Alanya-asioita

Olen niin hyvilläni ja kiitollinen kaikesta siitä työstä mitä sekä Alanyan kaupunki, Antalya että Turkin tasavalta tekevät niin paikallisten, turistien kuin maassa asuvien ulkomaalaistenkin hyväksi. Otetaan tässä yksi uusimmista. Päivän uutisista nousi tänään eräs hyvinkin paljon aiemmin puhuttanut asia, eli Alanyan taksien taksamittarien taksat ja käyttö. No, käyttö on luonnollisestikin pakollista, eli kun nouset taksiin, niin taksikuskin tulee kytkeä taksamittari päälle. Jos kysyt esim. "paljonko maksaa matka täältä Obaan" ja kuljettaja vastaa vaikka 10 €, niin hän tekee vastoin ohjeita ja käytäntöjä, ja mitä todennäköisimmin vedättää hintaa ylöspäin. Hän joko ei käytä tuolloin taksamittaria lainkaan vaan ajaa mittari suljettuna, tai peittää mittarin niin ettei asiakas näe todellista hintaa.Nyt tuo taksikuskien höpötys loppuu, tai ainakin oleellisesti vähenee. 

Koko Antalyan alueella, johon myös Alanya kuuluu, tulee käyttöön samat hinnat ja samat hinnoitteluperusteet. Tämähän tarkoittaa Alanyan osalta hintojen laskua. Jopa sekin taksikuski, joka halusi tutustua minuun avioituakseen uudelleen, vedätti myös minua hinnassa. Hän sanoi Alanya - Gazipasa -taksimatkalle 100 TL kalliimman hinnan, kuin mitä on hinta Gazipasan kentältä Alanyan keskustaan tullessa. Gazipasan taksit ovat suoraselkäisempiä. Ja nyt saavat Alanyankin taksikuskit opetella olemaan vähemmän ahneita. Taksihinnoittelusta tullaan painattamaan pieniä lehtisiä, joita jaetaan turisteille. Hieno päätös! Alanyan taksit ovat turvallisia ja joka tapauksessa tosi paljon halvempia kuin Suomessa. Silloin kun hinnoittelu on oikea, niin taksit ovat niin halpoja, että niitä tulee käytettyä paljon enemmän kuin nyt olen käyttänyt.

Samalla uutisoitiin myös päätöksestä, että pimeisiin myöhäisilta-aikoihin naiset voivat jäädä busseista pois mahdollisimman lähellä kotia, etenkin haja-asutusalueilla. Esim. meidän talon kohdalla kilteimmät bussikuskit ovat jo ajaneet pysäkin ohi ja lähemmäs asuintaloani, kun olen tullut tanssitreeneistä klo 22:40 aikaan. Tuohon aikaan ei välttämättä ole hyvä idea kävellä naisena ja yksin ihan kaikilla katuosuuksilla. Bussikuskeilla on nyt lupa pysähtyä naisten vuoksi myös muualla kuin bussipysäkeillä. Kiitos!

Turkissa ei vielä ole korona-virukseen sairastuneita, Luojan kiitos, ja rajoilla on tiukka kontrolli. Sen sijaan Iranissa on nyt kaksi virallisesti todettua viruksen kantajaa. Kiinan ulkopuolella koronavirkseen kuolleita on HongKongissa (2), Japanissa (1), Filippiineillä (1), Taiwanissa (1) ja Ranskassa (1).

Gazipasassa tuotetaan nyt myös Ceylonin kultamansikkaa, eli ketembilla-hedelmää. KAnnattaa tutustua siihen torilla. Ja kun laitat googlen hakuun ketembilla, niin näet mistä on kyse. 

Alanyan kaupungintalon vierustalla, Atatürk-patsaan vieressä kukkivat jo tulppaanit. Jos olet kaupungissa, niin kannattaa käydä. Alanyassa onn avattu koirapuisto, mutta lukemastani uutisesta on niin kauan, etten enää muista missä se sijaitsee. Kyselepä, kyllä se löytyy.

Mahmutlarin bussien numeroinnista vielä pari sanaa. 
Linja 40: Mahmutlar Atatürk-katu - Kestelin keskusta - uusi sairaala - Cuma pazari
LInja 41: MAhmutlar Atatürk-katu - Ohitustie - Cuma Pazari
LInja 2 B: Mahmutlar BArbaros-katu - Kestelin keskustie - uusi sairaala - Dinek
Linja 2 A: Mahmutlar BArbaros-katu - MAhmutlarin rantatie - Ohitustie - Cuma Pazari

Rentouttavaa viikonloppua!

Tunteella vietiin

Huomenna aamulla ratkeaa kävelenkö jatkossa aiempia kotimäkiä jyrkempään ylämäkeen päivittäin, 😅 vain päästäkseni kotiin. Tosin eri kotiin kuin nyt. Jos on joku asia millä kiinteistönvälittäjä voi minut hurmata, niin se on upean meri-Kale-vuoristo-maiseman ja uuden rakennuksen yhdistelmä. Huomisessa asuntonäytössä nämä asiat kohtaavat, ja vuokrakin on antamissani rajoissa. Huomenna on tuon jälkeen näyttö myös ydinkeskustassa sijaitsevasta asunnosta, mutta sillä ei ole mitään mahdollisuuksia tuohon vuoren rinteessä olevaan asuntoon verrattuna. Ei yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi se ei olekaan kaukana maakunnassa, ei peräkylillä eikä kaupungin ulkolaidalla, mutta on tässä vielä pari muttaa. Se pitää ensin nähdä, kokea ja tehdä sopimus. Jos ei ikäviä yllätyksiä eli melua, ötököitä, törkyä, ahdistavaa ilmapiiriä tai karmeaa vuokraisäntää tule vastaan, ja jos vuokraisäntä todella vuokraa sen minulle, niin olen jo luonut tunnesiteen tuohon asuntoon. Heti ensimmäinen kuva, se maisemakuva teki tehtävänsä. No, paikka on minulle entuudestaankin merkityksellinen.

Asiasta viidenteentoista... 
AlanyanDimCayin laaksoon on avattu uusi bussivuoro 😍. Sen reitti ja aikataulut on nyt lisätty tuonne Alanya-faktaa -välilehdelle, tällä samalla päivämäärällä. Kannattaa käydä bussimatkalla + kävelykierroksella tuolla kauniissa laaksossa nyt, kun on siihen otolliset ilmat eikä ole ruuhkaa. No, kuvat eivät mitenkään liity Dimjoen laaksoon vaan ovat pääbussiaseman vierestä parin päivän takaa. Tuolta vuorenrinteeltä on aika kivat näköalat merelle, Kalelle, vuorille ja taivaalle 😁.

Alanyassa urheilutarjonta laajeni jälleen, nillä nyt täällä voi pelata Floor Curlingia, eli curlingia erikoisalustalla, ilman jäätä. Asiasta kerrottiin tämän päivän uutisissa, mutta en ehtinyt saada kiinni ajatusta siitä missä sitä voi pelata, mistä voi kysyä lisätietoja. Olettaisin että kysyä voi kaupungin liikuntapuolelta. 

Tässäpä tämän päivän purkaus. Jatketaan huomenna.

Onko yöllä liikkuminen turvallista

Alanyan yötä

Kello on kirjoittamista aloittaessa 00:58. Tulin juuri kotiin, enkä saa hetkeen unta, joten tässä on hyvä väli kirjoittaa muutama sana Alanyan yöstä. Olin ulkona hyvän ystäväni kanssa nauttimassa turkkilaisesta musiikista ja tanssista. Viimeinen bussi lähti puolen yön aikaan keskustasta, ja nousimme siihen Blue Night By Muzzi ravintolan kohdalta. Ystäväni matkusti vain pienen pätkän, minä tulin Kesteliin asti, ja kävelin loppumatkan kotiin.

Keskustassa oli leppoisa tunnelma iltatuulen viilentäessä oloa sopivasti. Kaduilla oli käveleskelemässä suht paljon ihmisiä. Kaduilla saa kävellä kaikessa rauhassa, ja voi ihastella tähtitaivasta tai vain istua bussipysäkillä ja puhua, niin kuin me teimme. Bussi tuli keskustasta niin täyteen kuin sen vaan voi ahtaa, ja Tosmurin Kestelin rajalle mennessä suurin osa oli poistunut bussista. Kestelissä jäin pois sellaisella pysäkillä, josta on suhteessa lyhin matka kotiin.

Bussista jäi samassa kohden pois iso lauma lomalaisia, tosin tiemme erkanivat. He menivät jonnekin, minä jatkoin alikulun kautta ylämäkeen. Alikulussa tai kaduilla ei näkynyt kuin pari kävelijää loppumatkasta. Ihan oikeasti kadut olivat tyhjät. Avoimista ikkunoista kuului villoista, lomahuviloista ja kerrostaloista puhetta, joten jotkut olivat edelleen hereillä ja arkisissa askareissa. Muutamia ihmisiä istui parvekkeilla tupakalla. Edessäni käveli joku miehen hahmoinen ylämäkeen paljon nopeammin kuin minä, joka linkkasin ilman nilkkatukea kivun sallimissa rajoissa (ällöttävä termi). Ei näkynyt ainoatakaan kulkukoiraakaan, sen sijaan erään luksustaloyhtiön etuportilla päivysti kolme kissaa, kuin tietäen että kun tuo ovi aukeaa niin ruokaa on tarjolla.

Vain muutama auto kulkee ohi silloin tällöin. Muutama kaskas sirittää ja alkuyöstä kuului yhden sammakon hymyilyttävän ihana kväkäti qurk. Porttimme vinkuu, ja kertoo että joku muukin yöllinen kulkija saapuu kotiin ennen kukon laulua. Itse asiassa en ole nyt varma, että laulaako ensin imaami vai kukko. Se vähän vaihtelee eri vuodenaikoina. Meillä kuitenkin alkaa tai alkoi jo Kurban Bayramı eli perheitä yhteen kokoava uhrijuhla. Kerron siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Yhden kaupan näyteikkunassa oli raitaa 😍

Jostain hetken mielijohteesta kysyin taas itseni omituiseen tilanteeseen. Menimme suomalaisen ystäväni kanssa ensin Postin taakse Öz Stat-ravintolaan syömään. Siitä jatkoimme lukemattomia kauppoja ja kojuja katsellen sataman Şölen-ravintolaan, sillä siellä on kaupungin paras hinta-laatusuhde, hyvät ruoat ja erityisesti Shuffle. Tuolta päädyimme kävelylenkin ja bussimatkan jälkeen by Muzzi -ravintolaan, ja tanssin pyörteisiin. Ankara'nın Bağları ja moni muu turkkilainen biisi tuli tanssittua, vaikkei perinteisestä tanssitavasta muistunutkaan mieleen kuin muutama askelikko. Hauskaa oli silti.

Illan loppumetreillä kysyin Muzzilta, joka on Konyasta kotoisin, että tietääkö hän onko kukaan menossa lähipäivinä Konyaan, koska haluaisin käydä siellä joko itsekseni tai Marien kanssa. No, hänen veljensä on Kurban Bayramın takia menossa joko sunnuntaina tai maanantaina. Jep, pääsen kyydissä, mutta takaisin tulo onkin sitten kokonaan toinen juttu, sillä Kurban Bayramın takia bussit on täyteen buukattu. Tämä pöhkö saa kyydin Konyaan, ja sen pidemmälle ei mistään ole mitään varmaa tietoa. Eikä itse asiassa ole varmaa sekään, lähteekö Muzzin veli sunnuntaina vai maanantaina, yöllä vai päivällä jne jne.

Mitä todennäköisimmin kuitenkin olen siinä kyydissä, sillä haluan käydä Konyassa, ja kaipaan seikkailua. Voi olla, että Marie ei tykkää kun lähden ilman häntä, mutta Marie saapuu tänne vasta silloin kun itse jo olen Konyan taivaan alla. Ja tuli mieleen myös sellainen hullu ajatus, että entä jos kävisin katsomassa kylää, josta Muzzi on kotoisin. Tai sitten en, en tiedä vielä.

Mutta oli miten oli, tuli mitä tuli, niin itse koen, että Alanyassa on naisenakin turvallista liikkua ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, ihan missä tahansa kaupunkialueella. Vuoristosta ei vielä ole kokemusta, mutta sitä kertyy heti muuton jälkeen. Alanyan yöt ovat omanlaisiaan, kiehtovia ja salaperäisiä, hiljaisiakin. Ihania trooppisia öitä.

"Kaunis päivä tänään"

Alanya, bussin 17 reitiltä tänään, jossakin

Voitko kuvitella minut turkkilaisella temperamentillä varustettuna, heittämässä täyden, avaamattoman, pienen kokispullon katuun bussin vierellä, keskellä kaupunkia? No ei se ihan jokavuotista ole, eikä osu edes joka vuosikymmenelle... tälle päivää osui. Olen melkolailla stressintäyteinen, ja kun en pääse vielä juoksemaan, eikä ne millään mummokävelyllä purkaannu, niin sitten tekee mieli purkaa jollakin konkreettisella mutta harmittomalla muulla tavalla.

Halon hakkuu oli aikoinaan hyvä keino. Nyt ei ole hakattavia halkoja, ja Fiskarsin kirveenkin periytin jo aikoja sitten lasten

Alanya, bussin 17 reitiltä tänään, jossakin

isälle. Kuormaa kuitenkin kertyy niin kauan kuin hyvä ystäväni on tilanteessa jossa hän nyt on. Jos kohtaisin hänen ongelmansa terapeuttina, en kantaisi niitä henkilökohtaisesti. Koska olen hänen ystävänsä nyt ja jatkossakin, ja koska hänen tarvitsee purkaa ongelmansa jonnekin, otan ne vastaan. Mutta itse tarvitsisin nyt juoksua tai muuta raakaa ja raskasta urheilua purkaakseni ne itsestäni ulos. Kun ei ole ollut riittävän raskasta ja purkavaa, niin heitänpä sitten bussikuskien töppäilyn varjolla katuun korkkaamattoman  kokispullon, niin että se posahtaa. Toinen kuorman kerryttäjä on tuo saakelin-melu-paskaa suoltava hotelli, josta nytkin kuuluu kännikaraokevonkunaa. Ja kausi on vasta alkanut...

Jossakin Obassa

Seisoimme Sevket Tokuksella, bussipysäkillä, ja tavoitteena oli päästä numeron 12 bussiin. Näimme että se tulee minun kotiini menevän bussin perässä. No, vaikka huidoimme ensimmäisen jo meitä ohittaessa sille takimmaiselle bussille, pysähtyi se eka kuitenkin siihen pysäkille ja jäi odottamaan meitä... samalla se 12 meni tämän bussin vierelle, aikoen ohittaa. Koska oli jo lenkkarit jalassa lenkkiä varten, niin juoksin pysähtyneen bussin eteen aikoen huitoa sitä ohittavalle 12:lle. Tietysti sen pysähtyneen bussin kuski liikkuu samalla eteenpäin, vaikka taatusti tajusi tilanteemme, ja kiilaa meidän ja 12:n väliin. Sinne meni 12-nen ja seuraava tulee vasta 2 tunnin päästä koska on sunnuntai ja se aika päivästä.

Hevosten lähistöltä, jossakin

Siinä kohden teki mieli sanoa ruma sana juuri sen väärän bussin kuskille, joka oli edelleen siinä mihin se oli busseineen kiilannut, uudelleen liikahtanut, ja odotti etuovi auki että hyppäämme bussiin. Sanomisen vastineeksi läjähti limsapullo katuun. Ei sitten päästy sinne minne oli tarkoitus mennä, sillä en todellakaan odota kahta tuntia bussia keskustan bussipysäkillä, eikä toista vastaavaa bussia mene riittävän lähelle. Mukanani ollut psykoterapeuttiystäväni katsoi hetken tilannetta sen näköisenä että repeää nauruun. Totesi sitten vain, että tuohan näytti ihan turkkilaiselta temperamentiltä; et sitten halunnutkaan juoda sitä kokista...

Jos tätä hotellimelua ei olisi joka päiväisenä riesana, niin olisin ehkä tyytynyt kävelemään keskustan liikennemelun keskellä. Nyt kuitenkin halusin hiljaisuuteen ja vuorenrinteille, rankemmalle lenkille. Samalla näimme että tulee bussi 17. Sen osoitteesta ei ole aavistustakaan, mutta kun se tuli, niin nousimme sen kyytiin. Kysyn kuskilta, että kuinka pitkästi sinun bussireittisi päätepysäkiltä, kaukaisimmalta kohdalta on keskustaan, montako kilometriä: "En tiedä, eikä kiinnosta". Jaahans. Tätä on liikkeellä muillakin.

Ihania heposia Oban tallien vieressä laiduntamassa

Hyppäsimme bussin kyydistä pois eräässä paikassa, jossa se kääntyi tiellä. Ja arvoimme sitten jokaisessa vastaantulevassa tienhaarassa, että mihin päin käännymme. Olimme tosi lähellä Cikcilliä, joten tuosta kävelystä ei ollut stressinpurun kannalta juurikaan hyötyä. Koska kävelyseuranikin vakuutteli jaksavansa kävellä, käännyin Oban kaukaisempien osien suuntaan, ja kävelimme siellä lisälenkkiä sen verran, että kotiin tullessa kävellyn matkan kokonaismäärä oli 11,5 km. Jäin kaipaamaan vastamäkeä, hikeä ja uupumusta. Jospa huomenna.

( Tässä vieressä on pieni ääninäytepätkä nautittavaksenne, jos se nyt suostuu tähän tallentumaan... siis tämän iltaisesta olohuone/makuuhuone/parveke/jokahuone-musiikistamme, a la hotellin sisäpihan karaoke. Kännykän tallentama äänenvoimakkuus on tosi pieni suhteessa todelliseen ääneen, joten suurenna voluumia. )
...ei  onnistunut... Blogger tai Youtube eivät suostuneet ottamaan vastaan .ogg-muodossa tallennettua äänitiedostoa, enkä jaksa etsiä nyt muunto-ohjelmia yms. Nauhoitan seuraavan kerran toisessa muodossa, jos muistan vaihtaa tallennusmuodon.

Bucakoğlu kylä ja bussi 13

En muistanut ottaa kuvaa ennen kuin tässä kohden

Alanyan Oban takamailla, vuoren ylärinteellä löytyy Bucakoğlu köy tai Bucakoluk, miten se nimi nyt onkaan. Sinne kasvihuoneviljelmien perukoille pikkuista hiekkatietä pitkin menee bussi numero 13. Ko. bussi lähtee Cuma pazarin eli perjantaitorin luoteisreunan bussiasemalta, tulee Prince-hotellin takana olevan dolmusaseman kautta ja jatkaa uuden sairaalan vierestä ylös vuoristoon. Bussin reitti on kuskin kertoman mukaan 8 km suuntaansa.

Bussireitin loppuosa on ihan puhtaasti maaseutua ja kyläelämää, tosin sinne näkyi rakennetun myös turistihuviloita. Matkan alkupäässä ystävällinen vanhempi

Edellisestä vähän alempana

mies tarjoili puustaan sekä mulperimarjoja että musmuloita, joista ensimmäiset olivat tosi herkullisia, ja koska käsissä oli vielä kypsiä, tummia mulperimarjoja kieltäännyin kohteliaasti musmuloista ja jatkoin matkaa.

Reitin ensimmäinen haaste olivat kuorma-autot ja muu raskas liikenne. Koko ajan ajoi edestakaisin isoja pakettiautoja, kuorma-autoja, tankkiautoja ja vielä isompia maansiirtokuorma-autoja. Tien reunalla kävellessä sai pitää varansa, ettei sotkeentunut kävelemään autojen eteen, sillä tie oli kapea ja pöly lensi. Niinä hetkinä kun ei ollut liikennettä, oli ihana katsella ja kuvata maisemia ja kasveja.

Navetta. Monissa taloissa navetta on alakerrassa.

Toinen haaste oli pysyä kartalla ja osata ulos sieltä tielabyrintistä. Minulla on yleensä hyvä
näkömuisti, ja kun katson kartalta etukäteen reitin jota aion kulkea, niin pääpiirteissään hahmotan sen myös ulkona ollessa. Nyt useampaan kertaan jäin risteyksiin kasvustojen ja rakennusten sekaan niin etten nähnyt missä päin on Taurusvuoret ja oma, tuttu vuori, ja missä päin on meri. Niiden avulla olisi ollut helpompi hahmottaa suunta. Jouduin kysymään aika usein, ja lösinkin jo aika lähelle haluamaani tietä.

En tietenkään muistanut ennalta uuden

Naapurivuoria ja naapurikyliä

ohitustien tietyömaata ja siltatietyömaata, ne kun sulkevat aika monia entisiä reittejä. Siitä ilosta sain kävellä n. 4 km ylimääräisen lenkin, sellaisen, jota en ollut suunnitellut. Piti kävellä Cikcilliin päin, löytää ohitustien liittymä, vaihtaa toiselle puolen tietä ja palata kohti uuden ohitustien siltatyömaata. Olin suunnitellut käveleväni 8-10 km, voinnin mukaan, mutta lopputuloksena olikin 12 km. Olisin voinut nousta bussiin monissa eri kohdin, mutta halusin kokeilla miten kroppa reagoi alkuvuoden liikkumattomuuden jälkeen vähän pidempään, mutta kevyeen kävelylenkkiin. Ei tullut väsymystä kummempaa, eli hyvin. Jalan iso arpialuekaan ei turvonnut eikä sinertynyt, kuumeni vaan paljon enemmän kuin muu jalka.

Ainakin Tosmuria näkyy tuolla kaukana, kaukana

Fillarin suhteen on vähän samanlainen tilanne kuin moottoripyörien suhteen. Ajoin 18 v. heti ajokortin saantipäivänä moottoripyöräkolarin, enkä ole sen jälkeen itse ajanut kertaakaan. 3 kertaa olen ollut toisen ihmisen moottoripyörän kyydissä, enkä nouse enää. Ja muutaman kerran olen itse ajanut Suomessa skootterilla ja ollut täällä skootterin kyydissä, mutta ei kumpaakaan enää, kiitos. Sen sijaan tuo fillari pitää kesyttää uudestaan. Eniten vaan jarruttaa se, etten ole löytänyt sitä säärisuojaa, mitä lääkäri suositteli. En itse asiassa ole löytänyt minkäänlaista säärisuojaa täältä. Tiedän että samanlaisia haavereita saattaa tulla mahdollisesti lisää,

kun nuo polkimet ovat ihan vinksallaan ja toimivat huonosti, ja siksikin se suoja olisi kullanarvoinen. Vaan jonakin kauniina lähipäivänä aloitan ajelun taas.

Alanyan bussireitit ja aikataulut, ja MoovitApp

Erään bussin päätepysäkin vierellä

Ympäristöön tutustuminen on Alanyassa helppoa. Tänään oli vuorossa Demirtas. Aamulla lähtiessäni en sitä tiennyt, mutta kaikkien kohtalon oikkujen jälkeen istuin tänään iltapäivällä bussipysäkillä Yeşilözissä ystäväni kanssa piknikillä. Miten sinne asti joutuu tai pääsee helpoimmin?

Perjantaibasaarin vieressä olevalta paikallisbussien bussiasemalta, pikkubussien bussiasemalta lähtee pikkubusseja jokaiseen ilmansuuntaan. Itään lähtevien lähtölaiturit ovat idän suunnalla, ja länteen lähtevien lännen suunnalla. Koilliseen lähtevät ovat idän puolella ja luoteeseen lähtevät lännen puolella. Itse asiassa mikään bussi ei (kai) mene suoraan pohjoiseen, vaan ne kiertävät aina koillisen tai luoteen kautta / suuntaan. Siitä syystä haluamaansa suuntaan lähtevie bussien laituri on suht helppo löytää.

...samasta kohdasta toiseen suuntaan.

Tänään tuli pikainen keikka Demirtasiin, ja koska en jäänyt bussista pois siellä, niin se bussi jatkoi vielä pidemmälle eli Alanya-Gazipasa -tien varrella olevien kaasutankkien luokse saakka, Yeşilöziin. Siellä kaupan ja kahvilan edessä on 20 minuutin tauko, ja sen jälkeen bussi palaa samoja jälkiä takaisin päin. Bussi tekee aamusta iltaan tuon saman reissun 20 minuutin välein. Matka Alanyasta Yeşilöziin maksaa 4,50 TL / henkilö, eli euron verran. Ja siitähän ei ole enää pitkästi lentokentällekään. Arviolta noin 10 km, mutta arvioni voi heittää.

Bussien reitit (ennen uuden ohitustien valmistumista) näkyvät osoitteessa http://www.alanya.com.tr/tr/nasil-gidilirMutta käsittääkseni ohitustietyöt ja uusen sairaalan avautuminen yms asiat hieman ovat muuttaneet bussireittejä, ja tietyöt tulevat muuttamaan niitä jatkossakin. Tällä hetkellä eletään sellaista välivaihetta, että bussit kulkee taatusti, jotakin reittiä. Ei ne noista kartoista paljoa poikkea. Ja aina voi kysyä ja ottaa selvää. Vanhan Devlet Hastanesin Kipan puoleisella puolella on Alanya Halk Otobüsin toimisto, ja sieltä kyllä neuvotaan (ainakin turkiksi).

Lisätty 10.4.2018 MoovitAppi kertoo kaikki aikataulut ja kunnon reaaliajassa :))

BUssien aikataulut löytyvät ainakin osoitteesta http://alanyalovers.com/tr/alanya-ozel-halk-otobusu-saatleri/1 , mutta niihin ei ole päivitetty kaikki viimeisimpiä muutoksia. Esim minun eniten käyttämäni bussi kulkee eri aikataulussa kuin mitä tuo taulukko tuolla esittää, mutta kulkee kuitenkin. Tuon taulukon etu on siinä, että se antaa suuntia ja siitä näkee ainakin sen milloin bussit eivät kulje. Nuo ensimmäiset ja viimeiset bussit pitävät suunnilleen paikkansa, ehkä. Ihan satavarmaksi niihinkään ei kannata luottaa. Suuntaa antavia.

Ja takaisin Alanyan keskustassa.

Kaupungin busseilla on myös oma Facebook-sivu, Sielläkin aikataulut ovat ajoittain hyvinkin ajantasalla, tällä hetkellä ei. Ilmeisesti oman osansa tekee tuo iso tietyö ja siitä seuraavat monet, monet muutokset, sekä uusien linjojen ja yhä useamman bussin ilmestyminen liikenteeseen. Ja nyt tulee myös aiempaa isompia ja pidempiä kaupunkibusseja katukuvaan. Tuonne Demirtasiin siis menee siniset pikkudolmukset, ja niissä lukee Demirtas, joissakin myös Yeşilöz. Vihreät pikkudolmukset menevät Mahmutlariin. Länteen päin menee myös sinisiä ja ehkä vihreitäkin, mutta niistä ei ole vielä muistikuvaa että minkävärinen ja minne.

Aina ei aamulla tiedä mistä itsensä illalla löytää.Tämä päivä oli juuri sellainen, yllätystentäyteinen ja omanlaisenaan ihan ok päivä, güzel bir gün.

On taas positiivisuus kaukana

Alanyan suurin mahallesi (alue) Mahmutlar pääsee uusien bussien makuun vuoden 2018 alussa, kun uudet, isot ja modernit kaupunkibussit saapuvat ja otetaan käyttöön. Tähän asti Mahmutlariin on ajettu pienillä erittäin korkealattiaisilla dolmuksilla, jotka ovat omalla tavallaan sympaattisia ja tunnelmallisiakin. Uudet kaupunkibussit ovat käyttäjäystävällisempiä matalalattiabusseja, joissa on myös ilmastointi ja entiseen verrattuna kaksinkertainen kuljetuskapasiteetti. Joten niin vaan dolmukset häviävät vähä vähältä katukuvasta, tosin mukavahan noilla uusilla busseilla on matkustaa.

Viime kuukausina on tullut puhuttua suht paljon siitä DimCayijoen padon takaisesta järvialueesta ja sitä kiertävistä teistä. Tänään osui silmiini uutinen, jossa kerrottiin että valkoinen minibussi oli lipsahtanut ajovirheen takia tieltä, ja pudonnut 85 m alaspäin. SIlminnäkijät olivat soittaneet pelastuslaitokselle, ja romuttunut auto sekä autossa ollut vanhempi pariskunta oli pelastettu. Yllättävää oli se, että autossa olleet henkilöt selvisivät ilman veren vuodatusta noinkin rajusta pudotuksesta. Onneksi selvisivät. Tuo tieltä suistuminen ja pudotus tapahtui juuri tuolla järveä kiertävällä tiellä, lähellä uutta Ak siltaa. Tässä linkki artikkeliin.

Joku tietsikkanörtti, tai siis ihan nimeltä tiedetty tyyppi, tekee rahaa toisten blogeilla. Hän valitsee kohteeksi mainoksettomia blogeja, kuten tämänkin. Hänen tienauskonstinsa ovat pop up ikkunat, joista hän kerää tuottoja erityisesti USAn, Kanadan ja UKn liikenteen osalta. Taas nämä takaperin toimivat linkit johtivat hänenkin jäljilleen. En tuntenut ennalta nimeltä hänen sivustoaan, joka ohjasi liikennettä minun sivuilleni, joten tarkistin mistä on kyse. Enkä ollut ainoa tarkistelija, sillä hänen blogitekstinsä kommenttikentässä oli useampia "rahastaisitpa vain omilla sivuillasi"-tyylisiä kommentteja. Jos Suomen ja TUrkin alueelta blogiin tuleville ilmaantuu jotain ponnahdusikkunoita blogini päälle, niin otapa kuvakaappaus ja lähetä joko minulle tai poliisille, kiitos. Ne eivät ole laillista toimintaa.

Suomessa olen taas kivulias, ihan järjettömän väsynyt ja kärttyinenkin. Kaiken lisäksi intuitioni eteen tulevista vaikeuksista osui taas oikeaan, ja on ollut yhtä sun toista, eikä loppua vielä näy... Ihanjumalattomanpitkäkirosanalitania. Joskus se vaan helpottaa ja on tarpeen. Enkä jaksa juuri nyt olla vähääkään positiivisesti asioihin asennoituva.

BUssimaksuista

Alanyan kaupunkibussien hinnasto julkaistiin, ja otin siitä kuvakopion, joka on tässä vieressä. Vasemmanpuoleinen hinta on aikuisen normaalihinta, ja oikeanpuoleinen on opiskelijakortin haltijan opiskelijahinta. Alanya GAzipasa väli näillä normaaleilla kaupungin busseilla on siis 8,50 TL, ja taksi GAzipasan bussiasemalta lentoasemalle ei maksa paljoa, ei edes 20 TL. SIlti jotkut edelleen maksavat mieluusti tuostakin matkasta 45 € - 60 €. Ok, se on heidän päätöksensä. Alanya´- Antalya väli maksaa kaupunkibusseilla 23 TL. Nämä ovat nyt ne uudet ja korotetut hinnat :)). JOten ei ole ainakaan rahasta kiinni, jos haluaa matkata maassa maan tavalla, tavallisilla bussilinjoilla. LInkki lehtiartikkeliin.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla aikaisin herätyskellon soittoon. Suuntasin tänään mm kirjastoon, josta mukaani tuli mm. Pentti Haanpään novellikokoelma, sekä vuodelta 1985 oleva, TUrun Yliopiston kielitieteenlaitoksen julkaisu Turkin kieli 1. Oli sekä opettavaista että karua heti ensisilmäyksellä, joten siksi siihen tartuin. Positiivista on, että siellä on ihan oikeaa historiaakin mukana. Kiitos vaan historianopettaja Hannu Kokkoselle, tykkään edelleen historiasta ja kyllä kielenkin historia on mielenkiintoista. Vaan onpa noista ajoista kielen oppikirjat muuttuneet, ainakin lukiota myöten. Yliopiston kielen oppikirjoista ei ole mitään havaintoa tältä vuosituhannelta. :)) .

Tapasin omalääkärini tänään, ja kuulin omistavani tenniskyynärpään, ja että sen venäläisen reumalääkäriopiskelijan lausunnon mukaan ei ole mitään niveltulehdusta. Ok, siis ei ole. Kiva. No, sain kuitenkin kaksi kokeneen reumalääkärin nimeä, ja yritän nyt päästä jomman kumman vstaanotolle, jotta saadaan joku oikeasti asiantunteva vastaus. KIpuja voi olla, mutta onko nivelissä tulehdus vai ei, se ratkaisee kuinka niitä kipuja hoidetaan. Ja tässä tapauksess hoidot ovat "lähes päinvastaiset". JOten kokeneen konkarin arvio on saatava ennen kuin mitään lääkityspäätöksiä tehdään. Tämä epävarmuus näiden kipujen ja tilan hoidon suhteen käy hermoille. Alkaa pelottaa, että nämä jäävät päälle. Se TUrkkilaisen lääkärin dg on sellainen, johon ei Suomessa ole hoitoa. Turkissa siihen on hoito, ja Yhdysvalloissa ja monissa euroopan maissa. Myös Ruotsissa on. Ihan vakavasti harkitsen sitä Tukholman keikkaa, mitä harkitsin jo aiemmin ihan vain intuition perusteella. En vielä tiedä mitä teen. Aika näyttää. Ainoa varma asia on se, että en anna periksi.

Huomenna on tiedossa jotain hyvin mielenkiintista ja kivaa. Ja sen lisäksi sienien keruuta metsästä, jos nyt edes muistan mitä kerään. EIkö kuulostakin lupaavalta... katsotaan mitä sieltä löytyy. Ja kypsiä pihlajanmarjoja tarvitaan mehustukseen. Mustikatkin olisivat ilo. Eipä ainakaan tekeminen lopu (kun mietin mistä saan valmiiksi kerätyt mustikat ;)  ). Lisäksi huomenna käydään työneuvotteluja tärkeässä paikassa. Hiukan jopa jännittää millainen lopputulos tulee olemaan.

Näin mietelauseen, jossa kehotettiin haaveilemaan pienesti, varomaan, ettei haaveista kasva isoja. Niin perin luterilaista. Haaveile vaan isosti. ELämä kyllä koulii haaveista sopivan kokoisia. Pieniin haaveisiin voi tyytyä jokainen, joka hakee pysähtyneisyyttä, joka ei halua kasvaa täyteen mittaansa, siihen, mikä on tarkoitettu. IIman isoja haaveita et voi koskaan tietää mihin olisit pystynyt, mihin sinut on tehty ja tarkoitettu. Haaverikkaita päiviä, ja öitä. 

Yli vuosi muuton jälkeen

Alanyan kansallinen rantafutisturnaus alanya.bel.tr

Alanyassa ei ihmeempiä. Arki kulkee muuten ihan entisellään, mutta nyt ei kirjoituta, stressaa. Kirjoitusprojektit eivät nyt etene ennen kuin on taas sopivan levollinen olotila. Tänään yritin hukuttaa huoliani mereen, ja toimi se osittain. Paljon kevyempänä tulin pois vaikka en kovin kauaa tarennutkaan uida. Valitsin sellaisen rannan, jossa on joki lähellä, ja kun virtausten suunta oli sopiva, niin rantaan asti tuli ihan hillittömän kylmää vettä lähes koko ajan. Sellaista pakastelämpöistä, niin kuin nyt DimCayissa on. Juu, kyllä monet suomalaiset ja paikallisetkin DimCayin vuorilta tulevassa vedessä ui, minä en tarkene. Huomenna sitten taas joku muu ranta, jos nyt rannalle enää ehdin.


Sain kutsun Adanaan erään perheen vieraaksi, ja olin siitä

sekä yllättynyt että mielissäni. Autoin kerran erästä pulassa ollutta nuorta, ja hän oli kertonut asiasta kotonaan Adanassa. Nyt hänen vanhempansa odottavat sinne vierailulle. Tosin tässä kohden en ole Adanaan menossa, vaan länteen päin, taas ihan uusille teille ja ehkä jopa uuteen maahankin asti. Katsotaan nyt miten asiat huomenna järjestyvät. Ja jos eivät järjesty, niin silloin ei ole tarkoituskaan mennä siihen suuntaan. Laukkujenkin pakkaus kestää vähimmillään vain 20 minuuttia, joten aika äkkiä tästä pääsee lähdölle, jos ihan äkkilähtö houkuttaa. Tosin nyt ei ihan niin nopea lähtö kutsu mihinkään päin. Tänään oli toisenainen äkkilähtö lähellä, kun näin että kotona olohuoneessa pyörii joku isompi hyönteinen. Ampiainen, iso ampiainen! Ampiaisallergikkona pari kertaa mietin että mihin päin singahdan, kunnes tyynen rauhallisesti avasin sille ikkunan hyttysverkon, ja parin yrityksen jälkeen se osui lentämään siitä ulos. No, se olikin päivän jännittävin hetki, että näin meillä, tapahtumatonta elämää.

Alanyassa nousi bussimatkojen hinta 2,50 TL:sta 3,00 TL:aan. Paljon se ei ole vieläkään, ajatellen kuinka kattavaa ja toimivaa liikenne on, ja kuinka isolla alueella ajetaan. Ihan mielellään tuon hinnan heille maksaa silloin kun bussia käyttää. Ja nyt lähipäivinä saattaa tulla bussin tarvetta, sillä illalla ilmaantui yllättävän paljon pilviä taivaalle, ja lehdet uutisoivat rankkasadevaroituksen ukkoskuuroihin liittyen. Lauantaihin asti on siis jonkinmoinen ukkoskuurojen mahdollisuus. Usein ne kuitenkin menevät tästä ohi, satamatta. Tosin tähän helteeseen ja kuivuuteen pari kunnon ukkospäivää tekisi hyvää niin luonnolle kuin ihmisillekin. Vaan taitaa kaikki ne kosteimmat sateet olla nyt siellä Suomen puolella...

Luin sanomalehdestä puoli kuuden aikaan, että Alanyan keskustassa on hajonnut joku oleellinen vesiputki, ja korjaustöiden vuoksi alkaa kaikkien kaupunginosien 24 h vesikatko kello 19.00 . Kerrankin huomasin ennakolta, ajattelin, ja singahdin parvekkeelle ruusujen luo katsomaan vesitilannetta. Tyhjiä 20 litran vesipulloja oli  siellä 7 kpl. Kiireellä täytin ne, ja ehdin käydä vielä suihkussakin ennen seitsemää. Kiva, nyt on vettä wc-asiointeihin ja vaikka pesuihinkin. Ok, jatkoin lehden lukemista... niin, se vesikatko on vain ydinkeskustan alueella, eikä onneksi ulotu tänne meille asti. No, onpahan ruusuille kasteluvettä valmiina koko elokuuksi, ja itse voin suihkuraikkaana käydä iltauinnilla vähän suolaisemmassa vedessä. Vaan eipä tuokaan niin vakavaa ole, elämää vain.

Tuo viereisen kuvan mukainen keramiikka-alusta löytyi keittiön lieden yläpuolisesta kaapista. Se on ainoa kaappi, jota en muuttohässäkässä pessyt kun en kyseistä kaappia tarvinnut. Nyt kun lopultakin pesin, niin siellä oli opettajaherralta jäänyt perinteisesti kuvioitu keraaminen pannunalunen. Hiukan koomista, että löytyy yli vuoden tässä asumisen jälkeen. Ja oli taatusti ainoa kaappi, jota en ole aktiivisesti käyttänyt.

Pullakahvien paikka

Hamamiin kaipaan juuri nyt, tai saunakin käy...

Tuttavat jakavat Alanyasta aivan ihanan lämpöisen näköisiä, aurinkoisia rantakuvia... tuli vaan mieleen, kun töistä aurinkoisessa säässä asunnolle palatessa palelin bussia odotellessa +4C lämmön ja jäisen, kovan tuulen voimasta. Ihan vaan vähän kävi mielessä toisenlainen sää, sellainen Alanyan tropiikki. No, huomisaamuna on taas herätys kukonlaulun aikaan, ja mitä todennäköisimmin pakkasessa, niin kuin tänäkin aamuna. Työautossa on vielä nastarenkaat alla, vaikka joutaisi ne kai jo pois. Lunta on enää asiakkaitten pihoilla siellä täällä. Tiet ovat sulat, kuivat ja älyttömän pölyiset. Kadunvarren isoihin puihin, joita en ilman lehtiä tunnistanut, on jo ilmaanunut isoja, kauniita silmuja, ikään kuin toivona keväästä ja lämpenemisestä. Teki mieleni tähtäillä kameralla, mutta jäi vaan tekemättä, kun kaikki muut kävelevät kiireesti, puhumatta ja vakavan näköisinä kohti bussipysäkkiä. Yritin sitten minäkin käyttäytyä vakavan suomalaisen tavoin, ja unohtaa tyhjänpäiväiset hupsuttelut ja luonnon ihastelut... ai minä vai? En todellakaan.

Tänään töissä teki mieleni kiljua riemusta :)) . Suoritin lääkelaskut ja teorian, suonensisäisen lääkkeenannon teorian ja laskut sekä verensiirtojen tentin sekä hyväksytysti että suht nopeasti. Kipupumpputentti olisi vielä ollut mahdollista suorittaa, mutta sitä varten tarvinnee kerrata keskuslaskimokatetriasiaa, luulisin. Vaikkei lukemattomuudella kannata kehuskella, niin silti nuo tentit menivät hyvin läpi lukematta, vanhasta muistista. Kun jotakin opettelee aikanaan, kannattaa opetella se kunnolla, niin sen muistaa ja osaa myös vuosienkin päästä. Joten toimii niin ajatelukyky kuin muistikin ;) . Osa on jo kysellytkin mitä teen nyt. Olen ollut hoitotyössä, ja jatkan sitä keikkailuluontoisena samanaikaisesti, kun teen erästä myyntityötä ja firman avaamistoimia. Elämästä nauttimiselle täällä sen sijaan ei ole aikaa... tyypillistä suomalaista arkea siis.

Kissanhäntäpuu kukkii taas eri puolilla kaupunkia.

Nyt on omat kirjoittamiset niin minimissään kuin ne vain voivat olla. Työpäivinä koko päivä (12h) menee matkoihin ja työssä oloon. Asunnolle tulon jälkeen elimistö vaatii 1-2 h rauhoittuakseen, ja aamulla menee tunti pari heräämiseen, suihkuun ja aamupalaan. Kun nukun 8 h / yö, niin pikaisesti yhteen laskettuna päivän tunnit onkin sitten käytetty. Suomalaisen perusarkielämää, sitä harmaata puurtamista, jonka seurauksena hymy hyytyy. Ihan vakavasti puhuen, ei tuossa paljoa luovuus kuki eikä ajatus lennä. Kun haluan tehdä seuraavatkin kirjoitusprojektit valmiiksi, niin ei ne ainakaan oman työn ohessa valmistu. Kirjoittamisen on parempi olla taas aikanaan hetken aikaa se päätyö, ja sillä hetkellä ainoa työ. Sekin aika koittaa taas, viimeistään elokuussa. Siihen asti motivoin itseni näihin pyörityksiin.

Alanyassa keskiviikkona kello 9-12 Kulttuurikeskuksessa on koulutus Tuloksiin johtavista opetusmenetelmistä (Başarı Yöntemleri Eğitimi). Mahmutlariin Mevlana caddesin suuntaan valmistui juuri 2 km sinisellä merkattua pyörätietä. Mahmutlarin kadut ovat muutenkin saaneet uutta ilmettä, samoin kuin Kestelin kadut. Kaupungin bussien päivitetyt bussivuorot näkyvät mm täältä Kaupungin bussien facebook-sivustolta Siellä on yleensä kaikkien bussien aikataulut ja niiden voimassaoloaika.

Juhannuskuvia

Auringonkukka, ayçiçeği, Kestel 25.6.2016

Kun ensin olin istunut tietokoneen ääressä kuutisen tuntia aktiivisesti työskennellen, niin alkoi tehdä mieli ulos ja lenkille. Eräänä aktiivisena projektina on tietyn Nikonin kompaktikameran löytäminen. Asia olisi muuten ihan helppo ja ok, mutta Alanya on niin pieni, että kyseisen, ja muunkinlaisten kompaktikameroiden, löytäminen on osoittautunut työlääksi ja tuskalliseksi. Useimmissa liikkeissä myyjä ei edes tiedä sanaa kompaktikamera tai digikamera, vaan tarjoaa tietokoneeseen kytkettäväksi tarkoitettua nettikameraa.

Joku pikkukatu Kestelissä, kuvauslenkillä 25.6.

Lähes joka paikassa kysyttiin ja ihmeteltiin, että miksi ihmeessä edes tarvitsen kameraa, kun kaikilla on kännykässä kamera. Kysyin montako megapikseliä kännykkäsi kamera on -en tiedä, jotain 5-8. Juuri siksi ja muutamasta muustakin syystä etsin kameraa, josta löytyy vähintään 20 megapikselin kenno. No, tänään en sitä löytänyt, en edes sellaisista liikkeistä (TeknoSA, Nikon), jotka mainostivat kyseisen kameramerkin olevan heillä valikoimissa. Kaiken huippu oli Alanuymin TeknoSA, jossa ei ollut kameroita lainkaan, heidän päinvastaisesta nettimainoksestaan huolimatta. No, aina ei voi olla täydellinen. Nikonin Alanyumin liikkeessä olisi ollut yksi lähes saman tasoinen kamera, jota olisin voinut harkita, mutta nuori miesmyyjä katsoi minu arvioivasti päästä varpaisiin, ja käänsi selkänsä tiskin takana. Ei ollut heillä rahan puutetta eikä myynnin tarvista.

Olisikin pieni ihme, jos horisontti olisi suorassa 25.6. Kestel

Nikonin etsinnän siis luovutin Alanyan osalta, ja päätin katsoa sitä Izmiristä parin viikon päästä. Suomessa tapaamani tuttu turkkilaisnainen lähetti hääjuhlakutsun, ja innoissani vastasin myöntävästi, ja ostin bussiliput Izmiriin. Lentojakin harkitsin, mutta itse asiassa haluan nähdä maisemia ja ihmisiä ja matkustaa tällä kertaa maanteitse. Lentolipun harkitsin ostavani paluumatkalle, mutta en vielä tiedä minä päivänä palaan, ja lähtöpäivänä ei kannata ostaa, sillä viime hetken lippujen hinnat ovat yleensä ei-houkuttelevia, vaikka lentopisteillä sen saisinkin, eikä rahaa tarvitsisi käyttää. 

Upeatuoksuinen kukka 25.6. Kestel

Koska en pitkään aikaan ole käynyt kameran kanssa missään ulkona, niin nyt taputin tuota vanhaa kaveria pari kertaa, ja pyysin käyttäytymään nätisti. Niinhän se tällä kertaa toimi. Linssin naarmuja ei saa pyyhittyä pois, mutta tällä kertaa zoomaus toimi eikä kamera pimentynyt kesken kaiken, joten meillä oli siis ihan hyvä kävelylenkki. Hyppäsin bussi 1:een, jäin pois DimCayin jokisuulla, ja kävelin siitä Utopia Worldiin vievän tien suuntaan. Kaikki tässä olevat kuvat ovat tuolta väliltä. Tuo valkoinen kukka herätti huomioni tuoksullaan. Voimakas, miellyttävä tuoksu tuntui isohkon risteyksen keskeltä, liikenteenjakajasta jalkakäytävälle asti... joten marssin siis keskelle risteystä puskan luo, ja otin pikaisen otoksen. Pikaiseksi se jäi, koskapa autoilijat eivät ihan fanittaneet seisoskeluani kyseisellä ajokaistalla. Mikä kumma niitä nyt vaivaa XD. Joka tapauksessa minun pitäisi tietää tuon kukan nimi, sanoo muisti, mutta ei kerro mikä se nimi on.

Taurus-vuoria Kestelistä, DinCayin kohdalta 25.6.2016

 Carrefour -nimisessä kaupassa hävisin tahtojen taistelussa (melkein vapaaehtoisesti) pienelle suklaakarkkipussille, jossa mainostettiin olevan appelsiinisuklaarkeita. Oi Herkku mikä pussi, tai paremminkin sen sisältö. Appelsiininkuoripalan makuista massaa on tuon rakeen ydin, ja päällä on hyvää maitosuklaata. Kaiken lisäksi ne kestivät tätä kuumuutta hyvin, eli eivät sulaneet pussiin, vaikka sillä tekosyyllä söinkin niitä melkoisen paljon. Joten tänään en mennytkään bussilla kotiovelle saakka, vaan kävelin pitemmän kaavan mukaan siinäkin kohden. 

Kestelissä on taas valmistunut valtava määrä kerrostaloja ja huviloita sekä myyntiin että vuokrattavaksi, turisteille ja paikallisille, ja lisää rakenteilla olevia näkyy joka puolelle. Jotkut puhuvat, että asuntokauppa ei käy, mutta tuttavapiirissäni olevat rakennuttajat ja kiinteistönvälittäjät myyvät koko ajan. Ehkä asiakkaita on vähemmän kuin aiemmin, mutta on kuitenkin. Alanyalla on oma viehätyksensä, ja niille, jotka osaavat ajatella propagandauutisten ja turhan pelottelun taakse, Alanya on edelleen entinen, turvallinen ja kutsuva Alanya. Tuon talon ja parin muunkin kohdalla jopa minä, joka rakastan värejä, kauhistelen talon väritystä suhteessa ympäristöön. No, olenhan kauhistellut myös Viitasaaren keskustassa olevaa kelta-mustaa kerrostaloa, joka ei sovi torin reunalle mihinkään vuodenaikaan. Makuja on monia, ja muotivirtauksia tulee ja menee. Kaiken lisäksi tuo talo on pyöreä niin kuin Muumitalo. Ja minä olen arkkitehtoonisessa mielessä vanhanaikainen.

Makean ja suolaisen yhtymäkohta, Kestel 25.6.2016

Paljon oli ihmisiä vielä auringon laskun lähestyessä rannalla uimassa, leikkimässä, vilvoittelemassa ja rentoutumassa. Tuossa kylmässä jokivedessä viilensi nytkin kuvassa näkyvä mies itseään. Tuo vuorilta tuleva DimCayin vesi on tosi kylmää, paitsi niiden mielestä, jotka uivat DimCayillakin. Tuosta paikasta tuli mieleen tämän päiväinen kohtaaminen. Kävin mieheni työpaikalla, mutta osuin sinne herkullisella hetkellä. Vaikka rakastankin oranssia väriä, niin lupaan, etten tämän jälkeen koskaan pukeudu koko-oranssiin. Ihan vaan siksi, että näin yhden version isohkosta, vanhasta naisesta, jolla oli kaikki oranssia. Ja botoksit, meikit, kynnet ja rusketus oli ihan viimeisen päälle tip top. Rintaliivitkin oli jätetty pois, ja raskaat rinnat riippuivat suht alhaalla hennon olkaimettoman topin sisällä. Ja korutkin olivat oranssia, samoin kuin Dolce&Gabbanan nuoriomalliset housutkin.

Tämä superoranssi, kuuma pakkaus loi minuun vahvasti vihamielisen tuijotuksen, kun tervehdimme miesystäväni kanssa. Samoin kävi, kun keskustelimme suht pitkään. Lopulta hätistin miehen käymään tuon naisen luona, kun ajattelin, että hänellä on jotain ruokailuun tms liittyvää asiaa. Kerrankin istuin sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Nainen teki kaikkensa saadakseen miehen mukaansa. Nainen puhui vähän turkkia, mutta niin, ettei mies ymmärtänyt. Ja mies taas ei puhu englantia ollenkaan. Hän kysyi minulta naisen lähdön jälkeen, että "mitä sinä siinä naurat, ja mitä se nainen oikein tahtoi, en nyt kyllä ymmärtänyt yhtään?" . Selitin mitä nainen tahtoi, väänsin ihan rautalangasta, eikä naurulle meinannut tulla loppua. Lisäsin vielä, että huomenna nainen tulee taatusti uudelleen, joten nyt tiedät mitä hän tahtoo, ole valmis.

Kadun varren piikkipallero, Kestel 25.6.16

Vuosien runsaan oranssin käytön jälkeen minä olen lopultakin valmis luopumaan oranssista. No en sentään. Tuo on aivan liian vahvasti sanottu. Sanotaan, että olen valmis vähentämään oranssin käyttöä, ja lisäämään muita värejä :)) .  Vielä kun keksisin, että mitähän ne muut värit sitten ovat, hahaa. No, kaapissa ei onneksi ole täällä nyt kuin yksi oranssi mekko, yksi oranssi huivi ja pari oranssia paitaa. Vähiin ovat käyneet. Ja oransseista käsilaukuistakin kolme on jo loppuun käytetty, eli ovat menossa roskiin. Sen sijaan on tullut hankittua pinkkiä, pinkkiä, turkoosia ja pinkkiä... onko se pinkkikään nyt yhtään sen kummempi väri B) . Valkoiset vaatteet ovat osoittautuneet haasteellisiksi sen vuoksi, että kesällä lämpötilan noustessa yli +35C hikoilen, ja kostuessaan useimmat valkoiset vaatteet alkavat näkyä läpi. Ei ole kovin mieltä ylentävää liikkua kaupungilla, jos alusvaatteet paistavat vaatteiden läpi, vaikka jotkut käyttävät sitä efektiä tietoisestikin. Minulle se ei ole luontaista eikä mieluista omalla kohdallani.

Kale-kukkula ja Alanya Kestelistä katsottuna 25.6.16

Tänään kun kävin  keskustassa, niin vaistonvaraisesti huomasin käveleväni Kleopatrarannalla kohti Damlatasta ja museon viereistä bussipysäkkiä, niin kuin ennen kotiin mennessä. Harkitsin hetken aikaa pikavierailua entisen naapurin luo, mutta menen vasta sitten, kun olen ensin ostanut kissalle uuden kirppulääkkeen, ja käsittelen kissan samalla reissulla. Juttelin eilen Suomessa asuvan ystäväni kanssa, joka on kissojen ystävä hänkin. Hän muistutti minulle siitä, että Suomessakin on paljon luomu-kissoja, sellaisia kotikissoja, joita ei madoteta eikä lääkitä ulkoloistenkaan varalta, joten mikäs ihme se on, jos eivät turkkilaisetkaan niitä lääkitse. Aivan niin, unohdin tuon, mutta vien ne lääkkeet silti.

Merivesi näytti niin lämpimältä, asennoitumiskysymys, että huomisen aamun ohjelmassa on aamu-uinti. Voisin jopa harkita laittavani herätyksen riittävän aikaiseksi, että ehdin aamulenkin ja -uinnin ennen aamupalaa ja kirjoitamiseen keskittymistä. Pääsen tutusumaan minulle uuteen rantaympäristöön, ja aamulla aikaisin voin kaikessa rauhassa jahkailla rannalla niin kauan, että uskallan kastautua kylmään-lämpimään veteen. Se kauden ensimmäinen kerta on vuosi vuodelta näköjään haasteellisempi, ja kauempana kalenterissa. Älä sano, että se johtuu vanhuudesta, höh, en tunne sellaista sanaa, sanavarastoni on valikoiva, joissakin asioissa jopa erittäin valikoiva.