Lämpimiä öitä

Alanyassakin mulperimarjat ovat nyt/pian syöntikypsiä

Tänään illalla kello 20 Alanyan Kulttuuritalolla on sairaanhoitajien viikon kunniaksi  Alanya Eğitim ve Arastırma sairaalan kuoron konsertti.  Konsertista on odotettavissa mukava kulttuurielämys, joten tervemenoa sinne kaikki Alanyassa olevat musiikin jakulttuurin ystävät, ja terveydenhuoltohenkilöstön ystävät myös. Alanyan ja Antalyan suunnalta kuuluu myös turismisesonkia ajatellen hyviä uutisia. Huhtikuun turistimäärät kasvoivat viime vuodesta 48%, ollen 442.964 henkilöä. Kun pohjoismaat ovat vähentäneet vierailujaan ovat vastaavasti muut maat lisänneet. Mm. saksalaistenkin määrässä on hienoista nousua, ja venäläisten määrässä runsasta nousua. Sen lisäksi on  uusia maita, joissa Turkki on noussut houkuttelevaksi kohteeksi, ja niistäkin tulee enenevässä määrin turisteja.

En malta olla vertailematta... Voitko kuvitella tai tiedätkö jo luonnostaan, että toimiiko pikkuinen Pihtiputaan kunta (4.200 asukasta) ja Helsingin kaupunki (620.000 asukasta) samalla tavalla johtaen? Voiko Helsinkiä johtaa kuten PIhtipudasta? Väitän ettei voi. Molemmissa on omat erityispiirteensä, mitkä kyseistä paikkaa johtava johtaja apulaisineen tietää ja tuntee, ja joiden pohjalta toimii. Käsittääkseni Turkissa on yli 80 miljoonaa ihmistä ja hoidossa yli 3miljoonaa pakolaista. Suomessa on vajaat 5,5 miljoonaa asukasta, reilut 750  pakolaista saa turvapaikan ja siitäkin nousee kauhea itku ja haloo, pelko ja paniikki. Silti Suomen kultit ja propagandakoneisto parkuu kaikkea mitä Turkissa tapahtuu, ja vertaa niitä 10v takaiseen Suomen järjestelmään.

Vuosi sitten Alanyassa, 14. kerroksessa rakennustyömaalla

Antaa parkua vaan, se on heidän ongelmansa. Mutta... mutta tyhmä on se, joka uskoo kaiken sen mitä tuo
propagandakoneisto suoltaa ja väittää. Nykyään kenenkään kirjoituksia yhtään missään ei voi uskoa todeksi, ennen kuin on itse nähnyt ja kokenut, koska jokainen kirjoittaa omalta kokemuspohjaltaan, omista tunteistaan ja luuloistaakin käsin. Niin minäkin, niin myös vaihtoehtomediat ja iso osa valtamedioitakin. Riittää että menet POhjanlahden yli, ja saat lukea lehdistä sellaisesta Suomesta, jota Suomessa asuvana ei näe eikä tunnista.  Ihan sama se on joka suuntaan mennessä. Ulkopuolelta asiat nähdään erilaisina kuin sisäpuolelta. Kuitenkin jokaisessa valtiossa, myös Suomessa, erikoisessa ja sulkeutuneessa Euroopan laidan peränurkassa asuu ja toimii erilaisissa elämäntilanteissa niin elämässään onnellisia ihmisiä kuin täysin toivottomiakin. Jokaisessa valtiossa on  ihmisiä laidasta laitaan, ja heillä erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia uskomuksia ja ideologioita. Se vaan on elämän meininki, elämä itse. Sakari Timonen jakoi viimevuotisen kultti-kirjoituksensa, joka näyttää toimivan edelleen.

Elämää Suomessa: iltapäivällä yhden aikaan sammaltava mies, jäntevä kuin pystyyn paskannettu lapamato, puolen litran kaljatölkki oikeassa kädessä ja räkää tai ruoan rippeet vasemmassa kämmenselässä, juoksee innoissaan loikkien tien yli. Hän on juuri tullut keskustasta bussilla asumalähiöön, astunut bussista ulos, ja näkee kolme maahanmuuttajataustaista miestä seisomassa tien toisella puolella, bussia odottamassa. KUn suomalaiset yleensä eivät lähesty vierasta ihmistä lähemmäs kuin 1,5 - 2 m päähän, niin tämä urho tunkee vanhalta viinalta haisevan naamansa 30 cm päähän maahanmuuttajavanhuksen kasvoista. Saman tien alkaa änkkö-tönkkö-suomi-niinku-vittu-englanti-puheensönkkäys ja hirveä paskapuhe. Känniänkkääjä yrittää saada maahanmuuttajia suuttumaan ja provosoitumaan.

Hän on kuitenkin vain heikko ressukka, joka saa muilta suomalaisilta osakseen lähinnä sääliviä katseita. Keskustaan menevä bussimme tulee. Nousen kyytiin, minun jäljessäni nousevat myös nuo maahanmuutajat, ja niinhän bussiin änkeää myös tuo känninen riidanhaastaja kaljatölkkeineen. Kuski sulkee silmänsä, eikä välitä. Tuo haisuli istuu viereiseen penkkiin, ja jatkaa änkkö-tönkkö-muka-keskusteluaan. Hän laittaa sanoja maahanmuuttajien suuhun, ja alkaa inkuttaa, että ette muuten tule tänne tappamaan. Nauhoitin koko paskan, kun arvelin, että se sekopää saattaa ruveta riehumaan ja käy ihmisiin käsiksi. Kaksi kilometriä myöhemmin riidanhaastajakännäri poistuu bussista, ja aikoo palata takaisin sinne mistä juuri tuli. Hän siis nousi bussiin vain siksi, että saa vittuilla, ärsyttää ja provosoida maahanmuuttajia; saa kokeilla, saisiko aikaan tappelun, josta voisi sanoa jotain kulttinsa mukaista. MIksiköhän naiset mieluummin katselevat muiden miesten perään, sellaisten normaalimpien miesten perään... heitä on onneksemme se suuri enemmistö, maasta ja kansallisuudesta riippumatta.

Alanyan yötkin alkavat jo olla lämpimiä :))

Eilen illallalla töistä asunnolle tullessa tummat pilvet tiputtelivat muutamia lumihiutaleita, ja vaatteista läpi tunteva tuuli kruunasi tämän kevätkesäisen kokemuksen. 15 minuutin odottelu bussipysäkillä tuntui puolen tunnin pakastimessa ololta, kun ei sattunut olemaan päällä toppahouuja eikä toppatakin alla villapaitaa. Kylmyys saa kivut pahenemaan entisestään, ja vähempikin riittäisi. Seuraavalla bussinodotuspaikalla puolta tuntia myöhemmin on muutamia vielä enemmän palelevia ihmisiä, jotka kesäisissä vaatteissaan tärisivät kylmästä. Osa yritti hyppiä, osa liikkui muuten selvitäkseen 20 minuutin odotuksesta paleltumatta. Muut seisoivat hiljaisuuden keskellä, 1,5 metrin turvavälein, mutta eräs espanjaa puhuva senjor puhua pulputti puhelimeen ja käveleksi edestakaisin "läheltä" muita ihmisiä, katsellen ihmetellen. Sitten Alanyaan ja parempiin fiiliksiin. Alanyan säässä tapahtuu kunnolla lämpenemistä seuraavan viikon aikana. Aletaan siis päästä yli +30 C lämpötilojen... se on se kohta, jolloin alkaa tuntua kesältä. Jospas tässä ehtisi vielä lämpimään mereen tänäkin kesänä ;). Lentolippuja on tullut katseltua jo, ihan vaan vähän... ja matkalaukkuja.

Siitä tulikin mieleeni, että Turkish Airlines uutisoi ruumaan menevien matkalaukkujen ISOSTA painorajamuutoksesta. KUn ruumaan menevä matkalaukku sai aiemmin painaa max 30 kg, niin nyt suurin sallittu paino on 20 kg. Voin siis suosiolla ostaa pienemmän matkalaukun. Suurin yleisesti myytävä laukkukoko on jo liian suuri kaikille tuntemilleni lentoyhtiöille.

Huipulla

Pari selitystä siihen, mihin eilinen päivä meni. No, elämyksiin se meni, tietysti, mutta millaisiin.

Aamulle suunniteltu alustava tapaaminen esti toisen tapaamisen. No, kyseinen tapaaminen kuitenkin peruuntui minusta riippumattomista syistä. Tällöin hetken mielijohteesta vastasin "kyllä" minulle esitettyyn "onko sinulla nyt hetki aikaa"-kysymykseen, ja löysin puolen tunnin kuluttua itseni Kargicakista, Mahmutlarin takaa, Taurus vuorten kupeesta. Siellä seisoin kypärä päässä tuon rakennuksen juurella kuunneltuani ja katsottuani ensin asianmukaiset selitykset ja kuvat. Vasta tuossa vaiheessa tajusin, että nousemme TUOLLA rakennushissillä jonnekin kerrokseen. Uskalsin kysyä vasta matkalla, että nousemmeko ylös asti, no, sinnepä sinne. Onneksi yllätin itseni enkä pyörtynyt, panikoinut tai muutenkaan tuntenut epämieluisaa oloa olosuhteiden vuoksi.

Itse asiassa nautin korkealle menosta, ja päätin olla miettimättä miten sieltä tullaan alas. Jo lapsena oli sama toimintatapa minulle varsin tuttua. Kiipesin kaksikerroksisen, jyrkkäkattoisen omakotitalomme paloportaita pitkin ylös katolle, ja leikin siellä katonharjalla, joskus katon lappeellakin. Jos halusin alas, aloin huutaa isää, joka sitten panikoi sen verran, että tuli heti ja saatteli minut alas. Joskus taas en olisi edes halunnut tulla alas, kun jo isä raahasi puoliväkisin maankamaralle. Ylöspäin on todella kiva kiivetä, mutta alastulo onkin sitten toinen juttu. Tällä kertaa sekin kävi näppärästi, sillä seurassani ollut mies voi todella huonosti, koska hän säikähti kun minä kiikuin kameran kanssa rakennuksen ulkoreunalla ja välillä turvakaiteenkin yli. Hänen pahoinvointiaan oli sen verran "mukava" seurata, että itse en joutanut edes miettimään koko asiaa. Samalla "läpinäkyvällä" hissillä tulimme alas kuin mitä menimme ylöskin.

Päädyimme kerrokseen 14. Korkeammallekin olisi päässyt, mutta tuo oli jo ihan hyvä XD. Näkymät olivat elämykselliset, samoin mereltä puhaltava tuuli tuossa kauttaaltaan avoimessa rakennelmassa. Tässä kierretään etelän puolen reunaa. Koko rakennuksen ympäri tuli kierrettyä, ja onneksi ei ollut korkokenkiä jalassa (tällä kertaa), ja pellavahousut voi aina laittaa pesukoneeseen. Kummankaan meidän valkoinen paita ei ollut valkoinen kun poistuimme rakennustyömaalta, mutta kaverin kasvoista puuttui väriä. Sinäkö nautit tästä, oli hänen hämmästynyt kysymyksensä. Kyllä, nautin melkein joka hetkestä, jopa siitä hissiä odotellessa koetusta jännityksestä.

Tältä rakennukselta selvittyämme ajoimme taas vaihteeksi minulle rakennusvaiheesta asti tuttuun Aqua Residenceen hakemaan ison pomon kyytiin. Hänen kanssaan suuntasimme lähelle tätä kompleksia, tosin korkeammalle Taurusvuorten rinteelle. Siellä tasaisella maalla koin paljon enemmän kauhun hetkiä, kuin mitä tuolla rakennustyömaalla yläilmoissa. Autolla ajettiin paikkaan, jonne ei ollut edes tietä, vaan pienet tasaiset alueet, jotka tuntuivat järkyttävän kapeilta, kaltevilta ja huterilta. Ajoimme siis vuorten rinteellä luonnollisessa maaperässä, irtokivien yms päällä. Tuli tarkastettua, että turvavyö on kiinni. Sen jälkeen seurasi vielä auton kääntäminen peruuttamalla kapealla tasannealueella... kunnes minä huusin takapenkillä, ja iso pomo virnuili iloisesti etupenkillä. "Yhtä puhdas ilma kuin Suomessa, eikö totta" kuului ison pomon kysymys heti, kun päästiin autosta ulos. No, eihän siihen kieltävästi voinut vastata.

Autosta ulos päästyä kysyin "vahingossa", että onko täällä skorpioneja. Ei, sanoi kuski, ja kyllä, kaikkea löytyy, sanoi iso pomo nauraen. Kun katsoin maata, niin oli täysi työ pitää kurkkuun asti noussut huuto sisällä. Paljaiden nilkkojeni ympärillä hyppi koko ajan lukematon määrä hämähäkkejä. Suomessa hämähäkit onneksi kävelevät tai juoksevat pintaa pitkin. Täällä nämä pomppivat kuin kirput. Hyppyhämähäkkejä oli valtavasti koko 50 m kävelymatkalla, ja se ei tuntunut ollenkaan rentouttavalta, enkä voinut irrottaa katsettani niistä ällötyksistä. Kuinka niitä saattoikaan olla noin älyttömän paljon.

No, eivät syöneet eivätkä ehkä purreetkaan minua tai matkaseuraa ne hämähäkit, ainakaan tällä kertaa ;) , sillä pääsimme rakennuksen rungon luo ja vielä takaisin autollekin. Olen tuon reissun jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että luonto täällä vuorilla on todella kaunis ja hieman pelottava yhtä aikaa. Shkä sitten kun oppii tuntemaan mikä elukka on vaarallinen ja mikä ei, ja miten kannattaa pukeutua ja miten ei, niin noista maisemista ja olosuhteista nauttii vielä enemmän. Nautin niistä kyllä nytkin, vaikka vain peloista puhuin tuossa aiemmin. Iso pomo näki jotain tästä, koskapa jo vitsaili, että tietää missä on minun löhötuolini paikka tässä rakennuksessa. Ei puutu enää kuin 250.000 € niin voisin kokeilla sopiiko löhötuolini siihen kohden, vai tarvitseeko sitä siirtää vielä kerrosta ylemmäs, sillä itse sijoittaisin sen kolmanteen kerrokseen, korkeimmalle mahdolliselle paikalle.

Tuolta reissulta kaupungille tullessa osuimme liikenneruuhkaan, ja myöhästyin seuraavasta sovitusta tapaamisesta 20 min, sillä seurauksella, että olin itse kiukkuinen ja tuo aiempina tunteina hankittu rentoutuneisuus ja hyvä olo oli tipotiessään. Siinä illan edetessä samassa seurueessa mukana ollut ja eniten äänessä ollut suomalainen mies alkoi tuoda esille sellaisia piirteitä, että itseltä kaikkosi loputkin energian rippeet. Minulle ja vaimolleen hän "puhui" jalkakäytävällä hyvin vihaisena, isoilla desibeleillä, kitarisat ulos väpättäen ja nyrkit uhkaavasti heiluen. Ja kaikki tuo vain siksi, että hän koki, ettemme ymmärrä häntä. Ymmärsimme mitä hän sanoi, mutta emme olleet asiasta samaa mieltä. Minä, minä, minä yhdistettynä alkoholiin = tuo ongelmia niin parisuhteeseen kuin muihinkin sosiaalisiin suhteisiin, mutta toki bisnesmaailmassa sillä saa tulosta viivan alle, ainakin muutamiksi vuosiksi ja johonkin rajaan saakka.

"There are two reasons
why we don't trust people.
First - we don't know them.
Second - we know them." 

Teksti Kiss FM Cyprus fb-päivityksestä. En tiedä kenen tuo ajatelma on alunperin, mutta kaikki kunnia hänelle. Tuosta aiheesta lisää huomenna.