Kumkvatteja

Oli ihan tällainen olo eilen...

Tänä viikonloppuna oli tosi lähellä että jätin menemättä tanssitreeneihin. Moni muukin on viime aikoina jättänyt menemättä. Ryhmässä on ollut sitä sun tätä, ja joitakin sellaisiakin asioita, joita ihmiset eivät yleensä vapaaehtoisesti halua elämäänsä. Menin kuitenkin. Ajattelin että katsotaan nyt vielä kerran, tai pari, tai enemmänkin, onhan kyse tanssista. Oli oikein hyvä että menin, sillä treenien johtaja on tehnyt ja teki joitakin korjausliikkeitä. Tämä saattaa sittenkin toimia, saattaa sittenkin sisältää mahdollisuuden myös tanssin ilon kokemiseen. Tässä asiassa uuden mahdollisuuden antaminen kannatti. 

Antaakohan elämä minulle vielä kymmenittäin uusia mahdollisuuksia kohdata vuokraisäntäpari? Viimeksi, kun tuttavani kanssa tapasin heidät vuokranmaksun merkeissä, oli tapaaminen todella nöyryyttävä. Sen jälkeen hillitsin itseni kohtuullisen hyvin, kunnes tänään kahden tunnin potkulautallenkin ajettuani ja pihalle saavuttuani tapaan rouvan, joka naapurinrouvan läsnä olessa on kuin enkeli. Joku piru istahti olkapäälleni, ja Kiitin rouvaa siitä, miten hän puhui pahaa viimeksi ja miten puhui valheellista pahaa selkäni takana myös maksutapahtumaa todistaneelle tuttavalleni heti kun selkäni käänsin ja ehdin omalle ovelle (tuttava jäi heidän ovelleen kuuntelemaan suu auki). Kyllä, asia vaivaa edelleen.

Alanyassa Atatürk-patsaalla on teksti 

Yurtta sulh, cihanda sulh

LAuse on Mustafa Kemal Atatürkin 20.4.1931 lausumat sanat. Lause on kovin monimerkityksinen, mutta voisiko se pienimmillään ja vapaasti suomennettuna olla

Kotona rauha, maassa rauha?

Kale on kiehtova

Tämä asumistienoo on kovin erilainen kuin rauhallinen Kalen kyläyhteisö, ja erilainen kuin Kestelin Akropolin suht rauhallinen yhteisö. Välillä (aika usein) yläkerrassa tapellaan. Välillä alakerrassa tapellaan. Nyt se on tarttunut minuunkin. Nyt koko talon kaikki asukkaat ärhentelevät, kuka kenellekin, ja jokainen jollekin. Riitainen ilmapiiri on levinnyt vuokraisäntäparista kaikkiin vuokralaisiinkin. Karmeaa. Riitely ja rumat sanat eivät kaunista ketään, eivätkä ne helpota kenenkään oloa. Silti riitely leviää kuin tauti, ja tautiahan se tavallaan onkin. 

Juuri, kun olin ajatellut oppia vieläkin kiltimmin käyttäytyvämmäksi, niin elämä laittaa heti tulikokeeseen, testaa ja testaa. En läpäissyt testiä kunnolla. Otin vastaan heidän huonoa käyttäytymistään niin kauan ja niin paljon, että lopulta oli päästettävä osa taakkaa ulos... No, ei omaa käyttäytymistä voi perustaa siihen, että "olen sitten kiltimpi jos nuokin ovat kiltimpiä". Ei se vaan toimi niin. Miten se sitten toimii? En tiedä, katsotaan. Tällaista se on, kun liiallisesta kiltteydestä menee ärhäkkäämmin itseään puolustavaan ja vahvan itsetunnon suuntaan, ja yrittää sitten uudestaan lisätä kiltteyttä luopumatta omasta tilasta, itsekunnioituksesta ja toisia kunnioittavasta käytöksestä. Vuokraisäntäparista voi luopua, voi vaihtaa muualle ja jättää heidät tappelemaan keskenään, kunnes saavat uuden vuokralaisen, joka hermostuu siihen kun kotona käydään ilman lupaa, josta kyseisen toiminnan perusoikeudekseen ajatteleva vuokraisäntäpari suuttuu ja alkaa syöksykierre...

Älä vuokraa asuntoa, vaan osta asunto. 

No, se oli paineiden purkua. Positiivistakin on, itse asiassa suurin osa elämää.

Lomalla ollut tuttava yllätti pussillisella oransseja herkkuja. Osan niistä söin siltään, kuorineen, ja ihmettelin ja ihastelin makua. Välillä piti toki irvistelläkin, ja taisi herahtaa kyynelkin silmästä kun oli niin kirpsakka yksilö. Nyt liotan niitä tuolla kattilassa paikallisen ohjeen mukaan, ennen kuin poistan niistä siemenet ja keitän ne oranssinkuulaaksi hilloksi. Odotan innolla sitä lopputulosta, kumkvattihilloa. Täytyy myöntää, että vuosi sitten en tiennyt mitä kumkvateilla tehdään. Oletin, että se on pelkkä koristepuu. Niin sitä vaan joka vuosi oppii uusia asioita, samalla kun unohtaa jotain muuta, ja toteaa että on vielä sellaisiakin asioita, joita ei edelleenkään ole oppinut. Onneksi elämässä on mahdollisuus oppia.

Tänään sääennustetta katsellessa sai jo häkeltyä: rankkasadekuuroja ei näkynyt enää sääennusteissa, niin kuin vielä pari päivää sitten näkyi. Ja innoissani pesin taas pyykkiä  ja imuroin koko asunnon jne. No, eka satsi pyykeistä oli melkein kuivaa, ja toiset vasta ripustettuja, kun huomaan naapurin katselevan hieman ihmetellen pyykkini ripustamista, ja taivasta. Muutaman kerran kierähti minunkin silmäni sitä rataa, sillä violetinmustat pilvet vyöryivät kaupungin yllä ja Kalen tienoilla merellä satoi kaatamalla. Tutkin sääennusteet uudelleen. Ei ne puhu mitään sadekuuroista tälle alueelle... joten ei tässä sada nyt, eikä yölläkään. Pyykit jäi ulos kuivumaan, ja kuivaa ne. Saderaja meni läheltä, muttei satanut tähän, ainakaan toistaiseksi.

Lopuksi vielä tv-sarjavinkki: Kurulus Osman. Olen nyt katsonut syksyn kaikki 6x 2 h jaksot, ja odotan innolla kevään jaksojen alkamista. Keskiviikkona oli "laskettu aika" vaan ei alkanut vielä. Odotamme pari viikkoa lisää, ja tarvittaessa tarvittavan monta viikkoa lisää. Sarja on kiehtova.

Alanyalainen tv-sarja ja tanssikoulu

Alanyaa vuosi sitten, silloiselta parvekkeelta pohjoiseen

Alanyassa on tänä talvena tehty paljon tietöitä, rakennettu uusia teitä ja korjattu entisiä. Uusia teitä löytyy mm. KüçükHaşbahcen ja BüyükHaşbahcen alueelta. Jollen väärin muista, niin myös Sugözü mahallen alueella ja kauempana olevilla vuoristoalueilla rakennettiin myös uusia teitä. Eli kun ajelet, kävelet tai vaikka fillaroit ko alueilla, niin risteyksiä ja liikkumisreittejä on lisää. Itse tykkään liikkua niin uusilla kuin vanhoillakin alueilla. On kiva nähdä eri asuinalueita, kohdata ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. 

Alanyassa on muuten The Groove -niminen tanssikoulu, @groovealanya, opettajana Umut Ağırtaş. 17.2.2019 on nuorille (11-17 v) tarjolla maksuton Urban Hip Hop -

tutustumistunti, ja siellä kannattaa käydä. Kyseinen tanssikoulu on saanut kehuja ja on kokeilemisen arvoinen. Tarjolla on tunteja lapsille, nuorille ja aikuisille, ja joka keskiviikko järjestetään sosial hip hop party osoitteessa İzzet Azakoğlu Caddesi Çarşı Mahallesi No:21, 07400 Alanya. Koulun sivusto löytyy Facebookista, ja siellä on sekä puhelinnumero että osoite. Koulu sijaitsee Atatürk-patsaalta hieman itään päin, mikäli kartta näytti oikein.

Vuosi sitten ei tanssittu

Alanyassa kuvatun tv-sarjan jaksojen trailereita on nähtävillä myös netissä, tätä kirjoittaessa neljän jakson verran. En tee tähän linkkiä, vaan laitan vain osoitetiedot joilla pääset kanal d:n sivulle ja siellä tv-sarjan  trailereihin
https://www.kanald.com.tr/yuzlesme/fragmanlar/yuzlesme-fragmani-4
Kun lähetykset alkavat, siis jaksot tulevat ulos, niin toivottavasti niihin tulee myös nettiteitse katselun mahdollisuus. Tuolla kanal d:n sivuilla on myös livelähetysten katselun mahdollisuus Canlı Yayın-palkista.

Jee, tänään on lähes vapaapäivä. On vain tanssitunti puolitutulle ryhmälle puolitutusta lajista 😁 ja tunti on vielä tekemättä. Seuraavat 3 tuntia meneekin siinä, ja ohjaus vielä tunnin siihen päälle, eli käytännössä yhteensä puolen päivän työ. Vaan tanssi on kivaa, oli laji mikä hyvänsä.

Vuosi sitten tämä muru iski kyntensä ja kielensä haavalle

Lisätty 21.2.2019
Yüzlesme-sarjan ensimmäinen jakso tulee ulos 5.3.2019. Kellonaikaa en vielä tiedä, mutta yleensä nuo sarjat alkavat illalla klo 20 tienoilla. 

Vuosi sitten löytyi eräälle pikkuneidille "tanssikengät"

Mitä sinä kunnioitat?

Eilen oli kunnon aallot ja viihdettä rannalla 5.1.2018

Kaiken hulinan ja vilskeen sekä stressin jälkeen on ollut tarpeen rauhoittaa elämää parin päivän ajan. Sen vuoksi blogin kirjoittaminenkin jäi eilen tekemättä. Tänään kävin kuitenkin pitkällä lenkillä, kun olen taas päässyt kuntoilun rytmiin. Sitä ennen ja sen jälkeen en ole tehnyt mitään muuta kuin katsellut erästä telkkarisarjaa oikein pitkän kaavan mukaan, laittanut ruokaa ja syönyt. Oli siis ihan täydellinen vastakohta normaaleille päiville. Olen taas unohtanut jotakin tärkeää, nimittäin itseni. Aiemmin minulla sentään oli se rytmi, että viikonloput ovat aina vapaat, vain itselle varatut, ja arkena on ne menot mitä on. Nyt se rytmi on aika palauttaa taas.

Olen sanonut liian monelle kyllä, se sopii, voin tulla, voin tehdä... Nyt lopun tammikuun ei sitten sovi. On tullut aika rajoittaa sitä miten paljon itse on käytettävissä muiden tarpeisiin, muiden tahtoon ja muiden tavoitteisiin. Kaikella on rajansa, mutta jotkut ovat eksyneet kohtuudesta. Jotkut ovat ahneita, ja käyttävät toisia ihmisiä eri tavoin hyväkseen niin paljon kuin vaan saavat käyttää. Niin paljon kuin on mahdollista. Ahneudella ei ole pohjaa, ei mitään rajoja. Siksi on taas aika ottaa etäisyyttä ja aika ottaa omaa aikaa.

Tämä on Innostus. Innostuin muusta, unohdin tämän.

Onneksi ruotsalainen ystäväni palaa taas Alanyaan. Olen jo pari kolme viikkoa palanut
halusta matkustaa hieman, jonnekin ympäristöön, jonnekin Alanyan ulkopuolelle. On tullut aika saada uusia elämyksiä, uusia kokemuksia ja vaihtelua. BUssilla ja junalla matkustaminen on käsittämättömän halpaa, kuten lentoliputkin tarjousaikoina, joten montaakaan euroa ei tarvitse investoida vaikka matkustaisi maan toiselle laidalle. Vaan se on jo nähty, että yksin en lähde mihinkään puolentoista päivänkään reissulle. Saa liikkua ihan rauhassa ja voi olla vapaammin kun mukana on toinen samanhenkinen matkakumppani.

Alanyan teatterilla oli jotain mielenkiintoista tässä näinä päivinä. Jos olet Alanyassa, niin käypä teatterin sivuilla ja katso valikoimaa. Myös kaupungin sivujen kautta sinne pääsee. Huomenna on kirpparitaisto, kun Swedish Connection ja eräs toinen paikka ottavat yhteen siitä, kumpi vetää enemmän porukkaa. Tässä on myös naiset vastaan idän etnisen ryhmän miehet -asetelma. Ei varmaan voi arvata kumpaa käyn kannattamassa ihan vaan periaatteen vuoksi.

MItä mikin on?

Pari sanaa liikenteestä. Liikennepoliisi toimi tänään aktiivisesti, ja tarvetta oli. Kiitos. Osa
autoilijoista, mopoilijoista yms ajaa kuin hullut, ilman mitään tapoja ja kunnioitusta muita kohtaan. Olen jääräpäisesti ajanut keskustan kaduilla liikenteen seassa fillarilla, sillä jalkakäytävät ja pyörätiet ovat täynnä pysäköityjä autoja ja skoottereita. Entistä nuoremmat lapset kaahailevat skoottereilla, ja sitten jotkut hidastelevat siellä kaiken seassa fillareilla ;) . Liikenne on sekamelska, ja päivittäin siellä kuolee lapsia, nuoria ja aikuisia ihan turhaan. Kunnioittakaa toisianne ja itseänne, ihmisyyttä ja elämää, kiitos.

Homeessa taas

Alanya Kültür Merkezi

Ask ve Mavi -sarjan tämän illan jaksoa odotellessa naputtelen tätä päivitystä. Muutin ihan siistiltä vaikuttavaan kolmioon, mutta paikallisen rakennusperinteen mukaisesti tämäkin on kosteusvaurioinen. HArmi vaan, että ehdin maksaa koko kuukauden vuokran jo. Reilun kahden tunnin oleskelun jälkeen nenä on jo turvonnut umpeen, eli hengittäminen nenän kautta ei onnistu. Keuhkoputketkin reagoivat ja hengitys rohisee. Unohdin tämän puolen Suomen asunnoista... täällä ei  osata eikä haluta pitää asunnoista huolta. Kävi tässä toinenkin homeallergikko kun pyysin, ja sanoi heti, että kylppäri ja tiskipöydän alakaappi tuoksuu pahasti homehtuneelta. Itse en haista mitään, enkä maista allergiaireista johtuen, mutta oireilen nyt yllättävän kovasti. *&%%# .  Nyt sitten nukutaan ja asutaan ikkunat auki, kylmässä. Omenahotelli olisi ollut terveellisempi vaihtoehto.

Turkissa vietetää tänään Atatürkin, valtion perustajan, kuoleman muistopäivää. Ja Alanyan Kulttuuritoimi ja teatteri julkaisivat tänään viereisessä kuvassa näkyvän ilmoituksen / mainoksen. Rakkauden oppitunnit on tuo Ask dersleri suomennettuna. Dario ja Jacopo Fon sekä Franca Ramen näytelmä, jonka on ohjannut Füsun Demirel, on K-14, ja kutsuu katsojia Kulttuurikeskuksen teatterille 6.12.2017 kello 20:00. Lippujen hintaa en tiedä, mutta eivät ne yleensä paljoa ole. Kannattaa mennä katsomaan vaikka olisi heikompikin turkin kielen taito, sillä iso osa teatteriviestinnästä on sanatonta viestintää. Kulttuurikeskuksen teatterin ohjelmistoa ja infoa löytyy teatterin sivuilta täältä.

Nyt on Alanyasta näkynyt lomailmoituksia ja ravintoloiden sulkemisilmoituksia myös sellaisilta henkilöiltä, jotka innokkaasti ilmoittivat alkukaudesta, että heidän putiikkinsa on auki ympäri vuoden. On kyllä mielenkiintoista mennä aikanaan katsomaan mikä siellä on tilanne. Jospa paikka on auki, mutta isäntä itse pitää ansaitun loman ympäripyöreiden sesongin työpäivien päätteeksi. Muistan itsekin passin uusinnan ja muut tällaiset tarpeelliset toimet. Jopa eurooppalaisen matkavakuutuksen saan taas, kun olen ollut tarpeeksi paljon SUomessa (lue: liian paljon pois Turkista).

Muistathan, että Alanyan keskustassa, kaupungintalon takana on parhaillaan meneillään kivenveistokilpailun töiden työstäminen. Sinne lähistölle pääsee katsomaan taiteillijoita työssään, ja jos liikut siitä ohi useampanakin päivänä, näet myös miten työt edistyvät. Kilpailuaika on 1.-30.11.2017, eli työt ovat vielä alkuvaiheessa.

Uppoudu tunnelmiin

Turkkilaiset tv-sarjat elävät ja kukoistavat, ja niiden kauppa käy ympäri maailman. Itse nautin turkkilaisista sarjoista monesta syystä. Ne tarjoavat viihdettä, kulttuuri- ja historiatietämystä ja kielitaitotreeniä. Joidenkin sarjojen kanssa saa nauraa, rakastaa, pelätä, vihata jne. Sarjoja on moneen makuun, ihan laidasta laitaan.

Turkin tv-ohjelmaopas löytyy mm. tästä linkistä hurriyet.com.tr/tv-rehberi

Aşk ve Mavı -niminen suosittu sarja tulee Atv.kanavalta joka perjantai kello 20 alkaen. Lisäksi kaikki jo esitetyt jaksot http://www.atv.com.tr/webtv/ask-ve-mavi . Sarja on kuvattu Kappadokiassa, ja se tarjoilee joka viikko aimoannoksen sekä romanttista draamaa, todella yllätyksellisiä juonenkäänteitä, kulttuurioppia, kielitreeniä että ainakin minulle sopivaa viihdettä. Tuon sarjan kieli on sen verran selkeää turkkia, että keskustelut ymmärtää pienen harjaantumisen myötä hyvin. Todella rentouttavaa katsottavaa.
ovat katsottavissa osoitteessa

Arka sokaklar on toinen suosittu sarja, joka on ollut pinnalla jo pitkään. KÄsittääkseni siitä on tullut ulos jo yli 400 jaksoa, joten katsomisen alusta aloittavalle on tiedossa kunnon katsantomaratoni, jos sellaiseen haluaa ryhtyä. Arka sokaklar -sarjasta en tiedä muuta, kuin että se on kuvattu Istanbulissa, ja on edellistä enemmän action-tyylinen sarja. Arka sokaklar tulee Total tai kanal D:ltä perjantaisin kello 20. jo esitetyt jaksot löytyvät tv-kanavan sivuilta, www.kanald.com.tr/arka-sokaklar.

Sen adını koy

Osmanlı Tokadı,

Vatanım sensin,

Çoban yıldızı,

Kalbımdekı deniz,

Bu şehir arkandan gelecek,

Eşki dünyaya hükümdar olmaz,

sekä Kirgin Çiçekler, Geniş aile, Aşk-ı memnu, Bir bulut olsam, Hangimiz sevmedik ja monta monta muuta sarjaa löytyy aktiivisena ja neinkin kautta katsottavissa olevana. Lisäksi turkkilaisia sarjoja viedään moniin maihin, mm. yhdysvaltoihin, joten oletettavasti näistä tai muista sarjoista löytyy myös muillekin kielille tekstitettyjä tai dubattuja tallenteita jostakin. Suomalaiseen tylsään, moninkertaisiin toistoihin perustuvaan tv-järjestelmäänkin sopisi lisätä edes yksi uusi sarja. Nuo tuskin ovat hinnalla pilattuja. Enemmänkin lienee kyse sarjojen sisäänostajan luutuneista asenteista.

Ei rullalautaa enää, mutta...

Erään huippunäköalalla varustellun villan runkoa

Ensin vähän Alanya-asiaa, ja sitten muihin juttuihin. Alanyan paikallistv Atv Alanya saattaa näkyä tästä linkistä. Sanon saattaa, koska aiemmin nämä tv-linkit ovat lakanneet toimimasta jonkun ajan kuluttua. App storesta löytyy myös kyseisen tv-aseman appi. Atv Aanyan paikallisradio kuulunee tästä linkistä. Antalyan paikallistv Kanal V löytyy tämän linkin kautta. Siellä on myös Alanyaa koskevia juttuja, sillä vielä tällä hetkellä Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan.

Alanyan kansainvälisestä Turismi- ja taidefestivaalista näin aamulla uuden esittelyvideon, mutta en saanut jaettua sitä. Sen sijaan tämä tapahtumaan liittyvä facebook-sivusto on jaettavissa. Festivaaleilla on nimekkäitä esiintyjiä, ja konsertteihin ja muihin tapahtumiin kannattaa mennä, jos on jossain Alanyan suunnalla. Toki voihan sinne ottaa äkkilähtölennot täältä Suomestakin. :)).

Kolme ystävää Alanyan suunnalta on pitänyt yhteyttä soittelemalla. Heillä vain on halu käyttää whatsappin videopuheluita, minulla ei. Juuri kun rankan työpäivän päätteeksi olen raahautunut asunnolle, syönyt vähän jotain, keventänyt vaatetusta, ja retkotan kiikkutuolissa puolihorroksessa, niin ei ole kovin videopuhelullinen olo. Meikittömänä, hiusten osalta luonnontilassa olevana ja väsähtäneenä en koe olevani "edustuskuntoinen". Kun videopuhelun toinen osapuoli on viimeisen päälle huoliteltu, hiukset tyylikkäästi aseteltu, posket sileänä ja valkoinen kauluspaita suorastaan häikäisevän valkoinen tummaa pukua vasten, niin vähäpukeisen, suostarevitynnäköisen itsetunto saa pienen särön. Pitäisiköhän minunkin nähdä vähän enemmän vaivaa ulkoasuni suhteen? Sosiaalisen statuksen säilyttämisen vuoksi siitä olisi etua.

Alanyan satamassa turismifestarit 2016 ja paljon tapahtumia

Monikaan turkkilaisista tuttavistani ei ymmärrä sitä, jos hiippailen Suomessa asunnolla puolipukeisena keskellä
päivää. Sama on Alanyassakin. Talossa, jossa asun turkkilaisten, varakkaiden perheiden keskellä, kotiäiditkin pukeutuvat päivisin todella hyvin, vaikka ovatkin kotona. Talostamme töissä käyvät naiset pukeutuvat erityisen huolitellusti. Hhmm, kontrasti on kova. Mutta olen jo oppinut sen, että Alanyassa en todellakaan voi mennä ulos asunnostani verkkareissa tai rantamekolla, ellen sitten ole menossa pitkälle lenkille tai uima-altaalle. Ja Alanyassa en poistu kotoa sen näköisenä, kuin mitä täällä Suomessa. Tässä pikkukaupungissa todella monet liikkuvat ulkona collegehousut tms jalassa, ja joillakin niihin on yhdistetty avokkaat, korkokengät tai muut muodollisemman pukeutumisen kengät. Tai pikkutakki. Vaan mitäpä sen on väliä mitä muilla on päällä, kunhan on vaatteet päällä. Itse voi valita miten itsensä pukee, ainakin niin kauan kunnes on dementoitunut mummo, ja toiset pukevat puolesta.

Eilen kävin ostamassa manteleita. Alanyassa pähkinät ja mantelit kuuluivat jokapäiväiseen ruokavalikoimaani. Täällä mietin aina, että kuinkakohan vanhoja ne ovat... Aiemmin maustefrimojen pusseissa ostamani mantelit eivät maistuneet lainkaan mantelilta, siten kuin ne maistuvat Alanyassa tuoreeltaan. Näistä manteleista puuttui kokonaan manteliöljyn raikas aromi. No, eilen ostin pussillisen manteleita etnisestä kaupasta, toivoen niiden olevan tuoreempia, lyhyemmän säilytysajan ja reissun tehneitä. Mitä kukkua. Kotona maistoin, oli kuin olisin puuta purrut. Ei mitään makua, ei mitään mantelin tuoksua. Ei yhtään manteliöljyaromia, ei yhtään. Katsoin pussia tarkemmin. Kasvatettu Espanjassa, pakkaaja USA:lainen firma ja sieltä tuotu tänne SUomeen myyntiin. En todellakaan ymmärrä miksi. Mitä ihmeen järkeä tuossa on? Tarvitsee olla entistä tarkempi siinä, mitä ostaa ja mitä suuhunsa laittaa. Onneksi Alanyassa voi ostaa tuoretorilta oikeasti tuoreita, maukkaita ja terveellisiä tuotteita ympäri vuoden. Se on valtavan iso plussa myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Lapsenmielisyys kukkii ja kukoistaa taas, varsinkin liikuntaan yhdistettynä. Kävin 7,5 km lenkin, tällä kertaa potkulautaillen. Vanha haave rullalaudalle uudelleen nousemisesta täyttyi nyt tällä tavoin. Lumilaudallekaan en ole "muutamaan" vuoteen noussut. Tämä sen sijaan oli herkkua. Aika moni lihasryhmä riekkuu riemusta jo nyt, mahdollisesti huomenna vielä enemmän. Rankkaa oli, ja hauskaa ensijärkytyksen jälkeen. Alun 1,5 km haasteena oli vasemman jalan tasapaino ja ohjaukseen tottuminen. Kertaakaan en silti kaatunut, eikä ollut edes lähellä. Kun tuli ensimmäisiä kunnon alamäkiä, niin seuraavaksi haasteeksi löytyi jarruttaminen. Vehkeen omat jarrut eivät ole riittävät, ja kotona juniori yrittikin lenkin jälkeen opastaa, kuinka myös kengällä jarrutetaan. Niin, muistan mainita vielä senkin, ettei tuo ollut sellainen lasten pieni ja pinkki rullalauta, eikä edes sininen. Kyllä se oli ihan aikuisen kokoiselle mitoitettu, ja paljon nopeampi kuin kävely, hitaampi ja rankempi kuin polkupyörä. Kelpo kunnonkohotusvehje siis. Ja potkulautaileva "mummoihminen" aiheutti "hieman" hilpeyttä pikkukaupungin väessä. Moni 16-25 -vuotias katsoi suoraan silmiin ja hymyili leveästi, kun he tulivat keskustan kaduilla vastaan. Kiitos heille kannustuksesta :)) .

Anna niin saat

Tavoitteita kohti mennään :))

Sunnuntai tai ei, tänään tuli heiluttua siivouksen merkeissä niin, että paitakin kastui. Juniori saa taas hengitellä paljon
pölyttömämpää ilmaa. Kesken kaiken ovikello soi, ja oven takana oleva noin 10v virpojapoika herättää meidät siihen todellisuuteen, että nyt on virpomispäivä (muualla kuin pääsiäiskokkoalueilla, joissa virvotaan viikon päästä). Olimme huonosti varustautuneet, siis ihan täysin unohtaneet koko asian. Meillä ei normaalisti ole karkkia kotona, kahdesta syystä. Sekä minä että juniori voisimme pudottaa painoa, ja kai molemmilla on sen suuntaisia pyrkimyksiä. Toisaalta, jos meille ostetaan karkkia, niin ne tulee syötyä viimeistään kahden päivän sisällä... useimmiten sen ensimmäisen päivän aikana. Mistähän lapsi on karkkitapansa oppinut ;) ?

Äänestetty on, joten on sitten varaa kommentoidakin. Jollei äänestä, on sopeuduttava siihen lopputulokseen, mitä muut ovat halunneet. Tuossa jyrkkä mielipiteeni tästä kansalaisoikeudesta. Sitten etelämmäksi. Alanyan uutisissa otti silmiini lehden artikkeli siitä, että ihmisiä kehotetaan entistä tarkemmin katsomaan silmiensä edessä olevia uutisia ja miettimään, onko kyseessä oikea uutinen vai valeuutinen. Erityisesti tuolla on merkityst, ennen kuin jakaa niitä somessa eteenpäin. Tässä linkki artikkeliin. Ongelma on ympäri maailmaa sama, ainakin siellä, missä ollaan internetin vaikutuspiirissä. Toki meillä on maailmassa vielä paljon alueita, joissa ei ole sähköä tai internettiä. Tuon viranomaisten antaman ohjeen taustalla on toive saada valeuutisten määrää vähenemään ja oikeaa tietoa paremmin näkyville.

Aiemmin sanoin, että en pysty katsomaan täällä Suomessa ollessa Aşk ve Mavı -sarjaa, ettei se näy netin kautta. Löysin kuitenkin mahdollisuuden katsoa sitä suoraan kyseistä sarjaa lähettävän tv-kanavan sarjakohtaisilta sivuilta. Eli jos seuraat jotakin sarjaa Turkissa ollessasi, niin mitä todennäköisimmin löydät keinot seurata sitä myös Suomessa ollessasi. Turkin tv-sarjatuotanto on runsasta, monipuolista ja mielenkiintoista. Sarjoja myydään jo ympäri maailmaa. Itse löysin helposti 5-6 sellaista sarjaa, joita haluaisin seurata, mutta käytännössä en viitsi istua tv:n ääressä kuin parina iltana viikossa. Eikä ole aikaa. Riittää, että on yksi, jota seuraan vakituisesti, ja jotakin satunnaisia, kertaluontoisia katseluelämyksiä joskus, jos on aikaa ja huvittaa.

Huomisaamuna aikaisin on tärkeä tapaaminen. Yllättäen hermoilen sitä, vaikka tiedän, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Tällä viikolla selviää myös se, että pääsenkö kirjoittajakoulutukseen. Saattaa olla, että sinnekin on yläikäraja, että ne paikat on varattu nuoremmille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Lisäksi yritystoiminnan käynnistämiseen liittyen on tiedossa tärkeä tapaaminen. Tuli taas mieleen sen erään hoitsun kommentointi, että on ihan eri juttu kirjoitella muutama tunti silloin tällöin, kuin pystyä työskentelemään 8 tuntia päivässä, ja että toimeentulon varmistamiseksi minun kannattaisi hankkiutua eläkkeelle. Teki mieli sanoa jo aiemmin, että tietäisitpä vain mikä on todellisuus, millaisia työpäiviä Turkissa tehdään... ja millaisia työpäiviä kirjan aikaansaamiseksi ja valmistamiseksi on tehty. On ihan turha kuvitella, että rantalomakohteissa asuvat suomalaiset toimisivat samoin kuin hän siellä lomaillessaan.  Ei sitä todellisuutta usko eikä ymmärrä muut kuin ne, jotka siellä oikeasti asuvat ja elävät osana yhteiskuntaa, enkä nyt tarkoita eläkeläisiä, joille vanhuus- tai sairaseläke tipahtaa pankkitilille joka kuukausi, vaan työikäisiä, aktiivisia ja elämässään johonkin tavoitteeseen pyrkiviä.

Meren voimaa Obassa, Alanyassa 02/2017

Eläkkeelle eivät ennenaikojaan pääse kaikki ne, jotka sinne tahtovat; eivät edes kaikki ne, jotka sinne kuuluisivat. 2003 tein Akuutin lääkärin kanssa Eläkemahdollisuuksien selvittelijän töitä työvoimatoimistossa. Tehtävämme oli saada pitkistä kortistojonoista eläkkeelle mahdollisimman monta jo työkykynsä menettänyttä pitkäaikaistyötöntä. Vakuutuslääkärin todellisuus oli ihan muuta, kuin näiden ihmisten, ja heidät pitkään tunteneiden työnvälittäjien arkitodellisuus. Lähes kaikki niistä ihmisraunioista jäi silti työvoimatoimiston listoille, sillä kaikista tutkimus- ja todistelutoimista huolimatta eläkettä eivät saaneet edes ne, jotka käytännössä olivat työkyvyttömiä. Ei siinä auta hakemus, ei jotakuta ärsyttävät persoonallisuuden piirteet, ei erikoislääkärin mielipide tai tuntemattoman tuttavan neuvo.

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut tyytyvät siihen, että eivät tee mitään itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää. He eivät halua nähdä vaivaa elämän asioiden eteen. Toiset tekevät sen, minä ajattelevat hyödyttävän itseä, mutta viis veisaavat muiden saamasta hyödystä. He näkevät hieman vaivaa oman etunsa maksimoimiseksi, mutta vieraiden ihmisten auttaminen ja eteenpäin tukeminen ei kosketa heitä millään lailla (korkeintaan kameroiden edessä, julkisuuden vuoksi). Näille ihmisille raha ja sen tuoma status ovat tärkeitä. Kolmannet pyrkivät olemaan hyödyllisiä sekä omalle elämälleen, toisille ihmisille että yhteiskunnalle. He ovat valmiit tekemään myös vapaaehtoistyötä, käyttämään aikaansa ja jakamaan osaamistaan ilman rahapalkkiota, ihan vain siksi, että niin elämässä kuuluu tehdä. Elämässä kuuluu olla hyödyllinen ja avuksi mahdollisimman monelle. Elämässä kuuluu olla kiltti ja itseä kehittävä, maailmasta ja muista ihmisistä välittävä. Elämässä kuuluu ehkäistä ja korjata epäoikeudenmukaisuutta, kohdistui se sitten kehen tahansa.

Ne olursa ol

Luonnon hienoja, vahvoja väriyhdistelmiä on saanut ihailla edelleenkin. Turkoosina kuultavan meren päällä matalalla

Alanya, Kleopatrarannalta no 18 tunnelille päin 11.1.2017

roikkuva violettia, tumman siniharmaata ja joitakin valkoisia reunuksia kantava pilvi näyttää silittelevän seitinohuella harsolla Kale-kukkulaa. Tämä on kyllä jollekin luontovalokuvaajalle unelmapaikka näin talviaikaan, enkä nyt tarkoita itseäni, vaan luontovalokuvaajia. Ei ole liikaa valoa, vaan taaskin on ollut koko päivä hyvä valo, päivän mittaan valon sävyjä sopivasti vaihdellen. Ja myrskybongarille myös helppo paikka. Ei tarvitse ajella satoja kilometrejä mihinkään päin, vaan tähän ne tulevat päälle, niin isot kuin vieläkin isommat myrskyt. Mereltä näkyi tänäänkin pienen pieni tornadon tapainen pilvimuodostelmassa hetken aikaa, onneksi juuri silloin, kuin ihailin parvekkeelta maisemia (enkä istunut tv:n ääressä). Salamointiakin pystyisi kuvaamaan omalta parvekkeelta, tällä viikolla lähes joka päivä. Tämän köyhän kirjoittajan kalustolla ei kuitenkaan kuvata mitään salamointia, ellei käy älyttömän hyvä tuuri.

Niin, vettä tulee edelleen, ja ajoittain sitä tulee paljon, niin kuin Välimerellä ajoittain tulee. Juu, ajoittain pitkin

Ranta pääsi yllättämään 100%sti, tai meri. 11.1.207

päivää, lähes joka päivä nyt viime viikkoina, tähän mennessä. Kesä toukokuulta marraskuulle oli tosi kuiva, joten jokainen pisara on tullut luonnolle tarpeeseen, ja oletettavasti sataa vielä seuraavankin jonkun aikaa. Pitkä sääennuste näytti huomiselle ja ensi viikon lopulle puolipilvistä, ilman ainuttakaan pisarankuvaa :)) . Joten huomenna jopa minä saatan hinautua torille hakemaan jotakin purtavaa, jota myös ruoaksi kutsutaan.

Nälkä ei ole vielä palannut, siis ruokahalu, eikä pahoinvointi ole poistunut. No, tuorepuristettu sitruunamehu 😆 jonka päätin vitamiinien toivossa juoda puoliväkisin, ei ollut ehkä viisain vaihtoehto, vaan kun muut hedelmät on syöty, eikä muu maita. Kuumeen oletin jo olevan täysin pois, mutta vielä tänäänkin nousi lämpö hieman kuumeen puolelle. LÄhes kaikki tuttavat, joihin olen ollut yhteydessä nyt lähipäivinä, ovat myös influenssan kourissa. Tehokas tauti. Ja yläkerrastakin kuuluu armoton yskiminen, eivätkä naisetkaan ole huutaneet koko viikolla, vaan vielähän tätä viikkoa on vähän jäljellä, niin että ehtii sekin tilanne muuttua.

Lopuksi vähän aurinkoenergiaa, 11.1.2017

KOtona vuotaa keittiön pesualtaan viemäriliitos alakaappiin, mutta en kehtaa pyytää tänne ketään sitä korjaamaan,  ennen kuin olen jaksanut siivota. On villakoiranpoikasia, ja ehkä oksennuksen lemua edelleen. Keittiön työtaso on täynnä tiskejä, ja parvekkeelta keskelle olohuoneen lattiaa pelastettu pyykkiteline kuivine pyykkeineen odottaa viikkaajaa. Niin, että näin meillä. Mitään en vaan vieläkään jaksa tehdä, joten olkoon ja odottakoon kaikki ei-välttämättömät toimet, että tauti on kokonaan pois ja voimat palaavat. Ei kai siihenkään enää montaa päivää mene.

Turkinkielen kuullunymmärtämistä olen sen sijaan tänäänkin harjoitellut 4 x 2 tuntia 40 minuuttia, kun olen katsonut atv:n nettisivuilta Aşk ve Mavi sarjat osat 6-10. Olen siis valmis huomiseen 11:een osaan 😊. Sen jälkeen onkin paluu arkeen, sillä osa 11 ilmestyy huomenna uutena, ja seuraava tullee sitten joskus, olisiko viikon päästä... vaan kyllä on päästävä Kappadokiaan. Tiedän jo pari paikkaa, mitä sieltä kaupungilta haluan nähdä, kaiken sen luonnonpuistoalueen lisäksi. Ja olikos se uusi löytö, maanalainen, iso kaupunkikin juuri tuolla -en muista, enkä nyt jaksa tarkistaa, jaarittelen vaan.

Silloin, kun minä olin nuori, niin jaarittelevia vanhempia ihmisiä istui joka mutkassa, jaarittelemassa jonkun kanssa, ja se oli ihan ok. Nykyään sekin on toisin. Jaaritellaan silti, toisinaan, tai vaikka joka päivä. Tekee sekin hyvää.

Tv-tuottaja etsii naisia dokumenttiin

Alanyalaisia lapsia kiinnostaa ainakin Taikuri Show

Vanhenemisen riemuja, vai mitä lie, mutta huomasin juuri sammutetun tietokoneen näytöltä kasvot, jotka muistuttivat yllättävän paljon omaa äitiäni samanikäisenä kuin minä nyt. Ja kampauskin oli samanlainen kuin minulla nyt. Hassua. Näin se elämä menee. 

Tänään saimme turkkilaiselta kirjapainolta ensimmäisen ulos tulevan kirjan hinnaston eri painosmäärille. Sitä mietimme ja pohdimme, ja katsotaan sitten mitä valitaan ja mistä. Suomi on kuitenkin tippunut tuon kirjan painatuksen tarjouskilpailusta ulos, sillä tuo yhteistyöprojektina toteutettava kirja on täysin omakustanne, ja Suomen painohinnat olivat ihan omaa luokkaansa. Täällä tuon kirjan painokulut ovat noin neljäsosa siitä, mitä sen painattaminen tulisi maksamaan Suomessa, ja painon tarvitsema aika on vain 4-6 viikkoa, eli työ hoituu hyvässä aikataulussa. Sen verran tuosta kirjasta voi jo sanoa, että se on myynnissä Helsingin Matkamessuilla tammikuussa 2017. Turkkilaisen miehen käyttöopaskin on hyvällä tuurilla messuilla myynnissä, ja huonommalla tuurilla se ei ehdi siihen. Sen valmistumisen aikataulu menee todella lähelle, ja pienikin yllätys tai muutostarve voi myöhästyttää sitä juuri sen verran, ettei aika riitä.

Mitäs Alanyassa -tavallista arkea. Tänään helteestä huolimatta oli siivouspäivä heti aamusta aikaisin. Tuuli, joka edelleenkin on joka-aamuinen ja -päiväinenkin ilo, tuo mukanaan uskomattoman määrän punaista hiekkapölyä. Toisaalta en ihmettele pölyn kulkeutumista yhtään, sillä tuulen voima on valtava, eivätkä nuo ilmavirtaukset ole mitään pieniä hönkäisyjä. Ympäristössä on niin paljon peltoja ja puutarhoja sekä joutomaatakin, että on siellä ihan valittavaksi asti tuulelle maaperää, josta nostaa pienimpiä aineksia yläilmoihin. Ja

Taikuri Kemer Eser, Alanya Ramazan Meydani 2016

kun on tähän asti tottunut harmaaseen pölyyn, niin nyt se on vaihteen vuoksi punaista, kiva ;) . Tämän siivousinnon takana on myös se, että lasken taas astmalääkitystä. Kaksi lääkettä on jo kokonaan pois, ja nyt puolitan kortisonisuihkeenkin keuhkolääkärin ohjeen mukaan. Sen jälkeenkin kun vielä pystyisi juoksemaan ja treenaamaan, niin hyvä. Ja siitä lähdetään, että muutos toimii.

Naapuroston lapset mekastavat uima-altailla ihan sydämensä kyllyydestä. Koulujen loma-aika alkoi viime viikolla, ja monilla lapsilla on kouluarjesta poikkeava kolmen kuukauden loma, ainakin periaatteessa. Tuttavaperheen 16-vuotias on töissä kuutena päivänä viikossa. Perheen 13- ja 11-vuotiaat lähetettiin vuorille vanhempiensa kotikylään, sukulaisten luo. Siellä he käyvät loman ajan arkipäivisin pyhäkoulua, jota täällä kutsutaan koraanikouluksi. Sen lisäksi jompi kumpi vanhemmista lapsista käy jotain kalliita, yksityisiä lisäkursseja, jotka vahvistavat tai tukevat joitakin koulussa opetettavia aineita. Lapset tuntuivat olevan innoisaan vaihtelusta ja kesäkuvioista, ja vanhemmilla lomafiiliksen sijaan vaikutti olevan vieroitusoireita, eli siis ikävä lapsiaan. Heh. Ensin toivovat, että olisipa vapaata lapsista, ja sitten kun on, niin "voi kun on ikävä, olisivatpa kotona". Vanhemmuuden riemuiltahan nuo kuulostavat.

Omat uinnit ovat edelleen suunnitteluvaiheessa... ei vaan ole tullut lähdettyä rannalle, eikä allas kiinnosta vähääkään. Tiukahko kirjoitustahti ja muutto ja asioidenhoitojuoksut ovat pitäneet minut sen verran paljon liikkeessä ja menossa eri suuntiin, ettei ole oikein ollut aikaakaan. Edelleenkään varsinaisia vapaapäiviä ei ole ollut, kun en vain ole saanut aikaiseksi sitä, että olisin järjestänyt asiat niin, että voin pitää vapaapäivän. Vapaapäivä on siis se päivä, jolloin ei ole mitään itsen ulkopuolelta tulevaa pakollista tekemistä, ei mitään välttämättömiä menoja eikä kukaan vaadi tai komenna tekemään yhtään mitään. Seuraavana vapaapäivänä asennan riippukeinun parvekkeelle ja testaan sen oikein pitkän kaavan mukaan. Ai niin, mutta se rannalle meno, senkin kun piti olla vapaapäivän riemu. No, jospa siitä saisi illalle tai aamulle jonkinlaisen rutiinin. Aamu-uinti kuulostaa hyvältä. Nyt on univelatkin nukuttu pois, arvelen, sillä olen alkanut taas herätä seitsemän maissa, niin kuin minulle on luontaista.

Meillä on ilmeisesti alkanut paluu normaaleihin lämpötiloihin, eli noin 10 asteen lasku helteen jälkeen, sillä tuulettimen ilmavirta tuntui juuri pahan kylmältä. Vai onko elimistö vaan tottunut kuumaan -ihan sama kumpi, tuulettimen saa aina kiinni. 

Alanyassa on nyt siis filmifestivaalit, ja sen ohjelman jaoin tuossa päivä tai pari aikaisemmin.

Lähes perinnemaisemaa, Rauhalahti, Suomi 2016

Festareilla on kuulemma monia kansainvälisesti tunnettuja näyttelijöitä, tai elokuvia, joissa he esiintyvät. Pääasiassa kuvakavalkadin perusteella näyttivät olevan kauniita naisia, joten kun Richard Gere ei ollut siellä niin miksipä sinne minäkään menisin XD . No voisihan siellä olla naisillekin jotain silmänruokaa, tai todennäköisesti onkin, mutta en vaan tunnistanut nimiä. Elokuva-asioissa ja näyttelijöissä olen oikeasti tietämätön. Katson kyllä elokuvia, ja tunnistan suosikkinäyttelijöitäni, mutta ei näkynyt listoila Richard Gere, Tom Cruise, Timothy Dalton, Pierce Brosnan, Roger Moore eikä Jack Sparrow (Johnny Depp)... hah haa. Elän kai ihan eri aikakautta kuin nuo festarit. Niin, ja filmiasiasta tv-dokumenttiin: suomalainen tv-tuottaja Joonas Makkonen etsii Alanya-aiheiseen dokumenttiinsa haastateltavaksi 50-70 -vuotiaita, Alanyaan ihastuneita naisia. Hänen yhteystietonsa ja nettisivunsa löytyvät täältä. Hän kertoo itse tarkemmin millaisia haastateltavia ja persoonoita etsii. Olepa yhteyksissä jos kiinnostaa.

Suomessa on juhannusaatto, kuulemma :) . Niin että kokot palaa, keskikesän aurinko (ja hyttyset) hellivät mökeilleen matkustaneita suomalaisia. Järvissä kelluu veneiden lisäksi tyhjiä pulloja ja joskus jopa ihmisiäkin. Jokaisen on grillattava vähintään jokin kärähtänyt makkara ainakin kerran kesässä, ja usein sekin kulminoituu juuri juhannukseen. Saunasta nousee savu, ja kuuluu vastojen pauke (ja itikan tapon läiske), hersyvä nauru tai ihan vaan hiljainen, rentoutumisen huokaus. Ne, jotka eivät menneet mökeille, parveilevat tersseilla ja tanssilavoilla (kilpaa hyttysten kanssa). Muutama harva on niitäkin, jotka ovat töissä tai kotona ihan muuten vaan elämästään nauttien. Juhannuksena Suomi juhlii, kukin tavallaan. Oikein hyvää Johannes Kastajan päivää, ai niin, ja keskikesän yöttömän yön juhlaa :) .