Riikinkukon kanssa kasvokkain

Alanyan 2. Kirjamessut, antina kassillinen kirjoja

Aamun rauhallisen ja pitkän kaavan mukaisen kropan herättelyn, teelitran ja tuplakahvin jälkeen olin lopulta valmis lähtemään ulos. Kun ei ole pakko kiiruhtaa mihinkään, niin voi antaa kropan päättää tahdista ja määrästä. Kaiken aikatauluttamisen jälkeen tuntuu ruhtinaallisen etuoikeutetulta ja tarpeelliselta ottaa omaa aikaa ja rentoutua.

Alanyan Kulttuurikeskuksella on sunnuntaihin saakka Kirjamessut, jonne on tullut useiden kustantamoiden edustajia, kirjailijoita ja lelu- ja pelimyyjiäkin tuomaan tarjolle mitä moninaisinta valikoimaa. 

Alanyalaistenkin kirjailijoiden teoksia mukana

Olin positiivisesti yllättynyt kustantamoiden määrästä. Olin ennen tuloani jo päättänyt ostaa muutaman kirjan, koska lukeminen tekee hyvää niin yleissivistykselle kuin esim. turkinkielen taidollekin. Lisäksi olin päättänyt antaa oman tukeni kirjailijoille ja kustantajille, mitenkäs muuten kuin kirjoja ostamalla.

Ainakin yksi messuilla olevista kustantamoista on alanyalainen. Heidän pöydästään poimin alanyalaisten kirjailijoiden kirjoja. Sen lisäksi muistin viime vuodelta erään kirjailijan, ja hänenkin kirjansa lähti mukaan. Eräs nainen oli tosi taitava myyjä, ja puhui minut ympäri. Häneltä ostin yhden sijasta 3 kirjaa. Sitten oli sellaisiakin myyjiä, jotka eivät aktiivisesti myyneet, mutta ostin silti koska juuri heidän pöydässään oli sellaisia kirjoja, joista en saanut silmiäni irti. Siis sellaisia joita olin lähtenyt tavoittelemaankin.

Edelleenkin ostin tarinakirjoja, joista osa on lapsille ja nuorille suunnattuja. Näistä osa on kansanperinteenä sukupolvelta toiselle kulkeneita opettavaisia tarinoita, joita on kerrottu jo vuosisatojen ajan, ja osa on uusia. Aika moni kirjoista sisältää tavalla tai toisella Turkkiin liittyvää kulttuuri- tai henkilöhistoriaa. On siellä jokunen novelli, runokirjoja ja romaanikin mukana. Ja näiden lukemisessa menee koko seuraava vuosi, jos tavalliseen tahtiin lukee. Ehkä. Ei sitä tiedä, jos iso innostus iskee. Silloin lukee helposti kirjan päivässä. Toki vieraalla kielellä kirjoitetun kirjan ymmärtävä lukeminen on hitaanpaa, kuin jos lukisi omalla äidinkielellä kirjoitettua kirjaa.

Kulttuuritalolta ulos tullessa en ollut uskoa silmiäni. Edessäni jalkakäytävällä tepasteli jotain sinistä. Riikinkukko! Tarkemmin katsottuna Herra Riikinkukko, sillä kun nostin kameran ja tähtäsin sitä, niin se alkoi kävellä päättäväisesti ja hieman uhmaavan näköisenä suoraan minua kohti. Hetken jo mietin että tuleeko se päälle, pitääkö kamera laskea alas. Kun se oli ihan edessä, laitoin kaiken varalta kameran kiireesti pois, ja kukko käveli muutaman sentin päästä ohitseni suoraan ajotielle. Se oli ilmeisesti tullut ulos Kulttuuritalon päädyssä sijaitsevan museon pihalta, jossa asustelee useampikin riikinkukko rouvineen. Ja todennäköisesti se on tottunut ihmisiin eikä siksi aristele. Tosi kaunis lintu, vaikka "iso pyrstö ei nyt ollutkaan mukana": Olisikohan nuori vielä. 

Ollaanpa kukin tahoillamme kauniita, lukuintoisia ja hyväsydämisiä ihmisiä ainakin päivän tai pari :) .

Meren sininen väri palasi 😍

Tämän aamun värit <3

Aamulla sai herätä viileisiin tunnelmiin, niin viileisiin, että kävi hetken mielessä Suomen alkutalven ilmasto ja peiton alle jääminen. Meri on tänään onneksi sininen, kaunis sininen. Tekisi mieli sanoa että toipunut sen myrskyn ja harmaanmustan jäljiltä. Auringonpaisteinen sää kutsuu ulos, ja torille lähdenkin ruokaostoksille jonkun ajan päästä. Sitä ennen pieni katsaus Alanyan juttuihin.

Käsittääkseni keskiseen Suomeen tuli eilen lumi, ja runsaana kuulemma tulikin. Niin tuli keskiseen Turkkiinkin. 15 cm lunta ja sohjoa Alanya-Konya -tiellä sai aikaan ulosajojen

1. myrskyn jälkeen pieni valon hetki

tulvan ja työllisti auttavia tahoja pitkin yötä. Kesärenkaita käyttävät autoilijat ja kovan tuulen kanssa ilmaantuneeseen sankkaan lumituiskuun tottumattomat eivät ihan osuneet pysymän tiellä. Lopulta tie suljettiin liikenteeltä sääolosuhteiden vuoksi. Tässä linkki lehtiartikkeliin. Saimme kahdelle yölle myös jäätymisvaroituksen, tässä se lehtijuttu. 

Autolla vuoristossa ilta- ja yöaikaan liikkuvien kannattaa olla tarkkoina mustan jää ja kuuran aiheuttaman liukkauden takia. Puutarhureille yöt ovat painajainen ihan muusta syystä. Meren läheisyydessä ja Alanyan keskustassa lämpötilat ovat ihan toista luokkaa. Öisin matalimmillaan sääenustuksen mukaan noin +15 C. Parin

2. myrsky nousee ja pimentää

päivän päästä ennustetaan päivälämpötilojenkin nousevan taas +28 C lukemiin, joten hienoja lomasäitä on tarjolla.

Alanyan kaupunki järjestää jatkossa kahdet kirjamessut vuosittain. Keväällä pidetään lastenkirjamessut ja syksyisin aikuisille suunnattujen kirjojen messut. Parhaillaan ovat käynnissä aikuisten kirjamessut, ja ne ovat Kulttuuritalolla avoinna 4.11. saakka.

Eilen kiersimme ystäväni kanssa ulkona Alanyan illassa pitkin kaupunkia keskustellen, tuttuja kohdaten ja naurua

2. myrskyn jälkeen taivas selkeni iltaruskoon

esiin kaivaen. Ja löytyihän se sieltä. Parhaat naurut saatiin viimeisessä paikassa ja vanhoista, melko tyhmistä asioista, Muzzin säestyksellä. Jotkut vaan osaavat naurattamisen taidon. No, oli meillä Muzzillekin sellaisia terveisiä, että hän pomppasi riemusta. Ilta ei ihan vielä siihen loppunut, vaan sopivasti rentoutuneena ja itsevarmuuttani nostaneena päätin "tarttua härkää sarvista" ja kohdata ihmisen, jolle olin vihainen, jonka toiminnan seurauksena olin pettynyt ja loukkaantunut, hän kun oli sopivasti siinä lähistöllä. Ystäväni ennakoi, ja lähti käymään marketissa hakemassa suklaata, josko se vaikka tulisi tarpeeseen keskustelun jälkeen. Keskustelu oli yllättävän positiivinen, ehkä jopa tuloksellinen, ja suklaat syötiin pois ajelehtimasta oikein hyvillä mielin. Tuotakaan keskustelua ei olisi voinut käydä samalla tavoin, ellen olisi pystynyt käymään sitä sujuvalla turkin kielellä. Muuta yhteistä kieltä ei ollut. Sanon taas kerran... kannattaa opiskella hyvä turkin kieli, jos aikoo oleskella täällä enemmän kuin lomaviikon silloin tällöin.

Oletko jo käynyt teatterissa täällä?

Nyt on aika käydä, sillä mm. tämän kansanmusiikkikonsertin tuotto käytetään vähävaraisten perheiden tyttöjen opiskelun mahdollistamiseen. Liput konserttiin ovat 15 TL, eli noin 3,33 €. Tuolla rahasummalla saa jo aikaan hyvää, etenkin kun osallistuu runsaslukuisesti. Lisäksi kyseisen tapahtuman järjestäjälle saa halutessaan tehdä isommankin lahjoituksen, tai lippuja voi ostaa vaikka 10 ja jakaa halukkaille. En enää muista järjestön nimeä, se kun oli aika vaikea, mutta se on asiallinen ja oikealla asialla oleva järjestö. SUosittelen tukemaan. Konsertti jäjestetään huomenna maanantaina kello 19:30 kulttuuritalolla, siis siinä museon ja AquaParkin vieressä, lähellä Damlatas-luolalle vievää risteystä. Samassa talossa kuin missä kirjamessut olivat vielä tänäänkin.

Alanyan kulttuurikeskuksen Facebook-sivut löydät tästä linkistä.

No, en malttanut olla käymättä, sillä 5 TL ja 10 TL on kirjasta hyvin pieni hinta. Viereisissä kuvissa näkyvät kirjat tulivat tänään mukaani, vaikkei minulla ole aavistustakaan mitä ne sisältävät. Herra Akgül kertoi, että hänellä on myös Johanna niminen tyttö, joka on kristitty. Ja herra Akgül esitteli toisen kirjansa kannesta Mardinista otettua kuvaa, jossa näkyi paikallinen kirkko. Tuosta Akgülin Kotka ja pääskynen kirjasta tiedän vain sen, että se on aikuisille tarkoitettu, toisin kuin se aiempi kirja, jonka hän antoi.

Herra Adıyanin kirjan ostin suoraan sen nimen perusteella, ja siksi, että herra Adıyan ei tuputtanut kuten hänen naapuripöydässä istuvan kollegansa vaimo. Kirjan nimi Rakkaus punainen, ero keltainen, oli omalla tavallaan riittävän houkutteleva. Jonakin päivänä lukemisen jälkeen tiedän ehkä mistä se kertoo. Nyt ei ole aavistustakaan senkään sisällöstä.

Nuo runokirjat, ja aiemmat pikkutarinoita sisältävät kirjat olivat positiivinen yllätys siksi, että ymmärsin riittävästi lukemaani. Niiden lisäksi kirjahyllyssä odottaa turkinkielinen pokkari, sekä parin filosofi-runoilijan isot teokset. Niiden kieli on niin moniulotteista, hyvin laajaa sanavarastoa vaativaa ja kulttuuristen asiayhteyksienkin ymmärrystä vaativaa, että ne tulevat odottamaan lukemista vielä jonkun aikaa. Saattaa olla että tuo Rakkaus on punainen, ero keltainen -kirja menee siihen samaan riviin, sillä en ymmärtänyt edes takakannen tekstiä tarpeeksi. Vaan on hyvä olla myös tavoitteita, sellaisia, joiden saavuttamisen eteen saa hieman ponnistella ja kamppailla itsensä kanssa.

Vaatekaapista löytyy paritkin "tavoitehousut". Päivällä ennen messuille lähtöä vetäisin toiset niistä jalkaan. Toisin kuin vuosi sitten, nyt ne menivät jalkaan, joskaan eivät vielä näytä eivätkä tunnu hyvälle. Jotakin on jo tapahtunut, ja se lisää motivaatiota jatkaa eteenpäin, tavoitteeseen asti. Fillarista on apua, herkkukaupoista ei.

Ha haa, tänään taas tuli nautiskeltua viikoittainen juustokakkupala Vercenikillä. Oli ihan puistattavan hyvää. Siinä konditoriassa ei ole koskaan tarvinnut pettyä, vaan aina on saanut kunnon makuelämyksen ja hymyn ainakin yhdeltä työntekijältä. Tänään kun menin sinne, ihmettelin miksi ovi on kiinni, se kun ei ole heillä tapana. No, sisällä oli jonkun lapsen synttärijuhlat ja tosi paljon pikkuihmisiä herkkupöydän ympärillä. Suuntasin ulkopöytään nauttimaan auringosta, kevättalvisesta lämmöstä ja äänimaailmasta, jossa ei kuuluu liikaa puheensorinaa ;) .

Tuo alin kuva kertoo miltä näyttää kun pilvimassa alkaa nousta vuoriston takaa, tässä tapauksessa Sapaderen - Demirtasin suunnalta (tai niiden pohjoispuolelta). Meillä on ollut monta sateista yötä ja pari sateista päivää. Eilen illalla / viime yönä myrskytuuli oli heittänyt parvekkeella olleen täyden pyykkitelineen nurin ja parvekkeen nurkkaan. Taivaalta tullut vesiannos oli vuorostaan huuhdellut parvekkeella olleet tomut, lehdet yms juuri sinne nurkkaan missä vastapestyt, valkoiset pyykit olivat telineineen nurin. Joten pesin uudelleen ne vaatteet, ja luonto hoiti tällä kertaa kuivatuksen ilman telineen kaatamisia. Tulevasta viikosta ennustetaan, että vain torstaina sataa, mutta yölämpötilat ovat lähellä nollaa, joten vuoristossa tullee taas lisää lunta... ja meillä mahdollisesti toppatakkikeli.

Ja muistahan mennä sinne teatterille tukemaan tyttöjen kouluun pääsyä, kiitos.

Kirjamessuilla Alanyassa

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018

Tiedät varmaan miltä tuntuu joutua lässytyksen kohteeksi. Osa ihmisistä lässyttää lapsille, ja
se on vielä jotenkin ymmärrettävää. Osa aikuisista lässyttää vanhuksille, niin kuin he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai vajaaälyisiä, ja se on karmeaa katsottavaa. Se, että joku lässyttää minule turkinkielellä, saa aikaan vain vastenmielisyyttä kyseistä ihmistä kohtaan.

Sanakirjoissa sanat on kirjoitettu infinitiivimuotoon, perusmuotoon. Verbeistä esimerkkinä olkoon tehdä, tulla, nähdä jne. Tiedän että jotkut ulkomaalaiset puhuvat täällä noita infinitiivimuotoja käyttäen, koska heillä eivät osaa enempää. Siinä tilanteessa se on ihan ok. Mutta kun turkkilainen mies puhuu minulle sanoen turkiksi ben gitmek ve görmek, yarın yapmak, niin oli ihan pakko kysyä, että onko hän kurdi, tai onko hänen äidinkielensä joku muu kuin turkki. Hän halusi sanoa, että ben gittim ve o baktım, ve o yarın yapacağım dedim. Sanoikin sen oikein sitten kun kysyin että mitä oikein tarkoitat.

Kuulostaako hyvältä: minä mennä ja nähdä, huomenna tehdä? Vai onko parempi sanoa Minä menin ja katsoin sitä, ja sanoin että teen sen huomenna?

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018

Alanyan 1. Kirjamessut avautuivat tänään, ja Kulttuurikeskuksen edessä, katoksen alla on
kirjailijoiden, kirjakauppojen, kustantajien, koulun ja koulutuskeskusten sekä e-kirjaston myynti- ja esittelypöytiä. Kirjoja on esillä ihan laidasta laitaan, ja useammalla kielellä vielä lauantaina ja sunnuntaina kello 10-18, tai ehkä pidempäänkin. Kyselin aikuisia tuttavia varten selkokielisiä turkinkielisiä kirjoja, vaan ei sellaisia löytynyt. Nyt siis jokainen turkinkielellä kirjoittavan tuttavan omaava: tässä on selkeät markkinat vailla tuotteita, eikä se markkina ole vain suomalaisten varassa, vaan kaikkien Turkissa asuvien ulkomaalaisten.

Yhden pöydän kohdalla tuli hieman hämmentynyt olo, kun rouvat pöydän takana sanoivat haluavansa lahjoittaa pöydältä jonkun kirjan, jos siinä on joku mielenkiintoinen... kirjojen otsikoista päätellen jäi vähän sellainen olo, että ovatkohan ne jotain marginaalijuttua, tai sellaista aatetta, johon en halua sekaantua. Siinä sitten pakkasivat mulle muovipussiin pari kirjaa, ja mietin ensin että heitän ne heti roskiin, mutta en vielä heittänyt. En tosin avannut pussiakaan. Jotenkin oli aistittavissa että tuputtavat ideologiaansa liikaa. Vaan en tiedä, voivat olla ihan ok:kin. Mistäpä sitä lukematta tietää, mutta tiedän jo sen, että uskon intuitiooni ja jätän nämä lukematta.

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018

Sieltä takaseinältä löytyy Kedi öyküleri -niminen opiskelijoiden kirjoittama antologia, jossa on
yli 80 sivua pieniä tarinoita. Takaseinältä lähti mukaan myös nuoren naisen, Nil Pröttelin Miş rakkausrunokirja. Niissä oli jotain kovin tuttua. A. Mecit Akgül, vanhempi herrasmies vasemmassa takanurkassa, signeerasi mukaani Tilki ve Kaplumbağa, Kettu ja kilpikonna -lastenkirjan. Konyalaiselta kustantamolta tuli mukaani yksi "tiiliskiviromaani", joten nyt tarvitsee vain istua parvekkeelle, istua aurinkoiseen kohtaan ja aloittaa lukeminen. Jos vaikka lastenkirjasta aloittaisin... no, aloitin sen runokirjan jo. Se on kiehtova.