Taaperretaan kukin tyylillämme

Joesta ne tuli, ja jokeen ne palasivat kiireen vilkkaa.

Muutama sananen siirtolaisuudesta, jaksamisesta, sopeutumisesta, mielenterveydestä ja auttamisesta. Onpas ollut kuukauden alku moninaisine ihmiskohtamisineen. Vasta toinen päivä tätä kuukautta on menossa, ja nyt jo huomaa miten kevät hajottaa jotkut ihmiset. Joillekin syksy on vaikeaa, joillekin kevät. Sitten on niitä, joilla on aina vaikeaa, ja niitä, jotka osaavat hakea apua silloin kun tarvitsevat.

Alanyassa on nyt 2-3 kk ajan saatavilla suomalaisen päihdehoitajan keskusteluapua. Hänet on tänne lähettänyt eräs suomalainen taho, ja hänet tavoittaa täällä Norjan Merimieskirkolla toimivan suomalaisen kirkon tai Tosmur-Kestelin rajalla toimivan helluntalaiskirkon/vapaakirkon työntekijöiden kautta. Apua voi hakea sekä itselleen, perheenjäsenelle että tuttavalle. Tuli vaan mieleen eilisistä tapahtumista, kun joutui katsomaan ja pitämään edes jotenkin koossa ihmistä, joka voi tosi huonosti.

Valvontatehtäviä! Kanaset on irti...

Joillekin ihmisille maahanmuuttajuuden / siirtolaisuuden mukanaan tuomat uudet elämänvaiheet tulevat yllätyksenä. Jos asut osittain Suomessa ja osittain ulkomailla, olen joko suomalainen tai jo kaksikulttuurinen, niin tilanteesi on hieman erilainen. Ne, jotka muuttavat uuteen kulttuuriin kokonaan, vaikka muuttavatkin vapaaehtoisesti, joutuvat silti käymään läpi pitkän ja haasteellisen psyykkisen prosessin. Suomen Mielenterveysseura kirjoittaa aiheesta Maahanmuuttajuus ja Miten sopeutua uuteen maahan. Sivuilla on paljon hyvää tietoa, josta on taatusti apua monellekin aiheen kanssa painiskelevalle. Täällä on yllättävän paljon henkisesti huonosti voivia ulkomaalaisia, siirtolaisia.

Tuossa kissakuvassa nelijalkainen valvontakamera merkkiä Kyylä sai piristystä muuten niin tylsään päivään, kun naapuruston kanat marssivat taas päiväkävelyllään pikkuparvekkeen lähistölle. Siinä oli hyvä katsella esteettömästi 👀. Ja sen jälkeen naapuri vielä trimmasi nurmikkoa...

Sitten ihan toiseen laitaan, nimittäin äärimmäisiin huvituksiin. No, äärimmäisistä en tiedä, mutta tämä on toistaiseksi ensimmäinen ja ainoa video, jonka katselu minun on pitänyt keskeyttää jo alkuvaiheessa huimaamisen ja pahoinvoinnin takia. Alanyatv:n Kalen yläteitä ja sieltä alastuloa, satamaan asti ajoa esittelevä video, joka on kai kuvattu kypäräkameralla tms. En tiedä mikä sen aiheutti. Ehkä nopeus ja kuvakulmat olivat sitä luokkaa, että teki enemmän pahaa kuin Linnanmäen härveleissä. Linkistä avautuu Alanyatv:n Youtubevideo.

Joki ja meri. Alanturkin näkyy vaihtaneen nimeä.

Meillä on ollut ihana kesäpäivä, tosin turisteista huolimatta itsellä vielä sellainen 2:n paidan päivä. Ilta kuudelta oli vielä +18 C ja yölläkin pysytään jo yli +10 C lämmöissä. Torstain ja perjantaina hätyytellään jo +30 C rajaa, ja kaupungilla ja suojaisissa paikoissa se todennäköisesti ylittyykin. Rannoilla ja tuulisilla paikoilla saatetaan jäädä vähän alle. Meillä tuulee edelleen vuorilta niin, että aamupäivälläkin vielä palelee, mutta se on tämä rinneasumisen riemu. Mm. Akdağ-vuorella on edelleen lunta ja laskettelukeli. Ja rannalla rusketuskeli. İhan kiva yhtälö.

Hyvin onnistunut kala-ateria

ALanyan kalahallin taaemmalta käytävältä löytyy

Pari sateista ja tuulista päivää on takana. Olen ihmetellyt ääneen ja hiljaakin tätä Alanyan taivasta, siis kuinka on ollut yllättävän monia päiviä, jolloin sinistä taivasta ei näe kuin hetken, ja sen jälkeen on ilmassa jotain muuta. Ei pilviä eikä sellaista mutta muuta ylimääräistä. Tämä lehtiuutinen kertoo siitä. Pohjois-Afrikan aavikoilta ilmaan noussutta hienojakoista pölyä on liikkunut ylemmissä ilmakerroksissa tänne asti. Sateet ovat siitä ihana asia, että ne putsaavat ilmakehää tehokkaasti.

Jatkossa, jos toivoa saa, niin Saharan pölyt voisivat kulkeutua vaikkapa

Hallin käytävää

Atlantille... tai tippua takaisin Saharaan. Joka tapauksessa näiden sateiden nyt päättyessä näyttää että lämpötila nousee jo melko herkullisiin lukemiin. Seuraavan 2 viikon sääennustuksessa ei sateita näkynyt 🌅
Alanya Turkey -niminen Youtubekäyttäjä on jakanut Alanya Ultra Trail 2018 videon. Se kertoo hyvin silloisesta Alanyan säästä ja esittelee maisemia ja paikkoja, ei niinkään maratonia. Siksikin siitä on silmäniloa tänne kaipaaville. Ja hänellä on myös muita mielenkiintoisia videoita.

Kuukausi sitten Alanyaan muuttanut ulkomaalainen pyysi esittelemään paikan,
jossa voisi tavata muita ulkomaalaisia, mutta ei ihan räkäkännisiä. No, menimme erääseen paikkaan, jossa kukaan ei halunnutkaan puhua englantia, vain omaa äidinkieltään, jota hän ei osaa. Kukaan ei kutsunut häntä pöytäänsä tai joukkoonsa. Hhmm... hiton asenteellisia pöllöjä koko sakki siinä ravintelissa. Joten en yhtään ihmettele, jos useimmat tänne muuttavat hakeutuvat omaa kieltään puhuvien kantakapakkaan, tai sitten turkkilaisten seuraan.

Vastapäätä oleva Malatyalaisen rouvan kauppa

Turkkilaiset täällä ottavat vastaan muuttajia lähes mistä tahansa maasta tai kansallisuudesta, kun tulija on osoittanut
olevansa kunnollinen ihminen. Joten olin tyhmä. Hänet olisi ollut hyvä viedä heti suoraan turkkilaisten paikkaan. Menimme syömään kalahallille kuvassa näkyvään ruokapaikkaan, heti kun selvisimme tuosta ensimmäisestä pois. Hänkin on aloittanut turkinkielen opinnot, tavoitteenaan oppia sujuva kielitaito. Mutta takaisin tuohon ravintolaan. Aluksi salaatti ja leipä, kalakeitto ja mustekalaa, kasviksia, riisiä, ja pääruoaksi kalatiskistä valitsemaamme grillattua kalaa, jonka nimestä ei ole enää aavistustakaan. Sen lisäksi että heillä on tosi hyvä ruoka, heillä myös puhutaan sekä turkkia että englantia. Ainakin niitä. Heillä on kuulemma ravintola myös Kargicakissa, meren rannalla, hetimiten Mahmutlarista Kargicakin puolelle tultaessa.

Tuo kuvassa oleva karvapallero etsii edelleen kotia. On jo iso ja oppinut / opetettu kissa. On jo ohittanut pentuvaiheen "järsimiset ja kynsimiset", mutta pelaa palloa, heittelee rottaansa yms. Minun kissa-allergiani on edennyt poskiontelontulehdus-keuhkoputkentulehdus-pisteeseen, vaikka siivoan joka toinen päivä, kun lääkityksetkään eivät enää auta. Kun ei kestä niin ei vaan kestä. Kissa on pääsääntöisesti "mykkä", mutta tietyissä tilanteissa siitä lähtee ääntä. Ja on hyvin seurallinen, utelias, leikkisä, sylissä viihtyvä, mutta pelkää vieraiden ihmisten ääniä ja uusia hajuja. Kai niihinkin tottuu ajan kanssa, kun oppii ettei kaikkia tarvitse pelätä. On oppinut kiikkumaan parvekkeen laidoilla putoamatta, pomppii metrin korkeudelle ja tanssii kissabalettia (vai onko se capoeiraa) nähdessään peilikuvansa parvekelasista, sekä lähes nauttii pesusta muttei puhallinkuivatuksesta jne. Kissalle ei ole löytynyt oikeaa kotia, ja edelleen etsitään oikeaa kissanystävää.

Kurkotetaan valoon päin

Elämän monia kerroksia. Alanya, KAle.

Ilta tuli taas lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen. Ukkoskuuro meni jyristen ja sataen vuoriston päällä, ei laskeutunut meille. Siitä huolimatta olen malttanut olla kuuliaisesti kotona, vaikka kiusaus lähteä rannalle oli tosi suuri. Koipi suorana ja ylhäällä istuskelin parvekkeella tehden yhtä sun toista, mielikuvituksen tasolla. Ajatusten tuulettelua ja energian keruuta, uusien tarinoiden pohtimista ja ajoittain jopa pientä ärsyyntymistä kikattavista ja kameralla osoittelevista naapuriparvekkeen naisvieraista. Ja sitä tavallista eli ruoanlaittoa, haavanhoitoa ja uutisten lukua. Ei siis ihmeempiä.

Huomenna on Maanantai  😍 ja olen luvannut itselleni, että jos maanantaihin asti kestän kotona siivosti ja paikallaan, haavan parasta ajatellen, niin maanantaina voin käydä hammaslääkärissä. Eli Pääsen Ulos. Vaikkakin vain hammaslääkäriin korjauttamaan eilen hajonnutta, isoa takahampaan paikkaa 😰. Karmeakin voi näköjään olla odottamisen arvoista ja kivaa vaihtelua. Kaikkea sitä itsestään oppii.

Valoon päin ne puutkin kurkottaa :))

Tässä on linkki videoon, jossa saksalaismies kuvaa Alanyan uuden köysiradan koko matkan
ylhäältä ala-asemalle asti. Videolla näkyy syyskuisia maisemia. Nyt on kukkaloistot parhaimmillaan monissa puistoissa ja puutarhoissa, erityisesti Atatürk-patsaan luona kaupungintalon viereisessä tulppaanipuistossa. Ja pitkin rantoja ja kaupunkia monissa kukkapenkeissä yms. Tuli vaan mieleen tuosta videosta, kun siinä ei paljon kukkia näkynyt.

Tässä linkki videoon, jossa fillaroija on kuvannut tasaisen kauniisti reittinsä näkymiä Ulakselta koko matkan pitkin Kleopatrarantaa, ihan päästä päähän. Vähänkö houkuttaa fillaroida myöskin tuolla tunnelin tienoilla ja Ulaksella, nyt kun videota katseli... Ja Ulakselta ei ole pitkä matka Konaklin rannassa sijaitsevalle näköala- ja grillauspaikalle.

Elämää päiviin :))

Nostalgiakuvia ja -videoita Alanyasta

Törmäsin tällaisiin ihanuuksiin aamulla netissä, enkämalta olla jakamatta. Tieättehän sen tunteen kun katsoo omien lasten vauvakuvia, ja miettii, että "oi, olipa ne söpöjä ja pieniä ja lutusia..." . Näitä videoita katsellessa on hieman samantyylinen fiilis, kuin katsoisi lastaan pienenä, kauan sitten olleena. No, minä olenkin höpsähtänyt Alanyan suhteen, ja koko turkkilaisen kulttuurin suhteen.

Tässä ensimmäinen. Alanyalaislähtöinen Veli Köktaş on jakanut Youtubessa videon Alanya nostaljı Alanya seni seviyorum.
Paljon ihania valokuvia, ja mm satama sai nyt ihan erilaisia ulottuvuuksia, kuin mitä olen koskaan aiemmin kuvissa nähnyt. Ne rantatalot olivat kauniita, ja tuon aikaiset, ihmisiä rantavesiin vieneet veneet olivat veneitä, eivät mitään turistipaatteja :)) .

Haberengo TV on jakanut 10 mielenkiintoista valokuvaa -videon, jossa oikeasti on mielenkiintoisia valokuvia ja nuokin sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt.

Riza Sezer ja jakanut Alanya eski resimleri -videon, jolla hän itse laulaa sen taustamusiikin. Alun mustavalkokuvien jälkeen tulee myös niitä ensimmäisiä värivalokuvia.

Hayri Yenialp jakaa vanhoja hääkuvia Siyah Beyaz Alanya'nın Renkli Düğünleri. Aivan ihania :)). Ei noita voi hymyilemättä katsoa. Kuvissa oli kahdet tutun näköiset kasvot, mutta en usko että ne ovat tuntemieni henkilöiden kasvoja välttämättä, vaan ainoataan samanlaiset. Periaatteessa voisi olla, sillä rouva on kuvissa nuori, ja nyt lähes 70 v. Kukapa tietää. En kuitenkaan tunne rouvaa niin hyvin, että menisin kysymään "oletteko te tässä kuvassa".

Hans-Georg KnothHagekah jakoi värivideon Alanya 1989. Kivien keruu on näköjään jo silloin ollut "perustoiminto", sillä bussista alas laskeutuvat matkailijat näyttivät ottavan ensimmäiseksi maasta kivet käteensä. 

Ja samalta mieheltä Fallschirm am Kleopatrastrand. Alanya 1989 .

1989 Alanyan väkimäärä on ollut 1/10 siitä mitä nyt, ollen 30.901. Manco TV on jakanut tämän videon Barış Manço ile Dere Tepe Türkiye : Alanya 1989. Olipa silmiä hiveleviä vuoristokuvia ja tosi nopeakätinen kutojamummo 😲.

Videoita ja tunnelmia

Alanyan Kalella 26.9.2017

Netti on ihan kaput, siis ei toimi kuin superhitaalla, joten ei ihan onnistuneet tämän päivän blogisuunnitelmat. Usein netin hitaus on nettijärjestelmästä kiinni, ja harvemmin sille voi itse jotakin. En tiedä mistä kiikastaa. Siksipä linkitän Youtubeen siirretyjä pikkuvideoita, joista ensimmäisessä näkyy näkymiä tuolihissillä Kalelle saapumisesta aina punaisen tornin juurelle, rannalle menoon saakka.

Kestipä kauan siirtää nämä videot Youtubeen ja tehdä niistä soittolista... liekö meillä jostain syystä hidastettu netti, niin kuin ajoittain on, vai mikähän lienee. Tai sitten tämä pudotettu ja pompusta kiinni otettu läppäri on vaan hajoamassa 😁.
Alanyan Kalella 26.9.2017 

Kotona on juuri nyt paljon ääniä, kun naapuruston lapsiperheet ovat sään kylmenemisen tai jonkun muun syyn vuoksi, kotiutuneet kesäasunnoiltaan. Talossa kaikuu parhaillaan sekä lasten kimitys että naisten äänet. Paukkuu rappukäytävän ovet ja laskeutuu ihana hiljaisuus. Asunnosta toiseen äänet eivät juurikaan kuulu, toki poikkeuksen tekee yläpuolella oleva naapuri. Ulkona mekastaa bussit ja mopot. Kuuluupa vielä ihan jokusen kaskaankin siritys, vaikka kaskaiden soittokausi alkaa jo olla ohi.

Lähistöllä olevassa talossa majailevia Pohjois-Euroopasta tulleita lähetystyöntekijöitä olen luvannut käydä tervehtimässä, mutta äsken kun

sitä harkitsin, olivat ikkunat vielä pimeinä. Ovatkohan jossain "töissä" vai omassa tapaamisessaan, en tiedä. Ei mennyt aikataulumme nyt yksiin. Päivän puoliväkisin tehtyjen projektien jäljiltä on kärtyinen olo, ja olisin kaivannut vaihtelua, mutta vaihtelua on sekin kun nukun hiukan pidemmät yöunet. Useampi yö on nyt tullut valvottua reilusti aamuyön puolelle, paikalliseen tyyliin, ja kyllähän se tällaisen pitkät yöunet tarvitsevan vireystasossa tuntuu. Toisaalta ilman reilu viileneminen kärtyttää, koska rantaelämä on tältä kesältä jäänyt tosi vähiin, ja kaipaan kuumaa hiekkaa ja lämmintä merta. Onhan täällä vielä lämpimämpi kuin SUomen kesässä, vaan ei ole enää kuuma. Ja vesikin on hyvin uimalämpöistä, kuulemma. Jottei kesä ja uimakelit ihan kokematta karkaa, niin huomenna on toivottavasti uimapäivä. Sen saattaa estää vain hammaslääkäri, jonne en tänäänkään uskaltanut mennä.

Toissapäivänä sataman basaarialueella liikkuessa eräs

kauppiasherra teki hyvin selväksi, että haluaa tavata ja esitellä kaikki 10 koiraansa ja kolme hevostaan sekä muun farmin. Tarkkasilmäinen ystäväni bongasi eräästä hevoskuvasta kolme tyttöä, ja kertoi sitten myöhemmin asiasta minulle. Eilen näin hänet kaupungilla kun olimme molemmat asioilla, ja kysyinpä sitten ihan suoraan hänen naimisissaolostaan ja naisasioistaan. Kyllä, asia on juuri niin kuin voi arvata. Tämäkin herra on naimisissa, mutta haluaa vain seikkailua, piristystä arkeen, ja kokee, että se on ihan ok. Ei kuulemma kannata vaivata päätään sellaisella asialla kuin vaimo, tai naimisissa olo. Jep jep, en vaivaakaan. Sanoin, että ehkä joskus tulen asiakkaan roolissa hänen putiikkiinsa, mutta missään muussa yhteydessä en halua olla, silloin asia ei vaivaa minua millään tavoin. Ja pidin saarnan siitä, miksi asian pitäisi vaivata hänen mieltään. Mies jäi ihan hämilleen. Ei ilmeisesti ollut tottunut saamaan saarnaa, tulemaan torjutuksi, eikä ollut uskoa että vain kävelen pois. Kiva suoda ihmisille uusia kokemuksia.

Itselleni uusi kokemus tulee olemaan se, kun jaan asuntoni toisen suomalaisen kanssa parin viikon ajan. Odotan mielenkiinnolla mitä tuo aika tuo tullessaan, ja kuinka me molemmat selviämme. Vaikka olemme molemmat hoitoalan ihmisiä, on meillä molemmilla vahva introvertti puolemme. Molemmat tarvitsemme tietyn annoksen tilaa ja hiljaisuutta, ja olemme taas tietyssä määrin sosiaalisia ja uteliaita elämän suhteen. Itse asiassa olemme monissa asioissa hyvin samanlaisia. Siksikin tuo pariviikkoinen tulee olemaan mielenkiintoinen.

Tulihan nuo kuvatkin tänne, kun malttoi odottaa tarpeeksi kauan. Kärsivällisyyteni on näköjään taas kasvanut, huimasti. Alan siis olla entistä enemmän oma itseni, se rennompi minä, eikä mennyt kuin reilu viikko. Muutama päivä vielä, niin on taas energiatasokin entisellään. :))

Toivoa on, ja osaavia ihmisiä

Usko suomalaiseen yksityiseen terveydenhuoltojärjestelmään toimii vielä, ja erityisesti pitkän linjan ammattilaisiin. 25 v minua hoitanut keuhkolääkäri oli päivän piristys ja pelastava enkeli, taas kerran. Hän käynnistää tarvittavan hoidon, nyt ja Suomessa :). Ei tarvinnunt lähteä Ruotsiin eikä minnekään muuallekaan 💖. Iso kiitos. Ja terveisiä terveyskeskuksen omalääkärille: kyllä Suomessakin hoidetaan reaktiivista artriittia. Ei tarvitse tyytyä pelkkään kivun turruttamiseen. Toivoa on taas, ja suunnitelmia ja energiaa. Ja yrityskumppanin kanssa käydyt keskustelut olivat mielenkiintoiset sekä eteenpäin vievät. Tästä elämä jatkuu. Olen Niin huojentunut ja toivorikas, etten voi kuin hymyillä.

Alanyasta kysellään vointia ja kuulumisia, ja ihmetellään miksen jo palaa. Sitä on aika vaikea selittää sellaiselle, joka ei ymmärrä millainen maahanmuuttajan asema on. En palaa vielä pitkään aikaan. Asiat menevät taas niin kuin niiden on tarkoitus mennä, ja tämä syksy ja talvi ovat mitä todennäköisimmin pakkasilmapainotteisia, iik. Tai ainakin juuri nyt näyttää siltä. Suomessaolojaksoja tullee olemaan paljon. Yllätyksiähän voi silti aina tulla, mieluummin lämpimämpään suuntaan, kiitos. Harkitsi jo sitäkin, että en ehkä osta uutta oleskelulupaa vielä, vaan menen turistiviisumin rajoilla, mutta ei se kuitenkaan toimi. Ne päivä eivät riitä, se systeemi rajoittaa liikaa.

Alanyan vasta avatusta köysiradasta on lehtijuttu uusine kuvineen tässä linkissä. Ja tässä KocaTV:n video aiheesta, sekä Antalya Expressin video aiheesta.

Alanyassa asumisesta ja muustakin

Alanyan villi luonto kukkii myös

Jälleen tuli vastaan hyvin mielenkiintoisia uutisia ja videoita Alanyasta. Ensin moottoripyörällä tms Mahmutlarista Alanyaan. Ihan ok video, tosin kertoo maisemien lisäksi hyvin paljon motoristien liikennenkäyttäytymisestä.

Alanya Çevre Yolunda Turlamaca-x max 250-motovlog 

Tällä samaisella videon jakajalla on monia muitakin kypäräkameralla kuvattuja videoita Alanyasta.

Tässä toiselta kuvaajalta, Alanya - Akseki Yolu Toros Dağları Full HD Alanya Akseki tietä Taurusvuorilta.

Uutta Alanyan esittelyä ALANYA 2017 - REAL TURKISH PARADISE

Olisin halunnut liittää mukaan vielä esitteyvideon uudesta ohitustiestä. Video oli hyvin toteutettu ja mielenkiintoinen. Se vaan ei ollut jaettavissa. Kun se joskus tulee vastaan jakokelpoisena, niin linkitän sen sitten tänne blogiin.  Video löytyy facebookista mahdollisesti tämän linkin avulla, julkaisuajankohtana on 29.3.2017.

Sitten Alanyassa asuvien ulkomaalaisten lastenkasvatus ja koulutusmurheisiin. Alanyassa asuu 46:sta maasta 940 kouluikäistä lasta, joille kaupunki järjestää peruskoulutusta. Nämä ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret ovat iältään 7-19 vuotiaita ja opiskelevat tällä hetkellä Alanyan alueella 94:ssä eri koulussa.

Haasteita aiheuttaa mm. kielitaito, tai sen puuttuminen. Mikäli ymmärsin uutisen oikein, niin erityisesti venäläiset haluaisivat, että heidän lapsilleen järjestettäisiin koulutusta myös venäjänkielellä. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että juuri lapset oppivat kielitaidon parhaiten, ja integroituakseen hyvin yhteiskuntaan, lapsilla tulisikin olla sujuva paikalliskielen taito. Siksi on hyvä, että lapset ovat tavallisten koululaisten keskuudessa. Mitä järkeä olisi opiskella jollakin ulkomaisella kielellä, olla oppimatta paikallista kieltä ja syrjäytyä paikallisesta yhteiskunnasta? No, karrikoidustihan tuo on sanottu, mutta maassa maan tavalla, kieltä myöten. Aiheesta kaupungin jakama teksti on tässä, ja yksi lehtiartikkeli on tässä.

Alanyassa asuville ja asumista harkitseville on tässä tarjolla kuvasarja, joka kertoo mitä Alanyassa voi tehdä, ettei pitkästy. No, kuvasarjassa on vain pieni osa aktiviteetteja, niitä kun löytyy Alanyasta aivan valtavasti. Jokaiselle on jotakin. KUvasarja ja artikkeli ovat tämän linkin takana. 

 Tänäänkin aamulla töihin mennessä, ja iltapäivällä töistä palatessa paleli toppatakista huolimatta... pessimistisinä hetkinä hiipii mieleen, että tänne ei ikinä tule kesä! Se vaan siirtyy ja siirtyy, kunnes ehtii olla 2 viikkoa ja alkaa taas syksy. Sisätöissä Ihan Sama mitä ulkona on, kun siellä ei ehdi itse olla kuin hetken? Ei pidä paikkaansa. Oisi paljon mukavampi kävellä töihin ja sieltä pois, kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja lämmin

tuulenhenkäys hipaisee poskea. Nyt ainoa lämpimänä poskea hipaiseva on potilaiden henkäykset, kun pistän neulaa kyynärtaipeeseen. Talvikengistäkään en vielä ole luopunut, vaikka kaupungilla ja bussissa näkyykin jo jonkun verran paljasnilkkaisia avokkailla kulkevia, ja kylmästä täriseviä naisihmisiä.

Bussipysäkillä piti ihan pidätellä hymyä, kun kauniisti ja kesävaatteisiin puetut, muotitietoisemmat ihmiset olivat jäätyvän näköisiä sinisine sormineen, huulineen ja tärinöineen. Muodista ja kalenterista viis, niille voi nyt sanoa höpö höpö. Ulkona on talvinen sää, ja tuossa säässä tarkenee vain talvivaattein. Kesä on vielä kaukana, vaikka perjantaina käykin pieni lämpeneminen meitä hetken ilahduttamassa. Sen jälkeen on taas edessä karu kylmyys, ainakin forecan sääennustuksen mukaan. Lomalla olevia ei käy käteeksi. Toki loma on loma säässä kuin säässä, mutta näinkin ankarassa ilmastossa asuessa olisi ihan kohtuullista toivoa, että edes lomalla on lämmintä ja aurinkoista. Lentokoneet kulkee, ja halpoja matkoja on tarjolla. Etelään hyvät ihmiset, etelään. Tänne jäätyy.

Ja ne, jotka eivät jäädy, voivat kipaista jäätelölle :)) . 

Canakkalea ja videoita

Erilainen päivä jälleen, siis ihan erilainen, kuin mitä olin suunnitellut. Aamulla tunti ennen herätyskellon soittoa heräsin siihen, että aurinko paistaa silmiin oliivipuun lehvästön läpi. Näin on ollut jo monena aamuna, ja se on oikeastaan aika mukava tapa herätä. Seuraava tajuntaan menevä asia oli tuo alla toisena olevassa olevassa videossa kuuluva serenadi. Sanon näin ennalta vain sen, että erehdyin sukupuolesta ihan täysin. Äänen perusteella odotin jotain muuta kuin mitä ulko-oven takaa löytyi. Tuo näkymä, jonka videolla näette, on suoraan ulko-oveani vastapäätä, ja tuon serenadin esittäjän silmät ovat suunnilleen samalla tasolla kuin minun silmäni, kun ovella seison. 

Aamiaisen jälkeen sain itseni motivoitua arabian tunneille, mutta olin siinä mielessä hankala oppilas, että sanoin haluavani hiukan enemmän, kuin vain hyödytöntä ulkoaopettelua. Toivoin, että voisin opiskella kuten Espoossa aiemmin, eli kirjoittamista, lukemista ja todellista luetun ymmärtämistä ulkoaopeteltavien rimpsujen sijaan. Opettaja ei ollut ollenkaan innostunut tästä, ja pienen keskustelun jälkeen selvisi myös miksi ei. Päätin kuitenkin, että ulkoaopettelua toteutan vain siinä, missä se on todella tarpeen, ja haluan mieluummin ymmärtää mitä teen ja miksi, ja oppia sitä kautta. opettaja sanoi hänkin haluavansa sellaiselle kurssille... siirryn siis nettiopiskeluun, ja käyn tuolla vain kerran viikossa varmistamassa, että lausun ja kirjoitan oikein.

Kotona oli taas siivottava, astetta perusteellisemmin, sillä hiiret tai rotat olivat syöneet betoniseinään reiän, ja temmeltäneet kenkäkaapissani. Kakkaa oli paljon ja ympäriinsä. Onneksi oli kengät pusseissa. Hiukanko otin kierroksia -hermostuin niihin otuksiin ihan täysin. Siivotessa ajattelin kaikkia tuttuja, joilla on ollut myyräkuume, ja sitä, että olisi tietysti hyvä, jos käyttäisin kasvosuojusta ko kakkoja siivotessani, mutta ei tullut käytettyä. Siivosin kärttyisänä, ja nopeasti mutta perusteellisesti. Kävelin apteekkiin ja ostin rotanmyrkkyä taas isot pussilliset. Huomenna on tarvis soittaa vuokraisännälle, että tulee muuraamaan reiän umpeen. Onneksi eivät vielä ehtineet tulla kaapista ulos, sillä olivat vasta päässeet takakautta alakaappeihin. Jälleen kerran: älä osta äläkä vuokraa ensimmäisen kerroksen asuntoa :/ . No, ei niissä aina ole kosteus-, ötökkä- tai rottaongelmaa, mutta yksikin on liikaa.

Tänään yhdessä välissä ehdin jopa suuttua niin, että ärähdin suureen ääneen ympäristöstä huolimatta. Muzzi on ollut aikamoinen soittelija ja seurailija, ja kun hän tänään soitti kolmannen kerran, niin päästin itseni ihan tietoisesti niin suuttuneeksi, että käskin painua alimpaan ***. Vähempi ei näköjään auttanut, joten oli otettava kovat sanat käyttöön. Olisi itseni kannalta helpompaa, jos toinen ihminen vain yksinkertaisesti ymmärtäisi sanat "ei kiinnosta, mene pois", mutta kun ei kahteen vuoteen ole ymmärtänyt, niin on jo aika karistaa hänet pois kintereiltä rumemmilla keinoilla. Elämä jatkuu, aurinko paistaa eikä kenenkään tarvitse vahtia mitä minä teen, milloin ja kenenkä kanssa.

Alanya 17.3.2016

Juuri kun sain itseni rentoutettua vastoinkäymisten jälkeen olohuoneen nojatuoliin, sain tietokoneen auki, ja ajattelin päivittää blogin, niin opettaja soittaa ja kysyy ulos. Nyt Turkissa vietetään Canakkalen taistelun 101. vuosipäivää, ja sen kunniaksi Alanyassa on erilaisia tapahtumia. Opettajani sanoi, että voinko olla valmis lähtemään kymmenen minuutin sisällä, että tulemme sitten hakemaan. Juu, tottakai. Kyllähän minä lähden kohti uusia kokemuksia ja uusia seikkailuja. Sen jälkeen hän ohjeisti vaatetuksen, ja kertoi, että menemme konferenssiin, jossa professori luennoi Canakkalen taistelusta yms. Niinpä kotiasu vaihtui edustuskelpoisempaan asuun, tällä kertaa kapali kiyafetler, ja suuntasin naisjoukon mukana tilaisuuteen, josta tuo heikkolaatuinen kännykkäkuva on. Siellä ei oikein kehdannut heilua oikean kameran kanssa, joten otin vain pikaisesti tuon kuvan. Professorit puhuivat, innoissaan ja nopeasti, ja minä ymmärsin palan sieltä ja toisen täältä. Alanyan hengellinen johtajakin puhui, mutta hänen puheensa oli jotain sellaista murretta, että en saanut selvää montaakaan sanaa. Professorit puhuivat enemmän Istanbulilaisittain, puhtaampaa turkkia, eli siis helpommin ymmärrettävää.

Tähän loppuun laitan vielä kuvan tämän päivän löydöstä, eli ruis-ranskanleivästä. Kävin

rukiinen ranskanleipä, Alanya 03/2016

leipomossa ostamassa tuoretta leipää, ja ihmettelin miksi yksi ranskanleipärivi on ruskeahko. Omistaja sanoi, että ne leivät on tehty rukiista. kokeilun halu iski, ja otin yhden tuollaisen mukaan. Se ei millään tavoin muistuta suomalaista ruisleipää, vaan enemmänkin tavallista ranskanleipää. Rapean kuoren alla on pehmeä, kuiva ja pumpulimainen sisus. Maku on joko olemattoman mieto, tai sitten makuaistini ei juuri nyt toimi. En huomannut maussa juurikaan eroa tavalliseen ranskanleipään. Juuston ja voin kanssa tuota söin ihan mielelläni. Ja samalla sain inspiraation laittaa taas uusi ruisleipäjuuri kehittymään, niin että saa leivottua rukiista hapanleipää.

Ja

Videosta iloa

Tässä ihan ensimmäiseksi puolen tunnin mittainen video Alanyasta, turkkilaisen tv-kanavan

kuva: moonlight hotel alanya com

tuottamana. Videoon on mahdutettu uskomattoman paljon erilaisia vierailukohteita, myös maksullisia ja sellaisia, joihin turiti harvemmin menee tai pääsee viikon lomansa aikana tutustumaan. Videolla esitellään sisältä päin myös erästä entisöityä Ottomaaniaikaista taloa. Kannattaa katsoa. Hayat Gezince Güzel - Alanya CNN Türk

Kristittyjen paaston aika alkoi eilen, tai tänään, vaikkei moni kristitty sitä noudatakaan, hyvä jos edes tietää sen olemassaolosta. Toki on niitäkin, jotka paastoavat. Kyse ei kuitenkaan ole Sellaisesta paastosta vaan ainoastaan keventämisestä, jos olen oikein ymmärtänyt. Paaston aikana on tarkoitus keskittyä olennaiseen, ja laskeutua vähitellen pääsiäiseen. Tarkoitusperiltään tämä paastonaika on samanlainen kuin muslimeilla, tosin kaupallisempi ja maallistuneempi. Jos olet kristitty, niin paastoatko sinä? Miten? No, Suomessa vallalla oleva evankelis-luterilaisuuskin on aika pieni ja erilainen sivuhaara kristinuskon isossa puussa. Se korostuu turkkilaisten kysellessä suomalaisten kristillisistä tavoista, ja esittäessä omia katoliseen kirkkoon ja amerikkalaisiin uskonsuuntiin liittyviä näkemyksiään.

kuva tourist detinations com

Huomenna on jälleen pienen matkustuksen vuoro, ja maisemat vaihtuvat vähäksi aikaa. En tiedä mitä loppuajan teen, sillä nyt ei ole ainakaan töitä tiedossa, ellei jotain kuitenkin jostain tule vastaan. On hyvää aikaa opiskella lisää turkkia, sillä Suomi on nyt nähty. Poistin tästä perästä useita lauseita ja moneen kertaan. Teki mieleni sanoa paljon sellaista, mitä ajatuksissa liikkuu, mutta lienee parempi etten sano. Olen ollut kohtuullisen kärttyisellä tuulella jo pari päivää, ja se kuultaa taatusti teksteistä ulos. Yritän taas purkaa stressin pois, ja palata aiempaan mielenrauhaan.