kun en heti keksinyt missä se on. Katua ylittäessäni näin kuinka hieman kauempana oikealla kaatuu mies skoottereineen, skootteri lähtee luisumaan kyljellään minua kohti kuin keilapallo, ja skootterin kyydissä ollut nestekaasupullo samoin. Pomppasin fillarista vähän kauemmas, mutta en päästänyt kokonaan irti kahvasta. Mies putosi skootterin kyydistä jo ennen minun kohtaamistani, ja skootteri tai kaasupullo osui fillarin takatavaratelineeseen ja lokasuojaan. Ehdin nähdä kuinka mies löi takaraivonsa aika pahan näköisesti asfalttiin.

Minun käsilaukkuni yms keräsi eräs sivullinen mies kauempaa risteyksestä, ja toi minulle. Samalla tuo mies ja toinenkin läsnäolija alkoivat sättiä minua siitä, että aiheutin skootterikuskin kaatumisen, koska se kaatui minun kohdallani, koska en väistänyt. Sanallisen arkkuni aukeaminen on hidastunut huomattavasti, ellei jopa huolestuttavan paljon. Kuuntelin hetken vielä uudestaan, enkä oikein tajunnut että mistä hitosta ne kaksi miestä nyt puhuu. Siis että suojatietä ylittävä henkilö aiheuttaa skootterin kaatumisen noin 15-20 m ennen suojatietä, ja sen, mitä kaatumisesta seuraa. Säikähdin tapahtunutta niin paljon, etten saanut sanottua oikeastaan mitään moneen minuuttiin.

Tuolihissin alalähtöpaikalta kuului työn ääniä

Olimme kaikki jo lähdössä pois paikalta, kun skootterikuski vielä tulee minun perääni, ja päkättää siitä, kuinka liikenteessä pitää olla varovainen. Siihen asti kaikki oli ok. Niin pitääkin olla, niin minun, hänen kuin muidenkin liikkujien. Mutta... sitten hän alkoi puhua siitä, kuinka hän ajaa tätä katua edestakaisin päivittäin, ja joka kerta kun sairaalan luona vaihtuu vihreä valo, niin seuraavistakin valoista pääsee automaatisesti, ne nyt vaan ovat aina olleet niin. Siinä vaiheessa mulla keitti. Hän ei ollut seurannut liikennevaloja, ja hän oletti mitä oletti. Oletti myös sen, että jalankulkijan tulee aina väistää muuta liikennettä. Siksi minä kimmastuin. Skootterikuskit menee täällä kuin villisiat pusikossa, ja monella on se asenne, että sinne minne skootteri mahtuu voi ajaa, ja jos ei mahdu, niin jalankulkijoiden on silti väistettävä että mahtuu. Poliisi ottaa täällä nyt skootterikuskeja tarkempaan tarkkailuun juuri heidän holtittoman liikennekäyttäytymisensä johdosta.

No, tuossa ongelmia olivat mm
- hän oletti että suojatietä ylittävä väistää joka tapauksessa,
- hän oletti hallitsevansa skootterinsa, muttei kyennytkään hallitsemaan, vaan kaatui
- hän ajoi lujaa, ja jokin horjutti tasapainoa ja vei hallinnan
- hänellä oli itsensä lisäksi skootterinsa taakkana mm nestekaasupullo
- tien asfalttipinta oli kuuma, varmasti yli +50 C, koska ilman lämpötila oli +35 C ja aurinko paistoi tuonne suojaisalle katupätkällä pilvettömältä taivaalta. MIllainen mahtoi olla renkaan kunto.
- ja saattaa olla mahdollista, että minäkin katsoin liikennevalot väärin, mutta joka tapauksessa hän olisi hyvin mahtunut kaksikaistaisella tiellä minun ja fillarin ohi, ei me nyt niin pitkä kuljetus olla.
Hän kaatui kaukana suojatiestä, mutta minua oli helppo syyttää. Harmittaa silti, että mies löi päänsä pahasti (ilman kypärää), sillä siitä voi olla jatkoseuraamuksia eikä hän suostunut menemään lääkäriin. Toki harmittaa myös kaikki aineelliset vahingot hänen osaltaan, ja uuden fillarin osalta. En silti koe, että se kaatuminen oli minun vikani. Minut pelasti osumalta havaintokyky, nopeat liikkeet, tuuri ja ehkä suojelusenkelikin. Oli tosi lähellä tulla isoja vahinkoja, ellen olisi pystynyt väistämään liukuvaa skootteria ja nestekaasupulloa. Ilman vakuutusturvaa sairaalalasku olisi ollut helvetillisen iso.

Kun siinä sananvaihtomme sitten repesi isoilla kirjaimilla keskusteluksi, turkiksi, ja hän pysäytti lähistölle tulleen poliisiautonkin ja alkoi kertoa aiheuttamaani vahinkoa. Annoin miehen puhua, ja sanoin sitten, että hän kyllä kaatui kaasupulloineen jo tuossa reilusti kauempana, ja luisui sitten kyljellään minua kohti, että minun kohdaltani olisi kyllä mahtunut menemään ohikin jos olisi ollut pystyssä. Poliisi käski hänen jättää minut rauhaan, ja sanoi meille että alkakaahan nyt mennä, ja eri suuntaan. Jos hän olisi halunnut viedä tilanteen pidemmälle, niin tuollahan on valvontakamerat. Valvontakameroita on nyt joka paikassa, yhteensä satoja. Aina löytyy joku kuvatallenne, jos tulee tarvis.

Tuolit ovat valmiina, koneisto ei.

No, se oli se eka yllätys. Raahustin siinä sitten sekavissa tunnelmissa pyörähuoltoon, ja istuuduin siellä tuolille odottamaan. Sitten se iski, hirveä tärinä ja tunnemylläkkä siitä mitä oli tapahtunut ja kuinka lähellä selviäminen oli. Minulla on aina sama juttu onnettomuustilanteissa tms. Reaktio tulee vasta sitten kun tilanne on ohi ja on tilaa sille reaktiolle. Sain rauhoituttua sillä aikaa kun pyörää huollettiin. Kuulin, että joudun ajamaan takaisin Metroon koska he unohtivat antaa minulle takuutodistuksen / -vihkosen. Valitsen nyt kuitenkin ihan toisen reitin, nimittäin turvallisen rantakadun. Sinne päästäkseen saa ajaa ensin liikenteen seassa, kun ei  mahdu jalkakäytäville, ei pääse jalkakäytäville tai niitä ei ole. Eikä kai niillä saisi joka paikassa ajaakaan, mutta kun tuo liikenne on niin hullua, että hirvittää ajaa ajoradalla bussien ja henkilöautojen välissä liikennesekamelskassa.

No, Metrosta sain tarvitsemani takuuvihkosen, käyn joskus uudestaan sen kanssa huoltofirmassa, ja sain myös tarvittavat ostokset. Lähdin sitten hiljakseen ajelemaan pienempiä teitä pitkin ja ylämäkeen, kotia kohti. Siinä vaiheessa jo hymyilytti lämmin kesäsää, ihana aurinko ja pieni tuulenvire hiuksissa. Kotiin päästessä olo oli kuin saunassa urheilevalla. Ja kun sisälle asti pääsin, niin näin, että on myös massiivinen aurinkoihottuma käsivarsissa, niskassa ja kasvoilla. Jep. Kivaa punapilkkuista ja helakanpunaista päivää ja iltaa siis. Sain juuri käytyä suihkussa, juotua yli litran vettä (ja janottaa silti), kun puhelin soi ja kysytään ulos. Se hollantilais-turkkilainen, josta eilen kerroin, oli sitten keksinyt mikä numerossa oli mennyt vikaan. Sen hetken fiilikseen sopi hyvin vanha kirjainyhdistelmä evvk; kuinka sen turkiksi kääntäisit...

Kun kaapissa ei ollutkaan mitään aloeverapohjaista after sun -voidetta, niin kokeilen paikallisista konsteista toista. Kaikki helakan punakat, kuumottavat jne alueet on voideltu oliiviöljyllä. Juuri toin Metrosta hyvää extra virgin -laatuista, ja nyt se siten päätyy iholle 😁 . Katsotaan minkä verran se jaksaa rauhoittaa ärtyneitä ja palaneita alueita. Varmaa on jo, ettei se ainakaan pahenna. Nyt sitte kuljen pari päivää pitkähihaisissa, +40 C tai ei, mutta auringolta suojattuna. Tuntuu ihan kesälämpimältä.

Lisätty 27.7.
Ilta ja yö paljasti omat kolarivammat. Yksi murtunut varvas, hillittömän kipeä mutta konservatiivisesti hoidettava. Yksi palasiksi rikkoontunut alatakahammas ja paikaltaan osin ironnut vastakkainen hammas yläpuolelta, ja aika monta mustelmaa ja kipeä niska ja alaselkä. En ehtinyt edes tajuta siinä hetkessä, enkä muutamaan tuntiin sen jälkeenkään. Mutta tänään päivittelen hyvin myöhään yöllä, jos sittenkään. Eilinen vuorokausi jatkui yhtä vauhdikkaana ja omituisena ihan loppuun asti. Ensimmäistä kertaa eläissäni hyppäsin yönpimeään mereen kaikki vaatteet päällä...

Juhannuskuvia

Auringonkukka, ayçiçeği, Kestel 25.6.2016

Kun ensin olin istunut tietokoneen ääressä kuutisen tuntia aktiivisesti työskennellen, niin alkoi tehdä mieli ulos ja lenkille. Eräänä aktiivisena projektina on tietyn Nikonin kompaktikameran löytäminen. Asia olisi muuten ihan helppo ja ok, mutta Alanya on niin pieni, että kyseisen, ja muunkinlaisten kompaktikameroiden, löytäminen on osoittautunut työlääksi ja tuskalliseksi. Useimmissa liikkeissä myyjä ei edes tiedä sanaa kompaktikamera tai digikamera, vaan tarjoaa tietokoneeseen kytkettäväksi tarkoitettua nettikameraa.

Joku pikkukatu Kestelissä, kuvauslenkillä 25.6.

Lähes joka paikassa kysyttiin ja ihmeteltiin, että miksi ihmeessä edes tarvitsen kameraa, kun kaikilla on kännykässä kamera. Kysyin montako megapikseliä kännykkäsi kamera on -en tiedä, jotain 5-8. Juuri siksi ja muutamasta muustakin syystä etsin kameraa, josta löytyy vähintään 20 megapikselin kenno. No, tänään en sitä löytänyt, en edes sellaisista liikkeistä (TeknoSA, Nikon), jotka mainostivat kyseisen kameramerkin olevan heillä valikoimissa. Kaiken huippu oli Alanuymin TeknoSA, jossa ei ollut kameroita lainkaan, heidän päinvastaisesta nettimainoksestaan huolimatta. No, aina ei voi olla täydellinen. Nikonin Alanyumin liikkeessä olisi ollut yksi lähes saman tasoinen kamera, jota olisin voinut harkita, mutta nuori miesmyyjä katsoi minu arvioivasti päästä varpaisiin, ja käänsi selkänsä tiskin takana. Ei ollut heillä rahan puutetta eikä myynnin tarvista.

Olisikin pieni ihme, jos horisontti olisi suorassa 25.6. Kestel

Nikonin etsinnän siis luovutin Alanyan osalta, ja päätin katsoa sitä Izmiristä parin viikon päästä. Suomessa tapaamani tuttu turkkilaisnainen lähetti hääjuhlakutsun, ja innoissani vastasin myöntävästi, ja ostin bussiliput Izmiriin. Lentojakin harkitsin, mutta itse asiassa haluan nähdä maisemia ja ihmisiä ja matkustaa tällä kertaa maanteitse. Lentolipun harkitsin ostavani paluumatkalle, mutta en vielä tiedä minä päivänä palaan, ja lähtöpäivänä ei kannata ostaa, sillä viime hetken lippujen hinnat ovat yleensä ei-houkuttelevia, vaikka lentopisteillä sen saisinkin, eikä rahaa tarvitsisi käyttää. 

Upeatuoksuinen kukka 25.6. Kestel

Koska en pitkään aikaan ole käynyt kameran kanssa missään ulkona, niin nyt taputin tuota vanhaa kaveria pari kertaa, ja pyysin käyttäytymään nätisti. Niinhän se tällä kertaa toimi. Linssin naarmuja ei saa pyyhittyä pois, mutta tällä kertaa zoomaus toimi eikä kamera pimentynyt kesken kaiken, joten meillä oli siis ihan hyvä kävelylenkki. Hyppäsin bussi 1:een, jäin pois DimCayin jokisuulla, ja kävelin siitä Utopia Worldiin vievän tien suuntaan. Kaikki tässä olevat kuvat ovat tuolta väliltä. Tuo valkoinen kukka herätti huomioni tuoksullaan. Voimakas, miellyttävä tuoksu tuntui isohkon risteyksen keskeltä, liikenteenjakajasta jalkakäytävälle asti... joten marssin siis keskelle risteystä puskan luo, ja otin pikaisen otoksen. Pikaiseksi se jäi, koskapa autoilijat eivät ihan fanittaneet seisoskeluani kyseisellä ajokaistalla. Mikä kumma niitä nyt vaivaa XD. Joka tapauksessa minun pitäisi tietää tuon kukan nimi, sanoo muisti, mutta ei kerro mikä se nimi on.

Taurus-vuoria Kestelistä, DinCayin kohdalta 25.6.2016

 Carrefour -nimisessä kaupassa hävisin tahtojen taistelussa (melkein vapaaehtoisesti) pienelle suklaakarkkipussille, jossa mainostettiin olevan appelsiinisuklaarkeita. Oi Herkku mikä pussi, tai paremminkin sen sisältö. Appelsiininkuoripalan makuista massaa on tuon rakeen ydin, ja päällä on hyvää maitosuklaata. Kaiken lisäksi ne kestivät tätä kuumuutta hyvin, eli eivät sulaneet pussiin, vaikka sillä tekosyyllä söinkin niitä melkoisen paljon. Joten tänään en mennytkään bussilla kotiovelle saakka, vaan kävelin pitemmän kaavan mukaan siinäkin kohden. 

Kestelissä on taas valmistunut valtava määrä kerrostaloja ja huviloita sekä myyntiin että vuokrattavaksi, turisteille ja paikallisille, ja lisää rakenteilla olevia näkyy joka puolelle. Jotkut puhuvat, että asuntokauppa ei käy, mutta tuttavapiirissäni olevat rakennuttajat ja kiinteistönvälittäjät myyvät koko ajan. Ehkä asiakkaita on vähemmän kuin aiemmin, mutta on kuitenkin. Alanyalla on oma viehätyksensä, ja niille, jotka osaavat ajatella propagandauutisten ja turhan pelottelun taakse, Alanya on edelleen entinen, turvallinen ja kutsuva Alanya. Tuon talon ja parin muunkin kohdalla jopa minä, joka rakastan värejä, kauhistelen talon väritystä suhteessa ympäristöön. No, olenhan kauhistellut myös Viitasaaren keskustassa olevaa kelta-mustaa kerrostaloa, joka ei sovi torin reunalle mihinkään vuodenaikaan. Makuja on monia, ja muotivirtauksia tulee ja menee. Kaiken lisäksi tuo talo on pyöreä niin kuin Muumitalo. Ja minä olen arkkitehtoonisessa mielessä vanhanaikainen.

Makean ja suolaisen yhtymäkohta, Kestel 25.6.2016

Paljon oli ihmisiä vielä auringon laskun lähestyessä rannalla uimassa, leikkimässä, vilvoittelemassa ja rentoutumassa. Tuossa kylmässä jokivedessä viilensi nytkin kuvassa näkyvä mies itseään. Tuo vuorilta tuleva DimCayin vesi on tosi kylmää, paitsi niiden mielestä, jotka uivat DimCayillakin. Tuosta paikasta tuli mieleen tämän päiväinen kohtaaminen. Kävin mieheni työpaikalla, mutta osuin sinne herkullisella hetkellä. Vaikka rakastankin oranssia väriä, niin lupaan, etten tämän jälkeen koskaan pukeudu koko-oranssiin. Ihan vaan siksi, että näin yhden version isohkosta, vanhasta naisesta, jolla oli kaikki oranssia. Ja botoksit, meikit, kynnet ja rusketus oli ihan viimeisen päälle tip top. Rintaliivitkin oli jätetty pois, ja raskaat rinnat riippuivat suht alhaalla hennon olkaimettoman topin sisällä. Ja korutkin olivat oranssia, samoin kuin Dolce&Gabbanan nuoriomalliset housutkin.

Tämä superoranssi, kuuma pakkaus loi minuun vahvasti vihamielisen tuijotuksen, kun tervehdimme miesystäväni kanssa. Samoin kävi, kun keskustelimme suht pitkään. Lopulta hätistin miehen käymään tuon naisen luona, kun ajattelin, että hänellä on jotain ruokailuun tms liittyvää asiaa. Kerrankin istuin sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Nainen teki kaikkensa saadakseen miehen mukaansa. Nainen puhui vähän turkkia, mutta niin, ettei mies ymmärtänyt. Ja mies taas ei puhu englantia ollenkaan. Hän kysyi minulta naisen lähdön jälkeen, että "mitä sinä siinä naurat, ja mitä se nainen oikein tahtoi, en nyt kyllä ymmärtänyt yhtään?" . Selitin mitä nainen tahtoi, väänsin ihan rautalangasta, eikä naurulle meinannut tulla loppua. Lisäsin vielä, että huomenna nainen tulee taatusti uudelleen, joten nyt tiedät mitä hän tahtoo, ole valmis.

Kadun varren piikkipallero, Kestel 25.6.16

Vuosien runsaan oranssin käytön jälkeen minä olen lopultakin valmis luopumaan oranssista. No en sentään. Tuo on aivan liian vahvasti sanottu. Sanotaan, että olen valmis vähentämään oranssin käyttöä, ja lisäämään muita värejä :)) .  Vielä kun keksisin, että mitähän ne muut värit sitten ovat, hahaa. No, kaapissa ei onneksi ole täällä nyt kuin yksi oranssi mekko, yksi oranssi huivi ja pari oranssia paitaa. Vähiin ovat käyneet. Ja oransseista käsilaukuistakin kolme on jo loppuun käytetty, eli ovat menossa roskiin. Sen sijaan on tullut hankittua pinkkiä, pinkkiä, turkoosia ja pinkkiä... onko se pinkkikään nyt yhtään sen kummempi väri B) . Valkoiset vaatteet ovat osoittautuneet haasteellisiksi sen vuoksi, että kesällä lämpötilan noustessa yli +35C hikoilen, ja kostuessaan useimmat valkoiset vaatteet alkavat näkyä läpi. Ei ole kovin mieltä ylentävää liikkua kaupungilla, jos alusvaatteet paistavat vaatteiden läpi, vaikka jotkut käyttävät sitä efektiä tietoisestikin. Minulle se ei ole luontaista eikä mieluista omalla kohdallani.

Kale-kukkula ja Alanya Kestelistä katsottuna 25.6.16

Tänään kun kävin  keskustassa, niin vaistonvaraisesti huomasin käveleväni Kleopatrarannalla kohti Damlatasta ja museon viereistä bussipysäkkiä, niin kuin ennen kotiin mennessä. Harkitsin hetken aikaa pikavierailua entisen naapurin luo, mutta menen vasta sitten, kun olen ensin ostanut kissalle uuden kirppulääkkeen, ja käsittelen kissan samalla reissulla. Juttelin eilen Suomessa asuvan ystäväni kanssa, joka on kissojen ystävä hänkin. Hän muistutti minulle siitä, että Suomessakin on paljon luomu-kissoja, sellaisia kotikissoja, joita ei madoteta eikä lääkitä ulkoloistenkaan varalta, joten mikäs ihme se on, jos eivät turkkilaisetkaan niitä lääkitse. Aivan niin, unohdin tuon, mutta vien ne lääkkeet silti.

Merivesi näytti niin lämpimältä, asennoitumiskysymys, että huomisen aamun ohjelmassa on aamu-uinti. Voisin jopa harkita laittavani herätyksen riittävän aikaiseksi, että ehdin aamulenkin ja -uinnin ennen aamupalaa ja kirjoitamiseen keskittymistä. Pääsen tutusumaan minulle uuteen rantaympäristöön, ja aamulla aikaisin voin kaikessa rauhassa jahkailla rannalla niin kauan, että uskallan kastautua kylmään-lämpimään veteen. Se kauden ensimmäinen kerta on vuosi vuodelta näköjään haasteellisempi, ja kauempana kalenterissa. Älä sano, että se johtuu vanhuudesta, höh, en tunne sellaista sanaa, sanavarastoni on valikoiva, joissakin asioissa jopa erittäin valikoiva.



 

Live-kuvaa Alanyasta

kuva: Kvittenin kukat, Alanyai sevenler, fb

Kvittenin kukat aukeavat, ja se on Alanyassa varma kesän merkki, kuulemma. Oma kevät on tilapäisesti hukassa, löytynee ensi viikolla.

Perinteisesti sairaana lennolle, kun Suomesta päin lähden? Niinköhän käy nytkin... poskionteloiden tulehdus ja keuhkoputkien tulehdus on sopivasti sillä mallilla, että melkein pitäisi itse mennä lääkäriin, melkein. Jääräpäisesti päätän, että ne paranevat kyllä ilmastonvaihdoksella ja ympäristön vaihdoksella, niin että kestä elimistö vielä muutama päivä, please. Näin olen ennenkin ajatellut, ja joskus se onnistuu, joskus ei. Tällä kertaa olen päättänyt onnistua. Tahdonvoimastahan moni asia on kiinni, eikö vain ;) .

kuvan lähde: HymyHuulet -sivu Facebookissa

Alan olla melkolailla väsynyt ja ärhäkkä, ja kun ne lisätään muutenkin "mukavaan" persoonaani, niin hyvä yhdistelmähän siitä tulee. Ja tulee samalla mieleen eteläpohjalaisen morsiamen sanat tuoreelle aviomiehelleen: "Hyvin me pärjätähän, teet vaan niin kun minä sanon".

Autokuume on valtava, onneksi auton osto ei kuulu millään tavalla omiin Alanyan suunnitelmiin ainakaan pariin vuoteen. Nyt kun on taas tullut ajeltua työnantajan Audilla harva se päivä pitkin Ylä-Savolaisia talvisia teitä, niin hyvältähän tuokin liikkumismuoto tuntuu, heh. Ainoa suunnitelmissa oleva autoihin liittyvä ajatus Alanyassa nyt on se, että alan käyttää entistä enemmän vuokra-autoja, ja saan sitä kautta hieman laajennettua liikkumisreviiriäni. Vuoristo kutsuu, ja pienet maaseutukylät. Niihin aion tehdä jo maalis-huhtikuulla, työlupaa ja muita papereita odotellessa, edes kaksi tutustumis- ja kuvausreissua.

Muistathan, että Alanyan kaupungin sivuilla on linkki neljään, kaupungilla sijaitsevaan kameraan. Näitä kameroita voit katsella oman kännykän tai tietokoneen kautta. Kameroista näkyy reaaliaikaista kuvaa eri puolilta kaupunkia. Tässä linkki kaupungin sivuille kameravalikkoon.