Miksi tuet laitonta?

Välipalateksti, astetta epämiellyttävämpää pureskeltavaa. Epämiellyttävää mutta tarpeellista niin monin eri tavoin.

Haluatko sinä, että Suomeen tulee ihmisiä, jotka työskentelevät laittomasti tai tukevat laitonta työntekoa ja harmaata taloutta? 

Siis toisin sanoen kannatatko sitä, että Suomessa toimivat yritykset tai yksityiset ihmiset jättävät verot ja lakisääteiset maksut maksamatta ja paperiasiat hoitamatta, vain siksi koska se on helpompaa ja halvempaa, ja koska huvittaa tehdä niin?

Miksi? Eikö ole mukavaa jos et saakaan valtion kustantamia ja tukemia terveydenhoitopalveluita? Eikö ole mukavaa jos kouluja on liian vähän, tiet ovat huonossa kunnossa, viemäriverkosto ei toimi kunnolla tai kunnan- / kaupunginvirasto ei ole auki? Eikö ole mukavaa jos et saakaan eläkettä, opintotukea tai lapsilisää?

Mm. näitä ja paljon muitakin asioita kustannetaan valtiolle maksettavin verovaroin.

Jos siis kannatat sitä, että valtiolle kuuluu maksaa verot asianmukaisesti, koska valtio hoitaa sillä rahalla kansalaisiaan ja yhteiskuntaa monin eri tavoin, niin haluatko että kaikki maan rajojen sisällä toimivat samojen päämäärien edistämiseksi, että kaikki maksavat veronsa, lakisääteiset maksunsa ja hoitavat lupa- ja muut paperiasiansa niin kuin kuuluu? 

Näinhän sen pitäisi mennä. Laki on sama kaikille.

Miksi sinä turistina käytännössä riistät juuri niiltä, jotka eniten tarvitsisivat? Vai riistätkö? 

Autatko omalta osaltasi pimittämään verotuloja, kasvattamaan harmaata taloutta ja väht välität jääkö joku ilman koulua, ilman hoitopaikkaa, ilman ruokaa tai ilman kotia?

Tiedätkö mitä oikeasti teet kun lomallasi valitset palveluita suomenkielisiltä, salaisilta facebook-ryhmiltä? Kun vuokraat auton ilman kuittia, ilman asianmukaisia vuokrasopimuspapereita ja viranomaisilmoituksia? Kun osallistut laittoman työntekijän ryhmämatkalle? Kun ostat Turkissa suomalaiselta, jolla ei ole työlupaa eikä laillista turkkilaista yritystä, teet juuri sitä samaa mistä moralisoit koto-Suomessa.

Tähän laittomaan työntekoon ja sen tukemiseen osallistuu edelleen paljon suomalaisia turisteja, suomalaisia oleskeluluvalla Turkissa asuvia, suomalaisiin kytköksissä olevia ravintoloita ja hotelleja sekä suomalaisia matkanjärjestäjiä. Ihmisiä on tähän liittyen vain muutamaa tyyppiä: tahallaan laittomuutta tekeviä, välinpitämättömiä, ajattelukyvyttömiä ja erehtyneitä.

Sinulla on ajattelukyky, käytä sitä. Jokainen erehtyy joskus. Viisas korjaa suuntaansa kun huomaa tekevänsä virhettä.

Usko unelmiisi ja tee mitä työlupaan vaaditaan

Alanyan DimCay Tosmurin ja Kestelin välissä.

Tahto oli koetuksella tänäänkin, tosin hieman eri tavalla kuin fillarin kanssa. Päätin että on aika testata juoksemista pitkän tauon jälkeen. Kuten olettaa saattoi oli juoksukunto tosi paljon heikompi kuin aiemmin, mutta kerran koivet liikkuu ja kroppa pelaa, niin miksipä ei sitäkin saa taas kohotettua entisen kaltaiseksi. Lempeä aloituslenkki oli vain 2,5 km, ja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi poltella säärissä melko vahvasti. Sen jälkeen osan kävelin ja osan juoksin, ja ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin oli kunnolla lämmin.

Kestelin puolella DimCayta, uusi silta taustalla

Juoksusta saa jotakin sellaista mitä en kävelyllä saavuta, enkä tuolla mummopyörälläkään. Sen takia se vetää puoleensa. Jos voisi tanssia jiveä, buggia, boogie woogieta tms. kuntoa vaativaa, astetta rankempaa tanssia, niin se toki korvaisi juoksun, vaan kun ei nyt ole tanssittajaa eikä yksin viitsi kovin kauaan pyörähdellä. Tyhmä kun olin, ei tullut lenkin aikana katsottua arpialueen tilannetta. Kotona hieman säikähdin, kun se oli tosi tumma, violetin sininen. Verenkierto ko ihoalueella ei riittänyt juoksulenkin aikana. Kävellessä, fillaroidessa ja tanssitreeneissä tuollaista ongelmaa ei enää ole. Ei tule enää
värimuutoksia. Mutta no, kun näinkin painava nainen lähtee äkkiseltään, uudella alulla juoksemaan, niin ihmekös tuo jos jalat ja verenkierto on kovilla 😁. Joten ei juoksulenkkejä ihan vielä, vasta painon vähän pudottua. Lisätään sen sijaan fillaroinnin tehoa, eli ylämäkeen hopi hopi.

Uuden ohitustien DImCayin ylittävä silta

Pari sanaa työlupatilanteesta. Sain viime viikolla niin hyviä uutisia asiasta, että olen ollut aikalailla työllistetty järjestelyjen suhteen. Kävimme valtion virkamiehen kanssa keskustelun, joka oli tarpeellinen, ja jonka tulos oli sekä yllättävä että erittäin mieluinen. Minun tarvitsee täyttää enää yksi ehto, ja sen täyttäminen muutaman kuukauden sisään on ihan mahdollisuuksien rajoissa. Todennäköisimmin siihen mennee vuosi, mutta ei ole kaukana sekään ajankohta. Nyt siis tunnelissa on valoa, ja tunnelin pääkin on jo näkyvissa. Tavoite on jo tosi lähellä, ja tämä on tärkeä välietappi. Henkisesti tosi tärkeä. Tähän liittyy oleellisesti kaikkien epäilijöiden ja paskanpuhujien niskalenkki, "Siitäs saitte".

Ei näy enää lunta tällä puolen, mutta varjon puolella on.

Näillä näkymin on siis edessä muutto, ehtoon liittyen, ja valmistautuminen siihen, että ensi vuonna saan tehdä avoimesti ja laillisesti asioita joita rakastan. Kaikki kielen ja kulttuurin opiskelu, yhteiskuntaan sopeutuminen sekä verkoston rakentaminen on ollut tarpeen. Ja koen tämän myöskin palkintona hyvin suoritetuista opinnoista, vaikkei se yhteiskunnan silmissä sitä ole. Ajatuksen tasolla voin palkita omaa itseäni kaikista viime vuosien ponnistuksista ja uhrauksista, ja niin teenkin. Muutama päivä on mennyt onnellisena asioita järjestellen, ja asioiden järjestymiseen uskoen.

Alanyan näkyy keskusta tuolla taustalla

Usko unelmiisi, ja keskity niihin. Unohda turhat polut, ja kulje askel askeleelta kohti
unelmiasi.

LInnanjuhlat näkyivät täälläkin

Nam. 100% ruista + vesi + suola. Kuva vääristää värin.

Eilistä läsnäoloa, tekemisiä ja itsenäisyyspäivän juhlintaa rajoitti karmea päänsärky, lihassärky ja yöksi noussut kuume. Liekö ollut tosi lievänä täällä parhaillaan liikkuva influenssa. Olin kyllä Swedish Connectionissa ystävän kanssa ruokailemassa, parantamassa maailmaa ja myös katsomassa linnan juhlia aina silloin tällöin. Swedish Connectionin omistaja Eva kunnioitti naapurimaan satavuotisjuhlaa, ja tarjoili mm. vastaleivottuja korvapuusteja ja pipareita. Siellä olikin makuhermoja kutkuttava tuoksu jo ovesta sisään astuessa... ja linnan juhlat näkyivät isolta tv-ruudulta :)) . Missasin viimeisen kotiovelle tulevan bussin, joten otin seuraavaksi lähimmäksi tulevan. No, en sitten muistanut jäädä pois oikeassa paikassa, joten istuin ylimääräisen n. 10 km bussin kyydissä, ja jäin pois paluumatkalla. Yhtään ei tuo lisämatka ja -aika hermostuttanut eikä ottanut päähän siinä kunnossa ja mielentilassa?

VEden sis. aineet ovat tulleet esille

Niin, ja eilinen työhaastattelu jäi sitten käymättä, ja tunteet ovat sen osalta kovin ristiriitaiset. Ensin kuski ei halunnut lähteä myrskyn takia, sitten itselle pamahti migreenityyppinen, kova päänsärky, lihaskivut ja kipeä olo. Myöhemmin yöllä kun kuski olisi sittenkin ollut valmis lähtemään, minä en ollut. Olin jo niin kipeä, että koin että matka olisi ollut ihan turha, sillä siellä olisi tarvinnut pystyä esittämään itsensä parhaassa mahdollisessa vireessä ja skarppina. Nyt voin jo kertoakin mistä oli kyse. Britti TUIn karsinnassa pääsin parista karsintakierroksesta jatkoon, loppuvaiheeseen, ja Marmariksessa olisi ollut se ihan viimeinen karsinta.

Työtehtävä olisi ollut Antalyan lentokenttäopas, mikä olisi käytönnössä vaatinut Antalyaan muuttoa, sillä työpäivät 6 kpl / vko ja tunnit 10-12 h / pv sekä matkat Alanyasta Antalyaan ja takaisin ALanyaan olisivat käytännössä muodostuneet 15-17 tuntisiksi työpäiviksi 6 pv / vko, ja palkka siitä 350 - 400 € / kk. Tämän hetkisellä liiran kurssilla sillä olisi juuri elänyt, kun ei vaan osta mitään vaatteita, ei syö tai juo ulkona eikä sairastu. Liira kurssi kuitenkin muuttunee, ja jos se tästä normalisoituu, niin silloin tuo palkka ei riittäisi edes asumiskuluihin. Eikä tuon tuntimäärän lisäksi pysty tekemään mitään toista työtä, ei edes tapaamaan kavereita koskaan muulloin kuin vapaapäivänä, jos on silloin hereillä. Siksikin siis oli varsin ristiriitaiset fiilikset.

ALanyan aurinkoa

Ulkona on parhaillaan ihana auringonpaiste. Tuo kultainen pallo taivaalla loistaa ihan täysillä
:)) ja valon määrä on yhtä iso kuin täällä aina aurinkoisina päivinä. Tekee mieleni ulos, mutta kuumeesta hieman säikähtäneenä en tänään lähdekään minkäänlaiselle ulkoilulenkille. Parvekkeella nautin ja hengittelin raikasta ulkoilmaa, ja tosi raikas se onkin. Ulkona on näin päiväsaikaan +18 C ja kolean kosteaa, ainakin näin vuoriston rinteellä fiilistellen. Viime yönä oli kylmä ja matalia ovat tulevienkin öiden yölämpötilaennusteet. Olkoon sää mitä on, ympäristö ja auringonvalo on kuin terapiaa, riemua ja ilon lähde.

Nyt tulevana sunnuntaina on Joulutori satamassa, ja sinne kannattaa suunnata sekä fiilistelyn, elämysten että ostosten osalta. Esim. Swedish Connectionin Eva kertoi, että he leipovat sinne myyntiin mm. erilaisia maustekakkuja. Sen lisäksi siellä on perinteisesti eri järjestöjä, yrityksiä sekä yksityisiäkin henkilöitä myymässä omia tuotteitaan ja palveluitaan. Ja joulukuusi :)) . Tuntuu kuume nousevan uudestaan, joten otan levon kannalta ja kellahdan peiton alle. Huomenna lisää.

Voi mikä päivä

Tälle yölle ja kolmelle seuraavalle yölle on meteorologian laitos antanut Antalyan - Alanyan alueelle jäätymisvaroituksen. 😰🙈
Voi järkytys. Ihmisten selviämistä ja toimeentuloa koetellaan nyt ihan urakalla. KAsvihuoneyrittäjät ovat hätää kärsimässä jos sato paleltuu. Ei ole helppoa olla maanviljelijä eikä puutarhuri, siis muutenkaan, ja nyt kaikki nämä omituiset sääilmiöt vielä lisäävät sitä taakkaa. Omia niveliä pakottaa pelkkä ajatuskin pakkasen viilentämästä asunnosta, jota kukaan ei ole ollut lämmittämässä. Huh.

itsellä on ollut ristiriitaisten tunteiden päivä. Koulukaveri, jonka kanssa olin aikanaan enemmänkin tekemisissä, kuoli tänä aamuna syöpään. Näin jo pari kk sitten hänestä, että lähdön aika ei ole enää kaukana. Tällaiset asiat saavat aina pohtimaan elämän rajallisuutta ja lyhyyttä, sekä arvaamattomuutta. Kukaan emme koskaan tiedä milloin aikamme lopulta koittaa, paitsi tarpeeksi sairas ihminen pystynee hieman vaikuttamaan lähtöaikaansa, mutta silti. En voi tietää paljonko tai vähänkö itsellä on jäljellä. Siksi parasta mitä voin tehdä, on elää jokainen päivä tässä ja nyt, täysillä läsnä ollen, tulevia suunnitellen ja hyvää tehden.

Ihan samoihin aikoihin tuon uutisen kanssa tuli tieto, että olen päässyt Turkissa erään
työnantajan valintaprosessin viimeiseen vaiheeseen. Kaksi vaihetta on jo selvitetty. Ensimmäinen oli ns. paperihaku, toinen videohaastattelu ja nyt tämä kolmas tulee olemaan testipäivä Turkissa. Jos läpäisen viimeisen vaiheen, on tuloksena vakituinen ja laillinen työ Turkissa. Siksi tein tänään ainakin itseni yllättävän ratkaisun, ja lähden Suomesta yli viikko suunniteltua aiemmin ehtiäkseni ajoissa tuonne työhaastatteluun.

Haastattelu- / testipäiviä tarjottiin jo ensi viikolle, mutta ensi viikolla teen vielä tanssitunnit Suomessa, ja sen jälkeen poistun pika pikaa. Menetän muutaman työpäivän ja menetän myös tuloa, mutta se mitä voin saada ja saavuttaa on paljon tärkeämpää loppuelämän kannalta. Saatan saada laillisen työn työlupineen, ja palkkaa noin 350 - 400 € / kk, työskennellen 6 pv / vko, 10-12 h / pv ja lomia on vain valtion viralliset lomapäivät, arviolta yhteensä noin 2 vko / vuosi. Työn vuoksi saattaa tulla aiheelliseksi muuttaa pois Alanyasta, mutta sitä en vielä tiedä varmaksi. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ja hyvältä :)) .

Jossain Linnunradan alla ystävien kesken

Vuosi sitten DimCayin takaa, Alanyasta

Lähtölaskenta on taas alkanut. Toinen käsi on jo pakkaamassa, toinen yrittää keskittyä vielä meneillään oleviin tehtäviin. Ihania tehtäviä, ei sillä, mutta meren ja auringon kaipuu on kova. Aamupäivän lattaritunneilla putosin rytmistä kesken biisin.kun ryhmän toiveesta musiikkina oli 60-luvun hittejä, ja kaiuttimista kajahti PIkku, pikku bikinissä, olikohan Laila Kinnusen laulamana. Meren ranta käväisi ajatuksissa, ihan vaan käväisi, ja "aalto" pyyhkäisi niin tehokkaasti muistin yli, että hetken olin ihan black out. Iltatunnit ovatkin sitten turkkilaista zeybekkiä, ja se musiikki ja tanssi vie mukanaan ainakin minut.

Tässä välipiristeeksi linkki naisten Sürmelim zeybek -videoon, Youtubeen.

Alanyan satamassa on ollut englantilais-saksalaista vipinää, kun Bahaman lipun alla purjehtiva MS Amadea ja Maltan lipun alla purjehtiva Thomson Spirit toivat liki 1000 turistia ja lähes saman verran miehistöä satamaan. ukumääristä tosin on eri uutisissa ihan erilaiset tiedot, mutta alanyapostasi.com.tr oli paras kuva :)) . Satama-alueella poliisit jakoivat samalla uusia Alanyan opaskarttoja matkalaisille, ja uutisen mukaan liki tuhat henkilöä otti kartan.

Tässä välissä kävin pitämässä zeybek-tunnit, ja usko tai älä, tuo ihana naisryhmä oppi reilussa tunnissa alanyalaisen Bademağaç köy zeybekin niin, että pystyimme yhdessä tanssimaan sitä musiikin mukana alusta loppuun. Seuraavalla kerralla onkin itämaista tanssia kuntoilumielessä :)) . Tämäkin täti-ihminen alkaa olla fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin esim. 4 kk sitten, jolloin takana oli enimmäkseen lepoa syystä jos toisestakin. Henkisesti tämä pimeys,kaamos ja kylmyys on uuvuttavaa, ja kaipaan aurinkoa, paljon aurinkoa. Sekin aika tulee, kohta.

Olinpa pudota kun salvarit tarttuivat kiveen

Illan olen istunut puhelimessa maratonpuheluita parin upean ystävän kanssa. Olen valtavan kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voi parantaa maailmaa ja pistää asiat järjestykseen. Täällä kun on taas tullut parit megayllätykset, mutta niitä kai täällä aina riittää. Päivän havainto oli taas, että elämäni Alanyassa on uskomattoman paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa kuin viime vuosina Suomessa. Siellä elämä on asettunut enemmän uomilleen, ja siellä on koti, täällä vain vuokraluukkuja tai matkalaukkureissaamista. Rauhallisuutta ja tasaisuutta kohti mennään, jos saan valita. Ja saanhan minä. Itsehän jokainen valitsee missä on ja mihin asettuu, mihin tyytyy ja mitä elämäänsä tavoittelee. Elämän yllätyksiltä ja harmeilta ei kukaan välty, mutta silti voi olla luovuttamatta ja voi jatkaa unelmiaan kohti kulkemista, askel kerrallaan.

Huomenna on edessä videohaastattelu UK:sta ja ainoa asia mitä siinä hieman jännitän on se, ymmärränkö kysymykset. Perusenglanti on ihan ok, vaikka olen unohtanutkin paljon, vaan jos osuu kohdalle joku haasteellisempi aksentti, niin tiedän että putoan. Toivotaan että ymmärrän, ja että muistan sillä hetkellä ensisijaisesti englannin enkä turkkia... Turkki kun pyrkii nykyään suomen jälkeen heti kakkoskieleksi. Tässä kohden se ei kuitenkaan hirveästi haittaa, toivon mukaan, sillä tuo työ olisi Turkissa. Odotan innolla, ja toivon että netti pelittää sillä strategisella hetkellä, kiitos.

Vieressä on pari edellisen kännykän kuvaa vuoden takaa, siltä kerralta kun kiipesimme eräälle pienelle vuorenhuipulle, salvarit jalassa ja muutenkin ennalta varustautumattomana... ihan vaan siksi kun molempien teki mieli kiivetä ja katsoa miltä maailma näyttää sieltä katsottuna.Upealtahan se näytti, sen jälkeen kun uskalsi avata silmät ja uskalsi katsoa muuallekin kuin siihen kiveen, johon näkymästä järkyttyneenä tarraa kaksin käsin. Hieno reissu, ja tietysti juuri silloin oli kamera rikki. Sinne siis tarvitsee kiivetä uudelleen :)) . 

LIsätäänpä taas tällainen miniruno tänne:

Kaunis iltarusko jokilaaksossa.
Toit minut tänne suojaan,
maailman metelistä rauhoittumaan.
Tiesit, että rakastuisin.

Karu tasanne vuorenrinteellä.
Kuulen vain sammakot joelta,
tunnen lämpimän tuulen ja sinut
täällä Linnunradan alla.

Kaiken muun jo unohdin.

- Johanna Pollari, Appelsiinipuun alta 2017

Mantelin tuoksua

Alanya, KOnakli juhannuksen alla.

Bayram Tatili, eli kansallinen loma Ramadanin päättymisen kunniaksi alkaa Turkissa ylihuomenna 24.6. Arefe-päivän myötä. Ensimmäinen virallinen lomapäivä on käsittääkseni 25.6. ja se on samalla päivä, jolloin paastonaika loppuu. Jos olet Alanyassa kyseisenä päivänä, ja haluat nähdä Ramazan Bayramin iltatorimyynnit, niin mene Cuma Pazarin, perjantaitorin alueelle. Siellä on joko maassa, pöydillä tai rekeillä paljon laukkuja, kenkiä, farkkuja, vaatteita yms. ja niiden hinta on noin kolmesta liirasta ylöspäin, eli paikallisillekin edulisilla hinnoilla. Paastonajan päättymisen kunniaksi järjestetään myös paljon muita tapahtumia. Lisäksi monet matkustavat tapaamaan perheitään, sillä perinteisesti juhlaan iittyy myös perheen kanssa yhdessä vietetty aika.

Kirjoitin aiemmin Alanyan uuden yliopistollisen sairaalan erikoisaloista. Ainakin yksi virhe oli erikoisaloissa. Siellä on avattu lasten allergia ja immunologia -niminen erikoisala, erikoislääkäri Esra Hazar Sayarin johdolla. Lisää erikoisaloja on avautunut, mm.  gastroenterologia ja hepatologia, erikoislääkärinä Özlem Özer. Yritin katsoa sairaalan sivut, mutta eipä Suomesta päässyt sinne. Laitoin heille palautetta asiasta, joskaan en tiedä onko tuo rajoite täältä Suomen päästä johtuva. MIstä näistä aina tietää, varsinkaan tässä nykyisessä omituisesti asennoituvassa maailmassa.

Konaklin keskustan tuntumasta tämänkin talo

Tiesithän että työskentely Turkissa ilman työlupaa on laitonta, ja nykyään entistä tarkemmin seurattua. Joka viikko saa uutisista lukea pidätyksistä ja karkotuksista. Tässä tämänviikkoinen uutinen asiasta. Kannattaa järjestää työt ja oleskelut laillisesti, ettei sitten joudu ulos ja maahantulokieltoon. Jos yritys, joka sinua houkuttelee Alanyaan töihin, ei halua hoitaa asioita laillisesti, on takuuvarmaa ettei sen muutkaan lupaukset pidä, että tilanteeseen liittyy hyväksikäyttöä tai katteettomia lupauksia palkasta, työajasta tai toimenkuvasta. Ja mikäli yritykset hoitaisivat asiat oikein ja laillisesti, työllisyystilanne olisi paljon parempi. Sama koskee myös Suomea, jossa harmaa talous rehottaa myös. Työlupa ei ole kallis, vaikka niin väitetään. Kyse on mitättömän pienestä summasta. Ja työluvan voi hakea vain yritys, joka työntekijän palkkaa. Eli jos joku sanoo, että hae itsellesi työlupa ja tule sitten, niin kyse on jo siitä lähtien tietämättömyydestä tai huijaavasta häikäilemättömyydestä. Älä myy itseäsi halvalla, älä ole hyväksikäytettävä, vaan tee vain laillista työtä. Se on kaikkien etu.

Alanyan uuden ohitustien rakentaminen etenee suunnitellusti, ja keskustan tuntumassa pari ensimmäistä liittymää, Telecom ja Ticaret, ovat jo valmiina. Molemmista poistettiin tänään betoniesteet, ja ne ovat nyt liikenteelle avoinna. Ei kun testaamaan vaan, ja katselemaan uusia ulottuvuuksia.

Meillä tuoksuu taas karvasmanteliöljy ja leivotut pikkuleivät. Manteli- ja appelsiiniöljyn pystyn vielä maistamaan, muilta osin maku- ja hajuaisti ovat täysin poissa. Karmeaa. Toivottavasti palaavat. Leiposmisprojektit jatkuvat huomenna, tässä välissä hieman lepoa ja rauhaa.  Ja ajateltavaa ihan kaikille:

"The rule that covers everything is:
How you are with others, expect that back. -Rumi"

Anna niin saat

Tavoitteita kohti mennään :))

Sunnuntai tai ei, tänään tuli heiluttua siivouksen merkeissä niin, että paitakin kastui. Juniori saa taas hengitellä paljon
pölyttömämpää ilmaa. Kesken kaiken ovikello soi, ja oven takana oleva noin 10v virpojapoika herättää meidät siihen todellisuuteen, että nyt on virpomispäivä (muualla kuin pääsiäiskokkoalueilla, joissa virvotaan viikon päästä). Olimme huonosti varustautuneet, siis ihan täysin unohtaneet koko asian. Meillä ei normaalisti ole karkkia kotona, kahdesta syystä. Sekä minä että juniori voisimme pudottaa painoa, ja kai molemmilla on sen suuntaisia pyrkimyksiä. Toisaalta, jos meille ostetaan karkkia, niin ne tulee syötyä viimeistään kahden päivän sisällä... useimmiten sen ensimmäisen päivän aikana. Mistähän lapsi on karkkitapansa oppinut ;) ?

Äänestetty on, joten on sitten varaa kommentoidakin. Jollei äänestä, on sopeuduttava siihen lopputulokseen, mitä muut ovat halunneet. Tuossa jyrkkä mielipiteeni tästä kansalaisoikeudesta. Sitten etelämmäksi. Alanyan uutisissa otti silmiini lehden artikkeli siitä, että ihmisiä kehotetaan entistä tarkemmin katsomaan silmiensä edessä olevia uutisia ja miettimään, onko kyseessä oikea uutinen vai valeuutinen. Erityisesti tuolla on merkityst, ennen kuin jakaa niitä somessa eteenpäin. Tässä linkki artikkeliin. Ongelma on ympäri maailmaa sama, ainakin siellä, missä ollaan internetin vaikutuspiirissä. Toki meillä on maailmassa vielä paljon alueita, joissa ei ole sähköä tai internettiä. Tuon viranomaisten antaman ohjeen taustalla on toive saada valeuutisten määrää vähenemään ja oikeaa tietoa paremmin näkyville.

Aiemmin sanoin, että en pysty katsomaan täällä Suomessa ollessa Aşk ve Mavı -sarjaa, ettei se näy netin kautta. Löysin kuitenkin mahdollisuuden katsoa sitä suoraan kyseistä sarjaa lähettävän tv-kanavan sarjakohtaisilta sivuilta. Eli jos seuraat jotakin sarjaa Turkissa ollessasi, niin mitä todennäköisimmin löydät keinot seurata sitä myös Suomessa ollessasi. Turkin tv-sarjatuotanto on runsasta, monipuolista ja mielenkiintoista. Sarjoja myydään jo ympäri maailmaa. Itse löysin helposti 5-6 sellaista sarjaa, joita haluaisin seurata, mutta käytännössä en viitsi istua tv:n ääressä kuin parina iltana viikossa. Eikä ole aikaa. Riittää, että on yksi, jota seuraan vakituisesti, ja jotakin satunnaisia, kertaluontoisia katseluelämyksiä joskus, jos on aikaa ja huvittaa.

Huomisaamuna aikaisin on tärkeä tapaaminen. Yllättäen hermoilen sitä, vaikka tiedän, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Tällä viikolla selviää myös se, että pääsenkö kirjoittajakoulutukseen. Saattaa olla, että sinnekin on yläikäraja, että ne paikat on varattu nuoremmille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Lisäksi yritystoiminnan käynnistämiseen liittyen on tiedossa tärkeä tapaaminen. Tuli taas mieleen sen erään hoitsun kommentointi, että on ihan eri juttu kirjoitella muutama tunti silloin tällöin, kuin pystyä työskentelemään 8 tuntia päivässä, ja että toimeentulon varmistamiseksi minun kannattaisi hankkiutua eläkkeelle. Teki mieli sanoa jo aiemmin, että tietäisitpä vain mikä on todellisuus, millaisia työpäiviä Turkissa tehdään... ja millaisia työpäiviä kirjan aikaansaamiseksi ja valmistamiseksi on tehty. On ihan turha kuvitella, että rantalomakohteissa asuvat suomalaiset toimisivat samoin kuin hän siellä lomaillessaan.  Ei sitä todellisuutta usko eikä ymmärrä muut kuin ne, jotka siellä oikeasti asuvat ja elävät osana yhteiskuntaa, enkä nyt tarkoita eläkeläisiä, joille vanhuus- tai sairaseläke tipahtaa pankkitilille joka kuukausi, vaan työikäisiä, aktiivisia ja elämässään johonkin tavoitteeseen pyrkiviä.

Meren voimaa Obassa, Alanyassa 02/2017

Eläkkeelle eivät ennenaikojaan pääse kaikki ne, jotka sinne tahtovat; eivät edes kaikki ne, jotka sinne kuuluisivat. 2003 tein Akuutin lääkärin kanssa Eläkemahdollisuuksien selvittelijän töitä työvoimatoimistossa. Tehtävämme oli saada pitkistä kortistojonoista eläkkeelle mahdollisimman monta jo työkykynsä menettänyttä pitkäaikaistyötöntä. Vakuutuslääkärin todellisuus oli ihan muuta, kuin näiden ihmisten, ja heidät pitkään tunteneiden työnvälittäjien arkitodellisuus. Lähes kaikki niistä ihmisraunioista jäi silti työvoimatoimiston listoille, sillä kaikista tutkimus- ja todistelutoimista huolimatta eläkettä eivät saaneet edes ne, jotka käytännössä olivat työkyvyttömiä. Ei siinä auta hakemus, ei jotakuta ärsyttävät persoonallisuuden piirteet, ei erikoislääkärin mielipide tai tuntemattoman tuttavan neuvo.

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut tyytyvät siihen, että eivät tee mitään itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää. He eivät halua nähdä vaivaa elämän asioiden eteen. Toiset tekevät sen, minä ajattelevat hyödyttävän itseä, mutta viis veisaavat muiden saamasta hyödystä. He näkevät hieman vaivaa oman etunsa maksimoimiseksi, mutta vieraiden ihmisten auttaminen ja eteenpäin tukeminen ei kosketa heitä millään lailla (korkeintaan kameroiden edessä, julkisuuden vuoksi). Näille ihmisille raha ja sen tuoma status ovat tärkeitä. Kolmannet pyrkivät olemaan hyödyllisiä sekä omalle elämälleen, toisille ihmisille että yhteiskunnalle. He ovat valmiit tekemään myös vapaaehtoistyötä, käyttämään aikaansa ja jakamaan osaamistaan ilman rahapalkkiota, ihan vain siksi, että niin elämässä kuuluu tehdä. Elämässä kuuluu olla hyödyllinen ja avuksi mahdollisimman monelle. Elämässä kuuluu olla kiltti ja itseä kehittävä, maailmasta ja muista ihmisistä välittävä. Elämässä kuuluu ehkäistä ja korjata epäoikeudenmukaisuutta, kohdistui se sitten kehen tahansa.

Miehet tykkää taas

...kun sanoo mitä tässäkin tulen sanomaan...
Tätä päivää voisi ulkoa päin katsoen luulla vaikka lomapäiväksi, koskapa olen ilta kahdeksaan saakka

Päivänvarjo Alanyan tyyliin

liikkunut kotona yöpaita päällä ja tohvelit jalassa, meikittömänä ja hiukset sekaisin. Kyllä tästä tuli kuitenkin etätyöpäivä, sillä tausta- ja oheistöiden tekeminen sekä kirjoittaminen sujuu joskus paremmin heti aamutuimaan aloitettuna, kotona, ja jopa niinkin, että yöpaita jää päälle koko päiväksi. Tietokone ei ymmärrä vierastaa tai nirsoilla, vaikka istun joskus koneen äärellä valkoinen kauluspaita päällä, joskus yöpaita päällä ja kaikkea siltä väliltä. Tänään tuli yllättäen myös videotyöpuhelu, kun esimies halusi pitää pikaisen tiimipalaverin. Hetken aikaa mietin, että mitä teen asuni suhteen, mutta ainoa teko oli kameran uudelleensuuntaaminen. Ja onneksi heidän toimistonsa koneessa ei nyt toiminut kamera, joten sain sammuttaa omanikin. Etätyössä on monet erilaiset puolensa, ja jos sinulla on mahdollisuus joskus sitä kokeilla oman työsi suhteen, niin testaa sopiiko se sinun elämäntyyliisi. Itse nautin tästä mahdollisuudesta.

Tuosta kirjoittamisesta toiseen kirjoittamiseen. Turkkilaisen miehen käyttöopas on nyt siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Sillä on kohta ISBN-numero, eli siinä vaiheessa se siirtyy todelliseksi, se lakkaa olemasta pelkkä pöytälaatikkokirjoitus. Ei sillä, minulla ei ole ainuttakaan paperiliuskaa missään pöydällä tai pöytälaatikossakaan, sillä kirjoitan pelkästään sähköiseen muotoon. Pariin kertaan olen jo säikähtänyt, että kaikki katosi, kun ensin hajosi tietokone ja sen jälkeen arvelin kadottaneeni muistikortin. Nyt nuo aloitetut kirjoitusprojektit ovat tallessa vieläpä pilvipalvelimellakin. Ja uuden tietokoneen hankinta on parhaillaan kiireellinen, ajankohtainen välttämättömyys. Oletin, että toinen lapsistani tuo sen tullessaan Suomesta, mutta se menisi nyt liian kaukaiseen aikaan, joten alkuviikosta minun on vaan uskallettava ostaa läppäri täältä. Yritän muistaa ostaa myös irrallisen tietyntyylisen turkkilaisen näppäimistön, niitäkin kun on ainakin kahta eri mallia, kirjaimet kahdessa eri järjestyksessä. Virtuaalinäppäimistö yms vaihdot koen hankalaksi. Kun silmien alla on konkreettisesti juuri se näppäimistö, joka kulloinkin tarvitsee hahmottaa, niin kirjoittaminen sujuu paljon vähemmin virhein. 

Meillä on nyt näin lämmintä :)) , oikeasti lämmintä

Alustavasti katselin jo hintoja ja tarjontaa, ja tosi paljon edullisia koneita tuli vastaan, mutta niissä kaikissa oli Intel atom suoritin, tai se toinen heikompi suoritin, ja ne saavat jäädä jollekin muulle. Haaveilen keskiverto-neliydinsuorittimesta, ja toivottavasti löydän sellaisen englanninkielisenä ja kohtuullisesti hinnoiteltuna. Halvat koneet olivat tosi halpoja, 200-300 €, ja heti kun oli parempi suoritin, niin hinnat nousivat samoihin lukemiin kuin Suomessakin. En ihmettele, miksi ihmisillä on vielä niin vähän tietokoneita kotona, paikallinen palkkataso kun on ihan muista sfääreistä kuin mitä se Suomessa on, ja siihen suhteutettuna hyvien koneiden hinnat ovat aika hurjia.

Tietotekniikka mahdollistaa monenlaisia asioita. Päivän yllättävin hetki oli se, kun sain kuvan mamman haudalta. Juniori kävi siellä katsomassa tilannetta, ja totesi, että hauta onkin jo laitettu kuntoon. Kiitos hänelle, joka on käynyt istuttamassa sinne kukkia. Samalla tuli mieleen monenlaisia muistoja haudalla olevaan posliinilintuun liittyen. Kun maalasin lintua posliininmaalauspiirissä Toholammin Purontakasessa, tai jossain siellä lähialueella, niin ensimmäinen vauvani oli ihan pikkuinen, ja nukkui maalaamisen opettelun ajan turvaistuimessaan tyytyväisenä. Se lintu on siis ollut äidin haudalla jo yli 20 vuotta ympäri vuoden, säällä kuin säällä. Värit haalistuivat oleellisesti jo parina ensimmäisenä vuonna ja kultaukset ovat karisseet, mutta siellä se edelleen nököttää. Kaiken lisäksi törmäsin siihen "hopealoimuksi" kutsuttuun hautakivimateriaaliin täällä eräässä uudessa, valmistuvassa rakennuksessa. Siellä kehuttiin, että eikö ole erikoista ja hienoa kiveä... "Kyllä, kaunista on. Sitä louhitaan myös siellä, missä olen syntynyt, ja äitini hautakivikin on samaa kiveä". Mies katsoi hetken hämillisenä, ja vaihtoi aihetta.

Eilen kirjoitin kissasta ja asunnosta. Kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että niitä kirjoitettuja

Vanha talo vai uusi talo, vanha vai uusi...?

asioita tulee prosessoitua omassakin päässä. Kun olin sen kirjoittanut, ja oikoluin ennen julkaisua, niin hiukanko se lause näytti typerältä. siis että luovun unelmieni asunnosta kissan takia. Pöh! Laitoin saman tien viestin välittäjälle, että jos se omistaja nyt vielä kaiken jälkeen suostuu sen minulle antamaan, niin mielelläni teen sopimuksen ja muutan siihen vaikka heti tulevalla viikolla. Kissa joutuu opettelemaan sisäkissaksi, joka seikkailua kaivatessaan voi kiivetä vaikkapa katolle ;) . No, ehkä sille jotain virikkeitä keksitään, mutta sisäkissa ja turvallisempi (ja tylsempi) elämä kutsuu tuota kollia. Sain ehdotuksia myös siitä, että lopetuspiikki kissalle... mutta ei se olisi oikein. Hyvä kun pystyn hämähäkin tappamaan, merkitys kun on senkin elämällä. Jokaisella täällä on oma merkityksensä, niin minulla kuin sinullakin. Ja kyllä, minussa on sekä todella pehmeä puoli että kova puoli. Sitä löytyy mitä tarvitaan, näinhän se usein naisen elämässä menee. Miehillä on astetta helpompaa, eikö vain? Heistä löytyy vain sitä mitä he haluavat itsestään löytyvän. Naisesta on löydyttävä kaikki se, mitä perhe ja erityisesti lapset tarvitsevat.

 
 

Saalistajat

Päivän värit Alanyassa 10.4.2016

Eilen nukahdin aikaisin, ja jäi siksi kirjoittamisetkin kirjoittamatta. Nyt on puolipilvistä ja osin sateistakin, joten on oikein hyvä päivä rentoutua kotona. Kanat metelöi pihassa, talon kaikilla puolin. Kissa kehrää tyytyväisenä omassa tuolissaan maaten. Lotinan perusteella yläkerran mummo heitti juuri jotain nestemäistä ikkunastaan ulos, tuskin kuitenkaan tarkoituksenaan ruokkia rottia. Öisinkään ei nyt ole ollut sitä kamalaa yökerhojen meteliä, jota yritimme sietää aiempina vuosina. Johtuupa se metelittömyys mistä hyvänsä, niin se on tervetullutta.

Katsojatilastoissa oli taas kiva nousupiikki, eli katsojia oli ollut edellisen vuorokauden aikana paljon aiempaa enemmän, vaikka en edes julkaissut mitään. No, taustaa katsoessa sieltä löytyi nämä suomi24:n kautta operoivat suomalaiset fasistit taas, jotka pitävät julkihaukkumabileitä, ja kasvottomina kilpailevat siitä, kuka osaisi nimimerkkinsä takaa sanoa kaikkein rumimmin ja loukkaavimmin minusta tai blogista. Maailma on muuttunut entistä avoimemman vihan ja ääriajattelijoiden suoltaman propagandan temmellyskentäksi. Myös Suomi ja erilaiset suomalaiset sivustot ja mediat sekä ns. valemediat ovat mukana tuossa, joten tilanne on aika tavalla kaaottinen. Kaiken töryn ja saastan keskellä usko vain pieni osa lukemistasi uutisoinneista, nettikirjoituksista ja mielipiteistä, ja nekin vähät omilla aivoillasi pohdiskellen. Manipuloijia on paljon, ja moneen suuntaan. Tavallinen suomalainen ihminen, joka on enimmäkseen töissä, kotinurkilla ja omassa kylässä, on helppo uhri kokeneelle aivopesijälle. Mikään ei ole enää niin kuin ennen, ja nyt jokaisen oma panos hyvyyttä on enemmän kuin tarpeen.

Alanyassa juhlittiin tänään poliisivoimien 171. toimintavuotta Atatürkin patsaalla ja lähistöllä. Juhlapuheita ja kulkue oli ainakin ohjelmassa. Tiistaina 12.4. Kello 20.30 Alanyan kaupunginjohtaja kertoo kolmella paikallisella tv-kanavalla virkakautensa ensimmäisistä kahdesta vuodesta, ja tulevista suunnitelmistakin. Kanal V, Kanal A ja ATV Alanya esittävät tuon haastattelun / puheen. Rantalentiksen turnaukset on pelattu, voittajat löydetty, enkä seurannut ainoatakaan peliä, vaikka niin olin suunnitellut. Alanyassa on juuri alkanut ensimmäinen Kansainvälinen Kuvataideviikko, kilpailu,  jonka tuloksena syntyviä teoksia voi ihailla Grand Kaptan Hotellissa maanantaista 11.4. alkaen. Teemana taisi olla muovi, jos oikein ymmärsin, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä mitä siellä syntyy. Huhtikuun lopulla ja erityisesti toukokuussa on paljon tapahtumia, ja kerron niistä tulevista tapahtumista ihan erikseen koosteen lähi päivinä.

Alanya 10.4.2016

Uutisista myös sen verran, että pari päivää sitten uutisoitiin kolmesta 20-vuotiaasta norjalaisesta nuoresta miehestä. He olivat tulleet edellisenä päivänä Alanyaan, ja heti seuraavana päivänä kävivät laukkuliikkeessä hakemassa laukut, maksamatta. Täällä varastaminen on isompi rikos kuin Suomessa, niin kuin monet muutkin asiat. Noiden poikien päätä ei silitelty, vaan pojat pääsivät poliisin hoiviin. Paljon ja näyttävästi on uutisoitu muistakin varkaista ja niiden kiinniotoista. Uutisoinneissa on joka viikko myös laittomien työntekijöiden pidätyskuvia. Edellinen uutinen, jota luin, kertoi useamman laittoman työntekijän pidätyksestä, samasta paikasta. Viimeksi tänään kultakauppias yritti saada minua heille töihin, mutta ei täällä enää voi eikä missään tapauksessa kannata työskennellä luvatta. Lopulta vastauksiini väsynyt sama töihin kysyjä kuittasi minulle päin, että hän löysi siihen tehtävään kaksi suomalaista nuorta naista, eivätkä ne pelänneet riskejä niin kuin minä, että miksi siis minä pelkään... vastaus on helppo.

Kaduilla turistina tänne tulleen kanssa kävellessä kauppiaat olivat aktiivisia, vaikka itse saankin olla rauhassa. Monin paikoin huuteli niin taksikuskit kuin idästä tulleet vaatekauppiaatkin. Paikalliset ovat edelleen rauhallisesti, ja ottavat asiakkaat ilolla vastaan, paitsi Vodafone. Vodafonesta taas sen verran, että eräs toimisto ei halua palvella ulkomaalaisia, ei minua eikä testimielessä sinne menneitä tuttaviakaan. Toinen Vodafonen toimisto palveli kyllä, mutta halusi 23 TL liittymämaksun sijasta 40 TL. Kolmas sen sijaan oli asiakaspalveluhaluinen ja veloitti vain sen hinnan, mitä listan mukaan kuuluukin veloittaa. Testasimme heitä siksi, kun jokaisella meistä kolmesta oli jo mitta niin täynnä tuota Atatürk-kadulla olevaa toimipistettä, että suunnittelimme operaattorin vaihtoa. Laitoimme asiakaspalautetta Vodafonelle, ihan kuvien kera, vaikkei sillä mitään merkitystä Vodafonen kokonaisuudelle olekaan. Ruusu sille nuorelle naiselle, joka oli rehellinen ja iloisesti työnsä hoitava siellä Sevket Tokuksen idemmässä Vodafonen myymälässä. Hyviä ja tavallisiakin ihmisiä on aina joku jossain, kun vain jaksaa etsiä.

Tuo meillä majaileva pikku-Tiikeri sen kun kasvaa ja vahvistuu. Uutta kotia ei ole löytynyt, joten se on edelleen täällä täysihoidossa. Kissa on jo oppinut nukkumaan omassa sängyssään, on sisäsiisti ja syö kissanruokaa (ajoittain upottaa hampaansa myös omistajansa poskeen). Edelleen se on hirmuisen leikkisä, päivin ja öin. Se on vahvasti seuranhakuinen ja syliin

Puun juurelle istutettu gerbera, 04/2016

pyrkivä, sylissä viihtyvä. Ja ennen kaikkea se on myös teräväkyntinen ja -hampainen. Täällä vierailulla ollut ystäväpariskuntakin sai tutustua kaikkiin 20:een kynteen, kun kissa leikinhaluisena hyppäsi yllättäen milloin mistäkin syliin, varpaisiin, sääreen tai muuhun "kiipeilemiskelpoiseen" paikkaan. 

Pari kertaa se on yöllä hypännyt myös kasvojen päälle, niin että pitelee päätä sylissään kuin palloa konsanaan. Siinä on sitten tosi kiva olla, kun selällään nukkuessa huomaat yht'äkkiä, että molemmissa korvissa ja poskissa on kynnet ihossa kiinni, ja kissan maha on täysin vasten kasvojasi. Eivät olleet kehuvia ne sanat, jotka suusta tulivat ulos, sinne mahakarvojen sekaan. Ja kun en muuta keksinyt, niin nostin kissaa niskavilloista, todetakseni, että se pitää silti kynsillä kiinni kasvojen ihosta ("saaliista"). Huutamalla lähti paljon helpommin irti. Tämä ei ole kyllä mikään pikkulapsiperheen kissa, jos minulta kysytään, vaan vaatii kokeneen kasvattajan tai toisen kissan leikkiseuraksi. Minä nukun jatkossa makuuhuoneen ovi tiukasti kiinni, kun taas kissa nukkuu (jos nukkuu) omakseen valtaamassaan tuolissa olohuoneessa. 

Pinkkiä päivään

Alanyassa 03/2016

Aamusta lähdin tuttavan mukana kauneushoitolaan, koska oli tarkoitus testata eräs paikka syksyllä tulevaa ryhmää varten. Minua oli odottamassa jalkahoito, mutta peruin sen viime hetkillä. Moni nauttii hoidettavana olemisesta ja jalkahoidosta, ja kokee sen jopa rentouttavana hemmotteluna. Minä en pidä siitä, että joku ventovieras käsittelee jalkojani, paitsi, jos kyseessä on hieroja, joka tekee oikeata jalkahierontaa. Kosmetologin tekemä jalkahoito on minulle vastenmielinen. Käsihoito menettelee silloin, kun laitetaan geelikynnet. Ja hieronnassa käynti taas on rentoutusta mitä suurimmassa määrin, silloin kun käsittelijänä on osaava ammattilainen.Mutta jalkahoito -suon sen tilan, ajan ja ilon muille. Ja jalkahoitokeskustelujen myötä kuva pinkeistä kengistä, jotka ihastuttavat tuolla erään kenkäliikkeen näyteikkunassa, yhdessä tuon laukun kanssa. Kengän väri on aikalailla realistinen, mutta laukku ei luonnonvalossa ole ihan noin pinkki, vaan kenkien värinen.

Alanyassa 03/2016

Samalla kun tuttava kävi katsomassa itselleen mahdollista vuokra-asuntoa, niin minä jututin alakerran ravintoloitsijaa. Hän sanoi, että jos vaan mitenkään voit, niin anna kaikki tukesi ravintolalle, sillä nyt on heilläkin tosi kysymyksessä, ja kaikki on katkolla tämän sesongin aikana. Tämäkin iso, ja jo vuosia menestynyt ravintola, on nyt niin rahavaikeuksissa, että useita ruokalistan ruokia ei voida tehdä. Ei ole varaa ostaa kaikkia raaka-aineita. Alanyan turismia on rakennettu systemaattisesti kymmenisen vuotta ja erityisesti uuden kaupunginjohtajan myötä mielestäni todella hyvään suuntaan. Nyt takana on kaksi heikkoa sesonkia, ja moni yritys on taas kaatunut syksyn ja talven aikana. Nyt alkaa olla kova kamppailu henkiinjäämisestä myös vahvempien yritysten osalta. Olisi todella sääli, jos vuosien työ ja todella monien ihmisten työpaikka ja edes kohtuullisen valoisalta näyttänyt tulevaisuus kaatuisi nyt tähän vuoteen.. Ja pelkästään siksi, että alistutaan terrorin aiheuttamalle pelolle. 

Joku hedelmäpuu kukkii, Alanya 03/2016

Siitähän tässä on paljolti kyse. Eurooppalaiset on saatu pelkäämään, juuri niin kuin terroristit haluavatkin. Pelätään yhtä sun toista, ja uutisointi on sitä luokkaa, että "kotona Euroopassa on turvallista ja muualla ei". Kuitenkin Eurooppa ja Suomi ovat yhtä lailla terrorin kohteena, ihan siinä missä Turkkikin. Ei Turkkikaan tänne terroristeja halua, mutta ne eivät kysy lupaa. Eivät ne kysyneet lupaa Eurooppaan tai Yhdysvaltoihinkaan kohdistuneissa iskuissa, tulivat vaan ja tekivät. Pelolla on hyvä hallita ihmisiä. Monelle on tuttu "hajoita ja hallitse" lausahdus, mutta itse asiassa sen on vanha johtamistaidon tekniikka, jos näin voi sanoa. En halua suoda enempää näkyvyyttä noin pahuuden levittäjille, ja jätän tämän näin lyhyeen. Pelätä ja kuolla voi kotonakin, tosin itseään ei myöskään kannata tunkea ihan hulluihin paikkoihin, riskipesiin. Yksityisen ihmisen paras terrorisminvastainen teko on tehdä itse hyvää, uskoa hyvään ja jatkaa elämää.

Ravintolaa, josta aiemmin puhuin, ruoan verran kannatettuamme suuntasin pikaisesti TEB-pankkiin. Tuttavan S-pankin kortti oli mukana mallikappaleena, jotta osaisivat etsiä oikeanlaista korttia, koskapa eilen ongelmaksi jäi se, että puhelimessa ollut mieshenkilö ei hahmottanut millainen korttini on ulkonäöltään. Kortin kanssa hän pläräsi aikansa pankkiautomaatista turvaan otettuja kortteja, ja totesi, että minun korttini ei ole siellä automaatissa, vaan se on tullut ulos seuraavalle käyttäjälle. Pääsi ruma sana ajatusten tasolle, ja suht suuri huoli. No, ensimmäiseksi soitin pojalle, jolla on täydet käyttöoikeudet ja oma pankkikortti juuri tuohon tiliini. Pyysin, että hän soittaa sulkupalveluun nyt, koskapa optimistina en sitä tätä ennen ole tehnyt. Aikaa kuluu, eikä poika vastaa puhelimeen kun yritän soittaa takaisin. Lopulta hän soittaa, ja kertoo, että palvelusta vastasi naisihminen, joka oli todella vihainen ja töykeän oloinen. Sulkupalvelun työntekijä oli ollut kärttyinen siitä, että poika soittaa enkä minä. Lisäksi hän moitti yhdestä jos toisestakin asiasta, ja erityisesti siitä, että heillä ei nyt ole minulle Suomeen mitään virallista osoitetta, jossa asun ja johon kortin voisi toimittaa. Aika terävä havainto. Sukulaisille, tuttaville, valtakirjan omaaville tai ulkomaille sitä ei toimiteta. Ok, en siis tarvitse sitä korttia lainkaan. Tarvitsee vain siirtää rahat pankista toiseen, eikä se ole suuri vaiva.

Minusta ei tule enää ainoankaan pentueläimen kasvattajaa / huoltajaa, eihän. Yliseurallinen ja huomiontarpeinen kissa on tosi rasittava. Sänkyyn, uusimpaan täkkiin hirveän isot pissat tehnyt kissa saa minut suuttumisen partaalle, koskapa tämä paikallisvalmisteinen täkki ei kestänyt 60 C vesipesua, vaan meni lähes käyttökelvottomaksi. Tavaroita siirtelevä ja hukkaava kissa, joka äänekkäästi naukuu, jos jää yksin toiseen huoneeseen, jos kaipaa leikkiseuraa aamuyön pikkutunneilla, tai kun haluaa minut mukaansa myös ulos, ei todellakaan suo sellaista rauhaa ja omaan tahtiin elämistä, jota kirjoitusintoni kaipaa. Ärsyynnyn. Aamulla heitin sen ikkunasta ulos (20 cm pudotus), ettei taas pissi johonkin, ja muutaman kerran toistuneiden ulosheittojen jälkeen yllätyin. Yläkerrassa asuva vuokraemäntäni näki kissan, ja alkoi huudella sitä. Kissa myös selvästi tunnisti vuokraemännän äänen ja meni kutsusta luo. Mummo on unohtanut että hänellä on kissa, tai kissa on karannut mummolta tms. Oli kummin hyvänsä, niin riemusta hypähdellen siivosin kissan talossa olon jäljet, kun se taas häipyi mummon mukaan. Koko päivän olin poissa, ja palasin iltapimeällä puoli kymmenen aikoihin. Kun saan keittiöön sytytettyä valot, niin ikkunan takaa alkaa kuulua karmea naukuminen. Kissa parkuu siellä ja pyytää sisälle. En voinut olla päästämättä. Joko mummo unohti taas kissansa, tai kissa muisti miksi karkasi. Huomenna kysyn mummolta, naapurin tulkkausavulla (alanyanmurre vs. kirjakieliturkki), että mitä tehdään. Jos mummo ei halua hoitaa kissaa, vien sen pieneläinklinikalle odottamaan joko adoptiota tai lopetusta. Minä en ota kissan enkä koiran pentua. Ainoa tosi mielenkiintoinen on aikuinen Maltan vesikoira, tai aikuinen ja itsenäinen kissa ;) . Mieluummin ei kumpaakaan.

Oman tien kulkija

Tänään oli omituinen päivä työasioiden suhteen. Kielivalikoima saa nyt aikaan sen, että joudun suututtamaan useita työn tarjoajia. He nimittäin suuttuvat kun heidän tarjouksensa hylätään. Ja tähän mennessä olen hylännyt kultakaupan tarjouksen, hamam-pomon tarjouksen ja hotellinjohtajan tarjouksen. Kaikki em hylkäsin siksi, että en usko heidän palkka- ym lupauksiaan, ja kaikkein vähiten lupauksiaan työluvan ostamisesta. Ja olen sanonut kysyjille suoraan, että työpaikka on jo tiedossa, lupaprosessi on menossa, ja nyt vain odotellaan. Eivät hekään sen nopeammin sitä prosessia läpi pääse, kuin mitä sairaala pääsee. Katteettomuuksien lupailijoita on paljon, tosi paljon. Päivän yksi kohokohdista oli se, kun naistuttavani ja Muzzi kävivät bisnesneuvotteluja mahdollisesta yhteisyrityksestä. En pystynyt seuraamaan prosessia, vaan toivotin hyvät yöt ja lähdin kotia kohti. Ihan hirveätä vääntöä, mutta onneksi se ei millään muotoa ole minun ongelmani. Tunnen molempia sen verran, että toivotan onnea ja menestystä. Rauhallista ja seesteistä kumppanuutta on turha odottaa, mutta eivät kaikki sellaista kaipaakaan.

Työlupaan on tulossa helpotuksia

Turkki ja Alanya -blogissa on Hürriyet Daily Newsin uusi artikkeli, jossa kerrotaan työlupaan tulevista helpotuksista. Löydät sen täältä hurriyetdailynews.com