Kehu ei maksa mitään

Alanyan kadunvarren appelsiinipuun alla

Ihana, aurinkoinen päivä on jo illassa. Ensin kommentti tuohon henkilöhakuun. Siitä seurasi mielenkiintoista keskustelua. Karmeiden juorujen kohteeksi joutunutta Minnaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka joku "tiesikin" hänestä ties mitä. Tyhjää pskapuhetta. Tyhjiä juoruajia. Öf, ihmiset, öf! SItten iloisempiin asioihin.
FAcebookissa tuli vastaan alla oleva kiertävä tehtävä. Ihan hömppää, ajattelin ensin, mutta ehkä siinä olisi ideaakin. Oli kyllä, molemmin puolin. Osa niistä, joita kehuin, koki saavansa siitä iloa tai voimaa. Ja itse huomasin kuinka mukava mutta vaikea tehtävä oli. VAikeaksi se tuli silloin, kun päätin että kehulla pitää olla todellisuuspohjaa. Siis sen mitä sanon, pitää olla adekvaattia sen kohteena olevalle ihmiselle. Hups, Siinäpä sitten mietin mikä oli kenenkin kohdalla sellaista, jota olisi ensisijaisen tärkeää sanoa, ja joka olisi iloa tuottavaa totta. Osa oli sellaisia ihmisiä, joita en ole tavannut 20 vuoteen. Kokeilepa:

Positiivisuus on ilon lähde.

Kehu ei maksa mitään!
Hyvä kiertoon!! ❤️
Jokaisesta tämän päivityksen tykkääjästä kerron jonkin positiivisen jutun.
Piristetään ihmisten päivää.
Tykkäämisen jälkeen kopioi omalle seinällesi, niin pääset kehumaan toisia.

Mänty ydinkeskustassa kaup.talon vieressä kantaa valoja

Juu, sitten silmälasikauppaan. Kävin tänään useammassa silmälasikaupassa, kuin mitä olen käynyt viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä. Se ei ole millään tavoin minun suosikkitoimintaani, siis silmälasien osto. Jos mukana olisi a) joku tyylitaituri, joka tuntee minun tyylini ja osaa valita sopivat sangat ja b) joku joka maksaa vaikka ne parhaiten istuvat olisivatkin kaupan kalleimmat sangat, niin mikäs sen mukavampaa. 

Kolmannesta kaupasta löysin ulkonäöllisesti sellaiset sangat, jotka olisin halunnut ostaa. Ne istuivat hyvin ja olivat juuri sellaiset joita etsin. Laadullisesti, siis rakenteeltaan ne olivat kuin heikot leikkikalut, ja hinnaltaan reilusti yli keskitason. Jäi sitten ostamatta ne. Viimeisessä kaupassa, jossa kävin ennen kuin voimat loppuivat, löytyi ihan erilaiset sagat  kuin mitä oli ajatellut, mutta jotka olivat pirteät ja istuivat hyvin. Siinä kaupassa linssien hinta oli kaksinkertainen muihin verrattuna, ja sankojen hinta 20-kertainen halvimpiin sopiviin nähden, ja nelinkertainen niihin heikkoihin yli keskihintaisiin nähden. Siitä kaupasta ostettaessa lasit olisivat tulleet maksamaan enemmän kuin Suomesta ostettaessa, ja Suomi sentään on Euroopan toiseksi kallein maa. 

Alanyan joulukuusta rakennettiin tänään

Arvelin että myyjä nosti hintoja koska olin suomalainen, ja ne lasit jäivät ostamatta. Siellä laseja sovitettaessa myyjiltä tuli mitä erikoisempia kommentteja sellaisistakin laseista, jotka ilman omien silmälasien vahvuuksiakin näyttivät kasvoillani ihan kamalilta, ihan liian pieniltä. Eräskin myyjä rauhoittui myyntivimmassaan vasta sitten, kun sanoin että näytän näissä laseissa ihan sammakolta, yhtä viehättävältä ja isoposkiselta. Seuraavaksi hän tarjosi tanttalaseja, ja kun kommentoin niihin, että ne näyttävät ihan isoäiti-laseilta enkä minä vielä Niin vanha ole. "Kauhea miten suorasanainen sinä olet" kommentin jälkeen teki mieli sanoa, että "kauhea miten paljon puhut höpöjä myydäksesi epäsopivatkin sangat". Jätin sanomatta. Ja loppujen lopuksi, ei kai nämä karmet, paksut sangat sitten Niin karmeat ole, etteikö näillä menisi vielä jokunen viikko. 

Vakuutuksen hintafaktaa. On taas aika tehdä uusi oleskelulupahakemus, joten ostin oleskelulupaan tarvittavan Ulkomaalaisen sairasvakuutuksen 410 TL / vuosi. Valitsin taas sen kevyimmän mahdollisen vaihtoehdon, koska en ole kahteen vuoteen käyttänyt sairausvakuutusta lainkaan. Ne vähät kerrat mitä olen käynyt, olen maksanut täysin omasta pussista. Myyjämies marisi, ei olisi halunnut myydä halvinta, mutta sanoin haluavani tämän, ja piste. Kuulosti siltä, että hän haluaisi myydä 1.500 TL / vuosi ja sitä kalliimpia vakuutuksia. Pöh ja höh. Myyköön jollekin muulle, joka joutuu ramppaamaan lääkärissä tiuhaan.

Pitahya alias Dragon fruit kasvaa, hitaasti mutta kasvaa

Oleskelulupaan tarvitaan myös valokuvia, joka vuosi uusia. Ja aina se kuvaajan eteen käveleminen on ollut epämukavaa, paitsi tänä vuonna. Kerrankin olin siihen henkisesti valmistautunut, ja muistin että hiukset pitää olla pois otsalta. En sentään liikuskellut kaupungilla Sen näköisenä, mutta muistin ottaa mukaan kourallisen hiuspinnejä, niin että kuvasta tuli jopa ihan kohtuullisen hyvä. Nyt on edessä enää e-devlet-lomakkeen täyttö, eli netissä sähköisen lomakkeen täyttö, sekä sieltä lomakkeen tallenttaminen omalle koneelle ja lopulta lomakkeen tulostaminen. Seuraavaksi sitten erään lomakesivun kanssa verotoimistoon, jossa maksan lomakkeessa ilmoitetun summan veroja, ja lopuksi lomakkeen kanssa maahanmuuttovirastoon sitten kun sen aika on.

Tämän päivän rantakuva kaupungintalon takaa itään

Lisää itsekehuja... Ikkunoiden ja parvekeovien tiivistys on onnistunut erittäin hyvin, paremmin kuin minulta koskaan aiemmin. Asunnossa on mukavan lämmintä, eivätkä nuo termostaatilliset lämmittimetkään kovin paljoa lämmittele. Hyvin voi istua sohvalla ja katsella kuinka myrskytuuli repii naapurin pyykkinarulta pyykkejä irti ja heiluttaa puiden latvoja isolla kaarella, eikä sisällä tuule, kuten aina aiemmin. Tänä talvena koko asunto on tällaisenaan "auki" ja käytössä. En usko että tarvitsee sulkea mitään huonetta kylmyyden vuoksi. Jee! Muuten, kaupungilla kävellessä oli upean lämmintä, jopa ilman takkia, pelkkä villapaita paidan päällä. Ja tosi moni turisti kulki shortseissa ja t-paidassa, ihan hyvinvoivan näköisenä 😊, joten lämmin siellä on. Päivällä oli +18 C ja aurinkoista, tuulta en huomannut.

Että mitä?!!

Nyt jo kolmas ihminen on nähnyt, että minua kositaan ja menen ensi vuonna naimisiin. Vuodesta on tulossa mielenkiintoinen 😍 😂 Kertoisikohan joku minullekin, että kenen kanssa, että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja oikealla tuulella... tai lähettääkö elämä hänet suoraan kotiovelle? Ja saisinko mukaan käyttöohjeen, kiitos. En ole kovin hyvä näissä asioissa.

Olkaahan hyviä toisillenne, ja ihan kaikille.

Oleskeluluvan sairausvakuutuksen hinta?

Vakuutushintataulukko, linkistä alkuperäiseen lähteeseen

Edelleen näen ja kuulen tilanteita, joissa oleskeluluvan ostajan kertoma yksityisen sairausvakuutuksen hinta hämmentää. Siis hämmentää hinnan suuruus. Sen vuoksi julkaisen tähän vertailukelpoisen vuoden 2017 ko vakuutusten hintataulukon. Taulukko on Expat Guiden sivuillaan julkaisema tilastotieto. Ainakin omat vakuutushintani olivat samat sekä käytönnössä että taulukossa. Expat Guidella on muutakin vahvaa asiatietoa sivuillaan.

havadurumu15gunluk.xyz

Alanyassa luonto täyttää vesivarantojaan tehokkaasti, sillä jälleen sataa ja paljon. Rankkasateita on tiedossa useampana päivänä, joten kannattaa olla varustautunut, liikuitpa sitten autolla tai vaikkapa jalkaisin. Viereisen kuvan sääennuste löytyy netistä hakusanoilla hava durumu alanya, ja valitse googlen tarjoamista  vaihtoehdoista 
havadurumu15gunluk.xyz. Sivustoa päivitetään useammin kuin monia muita, ja vuosien käyttökokemus on, että tuo on pitänyt yllättävän hyvin paikkansa. Pakkasen keskellä kärvistellessä lämmittää tieto siitä, että sateen ja pienten lämpötilojen keskellä asuntoni on kylmä.

Maksukorttihavaintoja sen verran lisää, että vr:lle kelpaa ulkomainen pankkikortti, ja maksu sujui luontevasti. Onnibusilta sillä ei voinut ostaa lippua, vaikka ulkomainen yhtiöhän sekin on... ja PayTrail ei kelpuuttanut ulkomaista korttia. Onnibussi siis käyttää PayTrailia, joka hylkäsi joka kerran ulkomaisen Visa-pankkikortilla suoritettavn maksun. Hyi hyi. Ja koska Onnibussiin ei voi maksaa käteisellä, niin ne lippurahat menevät toiseen firmaan. Kerrankin vr:lle kiitosta, ja muille bussifirmoille siitä, että niille kelpaa käteinen raha.

Täällä pakkasmaassa mietin miksi pikkukupungin bussit kulkevat näin harvoin. Positiivista on se, että niitä kulkee edes harvoin, ja se, että em perusteella pomo hyväksyi sen, että viikonloppuisin tulen töihin ensimmäisellä mahdollisella bussilla 10 min työajan alkamisen jälkeen. Sitä ennen olen matkustanut tunnin, vaikka suorin mahdollinen työmatka on vain 5,7 km. No, onneksi on työ ja onneksi on bussi. Toisaalta vähäinen vapaa-aika menee siivotessa, kokatessa ja neuloessa. Juu, junioriväeltä tuli lisätoiveita neulomuksista, joita tarvitsisi jo tänä talvena. Kävin siis kaupassa hakemassa lankoja, neulon joka välissä ja yritän saada neuleet valmiiksi ennen kuin palaan Alanyaan. Siihen ei onneksi ole kauaa 😍.

Jouluisia makuja

Riisipuuro ja aşure

Tämän ulkosuomalaisen jouluruoista on muutama sananen tässä teksktissä. Juniorin saapumisen kunniaksi keitin perinteisen riisipuuron, pitkän kaavan mukaan. Täällä löytyy puuroriisiä mm. nimellä Osmanlı Pilav. Sitä saa keittää lähes tunnin, kuten perinteistä riisipuuroriisiä, mutta lopputulos on sen arvoinen. Maitoallergian vuoksi puuro on tehty AlproSoya soijamaitoon, ja oli hyvää. AlproSoya oli yllättävän kallis. Puuro sai makeaksi kaverikseen Asure-jälkiruokaa, johon lisäsin aika runsaasti hasselpähkinöitä, manteleita ja saksanpähkinöitä. Asure muistuttaa niin paljon suomalaista sekametelisoppaa, että tein sen ihan kokeilumielessä. ja hyvin toimi. Juniorikin tykkäsi.

Lähituotantoa ja luonnollista

Torilla on saatavilla useina eri lajikkeina ihanan makuisia omenoita, päärynöitä, sitrushedelmiä, banaania ja mansikoita. Kaikkia niitä tulee ilolla syötyä, sillä hyviähän ne ovat kun ovat lähituotantoa, aidossa auringossa kypsäksi asti kasvaneita ja likimain luonnollisia. Noihinkaan punaisiin omenoihin ei ole lisätty mitään vahaa pintaan kiillon aikaan saamiseksi, eikä ol ruiskutettu säilöntäaineita että kestäisivät pitkän matkan kuluttajien pöytiin, vaan ne ovat luontaisesti, puusta suoraan poimittuna juuri tuon näköisiä. Noita en muistanut edes pestä ennen kuvan ottamista. On ilo ja rikkaus asua näin lähellä hedelmäntuottajia.

Tuoreita kastanjoita ennen paahtamista

Tänne muuton jälkeen on kastanjien paahtaminen kuulunut oleellisena osana talveen ja erityisesti joulun seutuun. Kastanjat ovat silmänilo, ja sopivasti onnistuessaan myös hyvin jouluisen makuisia. Toiset viiltävät kuoreen pystyviillon, toiset poikittain. Itse teen poikkiviillon lähes takakuoreen asti, laitan pannulle, annan muhia miedolla lämmöllä kannen alla n 20 min ja syön kuumana pois. Haasteena on, että joissakin kuoret tarttuvat tosi tiukasti kiinni siihen syötävään sisukseen.  Viime aikoina olen lisännyt hieman vettä pannun pohjalle, ja lopputuloksena on ollut paremmin kuoristaan irtoavia, hyvin paahtuneita kastanjoita.

Hasselpähkinät ovat niin kauniita ulkoapäin

Hasselpähkinöitä myydään toreilla ja marketeissa monen kokoisina ja laatuisina. Itse en osaa erottaa päältä päin mikä pähkinä on hyvä ja mikä ei. Tällä kertaa ostetuista hasselpähkinöistä yli puolet olivat sisuksistaan "pöpöisiä", toisin sanoen niiden sydämessä oli jonkinlaista bakteeri- tms kasvua, joka näkyi ruskeana alueena kun pähkinän halkaisi. Hyvälaatuinen ja terve hasselpähkinä on keskeltä vaalea, saman värinen kuin muukin osa pähkinän sisustaa. Minulla ne ruskean sävyisillä sisuksilla varustetut menevät puhdistuksen jälkeen kuumennettaviin ruokiin, kuten esim. asureen, Nooan arkin jälkiruokaan.

Puolikuivia viikunoita. Tosi herkullisia.

Tällä kertaa tutulla torimyyjällä oli puolikuivia viikunoita ilman naruja. Kiitos! Aivan ihania ja suurin osa siltään syötäviä. Muutamassa oli vähän pilaantumisen alkua, ja nekin menevät seuraavaan asureen. Ensi viikon lämmikkeeksi keitän taas riisipuuron ja teen uuden asuren. Tosin nuo viikunat eivät ehtineet siihen ruokaan... niille tuli muita kiireitä ;) . Ne oli niin hyviä, että ne syötiin parissa päivässä teeleipinä ja naposteltavina. Niin, ja minä join taas kahvia... muutaman pienen kulauksen, kun en kehdannut sanoa En Juo. Olimme satama-alueella tutussa ravintolassa syömässä kalaruokaa, ja sen ihanan nutellaisen suklaapiden. Omistaja halusi hemmotella ja tarjosi aterian päätteeksi turkkilaisen kahvin meille molemmille. Olihan se pintaa maisteltuna hyvää, se vaan ei ole minun juomani. Juniori onneksi pelasti minut siltä kupilliselta, kunhan oli omansa juonut. 

Paras tee mitä on tullut ikinä vastaan 😍

Kaupoista saa niin Suomessa kuin täälläkin usein hyvin vähän bergamotille maistuvaa EarlGrey bergamottiteetä. Bergamotin maun ystävänä tartuin tähän pakettiin paikallisessa ketjumarketissa, en muista missä, ja olen siitä tarttumisesta hyvilläni. Jo ensimmäinen teeannos nosti hiukset pystyyn, iski vasten kasvoja ja sai hyrisemään riemusta. Nyt on teessä tarpeeksi bergamottia 😍. On valtavan hyvää teetä. Herra A tosin kommentoi, että jos laittaisit vain puolet tätä ja puolet tavallista mustaa teetä, niin olisi parempi. Hah, ei jei. Kun kerrankin on aromia, niin antaa olla. Saattaa olla että tuo löytyi A101:stä. Sieltä katson uutta sitten kun paketin pohja alkaa näkyä. Tämä on turkkilainen laatutee, ainakin allekirjoittaneen mielestä, ja kielestä. Ei sovellu lipton-pussien liotusvedestä pitäville. Niin, pussien liotuksesta päästäänkin seuraavaan kuvaan.

Ohitustien varrella Cikcillin entisessä Kipassa, nykyisessä 5M Migroksessa myytiin tällaisiakin teepakkauksia, ihan ylähyllyllä. Pakkauksen Omena-kaneli -kansikuva sai otamaan tämän, samoin kuin aiemmat elämykselliset kokemukset doğadan-brändin tuotteista. Ei pettänyt tämäkään. Pusseissa on omenaa, kanelia, okran kukkaa, appelsiinin kuorta, ruusunmarjaa, lakritsijuurta ja ruusun terälehtiä. Tein litran haudutettua teetä niin, että laitoin mustaa teetä 1/2 tavallista vähemmän ja tyhjensin yhden pussillisen tuota omena-kaneliteetä haudutussäiliöön. Keittiössä tuoksui jouluiselle, ja teestä tuli hyvää. Tuoltaankin se menee, mutta mustan teen seassa se maistuu vielä paremmalta. 


Teetä juodessa on saanut nauttia tänäänkin upeasta, aurinkoisesta säästä ja noin +20 C lämmöstä. Pyykkiä oli kiva kuivatella ulkona, ja jo menneiltä Kalella asumisen ajoilta on tullut tavaksi puistella pyykkinarulta nostettavaa vaatetta aina. Kalella pyykeissä oli usein hämähäkkejä, Kestelissä joskus harvoin itikoita, ja täällä ampiaisia. Ampiainen vai mehiläinen vai mikä, en tiedä, mutta tykkäävät samasta huuhteluaineen tuoksusta kuin minäkin. Tai sitten se on vaan se valkoinen lakana / pöytäliina / paita, joka vetää puoleensa. Tuokaan murunen ei meinannut millään päästää irti, sai ravistella aika kovasti. Mutta tuulessa liikkuvasta pöytäliinasta ei saanut tarkempaa kuvaa...

Ötökästä toiseen. GArdeniassa on jotain kilpikirvalajia ihan liikaa, enkä ole löytänyt luonnollista tai luonnotonta torjunta-ainetta ko kukan pelastamiseksi. Hätä keinot keksii, sanotaan. Ruokailuhuoneen ikkunalaudalla on banaanilla hajustettu kolonya / huoneraikastinsuihke, joka on paikallinen tuote ja pitkälle myös luonnontuote. Ruokailuhuoneessa on ilmeisesti tupakoitu ennen muuttoani, ja siksi suihkuttelin tuota banaanisuihketta. Se kun sopivasti peittää ja hävittää tupakanhajua, ja onhan sitä paljon mukavampi haistella. Toissapäivänä suihkutin sitä kirvojen niskaan, ja kas, ne kuolivat, kukka ei. Eilen annoin uuden annoksen toiseen kohtaan kukkaa, tänään samoin. Kukka voi hyvin, ainakin toistaiseksi, mutta kirvat ovat vähissä.

Olisipa mummo myynyt nauriin sijasta mansikkaa

Päivä ei mennyt hukkaan. Aamusta aikaisin nousin ylös. Pesin pyykkiä (no, kone pesi), siivosin koko huoneiston ihan viimeisen päälle (paitsi ikkunat, jotka myrsky sotki taas), ostin sairausvakuutuksen seuraavaksi vuodeksi (vakuutusyhtiössä meni kauan kun ohjelmisto ei toiminut), kävin passikuvissa oleskelulupaa varten (ja sain taas käsiini vanhan naisen kuvia), kävin torilla ostoksilla ja hinasin ne kotiin. Torilla on epätavallinen päivä. Ensinnäkin luulin ostaneeni mustikkaa. Olin tyhmä kun en kysynyt. Kotona selvisi, että ostinkin juolukkaa. Iik. Haen siis Metrosta mustikoita ja sekoitan ne niihin. 

Mutta eräs torimummu yritti vaikka millä keinoin saada minut ostamaan NAURISTA. Sanoi jopa, että sinun maassasi tätä syödään kyllä, on syöty vuosikymmeniä. Juu, tiedän, vaan kun en yhtään tykkää nauriista enkä naurispuurosta. No, me täällä syömmekin sen tällaisina raakapaloina ja sitruunalla maustettuna. Maista. Maistoin, ja kysyin onko tuo laatikko roskis. Nauris, juu, kuului mummoni ja äitini jouluun.

Influenssan elkeitä

Yli 20 vuotta sitten näin tonttuja <3

Tässä tympeä lista: Eilen illalla alkoi kurkussa tuntua kurjalta. Yöllä tuli mukaan myös päänsärky ja lihaskivut. Aamulla yllätti nivelkivut. Tänään iltapäivällä nousi kuume. Yhtälö muistuttaa taas niin paljon influenssaa, että suuntasin lähimpään apteekkiin kyselemään lääkitystä. No, sitä samaa kuin ennenkin, mutta en nyt kehtaa sitä täällä ääneen mainostaa. Kovempiin virustulehduksiin saa täällä onneksi apteekista kovempiin virusinfektioihin tarkoitettua lääkettä, toisin kuin siellä toisessa kotimaassani. Joten lepoa, unta, lääkettä ja teetä sisältää ainakin lähin vuorokausi.

Aikamoisella voimalla nousee tauti päälle, osin kai älyttömän stressin ja sen eilisen purkautumisen vuoksi. Niinhän tämä perinteisesti toimii. Jos oma diagnoosi on oikein, että kyse on vaan kovasta virustaudista, niin parin kolmen päivän päästä olen taas paremmassa kunnossa. Jos tein virhearvion ja kyse on bakteeripohjaisesta hengitystieinfektiosta, niin joutunen tutustumaan paikalliseen keuhkolääkäriin tai päivystävään lääkäriin parin päivän sisällä. Eh, sairauskuluvakuutus on tietysti voimassa vasta ensi tammi-helmikuun vaihteessa, kun uusi oleskelulupakortti tulee. Juuri nyt ei satu olemaan mitään vakuutusturvaa sairastumisen varalle, koska en enää saa Turkin ulkopuolelta ostettua mitään kun en ole asunut edellistä kuutta kuukautta yhtäjaksoisesti Suomessa.

Jos siis suunnittelet Turkkiin muuttoa, ja hankit täältä oleskeluluvan vaikkapa vuodeksi, niin oleskelulupaa varten sinun pitää ostaa paikallinen ulkomaalaisen sairaskuluvakuutus. Mikäli sinulla on saman aikaisesti joku jatkuva tai määräaikainen eurooppalainen, esim. Suomesta ostettu sairaskuluvakuutus, niin älä vaan päästä sitä katkeamaan. On mahdotonta ostaa näille väliajoille uutta, ellei valehtele allekirjoittaessaan, sillä jokainen löytämäni yhtiö vaatii että ennen ostohetkeä on asuttava 6 kk siinä maassa, jossa on kirjoilla ja jonka osoitteen perusteella sairaskuluvakuutusta ostaa. Shit.

No, joku voi sanoa, että osta Turkkiin omaehtoinen sairaskuluvakuutus. Vaan kun sitä ei voi ostaa ilman oleskelulupaa, ellei käytäntö ole muuttunut viimeisen 9 kk aikana. Ja vaikka nyt ostinkin sen (oleskelulupaan liittyen), niin sen voimassaolo alkaa vasta oleskelulupapäätöksen tultua, ja vakuutusta voi käyttää vain yhdessä voimassaolevan oleskelulupakortin kanssa. Jos ostat oleskeluluvat täysin ilman katkoja, silloin tätä ongelmaa ei ole. Minulla oli taas katko välissä, koska koen turhaksi ostaa oleskelulupaa Turkkiin sellaiselle ajalle, jolloin olen paljon Suomessa, ja joka aika hoituu turistiviisumilla. Mieluummin käytän oleskeluluvan päivät siihen, että olen täällä mahdollisimman paljon ko ajasta. Tuleva vuosi on toivottavasti sellainen, ellei isoja yllätyksiä satu. Ja mielellään myös seuraavat 20 vuotta, nyt kun Suomen sosiaaliturvallakaan ei ole enää mitään merkitystä, kun olen siitä ulkona.

Käväisen jääkaapilla, kaivaudun sen jälkeen peittojen alle ja matkaan toivottavasti kohti unten maita.

Läheltä piti, todella läheltä

Alanyan värejä. TÄmä köynnös oli leikattu pensaaksi.

Mietipä kaksi mahdollista, mutta ei niin yleistä seurausta siitä, että ostat polkupyörän.

Tänään lopultakin ostin täällä polkupyörän. Kävin ensin Kipassa, jossa oli vain lasten pyöriä ja jokunen 26" miesten pyörä. Metro-tukussa oli juuri sellaisia polkupyöriä kuin halusinkin, ja hintakin oli kohdallaan. Metron hinta oli puolet siitä, mitä minulta haluttiin samoista pyöristä muissa liikkeissä. Muissa hinnaksi sanottiin 900-1.200 TL, tuolta sama pyörä lähti mukaani hintaan 490 TL, sisältäen kattavan ensihuollon Alanyan keskustassa sijaitsevassa polkupyörien huoltoihin erikoistuneessa firmassa, ja 2v takuun.

Lähdin ajamaan Metrosta, Obasta keskustaan Sevket Tokukselle. Menin hieman ohi Yasam sairaalasta, eli ohi myös pyörähuoltamosta, kun en heti keksinyt missä se on. Katua ylittäessäni näin kuinka hieman kauempana oikealla kaatuu mies skoottereineen, skootteri lähtee luisumaan kyljellään minua kohti kuin keilapallo, ja skootterin kyydissä ollut nestekaasupullo samoin. Pomppasin fillarista vähän kauemmas, mutta en päästänyt kokonaan irti kahvasta. Mies putosi skootterin kyydistä jo ennen minun kohtaamistani, ja skootteri tai kaasupullo osui fillarin takatavaratelineeseen ja lokasuojaan. Ehdin nähdä kuinka mies löi takaraivonsa aika pahan näköisesti asfalttiin.

Minun käsilaukkuni yms keräsi eräs sivullinen mies kauempaa risteyksestä, ja toi minulle. Samalla tuo mies ja toinenkin läsnäolija alkoivat sättiä minua siitä, että aiheutin skootterikuskin kaatumisen, koska se kaatui minun kohdallani, koska en väistänyt. Sanallisen arkkuni aukeaminen on hidastunut huomattavasti, ellei jopa huolestuttavan paljon. Kuuntelin hetken vielä uudestaan, enkä oikein tajunnut että mistä hitosta ne kaksi miestä nyt puhuu. Siis että suojatietä ylittävä henkilö aiheuttaa skootterin kaatumisen noin 15-20 m ennen suojatietä, ja sen, mitä kaatumisesta seuraa. Säikähdin tapahtunutta niin paljon, etten saanut sanottua oikeastaan mitään moneen minuuttiin.

Tuolihissin alalähtöpaikalta kuului työn ääniä

Olimme kaikki jo lähdössä pois paikalta, kun skootterikuski vielä tulee minun perääni, ja päkättää siitä, kuinka liikenteessä pitää olla varovainen. Siihen asti kaikki oli ok. Niin pitääkin olla, niin minun, hänen kuin muidenkin liikkujien. Mutta... sitten hän alkoi puhua siitä, kuinka hän ajaa tätä katua edestakaisin päivittäin, ja joka kerta kun sairaalan luona vaihtuu vihreä valo, niin seuraavistakin valoista pääsee automaatisesti, ne nyt vaan ovat aina olleet niin. Siinä vaiheessa mulla keitti. Hän ei ollut seurannut liikennevaloja, ja hän oletti mitä oletti. Oletti myös sen, että jalankulkijan tulee aina väistää muuta liikennettä. Siksi minä kimmastuin. Skootterikuskit menee täällä kuin villisiat pusikossa, ja monella on se asenne, että sinne minne skootteri mahtuu voi ajaa, ja jos ei mahdu, niin jalankulkijoiden on silti väistettävä että mahtuu. Poliisi ottaa täällä nyt skootterikuskeja tarkempaan tarkkailuun juuri heidän holtittoman liikennekäyttäytymisensä johdosta.

No, tuossa ongelmia olivat mm
- hän oletti että suojatietä ylittävä väistää joka tapauksessa,
- hän oletti hallitsevansa skootterinsa, muttei kyennytkään hallitsemaan, vaan kaatui
- hän ajoi lujaa, ja jokin horjutti tasapainoa ja vei hallinnan
- hänellä oli itsensä lisäksi skootterinsa taakkana mm nestekaasupullo
- tien asfalttipinta oli kuuma, varmasti yli +50 C, koska ilman lämpötila oli +35 C ja aurinko paistoi tuonne suojaisalle katupätkällä pilvettömältä taivaalta. MIllainen mahtoi olla renkaan kunto.
- ja saattaa olla mahdollista, että minäkin katsoin liikennevalot väärin, mutta joka tapauksessa hän olisi hyvin mahtunut kaksikaistaisella tiellä minun ja fillarin ohi, ei me nyt niin pitkä kuljetus olla.
Hän kaatui kaukana suojatiestä, mutta minua oli helppo syyttää. Harmittaa silti, että mies löi päänsä pahasti (ilman kypärää), sillä siitä voi olla jatkoseuraamuksia eikä hän suostunut menemään lääkäriin. Toki harmittaa myös kaikki aineelliset vahingot hänen osaltaan, ja uuden fillarin osalta. En silti koe, että se kaatuminen oli minun vikani. Minut pelasti osumalta havaintokyky, nopeat liikkeet, tuuri ja ehkä suojelusenkelikin. Oli tosi lähellä tulla isoja vahinkoja, ellen olisi pystynyt väistämään liukuvaa skootteria ja nestekaasupulloa. Ilman vakuutusturvaa sairaalalasku olisi ollut helvetillisen iso.

Kun siinä sananvaihtomme sitten repesi isoilla kirjaimilla keskusteluksi, turkiksi, ja hän pysäytti lähistölle tulleen poliisiautonkin ja alkoi kertoa aiheuttamaani vahinkoa. Annoin miehen puhua, ja sanoin sitten, että hän kyllä kaatui kaasupulloineen jo tuossa reilusti kauempana, ja luisui sitten kyljellään minua kohti, että minun kohdaltani olisi kyllä mahtunut menemään ohikin jos olisi ollut pystyssä. Poliisi käski hänen jättää minut rauhaan, ja sanoi meille että alkakaahan nyt mennä, ja eri suuntaan. Jos hän olisi halunnut viedä tilanteen pidemmälle, niin tuollahan on valvontakamerat. Valvontakameroita on nyt joka paikassa, yhteensä satoja. Aina löytyy joku kuvatallenne, jos tulee tarvis.

Tuolit ovat valmiina, koneisto ei.

No, se oli se eka yllätys. Raahustin siinä sitten sekavissa tunnelmissa pyörähuoltoon, ja istuuduin siellä tuolille odottamaan. Sitten se iski, hirveä tärinä ja tunnemylläkkä siitä mitä oli tapahtunut ja kuinka lähellä selviäminen oli. Minulla on aina sama juttu onnettomuustilanteissa tms. Reaktio tulee vasta sitten kun tilanne on ohi ja on tilaa sille reaktiolle. Sain rauhoituttua sillä aikaa kun pyörää huollettiin. Kuulin, että joudun ajamaan takaisin Metroon koska he unohtivat antaa minulle takuutodistuksen / -vihkosen. Valitsen nyt kuitenkin ihan toisen reitin, nimittäin turvallisen rantakadun. Sinne päästäkseen saa ajaa ensin liikenteen seassa, kun ei  mahdu jalkakäytäville, ei pääse jalkakäytäville tai niitä ei ole. Eikä kai niillä saisi joka paikassa ajaakaan, mutta kun tuo liikenne on niin hullua, että hirvittää ajaa ajoradalla bussien ja henkilöautojen välissä liikennesekamelskassa.

No, Metrosta sain tarvitsemani takuuvihkosen, käyn joskus uudestaan sen kanssa huoltofirmassa, ja sain myös tarvittavat ostokset. Lähdin sitten hiljakseen ajelemaan pienempiä teitä pitkin ja ylämäkeen, kotia kohti. Siinä vaiheessa jo hymyilytti lämmin kesäsää, ihana aurinko ja pieni tuulenvire hiuksissa. Kotiin päästessä olo oli kuin saunassa urheilevalla. Ja kun sisälle asti pääsin, niin näin, että on myös massiivinen aurinkoihottuma käsivarsissa, niskassa ja kasvoilla. Jep. Kivaa punapilkkuista ja helakanpunaista päivää ja iltaa siis. Sain juuri käytyä suihkussa, juotua yli litran vettä (ja janottaa silti), kun puhelin soi ja kysytään ulos. Se hollantilais-turkkilainen, josta eilen kerroin, oli sitten keksinyt mikä numerossa oli mennyt vikaan. Sen hetken fiilikseen sopi hyvin vanha kirjainyhdistelmä evvk; kuinka sen turkiksi kääntäisit...

Kun kaapissa ei ollutkaan mitään aloeverapohjaista after sun -voidetta, niin kokeilen paikallisista konsteista toista. Kaikki helakan punakat, kuumottavat jne alueet on voideltu oliiviöljyllä. Juuri toin Metrosta hyvää extra virgin -laatuista, ja nyt se siten päätyy iholle 😁 . Katsotaan minkä verran se jaksaa rauhoittaa ärtyneitä ja palaneita alueita. Varmaa on jo, ettei se ainakaan pahenna. Nyt sitte kuljen pari päivää pitkähihaisissa, +40 C tai ei, mutta auringolta suojattuna. Tuntuu ihan kesälämpimältä.

Lisätty 27.7.
Ilta ja yö paljasti omat kolarivammat. Yksi murtunut varvas, hillittömän kipeä mutta konservatiivisesti hoidettava. Yksi palasiksi rikkoontunut alatakahammas ja paikaltaan osin ironnut vastakkainen hammas yläpuolelta, ja aika monta mustelmaa ja kipeä niska ja alaselkä. En ehtinyt edes tajuta siinä hetkessä, enkä muutamaan tuntiin sen jälkeenkään. Mutta tänään päivittelen hyvin myöhään yöllä, jos sittenkään. Eilinen vuorokausi jatkui yhtä vauhdikkaana ja omituisena ihan loppuun asti. Ensimmäistä kertaa eläissäni hyppäsin yönpimeään mereen kaikki vaatteet päällä...

Sininen utu

Alanyan sataman rentouttava näky

Kuuma, peitto pois, kylmä, peitto takaisin, kuuma, ääh, kylmä, missä peitto... ja hieman pikkupätkissä nukuttu yö oli takana, kun aamulla kuulin puhelimen ilmoittavan sähköpostista. Ääni on pieni, mutta tunnistettava. Laitoin jo itseni takaisin uni-asetuksille, kun uteliaisuus voitti, ja nousin ylös lukemaan viestiä. Siinäpä se uni sitten kaikkosikin: "...Tämä sähköposti on vahvistus kirjasi julkaisemisesta ja samalla alustava kustannussopimus. Laitamme nyt kirjasi työn alle..." Ai, wau! Puoliunisena kohti keittiötä, vedenkeitin päälle ja sitten vasta meni tajuntaan mitä tuo viesti kokonaisuudessaan tarkoittaa. Tai ehken vielä tiedä mitä kaikkea siitä oikeasti seuraa tai ei seuraa, mutta ainakin hyvän fiiliksen riemutanssi lähti käyntiin, cha cha chaa.

Eihän siinä saanut edes aamupalaa tehtyä, kun alkoi runosuoni taas kukkia ja tarinaa pukkasi ulos. Parvekkeella ruutuvihkoon luonnostellen istuin ja tähystelin välillä horisonttiin, vaikka olisihan tämä läppärikin ollut melko nopea käynnistää. Läppäri vaan oli sisällä, ja ulkona oli se inspiroiva näkymä, saumaton sini yhdistämässä taivasta ja merta. Näillä fiiliksillä siitä tuli paritkin käyttökelpoiset ahaa-elämykset. Ehkä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä loppujen lopuksi käyttää ja minkä hylkää, vaan talteenhan ne oli silti laitettava, kas kun muuten hukkuvat hatarasta muistista. Minä sen sijaan en hukkunut mereen tänäänkään, vaikka näine luomukellukkeineni kävinkin syvemmällä kuin koskaan aiemmin. En ole tajunnut miten hyvin tämä valkoinen aines kannattaa, ja nyt kun sen keksin, niin otan siitä kyllä kaiken ilon irti kelluskelemalla aalloissa. Puolitoista viikkoa ja - 2kg, joten kellukkeita jää mereen viikoittain, poistuu solu solulta. MIssään se ei vielä näy eikä tunnu, paitsi siinä vaa'an lukemassa, ja motivaatiossa. Mutta tuo meri oli tänään tosi rauhallinen, ja pintavesi niin lämmintä, että tuli hiki. Oli sanoinkuvaamattoman ihanaa liukua lämmintä pintaa pitkin.

Iso risteilijä saapui idästä Alanyan satamaan

Nyt kun olen käynyt hieman eri rannoilla, niin heille, jotka eivät aina niin innostu siitä Kleopatrarannan omanlaisestaan
tunnelmasta, suosittelen tutustumaan Oban ja Tosmurin rantoihin. Rannat ovat viime talven jäljiltä ja muokkausten jäljiltä muuttuneet paljon, ja esim nyt Oban ja Tosmurin rannoilla on ei-äkkijyrkkää ja uimariystävällistä. Lisäksi siellä on paljon enemmän tilaa ja vähemmän niitä iholle pyrkiviä höpöttäjiä. Oban ja Tosmurin rannoilla on turistien lisäksi paljon paikallisia ja myös hyvät palvelut. Keskustasta Atatürk-kadulta pääsee busseilla 1 ja 101, ja samoilla numeroilla takaisin keskustaankin. Yksi bussimatka maksaa 2,50 TL eli tällä hetkellä noin 0,60 €, ja sanoi opas mitä hyvänsä, niin rahalla voi busseissa maksaa edelleen. Muistan parin vuoden takaiset matkaoppaan bussiohjeistukset, että nyt kun bussikortti on käytössä, niin käteisellä maksu poistuu... ei poistunut. Käteinen kelpaa, sekä TL, € että $.

Lämpimän ilmaston ruoanlaitossa on moniakin riemuja. Yksi on nyt ajankohtaisuudessaan ylitse muiden. Valmistan huolella pitkään kypsytettävää ruokaa. Odotan jo maha mouruten ja mielessäni makua maistellen. Annan sen jäähtyä hetken ja nuuhkaisen tuoksua syvään samalla kun olen viemässä lusikkaa suuhun. Mutta, mikä tuo haju on? Ihan kuin olisi pilaantunutta. Eihimputarallaa, roskiin koko annos! Jos en mitään muuta ole ruoanlaitosta täällä oppinut, niin ainakin sen, että jos vähänkään tulee sellainen tuoksu tai maku, että onkohan tuo pilaantunutta, niin se taatusti on. Joku ainesosista, ilmeisesti se ainoa ruokaan lisäämäni kananmuna, oli pilaantunut, mutta sen verran vähän, etten huomannut sitä hajua kananmunaa rikkoessani. Vähänkin on tarpeeksi, erityisesti kananmunien ja pilaantumisen kohdalla. Ja matkavakuutuksettoman matkailijan reissatessa.  Kun en enää viitsinyt tehdä uutta ruokaa, niin iso tuoppi teetä ja pari porkkanaa sai korvata aterian... ja myöhemmin vedenostomatkalla kaupasta ostettu suklaapatukka, ihan pienen pieni, se bumba 😁.

Youtubesta eräs turkkilainen biisi, luonnon hyväksi.

Lisätty illalla:
Tuo risteilyalus, joka aamulla otti silmiin tuolta sinisen udun keskeltä, ja jonka sain pikkupokkarilla tuohon kuvaan zoomattua, on Bahaman lipun alla purjehtiva luksusristeilijä Med Queen. Med Queen tuli Alanyan satamaan nyt kuudennen kerran, ja sen mukana tulleet 198 turistia pääsivät tutustumaan Alanyan kaupunkiin, kauppoihin ja historiaan päivän ajaksi. Illalla klo 20 Med Queen jatkoi matkaa Kyproksen Limasoliin.

Jarr jarr kuuluu pihapuista

Aamu Antalyasta pohjoiseen, jossain ylängöllä 12.7.2017

Olen kotona taas. Kaskaat konsertoivat niin reippaasti, että liikenteen äänet, tinnitus ja moni muu asia jää tuon konsertin äänien alle, toiseksi. Yöllä pihalla törmäsin lähes alastomaan naapuriin, sitä ennen bussissa minulle tervetuloa-hymyt suoneisiin tuttuihin naapureihin ja bussikuskiin, sekä iloon siitä, että parvekkeella vihertää sittenkin. Pyykkikone loiskuttelee jo kolmatta koneellista, isompi parveke on pesty että sinne kehtasi viedä pestyt pyykin, vaikkakin sateen alle pitkiksi ajoiksi jäänyt ja kauttaaltaan ruostuneeksi todettu pyykkiteline yllätti. Kun en jaksanut heti lähteä keskustaan pyykkitelineostoksille, niin minun naisenlogiikallani teippasin pyykkitelineen jokaisen ripustusalueen raudan teipillä peittoon niin, että nyt on muovipintaiset ja ruosteella tahraamattomat paikat pyykeille 😁. Tosin huomenna, kun on toripäivä, on myös uuden pyykkitelineen ostopäivä.

Isommalla parvekkeella on lämmintä yli +50 C ja pieni tuulenvire, joten pyykit kuivavat nopeasti. Ulkona kadulla on noin +40 C ja asunnossa sisällä +32 C. Ilmastointia en käytä, vaan luonto hoitaa viilentämisen, ja lopulta elimistö taas tottuu tähän. Rinteessä oleva läpitalon huoneisto on siitä kiva, että kun kaikista huoneista avaa ikkunat ja parvekkeiden ovet, niin kiva ilmavirta käy sisälläkin. Lämpö tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin. Iho on "rikki",  vuotaa isoja hikikarpaloita ihan noronaan. Puuvillainen kotimekko on vilpoisa, muttei säily kuivana kuin muutaman minuutin. Märkä kotimeko on vielä vilpoisampi ;) . Aineenvaihdunta aukeni ihan taatusti tämän ensimmäisen vuorokauden aikana, ja notkistui jo muutamat lihaksetkin, vaan nivelkiputilanne on reissaamisen jäljiltä entistä hankalampi. Tuosta tuli mieleeni tämän matkan "katastrofi".

Aamu Antalyasta pohjoiseen, jossain ylängöllä 12.7.2017

Olen aina sanonut, ja edelleenkin ajattelen, ettei ulkomaanmatkalle pidä ikinä lähteä ilman asianmukaista matka- ja sairaskuluvakuutusta... nyt olen itse siinä tilanteessa, joskaan en ihan vapaaehtoisesti. Koska ostin lennot 2 pv ennen lähtöä, tein matkavakuutushakujakin samalla aikataululla. Aiempi jatkuva matkavakuutukseni oli päättynyt, koska olin saanut oleskeluluvan tänne, ja minulla oli tänne oleskeluluvan vaatima sairasvakuutus. No, nyt kun yritin ostaa uutta, niin jokainen ostoyritys kaatui siihen, että yhtiöt eivät katsoneet minun olevan enää Suomessa asuva suomalainen. Jokaisessa oli ehto, että ennen ostohetkeä pitää olla asunut Suomessa vähintään 6 kk. KUn tuo ehto ei täyttynyt, osto ei ollut mahdollinen. Yritin vielä ostaa Turkista sairaskuluvakuutuksen, mutta ne joita netistä löysin, olivat ostettavissa vain joko Turkin kansalaisille tai paikallisen oleskeluluvan yhteydessä. Matti. Kun kuitenkin halusin lähteä, niin ainoa mahdollisuus joka tuohon hetkeen löytyi, oli lähteä ilman matka- ja sairaskuluvakuutusta. Iik!

Alanya, King's Kitchen and Bar 12.7.2017

Rooman osalta se ei ollut katastrofi, koska eurooppalainen sairaanhoitokortti ja Kela olivat tausta-apuna, mutta täällä ei ole
nyt muuta tausta-apua kuin raha ja tarvittaessa matkustaminen euroopan puolelle saamaan hoitoa. En sano mitä ajattelen nyt, enkä oikeastaan edes tiedä mitä tästä kaikesta loppujen lopuksi ajattelen. Kerron joskus kun tiedän. Ainoa minkä nyt tiedän näiden asioiden tiimoilta on, että täällä teetän ainakin parit tutkimukset tähän niveltulehdukseen liittyen. Kaikki ei ole kunnossa, ja jokin selvyys on saatava. Tosin mikään matkavakuutus ei missään tapauksessa olisi korvannut juuri näitä, koska sairaus on alkanut jo ennen matkaa, joten niiden osalta ei ole yllätystä. Jos jotain muuta, uutta ja akuuttia sattuu, niin siihen kohden olisi tarvittu sitä vakuutusturvaa, jota ei nyt ole. Mutta en ota siitäkään stressiä,  sillä yksi mahdollisuus on ostaa uusi oleskelulupa mahdollisimman pian. Silloin saa sen paikallisen vakuutuksen suomat edut ja turvan taas käyttöön. Aika näyttää taas mitä tulee ja missä järjestyksessä. Itse en vielä tiedä, eikä se haittaa.

Matka tänne oli täynnä yllätyksiä, niin iloisia kuin vähemmän iloisia. Ja elämyksiä kertyi, samoin kuin mielenkiintoisia kirjoitusaiheita. Kertyi myös valmista tekstiä Rooman kentällä "hieman piedemmän aikaa" jatkolentoa odotellessa. Kerron noista matkakommelluksista toisissa teksteissä, kun ensin pääsen takaisin tähän päivärytmiin, ja saan niihin tapahtuneisiin sen verran etäisyyttä, että niistä voi kirjoittaa edes jonkinlaisia kokonaisuuksia. Nyt ne ovat vielä mielessä irrallisina, päivä- ja paikkakohtaisina palasina, ikään kuin tunteilla ja äänillä höysstettyinä diakuvajatkumoina. Eiliselle äärettömän positiivista oli se, että kun menin maksamaan Suomessa olon ajalta avoimina olleita netti- ja puhelinlaskujani yhteismaksupisteeseen, niin molemmat liittymät alkoivatkin toimia tunnin sisällä maksamisesta. Wau! Kiitos sekä TTNetille että Vodafonelle laskutusasiakkaan hyvästä palvelusta :)) . 

Alanya, King's Kitchen and Bar 12.7.2017, ihana ruoka <3

Tästä alkaa taas pieni, lämmin ja aurinkoinen elämänjakso, kunnes palaan Suomeen, jonka jälkeen palaan tänne, palaan taas Suomeen ja taas tänne jne. Tässä lähikuukausien suunnitelmat tiivistettynä. Eilisen illan olin ulkona täällä viimeisiä lomapäiviään viettävän ystävän kanssa, nauttimassa hyvästä seurasta ja maukkaasta ruoasta. En tiedä johtuiko lähes vuorokauden mittaisesta paastosta yms. mutta eilinen ruoka-annos oli parasta, mitä olen syönyt pitkiin aikoihin. Juniorin minulle tekemä pasta-annos on ainoa, joka pääsee edes lähellekään tuota eilisiltaista herkkua, grillattua kanaa valkosipuli-valkoviinikastikkeessa lisukkeineen.  Ja taas on nälkä, mutta eipä tee yhtään mieli suklaata tai karkkia. Aina sama tänne tullessa, ja ihan toisin päin Suomessa ollessa. Kaveri odottaa ulkona, jääkaappi on yöllä kaupasta haettuja kananmunia lukuunottamatta tyhjä, joten ulkoruokinnassa olen edelleenkin. Kiva 😋 .

Riemullista iltaa itse kullekin.

Hymyilyttää, korviin asti

JOstain Alanyan ja Antalyan väliltä on tämäkin kuva

Yöllisten tekojeni jälkeen oli vaikea nukkua, sillä into ja mielikuvitus olivat taas vauhdissa, niin kuin aina ennen
matkallelähtöä. Tällä kertaa matkustan vielä turkkilaisittain, eli ostan tietyt liput vasta sitten, kun konkreettisesti olen päässyt kyseisen firman lipputiskille. Siinä on omat riskinsä, tosin myös viehätyksensäkin. Pääsen tällä kertaa myös maahan, jossa en ole koskaan ollut, sekä kaupunkiin jota ihailen. Matkaa teen useamman päivän, ennen kuin olen perillä, kotona. Matkasta kerron päivä kerrallaan, matkan aikana jo jotakin ja sen jälkeen vielä lisää.

Lähtö sitten mahdollistui nopeammin kuin olin ajatellut, ja tuli hieman kiire hoitaa virastoasioita kuntoon tänään. Heti aamusta lähdin liikkeelle, ja liekö ollut tuuri, kohtalo vai mikä, niin verotoimistossa EI ollut jonoa, osui ystävällinen ja osaava asiakaspalvelija ja asia hoitui nopeasti. Siitä sitten Kelaan noutamaan eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka oli saapunut sinne, niin kuin aiemmin sovimme. Turkissahan tuolla kortilla ei tee mitään, mutta euroopan puolella matkustettaessa se on tärkeä ja elämää helpottava, jos tulee tarvinneeksi sairaanhoitopalveluita. Vielä puuttuu matkavakuutus, edellinen kun ei ole voimassa enää. Sen löydän, ostan ja maksan netin kautta.

Alanyan pienempi majakka

Yritän opetella kännykkäkamerastani mahdollisimman paljon, ja opetella mm videon pientä editointia kännykällä. Ja tietysti tarvitsee opetella myös videoiden lataaminen youtubeen... siihen siis ollaan menossa. Tosin en usko, että tämän suomalaisen puhelinliittymäni kortti toimii euroopassa. En usko ennen kuin näen. Ja turkkilainen korttini taas ei toimi, koska pitkän poissaolon aikana en ole maksanut puhelinlaskuja, vaan maksan ne nyt kerralla kun menen. Jotkut tekevät pankille valtakirjan laskujen hoitamista varten, mutta minulla on ollut niin paljon ylimääräistä ongelmaa sekä puhelin- että nettiliittymän kanssa, että haluan itse tietää ja nähdä jokaisen laskun.

Jos en menettelisi näin, niin maksaisin nyt sen yhden venäläisnaisenkin nettiyhteyttä ihan tyynen rauhallisena. Se heidän huijausyrityksensä tuli ilmi vain siksi, kun kysyin miksi lasku tuli taas kun maksoin edellisen viikko sitten. Eikä se ollut ensimmäinen, vaan olin aiemmin vahingossa maksanutkin myös hänen laskunsa, enkä saanut siitä mitään hyvitystä. TTNET poisti sitten tietoni hänen laskuistaan. Mistäs tuohon päädyin... niin, siitä, ettei turkkilainen liittymä toimi euroopan puolella juuri nyt. Toimisi, jollei siellä olisi pian 4 kk laskut rästissä. Internetyhteyttä ei välttämättä ole moneen päivään, tai sitten se toimii, tai löytyy tarpeeksi turvallinen WiFi. Hiukan näinä WannaCryn ja sen uudemman kiristysohjelman aikoina vierastan tuntemattoman WiFin käyttöä. Mieluummin olen muutaman päivän kokonaan netin ulottumattomissa. Blogipäivityksiä tulee silti joka päivä. Tänään ei enempää tästä, vaan valmistautumaan.

MOnenlaista mielen päällä

Alanyan kaunista luontoa ja erään hotellin keinovuoria

Mikä oleellinen ero on kahden ihmisen välillä, kun molemmat haaveilevat samansuuntaisia haaveita, suunnittelevat samansuuntaisia tekoja ja lopulta voi nähdä että toinen onnistuu suunnitelmissaan, ja toinen ei? Vastaukseksi riittää yksi sana: teot.

Tarvitaan oikeaa ajoitusta ja joidenkin mielestä myös onnea, joo, mutta se kaikista tärkein on konkreettinen tekeminen. Yksi tekee nopeasti ja pääsee tavoitteisiinsa. Toinen tekee hitaammin, kolmas tosi hitaasti. Vauhdilla ei aina ole väliä, vaikka oikeasti ajoituskin on ratkaiseva menestyksen kannalta. Kun tekee niitä asioita joita kohtaan tuntee intohimoa, siis toteuttaa haavettaan askel askeleelta, on aina matkalla kohti niitä omia unelmia, omia tavoitteita. Silloin on aina pidemmällä kuin se, joka vielä puhuu ja puhuu, kadehtii toista tavoitteitaan tavoitellutta, ja aikoo, puhuu ja aikoo joskus tehdä jotakin.

Ulkopuolisten ei tarvitse nähdä eikä tietää sitä mitä konkreettisesti teet. Pääasia on että itse tiedät mitä teet ja miksi.

Jostain syystä ympärillä pörrää taas useampia aikojia. Herranjestas että ottaa hermoon kuunnella seläntakana-arvostelua siitä mitä joku muu on tehnyt, ja samalla vakuutusta siitä kuinka itse tekee sen taatusti paremmin. Kuinka se toinen on nyt mennyt tuollaista tekemään? Kuinka se kehtaa? MIksiköhän se on sen tehnyt? Aarrgghh! Mitä siinä arvostelet ja valitat, tee jotakin jos pystyt. Tee paremmin, tai tee huonommin, ei sillä ole oleellista väliä, mutta tee jotakin äläkä vaan kadehdi ja valita. Tee jotakin sen eteen mitä kerskailet tekeväsi. Edes muutama askel eteenpäin. Eikä minun tai kenenkään muun tarvitse tietää milloin aloitat ja mitä teet. Kokemuksella väitän, että silloin kun alat oikeasti tehdä jotakin asioittesi, tavoitteittesi ja unelmiesi eteen, lakkaat arvostelemasta ja valittamasta. Siihen ei yksinkertaisesti jää aikaa. Nyt oli näköjään minullakin ylimääräistä aikaa, kun valitin valittajista... tai yritän töniä vauhtia joihinkin paikalleen lysähtäneisiin.

Samaisen hotellin edustaa

Facebookissa näkyy kiertävän useita erilaisia "osallistu kilpailuun ja voita matka XX-lomakohteeseen" . Osassa niistä on ihan oikea ja olemassa oleva firma takana. Ne ovat oikeita arvontoja. Sitten osuu silmiin myös ihan selkeitä huijauksia. Muutamat kaveripiirin ihmiset eivät ehkä tunnista sivustoa huijaussivustoksi, tai ovat some-sinisilmäisiä, hyväuskoisia ja höynäytettäviä. Monet tahot haluavat kerätä profiilin tietoja, kuvia ja nimiä ja ties mitä, eivätkä aina niin positiivisiin tarkoituksiin, eivätkä varsinkaan siihen tarkoitukseen mitä lupaavat. Alanyan lomia on lupailtu arvontapalkkioksi ainakin kahdella huijaussivustolla. Tsekkaa ensin mistä tykkäät, mille sivustolle annat profiilissasi olevat tiedot, tai edes nimesi ja kuvasi.

JA ny on Suomessakin sen verran lämmintä, ettei tarvinnut toppatakkia eikä villakangastakkia. PAri paitaa tarvittiin enää. Oli kuulemma +20 C tuossa jäätelökioskin ulkopuolella, jossa minäkin kävin notkumassa. Ihan ok keli, vaan ei ole vielä tullut pienintäkään mielitekoa pulahtaa järviveteen. Kyllä tuolla laitureilta näkyy jo jotkut hyppivän, ja vedestä pika pikaa saunaan kipittelevän, niin että ei se ehkä vielä mitään ylilämmintä ole tuo paikallisten järvien tummanpuhuva vesikään... vaan lämpenee sekin vähitellen.

Niin no, en ihan levossa malttanut tänään olla, enkä liikkunut tuolilla, ja sen tuntee kyllä. Huomiselle ja ylihuomisellekin on vielä ns. pakollisia asiointireissuja, eikä nämä bussit ihan ovelta ovelle kulje, joten muutamia askelia tarvinnee ottaa. Lepo ja rasituksen vähentäminen on kuitenkin helpottanut kipuja oleellisesti, vaikka perussyy edelleen onkin olemassa ja hoitamatta. Alanyaan on soitettu parit puhelut, ja turkinkielisiä tv-sarjoja tuijotettu parina päivänä viikossa, ihan vain kielitaidon ylläpitämiseksi. No, voi olla, että puheluissa on myös ystävyyssuhteiden ylläpito yhtenä tärkeänä osana ;) .

Ja hotellin edustalta pohjoiseen päin, katutasolla.

 Ihan vaan "vähän" on tänään kutkuttanut ajatuksissa pikavisiitti Alanyaan, hei kun vaan tietää kuinka kauas
reumalääkärin vastaanottoaika menee... mutta sen joutuisi tekemään pyörätuolireissuna, mikä olisi kokemus sinänsä. Kaikkia kokemuksia ei silti kannata hankkia, ehkä. Oleellinen jarruttava tekijä on kuitenkin matkavakuutuksellinen haaste juuri tässä ja nyt. Ilman vakuutusta en lähde, ja riittävän kattavaa vakuutusta en saa, jos kerron mitä on meneillään. Aiemman Turkissa oleskelun aikana eurooppalainen matkavakuutukseni on vanhentunut ja uusi hakusessa. Ilman vakuutusturvaa ei vaan kannata matkustaa yhtään minnekään. Olethan muistanut päivittää oman vakuutusturvasi ajan tasalle?

Nämä viereiset kuvat ovat Akropol-hotellin vierestä. KÄvin sielläkin joskus katsomassa paria vuokralle tarjottua asuntoa. LÖytyi hotelllin biletyksen lisäksi kanalaumaa ja perheen kokoonkutsuhuutoja sekä ohi ajavien autojen vähemmän mielenkiintoista äänimaailmaa. Kaikki eivät niitä edes huomaa, ja joku kokee olonsa kotoisaksi äänekkäässä ympäristössä. Itse valitsen hiljaisuuden, silloin kun asunnosta ja sen pihapiiristä puhutaan.

Uutisia Alanyasta

Ympäristöfestarit www.alanya.bel.tr

Tehdäänpä pieni Alanyan tapahtumien uutiskatsaus tähän päivitykseen, sillä omat tapahtumakatsaukset ovat nyt niin kovien kipujen täyttämiä, ettei niistä ole positiivista puhumista. Kävin lääkärissä, enkä halunnut tarjottuja kipulääkkeitä, joista kumpikaan ei minulle sovi. On siis ihan pakko pystyä odottelemaan PAratabilla ja BUranalla ensin sekä ensi viikon lääkärinaika, että sen jälkeen mahdollisiin labrakokeisiin yms pääsy, ja uudelleen lääkärille pääsy, että kuulee mistä on kyse, jos se sattuu selviämään. Ja jos ei selviä, niin sitten alkaa koko kierros alusta, taas odotellaan kokeisiin tms, odotellaan vastauksia ja uutta lääkäriaikaa. Elämää, raskaan huokauksen siivittämänä.

Alanyassa ja Antalyassa naisia patistellaan pois kotoa, pois yksin lasten kanssa kotona olemisesta. Naisille tarjotaan mahdollisuutta tulla kansalaisopistojen kaltaisiin keskuksiin lasten kanssa. Samalla kun lapset ohjatusti leikkivät, voivat naiset opiskella ja opetella erilaisia taitoja. Naisille tarjotaan monenlaisia kursseja ja oppimismahdollisuuksia, jopa yrittäjyysopintoihin saakka. Moni kotiäiti on jättänyt opintonsa muutamaan peruskouluvuoteen, ja mennyt naimisiin ilman ammattikoulutusta. Toki joukossa on paljon myös niitä äitejä, jotka ovat opiskelleet lukio-, ammatti- tai yliopisto-opintoja. On hienoa, että naisille tarjotaan sekä maksutonta mahdollisuutta olla seurassa, saada lastenhoitoapua siksi aikaa ja opiskella elämässä tärkeitä taitoja. Kurssit vaihtuvat vuosittain, ja itseään on mahdollista kehittää niin pitkälle kuin haluaa. Naisten koulutukseen panostaminen on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan lasten ja perheen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien parantamisesta, naisten oman aseman parantamisesta sekä yhteiskunnan kehittämisestä. Asiasta uutisoi mm. Gercek Alanya.

Ulkomaalaisuutisista kaksi asiaa kiinnitti huomioni. Muutama päivä sitten otsikoitiin, että suomalainen, vanhempi nainen putosi kamelin selästä, humalassa, ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kamelit kun ovat aika korkeita, niin sieltä putoaminen saattaa hiukan rikkoa paikkoja. No, uutisessa on jotakin mistä haluan muistuttaa, ettei tule tosi kalliita yllätyksiä, ja ettei lomabudjetti muutu painajaiseksi. Humalaisen henkilön tapaturmia tai muitakaan tarpeellisia sairaalahoitoja ei korvata matkavakuutuksesta, ei ainakaan mistään tuntemastani matkavakuutuksesta. Humalassa sairaalaan joutuminen, mistä tahansa syystä, jää omasta pussista maksettavaksi. Valtion sairaala, eli Devlet Hastanesi on halpa suhteessa yksityisiin. Alanyan muissa sairaaloissa olo maksaa turistille nykyään noin 1.000 € / vuorokausi. Sen lisäksi jokainen tutkimus, lääke, lääkärin tapaaminen jne maksaa erikseen hinnaston mukaisen hinnan. Jos ryyppäät, älä hommaa itseäsi sairaalakuntoon.

Filmifestivaalien ohjelma uudelleen

Toinen asia, joka ulkomaalaisista tehdyistä uutisista on jäänyt mieleen, on nyt tapahtuneet monet ulkomaalaisten tekemät itsemurhat. Tullaan hotellilomalle, ja lopetetaan oma elämä eri tavoin. Todella surullista, ja suvulle tosi kallista, jos suku haluaa ruumiin kuljetettavaksi kotimaahan. Aiemmilla kursseilla se ruumiin lennättäminen SUomeen maksoi noin 30.000 €. Nykyisellä kurssilla sen luulisi olevan alempi, ellei hintoja ole nostettu. Tässäkään kaikki matkavakuutukset eivät tule vastaan, vaan maksu jää omaisten suoritettavaksi. Myös mereen hukkuneita ulkomaalaisia ja ulkomaalaisten alkoholikuolemia on uutisoitu yllättävän paljon. Samoin liikennekuolemia ja loukkaantumisia, esim vuokra-autolla vuoristotieltä ulosajon tai kolarin kautta. Surullista. Malttia ja harkintaa liikenteeseen hyvät ihmiset. Ja kannattaa muistaa, ettei vuoristoteillä ajaminen ole ollenkaan sama juttu, kuin tasaisen laakealla Suomen kamaralla ja leveillä suomalaisilla asfalttiteillä ajelu. Toisaalta jokaisella ihmisellä on aikansa, määränsä. Jos jonkun on aika lähteä tästä elämästä, niin hän lähtee, oli hän sitten missä tahansa ja mitä tahansa tekemässä. Ja toisaalta ne, joiden aika ei vielä ole, eivät lähde vaikka miten sitä yrittäisivät.

Alanyassa on siivottu paljon prostituoituja pois, siis pidätetty sekä turkkilaisia että ulkomaalaisia seksinmyyjiä ja parittajia. Huumeita on siivottu pois uutisointien mukaan tosi paljon, ja se on erityisen hieno juttu. Lisäksi joka viikko saa lukea laittomasti työskennelleiden ulkomaalaisten pidätyksistä ja karkotuksista. HArkitkaahan nuoret tarkkaan, ennen kuin suostutte mihin tahansa työtarjouksii. Moni kysyjä taatusti sanoo, ettei tarvita työlupaa, ja että ei kukaan sitä kysele, olet turvassa jne, mutta tekniikka on mullistanut tämänkin kohdan elämää. KAttavan valvontakameravekon, siviilipoliisien nappikameroiden ja laittomuuksiin kyllästyneiden henkilöiden myötä kaupunki muuttuu tältäkin osin. Muutosta ja kehitystä tapahtuu koko ajan, kaikkialla. Työlupa ei ole kallis, joten firman kannattaa se hankkia sekä yhteiskunnan että turkkilaisten työntekijöiden ensisijaisen työllistymisen takia.

Kannattaa elää sovussa ja nauttia elämästä, mukana kohtuullisuutta ja jonkinainen järjenhiven. Sitä kautta saa myös parhaat lomamuistot, elämän muistot ja turvallisimmat seikkailut. Muistutus vielä siitä, että paaston aika eli Ramazan (Ramadan) alkaa ylihuomenna, ja Alanyan kaupunkikin on valmistautunut. Niin, ja satama-alueella juhlitaan Ympäristöpäivää / festareita 26.5. Siitä kertova juliste on tuolla ensimmäisenä kuvana. Sataman vesiputouksen edessä siis huomenna perjantaina kello 16.00 (16.30) - 20.00 .

Hyvää alkavaa viikonloppua.

Sähkösopimuksen vaihto omiin nimiin

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

Vuokralla asumisessa on usein edessä myös sähkösopimuksen teko omalle nimelle. Aina vuokranantaja ei tätä kuitenkaan halua, vaan jotkut jättävät sähkösopimuksen omalle nimelleen, ja vuokralainen vastaa silti sähkölaskujen maksusta. Tässä tämän päivän maksu- ja toimintatietoja. Toki nekin muuttuvat ajan kanssa.

Sähköyhtiöön mennessä siis tarvittiin mukaan kopio vuokrasopimuksesta, kopio TAPUsta (omistuksen osoittava osakekirja), asuntoon kohdistuva maanjäristysvakuutus (43,50 TL / vuosi) sähköyhtiötä varten, kopio passista ja veronumero tai voimassa oleva oleskelulupa (jossa 99-alkuinen henkilönumero vastaa veronumeroa) sekä asunnon sähkömittarin tunnusnumero. Sähköyhtiössä oli oma palvelutiski asiaa varten, ja heti alussa sai täytettäväkseen yhden lomakkeen. Lomakkeen täytön jälkeen sai vuoronumeron palvelutiskille, jossa tehdään sopimus ja johon maksetaan sopimuksen teon yhteydessä 207 TL. Jos ymmärsin oikein, niin tuo summa on eräänlainen takuusumma, jonka saa samaiselta tiskiltä pois siinä vaiheessa, kun sopimus päätetään. Se vain pitää itse käydä pyytämässä sieltä pois. Jos maksamattomia sähkölaskuja on, ja kyseinen summa on käytetty niihin, niin silloin summaa ei tietenkään palauteta.

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

Sähkösopimuksen teko oli sinällään huvittava tapahtuma, sillä ennalta en rastinut mitään tariffivaihtoehtoa, eikä apunani ollut mieskään osannut sanoa mitä pitäisi rastittaa. Kun istuin sopimuksentekoa varten sen kakkostiskin edessä, niin minulta kysyttiin vain henkilötodistusta. Kaikki muu päätettiin puolestani valmiiksi siellä tiskin toisella puolen. Sen jälkeen tulostin pullautti ulos paperinipun, josta en saanut kopiota, ja jota minun ei annettu lukea (ei annettu viereisellä tiskillä asioivat turkkilaisen miehenkään). Virkailija avasi nipun aina tietystä kohti, osoitti sormela tiettyjä kohtia ja sanoi Imza (allekirjoitus).

Siihen paperinippuun tuli allekirjoitus kaiken kaikkiaan kuusi kertaa. Olisihan se ollut kiva nähdä mihin kaikkeen sitä nimensä kirjoitti.Sama käytäntö näytti tosiaan olevan viereiselläkin asiakaspalvelijalla turkkilaisen asiakkaan kanssa, ja meitä ennen parin muun asiakkaan kanssa. Sopimuksen teon ja 207 TL:n maksamisen jälkeen olimme jo ulko-ovella menossa, kun muistin kysyä, että milloinkas ne sähköt nyt sitten kytketään. Palasimme uudestaan aulaan, ja suuntasimme nyt portaita ylös toiseen kerrokseen. Siellä virkailija otti taas sähkömittarin tunnusnumeron ylös, eikä suostunut ottamaan minun puhelinnumeroani, vaan mukanani olevan miehen puhelinnumeron, johon he ilmoittavat jos kykennässä on jotain ongelmia, ja ilmoittavat kun kytkentä on valmis. He olettivat automaattisesti, etten puhu turkkia ja että olemme pariskunta. Ei väkisin, voin ihan hyvin odottaa sivussa, että kaikki hoidetaan valmiiksi.

Oven ulkopuolella minulle vielä sanottiin, että normalisti olisi kuulemma peritty vielä 150 TL enemmän maksuja, mutta nyt

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

tietyistä, täällä sanomattomista syistä ei peritty. Kokonaiskustannukset siis tuon vakuutusyhtiön kanssa 43,50 TL + 207 TL + 150 TL. En tiedä, ovatko vakuutukset eri yhtiöillä tuota syytä varten suht saman hintaisia, vai onko niissä eroja. Vakuutusyhtiössä ehdin kuitenkin oppia myös sen, että heidän tarjoamassaan, oleskelulupaan liittyvässä perussairausvakuutuksessa omavastuu on 40% ja korvaus 60%, kun minun nykyisessä vakuutuksessani on omavastuu 20% ja korvaus 80%. Eroja siis on yllättävänkin paljon. Luulisi, että tuolla hintaerolla eroja on myös sisällöissä, asiakkaan eduksi, mutta ei se aina ihan niin mene.

Tuon jälkeen suuntasin puhelinyhtiöön, jossa selvisi hyvin pian, että vuokranantajan kirjoittama osoite on väärin, että sellaista talonumeroa ei ole koko kadulla. Vuokranantaja ei tiennyt muutakaan osoitetta, joten puhelinliittymän laskutusosoite ja kotinetin osoitteenmuutos jäi siis tekemättä. Vuokrasopimuskin pitää tehdä uudelleen, jotta siihen saadaan oikea osoite. Ja kerran on vielä käytävä sähköyhtiölläkin, korjaamassa se virheellinen osoite. Sitten vielä Nufüs eli osoitteenmuutosilmoitus valtion tietokantaan. Sen jälkeen muuttouto, muutto, tavaroiden purku, kotiutuminen ja uima-altaan testaus. Kolme naapuria olen jo tavannut, ja he vaikuttivat oikein mukavilta. Yksi heistä oli se vakuutusyhtiön omistaja, joka lupasi kertoa lisää Turkkilaisista vakuutuksista... eh.

Punaisen jauheen perässä

Kanelipuun kuorta n. 40 cm pitkinä. Malatya market Kalahalli

Totesin juuri bloggerin avatessani että minulla on eräs blogi, johon on kertynyt jo 29 blogitekstiä, joista ainoatakaan ei vielä ole julkaistu. Kun tulee aika julkaista ne, niin sitten niitä putkahtelee ulos yksi kerrallaan. Se on tämän bloggerin riemu ja etu, eli jotain voi joskus myös tehdä varastoon, ja olla sitten vaikka kuukauden lomalla siitä kyseisestä blogista. No, Turkkiin ja turkkilaiseen kulttuuriin tuokin liittyy oleellisesti, ja tarkempi sisältö selviää vielä tänä syksynä.

Tänään kävin kupungilla jahtaamassa sairasvakuutuskorttiani. Ei kai siinä muuten olisi mitään haastetta ollut, mutta kun en ole viitsinyt järjestellä muuton jälkeen papereitani, enkä löytänyt heidän käyntikorttiaan. Käyntikorttejakaan kun ei ole kertynyt kuin muutama kymmen, ja nekin vähät on epämääräisesti heitetty muiden papereiden sekaan, samaan laatikkoon, ja ne siis voivat olla joko näkösällä tai piilossa papereiden välissä. Suljin laatikon, ja ajattelin että olen tyhmä, kun en edes muista sen toimiston nimeä. Jos tietäisin nimen, niin katsoisin osoitteen netistä. Vaan kun ei ollut nimeä, niin piti sitten tallustaa joka ikinen kadunpätkä tietyllä kaupungin alueella, että osuin löytämään sen firman. Minulla oli ainoastaan hyvä muistikuva (näkömuisti toimii edelleen loistavasti) heidän julkisivustaan, väreineen kaikkineen, ja sisätilojen pöytäjärjestyksenkin muistin, muistin jopa minua palvelleen rouvan kasvot (mikä on minulle jopa yllättävää). Yhden kerran, silloin ihan alussa, olin katsonut sen talon kohdalla johonkin väärän suuntaan, josta syystä kiersin todella monta kilometriä. Palatessani alkupisteeseen löysin sen heti. Siinä vaiheessa otti päähän oma havaintokyky, tai sen puute.

Hunajakenno 65 TL kotiin. Malatya Market Alanyan kalahallissa

No, sisällä sitten rouva ilmoitti, että ei yabanci (ulkomaalainen) koskaan mitään vakuutuskorttia saa, että vaan paikallisille tulee vakuutuskortti. Hyvä, että sain hillittyä itseni kaiken jälkeen. No, en löytänyt rahapussistani edellisen vakuutuksen korttia, sanoin vain, että tuo on kylä osi huono juttu. He eivät edes uskoneet, että joku yhtiö antaa ulkomaalaiselle vakuutuskortin. No, se ei ole uskon asia. Kortin sijaan he käskivät ottaa koko ison paperinipun mukaan, kun menen päivystykseen, tai siis paikkaan, jossa tarvitsisin vakuutusta. Entäs silloin, kun tapaturma tms voi sattua myös yllättäen? Kuinka taion paperinipun mukaani,, kun hoitaja ei usko ilman konkreettista dokumenttia, että tällä yabancilla on voimassa oleva turkkilainen vakuutus? Ja toisaalta, Kuka kantaa aina käsilaukussaan A4-kokoista ja yli puolen sentin paksuista paperinippua? Ja jos sitä kantaa käsilaukussa joka päivä, varsinkin, kun käsilaukku ei aina ole A4-kokoinen, niin kuinka monen päivän jälkeen se on enää lukukelpoinen tai edes jollain tapaa koossa. Lisäksi sairaalat ovat likaisia siinä mielessä, että niissä on aina eri bakteerikannat kuin kotona. Kuka on niin tyhmä, että tuo vapaaehtoisesti sairaalabakteereja mukanaan kotiin, esim. niiden eri käsissä ja pöytäpinnoilla ja ties missä pyörineiden vakuutuspapereiden mukana.

Pieni osa valvavasta maustevalikoimasta, Malatya Market Alanya

Eli ensi vuonna, jos Luoja suo, että edelleen olen täällä ja oleskelulupaa haen, niin joko vaihdan vakuutusyhtiötä
toiseen turkkilaiseen yhtiöön, tai tyydyn Günes Sigortan käytäntöön, tai pohdin, voiko ulkomaalaisella vakuutuksella (esim. amerikklainen AIG, joka nyt on muutenkin itselläni) korvata turkkilaisen vakuutuksen, ajaisiko se saman asian ja riittäisikö se myös Turkin valtiolle... Joka tapauksessa en ota paperinippua käsilaukkuun enkä mihinkään muuhunkaan laukkuun. Otan valokuvan ja valokopion etusivusta, ja toivon, että kännykässä on virtaa ja se toimii silloin kun pitää, niin että saan sen etusivukuvan näkyille silloin kun vakuutusta tarvitsen. Ja ehkä he päivystyksestä soittelevat sitten tarvittaessa kyseiseen vakuutustoimistoon ja työllistävät heitä tarpeeksi. Hiukan vahingonilo meinaa kuplia jossain taustalla, menen nimittäin testaamaan vakuutusten toimivuutta ihan tässä lähipäivinä. Ensin pitää vain osata päättää, että minne menen; menenkö entiseen, tuttuun ja turvalliseen, vai kokeilenko Devlet Hastanesia, joka on omalta kohdalta vielä kokeilematon.

Tälle päivälle olin sopinut tapaamisen yhden norjalaisnaisen kanssa. Olemme kerran aikaisemminkin yrittäneet tavata, mutta en ymmärtänyt asioiden kulkua, ja niin kävi nytkin. Olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan, eikä häntä näy. Päätin kohteliaasti odottaa ainakin 20 minuuttia, ennen kuin soitan. Kun soitin, niin liikenteen meteli esti minua kuulemasta häntä ja hetken päästä hän ilmoitti, ettei kuule minua liikenteen metelin vuoksi. Joka tapauksessa hän oli

Väriä päivään :))

minulle älyttömän vihaisen kuuloinen siitä, että en ollut ilmestynyt sovittuun paikkaan silloin puoli tuntia aiemmin, niin kuin oli sovittu. Mietin hetken, että mitä sanon ja miten sanon. Hän oli itse jossain ihan muualla, ihan väärässä paikassa, ja jumalattoman vihainen minulle, kun en ilmesty tapaamiseen sovitusti. Yritin sitten kysellä, että missä hän mahtaa olla, sillä taatusti tunnen kaupungin paremmin kuin hän, ja ajattelin että ehdin sinne suht nopeasti. No, hän ei osannut sanoa missä hän on, ja sulki ärtyneenä puhelimen. Ei ole kerta eikä kaksi, kun aikuisen ihmisen kanssa sopii tapaamisen, ja hän sanoo "joo joo" paikalle ja ajalle yms, ja oletan, että hän osaa sinne, kun ei kerran kysy mitään. Silti tosi monen kohdalla käy niin, että he ovat jossain hukassa ja vihaisia. En voinut kuin nauraa ja todeta, että kaipa hän sieltä kotiinsa löytää, ja jatkoin matkaa tuonne vakuutusfirmaa etsimään.

Seuraava varsinainen projekti oli löytää tuolta kaupungin kulmalta bussikortin latauspaikka. Löytyi sellainenkin, jossa mainostettiin ko palvelua, mutta se ei ollutkaan käytettävissä. Sitten moni oli ko palvelusta luopunut tai konkurssissa. Lopulta löytyi Baskent sairaalan vieressä olevan suutarinkopin viereisestä pikkuliikkeestä. Ja verotoimiston takamaillakin oli yhdessä pienessä marketissa, mutta sen sijaintia en osaa selittää. Omilta asuinnurkilta en ole löytänyt, ja bussikuskit sanoivat, ettei täällä ole. Mutta kannatti taas ladata kortti. Normaalimaksu on 2,5 TL ja korttia käyttäen minulle maksaa 1,75 TL. Ja aika paljon tulee käytettyä. Ehkä hellekauden jälkeen voisi harkita fillarin ostoa, huom. harkita... siinähän voi vaikka kunto kasvaa, ainakin tämän vuorenrinteen kanssa, olettaen, että säilyy ehjänä ja toimintakykyisenä tuolla villin liikenteen seassa.

Alanyan Kalahalli Salı Pazarın eli tiistaitorin luona, lähellä Anadolu sairaalaa, kätkee sisälleen muutakin kuin ne vahvasti haisevat kalat. Tänään kävin siellä mausteostoksilla. Siellä on monia hyviä mauste- ja elintarvikekauppoja. Tämä Malatya Market, josta kuvat ovat, viehättää minua erityisesti sen omistajanaisen persoonallisuuden ansiosta. Ja siellä saa vapaasti katsella ja tutkiskella mitä kaupassa on, ja mitä seuraavaksi haluaisi kokeilla. Malatyasta tulleet aprikoosit ovat Turkin parhaimpia aprikooseja, ja lähinnä niiden vuoksi sinne menin. Sumakkijauhettakin tuli ostettua lähinnä tuoreen sipulin ja salaattien päällä käytettäväksi. Jos olet ruoka-annoksessasi sipulin päällä nähnyt jotain punaista jauhetta tai rouhetta, niin se on Sumakki -nimisen puun marjoja jauhettuna.