Myötätunnosta

Historialllinen laatta Alanya, Pun.torni

Tämä ympäröivä kulttuuri opettaa meille maahanmuuttajillekin monenlaisia sosiaalisia taitoja. On jopa hiukan pelottavaa aloittaa tällaisella lauseella, puuttua näin isoihin asioihin, mutta raapaisen vain vähän pintaa. 

Eilen kävin Alanyan Kaupunginteatterissa katsomassa Grönholm Metodi -nimisen näytelmän. Jossain takaraivolla kävi ajatus, että olen kuullut Grönholm metodista aiemminkin, mutta en muistanut että mitä. En myöskään halunnut googlettaa tai muutoin etsiä siitä tietoa, en edes lukea esitettä, sillä yllätys toimii minulle paremmin. Niin toimi nytkin. Taas kerran lopputulos oli järkyttävä ja yllättävä, sellainen ajattelemaan laittava. Siis juuri sitä mitä teatterin tuleekin tehdä. Pelkät tyhjännaurukomediat ei niin kiinnosta, vaan syvemmältä riipaisevat ja ajatus- ja toimintamaailmaa haastavat näytemät ovat kiinnostavia. 

Saisikohan tällaisen oven meillekin, kiitos

Alanyan KAupunginteatteri on pieni teatteri, jossa on kuin taivaan lahjana muutama hieno, taitavanäyttelijä, ohjaaja, lavastaja ja valomies. Kun sinne katsomoon menee ja näytelmä alkaa, niin viimeistään 15 minuutin kuluttua olen jo niin uppoutunut näytelmän maailmaan, etten näe enkä kuule mitään muuta. Se on teatterintekijöiden ammattitaitoa ja iso kiitos siitä. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin näytelmien valinta. Mitä sisältöä näytelmässä on, mikä sen näytelmän tavoite ja ydinajatus on. 

Olen kuullut sanottavan muussa yhteydessä, ettei tarina ilman opetusta ole mikään tarina. Se sama sopii näihinkin, ja kunnioitan näytelmien valitsijoita. Eilisen näytöksen yksi tehtävä oli ottaa kantaa ihmisten kykyyn osoittaa myötätuntoa, ja huomauttaa ihmisille myötätunnon ja empatian tarpeellisuudesta. Tätä edeltävä otti kantaa moraalittomuuteen ja "selkärangattomuuteen". Ensimmäinen, jonka täällä katsoin muistutti ihmisen vastuusta ja valinnanmahdollisuudesta, siis mahdollisuudesta valita vastuunkanto.

Menossa jostakin jonnekin, päämäärä ei näy

Tanssiryhmä, jossa treenaan, opettaa meille ryhmäkuria ja opettajan ohjeiden kuuntelemista ja noudattamista. Niiden lisäksi tämä maahanmuuttaja opiskelee siellä myös sellaista yläluokan paikallista käyttäytymisnormistoa, jota ei opi turistiyhteyksissä. Menossa on neljäs kuukausi, ja opettaja ei vieläkään puhu minulle henkilökohtaisesti yhtään mitään. En vieläkään tiedä miten häntä kohtaan tulee käyttäytyä, paitsi että häntä teititellään vaikka hän on minua paljon nuorempi. 

Samoin ryhmäläisistä tiedän vain neljän ihmisen etunimen, ja osaa ryhmäläisistäkin teititellään, vaikka he ovat nuoria. Ja vastaavasti osaa sinutellaan. Ehkä vielä joskus ratkaisen tämän palapelin. Vihjeenä lienee sukunimi ja sosiaalinen asema, joita ei tietenkään ulkopuolelta tulleena voi tietää. Osan olen huomannut pettyneen siihen, että olen teititellyt heitä. Osa taas ottaa sen kohteliaisuutena. Iik mikä labyrintti ilman ohjeita ja vihjeitä.

Entinen koti ei ihan näy

Naapurusto sitten... Eilen huomasin oppineeni jotain, mutta negatiivisella tavalla, no, tavallaan positiivisella kun suojasin itseäni. Yleensä olen paikallisen ihmisen tavatessani avoin ja varaukseton, ja vasta ensitapaamisen jälkeen muutan suhtautumistani, jos se on tarpeen. Eilen olin menossa tuossa lähitiellä kohti bussipysäkkiä, kun takaani tuleva auto pysähtyy vierelleeni, ikkuna avautuu ja mies auton sisältä kysyy mihin olen menossa. Kerroin että teatterille. Hän sanoi että hyppää kyytiin, niin vien sinut sinne. 

Kävelin jo auton toiselle puolelle, avasin apumiehen puoleisen oven, ja muutin mieltäni. Kerroin että takana on tosi huono kokemus naapuriin ja vastaavaan tilanteeseen liittyen tässä lähiviikoilta, että siksi en nyt tule, kiitos, ja löin oven kiinni. Mies ajoi tiehensä ja minä kävelin bussipysäkille. Heh, muistinpas, viime hetkillä, ja olen oppinut jotain. Ne olivat ensimmäiset ajatukset. Sen jälkeen vasta palasi normaalimpi, avoin ja luottamuksellinen ajatus. Toinen on niin hyväsydäminen että tarjoaa autokyytiä, ja hän joutuu epäsuotuisaan asemaan ja pettyy siksi, mitä joku muu on tehnyt ennen häntä. Teatterilla oli myös toinen naapurini, ja hän tarjosi skootterikyytiä kotiin näytöksen jälkeen.  En lähtenyt siihenkään kyytiin, ja sekin naapurin mies suutahti. Mutta... oletettavasti molempien vaimot ovat tyytyväisempiä tilanteeseen juuri nyt. 

Sateiden ja myrskyjen viikko on tulossa, jotta...

Viimeisten vuosien aikana olen oppinut kärsivällisyyttä aivan valtavasti. Ympäristö, jossa Suomessa elin, oli täysin toisenlainen, hektinen, kiireinen ja vaativa. Kiire, kiire, kiire, heti, heti, heti. Onneksi näin elämästä myös tämän toisen puolen, täällä. KAikella ei olekaan niin älyttömän kiire, eikä kaikkea haluamaansa saa heti. Kaikkein suurimman unelmani eteen joudun edelleenkin paiskimaan töitä, ja siinä samalla odottamaan kärsivällisesti hetkeä, jolloin sen toteutumisen aika tulee olemaan. Kärsivällisyys sisältää myös ison annoksen luottamusta. Luottamusta siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja ne järjestyvät aikanaan ja tavallaan kun teen töitä tavoitteeni eteen. Ja luottamusta siihen, että olen tarpeeksi hyvä, ja riitän tällaisenaan siihen mitä minun on juuri nyt tarkoitus tehdä. 

...osaa sitten taas arvostaa kun aurinko paistaa

Tarvitsee vain kuunnella mikä sydäntä kutsuu, ja tehdä parhaansa. Matkan haluamaansa tavoitteeseen voi aloittaa vaikkapa olemalla kiltti ja kärsivällinen, ja ottamalla ensimmäisen askeleen eteenpäin.

Tämä maahanmuuttaja on saanut taas monia elämyksiä, joitakin ahaa-elämyksiä, ja kaikesta huolimatta luottaa inhimillisiin ja samoja arvoja jakaviin ihmisiin enemmän kuin vuosia sitten, ihan vaan siksi kun on elossa ja nauttii elämästä.

Jokainen tarvitsee myötätuntoa. Iloa ja eloa uuteen viikkoon, ihan omavalintaisesti 😊

Riikinkukon kanssa kasvokkain

Alanyan 2. Kirjamessut, antina kassillinen kirjoja

Aamun rauhallisen ja pitkän kaavan mukaisen kropan herättelyn, teelitran ja tuplakahvin jälkeen olin lopulta valmis lähtemään ulos. Kun ei ole pakko kiiruhtaa mihinkään, niin voi antaa kropan päättää tahdista ja määrästä. Kaiken aikatauluttamisen jälkeen tuntuu ruhtinaallisen etuoikeutetulta ja tarpeelliselta ottaa omaa aikaa ja rentoutua.

Alanyan Kulttuurikeskuksella on sunnuntaihin saakka Kirjamessut, jonne on tullut useiden kustantamoiden edustajia, kirjailijoita ja lelu- ja pelimyyjiäkin tuomaan tarjolle mitä moninaisinta valikoimaa. 

Alanyalaistenkin kirjailijoiden teoksia mukana

Olin positiivisesti yllättynyt kustantamoiden määrästä. Olin ennen tuloani jo päättänyt ostaa muutaman kirjan, koska lukeminen tekee hyvää niin yleissivistykselle kuin esim. turkinkielen taidollekin. Lisäksi olin päättänyt antaa oman tukeni kirjailijoille ja kustantajille, mitenkäs muuten kuin kirjoja ostamalla.

Ainakin yksi messuilla olevista kustantamoista on alanyalainen. Heidän pöydästään poimin alanyalaisten kirjailijoiden kirjoja. Sen lisäksi muistin viime vuodelta erään kirjailijan, ja hänenkin kirjansa lähti mukaan. Eräs nainen oli tosi taitava myyjä, ja puhui minut ympäri. Häneltä ostin yhden sijasta 3 kirjaa. Sitten oli sellaisiakin myyjiä, jotka eivät aktiivisesti myyneet, mutta ostin silti koska juuri heidän pöydässään oli sellaisia kirjoja, joista en saanut silmiäni irti. Siis sellaisia joita olin lähtenyt tavoittelemaankin.

Edelleenkin ostin tarinakirjoja, joista osa on lapsille ja nuorille suunnattuja. Näistä osa on kansanperinteenä sukupolvelta toiselle kulkeneita opettavaisia tarinoita, joita on kerrottu jo vuosisatojen ajan, ja osa on uusia. Aika moni kirjoista sisältää tavalla tai toisella Turkkiin liittyvää kulttuuri- tai henkilöhistoriaa. On siellä jokunen novelli, runokirjoja ja romaanikin mukana. Ja näiden lukemisessa menee koko seuraava vuosi, jos tavalliseen tahtiin lukee. Ehkä. Ei sitä tiedä, jos iso innostus iskee. Silloin lukee helposti kirjan päivässä. Toki vieraalla kielellä kirjoitetun kirjan ymmärtävä lukeminen on hitaanpaa, kuin jos lukisi omalla äidinkielellä kirjoitettua kirjaa.

Kulttuuritalolta ulos tullessa en ollut uskoa silmiäni. Edessäni jalkakäytävällä tepasteli jotain sinistä. Riikinkukko! Tarkemmin katsottuna Herra Riikinkukko, sillä kun nostin kameran ja tähtäsin sitä, niin se alkoi kävellä päättäväisesti ja hieman uhmaavan näköisenä suoraan minua kohti. Hetken jo mietin että tuleeko se päälle, pitääkö kamera laskea alas. Kun se oli ihan edessä, laitoin kaiken varalta kameran kiireesti pois, ja kukko käveli muutaman sentin päästä ohitseni suoraan ajotielle. Se oli ilmeisesti tullut ulos Kulttuuritalon päädyssä sijaitsevan museon pihalta, jossa asustelee useampikin riikinkukko rouvineen. Ja todennäköisesti se on tottunut ihmisiin eikä siksi aristele. Tosi kaunis lintu, vaikka "iso pyrstö ei nyt ollutkaan mukana": Olisikohan nuori vielä. 

Ollaanpa kukin tahoillamme kauniita, lukuintoisia ja hyväsydämisiä ihmisiä ainakin päivän tai pari :) .

Teatterilla

Alanya kukkii nyt näin nätisti

Kävin illalla ensimmäistä kertaa Alanyan teatterissa. Arvelin, että turkinkieleni on tähän riittävästi, sillä oletin että tunnen osan niistä runoista mitä tuolla luetaan. Ja olin oikeassa, osa oli tuttua tekstiä. Lisäksi tiesin ennalta suurinpiirtein mistä juuri tämän päivän osalta tullaan puhumaan, sillä nyt on Seb-i Arus, eli Mevlanan kuolinpäivä, jota hänen toiveestaan juhlitaan hääpäivänä. Osa runoista sisälsi niin haastavaa kieltä sekä sanastollisesti että vertauskuvien tasolla, että en ymmärtänyt kaikkea. Yli puolet ymmärsin kuitenkin, eli tarpeeksi ensimmäiselle kerralle.

Esitys oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava, erittäin rentouttava ja puhutteleva. Olisin ollut likipitäen nirvanassa, ellei viereisen penkin mies olisi kiemurrellut kuin mato koukussa välillä hakien kehokontaktia ja välillä räpläten puhelintaan. Taisi olla koko salin levottomin tyyppi, mutta edes hän ei pystynyt pilaamaan näytöksen tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Kannatti mennä. Ja isot aplodit kaikille kolmelle lukijalle sekä upeasta tulkinnasta että selkeästä artikuloinnista. Ulkomaalainenkin sai tarpeeksi selvää ja pysyi tunnelmassa. Tulen toistekin.

Tänään on ollut uskomaton päivä. Tunteiden tasolla on menty ääripäästä toiseen. Aamulla tuli valtavan huonoja uutisia, suorastaan uuvuttavia, itkettäviä, voimat täysin vieviä. Päivällä tein tietoisesti töitä, että sain noustua niiden suosta ylös, ja takaisin edes kohtuullisiin tunnelmiin. Ennen teatterille lähtöä taas tuli erittäin hyviä uutisia yllättäen ja ihan toisesta, mutta ensiarvoisen tärkeästä asiasta. Siinä sitten ilosta itkien taputtelen kasvopaperilla silmänympäryksiä yrittäen suojella vähäisiä meikkejäni samalla kun juoksen bussille. No, missasin sen mihin aioin, mutta pääsin seuraavallakin hyvin perille.

Alanyan kaupunginteatterin edustaa päivällä

Koska jäi hieman ylimääräistä aikaa, niin käväisin Migroksessa ajatuksella "juhlistan tapahtumaa karkilla". Iso pussillinen vaahtokarkkia tuli mussutettua ennen näytöksen alkua, vaan oli hyvää, ja kupli korvista ulos vielä näytöksenkin jälkeen, nam. Bussipysäkillä bussia ja kotiinpääsyä odottaessa pysäkin eteen kurvaa etäisesti tuttu autokauppias. "Mihin päin olet menossa? Asun itsekin siellä päin. Tule matkaseuraksi." "No en voi kun luulevat vielä h***aksi kun nousen pysäkiltä kyytiin". "Älä höpötä. No, tule sitten ajamaan." Ei tarvinnut kahdesti kysyä kuskin paikalle tuollaisen auton ollessa kyseessä :)) . Kivahan sillä oli lipua hiljakseen pitkin Atatürk-katua, hiukan kuin Lucky Luke hepoineen auringonlaskuun. "I'm a poor lonesome cowboy..." jäi tällä kertaa laulamatta. Oli nuotit hukassa.

Alanyaa kohti mennään

5.-6.5. kello 20.00 Alanyan teatterissa

Miten voinkin olla näin väsynyt ja kivulias. Paljon tavallista lyhyemmät yöunet, matkojen takia ylipitkät työpäivät ja tänään taas ihan uusissa ympyröissä nekin. Syömään en kerinnyt, mutta vastineeksi ehdin lähes ajoissa pois töistä. Meni vaan 15 min yli suunnitellun työajan. Ja kun koko päivän paahtaa menemään pelkän aamupalan ja välipalabanaanin voimalla, niin heikotus ja päänsärky on ihan ennustettavissa oleva seuraus. Asunnolle tullessa söin sitten siitäkin edestä, join isot mukilliset teetä, ja nyt on rento ähky, ja tuoliin liimaava väsy. Tekisi mieleni kellahtaa unille jo nyt, koska huomennakin on 5.30 lähtö, mutta odottelen hieman ruoan sulamista.

Tänään olen nähnyt taas paljon sellaista, mitä en itselleni toivo. Kun vanhenen, en halua olla sellainen käyttäytymistavaton metsäläinen, niin kuin naapuritalon pihalla nähdyn naislauman jäsenet sekä eräs vanhempi mies. Kun vanhenen, en halua joutua syömään ruokaani 10 minuutissa. Kun vanhenen, en halua asua laitoksessa. Voisin helposti listata 50 syytä, ellei enemmänkin, mutta se ei kannata, eikä auta mitään tai ketään. Toivon vain, että aikanaan lapseni päästävät minut pahimpiin huvipuiston laitteisiin, tai vaikka riippuliitämään, niin että lähden niin sanotusti "saappaat jalassa". Se olisi varsin armeliasta laitoseloon verrattuna.

Vastapainoksi kaikelle muulle, kohtasin bussissa ihmisen, jossa on sitä jotakin. Monien änkeröitten, huonostikäyttäytyjien ja paskanpuhujien joukosta löytyy joku, joka uskaltaa olla aurinkoinen, aidosti läsnä oleva oma itsensä. No, hän olikin maailmaa nähnyt, matkustellut ja ulkomailla asumisesta ainakin haaveillut, ellei jopa asunutkin. Matkailu kannattaa hyvät ihmiset. Kun sijoitat matkusteluun, sijoitat samalla itseesi ja omaan kasvuusi. Parasta mitä matkaillessa voi löytää, on löytää vahva yhteys omaan itseen sekä oma rauha.

Alanyan elämästä 50-100 vuotta sitten on ilmestynyt kaupungin julkaisema teos Bir Zamanlar Alanya. Teos on jo 6. samaa sarjaa oleva, mutta eri aikaa ja eri teemoja käsittelevä kirja. Sitten asiasta toiseen. Turismifestareiden facebook-sivusto löytyy tästä linkistä. Tänä vuonna festareiden teemana on rakkaus (sevgi), ja siitä kerrotaan tuossa samassa linkissä kuin kirjastakin.

Tätä päivää

kuva: Alanya Belediyesi, juoksukilpailun lähtö

Elämä on sen verran vilkasta tässä tämänhetkisessä kokoonpanossa, näillä leveysasteilla, ettei tässä oikein ehdi edes kissaa sanoa, saati sitten blogia kirjoittaa. Voin sanoa vain että elämä on, ja se on Vaihtelevaa, hyvin vaihtelevaa. Kahta samanlaista päivää ei taatusti ole, ja se rauhallisempi jakso on siis konkreettisesti ohi, ihan varmasti. Mutta hauskoja hetkiä on kaiken tämän keskellä, joskin on myös niitä hetkiä, jolloin saarnaan ja sanon, että jarrutapas nyt vähän. Niin että on sitä vauhtia muillakin kuin minulla.

kuva: Alanya Belediyesi, kaupunginjohtaja

Alanya laajenee vauhdilla, kun rakentaminen jatkuu sekä itään että länteen, ja vuoristoonkin päin. Ihan uusia teitä rakennetaan myös, ja tämä viereinen kuva on yhdeltä uudelta tieosuudelta, jonne kaupunginjohtaja joukkueineen on lähtenyt tarkastuskierrokselle. Kaupunginjohtaja on todella aktiivinen ideoija, uudistaja ja asioiden eteenpäin viejä. Hän on tuttu näky monilla työmailla, ja hatunnosto hänelle sen vuoksi, että hän lähtee maastoon, sinne missä tehdään ja toimitaan. Hän ei pelkää kuraa kengissä, ja se on yksi lisäsyy siihen, miksi hän on niin arvostettu.

Nämä viimeiset päivät Suomessa ovatkin ehkä onnekseni näin vilkkaita, sillä nyt en ainakaan ehdi odottaa ja jahkailla tulevaa, ja enkä edes laskea päiviä. Tuttavat Alanyassa laskevat päiviä, tosin nyt on onneksi lähes täysi hiljaisuus lentopäiväkyselyjen suhteen. Tuo viereinen kuva on Alanyan musen vieressä sijaitsevalta kulttuuritalolta. Alanyan teatterin uusin tuotos Bu ne vasiyet on ollut jo ensi-illassa, ja näytännöt jatkuvat. Mainos herätti huomioni, koska siinä oli ikään kuin kirkko tai kappeli, ruumisarkku ja hautajaiset käynnissä...

Alanyan sääennusteet näyttivät jo oikein mukavia auringon kuvia. Seuraavasta 15 vuorokaudesta vain "vähän" oli pilvisiä. Öisin lämpötila laskee edelleen kymmenen viidentoista asteen tuntumaan, mutta päivisin on jo mukavia lukemia. 

Tänään pitkästä aikaa audilla ajellessani, huomasin taas nauttivani autolla ajamisesta niin paljon, että olisihan se oikein mukava olla auto käytettävissä. Ehkäpä joskus, kunhan ensin vahvistuu  nämä Alanyan kuviot ja oleskelulupaan ja työlupaan liittyvät kuviot. 

Huvia ja viihdykettä

kuva: Alanya Belediyesi Tiyatro Bir Sehnaz Oyun

Siinä vaiheessa kun turkin kielestä on hallinnassa hieman enemmän kuin alkeet, alkaa ehkä kiinnostaa myös turkkilainen teatteritaide, musikkaalit ja tanssishowt. Alanyan kaupungin teatteri on vireä ja aikaansa seuraava, ja näyttämölle voi ilmestyä lähes mitä tahansa viihteen elementtejä. Tässä viereisessä kuvassa näkyy uuden projektin tuotoksia, eli kuva on musikaalista nimellä Bir Şehnaz Oyun. Perinteisempää teatteria edustaa tällä hetkellä teos nimeltä İyi geceler Anne.

kuva: Alanya Belediyesi Tiyatrosu

Lippuja kaupunginteatterin esityksiin voi ostaa mybilet.comin kautta, ja suora pääsy sinne löytyy mm tämän linkin takaa.

Alanyan Kulttuuritalo löytyy Arkeologisen Museon vierestä, osoitteesta  Saray Mahallesi, İsmet Hilmi Balcı Caddesi No:4 , 07400 Alanya

ja puhelinnumero Kulttuuritalolle on Turkista soitettaessa 0 (242) 513 21 33. En löytänyt heille ihan omia nettisivuja vaikka kuinka niitä etsin. Sen sijaan kaupungin sivujen alta löytyi tällaiset kulttuuritaloa ja sen tiloja esittelevät sivut alanya.bel.tr/S/85/Alanya-Kultur-Merkezi
Löytyi myös Antalyan alueen teatterin sivusto, jossa on Alanyankin tiedot... www.abt.gov.tr/

Alanya 07/2014

Viereisessä kuvassa, tuon ison puun takana, on museo ja sen museon takana on kulttuuritalo. Kuva on otettu Damlatakselta, siitä isosta risteyksestä josta pääsee puiston kautta rantaan ja tippukiviluolille, josta pääsee ylös Kalelle ja Damlataksen shoppailukatua pitkin satamaan. Ja josta pääsee Kleopatrarantaa pitkin kävelemään, joko konkreettisesti rannalla, puistoissa tai kävelyteillä. Ja sitten on se yksi tie joka lähtee tuosta risteyksestä kohti Atatürk katua. Se on juuri se tie jonka varrella sekä museon että kulttuuritalon sisäänkäynti on. alakuvassa samasta paikasta kuvattuna, mutta ihan vastakkaiseen suuntaan.

Alanya 7/2014