Alanyasta Kyproksen Girneen laivalla

Tämän blogin Alanya-faktaa -välilehdelle olen lisännyt tänään 30.5.-28.10.2018 toteutettavien Kyproksen risteilyjen julkaistut aikataulut, linkin firmaan josta niitä matkoja voi ostaa, sekä firman Alanyan toimimpisteen osoitteen ja puhelinnumeron. Katsopa välilehdeltä tällä päivämäärällä.

Pureskelevia kaloja

Alanya, Tophane ja turkkilaisen sandaalit 26.9.2017

Neljän päivän migreeniputki saattoi katketa tänään, vaikka onhan tässä vielä tunteja jäljellä tätäkin päivää. Huojentunut olen silti. Illalla otettu kunnon migreenilääkitys toi 15 tunnin unen, ja aamulla oli kiva herätä ilman näköhäiriöitä ja särkyä. En uskonut että voisi jatkua näin pitkään, joten en tietenkään ottanut mitään estolääkitystä. Tänään sain ostettua verenpainemittariin uudet patterit, ja tulos oli karua luettavaa. Verenpaine on korkeammalla kuin koskaan ennen, ja ellei palaudu tuolta niin lääkäri kutsuu. Vaan nyt on sentään nuppi suht oman tuntuinen, silmät samaan suuntaan, näkö tallella ja ajatuskin kulkee. Eilen menimme köysiradalla Damlatakselta ylös Kalen linnoitukseen. Tuuli puhalsi läpi hissikopin ja hieman keikutti, mutta kovasta tuulesta huolimatta ei se kovin paljoa heilunut. Tuon kokemuksen perusteella on varsin vakaa, hiljainen ja miellyttävä matkustaa. Hinta on 18 TL meno-paluu, ja 14 TL pelkkä meno.

YAmac Cafen aamiaista, kun osan olimme jo syöneet 26.9.2017

Perillä tulimme jonnekin linnoituksen reunalle, josta kävelimme merkattua kulkureittiä paljon pidemmästi kuin mitä saatoin ennakkoon arvata. Useille köysiradalla Kalelle tulijoille riittänee se linnoituksessa kiertävä reitti ja kukkulan yläosan nähtävyyksien kiertäminen, kun on jo riittävän uupunut olo. JAtkoimme siitä kävellen noin puoliväliin kukkulalta kaupungille vievää tietä, ja pysähdyimme Yamac Cafehen syömään. Mainoksen innoittamina tilasimme Aamiaispöydän (25 TL / hlö) kahdelle, meitä kun oli kaksi. Yli puolet pöytään tuoduista herkuista jäi syömättä, kun emme kerta kaikkiaan pystyneet syömään enempää. Pöytään tuli monen monta pientä kuppia, ja kahdesta ruokalajista piti kysyä paikan isännältä, kun en niitä tunnistanut. Toinen oli keltaista kurpitsaa hunajaliemessä, toinen oli vesimelonia hillottuna hunajaliemessä. Monin paikoin aamiaispöydän hinnat ovat nousseet 40 TL:aan ja joissain paikoissa yli senkin, mutta 25 TL paikkoja löytyy vielä, ja Yamac Cafe on yksi niistä.

Ylhäältä Kalelta 26.9.2017

Siitä jatkoimme Punaisen tornin suuntaan alas, käännyimme sisälle linnoitukseen, vanhan kaupungin pikkukaduille ja, sieltä laskeuduimme aikanaan muurien edessä olevalle rannalle uimaan. Ensimmäistä kertaa eläessäni kalat pureskelevat minua niin paljon kuin nyt purivat. Kun menimme rannalle, kuului jo muutamia kiljahduksia, mutta en ymmärtänyt. Näin vain että poukamaan parkkeeranneet puolenkymmentä isoa ja muutama pienempi laiva olivat ajaneet suurehkon pikkukalaparven ihan rantaveteen. Pikkukalojen perässä seuraa tietysti petokaloja. Nyt näimme kalan nimeltä saddled seabream, joka pureskeli sekä meitä että muita rannalla olijoita. Jokainen, joka meni veteen sai osansa kalan puremista. Toiset sanoivat että se syö vain kuollutta ihosolukkoa jalkojen pinnasta, ja toisilta lähti hieman enemmänkin. Koskaan aiemmin ei tällaista ole osunut kohdalle, mutta oletan että kalat olivat ajautuneet laivojen takia lahteen, ja innostuivat näkemistään uimareiden jaloista enemmän kuin tarpeeksi. Näimme myös n. 30 cm pituisen kalan, jolla oli pitkä yläleuka, sellainen miekkakalamainen. En kuitenkaan tunnistanut sitä varmasti, joten en nimitä sitä miksikään. Aiemmin kun olen tuossa lahdessa uinut, ei mitään vastaavaa ole tapahtunut. Tässä linkki kalablogiin.

Tänään ei tehnyt mieli uimaan, sen sijaan kävin syömässä jäätelöannoksen King's Kitchenissä, ja jouduin höpöttämään uuden työntekijän kanssa. Sen jälkeen oli projektina fillarin pumpun osto. 82 Sali PAzarista löytyi sekä 42 TL maksavia painemittarilla varustettuja pieniä käsipumppuja, että kunnon perinteinen jalkapumppu 22 TL. Sieltä löytyi myös sopiva setti hanan ja kasteluletkun molempiin päihin. Nyt onnistuu parvekkeen pesu helpommin, ja tuon suuttimen paineella voisi pestä naapurinkin parvekkeen, jos sille päälle sattuu. Vähän jos olisi pidempi letku, että ylettäisi nurkan taakse, niin voisi sillä pestä oman toisenkin parvekkeen. Siellä kun ei ole vesihanaa, niin sen pikkuparvekkeen pesu on hoitunut sangollisella tai kahdella kannettua vettä.

Appelsiinipuun alta, sivu 45.

Kohta alan valmistautua iltamenoihin, rentouttaviin sellaisiin, joten eipä tässä enempää tällä kerralla. Eräs tuttava kyseli Facebookissa, että valitse lähinnä itseäsi oleva kirja, ja kirjoita sivulta 45 ensimmäinen lause. Se kuulemma kuvaa rakkauselämääsi. Minulla kävi tuuri, kai. Koska en hennonut irottaa ekaa lausetta kokonaisuudesta, niin tässä viereisessä kuvassa on koko stoori.

Ai niin, appelsiinipuusta. Kun käsittelin appelsiinin siemenen paikallisen ohjeen mukaan, ja istutin sen parvekekukkaruukkuun elokuun alussa 2017, niin nyt siellä kasvaa kuvan mukainen pieni puun alku. Se on noussut pintaan poissaoloni aikana. Niin on noussut myös kymmenkunta sipulinalkua, jotka ovat syntyneet edellisten sipuleiden kukkien siemenistä. Nämäkin ovat ihan uusia, ja pienen pieniä. Mutta tuo ihan oma appelsiinipuu <3 . Mihinkähän sen istuttaisi? Vai annanko olla tuossa vielä jonkun aikaa...

Pikkuinen appelsiinipuuni alku 27.9.2017

Aurinko hymyilee

Tervetuloa Suomen kesään. Kävin lääkärinkomennosta labrassa jättämässä useamman putkellisen verta, siinä
toivossa että jotain selviäkin. Juuri tällaisena aamuna olin sitten unohtanut laittaa herätyskellon soimaan, ja herään niillä kriittisillä viime minuuteilla, jolloin vielä voi toivoa ehtivänsä näytteenottoon ajoissa. Ja tietysti bussikin on pysäkillä 2 minuutin päästä, joten ei siinä ehtinyt edes miettiä syömisiä tai juomisia. Ehdin bussiin, viimeisten joukossa, kengännauhat sitomatta ja takki auki. Mutta ehdin. Ja ehdin vielä labraankin viitteellisten kellonaikojen puitteissa.

Labrasta palatessa katsoin ulkona hämästellen, kuinka pelkkään paitaan ja capreihin pukeutunut äiti ja collegeasuun puettu lapsi (sinisine huulineen) nauttivat kesäsäässä kuljeskelusta. Liekö tullut kiire lähtö heilläkin, vai onko vain päätetty että nyt on kesä ja kesävaatetusen aika. Ulkolämpötila näillä korkeuksilla on nyt +5  C. Kylmä tuuli ja kevyt sade kruunaavat tunnelman. Viimeistään seitsemän viikon päästä alkaa kylmeneminen ja on syksy... 😶 Mitä minä täällä teen palelemassa? Kysymys hiipi taas bussipysäkillä värjötellessä väkisinkin mieleen, vaikka tasan tiedänkin mitä täällä teen, ja miksi täällä palelen (toppatakista huolimatta). Ehdinköhän käyttää mitään kesävaatteita tänä "kesänä"?

"MInä olen kyllä käynyt kastelemassa parvekekasvejasi... En ymmärrä miksi, mutta ne ovat silti kuivaneet." Vuokraisännän äänessä oli kuultavissa pientä huolestuneisuutta, mutta ei hätää, ne ovat vain kasveja. Alanyassa on siis olllut lämmintä. Ylempi sääennusteleike on Alanyasta, ja alempi tämänhetkistä työskentelypaikkaani koskeva. Ihan pieni ero on havaittavissa, ihan pieni. Alanyassa on yölämpötilat samaa luokkaa kuin täällä parhaat päivälämpötilat 😃.

Välipalaksi muisto kymmenien vuosien takaa

Juice Leskinen Grand Slam - Mimosan Hipiä

Surkeaakin surullisemmasta sanomasta huolimatta tuota biisiä voi kuunnella hymyssä suin ja positiivisiä muistoja mieleen palauttaen. Juicen keikat <3 niissä oli sitä jotain.

Päivä meni töissä nopeasti ja... meni. Edelleenkään ei ole mitään kunnon ahaa-elämystä siihen, mistä tänään kirjoittaisi. Väsymys vie kirjoittamisajatukset aiva täysin "hukkaan". Väsymys ei tässä tapauksessa tule työn raskaudesta (ei ole kovinkaan raskasta), eikä päivien pituudesta, vaan tulehdustilan, kipujen ja kivunhallinnan myötä. Se kokonaisuus vie uskomattoman määrän energiaa. Tähän asti kirjoitin eilen, ja nukahdin ennen kuin muistin jatkaa loppuun...

Luin äsken Alanyan uutisia, ja saatoin jopa nauraa kuvitellessani mikä on ollut fiilis satamassa. No, satamassa eräät laivurit ja/tai heidän henkilökuntansa ovat käyttäneet niin voimakasta myyntiä, painostavaa sisäänheittoa, että se on jo vastoin kaupungin toiveita painostamattomasta myynnistä. Dilara 5, Viking Line, Troys, Zeus ja Vikingen 3 on saanut asiasta konkreettisenhuomautuksen. LAivojen toimilupa on evätty 3-5 päiväksi. Alanyan turkkilaiset ymmärtävät ei-painostamalla myymisen, mutta kaikki muualta tulleet eivät sitä käsitä. OSa idästä tulleista käyttää edelleen vanhaa, kovin vahvaa, painostavaa myyntitapaa. Alanyassa pyritään nykyään suomaan rauha sekä kävelyllä olijoille, että shoppaiiljoille. Jokaisen tulee voida liikkua rauhassa myös satamassa ja basaariaueilla. Artikkeli on tässä linkissä.
Arvostan suuresti sitä systemaattista kehitystyötä ja Alanyan arkielämään vaikuttamista, mitä nykyinen kaupungin johto tekee.

Muistutan vielä, että Alanyan kaupungin live-kameroiden linkki on kaupungin nettisivujen etusivulla. KAmeralar
JOkainen voi katsella miten arki sujuu ja aurinko hymyilee :))  .

Vesileikkejä ja remonttia

Hurmuri, Alanya 03/2016

Mukavan tuulinen, lämpimähkö ja pilvinen päivä sai minutkin iltapäivällä vielä uudelle kävelylenkille kameran kanssa. Tuo vieressä oleva aivan ihastuttavan näköinen ja hyväkäytöksinen koira on norjalaisen perheen adoptoima, siruttama, rokottama, passin saanut ja Norjaan matkalla oleva saksanpaimenkoiran ja spanielin sekoitus. Se oli kokonsa puolesta spanielia isompi mutta saksanpaimenkoiraa pienempi, enimmäkseen spanieli mutta hienolla tavalla saksanpaimenkoira. Edustavampaa kuvaa en onnistunut ottamaan, vaikka hetkittäin tuo hurmuri jaksoi poseeratakin. Oman vuokraemäntäni kanssa otin tänään pari erää "kenen kissa"-ottelua. Joka kerran, kun kissa tuli meille tai rääkyi ikkunan takana, niin kannoin sen mummolle, ihan sisälle asti. Sitten meille tulikin sopivasti remonttimies, ja mummo perässä. Samalla kissakin tunki väkisin oven raosta sisälle. Mummo piti kamalan saarnan, että älä pidä ovea tai ikkunaa auki, niin kissa ei pääse sisälle blaa blaa blaa, mutta minulla kävi tuuri. Remonttimies on mummon pojan palveluksessa tai työkaveri, ja hänkin sanoi mummolle suorat sanat siitä, että ei ota enempää kissoja, kun ei saa hoidettua yhtäkään; ja että tuo tarvitsee uuden kodin. 

Yksi näkymä Kalelle, Alanya 03/2016

Mummo pysyi pois kimpustamme tasan sen aikaa, kun sai kissan  vietyä kotiinsa sisälle, ja tuli taas paapattamaan omiaan meille. Siinä minun sänkyni vieressä hän puhui taukoamatta ja valittavalla äänellä sitä sun tätä, ja vasta siinä vaiheessa kun hän jumittui hokemaan "ayip" -sanaa (häpeä) yritin hetken kuunnella, että mikä hänen mielestään nyt on häpeä. No se tietysti, kun häntä ei kuunneltu eikä palveltu. Kun remonttimies häipyi, niin saattelin sanallisesti, lempeästi ja tiukasti, mummon ovelle, joten hän ei oikein voinut jäädäkään. Remonttimies palasi, ja alle minuutin sisällä siitä palasi myös mummo, paapattamaan omiaan. Kumpikaan meistä ei kuunnellut, häpeäksi meille, vaan yritimme hoitaa ihan muita asioita, niitä remonttiasioita. Taas kissakin palasi jostain oven raosta, ja palautin sen mummon syliin. Hänen ei auttanut muu kuin poistua viemään se kotiinsa. Jälleen mummo palasi loputtoman puhetulvan kanssa, ja hiukan asioista pihalla. Sain remonttimiehen ymmärtämään, että rottien kulkureitti on seinän sisällä, mummon luota meille, koska kuulen niiden kynsien rapinan kun ne liikkuvat seinän sisällä. Mummo ei sitä uskonut, koska ei ole nyt rottia tai niiden jätöksiä kotonaan nähnyt. Loukkaantuneena huonoon palveluun ja huonoon vastaanottoon mummo lopulta ymmärsi poistua. Remonttimies kävi hieman myöhemmin mummon luona tarkastamassa tilanteen, ja mummolle tuli myös odotettua suurempi remontin tarvis.

Vaikka remonttimies on perheen pojan alainen tai työkaveri, niin siitä huolimatta hän sanoi, että

Päivän värit, Alanya 03/2016

tämä talon ympäristö on epätavallisen törkyinen. Alanyalaiset ovat yleensä siistiä väkeä, mutta aina poikeuksiakin löytyy, niin kuin meissä kaikissa. Rottaongelma ei lopu entisten kolojen tukkimiseen, ne vaan etsivät uusia tuloreittejä niin kauan kuin niitä on noin iso populaatio. Nyt muuten sain kylppäriinkin oleellisia parannuksia, ja huomenna turkkilainen vessa muutetaan wc:ksi. Ei tarvitsekaan ostaa kumisaappaita vieraille ;) . Tosin jouduin itse maksamaan remontista jonkun verran, mutta mielelläni sen tässä tapauksessa tein. Remonttimies ymmärsi minua helposti, sekä kielen että ajatusten tasolla, ja hänkin puhui vuokraemännän pojalle tiettyjen uudistusten puolesta. Hän lupasi myös käydä tyhjentämässä asuntoni alapuolella olevan unohdetun varastotilan, ihan siisteysmielessä.

Uusittu paatti, Alanya 03/2016

Satamassa kävin hoitamassa tulevan ryhmän asioita. Sen laivan henkilökunta, jonka omistajan kanssa oli sovittu ryhmistä ennakkoon, ei suostunut edes päivää sanomaan, saati sitten keskustelemaan kanssani. Hän vain istui sisällä laivassa ja tuijotti mykkänä kohti. Samaan aikaan naapurilaivan väki kuunteli, ja kapteeni sieltä vastasi, että meillä on aikaa, tule tänne. Teimme siis diilin uuden kapteenin kanssa, etenkin kun hänellä on kaksi laivaa, jotka voivat lähteä merelle yhtä aikaa, ja joiden yhteisasiakasmäärä riittää meidän tarpeisiimme. Lisäksi kapteeni oli vastuuntuntoinen, ja piti sanansa muutamissa käytännön asioissa. Laivan uusitut pinnat kiilsivät ja uudet matot hohtivat puhtauttaan. Vernissa tuoksui hyvältä. Hiukanko tekisi mieli merelle. Onneksi reilun viikon päästä tulee ystäväpariskunta, joten jos säät sallivat, niin jonakin päivänä käydäänkin risteilyllä. 

Lasten hupia kaupungintalon takana, 03/2016

Kaupungintalon takana aallokko oli kovan tuulen myötä aika suurta. Rannassa oli leikkimässä joko päiväkotilapsia tai alakouluikäisiä noiden valkotakkisten ja huivipäisten naisten kanssa. Naisilla oli käytössään pillit, niin kuin urheiluvalmentajilla, ja innokkaimpia vesileikkijöitä komennettiin vähän väliä pois aaltojen ulottuvilta. Lapset ihan selkeästi nauttivat olostansa ja leikeistänsä. Nautin minäkin ranta-alueen kaiteella istuen, aaltoja katsellen ja aaltojen pauhua kuunnellen. Yllättävän vähän olen istunut rannalla, mutta on vaan ollut niin paljon muuta tekemistä, sellaista, joka on tärkeysjärjestyksessä ohittanut rannalla istuskelun. Kaikella on aikansa. Tänä aamuna heräsin jo 05:30 ja näin ensimmäistä kertaa Alanyassa auringonnousun. Hiukan harmitti, etten ottanut kameraa mukaan, mutta 7,5 km lenkki kävellen ja osin myös juosten, oli ihan riittävän rasittava ilman kameran mukana oloakin. Jonakin toisena aamuna nousen ylös riittävän aikaisin, katsomaan auringonnousua ihan valokuvausmielessä. Tänään oli ihan muu syy aikaiseen lenkille lähtöön.

Lisätty myöhemmin:
Kissa on taas meillä, ja nyt mummon kanssa on sovittu todistajan läsnäollessa, että kissalle etsitään uusi koti heti, joko eläinsuojasta tai jonkun kotoa. Kissa yöpyy meillä vain tämän yön, sillä omat allergia- ja astmaoireet ovat pahentuneet liikaa jo näinä vähinä päivinä tuon ihanan karvapallon myötä. Jos siis tiedät jonkun hyvän kodin kissalle, olepa yhteyksissä sivuilla olevan yhteydenottolomakkeen kautta. Jollei muuta kuulu, niin vien kissan kaupungin eläinlääkäreillle. Mummon poika veisi sen kauas kotona, elävänä heitteille.