sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Isoja saaliita

Alanyan lähivuorilla niitty kukkii jo
Alanyasta tuttavilta tulevat aurinkoiset ja lämpimän näköiset kuvat ovat aikamoinen vastakohta tälle suomalaiselle, lumiselle vappusäälle. Vappulounas DimCAyin luolan lähistöllä olevassa näköalaravintolassa kuulostaa houkuttelevamalta kuin Vappulounas Ullanlinnanmäellä tai jossain hämyisessä ravintolassa. Jäänee väliin vapun juhlinta, sillä eilinen maksoi jo läppärin verran. Tuli kaadettua sima tämän Turkista ostetun Acerin näppäimistön päälle, irrotettua pari näppäintä, huomattua ettei niitä ole tarkoitettu irrotettavaksi kun kiinnittämiseen meni puoliammattilaiselta junioriltakin lähes tunti (ja hermot). Näppäinten kiinnityskohdan pohjassa on jo metallilevy vastassa, ja sen metallin päällä peri kerrosta muovirimpuloita... Hermostuin siinä minäkin. Nyt on niin tahmeaa, niin tahmeaa, ettei tarvitse haaveillakaan nopeasta kirjoittamisesta. Etenkin välilyöntinäppäin on sokerijumin kourissa. Onneksi sentään toimii edes tämän verran. Loppui siinä siman juonti lyhyeen, nousi verenpaine ja kärtytys, vaikka olikin ihan oma moka.

Iso osa eilistä ja tätä aamupäivää on mennyt leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Munkit ja pullat katoavat lähes samaa tahia, kuin mitä niitä saa paistettua. Uusi erä simaa on valmistumassa, ja tippaleipien teko on huomisen projektina. Vaaka saattaa taas "kiittää", mutta hyvää on ;) . Toinen iso työllistäjä on ollut firman nettisivujen suunnittelu, tekstien rakentaminen ja kuvien valinta. Nimen suhteen tuli aamulla herätessä vielä uusi ahaa-elämys, ja domainin vapaanaolon tarkistuksen jälkeen vielä iso riemu. Nyt on sellainen nimi, että tykkään. Avaaminen ja nimen julkaisu menee mahdollisesti toukokuun loppuun - kesäkuun alkuun.

Alanyassa on muistaakseni tulossa ensi viikolla kesän alkamisen juhla Hıdırellez-juhla. Yleensä kesäaikana ajatellaan 6.5. - 4.11. välinen aika. En nähnyt nyt missään mainosta Alanyan Hıdırellez-juhlista, niin että voisin kertoa jotakin varmaa ajankohdasta ja ohjelmasisällöstä. Viime vuonna tapahtuma oli kaupungintalon takana ja satama-alueella. Sinne kannattanee suunnata viikonkin päästä. Mikäli mainos tai ilmoitus asiasta osuu silmiini, niin toki jaan sen täällä blogissa. Katolilaisilla tuota samaa ajankohtaa juhlitaan myös, niin kuin ortodokseillakin. Turkkilainen lehti uutisoi näin, mutta en löytänyt niille nimityksille sopivaa käännöstä, joten jätin nimeämättä / kääntämättä.

Vuoristo vihertää parhaillaan monin eri sävyin
Anatolialaisessa perinteessä kesäajan alkua juhlistamaan kokoonnutaan viheralueille, metsään tai veden äärelle, ja linkki turkinkieliseen lehtiartikkeliin.
kaupungintalon taus ja satama ovatkin sopivasti sekä veden äärellä että viheralueeseen rajoittuvia. Myös vuohen teurastaminen ja tuoreen tappaiskeiton tarjoaminen on päivän teemassa, jos vanhoja perinteitä noudatetaan. Toki päivään liittyy myös paljon muitakin perinteisiä rituaaleja, mutta en tiedä niistä paljoakaan, ja turkinkielisen asiaa selittävän sivuston kieli sisältää niin paljon erikoissanastoa, etten tohdi suomentaa sitä. Tässä on linkki.

Kävin eilen XXL:n myymälässä kalastustarvikeosastolla. Kysyin myyjältä, että mitä minun kannattaa laittaa virvelin siiman päähän kun ajatellaan merikalastusta Alanyassa. Myyjän kommentti "et kai sä vaan mitään onkimista tarkoita" sai minut purskahtamaan nauruun. En, en tarkoita onkimista, vaan heittokalastusta tai uistelua. Myyjä on innoissaan kysymyksestä, ja sanoi itsekin käyneensä Alanyassa, muttei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että siellä voisi kalastaa. Keskustelimme aiheesta pitkän tovin, ja palaamme joskus vielä samaan aiheeseen. Hänen näkemyksensä oli, että jerkki voisi toimia parhaiten tässä tapauksessa. Ja isoin seinällä oleva jerk tietysti, sellainen kuin isolle hauellekin. Hän kuitenkin selvittää vielä asiaa, ja aikanaan tiedämme minkäväriset jerkit lähtevät mukaani.

Ostan ne todellakin täältä, en Alanyasta, sillä siellä jerkit, lipat ja vaaput oli hinnoiteltu aikalailla yläkanttiin näihin verrattuna. Toki värimaailma saattaa olla erilainen, mutta toisaalta näillä oli niin laaja valikoima, että jospas sieltä löytyisi jatkossa turkoosin meren kirkkaaseen veteenkin sopivat. Vastineeksi hänen vaivannäöstään lupasin lähettää hänelle valokuvat tuotteilla saaduista kaloista, jos niitä tulee saatua rannalle / laiturille / veneeseen asti. Jos oikein hyvin tulee saalista, niin aikoi myyjäkin kokeilla kalastusta Alanyan edustalla.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Profiloinnin tulos


Munkkitaikina on kohoamassa, ja sillä välin ehdin kirjoittaa muutaman lauseen :)) .

Päivän Suomen uutisista kiinnostava oli Ylen juttu siitä, miten henkilökohtaisia tietojasi käytetään (myös väärin). Kyseisestä jutusta löytyi vinkki amerikkalaisen yliopiston testisivustolle. Testi profiloi tekijän facebook- tai twitter-profiilin perusteella, tai sitten vapaamuotoisen tekstin perusteella. Linkki testiin on tässä.

Omat tulokseni analysoidun facebook-profiilin perusteella ovat tässä:



Openness to experience describes a dimension of personality that distinguishes imaginative, creative people from down-to-earth, conventional people.

Your digital footprint suggests that you are aware of your own feelings but don’t get carried away with your imagination either. You might say that you embrace change when it is necessary while still resisting it when you think it is not, and that beauty is important to you, but it’s not everything.

Conscientiousness concerns the way in which we control, regulate, and direct our impulses.

Your digital footprint suggests that you are random and fun to be around but can also plan and persist when life requires it. It appears that depending on the situation, you can make quick decisions or deliberate for longer if necessary.

Extraversion is marked by pronounced engagement with the external world, versus being comfortable with your own company.

Your digital footprint suggests that you are similar to people who prefer low-key social occasions, with a few close friends. You might say that it’s not that you are afraid of large parties; they’re just not that fun for you.

Agreeableness reflects individual differences in concern with cooperation and social harmony.

Your digital footprint suggests that you get along well with others, especially once they have proved themselves to be trustworthy. You seem to have a healthy scepticism about others’ motives, but that doesn’t stop you from considering others to be basically honest and decent.

Neuroticism refers to the tendency to experience negative emotions.

Your digital footprint suggests that you are generally calm. You come across as someone who can feel emotional or stressed out by some experiences, but your feelings tend to be warranted by the situation.



Eli mitä tästä opimme? Annoin siis testiä tehdessäni ihan vapaaehtoisesti omat henkilökohtaiset tietoni tuon firman käyttöön, ja siellä ne ovat. He sitten käyttävät tuota minusta tekemääni profilointia miten käyttävät, minulta sen kummempia lupia kysymättä. Monelle tuttavalle olen sanonut, että ottaessasi kännykässäsi käyttöön tuon tai tuo appin, olet antanut appin luovuttajalle oikeudet puhelimessasi oleviin kuviin ja tiedostoihin, osoitekirjaan ja kameran tai mikrofonin käyttöön. Käytännössä siis kaikkeen puhelimn sisältöön ja sen lisäksi myös puhelimen kameran ja mikrofonin ulottuilla olevien asioiden kuvaamiseen ja äänittämiseen. Tässä uudessa kamera-puhelimessani syttyy varsin voimakas valo silloin, kun kameraa käytetään pimeässä tai hämärässä. Viikko sitten, kesken iltavuoron autoa ajaessani havahduin siihen, että laukussa kännykkäni kameran valo syttyy. Kännykkä oli avoimessa käsilaukussa tavaroiden päällä, niin ettei mikään sitä painanut . Kameraa en ollut käyttänyt koko päivänä, eikä se ollut jäänyt päälle. Lisäksi kännykkä oli lukittuna. NO, minäkin olen ottanut käyttöön ohjelmia, joissa käyttöönoton ehtona on pitänyt hyväksyä käyttöehdot ja antaa ohjelmalle lupa käyttää mm laitteen kameraa ja mikrofonia. En tykkää yksityisyyden menetyksestä, mutta silti halusin Whatsappin käyttöön. Mutta eipä tuonne kannata tallentaa mitään sellaista, mitä ei halua jakaa avoimesti ympäri maailmaa. Pöh.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Alanyan kuulumisia


Alanyan luumukausi alkaa... raakoja, sanon...
Alanyan GAzipasan lentokentän osalta kuuluu uusia positiivisa uutisia. Mm. lentoyhtiö SunExppress palaa käyttämään kenttää. Tämä tietää uusia mahdollisuuksia reittilentoja etsiville. Antalyan maakuntahallinnossa pohditaan puolesta ja vastaan julkijuopottelua. Tuo koskisi sekä turisteja että paikallisia. Alanyassa yllättävän moni paikallinen on niin maallistunut, että vetää kaljaa, viiniä tai Rakia tms suht avoimesti. Haasteena ja karmeutena on päihtyneenä ajaminen sekä kaupungilla jo näkyvät päihdeongelmaiset. Hyvä että asiaa käsitellään ja siitä puhutaan. Julkisilla paikoilla juopottelu on kielletty Suomessakin, on ollut jo vuosia, mutten muista kuinka kauan.

Alanyassa on jaettu tänään kaupunkilaisille ilmaisia ison kurpitsan taimia. Ja torien ja kuvien perusteella luumut ovat päivän sana, eli tulleet torille. On siellä toki paljon muutakin herkkua, jota täällä Suomessa kaipaan pohjattomasti. Täällä nämä hedelmät ja kaikki ulkomailta tulevat "tuoretuotteet" ovat niin käsiteltyjä /ruiskutettuja/ kyllästettyjä / kuorrutettuja ja ties mitä, etten juurikaan viitsi syödä. Eilisen ruokailun jäljiltä on molemmat huulet pienille, verisille halkeamille asti kuivaneina. Ei juuri kärsi hymyillä eikä edes syödä mitään, missä suu tarvitsee avata kunnolla. Osui olemaan jotakin sillä tavoin kyllästettyä tai ruiskutettua muka-tuoreruokaa tai muka-puhdasta ruokaöljyä, että näin pääsi käymään.

Osuipa silmiin myös kaupan mainoslehtinen Alanyasta. Talvella, kun  etsin polkupyörää normaalihinnalla, niin alle 500 TL pyöriä ei mukamas enää ollut, ja useimmat pyysivät polkupyrästä 1.200 TL, turistit kun mielellään senkin maksavat, eivätkä pistä vastaan... No, nyt on taas myös niitä fillareita, mitä paikallisetkin ostavat. Hinta 26 tuumaiselle vaihdepyörälle 266 TL. Itse olen nyt sen ulottumattomissa, mutta katsotaan mitä syksymmällä löytyy. Näin se sitten menee taas. Taidan olla SUomessa pidempään kuin lähtiessäni arvasinkaan... Alanyassa sen sijaan parhaillaan turistimäärät sen kun kasvavat, ja tämän päivän lehtiuutisen mukaan venäläisturisteja vastaanottavat hotellit saavat buukatua lähes täysia majoitusvuorokausia. Suorat lennot ja viisumihelpotus/passihelpotus Venäjältä tuottavat tulosta. Turisteja tulee myös Keski-Euroopasta, ja muiltakin suunnilta. Hienoa :)) .
Bademağac köyn hedelmätarhoja ja näköaloja merelle

”He ovat itse asiassa kaikki ystäviä, samalla puolella. Kaikki luulevat, että maailmassa on olemassa taistelupareja, hyviksiä ja pahiksia, mutta korkeimmalla tasolla se on ainoastaan peliä, ja he kaikki toimivat yhdessä. -Ronald Bernard” tässä artikkelissa

Meidän ei ole pakko lähteä mukaan poliitikkojen ja vallanhimoisen eliitin peliin. Voimme jatkaa normaalia elämää ja tehdä sitä minkä hyväksi ja oikeaksi koemme.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Laajempia näköaloja Alanyasta

Alanyan kaupungin tienaukaisija töissä korkealla vuoristossa
Kyllä niin sydäntä lämmitti ja mieltä piristi, kun sai katsoa Alanyan kaupungin jakamia kuvia Alanyan pohjoisimpien
vuorten teiden kunnostuksesta ja avaamisesta kesäliikenteelle. Eilinen lumi- ja loska täällä Suomessa otti päähän aikalailla. Se, että Alanyastakin löytyi vielä eilen tuollaisia lumimääriä, helpotti huomattavasti tämän lämpöhakuisen naisihmisen lämmönkaipuuta. Toki Alanyassa ja erityisesti keskustan kaduilla on jo hyvinkin lämmintä. Keskustassa tuulettomalla alueella auringon paistaessa lämpötila nousee jo yli +30 C. Rannoilla ja tuulisilla alueilla lämpötila liikkuu +20 - 30 C tuntumassa. Yölämpötilatkin ovat jo +10 - 17 C tienoilla. Sataman sääennusteen mukaan tämä ja pari seuraavaa päivää on lähes tuulettomia ja meren aallot hyvin pieniä. Meriveden lämpötila on nyt 19 C, joten pohjoismaalaiselle uiminen on jo mahdollista ja virkistävää ;) .


Alanyaan tuotu turistisukellusvene satamassa.
Alanyan satamasta voi nyt bongata tällaisen 24-paikkaisen turistikäyttöön suunnitellun sukelusveneen. Ihan nousi iho
kananlihalle, kun mietin, että menisin vedenpinnan alle jollakin härvelillä... No, moni tykkää  pienoissukellusveneellä tehdyistä pinnanalaisista reissuista ja näkymistä. Alanyassa on taatusti paljon nähtävää sekä historialliselta että meribiologiselta kannalta katsottuna. Ja ne vedenalaiset värimaailmat ovat varmasti huikeat. Siellä saattaa nähdä isojakin merikilpikonnia, paljon erilaisia kaloja, delfiinejä ja jopa meduusoja, jos oikein hyvä tuuri sattuu. Alanyankin edustalle eksyy muutamia meduusoja toisinaan, joskaan ne eivät käsittääkseni ole siellä vielä kovin yleisiä.Ja ties mitä "vedenneitoja ja uimamaistereita" noista pinnan alla olevista ikkunoista lopulta näkeekään. Ja tuli ihan vaan mieleen, että kuinkakohan pitkälle niihin Kalekukkulan alla oleviin luoliin tuolla härvelillä pääsee? Esim. fosforiluola on pinnan alla, ja olikohan salakuljettajienkin luolassa myös vedenalaista onkaloa. Ne olisi mielenkiintoista nähdä. Rakastavaisten luola sen sijaan on korkealla, jonkun metrin vedenpinnan yläpuolella.

Alanyassa kukkii tällä hetkellä mm. muinaista perua oleva neidonhiuspuu vaaleanpunaisin kukin. Kukkaloistoa on niin maassa, puissa kuin pensaissakin. Lisäksi keskustassa ja keskustan ulkopuolella, meren rantamilla ja vuoristossa on ihan erilaiset omat väriloistonsa, luonnon piirteensä, niin että muistahan käydä myös vuoriston puolella. Monella bussilinjalla, vuokratulla autolla tai moottoripyörällä, tai vaikka fillarilla pääsee näkemään muutakin kuin keskustan, baarit ja lähimmät rannat. Tutustu vaan alueeseen hieman laajemminkin.

7.5.2017 lisätty linkki sukellusveneestä kertovaan lehtiartikkeliin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pikku-ukko

Suomi 26.4.2017, keväiseltä näyttää
Jee, kotona. Viikon työputken päätteeksi tuo 07-21.30 päivä meni yllättävän hyvin niin keskittymiskyvyn kuin nauruhepulinkin osalta. Ainoa hepuli oli aamulla. Ennen kuutta kävelin tuossa ällöttävässä nilkkoihin asti lunta ja loskaa -kelissä 2 km päähän bussipysäkille. Kengät olivat läpimärät, samoin sukat. Juuri ennen pysäkkiä oli poikkeuksellisen hyvää "lumiukkolunta"... ainakin väsyneen ja nauruhepulia lähestyvän kävelijän mielestä. Niinpä väsäsin bussipysäkin penkille pienen lumiukon. Ajattelin, että jos se saa yhdenkin ihmisen hymyilemään, niin se on paikkansa ansainnut. Viiden minuutin kuluttua samalle pysäkille tulee 18-20v nuori mies, jonka olen nähnyt useina aamuina tuolla pysäkillä samaan aikaan. Nuorukainen huomaa lumiukon, ja lähes pudottaa tupakkansa, kun suu loksahtaa auki. Katseleen sitten hämmentyneen ja selkeästi arvioivan näköisenä minuun ja lumiukkoon, minuun ja lumiukkoon... kunnes on purskahtamaisillaan nauruun. En kysynyt miksi. Bussi tuli, ja minä ja nuori mies nousimme bussiin, lumiukko jäi penkille. Toivottavasti sillä oli kiva päivä ;) .

Aamulla 05:30 lähdin kotoa, ja illalla 22.20 tulin samalta reissulta takaisin. En jaksanut edes laittaa ruokaa tai syödä. Nyt odotan että kroppa rauhoittuu, ja alan nukkumaan ilman herätysaikoja. Herään sitten kun huvittaa. Lupaan, että se, joka soittaa aamulla aikaisin, kieritellään lumiukoksi lähimmässä lumisessa rinteessä. Tuonne jäi lunta satelemaan isoin hiutalein, joten saattaapi olla aamulla taas lisää lunta pihamaalla. Kotiin tullessa sain taas nauraa. Läppärini hiiri oli saanut uuden lookin. Jollakin oli ilmeisesti ollut luova inspiraatio, sillä hiiri oli askarreltu koiran pääksi...

Kerrankin muistan laittaa linkin Alanyaan saapuvista jättiristeilijöistä kertovaan lehtiartikkeliin.  

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Rannalle, sannalle...

Alanyan kaupunginjohtaja ja köysiradan lähtöpaikka
Kivan mutta rankan työpäivän loppuminuuteilla kuulen, kuinka oma kännykkä soi laukussa. Se on soinut tänään aika monta kertaa, enemmän kuin muina päivinä. En silti vastannut ainoaankaan, kun en kuljeta omaa kännykkää mukana asiakkaitten kotona. Nytkin ajattelen, että teen ensin työni kirjallisen puolen loppuun, ja katson sitten kuka soitti. Hetken päästä soi tiimin vastaavan kännykkä, ja minua kysytään puhelimeen. Melkein jo arvaan mistä on kyse, sillä huomiselle oli suunniteltu vapaapäivä. Ei tullut vapaapäivää, vaan tuplavuoro. Kun aamulla lähden kotoa 05:30 ja palaan illalla noin kello 23, niin ainoa varma asia on se, että ylihuomenna pidän vapaapäivän (ellei toinen työ ala jo silloin), ja mitä todennäköisimmin nukun suurimman osan päivää. Tuplavuoro tarkoittaa työskentelyä 07-21.30 ja matkat päälle. Hyvä että on töitä ja mukavat työkaverit.

Sää on vielä hieman vaihteleva, kotoisasti.
Alanyassa köysirata, tai mikä sen härvelin nimi sitten suomeksi onkaan, on valmistumassa, tai siis viimeistelyjä vaille valmis. Toukokuun turismifestareitten aikaan ehkä, kenties on radan avajaiset. Sen jälkeen köysiradalla pääsee Damlatas-luolan lähistöltä, Kleopatrarannan alkupäästä Kale-kukkulalle, sinne museon taakse. Köysiradalle povataan suurta suosiota ja alkuvaiheessa mahdollisesti jopa jonoja, kun uutuudenviehätyksen voimasta näköalamatkalle jonottavat niin paikalliset kuin turistitkin. Alanyassa on tällä hetkellä kuulemma ajankohtaan nähden normaalit turistimäärät, ja kohtuullisesti vipinää eri puolilla kaupunkia. Kaikki hotellit eivät vielä ole auki, vaan turkkilaisille turisteille palvelujaan myyvät hotellit avautuvat vasta toukokuun lopussa, koska turkkilaisten lomakausi alkaa kesäkuussa.

Alanyan Obaan tulevan aluesairaalan avaamisvalmistelut on aloitettu. Kohta on käytössä ihan
...ja ranta kutsuu jo niin kulkijaa kuin auringonottajaakin.
upouusi, tarpeeksi iso, monipuolinen, moderni ja myös turisteille ja terveysmatkailijoille palvelujaan myyvä sairaala. Yksi sairaalassa  tulkkaamista ja asiakasneuvontaa tekevistä kurdimiehistä on opiskellut Suomessa sairaanhoitajaksi, ja on tuolla töissä mm. auttaakseen suomenkielisiä asiakkaita/ potilaita, joten suomenkielelläkin siellä pärjää, ainakin hänen töissäoloaikanaan. Tuosta aluesairaalasta voi ostaa palveluja, eli hoitoa tai tutkimuksia tms. myös ilman vakuutusta, omalla rahalla, sillä toisin kuin Anadolu, Baskent ja Yasam aluesairaala on erittäin edullinen. Siellä asiakashinnat ovat samat sekä turkkilaisille että turisteille, eikä siellä moninkertaisteta hintoja turistienkaan kohdalla. Käsittääkseni sairaalassa voi teettää myös kauneusleikkauksia tms. erityisiä operaatioita. Suosittelen.

Sitten vaan rannalle ja meren äärelle kaikki kykeneväiset. Nautiskelkaa elämästä :)) .

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pullakahvien paikka

Hamamiin kaipaan juuri nyt, tai saunakin käy...
Tuttavat jakavat Alanyasta aivan ihanan lämpöisen näköisiä, aurinkoisia rantakuvia... tuli vaan mieleen, kun töistä aurinkoisessa säässä asunnolle palatessa palelin bussia odotellessa +4C lämmön ja jäisen, kovan tuulen voimasta. Ihan vaan vähän kävi mielessä toisenlainen sää, sellainen Alanyan tropiikki. No, huomisaamuna on taas herätys kukonlaulun aikaan, ja mitä todennäköisimmin pakkasessa, niin kuin tänäkin aamuna. Työautossa on vielä nastarenkaat alla, vaikka joutaisi ne kai jo pois. Lunta on enää asiakkaitten pihoilla siellä täällä. Tiet ovat sulat, kuivat ja älyttömän pölyiset. Kadunvarren isoihin puihin, joita en ilman lehtiä tunnistanut, on jo ilmaanunut isoja, kauniita silmuja, ikään kuin toivona keväästä ja lämpenemisestä. Teki mieleni tähtäillä kameralla, mutta jäi vaan tekemättä, kun kaikki muut kävelevät kiireesti, puhumatta ja vakavan näköisinä kohti bussipysäkkiä. Yritin sitten minäkin käyttäytyä vakavan suomalaisen tavoin, ja unohtaa tyhjänpäiväiset hupsuttelut ja luonnon ihastelut... ai minä vai? En todellakaan.

Tänään töissä teki mieleni kiljua riemusta :)) . Suoritin lääkelaskut ja teorian, suonensisäisen lääkkeenannon teorian ja laskut sekä verensiirtojen tentin sekä hyväksytysti että suht nopeasti. Kipupumpputentti olisi vielä ollut mahdollista suorittaa, mutta sitä varten tarvinnee kerrata keskuslaskimokatetriasiaa, luulisin. Vaikkei lukemattomuudella kannata kehuskella, niin silti nuo tentit menivät hyvin läpi lukematta, vanhasta muistista. Kun jotakin opettelee aikanaan, kannattaa opetella se kunnolla, niin sen muistaa ja osaa myös vuosienkin päästä. Joten toimii niin ajatelukyky kuin muistikin ;) . Osa on jo kysellytkin mitä teen nyt. Olen ollut hoitotyössä, ja jatkan sitä keikkailuluontoisena samanaikaisesti, kun teen erästä myyntityötä ja firman avaamistoimia. Elämästä nauttimiselle täällä sen sijaan ei ole aikaa... tyypillistä suomalaista arkea siis.
Kissanhäntäpuu kukkii taas eri puolilla kaupunkia.

Nyt on omat kirjoittamiset niin minimissään kuin ne vain voivat olla. Työpäivinä koko päivä (12h) menee matkoihin ja työssä oloon. Asunnolle tulon jälkeen elimistö vaatii 1-2 h rauhoittuakseen, ja aamulla menee tunti pari heräämiseen, suihkuun ja aamupalaan. Kun nukun 8 h / yö, niin pikaisesti yhteen laskettuna päivän tunnit onkin sitten käytetty. Suomalaisen perusarkielämää, sitä harmaata puurtamista, jonka seurauksena hymy hyytyy. Ihan vakavasti puhuen, ei tuossa paljoa luovuus kuki eikä ajatus lennä. Kun haluan tehdä seuraavatkin kirjoitusprojektit valmiiksi, niin ei ne ainakaan oman työn ohessa valmistu. Kirjoittamisen on parempi olla taas aikanaan hetken aikaa se päätyö, ja sillä hetkellä ainoa työ. Sekin aika koittaa taas, viimeistään elokuussa. Siihen asti motivoin itseni näihin pyörityksiin.

Alanyassa keskiviikkona kello 9-12 Kulttuurikeskuksessa on koulutus Tuloksiin johtavista opetusmenetelmistä (Başarı Yöntemleri Eğitimi). Mahmutlariin Mevlana caddesin suuntaan valmistui juuri 2 km sinisellä merkattua pyörätietä. Mahmutlarin kadut ovat muutenkin saaneet uutta ilmettä, samoin kuin Kestelin kadut. Kaupungin bussien päivitetyt bussivuorot näkyvät mm täältä Kaupungin bussien facebook-sivustolta Siellä on yleensä kaikkien bussien aikataulut ja niiden voimassaoloaika.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Turkissa juhlitaan nyt ja lähipäivinä

Turkin lähiajan juhlapäivistä muutama sana tähän alkuun. Tänään Turkissa vietetään kansallisen itsenäisyyden ja
lasten päivää. Päivä on valtiollinen vapaapäivä. Turkki oli aikoinaan maailman ensimmäinen maa, joka antoi lapsille pyhitetyn, virallisen lasten päivän. Tänään nuo molemmat juhlallisuudet näkyvät ja kuuluvat kaupunkien kaduilla ja toreilla erilaisina tapahtumina, esityksinä ja kulkueina.

Tuo oli siis maallinen juhla, ja hengellisellä puolella on nyt menossa ns. 3 aylar, kolmen kuukauden erityine jakso, joka päättyy Ramazaniin (Ramadan), eli paaston aikaan.  Tähän kolmen kuukauden aikaan sisältyy turkinkielisesti ilmaistuna Regaib, Miraç, Berat ja Mevlid kandili, sekä Kadir Geceler. Tänään on Miraç kandilin aika ja 10.5. Berat kandilin aika. Esim. Alanyan satamassa on Miraç kandilin vuoksi ollut / On erityinen bändi, joka soittaa hengellistä musiikkia ja ns. meditaatiomusiikkia, Semazenmusiikkia. Tässä linkki kaupunginjohtajan Mirac kandili-tervehdykseen.

Nämä juhlapäivät näkyvät myös rannoilla, puistoissa, Mangal Party- eli grillausalueilla ja kaupoissa, sillä monilla ihmisillä on vapaapäivä, ja ne jotka voivat, ovat perheineen ulkona viettämässä yhteistä laatuaikaa.

Tulossa on turismifestivaali 20.- 22.5.2017. Aiemmin sanoin eri päivämäärät, niin kuin ne oli minulle aiemmin informoitu. Tuo on nyt Alanyan kaupungin virallisessa uusimmassa ilmoituksessa oleva ajankohta.

Tässä linkki Alanyan kaupungin Facebooksivuille lastenpäivän juttuihin 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ärtyneen murinaa

22.30 tulin kotiin iltavuorosta. Ehdin matkalla miettiä niitä pieniä (norsun kokoisia) eroja, joita elämässä on näiden kahden kodin välisessä elämässä. Olen niin väsynyt, että tekisi mieleni kaatua suoraan sänkyyn ja unille, ilman iltapalaa. Koska työvuoron aikana ei ole ollut aikaa syödä eikä juoda muuta kuin kassiin tällaisten hätätapausten varalle ostettu karkkipussi, niin joskushan sitä on syötävä, ja ennen kaikkea juotava nestettä tarpeeksi. Nyt sitten yritän saada kurottua kiinni viimeisen 12 tunnin vajeen... eikä se parissa minuutissa onnistu, tai ole edes järkevää. Matkoineen työpäivä venyy käytännössä 11-12-tuntiseksi. Ja kun tulet viimeiseltä kotikäynniltä toimistolle, ihan hyvin työajan sisällä, on muu työporukka jo sammuttanut koneet ja sanoo, että nyt lähdetään, kirjaa huomenna. Jää kaikki lakisääteiset kirjauksetkin tekemättä, ja kotona huomaan, että kyseisestä yllätyslähdöstä on jäänyt myös työauton avain taskuun. Olisin tarvinnut vain sen 15 min, mitä työaikaa oli jäljellä, jotta olisin saanut hoidettua työt kunnolla loppuun asti. Nyt ne eivät ole kunnolla hoidetut, ja siksi ärsyttää. Onko mitään järkeä työskennellä tällä tavoin? MIssä ammattitaito, moraali ja ammattiylpeys? Vai onko tässä maassa jo ihan turha puhua sellaisista? Tällaisina hetkinä toivon, että en missään tapauksessa olisi suomalaisen vanhustenhoidon armoilla sitten aikanaan, vaan vaikkapa Turkissa. Siinä missä täällä taso laskee, tuolla taso nousee. Ja viime vuoden Brittien tekemässä tutkimuksessa Suomen terveydenhuolto ja sairaanhoito oli rankattu sijialle 74, kun Turkki oli sijalla 70. Muut pohjoismaat olivat sijoilla noin 1-10.

Luojan kiitos on olemassa nuo yrityskuviot suunnitelmineen, ja sopivan kokoinen verkosto niitä toteuttamassa.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kevät - tai ei

Aamulla ollut Suomessa tapahtuvaan yritystoimintaan liittynyt ohjaus- / neuvontapalaveri oli hyvin mielenkiintoinen, ja asioille hahmoa antava, ajatuksia vahvistava. Olin varustautunut henkisesti myös lähes vastakkaiseen ilmapiiriin, sillä vieraista ihmisistä ei koskaan tiedä. Ei voi olla varma siitä, että oma kirjallinen selitys tulee ymmärretyksi samanlaisena kuin mitä asia on omassa päässä. kasvokkain keskustelu on useimmiten asioita enemmän avaavaa ja selvittävää, ja tarpeen. Kiitos palaverin mahdollistaneille tahoille ja osaamistaan jakaneelle henkilölle. 

Nyt on taas omasta itsestä kiinni millä tahdilla pystyy mitäkin toteuttamaan. Seuraava viikko tulee olemaan tiukkatahtinen, ja hieman haasteellinenkin. Sen jälkeen on tiedossa oletettavasti hieman tasaisempaa ja hieman väljempää aikaa, sellaista leppoisaa toukokuuta. 

Alanyaan on ennustettu vapun seudulle jo 30 C lämpötilojakin. Vähänkö olen kateellinen... Tänään piti käydä labrakokeissakin, vaikka ei olisi jaksanut. Samalla reissulla ostin toppatakin. Turha tänne on kevättakkia ostaa ennen juhannusta, mikäli tämä meno jatkuu.  Meillä satoi räntää, ja kylmä tuuli meni farkuista läpi niin että olisin noussut bussiin ja unohtanut koko kävelymatkan, jos bussireitti olisi ollut edes kohtuullisen lähellä. Ei ollut, joten kävelin sisulla koko matkan. Nyt sen tuntee lihaksissaan. Onneksi on olemassa perunamuusi, puolukat ja riistakäristys. Lopen uupuneelle ne ovat helposti sulavaa herkkua. 

Olen taas ihan kypsä unille, joten tämä tästä päivästä. Muistathan, että Alanyan kaupungin sivut löytyvät osoitteesta www.alanya.bel.tr. Siellä on kaikkea kivaa, sekä turisteille että asukkaille. 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Trooppisista taudeista

Unen puutteesta vähän muustakin uuvahtaneena, pitkän työpäivän jälkeen juuri nyt haukottelevana, jaan trooppisista sairauksista kertovan linkin koska en jaksa kirjoittaa pitkiä tarinoita tänään.  Matkailijan kannattaa jossain aivojensa sopukoissa, takavasemmalla, olla tietoinen asioista. Jos sitten jotakin oireita tai ongelmia ilmenee, niin kannattaa hakeutua pikaisesti trooppisista sairauksista riittävästi tietävän lääkärin vastaanotolle. Joka paikkakunnalta sellaista erikoisosaamista ei kenties löydy. Ja eri puolilla Suomea osuus joskus vastaan sellainen lääkäri, joka vähättelee, viittaa kintaalla tai puhuu ihan puuta heinää, kun ei oikeasti välitä. Jos sairastut matkalla tai matkan jälkeen, niin hakeudu lääkäriin, ja tarvittaessa toisenkin tai kolmannenkin lääkärin vastaanotolle. Vaikka sairaanhoitaja olenkin, ja useimpien lääkäreiden osaamista kunnioitan, niin olen käytännössä nähnyt myös sen, että joukkoon mahtuu aina armosta koulunsa läpi päässeitä tumpeloita, ja elämässään sivuraiteelle eksyneitä "evvk"-tyyppejä.

Tässä WHO;n jakama artikkeli aiheesta Neglected tropical diseases

Välimeren rannoilla, myös pohjoispuolella, on tietyjä trooppisia tauteja liikenteessä. Varautuminen ja tietoisuus riittää, ja silloin voi nauttia lomasta täysipainoisesti.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Viikko pääsee vauhtiin

Välimeren ilakointia
Tuntuu hivenen pöhköltä yrittää nukahtaa kello 19.30 - 20, varsinkin kun ulkona paistaa aurinko ja ikkunasta näkyy sinistä taivasta ja puiden latvuksia. 4:30 on taas herätys, tällä kertaa toivottavasti pakkasettomaan aamuun. Pakkasettomuus jää vielä haaveeksi, vaan mikäs tässä estää haaveilemasta. Annetaan haaveiden kukkia ja voida hyvin. Niin pienet kuin suuretkin unelmat ja haaveet ovat tärkeitä hyvinvoinnillemme. Jos yksi unelma loittonee, käy tarpeettomaksi tai kaatuu, niin sen tilalle uusia. Kannattaa unelmoida ja pitää hengissä monia erilaisia unelmia, saavutettavissa olevia ja "saavuttamattomia". Unelmien ihanuus on siinä, että ne voivat toteutua, jos niiden eteen on valmis tekemään työtä. Mitä tahansa hyvää työtä, ja niin paljon kuin on tarpeen. Jos jonkun pää ei suostu tuottamaan unelmia, niin umpijäässä olevan hyvyyden sulattelu, inhimillisyyden ja rakastamisen herättely ja opettelu kannattaa. Pahuudesta haaveilijoitakin on, varsinkin nykypäivän Suomessa heitä kuuluu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Paha saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin, ja lopulta hyvyys voittaa. Kannattaa siis valita se valoisampi puoli, myös unelmoidessa.

Yllättävän moni suomalainen tuttu on nyt voivotellut ja kauhistellut kuulteni Turkin äänestyksen tulosta. Ei kannata. En ole kanssanne maa mieltä, enkä alistu mihinkään hömppäpropagandaan, mitä joku ulkopuolinen politiikantuntijaksi itseään tituleeraava arvelee, olettaa ja luulee tapahtuvaksi. Niin, nehän ovat vain arvailuja, luuloja ja oletuksia. Kukaan ei tiedä, kaikkein vähiten se, joka ei ole kasvanut kykseiseen kulttuuriin ja kyseiseen politiikkaan. Kannattaisikohan Suomenkin ensin hoitaa omat poliittiset ongelmat, omat äärijärjestöongelmat ja netissä törkyä kylvävät, raivoavat seköpäät, ennen kuin sekaantuu toisen maan sisäpolitiikkaan? Ei meidän poika, naapuri...  Tuli tähän perään kirjoitettua pitkä litania poliittista kannanottoa, mutta pyyhinpä pois. Politiikan voi taas jättää ihan omaan arvoonsa, sinne vanhalle evvk-osastolle. Elämä kulkee omaa latuaan poliittisista tuulista huolimatta, tai joskus niiden ansiosta. "Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää. Vain elämää, ei sen enempää, nää muistot koitan säilyttää"  Irwinin laulun sanoin.

Whatsappin kanssa kävi juuri niin kuin arvelinkin. Heti kun ilmoitin tuttaville, että nyt se toimii, alkoi tulva. Viestejä,
puheluita ja videopuheluita tuli neljän tunnin ajan enemmän kuin mihin ehdin vastata. Ne, joiden videopuheluun en ehtinyt vastata, loukkaantuneina murisivat hetken aikaa, kunnes alkoi "milloin palaat, ei voi olla totta, et kai oikeasti ole pois niin kauan..." . Itsellekin tuli niistä sellainen olo, että tuo suunniteltu täällä olon aika on Kauan, mutta onneksi se meni ohi. Kauan vai ei, sekin on asennekysymys. Huomenna on tarkoitus aloittaa tenttiin lukeminen, sen mitä jaksan työvuoron jälkeen, ja perjantaina on tentti. Elättelen toiveita, että osaan luontaisesti riittävän paljon :)) . No, se realisoituu perjantaina, kun kyseessä on valvottu netissä tapahtuva tentti, ja vastaus on yksiselitteisesti joko oikein tai väärin. Jos on tarpeeksi monta oikeaa vastausta, niin kaikki on hyvin, todistus tulee. Muussa tapauksessa on oikeasti opiskeltava ja tehtävä se tentti sitten muutaman päivän päästä uudestaan. Vaan kun ensi viikolle on jo buukattu toinen tentti, ja sellainen, johon todellakin tarvitsee lukea. Tänään hankin jo materiaalin... vaan en muistanut avata. Muistin sen vasta nyt, kun tätä kirjoitan 😏. Sekin tentti on nopea. Jos osaa asiat, on helppo vastata nopeasti ja oikein. Jos ei osaa eikä tiedä vastauksia, niin ei kannata kirjoittaa novellia liirum laarumia, vaan riittää että poistuu paikalta, hyvästelee tenttimaksuun turhaan käytetyn rahan, ja käy ostamassa ison lohtusuklaalevyn, Fazerin Sinistä.

Koska pääsin noron suht lievänä, kävin jo tänään etsimässä itselleni tiettyyn vintage-teemaan liittyvää työasun osaa, ja kiersin erään ison kirpparin. En löytänyt etsimääni, mutta hyllystä osui silmiini tuo vähän vanhempaa mallistoa oleva, pienen pieni, aito, nahkainen Daniel Ray. Kaiken lisäksi se oli niin siisti ja hyväkuntoinen, etten ollut uskoa silmiäni hintalapun suhteen. Hinnoittelija ei ilmeisesti ymmärtänyt mitä oli hinnoitellut. Hintalapussa luki 1€, mutta nuori kassaneiti antoi rahasta väärin takaisin, enkä halunnut alkaa siitä kinastelemaan, joten laukun hinnaksi tuli lopulta 5 €.

Jospas sitä nyt yrittäisi saada unta... nurinkurisen aikaisin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Helppoheikiksi herkkujen pariin

Sielunlepuutusmaisemani, yksi monista. Alanyan satamasta 02/17
Uuhhh. Pitkän työpäivän päätteeksi on ihana istua sohvalle, läikyttää puolen litran teemukista teetä pitkin sohvaa, sekä nakertaa leivänpaahtimeen liian pitkäksi aikaa unohtuneita, yrttioliiviöljyllä ja rucolalla höystettyjä rouhesämpylän puolikkaita. Nyt voin sanoa jo sen verran, että kotisairaanhoidon autolla kurvailen kaupunginosasta uusia katuja löytäen, ja niitä tiettyjä katuja kadottaen. Tänäänkin navigaattori väitti, että "olet perillä", ja minä, joka näin talon tai asunnon sijasta pelkkää pusikkoa ja metsikköä, olin hieman toista mieltä. Siinä sitten aikani pähkäiltyäni soitan ylimmäiselle kartantuntijalle, siis tiimin kokeneimmalle hoitajalle, jolla on ihmeellinen kyky sekä paikantaa eksynyt sijainen, että osata neuvoa niin värikylläisesti ja sopivien mielikuvien kautta, että kyseisiä katuja täysin tuntematonkin löytää helposti perille. Ihana ihminen ja hyvin mielenkiintoinen taito kuvailla ja kuvittaa paikat ja talot. Hänellä on vahvaa, luovaa kuvituskykyä ja kerrontakykyä. Ties, vaikka olisi kirjailija toiselta ammatiltaan. Vaan navigaattorin harhaanajo-ohjeista ja parista ekstra-ajotarpeesta johtuen päivä venyi vain tuntia suunniteltua pidemmäksi, omakustanteisesti. Aiemmat päivät selvisin aikataulun puitteissa, mutta tänään minun listallani olikin aiempaa enemmän asiakkaita ...ja yksi umpitie, yksi siirretty tie ja eräs puska. Nautin kuitenkin päivästä kaikkinensa.

Päivän suurin yllätys oli puhelu, jossa tarjottiin tiettyä työtehtävää elokuun alkuun saakka. Juuri tuota kyseistä työtä en ole Suomessa koskaan tehnyt. Sen lisäksi se on hyvinkin leikkimielinen ja hieman hassuttelevakin työ ihmisten parissa, eikä liity millään tavalla sairaanhoitoon tai tanssiin. Joku voisi sanoa, että olen sitten helppoheikki. Vaikka en Heikiksi tunnistaudukaan, niin uskon, että projekti tulee olemaan mukava, sillä saan käyttää koko sanallisen antini ja persoonani, heittäytyä niin paljon kuin vaan osaan. On tosi kiva ylittää omia rajoja uudenlaisen, myynnillisen työkokemuksen parissa. Sen lisäksi teen mahdollisesti joitakin päiviä kotisairaanhoidon sijaisena, ja vapaa-ajalla työstämme seuraavaa kirjaa, eli taas sekaannun useampaan kuin yhteen työhön. Aiemmin kerroin pienen vihjeen, että olisin menossa ulkomaille töihin. Nämä tarjoukset vahvistuivat ensimmäisinä, konkretisoituivat ensimmäisinä, ja viime vuosina olen oppinut luottamaan vain siihen, mitä konkreettisesti tarjotaan ja mahdollistetaan. Nyt tuntuu, että tästä voi Suomessakin tulla ihan ok kesä.

Cuma Pazarin, perjantaitorin vieressä. Kannattaa käydä :)). Kenkiä
 Ilta meni tutustuessa uuteen kameraan, jossa on myös puhelin. Vai toisinpäinkö se oli? JOka tapauksessa olen
positiivisesti yllättynyt tuosta DooGee Shoot 1:stä. Lähi viikkoina vasta alan toden teolla testata kameran rajoja, ensin tarvinnee opetella sen käyttöä. Jo pikainen testi osoitti sen, että kehut eivät olleet ihan turhia. Tuolla saa paljon parempia kuivia ja videoita, kuin millään aiemmalla kamerallani. Lisäksi se on puhelimenakin riittävän ärhäkkä 4G, ja ohjelmistoltaan niin paljon samanlainen kuin aiempi DooGee, ettei tarvinnut edes hermostua sitä itsen näköiseksi mukauttaessaan ja omia asetuksia tehdessään. Puhelin on mitä todennäköisimmin myös laillinen ja kansainväliseen rekisteriin / Turkinkin rekisteriin rekisteröitävissä :)) . Olen helpottunut ja innoissani.

Lupasin parille turkkilaiselle kaverille, että ilmoitan heti, kun whatsappi ja maksuttomat nettipuhelut / videopuhelut ovat taas käytössä... no, en ilmoittanut. Ei ollut tukka hyvin, meikki laitettuna eikä energiaa käydä pitkää "milloin tulet"-videopuhelua. Ehkä jonakin kauniina päivänä, kun siltä tuntuu. Nyt tuntuu hetkellisesti lyhyiden yöunien ja noron uuvuttamalta, mutta hyvät uutiset painavat vaa'assa niin paljon enemmän, että pienen psyykkauksen jälkeen nuo tuntumat jäävät helposti taka-alalle. Huomisen lepopäivä on tarpeen. Elpymispäivä.

Siitä kenkä-postipaketista, jonka viimeksi lähetin Alanyasta, ja josta jo marisinkin täällä... sekä paketin vastaanottaja että allekirjoittanut lähettäjänä ovat olleet yhteydessä postiin juuri ennen pääsiäistä. Tarkoitus oli jatkaa tänään, ja päivittäin, kunnes paketti löytyy. Päivällä ystävältäni tuli helpottava viesti: Paketti on löytynyt, on Ulkomaanterminaalissa. Nyt sitten enää katsotaan tuleeko tullattavaksi, ja odotellaan lähipostiin toimitus. Hyvä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lyhyesti

Jee, huomenna on lentokonelastillinen suomalaisia matkaajia menossa Alanyaan. Toivotan  tuttaville Hyvää Matkaa ja Riemukasta Lomaa! Ja muistakaahan puhua turkkia, käyttää kaikkia muistissa olevia sanoja :)) . Aamulla kun heräsin, niin olin taas nähnyt unta TUrkista ja turkiksi. Sitä tämä kielen opiskelu teettään. No, äärettömän mielelläni itsekin matkaisin lämpimään, ja melko ristiriitaisin mielin täällä pohjolassa istun ja kuvittelen sitä auringon määrää... Kylmyys järsii luita ja sietokykyä, vaikka väittävät, ettei nyt enää ole kylmä, ei lainkaan samanlaista kuin tammikuussa. No, kaikki on suhteellista. Aurinkoa onneksi nähtiin tänään täälläkin.

Viereen lisäsin leikkeen Alanyan tulevan viikon sääennusteesta. Tuossa on vaatimattomasti 20 astetta enemmän plussaa, kuin mitä täällä paikallisella sääkartalla. Huomenna tarvitaan jälleen eskimovarustus. Aamulla on taas 4.30 herätys, että ehdin kävellä reilut pari kilometriä ja ehdin kuuden bussiin, että olen seitsemältä työpaikalla. Toivottavasti herään lähempänä 4:30 kuin kahta, ettei käy kuin viime viikolla. Tuohon aikaan herääminen on niin epänormaalia, että heräsin jo kahden jälkeen, torkahdin juuri ennen kellonsoittoa, ja valvoin siitä sitten ylipitkän päivän, lyhyillä yöunilla. Siinä on asiakaspalveluasenne kohdillaan, niin kuin tarkkaavaisuuskin, kun pikkuautolla kaahaa teitä ristiin rastiin etsien seuraavaa asiakasta.

Mämmin voimalla kunnostauduin tänään, ja sain tehtyä hieman paperitöitä. Kuntoilusta ei puhettakaan. Koko muu talon väki sairastaa edelleen, kuka  mitäkin, ja minä yritän pysyä sivummalla ja olla saamatta mitään tartuntaa. Puolustaudun sillä, että jos nyt olisin lähtenyt lenkille, niin olisin taatusti kaatunut jonkun taudin kera sairasvuoteelle. Nyt kun liskana istuin ja naputtelin vaan tietokonetta, kävelin välillä jaakaapille ja naputtelin konetta taas, niin ei ole tietoakaan mistään sairastamisesta ;) . Kuntoilu on kuulemma vaarallista, ainakin kipeänä. Ei sen puoleen. Vaaka parkuu aikamoisia lukemia, joten joskus, jonakin kauniina ja riittävän lämpimänä päivänä, ehkä minäkin liikun ja lenkkeilen jopa täällä koivikon keskellä. Tai jos... niin, juuri tuolla asteella on kuntoilumotivaatio juuri tällä hetkellä. Olematon.

Samalla kun alkaa paluu arkeen, ja siihen realiteettiin, että vappuun on enää parisen viikkoa, niin muistetaan myös vanha sanonta

Bir musibet bin nasihatten iyidir.        1 kokemus on parempi kuin 1000 neuvoa.

Elämässä monessa asiassa kannattaa mieluummin hankkia itselleen ainakin tuo yksi kokemus kyseisestä asiasta, mieluummin kuin että uskoo tuhatta "tyhjää" neuvoa. Parhaassa tapauksessa neuvojilla itselläänkään ei sitä kokemusta ole, neuvovat vaan, kun niin on aina ollut tapana. 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Äänestystä ja kevätsäätä

Ulkona on ihana aurinkoinen sää ja sininen taivas, kun katsoo lasitetulta parvekkeelta ulos. Totuus on hieman karumpi,  sillä ulkona on edelleen kylmä, parvekkeella parempi. Joka tapauksessa aurinko rentouttaa niin paljon, että sitä ihaillessani nukahdin pari tuntia sitten sohvalle. Juniorit sairastavat aika rankasti edelleen, ja ehkä järjestelyjen ja äärimmäisen tarkan (käsi)hygienian ansiosta olen toistaiseksi välttynyt sekä norolta että tuolta räkätaudilta. Ei täällä silti mitään ruokabileitä ole voinut pitää. Hyvin on hiljaista niin keittiössä kuin koko asunnossakin, paitsi nyt kun seuraan tuloslähetystä.

Turkissa on tänään ollut kansanäänestyspäivä. Tuloslähetykset ovat menossa ja tuloksia saadaan koko ajan. Tänään illalla Turkissa kannattaa pysyä kotona, vaikkapa tv:n ääressä tai sohvalla ihan muuten vaan. Tulisieluiset häviäjät saattavat keksiä jotakin äkkipikaista
toimintaa eri kaupungeissa. 53,5 miljoonaa ihmistä käytti äänioikeuttaan. 51,4 % Kyllä, 48,6% Ei, laskettu 97,4% äänistä. Oli äänestyksen lopputulos mikä tahansa, niin arki jatkuu, elämä jatkuu, Turkki jatkaa kehityskulkuaan ja omaa linjaansa. Kuuntelen tuloslähetystä aivan innoissani siksi, kun ymmärrän selostajien puheesta yllättävän paljon. Nämä puhuvat Istanbulin turkkia, ei-murteellista, "puhdasta turkkia" ja muutamia vieraita sanoja lukuunottamatta puhe on ymmärrettävää. Yhtään en aio antaa periksi kielitaidossa, siis en halua taantua, vaan päin vastoin. Eilen tulikin opiskeltua uutta sanastoa aktiivisesti, nyt löhöily voitti :)) .

Tänään sähköpostia lähettäessäni tuli aavistus, ettei kaikki postit ole ehkä tavoittaneet vastaanottajaansa. Tein testin, ja lähetin viestin turkkilaisesta sähköpostistani itselleni länsimaiseen sähköpostiini... eikä se tullut perille, siis nähtävilleni. Se viesti löytyi lopulta spam- eli roskapostikansiosta. En ole asentanut minkäänlaisia aluerajoja, mutta näköjään automaattisesti euroopan ulkopuolelta tuleva sähköposti joutuu roskapostien sekaan. *rumasana*. Aiemmin, oman leikkaukseni jälkeen huomasimme sen, että euroopan ulkopuolelta ei voinut lähettää sairaalaan sähköpostia, vaikka vastaanottaja sitä pyysi ja tiesi odottaa, ja vaikka lähetin eurooppalaisesta sähköpostiosoitteestani (tosin eu:n ulkopuolinen lähetyspaikka). Palvelin ilmoitti, ettei eu-n ulkopuolisia posteja toimiteta perille. Nyt sitten tuo. Mitään ilmoitusta ei toki nyt tullut, posti vain seulottiin suoraan roskaposteihin vaikkei siinä  ollut mitään  makroja, ryhmäviestiä tms. Pöh, Kökkö systeemi. Onneksi saan kohta taas Whatsappit ja muut käyttöön, niin että voin konkreettisesti nähdä ja tietää, että viesti on mennyt perille ja vastaanotettu.

Tänään eräs tuttava Konaklista otti yhteyttä pitkästä aikaa, ja kyseli voisinko tulla töihin heille. Tarjosivat virallista minimipalkkaa ja työlupaa, mutta niinhän ne monet tarjoavat alkuvaiheessa, ja muuttavat puheitaan saman tien. Ja vielä Konaklista... ns. Info-työ kaikilla niillä kielillä mitä osaa. Hhmm. En usko tuohon työlupaan, niin kuin en paljon muuhunkaan luvattuun. Kun on rahasta tai rahaa vaativista luvista kyse, en osaa luottaa kehenkään muuhun kuin itseen. Uskon vain omaan tekemiseen ja omaan firmaan, ja toki luotan valtioon, joka sen luvan myöntää ja sitä valvoo.

Unohtui sanoa siellä aiemmassa tekstissä... yrittäkääpä löytää käsiinne tutkimus suomalais-turkkilaisista parisuhteista. Tutkimus oli suppea ja lyhyt, mutta tulokset herättivät ajatuksia. En voi linkittää sitä tänne, koska sen jälkeen se saattaa "sulkeutua", kuten on käynyt monen aiemmin linkitetyn ja lisää liikennettä saaneen asian suhteen.

Muista ottaa ensi viikkoon mukaan iloa ja eloa, pintaa syvemmältä.
"Some people feel the rain, others just get wet. Bob Marley"

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pudota riippa yli laidan


Alanyan laivat ovat viimeistään maanantaina satamassa taas
Muuttaminen uuteen kulttuuriin ja älykkyys, miten ne liittyvät toisiinsa? Ennakkoasenteellisesti ja puolileikillisesti sen voisi jobs.ucdc.co.in
tiivistää vaikkapa sanomalla, että älä muuta liian tyhmän ihmisen kanssa. Älykkyyttä määritellään ja selitellään eri tavoin. Moni vanha älykkyden määritelmä on hirmuisen kapea-alainen. Tänään törmäsin tällaiseen sivustoon
josta sitten lueskelin ensin heidän listauksensa erilaiista älykkyyksistä, sekä kirjoittajan ajatukset niiden sisällöstä. Ihan kaikki ei ollut "kuten meillä on opetettu" mikä on ajattelun kannalta tietysti hyväkin asia. Tässä alla tuo lista on sekä vapaasti suomennettuna että osin muokattunakin, tarjolla oman mietinnän pohjaksi. Se ei siis ole yksi yhteen suomennos tuon toisen sivun listasta, vaan osin muokattu.

IQ (Intelligence quotient, tai joissakin listoisa Intellectual quotient) Älykkyysosamäärä, matemaattis-looginen äly
20% elämässämme vaikuttavasta älykkyydestä. Korkean IQ:n omaaville ihmisille tunnusomaista on
  • Loogisen ja analyyttisen ajattelun kyky
  • Uteliaisuus
  • Ongelmanratkaisutaidot
  • Kiinnostus lukea ja käyttää kieltä tehokkaasti
  • Erityinen numero- ja sanamuisti
  • Pyrkimys täydellisyyteen
  • Pitkä keskittymiskyky.

EQ (Emotional quotient) Tunneäly
EQ on kykyä hyään itsetuntemukseen, herkkyyttä tuntea ympäristön muutokset, herkkyys arvioida aikaa, empatia, herkkyys tunnistaa eroja äänenpainoissa ja sanojen merkitysten vivahteissa, rohkeus kohdata tekemiään virheitä, rohkeus arvostaa monimuotoisuutta.
  • Korkean tunneälyn omaava ihminen ilmaisee tunteitaan selvästi ja aidosti.
  • He eivät annan negatiivisten tunteiden (pelko, huoli, häpeä, nolous, hämmennys, pettymys, toivottomuus jne.)  hallita elämäänsä.
  • He kykenevät ymmärtämään sanatonta viestintää.
  • He suhteuttavat tunteet tapahtumiin loogisesti ja realistisesti.
  • He ovat itsenäisiä, itseohjautuvia, omaavat vahvan moraalin ja pystyvät motivoimaan itsensä tulokselliseen työntekoon.
  • He ovat tunteidenilmaisussaan joustavia.

    PQ (Physical quotient) Motorinen äly, kehoäly
    PQ on kykyä käyttää kehon ominaisuuksia ja mahdollisuuksia hyödykseen mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi silmän, ajattelun tai refleksien ja käden yhteistyö. Urheilijoilla, taistelijoilla, esiintyvillä artisteilla ja tanssijoilla tämä osa-alue on vahva.


    CQ ( Creativity quotient) Luova äly
    • He ovat joustavia ajattelijoita, jotka pystyvät hahmottamaan erilaisia syys-seuraussuhteita, erilaisia mahdollisuuksia ja mahdollisia ideoita, monia mahdollisia ongelmanratkaisuja.
    • He ovat uuden etsijöitä, jotka ylittävät epätavallisen tai epämukavan rajan, poistuvat mukavuusalueelta.
    • He tykkäävät fantasioida ja kuvitella, ja ovat henkisesti leikkisiä.
    • He ovat herkkiä kauneudelle ja kiinnostuneet estettiisistä arvoista.
    • He käyttävät aistejaan monipuolisesti ja harmonisoivat havaintonsa päätyen ainutlaatuisiin lopputuloksiin.

      AQ (Adversity quotient) jotkut suomentavat intrapsyykkiseksi älykkyydeksi
      Kykenee ymmärtämään itseään syvällisesti, osaa analysoida itseään ja on hlukas kehittämään itseään ihmisenä. On myös kykyä selvitä ei-toivotuista ja epätoivoisista, jopa mahdottomaltakin tuntuvista tilanteista. Kykyä säilyttää itsensä toimintakuntoisena, terveenä ja mahdollisimman hyvinvoivana, vaikka ympärillä olisi täysi kaaos.


      SQ (Social Intelligence) Sosiaalinen äly, jotkut suomentavat interpsyykkiseksi älykkyydeksi, yksi suomensi hengelliseksi älyksi.
      • On kykyä olla toisten kanssa tekemisissä, vuorovaikutuksessa. 
      • On taitoa tulla toimeen ihmisten kanssa, pystyy eläytymään muiden asemaan ja ymmärtämään heitä.
      •  Kykenee aistimaan toisten ihmisten tunnetiloja.
      • Sosiaalinen älykkyys on tärkeää yhteiskunnassa, ja voi mahdollistaa ihmiselle pääsyn hierarkiassa korkealle.

      Kyky ymmärtää luontoa, musiikillinen lahjakkuus, avaruudellinen älykkyys, visuaalinen älykkyys, kielellinen älykkyys ovat muiden listoilla, mutta niitä ei tuolla sivustolla ollut listattuna. Lisäksi SQ oli kirjoitettu Spiritual Intelligence eli hengellinen älykkyys. Enimmäkseen olen nähnyt siitä käytettävän merkitystä sosiaalinen älykkyys, ja siksi kirjoitin sen sillä nimellä ja sillä siällöllä. Sisältö oli osin sama, osin hyvin erilainen. JOtenkin tuo hengellinen älykkyys ei vaan istunut minun aamufiiliksiini. Ja lisäksi tuntui hölmöltä se, että sosiaalinen älykkyys jäisi täysin pois.
      Alanyan Kalen kissoja 03/2017

      No, miksikö otin tämän aiheen -koska tämä liittyy oleellisesti sekä maahanmuuttoon että maastamuuttoon, eiliseen tekstiin.
      Kun itse muutat, tai kun puolisosi muuttaa, on tietyistä piirteistä tai niiden ymmärtämisestä ja tukemisesta, kehittämisestä huomattavasti apua. Kaikki olemme silti erilaisia. Ja se, että joku ei ole päässyt käymään kouluja elämässään olleista erinäisistä syistä, ei tee hänestä ei-älykästä. JOkaisella on erilaisia älykkyyden piirteitä, ja jokainen itse päättää mitä niistä kehittää ja miten niitä kehittää.

      Älykkyys ei ole pysyvää. 12 vuotta sitten mitattu tulos on taatusti tänään erilainen, riippuen siitä mitä aivoillasi ja kapasiteetillasi teet. Ne, jotka tyytyvät epäterveelliseen elämään, voivotteluun, laiskuuteen ja väkivaltaan "tyhmistyvät" entisestään. Ne, jotka aktiivisesti opettelevat uutta, kehittävät itseään ja ovat sosiaalisessakin elämässä aktiivisia ja positiivisia toimijoita pitävät aivonsa eri tavoin virkeänä ja toimintakykyisenä, kehittyvät ihmisenä. Jos aiot muuttaa, jätä tyhmyys pois kyydistä... en malta olla lisäämättä, että pudota riippa yli laidan jo tarpeeksi ajoissa, viimeistään ennen lähtöä ;) .

      Muutto, tai paremminkin kunnollinen sopeutuminen uuteen kulttuuriin sujuu helpommin, kun sekä muuttaja että puoliso käyttää älliä. Tukekaahan toinen toisianne :)) .

      perjantai 14. huhtikuuta 2017

      (Suomalais-turkkilaisesta) parisuhteesta

      Oisikohan kirsikan kukkia, DimCay, Alanya 03/17
      Omalle hyvinvoinnillemme on tärkeää, että sisäinen lapsemmekin voi hyvin, että meillä säilyy palanen lapsenmielisyyttä ja lapsenuskoa mukanamme koko elämän ajan. Joillakin tavoin yhteiskunnassa selviäminen vaatii aikuisuutta, kykyä järjelliseen ajatteluun ja eloisan hallittuun tunne-elämään. Pidä silti hyvää huolta sisäisestä lapsestasi. Tänään haluan puhua sosiaalisesta aikuisuudesta, koska mietin kahdesta erilaisesta kulttuuritaustasta tulevan henkilön parisuhde-elämää. Suomalainen nainen ja turkkilainen mies on siis tausta-ajatuksena. Muutto vieraaseen kulttuuriin ja  siellä vieraassa kulttuurissa asuminen on mielenkiintoinen aihe.

      Jos sinun tulisi muuttaa toiseen valtioon, jossa on toisenlainen kulttuuri, niin millaiseksi ajattelet elämäsi muuton jälkeen? Jos muutat vapaaehtoisesti toiseen kulttuuriin, millaiseksi ajattelet elämäsi muodostuvan siinä tapauksessa? Entä jos muutat pelkästään Suomen sisällä, jolloin kulttuurinen muutos on hyvin pieni? Suomessa muuttaessasi säilyy kieli, tavat, uskonto, ruoka, ilmasto, yhteiskuntajärjestelmä, yhteydet useimpiin tuttaviin yms. Miksi moni tuttava sanoo, että he eivät ikinä sopeutuisi asumaan Helsingissä, että jo muutto Helsinkiin olisi heille ylivoimainen, ellei jopa mahdottomaksi oletettu? Helsinkiin muutossa säilyy sentään kaikki muut samana, paitsi fyysinen ympäristö. Se on hyvin pieni muutos.

      Aiemmin ainakin pariin otteeseen puhuessani Turkissa asumisesta olen puhunut jotakin myös sosiaalisesta statuksesta. On ollut puhe siitä, ettei ulkomaalaiselta vaadita käyttäytymistapojen noudattamista, eikä edes niiden tuntemista, koska hän on ulkomaalainen ja siksi tietyllä tavalla kykenemätön. Ulkomaalainen on tavallaan lapsen asemassa, kun kaikki pitää opetella alusta alkaen. Kotimaassaan henkilö on ollut sosiaalisesti aikuinen, ja uudessa kulttuurissa hänen tulisi kyetä selviämään eteenpäin siitä todellisuudesta, että onkin sosiaalisesti lapsen kaltainen. Kaikkien pää ei sitä kestä.  Jos tämä ulkomaille muuttanut henkilö ei aikuistu suhteessa uuteen yhteiskuntaan samalla tavoin, kuin mitä hän on nuoruusaikanaan läpikäynyt ja kasvanut omassa kulttuurissaan, elää hän jatkuvan epävarmuuden keskellä. Hän on epävarma siitä, miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Hän huomaa sen, että yhteiskunta kohtelee häntä kuin lasta, eikä pidä tästä. Hän ei kuitenkaan ymmärrä miten hänen tulisi toimia, jotta pystyisi saamaan aikuisen aseman, jotta tulisi kohdelluksi täysivaltaisena aikuisena. Aikuinen ihminen, joka kärsii tuollaisesta epävarmuudesta, eikä kykene korjaamaan tilannettaan, alkaa kääntyä vihamieliseksi ympäristöään kohtaan. Mm, Imamura (1990) ja Hofstede (1992) ovat kirjoittaneet aiheesta.

      Kun muutat uuteen kulttuuriin, uuteen kotimaahasi, ei ole olemassa oikotietä sosiaaliseen aikuistumiseen. Kaikki tarpeellinen on opeteltava, hyväksyttävä ja otettava osaksi omaa päivittäistä käyttäytymistä. Onhan Suomessakin sosiaaliselta asemaltaan hyvinkin erilaisia, syntyjään suomalaisia henkilöitä. Kukin on itse valinnut minkä verran haluaa hyväksyä yhteiskunnan käyttäytymisnormistosta, ja miten oikeassa elämässä käyttäytyy suhteessa itseen, toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tästä kunkin ihmisen omasta, henkilökohtaisesta päätöksestä johtuen kukin on siinä sosiaalisessa asemassa, kuin mitä on käyttäytymisellään valinnut, ja minkä aseman ympäristö on tuon käyttäytymisen perusteella antanut.

      Sama toimii niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sosiaalinen asemasi perustuu paljolti siihen, minkä verran opit kyseisen yhteiskunnan käyttäytymisnormistoa, ja ennen kaikkea kuinka paljon siitä normistosta otat käyttöösi jokapäiväisessä elämässäsi. Yhteiskunnan silmissä aikuismaisesti käyttäytyvä saa aikuisen kohtelun, ja tietämättömästi / töykeästi / välinpitämättömästi / huonosti / lapsellisesti käyttäytyvä saa osakseen turistin / tietämättömän / lapsen statuksen. Moni luulee hymyn ja palvelualttiuden  osoittavan kaiken olevan ok. No, periaatteessa kaikki onkin lähes ok, niin kauan kuin kyse on turistista joka jättää alueelle rahaa, ja joka ei suoranaisesti vahingoita ketään tai mitään. Jos haluat oikeasti olla osa kyseistä yhteiskuntaa, niin että sinua arvostetaan aikuisena myös kohteliaiden sanojen takana, asennetasolla, tarvitsee ottaa selvää, oppia ja kasvaa. Sitä on sosiaalinen aikuistuminen. Todellista sosiaalista statusta ei voi korvata rahalla, omaisuudella, omistamisella eikä lahjonnalla. Ja kuten viime kuukausina on nähty, sitä ei voi korvata edes huippukorkealla viralla (joka muka automaattisesti toisi jotakin mukanaan).
      Alanyan Kleopatraranta kutsuu pariskuntia kävelylle. 03/2017

      Sinä suomalainen nainen. Kun perustat perheen turkkilaisen miehen kanssa, niin jompi kumpi teistä, tai aika-ajoin molemmat joutuvat keskelle tätä prosessia. Siitä selviäminen on hieman helpompaa kun tiedostaa mistä on kyse, ja kun muistaa, että on kyse niin tärkeästä asiasta, että siihen todella kannattaa panostaa. Jos asutte Suomessa, auta puolisoasi tässä asiassa. Anna hänelle tietoa, tilaa, hyväksyntää ja tukea kasvaa. Jos asutte Turkissa, hanki tietoa, opettele ja anna itsellesi mahdollisuus kasvaa. Samalla annat myös parisuhteellenne todellisen mahdollisuuden.

      Sinä nettipalstoilla rähisevä suomalainen mies, joka olet juuri tämän lukenut etkä tätä ymmärrä: anna itsellesi aikuistumisen mahdollisuus sinua ympäröivässä suomalaisessa kulttuurissa, oli se sitten peräkylillä tai pikkukaupungissa tai missä tahansa. Ikävuodet eivät tuo mukanaan kenellekään aikuismaista käyttäytymistä tai aikuisen ajattelukapasiteettia, vaan ainoastaan opettelu, ihmisenä kasvaminen. Jos ei se ihmisenä kasvaminen muuten huvita, niin voit motivoida itseäsi sillä, että kasvamalla aikuisemmaksi, kasvamalla ihmisenä saatat ehtiä saada itsellesi hyvän puolison ennen kuin kuolema korjaa. Tai saatat saada surkean parisuhteesi toimimaan, ja pääset nauttimaan edes muutamista onnellisista vuosista elinaikanasi. Aikuiseksi kasvaminen, ihmisenä kasvaminen ei ole pakko. Se on antoisa ja kannatta mahdollisuus, jonka jotkut ymmärtävät käyttää täysimääräisenä, jotkut puolinaisesti. Jotkut sitä vain hipaisevat, ja osa ei elämänsä aikana ehdi edes ymmärtää mistä voisi olla kyse, mitä menettävät. Elämä on valintoja, huonoja, jumalattoman huonoja ja sitten niitä parempia.

      Jokainen valitsee itse.

      Omien valintojen seurauksena joillakin on hyvä olla. Elämässä on läsnä rauha, luottamus ja nauru.

      torstai 13. huhtikuuta 2017

      MItä saisi olla?

      Alanya ja oma ranta ;) Kleopatraranta
      Mämmit jää nyt kauppaan. Päätin juuri. Joskus sitä vaan tuntee suunnatonta halua olla menemättä kotiin, siis sinne missä matkalaukku on. Kun työpäivän loputtua soitan, ja kysyn tuonko tullessani jotakin, osaa kotona olija yllättää minut taas ihan täydellisesti. Kuulemma ei tarvitse tuoda mitään, kun on +38C, lihaskivut, armoton oksentelu ja riemullinen vesiripuli molemmilla kotona odottavilla henkilöillä.  Noro-virus kiertää kaupunkia ja kaataa ihmisiä petiin, ja näyttää eksyneen tähänkin osoitteeseen. Ihan vakavasti ajattelin että mihin menen, onko pakko mennä kotiin ja saada nauttia pääsiäisestä tällä kertaa noron kera. En tykkää, en tahdo, en millään halua. Täällä silti istun, ja katselen kuinka kaksi uupunutta potilasta käpälöi kaikkia mahdollisia kahvoja ja pintoja niin keittiössä kuin muuallakin huoneistossa. Jei. Kaksi sitruunaa ja puolikas valkosipulia vaahtoutui jo mukavasti tehosekoittimessa, ja lämmittää nyt massua siinä toivossa, että herra Noro edes hieman heikkenisi.

      Aamulla vähäunisen yön jälkeen synkän metsän läpi tallustellessa sain ihastella kuinka punainen aurinko nousi taivaanrannan takaa, ja lupaili kaunista päivää. Tähtikirkkaan yön jäljiltä oli kylmä, aiempia päiviä kylmempi. Kun aikani kävelin, saavutin aamun ensimmäisen kaupunkin halkovan bussin reitin, ja parkkeerasin itseni bussipysäkille. Tummaa metsää vasten myötäisessä auringonvalossa näkyi, kuinka jokainen ohi ajava auto nostatti valtavan pölypilven. Näytti samalta kuin maaseudun hiekkatiellä keskellä kuivaa kautta. En ole tajunnutkaan kuinka järkyttävän paljon katupölyä täällä nousee nyt. Muutamien pyöräilijöiden olen nähnyt käyttävän kertakäyttöistä hengityssuojainta, mutta en ajatellut loppuun asti. Toivottavasti kaupunki puhdistaa kaduilta pian pois nuo viimetalviset hiekoitussepelit.

      Alanyassa tuttavat nauttivat jo rantaelämästä, uimisesta ja auringonotosta... vain skandinaavituttavat :)) . Useimmat turkkilaiset eivät mene uimaan vielä pariin kuukauteen, on meriveden lämpötila vielä sen verran pienempi kuin kehon lämpötila. Heinäkuussa merivesikin on lämmintä kuin vauvan maito. Silloin on parhaat uintikelit kuumuutta rakastaville. Alanyassa on kevät täydessä vauhdissa, ja useisiin lehdettömiin puihinkin on jo ilmestynyt pienet lehdet. Kukkia on paljon ja lisää tulee. Hedelmä- ja vihannestori notkuu herkkuja. Kummasti tulee kaikki ruoka-asiat mieleen juuri nyt...

      Viinirypäle-juustotorttu 8:lle

      500 g eri värisiä viinirypäleitä
      2 pakettia kaurakeksejä tms murenevia keksejä
      50 g voita, sulatettuna
      200 g maustamatonta tuorejuustoa
      1 dl kermaa
      100 g valkosuklaata

      Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi. Painele uunivuoan pohjalle ohuehkoksi kerrokseksi. Paista 160 C 12 min.
      Sulata valkosuklaa, anna hieman jäähtyä ja sekoita kerman kanssa. Laita seos jääkaappiin kunnes on kunnolla jäähtynyt. Sekoita seos vielä sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto lusikallinen kerrallaan, ja sekoita edelleen sauvasekoittimella. Levitä seos uunissa olleen torttupohjan päälle. Laita pinnalle erivärisiä, pestyjä viinirypäleitä, pienet sellaisenaan ja isot halkaistuina. Pinnalle voi ripotella esim. mantelilastuja tai laittaa vaikkapa kiillesokeriliemen. Jäähdytä jäkaapissa ja tarjoile.
      Jos haluat tuorejuustoseoksesta makeamman, niin lisää tomusokeria tai hunajaa, tai kokoon keitettyä, makeaa omenamehua.

      Yritän nyt keskittyä sen liiketoimintasuunnitelman kirjoittamiseen, ihan vaan kaiken varalta, ettei jää viime hetkiin. Puhelinta en ihan vielä saanut. Se on jossain Tampereella, mutta tulossa. Joten muutaman päivän päästä toimii taas muutkin kuin perinteinen tekstiviesti. 

      keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

      Aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa

      Ruokapaikka, paras sellainen, ja ihan kotikulmilla :))
      Aamupäivän ihme oli auringonpaiste puolipilviseltä taivaalta. Itsekin bussipysäkillä kohotin nenän kohti aurinkoa ja nautin tuosta harvinaisesta hetkestä mummukuoron säestyksellä. Pysäkillä kanssani samaa bussia odotti pari hyvin puheliasta mummoa, ja jaoimme sen yhteisen tunteen, että nämä kylmät kelit ja lumi- ja räntäsateet ovat jotain hyvin vahvasti ei-toivottavaa. Niin vaan nämäkin pulleat posket saivat punastua auringonvalosta. Ihanaa. Kotona lammasruoan kanssa nautitun punaviinilaillisen jälkeen punoitus oli sitten vielä astetta vahvempi, sellainen pikkupossunpunainen helotus. Ei tarvitse sanoa kalpeanaamaksi, ei. Punanahka on paljon osuvampi ilmaisu tällä hetkellä.

      Läppärin tasohiiri, levyhiiri, tai millä nimellä tuota koneen läpyskää nyt sitten kutsutaankaan, lakkasi tänään toimimasta. Suunnilleen kaksi sekuntia myöhemmin petti myös itsehillintä, ja alkoi mahdoton kirosanojen tulva. Yllätin jopa itseni. Siinä samalla sitten jo tarkistin, että missä matkustuksen vaiheessa armas uusi älypuhelin on tällä hetkellä. Vaikkei posti ole vielä ilmoittanut mitään puhelimen postitullissa olosta, niin kun se kerran näkyy siellä olevan, niin sain tullimuodollisuudetkin hoidettua. Periaatteessa olisi kai mennyt tullitta, koska on ns. vaihtotuote aiemman epäkelvon tilalle. Nopeammin kuitenkin saan sen, kun kiltisti maksoin noin 35€ tulimaksua. Hyvällä tuurilla saan puhelimen huomenna t ai perjantaina. Jos kyse olisi postitoimipaikasta, niin saisin sen vasta tiistaina, mutta kun kyse on R-kioskissa olevasta postin noutopisteestä, niin saanen puhelimen viimeistään perjantaina. Voin sitten pääsiäispyhät opetella sen käyttöä :)) .

      Huomisen työrupeaman kohdalta kävi "ei voi olla totta" -mielipide mielessä. Aluksi näytti, että pitää herätä neljältä aamuyöstä, jotta olen 05.11 valmiina bussipysäkillä. Matkaan muutaman kilometrin, ja odotan sitten 40 min seuraavaa bussia, että olen 7.00 töissä. Ja tuo on siis oman alan töitä. Eräs tiesi neuvoa, että kun käytän tuon odotusajan kävelemiseen, niin voin lähteä hieman myöhemmin... No, kolmen viikon päästä alkaisi toinen duuni. Vanhempaa, toista ammattia tehdessä työpäivä alkaa kello 10, tuolla jossain 25 - 30 km päässä, ja lopuu kello 18. Kello 17 lähtee sieltä viimeinen bussi tännepäin, joten hyvin menee senkin kanssa. Suomessa, Helsingin ulkopuolella on pakko olla oma auto käytössä, jos aikoo selvitä ilman, että työmatkoihin menee 2-3 h per suunta, eli 4-6 h per päivä. 8 h työpäivä on siis helposti 12-14 h matkoineen. Ja jos aikoo nukkua sen normaalin minimin 8h, niin jää kokonaista 2 h omaan käyttöön. Senkin saa sujuvasti kulumaan ruoanlaittoon, tiskiin ja siivoukseen. Great. Tervetuloa opettelemaan autottoman elämää kehäkolmosen ulkopuolella.

      Alanyassa The King's Kitchen & Bar on nyt avoinna ja täydessä työn touhussa. Tervemenoa tsekkaamaan. Ainoa, minkä
      +90 533 234 09 86. Kotisivut osoitteessa www.TheKingsKitchenBar.com tosin en vielä ole niitä tsekannut. Uh, tietäisin kyllä missä olisin, jos olisin nyt Alanyassa.

      King's Kitchenin profiilikuva facebookissa
      voin varmuudella sanoa, on se, että kokki on aivan huippu. Omistaja itse on kokkina nyt alkuvaiheessa, ja hän tietää mitä tekee. Hänen ruokiinsa hänen edellisessä kokkityöpaikassaan olen ollut tyytyväinen, ellen suorastaan hullaantunut. Jotkut kokkaa, ja jotkut kokkaavat koska rakastavat hyvää ruokaa. Tästä keittiöstä saa hyvää ruokaa, kun vain selittää mitä haluaa. KOkin pojat työskentelevät salin puolella, ja puhuvat hyvää englantia, joten selittäminenkin on sen puoleen helppoa. Lisäksi kokki tietää etteivät skandinaaviasiakkaat välttämättä tykkää yhtä tulisesta ruoasta, kuin moni paikallinen. Ja omistaja-kokki rakastaa hyviä viinejä ja makeita jälkiruokia. Ruokapaikka ei ole kaupungin halvin, ei myöskään kallein, mutta keittiötaitojen puolesta parhaasta päästä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Facebookista ravintola löytyy nimellä The King's Kitchen & Bar. Sen sijainti on Sevket Tokuksella, vanhalta nimeltään 25 metrin kadulla, suht lähellä keskustaa, vastapäätä Theo's Place ja entistä Jan en Joop ravintolaa, lähellä Topin paikkaa. Hyvin lähellä useita suomihotelleja. JOs ryhmä tulee syömään, niin kaupunkialueella voi myös tilata kuljetuksen pikkubussilla numerosta


      tiistai 11. huhtikuuta 2017

      Marinaa ja marmatusta

      Apostolinmiekka innostui kukkimaan aurinkoisena päivänä
      Vuodatus postipakettien kulusta, taas kerran. Hieman nyt ihmettelen ääneen postin toimintaa. 4.4.2017 on kännykkäni
      lähetetty Kiinasta kohti Suomea, ja se on nyt jo täällä, Suomen Postitullissa, sekä tullausilmoitus on matkalla kotiosoitteeseen. Sen sijaan 23.3. Alanyasta lähetetty paketti, joka on 27.3. aamullla lähtenyt Istanbulista lentorahtina Suomeen, on taas jumittunut jonnekin Postitullin peräkamariin. Normaali kirjeiden ja pienten pakettien kulkuaika tällä välillä on noin 10 pv. Tammikuussa pojan paketti oli likimain 20pv matkannut, ilman että sitä oli Suomessa kuitattu vastaanotetuksi. Kun otin yhteyttä Postiin, niin yllättäen paketti löytyikin muutamaa tuntia myöhemmin.

      Nyt Alanyasta ystävälleni lähettämäni paketti on ollut matkalla tasan 20 päivää, ja huomenna ystäväni kysyy pakettia Postilta. Seuranta Suomen päässä ei toimi, tai sitten postin työntekijät ovat niin kiireisiä nurmikonleikkuun ja vanhusten ulkoilutusten kanssa, etteivät ehdi hoitaa perustehtäväänsä. On se nyt kumma, ettei tänne saada Postille mitään kilpailijaa. Tuo niiden touhu on omituista vitkuttelua. Ja se, että muslimimaista tulevat paketit lojuvat Postitullissa kaksinverroin kauemmin kuin esim. Kiinan suunnalta tulevat, haiskahtaa pahalta. Jos Kiinan pakettini matkaisi yhtä kauan kuin Turkista tuleva paketti, tai kauemminkin, niin olettaisin olevan työruuhkaa tms, mutta tuossa kuviossa ei ole enää kyse ruuhkasta, vaan jostakin ihan muusta. Vierastan tällaista kaksinaamaista touhua. Kyllä, kaikki eivät ole samanlaisia, ja suurin osa suomalaisista on eurooppalaisten oloisia, mutta pieni joukko pohjoisia änkyröitä on ihan toivottomia tapauksia.

      Onneksi kaikki ei ole elämässä samanlaista, vaan ilonaiheitakin löytyy. Löytyy myös paljon kiitollisuuden aiheita. Tänäänkin voin olla kiitollinen monista asioista, myös Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvistä asioista.

      MyheritageDNA myy geenitestejä, joiden perusteella voit selvittää mihin kansanryhmiin ja mille aluille oman sukuperimän juuret ulottuvat. Testiä markkinoitiin hintaan 79€. Itseä tuo kiinnostaa erityisesti siksi, kun isän puolen suvusta ei ole mitään muuta tietoa, kuin että he ovat mahdollisesti tulleet Pihlajavedelle Laatokan rannoilta. Äidin suku on oletettavasti ollut aikalailla paikallaan keskisessä Suomessa, ainakin sukukirjan mukaan. Jonakin päivänä vielä tuon tilaan ja teen testin.

      Aurinkoenergiaa kuvan kautta. Alanya helmikuun lopulla 2017
      Olen ollut Suomessa nyt kaksi viikkoa, ja tuohon kahteen viikkoon on mahtunut YKSI aurinkoinen päivä. Useimpina päivinä on satanut joko vettä, räntää tai lunta. Tänään lunta ja räntää. Tuulee hyytävän kylmästi ja on pimeää. Kysyy jonkun verran tahdonvoimaa ajatella, että "ihan kiva sää"... Olin jo vähällä ostaa uuden ja entistä lämpimämmän talvitakin tänään, sellaisen kinuskin värisen. Koska ihmiset kuitenkin sanovat, että kevät tulee ja lämmintäkin on ihan kohta, niin jätin ostamatta. Asunnossa sisällä on +23 C, mikä riittää ja tuntuu mukavalta. Lasitetulle parvekkeelle haluaisin siirtää sekä nukkumapaikan että kirjoituspöydän, mikäli sää sen sallii, vaan eipä taida ajoissa sallia. Lähiviikot ovat vilkkaita edelleen, ja tulevaisuuden eteen tehdään töitä, kirjaimellisesti. Silti on suunnaton halu palata kotiin nyt, eikä sitten aikanaan kun asiat ovat sopivasti valmiina sitä varten.

      Tämä asumisyhteisö, jossa nyt olen, on eloisa, vilkas ja äänekäs, ja ihan täysin vastakohta omalle kodille. En ole vielä oppinut nukkumaan täysiä öitä, mutta tarpeeksi väsyneenä tulen ihan taatusti nukkumaan. Osansa on toki antibiootilla, josta yksi annos pitää ottaa keskellä yötä, mutta huomenna sitäkään riesaa ei enää ole. Huomenna ei ole myöskään öisin herättäviä hengitysongelmia, toivottavasti. Astmasta sen verran, että tuo reilu vuosi toisenlaisessa ilmastossa meni taas hyvin pienellä astmalääkityksellä. Nyt on tarve taas muistaa, että mitäs ne käytöstä pois jätetyt lääkkeet ja niiden annostelut olivatkaan. Suomen ilmasto on paljon vaikeampi ja taas on palattava maksimaaliseen astmamummon lääkitykseen, ja 25 vuotta minua hoitaneen lääkärin vastaanotolle. Hän on varsinainen omalääkäri, ja tässä tapauksessa myös perhelääkäri, sillä juniorikin on hänen hyppysissään. Mitä ihmettä teen sitten, kun hän joskus päättää jäädä eläkkeelle? Uuden perehdyttäminen ja uusiin tapoihin oppiminenhan siinä on sitten edessä ;) . No, tuollaista ei kannata murehtia ennakolta. Leikittelin vain tuolla ajatuksella, realiteetti kun tuokin on.

      Sitten turkinkieleen... katselen ja kuuntelen turkinkielisiä tv- ja radiokanavia nyt päivittäin, koska en halua taantua kielitaidossa yhtään tämän poissaolon aikana. Eilen naureskelin bussissa istuessani, kun samalta pysäkiltä viime hetkinä bussiin nousseet pari miestä alkoivat keskustella pari penkkiriviä taaempana. Ensin luulin kuulevani turkkia ihan vaan siksi, kun olin Alanyassa bussimatkoilla siihen tottunut. No, ei se ollut luuloa. Miehet puhuivat selkeää turkkia, tosin toinen osin hampaattomana puhui niin, ettei ihan kaikki lauseet olleet helpoimmasta päästä ymmärtää. Kaiken lisäksi he puhuivat hyvin henkilökohtaisista ja aroista asioista. Eivät kai olleet tottuneet siihen, että kukaan ei-turkkilaisen näköinen ymmärtää. Teki mieleni sanoa turkiksi, että please, älä kerro tulenarkoja tai kovin intiimejä asioita noin isoon ääneen puhuen. Jätin kuitenkin sanomatta, ja testasin itseäni siinä, kuinka paljon pystyn ymmärtämään. Hyvin leveästi hymyillen poistuin bussista sillä matkustuskerralla, vaikka olinkin väärässä bussissa ja menossa ihan väärään suuntaan. Miesten jutut olivat ihan omaa luokkaansa.

      Niin, noista vääriin busseihin nousemisista. Odotin ihan oikealla pysäkillä. Eteen tuli vieraan numeroinen bussi, jossa tekstinä luki kuitenkin juuri sen alueen nimi, johon olin menossa. Se lähti sen verran erikoiseen suuntaan, että kysyin kuskilta reitistä suhteessa omaan päämäärääni. Olisin päässyt saman alueen toiselle laidalle, aikalailla minulle tuntemattomille alueille. BUssin reitti kohtasi tutun, oikean bussin reitin, ja samalla näin, että edessä menee juuri se bussi, jossa pääsen lähes pihalle asti. No, fiksuna naisena hyppään seuraavalla pysäkillä ulos, ja juoksen siihen toiseen bussiin. Kun bussi lähtee liikkeelle, niin se kääntyy kohti keskustaa, juuri sinne mistä olin tulossa. Samalla muistin, että nousin siihen bussiin VÄÄRÄLTÄ pysäkiltä. Siinä on peräkkäin kaksi pysäkkiä. Toisesta keskustaan ja toisesta kyseiselle asutusalueelle. Muuten olisi ottanut päähän hiukan enemmänkin, mutta niiden turkkilaisten miesten ällistyttävän henkilökohtaiset jutut ja keskustelun ymmärtäminen lähes 90% sai hyväntuuliseksi ja hymyilemään.


      On päiviä, jolloin voin itse auttaa muita ihmisiä hymyilemään. Sitten on niitäkin päiviä, että on hyvä olle olemassa ihmisiä, jotka saavat minut hymyilemään. Vuorotellen.

      maanantai 10. huhtikuuta 2017

      Kebabbia


      Alanyan tulppaanit loistavat edelleen monissa väreissä
      Suomessa vietetään tänään suomenkielen ja Mikael Agricolan päivää. Sanojen pyörittelijöiden kannattaa muistaa ja huomioida tällainen päivä, varsinkin kun pyörittelee suomenkielisiä sanoja. Kovin mielelläni pyörittelisin tällä hetkellä turkkilaisen miehen käyttöoppaan sanallista antia, varsinkin kun on tarvis työstää tietyssä mielessä paljon tärkeämpiä asiakirjoja. Oma päivän kirjoitusprojekti liittyy suomalaisen liiketoimintasuunnitelman kirjoittamiseen. Kahden viikon päästä on tosi kyseessä, kun sitä analysoi liiketoimintasuunnitelmien ammattilainen. Kävin tänään myös siellä haastattelussa, jota ennakolta hieman jännitin. Kun vastassa olikin lähes saman ikäinen nainen, niin jännitys loppui siihen. Toivon hartaasi hyvää lopputulosta. Lisäksi eräs taho kysyi tulenko 1,5 kk pituiseen, vahvasti fyysiseen työtehtävään erääseen vanhempaan ammattiini. Juniori sopisi siihen tehtävään fyysisiltä osin minua paremmin, vaan kun koulutuksen ja kokemuksen mukanaan tuoma tieto sattuu olemaan tässä päänupissa... eikä se hetkessä toiselle siirry.

      Alanyasta paluun jälkeen olin järkyttävän kipeä. Influenssan loppu ja poskiontelontulehduksen alku oli päällä kun lensin. Lentojen laskeutumisten kokemuksia ja kipuja on mahdoton kuvata sanallisesti, eikä kipulääkitys tms konstit riittäneet helpottamaan. Paheni sitten Suomeen tullessa tuo jälkitauti niin, että torstaina ja perjantaina jo ajattelin joutuvani palaamaan päivystykseen, olettamuksella, ettei antibiootti pure. Lauantaina oli hieman helpompi päivä, tänään jo ihan ihmismäinen olo. Kuulen taas, eikä tarvitse kulkea nenäliinapaketti toisessa kädessä. Nyt normaali arki kutsuu taas. Siksikin puhelin on ollut ahkerassa käytössä, kun on hoidettu asioita sekä alkuun että eteenpäin.

      Jälleen pari sanaa Alanyastakin. Jos hypnoottinen viestintä ja kehonkieli kiinnostavat, niin ylihuomenna Alanyan kulttuuritalolla on kaikille avoin turkinkielinen luentokokonaisuus aiheesta, luennoitsijana Ilker Kaldi. Tunnettu muotisuunnittelija Vural Gökçaylı vieraili vaimonsa kanssa Alanyassa, tutustui alanyalaiseen silkkiin ja banaanikuituun, sekä silkki-banaanikuitu yhdistelmästä tehtyihin tekstiilinäytteisiin. Vural Gökçaylı kommentoi, että käyttänee jatkossa myös silkki-banaanikuitu-kangasta. Linkki kaupungin sivulla olevaan artikkeeliin on tässä.

      LÄhestyvä pääsiäisaika on Suomessa perinteisesti lampaanliharuokien kulta-aikaa. Siksipä tässä yksi lyhyt ohje.


      Suurvisiirin kebab, likimain Adana kebab

      8 hengelle, no, ihmisille myös

      700 g karitsan jauhelihaa
      200 g lampaan rasvaa, laardia (huom. turkin sisäpuolelta ;))
      .        tai silavaa tai voita.
      4 kpl valkosipulin kynsiä
      1/2 nippua tuoretta persiljaa, eli suomalaisittain tuoreena ruukussa myytävä persilja kokonaan
      suolaa, mustapippuria, mietoa chiliä (kırmızı pul biber)

      Kastıkkeeseen tarvitset
      6 hienoksi silputtua tomaattia
      1 hienoksi silputtu sipuli
      3 "oksaa" tuoretta persiljaa  silputtuna
      1 hienoksi silputtu punainen paprika
      2 ruokalusikallista granaattiomenasiirappia / -kastiketta (nar ekşisi)
      2 ruokalusikallista oliiviöljyä
      1 sitruunan mehu
      suolaa ja mietoa chiliä (pul biber)

      Jos ostat kaupasta kokonaista karitsanlihaa ja laardia / silavaa erikseen, niin pyydä, että jauhavat ne siellä yhtä aikaa jauhelihaksi. Muussa tapauksessa osta jauhelihaa, ja sekota laardi / silava siihen, tai jos kotonasi on lihamylly, niin sekoita / jauha ne sillä.
      Sekoita mausteet karitsanjauheliha-laardi-seokseen.
      Ota noin 150 g jauhelihaseosta, ja muotoile se paistovartaan tms ympärille pötköksi. Paista hiiligrillissä tms grillissä, ja tarjoile kastikkeen ja tuoreen salaatin kera.
      Kastike: sekoita ainekset kattilassa tai pannulla, kuumenna, anna kiehahtaa pari minuuttia ja tarjoile yhdessä grillatun lihan kanssa.

      sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

      Anna niin saat

      Tavoitteita kohti mennään :))
      Sunnuntai tai ei, tänään tuli heiluttua siivouksen merkeissä niin, että paitakin kastui. Juniori saa taas hengitellä paljon
      pölyttömämpää ilmaa. Kesken kaiken ovikello soi, ja oven takana oleva noin 10v virpojapoika herättää meidät siihen todellisuuteen, että nyt on virpomispäivä (muualla kuin pääsiäiskokkoalueilla, joissa virvotaan viikon päästä). Olimme huonosti varustautuneet, siis ihan täysin unohtaneet koko asian. Meillä ei normaalisti ole karkkia kotona, kahdesta syystä. Sekä minä että juniori voisimme pudottaa painoa, ja kai molemmilla on sen suuntaisia pyrkimyksiä. Toisaalta, jos meille ostetaan karkkia, niin ne tulee syötyä viimeistään kahden päivän sisällä... useimmiten sen ensimmäisen päivän aikana. Mistähän lapsi on karkkitapansa oppinut ;) ?

      Äänestetty on, joten on sitten varaa kommentoidakin. Jollei äänestä, on sopeuduttava siihen lopputulokseen, mitä muut ovat halunneet. Tuossa jyrkkä mielipiteeni tästä kansalaisoikeudesta. Sitten etelämmäksi. Alanyan uutisissa otti silmiini lehden artikkeli siitä, että ihmisiä kehotetaan entistä tarkemmin katsomaan silmiensä edessä olevia uutisia ja miettimään, onko kyseessä oikea uutinen vai valeuutinen. Erityisesti tuolla on merkityst, ennen kuin jakaa niitä somessa eteenpäin. Tässä linkki artikkeliin. Ongelma on ympäri maailmaa sama, ainakin siellä, missä ollaan internetin vaikutuspiirissä. Toki meillä on maailmassa vielä paljon alueita, joissa ei ole sähköä tai internettiä. Tuon viranomaisten antaman ohjeen taustalla on toive saada valeuutisten määrää vähenemään ja oikeaa tietoa paremmin näkyville.

      Aiemmin sanoin, että en pysty katsomaan täällä Suomessa ollessa Aşk ve Mavı -sarjaa, ettei se näy netin kautta. Löysin kuitenkin mahdollisuuden katsoa sitä suoraan kyseistä sarjaa lähettävän tv-kanavan sarjakohtaisilta sivuilta. Eli jos seuraat jotakin sarjaa Turkissa ollessasi, niin mitä todennäköisimmin löydät keinot seurata sitä myös Suomessa ollessasi. Turkin tv-sarjatuotanto on runsasta, monipuolista ja mielenkiintoista. Sarjoja myydään jo ympäri maailmaa. Itse löysin helposti 5-6 sellaista sarjaa, joita haluaisin seurata, mutta käytännössä en viitsi istua tv:n ääressä kuin parina iltana viikossa. Eikä ole aikaa. Riittää, että on yksi, jota seuraan vakituisesti, ja jotakin satunnaisia, kertaluontoisia katseluelämyksiä joskus, jos on aikaa ja huvittaa.

      Huomisaamuna aikaisin on tärkeä tapaaminen. Yllättäen hermoilen sitä, vaikka tiedän, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Tällä viikolla selviää myös se, että pääsenkö kirjoittajakoulutukseen. Saattaa olla, että sinnekin on yläikäraja, että ne paikat on varattu nuoremmille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Lisäksi yritystoiminnan käynnistämiseen liittyen on tiedossa tärkeä tapaaminen. Tuli taas mieleen sen erään hoitsun kommentointi, että on ihan eri juttu kirjoitella muutama tunti silloin tällöin, kuin pystyä työskentelemään 8 tuntia päivässä, ja että toimeentulon varmistamiseksi minun kannattaisi hankkiutua eläkkeelle. Teki mieli sanoa jo aiemmin, että tietäisitpä vain mikä on todellisuus, millaisia työpäiviä Turkissa tehdään... ja millaisia työpäiviä kirjan aikaansaamiseksi ja valmistamiseksi on tehty. On ihan turha kuvitella, että rantalomakohteissa asuvat suomalaiset toimisivat samoin kuin hän siellä lomaillessaan.  Ei sitä todellisuutta usko eikä ymmärrä muut kuin ne, jotka siellä oikeasti asuvat ja elävät osana yhteiskuntaa, enkä nyt tarkoita eläkeläisiä, joille vanhuus- tai sairaseläke tipahtaa pankkitilille joka kuukausi, vaan työikäisiä, aktiivisia ja elämässään johonkin tavoitteeseen pyrkiviä.

      Meren voimaa Obassa, Alanyassa 02/2017
      Eläkkeelle eivät ennenaikojaan pääse kaikki ne, jotka sinne tahtovat; eivät edes kaikki ne, jotka sinne kuuluisivat. 2003 tein Akuutin lääkärin kanssa Eläkemahdollisuuksien selvittelijän töitä työvoimatoimistossa. Tehtävämme oli saada pitkistä kortistojonoista eläkkeelle mahdollisimman monta jo työkykynsä menettänyttä pitkäaikaistyötöntä. Vakuutuslääkärin todellisuus oli ihan muuta, kuin näiden ihmisten, ja heidät pitkään tunteneiden työnvälittäjien arkitodellisuus. Lähes kaikki niistä ihmisraunioista jäi silti työvoimatoimiston listoille, sillä kaikista tutkimus- ja todistelutoimista huolimatta eläkettä eivät saaneet edes ne, jotka käytännössä olivat työkyvyttömiä. Ei siinä auta hakemus, ei jotakuta ärsyttävät persoonallisuuden piirteet, ei erikoislääkärin mielipide tai tuntemattoman tuttavan neuvo.

      Meitä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut tyytyvät siihen, että eivät tee mitään itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää. He eivät halua nähdä vaivaa elämän asioiden eteen. Toiset tekevät sen, minä ajattelevat hyödyttävän itseä, mutta viis veisaavat muiden saamasta hyödystä. He näkevät hieman vaivaa oman etunsa maksimoimiseksi, mutta vieraiden ihmisten auttaminen ja eteenpäin tukeminen ei kosketa heitä millään lailla (korkeintaan kameroiden edessä, julkisuuden vuoksi). Näille ihmisille raha ja sen tuoma status ovat tärkeitä. Kolmannet pyrkivät olemaan hyödyllisiä sekä omalle elämälleen, toisille ihmisille että yhteiskunnalle. He ovat valmiit tekemään myös vapaaehtoistyötä, käyttämään aikaansa ja jakamaan osaamistaan ilman rahapalkkiota, ihan vain siksi, että niin elämässä kuuluu tehdä. Elämässä kuuluu olla hyödyllinen ja avuksi mahdollisimman monelle. Elämässä kuuluu olla kiltti ja itseä kehittävä, maailmasta ja muista ihmisistä välittävä. Elämässä kuuluu ehkäistä ja korjata epäoikeudenmukaisuutta, kohdistui se sitten kehen tahansa.