Konyan reissusta ja viikosta

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

Myrskyjä, niistä on ollut useimmat yöt tehty. Ja yläkerran mamma herättää silloin kun itsekin herää. Hänellä ei ole mitään käsitystä oman kolistelunsa määrästä, tai sitten se on tietoista. Univelkaa on kertynyt paljon. Sadejakso on ollut "pitkä", ja aurinkoisia päiviä on ollut tarjolla yllättävän vähän. Luonto kaipaa sadetta, ja sikäli se on ok. Satteella vain ilma jäähtyy yllättävän paljon.

Tiistaiaamuna klo yhdeksäksi kiiruhdin kaukobussien bussiasemalle, sillä seurauksella että kaaduin sateen kastelemilla porraslaatoilla, ja niskalihaksia revähti / venähti. Siitä huolimatta lähdimme

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

bussilla Konyaan, kun olimme ostaneet liput Rumin Şeb-i Arus -muistojuhlaan. Ruotsalainen ystäväni on Rumin runojen suuri ihailija, ja hän ei ollut käynyt aiemmin Konyassa, joten tavallaan sain katsella kaikkea myös ensikertalaisen silmin, kun näin ja kuulin hänen kommenttejaan.

Bussimatka Konyaan tuntui niskakivun takia poikkeuksellisen pitkältä, mutta ei se kestänyt kuin 4,5 tuntia, ja bussi oli luksustasoinen suomalaisiin busseihin verrattuna. Konyassa matkasimme isolta bussiasemalta raitiovaunulla H1 Alaaddinille, päätepysäkille. Siinä vieressä poikkesimme pariin vaatekauppaan, ja ystäväni kantoi vaatekasseja kaupasta ulos tullessaan. Kävi kuten minulle viimeksi.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

Alaaddinilta kävelimme Mevlanan aukiolle, söimme siellä reunalla ja shoppailimme. Mevlana Şeker -karkkeja ja koruja lähti mukaamme parista kaupasta. Siinä vaiheessa sää muuttui hyytävän kylmäksi. Konya oli taas pilvinen, kuten aina siellä käydessäni, ja alkuun kaikki oli ok. Myöhemmin alkoi sataa ensin vettä, runsaasti, ja vähän myöhemmin lunta isoilla hiutaleilla. Pipo, toppatakki ja hanskat tulivat tarpeeseen. 

Mevlana-aukiolta Konyan Mevlana-kulttuurikeskukseen on yllättävän pitkä matka, ainakin kylmässä säässä ja iltahämärässä. No, bussit ja raitiovaunu kulkevat tuota reittiä, mutta koska ajattelimme näiden paikkojen olevan lähempänä toisiaan, niin kävelimme, ja kävelimme. Lopulta saavuimme Kulttuurikeskukselle, ja ehdimme katsella sisällä olevia myynti- ja esittelykojuja kaikessa rauhassa ennen Seman alkamista.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

Myyntikojuissa oli oikeiden käsityöosaajien, taiteilijoiden töitä näytillä ja myynnissä. Minun mukaani lähti käsin tehty puulusikka, sekä pikkuleipien muotoiluun tarkoitettu, perinteinen pikkuleipämuotti. Viereisessä kojussa oli Neyi-puuhuiluja, joita valmistaja esitteli ja antoi soittotaitoisten kokeillakin. Teki mieleni sekä kokeilla että hankkia ko huilu, mutta jotenkin pääsimme siitä ohi ilman että edes testasin. Soittimet ovat olleet heikkouteni pitkään, kuten juniorit tietävät.

Muissa kojuissa oli paperin marmorointimahdollisuus, marmoroidun paperin tai kalligrafin ostomahdollisuus. Sitten oli monta kojua, joiden sisällöstä en muista mitään, mutta lopusta kolme jäi mieleen. Siellä oli perhe, joka teki käsityönä nahkatossuja ja -kenkiä, perinteisiä. Ostin tanssikäyttöön ja sisäkäyttöön tarkoitetut nahkatossut. Heillä oli myös perinteisiä turkmeeni-tyylisiä nahkahattuja, joita ystäväni mieli, muttei tällä kertaa ostanut. Yksi kojuista myi turkkilaista musiikkia teemoilla rentoutus-, perinteinen ja hengellinen musiikki. Ja viimeisessä kojussa parfyymien tekijä möi erilaisia ja eri tasoisia itse tehtyjä parfyymejä.

Konya Kulttuurikeskus Mevlana 11.12.2018

Aikanaan menimme sisälle isoon, pyöreään, näyttämölliseen saliin Sema-seremonian katselua varten. Seremonia oli hyvin valmisteltu, vaikuttava ja mielenkiintoinen, Teemana tänä vuonna oli Time of peace, Selam vakti. Tosi moneen kertaan sain hillitä omaa ärtymystäni, kun osuin istumaan kolmanneksi ylimmällä penkkirivillä. Riviä ylempänä istui pariskunta, jonka mies puhui äänekkäästi puhelimessa ensimmäiset 45 minuuttia, ja sen jälkeen naisensa alkoi kimittää ja pulista hänen kanssaan. Tätä kesti koko loppu ajan.

Vieressäni ja edessäni useilla penkkiriveillä istui noin 16-25 -vuotiaita junioreita, jotka lähes koko ajan räpläsivät älypuhelimiaan, VAikka puhelimet piti olla suljettuna ja ei saanut kuvata, niin nämä turkkilaisneitoset kuvasivat koko ajan, lähettelivät kuvia Instagrammiin, lukivat kommentteja ja vastailivat ja valot välkkyivät, ruudut vilkkuivat kasvojen ja näkymän edessä. Myös paikannäyttäjät puhuivat äänekkäästi ja räpläsivät kännyköitään koko seremonian ajan siinä vieressäni. Ihmisiä tuli ja meni kuin markkinatorilla.

Konya Kulttuurikeskus Time of  Peace

Ystäväni paikka oli toisessa lohkossa takarivillä, ja hänellä oli ihan sama tilanne. Paikalla olleista suurin osa ei kunnioittanut tapahtumaa riittävästi / millään tavoin, ja omalla käyttäytymisellään he pilasivat osallistumisen ilon myös niiltä, jotka olisivat halunneet aktiivisesti seurata ja aistia tapahtumia. Esim. viimevuotisen vastaavan ohjelman katsoin Youtubesta videona kotona, ja sen seuraaminen kotona videolta oli paljon suurempi nautinto kuin katseleminen paikan päällä.

Tavalliset kännykkäriippuvaiset ihmiset eivät ymmärrä, tyhmistyvät vaan vuosien edetessä. Siksi jatkossa voisi olla parasta että tapahtuma järjestetään tarpeeksi pienessä ja intiimissä salissa, jossa välinpitämättömät ja tapahtuman järjestäjiä kunnioittamattomat voidaan helposti heittää pihalle tai vaientaa muulla tavoin. Välinitämättömyysongelmat ovat tulleet älypuhelinriippuvaisten keskuuteen niin vahvasti, ettei isojen yleistilaisuuksien hallinta ja typerien ihmisten hiljentäminen onnistu. Nytkin tuntui siltä, että esim nuo turkkilaiset nuoret naiset ja se isoon ääneen puhuva pariskunta oli tullut sinne vain siksi, että voivat näyttäytyä ja lähettää someen kuvia, joiden perusteella voivat sanoa olleensa ko tilaisuudessa. Meille molemmille jäi tilaisuudesta lähiympäristön ihmisten käyttäytymisen jäljiltä lähinnä turhautunut ja tyhjä olo. Häiritsijät veivät liikaa huomiota.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

Kävimme ennen konserttiin menoa Mevlana-museossa, jossa käynti oli ystävälleni ensimmäinen. Itse kävin siellä 06/2013 Konyan vierailulla Ibon kanssa. Museossa oli ihana rauha, ja sen lisäksi sieltä osui omiin silmiinikin sekä paljon uutta tietoa että sellaista, jonka olin unohtanut. Yksi erittäin mielenkiintoinen tapahtuma / huomio / kohta oli kangasseinän takana. Siinä on aiemmin ollut muurattu seinä, ja seinän takana on ollut hautasarkofageja, joissa on ollut kyseisten henkilöiden ruumiiden jäännökset. Nyt ko seinä oli purettu, sarkofagit oli siirretty ja ko kohdan näkösuojaksi tms .suojaksi oli pingotettu kuvitettu, seinän kokoinen kangas.

Sodissa kaatuneiden muistopaikan ikkunat

Kyseisen kankaan edessä istui muutama kansainvälinen ihminen ja vajaa kymmenkunta seisoi pienen matkan päässä, Pari ihmistä näytti rukoilevan siinä vieressä, niin kuin jotkut pyhäinjäännösten tai hautojen tms luona rukoilevat. Kun lähestyimme kohtaa, oli kuin iso voima olisi hehkunut ulospäin. KUn istut nuotion tms avotulen ääressä, niin tunnet kuinka tuli hehkuttaa lämpöä ympäristöönsä. Tuossa kohden iso voima antoi voiman virrata ulospäin. Tunne oli hurja.

Kävelimme mitään puhumatta siitä ohi, ja ystäväni palasi takaisin seinän luo, viihtyi siinä pitkään. Kuiskaten kommentoin voimakokemuksesta joka paikasta tuli, ja ystäväni kertoi kokeneensa saman hyvin vahvana. Kiersimme vielä katsellen muita tiloja ja esille pantuja esineitä, ja palasimme hetkeksi seinämän luo. Jotain samaa kuin jos seisoisit suuren vesiputouksen vieressä. Käypä testaamassa, jos liikut niillä main.

Konya Mevlana-museo 11.12.2018

Konyasta lähtiessä satoi lunta isoin hiutalein. Ystäväni panikoi ensin ison bussin selviytymistä haastavilla vuoristoteillä, mutta nukahti onneksi jo alkumatkasta. Koska olin itse nukkunut tullessa pari tuntia, ja koska näin miten hiljaa ja lipsuen bussi ajoi noin 20 cm sohjossa, niin en saanut nukuttua ennen kuin olimme Antalyan läänin puolella, sulan maan ja lumettoman ympäristön puolella. Sen jälkeen nukahdin ja heräsin vasta Alanyassa niska kivuliaasti krampissa. Kokonaisuutena oli mielenkiintoinen ja elämyksellinen, käymisen arvoinen reissu, vaikka esiyksen häiriöistä marmatinkin. Moni muu positiivinen asia jäi päällimäiseksi ja teki reissusta hyvän reissun.

Kulttuurikeskuksen vieressä upeasti valaistu rakennus

Pieni kuume, kova yskä, lihaskivut ja niskan parantelu sekä loppujen muuton jälkeisten asioiden hoitaminen vei aikaa ja energiaa niin paljon, että suosiolla annoin itseni unohtaa blogin kirjoittamiset, etenkin kun käsien käyttö sattui joka liikahduksella. Nyt on mamma taas kuosissa ja paremmassa kunnossa, ja paluu arkeen alkaa. Päivityksiäkin voi taas odottaa hiukan tiuhempaan.

Rantaa, toria ja vaikka mitä

Veden pinnan läpi kuvattu Kestelin rannalla 16.4.-18

Monenlaisia aiheita tänään. Ensin myrkyllisten eläinten vasta-aineista.

Samalla kun olen käynyt Alanyan uudessa keskussairaalassa (ALKÜ) rabiesrokotuksilla olen myös kysellyt näiltä sairaanhoitajilta milloin mistäkin aiheesta. Myrkyllisiä käärmeitä ja skorpioneja on luonnossa liikkujan lähistöllä, ,ja joskus ne osuvat niin lähelle, että yhteentolta ei voi välttyä. Molemmathan iskevät kiinni ihmiseen vain puolustautuessaan, eli silloin kun kokevat olonsa uhatuksi ja on ns. pakko pistää tai purra, että selviää itse. Jos joskus saat käärmeenpureman tai skorpionin piston, niin tiedät että vasta-aineseerumia löytyy Alanyan uudesta keskussairaalasta. Viime vuonna Devlet hastanesin osalta seerumit olivat Antalyassa, mutta nyt sairaalan tason noustua opetus- ja tutkimussairaalaksi ja keskussairaalaksi, on ko seerumitkin saatavilla Alanyan sairaalassa.

Tänään katselin paikallisuutisia, ja haluan jakaa sieltä yhden puhuttavan aiheen, nimittäin epätasalaatuiset betonit. Betonifirmoja ja rakennuttajia on joka lähtöön. Niin on joka maassa. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti ja tarkasti, sovittuja laatukriteerejä noudattaen. Toisia ei kiinnosta muu kuin raha. Jos uudessa taloyhtiössä, jossa asut ilmenee sellaisia "oireita" että on syytä olettaa käytetyn huonolaatuista betonia, niin muista että betonin laadun voi tarkistuttaa jälkeenpäinkin, ja tiettyjä vastuuhenkilöitä voi saattaa vastuuseen mikäli laatu ei vastaa sopimuksen vaatimuksia. Uutinen kertoi yhdestä tällaisesta tapauksesta ihan konkreettisesti. Muista silti, että suurin osa tekee hyvää työtä ja hyvää laatua. Vain tyhmimmät ja ahneimmat sortuvat huijaamaan jollakin osa-alueella.

Vesi muovaa kovettunutta hiekkamassaa

Kävelin tänään taas urakalla. Aamun alkajaisiksi 8 km, josta lähes puolet rantahiekalla, ja illalla vielä 6 km kaupungin kaduilla. Ei tunnu pahalta, mutta tuntuu kropassa. Hillitön juoksuhalu iski aamulla kesken lenkin, mutta olin onneksi laittanut jalkaan muut kuin juoksukengät... ja niin on parasta tehdä vielä muutaman päivän ajan. Kroppa ei ole näin pitkän juoksutauon ja lihomisen jälkeen ihan heti valmis juoksemaan niin paljoa kuin mitä mieli tekisi juosta. Taas oli aamun kävelyssä sama logiikka kuin eilenkin: kävelen niin kauas kuin jaksan, ja sen jälkeen on vielä käveltävä takaisin. Myönnän, että yön jäljiltä tyhjällä mahalla lenkille lähdettäessä viimeiset 2 km särki päätä. Liekö kofeiinioireita, kun teetä on tullut juotua aika paljon.

Kestelin tyhjällä rannalla kohti Mahmutlaria oli ihana kävellä, kun sai kävellä ihan itsekseen. Ei ollut auringonpalvojia eikä muita kuin pari kalastajaa ja yksi rannalla asuja koko 3 km matkalla, minkä rannalla taapersin. Oli kiva kokea ja nähdä ihan erilaista rantaa kuin mitä on DimCayilta keskustaan päin ja kuin mitä on Kleopatraranta. Olin kuin pikkukakara, joka ihastelee simpukoita ja luonnon muovaamia juttuja, kunnes olin kompastua roskiin, lasinsiruihin ja kaljapulloihin. Yhdeltä alueelta keräsin roskat muovipussiin, joita lojui siinä jätteiden ympärillä. Näytti siltä, että rannalla on ollut yölliset bileet. Siellä oli monessa paikassa poltettu nuotiota, juotu kaljaa ja viinaa, naposteltu pähkinöitä, suolakeksejä ja ties mitä, sekä heitetty kaikki roskat siltään rannalle.

Paikallisille ranta on arvokas ja arvostettu. Ne, jotka roskaavat, ovat usein ns. ulkopuolelta tulevia, jotka eivät välitä. Ja osa on sitten ihan umpityhmiä miehiä, siis sellaisia, jotka on opetettu siihen, että äiti tai vaimo kulkee perässä ja siivoaa herran sotkut ja jäljet. Mutta oli roskaaja kuka tahansa, niin voisimme kai porukalla näyttää joukkovoimaa siinä, että otamme lenkille mukaan hanskat ja muovipussin. Jos suuntaan seuraavana kävelylenkkipäivänä tuolle samalle rannalle, niin yritän kerätä taas jotakin pois, kantaa omaa korttani kekoon jonkun tyhmemmän puolesta.

Jotakin kukkia Kestelin kadun varrella 16.4.2018

Nuo roskat ovat vaarallisia eläimille ja merelle, mutta ihmisille isompi vaara tulee
lasinsiruista. Jotkut aivottomat idiootit rikkovat kalja- ja kivennäisvesipulloja rantahiekkaan. Nytkin useissa kohdin oli rikottu kaljapullo hiekassa, niin että näkyi vain hieman lasinpalasen nurkkaa. Kun sitä lasinpalaa nosti, niin vierestä löytyi paljon lisää, ja isoina paloina. Avokäsin en alkanut niitä kerätä, vaan potkin kasaan ja näkyville, ettei kukaan kävele avojaloin päälle. Toivon myös, että rannalla koiriaan ulkoiluttavat eivät riko koiriensa tassuja lasinpalasiin. Joku katkeroitunut typerys tehnee tuota ihan tahallaan, joten kerätäänpä pois jos nähdään. Typeryksen voisi kävelyttää palasten yli pariin kertaan...

Sitten iloisempiin asioihin. Uusitun, modernin ja katetun Salı Pazarın, tiistaitorin avajaiset ovat tiistaina 17.4. kello 10, ja kaupunginjohtaja on avoimesti kutsunut ihmisiä paikalle. Sinne siis kaikki tervemenoa. Saattaapi olla "hiukan ruuhkaa" huomenna 😁. Ihana että tiistaitori palaa entiselle paikalleen. Se kadunvarsijärjestely oli haasteellinen, enkä viitsinyt edes käydä siellä etureunaa pidemmällä, vaikka muutaman kerran aioinkin tutustua alueeseen laajemmin.

Turkin historia- ja kulttuurikohteita suomeksi esitteleviä Ylen videoita löytyy tästä linkistä. Videot ovat vuodelta 2015, tai ainakin niiden linkki on ko vuodelta, ja suosittelen katsomaan. Siinä vierähtää tovi, sillä videoita on enemmän kuin 1 tai 2.

Lopuksi facebookin uutisvirrassa vastaan tullut Rumin runo, jossa osui olemaan sen verran ajankohtaistakin näkökulmaa, etten malta olla jakamatta... vaikken saanut siipiä ;) .

Kestelin kohdalla on tosi puhdasta vettä <3

Kolun mu kırıldı?                                                     
Üzülme, belki Allah sаnа kаnаt verecek.                                                                                                
-Hz.Mevlana (k.s)  

Kätesikö murtui?
Älä sure,
ehkä Luoja antaa sinulle siivet.

-Rumi- Mevlana

Siivet selässä

Alanya ja Taurusvuoristoa 13.1.2018

Meillä on taivaan täydeltä salamointia, rankkasadetta, rakeita ja ukkosmyrskyä 😍
Ukkonen ja myrsky toimivat hyvin stressin poistajina, tarvittaessa. Stressiä nostattaa mm. puolikuollut kissa. Tänäänkin välillä se jopa leikki hetken, ja sen jälkeen oli taas puoli päivää kylmä ja kuolemaisillaan. Saas nähdä mitä tästä vielä tulee. Tuolla kissalla on kyllä jo valmiiksi siivet selässä. Siis ihan oikeasti sillä on turkin kuvioinnissa valkoiset, symmetriset enkelinsiivet lapojen kohdalla, kun selkäpuolelta päin katsoo sen selkää ja väritystä. KAtsotaan taas yö ja päivä kerrallaan, ja toivotaan parasta, mikä se ikinä onkaan.

Todella voimakkaasti tuoksuvat kukkaset 13.1.2018

"I close my mouth
and spoke to you
in a hundred silent ways.
- Rumi"

Voi mikä päivä

Tälle yölle ja kolmelle seuraavalle yölle on meteorologian laitos antanut Antalyan - Alanyan alueelle jäätymisvaroituksen. 😰🙈
Voi järkytys. Ihmisten selviämistä ja toimeentuloa koetellaan nyt ihan urakalla. KAsvihuoneyrittäjät ovat hätää kärsimässä jos sato paleltuu. Ei ole helppoa olla maanviljelijä eikä puutarhuri, siis muutenkaan, ja nyt kaikki nämä omituiset sääilmiöt vielä lisäävät sitä taakkaa. Omia niveliä pakottaa pelkkä ajatuskin pakkasen viilentämästä asunnosta, jota kukaan ei ole ollut lämmittämässä. Huh.

itsellä on ollut ristiriitaisten tunteiden päivä. Koulukaveri, jonka kanssa olin aikanaan enemmänkin tekemisissä, kuoli tänä aamuna syöpään. Näin jo pari kk sitten hänestä, että lähdön aika ei ole enää kaukana. Tällaiset asiat saavat aina pohtimaan elämän rajallisuutta ja lyhyyttä, sekä arvaamattomuutta. Kukaan emme koskaan tiedä milloin aikamme lopulta koittaa, paitsi tarpeeksi sairas ihminen pystynee hieman vaikuttamaan lähtöaikaansa, mutta silti. En voi tietää paljonko tai vähänkö itsellä on jäljellä. Siksi parasta mitä voin tehdä, on elää jokainen päivä tässä ja nyt, täysillä läsnä ollen, tulevia suunnitellen ja hyvää tehden.

Ihan samoihin aikoihin tuon uutisen kanssa tuli tieto, että olen päässyt Turkissa erään
työnantajan valintaprosessin viimeiseen vaiheeseen. Kaksi vaihetta on jo selvitetty. Ensimmäinen oli ns. paperihaku, toinen videohaastattelu ja nyt tämä kolmas tulee olemaan testipäivä Turkissa. Jos läpäisen viimeisen vaiheen, on tuloksena vakituinen ja laillinen työ Turkissa. Siksi tein tänään ainakin itseni yllättävän ratkaisun, ja lähden Suomesta yli viikko suunniteltua aiemmin ehtiäkseni ajoissa tuonne työhaastatteluun.

Haastattelu- / testipäiviä tarjottiin jo ensi viikolle, mutta ensi viikolla teen vielä tanssitunnit Suomessa, ja sen jälkeen poistun pika pikaa. Menetän muutaman työpäivän ja menetän myös tuloa, mutta se mitä voin saada ja saavuttaa on paljon tärkeämpää loppuelämän kannalta. Saatan saada laillisen työn työlupineen, ja palkkaa noin 350 - 400 € / kk, työskennellen 6 pv / vko, 10-12 h / pv ja lomia on vain valtion viralliset lomapäivät, arviolta yhteensä noin 2 vko / vuosi. Työn vuoksi saattaa tulla aiheelliseksi muuttaa pois Alanyasta, mutta sitä en vielä tiedä varmaksi. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ja hyvältä :)) .

Suursiivousta

Siivouksellisesta tehopäivästä ja vielä saunomisestakin on selvitty hengissä, sekä minä että 80v mummo. LIsäksi pieni ja niin suloiselta näyttävä karvaturri, hirvittävän kova talutushihnan vetäjä ja rempoilija, kesti hänkin iltalenkin mummoa paljon tiukemman tätin komennossa. Menomatkan puolivälin jälkeen ei remponut eikä vetänyt, mutta veikkaan että aamulenkillä, jolloin minä vielä nukun, vie karvaturri mummoa taas talutushihnan jatkona melko lailla reippaasti. Tänään on myös etsitty vuokralaista, myyty autoa, käyty rautakaupassa ja asennettu uusi tilanjakaja / näköeste ja ihmetelty tämän paikkakunnan kiharaista asemakaavaa, syksyiseltä näyttäviä maisemia sekä syöty kesän viimeiset jäätelöt ulkona.

Ilta viileni jo niin rajusti, että tuntuu ihan lähestyviltä yöpakkasilta. Palelee pelkkä ajatuskin. Useilla ystävillä ja tuttavilla on lentoliput hankittu ja ihan kohta suunta kohti aurinkoa ja kesän viimeisiä +30 C lämpötiloja. Naureskelin facebookin viestejä lukiessani, että on useita kavereita, joita en näe Suomessa, mutta tapaan jälleen Alanyassa. Kiva. Elämän pieniä iloja :)) .

Huomennakin on tiedossa siivousta, vastenmielisen tapaamista, sienimetsäreissu ja rotajahtia mökillä. Yäk... Tänään vaikein jahti oli omien, ruskeiden silmälasien metsästys vieraassa, ruskeavoittoisessa asunnossa. Etsittiin jopa saunalta, mutta modeemin vierestähän ne löytyivät.

Kenelläköhän oli tarve löytää modeemin pohjasta wifin salasana B) . Ja siksipä nyt toimii läppärikin netissä.

Alanyassa alkaa kohta kouluvuosi, ja muksut lähtevät taas liikkeelle kahdessa vuorossa. Osa koululaisista on aamuvuorossa ja osa iltavuorossa, koskapa  koulutiloja ei ole tarpeeksi. Mitään Suomen kaltaisia megasuuria koulukeskuksia ei ole, vaan kouluissa kerrallaan paikalla oleva oppilasmäärä pysyy kohtuullisempana. Omista junioreistani tiedän sen verran, että iltavuoro ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Joillekin muksuille se sopii. Tässä eräs koulutukseen liittyvä uutinen ja eräs vanhemman mallinen luokkahuone.

Nyt väsyttää ihan pohjia myöten ja särkee päätä, joten minulle riittää kirjalliset rustailut tältä erää. Aurinkoista viikonloppua.

On taas useampi matkalippu taskussa

Nämä saivat jäädä metsään, moni muu tuli mukaan

Pihtipudas jää taa, ja matka jatkuu. Tämä päivä oli täynnä ystävien tapaamista, 50-luvun kellohelmaisen mekon ompelua ja sienimetsässä juoksentelua. LEnkkiseurani jo hermostui, kun minä näin vaan tatteja, rouskuja ja haperoita... Parhaillaan jyrisee sylissä, ja osin läppärin näppikselläkin iso, punainen kissa, joka on päättänyt hakea silityspalvelua juuri nyt ja tästä. Great. Hirveä määrä kissankarvaa verhoaa läppärin pintaa. Oi sitkeä Herra Kissa. Lähes tunnin hoidatti itseään, ennen kuin siirtyi tuohon viereen lattiamatolle nukkumaan :D. Kun matkustan seuraavaksi koiratalouteen, on koirille tarjolla ainakin uutta nuuskuteltavaa.

Pari iltayötä on mennyt myös lentolippuja katsellessa ja uusia vaihtoehtoja ihastellessa. Oikeasti, samaan tahtiin kuin aiempia yrittäjiä poistuu lentojen tarjoajista, uusia ilmaantuu... paitsi Suomeen. KUn etsin lentoja Suomesta Turkkiin, Antalyaan tai Alanyaan, kaikki käyttämäni hakukoneet tarjosivat ensisijaiiksi vaihtoehdoiksi vain Finnairia ja Turkish Airlinesia. Yksi tarjosi Aeroflottia ja Lufthansaa, mutta Venäjälle menossa ei ole mitään kiinnostavaa, ja Lufthansalla oli tosi pitkät odotukset lentokentillä. JOten periaatteessa Suomesta Turkkiin lennettäessä parhaimmat yhteydet olivat noilla kahdella yhtiöllä. HInnoittelukin sen kertoi. Finnairin sivuilla näkyvästä 269€ hintatarojuksesta huolimatta hinta, jota minulle tarjottiin, oli 470€. Ei kiitos. Turkish Airlinesillakin tarjottu hinta oli yli 400€, mutta jos olisin päässyt lähtemään 1 pv suunniteltua aiemmin, niin olisin päässyt hintaan 260 €. Voi itku ja parku. Työ estää edellisenä päivänä matkustamisen. Vaan on hyvä että on töitä.

Keski-Suomalaista peltoaukeaa illan sateettomalla hetkellä

Tukholmasta Alanyaan ja Antalyaan lentävät nykyisin turkkilaiset Pegasus Airlines ja AtlasJet. Aiempana yönä, kun emmin vielä Helsinki - Tukholma -lentojen suhteen, olisin saanut Pegasokselta Alanyaan menevät meno-paluulennot 160 €:lla. Ajattelin, että ostan ne seuraavana päivänä, kun olen ehtinyt katsoa miten pääsen sujuvimmin Tukholmaan. No nehän meni, ja hinta nousi riittävästi tappaakseen ostomielenkiinnon. Viime yönä putkahti eteen AtlasJetin 120 € meno-paluulennot, ja ostin ne pois välittömästi. Ainoaksi selvitettäväksi asia jää, miten matkustan nyt TUkholmaan. Paluulento Arlandasta Helsinkiin on jo, meno puuttuu vielä. AtlasJetin lentoyhteydet olivat sujuvat, ei ollut turhia odotusaikoja, ja pääsen kotiin ihan hyvissä ajoin. Kaiken lisäksi rahallinen investointi oli pieni. Olisin voinut jäädä odottelemaan suomalaisten matkanjärjestäjien mahdollisia äkkilähtöjä, mutta entäs jos niitä ei tulekaan? Siksi Tukholma oli taas hyvä vaihtoehto. Norwegianilla oli kaikki pitkälle loppuunmyyty, tai sitten lentoja Antalyaan ei vaan ollut. Aiemmin heilläkin on ollut hyvä tarjonta.

Eilisen jälkeen vielä Suomen tilanteesta Saku Timosen artikkeli.

"Ne güzel geceydi dün gece, ne güzel geceydi:
Onunla sarmaşdolaş, dudak dudağa,
talih kapısı ardına kadar açık,
güneş kucağımızda.
Ne güzel geceydi dün gece, ne güzel geceydi:
Şarap tasını her sunuşunda
diyordu aklına başına al.
Hani dün gece aklın da tam sırasıydı ya!
- Mevlana Celaleddin Rumi "

RUmin runoja turkiksi löytyy tästä linkistä.

Sulttaaniprinsessojen jalanjäljillä Istanbuliin

Turkin valtion kulttuuri- ja matkailutoimisto (Helsinki) jakoi mielenkiintoisen Sulttaaniprinsessojen jalanjäljillä artikkelin, tapahtumamainoksen, ja se löytyy suomenkielisenä tämän linkin kautta . Tapahtuman oma, englanninkielinen sivusto löytyy täältä. Jo suomenkielinenkin teksti herätti kiinnostuksen, mutta tuo englanninkielinen sivusto vahvisti päätöstä uudesta Istanbulin vierailusta. Jospa pari kolme päivää Istanbulissa mahdollistuisi jo nyt syksyllä, ja kokonainen viikko vaikkapa ensi keväänä. Ennata ei tiedä miten elämä lopulta menee, mutta tällaisia haaveita on nyt ilmassa. On ainakin kiva valmistautua Istanbulin vierailuun, vaikka kävely eilisten rasitusten jälkeen olikin vaivalloista lyllerrystä.

Meillä paistoi lopultakin aurinko riittävän lämpimästi. Luovuin takista, ja tarkenin kahdella lyhythihaisella paidalla. Lämpömittari näytti hellelukemia. Kaverin kanssa istuimme keskustassa puiston reunalla nauttimasta säästä, ulkoilmasta, elämästä, ja siinä sivussa myös paransimme maailmaa. Kaveri oli sen verran fiksumpi, että oli varustautunut puistonpenkeillä istuskeluun aurinkosuojavoitein. Minä perinteisesti unohdin, ei tullut mieleenkään. Kauniisti punertaa käsivarret ja kasvot, niskaan en onneksi näe. Varma kesän merkki, täällä ollessa, viikoittaista Alanyassa ollessa. Siinä oli hyvä istua ja puhua, miehistä tietenkin. Ehkä puhuimme jostakin muistakin aiheista, en muista. Parhaiten muistan hänen värikkäät kertomuksensa nettideittien tapaamisesta kasvokkain ensimmäistä kertaa. Nauru raikui.

Illalla se iski. Juuri kun eilen julistin, ettei kirjoituta, niin puolen yön jälkeen nukkumaan mennessä alkoi runosuoni tuottaa ideoita ja tekstiä. Inspiraatio oli niin vahva ja virkeä, ettei auttanut muu kuin nousta ylös ja alkaa kirjoittaa. Jossain vaiheessa aamuyötä, innostuksen hieman hiipuessa, tekstin tulo hyytyi ja silmät pyöreinä hämmästyksestä ja väsymyksestä katsoin vastakirjoitettua sivumäärää. Jes! Tyytyväisenä ja levollisena oli hyvä nukahtaa. Ja mikä yllättävintä, kirjoitus on kulkenut myös tänään. Löytyi sopivasti inspiroivat lähestymistavat ja uusia juonenkäänteitä. Vähän vielä. Vain vähän. Muutama päivä riittää, vaikkapa siihen reumalääkärin vastaanottoon asti. Olisipa upea saavuttaa taas Se Fiilis, jonka kirjan valmistuminen suo. Tuo projekti on nimittäin siinä pisteessä, että tuon "vähän vielä" jälkeen se lähtee kustantajalle. Sillä tiellä kestänee kauan ennen kuin syntyy teoksena ulos, mutta Hykertelen silti. Niin lähellä, ja silti niin kaukana. Vaan kärsivällisyyttä, tähänkin.

Tässä kohden vilkaisin Alanyan säätä. ILmankosteus 97% sai hymyilemään leveästi. Kuulostaa trooppisen kostealta. Ajatukset karkaavatkin tuosta sopivasti taas valmistumassa olevaan projektiin.

Hyvää yötä ja leppoisaa lomaa.

Vedet silmissä

Aurinkoinen päivä, illasta hiukan pilvistyy 3.3.2017

Tästä päivästä muodostui aurinkoinen, suht lämmin ja yllättäen myös nauruntäyteinen. Juniorini vähän aikaa sitten ylioppilaaksi kirjoittaneena sai oikolukijan pestin, tosin siihen myös vapaaehtoisesti suostui. Hän oli tarkastanut äitinsä tekstin pilkut, kirjoitusvirheet, tyylin, sujuvuuden ja monet monet muut seikat. Kun luin hänen kommenttejaan, niin ensimmäisissä kappaleissa parina aiempana päivänä olin hieman ärsyyntynytkin sekä virheiden määrästä että hänen kommentointiensa tyylistä. No, mitä pidemmälle teksti eteni, sen vähemmän virheitä sieltä löytyi. Olin siis oppinut jotakin tuonkin projektin aikana. Ja mitä pidemmälle teksti eteni, sen ärtyneemmäksi kävi kommentoija. Hänen kommenteistaan alkoi näkyä sekä väsymys että kärttyisyys. Puolivälistä eteenpäin ei voinut kuin nauraa, ja odottaa mielenkiinnolla, että mitähän seuraavaksi tulee.

Sitten kaupungille ja bussiin. Erehdyin taas lähtemään toriostoksille juuri sihen aikaan, kun bussit ovat täpötäynnä opiskelijoita ja muitakin matkustajia. Tänäänkin olimme bussissa yhtä tiiviisti kuin tonnikalapalat säilyketölkissä. Olin seisomassa pyörätuolipaikalla, ihan ikkunan vieressä, kun vierestäni nuori äiti pikkulapsensa kanssa ahtautui tungoksen läpi bussista ulos. Samalla näin lapsen nätin, uuden näköisen kengän penkillä. Ehdin sanoa ääneen vain, että lapsen kenkä jäi, kun viereinen mamma jo ojentaa sitä minulle. Ei ollut mitään toiveita edes kurkottaa ulos, ja kädestä käteen saattelukin oli jo myöhäistä, sillä bussi oli lähdössä pysäkiltä. Entisen pesäpalloilijan ajatusten automaatio voitti, ja heitin kengän sullkeutuvien ovien välistä pysäkille. Tapahtuman

Nauru + meikit. Aina ei muista ennen pyyhkimistä.

nähtyään suurin osa bussissa istujista räjähti raikuvaan nauruun. Taaempana istuvien naisten kommenttien perusteella kenkä osui vielä kyseiseen äitiin. Itse en ihmismuurin ylitse sitä nähnyt, tiesin vain, että kenkä lensi pysäkille asti.

Puolisen tuntia myöhemmin pääsin itse kävelemään ihanan keväiseen säähän torikassini kanssa, ja hymyssä suin suuntasin torille. Olin unohtanut myös sen, että viimeisen puoli tuntia tori on ihan täynnä, kun monet paikalliset tulevat ostamaan juuri silloin. Viimeinen puoli tuntia on erityisen suosittu aika, koskapa jotkut myyjät laskevat hintojaan silloin, että saavat tuotteita pois käsistä. Itselle tuli hiukan epämukava olo nimenomaan tungoksen takia, kun joutui käyttämään paljon huomiokykyä siihen, ettei itse kävele kenenkään yli, eikä jää kenenkään alle tai tien tukoksi. Torin keskiosiin ja tuttujen myyjien luo en edes yrittänyt päästä, vaan tyydyin pysymään reunalla kylistä tulleiden maanviljelijöiden alueella.

Erään kyläläisen pöydän eteen tultuani tämä nainen sanoi minusta jonkun kommentin viereisen pöydän naiselle, ja repesi saman tien hervottomaan nauruhepuliin. Vierustoveri ainoastaan suipisti suunsa tukkoon, käänsi katseensa pois ja vaan hytkyi paikallaan. Vaan tämä edessäni ollut nainen, hän repesi ihan täysin. Risti vielä jalkansakin ettei tule pissat housuun, ja antoi naurun tulla. Keräsin siinä tomaatteja pussiin hänen pöydältään samalla, ja totesin vain hiljaa mielessäni, että on ihan kiva tuottaa toisille iloa. Nyt en edes hahmottanut mistä tuo ilonpurkaus lähti.

Tämä kiersi lämpömittaria, ei osannut kehältä pois. 3.3.2017

Rahastettuaan tomaateista hän kysyi loppuniiskutusten lomassa, että olenko tehnyt päälläni olevan neuleen itse, ja siirtyi  nyt hytkyjän osaan. Toinen oli jo lopettanut. "Ai ne on molemmat vinossa. Ihan nätti se on, ihan nätti" jatkoi hän ennen kuin ehdin edes vastata. Niin, olen ihan taktisesti laittanut taskut vinoon, koska mielestäni ne näyttävät näin vinossa paljon hauskemmilta kuin säntillisesti viivasuorassa. Varsinkin kun ovat tällaiset "pussitaskut". Taidan mennä uudestaankin tuon mamman luo ostoksille, ja jotain on ehkä vinossa tai epätavallisessa paikassa silloinkin ;) . Tuostakin jäi hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa. Ja itse asiassa niin kauan kuin noita tomaatteja riittää muistan ne myyneen nauravan naisen.



"My Soul, regard each thought as a person, for every person's true value is in the quality of the thought they hold.
~ Rumi"

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit"

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit" on vapaasti suomennettu säe Rumin rakkausrunosta. Ihan irrallaankin se on valtavan
kiinnostava lause. Koko runo on hyvin mielenkiintoinen. Itse asiassa tuota säettä makustellessa, pohtiessa ja pyöritellessä menisi helposti vaikka kuinka paljon aikaa. Siitä saisi vaikkapa kokonaisen kirjan, sekä fiktion ja tunteen puolelta, että joku älykkö ihan viisaidenkin sanojen kera. Minä jätän ne viisauden sanat muille, ja mutustelen asiaa hieman mutu-pohjalta tämän naisen logiikalla, ja koska on taas yö pitkällä, niin rajallisesti.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". Otetaanpa esimerkiksi henkilö, joka etsii toisista virheitä, mokia, likaa ja törkyä, ja listaa niitä itselleen talteen tulevia käyttötarkoituksia varten, kyseisten ihmisten vahingoittamista varten. Hän rakastaa tätä etsintää, tuntee siihen suurta viehtymystä ja käyttää paljon aikaansa. Hänellä on pohjaton kiinnostus tuohon sonnankaivuuuseen, ja hän iloitsee yhdessä kaltaistensa kanssa, kun löytää jotakin. Säkeen perusteella ei ole väliä koulutuksella, ammattiasemalla, aviopuolison tittelillä, pankkitilin saldolla, asumisen tasolla tai millään muullakaan, sillä kaulassa killuvista kultahelyistä huolimatta tunkionpenkoja on tunkionpenkoja, sonnankaivaja on sonnankaivaja.

Tunnet varmaan vanhan intiaanitarun, jossa vanhus opettaa lapselle, kuinka jokaisen ihmisen sisällä käydään taistelua hyvästä ja pahasta. Tarun mukaan vastakkain ovat hyvä ja paha susi. Lapsen kysyessä kumpi voittaa, on vastaus looginen "se, jota ruokit". Sonnankaivajan suhteen on ihan sama asia. Jokaisessa meissä on sonnankaivajaa, toisillä lähes hävinneenä, toisilla voimallisena voittajana. Kyllä, minullakin. Kukin meistä on tehnyt valintansa itse. Aikuisen kun erottaa lapsesta juuri se, että aikuinen voi itse valita mitä tekee ja mitä ei tee. Sonnankaivaja on siis itse valinnut olevansa sonnankaivaja. No, siitä voi myöskin yrittää opetella pois, sillä niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. Sitten on niitäkin, jotka viihtyvät kyseisessä tehtävässä, ja esittelevät löytöjään muille.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". On kuulemma olemassa ihmisiä, jotka varsin voimallisesti uskovat, että jokaisessa

ihmisessä on jotakin hyvää. He uskovat ihmisen hyvyyteen, rakkauteen, armoon ja toivoon, ja levittävät hyvyyttä ympärilleen siellä, missä liikkuvat. Kun sanon, että tuota ihmistä kannattaa varoa, sanoo hän, että onpa tuolla ihmisellä kauniit silmät, ja on ehkä ollut raskas elämä, tarvitsee hoivaa ja rakkautta. He jaksavat rakastaa niitäkin, jotka sylkevät päälle tai pyrkivät musertamaan, ja ennenkaikkea niitä, joilta itseltään on jo toivo ja voimat kadonneet. Tuttu tai tuntematon, sillä ei ole väliä. Ihminen, eläin tai luonto, silläkään ei  ole väliä. Aina ja kaikessa he näkevät hyvää, edes pienen ripauksen, välittämistä varten tarpeeksi.

"Kerrot arvosi sillä mitä etsit". Äärimmilleen väsynyt, äksyilevä ja nuhjuinen rahan pyytäjä, mitä hänessä näet? Humalainen, alkoholin turvottama mies pissat housussa, mitä hänessä näet? Kanssaihmisiään tietoisesti kerrasta toiseen pettänyt pukurouva, kieroja konsteja käyttävä kauppamies, seläntakana peloissaan haukkuva entinen tuttava, konkurssin tehnyt yrittäjä, äärimmäisen hankala naapuri, psyykkisesti sairastunut työtoveri tai perheensä hyvinvoinnin suhteen välinpitämätön himopeluri, mitä heistä näet kun heitä katsot? Jos siis edes katsot. Todennäköisemmin moni on näkemättä, sulkee silmänsä eikä ole huomaavinaankaan. Tai tuo ensimmäisessä esimerkissä kerrottu sonnankaivaja, mitä hänessä näet kun häntä katsot?

Sillä, mitä joku muu tekee, ei ole mitään väliä minulle tai sinulle. Ainoastaan omilla ajatuksilla ja omilla toimilla on väliä omalla kohdalla. Minä kerron oman arvoni sillä, mitä minä etsin. Sinä kerrot oman arvosi sillä, mitä sinä etsit, mutta minulle sillä ei ole merkitystä, koska se ei ole minun elämääni. Ja hän kertoo oman arvonsa sillä, mitä hän etsii, mutta sekin on hänen asiansa, eikä siis ole minun tai sinun työmaata eikä arvosteltavissa millään tavoin. Tässä asiassa oma napa on tärkein, siis tärkeintä on hoitaa kuntoon oma osuutensa, omat valintansa, oma tapansa nähdä muut ihmiset ja hyvä heissä. Minun työsarkani tässä asiassa on pitkä ja kivinen, todella työläs. Mites sinulla?

Anna mahdollisuus

Kyrenian patsaskisan tuotoksia 12/2016

Monenlaisia viestejä ja sähköposteja on tullut vuosien varrella, ja tulee edelleenkin. Tämä kyseinen tuli vastaan tänään,
kun siivosin törkysähköpostilaatikkoa.

"Kestelin rantapuistossa
patsas (äiti ja lapsi)
Voitko kertoa siitä tarkemmin .

R**** K**** (ja sähköpostiosoitteensa)"

En tiedä, onko lähettäjä keksitty, onko lähettäjän tiedoissa vaan käytetty erään vanhemman suomalaisen nimeä ja yhteystietoja, vai onko hän ja viesti aito, ja siksi vastaan tätä kautta.


En tiedä, missä on Kestelin rantapuisto, ja Kestelin keskustaan tai kyseiseen puistoon tutustuminen ei nyt houkuta  millään tavoin. Ehkä joskus törmään siihen, ja silloin voin kysyä joltakin läsnäolijalta patsaasta jotakin. Kestel on sellaista aluetta, josta tunnen vain pari kolme taloa pihapiireineen, muistan Triumfi-tyylisen portin, Hanönü Mezarlığın eli hautausmaan portin, sekä tuttavien maansiirtofirman... Niin, ja Alantur-hotellikompleksin, joka piakkoin puretaan ja rakennetaan uusiksi. Joskus 10 km lenkkiä tehdessäni saatan juosta pitkin Kestelin rantakatua, mutta yleensä ohitan Kestelin autolla tai bussilla. Tiedän Kestelistä nolon vähän, mutta näin se vaan on.


Alanyan maastossa olevista patsaista suurin osa on vuotuisen patsaskilpailun satoa. Aiemmin on työstetty marmoria, graniittia ja ties mitä kiveä. 2016 loppuvuonna patsaskilpailun materiaalina oli puu, ja ne patsaat olen nähnyt vain lehtikuvassa, en luonnossa. Patsaita on paljon, ja laajalla alueella. Kaupungin infossa tietänevät missä on ja mitä.

Sitten toisenlaisiin viesteihin, nimittäin facebook-viesteihin. Jotkut kyselevät minulta poliittiseen tilanteeseen liittyviä

Tunnetko Joukon? Onko haudattu Borlängeen vai Karstulaan?

kysymyksiä. En halua lähteä kyseiseen keskusteluun, sillä se on pohjaton ja upottava suo. Lisäksi osa kysyjistä haluaa vain provosoida ja saada aikaan kaaosta ja hämminkiä. Ja on ihan turha keskustella jostakin täkäläisestä paikallispolitiikasta sellaisen ihmisen kanssa, joka itse asuu Suomessa, ja on poliittisista asioista täysin lehtitietojen tai kurdituttaviensa välittämien tietojen varassa. Se, että käy täällä lomilla silloin tällöin, ja istuu kyseiset viikot jossain suomibaarissa tai kurdibaarissa, ei riitä antamaan kattavaa kokonaiskuvaa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja politiikka on muutenkin sellainen asia, joka ei kiinnosta minua vähääkään. Politiikka-sanaa vähemmän kiinnostavampi sana on vain sosiaalipolitiikka. Opiskeluaikana siitä sanasta tuli lähes kirosana. Niin, että etsikäähän politiikasta kiinnostuneet keskustelukumppaninne ja kyselyidenne kohteet jostakin muualta, vaikka sieltä suomibaarista, kiitos.

Omituinen välikysymys: Viereisessä kuvassa oleva Jouko saattaa periaatteessa olla vielä hengissä, ja mahdollisesti Borlängessä, mutta koska en ole enää vuosiin saanut yhteyttä hänen puhelinnumeroihinsa, niin oletan, että hän ei enää ole hengissä. En myöskään ole tavoittanut vuosiin hänen Antti-veljeään, jotta olisin voinut kysyä, enkä muista muiden sukulaistensa nimiä. Jos tunnistat tai tunnet Joukon (tai Antin), ja tiedät jotain hänen viime vaiheistaan, niin otapa yhteyttä. Kiitos. Vasemmanpuoleisen mamman kuolemastakin on ihan lähipäivinä jo 27 vuotta. Kuvaa otettaessa hän juhli 50-vuotispäiväänsä, ja pystyi vielä istumaan vahvasti tuettuna. Jouko tuli mieleen, kun hän oli tunteita näyttävä, lämmin persoona, eiliseen tekstiin viitaten.

Kiire pois alta, jos aletaan puhua politiikkaa...

Matkan varrella on tullut taattua paljon sellaisia ihmisiä, että kun niiden kanssa sulkee pois keskustelut politiikasta, uskontokysymyksistä, perheestä, rahasta, alkoholista tai pintamuodista, niin ei jääkään mitään keskusteltavaa jäljelle. Häh? Voiko ihminen olla niin tyhjä? Jäljelle jäisi mahdollisuudet puhua esimerkiksi sinusta ja minusta, juuri niistä kahdesta tahosta, jotka ovat läsnä siinä hetkessä. Niin, ja tietysti siitä hetkestä itsestään, sen hetken hyvistä puolista, mahdollisuuksista, elämän kauneudesta, hyväntekeväisyydestä, ihmisyydestä... lista on loputon. Tulee mieleen sairaanhoito-opistoaikaisen psykologianopettajani tekemä perinteinen testi: tavallista ruokalusikkaa näyttäen hän kysyi, mikä tämä on ja mitä tällä  tehdään. Alattelemaan tottumaton, jonka luovuus ei vielä ollut päässyt kukoistuskauteensa, vastasi kahdella sanalla: ruokalusikka, syödään. Vilkkaimman ja luovimman mielikuvituksen edustaja listasi useita kymmeniä käyttötapoja tuolle samaiselle kapineella. Ruokalusikasta seurasi yksi ikimuistettavimpia oppitunteja, jonka elämykset voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan.

Alanyassa olen oppinut kohtaamaan kahdenlaista keskustelunaloitusta, molemmat siis ihan yleisiä ja aina ihmisiä tavatessa käytössä olevia. Molemmissa tavoissa minulta kysytään Nasılsın, kuinka voit / mitä kuuluu. Toiset eivät jää odottamaan vastausta, eiväkä ota mitään katsekontaktia, vaan puhua höpöttävät jo muuta asiaa ja jatkavat omaa tekemistään. Ja toiset katsovat hymyillen silmiin, haluten oikeasti kuulla mitä vastaan. Sama pätee eurooppalaisiin tuttaviini, tosin suurin osa suomalaisista tutuista ei koskaan kysy, että miten voin tai miten menee. Ruotsalaiset ja norjalaiset tuttavat kysyvät lähes aina kun olemme yhteyksissä joko kasvotusten tai sähköisten viestimien kautta.

Miksiköhän suomalaisesta kulttuurista on tippunut pois tapa kysyä perheenjäsenen, sukulaisen, ystävän, työkaverin tai

Aurinkoenergiaa

muun kohdatun ihmisen vointia ja kuulumisia? Se auttaisi todennäköisesti nykyiseen empatiakylmyyteen ja pelkäämiseen. Silmiin katsoen kohtaisit toisen ihmisen juuri sellaisena kuin mitä hän sillä hetkellä on. Ja samalla olisit itse aidosti läsnä siinä hetkessä, sydän avoinna, alttiina antamaan ja vastaanottamaan, herkkänä erilaisille tunteille. Tarvitsee vain ottaa riski tuntea ne tunteet, joita itsessä sisällä liikkuu ennen kohtaamista, kohtaamisen aikana ja sen jälkeen. Arvelen, että tuo kohtaaminen, aito kohtaaminen, vaatii oman sisäisen rauhan ja vahvuuden ainakin toiselta osapuolelta. Mikset sinä olisi se osapuoli, joka aloittaa tuon kohtaamisen mahdollistamisen? Vähintään kerran joka päivä. Anna mahdollisuus. Saatat yllättyä.

"Rumi's answer to questions asked by a disciple -
What is Poison?
He replied with a beautiful answer - Anything which is more than our necessity is Poison. It may be Power, Wealth, Hunger, Ego, Greed, Laziness, Love, Ambition, Hate or anything
What is fear.....?
Non acceptance of uncertainty.
If we accept that uncertainty, it becomes adventure...!
What is envy ?
Non acceptance of good in others
If we accept that good, it becomes inspiration...!
What is Anger?
Non acceptance of things which are beyond our control.
If we accept, it becomes tolerance...!
What is hatred?
Non acceptance of person as he is.
If we accept person unconditionally, it becomes love...!
- Rumi"

Time to fly away and come back

Alanya, Tosmur - Kestel border, near carting hall, 11.8.2016

What's new in my life? I was thinking about that quite a long time before starting to write this text, and I didn't find
anything special to tell... first, because now it's quiet. Then I remembered this morning. Yesterday evening, when I saw  an excavator coming into my neighborhood, I just thought neighbor bought a little bit bigger toy, or that he needs it because of his work. Early this morning I woke up because of noise.  I didn't understand where it comes, but when I saw it, I didn't believe my eyes in few minutes... That excavator was demolishing an old house very near my home.

Ok, it's time to wake up and make some breakfast, I thought and didn't take a stress about that huge noise from demolishing project. But here in Alanya construction companies demolishes old houses only when they're going to build up a new one. When I realized that, I was nearly crying... because now I am living in the middle of building site. First in the Kale mountain was that awfull noise because of night club area and chickens / cocks. Then in the next home, in that penthouse, after couple of weeks living started horrible noise because of pool bar. And now here, after 1,5 month living appears building site. What can I say? Alanya is so far very noisy. I haven't found a place where is not chickens, cocks, night clubs, bars, restaurants, noisy drunken and fighting people, building site or heavy traffic's noise. I know here is also that kind of places, in the middle of town house (villa) area or far on the mountains. I just didn't come far enough. On the other side of my apartment there is two building sites also, but they are nearly completed. Now I just need to wait until that new one also is being completed, because after that here is no more old enough to demolish or any empty places to build up anything. As long as the noise is not disco-tecno-rubbish music, or chickens and cocks, I can handle it. There's also hope that they'll make that noise only in a day time.

Alanya, Tosmur - Kestel border, near carting hall, 11.8.2016

Yesterday evening I tried to buy flying tickets, but combination Turkish computer - Finnish woman - Finnish bankcard and Turkish aircraft company's webpage just didn't work successfully together. So I had to call my son, and tell him all information needed, and after that there were not any problems to buy those tickets. I'm happy and lucky, because I can fly again into the other side of this beautiful country. I made a hotel reservation into the city center, and the first day there will be totally free of plans. I'll just walk around where my feelings are taking me, and look and enjoy. Population in that city is more than population in whole Finland, so it's going to be interesting to explore that city. The next day I'll going to meet a friend who is living there, and I know we'll going to have a good times there together. I didn't buy any return ticket... just because I didn't know when I'll return, and what route, by bus, by train or by plane. Maybe I'll take a train to Konya or somewhere else, and after that I'll come home by bus. Trains don't come to Alanya yet, and last minute flights are overpriced, so buses are maybe the best choice in that case. We'll see what happens.

Today I was running up to the mountains couple of kilometers... and were some time totally lost in a network of those roads. Even though I have decreased also my last asthma medicines, while running there in the middle of dusty country roads, dry hays and moldering plants didn't occur any problems, and I'm very happy about that. Health is much more better than in last four years. When I choose the first  new road out there, I thought that maybe there is just a road or two, and I can understand where I am... but I was stupid when thinking like that. Of course there are many roads, because the area is quite a large and some homes are here and others there, and every home/ building needs it's own road. And there I looked around and decided what's going to be the next road, a next direction, and where will that road lead me. Running there out, under a sun and in +32 C degrees is very warm project, but I enjoy it. Tomorrow is again city run day, with a shopping trolley and a lots of office visits. I think there in the ity centre it's going to be more hot and more sweaty.

So has this sunny day again gone here in tropical paradise, and it's time to get a sleep, before tomorrows adventure. Every day is an adventure when you look it close enough and feel it.

Festival time again

Little bit north-east of Alanya there's Demirtas. And when you'll go to the mountains in Demirtas there comes sooner or Tokar Yayla. Sunday 21.8.2016 there's going to start at 10 o'clock Tokar Yaylası Şenliği Festival, and maybe it lasts all the day, like they usually do here.

Tokar Yaylası Şenliği

Here is useful program, where you can see some different places than just a beach and a restaurants. haritalya.com
It tells, that Tokar Mountains are 40 km from Alanya.b There's other same kind of "what and where" -site Seyahat.buneki.org 

If I remember right, that village's population is about 2.000 people. 
This video has been taken (maybe) quite a near of that festival area söğüt yaylası
This video is from festivals in 2014 ALANYA TOKAR YAYLA ŞENLİĞİ  and this 2011 8.TOKAR ŞENLİĞİ 3
Now the festival is going to be bigger, and there's more than what is seen in those videos :)) .
 
In Turkey we got good news again today, when Expat Guide Turkey published one interesting news in English. Maybe I didn't see it in Turkish, because this is a first time when I saw this. Anyway, there is going to be changes in a Residence Permit, and that kind of changes that I was happy. For example
 -"Short-term residence permit will be granted for up to 2 years term each time".
-"The aggregated stay abroad for more than 120 days in the last one year will not be a reason for cancellation of the short-term residence permit."
And I've heard that there will come also very positive changes into working permit, and I'll wait how will it be when they'll  publish it.

Yesterday I surprized even myself when sitting in Queen's Garden, in the middle of bazaar area near harbor. After that a

Rumi poems

bigger surprize was to be with a friend in a James Dean Night Club. We looked first Bistro Bellman, but there were more people in James Dean, so it was the reason to choose that one. In Queen's Garden music was good, enjoyable and dancable, but James Dean... tekno beat, or what ever it was, was not my style. But it was funny to stop by there. Earlier I have learned that I can be out as late as I will, and going home is not a problem because home is near. But now it makes little stress. When I started to feel "party time" and looked what's the time, I nearly run to the bus stop. And actually last meters I had to run as fast that I could, but I reached the buss, last possible buss, what goes quite a near my home (1 km). So living outside of a city centrum means, that I'll need to find out how I can go home easily and safe, when staying out with other women. Somebody says "taxi", but... earlier, when I used taxi for shorter trips, there were "payment variations" quite a much. So now, if I'd take a taxi for this long way to home, I could never know while stepping into a taxi how much it will cost totally when I'll be at home. 100% it depends of who is that taxi driver and how is his moral.

We have had peaceful living, sunny and very warm days and little bit too big waves in the sea for a not-very-strong swimmer. Life smiles and we can smile also. Good night :))

About Driving lisence

Alanya was hot and little cloudy today 15.8.2016

This is going to an interesting project. In Turkey foreigner can use his foreign driving license up to 6 month, then it's invalid. And if you want to get Turkish driving license, you have to convert it before that six months has gone.

Today I finally talked with a police offiser, who knew this process. He asked first what kind of education I have and do I have an original certificate of that education here with me. I have one of those, but not the best one. What would be the best one -that one from university. Why -becase then I don't need to travel to Antalya. Now I have here only my certificates from nursing school and Finnish Government (license to work as a nurse). Because this education has not been in any university in Finland I have to travel to Antalya to MilliEğıtım, so that they'll check the authenticity, and they'll translate them into Turkish. And that will take two months and cost "something". If I'd have here a certificate from university, I'd just need to go to a notary (Noter) and they'll make translation, and that's it. In Turkey you must have an education and a document of that, before you can have a drivers license. Here is many drivers, who don't have a driving license, and now I understand why.

Somewhere in Alanya 15.8.2016

The police officer was friendly and gave advises patiently. The funnies moment was when he looked my Finnish driver's  license, and said: wau, you have also license to motorbike, snowmobile and a van / lorry. But then he said something that upset me. He said, that when they're going to give a Turkish driving license to me, at the same time they'll take my Finnish driver's license away, and will give it to a Finnish consulate, which sends it to Finland, to a police. He asked many times if I'm sure, do I really want to give my Finnish driving license away... What? Is my Finnish driver's license cancelled after that also in Finland. Do I have to use Turkish driver's license in Europe after this changement? They didn't know and I don't know. And if it would be cancelled, and if there's going to be a need to get again same kind of driver's license, including the same rights, it would costs minimum 5.000€ in Finland. I would like to say couple of strong, bad words here, but I don't say. But this is interesting. Now I just asked from Finland how they're going to treat my driver's license there after changement, and after that answer I'll need to think what I'll do. If I'll go here to a driving school, do I anyway loose my Finnish driving license or not. There's need to do some choices. Great, I may choose myself :)) .

I checked Trafi.fi sites, and there is strong text. Turkish driving licence is not valid in Finland, and if I had it I don't have any rights to drive in Finland although I had earlier Finnish ABeC -driver's license. In that case they'll want driver back to driving school their pages says. But I sended them a message, and later we'll know what they're going to answer. Maybe I just need to drive new license here... and keep the earlier card also, if possible.

Life is not boring. Yesterday, when I was on the beach, two Turkish women I know came there also. They wanted we'd sit near each other and talk and spend some good time. Ok. After 15 minutes they have been changed their mind. On that beach there were more than hundred Turkish people and less than five foreigner. I am used to been gazed, hopefully this is correct word. Local people are staring or at least following every time when I am on the beach. One reason is that I look like foreigner, I am whiter than others, and I have big and long scarves along my body. And some stare just because I am woman, some because I am old woman and still use bikinis. Anyway I don't mind (care?), and nowadays I don't even see it. Those women saw it, and it was more than what they could handle.

Interesting thing is, that also in Europe many are now very conservative. What are women's Best Before Days? In Britain survey reveals, that

1. when woman is 34 years or more, she should not take selfies anymore...
2. after 38 years no any tattoos should be seen
3. after 44 years no nightclubs or partying like that
4. after 45 years no rock festivals
5. after 46 years woman should have only short hair (manly hair?)
6. after 47 years no tight jeans 
7. after 47-49 years should not use social media at all

I saw also bikinis in some list, but couldn't find that list now. Yes, I'm on that age that many are thinking I should not use bikinis anymore, but what they can do, I'll use what I want :)) .
Here's the link to Iltalehti.fi, one Finnish news paper, who made an article about that. Results are horrible. There's no limits like those. Only constraints are in our own head. Only I can live my life, and only you can live your life.

So all we little bit older ladies, let's get some fun XD .

Here's my diet cake from Citirim PAtisserie, or was it pastanesi... Today I realised how they do this :) . In a huge plate there's a huge piece of cake, but because of plate's size cake piece looks so small... tiny little piece full of lovely chocolate. *couple of sights*


19.8.2016
I don't change my Finnih drivers license to Turkish, because in that process I'll lose too much. The driving license what I can get here in that process is only A, for ordinary car, and when I'll be back in Finland, it is not valid there and I have to go back to driving school and buy everything again. It's more valuable to go to a driving school here and get a new, ordinary Turkish driving license AND keep also the earlier Finnish driving license. MAny has said, that they hasn't changed or got a local driving license, and still they just drive... ok, it's their problem, I'll do it legally.

Growing

Where would you like to be right now,

here

Helsinki at a day time

or here?

Alanya today +34C, sunny, little wind 14.8.2016

The weather has been marvelous. There's no too much people (except on the City hall beach today) so it's easy to go and spend relaxing time where ever you want. I went to City hall beach (halk plaj) behind the city hall even there were rush hours today, because I didn't want to play with big waves on the steep Kleopatra beach, but still wanted to swim couple of hours. I was there in the deeper water, and there was only 3-4 person, when on the other parts there were hundreds of people. I've never seen that beach so full. Also that beach near The Red tower was completely full of swimmers. Before I came there I walked along with Kleopatra beach, from beach number 18 to beach number 0, and there were much more space, and a bigger waves.

The life in Alanya has been peaceful, little bit quiet and partly hopeless and partly hopeful. Some entrepreneurs, who has been investing a lot within last two years, and whom trusted that these two years would be at least the same than earlier, are now in trouble. Some had to close their businesses, and there is now both smal and big empty retail properties all over the city. Some of the are for sale, and most of them are for rent. My friend told today, that they had to visit in Mardin, in the East-Turkey, and sell their car that they can keep their business. Life is made of ups and downs, and we may choose only our attitude in the middle of this all. That's also great possibility to check own set of values and maybe amend something. In every difficulty there's always hidden possibilities, if we are ready to see them.

Alanya City hall, Bir Alanyamiz var 14.8.2016

Some wise people says also, that a certain possibilities will appear into our life when we are ready to for them, ready to receave them. I don't know what I'll think about that saying, but it just occurred into my mind when talking about hidden possibilities. I have lost some wery interesting possibilities in my life just because I didn't see them, I didn't understand them in that moment, and then they just passed by. Opprtunity was missed. Maybe it was meant to be so, or do you believe in destiny? I don't mean here fatalism as I understand it, but more religious way. What does your religion say? Is your way of life here on the earth predetermined? Do you believe in that, or randomness, arbitrariness or the possibility of your own choose? Or have you ever even thought about that? Or how the path of your life is going to be determined? And does it matter? Some people say "too much thinking". Ok, but if you don't think and choose, who is that who chooses in your life, mother, housemate, boss... Sometimes it's good to slow down, stop for a while, think, verify the position and take a (new) direction. That's one reason why some of us has changed our life so, that we can work around the world, where ever it is possible and feels good. At the same time it's a journey into myself.

They're all different but good together, Alanya, 14.8.2016

I know many people who don't give a shit for that kind of life, but they are just not yet ready to understand. Their time
comes later, if it comes. Those people tries to destroy many other peoples life just because of jealousy, because of weakness and because of their inability to understand things deeply enough. Just forget them and their sayings. They have to cry their cries before they learn more about this life, and grow step by step. All we are human and we have (should have) equal human rights, but everyone don't have equal capability to understand things happening here around us, in our world. On the other hand it is sad, but on the other hand they need it for their growing, to learn to be more understanding persons, more human. Only humanity matters.

"Yesterday I was clever, so I wanted to change the world. Today I'm wise, so I am changing myself. -Rumi"

"Do not worry about what people say behind your back. They are the people who are finding faults in your life instead of fixing their own. -Keanu Reeves"

By the way I found that beach football field today, but didn't watch the game because of sunburn (again). The playground is behind the City Hall, near beach and harbor, near a smaller lighthouse.

Friends from Finland are writing that autumn has come to Finland. Here it's still the best summer, and the hottest time continues at least two weeks. After that it's still two months warm and sunny, maybe three months if +25C is counted to be warm. In December it starts to rain more and it's getting colder, which means +16C at the day time and a little bit less in the night time. But we don't think about it yet. Now it's the prettiest summer, good atmosphere and lovely sea water temperature. It's the best time to swim, daily. If I'd be crazy enough, I'd run to the easier beach (5 km), swim couple of hours and take a buss back home. That's one plan, we'll see how it works.

"We'll think too much and feel too little.
More than machinery, we need humanity;
more than cleverness, we need kindness and gentleness.
-Charlie Chaplin"