Hei hyvä rouva, juu, sinä siellä...

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Kävelin viimeisen päälle rentouttavan hamamin ja hieronnan jälkeen kadulla kohti bussipysäkkiä, kun tajusin että olin jo mennyt sen ohi. Aivot olivat vielä puoliunessa, hieronnan jälkeisessä rentoutuksen ihanassa sumussa. Päätin mennä seuraavalle pysäkille, ja vilkuilin samalla mitä vaatekauppiaan seinillä roikkuu, sillä ihan kaikkia tuliaisia en ole vielä löytänyt. Siinä katsellessa menee ohi kaksi rouvaa. Tajuan vasta muutaman askeleen jälkeen, että toinen heistä tuijottaa minua, ja kääntyy uudelleenkin tuijottamaan minua kuin kysyen, että etkö muka tunne.

No en tuossa tilanteessa ehtinyt tunnistaa. Lippahattu tai pienilierinen kangashattu päässä, isot aurinkolasit kasvoilla ja kasvoista näkyi vain pyöreät posket. Vartalosta ja vaatteista en voi ketään tunnistaa ellen näe kyseistä henkilöä viikoittain ja opi tuntemaan hänen vaatetustaan, joten kasvot tarvitsisi nähdä rouva hyvä. Molemmat kävelimme koko ajan suuntaamme. Jos olisit sanonut vaikkapa Hei, olisin pysähtynyt. No, aktiivisemmalla aivotoiminnalla varustetulla hetkellä, siis hereillä olevana, ei-hieronnan-jälkeen, kysyn joskus itsekin että Voinko auttaa, jos joku jää tuijottamaan. Nyt elin vielä rentoutuksen syvissä aalloissa, ja se jatkui ihan kotiin asti, useamman tunnin. Osittain jatkuu edelleenkin. Ystävänikin lähti varaamaan aikaa samalle hierojalle 😊 .

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Meiltä lähti tänään ruokapöydän tuolit puuseppä-verhoilijan käsittelyyn. Olen jonkun aikaa katsellut huonekaluliikkeistä uusien tuolien malleja, materiaaleja ja hintoja. Tänään kävin intuition perusteella sellaisen verhoilija-entisöijä-yrittäjän firmassa, jonka pihalla näin hyvin entisöityjä puurunkoisia sohvia. Ja keinutuolin. Heh, se muuttaa aikanaan meille. Entisöijä purkaa kaikki meiltä hakemansa 6 tuolia osiin, korjaa tarvittavat osat, kokoaa tuolit uudelleen, laittaa istuinosaan uudet, jämäkät pehmusteet, verhoilee tuolit valitsemallani kankaalla sekä lakkaa puuosat uudelleen. 

Saan Alanyaan palatessani massiivipuupöytääni sopivat, täyspuurunkoiset tuolini takaisin hyvän näköisinä, tukevina ja toimivina, ja hinta on hieman alle uusien tuolien hinnan. Uudet tuolit olivat ties millä rungolla, osa muovia, osa puupuristetta, ja kaikki kangasverhoiltuja jalkoja lukuunottamatta. Tai sitten ne olivat muovi-metalliyhdistelmää tai valkoista puuta. Juu ei kiitos. Mieluummin aitoa käsityötä olevat alkuperäiset puutuolit kaiverruksineen ja pulleine jalkoineen. Jännä nähdä ero vanhan ja entisöidyn välillä sitten aikanaan. Siksi aikaa jäi käyttöön takorautatuolit ja tämä toimistotuoli. Saattaa siirroissa hieman metelöidä laattalattialla, sorry alakerran naapuri. Niissä on sellaiset jalat, joissa ei saa pysymään huopapaloja, vaan pitäisi virkata/neuloa/askarrella jotkut paikallaan pysyvät jalkojen pehmikkeet.

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Toissa iltana kanssani bussipysäkillä oli nuoria henkilöitä, joiden kasvonpiirteistä saattoi päätellä sukujuurien ulottuvan Turkista itään päin. Heistä eräs nainen kysyi minulta, että olenko venäläinen. Ei jei jei, en todellakaan. Sitten he innostuivat puhumaan ja kertomaan. Olivat Turkmenistanista ja olivat olleet täällä hotellilla sesonkityöläisinä. He kertoivat, että nyt tämä hotelli sulkeutui ja hiljeni taas talveksi... hyvä etten hihkunut riemusta, vaan hymyä en saanut pidettyä pois kasvoilta. Jee!!! Sen hotellin osalta siis rauha ja hiljaisuus palaa tälle seudulle. Nyt kun vielä tuo toinen...

Taas tuli jotain ymmärryksen ulkopuolista vastaan. Ei sillä, ei ne tähän lopu, mutta uusi sellainen asia. Meillä eilen illalla käyneet vieraat kommentoivat massiivisia puukaappejani sanoen, että pääseekö tuosta ovesta Narniaan. Minulla ei mennyt millään tavoin jakeluun, ei sitten pienimmässäkään määrin, vaikka selkeällä englannilla hän sen sanoikin. Olisikohan aika lukea Narnian tarinoita? Ehkä sekin asia selviäisi kirjoja lukemalla. No, oli miten oli, ei hän päässyt vaikka kaappiin kurkistikin.

Naapurustossa joku laittaa sellaista ruokaa, että täälläkin herahti vesi kielelle... on siis mentävä kokkaamaan iltapalaa.

Rauhallisen illan yllätysvolina

Rauhallinen perheiden asuma-alue,hiljainen ilta kuten normaalistikin, kunnes alkaa vonkua ja volista... suomeksi. Voihelevatasaatana. Joku on vääntänyt karaokelaitteet isolle, avannut ikkunat ja ovet, ja antanut mikrofonin humalaiselle suomalaiselle miehelle. Koko tienoo raikuu tuota paskaa.

Niin, luulin että se tulee jonkun omasta asunnosta, sillä tällä alueella ei ole ollut mitään ulkokaraokepaskahuussihotellia tätä ennen. Nyt on. Ja asuntojen ja asuma-alueen arvo tippui heti hotellin auettua, ja paljon.

Eli tätä paskaa pitäisi jaksaa kuunnella lokakuun loppuun asti joka ilta. 😡. Nyt nähtäväksi jää loppuuko näitten melu ja lupa kello 23 vai vasta 01. Jos se loppuu kello 01 tai myöhemmin, niin jätän asunnon irtisanomisilmoituksen heti huomenna. Muussa tapauksessa käytän joka ilta joko korvatulppia tai kuulokkeita, kun ei ole kuulosuojaimia. Kännisten volinaa ja karaokeulinaa sekä paskapoppia en ala kuuntelemaan joka ilta. Tuo tulee ärsyttävässä määrin läpi huoneistoon, vaikka sulkee kaikki ovet ja ikkunat ja menee toiselle puolelle asuntoa olevaan vierashuoneeseen.

Kuului yläkerran naapurikin liikehtivän hermostuneesti, kunnes ovet paukkuen lähti ulos. Tällä kulmakunnalla suuttuu enemmän kuin yksi talollinen ihmisiä.
Juuri tällaisten yllätysten takia ei kannata ostaa asuntoa alueelta, joka ei jo ole täynnä asunnoiksi rakennettuja rakennuksia, ja jossa on baareja ja hotelleja. Baarit ja hotellit saavat aikaan aina mm. meluhaittoja. Minä olen onneksi vuokralla, nuo muut suomalaiset ja eurooppalaiset omistavat asuntonsa. Tästä on nyt tosi paha myydä, kun tuo haitta on tiedossa.

Viereisessä luksustaloyhitössä asuvat ovat maksaneet asunnoistaan erityisen paljon, ja heidän parvekkeensa ja pihansa ovat juuri tuonne hotellille päin. Heidän talonsa ylimpiin kerroksiin melu tulee tosi lujaa, pahemmin vielä kuin meille. Hotellin omistaja ei ehkä ole kulmakunnan suosituimpia henkilöitä tämän jälkeen. Karaoke luvanvaraiseksi ja suljettuun tilaan, tai vain laulukokeen läpäisseille ei-humalaisille.

Lisätty myöhemmin:
Luojan kiitos kello 23:40 on normaalin hiljaista. Mökä hiljeni hieman jo yhdentoista jälkeen, mutta loppui äsken. Ehkä tässä selviää vielä tämän kesän yli. Katsotaan nyt miltä lähipäivät kuulostavat.

Kuvia ja tarinoita Adanan kaupungilta

Adanaa vanhalta kivisillalta kuvattuna 9.2.2018

Adanan reissu oli rankka, eikä mikään mennyt suunnitelmien mukaan. Nämä kuvat ovat ensimmäisen päivän kaupunkikävelyretkeltäni, siltä ainoalta jonka kävelin. Samaisena iltana ajoin taksilla kaupungin toisen laidan suuntaan useita kilometrejä, että pääsin sinne Devlet Hastanesin päivystykseen. No, samalla näin kaupunkia hieman laajemmin auton kyydistä. Yllättävää siinä sairaalan päivystyskäynnissä oli se, että vaikka tapasin päivystävän lääkärin (joka tutki ja kirjoitti reseptin), ortopedin (joka tutki ja antoi hoito-ohjeet), sairaanhoitajan (joka paketoi jalkani uudelleen) ja 2 vahtimestaria, jotka auttoivat konkreettisesti juoksevissa asioissa, niin koko reissu ei maksanut minulle yhtään mitään. Ihmettelin sitä siellä myös ääneen, ja kerroin Alanyan hinnoista. He vastasivat, että meillä lääkärien tapaaminen ja tutkimus ei maksa mitään, vaan vasta toimenpiteet maksavat, eivätkä nekään niin paljoa kuin Alanyassa. Olen hyvin kiitollinen saamastani palvelusta ja toimivista hoito-ohjeista sekä upeasta suhtautumisesta. Hoitohenkilöstön suhtautuminen minuun oli normaalin ja miellyttävän oloista. Iso kiitos heille.

Adanan vanha kivisilta 9.2.2018

Kaikkina kolmena päivänä Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena. Vaikka aurinko vähän pilkahtikin, niin sinistä taivasta ei näkynyt. Mietimme molempina iltoina hotellin 8. kerroksen huoneemme ikkunasta ulos katsellessamme, että onkohan Adana suuren väkilukunsa, ja valtavan vilkkaan liikenteensä sekä teollisuutensa takia savusumuinen ja ilmaan pölyä nostattanut, vai ainoastaan noina päivinä utuinen. En tiedä. Todennäköisesti pidempi oleskelu ja kaupungilla ja kaupungin ulkopuolella laajemminkin liikkuminen olisi antanut paremman kuvan, tai paremmin kuvaa koko kaupungista. Nyt oma kuvani on tosi suppea. PArhaiten tunnen sen hotellihuoneen, ja senkin vaakatasosta katsottuna.

Adanan keskustassa, jossa Ibis hotellissa asuimme, ruokakojut ja pienet ravintolat, konditoriat ja makeisputiikit olivat todella kiehtovia. Lammasta ja kanaa tuli syötyä ruokapuolelta, ja uusia makeisiakin... Adanassa käydessä kannattaa poiketa pikkupaikkoihinkin nauttimaan makuelämyksistä. Matkaseurani kävi yläkuvassa näkyvässä moskeijassa, ja toi sieltä tuliaisina Uğurlu helva -nimisen karkkikartion. Hänen ajoituksensa osui niin hyvin, että juuri kyseisenä päivänä 10.2.2018 juhlistettiin Ottomaanisulttaani Sultan II Abdulhamid Hanin kuoleman 100. vuosipäivää. Karkkipaketin mukaan hän oli Ottomaani-imperiumin 34. sulttaani ja 113. muslimikalifi. Karkit olivat sekoitus perinteisiä lokumuja, päällystettyjä manteleita ja muita käsittämättömän hyviä... Nam! www.yeniugurhevacisi.com oli valmistaja. Ibis hotelli oli kolmen tähden hotelli, ilmeisesti palvelulaajuuden puolesta, mutta kaikilta osin positiivinen yllätys. Henkilökunta oli upea, ihan laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää. Mitä vain tarvitsinkin vuodeleponi aikana, sen myös sain. Jääpalojakin saimme 2x / pv runsaasti. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka shoppailukaduille, ostoskeskuksiin, keskustassa virtavalle joelle, nähtävyyksiin jne. Suosittelen.

Valtavasti herkkuja joka puolella

Jalasta kommentoin enää tämän kerran, ellei uusia katastrofeja yllättäen ilmaannu. Menomatkalla ilmeisesti lento aiheutti osan verenvuodosta, ja sen jälkeen kaupungilla kävely loput. Tullessa kävi samoin. Lentomatkan aikana vuoti taas verta sekä kudoksiin että ulospäin. Shit. Kysyin Adanassa lääkäriltä että onko parempi mennä 45 min lennolla vai 10-12 h bussill matkustaen. Sanoi että lennä vaan. Antalyasta Alanyaan lentokenttäkuljetuksen pikkubussissa ei ollut muita kuin me, joten saatoin istua takapenkillä jalka penkille nostettuna, onneksi. He toimittivat minut jopa Alanyan uuden Devlet Hastanesin päivystyksen ovelle asti, kun näkivät että haava vuotaa sidoksista uloskin.

Päivystyksessä oli sama sairaanhoitaja joka haavan on ommellut. Kirurgi oli eri kuin viimeksi. Hän tutki haavan tilanteen ja kyseli aiemmat kuviot. Totesi sitten, että sinun elimistösi pystyy kyllä hoitelemaan tämän, että me emme nyt tee mitään. Jatkat samaa hoitoa (antibiootti, kortisoni, vuodelevossa jalka ylhäällä, kävelykielto ja tarvittavat kylmähoidot) ja osa tikeistä poistetaan tiistaina, osa saa olla viikonloppuun asti. No, haavalta on auennut ja lähtenyt itsestään irti 3 tikkiä, ja yksi niistä ehdottomasti liian aikaisin. Se kohta piti teipata vastakkain, ettei aukea enempää kuin mitä tänään aukesi. Kuoliokohtaan hän totesi sen saman, että elimistösi toimii niin hyvin, että eiköhän se tuonkin hoitele. Seurataan ja ehdoton lepo. Olin erittäin huojentunut ja kiitollinen siitä, ettei tarvinnut leikellä eikä availla mitään. Tuo oli niin vahva opetus, että enköhän malta olla makuulla seuraavan viikon. Tuoreruoka on loppu, mutta kaipa kaapista sen verran löytyy että sinne asti selviää. Ruokakauppaan en nyt lähde omin voimin, enkä mihinkään muuallekaan.

Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena 10.2.2018

Tämä kissaksi kutsuttu, ja palleroksi lihonut karvainen kaveri on aivan liian kiinnostunut tuosta haavasta, nyt kun se on kotona auki ja ottaa ilmakylpyjä. Haiseekohan se vaan mielenkiintoiselta, vai haiseeko tuore verensekainen kudoneste jopa herkulliselta sen nenään??? On parempi etten tiedä. Se myöskin kiipeää terävine kynsineen mm syliin jalkoja ja vaatteita pitkin, etenkin jos syön tai juon jotakin, ihan mitä tahansa. Katti nukkuu omalla alueellaan yön, eikä pääse minun petilleni, joten lienen turvassa sen kynsiltä ja hampailta ainakin yöaikaan 😉.

Oli ihanaa palata kotiin, Alanyaan. On tosi kiva nähdä uusia kaupunkeja ja alueita, mutta Alanya on koti. Tämä on omanlaisensa, kansainvälinen, turvallinen, siisti ja kaunis kaupunki. Hyvin kotoisa ja aurinkoinen, suorastaan ihana.