Kuinka avata pankkitili Alanyaan?

Uusi alku. Pitahya, Dragon fruit on alkutaipaleellaan.

Vilkas viikko on vienyt aikaa yllättävän paljon, ja voimia vielä enemmän. Voima-asioista puhun ylihuomisessa tekstissä, ja tänään käymme läpi erään pankkitilin avaamisen kiemurat. Kyseisen henkilön luvalla kerron vaiheista siksi, josko niistä olisi apua jollekin. Ei mennyt ihan lyhyimmän tai helpoimman kaavan mukaan, meni käytännössä lähes koko päivä ko toimitukseen kaikkine sivuhaaroineen, mutta lopputulos oli hyvä.

Vähän aikaa sitten Alanyaan muuttanut tuttava kysyi, miten minulla oli mennyt pankkitilin avaaminen. Hän kun oli saanut kertomastani ihan eri kuvan, kuin mitä hänelle käytännössä tapahtui kun hän erään "ystäväperheen" avustuksella yritti tilinavausta parissakin pankissa. Oli ollut kielivaikeuksia, ja siksi jäi epäselvyyttä siitä oliko ymmärtänyt jonkun kohdan väärin, vai oikein, vai mitä olisi pitänyt kysyä tai kommentoida. Ainoa selvä asia oli, että hän halusi avata turkkilaiseen pankkiin pankkitilin mm siksi, kun suomalaisen kortin käyttö täällä asuessa ei ole kannattavaa, tulee kalliiksi. Hän pyysi minut mukaan auttamaan kieliongelman suhteen, eli siis tulkkaamaan tarvittaessa. Tottakai kaveria autetaan silloin kun hän apua tarvitsee. Siitä lähti ennenkokematon kaupunkikierros.

Jo ennalta oli tiedossa, että aina se pankki, joka on paikkakunnalla uusin, etsii todennäköisimmin uutta asiakaskuntaa ja on siten ulkomaalaistaustaisen tilinavaajan kannalta tutustumisen arvoinen. Hän oli käynyt jo aiemmin kahdessa pankissa, ja oli ymmärtänyt että toiseen olisi pitänyt maksaa 5.000 TL ja toiseen 1.500 TL ikään kuin sijoituksena tai korvauksena, joka jää pankille, jota ei saa omaan käyttöön. Tästä ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta kieli- ja ymmärrysvaikeuksien takia. Näistä seikoista johtuen menimme ensimmäiseksi alBaraka -nimiseen pankkiin, joka oli sopivasti lähellä, ja joka on yksi uusimmista tulokkaista Alanyassa.

Kohtaamamme alBarakan henkilökunta oli ystävällistä, ja meitä palvellut hyvin puhelias ja runsaan eurooppa-kokemuksen omaava nuori mies oli oikein mukava ja avulias henkilö. Hän sanoi heti, että tuttava olisi tämän konttorin ensimmäinen suomalaisasiakas, ja että hän tekee kaikkensa saadakseen hänet asiakkaaksi. Niin että tervetuloa vaan, ja sitten saisinko passin, turkkilaisen veronumeron, puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen ja asunnon osoitetiedot. Tuttava oli varustautunut, ja kaivoi asiakirjapinostaan kaikki ne mitä tarvittiin. Tiedot syötettiin pankin asiakastietojärjestelmään ja tarpeelliset asiakirjat skannattiin. Sitten jäätiin odottelemaan keskuskonttorista tulevaa asiakkuuden hyväksyntää, joka normaalisti kestää pari minuuttia. No, ehkä heillä on kokous tai jotain, joten voisitte tässä välillä käydä vaikka jossain kahvilla. Kun hyväksyntä on valmis, niin siitä tulee tekstiviesti-ilmoitus. Kaksi nälkäistä kävi Zilli Öküzizzä burgerilla... eikä viestiä vaan kuulu eikä näy. 

Palasimme pankkiin, ja virkailija soitti vielä keskuskonttorille. Hyväksyntä ei ollut valmis, koska tuttavan vuokrasopimus on tavallaan epäaito, tuttavan asuntoa ei löydy osoitetietojärjestelmästä / asunnon osoite ja tuttavan olinpaikkaosoite eivät kohtaa järjestelmässä / osoite ei välttämättä ole oikea / asuuko tuttava varmasti tässä osoitteessa... 

Kun teet Alanyassaasumistarkoituksessa vuokrasopimuksen asunnosta, niin tee se laillisesti, oman itsesi ja asiointiesi sujuvuuden takia. Laillisesti tehty vuokrasopimus tarkoittaa sitä, että asunnon omistaja + hänen henkilöllisyystodistuksensa + asunnon omistusta osoittava tapu-paperi ovat sinun kanssasi yhtä aikaa notaarilla, ja notaari tarkistaa asunnon laillisuuden, osoitteen oikeellisuuden sekä sen, että vuokraaja on oikeasti henkilö, jolla on oikeus vuokrata kyseinen asunnoksi tarkoitettu asunto vuokralaiselle. Osa vuokraa toimisto-, varasto- tms liiketilaksi rekisteröityjä huoneita tai huoneistoja, ja joskus vuokraaja on itsekin vuokralainen tms ei-vuokrausoikeutta omaava henkilö. Vaikka laki vaatiikin tällaista käytäntöä nykyään aina oleskelulupaa vuokra-asuntoon haettaessa, niin nytkin lain rajoja oli venytetty. Ei oltu menetelty lain mukaan, ja se kostaantui.

Ihmiset, kirjavia kuin jämälangoista tehdyt sillasukat

Pankkivirkailija tarkisti keskuskonttorista vielä mikä paperi on nyt hankittava. Hän sanoi, että muhtar, eli valtion hallinnon alin paikallisvirkamies, kaupunginosavirkamies voi sen antaa, leimata ja allekirjoittaa. Menimme ensin Şekerhane mahallesin muhtarin luo, koska tiesin mistä hänet löytää. Hän oli ystävällinen ja avulias, ja ohjasi sitten Kadıpaşa mahallesin muhtarin luo. Muhtari itse ei ollut paikalla, ja henkilökunta kertoi että saapunee puolen tunnin päästä. No, se todellisuus voi olla vaikka mihin aikaan, sitähän ei kukaan voi tietää. Päätimme käydä läheisessä a101:ssä ruokaostoksilla, ja palata noin puolen tunnin kuluttua.

Kun palasimme kyseisen kauppaliikkeen edustalle katsomaan josko muhtari olisi saapunut takaisin firmaansa, henkilökuntaan kuuluva nuori mies kertoi että menkää vaan tuonne perälle, rouva auttaa teitä. Rouva ei suostunut ymmärtämään mitä tarvitsemme, joten soitin alBaraka-pankkiin kyseiselle virkailijalle. Tämä selitti rouvalle, ja rouva sanoi puhelimessa asioita, joita en olisi halunnut kuulla. "Me emme tällaisia osoitetodistuksia kirjoita nykyään, emmekä etenkään silloin kun kyseessä on ulkomaalainen. Turkkilaiset saavat sen nüfus dairesista, väestörekisterikeskuksesta, mutta ei nekään ukomalaisille mitään todistuksia anna, eikä anna Göz Idaresikaan (Maahanmuuttoviranomaiset). Ette te noille mistään sitä todistusta saa, eikä me ulkomaalaisille mitään tehdä."

Rouvan lopetettua puhelun totesin tyynen rauhallisesti, että no, mepä haemme sen todistuksen muualta, ja käännyimme vain pois ja lähdimme. Tuttava jo tuossa vaiheessa kuulosti hiukan epätoivoiselta, ja oli vihaisen oloinen miesystävälleen, joka hänet tähän asuntosuohon oli järjestänyt. Itse ajattelin, että koska rouva sanoi juuri nuo sanat, ja oli noin epäystävällisen ylimielinen, niin käytän niin paljon aikaa kuin on tarpeen ja hankimme sen paperin tuttavalle. Kävelimme suorinta tietä Maahanmuuttovirastoon, odotimme hetken vuoroamme, selitimme asian mukavalle virkailijalle ja poistuimme muutaman minuutin kuluttua onnellisina, käsissämme se kaivattu paperi. 

Kun saavuimme pankkiin ja odotettuamme vuoroamme tapasimme se meitä aiemmin palvelleen ja takaisin odottaneen virkailijan, niin hän sanoi ensimmäiseksi, että kuultuaan muhtarin toimiston naisen sanat hän soitti keskuskonttorille, ja kysyi uusia ohjeita. JOs ei sitä paperia kerran saa, niin sitten käy suomalainenkin osoite, että saadaan atk-järjestelmä hyväksymään asiakkuusosoite, ja päästään eteenpäin. "Meillä on se paperi". "Mitä?!? Saitteko te sen? MIstä?". "Maahanmuuttovirastosta." "Loistavaa!".

Tuttava sai haluamansa pankkitilin, siruttoman maksu- ja pankkiautomaattikortin / debit-kortin joka toimii ulkomaillakin, sekä monipuolisen ja brittien jälkeen toiseksi parhaaksi rankatun nettipankin salasanat ja käytön sekä monipuoliset kivijalkapankin palvelut ja avuliaan asiakaspalvelun ilman mitään erityisiä maksuja. Nyt kun pankin Alanyan konttori hakee kansainvälisiä asiakkaita, sijoittajia ja asuntolainaajia, niin asiakkaaksi pääsemisestä ei tarvitse maksaa kuten paikkakunnalla jo ison asiakaskunnan saavuttaneeseen pankkiin pääsemiseksi tarvitsee. Tämä virkailija pyysi sanomaan sijoitus- tms asiakkuuksista kiinnostuneille suomalaisille sellaiset terveiset, että jos ei ole virallista / virallisesti hyväksyttyä osoitetta Alanyassa, niin käy myös virallinen suomalainen osoite, kun se on viranomaisen (esim. kunniakonsulaatin) todentama. Asuntolaina-asiakkaille käy ostettavan asunnon osoite + suomalainen virallinen osoite.

pankin sivut löytyvät osoitteesta albaraka piste com piste tr ja pankin toimisto löytyy Sevket Tokukselta, BAskent sairaalasta pari korttelia Cikcilliin / Mahmutlariin / Gazipasaan päin, ja keskustan ja Kalen puolelta katua.

Vielä tuosta muhtarin toimistosta. En tiedä kuka se rouva oli, eikä sillä ole väliä. Tapaamani muhtarit ovat oikeasti olleet ihmisystävällisiä ja asiansa tuntevia. He ovat olleet myös minua ulkomaalaista kohtaan asiallisia ja ystävällisiä. Tämä rouva ei ollut muhtari, ja hän oli kyllä poikkeus. Ehkä hänellä vaan oli hirveän huono päivä, niin kuin meillä kaikilla joskus on.

Juttelin tiistaina juristin kanssa, ihan muista asioista, kun yht'äkkiä hän sanoo: Voi hyvänen aika, minähän juttelen sinulle kuin kaverille puhuisin, siis ihan normaalia nopeaa puhekieltä, ja sinä ymmärrät mitä minä puhun, ja vastaat niin että unohdan sinun olevan ulkomaalainen... Kannattaa opetella hyvä kielitaito. Asuitpa missä tahansa ulkomailla, niin opettele sen maan kieli niin hyvin, että kanssakeskustelijasi unohtaa sinun olevan ulkomaalainen. Edelleen on niitäkin, jotka luulevat etten osaa kuin pari sanaa, ja pitävät ihan tyhmänä turkinkielen suhteen. Yksi esimerkki tästä on naapurin hampaaton ja puolikuuro mummo, jonka puheesta en meinaa saada selvää, ja joka arvaa minun puheeni kun ei kuule kunnolla. Eilen puhuin teatterin mainoksista (ilan), ja hän luuli minun puhuvan että teatterilla on käärmeitä (yılan). HUomisessa tekstissä lisää mummo- ja kulttuurikouluttaja-asiaa... iik.

Millä saa miehen pakenemaan?

Alanyan perjantaitorilta Atatürkille tultua näytti tältä

Pari sanaa miehistä, ainakin joistakin miehistä ja ihan kotikutoisella naisenlogiikalla. Kaikkiahan tämä ei tietenkään koske, yhtä tai kahta vaan, tai... hhmmm. Puutun taas tulenarkaan asiaan, mutta en malta olla puuttumatta. Kuinka vahva voi olla naisen vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen, siis mieheen? 

Kuinka voimakkaasti luulet että me naiset vaikutamme poikamieheen, tai vanhaanpoikaan? Onko se vaikuttaminen tai henkilöön kohdistuva vaikutus positiivista vai negatiivista? Entä kaikki ne reaktiot joita siellä vanhassapojassa tapahtuu? Tällaisia mietin tänään torireissun aikana ja pitkään sen jälkeenkin. Hyväntahtoisen naurun yritin tallettaa jonnekin missä se ei häiritse asianosaista, mutta hymylle en mahtanut mitään. Se sai tulla ja aiheuttaa lisää hämmenystä.

Ihan tuoreita, vielä kosteita maapähkinöitä kuoressaan...

Olen tottunut ostamaan vihannekset ja hedelmät aina tietyn alueen, tietyn kylän ihmisiltä, joiden myyntipaikat ovat torilla viereysten. Vuosikausien asioinnin ja kokemuksen perusteella tiedän keneltä saan todennäköisesti mitäkin vihanneksia tai hedelmiä, ja sellaisina kuin haluan. Tärkeimpänä kaikista on ollut se, että niissä hinta ja laatu kohtaavat sen, että raha menee paikalliselle perheelle suoraan toimeentuloksi.

No, tietty perhe ja sen perheen aikamiespoika ovat myös tulleet näkötutuiksi. Kerran olin grillijuhlissa, jossa ko aikamiespoika oli mukana, ja keskustelimme paljon. Hän oli oikein mielenkiintoinen mies, oli kiinnostunut tapaamaan uudestaan ja tutustumaan lisää, mutta oli käytännössä vielä paljon minua pahempi parisuhdepakoilija. Tai sitten vain etsii täydellistä prinsessaa, eikä ole vielä löytänyt. Minä kun olen jo tooosi kaukana rinsessasta. Emme siis tapailleet, mutta hän ymmärsi että olisin ollut kiinnostunut tutustumaan lisää.

...ja muutama kuoren ulkopuolella.

Sen jälkeen aina, kun hän on nähnyt minun tulevan torille, on hän joko kääntänyt selkänsä tai paennut paikalta, jos se vaan on mahdollista. Yleensä "tunnen" hänen läsnäolonsa ja tuijouksensa, ja kun sitten käännyn, näen usein hänet selin kääntyneenä. Paitsi silloin kun näen hänet jo kaukaa ennen kuin hän näkee minua. Tänään kävi niin. Itse menin vain tyynen rauhallisesti ohi, mutta katsellen vastakkaisen puolen myyntipöytiä. Kolmen pöydän päässä käännyin katsomaan mitä hänen äidillään on myytävänä, sillä usein hänellä on hyviä tuotteita hyvään hintaan, ja kas, aikamiespoika oli karannut paikalta.

Minulla ei ollut aikomustakaan mennä pöydän luo tai jututtaa heitä, ei edes tervehtiä, sillä tapahtuneesta on jo vuosia ja olen oppinut tietämään ettei hän halua tervehtiä. Silti hän seuraa jos liikun alueella, katselee ja vaivautuu pakenemaan paikalta jos arvelee että saatan tulla pöydän luo. Yleensä en edes reagoi tapahtuneeseen, mutta tänään tilanteessa oli jotakin erilaista. En osaa sanoa mitä, muuta kuin se, että ainakin aikaa on kulunut niin paljon, että luulisi kaiken jo unohtuneen.

Arvaa jumittiko puoleksi tunniksi kesken kaiken???

Hänen toimintansa perusteella itselläni nousi vaan tahaton nauru ja ajatus siitä, että kuinka vahvasti hän edelleenkin mahtaakaan kaikkien näiden vuosien jälkeen kokea läsnäoloni. Hyvin mielenkiintoista. Ei johda mihinkään toimenpiteisiin tai tapahtumiin, mutta on silti äärettömän mielenkiintoista. Ihmisen sisäinen maailma kaikkineen on uskomaton aarrearkku yllätyksineen ja monipuolisine, käsittämättömine reaktioineen. Toki ne reaktiot ovat käsitettävissä kunkin omassa maailmassa, kun tietää taustat, tunteet ja ajatukset, mutta ulkoapäin katsoessa kuinka vähän voimmekaan tietää toinen toisistamme. Kuinka vähän voimme ymmärtää toisiamme, kun olemme kuitenkin vain katsetuttuja. 

Vaikka hetket ja ihmiset muuttuvat, ja jotkut asiat silti eivät muutu... kai.

Torilta vielä toinen juttu. Päätin että tänään löydän kardemummaa (kaküle), ja siksi lähestyin maustemyyjiä. Kysyin kahdelta sellaiselta, jotka muistan jo vuosia myyneen mausteita samoilla myyntipaikoilla joka perjantai. Ensimmäinen oli itse varattuna toiselle asiakkaalle, mutta hän hihkaisi apulaiselleen että on sitä tuolla. Apulainen näytti ensin jotain vihreää, en edes kunnolla nähnyt mitä, ja sanoin ettei se tuollaista ole, vaan etsin mustia siemeniä. TArjosi sitten mustakuminaa, ja sanoin taas etten etsi tätä. Sitten hän näytti taas jotain linnunsiemenen näköisiä, ja sanoin ettei ne näitä ole, ja kävelin toisen myyjän pöydän luo. 

Kardemumman siemenkotia siemenineen

En ehtinyt lukea mausteiden nimiä nimikylteistä, kun myyjä jo kysyi mitä etsin. Kyllä meillä on, ja ihan tuorettakin vielä, sanoi hän ja näytti samanlaisia vihertäviä linnunsiemenen näköisiä kuin aiempikin myyjä. Vasta siinä vaiheessa tajusin kysyä, että mitä tuon sisällä on. Kuvassa näet ne "linnunsiemenet" mitkä oikeasti ovat kardemumman siemenkotia. Niiden sisällä on pieniä mustia siemeniä, joita mistoin ennen ostopäätöstä, ja jotka jauhan huhmareessa ennen kuin sekoitan pulla- ja pikkuleipätaikinaan. 

Suomessa kardemumma myydään usein pitkässä muoviputkilossa jauhettuna (tai ainakin niin oli vuosia sitten kun olen sitä siellä ostanut), eivätkä nuo kuvassa näkyvät siemenkodat mitenkään muistuttaneet sen muoviputkilon sisältöä. Etsin kuitenkin kardemumman siemeniä, koska kuulin että siinä muodossa niitä löytyy täältä. No, ehkä seuraavalla kerralla kun tarvitse niitä, käyn sen ensimmäisen myyjän luona sanomassa että oikeassa olit, en vaan tunnistanut niitä. Onneksi erehtyäkin saa, täydellisiä kun emme ole, emmekä sellaisiksi tule.

Meille on luvattu neljän päivän rankkasade- ja ukkosmyrskyjakso todella kauniin, aurinkoisen ja lämpimän viikon jälkeen. Piti ihan viesteistä tarkistaa, ja aika moni tuttava on käsittääkseni tulossa tänne juuri tänä viikonloppuna. Ehkäpä sääennusteet eivät pidä paikkaansa, ja sateet purjehtivat toisesta kohtaa ohi. Tällä hetkellä näkyy kasvava kuu ja todella kaunis tähtitaivas. Hyvä keli unelmoida 😍

Väriä elämään ja ylle

Tulevalle keväälle ja kesälle

Lämmin sää ja upea ukkonen kutsuvat taas parvekkeelle. Hämärässä ja pimeässä salamointia on kiehtova seurata, ja jyrinä on sitä luokkaa että kuuluu kyllä kunnolla sisällekin. Vähän ennen sateen tuloa ja ukkosen alkua ehdin käydä 8 km lenkillä, tosin tullessa vauhtia oli enemmän kuin pitkiin aikoihin sillä sateen saapumisen näki jo kaukaa. Myös viilenevä ilma kertoi omaa tarinaansa. Itsesuojeluvaisto sai liikkumaan nopeammin ja ihan jaksamisen äärirajoilla. Itse asiassa juuri sen takia oli oikein hyvä lenkki ja nyt on sopivasti rento olo.

Mites suomalaisrintamalla? Eräs vanha,

Poistuvaa kevät-/

hieman jo ehkä höpsähtänyt suomalaispariskunta kävi v**tuilemassa mökkiasioista "joku kontti tai paska parakki kuitenkin"-tyyliin, ja samalla utelivat lisää juoruamisen aiheita. Toinen suomalainen ihan asiasta tehden halusi kertoa kuinka hän tietää että rouva X juoruaa rouva Y:stä kaikkea kamalaa, eikä rouva X tajua sitä lainkaan. Ja se sitä ja tämä tätä ja blaa blaa blaa. Voi olla että annoinkin lisää juoruamisen aihetta, mutta sellaista, että kun ne tulee jossakin vastaan, niin edelleenkertojalle saa kyllä nauraa. JOtenkin nuo ihmiset olivat sen oloisia, että halusivat että heistä kirjoitetaan. JOten kirjoitettu on. Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Onneksi on olemassa myös niitä ihan tavallisia suomalaisia, täälläkin. Ja myös lomalle tulleita tuttavia ja ystäviä. Jee!

Mitäs arjessa muuta? Yläkerran mamma ja miehensä ovat olleet taas hiljaisia ja omaan elämäänsä keskittyviä. Se viikon arvio osui aika lähelle. Turkkilais-ruotsalais-kaveririntamalla olemme nauttineet auringosta, hyvästä ruoasta ja juomasta, musiikkiviihteestä, elokuvista, liikunnan ilosta ja monivivahteisista keskusteluista, niin kuin vain kavereiden kanssa voi nauttia. On päivitetty kuulumisia, tehty reissusuunnitelmia, jaettu  lähiajan suunnitelmia ja tulevaisuuden haaveita, mutta ei ole ollut tarvetta käyttäytyä edellisen kappaleen tyyppien tavoin. Kaikenlaisiin ihmisiin törmää, sitä ei voi välttää. Voi vain päättää mihin lähtee mukaan ja mihin ei.

Shoppailusta pari sanaa... nyt kannattaa mennä kauppoihin kaikkien niiden, jotka rakastavat värejä. Värejä on, on puhtaina perusväreinä ja murrettuina, vahvoina ja hentoina. Nämä kuvat ovat kaupasta jossa tuli ahaa-elämys värien läsnäolosta. Kauppa oli uusi meille, jokin aika sitten avattu, ja sellainen jossa ei välttämättä tule käytyä toista kertaa. Mutta iso plussa väreistä. Tuosta jatkoimme matkaa Kotoniin, ja sielläkin oli varejä... pitkiin aikoihin en ole löytänyt niin mieluisia vaatteita, kuin mitä nyt löysimme.

Elämää päiviisi <3 

Antalyan IKEA ja miten sinne pääsee

Antalyan IKEAn pääovi, tuolla alakerrassa

Eilen kävimme pyörähtämässä Antalyan IKEAssa. Tämänkertainen teksti kertoo miten sinne pääsee itse julkisilla kulkuneuvoilla, tai vaikka henkilöautolla. Matkustaminen sinne oli helpoin osuus, IKEAn löytäminen oli useamman kysymisen takana ja paluukyyti ennalta hieman arvelutti, mutta onnistui käytännössä hyvin.

Bussit 1. Alanyasta IKEAn eteen pääsee julkisilla busseilla helposti. Riittää että menet Alanyan Otogarille, isolle bussiasemalle josta lähtee kaukoliikennebussit. SIellä valitset joko Alanyalılar tai Güney Akdeniz bussifirman. Vain nämä kaksi bussifirmaa pysähtyvät Alanyasta Antalyaan mennessä IKEAn kohdalla, ja vain nämä kaksi bussifirmaa pysähtyvät Antalyasta Alanyaan päin tullessa IKEAn kohdalla. Periaatteessa IKEAn kohdalla ei ole bussipysäkkiä, käytännössä nämä pysähtyvät silti molempiin suuntiin liikennöidessään.

Erikoiskahvi-kahvilan kiinteiden herkkujen tarjontaa

Bussit 2. Jos matkustat jollain muulla bussilla Antalyaan, niin voit jäädä pois lentoaseman pysäkillä, josta on 3,5 km matkaa IKEAan. Sen pysäkin vieressä on taksiasema ja taksilla on sujuva liikkua molempiin suuntiin. 

Bussit + raitiovaunu 3. Alanyasta tullessa voi mennä myös Antalyan Otogarille, isolle bussiasemalle. Sieltä pääsee bussilla 600 sekä lentokentälle että IKEAan. Itse asiassa Otogarilta lentokentälle menevät kaupunkibussit menevät IKEAn edestä, jommalta kummalta puolen isoa tietä, joten kauaksi ei niilläkään eksy. Kysyt vain sanalla Havalimanı, ja pääset oikeaan bussiin. Antalyan Otogarilta pääsee IKEAn eteen myös raitiovaunulla, jonka keulassa lukee Havalimanı Expo. Kyseinen raitiovaunu menee lentokentän risteyksestä vielä pidemmälle, Expo-alueelle saakka. Raitiovaunu kulkee ison tien kaistojen välillä, eli siis saman tien, jota pitkin Alanyan bussit tulevat ja menevät. Kun tulet raitiovaunulla, niin poistumispysäkin nimi on Altınova. 

Meidän matkamme. Lähdimme Alanyan Otogarilta kello 7.30  alanyalaisen Alanyalılar-bussin kyytiin. Matka Antalyaan maksoi 25 TL, mikä on perushinta. Bussien lähtöajat voit katsoa tutusta neredennereye.comista. Muista, että vain nuo kaksi firmaa pysähtyvät IKEAn kohdalle. Muuten, tuo Alanyasta 7.30 lähtevä bussi lähtee ennen Alanyaan saapumistaan kello 06.00 Gazipaşasta ja on 6.30 Mahmutlarissa. Seuraava bussi Antalyaan Alanyan Otogarilta lähtee klo 8.00. Matka Antalyaan kestää 2,5 - 3 tuntia, ja kauppakeskus ruuhkautuu iltapäivää ja iltaa kohden, joten sinne kannattaa mennä ajoissa niin saa kierrellä rauhassa. 

Olin katsonut ennalta, että IKEA sijaitsee METRO-tukun vieressä, 3,5 km lentokentän risteyksestä eteenpäin. Pyysin, että bussi jättäisi meidät pois Metron kohdalla, ja näin myös tapahtui. Bussi pysähtyi ison ohitustien varteen, ja tässä kohden näimme edellisessä kuvassa näkyvän kyltin. Kyltti sijaitsee Alanyasta tullessa tien oikealla puolen. Oletimme, että IKEA kylttejä näkyisi tämän jälkeenkin, mutta käytännössä seuraava oli IKEAn etuoven yläpuolella. 
Agora on kauppakeskus, jonka yhteydessä, viereen rakennetussa, uudessa rakennuksessa sijaitsee mm. IKEA. Oli siellä paljon muutakin.

Tuon ison tien varressa olevan kyltin juurelta lähtevä tie vie kauppakeskus Agoran nurkalle. Siinä nurkalla on risteys, ja risteyksestä vasemmalle katsottaessa on tuon edellisen kuvan kaltainen näkymä kohti Agoraa ja Metro-tukkua. Matkaa isolta tieltä kauppakeskuksen luo on noin 400 metriä. Tässä kohden paikanna Agoran kellotorni, sillä se helpottaa IKEAn löytymistä oleellisesti. 

Ensimmäisessä Agora-kuvassa oikealla näkyvä sisäänkäynti on Agoran pääovi, etuovi, josta pääsee sisälle kauppakeskuksen pääosaan, hieman

vanhempaan osaan. Tästä menimme mekin, kun emme muutakaan tienneet. Jos haluat suorinta tietä IKEAan, niin ohita tämä ovi ja kävele tuonne kellotornin luo. Kellotornin vieressä on portti, josta pääsee mukavalle sisäpihalle kahden kauppakeskukseen kuuluvan rakennuksen väliin. Sieltä löytyy mm. ravintoloita, joista kerron tuolla myöhemmin. Kuvat portista molemmin puolin ovat tuossa vieressä. 

 Kun tulet portista sisälle, niin vasemmassa takanurkassa on uuden rakennuksen pääovi, ja vaikkei siellä ole mitään IKEA-tekstiä isoin kirjaimin näkyvillä, niin mene

silti sinne jos IKEAan haluat. Vasen takanurkka on tuolla punaisten aurinkovarjojen alla, ykköskerroksessa.

Tämä viereinen kuva on otettu Agoran päärakennuksesta ulos tullessa. Kellotorni ja portti jää vasemmalle takaviistoon. Vielä tässäkin kohden jouduimme kysymään neuvoja, sillä kauppakeskuksessa sijaitsevien liikkeiden nimiä ei näy missään ulkona, ei IKEAn eikä muidenkaan. Tasapuolista ja toki alueen yleisilmettä tosi paljon siistivää, vaan myöskin hiukan hankalaa, kun ei tiedä mistä mitäkin etsisi.

Kun menet tuolta nurkkauksesta B-rakennukseen sisään, niin vasemmalla oli ensin jokin miellyttävän näköinen vaateliike, käytävä kaarsi oikealle ja oikealla oli keittiövälineitä ja -tarvikkeita myyvä liike. Siinä kohden näkyi jo IKEAn keltainen nimikyltti heidän ovensa yläpuolella, etuvasemmalla. Tuosta ovesta sisää astuttaessa edessä on IKEA-konseptin mukainen kauppa kaikilla mausteilla. Ei muuta kuin hyviä shoppailuja. Jos etsit wc:tä, niin ne löytyvät kuvaa katsottaessa ennen pääovea vasemmalle johtavan käytävän varrelta, heti tuosta viereltä.

Risteys ja alikulku on tuolla 5. katulampun kohdalla...

Kun sitten aikasi olet IKEAa kierrellyt ja haluat päästä kotiin, niin vaihtoehtoja on taas useampia, kuten tullessakin. Me valitsimme sen ennalta ajatellen epävarmimman, eli lähdimme etsimään ison tien varrelta paikkaa, josta joku Antalyan Otogarilta Alanyaan menevä bussi meidät mahdollisesti saattaisi poimia kyytiin. Muista vaihtoehdoista kerron tämän jälkeen.  

Agorasta kävelimme ison tien varteen samaa reittiä kuin mitä olimme sinne tulleet. Tässä vaiheessa olin onnellinen siitä, että minulla oli kannettavana vain 3 hillopurkkia, toisin kuin 

Isossa risteyksessä on Altınovan raitiovaunupysäkki

kanssamatkustajallani. Ison tien varteen saapumispaikkaamme tullessa tajusimme pari "pientä" juttua. A) Meidän pitäisi päästä ison tien toiselle puolen, jotta olemme menossa Alanyaan päin, ja ison tien kaistojen välissä menee raitiovaunuliikenteen raiteet. Tietysti siinä on kahta puolta tarpeeksi korkeat aidat. B) Ei ollut aavistustakaan alikulkupaikoista. C) Nyt tarvitsee kävellä enemmän kuin 500 m. 
Tuosta Agora-Ikea -kyltin juurelta lähdimme kävelemään Antalyaan päin, koska siellä näytti olevan iso risteys, jossa on taatusti alikulku. Risteys näytti olevan kaukana, mutta ei se käytännössä ollut. Sieltä löytyi myös raitiovaunupysäkki, ja saman tien muistui mieleen edellinen raitiovaunumatkailu. Otogarin vierestä pääsee raitiovaunulla tänne asti, ja lentokentälle jne.

Tuon alikulun jälkeen löytyi ensimmäinen paikallisliikenteen bussipysäkki, ja samalla hiipi tajuntaan se tosiasia, että ison tien varrella, siellä missä pitkänmatkan bussit ajavat, ei ole bussipysäkkejä. Ei vaan ole. Tuosta jatkoimme matkaa vielä pari sataa metriä, kunnes näimme ison tien varressa paikan, jossa selkeästi oli seisoskellut muitakin odottajia. Siitä samaisesta kohdasta alkoi myös ison tien vierustan puusto, eikä sinne puuston sekaan kannattanut mennä. Jäimme odottelemaan tien varteen sillä olimme ennalta katsoneet, että 30 minuutin sisällä pitäisi tulla alanyalainen bussi sitä tietä pitkin. Niin he tulivatkin, pysähtyivät kohdalle ja kysyivät olemmeko matkalla Alanyaan. 25 TL maksoi myös paluumatka.

Lentokentän risteyksen kohdalla on jalankulkijoiden ylikulkusilta, ja sitä siltaa pitkin pääsee sujuvasti sekä siinä kohden olevalle raitiovaunupysäkille että tien molemmille puolille. Jos ei huvita kävellä ja haluat ottaa varman päälle, niin matkusta IKEAsta taksilla tuonne lentokentän risteykseen. Tai raitiovaunulla, tai paikallisliikenteen bussilla. Tässä pitkänmatkan busseille oli parempi pysähdyspaikka ja siinäkin he poimivat matkustajia kyytiin. Tuo viereinen kuva on otettu nopeasti vasten aurinkoa Agoran pääoven edestä, johon tuli Agoran oma auto. Tuon kuljetuspalvelun käyttö on Agoran asiakkaille maksutonta, mutta ko auton reitistä Antalyan sisällä ei ole aavistustakaan. Sitä tietoa emme tällä reissulla löytäneet. AGorasta on Antalyan bussiasemalle 12 km. En tiedä meneekö tuo auto sinne saakka. Keskustaan se vähintäänkin ajaa. Ja oletettavasti se ajaa Altinovan risteyksen kautta, eli sillä pääsisi helpoiten ja halvimmalla raitiovaunulle ja tien toiselle puolen bussia odottamaan.

PAri seuraavaa kuvaa on otettu Agoran päärakennuksen sisältä. Siellä on vaikka mitä 😍

Tuo kahvilakuva ihan alussa on otettu A- ja B-rakennuksen välisen piha-alueen eräästä kahvilasta, joka oli erikoiskahvien ja -teesekoitusten herkuttelupaikka. Hintava, mutta hintansa väärti. Oli mielenkiintoista seurata kahvilassa työskennellyttä miestä hänen valmistaessaan matkaseuralaiseni kahvin ja minun teeni... ei ole mikään pussiteepaikka, vaan lähenteli taidetta. Mies tiesi mitä tekee, ja nautin kyllä lopputuloksesta. 

Matkaseuralaiseni, ruotsalainen, Alanyassa asuva nainen kantoi aika ison kassillisen tavaraa IKEAsta ulos. Minun muut IKEA-ostokseni mahtuivat pieneen käsilaukkuun, mutta kassojen jälkeisellä ruokatarvikehyllystöllä en saanut silmiäni irti ruotsalaisista Luomu-puolukkahillopurkeista. Jos jotakin täällä kaipaan, niin puolukkaa ja lakkaa lähes missä tahansa muodossa, ja tuoretta mustikkaa. Pakastemustikkaa täältä löytyy. Ensimmäinen puolukkahillopurkki tyhjeni alle vuorokaudessa. On Tosi Hyvää... 

Antalyan kauppakeskus Agoran nettisivut löytyvät täältä ja faceook-sivut täältä. Tässä on linkki heidän karttasivulleen, jossa näkyy mm kauppakeskuksen sijainti. Jos ajat sinne autolla itse, niin osoite on Altınova Sinan Mahallesi, Çağdaş Sk. No:5, 07170 Kepez/Antalya. 

Ai niin, lupasin kertoa myös vaihtoehtoisista tavoista tulla IKEAsta Alanyaan. Agoran edestä kulkee paikallisbussi numero 600. Sillä pääsee suoraan Antalyan Otogarille, josta voi ostaa liput mihin tahansa Alanyaan tulevaan bussiin. Muitakin bussivuoroja menee suoraan Agoran edestä. Osa niistä menee keskustaan, osa myös bussiasemalle. Yksi kysymisen ja kokeilemisen arvoinen vaihtoehto on tuo maksuton Agora Servis -auto. Lisäksi raitiovaunulla voi mennä Otogarille, bussiasemalle. Taksia käyttäisin vain äärimmäisessä tarpeessa, mutta kaupungin oma julkinen liikenne on varmaa ja luotettavaa. Alanyasta järjestetään pikkubussimatkoja Antalyan IKEAan, mutta löysimme halvimmillaan 300 TL maksavan vaihtohdon, jossa joutui käymään myös muissakin paikoissa. Sitä emme edes harkinneet. Bussireissu julkisilla on mukava ja vaivaton, nyt kun tietää minne menee ja miten tulee pois.

IKEAan kannattaa mennä, samoin kuin Agoraan ja Antalyaan. Niistä saa ihan mukavan seikkailun.

Tangokuninkaan runot

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Mihinkäs viimeksi jäätiinkään... niin, kotikummitukseen, sohvan vaihtoon, jääkaapin takuun vahvistavan asentajan käyntiin ja ulos menoon. Tänään on Se päivä, kun asentajan pitäisi käydä, sohvan vaihto pitäisi tapahtua ja olla ihan vaan rentouttava vapaapäivä. 

Taivas on pilvessä, ja on hellepäivien jälkeen tuntuu ihanan viileältä. Ulkona on vain +33 C ja tuulta 11 m/s. Paikka paikoin näyttää pilvien lomasta paistavan aurinkokin. Syyskuun alussa on sääennustuksen mukaan taas tiedossa muutama +38 C päivä, ja sitä ennen +31-32 C. Tänä aamuna nautin parvekkeella kaikessa rauhassa istumisesta, maiseman ihailusta ja kiireettömästä teen juonnista. Kyyhkysen poikaset ovat jo lento- ja kujerrustaitoisia, ja kun niitä on pihapiirissä muutama, niin kujerrusta kuuluu aamuin illoin vähän joka nurkalta. Pääskysen poikaset ovat isoja ja taitavia lentäjiä, ja niitä vilisee taivasta ja merta vasten katsoessa useita. Ihania pieniä.

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Tänään on voinnillisesti jo parempi päivä. Eilen olin Kipeä, niin kipeä, että kävi jo sairaalaan meno mielessä. Toissa iltana lähdin hoitamaan asioita ja jäin samalla kaupungille ystäväni seuraksi, hänellä kun oli viimeinen lomailta eikä sellaista voi yksin istuen viettää. Kotiuduin ihan hyvissä ajoin, klo 23 maissa, mutta koska myöhästyin muutamalla metrillä viimeisestä oveni eteen tulevasta bussista, niin jouduin kävelemään loppumatkan kotiin tuolta kauempaa. 100 metriä ennen kotiin pääsyä tajuan, että myrkkyauto tulee vastaan.

Nykyinen hyönteismyrkyn levitysauto on uusi, tosi hiljainen ja aiempaa ylemmäs myrkkyä sumuttava. Siinä se tuli vastaan, ja mihinkään en ehtinyt. Eivät ehtineet toisetkaan. Onneksi minulla oli päällä runsas, leveähelmainen mekko. Ei muuta kuin helma kasvojen eteen ja toisella kädellä yritin pitää muuta helmaosaa mahdollisimman paljon jalkojen ja alushousujen edessä, ettei ihan kaikki näy ulospäin. Toinen kadulla ollut nainen veti paitansa kasvojen eteen, hengityksen suojaksi. Kolmas nainen katsoi meitä kuin hölmöjä, ja käveli menemään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Suojaustoimista huolimatta sain taas hankalia hengitysvaikeuksia, astmasta ja keuhkojen reaktioherkkyydestä johtuen. Menin heti suihkuun ja heitin kaikki myrkylle altistuneet vaatteet pyykkiin, otin avaavaa lääkettä ja lisäkortisonia, ja nukahdin. Aamulla, siis seuraavana päivänä myöhään herätessä oli kuumetta ja kova kipu oikean munuaisen seudussa. Päivän mittaan kipu paheni paljon, ja koko alaselkä ja oikea kylki oli helvetillisessä tulessa. Se ei välttämättä liittynyt mitenkään myrkkysuihkun alle jäämiseen, mutta ilmaantui juuri tuohon. Otin niitä kovempia kipulääkkeitä, joihin en vapaaehtoisesti koske, ja vaikka olin loppupäivän ihan tokkurassa ja turta, niin kivut tulivat silti läpi. Tänä aamuna oli ihana herätä kun mihinkään ei koskenut eikä ollut kuumetta. Ei koskenut yhtään. Ihana tunne, ja iso kiitollisuus siitä että meni ohi, oli mitä tahansa. 

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Siksi siis elin eilen sohvaelämää ja luin kirjoja. Luin Kyösti Mäkimattilan Yösydänhetkiä uudelleen, kannesta kanteen. Se on kiehtova kirja, monipuolinen, syvällinen ja ajatteluttava. Tuolla miehellä on taito kirjoittaa ja puhutella, taito ilmaista tunteitaan teksteissään, maalata runoillaan mitä erilaisempia maisemia. Suosittelen lukuelämykseksi niin miehelle kuin naisellekin. Ja ostin liput Kyösti Mäkimattilan & Varjokuvan Lauluja Valosta ja Lemmestä -konserttikiertueelle. 

Jääkaapin takuun vahvistavaa asentajaa ei näy eikä kuulu. Viimeistään ylihuomenna marssin sinne taas, ja kuuntelen millainen selitys tällä kertaa tulee. Huonekaluliike sen sijaan hoiti sohvan vaihdon täsmälleen niin kuin lupasivat. Minulle olisi riittänyt että vaihtavat tuosta sohvakokonaisuudesta sen yhden osan, jossa suurin osa kangasrikoista on. Sen sijaan he vaihtoivat ihan kaiken. Sain samanlaisen turkoosin sohvan ja uudet koristetyynyt suoraan tehdaspaketista. Ei ole mitään kangasrikkoja, ei pölytahroja, eikä mitään ylimääräistä. Vain mieluinen, kaunis sohva. Kiitos. Tulen mielelläni asioimaan teillä uudestaankin, monta kertaa. 

Sonni, jazz ja Suovanlahti

https://www.traktorijatzit.fi/

Viitasaari, TraktoriJatsit ja Suovanlahden Sonniyhdistys. Niin, ja huoltoasemien vähyyden konkretisoituminen, kun Keski-Suomen ja Savon rajamailla, pienillä, mutkaisilla ja mäkisillä kyläteillä ajaa kymmeniä kilometrejä auton polttoainetankki "nollilla". Todellakin tuollakin seudulla ajaessa saa olla polttoainetankissa hieman enemmän kuin vain muutama litra. Meidän tapauksessa loppumatka ajettiin "kaasuilla". Lupaavasti (?) nyki auto jo viimeisille metreille ennen rullaamista tankkausautomaatille. Kuskilta tuli spontaani Iso helpotuksen huokaus siinä vaiheessa. Minua ei hirveästi stressannut, sillä koipi paketissa ja kyynärsauvakulkijana olisin vain tyynen rauhallisesti odotellut autossa kunnes kuskin penkillä istuja on ratkaissut "haasteen" ja matka jatkuu. Nyt ei onneksi tarvinnut testata mikä se ratkaisu olisi ollut.

Tuo Sonniyhdistys ei ole ihan sitä miltä se kuulostaa... ja tavallaan on. Jos muistan oikein Kaijan vuosia sitten kertoman perustamistarinan, niin 
a) kyseinen uhdistys on perustettu saunan lauteilla huuruissa ja höyryissä, ja tietysti Viitasaaren Suovanlahdella.
b) jäsenistö on pieni mutta sitäkin uutterampi / aktiivisempi / toimeliaampi...
c) yhdistyksen päämyyntiartikkeli on Suovanlahden Sonniyhdistyksen logolla varustetut naisten pikkuhousut, joita saa ostaa mm. kyläkaupalta. 
d) yhdistys ei liity millään lailla niihin eläimiin, joita sonneiksi kutsutaan (siis miespuolisiin "lehmiin", kuten kaupunkilaistuttavat usein asian ilmaisevat).
Tarinan kuulemisen jälkeen en ole voinut unohtaa kyseisen yhdistyksen olemassaoloa, tosin en nytkään käynyt tsekkaamassa onko niitä pikkareita siellä kyläkaupassa, ja sopisivatko ne jollain tavoin esim. lahjoiksi, viemisiksi "jollekin sopivalle henkilölle". Traktorijatzeilla käyneet ehkä tietävät. Ja Traktorijatzien ohjelma löytyy täältä. Tämän vuoden tapahtumat päättyvät sunnuntaina klo 14 järjestettäviin päivätansseihin, vaan ei nyt ihan tanssita.

http://www.sonniyhdistys.fi/

Paketissa oleva jalka jaksaa yllättää. Tänään on ollut kivun lisäksi turvotusta, ja nilkkaan on ilmestynyt riemunkirjava sini-violetti väritys niin laajalle ja runsaana, että jostakin on vuotanut verta enemmän kuin muutama pisara. Isot verenvuodot kudoksissa hidastavat paranemista, niin kuin alkuvuodestakin jo nähtiin. Mitähän tuolla loppujen lopuksi on repeytynyt rikki? Ja miksi tuon piti nyt tapahtua, mikä sen fokus on?

Ulkona sirkuttelee joku kaskaiden ääntä hieman muistuttava lintu lyhyitä säkeitään. Jep, en tunnista, tiedän vain että tuo on joku tämän metsäisen alueen pikkulinnuista. Ai mistäkö tiedän... näen kun se istuu tuossa ikkunan takana olevan kuusen alaoksalla. Kovin on huteralla tolalla lintutietämykseni(kin). Mutta ne kaskaat. Niiden kesään kuuluvaa ääntä kaipaan. Alanyassa on nyt parhaillaan (pahimmillaan) kaskaiden siritys. Siihen kuuluu olennaisena liitännäisenä kuumuus, kosteus, hellemekko ja vahva kesän tunne. Sielu kaipaa sinne Alanyan kotiin, samalla kun järki yrittää selittää miksi juuri nyt kannattaa olla täällä. Tätä tämä on aina. Toisaalta niin ja toisaalta näin. Ehkä tätä on koko elämäkin, milloin missäkin mittakaavassa. Jokainen hetki on valittu, jollei omasta toimesta ja/tai tietoisesti, niin jonkun muun toimesta tai alitajuisesti. Kuinka paljon enemmän tietoisuutta ja tietoisia valintoja päivien hetkiin ja tilanteisiin kannattaisikaan tuoda. Eteenpäin katsoen juuri niistä rakennamme elämämme. Taakse päin katsoen ne ovat olleet elämäämme. Miksi siis ajelehtia ja/tai olla liialti toisten ohjaama. 

Savon puolella

Ihan aluksi muistutuksenomaisesti Alanyan 18. Turismifestivaalit. Niiden ohjelman päivitin tuonne Alanya-faktaa -välilehdelle.

Olin 3 päivän myyntireissulla Savossa, Iisalmessa, ja kielitaito ei tällä kertaa tullut kommunikoinnin esteeksi. Sen sijaan pieni kulttuurishokki iski vasten kasvoja. Tehtäväni oli sekä tehdä eräitä tuotteita tunnetuksi maistattamalla että myydä niitä. Kahtena päivänä kolmesta kuuli usein kommenttia "ei uskalla kun ei tiijä mitä ne on". Ihmisille tarjottiin ilmaisia maistiaisia suomalaisesta herkusta, jota 90% suomalaisista syö. Mutta tuon pienehkön tehtaan nimi ja hyvä maine ei ollut vielä kyseisellä paikkakunnalla tuttu kuin muutamille ihmisille. 

Yllättävän moni vanha nainen / pariskunta toi esille ennakkoluulonsa ennalta tuntematonta herkkutehdasta kohtaan toteamalla "ei uskalla kun ei tiijä mitä ne on". Eivätkä he tietenkään suoraan meille sitä sanoneet, vaan toisilleen niin isosti, että kuulimme sen kuitenkin. Sen sijaan maailmaa matkanneet pariskunnat, naiset, miehet, nuoret ottivat ilmaiset maistiaiset innolla vastaan. Opin muutamia uusia asioita savolaisuudesta. Mm. sen, että heitä saa käsitellä silkkihansikkain verrattuna esim. jyväskyläläisiin tai helsinkiläisiin. Henkinen hipiä on herkempi, erityisesti paikalleen mökkiytyneillä. Siinäkin on toki puolensa ja puolensa. Monessa asiassa herkkyys on hyväksi. Silti myös avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus on sekä yhteiskunnalle että ihmiselle itselleen hyväksi. 

Otinko kuvia Iisalmesta. Hhmm. Ensimmäisenä päivänä kameran muistikortti ei ollut mukana, vaan jäi tuttavan läppäriin. Toinen päivä oli erittäin kiireinen, enkä ehtinyt edes tauoille, joten kuvaaminen jäi. Kolmantena päivänä harkitsin aamulla kuvien ottamista, mutta siinä vaiheessa kun asiakasvirta alkoi ja myyntityö oli taas käynnissä, niin eipä siinä mitään kameraa tai kuvaamista muistanut. Vasta 60 km Iisalmen ulkopuolella tuli mieleen, että jäi sitten kuvaamatta tämäkin reissu. Huominen ja ylihuominen päivä sisältää myyntityötä puhelimitse, sekä tanssikoreografioiden rakentamista. Sen jälkeen on tanssityöpäivää koko keskiviikko.Jos juhannuksen sää on ennusteiden mukaisesti huono / sateinen, niin siitä tulee joko vapaa tai hoitotyön täyteinen viikonloppu. Jos ihme tapahtuu ja on kaunis hellesää, on edessä myyntityöpäiviä. Tällaista on kolmen työn yhdistäminen.

Kovin suuri Alanyan kaipuu ei ole vielä ehtinyt iskeä. Itse asiassa on mennyt kohtuullisen hyvin sen osalta, sillä on tarpeeksi mielekästä tekemistä, eikä ole vielä satanut räntää. 

Mihin loma jäi?

Juu, lupasin palata huomenna asiaan, kuvien kera. Eh. Ei ole kuvia eikä huominen, mutta palasin kirjoittamaan silti...

Äsken mietin, että onko tullut haukattua liian iso palanen. 2 päivää on aikaa rakentaa ja oppia ulkoa 12 biisin dancefit-koreografiat. On 1 viikko aikaa oppia ulkoa 2 tunnin senioritanssin istuma- ja liikkuvien tanssien koreografiat, ja suunnitella muutama uusi. Saattaa olla että aikaa onkin vain 2-3 pv, jos jo loppuviikolle putkahtaa muihin töihin lähtö. Siellä reissun päällä B2C ja B2B-myynnissä ei ehdi muuta kuin nukkua yöt jossain. Mutta kaikki on auki, ihan levällään. Saman aikaisesti pitäisi olla toisella paikkakunnalla penkomassa varaston uumenista juuri sitä laatikkoa, johon on mahdollisesti talletettu vanhoja työtodistuksia ja muita virallisia papereita. Juu ei.

Suomeen tulo sai taas aikaan helvetillisen stressin. Pitää, täytyy, on pakko, pian, odota, jonota, toimita heti, selvitä, lähetä todistus, kiire, ole käytettävissä, ehdottomasti, voi '''''.

No, lavatansseissa oli hyvä tunnelma ja paljon sellaisia sukulaisia ja entisiä työkavereita, joita en ole nähnyt 20een vuoteen. Ja siellä ei ollut tanssittajamiehiä kuin 3, ja pari miljoonaa hyttystä seuralaisina. Lavalle tulleet miehet olivat lähes poikkeuksetta osana keskenään tanssivia pariskuntia, eli eihän niistä kolmesta miehestä riitä kymmenille naisille. Lähes koko illan tanssimme naispareilla valssit, fuskut, rumbat, lavarockit yms. ja herätimme jonkun verran pahennusta vanhoillisimmissa ihmisissä. Vaan hauskaa oli tanssia pitkästä aikaa. Tiistaina suuntana on naistentanssit, joissa on yleensä ollut tungosta ja paljon haettavia miehiä. Keskiviikkona on dancefittiä jne. Kuntoilu on nyt siis tanssin muodossa.

Kamera on jossain. En ole nähnyt sitä Alanyan jälkeen, mutta tiedän että se oli ainakin lähtiessä matkatavaroissa. Ehkä jonain kauniina päivänä tulee myös kuvattua jotakin uutta täältä.

Merelle, veneellä, Alanyassa... Ok?

Alanyan auringonlaskun värit 27.5.2018

Sunnuntai, lepopäivä ja energian keräämisen päivä. No, oli ainakin tänään. Aamulla heräsin vasta sitten kun tuntui että tekee mieli herätä. Kuulen pienen tik-äänen. Puhelimeen tulee viesti, enkä malta olla katsomatta kuka viestittelee ja mitä. Eilisillan aikana menimme Marien kanssa syömään, ja puhelin soi, tapahtui yhtä sun toista. Järjestelin Suomen päähän asioita joita oli järjesteltävä. Sinä aikana ystäväni ottaa viinilasillisen ja toisenkin, itse asiassa illan mittaan yllättävän monta. Sunnuntai alkoi jo puolen yön jälkeen mielenkiintoisesti. Minä missaan viimeisen bussin, enkä taatusti kävele 12 km päähän keskellä yötä yksikseni. Harkitsen taksia, mutta kas, nekin lähtivät jo pois lähimmältä tolpalta, ja saan kyydin tuttavan tuttavalta.

Kuukin ilostutti läsnäolollaan itäisellä taivaalla

Samalla reissulla, ennen kotiporttia kuulen isoäänisen sammakkokuoron. Kaivelen kassiani pikkutunneilla yön pimeydessä kuin paraskin kassialma, ja yritän löytää kännykän että saan nauhoitettua tuota ihanaa kväkätigurkkia teidänkin iloksenne. Juu, nyt sitä on nauhalla 😂. Kotiin päästyä kuikuilen parvekkeen kaiteen yli samalla kun kastelen poissaollessani kuivahtaneita tomaattipuskia, ja kas, näen siellä tutun kissan. Äänetön se on edelleen, mutta hyvinvoivan näköinen. Heitän sille kissanruokaa pienessä muovipussissa, jonka kyljessä on sen verran reikää että se haistaa ruoan. Unohdin vaan, että se on ihan hillittömän säikky äänille. Kissanruokapussi oli paikallaan vielä aamullakin...

Niin, ystäväni kysyy, että mitä me eilen sovimme. On vain muistikuva että jotain on sovittu. Olen ihan lähellä että saan nauruhepulin, heti aamusta, mutta selitän pariin kertaan illan ja yön tapahtumat, ja sovimme tapaamisen ajan, paikan ja syyn uudelleen. Näin sitten päädyimme rannalle sopivalla varustelulla ja vasta kello neljäksi. Hän ei ole käynyt aikaisemmin kansanrannalla vaikka on asunut täällä pitkään, ja siksi vien hänet sinne. Virkistävän ja rentouttavan rantaelämän jälkeen pääsemme istumaan Kalastajien Ravintolaan, ja ehdimme tehdä tilaukset kun puhelin soi: "Lähtisitkö kanssani veneellä merelle, kun tekisi mieleni kokeilla tuleeko virveliin kalaa?"

The Vene

Joo, tottakai, lähdenhän minä. Kun mersumies kysyy, että lähdenkö veneellä merelle kalastamaan, niin ajattelen että kyseessä on vähintäänkin soutuvene 😎. Samalla kun syömme paistetuilla anjoviksilla täytettyä sämpylää näen kun hänen autonsa tulee satama-alueen reunaan. Olen tukehtua ruokaani ja nauruuni, kun silmiini osuu auton katolla oleva "varustelu". Marienkin silmät täyttyvät naurusta kesken syönnin. "Et kai sinä TUOLLA lähde merelle?" 

Hyvä että saamme syötyä loppuun. 😅 Vatsassa kiertää nauru-hätä-ahdinko-pelko-uteliaisuus-sekasoppa. "Ei paha, ei paha." Seuraavaksi jää nähtäväksi kuinka herra julkkis toimii, koska olemme yleisellä paikalla. Toimiiko kuten kaikki aiemmat tuttavuudet, eli että soittaa ja sanoo, että odota täällä autossa, tule tänne kun olet syönyt. Vai jotakin muuta?

Mennessä hämärsi jo...

Hän yllättää, ja soittamatta kävelee tuonne ravintolaan, istuu pöytäämme ja puhua pulputtaa kuin lähde Marien kanssa samalla kun minä syön ja tarkkailen tilannetta... ja mietin vielä, että lähdenkö tosiaankin TUOLLA merelle. Hän tilaa itselleenkin kalaleivän, mutta pienellä viiveellä; haluaa ensin purkaa auton katolla olevan kumiveneen, moottorin ja muut tarvikkeet rannalle, ja asentaa kaiken lähtövalmiiksi. Minä syön loppua ateriaani vatsassa vellovan uteliaisuuden ja pelon kera. Minut on pelastettu hukkumistilanteista 3 kertaa (1,5 v, 18 v ja 21 v) ja suhtaudun isoihin vesiin omituisella viha-rakkaussuhteella.

...tässä oli vielä ihan tyyntä...

Katson rannalla kuinka aurinko laskee, ja ihailen illan upeita sävyjä, hienoja valoja... kunnes tajuan, että olemme merellä PIMEÄSSÄ. Samalla hän kertoo, että unohti pelastusliivit kotiin, mutta että tämä vene ei taatusti kaadu, ja ilmasäiliöitä on kolme, jos joku rikkoutuu, ja että pumppukin on varulta mukana. Ja että perämoottori on tänään huollettu, että sen pitäisi toimia, ja jos ei toimi, niin siksi on nuo uimaräpylät, että hän voi kyllä uimalla tuoda veneen takaisin rantaan. 😱Olin ihan siinä rajalla, että pakenen paikalta. Mutta olin myös tarpeeksi hullu ja utelias lähtemään merelle tuolla kokoonpanolla. Hullu, utelias ja älyttömän peloissani. Ei vaan ole tapana antaa peloille periksi.

...ja tullessa oli pimeää, upeiden kaupunkivalojen kera.

Samalla kun iltahämärä laskeutuu, olemme jo sen verran pois rannan suojasta että tunnen kuinka tuuli yltyy. Kylmää luihin ja ytimiin saakka. Tärisen kylmästä, mutta en valita enkä pyydä maihin. Hän olisi vienyt heti pois, jos olisin pyytänyt. Ja hän näki että pelkään, mutta uskoi perusteluni. Sanoin että sekä rakastan että pelkään merta, että nyt on parempi olla provosoimatta pelkoa ja antaa minun totutella ja nauttia, sillä myös nautin sekä keinahtelusta aalloilla että upeasta kaupunkinäkymästä... ja oli seurakin oikein mieluisaa.

Kaloja ei saatu, mutta se ei kai ollutkaan päätarkoitus. Kymmenen jälkeen olin kotona, väsyneenä, kylmissäni mutta onnellisena. Seuraavalla kerralla minun on kuulemma muistettava ottaa lämmin takki, ja hän muistaa ottaa pelastusliivit. Sitten kuulemma ajetaan niemen taakse, Kalen nenän ympäri 😳...

Taaperretaan kukin tyylillämme

Joesta ne tuli, ja jokeen ne palasivat kiireen vilkkaa.

Muutama sananen siirtolaisuudesta, jaksamisesta, sopeutumisesta, mielenterveydestä ja auttamisesta. Onpas ollut kuukauden alku moninaisine ihmiskohtamisineen. Vasta toinen päivä tätä kuukautta on menossa, ja nyt jo huomaa miten kevät hajottaa jotkut ihmiset. Joillekin syksy on vaikeaa, joillekin kevät. Sitten on niitä, joilla on aina vaikeaa, ja niitä, jotka osaavat hakea apua silloin kun tarvitsevat.

Alanyassa on nyt 2-3 kk ajan saatavilla suomalaisen päihdehoitajan keskusteluapua. Hänet on tänne lähettänyt eräs suomalainen taho, ja hänet tavoittaa täällä Norjan Merimieskirkolla toimivan suomalaisen kirkon tai Tosmur-Kestelin rajalla toimivan helluntalaiskirkon/vapaakirkon työntekijöiden kautta. Apua voi hakea sekä itselleen, perheenjäsenelle että tuttavalle. Tuli vaan mieleen eilisistä tapahtumista, kun joutui katsomaan ja pitämään edes jotenkin koossa ihmistä, joka voi tosi huonosti.

Valvontatehtäviä! Kanaset on irti...

Joillekin ihmisille maahanmuuttajuuden / siirtolaisuuden mukanaan tuomat uudet elämänvaiheet tulevat yllätyksenä. Jos asut osittain Suomessa ja osittain ulkomailla, olen joko suomalainen tai jo kaksikulttuurinen, niin tilanteesi on hieman erilainen. Ne, jotka muuttavat uuteen kulttuuriin kokonaan, vaikka muuttavatkin vapaaehtoisesti, joutuvat silti käymään läpi pitkän ja haasteellisen psyykkisen prosessin. Suomen Mielenterveysseura kirjoittaa aiheesta Maahanmuuttajuus ja Miten sopeutua uuteen maahan. Sivuilla on paljon hyvää tietoa, josta on taatusti apua monellekin aiheen kanssa painiskelevalle. Täällä on yllättävän paljon henkisesti huonosti voivia ulkomaalaisia, siirtolaisia.

Tuossa kissakuvassa nelijalkainen valvontakamera merkkiä Kyylä sai piristystä muuten niin tylsään päivään, kun naapuruston kanat marssivat taas päiväkävelyllään pikkuparvekkeen lähistölle. Siinä oli hyvä katsella esteettömästi 👀. Ja sen jälkeen naapuri vielä trimmasi nurmikkoa...

Sitten ihan toiseen laitaan, nimittäin äärimmäisiin huvituksiin. No, äärimmäisistä en tiedä, mutta tämä on toistaiseksi ensimmäinen ja ainoa video, jonka katselu minun on pitänyt keskeyttää jo alkuvaiheessa huimaamisen ja pahoinvoinnin takia. Alanyatv:n Kalen yläteitä ja sieltä alastuloa, satamaan asti ajoa esittelevä video, joka on kai kuvattu kypäräkameralla tms. En tiedä mikä sen aiheutti. Ehkä nopeus ja kuvakulmat olivat sitä luokkaa, että teki enemmän pahaa kuin Linnanmäen härveleissä. Linkistä avautuu Alanyatv:n Youtubevideo.

Joki ja meri. Alanturkin näkyy vaihtaneen nimeä.

Meillä on ollut ihana kesäpäivä, tosin turisteista huolimatta itsellä vielä sellainen 2:n paidan päivä. Ilta kuudelta oli vielä +18 C ja yölläkin pysytään jo yli +10 C lämmöissä. Torstain ja perjantaina hätyytellään jo +30 C rajaa, ja kaupungilla ja suojaisissa paikoissa se todennäköisesti ylittyykin. Rannoilla ja tuulisilla paikoilla saatetaan jäädä vähän alle. Meillä tuulee edelleen vuorilta niin, että aamupäivälläkin vielä palelee, mutta se on tämä rinneasumisen riemu. Mm. Akdağ-vuorella on edelleen lunta ja laskettelukeli. Ja rannalla rusketuskeli. İhan kiva yhtälö.

Hyvää Naisten päivää Naiset

Ihanien kohtaamisten päivä on taas kääntynyt iltaan. Ensimmäiset tapasin kaupan hississä. Vanhempi turistirouva tarttui käsivarsillani olleeseen hartiahuiviin, ja kokeili lankaa sekä katsoi miten se on tehty. En tunnistanut kieltä jota he puhuivat, mutta muutaman sanan turkkia osasivat, ja sillä keskustelimme. Toinen oli kun paikallinen, vanhempi rouva tarttui neulepaitani hihaan bussissa ja tutkiskeli miten olen sen hihan reunan tehnyt. Niin, no, päälläni oli kevään vihreä lammaspaita, ja mukana palelemisen varalta virkattu, liukuvärjätystä langasta tehty hartiahuivi lisälämmikeenä. Herättivät mm. hilpeyttä ja keskustelua, etenkin se lammaspaita. Asennevalventaja L. Salovaara antoi tänään tehtävän: Asenne on se mitä puet aamulla päällesi. Ei siis ollut mitään mahdollisuutta edes harkita mustaan tai harmaaseen pukeutumista 😁😎😊. Väriä!

Alanyan Kulttuurikeskuksessa on menossa näyttely / tapahtuma naistenpäivän kunniaksi. Kun menet pääovesta sisälle, niin käänny heti oikealle, nouse portaita toiseen kerrokseen ja astele vasemmalle saliin. Sieltä löytyy jotakin, en tiedä vielä tarkemmin että mitä. Olin tänään jo siinä ylhäällä odottamassa avajaisrituaalia, mutta poistuin siinä vaiheessa kun monen maalaiset naiset alkoivat käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ahtoivat itseään väkisin eteenpäin, vaikka siellä edessäpäin oli jo täysi tungos.

Simit Dünya Alanya, AquaParkin lähellä

Tajusin vasta siinä vaiheessa, että paikalla oli lehtikuvaajia. Se usein aiheuttaa juuri tuota väkisin eturiviin ja näkösälle änkeämistä. Mutta seuraavat pari päivää lienevät rauhallisempia. Tapahtuma on avoinna myös 9.-10.3. Tässä on linkki kaupungin sivuille, jossa näkyy valokuvia tältä  päivältä. Ja tämä linkki vie alkuperäiseen kutsuun / ilmoitukseen, myös kaupungin sivuille. Siellä on kuulemma monenlaista kivaa nähtävää, eli kannattaa käydä katsomassa. Aiemmin kuulin, että olisi jopa jotakin työpajojakin tms. mihin kävijät voivat osallistua, mutta en tiedä pitääkö se paikkansa vai onko vain huhu. Käväise katsomassa.

Kävin lankaostoksilla, hakemassa turkoosia bambulankaa ihan vain itseäni viihdyttääkseni. Olen edelleen ongelmissa koiven kanssa. Eilen illalla löytyi taas uusi tulehdus iholta. Siksipä "kotiaresti" ja minimaaliset kävelyt jatkuvat. Tosin jo ihan henkisenkin hyvinvoinnin kannalta ranta ja merivesi houkuttaa ihan valtavasti, jos vaan sää sen sallii. Meillä on ollut viikon ajan ihmeellinen utupilvi päällä, tai mitä se ikinä onkaan. Vähän saman oloinen kuin mitä olo Adanan yllä Adanassa käydessä. Meille parvekkeille näkyy kuinka vuoriston monet huiput jäävät pilvien sisään. Välillä muutamat pilvenriekaleet laskeutuvat alemmaksikin, ja esim. Bademağac köyn laaksoon "jumiin".

Joku isompi, keltainen kukkija :))

Huomiselle on ennustettu aurinkoista päivää, ja lämpötila noussee yli +20 C. Meriveden lämpötila on tänään ollut 17,5 C. Huomenna on sen verran tuulista ja sopivasti lounaan suunnasta, että aallonkorkeudeksi on ennustettu noin 0,8 - 1,1 m. Siellä rannan pärskeissä olisi kyllä oikeastikin kiva istua ja suolahuurruttaa itseään.

Mitä ikinä huomenna teetkin, niin mieti, haluatko ihan varmasti pukea päällesi pelkkää mustaa, harmaata tai huomaamattoman ruskeaa, vai uskallatko lisätä väriä? Onhan sentään jo maaliskuu,  kevät.