Tanssin aika

Alanyan hedelmä- ja vihannestorit notkuvat herkkuja

Kahden maailmaan saattamani muksun ohella minun iso rakkauteni on tanssi. Taas se on todettu ja todennettu. Ennen kuin kerron tästä enempää, niin jatkan ihan vähän sitä lääkäriaihetta, mikä jäi edellisessä tekstissä kesken. Siitä NACstä tulleet sivuvaikutukset olivat torstaihin mennessä jo tarpeeksi isot. Torstai-iltana olin lisäksi tuttavapariskunnan kanssa ulkona syömässä, ja osuimme sellaiseen ravintolaan ja ravintolan sellaiseen nurkkaan että ympärillämme kieppui kolmen vesipiipun tupakansavut sakeana pilvenä. LÄhti ääni ja tuli hengitysvaikeuksia. Mutta seuraavana yönä iskikin vaikea astmakohtaus, joka jatkui vielä perjantaiaamuna siihen aikaan, kun olisi jo pitänyt lähteä lääkärille. Ei ollut voimia siihen, etenkin kun tuossa tilassa sinne lääkäriin ilmestyessäni sieltä oletettavasti tulisi taas jotain ihan muuta tarjolle kuin se alkuperäinen akupunktioajatus. Jäi siis menemättä, ja hyvä niin. 

Eräs kysyi mitä jääkaappini sisältää... 😂

No, aamuyöstä tukehtumistunnelmissa tuli mieleeni sana "titiz", jolla myös jotkut turkkilaiset naiset minua nimittävät, kun kerron etten voi sietää miestä joka tupakoi (koska se on likainen, haisee pahalle, sotkee joka paikan tupakantuhkaan, tumppeihin, tulitikkuihin, räkään). Naapurin rouvankin mielestä mitä sillä on väliä jos mies polttaa tupakkaa sängyssä, tai sisällä, mutta jos ei sitä siedä, niin voihan sen käskeä ulos. Hhmmm. Tuossa on yksi kurja asetelma. Miestä pitää käskeä. Silloin mies on kuin lapsi. Aivoillaan ajattelevan miehen kuuluu keksiä tuollaiset perusasiat itse. Ah, tästä keheytyi Keskustelu. Lopputulemana minun puoleltani oli, ettei ole mahdollista että kanssani seurustelisi mies, joka tupakoi, joka ryyppää, joka on väkivaltainen tai joka virtsaa vessanpöntöllä seisaaltaan. Rouva totesi että ehkä on pieni mahdollisuus että löytyy mies, joka sekin on "titiz", että kyllä niitä sellaisiakin joskus on olemassa, kuulemma.

Titiz = pikkutarkka ja vaativainen

Kesken tanssituntien muistin tuon sanan, sillä tämä minulle uusi tanssinopettajakin on "titiz" tanssitreenien ja tanssimisen suhteen. Ja ryhmää kivasti käsittelevä.

Kurpitsa-yms-keitto, nam

Tänään oli päällä järjetön väsymys unettomasta yöstä, oli hengitysvaikeudet ja omituisesta dieetistä väsähtänyt kroppa. Silti ei tullut kysymykseenkään että olisin jäänyt pois tanssitunneilta, vaikka pääosin osasin jo ennalta sen mitä tänään mentiin. Siispä keholle kunnon ruokamullistus. Ensin tuoreita mansikoita niiden luontaisen diureettivaikutuksen vuoksi, sillä kehoon kertyi n. 2 litraa nestettä sen lääkärin määräämän 5 pv "detox-dieetin" aikana. Mansikoilla poistui hyvin, tosin ei nyt kuitenkaan kahta litraa. Sen jälkeen kaikkia niitä kasviksia joita teki mieli. Ensin pinaatti-tomaatti-munakas, ja parin tunnin päästä kurpitsa-porkkana-tomaatti-sipulikeitto. Teki tosi hyvää, ja myös maistui hyvälle. Nyt kun tuota keltaista "halloween"-kurpitsaa on tarjolla niin kokeilepa kasvissosekeittoon. Sitten taas parin tunnin päästä luumutomaatteja, paljon luumutomaatteja, ja kahvia. 

Niin vaan virkosi vanha kroppa, ja kevein askelin koikkelehdin kohti tanssituntisalia... eh heh... kohti jotakin salia, ja johonkin päin tästäkin risteyksestä, enkä ikinä ennen ole nähnyt tuotakaan rakennusta, ja katuvalot, kääk, missä ne on. Uudelle salille löytäminen oli taas seikailua pienillä, pimeillä kujilla, joilla en ole ollut edes päiväaikaan. Olisi ollut varmempikin, hieman tutumpi tie, mutta 6x pitempi. Siispä päätin oppia tuo lyhyen, periaatteessa vain 5 min kävelyn vaativan. Ehkä jonakin päivänä se 5 min toteutuu. Toistaiseksi menee 5 min jo pelkästään siihen, kun löydän itseni jostakin risteyksestä, ja räplään kännykkää yrittäen paikantaa itseäni kartalle suhteessa määränpäähän. Mutta tänäänkin, ihan yllättäen olin perillä, ja tulin sinne ihan eri suunnasta kuin olin kuvitellut. Siitä heräsi vain yksi kysymys: mistä ihmeestä olin viimeksi kiertänyt kun tulin vastakkaisesta suunnasta?

Alanyan pikkumajakka muutama päivä sitten

Mutta tanssi, se vaan on niin 😍  ja suo sellaista iloa mitä millään muulla ei voi saavuttaa. Oli taas kunnon flow-hetkiä 💖 Jees! Reilun kahden oppitunnin treenin jälkeen oli hyvä olo kropassa ja iloinen mieli. Lisää tätä. Näin monta sellaista ihmistä, jotka olivat sortumispisteessä, koska eivät oppineet heti, eivätkä kahdessa tunnissa sitä kaikkea mitä opetettiin. Muistakaahan olla inhimillisiä itsellenne, sitä yritän opetella muistamaan minäkin. Kukin omaksuu asioita omaan tahtiinsa, ja kulloiseenkin päivätahtiinsa voimavarojensa yms. mukaan. Ei tarvitse suorittaa. Kannattaa löytää tekemisen iloa pienistä hetkistä. Niistä kasvaa isompia kokonaisuuksia ja kasoittain elämyksellisiä muistoja. Milloin olet viimeksi tanssinut?

Riikinkukon kanssa kasvokkain

Alanyan 2. Kirjamessut, antina kassillinen kirjoja

Aamun rauhallisen ja pitkän kaavan mukaisen kropan herättelyn, teelitran ja tuplakahvin jälkeen olin lopulta valmis lähtemään ulos. Kun ei ole pakko kiiruhtaa mihinkään, niin voi antaa kropan päättää tahdista ja määrästä. Kaiken aikatauluttamisen jälkeen tuntuu ruhtinaallisen etuoikeutetulta ja tarpeelliselta ottaa omaa aikaa ja rentoutua.

Alanyan Kulttuurikeskuksella on sunnuntaihin saakka Kirjamessut, jonne on tullut useiden kustantamoiden edustajia, kirjailijoita ja lelu- ja pelimyyjiäkin tuomaan tarjolle mitä moninaisinta valikoimaa. 

Alanyalaistenkin kirjailijoiden teoksia mukana

Olin positiivisesti yllättynyt kustantamoiden määrästä. Olin ennen tuloani jo päättänyt ostaa muutaman kirjan, koska lukeminen tekee hyvää niin yleissivistykselle kuin esim. turkinkielen taidollekin. Lisäksi olin päättänyt antaa oman tukeni kirjailijoille ja kustantajille, mitenkäs muuten kuin kirjoja ostamalla.

Ainakin yksi messuilla olevista kustantamoista on alanyalainen. Heidän pöydästään poimin alanyalaisten kirjailijoiden kirjoja. Sen lisäksi muistin viime vuodelta erään kirjailijan, ja hänenkin kirjansa lähti mukaan. Eräs nainen oli tosi taitava myyjä, ja puhui minut ympäri. Häneltä ostin yhden sijasta 3 kirjaa. Sitten oli sellaisiakin myyjiä, jotka eivät aktiivisesti myyneet, mutta ostin silti koska juuri heidän pöydässään oli sellaisia kirjoja, joista en saanut silmiäni irti. Siis sellaisia joita olin lähtenyt tavoittelemaankin.

Edelleenkin ostin tarinakirjoja, joista osa on lapsille ja nuorille suunnattuja. Näistä osa on kansanperinteenä sukupolvelta toiselle kulkeneita opettavaisia tarinoita, joita on kerrottu jo vuosisatojen ajan, ja osa on uusia. Aika moni kirjoista sisältää tavalla tai toisella Turkkiin liittyvää kulttuuri- tai henkilöhistoriaa. On siellä jokunen novelli, runokirjoja ja romaanikin mukana. Ja näiden lukemisessa menee koko seuraava vuosi, jos tavalliseen tahtiin lukee. Ehkä. Ei sitä tiedä, jos iso innostus iskee. Silloin lukee helposti kirjan päivässä. Toki vieraalla kielellä kirjoitetun kirjan ymmärtävä lukeminen on hitaanpaa, kuin jos lukisi omalla äidinkielellä kirjoitettua kirjaa.

Kulttuuritalolta ulos tullessa en ollut uskoa silmiäni. Edessäni jalkakäytävällä tepasteli jotain sinistä. Riikinkukko! Tarkemmin katsottuna Herra Riikinkukko, sillä kun nostin kameran ja tähtäsin sitä, niin se alkoi kävellä päättäväisesti ja hieman uhmaavan näköisenä suoraan minua kohti. Hetken jo mietin että tuleeko se päälle, pitääkö kamera laskea alas. Kun se oli ihan edessä, laitoin kaiken varalta kameran kiireesti pois, ja kukko käveli muutaman sentin päästä ohitseni suoraan ajotielle. Se oli ilmeisesti tullut ulos Kulttuuritalon päädyssä sijaitsevan museon pihalta, jossa asustelee useampikin riikinkukko rouvineen. Ja todennäköisesti se on tottunut ihmisiin eikä siksi aristele. Tosi kaunis lintu, vaikka "iso pyrstö ei nyt ollutkaan mukana": Olisikohan nuori vielä. 

Ollaanpa kukin tahoillamme kauniita, lukuintoisia ja hyväsydämisiä ihmisiä ainakin päivän tai pari :) .

Uusi näköalaterassi ja lastenjuhlat

Alanyassa vihertää kauniisti, ja on lämmintä.

23.4.2018 Turkissa vietetään lasten ja suvereniteetin (itsemääräämisoikeuden) päivää.  Alanyan kaupunki ja kansalaisopisto järjestävät 23.-29.4.2018 Lasten Festivaalit kulttuuritalolla. Mukana on lapsia seitsemästä maasta, myös Suomesta. Paikalla on myös turkkilaisia lastenkirjailijoita kirjoineen ja myyntipöytineen valmiina signeeraamaan teoksiaan. Tarjolla on myös erilaisia seminaareja, luonnollisesti turkiksi. LInkki tapahtuman facebooksivulle on tässä.

Lapsille ja lapsiperheille suunnattu leijanlennätystapahtuma järjestetään lauantaina 21.4.2018  kello 10:30 alkaen Alanyan kauungintalon takana. Tapahtumassa voi mm. rakentaa leijan, tehdä paperitaitosjuttuja, pelata shakkia, saada kasvomaalauksen, maalata kiviä, rakentaa hiekkalinnoja ja taiteilla askartelumassalla. Kuulostaa kokoperheen lastentapahtumalta, ja erityisesti pienille hauskalta päivältä. Koska useimmat lapset ovat herkästi innostuvia ja kielimuureista välittämättömiä, niin uskoisin että tuonne voivat osallistua myös sellaiset turistiperheiden lapset, jotka eivät puhu turkkia. Lapsi kuin lapsi. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Linkki lehtiuutiseen on tässä. Tuo viereisen kuvan alla oleva linkki liittyy LastenFestivaaliin ja vie Instagramiin.

Alanyan kansainvälinen lastenjuhla 23.-29.4.2018

Sitten näköalapaikan, grillaus- ja vapaa-ajanviettopaikan sekä ulkoilmateatterin yms. keskuksen avajaisiin. Moni lukija tietää että Alanyassa on vuoren rinteillä, Kalea vastapäätä rivi Turkin lippuja, ja tuon lippurivin alla isoin, valaistuin kirjaimin I 💖 Alanya.  Tuon tekstin ja lippurivistön vasemmalla puolella, upealla näköalapaikalla on arvoisensa viihtymiskeskus, jonne mahtuu noin 5.000 henkilöä. Ja alue on kaupunkilaisten vapaasti käytettävissä. Siellä on taatusti ruuhkaa viikonloppuisin, jolloin on tapana lähteä yhdessä perheen kanssa ulos syömään, grillaamaan ja viihtymään.

Tämä 50.000 m2 kokoinen alue on mahtavalla paikalla, ja pitää sisällään vaikka mitä. Grillipaikkojen ja lasten leikkikenttien lisäksi siellä on mm 400 hengen ulkoilmateatteri, ja vielä näyttämö merta ja taivasta vasten. Koska kuvat kertovat enemmän kuin pitkä rivi sanoja, on tässä linkki Alanyan kaupungin sivuille, ja asiasta kertovaan uutiseen. Siellä on paljon kuvia tästä upeasta paikasta. Aluetta esittelevä video on Alanyan kaupungin facebooksivuilla, ja linkki sivuille ja videoon on tässä.

...ryppyinen on nätti, niin kaunis...

Tuon viihtymiskeskuksen avajaisia vietetään 23.4.2018. Sen jälkeen alueelle pääsee katsomaan ja nauttimaan, viihtymään. Odotamme innolla. Jopa tällainen ei-grillauksen-ystävä saattaa innostua grillaamaan tuolla jotain, varsinkin jos saa jonkun muun hoitamaan sen grillauksen 😁. Grillaus ei ole minun juttuni, muuten kuin ei-hiiltyneen tuotoksen syömisen osalta. Mutta tuosta näköalapaikasta voi nauttia myös muutenkin.

Nuo kuvat ovat aamulenkiltä. Aurinko paistoi, lämpöä oli riittävästi, lihakset hiukan tukossa edellisistä lenkeistä, mutta niin vain menin taas uusille reiteille. Ja saatoinpa eksyäkin. Vaikka varsinaisesti en eksynyt, jouduin silti arpomaan mikä tie minnekin vie. Olin kyläteillä ilman kännykän navigaattoria. Nykyään on muutenkin tullut tavaksi jättää kännykkä pois kun lähden lenkille tai esim. kauppaan. Se on liian iso mukaan otettavaksi, ja joskus on rentouttavaa olla tavoittamattomissa ja puhelimen ulottumattomissa. Ehkä alan opetella olemaan enemmän irti sekä somesta että puhelimesta.

Oulusta ja pitkin Suomea on tulossa lomalaisia lähi viikkoina :)) . Tervetuloa vaan nauttimaan kesästä, auringosta ja vaihtelusta <3.

Rantaa, toria ja vaikka mitä

Veden pinnan läpi kuvattu Kestelin rannalla 16.4.-18

Monenlaisia aiheita tänään. Ensin myrkyllisten eläinten vasta-aineista.

Samalla kun olen käynyt Alanyan uudessa keskussairaalassa (ALKÜ) rabiesrokotuksilla olen myös kysellyt näiltä sairaanhoitajilta milloin mistäkin aiheesta. Myrkyllisiä käärmeitä ja skorpioneja on luonnossa liikkujan lähistöllä, ,ja joskus ne osuvat niin lähelle, että yhteentolta ei voi välttyä. Molemmathan iskevät kiinni ihmiseen vain puolustautuessaan, eli silloin kun kokevat olonsa uhatuksi ja on ns. pakko pistää tai purra, että selviää itse. Jos joskus saat käärmeenpureman tai skorpionin piston, niin tiedät että vasta-aineseerumia löytyy Alanyan uudesta keskussairaalasta. Viime vuonna Devlet hastanesin osalta seerumit olivat Antalyassa, mutta nyt sairaalan tason noustua opetus- ja tutkimussairaalaksi ja keskussairaalaksi, on ko seerumitkin saatavilla Alanyan sairaalassa.

Tänään katselin paikallisuutisia, ja haluan jakaa sieltä yhden puhuttavan aiheen, nimittäin epätasalaatuiset betonit. Betonifirmoja ja rakennuttajia on joka lähtöön. Niin on joka maassa. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti ja tarkasti, sovittuja laatukriteerejä noudattaen. Toisia ei kiinnosta muu kuin raha. Jos uudessa taloyhtiössä, jossa asut ilmenee sellaisia "oireita" että on syytä olettaa käytetyn huonolaatuista betonia, niin muista että betonin laadun voi tarkistuttaa jälkeenpäinkin, ja tiettyjä vastuuhenkilöitä voi saattaa vastuuseen mikäli laatu ei vastaa sopimuksen vaatimuksia. Uutinen kertoi yhdestä tällaisesta tapauksesta ihan konkreettisesti. Muista silti, että suurin osa tekee hyvää työtä ja hyvää laatua. Vain tyhmimmät ja ahneimmat sortuvat huijaamaan jollakin osa-alueella.

Vesi muovaa kovettunutta hiekkamassaa

Kävelin tänään taas urakalla. Aamun alkajaisiksi 8 km, josta lähes puolet rantahiekalla, ja illalla vielä 6 km kaupungin kaduilla. Ei tunnu pahalta, mutta tuntuu kropassa. Hillitön juoksuhalu iski aamulla kesken lenkin, mutta olin onneksi laittanut jalkaan muut kuin juoksukengät... ja niin on parasta tehdä vielä muutaman päivän ajan. Kroppa ei ole näin pitkän juoksutauon ja lihomisen jälkeen ihan heti valmis juoksemaan niin paljoa kuin mitä mieli tekisi juosta. Taas oli aamun kävelyssä sama logiikka kuin eilenkin: kävelen niin kauas kuin jaksan, ja sen jälkeen on vielä käveltävä takaisin. Myönnän, että yön jäljiltä tyhjällä mahalla lenkille lähdettäessä viimeiset 2 km särki päätä. Liekö kofeiinioireita, kun teetä on tullut juotua aika paljon.

Kestelin tyhjällä rannalla kohti Mahmutlaria oli ihana kävellä, kun sai kävellä ihan itsekseen. Ei ollut auringonpalvojia eikä muita kuin pari kalastajaa ja yksi rannalla asuja koko 3 km matkalla, minkä rannalla taapersin. Oli kiva kokea ja nähdä ihan erilaista rantaa kuin mitä on DimCayilta keskustaan päin ja kuin mitä on Kleopatraranta. Olin kuin pikkukakara, joka ihastelee simpukoita ja luonnon muovaamia juttuja, kunnes olin kompastua roskiin, lasinsiruihin ja kaljapulloihin. Yhdeltä alueelta keräsin roskat muovipussiin, joita lojui siinä jätteiden ympärillä. Näytti siltä, että rannalla on ollut yölliset bileet. Siellä oli monessa paikassa poltettu nuotiota, juotu kaljaa ja viinaa, naposteltu pähkinöitä, suolakeksejä ja ties mitä, sekä heitetty kaikki roskat siltään rannalle.

Paikallisille ranta on arvokas ja arvostettu. Ne, jotka roskaavat, ovat usein ns. ulkopuolelta tulevia, jotka eivät välitä. Ja osa on sitten ihan umpityhmiä miehiä, siis sellaisia, jotka on opetettu siihen, että äiti tai vaimo kulkee perässä ja siivoaa herran sotkut ja jäljet. Mutta oli roskaaja kuka tahansa, niin voisimme kai porukalla näyttää joukkovoimaa siinä, että otamme lenkille mukaan hanskat ja muovipussin. Jos suuntaan seuraavana kävelylenkkipäivänä tuolle samalle rannalle, niin yritän kerätä taas jotakin pois, kantaa omaa korttani kekoon jonkun tyhmemmän puolesta.

Jotakin kukkia Kestelin kadun varrella 16.4.2018

Nuo roskat ovat vaarallisia eläimille ja merelle, mutta ihmisille isompi vaara tulee
lasinsiruista. Jotkut aivottomat idiootit rikkovat kalja- ja kivennäisvesipulloja rantahiekkaan. Nytkin useissa kohdin oli rikottu kaljapullo hiekassa, niin että näkyi vain hieman lasinpalasen nurkkaa. Kun sitä lasinpalaa nosti, niin vierestä löytyi paljon lisää, ja isoina paloina. Avokäsin en alkanut niitä kerätä, vaan potkin kasaan ja näkyville, ettei kukaan kävele avojaloin päälle. Toivon myös, että rannalla koiriaan ulkoiluttavat eivät riko koiriensa tassuja lasinpalasiin. Joku katkeroitunut typerys tehnee tuota ihan tahallaan, joten kerätäänpä pois jos nähdään. Typeryksen voisi kävelyttää palasten yli pariin kertaan...

Sitten iloisempiin asioihin. Uusitun, modernin ja katetun Salı Pazarın, tiistaitorin avajaiset ovat tiistaina 17.4. kello 10, ja kaupunginjohtaja on avoimesti kutsunut ihmisiä paikalle. Sinne siis kaikki tervemenoa. Saattaapi olla "hiukan ruuhkaa" huomenna 😁. Ihana että tiistaitori palaa entiselle paikalleen. Se kadunvarsijärjestely oli haasteellinen, enkä viitsinyt edes käydä siellä etureunaa pidemmällä, vaikka muutaman kerran aioinkin tutustua alueeseen laajemmin.

Turkin historia- ja kulttuurikohteita suomeksi esitteleviä Ylen videoita löytyy tästä linkistä. Videot ovat vuodelta 2015, tai ainakin niiden linkki on ko vuodelta, ja suosittelen katsomaan. Siinä vierähtää tovi, sillä videoita on enemmän kuin 1 tai 2.

Lopuksi facebookin uutisvirrassa vastaan tullut Rumin runo, jossa osui olemaan sen verran ajankohtaistakin näkökulmaa, etten malta olla jakamatta... vaikken saanut siipiä ;) .

Kestelin kohdalla on tosi puhdasta vettä <3

Kolun mu kırıldı?                                                     
Üzülme, belki Allah sаnа kаnаt verecek.                                                                                                
-Hz.Mevlana (k.s)  

Kätesikö murtui?
Älä sure,
ehkä Luoja antaa sinulle siivet.

-Rumi- Mevlana

Kaasupullosta tuliaisiin ja postipakettiin

Vanhaa Alanyaa, linnoituksen sisältä

Lukot on vaihdettu ja ainakin hetken aikaa on taas turvallinen olo kutsumattomien vieraiden osalta. Ovi oli ainoa realistinen mahdollisuus, sillä meille ei tulla ainakaan parvekkeen kautta... no, onhan niitä seinäkiipeilijöitä, mutta sellainen ei useinkaan jää huomaamatta ulkoa valaistuissa taloissa, ja perinteisten, heikkounisten "valvontakameroiden" vartioimassa talossa. Jos minun tuloni ja menemiseni huomataan aina, niin oletan että muidenkin ;) , tuloreitistä huolimatta.

Kaasupullon hintapäivitystä. 12 kg Kongaz kaasupullo maksoi 93 TL kotiovelle tuotuna ja paikalleen asennettuna. Samaan hintaan tuoja tarkasti, että aika vanha kaasupullon letkuni on vielä käyttökuntoinen. Tuossa hinnassa on pelkkä kaasu, eli minulla oli tyhjä 12 kg kaasupullo, josta olen aikanaan maksanut pantin. Kaasun hinta on noussut tässä parin vuoden aikana. Ihan oikeasti tuo edellinen kaasupullo on kestänyt minun käytölläni parisen vuotta, mutta vaikka käytän täällä ollessa kaasuliettä monta kertaa päivässä, en kuitenkaan ole ollut paikalla 365 pv / vuosi. Ja suljen kaasupullon aina kun hellankin, joten sitä ei ainakaan vuoda ilmaan. Mutta onpa ihana käyttää kaasuliekkiä ruoan valmistukseen 💖. Sähkölevyn kanssa meni kauan että lämpesi, ja yritti kiehua yli yms. Minulla on varalla myös pieni 2-levyinen sähkölevy, tai miksi niitä sanotaankaan. Kun käytät yhtä levyä, niin koko kapine kuumenee polttavan kuumaksi... palokunta on paras olla lähellä, jos sitä vielä tarvitaan ;) .

Linnoituksen sisältä

Erkan niminen, noin 20 v juniori oli pari päivää sitten aktiivinen kaveruuden yms pyytelijä. Kun en enää jaksa vastailla noille pennuille kauniisti ja pitkän kaavan mukaan (ne kun puhuvat helposti päiväkausia liirum laarumia, ennen kuin päästävät todelliset tarkoitusperänsä esille), niin kysyin vain heti aluksi "kuka sinä olet ja mistä sinut tunnen". Ei vastannut muuta kuin Merhaba. Kysyin sitten mitä haluat, seksiäkö, rahaako, äidin vai viisumin eurooppaan? "En minä halua mitään muuta kuin ystävän". Kysyin sitten montako 20 vuotiasta miesystävää äidilläsi on? Siitä hän suuttui ihan älyttömästi. Äitiä ei saa tuolla tavoin halventaa. Erkanin kaveripiirissä näkyi olevan paljon eurooppalaisia nuoria ja vielä nuorempia naisia, myös suomalaisia. Ainakin tiedätte että pelaatte pelimiehen kanssa.

Linnoituksen sisältä

Lähetin postipaketin Suomeen, ja sain nyt ensimmäistä kertaa täyttää myös ylimääräisen, pienen tarran. Aiemmilla paketeilla viim vuonna ja sitä edellisenä sitä ei vaadittu. Ensinnäkään en pystynyt lukemaan tarrassa olevaa tekstiä. Siihen olisi tarvittu suurennuslasi, oli se niin pientä. Tarraan piti kirjoittaa mitä paketti sisältää, ja mikä on niiden rahallinen arvo euroissa. Kirjoitin, ja laitoin ostohinnat. Lisäksi siihen piti valita oliko kyse lahjasta, myyntiin tarkoitetusta tavarasta, tavarakaupasta tai jostakin muusta. Sitten vielä piti allekirjoittaa alas, ja vakuuttaa jotakin. En todellakaan nähnyt mitä vakuuttelin, eikä virkailija kertonut, sanoi vain että allekirjoitus tuohon. Sen lisäksi hän halusi nähdä kaikki mitä paketissa on, ja ettei siellä ole viestilappuja tms. Vanhoja paperivalokuvia oli muutama kpl. muttei niissä mitään viestejä ollut. Niin lähti paketti matkaan. Kolmen päivän päästä tuo paketti on Suomessa, postitullissa, ja makaa siellä sitten 2-3 viikkoa, ennen kuin tulee tarkastetuksi ja lähetetyksi vastaanottajan lähipostiin. Turkin Posti on nopea. Suomen Posti on toivottavasti tällä kertaa nopeampi kuin kahden edellisen paketin kohdalla.

Asiasta ihan toiseen taas. Olen miettinyt tuliaisia, enkä ole vieläkään varma mitä minun pitäisi Adanaan mennessäni viedä, että se olisi kohteliasta, muttei yli eikä alle. Vaikea päättää, etenkin kun ei ole tietoa tuon perheen tai kunnolla edes tämän kulttuurin tuliaistavasta. Tiedän vain, että on kohteliasta viedä jotakin. Kun kysyn asiaa turkkilaisilta tuttaviltani, niin he sanovat ettei välttämättä tarvitse viedä mitään. Se on totta. Mutta kun haluaa olla kohtelias, niin mitä olisi sopiva vietävä. "Voit viedä ihan mitä haluat". Kehä, josta ei saa vastausta ulos. Izmiriin perheen luo mennessä mokasin nimenomaan siinä, että en vienyt mitään. He odottivat että tuon jotakin. Se oli nolo tilanne. Nyt menemme hotelliin, mutta mahdollisesti käyn tapaamassa erästä perhettä, ehkä, kenties. Sille varalle on oltava jotain.

Taurusvuoristo iltaruskossa

Vaikean tästä tekee se, että en ole koskaan tavannut tuota perhettä, enkä esim tiedä mitään heidän sosiaalisesta asemastaan. Sekin määrittelee paljon sitä, mikä on sovelias tuliainen. No, perheen vanhalle äidille on jo olemassa hieman erilainen koristetyynyliinapari. Ja jos lisäksi vien vaikka alanyalaisia erikoisuuksia, paikallisia banaani-lokumuja, niin eiköhän sillä selvitä. Yritän muistaa hakea ne lokumut, sillä en tiedä kuin yhden paikan josta niitä löytää: Sevket Tokuksella Atatürk-patsaalta tulevasta risteyksestä vähän vasemmalle, länteen on Hasgül -market, tai jokin sen tapaisella nimellä varustettu pienehkö marketti. Sieltä ainakin löytyy näitä banaanilokumuja. Ehkä niitä pitäisi testata itsekin ennen kuin vie kenellekään => osta 2 pakettia 😋.

Teatterilla

Alanya kukkii nyt näin nätisti

Kävin illalla ensimmäistä kertaa Alanyan teatterissa. Arvelin, että turkinkieleni on tähän riittävästi, sillä oletin että tunnen osan niistä runoista mitä tuolla luetaan. Ja olin oikeassa, osa oli tuttua tekstiä. Lisäksi tiesin ennalta suurinpiirtein mistä juuri tämän päivän osalta tullaan puhumaan, sillä nyt on Seb-i Arus, eli Mevlanan kuolinpäivä, jota hänen toiveestaan juhlitaan hääpäivänä. Osa runoista sisälsi niin haastavaa kieltä sekä sanastollisesti että vertauskuvien tasolla, että en ymmärtänyt kaikkea. Yli puolet ymmärsin kuitenkin, eli tarpeeksi ensimmäiselle kerralle.

Esitys oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava, erittäin rentouttava ja puhutteleva. Olisin ollut likipitäen nirvanassa, ellei viereisen penkin mies olisi kiemurrellut kuin mato koukussa välillä hakien kehokontaktia ja välillä räpläten puhelintaan. Taisi olla koko salin levottomin tyyppi, mutta edes hän ei pystynyt pilaamaan näytöksen tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Kannatti mennä. Ja isot aplodit kaikille kolmelle lukijalle sekä upeasta tulkinnasta että selkeästä artikuloinnista. Ulkomaalainenkin sai tarpeeksi selvää ja pysyi tunnelmassa. Tulen toistekin.

Tänään on ollut uskomaton päivä. Tunteiden tasolla on menty ääripäästä toiseen. Aamulla tuli valtavan huonoja uutisia, suorastaan uuvuttavia, itkettäviä, voimat täysin vieviä. Päivällä tein tietoisesti töitä, että sain noustua niiden suosta ylös, ja takaisin edes kohtuullisiin tunnelmiin. Ennen teatterille lähtöä taas tuli erittäin hyviä uutisia yllättäen ja ihan toisesta, mutta ensiarvoisen tärkeästä asiasta. Siinä sitten ilosta itkien taputtelen kasvopaperilla silmänympäryksiä yrittäen suojella vähäisiä meikkejäni samalla kun juoksen bussille. No, missasin sen mihin aioin, mutta pääsin seuraavallakin hyvin perille.

Alanyan kaupunginteatterin edustaa päivällä

Koska jäi hieman ylimääräistä aikaa, niin käväisin Migroksessa ajatuksella "juhlistan tapahtumaa karkilla". Iso pussillinen vaahtokarkkia tuli mussutettua ennen näytöksen alkua, vaan oli hyvää, ja kupli korvista ulos vielä näytöksenkin jälkeen, nam. Bussipysäkillä bussia ja kotiinpääsyä odottaessa pysäkin eteen kurvaa etäisesti tuttu autokauppias. "Mihin päin olet menossa? Asun itsekin siellä päin. Tule matkaseuraksi." "No en voi kun luulevat vielä h***aksi kun nousen pysäkiltä kyytiin". "Älä höpötä. No, tule sitten ajamaan." Ei tarvinnut kahdesti kysyä kuskin paikalle tuollaisen auton ollessa kyseessä :)) . Kivahan sillä oli lipua hiljakseen pitkin Atatürk-katua, hiukan kuin Lucky Luke hepoineen auringonlaskuun. "I'm a poor lonesome cowboy..." jäi tällä kertaa laulamatta. Oli nuotit hukassa.

Juhlia nyt ja kohta

Pari sanaa nyt käsillä olevasta juhlapäivästä. Olet ehkä huomannut, että Turkissa on nyt
erityinen viikko. Tällä viikolla, tänään ja tänä yönä juhlitaan Turkissa Mevlid Kandılı -nimistä prof. Muhammedin syntymäpäiväjuhlaa. Tälle yölle on omat erityiset rukouksensa, ja ihmiset ovat aktiivisia sekä syntymäpäivää kunnioittaakseen että perheelleen hyvää rukoillen. Tänä yönä avoinna olevat moskeijat täyttyvät rukoilijoista, ja rukoilijoille vastataan, toiveita täytetään. Mevlid Kandılısta on lisätietoa Alanya Adres -lehden sivuilla.

Passista. Kävin aiemmin Verkkokauppa.comin mainostamassa 1 € passikuvassa. Kyllä oli Niin karmea kuva, että sillä voisi vaikka pelotella lapsia. Juu, ei ollut kuvaajan vika. Mukava kuvaaja, asiallinen laitteisto ja Mahtava hinta. Raaka valo näytti kaikki rypyt, silmäpussit ja ikävuosirenkaat sekä harmaat hiukset. Hyvä etten polvilleni pudonnut kun näin sen kuvan. Voitko kuvitella kuinka sielua riipi katsella paljon itseään vanhemman naisen kuvaa valokuvasta, jota sanotaan omaksi passikuvaksi.

Aikani kun sitä pyörittelin, niin päätin mennä Villen Kuvaan, uudestaan passikuvattavaksi.
Jep. Aamulla pikalähtö, ilman meikkiä ja hiukset pesun jäljiltä hieman kosteana ja laittamatta. Ulkona sataa räntää ja "kampaus" asettuu taas siihen "suosta revitty"-asetelmaan. Kuvaamon peiliin katsoessa sielua riipii jälleen sen verran, että poskillekin nousee puna. En nyt sano mikä sen tunteen nimi on. Arvaa. Naiskuvaaja ottaa kuvan, ja hymyilin koko bussimatkan asunnolle asti :)) . Jotenkin kivasti pehmeällä valolla otti, ja hiuksetkin siirrettiin kasvoilta ihan kohtuullisesti sivuun. Ei näy rypyt eikä silmänaluspussukat, harmaat vielä vähemmän. Jee! Kannatti käydä.

Passihakemus tuli täytettyä netissä, ja se oli sujuva ja helppo projekti. Ainoa mitä kaipasin, oli varma tieto siitä minä päivänä passi on valmis. Nyt sitä tietoa ei saanut. Mahdollisesti ehkä kenties, jos... joten odottavan aika on pitkä. Passin saapumisen valitsemaani toimipisteeseen, tai johonkin, saan tietää tekstiviestillä / sähköpostilla sitten kun se on saapunut ja noudettavissa. Jostakin omat tiedot -kohdasta voi kuulemma katsella mahdollisia ilmoituksia. Joten, uskallan ostaa lentoliput vasta sitten, kun passi on kädessä.

Toistaiseksi näin ei ole. Niin että odotan, toivon ja katselen erilaisia lentovaihtoehtoja edelleen, jälleen ja taas. Tunnetustihan viimeisenä mahdollisena päivänä ostettavien lentojen hinta on korkea. Mitä lähemmäs työhaastattelupäivä tulee, sitä tukalampi on olo, kun ei ole varmaa lentoajankohtaa ja lippuja jo ostettuna. Jaksaminen on muutenkin äärimmilleen venytettynä juuri nyt, eikä energia tahdo riittää edes kaikkiin arjen kiemuroihin. Tämä karmea pimeys ja loppumaton yö vie voimat tuhannen tehokkaasti. Onneksi on toivoa valosta ja virkistymisestä.

Alanyassa "kaiken nähneiden" kannattaa ajella Gazipasaan. Siellä on nyt virallisesti avattu uusi, valtavan iso patorakennelma. Samoin kuin DimCAyin padonkin takana, on maisema muuttunut ja nähtävillä on isohko patojärvi. Gazipasan padon paikkaa en osaa vielä selittää, mutta käyn siellä joskus, ehkä jo tämän vuoden puolella, ja kerron sitten kuvakertomuksen keinoin mistä se löytyy ja miltä siellä näyttää.

Alanyassa on tulossa jälleen Joulutori kaupungintalon taakse ja satama-alueelle. Viereinen kuva kertoo asiasta lisää. 10.12.2017 kello 10-20 on juhla-alueella tapahtumia, ja toki joulukuusi seisoo satamassa paikoillaan seuraavat pari viikkoa iltojen valoilona. Kuusen olemus on tosi paljon erilainen päivänvalolla ja iltavalaistuksessa. Käykäähän katsomassa.

Alanyan KAupunginteatterissa on 3.12.2017 vammaisten päivän kunniaksi De Saint-Exuperyn Pikku Prinssistä lapsille ja aikuisillekin suunnattu teatteriesitys. Lisätietoja löytyy turkiksi kaupungin sivuilta.

Ainakin tietokoneilla kuvat saa klikattua isommaksi. Kännyköitten kohdalta en osaa sanoa.

En polta, en

Alanyan rannat ovat taas avarammat

"Keep it simple, keep it real" näkyi tänään erään lappilaisen naisen päivityksessä. Siinä on kaikki oleellinen. Mitään en lisää, mitään en jätä pois. Aitona eteenpäin. #respect Lapin nainen 💖. Äitini rakasti Lappia. Minä en tiedä siitä paljon mitään. Asuin Sodankylässä vain yhden kesän, mutta kunnioitan ihmisiä jotka selviävät elämästään Lapissa, ja joilla palaa sielussa Lapin tuli. Minusta ei olisi ympärivuotiseen Lappielämään. Olen liian pehmeä ja liian auringonkaipuinen. Sen sijaan voin hyvin lomailla Lapissa, ja viettää kesällä viikon jossain erämaajoella, mutta viikko riittää. Talvista Lappia kunnioitan ja pelkään. Se on niin kova juttu, ettei se ole minun juttuni lainkaan. Mieluummin +45C kuin -45C.

Alanyassa järjestetään taas 10. joulukuuta Noel Pazari, Joulutori. Paikka on satama, ja paikan tunnistat myös korkeasta, valaistusta joulukuusesta. Ehkäpä olen itsekin torilla tuolloin, ken tietää vielä...

ILtaisin voi vaikka istua picnikillä auringonlaskussa

Suomessa on tulossa kolmipäiväiset Turkish Movie Days -festivaalit. Tässä järjestäjän Turkish Movie Days -elokuvafestivaalit lähestyvät. Kolmepäiväisillä ilmaisfestivaaleilla pääsee tutustumaan harvinaisempaan Turkin elokuvatuotantoon. Sunnuntaina 3.12. klo 16 esitetään klassikko Hajonnut vuokraisäntä (Züğürt Ağa) vuodelta 1985, joka kertoo maanomistajasta, joka muuttaa perheineen Istanbuliin – elämä ison kaupungin valoissa ei ole helpompaa, vaan päinvastoin. SES Auditorio, Kino K-13.
Facebooksissa jakama mainosteksti:

Puhuin eilen Islannin mahdollisesta lentoliikennettä haittaavasta tulivuorenpurkauksesta. Tässä on siitä ruotsalaisen Aftonbladetin artikkeli.

Sain tänään aamulla puhelun AtlasJetiltä Turkista. Naishenkilö puhelimen toisessa päässä kertoi, että nyt olisi tarjolla joku lahjalento. Hän halusi tarkistaa onko minulla Turkin vai jonkun muun maan kansallisuus. Kun sanoin, etten ole Turkin kansalainen, ainoastaan asun Turkissa ja olen vielä Suomen kansalainen, niin hänen puheensa tahti muuttui. Nainen alkoi puhua jumalattoman nopeaa turkkia, ja tavalla, josta ymmärsin arviolta vain puolet. Pyysin, että laitapa sama asia sähköpostilla, ja se oli hänelle ok, MUTTA mitään sähköpostia ei ole tähän mennessä tullut. En sitten tiedä mihin lahjalentojen liput ovat menneet. Ihan sama, menipä minne hyvänsä. Oli vaan taas sellainen typerä naisasiakaspalvelijan toimintatapa... kun huomataan, että on ulkomaalainen, niin aletaan puhua sikanopeaa ja murteellista, mahdollisimman hankalasti ymmärrettävää kieltä. Saman ilmiön olen nähnyt Suomessakin. Ulkomaalaisille puhutaan tahallaan niin, ettei ole suuriakaan mahdollisuuksia ymmärtää mistä on kyse.

Ja taateli kypsyvät...

Tänään poltin sekä kattilan että hellan levyn... enkä ole siitä lainkaan ylpeä, päinvastoin huolissani. Laitoin hellalle kattilan, noin puoli litraa vettä ja levyn täysille. Ystäväni soitti, ja puhuimme toista tuntia. Sen jälkeen istuin vielä jonkin aikaa koneella ennen kuin menin keittiöön. Hellan levy hehkui taas punaisena, ja kattila (sama, joka paloi muutama pv sitten) oli nyt täysin käyttökelvoton. Hella oli niin kuuma, että viereinen pöytätasokin oli kuuma. Kattila meni roskiin, ja taas kiitin Luojaani siitä, ettei syttynyt tulipaloa. ...ja hain juniorilta toisen kattilan lainaan. Lupasin ostaa uudet, jos poltan tämänkin.

On ihan eri asia istua keittiössä, ja odottaa kun teevesi kiehuu. Nyt kun keittiössä ei homeen takia voi olla ilman että tulee kovia oireita, niin istunmakuuhuoneessa, ja unohdan koko keittiön. Unohdan teeveden, kattilan ja hellan... shit. Pari viikkoa vielä pysy palamatta, ilman tulipaloja, kiitos. Kotona olohuoneessakinistuessa kuulen mitä kaasuhellalla tapahtuu, ja olen tietoinen tilanteesta. Tämä vuokrakämppä on jotenkin kirottu loukko. Homeesta kovat terveysoireet, jatkuva kortisonin syönti, naapuruston päivittäiset poliisipartion läsnäolot, jokaöiset pesukoneen ja kuivausrummun metelit alakerrasta ja nyt nuo saakelin tulipaloriskit. Täältä kun pääsee hengissä kotiin ja mitään polttamatta, niin olen hyvilläni.

Nostalgiakuvia ja -videoita Alanyasta

Törmäsin tällaisiin ihanuuksiin aamulla netissä, enkämalta olla jakamatta. Tieättehän sen tunteen kun katsoo omien lasten vauvakuvia, ja miettii, että "oi, olipa ne söpöjä ja pieniä ja lutusia..." . Näitä videoita katsellessa on hieman samantyylinen fiilis, kuin katsoisi lastaan pienenä, kauan sitten olleena. No, minä olenkin höpsähtänyt Alanyan suhteen, ja koko turkkilaisen kulttuurin suhteen.

Tässä ensimmäinen. Alanyalaislähtöinen Veli Köktaş on jakanut Youtubessa videon Alanya nostaljı Alanya seni seviyorum.
Paljon ihania valokuvia, ja mm satama sai nyt ihan erilaisia ulottuvuuksia, kuin mitä olen koskaan aiemmin kuvissa nähnyt. Ne rantatalot olivat kauniita, ja tuon aikaiset, ihmisiä rantavesiin vieneet veneet olivat veneitä, eivät mitään turistipaatteja :)) .

Haberengo TV on jakanut 10 mielenkiintoista valokuvaa -videon, jossa oikeasti on mielenkiintoisia valokuvia ja nuokin sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt.

Riza Sezer ja jakanut Alanya eski resimleri -videon, jolla hän itse laulaa sen taustamusiikin. Alun mustavalkokuvien jälkeen tulee myös niitä ensimmäisiä värivalokuvia.

Hayri Yenialp jakaa vanhoja hääkuvia Siyah Beyaz Alanya'nın Renkli Düğünleri. Aivan ihania :)). Ei noita voi hymyilemättä katsoa. Kuvissa oli kahdet tutun näköiset kasvot, mutta en usko että ne ovat tuntemieni henkilöiden kasvoja välttämättä, vaan ainoataan samanlaiset. Periaatteessa voisi olla, sillä rouva on kuvissa nuori, ja nyt lähes 70 v. Kukapa tietää. En kuitenkaan tunne rouvaa niin hyvin, että menisin kysymään "oletteko te tässä kuvassa".

Hans-Georg KnothHagekah jakoi värivideon Alanya 1989. Kivien keruu on näköjään jo silloin ollut "perustoiminto", sillä bussista alas laskeutuvat matkailijat näyttivät ottavan ensimmäiseksi maasta kivet käteensä. 

Ja samalta mieheltä Fallschirm am Kleopatrastrand. Alanya 1989 .

1989 Alanyan väkimäärä on ollut 1/10 siitä mitä nyt, ollen 30.901. Manco TV on jakanut tämän videon Barış Manço ile Dere Tepe Türkiye : Alanya 1989. Olipa silmiä hiveleviä vuoristokuvia ja tosi nopeakätinen kutojamummo 😲.

Ajatukset täällä ja siellä

Alanyassa eräs pieni mänty, korkealla kattojen yllä

Köysirata on Alanyasta saamieni tietojen perusteella avattu kansalaisille, turisteille, matkailijoille, siis kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Näin pienen videon Damlataksen ala-lähtöpaikalta, ja jonoahan sinne oli heti muodostunut. Tanskalaiset olivat kommentoineet, että hissikoppi etenee 5 m/s ja että he maksoivat lipusta 20 TL. Alanyassa on pääosin kauniisti aurinkoista ja lämpötilat +30 -> 40 C. Edelleen siellä tarkenee ja on huippu hyvät, aurinkoiset lomasäät. Sellaista siis sillä suunnalla.

Suomen suunnalla tapasin sukulaisia, sellaisiakin, joita en ole nähnyt todella pitkiin aikoihin.Oli ihana nähdä heitä. Jäin miettimään yhtä asiaa... lapsia tulee sukuun lisää, ja lapset kasvavat, mutta me aikuiset emme silti vanhene. Mielenkiintoista, eikö? Vai onko tässä alkanut jo jonkinlainen henkinen nuorentuminen, uudelleen kohti lapsuutta ;) . Mistäs sitä tietää mitä huominen tuo tai ei tuo. Siksi voi jo tänään elää lapsenmielisesti elämästä nauttien. Sen olen oppinut, ettei ole päivää, jolloin kaikki palaset olisivat 100% juuri niin kuin haluan tai toivon, ja siksi jokaisesta päivästä voi nauttia niillä edellytyksillä mitä siinä päivässä on.

Mielikuvitus on innoissaan, ja askartelee aktiivisesti erään kirjoituskilpailun aiheen parissa. Tuttava vinkkasi tänään tuosta
kilpailusta, jossa on menossa ajallisesti jo loppusuora. Kuitenkin kokonaisuus ja toteutustapa ovat niin houkuttelevia, ellei jopa valtavan kutkuttavia, että annan nyt ajatusten pyöriä ja järjestäytyä. Katsotaan sitten mihin tahtiin pystyn kirjoittamaan niitä ulos, ja onko lopputulos kehityskelpoinen ja kelvollinen. Hyvällä tuurilla ja rennolla ajatuksenjuoksulla ehdin koostaa sopivan kokonaisuuden, ja vielä lähettääkin sen. Ja jos en ehdi, niin ei se hukkaan mene. On ainakin harjoitusta, ja sen tuotoksen voi käyttää toiseenkin tarkoitukseen tai johonkin muuhun kokonaisuuteen.

Mietin jonkun verran Adanaan esitettyä kutsua, ja siitä selviytymistä. Ihan valmistautumatta en voi mennä, vaikka kulttuuria kohtuullisen paljon tunnenkin. Silti on tarkoitus kysyä siltä juniorilta, jota autoin ja jonka perheen luo olen menossa, että miten minun odotetaan käyttäytyvän ja toimivan. Toivottavasti hän ymmärtää kysymykseni, eikä vastaa esim. "ihan tavallisesti", sillä minä en tiedä mikä siinä perheessä on tavallista. Voin silti mennä ja olla mikä olen, sillä se on parasta mitä voi tehdä. Ja ulkomaalaiselle annetaan erivapauksia, koska ymmärretään, ettei hän voi tietää kaikkia kulttuurisia hienouksia ja pikkuvivahteita. Kun on läsnä puhtain ajatuksin ja vilpittömästi kilttinä, niin ei sillä voi pahasti vikaan mennä. Silti haluan tietää lisää ja oppia enemmän. Oppia enemmän, kuulostaa mielenkiintoiselta ja mieluisalta.

Hıssejä ja koptereita rantaperspektiivistä

Alanya Keykubat-ranta 29.7.2017

Iltapäivällä Damlatakselle ja Kleopatrarannalle tullessa jäin innoissani katsomaan kuinka tuolihissit lopultakin liikkuivat pitkän aikaa. En tajunnut katsoa oliko kyydissä arvovieraita, sillä Alanyassa oli tänään sekä Aysultan Naistenrannan että Gökbel vuoren öljypainifestareiden avajaiset, ja molempiin odotettiin Antalyasta arvovieraita, maakunta- ja puoluejohtoa. Tuo arvovieraiden mahdollinen ajelu tuli mieleen siksi, kun hissien pysähdyttyä Kalelta nousi ilmaan helikopteri, joka tuli myös aika lähelle Kleopatrarantaa, ennen kuin jatkoi matkaa rannikkoa pitkin länteen. Sieltä se sitten aikanaan taas ilmaantui keskustan ylle, ja jatkoi itään päin. Taisi siellä rannan yllä lennähtää jossain vaiheessa myös metsäpalohelikopteri, mikäli oikein tulkitsin. Pikkukaupungissa ei ihan joka päivä lennellä useamman kopterin voimin ;) .

Kleopatrarannalla oli punainen lippu ja aika-ajoin surffiaallot, joten pysyttelin aurinkotuolilla ja tyydyin kuuntelemaan isojen aaltojen aikaansaamia kiljunta-aaltoja. Jollei isommat niin pienet siitäkin edestä kirkuivat aina kun näkivät jo kauempaa nousevan tavallista isomman aallon. Ne onneksi murtuivatkin pääosin jo kauempana, mutta vetivät vettä voimalla merelle päin. Ennen isoja aaltoja vedenpinta painui pelottavan alas. Pelottavan siksi, että rantavedessä oli niin paljon pikkulapsia ja uimarenkaiden avulla uiskentelevia naisia. Virtaukset olivat vahvat, ja hengenpelastajat kiertelivätkin tuota rannan alkupäätä aktiivisesti, merelle katsellen. Onneksi tuolla on asiansa osaavat hengenpelastajat ja vartijat paikalla, sekä ravintolahenkilökunnassakin entisiä hengenpelastajan työtä tehneitä.

Alanyan itäistä rantakatua 29.7.2017

Rannalla oli paljon porukkaa, ja niin rantatuolit kuin hieka-alueetkin olivat täynnä sekä ulkomaisia että paikallisia turisteja. Turkkia, saksaa ja venäjää kuului ympärilläni eniten. Viereisellä aurinkotuolilla pyörtymisen rajamailla heiluva vanhempi rouva taisi olla hollannista. Ei siinä ehtinyt kyselemään kansallisuutta, kun tuli kartoitettua oireita ja hoidon tarvetta. Apu löytyikin tällä kertaa läheltä, sairaanhoitajan laukusta: banaania ja vettä. Tuttunsa lähti viemään häntä hotellille un jalat alkoivat kantaa ja huimaus hieman hellitti. Hetken päästä jatkoin itsekin tuttuun perinneruokapaikkaan nauttimaan sebzeli piden aina kiehtovasta mausta. Heillä on sille tosi hyvä resepti.

Syötyäni en ollut uskoa silmiäni, enkä korviani. Nuori mies yritti tehdä tuttavuutta ja kierteli ja kaarteli, kunnes kysyi
suoraan facebookkia ja puhelinnumeroa yms. Hihittelin hiljaa sisäänpäin, ja olin jo valmiiksi pahoillani, että tuotan nuorelle miehelle pettymyksen. Kun en antanut yhteystietojani, kysyi hän miksi. No kun olet niin hirveän nuori. No et ole itsekään paljoa yli 30 v, ehkä 35 v. Jumankekka että tuntui hyvältä, ja repesin muutaman sekunnin kuluttua melko perusteellisesti. KUn sitten sain itseni koottua taas, niin  nuori mies vielä kysyi henkkaria, kun ei uskonut ikääni. Sanoi, että huijaan. No, näytin turkkilaiset henkkarit ja hän tuijottaa kummissaan vuoroin minua ja vuoroin henkkaria, väittää vielä, että kuvassa en ole minä. Taidan kiittää Yusufia hyvästä hiusten käsittelystä ja leikkauksestakin. Toimii! Niin kuin auringon punastamat posket ja lievä rusketuskin. Kesälook. Nautitaan siitä niin kauan kuin voi.

Alanya Keykubat-ranta 29.7.2017

En mennyt tänään Gökbel vuoren öljypainifestareitten avajaisiin / konserttiin, mutta yllätyin iloisesti. Kaupunginjohtaja jakoi sen Facebookissa livelähetyksenä, joten konsertti tuli kotiin. Kiva kiva, kiitos! Ja ensi vuonna sinne olisi kiva päästä. Ihmisiä näkyi livetallenteen perusteella olevan paikalla paljon, tosi paljon, kun ottaa huomioon missä tuo tapahtuma on. Samasta livelähetyksestä opin sen, että Alanyan kaupungissa, Alanyan alueella on 84 vuorta. HIrmuinen määrä erityiskysymyksiä ja mahdollisuuksia. Kunnallistekniikka, tiet ja palvelut, ne ovat niitä erityiskysymyksiä. Kaikki muu onkin sitten elämänrikkautta ja mahdollisuuksia. Tässä vaiheessa nolottaa myöntää, että enpä ole kovin monen vuoren alueella  käynyt. Ihan arviolta heitän, että olisiko max 10 vuoren alueella tullut liikuttua. Se on tosi vähän kokonaisuudesta.

Onpa taas ilta venähtänyt pitkäksi konserttia kuunnellessa. Hyvää yötä ja mukavaa huomista.

Alanyan lähipäivien nautintoja

Alanyan kaupungin Ramazan-kuukauden konsertit ja tapahtumat

MOnenlaista mielenkiintoista konserttia, esitystä, nähtävää ja kuultavaa on tarjolla nyt seuraavan kuukauden aikana.

Pop-artisti Mustafa Cecelin Alanyan konsertti peruuntui sateen takia viikko - pari sitten. Hän konsertoi Antlyassa 28.5. kello 22.15 alkaen Karaalioğlu Parkı -nimisessä puistossa. Google Maps löytää puiston tuolla nimellä.

Tämän tekstin yhteydessä olevat kuvat kertovat Alanyan paastonajan konserteista ja tapahtumista. Nämä listalla olevat tapahtumat ovat Alanyan kaupungintalon takana ja/tai satama-alueella.

Paastokuukauden aikana on joka ilta kello 21.15 alkaen lapsille tarjolla illusionisti-jonglööri Kerem Eserin esityksiä tai lastenteatteriesityksiä. Aikuisille on tarjolla mm. taidemusiikkiesityksiä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.

Alanyan Keykubat-rannalla, eli Oban ja Tosmurin puoleisella itäisellä rannalla nähtiin tänäänkin punainen

www.alanya.bel.tr

vesialue turkoosin meren rantavesissä. Kun on ollut runsaat sateet, ja vuorilta jokia pitkin tulee kyseiselle rannalle runsaasti makeaa vettä kaikkine mukanaan kulkevine maa-aineksineen yms, niin rantavesi näyttää punaiseksi värjäytyneeltä. Tämä on tavallista runsaiden sateiden aikana, eikä sitä kannata pelätä. Esim. DimCAyin kohdalta maaperä on monin painoin punaista, maa-aines on punaista. Siellä lähistöllä asuvien parvekkeet ja sisätilatkin nauttivat kovatuulisina päivinä punaisesta pölystä, jota punertavasta maasta nousee. Suomessakin monet jokivedet ja järvivedet ovat väriltään maaperästä yms veden mukanaan kuljettamista aineksista riippuen eri alueilla erilaiset. Alanyan rantavesien väristä liikkuu monenlaisia huhuja, joita ihmiset joko tietämättömyyttään tai vahingoittamistarkoituksessa levittävät. Ihan kaikkea ei aina kannata uskoa, ja sopiva annos perus-järjenkäyttöä kannattaa olla mukana reissussakin. Vesien tilaa ja terveellisyyttä valvotaan Alanyassa nykyään tarkkasti. JOs rannalla ei ole näkyvästi merkittyä veteenmenokieltoa, niin vesi on turvallisesti uimakelpoista, ja uimisesta voi nauttia niin kuin

lomalaisen elämään kuuluu. KUn veden mukana on punaista, hienojakoista maa-ainesta tarpeeksi, niin näkyyhän se punertavana siellä, minne Oba- ja DimCayi-joet laskevat. Gercek Alanya -lehden artikkeli aiheesta on tässä.

Sitten ruokaan...
eräästä lähteestä löytyi ohje siihen, kuinka joissakin turkkilaisissa ravintoloissa valmistetaan se herkullinen, punainen ja hieman tulinen tarjottava, joka tulee alkupalana palloleivän tms leivän, maustetun jogurtin ja oliivien kera. Jos kysyt baaripojilta kyseisen tarjottavan nimeä, niin he sanovat salsa. No, tässä pari vinkkiä sen valmistukseen, joskin se onnistuu myös hieman vähemmillä aineksilla.

Tarvitset
3 tomaattia kuorittuna ja pieneksi silputtuna
1 kurkku kuorittuna ja pieneksi silputtuna
2 vihreää, suippopaprikaa hienoksi silputtuna, mietoja,
2 punaista paprikaa hienoksi silputtuna, vähän

vahvemman makuisia
1 tl pul biber -jauhetta, joka on jauhettua/ murskattua punaista paprikaa, eri tulisuusasteita,
1 tl chilijauhetta, keskivahvaa tai mietoa
1 rkl paprikamurskaa, valmista tiivistä mössöä (biber salçası). Perusraaka-aine "lähes kaikissa ruoissa".
1 tl minttua (osa käyttää imntun sijasta persiljaa)
1,5 tl viinietikkaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1/2 tl sumakkijauhetta
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Ei kun kokeilemaan. Ja konsertteihin nauttimaan musiikista, jota ei ihan joka päivä Alanyassa kuule, vaikka nyt useampana päivänä kuuleekin.

Nuo siniset kuvat ovat Alanyan kaupungin jakamasta Ramazan-ohjelmasta.

Uppoudu tunnelmiin

Turkkilaiset tv-sarjat elävät ja kukoistavat, ja niiden kauppa käy ympäri maailman. Itse nautin turkkilaisista sarjoista monesta syystä. Ne tarjoavat viihdettä, kulttuuri- ja historiatietämystä ja kielitaitotreeniä. Joidenkin sarjojen kanssa saa nauraa, rakastaa, pelätä, vihata jne. Sarjoja on moneen makuun, ihan laidasta laitaan.

Turkin tv-ohjelmaopas löytyy mm. tästä linkistä hurriyet.com.tr/tv-rehberi

Aşk ve Mavı -niminen suosittu sarja tulee Atv.kanavalta joka perjantai kello 20 alkaen. Lisäksi kaikki jo esitetyt jaksot http://www.atv.com.tr/webtv/ask-ve-mavi . Sarja on kuvattu Kappadokiassa, ja se tarjoilee joka viikko aimoannoksen sekä romanttista draamaa, todella yllätyksellisiä juonenkäänteitä, kulttuurioppia, kielitreeniä että ainakin minulle sopivaa viihdettä. Tuon sarjan kieli on sen verran selkeää turkkia, että keskustelut ymmärtää pienen harjaantumisen myötä hyvin. Todella rentouttavaa katsottavaa.
ovat katsottavissa osoitteessa

Arka sokaklar on toinen suosittu sarja, joka on ollut pinnalla jo pitkään. KÄsittääkseni siitä on tullut ulos jo yli 400 jaksoa, joten katsomisen alusta aloittavalle on tiedossa kunnon katsantomaratoni, jos sellaiseen haluaa ryhtyä. Arka sokaklar -sarjasta en tiedä muuta, kuin että se on kuvattu Istanbulissa, ja on edellistä enemmän action-tyylinen sarja. Arka sokaklar tulee Total tai kanal D:ltä perjantaisin kello 20. jo esitetyt jaksot löytyvät tv-kanavan sivuilta, www.kanald.com.tr/arka-sokaklar.

Sen adını koy

Osmanlı Tokadı,

Vatanım sensin,

Çoban yıldızı,

Kalbımdekı deniz,

Bu şehir arkandan gelecek,

Eşki dünyaya hükümdar olmaz,

sekä Kirgin Çiçekler, Geniş aile, Aşk-ı memnu, Bir bulut olsam, Hangimiz sevmedik ja monta monta muuta sarjaa löytyy aktiivisena ja neinkin kautta katsottavissa olevana. Lisäksi turkkilaisia sarjoja viedään moniin maihin, mm. yhdysvaltoihin, joten oletettavasti näistä tai muista sarjoista löytyy myös muillekin kielille tekstitettyjä tai dubattuja tallenteita jostakin. Suomalaiseen tylsään, moninkertaisiin toistoihin perustuvaan tv-järjestelmäänkin sopisi lisätä edes yksi uusi sarja. Nuo tuskin ovat hinnalla pilattuja. Enemmänkin lienee kyse sarjojen sisäänostajan luutuneista asenteista.

Isoja saaliita

Alanyan lähivuorilla niitty kukkii jo

Alanyasta tuttavilta tulevat aurinkoiset ja lämpimän näköiset kuvat ovat aikamoinen vastakohta tälle suomalaiselle, lumiselle vappusäälle. Vappulounas DimCAyin luolan lähistöllä olevassa näköalaravintolassa kuulostaa houkuttelevamalta kuin Vappulounas Ullanlinnanmäellä tai jossain hämyisessä ravintolassa. Jäänee väliin vapun juhlinta, sillä eilinen maksoi jo läppärin verran. Tuli kaadettua sima tämän Turkista ostetun Acerin näppäimistön päälle, irrotettua pari näppäintä, huomattua ettei niitä ole tarkoitettu irrotettavaksi kun kiinnittämiseen meni puoliammattilaiselta junioriltakin lähes tunti (ja hermot). Näppäinten kiinnityskohdan pohjassa on jo metallilevy vastassa, ja sen metallin päällä peri kerrosta muovirimpuloita... Hermostuin siinä minäkin. Nyt on niin tahmeaa, niin tahmeaa, ettei tarvitse haaveillakaan nopeasta kirjoittamisesta. Etenkin välilyöntinäppäin on sokerijumin kourissa. Onneksi sentään toimii edes tämän verran. Loppui siinä siman juonti lyhyeen, nousi verenpaine ja kärtytys, vaikka olikin ihan oma moka.

Iso osa eilistä ja tätä aamupäivää on mennyt leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Munkit ja pullat katoavat lähes samaa tahia, kuin mitä niitä saa paistettua. Uusi erä simaa on valmistumassa, ja tippaleipien teko on huomisen projektina. Vaaka saattaa taas "kiittää", mutta hyvää on ;) . Toinen iso työllistäjä on ollut firman nettisivujen suunnittelu, tekstien rakentaminen ja kuvien valinta. Nimen suhteen tuli aamulla herätessä vielä uusi ahaa-elämys, ja domainin vapaanaolon tarkistuksen jälkeen vielä iso riemu. Nyt on sellainen nimi, että tykkään. Avaaminen ja nimen julkaisu menee mahdollisesti toukokuun loppuun - kesäkuun alkuun.

Alanyassa on muistaakseni tulossa ensi viikolla kesän alkamisen juhla Hıdırellez-juhla. Yleensä kesäaikana ajatellaan 6.5. - 4.11. välinen aika. En nähnyt nyt missään mainosta Alanyan Hıdırellez-juhlista, niin että voisin kertoa jotakin varmaa ajankohdasta ja ohjelmasisällöstä. Viime vuonna tapahtuma oli kaupungintalon takana ja satama-alueella. Sinne kannattanee suunnata viikonkin päästä. Mikäli mainos tai ilmoitus asiasta osuu silmiini, niin toki jaan sen täällä blogissa. Katolilaisilla tuota samaa ajankohtaa juhlitaan myös, niin kuin ortodokseillakin. Turkkilainen lehti uutisoi näin, mutta en löytänyt niille nimityksille sopivaa käännöstä, joten jätin nimeämättä / kääntämättä.

Vuoristo vihertää parhaillaan monin eri sävyin

Anatolialaisessa perinteessä kesäajan alkua juhlistamaan kokoonnutaan viheralueille, metsään tai veden äärelle, ja linkki turkinkieliseen lehtiartikkeliin.
kaupungintalon taus ja satama ovatkin sopivasti sekä veden äärellä että viheralueeseen rajoittuvia. Myös vuohen teurastaminen ja tuoreen tappaiskeiton tarjoaminen on päivän teemassa, jos vanhoja perinteitä noudatetaan. Toki päivään liittyy myös paljon muitakin perinteisiä rituaaleja, mutta en tiedä niistä paljoakaan, ja turkinkielisen asiaa selittävän sivuston kieli sisältää niin paljon erikoissanastoa, etten tohdi suomentaa sitä. Tässä on linkki.

Kävin eilen XXL:n myymälässä kalastustarvikeosastolla. Kysyin myyjältä, että mitä minun kannattaa laittaa virvelin siiman päähän kun ajatellaan merikalastusta Alanyassa. Myyjän kommentti "et kai sä vaan mitään onkimista tarkoita" sai minut purskahtamaan nauruun. En, en tarkoita onkimista, vaan heittokalastusta tai uistelua. Myyjä on innoissaan kysymyksestä, ja sanoi itsekin käyneensä Alanyassa, muttei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että siellä voisi kalastaa. Keskustelimme aiheesta pitkän tovin, ja palaamme joskus vielä samaan aiheeseen. Hänen näkemyksensä oli, että jerkki voisi toimia parhaiten tässä tapauksessa. Ja isoin seinällä oleva jerk tietysti, sellainen kuin isolle hauellekin. Hän kuitenkin selvittää vielä asiaa, ja aikanaan tiedämme minkäväriset jerkit lähtevät mukaani.

Ostan ne todellakin täältä, en Alanyasta, sillä siellä jerkit, lipat ja vaaput oli hinnoiteltu aikalailla yläkanttiin näihin verrattuna. Toki värimaailma saattaa olla erilainen, mutta toisaalta näillä oli niin laaja valikoima, että jospas sieltä löytyisi jatkossa turkoosin meren kirkkaaseen veteenkin sopivat. Vastineeksi hänen vaivannäöstään lupasin lähettää hänelle valokuvat tuotteilla saaduista kaloista, jos niitä tulee saatua rannalle / laiturille / veneeseen asti. Jos oikein hyvin tulee saalista, niin aikoi myyjäkin kokeilla kalastusta Alanyan edustalla.

(Suomalais-turkkilaisesta) parisuhteesta

Oisikohan kirsikan kukkia, DimCay, Alanya 03/17

Omalle hyvinvoinnillemme on tärkeää, että sisäinen lapsemmekin voi hyvin, että meillä säilyy palanen lapsenmielisyyttä ja lapsenuskoa mukanamme koko elämän ajan. Joillakin tavoin yhteiskunnassa selviäminen vaatii aikuisuutta, kykyä järjelliseen ajatteluun ja eloisan hallittuun tunne-elämään. Pidä silti hyvää huolta sisäisestä lapsestasi. Tänään haluan puhua sosiaalisesta aikuisuudesta, koska mietin kahdesta erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan henkilön parisuhde-elämää. Suomalainen nainen ja turkkilainen mies on siis tausta-ajatuksena. Muutto vieraaseen kulttuuriin ja  siellä vieraassa kulttuurissa asuminen on mielenkiintoinen aihe.

Jos sinun tulisi muuttaa toiseen valtioon, jossa on toisenlainen kulttuuri, niin millaiseksi ajattelet elämäsi muuton jälkeen? Jos muutat vapaaehtoisesti toiseen kulttuuriin, millaiseksi ajattelet elämäsi muodostuvan siinä tapauksessa? Entä jos muutat pelkästään Suomen sisällä, jolloin kulttuurinen muutos on hyvin pieni? Suomessa muuttaessasi säilyy kieli, tavat, uskonto, ruoka, ilmasto, yhteiskuntajärjestelmä, yhteydet useimpiin tuttaviin yms. Miksi moni tuttava sanoo, että he eivät ikinä sopeutuisi asumaan Helsingissä, että jo muutto Helsinkiin olisi heille ylivoimainen, ellei jopa mahdottomaksi oletettu? Helsinkiin muutossa säilyy sentään kaikki muut samana, paitsi fyysinen ympäristö. Se on hyvin pieni muutos.

Aiemmin ainakin pariin otteeseen puhuessani Turkissa asumisesta olen puhunut jotakin myös sosiaalisesta statuksesta. On ollut puhe siitä, ettei ulkomaalaiselta vaadita käyttäytymistapojen noudattamista, eikä edes niiden tuntemista, koska hän on ulkomaalainen ja siksi tietyllä tavalla kykenemätön. Ulkomaalainen on tavallaan lapsen asemassa, kun kaikki pitää opetella alusta alkaen. Kotimaassaan henkilö on ollut sosiaalisesti aikuinen, ja uudessa kulttuurissa hänen tulisi kyetä selviämään eteenpäin siitä todellisuudesta, että onkin sosiaalisesti lapsen kaltainen. Kaikkien pää ei sitä kestä.  Jos tämä ulkomaille muuttanut henkilö ei aikuistu suhteessa uuteen yhteiskuntaan samalla tavoin, kuin mitä hän on nuoruusaikanaan läpikäynyt ja kasvanut omassa kulttuurissaan, elää hän jatkuvan epävarmuuden keskellä. Hän on epävarma siitä, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Hän huomaa sen, että yhteiskunta kohtelee häntä kuin lasta, eikä pidä tästä. Hän ei kuitenkaan ymmärrä miten hänen tulisi toimia, jotta pystyisi saamaan aikuisen aseman, jotta tulisi kohdelluksi täysivaltaisena aikuisena. Aikuinen ihminen, joka kärsii tuollaisesta epävarmuudesta, eikä kykene korjaamaan tilannettaan, alkaa kääntyä vihamieliseksi ympäristöään kohtaan. Mm, Imamura (1990) ja Hofstede (1992) ovat kirjoittaneet aiheesta.

Kun muutat uuteen kulttuuriin, uuteen kotimaahasi, ei ole olemassa oikotietä sosiaaliseen aikuistumiseen. Kaikki tarpeellinen on opeteltava, hyväksyttävä ja otettava osaksi omaa päivittäistä käyttäytymistä. Onhan Suomessakin sosiaaliselta asemaltaan hyvinkin erilaisia, syntyjään suomalaisia henkilöitä. Kukin on itse valinnut minkä verran haluaa hyväksyä yhteiskunnan käyttäytymisnormistosta, ja miten oikeassa elämässä käyttäytyy suhteessa itseen, toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tästä kunkin ihmisen omasta, henkilökohtaisesta päätöksestä johtuen kukin on siinä sosiaalisessa asemassa, kuin mitä on käyttäytymisellään valinnut, ja minkä aseman ympäristö on tuon käyttäytymisen perusteella antanut.

Sama toimii niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sosiaalinen asemasi perustuu paljolti siihen, minkä verran opit kyseisen yhteiskunnan käyttäytymisnormistoa, ja ennen kaikkea kuinka paljon siitä normistosta otat käyttöösi jokapäiväisessä elämässäsi. Yhteiskunnan silmissä aikuismaisesti käyttäytyvä saa aikuisen kohtelun, ja tietämättömästi / töykeästi / välinpitämättömästi / huonosti / lapsellisesti käyttäytyvä saa osakseen turistin / tietämättömän / lapsen statuksen. Moni luulee hymyn ja palvelualttiuden  osoittavan kaiken olevan ok. No, periaatteessa kaikki onkin lähes ok, niin kauan kuin kyse on turistista joka jättää alueelle rahaa, ja joka ei suoranaisesti vahingoita ketään tai mitään. Jos haluat oikeasti olla osa kyseistä yhteiskuntaa, niin että sinua arvostetaan aikuisena myös kohteliaiden sanojen takana, asennetasolla, tarvitsee ottaa selvää, oppia ja kasvaa. Sitä on sosiaalinen aikuistuminen. Todellista sosiaalista statusta ei voi korvata rahalla, omaisuudella, omistamisella eikä lahjonnalla. Ja kuten viime kuukausina on nähty, sitä ei voi korvata edes huippukorkealla viralla (joka muka automaattisesti toisi jotakin mukanaan).

Alanyan Kleopatraranta kutsuu pariskuntia kävelylle. 03/2017

Sinä suomalainen nainen. Kun perustat perheen turkkilaisen miehen kanssa, niin jompi kumpi teistä, tai aika-ajoin molemmat joutuvat keskelle tätä prosessia. Siitä selviäminen on hieman helpompaa kun tiedostaa mistä on kyse, ja kun muistaa, että on kyse niin tärkeästä asiasta, että siihen todella kannattaa panostaa. Jos asutte Suomessa, auta puolisoasi tässä asiassa. Anna hänelle tietoa, tilaa, hyväksyntää ja tukea kasvaa. Jos asutte Turkissa, hanki tietoa, opettele ja anna itsellesi mahdollisuus kasvaa. Samalla annat myös parisuhteellenne todellisen mahdollisuuden.

Sinä nettipalstoilla rähisevä suomalainen mies, joka olet juuri tämän lukenut etkä tätä ymmärrä: anna itsellesi aikuistumisen mahdollisuus sinua ympäröivässä suomalaisessa kulttuurissa, oli se sitten peräkylillä tai pikkukaupungissa tai missä tahansa. Ikävuodet eivät tuo mukanaan kenellekään aikuismaista käyttäytymistä tai aikuisen ajattelukapasiteettia, vaan ainoastaan opettelu, ihmisenä kasvaminen. Jos ei se ihmisenä kasvaminen muuten huvita, niin voit motivoida itseäsi sillä, että kasvamalla aikuisemmaksi, kasvamalla ihmisenä saatat ehtiä saada itsellesi hyvän puolison ennen kuin kuolema korjaa. Tai saatat saada surkean parisuhteesi toimimaan, ja pääset nauttimaan edes muutamista onnellisista vuosista elinaikanasi. Aikuiseksi kasvaminen, ihmisenä kasvaminen ei ole pakko. Se on antoisa ja kannatta mahdollisuus, jonka jotkut ymmärtävät käyttää täysimääräisenä, jotkut puolinaisesti. Jotkut sitä vain hipaisevat, ja osa ei elämänsä aikana ehdi edes ymmärtää mistä voisi olla kyse, mitä menettävät. Elämä on valintoja, huonoja, jumalattoman huonoja ja sitten niitä parempia.

Jokainen valitsee itse.

Omien valintojen seurauksena joillakin on hyvä olla. Elämässä on läsnä rauha, luottamus ja nauru.