Tahto,herkkyys ja hyvä sydän

Alanyan lempeät illat 😍

Joskus on hyvä vain olla, antaa asioidenkin olla, ja elämä kulkee silti omaa rauhallista kulkuaan kohti seuraavaa tienristeystä. Taas tulee uusi aika ja uusi tienristeys, jolloin voit valita mitä teet, mitä jätät tekemättä ja kuinka kohtelet itseäsi ja muita. 

Useimmiten asiat eivät ole kerrasta poikki, vaikka sekä vanhempani että synkkäajatuksinen kasvuympäristönikin aikanaan niin on uskotellut. Ihmisellä on mahdollisuutensa ja valinnanvapautensa niin kauan kuin hän on elossa. Myöskin valitsematta jättäminen ja päättämättömyys ovat valintoja. Ne ovat valintoja, joilla annat muille ihmisille oikeuden valita sinun puolestasi. Vaan tietävätkö muut ihmiset mitä sinun sisälläsi liikkuu? Tietävätkö mistä aroissakin unelmissasi haaveilet? Tietävätkö toiset mikä olisi sinun kaikkein ominta polkuasi, vain sinun kuljettavaksesi tarkoitettua, jota kukaan muu ei voi kulkea puolestasi? Tietävätkö sinun määräsi? Kasvavatko toiset jokaisen sinun valintasi myötä, vai kasvatko sinä toisten tekemien päätösten myötä?

Alanya 22.9.2019

Mikä on ihmisen elämässä kaikkein tärkeintä ja kallisarvoisinta valtaa?

Onko se

- valtaa päättää mitä itse ajattelee
- valtaa päättää miten itse tuntee
- valtaa päättää miten itse käyttäytyy
- valtaa päättää omista arvoista
- valtaa päättää millaisessa seurassa liikkuu
- valtaa päättää keitä kutsuu kavereiksi ja perheeksi
- valtaa päättää miten itseään antaa kohdella
- valtaa päästää irti pahuudesta ja negatiivisuudesta
- valtaa päättää miten oman aikansa käyttää
- valtaa päättää olla sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsa kanssa 
- valtaa päättää olla onnellinen ja elää parhaansa mukaan?

Kenellä meillä on oikeus tai valtaa päättää jonkun toisen täysivaltaisen ja ympäristönsa kanssa sopusoinnussa elävän aikuisen puolesta näitä em. asioita?

Kenen valintoja sinä sorkit? Kenen valintoihin pyrit vaikuttamaan? Entä minä? Me kaikki?

Alanya 22.9.2019

Joskus on tuttavia, joiden kohdalla tuntuu siltä, etteivät he itse osaa tehdä oikeita päätöksiä, että kyllä minä tietäisin paremmin miten tuon kuuluu elämässään valita, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Kyllä minä tiedän. Vai tiedänkö? En todellakaan. Eikä kukaan voi koskaan tietää toisen puolesta, siis silloin kun puhutaan syvällisemmistä ja elämään oleellisesti vaikuttavista asioista, haveista, toiveista, valinnoista tai lähes mistä tahansa sukkien väriä isommista asioista. Joten... jätä puuttumatta toisten elämään. Järjestele sen sijaan omaa. lähes täydellistä elämääsi entistä paremmaksi. Ja jollei se lähentele täydellisyyttä, niin sitä suuremmalla syyllä keskity oman elämäsi parantamiseen. Se on ainoa, johon voit oikeasti vaikuttaa olematta luvaton tunkeilija, keskenkasvuinen tms. 

Alanya 22.9.2019

Kaikki me olemme jollain tapaa keskenkasvuisia. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jokaisella on aina varaa ja mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä paremmaksi. Siihen ei tarvita rahaa, ei täydellistä ulkonäköä eikä tiettyä sukutaustaa. 

Tarvitaan vain tahto, herkkyys ja hyvä sydän. 

Sekä tilaa, hiljaisuutta ja salliva rauha.

Myös rakkaus.


Tällaisin ajatuksin tänään. Kiitos niille, jotka tähänkin tekstiin inspiroitte. 

Tervemenoa työt ja tulot

On tämä outo vuosi, en voi muuta sanoa. Eilen olin festareilla töissä, ja meneillään oli jo viimeiset tunnit. Käväisin myyntipaikan ulkopuolella, ja vasten aurinkoa en nähnyt mustassa asfaltissa asfaltin repeämäreunaa, 8-12 cm korkeuserolla. Eikö pitänyt sitten olla niin huono tuuri, että astuin siihen niin, että oikea jalkaterä kääntyi sisään päin, täysin pois paikaltaan. Palasi onneksi itsekseen paikalleen siinä vaiheessa kun kaaduin loukaten myös vasemman kyynärpään ja molemmat polvet. Siinä vaiheessa kun nousin maasta istualleen ja tajusin että nilkkaan sattuu ihan jumalattomasti, kävi mielessä ihan vaan muutama voimakkaampi rumasana, ja aikamoinen epätoivo. Kaikki heinäkuulle suunnitellut työkuviot joutuisi suunnittelemaan uudestaan. Pahimmassa tapauksessa menetän ne kaikki. Edelleenkin ottaa päähän aika rajusti.

Mutta suomalaiseen terveydenhoitosysteemiin sai päivitetyn perehdytyksen ihan omakohtaisesti. Ensinnäkin Kela-korvattavien taksikyytien muutos. Koska tällainen vamma ei edellytä ambulanssikyytiä, itse ei voinut ajaa autolla eikä saattajaa ollut, niin piti tilata Kela-taksi, tällä uudella systeemillä, joka oli astunut voimaan 1.7.2018 eli juuri samana päivänä. Hups sampperi, koko kunnassa ei ollut ainoatakaan Kela-taksiksi hyväksyttyä taksia. Makasin urheilukentän asfaltilla koipi pystyssä tunnin, seuranani kaksi ambulanssityöntekijää, kaksi SPR:n vapaaehtoista festaripäivystäjää sekä tapahtuman järjestyksenvalvoja tms. Aiempiin nilkkavammoihin verrattuna kipu oli tosi kova, joten odottelu ei ollut houkuttelevaa.

Tunnin jälkeen naapurikunnasta, 54 km päästä tuli taksi, joka kertoi että en voikaan istua taksin takapenkillä poikittain, jalka ylhäällä, koska samaan taksiin on Kela-kuljetusten järjestelykeskus buukannut myös keskussairaalaan pään haavan takia hoidettavaksi menevän lapsen sekä hänen kaksi vanhempaansa. Ja tietysti heidän pihassaan meni aikaa vaikka kuinka paljon, samoin eräällä huoltoasemalla, jossa taksikuskin oli pakko tankata. Autosta ulos lähtenyt vanhempi jäi huoltoaseman kahvioon ja ties mihin todella pitkäksi aikaa. Me vain odottelimme autossa kun muuta ei voinut.

Taksimatkan pituus oli 140 km. Tiiviisti pakatussa autossa kivulias jalka huonossa asennossa, liikenneruuhkien takia hitaassa ajossa ja jatkuva lapsille suunnattujen youtubevideoiden ja jalkapallomatsien äänten kakofoniaa kuunnellessa alkoi jossain puolimatkan tienoissa ottaa päähän aika reippaasti. Vaan minkäs voi. Siinä on istuttava, kuunneltava kersan kitinät ja marinat, kahden ihmisen kännyköistä lähes tauotta tulevat äänet ja vielä kahden ihmisen keskustelun äänet siihen päälle. Tuli vaan mieleen, että kuinka onnekas olenkaan, että Alanyassa minulla on matkaa yliopistolliseen keskussairaalaan vain 3-4 km. Ja hoidon taso on vähintäänkin sama, ellei parempi.

Tuolla keskussairaalassa jonotin lääkärille pääsyä lähes 3 tuntia. Sen jälkeen lääkäri lähetti rtg-kuviin, ja jonotin taas tunnin että pääsin takaisin lääkärille kuulemaan tulokset. Röntgen sen sijaan toimi nopeasti. Kun odotin lääkärin oven vieressä, kuului hän tokaisevan hoitajalle "taidan lähteä kotiin, en jaksa enää". No, seuraavana olinkin vuorossa minä. Lääkäri näytti röntgenkuvia, ja kysyi näenkö minä murtumaa niissä. Siinä vaiheessa ajattelin, että ei voi olla totta... "Ei kai täällä murtumaa ole, mutta nivelsiteitä ja pehmytkudoksia on revennyt." Arrggghh!

Vasten aurinkoa ei-nähtävissä oleva asfaltin murtumareuna

Jatko-ohjeistus oli, että "älä varaa jalalle, tai varaa vaan osittain, kivun sallimissa rajoissa, ja ota kyynärsauvat pariksi viikoksi, kirjoitan sairaslomaa 3 päivää. Hoitaja laittaa sulle AirCastin nilkkaan."

Jep. a) miten hoidan ja nostelen mummoja hoitokodilla kyynärsauvojen ja kevennetyllä varauksella & urheilijan kipsillä toimivan kokonaisuuden kanssa? b) Miten ajan manuaalivaihteista autoa ja toimin myyntityössä myyntitiskin takana, c) miten toimin kuljetuksen puolella, ja kannan 4-12 kg taakkoja autosta tuotteita tilanneille yrityksille urheilijankipsin ja kyynärsauvojen kera? d) miten käytän AirCastia, pidänkö myös yöllä, montako päivää jne. Lääkäri halusi vain mennä siitä mistä aita on matalin, eli sai minut ulos ruuhkautuneesta päivystyksestä ja jätti varsinaisen tutkimisen ja jatkohoidon suunnittelun sille tk-lääkärille, jonka joudun kohtaamaan torstaina, kun 3 pv sairasloma on ohi. Tai sitten kohdalleni osuu ihmeparantuminen, ja torstaiaamuna kuormitan jalkaa normaalisti ja kävelen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihmeitäkin kuulemma joskus tapahtuu.😇

Kyynärsauvat annettiin keskussairaalasta 14 päiväksi lainaan. Jos en palauta niitä 14 pv kuluessa, niin minua laskutetaan; en tiedä kuinka paljon. Sen jälkeen istuin taas taksiin, ja matkustin 180 km. Hhmmm. Minun pitää siis matkustaa tuo 180 km myös palauttaakseni kyynärsauvat, ja käydäkseni torstaina uudelleen lääkärissä (jos se ihmeparantuminen ei osu kohdalle). Enkä silloinkaan voi ajaa autoa, jos oikea nilkka on urheilijan kipsissä, eikä ensimmäiselle 40 km matkalle ole minkäänlaista julkista bussiliikennettä. Viimeiselle 140 km matkalle on, matka vaan kestää 3-4 tuntia per suunta. Kukahan kuljettaisi minua, vai matkustanko 40 + 40 km suomalaisella taksihinnoittelulla, etenkin kun minulle tästä kaikesta on vain ansionmenetystä, ei mitään tuloja tai korvauksia.

Niin, ja keskiviikkoiltana on cha chan jatkotason tanssikurssin ohjaus. Jep, sen pidän, tavalla tai toisella. Minulla on hyvä avustaja / tanssipari, jonka kanssa kokonaisuus hoituu. Ja keskiviikkona illalla rasitan nilkkaa, koska sairasloma loppuu. Pitäähän minun tietää mitä nilkka silloin kestää ja miten se toimii... paitsi jos se on selvästi aivan liian kipeä. Silloin puhun ja näytän ne mitä voin, ja avustaja hoitaa loput näytöt. Cha cha on paljon luontaisempi tanssia korkokengillä kuin tasapohjaisilla kengillä. Korkkarit jäävät kuitenkin pois 😌.

Ihan vakavasti harkitsin, että ostan kyynärsauvat, mielellään pinkit, ja yritän löytää käytetyn pyörätuolin... ja halpalennon Alanyaan. Jos, jos, jos... Jos torstain tulema on se, ettei koipea voi käyttää kuin asteittain nousevin rasituksin seuraavan 6 viikon aikana, niin mitä minä täällä lorvin turhaan. Voin mieluummin lorvia ja kuntouttaa koipea +35 C lämmössä ja merivedessä. Muistan edelleen Likesiltä saamani edellisen nilkkamurtuman + nivelsiderepeämän hoito-ohjelman vesikuntoutuksineen. En vain tiedä kuinka ja kuinka kauan sitä tässä laaja.alaisemmassa repeämässä pitää käyttää. Ihan minimalistiset, ellei jopa olemattomat hoito-ohjeet. Itse pitäisi taas tietää. Nyt kun tämä AirCast on oma, niin voin ihan hyvin uittaa sitä merivedessäkin uima-allasveden sijaan. 

Koho, kylmä ja kompressio

Kun AirCastista pääsee eroon, niin alkaa tasapainolautatreenit nilkan stabiliteetin vahvistamiseksi. Joten matkalaukkuun pitää mahtua myös tasapainolauta. Niin... tulin pelkällä olkalaukulla, eli on ostettava taas uusi matkalaukkukin. Ja mietittävä, että miten sen liikutus toimii kyynärsauvoja käyttäen. ...paitsi jos se lääkärin povaama ihmeparantuminen astuu kuvioihin. Muussa tapauksessa menee eräs toinen, paljon, paljon tärkeämpi työkeikka Ruotsissakin tältä kesältä ohariksi. Sanonkominämitä!

Olenko stressaantunut, kärttyinen ja epätietoinen -Kyllä!

Usko unelmiisi ja tee mitä työlupaan vaaditaan

Alanyan DimCay Tosmurin ja Kestelin välissä.

Tahto oli koetuksella tänäänkin, tosin hieman eri tavalla kuin fillarin kanssa. Päätin että on aika testata juoksemista pitkän tauon jälkeen. Kuten olettaa saattoi oli juoksukunto tosi paljon heikompi kuin aiemmin, mutta kerran koivet liikkuu ja kroppa pelaa, niin miksipä ei sitäkin saa taas kohotettua entisen kaltaiseksi. Lempeä aloituslenkki oli vain 2,5 km, ja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi poltella säärissä melko vahvasti. Sen jälkeen osan kävelin ja osan juoksin, ja ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin oli kunnolla lämmin.

Kestelin puolella DimCayta, uusi silta taustalla

Juoksusta saa jotakin sellaista mitä en kävelyllä saavuta, enkä tuolla mummopyörälläkään. Sen takia se vetää puoleensa. Jos voisi tanssia jiveä, buggia, boogie woogieta tms. kuntoa vaativaa, astetta rankempaa tanssia, niin se toki korvaisi juoksun, vaan kun ei nyt ole tanssittajaa eikä yksin viitsi kovin kauaan pyörähdellä. Tyhmä kun olin, ei tullut lenkin aikana katsottua arpialueen tilannetta. Kotona hieman säikähdin, kun se oli tosi tumma, violetin sininen. Verenkierto ko ihoalueella ei riittänyt juoksulenkin aikana. Kävellessä, fillaroidessa ja tanssitreeneissä tuollaista ongelmaa ei enää ole. Ei tule enää
värimuutoksia. Mutta no, kun näinkin painava nainen lähtee äkkiseltään, uudella alulla juoksemaan, niin ihmekös tuo jos jalat ja verenkierto on kovilla 😁. Joten ei juoksulenkkejä ihan vielä, vasta painon vähän pudottua. Lisätään sen sijaan fillaroinnin tehoa, eli ylämäkeen hopi hopi.

Uuden ohitustien DImCayin ylittävä silta

Pari sanaa työlupatilanteesta. Sain viime viikolla niin hyviä uutisia asiasta, että olen ollut aikalailla työllistetty järjestelyjen suhteen. Kävimme valtion virkamiehen kanssa keskustelun, joka oli tarpeellinen, ja jonka tulos oli sekä yllättävä että erittäin mieluinen. Minun tarvitsee täyttää enää yksi ehto, ja sen täyttäminen muutaman kuukauden sisään on ihan mahdollisuuksien rajoissa. Todennäköisimmin siihen mennee vuosi, mutta ei ole kaukana sekään ajankohta. Nyt siis tunnelissa on valoa, ja tunnelin pääkin on jo näkyvissa. Tavoite on jo tosi lähellä, ja tämä on tärkeä välietappi. Henkisesti tosi tärkeä. Tähän liittyy oleellisesti kaikkien epäilijöiden ja paskanpuhujien niskalenkki, "Siitäs saitte".

Ei näy enää lunta tällä puolen, mutta varjon puolella on.

Näillä näkymin on siis edessä muutto, ehtoon liittyen, ja valmistautuminen siihen, että ensi vuonna saan tehdä avoimesti ja laillisesti asioita joita rakastan. Kaikki kielen ja kulttuurin opiskelu, yhteiskuntaan sopeutuminen sekä verkoston rakentaminen on ollut tarpeen. Ja koen tämän myöskin palkintona hyvin suoritetuista opinnoista, vaikkei se yhteiskunnan silmissä sitä ole. Ajatuksen tasolla voin palkita omaa itseäni kaikista viime vuosien ponnistuksista ja uhrauksista, ja niin teenkin. Muutama päivä on mennyt onnellisena asioita järjestellen, ja asioiden järjestymiseen uskoen.

Alanyan näkyy keskusta tuolla taustalla

Usko unelmiisi, ja keskity niihin. Unohda turhat polut, ja kulje askel askeleelta kohti
unelmiasi.

Zeybek-treenejä

Kyproksella vuosi sitten

Suomalaiseen tapaan puhuaan ensin hieman säästä. Alanyassa nähtiin jälleen pieni trombi, joka pyöri tällä kertaa Mahmutlarin rannikolla. Ensi viikon sääennusteessa oli jo näkyvissä talvenmerkit, eli 6 peräkkäistä sade- ja myrskypäivää (jos ne nyt toteutuvat). Naapuri kertoi tänään, että heiltä repeytyi jo parvekeverho myrskyn voimasta, mutta että minun parvekkeellani näkyi verhot olevan paikallaan. Onneksi. Pikalähdön takia en ehtinyt ottaa niitä alas, vaikka sitä jopa harkitsinkin. Viimeistään nyt on se aika, jolloin useimmat ottavat verhonsa alas, pesevät ne ja säilövät kaappiin talveksi. Ja nyt olisi myös aika hankkia lämmittimet, tarkistaa että entiset lämmittimet toimivat ja tiivistää ikkunat ja ovet. Koska en ole asuntoa millään tavoin lämmittämässä, niin käytännössä menen sitten aikanaan jääkaappilämpöiseen n. 100 m2 asuntoon. Kun se pääsee jäähtymään ja kostumaan oikein kunnolla, kostuu siis jäähtymisen vuoksi, niin lämmittäminen on aikamoinen projekti. Tosin, voi olla että lämmitän vain eteisaulaa, keittiötä ja olohuonetta, jos siirrän nukkumapaikkanikin olohuoneeseen kylmimmäksi ajaksi. On ihan turhaa lämmittää kaikkea, kun asun siellä kuitenkin yksin.

Suomessa tämä pimeys ja kylmyys on sen verran ahdistavaa, ettei tekstejä synny. Suunnitelluista runoilloista Pihtiputaan runoilta peruuntui, kun Pihtiputaalta ei löytynyt kahta muuta runoilijaa samaan iltaan. Ei löytynyt. Onkohan siellä ketään? Kirjastosta asiaa hoitava henkilö vastuutti minulle osallistujien etsintää ja kysymistä yms. toimien ihan päinvastaisella tavalla
kuin esim. Jyväskylän kirjaston vastaava virkailija. Lopulta hän ehdotti että tulisin maaliskuussa, mutta ei ole mitään järkeä matkustaa Turkista Pihtiputaalle yhden runoillan takia, sillä Pihtiputaan runoillassa pitäisi myydä yli 60 runokirjaa, jotta saisi maksettua edes matkakustannukset ja alkaisi jäädä jotain tuottoa. Pihtiputaan kokoisella, uskonnollisella pikkupaikkakunnalla se vaan ei ole mitenkään todennäköistä. Veikkaan että 15 kpl on sen paikkakunnan maksimimyynti minun runokirjalleni, ja siitä määrästä 8 on jo myyty. Joten se meni. Ehkä jotkut muut joskus pitävät siellä runoillan.

Kyproksella vuosi sitten

"Life is a balance of holding on and letting go. -Rumi"

Olen ja elän edelleen pitkin Suomea. Tulevalle viikolle on ohjelmassa kuntojumppia ja tanssitunteja. On myös turkkilaisen tanssin ensimmäinen kurssi, jossa opetellaan 3 erilaista halay-tanssia ja opetellaan puulusikoiden käyttöä käsissä tanssin rytmittäjänä. Pakkasinjo kastanjetit työlaukkuun siltä varalta, että unohdan ottaa lusikat. Äkkilähdön takia en muistanut enkä ehtinyt ostaa itelleni mukaan puulusikoita, joten joudun käyttämään metallisia, siis tavallisia ruokalusikoita. Niiden ääni ei tietenkään ole samanlainen, mutta ote ja soittotekniikka ovat samat. Seuraavalla viikolla opiskellaan ryhmän kanssa alanyalainen Bademağacköy Zeybek. Siitä olen erityisen hyvilläni. Nuo uudet ovat itselleni innostavia kokemuksia, ja tiedän jo, etteivät ne jää tähän. Jatkoa seuraa.

Iloitaan ja unelmoidaan

ALanyan elokuun lopun kukkija

Tuosta edellisestä ei-kevyestä tektistä huolimatta olen oikein hyvällä tuulella tänään. Osansa tekee ehkä se, että olen saanut ylittää rajojani, ei käydä tarpomassa tuota kuivaa kangasmetsää ristiin rastiin. HUomasin eilen, että kroppa kestää kuurin hyvin, ja että kuurin ansiosta en saa allergisia reaktioita samalla tavoin kuin aiemmin. Se siis vaimentaa ne. Käytin tilaisuutta hyväkseni, ja rymysin vattupusikoissa tänään. Sitä iloa ei ole suotu viimeiseen kymmeneen vuoteen. Luonnossa liikkumisen lisäksi olen vain vähän kipeä. Nivelkivut ovat vähempänä kuin kertaakaan 4,5 kuukauteen, ja kuuria on mennyt vasta 3 päivää. En tiedä onko jo hoitotulosta vai sattumaa, ihan sama. Nautin liikkumisesta, tosin pitkän päivän jälkeen myös istumisesta :)) . Luontopäivän toinen anti oli erinäiset pikkuötökät, yök. Hiuksista löytyi monen ravistelun ja puistelun jälkeen keittiössä vielä aikamoinen hämähäkkikokoelma *puistatus*. Iholla on tunne kuin joku pieni kävelisi... no, tarkastettu on, ei kävele 😅 .

Alanyan kaipuu on juuri nyt niin pieni, että ihan hämmästyneenä mietin, että miksi näin on, mitä on tapahtunut. Itse asiassa mitään erityistä ei ole tapahtunut, ja samalla on tapahtunut. Luotan siihen, että pääsen sinne aina takaisin, eikä koti karkaa sieltä mihinkään. Luottamus asioiden hoitumiseen ja järjestymiseen on kasvanut. Osasyynä on uudelleen, tai taas kerran, yrittäjyyteen palaaminen. Nuo kirja- ja kirjoitusasiat eivät hoidu keikkatyöläisenä, eivätkä kustannustehokkaasti myöskään kevytyrittäjyyden kautta. Lisäksi on aina se mahdollisuus, että voi mennä naimisiin, mikäli tarvitsee elättäjän.

Uskoitko tuon minun sanomakseni ja että voisin sen toteuttaa?

Elo-syyskuun vaihde ja TAurusvuoriston "syli"

Onhan se mahdollista, joskin todennäköisyys on kuitenkin aika pieni. Edelleen ajattelen, että jos menen naimisiin, ihan
sama minkä maalaisen ihmisen kanssa tahansa, niin kirjoittamiseni ja kaikki vapaa-aikani loppuu. Sen jälkeen olen sen miehen kokki, siivooja, pyykinpesijä, silittäjä, viihdyttäjä, tyydyttäjä, kiukun kohde, hankaluuksien selvittelijä ja kuorsaamisesta valvova. Niin, ja sukulaisten ja kavereiden passaaja ja viihdyttäjä, vierailijakin. JA kun hänellä on vapaa-aikaa, niin pitäisi mennä sinne ja tuonne ja tänne, ja viihtyä ja olla sosiaalinen juuri niin kuin hän haluaa. Uuh. MIssä välissä siinä ehtisi olla rennolla ja hyvällä mielellä, ja kirjoittaa ajatusten virtojen tuomia tarinoita ylös? Niin, tuollainen kokemus ja kuva minulla on avioliitosta ja avoliitosta kahden suomalaisen miehen kanssa. Kolmas kerta on kokeilematta, ja tullee muuten olemaan tiukassa että suostun edes kokeilemaan. Yksinään on paljon helpompi, joskin köyhempi, mutta ehkä toimeentulokin taas järjestyy, monen pienen virran summana. Siitäkään en nyt ota stressiä. Ehkä tämä lääkekuuri tekee euforisen olon ;) . Kyllähän kortisonikuurit, etenkin isoilla annoksilla, vaikuttavat aina myös mielialaan. Toisilla suunta on ylöspäin ja toisilla alas, joillakin molempia. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraavat päivät tuovat, ja samalla tilaan sitä positiivista puolta, kiitos.

Alanyassa on alkanut pohjoismaalaisten turistien sesonki, samalla kun siellä on nyt meneillään paikallisten Kurban Bayram -lomajakso. Tuttavat lähettelevät ihania ranta- ja allaskuvia, sekä tarinoita eri puolilta Alanyaa. KAiken lisäksi kohtuuhintaisia lentoja ja lomapakettejakin on tarjolla. Joten jos alkava syksy ei houkuta ja kaipaat aurinkoa, sopivasti lämmintä säätä ja vaihtelua, niin 400 €:lla irtoaa jo viikon loma hotelleineen. Vähän kun lisäät tuohon summaan, niin saat all inclusive -loman. Itsekin siirryn rannan tuntumaan jonkun ajan päästä, ja palaan taas Suomeen ja takaisin Alanyaan. Loppuvuosi on edestakaisin lentelyä. Onneksi tullee taas Turkish Airlinesilta vapaamatkakin, kun vielä kerran käytän sitä yhden edestakaisen reissun verran.

Elokuun lopussa tienvarsilla tuttu näky

Ulkona on jännä vaaleanpunainen auringonlasku, sellainen mikä tuo mieleen ruusut ja ruusunpunaiset silmälasit. Sekin jakson 33. youtubetraileriin. Karmeaa ihanaa, elämää. Aşk ve Mavi -nimellä löytyy myös Youtube-kanava, jossa on sarjaan liittyvää materiaalia.

vielä ;) . Oma naamakin on punakka, tällä kertaa sienikastikkeesta tai jäätelöstä. Mustaa torvisientä ja kanttarellia oli tämän päivän herkku, ja kunnon amaretto-kermajäätelöä jälkiruoaksi. Painonkin suunta on oikea, joten voi tässä vähän herkutella, maltillisesti. Nyt sopisi fiilikseen hyvä elokuva, tai vaikkapa Aşk ve Mavi -sarjan jatko-osa. Tuo paljon odottamani sarja alkaa taas syyskuulla, jipii! Se on sopivaa romanttista päiväunta hirmuiseen juonitteluun ja karuun todellisuuteen yhdistettynä. Kuvaukset ovat alkaneet elokuun alussa Kappadokiyassa, ja tässä on linkki uuden

JOten iloitaan ja unelmoidaan, kuka mistäkin.

Politiikka, valta ja viha

Alanya, rauhani tyyssija, useimmiten

Seuraavat neljä päivää ovat sääennusteen mukaan Alanyassa kuumaa ja tavallista kuivempaa. Lämpötila liikkuu +36-39 C  tienoilla, ja ilmankosteus meteorologisen laitoksen ennusteen mukaan vain 10-30%. No, suomalaiset eivät ilman kuivuudesta hätkähdä, Suomessa kun on talviaikaan useinkin kuiva ilma. Hengityselinsairaille tuo on kova yhtälö, ja sydänpotilaille tuo kuumuus tekee tiukkaa. Sitten on aina muutamia hassuja, jotka rakastavat koviakin lämpötiloja ja lämmintä merivettä :)) .  Vieroitusoireet ovat hirmuisen kovat. Puhun säästä, kun se tuntuu olevan täällä ainoa sovelias puheenaihe. Muuhun ei pysty ei kykene, eikä ole tarpeeksi koulutusta argumentoidakseen oikeaoppisesti, tai tasapainoillakseen näiden ideologisesti jakautuneiden ihmisjoukkojen välillä.

Monta tekstipätkää olen taas deletoinut tästä pois... mikään ei tunnu sopivan, eikä olevan julkaisukelpoista tähän hetkeen. Juu, on taas Tällainen hetki. Näihin on aina hätävarana omista suunnitelmista kirjoittaminen. Suomessa olossa on se huono puoli, että mistään täällä tapahtuvasta ei voi kirjoittaa. Ilmapiiri on hiljentämään pyrkivä ja raskas. En tunne enää montaakaan sellaista suomalaista tuttavaperhettä, joissa ei ole vähintään yhtä äärioikeistolaisesti ajattelevaa. Joutuu välttämään keskustelua politiikasta, uskonnosta, Suomen terrori-iskusta, uutisoinneista, naisen ja miehen rooleista, tulevaisuudesta... "Täällä on kaikki hyvin". Jep jep, mutta todella ahdas ja ahdistava asenneilmapiiri täällä on.

Koomikko Ilkka Kivi kirjoittaa usein ajattelunaihetta antavia tekstejä. Eilen hän kirjoitti toimintaharhasta. Juuri nyt suomalaisia ajetaan Turun tapahtumia hyväksikäyttäen hyväksymään erityisen nopeasti uusi tiedustelulaki. Kannattaa lukea Kiven 22.8. julkaisema "Poliittiset päättäjämme ovat ryhtyneet hyödyntämään Turun veritekoa ajaakseen tavoitteitaan läpi" -lauseella alkava teksti hänen facebookseinältään, ja toki monia muitakin. Kaupungin kaduilla kävellessä näkee jo vaikka mitä rähinää ja uhkailua. Bussissa istuessa näkee ja kuulee tiivistä vihaa jopa sellaisilta mummuikäisiltä naisilta, joiden luulisi oppineen tästä elämästä hieman enemmän. Pari päivää sitten uutisoitiin, että Suomessa lisätään turvallisuudentunteen vahvistamiseksi poliisipartiointia. No mitä se auttaa jos joskus jossain vilaukselta näkee maijan kyljen, kun kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä vellova viha on sokaisevaa kuin paksu sumu, ja nielee mukaansa ihmisiä yksi kerrallaan.

Tuntuu surulliselta menettää tuttavia tuonne vihan pyörteisiin. Monet heistä ovat juuri niitä samoja "tolkun ihmisiä", jotka ovat olleet pitkään hiljaa, ja siinä hiljaa ollessaan äänekkäiden myötä kallistuneet radikalisoitumisen tielle. SUomen maaseudulla ja pikkukaupungeissa on asenneilmapiiri omien kokemusten myötä paljon vanhoillisempi ja radikaalimpi kuin isoissa kaupungeissa, ja väkivallankäyttökynnys matala. Tämänhetkiset poliitikkomme antavat todella typeriä esimerkkejä ja malleja "opetuslapsilleen", joiden ajattelukyvyn viha on jo sulkenut. Aina kannattaa muistaa se, että viha on valintakysymys. Vihaaminen on opittu tapa reagoida. Se, joka vihaa, on aivopesty uskomaan vihan käyttökelpoisuuteen ja oikeutukseen. Aivopesty. Hän on vain astalo, jolla iso pomo lyö, kun ei itse halua liata käsiään. Hän on kuin esine, jota joku muu käyttää omien valtapyrkimystensä edistämiseen. Valta, kirosana.

LIsätty tekstin julkaisemisen jälkeen: En tiedä Helsingin Uutisten ideologiataustaa, enkä jaksanut tarkistaakaan. Jaan tässä silti linkin heidän uutiseensa, jossa kerrotaan arvioita suomalaisten nykyisestä jakautumisesta sekä laadullisesti että määrällisesti. Mikäli ymmärin oikein, ja mikäli tutkimustulos on yleistettävissä, niin SUomessa räjähdysalttiin ryhmän koko on noin 1 milj, 20% väestöstä.

Vihasta voi myös oppia pois, mutta vain hän, joka haluaa, ja joka kykenee itsenäiseen ajatteluun ja elämään.
Kummassa junassa sinä olet? Vai jäitkö asemalle?
Itse olen päättänyt jäädä valitsemalleni asemalle, ilman että seuraan sokeasti ketään poliittista vallantavoittelijaa.

Ajatukset täällä ja siellä

Alanyassa eräs pieni mänty, korkealla kattojen yllä

Köysirata on Alanyasta saamieni tietojen perusteella avattu kansalaisille, turisteille, matkailijoille, siis kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Näin pienen videon Damlataksen ala-lähtöpaikalta, ja jonoahan sinne oli heti muodostunut. Tanskalaiset olivat kommentoineet, että hissikoppi etenee 5 m/s ja että he maksoivat lipusta 20 TL. Alanyassa on pääosin kauniisti aurinkoista ja lämpötilat +30 -> 40 C. Edelleen siellä tarkenee ja on huippu hyvät, aurinkoiset lomasäät. Sellaista siis sillä suunnalla.

Suomen suunnalla tapasin sukulaisia, sellaisiakin, joita en ole nähnyt todella pitkiin aikoihin.Oli ihana nähdä heitä. Jäin miettimään yhtä asiaa... lapsia tulee sukuun lisää, ja lapset kasvavat, mutta me aikuiset emme silti vanhene. Mielenkiintoista, eikö? Vai onko tässä alkanut jo jonkinlainen henkinen nuorentuminen, uudelleen kohti lapsuutta ;) . Mistäs sitä tietää mitä huominen tuo tai ei tuo. Siksi voi jo tänään elää lapsenmielisesti elämästä nauttien. Sen olen oppinut, ettei ole päivää, jolloin kaikki palaset olisivat 100% juuri niin kuin haluan tai toivon, ja siksi jokaisesta päivästä voi nauttia niillä edellytyksillä mitä siinä päivässä on.

Mielikuvitus on innoissaan, ja askartelee aktiivisesti erään kirjoituskilpailun aiheen parissa. Tuttava vinkkasi tänään tuosta
kilpailusta, jossa on menossa ajallisesti jo loppusuora. Kuitenkin kokonaisuus ja toteutustapa ovat niin houkuttelevia, ellei jopa valtavan kutkuttavia, että annan nyt ajatusten pyöriä ja järjestäytyä. Katsotaan sitten mihin tahtiin pystyn kirjoittamaan niitä ulos, ja onko lopputulos kehityskelpoinen ja kelvollinen. Hyvällä tuurilla ja rennolla ajatuksenjuoksulla ehdin koostaa sopivan kokonaisuuden, ja vielä lähettääkin sen. Ja jos en ehdi, niin ei se hukkaan mene. On ainakin harjoitusta, ja sen tuotoksen voi käyttää toiseenkin tarkoitukseen tai johonkin muuhun kokonaisuuteen.

Mietin jonkun verran Adanaan esitettyä kutsua, ja siitä selviytymistä. Ihan valmistautumatta en voi mennä, vaikka kulttuuria kohtuullisen paljon tunnenkin. Silti on tarkoitus kysyä siltä juniorilta, jota autoin ja jonka perheen luo olen menossa, että miten minun odotetaan käyttäytyvän ja toimivan. Toivottavasti hän ymmärtää kysymykseni, eikä vastaa esim. "ihan tavallisesti", sillä minä en tiedä mikä siinä perheessä on tavallista. Voin silti mennä ja olla mikä olen, sillä se on parasta mitä voi tehdä. Ja ulkomaalaiselle annetaan erivapauksia, koska ymmärretään, ettei hän voi tietää kaikkia kulttuurisia hienouksia ja pikkuvivahteita. Kun on läsnä puhtain ajatuksin ja vilpittömästi kilttinä, niin ei sillä voi pahasti vikaan mennä. Silti haluan tietää lisää ja oppia enemmän. Oppia enemmän, kuulostaa mielenkiintoiselta ja mieluisalta.

Aina voi auttaa

Alanyan kukkivia pensaita 28.7.2017

Pankkien nostopalkkiot 😶. Miltä sinun pankkisi nostopalkkiot näyttävät lomamatkan jälkeen? Kun selasin Alanyassa tekemieni nostojen ja korttimaksujen jäljiltä pankkini tililtäni ottamia nostopalkkioita, niin mietin ihan vakavasti että kyseisen pankin käyttö tulee vähentää minimiin. Pienimmillään nostopalkkio oli isojen kertanostojen yhteydessä, mikäli laskin oikein, niin 3,4 %. Tavallinen nostopalkkio näkyi olevan 4,5 %, ja pienissä korttimaksuissa pankin palkkiot olivat suurimmillaan 10 %. Jokaisesta käytetystä/ nostetusta tuhannesta eurosta siis 34 - 100 € menee pankille. Ohjaanpa jatkossa palkkiot ja palkat suoraan ulkomaiselle tilille, katsotaan sitten paljonko suomalainen pankki siitä siirrosta ottaa, sillä ottaahan se joka tapauksessa. Täällä kuitenkin oman paikallisen pankin käyttö, sen pankkikortin ja nettipankin käyttö on ainakin toistaiseksi pääosin maksutonta, ja maksullistenkin palveluiden osalta huomattavasti halvempaa. Kun pankkikortit toimivat yli rajojen kansainvälisesti, niin pankkivalintaa ei enää tarvitse sitoa kansallisuuteen, ellei välttämättä halua.

Sääennusteen mukaan lämpötila nousee täällä tänään noin +36 C:een, ja parin päivän päästä ollaan jo lukemissa +39 C.  Kuumin kausi on siis tulossa, mutta vielä on vaihtelua päivä- ja yölämpötiloissa. Peiton kanssa saa vielä nukkua yöt, niin kylmästä yötuuli puhaltaa vuorilta, vaikka parvekkeen ovi onkin vain osittain auki. Ei siis tarvita mitään viilentävää ilmastointia, se hoituu luontaisesti. Yölämpötilat ovat olleet noin +21 - 23 C, eikä ne sääennusteen mukaan siitä paljon näytä nousevan seuraavan parin viikon aikana. Sadepilviä näkyi viime viikolla katsotussa ennusteessa parille päivälle, mutta niin niille on käynyt kuin muillekin vastaaville, eli ovat kadonneet. Käytännössä ei sada eikä paljoa pilvistelekään, paistaa vaan. Meriveden lämpötilaksi satama ilmoitti tänään + 29,8 C joten herkkähipiäisemmätkin tarkenevat ainakin kastautua.  Ihana, lähes ihon lämpöinen vesi 💙.

Jäänteitä sairaanhoitaja-ajoilta on mm se, ettei sinisen sydämen käyttö tunnu luontevalta. SIninen sydän merkittiin niiden potilaiden papereihin, joiden kunto oli lääkärin mukaan sellainen, ettei potilasta enää elvytetä, jos sydän sattuu pysähtymään. Nykyään asia pitäisi kai sopia potilaan, omaisen ja lääkärin kesken, vaan onkohan todellakin näin... monissa keikkapaikoissa päätös on tullut hoitohenkilökunnalta heidän palaverissaan, tiimikokouksessaan tai lääkärinkierrolla. Kaikilta potilailta ei edes kysytä, eikä kaikkien omaisilta. Monisairaat päätyvät helposti tuohon tilanteeseen, työkokemusteni perusteella, ja niin kai minullekin aikanaan tapahtuu. Toki tässä on isot erot maiden ja kulttuureiden välillä. Tätä paikallista kulttuuria en tuon osalta sairaalamaailmasta tunne. Oletus on keskusteluiden perusteella, ettei ketään jätetä elvyttämättä jos vaan voidaan elvyttää. Ei siis ole mikään oikeassa työelämässä nähty tai kuultu käytäntö, vaan keskustelun ja elämän kunnioittamisperiaatteiden myötä syntynyt käsitys. Täällä tiettyjä asioita ei lasketa Suomen tavoin rahassa, tuotavuudessa eikä tehokkuudessa. Ihmisarvo ei vähene iän myötä, vaan kasvaa.

Kohta näissäkin on hedelmä, hyvä sellainen

Kivuista pari sanaa. Vasen käsi on lähes "käyttökelvoton", kun kyynärpään nivelet ovat ihan jumalattoman kipeät. Oikean käden sormet ja jaloista päkiät ovat samaa sarjaa. Jää tuo murtumakipukin toiseksi. Nyt alkaa mennä ärsytyksen puolelle aika vahvasti. Eilen illalla olin jo niin kärttyisen hankala, että päätin olla kirjoittamatta mitään muka kädelle lepoa antaen. Käytännössä käytin sitä kuitenkin, mutta enpähän ainakaan kirjoittanut ulos kaikkea mitä eilen ajattelin. Tosin en saanut tehtyä mitään muutakaan hyödyllistä. Onneksi aina ei tarvitse olla tarpeellinen eikä hyödyllinen. Voi vaan olla juuri sellainen kun siinä hetkessä on, ja voi hyväksyä itsensä silti. Muiden hyväksyntää ei kannata hakea, ei hyvinä eikä huonoina hetkinä, vaan ainoa tarpeellinen on itse itsensä hyväksyminen.

Ai niin, eräs nuori mies. Hän oli huijarisukulaisensa uhri. Hänellä oli ammattikoulutus ja virka valtion tehtävissä. Norjassa asuva setä kuitenkin houkutteli nuorta miestä luvaten kuunkin taivaalta, ja vanhempaan sukulaiseensa luottaen mies irtisanoutui, ja lähti Norjaan. Siellä mikään ei ollut niin kuin setä oli luvannut ja esitellyt, eikä mikään onnistunut odotetulla tavalla. Nuori mies palasi kotiinsa, virkansa, ammattinsa ja pajon rahaa menettäneenä. Hän kävi paluunsa jälkeen pitkällä seikkailulomalla kiertäen TUrkin historiallisia kohteita ja kauniita rantoja, keräsi itsensä uudelleen, ja sanoi toissapäivänä, että jospas hän sitten uudelleenkouluttautuisi, vaikkapa kampaajaksi tai kokiksi tai ihan miksi tahansa. Tuntui vaikealta kuvitella hänet erittäin fyysisen ja urheilullisen työn jälkeen jossain sisätilassa, kampaamossa tai keittiössä onnelliseksi, ja lähetin vinkin PT-koulutuksesta.

Nuori mies ei ollut ikinä kuullutkaan personal trainereista, ja luki lähettämäni linkit ja koulujen mainokset. Puoli tuntia myöhemmin hän puhkui intoa ja iloa, kiitti vinkistä ja sanoi löytäneensä jotakin mitä todella haluaa tehdä. Hänen entinen sotilasuransa ja koulutuksensa katsotaan eduksi kyseisessä koulutuksessa, eikä tarvitse nyhjöttää sisällä, ellei halua. Ihmisiä voi auttaa niin monin eri tavoin. Ei tarvita rahaa, ainoastaan sydän, läsnäolo ja ajattelukyky. Auta siis ketä voit. Maailma ja naapurustokin on pullollaan ihmisiä, joille saatat pystyä antamaan toivoa ja iloa, ainakin hyvää mieltä. Lyhyesti: ole kiltti.

Liittyen tuohon edelliseen, sekä bloggaamiseen, kirjoittamiseen ja muuten vaan kohteena olemiseen. HErsyvää naurua synnyttänyt blogikirjoitus matkabloggajilta.

Sininen utu

Alanyan sataman rentouttava näky

Kuuma, peitto pois, kylmä, peitto takaisin, kuuma, ääh, kylmä, missä peitto... ja hieman pikkupätkissä nukuttu yö oli takana, kun aamulla kuulin puhelimen ilmoittavan sähköpostista. Ääni on pieni, mutta tunnistettava. Laitoin jo itseni takaisin uni-asetuksille, kun uteliaisuus voitti, ja nousin ylös lukemaan viestiä. Siinäpä se uni sitten kaikkosikin: "...Tämä sähköposti on vahvistus kirjasi julkaisemisesta ja samalla alustava kustannussopimus. Laitamme nyt kirjasi työn alle..." Ai, wau! Puoliunisena kohti keittiötä, vedenkeitin päälle ja sitten vasta meni tajuntaan mitä tuo viesti kokonaisuudessaan tarkoittaa. Tai ehken vielä tiedä mitä kaikkea siitä oikeasti seuraa tai ei seuraa, mutta ainakin hyvän fiiliksen riemutanssi lähti käyntiin, cha cha chaa.

Eihän siinä saanut edes aamupalaa tehtyä, kun alkoi runosuoni taas kukkia ja tarinaa pukkasi ulos. Parvekkeella ruutuvihkoon luonnostellen istuin ja tähystelin välillä horisonttiin, vaikka olisihan tämä läppärikin ollut melko nopea käynnistää. Läppäri vaan oli sisällä, ja ulkona oli se inspiroiva näkymä, saumaton sini yhdistämässä taivasta ja merta. Näillä fiiliksillä siitä tuli paritkin käyttökelpoiset ahaa-elämykset. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä loppujen lopuksi käyttää ja minkä hylkää, vaan talteenhan ne oli silti laitettava, kas kun muuten hukkuvat hatarasta muistista. Minä sen sijaan en hukkunut mereen tänäänkään, vaikka näine luomukellukkeineni kävinkin syvemmällä kuin koskaan aiemmin. En ole tajunnut miten hyvin tämä valkoinen aines kannattaa, ja nyt kun sen keksin, niin otan siitä kyllä kaiken ilon irti kelluskelemalla aalloissa. Puolitoista viikkoa ja - 2kg, joten kellukkeita jää mereen viikoittain, poistuu solu solulta. MIssään se ei vielä näy eikä tunnu, paitsi siinä vaa'an lukemassa, ja motivaatiossa. Mutta tuo meri oli tänään tosi rauhallinen, ja pintavesi niin lämmintä, että tuli hiki. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa liukua lämmintä pintaa pitkin.

Iso risteilijä saapui idästä Alanyan satamaan

Nyt kun olen käynyt hieman eri rannoilla, niin heille, jotka eivät aina niin innostu siitä Kleopatrarannan omanlaisestaan
tunnelmasta, suosittelen tutustumaan Oban ja Tosmurin rantoihin. Rannat ovat viime talven jäljiltä ja muokkausten jäljiltä muuttuneet paljon, ja esim nyt Oban ja Tosmurin rannoilla on ei-äkkijyrkkää ja uimariystävällistä. Lisäksi siellä on paljon enemmän tilaa ja vähemmän niitä iholle pyrkiviä höpöttäjiä. Oban ja Tosmurin rannoilla on turistien lisäksi paljon paikallisia ja myös hyvät palvelut. Keskustasta Atatürk-kadulta pääsee busseilla 1 ja 101, ja samoilla numeroilla takaisin keskustaankin. Yksi bussimatka maksaa 2,50 TL eli tällä hetkellä noin 0,60 €, ja sanoi opas mitä hyvänsä, niin rahalla voi busseissa maksaa edelleen. Muistan parin vuoden takaiset matkaoppaan bussiohjeistukset, että nyt kun bussikortti on käytössä, niin käteisellä maksu poistuu... ei poistunut. Käteinen kelpaa, sekä TL, € että $.

Lämpimän ilmaston ruoanlaitossa on moniakin riemuja. Yksi on nyt ajankohtaisuudessaan ylitse muiden. Valmistan huolella pitkään kypsytettävää ruokaa. Odotan jo maha mouruten ja mielessäni makua maistellen. Annan sen jäähtyä hetken ja nuuhkaisen tuoksua syvään samalla kun olen viemässä lusikkaa suuhun. Mutta, mikä tuo haju on? Ihan kuin olisi pilaantunutta. Eihimputarallaa, roskiin koko annos! Jos en mitään muuta ole ruoanlaitosta täällä oppinut, niin ainakin sen, että jos vähänkään tulee sellainen tuoksu tai maku, että onkohan tuo pilaantunutta, niin se taatusti on. Joku ainesosista, ilmeisesti se ainoa ruokaan lisäämäni kananmuna, oli pilaantunut, mutta sen verran vähän, etten huomannut sitä hajua kananmunaa rikkoessani. Vähänkin on tarpeeksi, erityisesti kananmunien ja pilaantumisen kohdalla. Ja matkavakuutuksettoman matkailijan reissatessa.  Kun en enää viitsinyt tehdä uutta ruokaa, niin iso tuoppi teetä ja pari porkkanaa sai korvata aterian... ja myöhemmin vedenostomatkalla kaupasta ostettu suklaapatukka, ihan pienen pieni, se bumba 😁.

Youtubesta eräs turkkilainen biisi, luonnon hyväksi.

Lisätty illalla:
Tuo risteilyalus, joka aamulla otti silmiin tuolta sinisen udun keskeltä, ja jonka sain pikkupokkarilla tuohon kuvaan zoomattua, on Bahaman lipun alla purjehtiva luksusristeilijä Med Queen. Med Queen tuli Alanyan satamaan nyt kuudennen kerran, ja sen mukana tulleet 198 turistia pääsivät tutustumaan Alanyan kaupunkiin, kauppoihin ja historiaan päivän ajaksi. Illalla klo 20 Med Queen jatkoi matkaa Kyproksen Limasoliin.

Elämällä on omat tapansa toteuttaa unelmia

Alanyan parvekeruusut tänään

Alanyan kaksi mielenkiintoisinta kampaajaa, Yusuf ja Musa. Molempien kampaamot sijaitsevat vierekkäin tavallaan. Toinen on katutasossa ja toinen naapurissa kerrosta ylempänä. Ne löytyvät Atatürk-patsaalta itään, Koton-vaateliikkeestä vielä vähän eteenpäin, heti seuraavan kulmassa sijaitsevan ravintolan kohdalla. Musan teksti näkyykin siihen kadulle, ja heti kulmasta vasemmalle kääntyessä näkyy myös Yusufin kampaamon tekstit. Kulmauksessa sijaitsevan ravintolan terassin loppuessa katutasoa alempana olevasta alaovesta pääsee Musalle, ja 5 askelta myöhemmin siitä kadulta voi kävellä Yusufin ovesta sisälle. Molemmat ovat taiteilija-persoonia, joissa yhdistyy luovuus, vahvuus ja heikkous mielenkiintoisella tavalla.

Musa on varsinainen artisti, joka johtaa kampaamoaan omalla olemuksellaan, ja luo samalla todella hyvin asiakkailleen istuvia kampauksia. Ne leikkaukset, joita olen siellä nähnyt, ovat upeita ja kantajiensa näköisiä. Ja työläitä tehdä, siis jos itse aikoo kotona vastaavan saada aikaan. Mutta todella taitavasti värjättyjä ja leikattuja. Ja Yusuf, kampaamonsa kapellimestari hänkin, on myös aikamoinen persoona, kun hänen kanssaan hieman enemmän juttelee. Yusuf on taitava tekemään permanentteja, ja tekee modernilla tavalla ja modernein ainein. Kun kerroin, että Suomessa permanentti on nyt muotia, niin hänhän innostui kovasti. Yusuf oikeasti tietää mitä hän tekee permanenttiaineiden ja värien kanssa. Eivätkä hänen leikkauksensakaan ole hassumpia, ideaa on niissäkin. Kävin alkuviikosta Yusufin käsittelyssä, ja olen taas hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ja molemmat myyvät turistille samalla hintaa kuin paikallisellekin, ainakin minun ja kahden ulkomaisen kaverini kohdalla.

...oli muuten hyvää 😋

Eilen oli kakkafiiliksinen ilta, joten en päästänyt ulos mitään siitä mitä blogiin kirjoitin, deletoin ne vain pois. Tänään voin sanoa, että ongelma on ratkaistu, tai uskon sen ratkeavan, ja olen taas enemmän oma itseni. Elämä on mielenkiintoista, ja pukkaa meitä välillä johonkin suuntaan niin kuin äiti kävelemään halutonta kolmivuotiastaan, hellästi ja päättäväisesti. Kai tämä oli taas yhden sorttinen muistutus siitä, missä se oma tie menee, ja minne on seuraavaksi tarkoitus astella. Vaan asioilla on aina taipumus järjestyä. Aina. Ei siten kuin haluaisimme, vaan siten kuin on tarkoitettu. 

Joskus lähipäivinä on tullut vastaan tällainen blogikirjoitus: Elämäntarinoita, hidastaelamaa.fi. Noora Lintukangas kirjoittaa siitä, kuinka jokainen meistä on täynnä tarinoita. Kirjoitus on hyvin mielenkiintoinen ja ajankohtainen jokaiselle maailmasta, itsestään ja hyvinvoinnista kiinnostuneelle, kirjailijalle, matkailijalle, elämänseikkailijalle ym, ja sieltä voi poimia ajatuksen siemeniä, ideoita tai jopa koko ideologiankin, kuka mitäkin haluaa. Suosittelen lukemaan läpi kaikessa rauhassa, syventyen. Toisaalta tuntuu tyhmältä sanoa "lukemaan läpi" koska tuo teksti tarjoaa niin paljon enemmän. Läpi lukeminen on vain pikainen toimenpide, no, on se silti myös syventymisen mahdollistava ja vaikka mitä muutakin. Iloa ja hymyä siitä itselle jäi, ja vahvistusta jatkaa valitsemallani tiellä.

Rantakivien pieniä ihmeitä

Itsellä on menossa melko kiva tilanne, joka on toisaalta myös raskas ja väsyttävä, jos katson sitä kovin ahtaasta näkökulmasta. Voin taas miettiä, että  mitä unelmaa lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Jatkanko vai muutanko suuntaa? Ja miksi niin valitsen niin kuin valitsen? Valitsenko seuraavan osuuden kulkemisen yksin vai yhdessä, ja miksi? Onko tärkeintä riippumattomuus vapaus, kirjoittaminen, elämän jakaminen, uudistuminen, varmuus vai epävarmuus? Ja sulkevatko ne toisiaan sittenkään pois, vai kulkevatko ne mukana kuin kaverijoukko, yksi vuoroin lähimpänä, joku kauimpana vuoroaan odottaen?

Käytännössä voisin myös jäädä ajelehtimaan, valitsematta, tai antaa jonkun muun valita puolestani... mutta ei, se ei olisi minua. JOtakin valitsen, ja siihen valintaan liittyy pitempi suunnitelma kohti omia unelmia. On sitten täysin eri asia, osasinko valita oikein, joutuuko elämä taas tönäisemään selästä aikanaan uutta suuntaa kohti. Onneksi voi aina silloin tällöin pysähtyä ja tarkistaa suuntaa, valita uudelleen. Sitä ei mikään tai kukaan estä, ei kukaan ota ihmiseltä pois. Jokainen voi pysähtyä, tarkistaa ja valita uudestaan, aina kun haluaa. Se tästä elämästä niin hienoa tekeekin. Niin kauan kuin on elämää on toivoa ja korillinen mahdollisuuksia odottamassa, että valitsen niistä mieluisat seuraavaa etappia kohti pyrkiessäni. Ja se tunne, kun huomaa voivansa valita ihan itse, on kokemisen arvoinen.

Jarr jarr kuuluu pihapuista

Aamu Antalyasta pohjoiseen, jossain ylängöllä 12.7.2017

Olen kotona taas. Kaskaat konsertoivat niin reippaasti, että liikenteen äänet, tinnitus ja moni muu asia jää tuon konsertin äänien alle, toiseksi. Yöllä pihalla törmäsin lähes alastomaan naapuriin, sitä ennen bussissa minulle tervetuloa-hymyt suoneisiin tuttuihin naapureihin ja bussikuskiin, sekä iloon siitä, että parvekkeella vihertää sittenkin. Pyykkikone loiskuttelee jo kolmatta koneellista, isompi parveke on pesty että sinne kehtasi viedä pestyt pyykin, vaikkakin sateen alle pitkiksi ajoiksi jäänyt ja kauttaaltaan ruostuneeksi todettu pyykkiteline yllätti. Kun en jaksanut heti lähteä keskustaan pyykkitelineostoksille, niin minun naisenlogiikallani teippasin pyykkitelineen jokaisen ripustusalueen raudan teipillä peittoon niin, että nyt on muovipintaiset ja ruosteella tahraamattomat paikat pyykeille 😁. Tosin huomenna, kun on toripäivä, on myös uuden pyykkitelineen ostopäivä.

Isommalla parvekkeella on lämmintä yli +50 C ja pieni tuulenvire, joten pyykit kuivavat nopeasti. Ulkona kadulla on noin +40 C ja asunnossa sisällä +32 C. Ilmastointia en käytä, vaan luonto hoitaa viilentämisen, ja lopulta elimistö taas tottuu tähän. Rinteessä oleva läpitalon huoneisto on siitä kiva, että kun kaikista huoneista avaa ikkunat ja parvekkeiden ovet, niin kiva ilmavirta käy sisälläkin. Lämpö tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin. Iho on "rikki",  vuotaa isoja hikikarpaloita ihan noronaan. Puuvillainen kotimekko on vilpoisa, muttei säily kuivana kuin muutaman minuutin. Märkä kotimeko on vielä vilpoisampi ;) . Aineenvaihdunta aukeni ihan taatusti tämän ensimmäisen vuorokauden aikana, ja notkistui jo muutamat lihaksetkin, vaan nivelkiputilanne on reissaamisen jäljiltä entistä hankalampi. Tuosta tuli mieleeni tämän matkan "katastrofi".

Aamu Antalyasta pohjoiseen, jossain ylängöllä 12.7.2017

Olen aina sanonut, ja edelleenkin ajattelen, ettei ulkomaanmatkalle pidä ikinä lähteä ilman asianmukaista matka- ja sairaskuluvakuutusta... nyt olen itse siinä tilanteessa, joskaan en ihan vapaaehtoisesti. Koska ostin lennot 2 pv ennen lähtöä, tein matkavakuutushakujakin samalla aikataululla. Aiempi jatkuva matkavakuutukseni oli päättynyt, koska olin saanut oleskeluluvan tänne, ja minulla oli tänne oleskeluluvan vaatima sairasvakuutus. No, nyt kun yritin ostaa uutta, niin jokainen ostoyritys kaatui siihen, että yhtiöt eivät katsoneet minun olevan enää Suomessa asuva suomalainen. Jokaisessa oli ehto, että ennen ostohetkeä pitää olla asunut Suomessa vähintään 6 kk. KUn tuo ehto ei täyttynyt, osto ei ollut mahdollinen. Yritin vielä ostaa Turkista sairaskuluvakuutuksen, mutta ne joita netistä löysin, olivat ostettavissa vain joko Turkin kansalaisille tai paikallisen oleskeluluvan yhteydessä. Matti. Kun kuitenkin halusin lähteä, niin ainoa mahdollisuus joka tuohon hetkeen löytyi, oli lähteä ilman matka- ja sairaskuluvakuutusta. Iik!

Alanya, King's Kitchen and Bar 12.7.2017

Rooman osalta se ei ollut katastrofi, koska eurooppalainen sairaanhoitokortti ja Kela olivat tausta-apuna, mutta täällä ei ole
nyt muuta tausta-apua kuin raha ja tarvittaessa matkustaminen euroopan puolelle saamaan hoitoa. En sano mitä ajattelen nyt, enkä oikeastaan edes tiedä mitä tästä kaikesta loppujen lopuksi ajattelen. Kerron joskus kun tiedän. Ainoa minkä nyt tiedän näiden asioiden tiimoilta on, että täällä teetän ainakin parit tutkimukset tähän niveltulehdukseen liittyen. Kaikki ei ole kunnossa, ja jokin selvyys on saatava. Tosin mikään matkavakuutus ei missään tapauksessa olisi korvannut juuri näitä, koska sairaus on alkanut jo ennen matkaa, joten niiden osalta ei ole yllätystä. Jos jotain muuta, uutta ja akuuttia sattuu, niin siihen kohden olisi tarvittu sitä vakuutusturvaa, jota ei nyt ole. Mutta en ota siitäkään stressiä,  sillä yksi mahdollisuus on ostaa uusi oleskelulupa mahdollisimman pian. Silloin saa sen paikallisen vakuutuksen suomat edut ja turvan taas käyttöön. Aika näyttää taas mitä tulee ja missä järjestyksessä. Itse en vielä tiedä, eikä se haittaa.

Matka tänne oli täynnä yllätyksiä, niin iloisia kuin vähemmän iloisia. Ja elämyksiä kertyi, samoin kuin mielenkiintoisia kirjoitusaiheita. Kertyi myös valmista tekstiä Rooman kentällä "hieman piedemmän aikaa" jatkolentoa odotellessa. Kerron noista matkakommelluksista toisissa teksteissä, kun ensin pääsen takaisin tähän päivärytmiin, ja saan niihin tapahtuneisiin sen verran etäisyyttä, että niistä voi kirjoittaa edes jonkinlaisia kokonaisuuksia. Nyt ne ovat vielä mielessä irrallisina, päivä- ja paikkakohtaisina palasina, ikään kuin tunteilla ja äänillä höysstettyinä diakuvajatkumoina. Eiliselle äärettömän positiivista oli se, että kun menin maksamaan Suomessa olon ajalta avoimina olleita netti- ja puhelinlaskujani yhteismaksupisteeseen, niin molemmat liittymät alkoivatkin toimia tunnin sisällä maksamisesta. Wau! Kiitos sekä TTNetille että Vodafonelle laskutusasiakkaan hyvästä palvelusta :)) . 

Alanya, King's Kitchen and Bar 12.7.2017, ihana ruoka <3

Tästä alkaa taas pieni, lämmin ja aurinkoinen elämänjakso, kunnes palaan Suomeen, jonka jälkeen palaan tänne, palaan taas Suomeen ja taas tänne jne. Tässä lähikuukausien suunnitelmat tiivistettynä. Eilisen illan olin ulkona täällä viimeisiä lomapäiviään viettävän ystävän kanssa, nauttimassa hyvästä seurasta ja maukkaasta ruoasta. En tiedä johtuiko lähes vuorokauden mittaisesta paastosta yms. mutta eilinen ruoka-annos oli parasta, mitä olen syönyt pitkiin aikoihin. Juniorin minulle tekemä pasta-annos on ainoa, joka pääsee edes lähellekään tuota eilisiltaista herkkua, grillattua kanaa valkosipuli-valkoviinikastikkeessa lisukkeineen.  Ja taas on nälkä, mutta eipä tee yhtään mieli suklaata tai karkkia. Aina sama tänne tullessa, ja ihan toisin päin Suomessa ollessa. Kaveri odottaa ulkona, jääkaappi on yöllä kaupasta haettuja kananmunia lukuunottamatta tyhjä, joten ulkoruokinnassa olen edelleenkin. Kiva 😋 .

Riemullista iltaa itse kullekin.

Istanbulissa vuorokausi, kai

Viimevuotinen kännykkäkuva Istanbulista

Tämän viestin tullessa julki olen lentänyt Roomasta Istanbuliin, ja täälläkin on edessä vuorokausi, jonka ajattelin käyttää kaupungilla seikkailen. Asiassa ainoa jos on kipulääkityksen riittävyys eilisen hyvin runsaan liikkumisen jälkeen. Jos pystyn, niin lähden lentoasemalta metrolla Taksimille ja samoille suunnille, jossa kävin aiemminkin päiväreissun. Nyt ei mene enää niin kauaa aikaa paikkojen etsimiseen, vaan voi keskittyä ihan muihin asioihin. Taas pieni jos, mutta jos saan kaikki matkatavarat säilöön lentoasemalle, lähden tutustumaan siihen isoon vanhaan basaariin, joka jäi viimeksi käymättä. IStanbulissakin aikaa on lähes koko vuorokausi, joten siinä ajassa kerkiää aika kauas, ja ehtii istua monessa pikku kahvilassa tai lokantassa. MIeluummin menen nyt kaupungille kuin meren rannalle. Ainakin suunnitelin niin päin, että Italiassa merta ja rantaa, toisella reissulla perheen kanssa keskikaupunkikierros, ja Istanbulissa kaupungin vilinään ja vanhaan kaupunkiin tutustumista.

Istanbulissa täysin uutena kokemuksena tulee montakin asiaa tai paikkaa, mutta, sorry, kerron niistä sanoin ja kuvin kun pääsen taas netin ulottuville. Tämän Istanbul-päivän olen puhelimeton ja netitön, sillä kumpikaan liittymä ei oletettavasti toimi, ja julkisia WiFejä en halua paljoakaan käyttää. Itse asiassa netitön päivä kuulostaa kivalta, helpottavaltakin. Ei tarvitse seurata, postailla, vastailla eikä mitään muutakaan. On vaan läsnä siinä hetkessä jossa on. Ja jos en jotain tiedä tai löydä, voin aina kysyä paikallisilta neuvoja ja vinkkejä. Oletan että tämä päivä on rentouttavampi kuin aiempi käyntini täällä.

Matkakengiksi valitsin karmean näköiset, mustat sportti-pehmokengät, mutta on ne niin mukavat jalassa, että ulkonäkösyyt saavat jäädä varjoon. Kipeimmätkin nivelet ärhäköivät kaikkein vähiten juuri noissa aamutossun kaltaisissa kengissä. Valtavan isolahkeiset housut ja vilpoinen, ilmava paita, sekä hattu on lämpötilan innoittamana valittu, ja mahdollisimman viileiksi vaihtoehdoiksi arveltu. Aurinkolasit on, mutta aurinkorasvaa en ota, enkä sotke sen kanssa. Tuskin palan, sillä vanhaa rusketusta on vielä, ja jääräpää. Tämän reissun yksi tärkeimmistä varusteista tullee olemaan XXL:stä ostetut, minun mitoilleni täydelleen istuvat kompressiosukat, joita myös tukisukiksi kutsutaan. En vain löytänyt tänään sopivankokoisia mustia, joten jouduin ottamaan neonväriset... hhmm, matkatyyliä. Jos ne näkyy pahasti, niin voihan pääle aina vetää toiset, mustat sukat. Vaan tuossa lämpötilassa voisin mieluummin olla laittamatta jalkaan ainoitakaan sukkia. Lentojen ja runsaan istumisen takia ne ovat kuitenkin tarpeelliset.

Viimevuotinen kännykkäkuva

Istanbulissa yöpyminen on yksi niistä isoista kysymysmerkeistä, joka jää avoimeksi ja ns viime hetkiin, illalle tai jopa yölle. Menen sinne minne intuitio vie. Ja huomisen matkan lippukin on niitä viime hetken ostoja, eli aamulla kävelen lipputiskille, ja ostan lipun lähemmäs, Alanyan suuntaan... paitsi, jos kuitenkin päätän jättää Istanbulissa liikkumisen tosi vähälle, ja matkustaa jo sen yön aikana Alanyaan. En tiedä vielä varmaksi. Päätös riippuu niin monesta asiasta, eniten siitä kuinka kivulias olen, miten elimistö kestää rasitusta ja matkustamista. Arcoxiaa en halua ottaa matkalle mukaan. JOtenkin vaisto sanoo, että sen kanssa saattaa tulla tullissa ongelmia, kun ei ole mitään lääkärin papereita tai reseptejä mukana. En koskaan kuljeta reseptejä, osin kai siksi, kun pystyn näyttämään ne Kanta.fi:n kautta, ja osin silkkaa laiskuutta. Näiden 7 viimeisen vuoden aikana ei koskaan ole kysytty ainoankaan astmalääkkeen tai lisäravinteen reseptiä, vaikka aina avaan turvatarkastuksessa lääkelaukkuni. Se oikea ohje on, että ota sähköisen reseptin tuloste tai lääkeiden kokoomalistaus mukaasi matkalle. Älä tee kuten minä teen vaan kuten sanon. Näinhän elämä joskus toimii.

Joten jossain Turkissa olen tällä hetkellä, menossa joko Konyaa tai Alanyaa kohti. Huomenna kerron lisää. JA tänä vuonna on onneksi paljon parempi kamerakännykkä, joten voi tulla jopa kuvia ja videoitakin, ehkä jopa julkaisukelpoisia.

Hymyilyttää, korviin asti

JOstain Alanyan ja Antalyan väliltä on tämäkin kuva

Yöllisten tekojeni jälkeen oli vaikea nukkua, sillä into ja mielikuvitus olivat taas vauhdissa, niin kuin aina ennen
matkallelähtöä. Tällä kertaa matkustan vielä turkkilaisittain, eli ostan tietyt liput vasta sitten, kun konkreettisesti olen päässyt kyseisen firman lipputiskille. Siinä on omat riskinsä, tosin myös viehätyksensäkin. Pääsen tällä kertaa myös maahan, jossa en ole koskaan ollut, sekä kaupunkiin jota ihailen. Matkaa teen useamman päivän, ennen kuin olen perillä, kotona. Matkasta kerron päivä kerrallaan, matkan aikana jo jotakin ja sen jälkeen vielä lisää.

Lähtö sitten mahdollistui nopeammin kuin olin ajatellut, ja tuli hieman kiire hoitaa virastoasioita kuntoon tänään. Heti aamusta lähdin liikkeelle, ja liekö ollut tuuri, kohtalo vai mikä, niin verotoimistossa EI ollut jonoa, osui ystävällinen ja osaava asiakaspalvelija ja asia hoitui nopeasti. Siitä sitten Kelaan noutamaan eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka oli saapunut sinne, niin kuin aiemmin sovimme. Turkissahan tuolla kortilla ei tee mitään, mutta euroopan puolella matkustettaessa se on tärkeä ja elämää helpottava, jos tulee tarvinneeksi sairaanhoitopalveluita. Vielä puuttuu matkavakuutus, edellinen kun ei ole voimassa enää. Sen löydän, ostan ja maksan netin kautta.

Alanyan pienempi majakka

Yritän opetella kännykkäkamerastani mahdollisimman paljon, ja opetella mm videon pientä editointia kännykällä. Ja tietysti tarvitsee opetella myös videoiden lataaminen youtubeen... siihen siis ollaan menossa. Tosin en usko, että tämän suomalaisen puhelinliittymäni kortti toimii euroopassa. En usko ennen kuin näen. Ja turkkilainen korttini taas ei toimi, koska pitkän poissaolon aikana en ole maksanut puhelinlaskuja, vaan maksan ne nyt kerralla kun menen. Jotkut tekevät pankille valtakirjan laskujen hoitamista varten, mutta minulla on ollut niin paljon ylimääräistä ongelmaa sekä puhelin- että nettiliittymän kanssa, että haluan itse tietää ja nähdä jokaisen laskun.

Jos en menettelisi näin, niin maksaisin nyt sen yhden venäläisnaisenkin nettiyhteyttä ihan tyynen rauhallisena. Se heidän huijausyrityksensä tuli ilmi vain siksi, kun kysyin miksi lasku tuli taas kun maksoin edellisen viikko sitten. Eikä se ollut ensimmäinen, vaan olin aiemmin vahingossa maksanutkin myös hänen laskunsa, enkä saanut siitä mitään hyvitystä. TTNET poisti sitten tietoni hänen laskuistaan. Mistäs tuohon päädyin... niin, siitä, ettei turkkilainen liittymä toimi euroopan puolella juuri nyt. Toimisi, jollei siellä olisi pian 4 kk laskut rästissä. Internetyhteyttä ei välttämättä ole moneen päivään, tai sitten se toimii, tai löytyy tarpeeksi turvallinen WiFi. Hiukan näinä WannaCryn ja sen uudemman kiristysohjelman aikoina vierastan tuntemattoman WiFin käyttöä. Mieluummin olen muutaman päivän kokonaan netin ulottumattomissa. Blogipäivityksiä tulee silti joka päivä. Tänään ei enempää tästä, vaan valmistautumaan.

Löytyihän se inspiraatio

Alanyan appelsiinipuut kasvavat kaikessa rauhassa

Nyt ovat matkanjärjestäjät ottaneet ilon irti Suomen hyvin kylmästä ja sateisesta heinäkuusta. Lentojen ja matkojen hinnat ovat nousseet reilussa viikossa ihan älyttömästi. JOs aiempina vuosina, kun kilpailua oli enemmän, lensit Helsingistä Antalyaan ja takaisin 159 €:lla, niin nyt saat maksaa samasta kokonaisuudesta 759€, eikä ole painovirhe. Heinäkuun matkat ja lennot Turkkiin ja takaisin ovat kahden viimeisenkin päivän aikana nousseet hinnaltaan niin, ettei meinaa uskoa silmiään. Tein jo sen päätöksen, että en maksa ylihintaisista lennoista, joten jollei normaalihintaisia löydy, niin odotan kunnes löytyy. Matkanjärjestäjien ja /tai lentoyhtiöiden ahneus tässä kohden on mielenkiintoista, sillä juuri tänä vuonna esim. Alanyan kentälle saapuva ja vähintään tietyn määrän turisteja tuovalle lentoyhtiölle / matkanjärjestäjälle maksetaan TUrkin valtion tukea huomattavan paljon, lentokenttätoiminnan ja aluaan turismin vauhdittamiseksi. MItä tekevät tuota avustusta saavat yhtiöt, nostavat hintansa korkeammalle kuin koskaan aiemmin... koska terve kilpailu puuttuu. Keski-Euroopasta löytyi normaalihintaisia lentoja, ja moniin Keski-Euroopan maihin oli nyt Suomesta ja Ruotsista halpoja lentoja, joten yksi mahdollinen reitti olisi esim Frankfurtin tai Amsterdamin kautta, paljon edullisemmin kuin suoraan Suomesta. Toki on olemassa aina myös niitä, jotka eivät välitä lentoyhtiöiden kikkailusta, vaan maksavat mitä tahansa jotta pääsevät lentoon juuri silloin kun haluavat. Siksi niitä hintoja nostetaankin.

NAistenrannalle vievä bussi on tämän näköinen :)) .

Alanyan Gazipasan kentälle on tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä saapunut 52.600 ulkomaista matkustajaa, ja kasvua on 24%. Turkin sisältä saapujia oli 45.800, nousua 28%. Alanyankin kenttä kasvaa ja vilkastuu koko ajan. Linkki artikkeliin on tässä. 

Alanyan Naisten rannan avajaisista tuli myös uutta tietoa. Avajaiset ovat perjantaina 7.7. eli huomenna. Aamulla kello 7:stä iltamyöhään on ranta avoinna naisille, vain naisille. Bussikuljetus lähtee Alanyasta, bussiasemalta, puolen tunnin välein. Tervemenoa tutustumaan.

Jotakin pientä vipinää on ilmassa ja suunnitelmissa, ja minä itselleni kuuliaiseen tapaani olen aivan innoissani tästäkin. Näyttää siltä, että lähden seikkailumatkalle lähipäivinä, ELLEI seuraaville kahdele viikolle ilmaannu töitä ennen lauantai-iltaa. Se on ainoa, mikä saattaa muuttaa suunitelmia. TArvitaan vain passi ja hammasharja, sekä pienehköt matkatavarat. Kiva seikkailu silloin tällöin pitää mielen virkeänä ;).

Tänään olen ihan uhallakin liikkunut paljon. Niveliin sattuu edelleen, onneksi aiempaa vähemmän, ja lihakset tykkää. Tulehdus on selkeästi lievenemään päin, ja ne luontaislääkkeet/ vitamiinit/ kalaöljyt joita aina aamuisin popsin, eivät ole ainakaan pahentaneet tilannetta. Arvelen, että ovat jopa osallistuneet tilanteen helpottamiseen. Samalla setillä sain apua myös 2006, ja vaikka lääkäri oli näistä ihan vastakkaista mieltä, jatkan kuuria. Toisaalta saattaa parantua myös itsekseen kun antaa aikaa, jos on siis reaktiivinen artriitti jostain itikanpistoista saaduista tai mistä tahansa. Se siitä, ellei uutta ja mullistavaa tapahdu. Käyn hieman haistelemassa maailman menoa ja lämpimämpiä tuulia, antamassa nivelille lämpöhoitoa, liottamassa itseäni merivedessä, ja voihan olla että nahkakin palaa (taas). Ja sitten on taas työn vuoro, ja huvin, ja työn, ja huvin... sopivasti rytmitettynä. Inspiraatio on löytynyt, ja keinot, joten jatketaan.