Psyykkisistä sairauksista ja energiarosvoista

Musta verho ilottoman elämän yllä

Voihan naiset ja naisten mieli ja mielettömyys. Kyllä, kerrankin puhutaan naisista, erityisesti lähipiirissäni keikkuvista tarrautuvista ja ripustautuvista naisista, ja samalla hieman myös itsestäni ja omista reaktioistani heihin... Erityisesti siksi ,että en jaksa olla heidän energian ja elämän lähteensä. Hankkikoot oman elämän ja opetelkoot löytämään iloa omasta elämästään, erityisesti itsensä sisältä. Siinäpä se lyhykäisyydessään jo tulikin. Vaan avataanpa asioita hieman.

Aloitetaan "viimeisestä pisarasta". Naapuruston rouva vaikutti parilla ensimmäisellä vierailulla ihan tavalliselta naapuruston rouvalta, tosin jo toisella kerralla hän istui meillä tuntikausia, eikä hän millään meinannut lähteä pois. Kolmannella kerralla hänet piti jo ohjata lähtemään. Hän olisi istunut vaikka kuinka kauan, mutta jo silloin tunnistin etten enää jaksa enempää, että hän vie energiani niin tyhjiin kuin vain voi viedä. Samalla hän innoissaan ylistää sitä, kuinka ystävyys on virkistävää ja voimauttavaa. Sanoin seuraavalla tapaamisella suoraan, että väsyn ja uuvun hänen seurassaan tosi paljon, mutta hän ei kuunnellut, ei kuullut eikä ymmärtänyt. Puhui vain, kuinka jatkossa joka keskiviikko hän tulee ja vietämme joka keskiviikko mukavan ja virkistävän päivän yhdessä. 

Lähes samaan hengenvetoon hän jatkoi, että koska hän ei yksin uskalla lähteä toriasiointia kauemmas, niin aina perjantaisin otamme kaupungillaliikkumispäivän, koska minä ulkomaalaisena en varmaan tunne kaupunkia oikeastaan yhtään. Aina perjantaisin menemme jonnekin kaupunginosaan, jossa hän vuosikymmeniä Alanyassa asuneena, perheellisenä naisena ei ikään ole käynyt. Hän ei ole käynyt muualla kuin ihan keskustassa, koska hän pelkää liikkua yksin, tarvitsee jonkun turvan ja auttajan, jos vaikka hänelle sattuu jotakin. Hän siis tarvitsee aina töissä olevan miehensä vuoksi naispuolisen korvikkeen, joka vie häntä joka paikkaan, kuuntelee tauotonta puheen pulputusta ja tekee elämästä pehmeää ja onnellista. 

Ajattelin, että kokeeksi, edes kerran suostun hänen perjantaihaaveidensa toteuttajaksi. Siksi, että hän kerrankin pääsee jonnekin ulos. No, siis hänhän pääsisi kyllä, ei sitä mies tai mikään muu estä, vaan sen estää hänen oma psyykensä, omat, itse luodut negatiiviset ajatuskuvionsa. Oli sellainen perjantai, että OMG ja monta muuta vastaavaa sanontaa!

Ensinnäkin häntä ilmeisesti hävetti lähteä naapuruston nähden ulos minun kanssani (ulkomaalainen), joten hän meni jo 45 minuuttia sovittua aikaisemmin tuonne kauemmalle bussipysäkille odottamaan. Sitten hän soittaa, että missä olen kun ei minua näy, että hän jo odottaa täällä... olin juuri tullut suihkusta. Menen pihalle, ei näy. Menen bussipysäkille, ei hän ole sielläkään. Silloin arvelen että ehkä hän on mennyt kauemmas, ettei meidän vain nähdä lähtevän yhdessä, ja kas, sieltähän hän löytyy kauemmalta pysäkiltä. 

...ihan yksin harmaassa maailmassa...

Saman tien kun näemme, nousee hänen puoleltaan sanallinen ja tunnepyörremyrsky, ja jo bussia odotellessa koen, etten jaksa tätä naista enää kauaa. Tulee taas olo, kuin olisin enä vain tyhjä ilmapallon kuori. Lähetän jonnekin ylös hartaan toiveen, että tälle tulee jonkinlainen loppu. Rouva kertoo haluavansa Kalelle, koska ei ole käynyt siellä, muttei halunnut Teleferikillä, köysiradalla vaan busseilla (hinta- ja pelkosyistä). Myöhemmin kertoi kyllä käyneensä, siis valehteli tässäkin asiassa. Rouvan jääräpäisestä ajoituksesta johtuen edessämme oli tunnin mittainen odotus keskustassa, hän kun ei uskonut että minä tiedän millä bussilla mennään ja mihin aikaan se menee. Olenhan vain ulkomaalainen.

Siinä odotuksen ensimmäisen puolen tunnin aikana pääsimme etenemään 300 m. Hän ei jaksanut nopeampaa. Minun sisäinen seikkailijani ja urheiluintoni poukkoili ihoni sisällä edestakaisin, odottaen että pääsemme lopultakin liikkeelle ja kokemaan uusia elämyksiä. Ulospäin näkyi vain tyynen rauhallinen, hymyilevä ja ystävällisesti käyttäytyvä vanhempi nainen, jolle myös hidas matelu oli näennäisesti ok. Auts.

No, sitten kävi ilmi että rouva ei oikein kuule, muttei koskaan kysy mitä sanon, vaan arvaa. Ajan kuluttamiseksi muualla kuin bussipysäkillä kysyin voimmeko käydä katsomassa Kulttuuritalon seinältä teatteri-ilmoituksia (ilan). Menimme. Hetken päästä rouva kysyy, missä ovat ne käärmeet (yılan), joista äsken puhuin. Silloin vasta selviää, ettei hän kunnolla näe eikä kuule. Otan puheeksi sen kuinka huonosti hän hoitaa itseään, terveyttään ja sairauksiaan, ja että näin sairaanhoitajan näkökulmasta näyttää siltä kuin hän tekisi hidasta itsemurhaa. Yllättäen hän myönsi, ja puhui asiasta hieman lisääkin.

Lyhyessä, vähän tutkivammassa keskustelussa nousi vahva epäily siitä, että rouva sairastaa vähintään keskivaikeaa masennusta. Mutta ei masennus ole ongelma, vaan rouvan sekä tietoinen että tiedostamaton käyttäytyminen minua kohtaan, ja tyhjät, elämästä tyhjät päivät. Hän yrittää saada minusta päiviinsä sisällön, energian, ilon ja onnellisuuden lähteen. 

Ensin, hyvin nopeasti hän kaappasi itselleen 5 tuntia viikossa. Kahden viikon tuttavuuden jälkeen hän halusi minulta itselleen kaksi kokonaista päivää viikossa, ja älypuhelimeni käytön (soittaakseen videopuheluita Antalyassa asuville äidille ja siskoilleen), jotta hän voisi olla onnellinen ja nauttia elämästä kuten minäkin. 

Tietyt ihmiset toimivat juuri näin. He haluavat aikasi, energiasi, ilosi, onnellisuutesi, taitosi, tavarasi... He haluavat jakaa kaiken mitä sinulla on, jotta he voivat kuvitella olevansa onnellisia. Kuvitella olevansa. He eivät tajua, että onnellisuus on taitolaji, ja että se nousee ihmisen itsensä sisältä, ei mistään ulkopuolisista asioista, esineistä tai ihmisistä. 

Ja kysyvätkö he saanko käyttää sinua onnellisuuteni välikappaleena? Eivät kysy, käyttävät vaan. Nämä tällaiset ihmiset käyttävät tapaamiaan, energiseltä ja onnelliselta vaikuttavia, aktiivisia ihmisiä tavoitteenaan tulla itse samanlaiseksi. Hyväksikäyttävät.

itsekkäästi, röyhkeästi ja ajattelematta, ihan sikana 

Takertuva, matkiva, ripustautuva, monissa asioissa tukeutuva, kuormittava, ahdistavaksi tuleva ja silloin myös vastenmieliseksi tuleva aikaa, iloa ja energiaa kohtuuttomasti vievä ihminen ei kykene olemaan ihan tavallinen kaveri, tuttava tai ystävä. Useimmiten hän tarvitsee psykologin apua selvitäkseen ulos sairaista kuvioistaan. Jos haluat löytää ilmiön taustalta lisää tietoa, niin laita hakuun F60.7 Riippuvainen persoonallisuushäiriö. Moni muukin psyykkisesti epävakaa tai psyykkisesti sairas ihminen, ei pelkästään Riippuvainen persoonallisuushäiriö-diagnoosin saanut, toimii saman suuntaisesti, takertuen, energiaa vieden.

Kun tällainen ihminen tulee elämääni, niin on vain kaksi vaihtoehtoa, tai no, tavallaan kolme. 
1. Olla hänen kannattelijansa ja voimiensa lähde niin kauan, kuin omat voivat riittävät. Sen jälkeen uupua itse, ja kannatella häntä silti, sillä hän ei tajua lopettaa eikä vähentää. 
2. Lopettaa kaveruus, tai ainakin vahvasti rajoittaa sitä, jotta omat voimat riittävät edes omaan elämiseen. Itse he eivät tajua rajoittaa, korkeintaan hetken näennäisesti, ja sen jälkeen taas täysi vihan vyörytys ulospäin ja/ tai energian imu heille itselleen. Ja osa on tosi taitavia järjestämään tilanteet niin, että rajoittaminen tai kaveruuden lopetus on erittäin vaikeaa.
3. Viedä hänet psykologin vastaanotolle. Itse he eivät mene, koska lähes mitään he eivät tee itsenäisesti. Lähes kaikkeen he tarvitsevat jonkun toisen neuvon, mielipiteen tai aloitteen.

Riippuvainen persoonallisuushäiriö ei katso kansallisuutta, ikää, sosiaalista asemaa, uskontoa, poliittista suuntautumista, sukupuolta tai mitään muuta tällaista. Sen syntymekanismia ei tunneta vieläkään, todetaan vain että sitä on. Jos mielenterveystoimistotyöni aikainen tieto pitää vielä vuosien jälkeen paikkansa, niin tätä ilmenee naisilla enemmän kuin miehillä. Uutta tietoa tullee vuosittain, mutta tästä en ole nähnyt oleellisia päivityksiä, tosin en ole etsinytkään. Nyt vain vilkaisin kun halusin asiasta kirjoittaa. 

Paistaako aurinko jos valitsee istua varjossa?

Niin kuin tietyt lamput vetävät puoleensa yöperhosia ja itikoita, vetävät energiset ja onnelliset ihmiset puoleensa ei-energisiä ja ei-onnellisia ihmisiä energisöitymisen ja onnellistumisen toivossa. Toivoa on, tosin toinen ihminen tällä tavoin käytettynä on väärä lähde. Minä en ole vastuussa kenenkään perheeni ulkopuolisen mielentervedestä. Kukaan toinen ei ole vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä tai onnellisuudesta. Kukin aikuinen tekee sen työn ja liihen liittyvät valinnat itse. Lapset ovat toki ihan eri juttu. Valinta on meillä jokaisella itsellämme, niin kavereiden kuin oman onnellisuudenkin suhteen.

Tänään on täydellinen päivä ottaa ensimmäinen / seuraava askel tiellä, joka johtaa kohti onnellisempaa ja elämäntäyteisempää elämää. Ota se askel, ihan itse.

Kiinteistönvälittäjä, välittäjä ja kiinteistö

Näkymä, jonka nostaa asunnon 500 TL:sta 1000 TL:aan

Ulkona yön pimeydessä jyrisee upeasti kun ukkonen etenee. Pimeyden keskellä välkkyy aika ajoin myös salamoita, ja se on jotenkin aavemaista. Ukkoskuurot etenevät vuoristoon tai vuoristossa, koskapa eivät tällä kertaa tule meille, ja koska nyt yöllä lämpöasteita on vain vähän, niin vuoristoteille on annettu liukkausvaroitus mahdollisen lumen ja loskan takia. Aavemaista tunnelmaa lisää tuo naapurissa olevan kirkon äkillinen pimeys ja tyhjyys. Jostain syystä siinä ei aiemmasta vilkkaasta toiminnasta huolimatta ole näkynyt moneen päivään edes valoja, vaikka siellä on asunut vakituisesti yksi ihminen ja useampia lyhytaikaisesti. On outoa nähdä se pimeänä ja elottomana päivästä toiseen.

Tänään otti uutisista silmiini yksi mielenkiintoinen luku. 3.594.000 eli 3,6 miljoona. Onko se mielestäsi paljon vai vähän? Turkissa on virallisten tietojen mukaan tällä hetkellä 3,6 miljoonaa Syyriasta tullutta pakolaista, joita Turkki elättää, ja joiden hyvinvoinnista Turkki huolehtii. Samaan aikaan rikasta ja hyvinvoivaa esittävä Suomi kitisee muutamasta sinne asti tulleesta pakolaisesta. Eikä tuo 3,6 miljoonaa ole edes mikään huippu tai loppusumma, sillä nin kauan kuin muutamat typerykset leikkivät asekaupoillaan ja käyttävät Lähi-Itää hiekkalaatikkonaan, niin sekä tuhot lisääntyvät että pakolaisten määrä kasvaa. 

Kuulemma olohuone eikä eteisaula, niin kuin oletin

Myrsky ei muuten pettänyt. Sitä oli upea seurata sivusta. Kun se aikanaan tuli päälle, niin on vain kovat jyrinät ja välkkeet, mutta ei se näytä ollenkaan yhtä viehättävältä kuin vierestä katsottuna. Ja kyllä sataa, paljon. Lisäksi lämpötila laski tosi paljon. Vuorilla tullee paikka paikoin taas lunta.

Kiinteistönvälittäjät, joilta olen kysynyt asuntoja, sekä pari miespuolista kiinteistönvälittäjänäkin toimivaa ravintolassa työskentelevää tuttua saavat minut hepulin partaalle. Joka ainoa tekee samat virheet kerrasta toiseen. On vain kolme pääkriteeriä:
1. Meluton asunto (ei liikenne-, ravintola-, hotelli tai turistimelua)
2. Homeeton, siis uusi kerrostaloasunto tai asunto kunnolla rakennetusta kivitalosta
3. Ei keskustasta

Jokainen asuntoja valinnut ja esitellyt on pysynyt budjetissa, joskin jokainen on aina ottanut suoraan vain sen ylärajan. Kukaan ei nyt ole tarjonnut asuntoja, joiden vuokra olisi siellä budjetin keskivaiheilla tai alarajalla. Sellaisiakin on paljon. Jokainen on aina tarjonnut ylärajalle hinnoiteltuja. Myöskin ihan paskoista asunnoista on pyydetty ylärajahintaa, kuten tänään. Yksi asunnoista oli niin pahoin homehtunut, että sain vakavan sairauskohtauksen. Onneksi se oli viimeksi katsottu asunto. Kiinteistönvälittäjä katsoi hengitysongelmiani ja sanoi, että eihän täällä mitään ole, vähän vaan tuuletusta kaipaa ja maalia päälle. Kuulosti ihan Pihtiputaan touhulta.

Arvoaluetta, mutta kohtuus kaikessa

Ensimmäinen katsottava asunto oli bilesatamasta, Punaisen Tornin juurelta / takavasemmalta. Asunto oli oli uskomaton minihuoneiden sokkelo, ja jo ulkoapäinkin katsottuna seinät märkinä. Siellä en silti onneksi saanut mitään kohtausta. Mutta kiinteistönvälittäjä halusi salata sen asunnon helvetillisen meluhaitan, vaikka olin pyytänyt nimenomaan hiljaista, melutonta asuntoa. Sanoin siitä uudelleen autossa vielä siinä vaiheessa, kun hän käänsi auton tuolle alueelle. Omistajanaiselta kysyin ihan suoraan silmiin katsoen että onko täällä sesonkiaikana meluhaittaa yökerhoista johtuen. Hän vastasi rehellisesti, että melu on iso ongelma. Siitäkin asunnosta pyydettiin vuokraa 1,5 x se mitä maksan tästä nykyisestä, uudehkosta luksusasunnosta.

Ei kumpikaan em välittäjä, vaan vanha, tuttu kiinteistönvälittäjäni marisi tänään kun pyysin häntä kysymään minulle tuolla kauempana, kaupungin ulkolaidalla olevaa, ihan uutta ja luksusasunnoksi luokiteltavaa asuntoa, jonka vuokrahinta kuukausivastikkeineen on vain puolet noista keskusta-asuntojen vuokrista. Hetken mietin että miksi hänkin marisee... no, hänen palkkionsa on suhteessa asunnon kuukausivuokraan, yhden kuukausivuokran kokoinen. Ainoa, joka ei marise, on entinen miesystäväni. Hän otti lauantaiksi vapaapäivän sitä varten, että meillä on koko päivä aikaa kierrellä, katsella ja neuvotella. Ne asunnot ovat kaikki suoraan omistajilta, ilman välissä sähläävää kiinteistönvälittäjää. 

Asunnon paras näkymä pihalta taivaalle

Käytännössä on ihan sama teetkö sopimuksen ilman kiinteistönvälittäjää vai kiinteistönvälitystoimiston kautta, sillä oleskelulupaan vaadittava vuokrasopimus pitää tehdä notaarin luona omistajan ja vuokralaisen läsnäolessa, tai asianmukaisin valtakirjoin, ja se tulee olla notaarin vahvistama. Kiinteistönvälittäjien tekemät vuokrasopimukset ovat nykyään vain pala paperia, epävirallisia, mutta toki he edelleen tekevät ja siitäkin toiminnosta rahastavat. Kiinteistönvälittäjien ammattitaito mitataan sillä, kuinka osaa kuulla asiakkaan toiveen ja löytää sitä toivetta vastaavan asunnon. Näillä herroilla ei ollut kykyä kunnioittaa tai edes kuulla toiveitani. He veivät vain sinne, minne luulivat jokaisen turistin haluavan.

Niin, siis mikään tämän päivän asunnoista ei täyttänyt noita kolmea kriteeriä, ei edes yhtä ainoaa noista kolmesta kriteeristä. Valitse siinä sitten. Mutta onneksi ei ole hätää ajallisesti, eikä asunnollisestikaan, sillä yksi minulla on joka tapauksessa varattuna. Sekään ei täytä noita kriteerejä, mutta on kuitenkin asunto, jos ei muuta löydy. Uskon silti, että löytyy, mutta en usko kiinteistönvälittäjien apuun vaan tuttavaverkostoon.

Kirjoittaminen venyi aika pitkään, ja ensimmäinen myrskyrintama tuntuu olevan lopuillaan. Istuin pitkät ajat keittiön ikkunan ääressä keinutuolissa, ja sekä ihailin että pahimmin paikoin jopa pelkäsinkin salamointia. Keskivaiheilla myrskyä pilvet olivat taas tosi alhaalla, ja pilvisalamointi näytti olevan pelottavan lähellä. Kiehtovaa kaikessa voimallisuudessaan ja hallitsemattomuudessaan. Uusi rintama on tuossa meren päällä jo tulossa, välkkeestä ja äänestä päätellen, joten otan ison, kuuman teemukin käteen ja istahdan taas hetkeksi ihailemaan. 

😡 mitä törkeää manipulointia

Pimeä, pimeämpi, manipulointi

MIkähän oli, että taas osui "vahingossa" silmiini Suomessa tapahtuva, Alanyaan liittyvä uutisointi, joka ylitti ärsytyskynnyksen. 

Röyhkeä manipulointi ja helposti vietävissä olevien / tietämättömien / tyhmien / sokeiden ihmisten huijaaminen suomalaisuuteen, ja suomalainen auttaa suomalaista -fraasiin vedoten oli Se Juttu. Mutta on tässä sellainen kehitys tapahtunut vuosien saatossa, että aiemmin nämä vetosivat suomalaiseen rehellisyyteen, nyt enää onneksi oman kanssamaalaisensa auttamiseen. Se on tietysti totta, siis auttaminen ja sen halu, etenkin kun siitä saa ruhtinaallisesti rahaa. 

Raapaisen taas asian pintaa, koska sillä on merkitystä monen köyhän turkkilaisen perheen elämälle. Asiasta ääneen puhumisella on oleellista merkitystä monelle vähävaraiselle lapsiperheelle. Tämä on taistelua, jossa röyhkeimmät ostavat rahalla tunnettuutta, luotettavuutta, nimeä ja valtaa. Kyllä, rahalla voi ostaa hyvän maineen ja luotettavuuden juuri niiden silmissä, jotka eivät tiedä, ja jotka ovat heikoimpia. Ja niitä, joilla ei ole yhtä isoa budjettia maineen yms ostoon, voi huoletta syyttää ja mustamaalata ties mistä, sillä niin Suomessa kuin Turkissakin korruptio jyllää. Rahalla saa kaiken haluamansa (paitsi aidon rakkauden, kunniallisuuden, hyvän sydämen ja taivaspaikan).

Moni on asiasta hiljaa, ja jokunen tästä puhuu, kukin tavallaan ja tahollaan. Tämä pikkuitikka puuttuu tähän(kin) asiaan.

Moniko niistä, jotka ovat lukeneet tuota suomalaisen iltapäivälehdistön rahalla ostettua sontaa, miettivät keitä oikeasti ovat ne, jotka siitä kärsivät? Ja miettinyt millaisia ovat oikeat toimintatavat? Pelottelemalla, myös ilman mitään järkisyitä, siis pelkällä pelottelulla laumakäyttäytyviä ja vähemmän tietäviä suomalaisia viedään juuri sinne mihin halutaan, juuri niin kuin halutaan. Tai ainakin yritetään viedä. Voi laittaa vastaankin.

Kyseenalaistitko sinä viime päivien Alanyan asuntomarkkinoista tehtyjä, rahalla ostettuja iltapäivälehtien juttuja ja ns. uutisointeja? Tai mietitkö miksi aina tähän aikaan vuodesta tuo sama lehdistö tekee jutun tuosta samasta suomalais-kurdilaisperheestä ja sen asuntobisneksistä? Ja nyt oli samaan asiaan liittyen, ja samaa myyntiä tukevasti tehty juttuja kolmena peräkkäisenä päivänä. Edes Sampo tai Keskisen Vesa eivät enää saa noin paljoa myyntiä edistävää medianäkyvyyttä ko lehdistöltä. Ja saas nähdä montako, paljonko vielä tulee lisää. Entäpä ajoitus? Joka vuosi viimeistään tähän aikaan, joskus myös keväisin, ja aina suomalaisten Alanyaan tulon aikoihin saman miehen nimi ja bisnekset nousevat superpositiivisiin otsikoihin, mutta pelottelusisällöllä.

Alanyassa on paljon esim. tänne avioituneiden ja muuttaneiden suomalaisten naisten pyörittämiä, laillisia kiinteistönvälitystoimistoja. Kyseiset naiset ovat käyneet vaadittavan kiinteistönvälittäjäkoulutuksen ja saaneet valtiolta hyväksynnän toimilleen. Mutta haluaako samainen lehti tehdä joka vuosi jutun eri kiinteistönvälittäjästä, vai aina samasta? Aina samasta. Mitähän he siitä saavat vastineeksi? Ainakin klikkauksia ja huomiota, ehkä jopa myyntiä. No, jutuissa kylkiäisenä on usein toinenkin, mielellään nainen, niin kuin tälläkin kertaa, mutta pääjehu ja pääsanoma on aina sama. Osta meiltä, älä luota kehenkään muuhun, etenkään turkkilaisiin. Alanyassa on ihana asua, siitä kertoo tämä ja tämä ihminen. Osta meiltä. 

Mainitsen erikseen sen, että tuo toinen, nyt juttuun mukaan vedetty pariskunta on minulle tuntematon, eikä minulla ole mitään kokemusta heistä tai heidän toimistaan. Puutun nyt toiseen puoleen asiasta, tuohon taktiseen manipulointiin, joka vie monelta paikalliselta perheeltä leivän.

Ja vaikka näiden vuosien aikana olen oppinut paljon, niin tässä asiassa olen jyrkkä. 

Otsikolla Vältä huijarit nämä kurdimiehet vetoavat siihen, että ethän sinä Suomessakaan parturilta tai taksikuskilta asuntoa ostaisi. 

Jos tuttu parturi, taksikuski tai ravintolan tarjoilija kuulee toiveesi löytää mieluinen asunto Alanyasta, niin mitä on se, mistä nämä kaksi jutussa nyt esiintynyttä kurdimiestä sinua varoittelevat? Jos sanot sille taksikuskille, parturille tai tarjoilijalle että olet kiinnostunut ostamaan Alanyasta asunnon, niin mitä sen jälkeen tapahtuu? No, paljon voit siihen itsekin vaikuttaa, mutta yleensä asia etenee uusien asuntojen kohdalla näin:

1. Taksikuski / parturi / tarjoilija kysyy sinulta millaisen asunnon haluat?
2. Sinä kerrot millaisen haluat.
3. Taksikuski / parturi / tarjoilija soittaa pari puhelua, ja kysyy tutuilta rakennuttajilta tai kiinteistönvälittäjiltä onko sopivia tarjolla.
4. Hän vie sinut tapaamaan joko tuttua kiinteistönvälittäjää tai rakennuttajaa.
5. Menette yhdessä katsomaan asuntoja.
6. Mahdollisesti löydät mieluisen, ja sanot että haluat ostaa sen.
7. Neuvottelet ostosta ja sen ehdoista joko sen tapaamasi kiinteistönvälittäjän tai rakennuttajan tai hänen toimistossaan työskentelevän kiinteistönvälittäjän kanssa.
8. Teette sopimuksen kaupasta, ja paperit käännetään sinulle ennen allekirjoittamista suomeksi, paitsi jos hyväksyt englanninkieliset paperit, joita monilla rakennuttajilla on.
9. Maksat ennakkomaksun, joka on usein 10 % kauppasummasta.
10. Kaupan paperit hoidetaan kuntoon lakien mukaisesti joko kiinteistönvälittäjän tai rakennuttajan toimiston ammattilaisten toimesta, ja sinä saat seurata koko prosessia tahtosi mukaan. Osakekirjan eli Tapun saaminen kestää nykyään yleensä vain jokusen päivän.
11. Kun asuntoon liittyvät asiakirjat ovat valmiit, maksat lopun kauppasumman ja saat saman tien omistusta osoittavat paperit itsellesi ja olet asunnon omistaja. (Tässä lyhyeksi tiivistettynä tuo proseduuri)
12. Kun sinä olet maksanut kauppasumman, saa sinut kiinteistönvälittäjän tai rakennuttajan luo saatellut Taksikuski / Parturi / Tarjoilija palkkion, jonka suuruus vaihtelee paljon. Osa saa vain hyvin pienen provikan, esim. 0,5 %. Jos tuolla taksikuskilla / parturilla / tarjoilijalla on ollut hyvä sopimus rakennuttajan kanssa, ja hän on vienyt sinut suoraan rakennuttajan toimistoon, saattaa hän parhaimmillaan saada saman provision kuin kiinteistönvälitystoimisto, eli 10 %.

Mitä tuo taksikuski / parturi / tarjoilija oikeasti teki? Hän toimi asunnon suosittelijana. Hän saatteli asunnon ostosta kiinnostuneen ihmisen asuntoja myyvän tahon luo, ja sai siitä vastineeksi myyvältä taholta korvauksen.

Miksi tämä taksikuskin / parturin / tarjoilijan teko on lehtijutun takana olevien tahojen kannalta ja mielestä sellainen asia, että siitä kannattaa suomalaisiakin pelotella? Tässähän ei ole mitään laitonta. Tässä ei ole mitään huijausta. Tässä ei ole mitään epäeettistä. 

Raha, raha, raha ja ahneus. He haluavat itse nekin rahat. Jotkut ihmiset, joilla on paljon rahaa, menettävät suhteellisuuden tajun ja kyvyn kunnioittaa toisia ihmisiä silloin, kun on kyse mahdollisuudesta saada vielä enemmän rahaa.

Tuolle turkkilaiselle, pienituloiselle ja kausiluontoista työtä tekevälle miehelle (taksikuski, parturi, tarjoilija tms) ja hänen perheelleen tuolla pienelläkin palkkiolla on suuri merkitys. 
Se saattaa mahdollistaa sen, että talven työttömyysaikana

•  syödään normaalisti
• saadaan hoidatettua hampaat tai jokin muu kropan vaiva
• mahdollistetaan perheen lapsille harrastus
• saadaan ostettua lapsille polkupyörät tms harrasteväline
• saadaan aikuinen lapsi naimisiin (käytännön mukaan vanhempien on ostettava asunto, maksettava "myötäjäisiä" tai järjestettävä häät yms)
• hankitaan itselle koulutus, tai vaikka vuohia tai puutarha-alue
• jne.

Jos ostat asunnon erillistä toimistoa pyörittävältä kiinteistönvälittäjältä, niin hän lisää pullealle pankkitililleen tuon saman summan, jonka taksikuski / parturi / tarjoilija olisi saanut, ja sen lisäksi vielä ison tukun euroja, koska heillä myyntihinta on jo lähtökohtaisesti paljon korkeampi kuin suoraan rakennuttajalta ostettaessa. Sen nimi on kate.  Ja suomalainen kiinteistönvälittäjä osaa ottaa välistä, koska tietää mitä suomalaiset ovat valmiit maksamaan. Osa ottaa röyhkeästi ja paljon, osa maltillisemmin. Jos neuvottelet hinnasta alennusta, niin ei se ensimmäisenä kiinteistönvälittäjän palkkiosta tai katteesta mene, vaan rakennuttajan osuudesta. Tai joillakin puoliksi, riippuu sopimuksesta. 

Ok, he vetoavat myös siihen, että heidän kauttaan autetaan kaikissa asioissa ennen asunnon ostoa, sen aikana ja sen jälkeen. Kyllä, niin tekevät myös rakennuttajat ja muut kiinteistönvälittäjät. Ja lähes jokaisella on tulkki tai työntekijä, joka puhuu suomea, ruotsia, norjaa, englantia, saksaa, venäjää jne. asiakastarpeen mukaan. Vedotaan siihen, että meillä nuo kaikki em sisältyvät asunnon hintaan. Hhmmm, kyllä siihen mahtuu sisältymään vaikka mitä. Vedotaan asunnon turvallisuuteen, laatuun ja ties vaikka mihin. Ja millä tavoin ne eroavat käytännössä muiden asunnoista? Erona on vain myyjän nimi ja hintalappu. Nämäkin nimenomaiset tahot myyvät asuntoja, joita saa myös rakennuttajalta suoraan, tosin siinä tapauksessa hieman edullisemmin. 

Jos ostat suoraan rakennuttajalta, niin heidän toimistossaan on aina kuukausipalkkaisia työntekijöitä sitä varten, että he hoitavat nuo samat velvollisuudet ilman lisähintoja ja ilman erillisiä myyntipalkkioita. He ovat yhtälailla ammattilaisia, joilla on vastuu ja velvoitteet. Usein he ovat enemmänkin ammattilaisia kuin rahankiilto silmissä etenevä, keinoja kaihtamaton kiinteistönvälittäjä. Rakennuttajalla on pelissä isot rahat, rakennusprojektit ja oma maine. Kiinteistönvälitystoimisto on vain kiinteistönvälitystoimisto. Molemmissa on ammattilaisia, jotkut niistä ahneita ja epärehellisiä, jotkut rehellisiä ja kunniallista työtä tekeviä.

Näitä jutuissa esiintyviä ihmisiä ja perheitä vastaan minulla ei ole mitään. Eläkööt niin kuin elävät, ja minä elän omaa elämääni. Lehti, joka juttuja julkaisi tekee työtään eli myyntiä tuoton toivossa, eikä heitäkään vastaan ole mitään. Sen sijaan toimintatapoja haluan kyseenalaistaa. Sumeilematonta laumamanipulointia pelottelun keinoin haluan kyseenalaistaa, erityisesti Alanyaan liittyvien juttujen osalta.

Pimeässä pohjolassa eristyksessä eläviä, arkoja, kehäkolmosen ulkopuolella asuvia suomalaisia kun on älyttömän helppo pelotella, ja moni uskoo automaattisesti. Pääkaupunkiseudulla on ehkä enemmän kyseenalaistamiseen tottuneita, kun elävät vilkkaammassa ja monimuotoisemmassa yhteiskunnassa, jossa näkee ja kokee kaikkea. Herää, pahvi, sanoi lapseni minulle murkkuikäisenä. Sanon pelkästään että Herää. Jos olet jaksanut lukea tänne asti, niin olet ehkä huomannut, että myös minun tekstini otsikko oli manipuloiva. Oliko syystä vai ei?

Kun joku sanoo julkisesti ja kovaa, että älä luota noihin muihin, ne huijaa, luota vaan meihin, niin teetkö automaattisesti heidän toiveensa mukaan, vai ajatteletko omalla järjellä? Annatko ohjata itseäsi pelottelemalla möröllä, joka saattaa olla jo siinä pelottelijankin vasemmassa kädessä kiinni, tai pelottelussa taustalla? Jokaisessa ihmisessä on oma pimeä puolensa. Jokaisessa. Toiset käyttävät pelottelua häikäilemättä hyväkseen, toiset tekevät parhaansa elääkseen mahdollisimman kiltisti, ja paljon siltä väliltä. Se että suomalainen ei muka huijaisi suomalaista on vain myytti. Suomalainen tai minkä maalainen tahansa huijaa omanmaalaistaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, jos on siihen taipuvainen, jos on ahneudelle ja välinpitämättömyydelle sielunsa myynyt. 

Vielä kerran: Ojennatko sen palkkion mieluummin ihmiselle vai ohjaatko rikkaan pankkitilille kasvamaan korkoa? Moni turkkilainen sesonkityöläisperhe tarvitsee lisätuloa elääkseen talven yli, ja omilla valinnoillasi voit auttaa fiksusti.

Käyttäytymisen rajat, kuin veteen piirretty viiva?

Puu kuin kärttyisyys...

Kun pienen lenkin jälkeen on kärttyisä ja kivusta niin vihainen että murisee naapurille, on lenkki ehkä ollut liian pitkä. Karttaohjelmalla tarkistettuna kävelin 6 km vaikka luulin käveleväni vain 4 km. Kun on tottunut menemään ja tulemaan, kävelemään ja fillaroimaan näitä teitä pitkin ja poikin, niin on tosi vaikea hillitä itseään matkan suhteen. 2 km tuntuu niin lyhyeltä lenkiltä, ettei sitä kehtaa edes tehdä. Nyt kuitenkin olisi parasta tyytyä kahden tai enintään kolmen kilometrin päivittäisiin kävelyihin (ilman nilkkatukea), sen sijaan että tulee käveltyä nilkka niin kipeäksi, ettei kahteen päivään voi kävellä kivun takia lainkaan. Mutta miten sen tällä luonnolla toteutat... Mitä olen oppinut näistä kahdesta / kolmesta jalkavammasta, joita alkuvuosi 2018 on tarjoillut??? 😶

Turistiyhteisössä asuvan viikkokalenteri rakentuu luonnostaan, kun katsoo aamulla ikkunasta ulos ja huomaa, että kas, naapuritalon parveke on taas tyhjä, ovat lähteneet. Jokos taas viikko meni? Menipä nopeasti. Toisen naapuritalon asukkaat kertoivat, että suurin osa asunnoista on juuri nyt tyhjillään, ja aika moni on laittanut / tulee laittamaan asuntonsa myyntiin... hotellimelun takia. Eräällekin oli tullut yllätyksenä se, kuinka paljon asunnon arvo on hotellin avaamisen jälkeen laskenut. Minulle taas tuli yllätyksenä se, minkä hintaisia heidän asuntonsa ovat nyt verrattuna meidän taloyhtiömme asuntoihin. Meillä on kalliimpia, mutta tien toisella puolen on laadukkaampia. Meluhaitta on likimain sama molemmille, tosin joitakin meidän talomme alimpien kerrosten asuntoja suojaa melulta välissä olevat omakotitalot.

Säntillisempiä viivoja perinnekankaasta

Istuin lähistöllä olevassa kahviossa teemukin kanssa lepuuttelemassa jalkaani kesken lenkin, kun remontointialalla työskentelevö tuttava kurvaa mersullaan kahvilan pihaan, ja iloisesti tervehtien kävelee samaan pöytään ja aloittaa puhetulvan. Jo siinä vaiheessa olisin voinut suhtautumisestani tajuta, että olen niin väsynyt ja kipeä, että on paras lähteä heti kotiin, tai ainakin olla hiljaa. Hän esitteli kuvia koiristaan ja vuohistaan, joita oli hankkinut jonkun hollantilaisen antamilla rahoilla. Jäi ihan sellainen fiilis, että hän epäsuorasti toivoo että josko minäkin sponsoroisin hänen elämäänsä tai eläinhankintojaan, tai ainakin lähtisin mukaan jonnekin ajelulle, keskustelemaan 😖.

Kysyin sitten vastavuoroisesti ihan kurillani, että miten hän rakentaisi pienen kylätalon (köy ev), mistä materiaalista ja millä periaatteella, jos palkkaisin hänet ja hän rakentaisi sen talon minulle. Mutta ei hän kuunnellut mitä minä rakennukselta haluaisin, hän vain suoraan oletti, että kyseessä on vähintään 120 m2 kolmikerroksinen lomahuvila jne. ja että ostan samalla hänen kauttaan kalliin tontin. Tiedän jo materiaalien, rakentamisen ja työn hinnoista sen verran, että petyin. Petyin siihen, että hän pitää minua joko ihan tyhmänä tai muuten helposti höynäytettävänä, mahdollisena hyväksikäytettävänä hintojen suhteen. Tuo mies on saanut elämältä kaikki ne komeuden avut mitä vaan tarjolla on, joten kai hän on jossain määrin tottunut siihen, että hän saa helposti naisilta töitä ja rahallisiakin avustuksia, ja hinta jää toissijaiseksi. Hän ei kuitenkaan ole se rakennusmies jonka aikanaan palkkaan.

Käyttäytymisen rajat, kuin veteen piirretty viiva?

Kun nyt tuota aihepiiriä raapaisin, niin puhutaan siitä hieman lisää. Silloin kun toin pakastinta taksikyydillä kotiin, ehdimme käydä taksikuskin kanssa monia sekä kiinnostavia että ei-niin-kiinnostavia keskusteluita. Yksi noista jälkimmäisistä iski vasten kasvoja heti alkumatkasta. "Ai sinäkin olet suomalainen. Yksin liikkuvat, vanhemmat suomalaiset naiset tarjoavat aina rahaa siitä, että lähtisin niiden kanssa ajelulle ja olisin niiden kanssa yhdessä. En minä kuitenkaan ole mikään rahalla ostettava. Ei minua kiinnosta. Kotona on perhe ja vaimo, ja se riittää." Kävi mielessä pieni myötähäpeän tuntemisen hetki, mutta ei, se ei ole minun asiani eikä minun taakkani. Yllätyin siitä, että suomalaisuus tuo taksikuskille ensimmäiseksi mieleen tuollaiset muistot ja kokemukset. Ja ymmärrän miltä taksikuskista tuntuu, kun häntä kohdellaan kuin ostotavaraa. Voi hullu rahan ja oston maailma...

Tämä päivä on mennyt ompeluprojektien parissa. Lopultakin. Johan nuo ovat odottaneet vuoroaan viikon jos toisenkin. Ompelu on sopivaa vaihtelua tuskallisen kirjoitusprojektin jälkeen. Toissapäivänä sain valmiiksi sellaisen omaelämäkerrallisen tekstin, jonka kirjoittaminen vaati tiettyjen tilanteiden uudelleen kohtaamista, ja siinä hetkessä sekä kivuliaiden että rajujenkin tunteiden läpi elämistä. Oli se rankkaa. Oli yllättävän karmeaa elää uudelleen niitä kahdeksaa tuntia, joista teksti kertoi. Vain kahdeksan tuntia, mutta niissä oli koko elämän tunteet. Kaikki elämästä kuolemaan, (lopullisten) hyvästien jätöstä jälleennäkemisen toivoon, kuoleman kohtaamiseen, sisäisen rauhan löytämiseen ja leikkaustiimiin luottamiseen sekä tässä tapauksessa uudelleen heräämiseen ja elämän jatkumiseen.

Valoa päiviin <3

Eikä tuon tekstin kirjoittaminen onnistunut ympäristön melusyistä päivällä, vaan yön hiljaisessa rauhassa. Päivärytmikin meni siinä samalla sekaisin, joten nyt olen parina päivänä nukkunut ylimääräisiä päiväunia, ja hyvin olen nukkunutkin. Pari muutakin tuskallista tekstiä on jo hahmoteltu, mutta odotan ensin josko saisin tuosta palautetta, ja ymmärtäisin millä tavoin seuraavaksi kokeilisin muuttaa tapaani kirjoittaa omaelämäkerrallisia novelleja. Novellimittainen ja -rakenteinen tuokin oli. Näiden raskaiden tekstien ohessa on hyvä olla jotain kevyttä ja positiivistunnelmaistakin tekemistä, joten samalla kun ompelen työstän ajatuksissa jo seuraavaa runokirjaa. Toistaiseksi se ei ole haitannut ompelemista. Ystäväni povaama sormeen ompelu ei toteutunut, eikä toteudu 😅. Pidän sormistani ja tarvitsen niitä vielä, ainakin kirjoittamiseen.

Kärtytyskin on taas helpottanut, ajatukset uudelleen suunnattu ja tämä mamma valmiina iltaunille. Vasta viideltä heräsin puolentoista tunnin päiväunilta, mutta hyvin tuntuu taas uni kutsuvan. Otetaanhan univelkoja pois. Hyvää viikonloppua :).

Ps. Niin, kuvittelin nukahtavani, kunnes hotelli aloitti iltaohjelmansa, ilotulitukset yms. SItä ohjelmaa ja mekkalaa kestää yleensä vähintään kello 23 saakka, joskus ylikin, ellei kukaan naapurustosta valita. Äsken oli ihmeellisen hiljaista, kuin silloin ennen...

Nauti lomasta, muista 155

Astmalääkkeen vaihto teki lämpöyllärit. Alanyassa on nyt ihanat yli +30 C ja kunnon kesä. Kun sitä normaalisti käyttämääni astmalääkettä ei ole saanut täältä pariin kuukauteen, lääketehdas ei toimita sitä tänne, niin vaihdoimme toiseen astmalääkkeeseen. Nyt on ollut ihan käsittämättömiä haasteita lämmön kanssa. Siis minä, jolla ei koskaan ole ollut lämmönsieto-ongelmia, olen nyt pyörtymisen rajamailla, ja istun ravintolassa varjossa juomassa vetta, teetä, vetta... eikä auta edes juonti, suolan syönti eikä mitkään omat konstit. Verenpaineet ovat hirveän matalalla.

Aiempi lääke nosti paineita hieman, ja se oli matalapaineiselle ihan ok. Nyt tämä laskee niitä vielä siitä normaalimatalasta tasosta alaspäin. Esim tänään, sen jälkeen kun lopulta pääsin kotiin, yläpaine oli 105, alapaine 47 mmHg. Sellaiselle, jonka kroppa joutuu olosuhteiden pakosta tottumaan mataliin verenpaineisiin, nuo ovat ihan ok. Juniorillani on yläpaine vielä vähemmän, tosin näillä lämpötiloilla hän on nuorempana pyörtyillytkin. Minun kroppani ei ole ehtinyt tottua, enkä totuta, vaan käyn huomenna kysymässä taas joko arvoisa lääkeyhtiö olisi toimittanut Alvescoa myös tänne. Alvesco sopi minulle, ja kroppa ei tykännyt huonoa edes +45-50 C lämmöistä, kun sitä huolsi oikein.

Kuva niille, jotka eivät tykkää kukkakuvista ;) 

Eli siis teille, joilla on joitakin lääkityksiä, ja jos tulee lämpimässä ongelmia, niin
keskustelkaapa (fiksun) omalääkärin tai alan erikoislääkärin kanssa. Saattaa olla, että huonovointisuutenne syy löytyy lääkepurkista. Jokaisella lääkkeellä on aina sivuvaikutuksia. Ja todellisuus on se, että joku aine on lääke silloin kun hyviä vaikutuksia on enemmän kuin huonoja vaikutuksia. Jos haluat oleskella Alanyassa tai missä tahansa myös lämpimään aikaan, niin pohdipa tuostakin näkökulmasta lääkitystäsi lääkärisi kanssa. No, osa on sellaisia joiden kanssa on ihan turha keskustella, mutta hakeudu silloin erikoislääkärille.

Keskustelusta tuli mieleen tämänpäiväinen röyhkeä kukkakeppi. Se, että joku alle
kolmekymppinen, huonosti pukeutunut, paljaita varpaitaan tuolilla kuivatteleva kuikelo huutelee naisille (tässä tapauksessa naiselle) vaikka mitä, ikään kuin jokainen nainen olisi hänen tuosta noin vaan otettavissa, saa minut helposti kommentoimaan jotakin takaisin. Ihan vähän vaan, sillei niin kuin maan päälle palauttavasti 😁. No, tehän tiedätte jo kokemuksesta ja entisistä teksteistä mitä se on. Kun siihen nyt lisättiin se, että oli tosi huono, pyörryttävä olo ja valtava väsymys, niin kommentti tuli pienellä viiveellä, ja turhankin terävänä... omasta mielestä. Sitten mietin hetken, että ei himputti, mitä oikein tuli sanottua. Ihan väärä sana. En muista että olisikin noin lepsusti moittinut ketään, silloin jos olen vaivautunut kommentoimaan törkeästä käytöksestä.

Mutta siis siihen pointtiin. Moni tuttu suomalainen nainen sanoo edelleen, että ei haittaa vaikka ne mitä huutaa. Ihana kun edes huomaavat, ja että ihana kokea olevansa haluttu 🙈. Minun on vaikea ymmärtää, että joku laittaa itsensä tuolla tavoin alennusmyyntiin. Että on ihan sama, vaikka häntä pidetään h*orana, helppona, kaikkien kanssa tuosta vaan touhuavana... Saat tasan sen verran kunnioitusta, kuin mitä minimissään muilta vaadit, mihin ympäristösi opetat. Talviaikaan tätä naisia loukkaavaa käytöstä ei näy eikä kuulu, mutta nyt on taas Alanyan ulkopuolelta tulleet saapuneet, etenkin idän *****, ja ongelmat saapuneet ihan eri mittakaavassa kuin mitä on ei-sesonkiaikana.

Taas täällä vasta olleiden tuttavien kokemusten perusteella muistutuksena kaksi lomaa helpottavaa asiaa.

1. Taksiin noustessa: Älä tee ennakkodiiliä, sillä siinä tulet AINA huijatuksi. Täällä vasta olleet tuttavaperheet käyttivät takseja paljon. Lähes poikkeuksetta taksikuskit halusivat ajaa ilman mittaria. Olin viimeisille päiville kertonut aiemmissa taksiajoissa huijatuksi tulleelle perheelle, että näyttää taksamittaria (jos ei ole yhteistä kieltä), ja vaatii sen käyttöä. Ei sulje ovea ennen kuin taksikuski suostuu käyttämään taksamittaria. Useat taksikuskit olivat suuttuneet siitä, että heidän piti ajaa mittari päällä. He nimittäin olivat moninkertaistaneet maksut kun perheet aiemmin olivat kysyneet *paljonko maksaa*, ja ajaneet ilman mittaria. Suomalaiselle se ei ollut paljon, mutta periaatteessa huijaus ja moninkertainen hinta. Taksikuski ei saa ajaa asiakkaat kyydissä metriäkään ilman taksamittarin päällä oloa, etenkään, jos ovat laillisia takseja, joilla on toimilupa. Jonkun verran taksitolpilla näkyy olevan sellaisia takseja, joilta on numero poistettu ovesta. Heillä ei ole lupaa.

2. Jos on ongelmia, ota kännykkä ja näppäile siihen myyjän / taksikuskin nähden 155 ja ole painavinasi luurin kuvaa. 155 on poliisin numero, ja jos tulet huijatuksi, painostetuksi, kaltoinkohdelluksi, ahdistelluksi yms. soita aina poliisille nimenomaan tuohon numeroon. Joidenkin ulkomaalaiset liittymät vaativat +90 siihen eteen, mutta käsittääkseni useimmilla se toimii tuoltaan, koska olet täällä ja näiden teleoperaattoreiden alueella.

Kadunvarsikauppiailla Ei ole lupa huutaa, painostaa tai tarttua käteen, vaatteeseen tms. Nuo idänihmeet eivät välitä mistään säännöistä, ihmisten hyvinvoinnista, verojen maksusta tai muustakaan tarpeellisesta pätkän vertaa työskennellessään kesät täällä. He edelleenkin rakastavat rahaa yli kaiken, painostavat kaupantekoon ja huijaavat aina kun voivat.

Kävin tänään basaarialueella, jossa on paljon sitä porukkaa. Olin nähnyt liikkeen edessä tarpeeksi isona sellaisen paidan, josta olin kiinnostunut. 25 TL hintaisesta paidasta pyydettiin 225 TL. Sitten vakuuteltiin, että koska sinä puhut turkkia ja blaa blaa blaa, niin saat sen puoleen hintaan, 125 TL:lla, että noin paljon tulin hinnassa vastaan. Adanan reissu oli kuitenkin silmiä avaava. Sinne kannattaa muidenkin mennä, niin näkee todellisen hintatason. Kiertelin basaarialuetta hieman enemmänkin. Sama virsi joka nurkalla. Se baraasialue on turistien höynäytyspaikka. Se ei ole tyhmä joka pyytää korkeaa hintaa, vaan se joka maksaa. Ihan turha uskoa kaikkien idänihmeiden itkuvirsiä. Moni niistä ajaa uudella, kalliilla autolla, ja tienaa enemmän kuin sinä.

BAsaarialuetta paljon turvallisempi (ei tarvitse mennä ylä- eikä alakertoihin painostettavaksi) on esim. tiistain tai torstain hedelmä- ja vihannestorin yhteydessä olevien vaatemyyjien kojut. He ovat täällä asuvia, paikallisia asukkaita, ja he tekevät sitä työtä ympärivuotisesti elättääkseen perheensä. He ovat myös omiensa keskellä, eli he eivät halua joutua noloon tilanteeseen ja häpeämään käytöstään omiensa keskellä. Jos haluat avustaa paikallisia ihmisiä esim. vapaaehtoisesti maksamalla tuotteista liikaa, niin kannattaa ojentaa se liikamaksu noille oikeasti pienemmillä tuloilla eläville kojumyyjille.

Ensi viikko tuokin uudet kujeet, ja uutta vipinää.

Rauhallisen illan yllätysvolina

Rauhallinen perheiden asuma-alue,hiljainen ilta kuten normaalistikin, kunnes alkaa vonkua ja volista... suomeksi. Voihelevatasaatana. Joku on vääntänyt karaokelaitteet isolle, avannut ikkunat ja ovet, ja antanut mikrofonin humalaiselle suomalaiselle miehelle. Koko tienoo raikuu tuota paskaa.

Niin, luulin että se tulee jonkun omasta asunnosta, sillä tällä alueella ei ole ollut mitään ulkokaraokepaskahuussihotellia tätä ennen. Nyt on. Ja asuntojen ja asuma-alueen arvo tippui heti hotellin auettua, ja paljon.

Eli tätä paskaa pitäisi jaksaa kuunnella lokakuun loppuun asti joka ilta. 😡. Nyt nähtäväksi jää loppuuko näitten melu ja lupa kello 23 vai vasta 01. Jos se loppuu kello 01 tai myöhemmin, niin jätän asunnon irtisanomisilmoituksen heti huomenna. Muussa tapauksessa käytän joka ilta joko korvatulppia tai kuulokkeita, kun ei ole kuulosuojaimia. Kännisten volinaa ja karaokeulinaa sekä paskapoppia en ala kuuntelemaan joka ilta. Tuo tulee ärsyttävässä määrin läpi huoneistoon, vaikka sulkee kaikki ovet ja ikkunat ja menee toiselle puolelle asuntoa olevaan vierashuoneeseen.

Kuului yläkerran naapurikin liikehtivän hermostuneesti, kunnes ovet paukkuen lähti ulos. Tällä kulmakunnalla suuttuu enemmän kuin yksi talollinen ihmisiä.
Juuri tällaisten yllätysten takia ei kannata ostaa asuntoa alueelta, joka ei jo ole täynnä asunnoiksi rakennettuja rakennuksia, ja jossa on baareja ja hotelleja. Baarit ja hotellit saavat aikaan aina mm. meluhaittoja. Minä olen onneksi vuokralla, nuo muut suomalaiset ja eurooppalaiset omistavat asuntonsa. Tästä on nyt tosi paha myydä, kun tuo haitta on tiedossa.

Viereisessä luksustaloyhitössä asuvat ovat maksaneet asunnoistaan erityisen paljon, ja heidän parvekkeensa ja pihansa ovat juuri tuonne hotellille päin. Heidän talonsa ylimpiin kerroksiin melu tulee tosi lujaa, pahemmin vielä kuin meille. Hotellin omistaja ei ehkä ole kulmakunnan suosituimpia henkilöitä tämän jälkeen. Karaoke luvanvaraiseksi ja suljettuun tilaan, tai vain laulukokeen läpäisseille ei-humalaisille.

Lisätty myöhemmin:
Luojan kiitos kello 23:40 on normaalin hiljaista. Mökä hiljeni hieman jo yhdentoista jälkeen, mutta loppui äsken. Ehkä tässä selviää vielä tämän kesän yli. Katsotaan nyt miltä lähipäivät kuulostavat.

Kanssakulkija hetken ajan

Alanya, Tosmurin ranta ja kalamies 25.12.2016

MIksi et eläisi niin, ettet katkeroidu elämättömän elämäsi vuoksi? Näitä katkeroituneita, kuivia käppänöitä, on paljon.
Kuivuneella tarkoitan tässä elämänilonsa menettänyttä henkilöä, sellaista, joka ei kykene enää rakastamaan itseään eikä muita ihmisiä.

Kuulen usein näiden kaltaisia lauseita:

"Kunpa pystyisikin lähtemään."
"Kunpa se olisikin niin helppoa."
"Kunpa lapset sitä, mies tätä, ja pankkitili blaa blaa blaa..."
"Kunpa"

Kunpattelija ei ole vielä valmis lähtemään yhtään mihinkään. Kunpattelijan sanat ja sanomiset on tarkoitettu hänen itsensä vakuuttelemiseksi ja omien lähtöhaaveiden nujertamiseksi, samalla, kun sisällä pieni sydän sanoo: "Sinäkin voit, osaat ja pystyt. Itse tiedät, mikä on sinun kutsumuksesi, ja sinun polkusi. Sinäkin olet rohkea ja elämänhaluinen, mene vaan."

KAtumaisemaa Tosmurista, sama kohta, 25.12.2016

Monen kunpattelijan kynnyskysymys on raha. Raha, raha, raha. Ja juuri nyt Jouluna haluan puhua erityisesti rahasta. Kaikkea ei voi saada, sen ovat useimmat meistä oppineet jo lapsuudessa. Toki poikkeuksiakin on, ja joskus ihmeitäkin tapahtuu; ja emme me tiedä sen ihmisen arkielämän todellisuutta ja onnellisuutta, joka meidän mielestämme näyttää saaneen kaiken. Tavalliselle kuolevaiselle kaikki ei kuitenkaan ole ulottuvilla. Siksi siis joutuu valitsemaan, haluaako elää rahaa, rahaa, rahaa -maailmassa, vai kutsumuksensa maailmassa, siellä. Valintakysymys, myös niille, jotka eivät valitse mitään. Valinta se on sekin. Silloin antaa ympäröivän maailman valita puolestaan. Jos jotakin haluat, niin tee sellaisia asioita, jotka johdattavat sinua sitä haluamaasi kohti. Suunnittele, valmistele, ja luovu jostakin. Kaikkea ei voi saada, ei edes miljonäärit.

"Everyone has been made for some particular work, and the desire for that work has been put in every heart.
~ Rumi"

Kesällä aurinko laski kuvan oikeaan laitaan, nyt tähän. 25.12.-16

Suuntasin tänään pitkälle kävelylenkille itäiselle rannalle, josta nuo kuvatkin ovat. Juuri kun pääsin lähelle vesirajaa, ja koin että tässä voisi vaikka rentoutua, niin yksi tutun näköinen ja toivottoman oloinen mieshenkilö lyöttääntyy seuraani. Saman tien muistin, miksi en ole viime aikoina kävellyt itäisellä rannalla. Jos sinne menee ilman seuraa, niin aina joku miespuolinen kävelee vierelle, ja alkaa epätoivoisen iskurepliikkilitaniansa. Täällä ei naisen tarvitse olla yksin, jos ei halua, ja jos ei ole kovin vaativa kumppaninsa suhteen.

Tämä herra muisti nähneensä minut aiemmin, mikä pitää paikkansa. Sen lisäksi hän ehdotti ammatikseni lehtimies; olin sanonut hänellekin aiemmin, että köyhä kirjailija, niin kuin sanon kaikille muillekin kysyjille. Hän myöskin muisti, että valokuvaan... hän on nähnyt minut kuvaamassa aiemminkin, tosin hieman eri paikassa. No, sitten hän vaan lähti kulkemaan rinnallani, riippumatta siitä, mihinpäin kävelin, kauanko viivyttelin kuvien otossa jne. En halunnut sanoa niin kovasti kuin ajattelin, en sanonut mitään, ja ajattelin, että siinähän kävelet. Hän kysyi olenko koskaan kalastanut ongella, kun kuvasin paria kalastajaa (heidän luvallaan).

Alanyan talven värejä 25.12.2016

Turkin kielen sanastoni yritti taas laajentua sanalla ongenkoukku, mutta unohdin sen kuitenkin. Siinä vaiheessa, kun pääsimme onkimiskeskustelussa koukkuun asti, niin yritin epätoivoisesti kysyä, että mitä täällä käytetään syötinä. Syötti-sana ei tietenkään ollut minulle tuttu, eikä hän millään meinannut keksiä mitä tarkoitan. Ehdotin kalan ruokaa ja vaikka mitä, mutta ei. Kun kysyin, että ei kai ne nyt tyhjää koukkua syö, niin hän sanoi, että kyllä ne joskus syövät. Lopulta sain selitettyä, että Suomessa koukkuun laitetaan esim. mato. Sitten hän ymmärsi, ja kertoi, että täällä käytetään kanan lihaa, kanan mahan jotain osaa, tai esim. leipää. Mieluiten laittaisin koukkuun leipää, jos noista pitää valita...

Usein, kun kuvasin jotain, niin hän katsoi mitä kuvaan. PAri kertaa aivan säikähdin, kun hän olikin olkapään takana katsomassa kameran ruutua (itse olin jo ehtinyt unohtaa hänen olemassaolonsa). Kolmisen kilometriä käveltyä ja toimiani seurattua hän totesi, että ai, sinä kuvaat vaan luontokuvia, maisemia. Sitten hänen juttujensa taso meni ihan toiseen laitaan. Hän kysyi, että osaanko lukea, ja näytti Tosmur-kylttiä rannalla, tien vieressä? Ensin ajattelin, että "tyhmä", juurihan me puhuttiin uutisten lukemisesta ja kirjan kirjoitamisesta... mutta kun sitten mietin koko kävelymatkan keskusteluja, niin ei hän ollut tyhmä, nyt hän vain halusi jostain syystä esittää tyhmää.

Eräs laituri monista, Oban tienoilla, Alanyassa 25.12.2016

Hän oli välillä keskustellut kanssani sujuvalla englanninkielellä, ja oli hyvin perillä uutisista, ja muisti minusta asioita, joita sanoin hänelle puoli vuotta sitten, samalla rannalla pikaisesti kohdatessamme. Jostakin ihan muusta oli kyse. Ja yhtä nopeasti, kuin mitä hän ilmaantui, hän myös lopulta katosi, sanottuaan ensin "hyvää iltaa sinulle". Tiedän, että hän asustaa ja/ tai työskentelee tällä alueella, mutta hän väisti taitavasti kaikki hänen työhönsä ja persoonaansa kohdistamani kysymykset. Kuka lieneekään. Sellainen rantakävely tänään.

Huomenna alkaa taas uusi viikko, ja tanssitunnit. Hieman on vieroitusoireita tanssista, jopa viikonlopun aikana. Kiva mennä taas treenaamaan, niin se vaan on. Kroppa kaipaa fyysistä treeniä, samoin pää, ja hauskaahan tanssi on aina (paitsi silloin, kun se ei ole hauskaa ;) .

On taas kiltteys kaukana

Ihana Emel ja SlowOrganik

Kaksi ja puoli tuntia olen yrittänyt sietää tuota allasbaarista kuuluvaa jytinäpaskamusiikkia, turkkilaisten lasten ja naisten
kiljuntaa ja karjuntaa jne. Ja asenteeni on ihan pielessä, tiedän. kai tämä kaikki sen vuoksi eteeni annettiin, siis että oppisin ajattelemaan toisin. Tinnituksen kanssa elämiseen olen jo tietyssä mielessä tottunut, vaan kun joudun nyt käyttämään korvatulppia ja/tai kuulosuojaimia, niin sen aikana tinnitus kuuluu ihan älyttömän kovaa. Samaltahan se kuulosti silloin ihan alussa, heti leikkauksesta heräämisen jälkeen. Nyt vaan tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joidenkin ahneiden ja välinpitämättömien kiinteistönvälittäjien (Doğan&Doğan) antaman täysin väärien tietojen vuoksi olen tässä tilanteessa. Ahne ihminen on läpipaska, eikä se ahneus ole kansallisuuteen tai mihinkään muuhun sidoksissa, vaan on täysin riippuvainen ihmisen itsensä omista valinnoista. Se, joka päättää olla ahne paskiainen myös on sitä. Kuitenkin suurin osa ei edes tiedosta olevansa ahne paskiainen, vaan on myynyt itsensä ahneudelle huomaamattaan, ja luulee olevansa niin hyvä ja rehellinen, oikeudenmukainen ja ties mitä. Noita hurskastelijoita on maailma pullollaan, ja tulee olemaankin. Muuten ihminen ei saisi kontrastia hyvyydelle, ei osaisi arvostaa samalla tavalla niitä ihmisiä, jotka eivät ole ahneita mammonan ja omaisuuden palvojia. Ja kyllä, tarkoitin juuri tuota. JOkainen rahan ja omaisuuden kerääjä on tietyssä mielessä ahne. Toiset osaavat pitää hiukan rajaa siinä, miten käyttävät muita ihmisiä hyväkseen, mutta paljon on niitä, joilla ei ole rajaa, ja jotka eivät välitä. Hyvin harvat ovat ne, joilla on kyky tehdä bisnestä ja rahaa, ilman, että he tekevät vääryyttä kenellekään.

Lentokentältä ostetut korvatulpat ovat hyvät, siis oikeasti todella hyvät, mutta eivät riitä. Näiden lisäksi tarvinnee löytää kuulosuojaimet. Minulla on viikko aikaa muuttaa, ilman että tarvitsee maksaa seuraavasta

kuukaudesta mitään, ja sen ajan kuluessa toivottavasti löytyy asunto, jostain, missä ei ole ravintoloita, baareja, hotelleja, allasbaareja, teinien asuntoja, pikkulapsiperheitä eikä yökausia ryyppääviä ja remuavia turisteja... kuulostaako lista pahalta -kyllä. Alanyasta noilla kriteereillä uudehkon ja avaran asunnon löytäminen on todella vaikeaa. Ne, jotka tänne tulevat ja haluavat hiljaisuutta, joutuvat kuvaannollisesti pakenemaan vuorille. Vuoren rinnettä ylöspäin käynee minunkin tieni. Ellen sitten matkaa rannikkoa jompaan kumpaan suuntaan. Esimerkiki Gazipasassa ei kuulemma ole edes alkoholia myyviä ravintoloita, joten siellä ei välttämättä ole discoja tai allasbaaridiscojakaan. Espanja -ei. Portugali -ehkä. Ranska -ei, niiden kieltä en opi ikinä. Italia -ei, kauhistus. Kreikka -kielen puolesta ei... No, mistä sitä tietää missä olen ensi vuonna maaliskuussa, kun tänne oleva oleskelulupa päättyy. Talven aikana voisi ihan oikeasti katsastaa pari Välimerenrantavaltiota ja enemmän Turkkiakin. Täälläkin on edelleen turismin lieveilmiöiden saastuttamattomia alueita, ehkä.

Turkki on yksi tärkeimmistä matkailukohteista. Tässä ylempänä on tuoreita faktalukemia tämän alkuvuoden turistimääristä  kansallisuuksittain esitettynä. Pikkuisesta Suomesta on tullut tänne tämän alkuvuoden aikana 33.300 matkalaista. Nyt lehdet täällä iloitsevat, sillä vuorokauden aikana venäläiset ovat varanneet Turkin lomia taas todella hyvään tahtiin. Presidentit ja ulkoministerit sopivat kiistojaan, ja venäläiset voivat taas matkustaa tänne kuten ennenkin. Eräs lehti uutisoi eilen huumorisävytteisesti, että "Varo, ne tulee taas! Rakastamme teitä venäläiset". Lehtikuvassa oli kolme vähäpukeista, kaunista ja viimeisen päälle laitettua, barbien näköistä nuorta naista... sesonki on siis avautumassa, ainakin jos turkkilaisilta miehiltä kysyy.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001212240.html

Sitten pari sanaa Suomen ja Venäjän suhteista, niitäkin on paranneltu presidenttien välissä keskusteluissa. Viereinen kuva esittää vuoden 2013 varustelutilannetta, ja siitähän asiat ovat ehtineet muuttua vielä vaikka kuinka paljon. Todella moni suomalainen kommentoi minulle edelleen, että Turkkiin on pelottavaa tulla, että säilyykö siellä edes hengissä jos sinne tulee, ja muuta yhtä hömppää tekstiä. Sanojat unohtavat, että Suomi oli kehitysmaa kun minä synnyin vajaat 50v sitten, ja ettei Suomessa tai missään muuallakaan maapallolla eletä enää samanlaista aikaa kuin 50 vuotta sitten. Suomi on kuin itikan pissi Itämeressä jos lähialueilla tapahtuu jokin konflikti, eli Suomi menee sinne minne muut sitä vievät. Suomi on hyvin paljolti muiden avun varassa, muiden armoilla ja hyvin helposti lakkaa olemasta. Vahvaa vastaan usein hyökätään, koska sen vahvuutta halutaan horjuttaa, ja halutaan näyttää, että pystytään horjuttamaan. Turkki on vahva, eikä ole sattumaa, että tänne isketään. Ei myöskään ollut yllätys, että iskijät olivat ihan muualta kuin Turkin sisältä tai Syyriasta tai Irakista. Suomessa muuten nytkin muutaman hengen ääriradikaali ryhmä järjestää mielenosoitusta isoa massaa vastaan, ja huutelevat suureen ääneen edustavansa kansaa ja kansan syviä rivejä. Minkähän valtion kansaa he edustavat?

Meille asennetaan lopultakin hissiä :)) . Iskuporakone jyrisee betoniseinässä, ja pauke ja kilke kuuluu myös. Toiseen samanlaiseen taloon asensivat hissiä kolme viikkoa, joten jännä nähdä ja kuulla, miten tämä projekti etenee. Alkuviikosta minun on mentävä tekemään muuttoilmoitus, vaikka osoite muuttuisikin pari päivää sen jälkeen uudelleen... ellei ihmeitä tapahdu, ja löydän niin hyvät kuulosuojaimet, että jään tähän oleskeluluvan loppuajaksi. Tuo allasbaari hiljenee kuitenkin 12 viikon kuluttua, jos on hengissä siihenkään asti. Nyt vaan on mietinnässä, että miten selviän sen 12 viikkoa. Sinä aikana on paljon tärkeitä kirjoituksellisia juttuja, joihin pitää pystyä keskitymään vähintään 8 tuntia per päivä. Jos en pysty keskittymään, niin projektit eivät pysy aikataulussa eikä tulosta tule. Pelkkä keskittyminenkään ei riitä, sillä luova kirjoittaminen vaatii sopivan rennon mielentilan, että mielikuvitus pääsee vapaasti lentämään. Lisäksi kirjoitustuotoksella on vielä tietty tasovaatimus, eli mikä tahansa raapustus ei käy, vaikka blogissa kirjoitusten taso vaihteleekin erittäin paljon. Tämä onkin enemmän omaa terapeuttista kirjoittamista, paineiden purkua ja asioiden käsittelyapua, johon kriitikoilla ei ole sananvaltaa.

Juuri nyt on yllättäen ihana ja tervetullut tauko allasbaarin musiikissa. Kuuluu vain lasten kirkuna kun ne tappelevat äitinsä huomiosta. Joten siirryn muihin kirjoitustehtäviin :))

Leipädönerit

Sesonki on sitten virallisesti avattu, kun suomalaiset ovat saapuneet. 198 suomalaista

Kale-kukkula Konaklista kuvattuna 03/2016

lomalaista mukanaan tuonut Deturin lomalento on laskeutunut Antalyaan. Kun muutkin Pohjoismaat käynnistävät lentonsa, niin Pohjoismaista Antalyaan saapuu jatkossa 21 lentoa viikossa. Kiva kiva, tervetuloa vaan. Säätkin ovat olleet suosiollisia sen puolesta, että ainoatakaan sadekuuroa ei Alanyan alueelle ole vielä osunut, vaikka sääennustukset ovat sellaisia paljon lupailleetkin. Viileää on, minun mielestäni, mutta moni turisti näkyy kävelevän kaupungilla kesävaatteissa ihan tyytyväisen näköisenä, ja hyvä niin.
'

Eilisestä vielä pari sanaa, tai no, paremminkin ahneudesta ja kiittämättömyydestä. Eilen tuo eräs puolue tarjosi osallistujille runsaan aamiaisen lisäksi päivällä leipädönerin ja vettä, Ayrania ja teetä. Aamiaisella huomioni kiinnitti se, että meidän pitkän pöytäseurueemme toisessa päässä eräs nainen hakee viisi tai kuusi Pişi-leipää, sellaista upporasvassa paistettua vehnäleipää, ja laittaa ne mukanaan tuomaansa muovipussiin. Samoin kävi Ayran-tölkeille, vesitölkeille ja myös leipädönereille. Ainakin viisi leipädöneriä lähti hänen mukaansa ja pari hän silppusi pöydälle. Leipädöner = lähes ranskanleivän kokoinen sämpylä halkaistaan, ja sisään laitetaan kasviksia ja lihaa, tällä kertaa grillattua kanaa. 

Hän ja moni muukin tästä pöytäseurueesta söi vain ne dönerin sisällä olleet kananpalat ja pari

Konaklin laitamilla 03/2016

puraisua leipää, ja kaikki muu murusteltiin ja sotkettiin pitkin pöytää. Miksi sellainen, joka ei tykkää syödä leipädöneriä hamstraa niitä mukaansa ja vielä tuhoaa niitä muiden syöjien edestä pöydälle jätteisiin heitettäväksi? Ja moni muukin näistä naisista hamstrasi mukaansa, ja ilmeisesti se oli heille tapa, koskapa muovipusseja oli varattu mukaan. Samat naiset polttavat älyttömät määrät rahaa taivaan tuuliin joka kuukausi, tupakan muodossa. Eilen jokainen seurueeseemme kuulunut myös kommentoi ja kadehti sitä, että olen kevyempi ja ohuempi kuin he, mutta kukaan näistä kadehtijoista ei hahmottanut sitä, että he söivät tuolla ruokapöydässä 4 x sen verran kuin mitä minä söin. Miksi? Miksi varastamiselle, hamstraamiselle, ylensyönnille, ahneudelle, kadehtimiselle, laiskuudelle, kansalaisuudesta, sukupuolesta ja maasta riippumatta. Miksei meille riitä kohtuus ja kohtuullinen määrä?
 
Sitten taas pois saarnoista. Sain pidettyä tänään "vapaapäiväni", mutta en kirjoituspäivää. Keittiö on nyt siivottu lattiasta kattoon, kaapinpohjia ja ikkunoita myöten. Aika ajoin on vaan parempi ottaa kaikki ulos, ja katsoa mitä kaapeissa on ja missä kunnossa ne ovat. Kaappien pesu oli mukavin osuus, koska ne  olivat jo puhtaat, mutta eniten aikaa vei se, kun järjestelin kaapit uudelleen. Tavaraa alkaa olla niin paljon, että organisointikyky punnitaan monin eri tavoin. Kaikki astiat ja ruokatarvikkeet sekä kodinkoneetkin mahtuivat kaappeihin, ja todennäköisesti löytyvätkin vielä sillä hetkellä, kun niitä oikeasti tarvitaan. Ikkunoiden pesu talven jälkeen oli ylimääräinen välttämättömyys, koskapa keittiö oli aika pimeä. Sade ja yläkerran vuokraemäntä ovat huolehtineet siitä, että ikkunoihin ropisee milloin mitäkin. Kaikkea en edes halua tietää, kuulen vaan kuinka hän avaa ikkunan, ja heittää jotain nestemäistä yläkerrasta maata kohti.

Eilen tapasin rahapulaa huutelevan vuokraemäntäni tuolla pihalla, pyöreänä kuin pallo,  ja

Konaklia 03/2016

mietin, ettei hän ainakaan köyhä ole, kun on vara pitää tuollaista kroppaa. Lihaksia saa treenaamalla ja ilman rahaa, kun taas lihavuuden saa vain ylensyönnillä, ja siihen tarvitaan pullea rahapussi. En edelleenkään ymmärtänyt hänen alanyanmurteestaan kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Kiivaasti hän selitti sydänvaivoistaan, rahaongelmistaan ja lääkärilaskuista (naapuri tulkkasi), vaatien minulta rahaa heti nyt ja tässä, käteisenä. Onneksi oli naapuri läsnä. Sanoin ihan suoraan, että maksan vuokran vain ja ainoastaan hänen kirjanpitäjäpojalleen, koska rouva ei viiden minuutin päästä muista rahaa edes saaneensa (dementian vuoksi) eikä osaa lukea eikä kirjoittaa, joten ei myöskään anna kuittia maksusta. Tämä ei rouvaa miellyttänyt, mutta naapuri ja rouvan lapset ovat samaa mieltä kanssani tässä asiassa. Vielä tämän kerran maksoin vuokrat käteisellä, ja jatkossa maksan ne pankin kautta, koska sain lopultakin heidän tilinumeronsa. Samalla tiliotemerkintä jää itselleni kuitiksi. Vuokrasopimuskin on uusittu taas pitkälle tulevaisuuteen. Sopimuksessa on nyt erityisen mieluista se, että voin katkaista sen tarvittaessa, eli silloin kun osuu mieluinen uusi asunto kohdalle.

Kaasuhellan sytyttäminen meni tänään pidemmän kaavan mukaan. En tiedä mikä sitä vaivasi, mutta aluksi ei mistään suuttimesta tullut kaasua, ei sitten millään, vaikka aukaisin kaasupullon asiaankuuluvasti. Hajun perusteella tiesin, että kaasua tulee johonkin. Pullokin on vielä tosi painava, lähes täysi. Puhdistin suuttimet yms. ja räpläsin hellaa aikani, ja kas, niinhän se isoin syttyi ensin, paloi hyvin, ja lopulta sain jokaisen syttymään ja palamaan. Niin että toimii se taas. Tällaista se on, kun kokematon, ei kaasuhellaan oppinut nainen yrittää käyttää kyseistä teknistä laitetta tauon jälkeen. Ilta alkaa hämärtyä, ja käyn vielä hakemassa 5 litran vesipullon kotiin tuolta lähimarketista, sillä juomavettä on enää vain vähän. Loppuillan nautin hiljaisuudesta, joka on tällä hetkellä erittäin tervetullutta hemmottelua. Samalla kirjoitan tai luen, kumpaa nyt mieli sitten tekeekään kauppareissun jälkeen. Nautin olostani taas :))