Ei sinne, vaan tänne & hammaslääkäri

Alanya, DoyDoy ja Külbasti, eli lammasta 😋😍

Oletko joskus miettinyt miten elämä ohjaa, tai ohjaako se? Jotkut uskovat sattumaan, ja joillekin kaikki on sattumaa. Leikitellään toisenlaisella ajattelulla ja otetaan pari esimerkkiä. Lauantaina piti katsoa erään asunnon ympäristöä ja pohtia sen ympäristön äänimaailmaa ja meluisuutta. En löytänyt sitä, vaikka yleensä löydän täällä siihen osoitteeseen mihin haluan mennä. Nyt en jostain syystä löytänyt. Pidin asunnon sisätiloista ja varustelusta sekä hinnasta niin paljon, että olisin todennäköisesti tehnyt sopimuksen siihen. Mutta se ei ollut tarkoitus koska en löytänyt perille (eikä löytänyt paikallinen kuskikaan). Maanantaina se asunto oli jo mennyt. 

Sunnuntaina oli tarkoitus tutustua tuolla hieman nykyistä ylempänä vuoren rinteessä olevaan kattohuoneistoon (ympäristö&melu), joka kuvien perusteella houkuttaa tosi vahvasti, vaan kun olin lihaskipuinen, päänsärkyinen, kurkkukipuinen ja kuumeessa (vuoristossa vilustunut). Eilen maanantaina oli taas tarkoitus katsoa sitä ympäristöä, samoin kuin toista samalla suunnalla, mutta en ollut vielä kunnossa vaikka kuume olikin pois, ja vuoristoreissusta ja pitkistä kävelyistä ärtynyt nilkka oli jo Ärtynyt. 

Tänä aamuna on jo kuumetauti irrottanut otteensa ja on enemmän energiaa, mutta nilkka on hirveän kipeä, mahdollisesti liiallisesta kävelystä, vääränlaisesta rasittamisesta vuoristoreissulla ja kuntoutusohjelman mukaisen venyttelyn epäsäännöllisyydestä johtuen. Säären etuosan sisäreunalla on yksi jänne niin tulehtunut, että en todellakaan ota yhtään ylimääräistä askelta. Raahaan vain itseni hammaslääkäriin ja takaisin kotiin. Ko asuntojen katselu jää siis tältä ja huomiseltakin väliin. Saas nähdä mitä sen jälkeen on tarjolla, nimittäin ne mieluisimmat asunnot menevät nopeasti, päivässä parissa.

Maanantaina ei huvittanut tehdä ruokaa... herkkuja

Edellinen hammaslääkäri, se yksityinen jota tuttavat suosittelivat, jäi pois kuvioista. Kävin siellä perjantaina. Miehellä oli kädessään kumihanskat, ja kun kerroin olevani kumille allerginen, niin hän heitti hanskat pois ja hoiti tutkimuksen paljain käsin ja asianmukaisin instrumentein. Ei ollut muita hanskoja. No, jo samana iltana alkoi nousta ientulehdus, joka ärhäköityi viikonlopun aikana niin paljon, että ilmoitin maanantaiaamuna peruutuksen sekä maanantain ajalle että suunnitelluille toimenpiteille. Jos jo pelkästä tutkimuksesta saa tuollaisen tulehduksen, niin millainen mahtaa olla tilanne useamman hampaan paikkojen vaihtamisen ja kruunuttamisen jälkeen... sitäkin mietin. Ientulehduksia ei ole ollut vuosiin. 

Katselin netistä hieman isompia kuin yhden miehen yrityksiä, yksityisiä hammasklinikoita, ja löysin Sevket Tokukselta sellaisen, joka houkutti tutustumaan. Eikä sinne menoon liittynyt minkäänlaista hammaslääkäripelkoa, niin kuin useimpiin uusiin hammaslääkärikontakteihin liittyy. Tänään olin siellä tutkimuksessa, ja keskustelimme kokonaissuunnitelmasta sekä sen hinnoittelusta. Tässä paikassa hammaslääkäreinä toimivat mies, hänen vaimonsa ja yksi tyttäristään. Kaikki ovat opiskelleet hammaslääkäreiksi. Toinen tytär on hammashoitaja ja palvelutiskin hoitaja, ja lisäksi paikalla oli opiskelija. Wau!

Sen perusteella, mitä tiedät hammaslääkäripelostani, olisitko uskonut että ärtyneen takahampaan ison paikan vaihto onnistuu ilman puudutuspiikkejä? En olisi uskonut minäkään tähän aamuun mennessä, mutta nyt on sekin ihme koettu. Siihen lääkäriin vaan pystyi luottamaan niin vahvasti että tuo oli mahdollista. Toinen tärkeä asia oli se, että ilman pyytelemistä ja tinkimistä sain hammashoidon samalla hinnalla kuin paikalliset. Kolmas merkittävä asia oli hampaiston hoitosuunnitelma. Hän sanoi ettei ole mitään järkeä kruunuttaa vielä, kun omat ovat noinkin hyvässä kunnossa. Sen sijaan hän laittaa noihin kahteen ogelmahampaaseen tavallista lujempitekoisemman paikan. En muista nimeä, kun en tiedä niitä suomeksikaan, ja vaihtoehtoja oli paljon.

Elämän kauniit kiemurat. Taivuttaa, ei taita.

Olin hämmentynyt siitä, että erilaisia hampaanpaikkausratkaisuja todellakin oli noin paljon erilaisia. Suomessa minulta on kysytty vain silloin kun amalgaamista alettiin luopua, että amalgaami vai muovi. Ja muutenkin heidän kapasiteettinsa tehdä erilaisia asioita oli laaja. Tänään kun menin vastaanotolle, niin odotusaulassa istui sekä turkkilaisia että turisteja. Sekin kertoo paikasta jotain :) . Välineistö ja siisteys oli kuin Helsingissäkin. Hygienia miellytti sairaanhoitajankin silmää. Henkilökunta oli aidosti mukava, avulias ja hymyilevä. He palvelivat läsnäollessani asiakkaita myös englanniksi ja venäjäksi. 

Sen sijaan, että olisin maksanut sille toiselle suoraan 4.000 TL, maksoin tänään 167 TL. Tuo oli sen kaikkein vaikeimman hampaan hoito, ja lisäksi hoidolla on takuu. Siinä oli kaikki mitä ko hampaalle tarvitsee nyt tehdä. Parin päivän päästä vaihdetaan toinen iso takahampaan paikka, ja laitetaan pieni pintapaikka kolmanteen takahampaaseen. Se maksaa yhteensä noin 180 TL. Sen jälkeen projekti on tältä kertaa valmis. Yhteensä 347 TL, 8,7 % sen toisen kustannusarviosta. Vaikkeivat ne olekaan samasisältöisiä, laitoin summat vertailuun, koska nykyinen hammaslääkäri perusteli hyvin miksi kruunutus tässä vaiheessa on täysin turhaa rahanmenoa. En perustele tähän koska en muista kaikkea mitä hän sanoi.

Olen hyvin tyytyväinen tuohon klinikkaan, saamaani hoitoon sekä hoito-ohjeisiin. Yritän muistaa ottaa kuvan siitä seuraavalla kerralla, niin saan jaettua sen täällä.

Hei hyvä rouva, juu, sinä siellä...

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Kävelin viimeisen päälle rentouttavan hamamin ja hieronnan jälkeen kadulla kohti bussipysäkkiä, kun tajusin että olin jo mennyt sen ohi. Aivot olivat vielä puoliunessa, hieronnan jälkeisessä rentoutuksen ihanassa sumussa. Päätin mennä seuraavalle pysäkille, ja vilkuilin samalla mitä vaatekauppiaan seinillä roikkuu, sillä ihan kaikkia tuliaisia en ole vielä löytänyt. Siinä katsellessa menee ohi kaksi rouvaa. Tajuan vasta muutaman askeleen jälkeen, että toinen heistä tuijottaa minua, ja kääntyy uudelleenkin tuijottamaan minua kuin kysyen, että etkö muka tunne.

No en tuossa tilanteessa ehtinyt tunnistaa. Lippahattu tai pienilierinen kangashattu päässä, isot aurinkolasit kasvoilla ja kasvoista näkyi vain pyöreät posket. Vartalosta ja vaatteista en voi ketään tunnistaa ellen näe kyseistä henkilöä viikoittain ja opi tuntemaan hänen vaatetustaan, joten kasvot tarvitsisi nähdä rouva hyvä. Molemmat kävelimme koko ajan suuntaamme. Jos olisit sanonut vaikkapa Hei, olisin pysähtynyt. No, aktiivisemmalla aivotoiminnalla varustetulla hetkellä, siis hereillä olevana, ei-hieronnan-jälkeen, kysyn joskus itsekin että Voinko auttaa, jos joku jää tuijottamaan. Nyt elin vielä rentoutuksen syvissä aalloissa, ja se jatkui ihan kotiin asti, useamman tunnin. Osittain jatkuu edelleenkin. Ystävänikin lähti varaamaan aikaa samalle hierojalle 😊 .

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Meiltä lähti tänään ruokapöydän tuolit puuseppä-verhoilijan käsittelyyn. Olen jonkun aikaa katsellut huonekaluliikkeistä uusien tuolien malleja, materiaaleja ja hintoja. Tänään kävin intuition perusteella sellaisen verhoilija-entisöijä-yrittäjän firmassa, jonka pihalla näin hyvin entisöityjä puurunkoisia sohvia. Ja keinutuolin. Heh, se muuttaa aikanaan meille. Entisöijä purkaa kaikki meiltä hakemansa 6 tuolia osiin, korjaa tarvittavat osat, kokoaa tuolit uudelleen, laittaa istuinosaan uudet, jämäkät pehmusteet, verhoilee tuolit valitsemallani kankaalla sekä lakkaa puuosat uudelleen. 

Saan Alanyaan palatessani massiivipuupöytääni sopivat, täyspuurunkoiset tuolini takaisin hyvän näköisinä, tukevina ja toimivina, ja hinta on hieman alle uusien tuolien hinnan. Uudet tuolit olivat ties millä rungolla, osa muovia, osa puupuristetta, ja kaikki kangasverhoiltuja jalkoja lukuunottamatta. Tai sitten ne olivat muovi-metalliyhdistelmää tai valkoista puuta. Juu ei kiitos. Mieluummin aitoa käsityötä olevat alkuperäiset puutuolit kaiverruksineen ja pulleine jalkoineen. Jännä nähdä ero vanhan ja entisöidyn välillä sitten aikanaan. Siksi aikaa jäi käyttöön takorautatuolit ja tämä toimistotuoli. Saattaa siirroissa hieman metelöidä laattalattialla, sorry alakerran naapuri. Niissä on sellaiset jalat, joissa ei saa pysymään huopapaloja, vaan pitäisi virkata/neuloa/askarrella jotkut paikallaan pysyvät jalkojen pehmikkeet.

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Toissa iltana kanssani bussipysäkillä oli nuoria henkilöitä, joiden kasvonpiirteistä saattoi päätellä sukujuurien ulottuvan Turkista itään päin. Heistä eräs nainen kysyi minulta, että olenko venäläinen. Ei jei jei, en todellakaan. Sitten he innostuivat puhumaan ja kertomaan. Olivat Turkmenistanista ja olivat olleet täällä hotellilla sesonkityöläisinä. He kertoivat, että nyt tämä hotelli sulkeutui ja hiljeni taas talveksi... hyvä etten hihkunut riemusta, vaan hymyä en saanut pidettyä pois kasvoilta. Jee!!! Sen hotellin osalta siis rauha ja hiljaisuus palaa tälle seudulle. Nyt kun vielä tuo toinen...

Taas tuli jotain ymmärryksen ulkopuolista vastaan. Ei sillä, ei ne tähän lopu, mutta uusi sellainen asia. Meillä eilen illalla käyneet vieraat kommentoivat massiivisia puukaappejani sanoen, että pääseekö tuosta ovesta Narniaan. Minulla ei mennyt millään tavoin jakeluun, ei sitten pienimmässäkään määrin, vaikka selkeällä englannilla hän sen sanoikin. Olisikohan aika lukea Narnian tarinoita? Ehkä sekin asia selviäisi kirjoja lukemalla. No, oli miten oli, ei hän päässyt vaikka kaappiin kurkistikin.

Naapurustossa joku laittaa sellaista ruokaa, että täälläkin herahti vesi kielelle... on siis mentävä kokkaamaan iltapalaa.

Löytyihän se hamam ja osaava hieroja

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään oli Se päivä kun oli parempi löytää uusi hamam, uusi hyvä hieroja. Entinen lähti/lähetettiin yli vuosi sitten pois Laviniasta, ja sen jälkeen on ollut hakusessa mistä löytää osaavan hierojan, joka tekee työnsä läsnäollen. Stressaamistyylilleni uskollisena olin taas kerännyt "taakkaa" hartioilleni, eli niska-hartianseudun lihakset ovat niin jumissa että kipu on jatkuvaa. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin etsintäkierrokselle. ...ja kuten myöhemmin huomasin, unohdin hamambikinit kotiin. 

Ensimmäiseksi suuntasin kaupungin toiselle laidalle, lähelle sinne mihin riippuliitäjät laskeutuvat. Tiesin ennalta että

LIve-musiikkia Cay Bahcessa

siellä on pari hamamia, joita skandinaavituristit käyttävät paljon. Lisäksi siellä on eräs paikka, jolle vuosi sitten lupasin että kerran vielä tulen heille hamamiin. Tänään aloitin sieltä. PAikka ja hieronta on mitä todennäköisimmin ihan ok, mutta hinta ei. SIeltä tuputettiin väkisin eurohintaa. Mitään liirahintoja ei ollut edes näkösällä. Kun pyysin ja lopulta vaadinkin liirahintaa, niin hän antoi normaaleihin turistihintoihin nähden kaksinkertaisen hinnan. Se on paikalliseen normaalihintaan nähden nelinkertainen, ja ALanyan halvimpiin hamamhintoihin nähden yli kuusinkertainen. Hän käytti euron korkeaa kurssia hyväkseen, ja minä sanoin näkemiin ennen kuin kävelin ovesta ulos.

Perheiden illanviettopaikka

Kävelin pitkin rantakatua Kleopatrarannan loppupäästä kohti keskustaa. MuzziBaarin kohdalla tajuntaani iski muistikuva, että sen vieressä on joku hamam, jossa en ole ikinä käynyt. Näin yhden Alanyan parhaista tatuointiliikkeistä ja kampaajan. Jääräpäisesti katselin siinä, sillä muistan nähneeni joskus siinä jonkinlaisen hamam-tekstin... ja löytyi se nytkin. Kampaamon läpi kävellään kellarikerrokseen, jonne on 5 vuotta sitten uusittu isohko hamam.

Hieman marmatin omistajalle sitä, että en voi tulla kellarikerroksen hamameihin kosteusvauriohomeiden ja rajujen allergisten reaktioiden takia. Hän kävelytti ensin kierroksen hamamissa, ja olihan siellä ensihaistamalla kosteusvauriota, mutta ei niin pahasti ettenkö olisi ostanut hamam-hieronta-käsittelyä. HIntataso oli liiroilla maksaessa normaali. Saunassa en ollut kauaa vaan sopivasti, ja nautin. Sen jälkeen marmorihamamiin ihon poistolle... siis kuorintakintaalla kuolleen ihon poisrapsuttelu. Hieroja oli varannut minulle kaikkein karheimman kuorintakintaan, ja totesi puolivälissä itsekin, että näköjään pehmeämpikin olisi riittänyt. Pesun jälkeen ummistin silmäni lepotuolissa siksi aikaa, kun hieroja kävi jäähyllä ja haukkaamassa happea. 

Lampunvarjostimet puulaatikoista. Toimi

Hierontahuoneeseen mennessä tuli hankalia hengitysvaikeuksia välittömästi. Kortisonitabletti ja avaavaa lääkettä keuhkoihin, ja takaisin pöydälle, sillä en halunnut lähteä pois vaikka hengityksen suhteen mentiinkin isohkolla riskillä koko ajan. Kuorinnan ja pesun jäljiltä oli sellainen aavistus, että tämä henkilö osaa työnsä. Ja niin teki. Hieronta oli pidempi kuin täällä koskaan ennen, tai sitten se vain tuntui siltä, sillä vaikka hän teki lymfahierontaa eikä mitään urheiluhierontaa, niin monin paikoin sattui. Sattuminen johtui kroppani tilasta, ei hierojasta. Hieroja huomasi kivut ja reagoi, muutti toimintaansa. Sen edellisen hierojani menetettyäni luulin ettei yhtä hyvää tai parempaa ihan vähällä löydy. Olin väärässä. Henki kulki heikosti hamamista ulos tullessa, joten pihalla piti istua aika kauan, mutta hieronnan ja hamamin osalta todella kyvä kokemus. Käyn siinä vielä pari kertaa ihan lähi päivinä, jotta saadaa jumit purettua ja kiputilat pois. 

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään on jo toinen ilta peräkkäin kun palelee. Sekä päivä- että iltalämpötilat laskevat, no, suomalaisten suosimiin lukemiinhan ne vasta laskevat. Otetaanpa tähän väliin muutamia hepulihetkiä viime päiviltä. Toissapäivänä bussissa istuessa tietoisesti rentoutin itseäni ja penkillä silmät kiinni istuessa hengitin pari kertaa oikein syvään, ja siten rauhallisesti ulos. Tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. Päätin jatka vielä pari kolme henkäystä, vaan kun niskassa tuntui kipua, miim käänsin päätä hieman pikealle, edelleen silmät kiinni, ja vedin syvään henkeä... Mitä he*****a! *Puistatus* 

Avasin silmäni samalla kun olin tuupertua epämiellyttävästä hajusta. No, nenäni oli jonkun hikisen turistin kainalossa. Turisti seisoi käytävällä ja piti kädellään kiinni bussin ylätangosta. Rentoutumishengittely lopui siihen, ja alkoi hapen haukkominen toisesta suunnasta, ja rentoutushytkyminen. Hysteerinen nauru kupli mahassa, ihan vaan tilanteesta johtuen, samalla kun yritin katsella toiseen suuntaan ja pyyhkiä naurun kyyneliä silmistäni. En ollut kunnolla toipunut tuosta kun astuin bussista ulos, mietin mihinköhän päin ensin lähtisin, ja näin ne rouvat. Kolme venäläistä rouvaa käveli ohitse hattuineen. Yhden rouvan hattu oli juuri kuin mummoni lampunvarjostin lapsuusajaltani, niin malliltaan kuin kuosiltaan. ...ja taas olin revetä naurusta, ihan vaan sellaisesta väsy-kipu-hepulinaurusta, joka rentouttaisi perinpohjaisesti mikäli sen saisi päästää ulos ihan sellaisenaan. No ei, sisällähän sekin nauru eli.

...minkä värisellä autolla tulit?

Hamamista ja hieronnasta kotiin tullessa bussissa näin äidin, jonka paidan etumuksessa oli isolla Follow your dream, ja kyseisen tekstin yli oli kirjoitettu punaisella Cancelled. Eli Seuraa unelmiasi, Peruutettu/ Hylätty. LAittoi ajattelemaan, vaikka hieroja kielsikin ajattelemasta liikoja ja kantamasta muiden taakkoja. Oli muuten uskomaton tyyppi, ihan oikeasti. Ensinnäkin jo alussa näin kuinka hän luki elekieltäni ja profiloi minua, paikanti ongelmiani. Hieronnan jälkeen keskustelimme ulkona pitkään, kun odotin että kurkunpään ja keuhkoputkin turvotus laskee. Siinä vaiheessa hän kertoi mitä näkee/ lukee minusta, elekielestäni yms. Tuntui aika hurjalta kuunnella niitä, ne nimittäin olivat aivan totta. Hän oli onnistunut arvioinneissaan hyvin. Olipa kokemus!

Nyt pihalla, uima-altaallamme kiljuu ja mekastaa talomme äänekkäin perhe, lapset ja mamma. Sen miehen ääntä en kuule kuin harvoin ja pienesti, mutta nuo lapset ja mamma kuuluvat puolen kilometrin päähän helposti. En pysty kirjoittamaan edes blogitekstiä tässä mekkalassa. Palataan.

Pikkukaupan iso valikoima

Alanyan DimCayin laskulla olevan kaupan kauppias

Naapurin pihamaalle on ilmeisesti tuotu vasta emostaan vieroitettu vuohilapsonen. Se "ihana pikku söpöläinen" on huutanut nyt neljä tuntia yhtäjaksoisesti. Itselläni on menossa sairaalaruotsin opiskelu ja kertaus, ja ihan vaan jotenkin alkoi nyppiä tuo kimeänpuoleinen määintä-itku. Kun aloin kirjoittamaan tätä, se hiljeni hetkeksi ja olin jo hihkua jippiitä... nyt siellä määkii useampi. Jos ei hotelli melua, eikä kukko ja kanat, niin sitten vuohet. Minun hiljainen kylämiljööni on muuttunut kahdessa vuodessa puolikaupunkilaiseksi alueeksi, jolla hiljaiset hetket ovat vähissä. Kerroinko jo aiemmin, että katselin tonttia. Halvimmat löytämäni pikkutontit pienen omakotitalon rakentamista varten maksaisivat juuri nyt ja nykyisellä kurssilla 3.000 €. Toinen on hotellin, ja toinen hautausmaan vieressä 😅.

Kaupassa on kaikkia peruselintarvikkeita ja...

Lämmin kausi on alkanut, siis oikeasti lämmin. Ulkona on parhaillaan muutama pilvenhattara ja +26 C vaikka on jo ilta-auringon aika. Parvekkeella on varjossa saman verran. Mustien tuolieni istuinosa poltti epämukavasti, siirsiin lämpömittarin siihen, ja sain lukemaksi +42 C. Ei ihme jos vähän nahkaa poltteli. Parvekekukista ison kehäkukan jouduin antamaan jo naapurin puutarhurille, sillä sen nesteytys ei kestänyt näitä lämpölukemia. Parvekekirsikkatomaatit sen sijaan nauttivat lämmöstä ja valosta, ja pukkaavat tulemaan pieniä, vihreitä palleroita yllättävää tahtia. Vielä kun näkisi ne punaisina...

...suklaita, keksejä, suklaita ja suklaakeksejä...

Olen innoissani kesätyömahdollisuuksista, ja omvårdnadsstatus, anamnes och epikris,  ja
sekä niiden laatiminen kirjallisesti että selittäminen puhumalla ovat juuri nyt päivän polttavia projekteja. Tämän lisäksi omassa turkinkielen opiskelussani saan viikonlopun aikana yhden tason päätökseen ja ensi viikolla pääsen aloittamaan uutta tasoa. Ja tanssijuttujen osalta on meneillään koreografioiden rakentamista ja videoiden suunnittelua. Kaikki ovat valmistautumista tulevaan, ja kukin tahollaan tarpeellisia. Kirjoittaminen on tällä hetkellä ihan seis, ja käynnistynee vasta juhannuksen jälkeen taas. Siihen asti tahtia ja melua on liikaa. Meluisassa ympäristössä ei tule mitään ulos, ei rivin riviä, vaikka olisi kuinka paljon aikaa. Hiljaisuutta ei korvaa mikään, ja sitä kohden mennään taas, vaihe kerrallaan.

Montako kilometriä lisälenkkiä? Hah, 0.

Noista kuvista pari sanaa. Kävin lenkillä, mikä ei näy kuvissa eikä vaa'allakaan. Kunnossa se onneksi näkyy. Dimcayin sillan jälkeen, heti Kestelin puolella lukee teksti Ciz Biz Köfte. Siitä taisin kertoa aiemmin. Kyseessä on paikalline pikaruokapaikka. Sen rakennuksen vasenta sivua edetessä tulee nurkalla vastaan Full Ay Market. Muistan nimen siksi, kun se on sekoitus englantia ja turkkia. Jos jatkaa vielä pidemmälle saman rakennuksen kiertämistä, niin seuraavalla nurkalla on toinen pikkumarketti. Nimestä ei nyt ole mitään muistikuvaa. Joka tapauksessa kävin siellä kuntoilulenkin välipalalla... alin kuva kertoo siitä.

Puhuimme kauppiaan kanssa muutaman sanan. Kerroin että nämä pikkukaupat ovat viehättäviä, ja että Suomesta ne ovat kuolleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähes sukupuuttoon. Hän sanoi että täällä on meneillään samanlainen kehitys. Isoja marketteja avataan, ja ihmiset ostavat sieltä tavarapaljouden keskeltä mieluummin. Mutta esim. tässä marketissa on tuotteet samassa hinnassa kuin Migroksessa tai A101:ssa, joissa itsekin enimmäkseen asioin. Damlataksella, hotellien lähellä olevien pikkumarkettien hintataso on ihan erilainen, turistihinnoiteltu, sen sijaan näissä keskustan ulkopuolisissa pikkumarketeissa on edullista. Kokoonsa nähden tuokin marketti sisältää yllättävän paljon erilaisia tuotteita. Kysyin kauppiaalta että saanko ottaa kuvan ja jakaa sen eteenpäin. Hän antoi luvan. KUvatessani tavarahyllyjä kuului sivulta "no, saat sinä minustakin kuvan ottaa". Pihalla on vielä toinen puoli myymälää, mutta ne kuvat eivät voimakkaasta auringonpaisteesta johtuen onnistuneet tuolla kuvausvälineellä. Usein nämä pikkumarketit ovat 1-2 perheen omistamia, ja perhe itse työskentelee siellä. Kannattaa kannattaa pienyrittäjiä.

Rauhallisen illan yllätysvolina

Rauhallinen perheiden asuma-alue,hiljainen ilta kuten normaalistikin, kunnes alkaa vonkua ja volista... suomeksi. Voihelevatasaatana. Joku on vääntänyt karaokelaitteet isolle, avannut ikkunat ja ovet, ja antanut mikrofonin humalaiselle suomalaiselle miehelle. Koko tienoo raikuu tuota paskaa.

Niin, luulin että se tulee jonkun omasta asunnosta, sillä tällä alueella ei ole ollut mitään ulkokaraokepaskahuussihotellia tätä ennen. Nyt on. Ja asuntojen ja asuma-alueen arvo tippui heti hotellin auettua, ja paljon.

Eli tätä paskaa pitäisi jaksaa kuunnella lokakuun loppuun asti joka ilta. 😡. Nyt nähtäväksi jää loppuuko näitten melu ja lupa kello 23 vai vasta 01. Jos se loppuu kello 01 tai myöhemmin, niin jätän asunnon irtisanomisilmoituksen heti huomenna. Muussa tapauksessa käytän joka ilta joko korvatulppia tai kuulokkeita, kun ei ole kuulosuojaimia. Kännisten volinaa ja karaokeulinaa sekä paskapoppia en ala kuuntelemaan joka ilta. Tuo tulee ärsyttävässä määrin läpi huoneistoon, vaikka sulkee kaikki ovet ja ikkunat ja menee toiselle puolelle asuntoa olevaan vierashuoneeseen.

Kuului yläkerran naapurikin liikehtivän hermostuneesti, kunnes ovet paukkuen lähti ulos. Tällä kulmakunnalla suuttuu enemmän kuin yksi talollinen ihmisiä.
Juuri tällaisten yllätysten takia ei kannata ostaa asuntoa alueelta, joka ei jo ole täynnä asunnoiksi rakennettuja rakennuksia, ja jossa on baareja ja hotelleja. Baarit ja hotellit saavat aikaan aina mm. meluhaittoja. Minä olen onneksi vuokralla, nuo muut suomalaiset ja eurooppalaiset omistavat asuntonsa. Tästä on nyt tosi paha myydä, kun tuo haitta on tiedossa.

Viereisessä luksustaloyhitössä asuvat ovat maksaneet asunnoistaan erityisen paljon, ja heidän parvekkeensa ja pihansa ovat juuri tuonne hotellille päin. Heidän talonsa ylimpiin kerroksiin melu tulee tosi lujaa, pahemmin vielä kuin meille. Hotellin omistaja ei ehkä ole kulmakunnan suosituimpia henkilöitä tämän jälkeen. Karaoke luvanvaraiseksi ja suljettuun tilaan, tai vain laulukokeen läpäisseille ei-humalaisille.

Lisätty myöhemmin:
Luojan kiitos kello 23:40 on normaalin hiljaista. Mökä hiljeni hieman jo yhdentoista jälkeen, mutta loppui äsken. Ehkä tässä selviää vielä tämän kesän yli. Katsotaan nyt miltä lähipäivät kuulostavat.