Upea Alanyan talvi alkoi

Alanyaa pieninä yksityiskohtina

Aluksi taas säistä, niin kuin vanhaan Keski-Suomalaiseen smalltalkiin kuuluu, tai ei kuulu, tiedä häntä.  

Eilen illalla tanssitreeneistä kotiin tullessa oli taivaallisen ihana ukkosmyrsky. Taivaan täydeltä salamoi, niin että sysimusta pimeys välkehti ja loi mielenkiintoisia välähdyskuvia myrskyävästä merestä ja pilvimuodostelmista. Jos olisin löytänyt toppatakkini, niin parvekkeellahan minä olisin seissyt ja ihastellut tuota luonnonvoimien näytelmää niin kauan kuin tarkenee, tai kunnes naapuri patistaa sisätiloihin sieltä ulkoa kastumasta ja vilustumasta. No, uni ei ihan heti tullut, sillä mahtavan välkkeen lisäksi jyrähteli ja paukkui niin että tuntuu. Ukkosmyrsky päivällä on upea, mutta yön pimeydessä se on vielä upeampaa seurattavaa.

Myrskyt, sateet ja öiden viileys on jäähdyttänyt asunnon niin tehokkaasti, että kaksi lämmitintä on jo käytössä,

...ja vähän isompina, Punaisen Tornin juurelta

että vanhat luut tarkenee. No, kun sisällä on viileää, vain +21 C, niin tuli vaistomaisesti oletettua että ulkonakin on. Puin sitten ihan kunnolla lämmintä päälle, eli kaksi kerrosta paitoja ja täysvillaisen päällimmäiseksi, ennen kuin lähdin iltapäivällä valokuvauskierrokselle ulos. Bussipysäkille kävellessä oli vielä ihan ok olo, mutta bussissa olikin sisälämpötila +28 C, eikä näitä paitakerroksia noin vaan voi vähentää. Kun vielä pysähdyin rannalla juttelemaan tutulle suurlähettiläsparille, ja siinä vierähti aikaa, niin olo oli kuin saunassa. Vähempikin olisi riittänyt, esim se toppatakki, jos olisin sen löytänyt. Se muuten löytyi myöhemmin, puhelinkeskustelun aikana, ja Suomesta.

Kun ei kuvattu ulkona, harjoitellaan sisällä

Niin, en tiedä mikä iski, kuumuus vai muuten vaan ajatussolmu, sillä kotiin tullessa huomasin, että en ole ottanut kuvan kuvaa. Ei ainuttakaan valokuvaa 😶vaikka olin yli kaksi tuntia sitä varten kaupungilla... heh hee. Huomenna uudestaan ulos, ja kamera käteen. Tosi moni näkyi tähtäilevän kameransa kanssa erilaisia kohteita rannan läheisyydessä. Toivottavasti lähettävät otoksiaan kuvakisaan, se kun on vielä kolme päivää avoinna. Tosin huominen lienee ainoa aurinkoinen päivä, sillä perjantaille ja lauantaille on ennustettu pilvisiä päiviä ja kunnon sateita. Ihan kaiken varalta selasin vanhoja kuviani, ja kas, eipä siellä monta lähetyskelpoista ole, kun lukee osallistumisehdot riittävän tarkasti.

Parit kyselyt on tullut kirjoistani, niistä joita ei ole vieläkään julkaistu mutta joista olen jo aiemminkin puhunut. Tilanne on nyt se, että odotan / odotamme kunnes minulla on työlupa Turkkiin, ja siinä vaiheessa tulee ulos useampikin kirja turkkilaisen kustantajan kautta. Ne tulevat nettimyyntiin, niitä toimitetaan Suomeenkin, ja minunkin kauttani niitä tulee saamaan. Kirjoista ainakin pari uutta tulee ulos suomenkielisinä, ja aiemmin julkaistut runot tulevat niiden nykyisten sopimusten loppumisen jälkeen ulos yhtenä suomenkielisenä kirjana. Sen lisäksi kolmesta runokirjastani tulee ulos kaksi turkinkielistä runokirjaa. Niitä siis yhdistellään, ja joitakin vahvasti kulttuurisidonnaisia runoja pudotetaan kokonaan pois. Vuosi 2020 on sellainen vuosi, että ininun on jo aikakin täyttää työluvan saannin viimeinenkin ehto. Asetanko paineita itselleni -kyllä!

No-mut-ku-no-sit-ku-no-ei-nyt-just

Tämänkin ruusupuskan tekee sen kaikki ruusut

Arvoisa tuttavapiiri, niin vanhat kuin uudetkin tuttavat. Taas on teissä monessa havaittavissa tätä kieliopintojen välttelyä, laistamista, vähättelyä ja ties mitä. Parasta mitä voit itse itsellesi maahanmuuttajana tehdä on opetella paikallinen kieli. Se on avain kaikkeen. Älä jää turistin tasolle, ole enemmän. Niin, tuonne Alanya-faktaa -välilehdelle päivitin tänään asiaa väkiluvusta ja täällä asuvien ulkomaalaisten = uusien alanyalaisten määristä. Ja siellä on myös linkki Hürriyet-sanomalehden ko asioista kertovaan artikkeliin, jossa on tosi paljon edustavia kuvia Alanyankaipuisiin fiilistelyhetkiin.

Vain pari lausetta miesasioista. Tiistai-iltana sain kutsun erään ryhmän tapaamiseen, tavallaan tuttuja. Ja siellä kesken kaiken poltin tulikuumalla teellä suutani, kun tajusin, että eräs henkilö on minusta mustasukkainen. Istuin juuri tasan siinä mihin minut ohjattiin ja pyydettiin, ja se herätti tuon kyseisen ihmisen reaktion lisäksi hämmennystä muissakin. Positiivista hämmennystä. Tuo on mukava ja ystävällinen ryhmä, ja jokaista meitä yhdistää eräs tietty asia, joka on itse asiassa aika montakin asiaa. Tästä yhdistävästä asiasta olen innoissani, ja puhun aikanaan kun aika on kypsä. Ellen sitten repeä sitä ennen ja kerro kaikkea... mutta siis miesasioista, no, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Olisipa omalla tavallaan iso järkytys, jos tuo ihminen tekisikin jotain asian eteen, eikä pelkästään jättäisi asiaa ajattelun tasolle. Iso järkytys siksi, että kerrankin olisi tilanne, jossa on kaksi kovin samanlaista ihmistä, useilla samoilla harrastuksilla ja samanlaisella arvopohjalla varustettua. Mutta jääräpäisesti, minä en tee aloitetta. Se on miehen asia. Hyvin mielenkiintoista.

Olkaahan ihmisiksi, ihmisinä toisillenne ja lämpönäkin. 

Nyt näyttää taas hyvältä, ja tuntuu vielä paremmalta

Meidän syksymme värejä täällä Alanyassa

Kone on korjattu ja pääsen taas naputtelemaan omaan tahtiin! Wuhuu! Tänään pelkkä koneen käynnistys kesti 12 minuuttia, eikä selainkaan auennut alle 15 minuutin 😣. Se oli tarpeeksi, ja sain inspiraation etsiä jonkun joka osaa diagnosoida vian ja korjata sen. Microsoft Support osasi. Windows 10:n päivitys oli infektoitunut, ja aiheutti käynnistys käynnistykseltä pahemmat ongelmat. Kiitos korjauspalvelusta, kone toimii taas. Jännä nähdä millainen kone on huomenna, uuden käynnistyksen jälkeen. Hyvä se on, uskotaan näin.

Mihinkäs sitä on elo-olo -jaarituksissa ja pyörityksissä jäätykään...

Vieläkin on lämmintä, siis turisteilla t-paitakeli ja minulla pitkähihisen paidan keli. Olen odottanut viileää talvisäätä saapuvaksi, enkä tiedä miksi, vaan ei se näy saapuvan. Onneksi ei, sillä onhan tämä +22 - +25 C sää oikein mukavaa ja kesäistä. Nyt kun 13 ikkunaa ja 4 parvekkeenovea on tiivistetty, ja aurinko paistaa pitkin päivää ensin olohuoneeseen ja sitten ruokailuhuoneeseen, niin asunnun sisälämpötila vaihtelee +22 - +32 C välillä. Se on aika paljon, mutta en henno tuulettaakaan, vaan annan päivän lämmittää asuntoa sillä yö kyllä viilentää. Ja yritän muistaa ostaa lisää tiivistenauhaa. Sitä on mennyt käsittämättömän paljon.

Sadepäivän kukkanen

Tänään pääsin ukkosmyrskyn makuun ihan ulkoilmassa, nahkakengät jalassa ja leveälahkeiset pitkät housut yllä, niin, ja ilman takkia. Sateenvarjona oli hentoisiin ja tuulettomiin pikkusateisiin suunniteltu kokoontaittuva rimpula, mutta osasin jo pitää sen reunoista kahdella kädellä kiinni samalla kun varsi oli kainalossa ja pää tuki yläosaa...ei hajonnut, ei mennyt nurin vaan ei se nyt kovin isoa alaa suojannutkaan. Olin onnellinen vedenkestävästä ripsiväristä, ja hetken aikaa harkitsin että annan satenvarjon vastaantulevalle mummolle, joka näytti kärsivän sateesta enemmän kuin minä. No, mukavuudenhalu voitti, valitettavasti.

Muutama tuttava on kysellyt miten miesrintamalla menee, joten voihan sen näin julkisestikin vastata. Hyvin menee. Ei ole mieshuolia = ei ole edes miesystävää. Rauhallista, tasaista ja stressitöntä. Tosin, olen harkinnut jo kolme viikkoa 3 viikkoa sitten ja 2 viikkoa sitten uudelleen esitettyä treffikutsua, ja tulin siihen tulokseen, että koska olen harkinnut noin pitkään, niin kipinä puuttuu, oleellista puuttuu. Siis en mene. Istun sen sijaan keinutuolissa kutomassa sukkaa 👵🙈 . Ja voi olla että elämällä on jotain muuta kehitteillä, ainakin seuraavan 50 vuoden aikahaarukalla, sanoo nirsoutunut toivossa eläjä. No, ainakin tanssin taas, ja se tuottaa takuuvarmasti enemmän iloa kuin huono / hankala mies. Niin että tulihan arvojärjestys taas selväksi?

Korvapuustien vuoro 

Olen joka viikko, monena päivänä viikossa ajatellut että tällä viikolla lähden käymään Gazipasassa. Joopa joo. Sohva on jo kuopalla yhdestä tietystä kohden, niin paljon olen siinä istunut syyskuun alun jälkeen, ja Gazipasa on vieläkin käymättä. Mikähän ajatusrajoitus minulla on tässä oikein päällä? Vaiko mukavuudenhalu? Saattaa olla että olen ennemmin takaisin Boråsissa kuin mitä ehdin tutustua Gazipasan keskustaan. Kyllä, sinne Boråsiin takaisin meno on aktiivisesti mietinnässä, mutta vasta ensi vuoden puolella, joskus, aikanaan.

Minulla oli toissapäivänä leipomispäivä pidemmän kaavan mukaan, ja tällä kertaa en vienyt naapureille ja vuokraisännälle maistiaisia, niin kuin olen aiemmin tehnyt. No, vastapainoksi molemmat leipoivat eilen. Tänään kun lähdin ulos, ei vuokraemäntä edes tervehtinyt, ja mietin mikä sitä nyt tällä kertaa ottaa päähän. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että en vienyt heille pullaa, vaikka koko talo tuoksui korvapuusteille ja peruspullille. Olenko opettanut siihen, että aina leipoessa myös naapurusto saa jotain hyvää... iik.

Kurpitsa-kauraleipää, nam

No, hänen stressinsä saattaa kasvaa siitäkin, että haukka on syönyt kanoja, useammankin. Pikkutipuja, kukko ja yksi kana näkyi tänään pihalla. Muuta ei isosta kanalaumasta ollut jäljellä. Haukka näkyi kiertelevän tänäänkin myrskyn jälkeen. Jännä, ettei se vie tuota kukkoa. Meidän kukko on kyllä kiltti. Ei se liikoja huutele, enkä itse asiassa kuule sen koskaan kiekuvan aamulla. Joko olen tottunut, tai sillä on sikeä uni tai muita kiireitä.

Tänään Alanyan keskustassa kävellessäni silmät innosta levällään katselin kuinka on taas tullut uusia kauppoja, ruokapaikkoja, optikkoja, lääkäreitä ja vaikka mitä. Keskusta muuttuu kovaa vauhtia, ja muuttuu suurkaupunkimaisemmaksi. Siellä on tarjottavaa ja ratkaisuja, on houkutuksia ja mahdollisuuksia. On vaikka mitä. Vain juna / raitiovaunu puuttuu. Se olisikin 😍.

Antalyan ja Alanyan alueella on ollut viime vuosina useita metsäpaloja, ja niissä on tuhoutunut isot määrät metsää. Presidentin tuella viime viikonloppuna käynnistyi kampanja, jossa ihmisiä kannustettiin istuttamaan puuntaimia. Antalyan alueella sekä tavoite että tarjottava taimimäärä oli koko Turkin suurin, miljoona puun tainta. Niillä on saatu istutettua useampi hehtaari, siis oikeasti todella isoja alueita. Hieno projekti! 

Kovin on pihlajamainen, vaan on ihan muu puu. Nätti silti.

Projektista tuli mieleen myös kuvanveistäjien patsaskisa, joka on menossa kaupungintalon takana. Ja Eyes of Alanya valokuvauskilpailukin on edelleen menossa. Joulumarkkinat ovat tulossa noin kolmen viikon kuluttua. Teatterilla menee kaikenmoisia mielenkiintoisia lasten- ja aikuisten näytöksiä ja konsertteja. KAnsalaisopistollakin on opetustarjontaa, ja joillekin kursseille pääsee vielä. Osallistukaa ihmiset, ja harrastakaa jotakin. Sohvalla istuminen ei ole kehittävää, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä 😂 sohvassa on ihan oikeasti "kuoppa".

Huomenna on taas perjantai ja kaikkea kivaa tiedossa, sade-ennustuksista huolimatta.

Maajussille muija

Kuulin reilut pari viikkoa sitten, että Suomen televisioon kuvataan tällä kertaa Maajussit

Lisää kuvateksti

Maailmalla -sarjaa, ja että tämänkertaisessa sarjassa on mukana myös Alanyassa maatalous- / puutarhatöillä itsensä elättävä Mustafa. Kuulemani mukaan Mustafa on aiemmin ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa, ja asunut SUomessa, ja että tällä kertaa olisi tarkoitus löytää suomalainen vaimo, jonka kanssa asuisi ja tekisi töitä Alanyassa, sekä perustaisi perheen tänne.

Asiasta minulle kertonut henkilö etsii Mustafaa hedelmä- ja vihannestoreilta siinä toivossa, että pääsisi naimisiin Mustafan kanssa ja voisi olla tämän kaupunkiasuntovaimo. Lisäksi Mustafaa etsii myös toinen suomalainen nainen, parisuhteen ja naimisiinmenon toivossa. Eikä tässä vielä kaikki. Kumpikaan näistä naisista ei ole ohjelmasarjassa mukana, mutta ohjelmasarjassa on valittu kolme naista, jotka tulevat Alanyaan kuvausryhmä kintereillään tutustumaan Mustafaan ja hänen elinoloihinsa. 

Aihepiirikokonaisuus on kaikessa koomillisuudessaan sen verran mielenkiintoinen, että

kävin jopa ohjelmasarjan sivuilla katsomassa mitä siellä Mustafasta kerrotaan, ja millainen hakuilmoitus on. En muista koskaan nähneeni kuvassa ollutta miestä, puhun siis vain oletuksia ja arvauksia. Tämä on sen takia koominen kokonaisuus, kun naiset eivät mahdollisesti ole aiemmin käyneet vuoristossa kylätaloissa tai eläinsuojissa, siis täällä, ja olot ja sosiaaliset suhteet saattavat tulla yllätyksenä.

En tiedä onko Mustafalla tuotantoeläimiä, siis lehmiä, vuohia, lampaita, kanoja tms. Jos on, niin asuvatko eläimet ihmisten asuintilojen alapuolella, ensimmäisessä kerroksessa, niin kuin monin paikoin on yleistä? Kuinka moni naisista on valmis käsinlypsyyn yms koneettomiin töihin? Tai siihen, että aamuauringon vasta sarastaessa kerätään hedelmiä torimyyntiin, ja hätistellään samalla kämmenen kokoisia hämähäkkejä, käärmeitä ja skorpioneja kauemmas jaloista? Isoja torakoita, hyttysiä ja ampiaisia on niin paljon, ettei niistä jaksa enää välittää. 

Ötököiden ja oman turvallisuuden takia pukeudutaan jalat, kädet ja hiukset peittäen,  lämpötlasta huolimatta, niin kuin toisetkin kylän naiset. Ja koska uusi tulokas on ulkomaalainen, niin koko kylän naiset hiukan testaavat ja seuraavat millainen tapaus se on, onko siitä oikeisiin töihin vai onko se vaan koriste. Riippumatta siitä miten olet tottunut toimimaan, on toimittava niin kuin kokeneemmat paikalliset naiset opettavat. On vain yksi ainoa oikea tapa toimia, ja se on niin kuin kokeneempi naisihminen sanoo ja tekee. Piste. 

Mutta ennen kuin siihen asti päästään, niin miten estetään kylän naisten ensimmäinen

järkytys, iso sellainen? On nimittäin katastrofi, jos kolme naimatonta naista yöpyy naimattoman miehen luona, etenkin jos ne ovat siellä viikon, ja vielä pussailevat ja ties mitä muuta. Mies saattaa olla vaikka kuinka suomalaisten huonoille tavoille oppinut, mutta naapurusto täällä elää paljon korrektimpaan, kohteliaisuuteen ja konservatiivisiin tapoihin tottunutta arkea. Useimmat tuntemani naiset täällä arvostavat toista naista sen mukaan kuinka hän käyttäytyy suhteessa tapakulttuuriin, ja kuinka paljon hän osaa tehdä perinteisistä naisten töistä. Niin, ja tietysti se, että hän tekee lapsia ja kasvattaa heidtä tähän tapakulttuuriin on iso plussa.

Koomisen kokonaisuudesta tekee myös se, kuinka nämä pari ohjelman ohi miestä jahtaavaa ja ohjelmassa mukana olevat kilpailevat samasta miehestä.

Sille yhdelle naiselle, joka on mukana puhtain sydämin ja oikeasta syystä, voi tuuli olla myötäinen. Mene, kulje matkasi ja katso mitä vastaasi tulee. Jollekin tämä on kohtaloon kirjoitettu, oma polku. KAikista tyhjännaurajista ja vastaansanojista huolimatta seuraa sydämesi ääntä ja tee tästä päivästä hyvä päivä. Kaikki voi olla paljon paremmin kuin mitä kukaan koskaan sanoo.. Ole rohkea ja avoin. Rakasta.   

Lyhyt pläjäys illan fiiliksellä

Alanyan Kale Cuma pazarin takaa 7.11.2019

Tässä maailmassa, jossa suurin osa tavoittelee rahaa ja valtaa, ole sinä se, joka suo lämpimän hymyn ja toivon kipinän myös hänelle, jolla ei ole valtaa eikä kultaa.

Tässä maailmassa, jossa ulkoinen kauneus, muodinmukaiset vaatteet, kauneusleikkaukset ja kalliit korut ovat tärkeitä ihmisen arvon mittareita, ole sinä se, joka katsot ihmisen sisimpään ja arvostat sieltä löytyvää kauneutta, iloa ja valoa.

Kolmanneksi vielä vapaasti suomennettu, muistinvarainen ajatelma Rumilta:
"Tässä maailmassa, jossa kaikki haluavat olla jotakin, ole ei-kukaan. -Rumi!


Päivän ilonaiheita:
1. Kotona on ihanan lämmin, kun kaikki parvekkeiden ovet ja puolet ikkunoista on jo tiivistetty. Ulkonakin on ihanan lämmin, kuin kesä edelleen, vaikka ollaankin jo marraskuussa.

2. Kävin ystävän kanssa kaupungilla kävelyllä ja annoin hänelle villasukat, jotka iloksemme olivat juuri sopivat.

3. Turkinkielen taitoni on parantunut, ja ymmärsin kaiken osin alanyanmurteisesta, normaalinopeasta tanssituntisanastosta, siis tanssinopettajan puheesta.

4. Vuodelle 2020 alkaa olla jo suunnitelmat kasassa.

Alanya Dinek Cami ja kuu 8.11.2019

 

5. Alanya, Alanya ja Alanya. Tämä pohjattoman ilon, elämäntäyteisten päivien ja auringon kaupunki.

6. Mukuloilla menee suht hyvin, ja he nauttivat elämästään <3

7. Minäkin nautin elämästäni <3


Tänään perjantain ja lauantain välisenä yönä on tämän vuoden viimeinen uskonnollinen pyhä, nimeltään Mevlit Kandili. Tätä vietetään profeetta Muhammedin syntymäpäivän kunniaksi, siis taustaltaan sama kuin kristityillä joulu, tosin eri henkilöstä on kyse.

Alanya tarjoaa monenlaisia elämyksellisiä hetkiä joka päivä, kun vaan pysähdyt ihmisenä kohtaamaan ihmiset, eläimet ja upean luonnon. Tuohon viereiseen kuvaan liittyen tuli hetkeä aikaisemmin eteen tilanne, jossa riippuliitäjä "lensi kuuhun". Ehkä julkaisen kuvan täällä, ellen käytä sitä kirjan kuvitukseen. 

Huomisesta on tulossa kiva päivä, kun eletään se sellaiseksi.

Parisuhdetta, kolmiodraamaa ja iloakin

Muumipipo Alanyan talveen :D

Ihan ensin pari raskasta sanaa parisuhteesta. Tai jopa Saarna. Suomenkielessäkin sana on yhdyssana, sisältäen parin ja suhteen. Ei ole kolmoissuhde, triplasuhde, triosuhde tms vaan parisuhde. Parille. 

Minun on vaikea ymmärtää yhtälöä, jossa yksi ihminen pitää vuosikausia kiinni sekä omasta aviopuolisosta että toisen perheen aviopuolisosta tehden oman aviopuolisonsa elämästä tyhjää, kylmää ja elotonta, koska tämä aviopuoliso ei itse halua hankkia avioliiton ulkopuolista suhdetta, joka antaisi hänelle lohtua, lämpöä ja rakkautta. Petetty aviopuolisokin on ihminen. Ihminen, joka ansaitsee lohtua, lämpöä, rakkautta ja täyden elämän. Kun hän ei saa niitä sinulta, niin päästä irti. Sinun kanssasi hän tekee hidasta kuolemaa. 

Kuinka saisi ilon valoa aviopuolisollek?

On äärettömän itsekästä riistää toiselta elämä. Musta ei muutu valkoiseksi vaikka kuinka selittää, vaikka kuinka alkaa itsekin uskoa omiin julkisivun kiillotuskonsteihin ja kuvitelmiin harmittomuudesta ja huolettomuudesta. Pettäminen ei muuksi muutu. Se on pettämistä vaikka kulissi olisi kuinka hieno. Tunnekylmyys, rakkaudettomuus ja epäilyt ovat väkivalta, eivätkä helpota aviopuolison oloa ja elämänhallintaa. Mene omia menojasi, valitsemaasi ihmistä kohti, ja anna aviopuolisollesi ero, mahdollisuus elämään ja onnellisuuteen. Kanna vastuu teoistasi.

*raskas huokaus* ja murhetaakan kevennys. Sitten kevyempiin ja valoisampiin asioihin. No, toivon hartaasti että tuohonkin asiaan löytyisi valo, ainakin sen murtumassa olevan aviopuolison osalta.


Neulootikkoasiaa. Kannattaa hankkia Novita x Moomin neuleohjeet, sillä niistä on sekä iloa että käytännön hyötyä. Tällä vihreällä langalla kokeilin miten itseltä luonnistuu Novitan neuleohjeiden seuraaminen, ja luonnistuihan se. Ovat riittävän helppolukuisia, tai ainakin tämän pipon ohje oli. Muita ohjeita en vielä ole testannut, selannut vain ja katsellut kuvat. Kun sormien haavat ovat taas parantuneet, niin neulominen jatkuu. Jostain syystä metallipuikoilla neuloessa kolme sormea on pienillä haavaumilla. Bambupuikot ovat Suomessa, joten todennäköisesti haen Yavus Yün -lankakaupasta pari pakettia bampuisia, ihon vuoksi.

Kaupungilla on mukava liikkua kun on taas väljempää ja rauhallisempaa. Kuumimman kesäsesongin vaihtuessa talvisesonkiin kaupungin luonne muuttuu, omalla tavallaan ihanammaksi. Toki kesä on ihaninta aikaa, mutta niin vaan on talvikin. Moni turistipaikka on jo sulkenut ovensa ja väki on lähtenyt koteihinsa tai lomalle. Atatürk-kadulla tämä kyseinen firma on vaikea ohittaa, edelleenkin, sillä aina sieltä huudellaan. Aina kun ohi menee, saa kuunnella jonkinlaisia huuteluita. Moni muu on jo oppinut, nämä ei. Tänään tuo huutelu ärsytti sen verran että pysähdyin, kysyin miksi aina huutelette (sain ivaa vastaukseksi), ja päätin ottaa sankareista mainoskuvan. 

Alanyan rannikkoa 3.11.2019

Tämä kuva on otettu Punaisen tornin juurelta kohti kaukaista vastarantaa. Kuvassa näkyy vasemmalta alkaen Kesteliä, Mahmutlaria, Kargicakia ja ehkä myös Demirtasia. Viimeisen rajoista en ole ihan varma. Keskustasta tuonne kuvan oikeaan reunaan on matkaa noin 20 km. Se on siis lähes puoliväli matkalla Gazipasan lentokentälle. Taas silmäilin noita alueita "sillä silmällä", kun tänään kysyin eräältä perheeltä myyvätkö he joko maa-aluetta tai vanhan omakotitalon. Taustalla onkin riitainen perikunta, ja nyt vain vuokraus on mahdollista, ei myynti. No, ei sitten. Sitten on vielä joku muu, jossain, joskus.

Alanyan Punaisen tornin juurelta ilon värit

Perjantain erityisen rankkojen tanssitreenien jälkeen on muutamat isot lihasryhmät Kipeinä. Eilinen meni istuksiessa, joten tänään oli vuoro kaivaa potkulauta esille ja käydä ulkona pienellä lenkillä. Palatessa oli jo parempi olo. "Sillä se lähtee millä se on tullutkin". Ulkoilua ajatellen on ollut hienot säät. Tälle viikolle ennustetuista rankkasadepäivistä yksi tai kaksi toteutui, ja nekin niin etteivät ne juuri elämää häirinneet. Muutoin aurinko paistaa ja hellii ulkoilijoita. Monin paikoin tuli kevät-fiilis kasveista, ne kun hehkuvat nuorta vihreää, tuoreutta ja kiihtyvää kasvua. Yhdessä sinisen taivaan ja meren kanssa ne ovat rauhoittavan värisiä, rentouttavia ja energisoivia. Voisin istua pitkään pelkästään ihailemassa merta ja vihreitä kasveja auringonvalon leikkiessä niissä. Niin, ruusutkin kukkivat taas ympäri Alanyaa. Monin paikoin näkee jo isoja ruusupuskia kukassa, joissakin paikoissa yksittäiset ruusut aloittelevat kukintaa. Potkulautailun huono puoli on se, ettei tule niin usein pysähdyttyä ottamaan kuvia. Eikä aina tule edes huomattua asioita joista muuten ottaisi kuvan, sillä usein jalankulkijoita, mopoja, koiria tai kissoja poukkoilee eteen ihan yllättävistä paikoista. Ja sitten on venäläiset maailmanomistajat... ne vaan kävelevät eteen, eivät pysähdy, eivätkä väistä senttiäkään.

Psyykkisistä sairauksista ja energiarosvoista

Musta verho ilottoman elämän yllä

Voihan naiset ja naisten mieli ja mielettömyys. Kyllä, kerrankin puhutaan naisista, erityisesti lähipiirissäni keikkuvista tarrautuvista ja ripustautuvista naisista, ja samalla hieman myös itsestäni ja omista reaktioistani heihin... Erityisesti siksi ,että en jaksa olla heidän energian ja elämän lähteensä. Hankkikoot oman elämän ja opetelkoot löytämään iloa omasta elämästään, erityisesti itsensä sisältä. Siinäpä se lyhykäisyydessään jo tulikin. Vaan avataanpa asioita hieman.

Aloitetaan "viimeisestä pisarasta". Naapuruston rouva vaikutti parilla ensimmäisellä vierailulla ihan tavalliselta naapuruston rouvalta, tosin jo toisella kerralla hän istui meillä tuntikausia, eikä hän millään meinannut lähteä pois. Kolmannella kerralla hänet piti jo ohjata lähtemään. Hän olisi istunut vaikka kuinka kauan, mutta jo silloin tunnistin etten enää jaksa enempää, että hän vie energiani niin tyhjiin kuin vain voi viedä. Samalla hän innoissaan ylistää sitä, kuinka ystävyys on virkistävää ja voimauttavaa. Sanoin seuraavalla tapaamisella suoraan, että väsyn ja uuvun hänen seurassaan tosi paljon, mutta hän ei kuunnellut, ei kuullut eikä ymmärtänyt. Puhui vain, kuinka jatkossa joka keskiviikko hän tulee ja vietämme joka keskiviikko mukavan ja virkistävän päivän yhdessä. 

Lähes samaan hengenvetoon hän jatkoi, että koska hän ei yksin uskalla lähteä toriasiointia kauemmas, niin aina perjantaisin otamme kaupungillaliikkumispäivän, koska minä ulkomaalaisena en varmaan tunne kaupunkia oikeastaan yhtään. Aina perjantaisin menemme jonnekin kaupunginosaan, jossa hän vuosikymmeniä Alanyassa asuneena, perheellisenä naisena ei ikään ole käynyt. Hän ei ole käynyt muualla kuin ihan keskustassa, koska hän pelkää liikkua yksin, tarvitsee jonkun turvan ja auttajan, jos vaikka hänelle sattuu jotakin. Hän siis tarvitsee aina töissä olevan miehensä vuoksi naispuolisen korvikkeen, joka vie häntä joka paikkaan, kuuntelee tauotonta puheen pulputusta ja tekee elämästä pehmeää ja onnellista. 

Ajattelin, että kokeeksi, edes kerran suostun hänen perjantaihaaveidensa toteuttajaksi. Siksi, että hän kerrankin pääsee jonnekin ulos. No, siis hänhän pääsisi kyllä, ei sitä mies tai mikään muu estä, vaan sen estää hänen oma psyykensä, omat, itse luodut negatiiviset ajatuskuvionsa. Oli sellainen perjantai, että OMG ja monta muuta vastaavaa sanontaa!

Ensinnäkin häntä ilmeisesti hävetti lähteä naapuruston nähden ulos minun kanssani (ulkomaalainen), joten hän meni jo 45 minuuttia sovittua aikaisemmin tuonne kauemmalle bussipysäkille odottamaan. Sitten hän soittaa, että missä olen kun ei minua näy, että hän jo odottaa täällä... olin juuri tullut suihkusta. Menen pihalle, ei näy. Menen bussipysäkille, ei hän ole sielläkään. Silloin arvelen että ehkä hän on mennyt kauemmas, ettei meidän vain nähdä lähtevän yhdessä, ja kas, sieltähän hän löytyy kauemmalta pysäkiltä. 

...ihan yksin harmaassa maailmassa...

Saman tien kun näemme, nousee hänen puoleltaan sanallinen ja tunnepyörremyrsky, ja jo bussia odotellessa koen, etten jaksa tätä naista enää kauaa. Tulee taas olo, kuin olisin enä vain tyhjä ilmapallon kuori. Lähetän jonnekin ylös hartaan toiveen, että tälle tulee jonkinlainen loppu. Rouva kertoo haluavansa Kalelle, koska ei ole käynyt siellä, muttei halunnut Teleferikillä, köysiradalla vaan busseilla (hinta- ja pelkosyistä). Myöhemmin kertoi kyllä käyneensä, siis valehteli tässäkin asiassa. Rouvan jääräpäisestä ajoituksesta johtuen edessämme oli tunnin mittainen odotus keskustassa, hän kun ei uskonut että minä tiedän millä bussilla mennään ja mihin aikaan se menee. Olenhan vain ulkomaalainen.

Siinä odotuksen ensimmäisen puolen tunnin aikana pääsimme etenemään 300 m. Hän ei jaksanut nopeampaa. Minun sisäinen seikkailijani ja urheiluintoni poukkoili ihoni sisällä edestakaisin, odottaen että pääsemme lopultakin liikkeelle ja kokemaan uusia elämyksiä. Ulospäin näkyi vain tyynen rauhallinen, hymyilevä ja ystävällisesti käyttäytyvä vanhempi nainen, jolle myös hidas matelu oli näennäisesti ok. Auts.

No, sitten kävi ilmi että rouva ei oikein kuule, muttei koskaan kysy mitä sanon, vaan arvaa. Ajan kuluttamiseksi muualla kuin bussipysäkillä kysyin voimmeko käydä katsomassa Kulttuuritalon seinältä teatteri-ilmoituksia (ilan). Menimme. Hetken päästä rouva kysyy, missä ovat ne käärmeet (yılan), joista äsken puhuin. Silloin vasta selviää, ettei hän kunnolla näe eikä kuule. Otan puheeksi sen kuinka huonosti hän hoitaa itseään, terveyttään ja sairauksiaan, ja että näin sairaanhoitajan näkökulmasta näyttää siltä kuin hän tekisi hidasta itsemurhaa. Yllättäen hän myönsi, ja puhui asiasta hieman lisääkin.

Lyhyessä, vähän tutkivammassa keskustelussa nousi vahva epäily siitä, että rouva sairastaa vähintään keskivaikeaa masennusta. Mutta ei masennus ole ongelma, vaan rouvan sekä tietoinen että tiedostamaton käyttäytyminen minua kohtaan, ja tyhjät, elämästä tyhjät päivät. Hän yrittää saada minusta päiviinsä sisällön, energian, ilon ja onnellisuuden lähteen. 

Ensin, hyvin nopeasti hän kaappasi itselleen 5 tuntia viikossa. Kahden viikon tuttavuuden jälkeen hän halusi minulta itselleen kaksi kokonaista päivää viikossa, ja älypuhelimeni käytön (soittaakseen videopuheluita Antalyassa asuville äidille ja siskoilleen), jotta hän voisi olla onnellinen ja nauttia elämästä kuten minäkin. 

Tietyt ihmiset toimivat juuri näin. He haluavat aikasi, energiasi, ilosi, onnellisuutesi, taitosi, tavarasi... He haluavat jakaa kaiken mitä sinulla on, jotta he voivat kuvitella olevansa onnellisia. Kuvitella olevansa. He eivät tajua, että onnellisuus on taitolaji, ja että se nousee ihmisen itsensä sisältä, ei mistään ulkopuolisista asioista, esineistä tai ihmisistä. 

Ja kysyvätkö he saanko käyttää sinua onnellisuuteni välikappaleena? Eivät kysy, käyttävät vaan. Nämä tällaiset ihmiset käyttävät tapaamiaan, energiseltä ja onnelliselta vaikuttavia, aktiivisia ihmisiä tavoitteenaan tulla itse samanlaiseksi. Hyväksikäyttävät.

itsekkäästi, röyhkeästi ja ajattelematta, ihan sikana 

Takertuva, matkiva, ripustautuva, monissa asioissa tukeutuva, kuormittava, ahdistavaksi tuleva ja silloin myös vastenmieliseksi tuleva aikaa, iloa ja energiaa kohtuuttomasti vievä ihminen ei kykene olemaan ihan tavallinen kaveri, tuttava tai ystävä. Useimmiten hän tarvitsee psykologin apua selvitäkseen ulos sairaista kuvioistaan. Jos haluat löytää ilmiön taustalta lisää tietoa, niin laita hakuun F60.7 Riippuvainen persoonallisuushäiriö. Moni muukin psyykkisesti epävakaa tai psyykkisesti sairas ihminen, ei pelkästään Riippuvainen persoonallisuushäiriö-diagnoosin saanut, toimii saman suuntaisesti, takertuen, energiaa vieden.

Kun tällainen ihminen tulee elämääni, niin on vain kaksi vaihtoehtoa, tai no, tavallaan kolme. 
1. Olla hänen kannattelijansa ja voimiensa lähde niin kauan, kuin omat voivat riittävät. Sen jälkeen uupua itse, ja kannatella häntä silti, sillä hän ei tajua lopettaa eikä vähentää. 
2. Lopettaa kaveruus, tai ainakin vahvasti rajoittaa sitä, jotta omat voimat riittävät edes omaan elämiseen. Itse he eivät tajua rajoittaa, korkeintaan hetken näennäisesti, ja sen jälkeen taas täysi vihan vyörytys ulospäin ja/ tai energian imu heille itselleen. Ja osa on tosi taitavia järjestämään tilanteet niin, että rajoittaminen tai kaveruuden lopetus on erittäin vaikeaa.
3. Viedä hänet psykologin vastaanotolle. Itse he eivät mene, koska lähes mitään he eivät tee itsenäisesti. Lähes kaikkeen he tarvitsevat jonkun toisen neuvon, mielipiteen tai aloitteen.

Riippuvainen persoonallisuushäiriö ei katso kansallisuutta, ikää, sosiaalista asemaa, uskontoa, poliittista suuntautumista, sukupuolta tai mitään muuta tällaista. Sen syntymekanismia ei tunneta vieläkään, todetaan vain että sitä on. Jos mielenterveystoimistotyöni aikainen tieto pitää vielä vuosien jälkeen paikkansa, niin tätä ilmenee naisilla enemmän kuin miehillä. Uutta tietoa tullee vuosittain, mutta tästä en ole nähnyt oleellisia päivityksiä, tosin en ole etsinytkään. Nyt vain vilkaisin kun halusin asiasta kirjoittaa. 

Paistaako aurinko jos valitsee istua varjossa?

Niin kuin tietyt lamput vetävät puoleensa yöperhosia ja itikoita, vetävät energiset ja onnelliset ihmiset puoleensa ei-energisiä ja ei-onnellisia ihmisiä energisöitymisen ja onnellistumisen toivossa. Toivoa on, tosin toinen ihminen tällä tavoin käytettynä on väärä lähde. Minä en ole vastuussa kenenkään perheeni ulkopuolisen mielentervedestä. Kukaan toinen ei ole vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä tai onnellisuudesta. Kukin aikuinen tekee sen työn ja liihen liittyvät valinnat itse. Lapset ovat toki ihan eri juttu. Valinta on meillä jokaisella itsellämme, niin kavereiden kuin oman onnellisuudenkin suhteen.

Tänään on täydellinen päivä ottaa ensimmäinen / seuraava askel tiellä, joka johtaa kohti onnellisempaa ja elämäntäyteisempää elämää. Ota se askel, ihan itse.

Oletko etuoikeutettu valitsija vai pässinä narussa?

Alanyan kalastajien ihania, värikkäitä veneitä on ilo katsoa

Jo useamman päivän ajan on pyörinyt mielessä monia asioita, joista tekee mieleni kirjoittaa. Kun tulee ilta ja kirjoittamisen hetki, niin en tiedä mihin asti ovat pyörineet, sillä en löydä ainuttakaan, en edes pienintä vihjettä siitä, mitä ne asiat olivat.

Antalyan alueella, johon Alanyakin kuuluu, on rikottu kaikkien aikojen turistiennätys. Antalyan alueella on tämän vuoden aikana saapunut yli 14 miljoonaa turistia. En muista oliko saksalaiset suurin vai toiseksi suurin ryhmä, mutta kärkisijoilla he joka tapauksessa olivat. Keskustassa liikkuessa turkin ohella kuulee puhuttavan enimmäkseen saksaa, englantia, venäjää ja jotain venäjän sukuista kieltä. Suomalaisten suosimilla alueilla kuulee suomea, tosin ruotsia kuulee paljon enemmän. Säät ovet edelleen upeat, myös pitkän ennusteen mukaan, ja turistikausi jatkunee vilkkaana vielä useamman viikon. Jees!

Viimeisillä kerroilla veden ja kaasupullon toimittaja on ollut eri mies kuin aiemmin. Ja viimeisillä kerroilla kärsivällisyyttä on tarvittu erityisen iso annos, etten hermostu sille miehelle. Ensimmäisellä kahdella käynnillään hän jo tunki itsensä puoliväkisin asuntooni sisälle, mikä on suorastaan erikoista käytöstä. Yleensä veden toimittaja ei tule kynnyksen yli, elei pyydä että hän kantaa vedet keittiöön asti. Tämä ei kysellyt, tuli vaan vaikka yritin seisoa edessä. Ja näillä kahdella ekalla kerralla hän halusi käydä wc:ssä, sillä seurauksella että koko kylpyhuoneen lattia oli märkä ja roiskeissa. Koska en tiennyt mitä lattialle oli roiskunut, niin jouduin pesemään sekä maton että kaikki pinnat, ja toivoin ettei hän enää ensi kerralla vesiä tuodessaan tunge itseään kylpyhuoneeseen.

Pikkumajakalta isolle päin

Ei tunkenut. Seuraavilla kahdella kerralla hän halusi nähdä muita huoneita. Viimeksi tunki itsensä ohitseni ja ihan tarkoituksella katseli pitkälle olohuoneeseen, ihan kuin etsisi jotakin. Samalla hänen puheensa olivat omituisia, yksityisyyden rajan ylittäviä kysymyksiä ja syyttäviä epätosia ajatuksia. "MInä olen nähnyt että aina kun minä tulen, niin sinä kirjoitat jotain, sinulla on aina joku kirjoitus menossa tietokoneella. Oletko sinä joku opettaja? Opetatko sinä jotain?  MItä sinä oikein täällä teet? No, kai jokainen tekee asunnossaan mitä tekee, mutta mitä sinä oikein teet kun aina on noita kirjoja ja papereita tuossa koneen vieressä?" Katsoiko hän sillä silmällä, että etsi asioita joista ilmoittaa poliisille, vai sillä silmällä, että mitä arvokasta vietävää asunnossa voisi olla jos tänne vaikka murtautuisi... Hän kun kysyi valvontakamerastanikin, eikä alkuunkaan käsittänyt mitä vastasin. Epämiellyttävä tyyppi. 

Ensinnäkin, miten hän voi nähdä maanpinnalta neljänteen kerrokseen sisälle? Toisekseen miten hän voi nähdä ovelta mitä olen juuri tekemässä koska minä avaan hänelle oven ja seison ovella kun hän tunkee itsensä asuntoon? Hän ei koskaan usko mitä hänelle sanon. Ja mikä hän on näitä kyselemään? Jos poliisi haluaa tietää, niin poliisi tulee ovelle, päästän sisälle, ja hän / he tutkii minut ja asunnon. Poliisin tulo on ok, mutta tämän miehen ei. Hänen asenteelliset ja lapsenomaisen yksinkertaiset ajatuksenjuoksunsa ovat vieneet hänet joka kerta mitä omituisempiin päätelmiin ja ajatuksiin, kauas todellisuudesta. Taas kun veden tilaaminen on ajankohtaista, niin toivon että tulija olisi joku muu kuin tuo tyyppi. 

Toki hänellekin toivon toimeentulon ja hyvän elämän, mutta en halua ostaa vettä firmalta, jota edustaa hänen tavoin käyttäytyvä, yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat rikkova mies. Siksi seuraavan kerran vettä tilatessani sanon, että voiko joku muu tuoda vesipullot, kiitos. Olen ollut tuon vesi- ja kaasupulloja toimittavan firman asiakas lähes 4 vuotta, ja heidän kanssaan pelaa homma muuten hyvin. Uskon että tilanne korjaantuu kun veden tuoja vaihtuu. Olemme kaikki erilaisia persoonia, ja joitakin on vaan vaikeampi sietää kuin toisia. Eikä kaikkia tarvitse sietää. Voi vaihtaa. Maailmassa on paljon ihmisiä, joista voi valita kenen kanssa toimii ja kenen kanssa ei. Jotkut vaan eivät ole hyväksi. Ja joidenkin kanssa tietää mitkä ovat ne rajat, joissa hänen kanssaan haluaa toimia, kaikki kun ei aina kuitenkaan ole ihan mustavalkoista.

Onkivapoja on, kalastajia ei näy 😂

Tänään iltapäivästä iski taas urheilun halu ja tarve, ja ajattelin potkulautailla 10 km rauhalliseen tahtiin, etenkin kun viimeinen viikko on ollut erilainen ja haastava kropalle. Ensimmäiset 250 m meni rauhallisesti, sen jälkeen Täysillä nauttien. Ei tuntunut lainkaan raskaalta tai vaikealta, ja loiviin, pitkiin ylämäkiinkin sai potkutella menemään ihan kohtuullista vauhtia. En millään olisi malttanut pitää juomataukoja, mutta join kuitenkin kivennäisjuomat niissä kohdin kuin olin suunnitellut, ja hyvä niin. Tällaisia hyvän fiiliksen 10 km reissuja kun tulee muutama lisää, niin tarvinnee lisätä sekä matkaa että ylämäkiä. Ylämäkien huono puoli on niiden jälkeen tulevat alamäet, jotka suovat vauhdin hurmaa, syövät jarruja ja ovat vaarallisia jos ei jarruta. Siispä tarvinnee suunnitella lenkki niin, että alamäkiä on mahdollisimman vähän. Tästä tulee vielä entistäkin hauskempaa.

Muutenkin tiedossa on kiva viikko. Mietipä mikä etuoikeus on kun saa opiskella. Kieltä, kulttuuria ja tanssia, niitä minä opiskelen elämän ohella. Tämä elämä on kai ikuinen oppipolku, ja mielenkiintoinen kaikessa yllätyksellisyydessäänkin. Ja ihan itse saa valita miten elämän suomiin ylä- ja alamäkiin suhtautuu. Vain itsestä on kiinni ottaako niistä ilon irti, vai valittaako, sureeko, pelkääkö. Oma valinta. No, on tietysti paljon ihmisiä, etenkin tuntemassani Keski-Suomessa, jossa joku toinen päättää puolestasi mitä mieltä asioista olet, miten niihin suhtaudut ja mitä niistä tunnet. Sitä kutsutaan myös ryhmäpaineeksi, tai vahvasti ohjailevaksi propagandaksi tai vaikkapa manipuloinniksi. Silti sinulla on mahdollisuus valita itse, tosin joudut ensin seisomaan omilla jaloillasi, irti muiden vallasta ja ohjauksesta. Senkin voit valita. On vain itsestä kiinni, miten elämän esille tuomiin asioihin ja ihmisiin suhtautuu. Etuoikeutettuna siitä, että on elossa. Ja kiitollisena.

Onnellisuus kasvaa ja vahvistuu

Alanyan Kale Kestelin Akropolilta kuvattuna, ex-parvekk

Kun on tarpeeksi hidas kasvien istuttaja, ja unohtaa pari multasäkkiä parvekeelle aurinkoon koko kesäksi, niin saa siitä hyvästä siivota koko asunnon perinpohjaisesti. No, en edelleenkään muistanut, että auringon voima on täällä näin vahva että muovitkin hajoavat. Suomesta toin aikanaan pari käyttömuoviesinettä parvekkeelle, ja ne hajosivat, haurastuivat rikki yhden kesän aikana. Samoin muoviset pyykkipojat haurastuvat auringossa nopeasti, tosin pimeässä kaapissa kestävät yhtä kauan kuin Suomessakin. Tällä kertaa siis nuo multasäkit muistuttivat itsestään. 

Ulkona on ollut lämmintä yli +30 C, jopa yli +35 C, ja meilläkin on olohuoneesta useampi ikkuna auki. Tykkään istua pienessä tuulessa olohuoneen nojatuolissa mieluummin kuin vielä kuumemmalla parvekkeella, ja siksi nostan useimmat ikkunat auki kun se kerran on mahdollista. No, vastineeksi pienet tuulenpuuskat nostivat rutikuivaa ja hienojakoista multaa pitkin isointa parveketta ja ikkunoista ja avoimista ovistakin sisälle. Jotenkin se hienoin multatomu onnistui leviämään kaikkiin huoneisiin. Se siis oli eilen. Siivousinto iski vasta tänään, kun aamulla herätessäni tajusin että sängyssäkin on multapölyä. Samalla meni koko asunto, ikkunoiden pesu ja pyykitkin. Olen väsynyt mutta hyvilläni.

Irman puutarhasta Boråsista. Oli iso perhonen.

Niin, eilen olisi ollut se naapurin muusikkopojan konsertti / esiintyminen, mutta paikka, ajankohta ja rouvan närkästynyt kasvonilme saivat minut muuttamaan mieleni. En mennyt. Keikan jälkeen naapurilta tuli pettynyt viesti, ja yritin nätisti vihjata että perheenne rouva ei todellakaan tykkää jos tulen kanssanne keikkaa kuuntelemaan. en voinut sanoa suoraan, eikä hän ymmärtänyt asiaa samalla tavoin kuin mitä sen tarkoitin. Jäi sitten soitonopekin tapaamatta ja huilutunnit sopimatta. Kohtalo, voisi kai sanoa.

Huomenna on taas juoksenneltava hieman ulkona ja järjesteltävä asioita, sillä on tulossa kolmen päivän pieni matka toisiin maisemiin. Vähän niin kuin lomanen, irtiotto arjesta ja uusia ja tuttujakin asioita ja paikkoja. Käyn vähän isommassa kaupungissa katselemassa maisemia, ihmisiä, kauppoja ja mitä nyt eteen sattuukaan. Tällä kertaa matkustan yksin, ja kuvien perusteella hotelli on paljon parempi kuin se edellinen Istanbulissa. Käytännössä näemme sitten miten hyvin tämän paikan mainokset pitivät paikkansa. Toivottavasti on ok.

Alanyan illat ovat ihania leppoisen lämpimiä helmimeriä.

Alanyassa ei ole tullut paljoa liikuskeltua ulkona, vaan enimmäkseen olen kotosalla. Tämä vaan tuntuu oikealta ratkaisulta ja siltä mitä elimistö vielä kaipaa. 1,5 viikkoa on Ruotsin reissulta palaamisesta. Tänään sain Ruotsista sellaisen työ- ja suhdeasioihin liittyvän puhelun, että ajatuksetkin menivät hetkeksi solmuun. Ruotsissa työskentelevä turkkilainen ystäväni houkutteli minua hotelliin töihin, eikä huonosti houkutellutkaan. Ja todennäköisesti jatkaa tuota keskustelua kun käy täälläpäin lomalla. Ei nyt ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tuo ala tai vaihtoehto, mutta mistä sitä koskaan tietää mitä maailmassa tulee eteen ja mitä huominen tuo. Sen voin taata etten ainakaan tämän vuoden puolella lähde Ruotsiin, tai mihinkään muuallekaan, vaan nautin koti-illoista ja Alanyasta.

Tänään on minulla ollut monta rauhallisen onnellista hetkeä ja kotoinen olo. Kun siivouksen jälkee join teetä keittiössä ja kuuntelin mustarastaan laulua parvekkeelta, niin tuli taas sellainen olo kuin en olisi koskaan ollutkaan pois. Nautiskelkaahan tekin elämästänne ja toisistanne tässä ainoassa hetkessä joka meillä nyt on.

Tosi lämmin perjantai

Lähes täysi kuu oli jo viime yönä niin voimakkaasti valoisa ja kutsuva, että uni katosi jonnekin. Valvoin tuntikausia, ja vasta aamuyöllä kun kuu meni vuorten taakse sain nukuttua jokusen tunnin. Yläkerran mamma ei nukkunut senkään vertaa, sillä aamuyön kevyen uneni läpi kuulin kuinka hän kolisteli astioita keittiössään ja siirteli tuoleja yms. Vaan iltapäivällä keho otti omansa takaisin. Nukahdin sohvalle ja heräsin vasta kovaan kuumuuten, kun aurinko oli paistanut  suoraan nukkumapaikkaani tarpeeksi kauan. Herätessäni tajusin, että yläkerrassa tehdään remonttia, puretaan keittiötä. Eh, nämä remontit ovat nyt tämän kesän hitti-seuralaisia.

Olisi niin kovin kutkuttanut lähteä käymään yökerhossa, kerrankin... mutta päädyin lopulta vain käveleksimään pitkin katuja kaupasta toiseen, ja yllättävän aktiivisuuden puuskan herättämän nälän ohjaamana ihan kurillani menin syömään Muzzin BlueNightiin tuon yläkuvassa näkyvän lammasruoan. Alakuvassa näet dieettini mukaisen lounaan. Siksikin tuo lammas maistui hyvältä 😋
Muzzin nuorempi veli on hyvä kokki, ja tietää mitä tekee keittiössä. 

Ilma on kuin laimea sauna, kostea ja sen verran lämmin että hikoilututtaa jo pelkkä ajattelukin. Meren tuoksu tulee tuulen mukana ja on rentouttava kesäfiilis. On rauhallisen hyvä olla. Oikein hyvä tässä ja nyt. Ja nyt nukuttaa, joten kauniita unia teillekin.

Alanyan katuja pitkin on ilo kävellä

Alanyan iltaa keskustasta

Tekee mieli kävellä pitkin ja poikin kotikatuja, katselemassa mitä on entisellään ja mitä on muuttunut. Arkeeni ei millään mahdu sitä mahdollisuutta, että kävelisi vain kilometrin tai kaksi, kun kerran on kaksi toimivaa jalkaa ja kroppakin suht hyvässä kunnossa. Metro-tukusta ulos tullessa jalat veivät. Vielä vähän, ja vielä tuonne kauppaan asti, vähän vielä, tuonkin kaupan ohi ja Muzzi-baarin ohi, jaa no sitten ei ole enää pitkästi kotiinkaan. 

Pieneksi pyörällisen kauppakassin kanssa tarkoitetuksi kävelylenkiksi se ei jäänyt, sillä pituutta kertyi 10 km. Alkumatkasta lämpömittari näytti enää +35 C, kun ilma oli jo vähän viilentynyt. Iltahämärässä kotiin päästyä lämpötila oli enää +28 C. Vaikka join matkalla limsan, teen ja kahvin, niin eivät ne ihan riittäneet. Kotona meni vettä vielä puolitoista litraa, kun elimistö kertoi että janottaa. Vaan kropassa tuntuu kivalta ja on hyvä mieli tuon lenkin jäljiltä.


Aamulla päätin kokeilla ruotsalaisen ystäväni neuvoja. Meillä katossa roikkuvat kristallikruunut ovat olleet surkean likaisia. Toinen oli ihan virtsankeltainen ja tahmainen, kun edellinen rouva oli 20 v tupakoinut ko huoneessa, ja edellisestä kristallien pesusta näyttää vierähtäneen aikaa. Ruotsissa näin ystävän kotona kauniisti kimaltelevia kristallikruunuja, ja kysyin miten hän ne puhdistaa. Neuvo oli paras mitä olen koskaan kuullut: suihkuta kristallikruunuun omenaviinietikka-fairy-vesiseosta ja anna lian tippua alas. Jostain syystä olin jo ostanut ikkunanpesuliuosta suihkepullossa, ja yllättäen se oli omenaviinietikka-pesuaineliuos. 

Laitoin lattialle kruunujen alle pyyhkeet, suojasin muita pintoja hieman ja aloin suihkuttaa. Käsittämättömän helposti lähti tupakansavutöhnät ja muut liat kristalleista. Ihan konkreettisesti lika valui pisaroiden mukana pyyhkeille, ilman että minun tarvitsi tehdä mitään muuta kuin suihkuttaa. Lopuksi huuhtelin

kristallit suihkuttamalla pelkkää vettä. Olen tosi kiitollinen tuosta hyvästä neuvosta ja erittäin tyytyväinen lopputulokseen. 9 kk likaisuudellaan piinanneet kristallikruunut puhdistuivat suht helposti, ja samalla tuli pestyä lattiatkin uudelleen, kun pesuainetta oli hieman laajemmallakin alueella kuin vain pyyhkeillä 😅. 

Tuon pesuaineen tuoksu houkutteli selvästi ampiaisia. Heti siitä lähtien kun aloin sitä suihkuttaa, alkoi sisällä vierailla toinen toistaan isompia ampiaisia. Viimeinen oli niin iso ja aktiivisesti liian lähelle tuleva, että sen päätin häätää ulos ihan henkilökohtaisesti. Kun se ei suostunut poistumaan, yritin osua siihen eräällä käyttöohjekirjalla. Osuinkin, mutta se ei siitä paljoa hätkähtänyt, kävi vaan aktiivisemmin päälle. Siinä samassa huomasin, että vaikka sen vartalo oli kuin tosi isolla ampiaisella, niin sen siipien kärjet olivat mustat. Minä huidoin kuin ylivilkas tuulimylly, käyttöhjekirja toisessa ja pannunalusta toisessa kädessä, kunnes tuo siivekäs herra ymmärsi mistä ovesta poistutaan. 

Ne pienemmän ampiaiset tulevat ja menevät ihan itsekseen. Niistä ei ole harmia, ja olemme jo tottuneet toisiimme. Tottunut on meidän piha-alueella liikuskeleva vahtikoirakin minuun, sillä tullessa oli jo lähes pimeää, ja näin sen mustan koiran vasta ihan läheltä. Se ei päästänyt mitään ääntä kun minut näki, käveli vain ohitse. Yllätyin siitä, sillä joitakin talomme asukkaita se haukkuu kovinkin aktiivisesti.

Niin, päivä on siis mennyt siivotessa, pyykkiä pestessä, ruokakaappia täyttäessa, katuja käveleskellessä ja kroppaa lämpöön totuttaessa. Kaiken kaikkiaan elämästä 

nauttiessa, kun lasketaan monet puhelut ja sosiaalinen elämä sekä oma rauha. Vähän kun viilenee, niin saan keinutuolin meren ja Kalen puoleiselle parvekkeelle. Siinä on ihana nauttia iltahämäristä ja valojen syttymisestä. Tänä vuonna en aio ripustaa parvekeverhoja lainkaan, sillä se kaikkein kuumin kesä on jo lopuillaan ja alkaa seesteisen kuumat viikot, syksy.

Uuten kameraan totuttelu on vielä ihan vaiheessa, niin kuin kuvista näkyy. Tällä voi ottaa kuvia sellaisissakin oloissa joihin vanhemmat kamerani eivät pystyneet, ja siksi siis tulee räpsittyä näitä iltahämäräkuviakin mitä omituisimmista asioista. Ja kun niitä kerran on, niin en heitä kaikkea pois vaan jaan nämäkin tunnelmat. Ehkä muutaman tuhannen kuvan jälkeen olen oppinut taas monta uutta asiaa. Toivoa on. Onneksi on digikuvien aikaa eikä enää tarvitse kehittää filmirullia ja odottaa että mitähän sieltä tällä kertaa tulee. 

Tunnelmallista iltaa itse kullekin. 

Ihana palata kotiin Alanyaan

Iltarusko hemmotteli meitä Landvetteriltä lähtiessä

Naapurin mamma huutelee kanoja koolle, kai laittaakseen ne yöksi häkkiin turvaan. Päivisin nuo höyhenpeitteiset kullanmurut juoksentelevat pitkin pihoja, teitä ja tienvieriä, ihan konkreettisesti vapaina. On ollut tosi hauska kohdata kyseiset kanat ja Herra Kukko tuossa ajotiellä, ja katsella kuinka sujuvasti ne juoksevat pitkähköt portaat ylös kun lähestyn niitä. Meilläkin on pihassa ruskeita ja mustia kanoja ja yksi kukko. Näin ja kuulin ne tänään kun kastelin keittiön parvekkeen ruukun multaa istutuskuntoon. Kukon kuulin aamulla, joskus auringonnousun jälkeen. 

Yläkerran rouvan poikkeuksellisen meluisia keittiöpuuhia kuuntelin iltayön, mutta ne eivät kuitenkaan oleellisesti häirinneet yöuntani, tulivat vain läpi. Ruova on ollut taas kovin hermostunut kun palasin kotiin, tai, no, mistä minä tiedän vaikka olisi hermostunut muulloinkin. Herra sen sijaan oli pihamaalla hyvinkin puheliaalla ja sovittelevalla tuulella, kun tapasin heidät lähtiessäni vihannes- ja hedelmätorille. Tapasin myös naapurin, jota en ole ennen nähnyt, mutta hän ei puhu suomea, turkkia eikä englantia, ja minä en osaa saksaa kuin muutamia lauseita. Ei siinä kovin paljon keskusteltu, käteltiin ja hymyiltiin vaan.

Ekan torireissun jälkeen vähän täytettä

Kroppa on ollut "järkyttynyt" Ruotsin viileistä päivistä tänne 36-40 C lämpötiloihin siirryttyään. Ehkä osansa teki myös se, että ekat 14 tuntia olin ilman juomavettä, kun oli uusi vesikuski, joka ei löytänyt tätä paikkaa ennen kuin sai entiseltä vesikuskilta neuvoja ja lisäohjeita. Minun ohjeitani hän ei jaksanut kuunnella. Selitin kai liian pitkästi. Lähipäivät ovat olleet kärttyisen väsyneitä ja sellaisia "älä puhu minulle juuri nyt, äläkä ainakaan vaadi mitään"-päiviä. Tänään viimeisimpänä yllätyksenä matkan monista yllätyksistä Ruotsi "potkaisi takaisin", kun sieltä tuomani blender olikin moottorivikainen, toimimaton, täysin rikki. Kaikista, tai oikeammin sanottuna useimmista Ruotsin reissun kommelluksista ja tapahtumista kerron tuolla Ruotsiin töihin välilehdellä sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin niitä kirjoitella. 

Positiivista on myös ollut, ja paljon. Kotiin paluu on tuntunut ihanalta, todella ihanalta 😍. Harvinaisen kaivatulta. En muista näinä kuluneina Turkin vuosina ainoatakaan kertaa, jolloin tunne olisi ollut näin vahva. Näihinkin palaan lähi päivien teksteissä tavalla tai toisella.

Kun ennen lähtöä kerroin puhelinvaikeuksista, niin kerrotaan nyt ratkaisukin. Kävelin TürkTelekomin ovesta sisälle, ja onnekseni vuoronumeroni osui BayramAlille. Hän on ollut näiden vuosien aikana lähes aina juuri se henkilö, joka ratkaisee ongelmat jos niitä on, ja osaa myös tarjota sellaista ratkaisua josta pidän. Nytkin hän teki puhelinliittymästä paperit, ja kysymättä laittoi siihen sellaisen tarjouksen josta olin hyvilläni. Lisäksi hän valikoi numeroita, kunnes eteen osui niin helppo  numero, että hymyilytti. "Eikös olekin hyvä numero" hän vain sanoi. Sieltä poistuin hymyssä suin, ja poistuessani puhelimessa toimi jo uusi liittymä kaikkine ominaisuuksineen. Kiitos.

Nyt oli pitayan hinta kohdallaan, joten otin testiin...

Vodafone sen sijaan aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia laskuttamalla liittymästä joka on suljettu, jonka olen kertaalleen irtisanonut, ja jonka he itse ovat sulkeneet koska en antanut heille lupaa myydä passi- ja henkilökorttitietojani kolmansille osapuolille (rajoittamattomasti). Tässä lähi päivinä, kun olen taas tarpeeksi energinen ja riittävän vahvalla tuulella, joutunen käymään ainakin kerran vielä Vodafonen toimistolla kysymässä perusteluja heidän toiminnoilleen ja vaatimassa liittymäsopimuksen purkua. Olen myös varautunut siihen, että ne ryökäleet laskuttavat vielä pitkään tuota liittymää jollain tekosyyllä. Silloin ei auta kuin maksaa ja todeta olleensa tyhmä kun oli heidän kanssaan aikanaan sopimuksen tehnyt.

Eräs ystävä sanoi, että "ei niitä sun tekstejä jaksa lukea kun ne on liian pitkiä". ...tuli vaan tässä kohden mieleen, kun näin että taas tästä tulee pitkähkö. No, kenen mittapuulla on pitkä ja kenen jotain muuta. Minun mittapuuni on se, että lopetan kun mieleen pullahtaneet asiat on sanottu, ja siihen asti kirjoitan. Lisäksi pyrin siihen, että enimmäkseen tekstit ja asiat pysyvät positiivisen puolella. Vielä pari ilon aihetta.

...ja tykkäsin. Hento, miellyttävä maku, lusikoitava hedelmä

Päivällä tulee, tai käy pieni ilmavirta mereltä päin, läpi talon ja vuoren rinnettä ylöspäin. Nyt kun on ilta käy ihana, viilentävä ilmavirta vuorenrinnettä alaspäin ja merelle päin. Vaikka on kesä, niin kaikki kolme parvekkeen ovea ja ikkunoista moni voivat olla auki ilman hyttysverkkoja tms. Mitään muita ei ole tullut sisälle kuin satunnaisia ampiaisia, ja nekin vain pikavierailulle. Nyt on taas asunto sopivasti jäähtynyt, joten tämä mamma nauttii iltapalaa ja matkaa unille. 
Ja se toinen ilon aihe on tuo tuore ja maukas turkkilainen ruoka, niin toreilla kuin oikeissa ruokaravintoloissa ja lokantaseissakin...

Nautiskelkaahan illoistanne, missä sitten olettekin. 😊