Aurinkoisesti kohti uutta viikkoa

Alanyassa kukkii moni kukka, tämäkin

Tammikuu on kääntynyt reilusti yli puolen välin. Iso JEES sille. Kevättä kohden mennään. Paikallislehti uutisoi, kuinka venäläispariskunta nauttii rantaelämästä ja uimisesta, vaikka sää onkin paikallisten näkökulmasta talvista. No, suomalaisillekin on kesäisen vaihtelevainen sää. Meren pintaveden lämpötila on +18 C Alanyan jahtisatamassa, joten jotain saman suuntaista se on myös uimarannoilla. Toki jokien suilla tulee jääkylmää vettä vuorilta, sieltä missä on talvista ja lumistakin, niin että melko raikkaita yllätyksiä saattaa sopivissa paikoissa uidessa tulla vastaan. 

Koko alkuvuoden on ollut pientä haahuilua sen suhteen, millaiseksi tämän vuoden työkeikka-aikataulut muodostuvat. Toki itsellä on ollut suunnitelma, mutta silti on ollut myös tuntuma ettei se tule menemään niin, ei alkuunkaan. Jep. Tänään saapui yksi viesti, joka muokkasi aikataulua oleellisesti, tai siis kiinnitti tietyn ajankohdan täällä olemiseen. Ja silloin vastaavasti työkeikat euroopan puolelle tehdään joko sitä ennen tai sen jälkeen. Nyt voi hyvällä omallatunnolla istua ja neuloa, sillä kohta sille ei ole aikaa.

Mikä ihmeen perisuomalais-luterilais-pikkukyläläinen ajatustapa onkaan tuo, että koko ajan pitää olla tekemässä jotakin sellaista työtä, minkä toiset perisuomalais-luterilais-pikkukyläläiset sinun puolestasi hyväksyvät? Että teet "oikeata työtä ja olet siksi kiireinen". Vanhoillisissa, konservatiivisissa ympyröissä kasvatuksen saaneena ja eläneenä minusta löytyy näköjään edelleen näitä tällaisia puolia enemmän kuin tarpeeksi. Tämä kulttuuri on naisille omalla tavallaan paljon vapaampi kuin se missä olen kasvanut. Täällä nainen saa istua kotona neulomassa tai vaikka katselemassa tv:tä, jos perheellä on siihen varaa. Toki Suomessakin isommissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla löytyy naiselle mahdollisuus olla kotona, ja olla ihan hyvällä omallatunnolla siitäkin huolimatta.

Aurinkoista, valoisaa, kaunista ja viileää

Novitan Muumineuleista iso Muumi metsässä -villapaita on edennyt siihen pisteeseen, että hihat puuttuvat vielä. Laitan kuvan valmiista sitten aikanaan. Välipalaksi ja rentoutukseksi on tarpeen tehdä Marisukat, sillä yksiväristen hihojen neulominen on hiukan tylsää puuhaa. Kieliopinnot... etenevät hitaasti. Kahden kielen opiskelu yhtä aikaa on työlästä. Turkkia tulee elävässä elämässä opiskeltua joka päivä tavalla tai toisella, ja ruotsin sairaalasanastoa olisi hyvä opiskella joka päivä, tosin se ei ihan toteudu... Silti asioilla on taipumus järjestyä.

Huomenna on päivä, jolloin käyn kehumassa hammaslääkäriäni. He tekivät minulle uuden yökiskon vähän aiemmin, ja reilun viikon käytön jälkeen voin vilpittömästi sanoa, että se on paras mitä on koskaan ollut. EIkä tuon paremmin istuvaa ja toimivaa ole edes mahdollista tehdä. Ihan oikeasti, nyt on syytä isoon kehuun ja kiitokseen. Pihtiputaalla aikanaan ollut Tiina-hammaslääkäri ja Helsingistä eräs naishammaslääkäri ovat olleet niitä harvoja, joita on ollut ilo tuntea ja kiittää hyvästä työstä. Tämäkin hammaslääkäri on nyt sellainen. Aarre.

Paikalliseen tähtitaivaan karttaan olen suunnitellut tutustuvani monta kertaa, ja vieläkin se on tekemättä, niin kuin GAzipasaan tutustuminen ja muutama muukin asia, hah. Ikkunani takana tuikkii valoisa iltatähti, ja jos menisin parvekkeelle, pois myrskyn likaamien ikkunalasien vaikutuspiiristä, niin ulkona näkyy myös muita tähtiä. Ja paljon näkyykin. Olisi kiehtovaa opetella tunnistamaan taivaan tähtikuvioita, vaan siihen tarvittaisiin kyllä osaava selittäjä. Terzanen sisäpuolella on pari tähtitaivaskarttaa, vaan eipä niitä muista eikä ymmärrä asettaa oikeaan asemaan, kun ei ole alan harrastaja. On vaan tähtien ihastelija ja ihmettelijä.

Otollinen kuvauskohde

Alanyan luonnossa on paljon ihmeteltävää ja kaunista katseltavaa näin talviaikaankin. Minun ei vaan ole tullut lähdettyä kovin kauas kotoa, ehkä mukavuudenhalusyistä. Niin, ja Eyes of Alanya -valokuvakilpailun palkintojen jako on tänään suoritettu Kulttuuritalolla. Netistä en vielä löytänyt mitään voittajakuvia, ainoastaan kolmen turkkilaisen nimet ja palkintosummat. Ehkäpä tiedot ilmestyvät myös Eyes of Alanya -sivuille. Olisi kiva nähdä millaisia valokuvaideoita voittajien kuvissa on ollut. Toki Kulttuuritalolla voisi myös käydä katsomassa ovatko taulut siellä vielä, ts. olisiko siellä jonkinlainen näyttely raadin valitsemista parhaista kuvista. Uskoisin että ne kuvat tulevat näytille jonnekin, mutta en tiedä minne tai milloin. Oma kuvaaminen on minimissään. En vaan ole muistanut koko kameraa kun olen ollut ulkona. 

Myötätunnosta

Historialllinen laatta Alanya, Pun.torni

Tämä ympäröivä kulttuuri opettaa meille maahanmuuttajillekin monenlaisia sosiaalisia taitoja. On jopa hiukan pelottavaa aloittaa tällaisella lauseella, puuttua näin isoihin asioihin, mutta raapaisen vain vähän pintaa. 

Eilen kävin Alanyan Kaupunginteatterissa katsomassa Grönholm Metodi -nimisen näytelmän. Jossain takaraivolla kävi ajatus, että olen kuullut Grönholm metodista aiemminkin, mutta en muistanut että mitä. En myöskään halunnut googlettaa tai muutoin etsiä siitä tietoa, en edes lukea esitettä, sillä yllätys toimii minulle paremmin. Niin toimi nytkin. Taas kerran lopputulos oli järkyttävä ja yllättävä, sellainen ajattelemaan laittava. Siis juuri sitä mitä teatterin tuleekin tehdä. Pelkät tyhjännaurukomediat ei niin kiinnosta, vaan syvemmältä riipaisevat ja ajatus- ja toimintamaailmaa haastavat näytemät ovat kiinnostavia. 

Saisikohan tällaisen oven meillekin, kiitos

Alanyan KAupunginteatteri on pieni teatteri, jossa on kuin taivaan lahjana muutama hieno, taitavanäyttelijä, ohjaaja, lavastaja ja valomies. Kun sinne katsomoon menee ja näytelmä alkaa, niin viimeistään 15 minuutin kuluttua olen jo niin uppoutunut näytelmän maailmaan, etten näe enkä kuule mitään muuta. Se on teatterintekijöiden ammattitaitoa ja iso kiitos siitä. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin näytelmien valinta. Mitä sisältöä näytelmässä on, mikä sen näytelmän tavoite ja ydinajatus on. 

Olen kuullut sanottavan muussa yhteydessä, ettei tarina ilman opetusta ole mikään tarina. Se sama sopii näihinkin, ja kunnioitan näytelmien valitsijoita. Eilisen näytöksen yksi tehtävä oli ottaa kantaa ihmisten kykyyn osoittaa myötätuntoa, ja huomauttaa ihmisille myötätunnon ja empatian tarpeellisuudesta. Tätä edeltävä otti kantaa moraalittomuuteen ja "selkärangattomuuteen". Ensimmäinen, jonka täällä katsoin muistutti ihmisen vastuusta ja valinnanmahdollisuudesta, siis mahdollisuudesta valita vastuunkanto.

Menossa jostakin jonnekin, päämäärä ei näy

Tanssiryhmä, jossa treenaan, opettaa meille ryhmäkuria ja opettajan ohjeiden kuuntelemista ja noudattamista. Niiden lisäksi tämä maahanmuuttaja opiskelee siellä myös sellaista yläluokan paikallista käyttäytymisnormistoa, jota ei opi turistiyhteyksissä. Menossa on neljäs kuukausi, ja opettaja ei vieläkään puhu minulle henkilökohtaisesti yhtään mitään. En vieläkään tiedä miten häntä kohtaan tulee käyttäytyä, paitsi että häntä teititellään vaikka hän on minua paljon nuorempi. 

Samoin ryhmäläisistä tiedän vain neljän ihmisen etunimen, ja osaa ryhmäläisistäkin teititellään, vaikka he ovat nuoria. Ja vastaavasti osaa sinutellaan. Ehkä vielä joskus ratkaisen tämän palapelin. Vihjeenä lienee sukunimi ja sosiaalinen asema, joita ei tietenkään ulkopuolelta tulleena voi tietää. Osan olen huomannut pettyneen siihen, että olen teititellyt heitä. Osa taas ottaa sen kohteliaisuutena. Iik mikä labyrintti ilman ohjeita ja vihjeitä.

Entinen koti ei ihan näy

Naapurusto sitten... Eilen huomasin oppineeni jotain, mutta negatiivisella tavalla, no, tavallaan positiivisella kun suojasin itseäni. Yleensä olen paikallisen ihmisen tavatessani avoin ja varaukseton, ja vasta ensitapaamisen jälkeen muutan suhtautumistani, jos se on tarpeen. Eilen olin menossa tuossa lähitiellä kohti bussipysäkkiä, kun takaani tuleva auto pysähtyy vierelleeni, ikkuna avautuu ja mies auton sisältä kysyy mihin olen menossa. Kerroin että teatterille. Hän sanoi että hyppää kyytiin, niin vien sinut sinne. 

Kävelin jo auton toiselle puolelle, avasin apumiehen puoleisen oven, ja muutin mieltäni. Kerroin että takana on tosi huono kokemus naapuriin ja vastaavaan tilanteeseen liittyen tässä lähiviikoilta, että siksi en nyt tule, kiitos, ja löin oven kiinni. Mies ajoi tiehensä ja minä kävelin bussipysäkille. Heh, muistinpas, viime hetkillä, ja olen oppinut jotain. Ne olivat ensimmäiset ajatukset. Sen jälkeen vasta palasi normaalimpi, avoin ja luottamuksellinen ajatus. Toinen on niin hyväsydäminen että tarjoaa autokyytiä, ja hän joutuu epäsuotuisaan asemaan ja pettyy siksi, mitä joku muu on tehnyt ennen häntä. Teatterilla oli myös toinen naapurini, ja hän tarjosi skootterikyytiä kotiin näytöksen jälkeen.  En lähtenyt siihenkään kyytiin, ja sekin naapurin mies suutahti. Mutta... oletettavasti molempien vaimot ovat tyytyväisempiä tilanteeseen juuri nyt. 

Sateiden ja myrskyjen viikko on tulossa, jotta...

Viimeisten vuosien aikana olen oppinut kärsivällisyyttä aivan valtavasti. Ympäristö, jossa Suomessa elin, oli täysin toisenlainen, hektinen, kiireinen ja vaativa. Kiire, kiire, kiire, heti, heti, heti. Onneksi näin elämästä myös tämän toisen puolen, täällä. KAikella ei olekaan niin älyttömän kiire, eikä kaikkea haluamaansa saa heti. Kaikkein suurimman unelmani eteen joudun edelleenkin paiskimaan töitä, ja siinä samalla odottamaan kärsivällisesti hetkeä, jolloin sen toteutumisen aika tulee olemaan. Kärsivällisyys sisältää myös ison annoksen luottamusta. Luottamusta siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja ne järjestyvät aikanaan ja tavallaan kun teen töitä tavoitteeni eteen. Ja luottamusta siihen, että olen tarpeeksi hyvä, ja riitän tällaisenaan siihen mitä minun on juuri nyt tarkoitus tehdä. 

...osaa sitten taas arvostaa kun aurinko paistaa

Tarvitsee vain kuunnella mikä sydäntä kutsuu, ja tehdä parhaansa. Matkan haluamaansa tavoitteeseen voi aloittaa vaikkapa olemalla kiltti ja kärsivällinen, ja ottamalla ensimmäisen askeleen eteenpäin.

Tämä maahanmuuttaja on saanut taas monia elämyksiä, joitakin ahaa-elämyksiä, ja kaikesta huolimatta luottaa inhimillisiin ja samoja arvoja jakaviin ihmisiin enemmän kuin vuosia sitten, ihan vaan siksi kun on elossa ja nauttii elämästä.

Jokainen tarvitsee myötätuntoa. Iloa ja eloa uuteen viikkoon, ihan omavalintaisesti 😊

Tanssin aika

Alanyan hedelmä- ja vihannestorit notkuvat herkkuja

Kahden maailmaan saattamani muksun ohella minun iso rakkauteni on tanssi. Taas se on todettu ja todennettu. Ennen kuin kerron tästä enempää, niin jatkan ihan vähän sitä lääkäriaihetta, mikä jäi edellisessä tekstissä kesken. Siitä NACstä tulleet sivuvaikutukset olivat torstaihin mennessä jo tarpeeksi isot. Torstai-iltana olin lisäksi tuttavapariskunnan kanssa ulkona syömässä, ja osuimme sellaiseen ravintolaan ja ravintolan sellaiseen nurkkaan että ympärillämme kieppui kolmen vesipiipun tupakansavut sakeana pilvenä. LÄhti ääni ja tuli hengitysvaikeuksia. Mutta seuraavana yönä iskikin vaikea astmakohtaus, joka jatkui vielä perjantaiaamuna siihen aikaan, kun olisi jo pitänyt lähteä lääkärille. Ei ollut voimia siihen, etenkin kun tuossa tilassa sinne lääkäriin ilmestyessäni sieltä oletettavasti tulisi taas jotain ihan muuta tarjolle kuin se alkuperäinen akupunktioajatus. Jäi siis menemättä, ja hyvä niin. 

Eräs kysyi mitä jääkaappini sisältää... 😂

No, aamuyöstä tukehtumistunnelmissa tuli mieleeni sana "titiz", jolla myös jotkut turkkilaiset naiset minua nimittävät, kun kerron etten voi sietää miestä joka tupakoi (koska se on likainen, haisee pahalle, sotkee joka paikan tupakantuhkaan, tumppeihin, tulitikkuihin, räkään). Naapurin rouvankin mielestä mitä sillä on väliä jos mies polttaa tupakkaa sängyssä, tai sisällä, mutta jos ei sitä siedä, niin voihan sen käskeä ulos. Hhmmm. Tuossa on yksi kurja asetelma. Miestä pitää käskeä. Silloin mies on kuin lapsi. Aivoillaan ajattelevan miehen kuuluu keksiä tuollaiset perusasiat itse. Ah, tästä keheytyi Keskustelu. Lopputulemana minun puoleltani oli, ettei ole mahdollista että kanssani seurustelisi mies, joka tupakoi, joka ryyppää, joka on väkivaltainen tai joka virtsaa vessanpöntöllä seisaaltaan. Rouva totesi että ehkä on pieni mahdollisuus että löytyy mies, joka sekin on "titiz", että kyllä niitä sellaisiakin joskus on olemassa, kuulemma.

Titiz = pikkutarkka ja vaativainen

Kesken tanssituntien muistin tuon sanan, sillä tämä minulle uusi tanssinopettajakin on "titiz" tanssitreenien ja tanssimisen suhteen. Ja ryhmää kivasti käsittelevä.

Kurpitsa-yms-keitto, nam

Tänään oli päällä järjetön väsymys unettomasta yöstä, oli hengitysvaikeudet ja omituisesta dieetistä väsähtänyt kroppa. Silti ei tullut kysymykseenkään että olisin jäänyt pois tanssitunneilta, vaikka pääosin osasin jo ennalta sen mitä tänään mentiin. Siispä keholle kunnon ruokamullistus. Ensin tuoreita mansikoita niiden luontaisen diureettivaikutuksen vuoksi, sillä kehoon kertyi n. 2 litraa nestettä sen lääkärin määräämän 5 pv "detox-dieetin" aikana. Mansikoilla poistui hyvin, tosin ei nyt kuitenkaan kahta litraa. Sen jälkeen kaikkia niitä kasviksia joita teki mieli. Ensin pinaatti-tomaatti-munakas, ja parin tunnin päästä kurpitsa-porkkana-tomaatti-sipulikeitto. Teki tosi hyvää, ja myös maistui hyvälle. Nyt kun tuota keltaista "halloween"-kurpitsaa on tarjolla niin kokeilepa kasvissosekeittoon. Sitten taas parin tunnin päästä luumutomaatteja, paljon luumutomaatteja, ja kahvia. 

Niin vaan virkosi vanha kroppa, ja kevein askelin koikkelehdin kohti tanssituntisalia... eh heh... kohti jotakin salia, ja johonkin päin tästäkin risteyksestä, enkä ikinä ennen ole nähnyt tuotakaan rakennusta, ja katuvalot, kääk, missä ne on. Uudelle salille löytäminen oli taas seikailua pienillä, pimeillä kujilla, joilla en ole ollut edes päiväaikaan. Olisi ollut varmempikin, hieman tutumpi tie, mutta 6x pitempi. Siispä päätin oppia tuo lyhyen, periaatteessa vain 5 min kävelyn vaativan. Ehkä jonakin päivänä se 5 min toteutuu. Toistaiseksi menee 5 min jo pelkästään siihen, kun löydän itseni jostakin risteyksestä, ja räplään kännykkää yrittäen paikantaa itseäni kartalle suhteessa määränpäähän. Mutta tänäänkin, ihan yllättäen olin perillä, ja tulin sinne ihan eri suunnasta kuin olin kuvitellut. Siitä heräsi vain yksi kysymys: mistä ihmeestä olin viimeksi kiertänyt kun tulin vastakkaisesta suunnasta?

Alanyan pikkumajakka muutama päivä sitten

Mutta tanssi, se vaan on niin 😍  ja suo sellaista iloa mitä millään muulla ei voi saavuttaa. Oli taas kunnon flow-hetkiä 💖 Jees! Reilun kahden oppitunnin treenin jälkeen oli hyvä olo kropassa ja iloinen mieli. Lisää tätä. Näin monta sellaista ihmistä, jotka olivat sortumispisteessä, koska eivät oppineet heti, eivätkä kahdessa tunnissa sitä kaikkea mitä opetettiin. Muistakaahan olla inhimillisiä itsellenne, sitä yritän opetella muistamaan minäkin. Kukin omaksuu asioita omaan tahtiinsa, ja kulloiseenkin päivätahtiinsa voimavarojensa yms. mukaan. Ei tarvitse suorittaa. Kannattaa löytää tekemisen iloa pienistä hetkistä. Niistä kasvaa isompia kokonaisuuksia ja kasoittain elämyksellisiä muistoja. Milloin olet viimeksi tanssinut?

Penkovatko tavarani vai ei?

Kuluneen parin viikon ahaa-elämykset:

LunaParkin bussien kääntöpaikalta

• Jos häiritsee se, että ulkona olevan kylmän tuulen voimasta olohuoneen verho heiluu, niin verhon eteen voi nostaa tuolin, niin ettei heiluminen näy (eikä siten häiritse). Ja lämmittimissä on säätönappulat, joista lämpöä voi säätää korkeammaksi. Säädetty on.
• 
  
• Jos kuvioneulelapanen tulee neulottua niin löysäksi, että se näyttää enemmänkin sukan varrelta kuin lapaselta, niin peukalonreiän voi jättää tekemättä ja siitä voi tehdä sukan. Kahden sukan jälkeen on parempi saada aikaan se toinen lapanen, ettei tarvitse aloittaa uutta sarjaa...
• 
  
• Jos tuore persimoni on epämiellyttävän makuista, ja päätät kokeiluluontoisesti keittää siitä hilloa siinä toivossa että hillo olisi paremman makuista kuin tuore persimoni, niin lisää hilloon tosi paljon sokeria ja vähintään sen verran sitruunoita että persimonit lakkaavat maistumasta. Lopputulos on vähemmän pahaa, mutta seesamirinkeli simitin seuralaisena tulee syötyä silloin kun tekee mieli makeaa.
•  
• Kun aikansa etsii mieluista talomallia, eikä muista millä sivustolla on sen nähnyt vaikka on varma että on sen äskettäin nähnyt, niin shoppailu-kävelylenkki auttaa. Siellä se keskustassa oli, paikassa jossa olen kävellyt sen ohi lukemattomia kertoja. 
• 
  
• Kun allekirjoitat pankissa uuden kortin sopimuksen, paperissa lukee että saat kortinkäyttöpalkkiona 1,34% siitä rahamäärästä mitä kortillasi käytät, muistat että edellisessä kortissa oli sama ominaisuus ja tajuat kuinka paljon palkkiota on kertynyt pelkästään loppuvuoden 2018 kodinkone- ja huonekaluostoista... silloin hymyilyttää. 
• 
  
• Kun pankin virkailija ei enää autakaan pankkikeskukseen soittamisessa (kortin tunnusluku), vaan kertoo että oma kielitaitosi riittää siihen aivan hyvin, niin ilo ja tuskanhiki vuorottelevat hetken aikaa. Päätän valita ilon, ja soittaa sinne Huomenna. Ja soitto onnistui.
• 
  

Sama paikka, toinen suunta

• Kun kielen tekstinymmärtämisen tasokoekuvauksessa sanotaan, että "Ylimmällä tasolla lisäksi mm. kirjoittajan asenteen tai tavoitteen havaitseminen, ironian tai muun epäsuoran merkityksen havaitseminen." miettii hän hetken, että mahtaako ymmärtää edes omalla äidinkielellään ironiaa tai muuta epäsuoraa merkitystä. Tuskin. Mutta jos vieraalla kielellä sattuisikin ymmärtämään ironiaa, niin sen testituloksen voi kyllä kehystää ja ripustaa seinälle.
• 
  
• Kaikella kunnioituksella, kaikkea sinäkin luet... Perustelut löytyvät täältä.
• 
  
• Vajaat 2 kk olen ollut talossa, ja yläkerran mamma ei viitsi enää järjestää samanlaisia kolistelukohtauksia kuin alkuun. Elämä on asettunut uomiinsa, ja talonkin alta löytyi puro. Ihan oikeasti tämä talo on rakennettu osin puron päälle rakennetun betonikannen päälle, mutta se puro näyttäytyy vain sadekaudella. Ihmettelin parvekkeelleni kuuluvaa solinaa ja lorinaa ja kävin katsomassa mitä siellä tapahtuu. Luonto ja elämä siellä pitävät ääntä.

Asunnosta lennolle lähdön aikoihin vuokraisäntä soittaa ja vaatii minulta sen ainokaisen kotiavaimeni. Painostaa ja painostaa, kunnes lopulta päätän antaa sen. Tiedän, että se sairaalloisen utelias rouvansa menee asuntooni penkomaan kaappieni sisältöä heti kun bussiin nousen, ellei jo sitä ennen. Mutta muistin erään suomalaisnaisen opetukset, ja asetin servetistä revittyjä palasia vaatekaappien ja erityisesti asiakirjakaapin ovien väliin niin, että jos oven aukaisee niin palaset putoavat maahan. Myös asuntoon johtava ovi sai oman virityksensä, tosin ei papereilla vaan hieman hankalammalla tavalla. Senkin opin tuolta rouvalta aikanaan. Kiitos hänelle.

Nyt kun menen takaisin kotiin, niin menen keskellä yötä. Ok, vuokraisäntä lupasi olla herätettävissä, ja antaa avaimen. Kokonaisuus menee kuitenkin niin, että mukanani tulee henkilö, joka tarvittaessa toimii todistajana, ja koko projekti avaimen vastaanotosta asuntoon menoon ja kaappien ovien tsekkaukseen saakka videoidaan kännykällä. Asunnon omistaja pyydetään mukaan tapahtumaan, niin että hänellekin selviää suoraan ja heti tilanteessa se, että asuntoon sisälle meno on kontrolloitu.

Turkissa vuokra-asuntoon ei voi laillisesti mennä sisälle ilman asunnon vuokraajan läsnäoloa ja lupaa edes asunnon omistaja. Luvaton asuntoon tunkeutuminen on rangaistava teko. Sen lisäksi kaappien penkominen, ja erityisesti henkilötietoja, pankkitiliasiakirjoja, kaikki some-salasanat ja vakuutusasiakirjoja yms sisältävän kaapin luvaton penkominen on rangaistava teko. Se on myös oman turvallisuuteni kannalta erittäin arveluttavaa, sillä mistä tiedän mitä henkilö- ja pankkitietoja asuntoon luvatta tullut henkilö on kopioinut, ja mitä hän niillä tiedoilla tekee.

Jos vuokraisännän ja todistajan läsnä ollessa toteamme, että asuntoon on menty luvatta sisälle, niin soitan saman tien poliisille ja teen ilmoituksen tapahtuneesta. Tämä on tehtävä mm siksi, että jos he käyttävät pankkitilitietojani tai henkilötietojani jotenkin väärin, hyväkseen, niin ensimmäisenä minulta kysytään olenko ilmoittanut asuntoon tunkeutumisesta poliisille. Näin kävi edellisen asunnon osalta. Silloin en ilmoittanut poliisille mitään, ja mm. pankkivirkailija kysyi usempaan kertaan miksi en ollut ilmoittanut, koska he pääsevät tililleni jos heillä on käytössään pankista saatu tiliotetuloste. 

Nyt, koska avain on ollut vuokraisännällä ja hänen perheensä käytössä, jos asuntoon on menty, niin olen oppinut vanhasta sen verran, että soitan poliisille. Toivottavasti he ovat malttaneet mielensä ja uteliaisuutensa, eivätkä mene sisälle. Sen verran jo heitä tunnen, että en usko heidän toimivan rehdisti ja luotettavasti. Rehti ja luotettava ei painosta minua tuolla tavoin. Tekevät he mitä tahansa, se on heidän päätöksensä ja heidän vastuullaan. Itse olen oppinut sen, että en enää hyväksy turvallisuuteni vaarantamista, en painostusta enkä uhkailua. Joka tapauksessa joudun taas vaihtamaan lukon kun palaan sinne, sillä kuka tietää montako kopiota he ovat itselleen teettäneet. Lisäksi minulla on notaarin vahvistama vuokrasopimus joulukuun 2019 loppupuolelle saakka, niin asun asunnossa sopimuksen keston ajan.

Ihmisistä olen nyt  oppinut sen, että se joka huijaa pienissä asioissa huijaa myös isoissa asioissa. Sekä vuokraisäntä että vaimonsa ovat valehdelleet minulle päin näköä, ja ovat pakottaneet allekirjoittamaan epätoden vuokrasopimuksen notaarilla. Nyt pakotettiin tuo avaimen luovutus. Mutta en anna periksi. Jos asuntooni mennään luvatta, he joutuvat siitä vastuuseen. Jos he pystyvät hillitsemään mielihalunsa, eivätkä pengo tavaroitani, niin luotan heihin jatkossa hieman. Sen tiedän että asuntooni he menevät takuuvarmasti. ainoa kysymysmerkki on se, penkovatko he myös kaapit ja paperit vai käyvätkö pelkästään lattialla kääntymässä. Aika näyttää. Yritän ajatella positiivisesti, ja uskoa hyvään.