Matkakuvia, lisää kuvia

Tästä olin ostamassa tonttia vuosi sitten. Halusin, ei myyty.

Sairaanhoitaja sanoi minulle sairaalassa tänään, että "suoristapas ryhtiäsi että oikenee nuo makkarat, niin saan teipattua nämä johdot paikalleen" Ja minkähän minä mahdoin kuulla noista kolmesta asiasta jotka hän sanoi? ...että oikenee nuo makkarat... aih, liikkumattoman elämä, epäsäännöllinen ruokailu ja hömppäruoka on edesauttanut ulkoisen olemuksen kasvatusta. Teipit tuolla kutittavat, ja muistuttavat, motivoivat. Ai mihinkö -vaikkapa tanssitreeneihin. Eilen yllätin itsenikin osallistumalla Urban Moves -etätanssitunnille. Ja nautin tanssin ilosta! 

Eilen lueskelin valtion sivuilta ohjeita ja

Mantelipuita ja muita, sekä eteen aukeava laakso

säännöksiä koskien eurooppalaisen auton viemistä Turkkiin. Taas kerran pohdin hetken aikaa sitä, ostaisinko jonkin halvan auton ja menisin sillä. Taas kerran. Säännöstö on aikamoisen moniulotteinen, enkä voi vieläkään sanoa että olisin sen yksiselitteisesti ymmärtänyt. En vieläkään tiedä mitä teen. Uutena asiana ymmärsin nyt sen, että en ymmärrä kokonaisuudesta kuin pienen siivun. Aiemmin kuvittelin ymmärtäväni edes hieman enemmän. Uutta oli myös se, että Turkissa oleskeluluvan turvin asuvan ulkomaalaisen pitää ennen auton tuontia asua TUrkin ulkopuolella vähintään 6 kk, tai tuontilupaa ei saa. No... Seuraavan kerran kun käyn Helsingin seudulla, haluaisin käydä Turkin suurlähetystössä tms kysymässä mitä mikäkin kohta konkreettisesti tarkoittaa. Kysymyksiä olisi ihan vaan muutama. Esimerkiksi veron määrä ei ole selvinnyt millään tavoin.

Naapurissa mummo ja pappa

Diriliş Ertuğrul on nyt katsottu kokonaan, ja Kuruluş Osman etenee mielenkiintoisesti mutta 1 jakso / viikko vauhtia. Siksi tarvitsee löytää uusi. Pitkään etsin ja mietin mikä on seuraava, ja harkitsin mm. Payitaht Abdulhamidia ja muita historiapohjaisia sarjoja. Lopulta pienellä itsepakottamisella päätin jättää tv-sarjojen maailman toistaiseksi vähemmälle, ja päädyin jatkamaan kieliopintoja Anatolian yliopiston kielikurssiohjelman kautta. Sarjat olivat viihdyttävämpiä, sen voin taata, mutta tämä vie kokonaisuutta paremmin eteenpäin. Oletettavasti. Ninä hetkinä kun opiskelu uuvuttaa voi taas virkistää itseään tv-sarjoilla.

Muuten... Alanyassa on meneillään neljän päivän ulkonaliikkumiskielto koronaepidemian hillitsemisen ja kaupungin pintojen puhdistamisen / desinfioimisen ja koronan luontaisenkin kuolemisen vuoksi. Eikös se elä monilla pinnoilla 3 vrk. Lisäksi Turkissa on alkanut paaston aika Ramazan (Ramadan), ja se kestää kuukauden tästä eteenpäin. Jospa sen jälkeiset Bayramit (juhlat) olisivat jo normaalit, ilman koronarajoitteita. Toivottavasti. Aika näyttää.

Toinen haluamani tontti, luoteisnäköalaa

On outo tunne olla näin pitkään pois Alanyan kodista. Omalla tavallaan jopa uuvuttava tunne. Ensi viikolla tulee täyteen kolme kuukautta. Kolme kokonaista kuukautta pois kotoa. Vaan kun ei se edes lopu siihen, eikä kuuteenkaan kuukauteen. Kaipauksen täyteistä koti-ikävää, mutta hyväntuulisessa työporukassa aika menee nopeasti. Tämä vuosi on niin erilainen, kuin se vaan voi olla. Ja minä olen luvannut olla töissä taas pidempään kuin mitä ensin suunnittelin. Pidempään ja pidempään. Veroprosenttiakin on nostettu 9 kk työskentelyä vastaavaksi. oi joi. Vaan on koronasta hyötyäkin. Jos sairaanhoitajana selviän tästä taudista hengissä, niin koko ajan on töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja palkkaakin saa. Monessa ammatissa on heikommin. Tässä ei ole aineellista hätää. Kuinka erilaista elämäni olisikaan, jos olisin jäänyt Alanyaan täksi ajaksi.

Tontilta etelään aukeava laakso. Ei myyty minulle tätäkään.

Muutamien metrien päässä, naapuritalon katon harjalla kovassa tuulessa keikkuva harakanpoikanen on hellyyttävä näky. Olo on vähän kuin harakalla. Kiiltävä houkuttaa, ruoka ja lämpö houkuttaa, ja tasapainon säilyttämiseksi on parasta kääntää nokka vastatuuleen. Puhaltakoon tuulet niin kuin puhaltaa, aina voi vähän korjata asentoa ja tarkistaa suuntaa. Voi levähtää hetken, levittää taas siivet ja nousta uudelleen lentoon. Seuraavaa lentoa odotellessa voi vaikka unelmoida vanhoja matkakuvia katsellen.

Uusia kujeita, uusia kuvioita

Olipas päivä, tontilla ja ilman

Hassu pilvi morjestaa päivän ajelukierroksella

Tänään mentiin aikamoista tunteiden vuoristorataa. Pitkien etsintöjen jälkeen istuin eilen tutun kiinteistönvälittäjän toimistossa katselemassa tonttien sijaintia tonttitietokannan hienoilta karttapohjilta, ja keskustelemassa alueesta, näiden kahden tontin eroista ja tonttien mahdollisuuksista. Hintaakin sain tingittyä isommasta tontista enemmän kuin ennalta uskoin. Lopuksi käytiin vielä läpi valtion vaatimukset, eli että onhan tonttien osakekirja varmasti sellainen, että se täyttää ne edellytykset mitä valtio ulkomaalaisen ostamalle tontille on asettanut. On on, juuri syksyllä möin iranilaiselle pariskunnallekin tontin samalta alueelta.

Tälle päivälle sovittiin näyttö, ja heti aamusta ajelimme tuonne vuoren huipun tuntumaan. Kropassa kihisi ihana tunne, sitä vahvemmin mitä ylemmäs noustiin. Kun lähestyimme kylää, oli vastassa hymyilyttäviä kylämaisemia, hymyileviä ihmisiä ja ihana hiljaisuus. 

Mimosat kukkivat runsaasti juuri nyt

Ensimmäisen tontin luona emme kunnolla ehtineet saada autoa parkkiin, kun seitsenkymppinen pariskunta tuli ulos naapuritalosta. Aikansa katselivat ja juttelivat, ja sanoivat sitten, että sinut olisi kyllä kiva saada naapuriksi. Lämmitti mieltä. Olisi naapuri, joka vilpittömästi toivottaa tervetulleeksi. Tontti oli hiukan ahdas mutta ihan jees. Siihen saisi kohtuullisen kokoisen kaksikerroksisen kodin ja muutaman hedelmäpuun. Sijainti oli mieluinen, ellei suorastaan hykerryttävän hyvä. 

Toisen tontin osalta vaihdoimme jo "kuntaa", jos sellaista sanaa voi käyttää. Sekin oli korkealla vuoristossa. Edelliseen nähden pinta-alaa oli yli 2x enemmän, tosin niin oli myös rinteen jyrkkyyttä. Väljyyttä oli vaikka muille jakaa, ja tontilta oli Konaklin yli silmiä hivelevä merinäköala. Sillä tontilla oli helppo hengittää. Edellinen tontti oli täynnä historiaa, elettyä elämää ja täynnä tarinoita. Tämä taas oli täynnä vapautta, liikkuvuutta ja uutta alkua. Niin, tähänhän minä olisin joka tapauksessa päätynyt, jos...

Mor Salcım Çiçeği

Paluumatkalla keskustelimme rakennusprojektien yksityiskohdista ja erilaisuudesta suhteessa kumpaankin tonttiin. Toimistolla puhuimme vielä tontin oston etenemisestä, käytännöistä jne. ja lupasin antaa vastaukseni lauantaina. Kerroin että varmistan sitä ennen vielä valtion kannan tähän tonttiostoon. Joku takaraivossa sanoi, että kannattaa vielä kysyä. Niinpä siis potkuttelin ensimmäiseen virastoon, ja kysyin asiaa. Sieltä sanottiin että en voi ostaa kyseisistä maa-alueista kumpaakaan, ellei minulla ole Turkin kansalaisuutta.

Potkuttelin takaisin kiinteistönvälittäjän toimistoon, kerroin heidän terveisensä ja ettei kauppaa voida siksi toteuttaa. Hän ei millään meinannut uskoa, vetosi vain siihen että iranilaistenkin kauppa onnistui. Hän arveli, ettei minun kanssani keskustellut henkilö ehkä todella tiennyt asiaa pohjia myöten. No, kysyin sitten mikä taho viime kädessä päättää asiasta. Koska maat ovat tuolla alueella, niin Se toimisto. 

Tästä tehdään myös hilloa

Niinpä potkuttelin sitten Sinne toimistoon, näytin karttaotteet ja tapun tiedot ja kysyin asiasta. Virkailija kertoi, että oletettavasti et voi ostaa kumpaakaan, soitti vielä toiselle virkailijalle, ja sanoi sitten että nyt tiedämme varmaksi että et voi ostaa kumpaakaan... Samalla noissa kahdessa toimistossa selvisi se, että jos nykyisten lakien mukaan yksin elävänä naisena joskus haluaisin esim kansalaisuuden, jolloin voisin ostaa tuon tontin, niin minun pitäisi joko sijoittaa neljännesmiljoona dollaria asuntoon tai esim pankkiin, tai mennä naimisiin turkkilaisen miehen kanssa. Sanoin virkailijalle, että sehän on 1,5 milj. TL. Ei minulta tule ikinä sellaista rahasummaa löytymään, ja aviomies on yhtä epätodennäköinen sillä en luota miehiin vähääkään. 

Tuon edestakaisen ajelun jälkeen oli jonkun aikaa sellainen olo, että mihinkähän maahan muutan seuraavaksi, että minkäköhänlaista olisi elämä esim. Makedoniassa. Mutta en enää jaksa opetella uutta kieltä, ellei se sitten ole arabia. Joten mihinköhän arabimaahan sitä voisi muuttaa??? Ajoin ylimääräisen 5 km eli päivälle kertyi ajoa 15 km, ja kotiin päästyä olin ihan poikki. Lihakset vapisivat väsymyksestä ja tunsin jo kuinka kärtytyskin alkaa poistua. Sitten muistin kärtytyksen kaksi suht hyvää hoitomuotoa, liikunnan ja hamamin lisäksi, eli shoppailu ja suklaa. Ei muuta kuin suihkun kautta kaupungille etsimään tuttavalle mekkoa. Ei löytynyt, mutta suklaata löytyi kyllä, ja juniorille kengät. Ja kas kummaa, kotia lähestyessä ei kärtytyttänyt yhtään. Tuli vain mieleen, että nuo eivät olleet minulle tarkoitettuja, että minun tieni on joku muu.

No, bussipysäkillä jää bussista myös vanhempi nainen torikasseineen. En muista nähneeni häntä aiemmin. Minut yllättää puheliaisuuden puuska ja naapureihin tutustumisen halu, ja jään pitkäksi aikaa juttelemaan hänen kanssaan. Olin jo menossa, muutaman askeleen päässä rouvan edellä, kun hetken mielijohteesta kännyin takaisin päin, ja aloitin spontaanin juttelun. Valtavan mielenkiintoinen ja tarkoitettu kohtaaminen. Viimeistään tässä kohden ymmärsin, että tieni vie johonkin muualle kuin sinne missä ne tontit olivat. Ja aivan ihana nainen, lähes minun ikäiseni. Kun jotain otetaan pois, niin jotain muuta annetaan tilalle, jos vain suostuu näkemään sen uuden. 

PS.
Lisätty 6.4.
Ei mikään Makedonia, kun ei niillä ole merenrantaa. Montenegro sen olla piti.

Etelää kohti 😍

Alanyan ranta kutsuu <3

Postilta tuli jokin aika sitten kännykkään ilmoitus, että uusi oleskelulupa on saapunut😍. Jee! On taas yksi vuosi "paketissa". Lähtiessä tuota tietoa ei vielä ollut, ja poistuin maasta ensimmäistä kertaa mukanani pelkkä leimattu paperilappunen. Jännä nähdä onnistuuko maahan paluu tuon paperin kanssa yhtä helposti kuin virallisen oleskeluluvankin kanssa. Toivottavasti. Kohta sekin tiedetään. Niin, Suomen jakso on taas tältä erää ohi, ja on paluu Alanyan arkeen.

Ehkä omituisin asia mitä matkalaukusta löytyy, on saparokoukut. En löytänyt niitä Alanyasta. Etsin tuollaisia isoja, joilla kiinnitetään kattoon esim. riipputuoli, nyrkkeilysäkki tai voimistelurenkaat. Nyrkeilysäkkikin löytyy, mutta Suomen varastosta, ei Alanyasta. Lähinnä riipputuolin ja voimistelurenkaiden takia halusin nuo koukut. Vanha selkä ja heikenneet lihakset nauttivat roikkumisesta ja renkailla temppuilusta...oletettavasti, alkujärkytyksen jälkeen 😂. Ja riipputuoli rentouttaa aina, antaa voimaa ja jopa hyvä unet.

Jos omituisista asioista puhutaan, niin jatketaan vielä vähän. Päätin pari viikkoa sitten, että menen seuraavan kerran kampaajalle vasta silloin kun pikkuinen omakotitaloni on harjakorkeudessa. Marssijärjestys se on näilläkin asioilla ;) . Tonttiehdokkaita on jo parikin, vaan molemmat ovat kaukana merestä. Onneksi ovat ihanassa laaksossa, johon näkyy öinen Linnunrata ja päivän vaihtelevat valot ja varjot. Ja jossa kuuluu sammakoiden kurnutus sekä mustarastaanlaulu, joskus jopa kavioiden kapse.

Vuosi sitten irrotettiin jumiin jäänyt kilpikonna

Kaikella on merkityksensä, joka menemisellä ja tulemisella, paikalla ja ihmisillä joita kohtaat. Kohdattuasi jonkun et ole enää sama ihminen kuin ennen sitä kohtaamista, ja tämäkin asia ja mahdollisuus tekee elämästä hienon matkan. Minulla oli ilo kohdata työpaikka, jossa työskentelystä nautin. Lisäksi moni ihminen, moni persoona jäi hyvällä tavalla mieleen, jotkut syvällisestikin. "Vadelmavenepakolainen", "pintaa syvemmältä ajatteleva juniori" ja "enkelin höyhen" ovat sellaisia naisia, jotka säilyvät muistoissa eri syistä. Lisäksi jokainen heistä vaikutti tietämättään oleellisesti seuraaviin kahteen runokirjaan. 

Odotan innolla hetkeä jolloin pääsen taas kirjoittamaan. Kun vuokraisäntä on kuitenkin tunkeutunut asuntooni ilman lupaa, ja kun siinä tapauksessa soitan poliisit paikalle heti mennessäni, niin hiukan hirvittää millaiseksi asumisrauha muodostuu sen jälkeen. Joka tapauksessa oman turvallisuuden, pankki- ja identiteettiturvallisuudenkin takia on parasta tehdä ilmoitus jos asunossa on käyty. Kävi siinä miten tahansa, niin tulevat lähiviikot ovat "valitettavasti" suht tiukkaan aikataulutettuja, ihan lukujärjestykseksi asti. On kahden kielen opiskelua, runojen kirjoittamista ja turkinkielen materiaalin työstämistä (silloin kun tiimille sopii), kuntoilua ja ystävien tapaamista yms. 

Lukujärjestyksen tärkeimmät: ranta, meri ja uudet seikkailut 😂😍

Tontin oston ehto

Palmun pintaa ennen toista leikkuuta

Kaiuttimista soi Kyösti Mäkimattila & Varjokuva: Jos sielusi löydän. Palan, sekä tuosta hurmaavasta esityksestä että kuumeesta ja flunssasta. Aamulla heräsin jo hämärän aikaan, ja kuulin aaltojen pauhun parvekkeelle asti. Käsittämättömän hieno fiilis. Yöllä myrsky ravisteli ja kolisteli tätäkin taloa, poisti pienimmät kukkaruukut parvekkeeltani, ja näkyy katkoneen puita naapurustossa. Meri tyrskysi isosti vielä aamullakin, ja vaahtopäinä kuohuvia ihania aaltoja näkyi kaukaa isolta selältä aina rantaan asti. Jalat ja sydän yrittivät viedä rantaan nauttimaan aaltojen pauhusta ja voimasta, mutta järki vei maahanmuuttovirastoon. 

Oli vuosittaisen tapaamisen aika, ja tällä kertaa herra A tuli mukaani mm siksi, kun piti saada varmuus myös tonttikysymykseen. Kiinteistönvälittäjät sanoivat, että jos ulkomaalainen ostaa täällä tontin, niin sen pitää ehdottomasti olla kaava-alueella (imarli arsa). Koska haluamani tontti ei ole kaava-alueella (imar plan),  eikä sinne alueelle ole tänä vuonna tulossakaan kaavaa (mitä todennäköisimmin), niin halusimme etsiä mahdollisia keinoja siihen, että tonttikauppa siten aikanaan tulisi hyväksytyksi. Kiinteistönvälittäjät joko eivät olleet ajan tasalla, tai halusivat vain myydä paljon kalliimpia kaava-alueen tontteja (isompi oma tulo). 

Palmuenergiaa

Virkailija, jonka kanssa asioimme, tarkisti vielä asian kokeneelta, vanhemmalta virkailijalta. Maahanmuuttoviranomaiset sanoivat yksiselitteisesti, että riittää että TAPUssa lukee maan käyttötarkoituksena Mesken, asumiseen tarkoitettu maa-alue. Enempää ei tarvita. Iso helpotus ja moninkertainen hurraa! 😍

Virastosta ruokakaupan kautta kotiin tullessa aallot olivat jo paljon pienemmät, kuume korkeammalla ja energia ihan loppu. Monta kertaa katselin kaihoisasti rannan suuntaan, mutta onneksi järki voitti tässäkin suhteessa. Rantaan voi mennä toisenakin päivänä, sitten joskus. Muutaman tunnin päiväunet on nyt takana, ja olo on hieman parempi. Jospa söisi hedelmiä, lisää D-vitamiinia ja uudestaan unille. Aamulla voi herätä energisenä ja ilman kuumetta ja flunssaa. Siinä on koko loppuillan ja ensi yön suunnitelma. 

Asenteen avartamista ja tonttineuvotteluja

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Lämmin sää sai lähtemään vaatekauppakierrokselle, koskapa omasta vaatekaapista ei löytynyt säähän ja asemaan sopivaa mekkoa. Kyllä, luit oikein. Puhun siitä taas kerran ääneen, sillä jälleen muutama puolituttu ja äärimmäisen vähään kankaaseen verhoutunut turistinainen on kommentoinut pukeutumistani. Ja sorry, puhun suorin sanoin, niin ei tarvitse arvailla. Mitä * se sulle kuuluu, eli kiukku on joskus se ensimmäinen reaktio. Joskus ensimmäinen reaktio on sääli sanojaa kohtaan, kun katsoo miten hän on pukeutunut pelkkiin alusvaatteisiin. Toisinaan ensimmäinen tunne on epäusko, sillä ei voi kuin ihmetellä että haluaako runsaasti riippuvan ja kurttuun rypistyneen nahkan omistaja oikeasti esitellä tissivakoa, jossa dekoltee on valahtanut ainakin 5 cm, tai reisiä, joissa riippuliha myöntyy maan vetovoimaan. Eh. Sitten tuohon alussa mainitsemaani asemaan. Omalla pukeutumisellasi ja käyttäytymiselläsi määrittelet paljolti omaa paikkaasi yhteiskunnassa. Jos olet vain turistina (tai minä Suomessa turistina) niin silloin sillä asemalla ja pukeutumisella ei ole niin väliä. Siellä missä asut, haluat oletettavasti olla mahdollisimman korkeassa arvossa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Tai vähintään hyväksytty ja jollain tavoin arvostettu yhteiskunnan jäsen. Turisti on aina ulkopuolinen, ei-kotoutunut. Siksi ulkosuomalaiset harvoin haluavat jäädä turistin asemaan (vaikka jotkut turisti-suomalaiset siihen suuntaan yrittävätkin painostaa).

Ne minun pukeutumiseni arvostelijat, joille olen ko tilanteessa näitä kysymyksiä esittänyt, ovat sitä mieltä että naisella kuuluu olla oikeus pukeutua juuri niin kuin hän haluaa... Aivan. Aivan! ...ja he jatkavat, että vanhenemisesta ja ryppyisyydestä huolimatta. Useat heistä ovat kommentoineet, että en heidän mielestään ole hyväksynyt omaa vanhenemistani ja vartaloani, koska en halua pukeutua normaalisti = heidän tavallaan. Unohtuiko jotakin? Kyseinen sanoja voisi palata sanojensa alkukohtaan (oikeus pukeutua niin kuin haluaa). Hän siis haluaa oikeuden pukeutua niin kuin haluaa, mutta minulle sitä oikeutta ei suoda, vaan minun pitäisi pukeutua niin kuin hän pukeutuu. Silloin hän on tyytyväinen. Se, että minä pukeudun eri tavalla kuin hän,häiritsee häntä Niin Paljon, että se on ihan pakko ottaa puheeksi muutenkin kuin kaverin kanssa kuiskuttelemalla. On niin vaikea hyväksyä erilaisuutta. No, aina löytyy joku töhö, jonka ajattelukapasiteetti loppuu kotikylän bussipysäkille, mutta se hänelle sallittakoon. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, ihan heti. Itseään voi aina kehittää ja avartaa ahtaita ajatusmallejaan, paitsi jos kokee olevansa täydellinen jo sellaisenaan. Herra varjele...

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Tuosta päästäänkin seuraavaan aihepiiriin, toiseen metsäsuomalaiseen haasteeseen. Anteeksi, sinä sydämellinen nainen. Puhun tästä siksi, että sinulla on potentiaalia avata silmiäsi tässä asiassa. Sanomisestani huolimatta arvostan sinua monin tavoin.  Jälleen kerran tuli vastaan suomalaisia, jotka ovat äärimmäisen uskonnollisia, niin uskonnollisia, että minultakin piti tulla tarkistamaan kysyen "oletko hylännyt oman uskontosi ja kääntynyt, vai miten on". Ai, minä kun luulin, että Suomessa on uskonnonvapaus. Siitä on oikein lakikin. Ja on myös vapaus olla uskomatta jos niin haluaa. Nykyään tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa ei enää ole uskonnonvapautta, eikä vapautta olla uskontojen ulkopuolella, etenkään jos olet ulkosuomalainen, ulkomaalaisten kanssa tekemisissä oleva, ulkomaalainen tai muuten erilaiselta näyttävä. Sitten toinen asia: "oman uskontosi". Tarkoittiko kysyjä hänen omaa uskontoaan vai Suomen valtion uskontoa? Ilmeisesti Suomen valtion uskontoa. Oma uskonto tai uskomattomuus on jokaisen oma asia. VAsta silloinhan se on oma. Ja silloin sitä ei tarvitse edes kysyä. Useimmissa kulttuureissa ei ole edes kohteliasta kysyä. Kysyjä oli muutoin sydämellinen ihminen, kiltti ja asiallinen, eikä ollut humalassa niin kuin suurin osa kohtaamistani suomalaisista turisteista. Hän ei vain ajatellut loppuun asti. Toimi niin kuin hänet on kasvatettu (ja aivopesty). Tuolla sana-asettelulla on ihan turha puhua mistään suvaitsevuudesta, tai selittää kuinka hyväksyy myös ateistit ja muut uskonnot kunhan... blaa blaa blaa.

Alanyan kauppakierroksella 12.8.2018

Joten mitäpä jos taas laittaisi silmilleen ruusunpunaiset lasit, ja kuvittelisi että kaikki on hyvin. Voisi vaihtaa puheenaiheenkin itselle paljon mieluisampiin, sillä uskonnon varjolla tehtävä luokittelu ja lajittelu, samanlaisuuden vaatimus ja sitä kautta oman paremmuuden (tahatonkin) korostaminen jne ovat yksi vallankäytön muoto, ja rahan ahneuden lisäksi toinen pääsyy maailman sotiin, inhimillisiin kärsimyksiin ja ihmisten kurjuuteen. Ilman uskontofanatisteja ja ahneita, rahan ja vallanhaluisia ihmisiä maapallon anti riittäisi kaikille, ja  kärsimystä olisi paljon vähemmän. Nuo ruusunpunaiset silmälasitkin ovat taas tulleet muotiin 😁. Minulla on niitä parit tallella 1990-luvun alusta, joten ei kun silmille vaan. Helpottaa kummasti. Ihan samalla tavoin kuin asioilta ja ilmiöiltä silmiensä sulkeminen. Sekin kun on muoti-ilmiö. Ei muuta kuin tiukka katse omaan napaan, keskity, keskity ja unohda kaikki muu ympärilläsi. Siinähän on hyvä olla, ja näköala on maailman paras. Eikö?

Koska aiemmin julkisesti kommentoin Lääkärikeskus Mehiläisen toimintaa, niin kommentoin tässäkin vaiheessa. Se aiemmin kaipaamani nilkan kuntoutussuunnitelma-asia etenee. Ortopedi on kirjoittanut minulle lähetteen fysioterapiaan, fysioterapeutin arviointiin ja ohjaukseen. Suomeen. Kiitos. Voi olla etten käytä tällä kertaa. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.

Koipi voi vaihtelevan paksusti. Em. shoppailupäivänä suunnittelin käveleväni vain 1-2 km. Todellisuudessa matkaa kertyi GoogleMapsin mukaan 4,6 km 😯. Viimeinen vajaa kilometri oli jo tosi kivulias, mutta bussipysäkille asti oli tarvis kävellä. En sitten taaskaan hahmottanut kuinka paljon matkaa todellisuudessa kertyy, ja ettei se nyt ihan vielä ole hyväksi nilkkatuesta huolimatta. On nimittäin kipeä, kiristävä ja turvoksissa. Eilen yritin laittaa normaalia kenkää jalkaan, myös isoja, tohvelimaisia kenkiä. Ei mene. Turvotusta on niin paljon, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin rantasandaali. Kotioloissa ja ihan pieniä tasamaa-kävelyreissuja liikun ilman nilkkatukea, vaikka silloin turvotusta kertyykin paljon enemmän kuin nilkkatuen kanssa. Vaan paranee se, joskus, vähitellen.

Satamakadulta lamput päivänvalossa

Eilen illalla käytiin ensimmäinen tontinostoneuvottelu erään vuoristolaisen kanssa. Hyvin mielenkiintoista. Hänen tonttinsa sijaitsivat sellaisella alueella, että sieltä periaatteessa oli merinäköala. Siksi hintakin oli hänen mielestään kohdillaan. Kiikarilla nähtävä merinäköala ei kiinnosta minua vähääkään. Ainoastaan tontin sijainti ja koko ~ tontin hinta. Kauan ennen kuin sain Kalen asunnon intuitio sanoi, että menen Kalelle. Siellä ollessa ikkunasta näkyi alue, jossa intuitio sanoi minun asuvan seuraavaksi. Asun siellä nyt. Täällä erään alueen kohdalla tulee fiilis kuin kotiinsa ajaisi. Mutta toisaalta intuitio sanoo, että muutan lähemmäs Gazipasan kenttää. Joka tapauksessa aktiivietsintä on alkanut ja neuvotteluita  käydään. Eilinen neuvottelukumppani tiesi ko alueelta lisää ystävänsä omistamia, myytäviä tontteja ilman merinäköalaa, ja aikoi ottaa yhteyttä ystäväänsä. Katsotaan miten käy, sillä ja parilla muullakin suunnalla.

Saarnastani huolimatta aurinko paistaa, lämpö hellii ja elämä on mallillaan. Nautitaan päivistä ja tehdään parhaamme asioiden parantamiseksi.

Hilloa

Alanya & pysäköinnin ihmeet 10.8.2018

On ollut pari astetta kylmempää kuin edelliset päivät, joten uunin ja hellan lämmitys tuntui luontevalta tavalta korvata tämä lämmön lasku. No, ei suinkaan sen takia, vaan siksi että teki mieleni leipoa ja tehdä hillot valmiiksi. Ruisleipätaikina sai alkunsa jo toista vuorokautta sitten, ja tälle päivälle jäi vain muotoilu ja paistaminen... ja syöminen. Kuumaa ruisleipää aidolla voilla voideltuna on vaikea vastustaa.

Jostain unohduksen oikusta ostin tänäkin vuonna tuoreita luumuja, ne kun näyttivät syötävän hyvältä. Jo pari ensimmäistä puraisua sai muistamaan, että en tykkää, en sitten yhtään. Siksi keitin ne ensin

Pysäköinnin ihmeet II: 1 kaista ja bussipysäkki täynnä

hilloksi, vaan kun en tykännyt siitäkään, niin paljon sokeria sekaan ja marmeladiksi. Se tulee käytettyä ainakin torttujen täytteenä, jos ei muuten. Luumu ei ole minun juttuni muuten kuin torttujen yhtenä olennaisena osana.

Ostin myös 3 kg tuoreita, vihreitä viikunoita. Tuoreeltaan en tykkää niistäkään, mutta kuivattuna ja hillona ne ovat hyvinkin mieluisia. Siispä pilkoin ne kattilaan, laitoin sekaan vain vettä, keitin pehmeiksi ja soseutin sauvasekoittimella. On hyvää ilman lisättyä sokeriakin, ja säilyy pakastimessa (kunnes muistan rasioiden olemassaolon ja syön pois).

Luumuhillo ilman sokeria. Alla sokerihillona.

Passionhedelmiä ei näkynyt perjantaitorillakaan, mutta Pitaya-hedelmiä oli. Se myyjä, jonka pöydässä pitayat näin, pyysi niistä 50 TL / kpl. Luin ensin, että 0,50 TL / kpl, mutta se oikeasti pyysi niistä lähes 10 € / kpl. Olin lähellä nauraa ja kommentoida jotain, mutta sain pidettyä senkin sisälläni. Suomessa Pitayat maksavat käsittääkseni 5-15 € / kg. Tämä hinta oli moninkertainen. Hedelmät olivat kypsiä ja hyväkuntoisia, mutta rajusti ylihinnoiteltuja. Kuka maksaa niistä tuon hinnan? ...no venäläiset äkkirikkaat ehkä...

Lehti uutisoi juuri sopivasti, että Passionhedelmä ja PItaya hedelmä ovat saaneet valtion hyväksynnän, eli ovat Turkissa tämän jälkeen laillisesti viljeltäviä trooppisia hedelmiä. Linkki lehtijuttuun on tässä. Lehti uutisoi myös tänä viikonloppuna kaupungintalon takana iltaisin pelattavista rantajalkapallon kisoista. Lehden artikkeliin. Yksi kiinnostavimmista artikkeleista ko lehdessä oli tämä. Maakuntajohtaja Turel on antanut uudelle bussivuorolle toimintaluvan. Jatkossa GAN 01 tunnuksella ajettava Gazipasa - Antalya pikavuoro ajaa pitkin päivää kyseistä väliä edestakaisin. Matka kestää yhteen suuntaan vain 2,5 tuntia.

Odotan innolla että matkustushaluinen ystäväni palaa Turkkiin, ja että pääsemme käymään jossakin Alanyan ulkopuolella. Missä se "jossakin" on, siitä ei ole vielä aavistustakaan. UImassa käynnit ovat jääneet vähäisiksi. Uima-altaaseen mennessä supistuu kloorin takia keuhkoputket, ja tulee hengitysvaikeuksia. Lämpimällä säällä, lämpimästä vedestä klooria haihtuu enemmän kuin kylmästä vedestä, ja sitä tulee hengitettyäkin enemmän kuin tarpeeksi. Mereen menen vain matalien rantojen kohdalta, sillä nilkka ei vielä kestä kovinkaan paljoa rasitusta. Kotona kävelen jo ilman nilkkatukea, ja tämän vähän kävelyn kestää, pidemmästä turpoaa edelleen kaksinkertaiseksi ja kipeytyy pidemmäksi aikaa. Joskus tämäkin rumba on ohi, onneksi, ja pääsee taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Kannatti tehdä  😍 11.8.2018

Kukkaruukussani itänyt kasvi sai aikaan sen, että päivitin tuonne toiseen blogiini Turkissa kasvavia puulajeja kuvineen. Vuorivaahtera on päättänyt itää sipulikukkaruukkuuni, ja saa se jäädäkin. Ehkäpä jo joulu-tammikuussa sille löytyy maapalanen johon sen voi istuttaa. Aika näyttää miten tontin osto ja puiden maahan pääsy etenee.

Tänä iltana on muuten Mahmutlarin ruokatorialueella hyvä, kaupungin tarjoama konsertti klo 21.30 alkaen. Sitä ennen on ollut puiston avajaiset klo 19. Konsertissa esiintyy suosittu pop-artisti Gökhan Tepe.