Matkakuvia, lisää kuvia

Tästä olin ostamassa tonttia vuosi sitten. Halusin, ei myyty.

Sairaanhoitaja sanoi minulle sairaalassa tänään, että "suoristapas ryhtiäsi että oikenee nuo makkarat, niin saan teipattua nämä johdot paikalleen" Ja minkähän minä mahdoin kuulla noista kolmesta asiasta jotka hän sanoi? ...että oikenee nuo makkarat... aih, liikkumattoman elämä, epäsäännöllinen ruokailu ja hömppäruoka on edesauttanut ulkoisen olemuksen kasvatusta. Teipit tuolla kutittavat, ja muistuttavat, motivoivat. Ai mihinkö -vaikkapa tanssitreeneihin. Eilen yllätin itsenikin osallistumalla Urban Moves -etätanssitunnille. Ja nautin tanssin ilosta! 

Eilen lueskelin valtion sivuilta ohjeita ja

Mantelipuita ja muita, sekä eteen aukeava laakso

säännöksiä koskien eurooppalaisen auton viemistä Turkkiin. Taas kerran pohdin hetken aikaa sitä, ostaisinko jonkin halvan auton ja menisin sillä. Taas kerran. Säännöstö on aikamoisen moniulotteinen, enkä voi vieläkään sanoa että olisin sen yksiselitteisesti ymmärtänyt. En vieläkään tiedä mitä teen. Uutena asiana ymmärsin nyt sen, että en ymmärrä kokonaisuudesta kuin pienen siivun. Aiemmin kuvittelin ymmärtäväni edes hieman enemmän. Uutta oli myös se, että Turkissa oleskeluluvan turvin asuvan ulkomaalaisen pitää ennen auton tuontia asua TUrkin ulkopuolella vähintään 6 kk, tai tuontilupaa ei saa. No... Seuraavan kerran kun käyn Helsingin seudulla, haluaisin käydä Turkin suurlähetystössä tms kysymässä mitä mikäkin kohta konkreettisesti tarkoittaa. Kysymyksiä olisi ihan vaan muutama. Esimerkiksi veron määrä ei ole selvinnyt millään tavoin.

Naapurissa mummo ja pappa

Diriliş Ertuğrul on nyt katsottu kokonaan, ja Kuruluş Osman etenee mielenkiintoisesti mutta 1 jakso / viikko vauhtia. Siksi tarvitsee löytää uusi. Pitkään etsin ja mietin mikä on seuraava, ja harkitsin mm. Payitaht Abdulhamidia ja muita historiapohjaisia sarjoja. Lopulta pienellä itsepakottamisella päätin jättää tv-sarjojen maailman toistaiseksi vähemmälle, ja päädyin jatkamaan kieliopintoja Anatolian yliopiston kielikurssiohjelman kautta. Sarjat olivat viihdyttävämpiä, sen voin taata, mutta tämä vie kokonaisuutta paremmin eteenpäin. Oletettavasti. Ninä hetkinä kun opiskelu uuvuttaa voi taas virkistää itseään tv-sarjoilla.

Muuten... Alanyassa on meneillään neljän päivän ulkonaliikkumiskielto koronaepidemian hillitsemisen ja kaupungin pintojen puhdistamisen / desinfioimisen ja koronan luontaisenkin kuolemisen vuoksi. Eikös se elä monilla pinnoilla 3 vrk. Lisäksi Turkissa on alkanut paaston aika Ramazan (Ramadan), ja se kestää kuukauden tästä eteenpäin. Jospa sen jälkeiset Bayramit (juhlat) olisivat jo normaalit, ilman koronarajoitteita. Toivottavasti. Aika näyttää.

Toinen haluamani tontti, luoteisnäköalaa

On outo tunne olla näin pitkään pois Alanyan kodista. Omalla tavallaan jopa uuvuttava tunne. Ensi viikolla tulee täyteen kolme kuukautta. Kolme kokonaista kuukautta pois kotoa. Vaan kun ei se edes lopu siihen, eikä kuuteenkaan kuukauteen. Kaipauksen täyteistä koti-ikävää, mutta hyväntuulisessa työporukassa aika menee nopeasti. Tämä vuosi on niin erilainen, kuin se vaan voi olla. Ja minä olen luvannut olla töissä taas pidempään kuin mitä ensin suunnittelin. Pidempään ja pidempään. Veroprosenttiakin on nostettu 9 kk työskentelyä vastaavaksi. oi joi. Vaan on koronasta hyötyäkin. Jos sairaanhoitajana selviän tästä taudista hengissä, niin koko ajan on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja palkkaakin saa. Monessa ammatissa on heikommin. Tässä ei ole aineellista hätää. Kuinka erilaista elämäni olisikaan, jos olisin jäänyt Alanyaan täksi ajaksi.

Tontilta etelään aukeava laakso. Ei myyty minulle tätäkään.

Muutamien metrien päässä, naapuritalon katon harjalla kovassa tuulessa keikkuva harakanpoikanen on hellyyttävä näky. Olo on vähän kuin harakalla. Kiiltävä houkuttaa, ruoka ja lämpö houkuttaa, ja tasapainon säilyttämiseksi on parasta kääntää nokka vastatuuleen. Puhaltakoon tuulet niin kuin puhaltaa, aina voi vähän korjata asentoa ja tarkistaa suuntaa. Voi levähtää hetken, levittää taas siivet ja nousta uudelleen lentoon. Seuraavaa lentoa odotellessa voi vaikka unelmoida vanhoja matkakuvia katsellen.

Uusia kujeita, uusia kuvioita

Alanyan lähipäivien nautintoja

Alanyan kaupungin Ramazan-kuukauden konsertit ja tapahtumat

MOnenlaista mielenkiintoista konserttia, esitystä, nähtävää ja kuultavaa on tarjolla nyt seuraavan kuukauden aikana.

Pop-artisti Mustafa Cecelin Alanyan konsertti peruuntui sateen takia viikko - pari sitten. Hän konsertoi Antlyassa 28.5. kello 22.15 alkaen Karaalioğlu Parkı -nimisessä puistossa. Google Maps löytää puiston tuolla nimellä.

Tämän tekstin yhteydessä olevat kuvat kertovat Alanyan paastonajan konserteista ja tapahtumista. Nämä listalla olevat tapahtumat ovat Alanyan kaupungintalon takana ja/tai satama-alueella.

Paastokuukauden aikana on joka ilta kello 21.15 alkaen lapsille tarjolla illusionisti-jonglööri Kerem Eserin esityksiä tai lastenteatteriesityksiä. Aikuisille on tarjolla mm. taidemusiikkiesityksiä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.

Alanyan Keykubat-rannalla, eli Oban ja Tosmurin puoleisella itäisellä rannalla nähtiin tänäänkin punainen

www.alanya.bel.tr

vesialue turkoosin meren rantavesissä. Kun on ollut runsaat sateet, ja vuorilta jokia pitkin tulee kyseiselle rannalle runsaasti makeaa vettä kaikkine mukanaan kulkevine maa-aineksineen yms, niin rantavesi näyttää punaiseksi värjäytyneeltä. Tämä on tavallista runsaiden sateiden aikana, eikä sitä kannata pelätä. Esim. DimCAyin kohdalta maaperä on monin painoin punaista, maa-aines on punaista. Siellä lähistöllä asuvien parvekkeet ja sisätilatkin nauttivat kovatuulisina päivinä punaisesta pölystä, jota punertavasta maasta nousee. Suomessakin monet jokivedet ja järvivedet ovat väriltään maaperästä yms veden mukanaan kuljettamista aineksista riippuen eri alueilla erilaiset. Alanyan rantavesien väristä liikkuu monenlaisia huhuja, joita ihmiset joko tietämättömyyttään tai vahingoittamistarkoituksessa levittävät. Ihan kaikkea ei aina kannata uskoa, ja sopiva annos perus-järjenkäyttöä kannattaa olla mukana reissussakin. Vesien tilaa ja terveellisyyttä valvotaan Alanyassa nykyään tarkkasti. JOs rannalla ei ole näkyvästi merkittyä veteenmenokieltoa, niin vesi on turvallisesti uimakelpoista, ja uimisesta voi nauttia niin kuin

lomalaisen elämään kuuluu. KUn veden mukana on punaista, hienojakoista maa-ainesta tarpeeksi, niin näkyyhän se punertavana siellä, minne Oba- ja DimCayi-joet laskevat. Gercek Alanya -lehden artikkeli aiheesta on tässä.

Sitten ruokaan...
eräästä lähteestä löytyi ohje siihen, kuinka joissakin turkkilaisissa ravintoloissa valmistetaan se herkullinen, punainen ja hieman tulinen tarjottava, joka tulee alkupalana palloleivän tms leivän, maustetun jogurtin ja oliivien kera. Jos kysyt baaripojilta kyseisen tarjottavan nimeä, niin he sanovat salsa. No, tässä pari vinkkiä sen valmistukseen, joskin se onnistuu myös hieman vähemmillä aineksilla.

Tarvitset
3 tomaattia kuorittuna ja pieneksi silputtuna
1 kurkku kuorittuna ja pieneksi silputtuna
2 vihreää, suippopaprikaa hienoksi silputtuna, mietoja,
2 punaista paprikaa hienoksi silputtuna, vähän

vahvemman makuisia
1 tl pul biber -jauhetta, joka on jauhettua/ murskattua punaista paprikaa, eri tulisuusasteita,
1 tl chilijauhetta, keskivahvaa tai mietoa
1 rkl paprikamurskaa, valmista tiivistä mössöä (biber salçası). Perusraaka-aine "lähes kaikissa ruoissa".
1 tl minttua (osa käyttää imntun sijasta persiljaa)
1,5 tl viinietikkaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1/2 tl sumakkijauhetta
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Ei kun kokeilemaan. Ja konsertteihin nauttimaan musiikista, jota ei ihan joka päivä Alanyassa kuule, vaikka nyt useampana päivänä kuuleekin.

Nuo siniset kuvat ovat Alanyan kaupungin jakamasta Ramazan-ohjelmasta.

Puhukaa naiset kun siihen kerrankin on tilaisuus

Äiti ja tytär bussiaseman laidalla syöttämässä puluja, 25.6.16

Meressä on taas istuskeltu, pyöriskelty, ja seistä tökötetty, sanojen varsinaisessa merkityksessä. Veden lämpötila oli mukava yllätys, ei tuntunut yhtään kylmälle :)) . Aallokko melskasi sen verran isona, että punaiset liput liehuivat torneissa ja enemmistö rannalle saapuneista ihmisistä pysytteli siellä missä minäkin, rantavedessä. Siitä huolimatta tuon puolentoista tunnin aikana pari kertaa katselin väärään suuntaan, ja onnistuin maistamaan suolavettä. Onhan se toki perusteellinen tapa tutustua meriveteen, mutta ilman tuota tuttua kokemusta voisin silti helposti elää. Jäisi toisille enemmän maisteltavaa... Silmätkin ovat punaiset kuin särjellä, johtuneeko siitä suolavedestä vai sen mukanaan tuomasta hiekasta, en tiedä. Ei muuten tarvitse mennä kovin kauas sukupuussa, kun löytyy Särkioja -nimisiä henkilöitä, niin että voi tuohon silmien punastumiseen sukugeenitkin ympätä mukaan, jos on oikein avarasti ajattelevalla tuulella. Ensimmäistä kertaa rantaelämässä minulle kävi vaatteiden kanssa ihan kunnon arviointivirhe. Jätin pyyhkeen, aurinkolasit, sandaalit ja vaatteet yhteen kasaan kuivalle hiekalle, en niin hirveän kauas kosteasta hiekasta. Tuolla kun tuli ajoittain yllättävän isoja aaltoja, sellaisia, jotka nousivat kuohupäineen korkealle ja murtuivat isolla pauhulla. No, pois lähtiessä totesin, että tulovaiheessa kuivana ollut hiekka olikin nyt ihan märkää, vaikka vesiraja olikin kaukana. Joku isoista aalloista oli ulottunut tarpeeksi kauas. Päällimmäisenä ollut pyyhe oli eniten kuiva, muut märkiä ja hiekkaisia. Ei kai siinä sitten muuta, kuin kastelemaan koko pitkä toppi, niin ei näytä märkäläiskäiseltä. Rantahousut alle ja märkä toppi päälle, aurinkolasit päähän ja menoksi. Bikinit päällä en voisi edes kuvitella käveleväni täällä, tämä kun on sekä koti että kohta myös työaluetta. Harvoin näkee kenenkään kävelevän pelkissä bikineissä Mannerheimintiellä Stockmannin oven edessäkään, tai edes Leppävaaran Sellon vierustalla.


Kun ostat tai vuokraat asuntoa Alanyasta, niin muista katsoa myös missä naapuritalojen varavirtageneraattorit sijaitsevat. Itse en muistanut koko asiaa, enkä tiedä paljonko se todellisuudessa olisi valintaan vaikuttanutkaan. Nyt muistin asian, kun kotiin tullessa huomasin, että on kova meteli ja haisee dieselpakokaasut koko talossa. Alemmat kolme kerrosta kärsivät tuosta metelistä ja pakokaasuista paljon enemmän. Meilläkin oli suljettava ikkunat ja ovet, vaikka vilvoittava tuulenhenkäys puhaltaakin vuorilta juuri nyt niin mukavasti. Meillä on sähköt, en tiedä mitä naapuritalossa tapahtuu, mutta tuossa se nyt metelöi ja haisee.

Tuo kuvasa näkyvä tyttö kävi ensin hakemassa ravintolan keittiöstä asiakkailta yli jääneitä leipiä. Sen jälkeen hän marssi keskelle suurta linja-autoaseman aukiota, heitteli hieman leivänmuruja ja sai pulujen jakamattoman huomion osakseen.

Tyttö houkutteli pulut mukaansa tuohon kulmaukseen, jossa hän äitinsä ja ravintolan yhden työntekijän kanssa istuu ja jatkaa pulujen ruokkimista. Itse istuin heidän takanaan ravintolan pöydässä syömässä, ja olin hyvilläni siitä, että ateria oli jo loppu. Joka kerta kun joku puluista nousi ohi kulkevia ihmisiä säikähtäessään siivilleen, niin pulusta pöllähti ravintolan pöytiä kohti pölypilvi, joka näkyi tosi hyvin vasten aurinkoa. Ja jokaisella pöllähdyksellä mietin, että tuleeko vaan pölyä vi myös lintukirppuja tai kirppuja... Teki mieleni vaihtaa pöytää, mutta ratkaisu löytyi taksimiehistä. Yksi viereisen taksikopin miehistä seurasi aikansa meitä läsnä olleita, ja juoksi sitten kädet ilmassa huitoen puluparven keskelle ja säikytti ne tiehensä. Hän toisti saman neljä tai viisi kertaa, eli niin monesti kuin mitä pulut palasivat, ja joka kerta tyttö parkui äidilleen miehen tekosia. Tuokaan osa miehenlogiikkaa ei avaudu minulle, ei sitten millään, mutta eipä sen tarvitsekaan. Tyttö jatkaa syöttämistä sitten, kun (jos) tuo kyseinen taksikuski ei ole paikalla häiritsemässä ruokintaa.

Täällä saa lukea uutisista Suomen juhannusriehunnasta, ihmisten puukotuksista, tappeluista, ampuma-asevälikohtauksista, perheväkivallasta ja humalassa hukkumisista. Viina vie vähäisetkin järjen rippeet joiltakin joka juhannus, joiltakin paljon useamminkin. Toinen uutisissa paljon näkyvä on Britannian ero EU:sta ja  oikeiston ja äärioikeiston innostuneet kannanotot Suomenkin EU:sta eroamiseen tähtäävän prosessin käynnistämisestä. Voi voi... pikkuruinen, eristäytymään pyrkivä ja muihin nähden niin erilainen Suomi sinnittelisi yksin. Sitä on vaikea kuvitella.

Mutta elämä jatkuu ainakin toistaiseksi, niillä joilla elämä on. Parin päivän takainen Joonaksen haastateltavien etsintä -teksti on saanut paljon katsojia ja poikinut vilkasta keskustelua. Tv-tuottajien yksi keskeisistä tehtävistä onkin juuri keskustelun herättäminen, ja jos se jo tässä vaiheessa herättää noin aktiivista keskustelua, niin hänen valitsemansa aihepiiri tulee siis tarpeeseen. Odotan mielenkiinnolla lopputulosta. Ja jos se jotakuta mietityttää, niin en ole mukana haastateltavien joukossa. Hän vain kysyi minulta, että satunko tuntemaan tuollaisia profiiliin sopivia naisia. Ehkä tunnen, ehkä en, ja helpoin tapa etsiä heitä on laittaa ilmoitus näkösälle, niin kuin nyt on tehty eri foorumeilla, myös täällä. Puhukaa nyt suomalaiset naiset suunne puhtaaksi, kun kerrankin on siihen oiva tilaisuus, siis muuallakin kuin salassa ja selän takana.

Alanyassa filmifestivaalit ja siihen liittyvät toiminnot jatkuvat vielä alkavalla viikolla, joten jos olet täällä, niin suuntaapa kulkusi Punaisen tornin suuntaan. Muutenkin keskustassa on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja kulttuurielämyksistä urheiluun ja retkistä hemmotteluun. Suomalaisia näkyy ja kuuluu katukuvassa eri puolilla kaupunkia, joten kyllä heitä täällä on, vaikkakaan ei yhtä isoja määriä kuin viime tai toissa vuonna. Ramadanista eli paastonajasta on jäljellä enää reilu viikko, kun 4.7. paasto päättyy, ja on juhlan aika. Kerron tuosta myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin. Nyt leppoisaa kesäkuiseen arkeen palaamista itse kullekin.

Asennetta

Eilinen asunnon katsominen meni taas "täydellisesti suunnitelmien mukaan". Luottohenkilöni, joka oma-aloitteisesti oli luvannut tulla avukseni asunnonkatsomistilanteeseen ja sopimuksen tekoon, ei tullut sovittuun aikaan. Tuntia myöhemmin häneltä tulee viesti "Hei, mitä kuuluu". Häntä itseään "väsytti niin kovasti" eli oli kai saanut tehtyä jonkun turistinaisen kanssa treffit, ja oli siksi nyt muita kiireitä, tai sitten oli oikeasti menossa nukkumaan. Hän ei omien sanojensa mukaan koskaan nuku ennen puolta yötä, joten siksi en heti uskonut selitykseen. Miesystäväni oli tuosta käänteestä hyvillään, sillä hän ei alunalkaenkaan pitänyt ajatuksesta, että joku muu kuin hän tulee kanssani katsomaan uutta asuntoa. Hän ei kuitenkaan voi itse lähteä, kun on aina kiinni tuossa maailman tärkeimmässä asiassa, eli työssään. Ja toisaalta hän ei pidä siitä, että asun muualla kuin missä hän haluaa, joten hän saattaa johdatella käytännössä asunnonkatsomistilannetta niin, etten saa sitä asuntoa minkä haluaisin. Miehet! Kyllä, rivien välistä voi lukea tyytymättömyyttä asioiden tilaan :E . Hayatta erkek olursa problemler de olur ya... Erkek yok problemler yok. 

Noista lauseista tuli vielä mieleen se, että ne ovat täysin vastakkaiset Suomen, Euroopan ja Turkinkin nykyiselle yleiselle asenneilmapiirille. Kaikki em. alueet ovat tänä päivänä entistä vahvemmin mieskeskeisiä, miehisyyttä ja miesten asemaa ja päätösvaltaa korostavia. Muutosta viimeisen vuoden - puolentoista vuoden aikana on asennetasolla tapahtunut rajusti, ja Suomen nyt yleisesti näkyvillä oleva asenneilmapiiri on lähellä Vain Miehinen Mies tietää kaiken -ilmapiiriä. Monen tuttavan parisuhteissa eri puolilla Suomea tuo on myös karmivaa arkipäivää. Tuntuu pahalta seurata sivusta niitä henkisen väkivallan kiemuroita, joiden kohteena suomalaisia naisystäviäni Suomessa on. Siellä ollaan siis samassa jamassa kuin mitä elämän on ajateltu olevan täällä. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. 

Asenneilmapiiristä ja sen kehityksestä tuli mieleen Sakari Timosen blogi Uuninpankkopoika, se löytyy nyt Imagen sivuilta.
Sanomalehti Karjalaisen juttu kirjoittajasta ja blogista
Ruotsiksi sverigesradio.se
Ja kodin kuvalehden artikkeli Uuninpankkopojasta 
Tuo asenneilmapiirin kehitys ja muutokset on jäätävän tympeä aihe minun mielestäni, suorastaan vastentahtoinen. Paljon mieluummin kirjoitan ihan muista asioista. Onneksi on myös heitä, joita se kiinnostaa, ja joilla on tietoa ja kykyä kirjoittaa siitä. Hatunnosto Timoselle ja muille vastaavaa työtä tekeville. Tuo nimittäin käy työstä, ei se enää huviakaan ole.

Tämän lauantain rytmi = (pe)22-03 kaupunki juhlii ilotulituksin, autojen äänimerkein, lauluin yms Multigroup AlanyaSpor -jalkapallojoukkueen eilisiltaista voittoa ja pääsyä Superliigaan, korkeimpaan liigaan. 03-05 rauhallista unta, 5.00 kissa haluaa ulos, 5.30 naapurin kukot messuaa, 6.00 myrskyisä tuuli paukuttaa ikkunoita ja olohuoneen ovea, 6.30-7.00 kissatappelu naapurin katolla, 7.00 luovutin nukkumisyritykset ja nousin ylös, 7.30 aamupalan jälkeen jo tietokoneelle töihin, 9.40 ympäristössä tuli hiljaista, väsyttää... no, katti tuli sisälle hirmuisen likaisena, joten pesenpä siis pesua kammoksuvan kissankin vielä tämän aamun iloksi. Parhaillaan tuo märkä karvapallo istuu sylissä ja katselee pelokkaasti ikkunaa kohti, koskapa norjalaisten luksusVillassa imuroidaan parveketta. Kyllä, sekin kuuluu tänne sisälle niin kuin kaikki tapahtuisi viereisessä huoneessa, kun puolessa ikkunoista on nyt vain murtoraudat ja hyttysverkko (=ilmastointi).

Olin eilen illalla itsekin katsomassa kyseistä jalkapallo-ottelua eräässä tutussa ravintolassa, ja olihan se mielenkiintoinen peli, kun se meni rankkarikisaan asti ja siinäkin neljännelle laukaisukierrokselle ennen kuin ratkesi. Voin kuitenkin luvata sen, että en ole niin fanaattinen jalkapallofani, että olisin mukana joka pelissä, tai ostaisin fanipaitoja (ainakaan vielä). Kun ei ole jääkiekkoa nyt näköpiirissä, niin kyllä tuokin laji sen saman fiiliksen saa aikaan, varsinkin kun oman kylän joukkue pelaa oleellisesta sarjanoususta. Iltainen Damlatas oli todella hiljainen. Huomaa, että on toukokuun viimeinen viikko, tämä kun vuosittain näyttäisi olevan se sesongin kaikista vähäväkisin ajankohta. Ensi viikolla koulut ovat loppuneet ainakin Suomessa, arvelen että lähiaikoina myös muissa Skandinavian maissa. Turkissa koulut loppuvat 15.6. ja sekin näkyy ja kuuluu katuelämässä monin eri tavoin. Ääntä ja vilinää on joka paikassa ihan eri tavalla. 

Täällä muuten lähestyy myös paaston aika Ramazan (Ramadan), ja se tuo arkeen omat näkyvät muutoksensa.
Ramadanin päivämäärät ovat tänä vuonna 6.6.-4.7.2016
Kadir Gecesi (Lailat al Kadr), The Night of Power on 30.6.-1.7. yönä, 27. paastopäivä
Ramazan Bayrami, Seker Bayrami (Eid al Fitr) 4.-7.7.2016. 5.-7.7. kansallinen vapaapäivä, virastot, pankit yms. ovat suljettuina.

Alanyassa alkaa tänään TurismiFestivaalit. Edessä on kolme päivää kulttuuria baletista ja oppeerasta pop-tähtien konsertteihin, on puheita ja ruokakulttuurijuttuja ja vaikka mitä, aikuisille ja lapsille. Niin että satamaa kohti vaan jokainen asiasta vähänkään kiinnostunut. Olkaahan ihmisiksi :)) .