Pari sanaa pelosta

Hammaslääkäripelkoni alkaa olla historiaa. Tämänpäiväinen oli jopa mukava, jos nyt hammaslääkärikäyntiä poraamisineen voi mukavaksi sanoa. Ja koska mahdolliset esteet on nyt raivattu pois tieltä, on kuurikin alkanut. Ystäväni sanoi, että miten sinä tuota pientä lääkekuuria pelkäät, kun et pelännyt aivoverisuonileikkaustakaan. Siinä on mielestäni yksi oleellinen ero. Ilman aivoverisuonileikkausta olisin kuollut jo pari vuotta sitten. Siihen leikkaukseen meno oli välttämättömyys, joka sisälsi mahdollisuuden onnistuneeseen leikkaukseen ja elämän jatkumiseen elämisen arvoisena. Nyt tämä kuuri, vaikka pieni tabletti, pieni lääkepurkki ja ajallisesti pieni kuuri onkin, on pelottava siksi, että se ajaa elimistön vastustuskyvyn ihan alas, olemattomiin, ja sellaisesta on entuudestaankin jo huonoja kokemuksia.

Kuurin jälkeen olen vastustuskyvytön kaikille niille infektioille, mitä ympäristössä ja lähipiirin tai kohtaamissani ihmisissä kulkee mukana. Sitä minä pelkään, siis etten selviä niistä jatkoinfektioista. Lisätaakkana ajatuksissa kulkee valinta siitä, että lähdenkö reissuun ilman matkavakuutusta, jolloin pääsen omaan kotiin, ja infektiottomaan omaan rauhaan. Vai jäänkö viikkokausiksi Suomen syksyyn, ja kerään takuuvarmasti räkätaudin toisensa jälkeen, keuhkoputkentulehdukset ja influenssankin, jos se ehtii maahan jo tämän vuoden puolella. Ja jos saan jonkin influenssan tai muun kovemman infektion, niin palaako niveltulehdus, niin kuin oletettavaa on. Tuon hoidon tulos kun ei ole pysyvä, vaan tulehdus aktivoituu uudestaan kun kohdalle osuu sen sopivasti laukaiseva hengitystieinfektio, ruokamyrkytys tms. Mieityttää siis myös tuo kierteen mahdollisuus. Ensin hoidetaan yhtä, ja hoito altistaa toiselle, joka saattaa laukaista tuon yhden uudelleen jne jne. Ja missä mahdan olla kaiken sen ajan kun sairastan ja toivun ja... no, tässä. Se "tässä" vähän vaihtelee, mutta yritän silti elää tässä ja nyt. Se on ainoa mitä minulla varmasti on.

Onko tuossa kaikessa järkeä, siis tuon kuurin syömisessä? Se sisältää niin suuren mahdollisuuden, että riski kannattaa ottaa. On mahdollista, että pystyn välttämään infektiot pitkään, ja ettei uutta aktivoitumista tapahdu pitkiin aikoihin. SIlloin tuo "pitkä aika" on juuri sitä täysillä elämisen aikaa, jolloin voi elää normaalia elämää ja nauttia myös liikkumisesta ja kropan käytöstä. Koska on mahdollisuus pitkäaikaiseen tulehduksettomaan ja kivuttomaan, ei liikkumista rajoittavaan jaksoon, niin otan riskin ja syön kuurin. Liikkuminen ja kivuttomuus ovat sen arvoisia, etenkin kun nyt on kertynyt kokemusta 4,5 kuukaudesta ilman ainoatakaan kivutonta päivää, ja vahvoilla liikkumisrajoitteilla. Ehdottomasti karmein kokemus oli lihastulehdus- ja kävelykieltojakso, ja sitä osaan pelätä vielä enemmän kuin tuon kuurin seurauksia... tai sen ansiosta osaan arvostaa kävelykykyä ja vapaata liikkumista enemmän kuin koskaan ennen.

Pelko saa näkemään mitä arvostaa, mikä on arvokasta omassa elämässä. Jos pelko saa hirmuiset mittasuhteet ja lamaannuttaa tai haittaa oleellisesti arkielämää, on se vahingollista. Jokapäiväinen pelko tai laaja-alaiset pelot eivät sellaisenaan ole ihan perusarkea, vaan jatkuessaan kaipaavat ammattiapua. Sopivissa määrin annosteltuna pelko on lajin säilymisen kannalta tarpeellista ja hyödyllistä. Tästä olkoon esimerkkinä vaikkapa pelko käärmeitä kohtaan. Myrkkykäärmeen purema voi olla hengenvaarallinen, joten esi-isillemme pelko on ollut hyvinkin tarpeellinen. Ja vaikka joku nauraa, että puhun esi-isistä, niin evoluutio on hidas. Ihminen tai paremminkin tietyt ihmiseen sisäänrakennetut toiminnot eivät ole paljoakaan muuttuneet viimeisten satojen vuosien kuluessa. Tekniikka kehittyy, kieli ja tavat muuttuvat, ja ihmisen ajattelukyky kehittyy, mutta ihminen reflekseineen, vaistoineen ja pelkoineen on paljolti samanlainen kuin esi-isienkin aikaan.

Tuon lisäksi on opittuja pelkoja, sellaisia, joihin meitä kasvatetaan, johdatetaan, aivopestään jne. Mitä sinä pelkäät? Onko se tarpeellista? Mitä peloillasi voitat? Mitä pelkäät menettäväsi? Mistä sen pelon sait? MIksi sitä edelleen kannat?

Neljän tunnin työviikkoako haluat?

Kärhöt kukkivat vielä SUomessa

Monikaan asia ei ole niin pelottava kuin hammaslääkärikäynnin odottelu, ovesta sisälle käveleminen ja sen toteaminen, että osaako kyseinen hammaslääkäri puuduttaa hampaan vai ei. Tänään oli Sellainen aamupäivä. Maha hermostuksesta sykkyrällä kävelin hammaslääkärin huoneeseen asti, ja kerroin jo siinä ihan seisaaltaan, että miksi tulin. Hammaslääkäri totesi vain, että "tämä on lohkeama-vastaanotto, sinut olisi pitänyt hoitaa akuutilla vastaanotolla. Odotapa hetki kun vaihdan sinulle ajan huomiseksi." Ai, tänään ei pistelläkään, mikä helpotus. Kunnes tajuan, että saan jännätä myös huomenna. Tänään tein ihan turhan reissun, ajattelin ensin, mutta ei se turha ollut. Kävin röntgenissä ja löysin uusia bussireittejä, koska en löytänyt uusia bussipysäkkejä tarpeeksi aikaisin.

Suoraan sanottuna olin uudella alueella, jossa en ole käynyt bussilla, enkä paljon muutenkaan. Ei ollut näkyvissä ketään, jolta olisin voinut kysyä missä on sellainen bussipysäkki, jota kannattaa käyttää kun haluaa päästä keskustaan mahdollisimman lyhyen kaavan kautta. Ja juoksin sen toisen näkemäni bussin perään kuin (vanha) ajokoira. Ensimmäisestä myhästyin. Koska bussikuski kertoi bussin menevän keskustaan, nousin siihen, samalla kun näin parin muun bussin menevän ohi juuri siihen suuntaan, jossa tiesin keskustan olevan. Tämän bussin keula näytti ihan vastakkaiseen suuntaan, mutta "menee tämä keskustaan". Odotin ensin 15 min että bussi lähti, tässä kun oli sen päättäri ja taukopaikka. Sen jälkeen bussi ei kääntynytkään liikenneympyrästä kohti keskustaa, eikä
seuraavasta tai sitä seuraavasta, vaan ajoi maaseutualueille joista olen kuullut, mutta joissa en muista koskaan liikkuneeni. Ja aikaa meni, paljon. Yritin suhtautua valintaani positiivisesti, uuden näkemisen ja kokemuksen kannalta, mutta rehellisesti sanottuna kyllä otti päähän. Ei bussi, eikä mikään siihen liittyvä, vaan se, etten tajunnut miten tuolta terveyseskuksen sijaintikolkalta pääsee keskustaan. Huominen uusintakäynti tullee siis tarpeeseen, ainakin bussilinjojen oppimisen kannalta. MInä ja bussit - viha-rakkaussuhde aina eksymisten jälkeen.

ALanyan iltahämy parin viikon takaa

Ammattitanssijan aivoja on tutkittu ja verrattu muusikkoon ja verrokkiin. Tulokset ovat mielenkiintoisia, ja niistä voi lukea Helsinginuutisten artikkelista. En malttanut olla jakamatta :)) .

Sitten heille, jotka unelmoivat neljän tunnin työviikosta ja lepäilystä palmujen alla, on tässä ajattelua kutkuttava ammattilaisen artikkeli.

Alanyan kuulumisia ja tapahtumia

Alanyan huominen Voitonpäivän juhla

Kun katsot Alanyan keskustan kohdalla kohti Taurusvuoria, mielellään avonaisella tai hieman korkeammalla kohdalla on linkki tässä.
seisten, niin eräässä kohden vuorenrinteitä näkyy punaisten Turkin lippujen rivistö. Tuo alue on nimeltään Tavşandamı. Nyt Tavşandamın alueella voi nähdä jotain muutakin. Rinteeseen lipurivistön eteen, alas, on laitettu 10 m korkein, valkoisin kirjaimin teksti I 💓 Alanya. Teksti näkyy sekä Kalelta katsellen, että monesta muustakin paikasta, mistä liputkin näkyvät. Myös tunneleiden jälkeen, läntisessä Alanyan sisääntulossa on vastaava, mutta pienikokoisempi teksti. Samoin itäiseltä rannalta löytyy, mutta en muista onko se Cumhuriyet MAhallesin vaiko Oban alueella. Siinä rantatiellä kuitenkin, ei niin pitkän matkan päässä Alanyan keskustasta, siis kun puhutaan liikkumaan tottuneista ihmisistä. Joillekin 100 m on pitkä matka, ja joku sanoo 100 km matkasta, ettei se nyt niin pitkä ole. Tuossa on kyse matkasta n. 1 - 2,5 km Atatürk-patsaalta itään. Vaan suuntaapa katseesi myös vuoristoon, sieltä keskustan idän puolelta tuo uusi teksti löytyy, lippurivistön alta. Lehtiartikkeliin

LEhtien uutisvirrassa eniten huimausta aiheutti siltauutinen. Jo aiemmin on uutisoitu siitä, että Alanya - Konya tiestöä uusitaan, ja että matka-aina lyhenee uuden tieprojektin valmistumisen myötä kahteen tuntiin. Nyt bussit käyttävät matkaan 4,5 - 6 tuntia, jotkut jopa 12 tuntia. Itse menin 2013 tuolla 12-tunnin bussivuorolla, ja olihan se mielenkiintoinen. Silti 2 h matkustusaika houkuttaa käymään KOnyassa useammin. Ja lähtöpäätös sillan havainnekuva.
on paljon helpompi tehdä, kun tietää että siellä voi käydä vaikka päivän reissulla, ja palata illalla takaisin omaan kotiin. Tuossa uudessa tieprojektissa on kaksi hyvin mielenkiintoista kohtaa. Toinen on pitkä tunneli (tai tunnelit). Ja toinen on tämä TUrkin korkein omilla jaloillaan seisova, 372 m pituinen silta. Rakennustyöt on aloitettu jo viime vuoden joulukuussa, ja ne etenevät hyvää vauhtia. Lehtiartikkelista löytyy mm.

www.muzkolonyasi.com  Alanyan banaaneista

SItten tuoksuja ja makuja banaanista. Ja pukuja. En enää löytänyt, mutta näin viime viikolla kuvia, joissa turkkilainen huippumuotisuunnittelija oli tehnyt jakkupuvun banaanikuitua hyväksikäyttäen. Puku oli todella kaunis sekä väriltään että muotoilultaan, ja kuvan perusteella siinä oli kaunis, silkinhimmeä pinta. Tarkempaa tietoa materiaalista, sen käsittelystä, tai ominaisuuksista en tiedä. Toteutus oli sen sijaan huomiota herättävän kaunis. Ja alanyalaiset yrittäjät ovat jatkojaostaneet banaanista paljon muutakin kivaa ja hyvää. Suomessa käytettävän käsidesin sijasta Turkissa käytetään kolonya-nimistä käsien desinfiointiin ja raikastamiseen tarkoitettua "vettä". Tuon seuraavan linkin kautta löytyy valmistajan sivusto. Heillä on banaanintuoksuisen muz kolonyan lisäksi tarjolla myös banaanin makuisia lokumuja, ja ilmanraikastin-spray, banaanin tuoksuinen. Alanya Muz Kolonyasi.

Antalyan huominen konsertti

Turkissa vietetään huomenna kansallista Voiton päivää, ja siksi Turkin lipuja sekä kulkueita ja kokoontumisia näkynee eri puolilla maata runsaasti. Perinteisesti Alanyassa on näkösällä isojakin Turkin lippuja, tapahtumia, sekä mm. kokoontuminen Atatürk-patsaalle kello 19.00.

Antalyan tapahtumista sen verran, että Antalyan Cumhuriyet Meydanin avajaisissa 30.7.2017 kello 21.00 esiintyy itse Murat Boz. Oi joi, ollapa Antalyassa... tässä on linkki lehtiartikkeliin.

Itse varustaudun henkisesti sekä hammaslääkärikäyntiin, joka on pelottava puutumisongelmien vuoksi, että alkavaan 2-6 viikon vastustuskyvyttömään aikaan. Uh, mutta tarpeen. Liikkumisesta en halua vielä luopua, tanssista vielä vähemmän :)) . Jatkan unelmointia, suunnittelua ja tiettyjen asioiden toteuttamistakin. Pysytään positiivisina, suunnitellaan tulevaa ja nautitaan elämästä tässä ja nyt.

Hyväksyä sellaisenaan

Olla läsnä tässä ja nyt, ja hyväksyä elämä juuri sellaisena kuin se on tällä hetkellä...

siinä on yksi oleellinen onnellisuuden ydin ainakin omaan elämääni. Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu menevän, oman kohtalon mukaisesti. En silti tarkoita fatalismia ;) .

Pieni itsekehun paikka. Takana on tältä illalta pari tanssituntia. Nivelet huutavat, mutta kroppa kiittää. Oli ihanaa huomata, että sopivalla kipulääkityksellä kestin ohjata kaksi peräkkäistä rankkaa Zumbatuntia, ja vieläpä nautin suunnattomasti tunneista ja ihmisten reaktioista. Ihmiset hymyilivät, minä hymyilin ja aurinkokin hymyili, ainakin paistoi kauniisti.

Liikunta pitää aivot nuorena

Huomenna jatkuu taas kirjoitusprojektit, ja arkinen elämä, mutta niveltulehdushoitoja ei voi vielä aloittaa. Tuli komento tehdä täysi hammastarkastus ja mahdolliset rikkojenhoidot vielä ennen kuin vastustuskykyä aletaan ajaa alas. Olinkin unohtanut. Ja tällä paikkakunnalla tuo tulee olemaan raju haaste, sillä aiemmilla yrityksillä hammashuoltoon pääsyyn on ollut käsitämätön lähes puolen vuoden jono. Tullee olemaan mielenkiintoinen vääntö, mutta uskon että asia hoituu, tavalla tai toisella.

Pieni historiatieto

Malazgirtin Voiton 946. vuosipäivä... tällainen pieni historiatieto Turkin historiasta.

Meillä soi jivet ja bw:t ja varpaat swengaa. Tänään käytiin myös tanssisalilla testaamassa koreografioita ja iPadin toimintaa, ja nyt tanssittaa ihan hirmuisesti.

Maisenman vaihtoa

Tämä mamma on matkalaukun kanssa maailmalla, eikä nyt oikein ehdi kirjoitella blogitekstejä, ainakaan kovin ajateltuja tekstejä. Pohojanmaan aavoilla lakeuksilla mennään, tanssikoreografioiden ja hyvän ystävän seurassa. Sama meininki jatkuu koko viikonlopun, joten paremmat päivitykset jatkuvat taas maanantaista lähtien.

Mukavaa ja eloisaa viikonloppua :))

Jazzia, swingiä ja upeat puitteet

Alanyan Kansainväliset JAzz-päivät 21.-24.9.2017

"Miehet rakastavat eniten kun eivät vielä tunne." Näin sanoi ystäväni tänään keskustellessamme miehestä, joka heti Alanya Vlog : ALANYA GEZİLECEK YERLER nimellä löytyy youtubesta ihan mielenkiintoinen video, jossa on uusia kuvakulmia Alanyan tuntijoille ja siellä asujillekin. On noista kuvakoptereista oikeasti jotain hyötyä ja iloakin.

tutustumisen alkumetreillä tunnusti rakkauttaan. Tämä aihe on herkullinen, ja tätä joskus taas pöyhinkin. Tänään puhutan jazzista ja drone-videoista.

Kuvauskopteri pörrää aktiivisesti taas ainakin Alanyan kansainvälisten Jazz-päivien aikaan. Syyskuun 21.-24. päivinä on taas ilo nauttia jazzin kiemuroista, kun Alanyaan saapuvat turkkilaiset Ayhan Sicimoğlu ja Şenay Lambaoğlu, Yhdysvaltalainen Jennah Bell, sekä Latvialainen Big Al & The Jokers. Kaikki konsertit ovat pääsymaksuttomia, katsojille ja kuuntelijoille ilmaiskonsertteja. Aivan ihanaa musiikkia on tiedossa, ja arvaapa onko swingtanssijoiden helppo istua paikallaan penkeissä? Heh, jossain siellä naapuriravintolan takaterassilla tai patsaan vieressä olevalla tyhjällä alueella pystyisi kyllä kuluttamaan tanssikenkiensä pohjat asfltilla puhki, kunhan olisi swengaavan swingitaitoinen tanssipari... Saisikohan Latviasta lainattua ;) . Muuten, kuka sanoi "Boogieteorian alkeet, peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä"? Tai Hellurei ja Onni Gideon? Kaikki tarpeeksi vanhat, keikoillaan jammailleet tietävät. Vastaus on täällä linkissä. Mikäli olet ALanyassa tuolloin, niin Punaisen tornin juurelle Jazz-konserttien katsomoon kannattaa mennä, tai vaikka lähiravintoloihin. Kuuluvat ne konsertit sinnekin. Tiedossa on mukavia iltoja.

Pari sanaa Alanyan ja Turkin juhlapäivistä. 30.8. vietetään Voiton päivää, ja se on kansallinen vapaapäivä. 31.8. Alkaa Kurban Bayramin eli uhrijuhlan juhlinta, ja perheiden luo tai etelän lomakohteisiin matkustaminen. Alanya on myös Turkin omien turistien suosiossa, ja näinä päivinä rannoilla ja hotelleissa on täyttä. Perheitä on paljon liikkeellä, ja myös autoja on liikenteessä tavallista enemmän. Damlataksen köysirata on todennäköisesti erityisen suosittu juuri kyseisinä päivinä, joten jos aikataulusi sen sallii, niin helpommalla pääset kun käyt aikaisemmin tai myöhemmin. Vapaapäiviä on tänä ajankohtana turkkilaisilla nyt 10. Valtio antoi taas fiksusti pidemmät vapaat, jotta kotimaan turismi täyttää lomakohteet ja helpottaa pientenkin hoteliyrittäjien elämää. Sinne mahtuu silti hyvin. Alanyan suvaitsevainen ja lämpimän ihmisystävällinen ilmapiiri on terapiaa tämän arjen jälkeen. 

Itsellä on noiden jazz-päivien bändin ja solistien tsekkaamisen, sekä Juicen biisien jäljiltä tosi vahva tanssifiilis. Tuore tikki ja suojalaput kutittelevat kylkinahkaa, kun kroppa jammailee tässä tuolilla, kesken kirjoittamisen. Viikon saa katsella noita langanpätkiä. Sitä ei olisi tarvittu, jos olisin muistanut lopettaa kalaöljykapselit ajoissa 😁. Niin että ihan oma vika. Koepalat on otettu, ja tuloksia saa odottaa kuulevansa kuukauden kulluttua. Kuulemma hoito-ohjeetkin saa siinä samalla. Artriitin lääkkeetkin hain jo, ja tajusin, että vastustuskyvyn alaslaskun vuoksi seuraavien parin viikon ohjelma on parempi muuttaa hieman eristäytyneemmäksi. Tuleepahan samalla kirjoitettua valmiiksi tuo, mikä tänään sai jo rungon. Ensimmäinen synopsis on valmis. Älä kysy mitä se on, en edes kunnolla tiedä, opiskelen vasta. Jotakin siitä on syntymässä. Kustantaja, joka sitä edellistä teosta työstää, on ruuhkan alla, ja teoksenikin on vielä keskeneräisenä jossain prosessin vaiheessa. Odotellaan, eihän tässä ole mihinkään kiire.

Politiikka, valta ja viha

Alanya, rauhani tyyssija, useimmiten

Seuraavat neljä päivää ovat sääennusteen mukaan Alanyassa kuumaa ja tavallista kuivempaa. Lämpötila liikkuu +36-39 C  tienoilla, ja ilmankosteus meteorologisen laitoksen ennusteen mukaan vain 10-30%. No, suomalaiset eivät ilman kuivuudesta hätkähdä, Suomessa kun on talviaikaan useinkin kuiva ilma. Hengityselinsairaille tuo on kova yhtälö, ja sydänpotilaille tuo kuumuus tekee tiukkaa. Sitten on aina muutamia hassuja, jotka rakastavat koviakin lämpötiloja ja lämmintä merivettä :)) .  Vieroitusoireet ovat hirmuisen kovat. Puhun säästä, kun se tuntuu olevan täällä ainoa sovelias puheenaihe. Muuhun ei pysty ei kykene, eikä ole tarpeeksi koulutusta argumentoidakseen oikeaoppisesti, tai tasapainoillakseen näiden ideologisesti jakautuneiden ihmisjoukkojen välillä.

Monta tekstipätkää olen taas deletoinut tästä pois... mikään ei tunnu sopivan, eikä olevan julkaisukelpoista tähän hetkeen. Juu, on taas Tällainen hetki. Näihin on aina hätävarana omista suunnitelmista kirjoittaminen. Suomessa olossa on se huono puoli, että mistään täällä tapahtuvasta ei voi kirjoittaa. Ilmapiiri on hiljentämään pyrkivä ja raskas. En tunne enää montaakaan sellaista suomalaista tuttavaperhettä, joissa ei ole vähintään yhtä äärioikeistolaisesti ajattelevaa. Joutuu välttämään keskustelua politiikasta, uskonnosta, Suomen terrori-iskusta, uutisoinneista, naisen ja miehen rooleista, tulevaisuudesta... "Täällä on kaikki hyvin". Jep jep, mutta todella ahdas ja ahdistava asenneilmapiiri täällä on.

Koomikko Ilkka Kivi kirjoittaa usein ajattelunaihetta antavia tekstejä. Eilen hän kirjoitti toimintaharhasta. Juuri nyt suomalaisia ajetaan Turun tapahtumia hyväksikäyttäen hyväksymään erityisen nopeasti uusi tiedustelulaki. Kannattaa lukea Kiven 22.8. julkaisema "Poliittiset päättäjämme ovat ryhtyneet hyödyntämään Turun veritekoa ajaakseen tavoitteitaan läpi" -lauseella alkava teksti hänen facebookseinältään, ja toki monia muitakin. Kaupungin kaduilla kävellessä näkee jo vaikka mitä rähinää ja uhkailua. Bussissa istuessa näkee ja kuulee tiivistä vihaa jopa sellaisilta mummuikäisiltä naisilta, joiden luulisi oppineen tästä elämästä hieman enemmän. Pari päivää sitten uutisoitiin, että Suomessa lisätään turvallisuudentunteen vahvistamiseksi poliisipartiointia. No mitä se auttaa jos joskus jossain vilaukselta näkee maijan kyljen, kun kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä vellova viha on sokaisevaa kuin paksu sumu, ja nielee mukaansa ihmisiä yksi kerrallaan.

Tuntuu surulliselta menettää tuttavia tuonne vihan pyörteisiin. Monet heistä ovat juuri niitä samoja "tolkun ihmisiä", jotka ovat olleet pitkään hiljaa, ja siinä hiljaa ollessaan äänekkäiden myötä kallistuneet radikalisoitumisen tielle. SUomen maaseudulla ja pikkukaupungeissa on asenneilmapiiri omien kokemusten myötä paljon vanhoillisempi ja radikaalimpi kuin isoissa kaupungeissa, ja väkivallankäyttökynnys matala. Tämänhetkiset poliitikkomme antavat todella typeriä esimerkkejä ja malleja "opetuslapsilleen", joiden ajattelukyvyn viha on jo sulkenut. Aina kannattaa muistaa se, että viha on valintakysymys. Vihaaminen on opittu tapa reagoida. Se, joka vihaa, on aivopesty uskomaan vihan käyttökelpoisuuteen ja oikeutukseen. Aivopesty. Hän on vain astalo, jolla iso pomo lyö, kun ei itse halua liata käsiään. Hän on kuin esine, jota joku muu käyttää omien valtapyrkimystensä edistämiseen. Valta, kirosana.

LIsätty tekstin julkaisemisen jälkeen: En tiedä Helsingin Uutisten ideologiataustaa, enkä jaksanut tarkistaakaan. Jaan tässä silti linkin heidän uutiseensa, jossa kerrotaan arvioita suomalaisten nykyisestä jakautumisesta sekä laadullisesti että määrällisesti. Mikäli ymmärin oikein, ja mikäli tutkimustulos on yleistettävissä, niin SUomessa räjähdysalttiin ryhmän koko on noin 1 milj, 20% väestöstä.

Vihasta voi myös oppia pois, mutta vain hän, joka haluaa, ja joka kykenee itsenäiseen ajatteluun ja elämään.
Kummassa junassa sinä olet? Vai jäitkö asemalle?
Itse olen päättänyt jäädä valitsemalleni asemalle, ilman että seuraan sokeasti ketään poliittista vallantavoittelijaa.

Toivoa on, ja osaavia ihmisiä

Usko suomalaiseen yksityiseen terveydenhuoltojärjestelmään toimii vielä, ja erityisesti pitkän linjan ammattilaisiin. 25 v minua hoitanut keuhkolääkäri oli päivän piristys ja pelastava enkeli, taas kerran. Hän käynnistää tarvittavan hoidon, nyt ja Suomessa :). Ei tarvinnunt lähteä Ruotsiin eikä minnekään muuallekaan 💖. Iso kiitos. Ja terveisiä terveyskeskuksen omalääkärille: kyllä Suomessakin hoidetaan reaktiivista artriittia. Ei tarvitse tyytyä pelkkään kivun turruttamiseen. Toivoa on taas, ja suunnitelmia ja energiaa. Ja yrityskumppanin kanssa käydyt keskustelut olivat mielenkiintoiset sekä eteenpäin vievät. Tästä elämä jatkuu. Olen Niin huojentunut ja toivorikas, etten voi kuin hymyillä.

Alanyasta kysellään vointia ja kuulumisia, ja ihmetellään miksen jo palaa. Sitä on aika vaikea selittää sellaiselle, joka ei ymmärrä millainen maahanmuuttajan asema on. En palaa vielä pitkään aikaan. Asiat menevät taas niin kuin niiden on tarkoitus mennä, ja tämä syksy ja talvi ovat mitä todennäköisimmin pakkasilmapainotteisia, iik. Tai ainakin juuri nyt näyttää siltä. Suomessaolojaksoja tullee olemaan paljon. Yllätyksiähän voi silti aina tulla, mieluummin lämpimämpään suuntaan, kiitos. Harkitsi jo sitäkin, että en ehkä osta uutta oleskelulupaa vielä, vaan menen turistiviisumin rajoilla, mutta ei se kuitenkaan toimi. Ne päivä eivät riitä, se systeemi rajoittaa liikaa.

Alanyan vasta avatusta köysiradasta on lehtijuttu uusine kuvineen tässä linkissä. Ja tässä KocaTV:n video aiheesta, sekä Antalya Expressin video aiheesta.

Turkinkieltä ja tanssia on tiedossa

Raskaan päivän vastapainoksi kevyet huvit, blogin kirjoitus. Kaunistelematta ja suoraan sanottuna on enemmän kuin tarpeellista avata firma seuraavan kolmen kuukauden aikana, eli nopeasti. Vain yksi karmea ajatus ahistaa, siis että mihin maahan. Olisiko ideoita? Kouluttajani ohje lyhykäisesti tiivistettynä: miksi avata firma Suomeen, jos myynti on kuitenkin kansainvälistä. No, kyllä tuohon muutaman vastauksen keksisi, mutta sitten pitää aina olla osoite / asuinpaikka / postin vastaanottaja Suomessa. Miksei samalla aukaisisi sitä Turkkiin, tai olisi tietenkin myös monta muuta vaihtoehtoa. Tarvitsee vain päättää missä haluaa asua. Eh. Nyt tarvitsen jonkun, jonka kanssa pohtia asiaa, ja pian. Suomessa tuo avaaminen on niin hidasta, että prosessi tarvitsisi pamauttaa käyntiin lähimmän kahden viikon aikana. MIkä estää? No, epävarmuus ja päättämättömyys. Muut palaset ovat jo paikallaan, tuo päätös puuttuu vielä. PItkä lenkki, mielellään vastamäkeen, olisi tarpeen. Tosin parin tunnin Bailatino-pläjäys saattaa riittää sekin, ja suoda ajatuksille saman prosessin. Ajatusten prosessoimiseksi kävin myös kirjastossa, ja mukaani lähti tänään Jari Tervon Matriarkka. Ensimmäiset sivut mietin, että mihin olen sekaantunut, mutta kerrassaan mielenkiintoinen ja nauruhermoja kututtava kirja. EI tuota voi lukea ilman, että tulee hyvälle tuulelle.

Alanyasta en ole tänään ehtinyt enkä jaksanut katsoa mitään uutisia. Ja huomenna heti aamusta alkaa vipinä, tosin tämänpäiväistä paljon helpompi, ainakin henkisesti. Ja huomenna pääsen myös pohtimaan tuota ratkaistavaa haastetta, niin kuin useana seuraavanakin päivänä, jos vaan toinen asianosainen sen kestää. Turkkiasiaa sen verran, että tässä on linkki World LIfe Expectancy -sivustolle. Siellä on nähtävillä eri maiden väestöpyramideja, myös Suomen, ja vielä eri vuosilta. Ennusteitakin on mukana kaavioissa.  LInkitin tämän tähän siksi, että ensimmäistä kertaa näen Turkin väestöpyramidin kehityksen ja tämänhetkisen tilanteen.

PArista projektista jo hieman ennakkotietoa, siis ihan suoraa mainosta.
Tulevan marraskuun aikana Jyväskylässä järjestetään Turkkilaisia tansseja -niminen kurssi. Kurssilla tanssitaan
sellaisia tansseja, joilla on pitkä historia, mutta jotka elävät turkkilaisten kanssa tämän päivän elämässä, aivan kuten lavatanssi Suomessa. Nämä kurssilla tanssittavat turkkilaiset tanssit ovat sellaisia, joita tanssitaan silloin kun kokoonnutaan yhteen pitämään hauskaa, esim. häissä, syntymäpäivillä, illanvietoissa tai sukukokouksissa. Kurssilla tanssitaan pari kolme erilaista halayta, sekä pari kolme helppoa zeybekkiä. Kurssille osallistuakseen ei tarvita ennakkotaitoja eikä paria. Tanssit tanssitaan joko piirissä irtiotteessa tai kädet käsissä, tai letkassa kädet käsissä. Tansseihin liittyy niiden aito musiikki, ja turkkilaiselta tanssinopettajalta opitut, hää- ja seuratanssikäyttöön tarkoitetut koreografiat. Kurssin hinta tulee olemaan edullinen. Ja kurssi voidaan toteuttaa myös toisilla paikkakunnilla, kun vaan on joku paikkakuntalainen taho, jota asia kiinnostaa.

Se oli ensimmäinen, ja tässä se toinen. Marraskuussa alkaa Puhutaan turkkia 1 -kurssi, jossa opiskellaan mm. tervehtimiset ja niiden kulttuurinen logiikka, kiittämiset, persoonapronominit, numerot, omistusmuodot, vokaaliharmonia, konsonanttiharmonia, monikko, kysyminen, ajan ilmauksia, sijamuotoja, sanontoja, värejä, lauseiden rakentaminen, sanajärjestys, olla-verbiasiaa, kuinka sanot että teet jotakin tai et tee, tai ole jotakin tai et ole, ammatteja, maita, kansallisuuksia ja paljon arkielämässä tarvittavaa sanastoa. Verbeistä, adjektiiveista, sanonnoista yms on omat valmiit ja kootut listauksensa. 2.kurssi jatkaa menneestä aikamuodosta yms. 1. Kurssiin pääsee tutustumaan lokakuussa julkaistavien videoiden kautta, ja marraskuussa julkaistavan nettisivuston ja oppimateriaalinkin kautta. Kursseilla on äidinkielenään turkkia puhuvien luontainen puhe apunamme, sillä he lukevat kaikki turkinkieliset sanat ja tekstit. Ja kurssin edetessä lukijat ovat hieman erilaisilla murteilla puhuvia miehiä ja naisia. Asiaan palataan vielä monta kertaa :)) .

Tässä vaiheessa mukavaa iltaa sinne missä ikinä oletkin.

Yrtti ja ötökkä -museo

MIetipä hetki, että montako matkustajaa arvelet, että Alanyan köysirata vei tänään ensin ylös Kalelle ja sitten vielä alas, takaisin Damlatakselle? Hintakin varmentui. 20 TL lippu sisältää meno-paluun, eli molemmat suunnat. Ja tänään matkustajamäärä meni yli kolmen tuhannen, joten on siellä ollut vipinää.

Tiedän, että moni nettitesti on leikkimielinen, ja osa jopa ihan huuhaata. Tänään bongasin uutisvirrasta väritestin, josta sain tulokseksi Indigo, You are highly energetically charged and spiritually deep. You radiate a deep and dominant energy that is connected to others. You are highly intuitive and are an extremely good judge of character. You have a powerful energy that allows you to set positive and ambitious goals and achieve them. You have a true gift in that you can see things other may not see. Just be careful not to judge a book by its cover all the time. Suomeksi on kirjoitettu ainakin Parantava Saeenkaari -niminen kirja värien vaikutuksista ym, ja joskus 10-15 v sitten olen sen lukenut. En vain muista mitään Indigonsinisestä, joten en tiedä onko tuossa asiaa edes nimeksi. Värien vaikutukset ovat mielenkiintoisia, ja mielenkiintoista on ollut myö huomata kuinka omassa elämässä on erivärisiä kausia. Tämän hetken väriä en varmuudella edes tiedä, sillä vaikuttaa siltä, että vanha on jäänyt taakse, eikä ole vain yhtä uutta.

5 vuotta sitten avatussa Alanyan "yrtti ja ötökkä" -museossa (bitki ve böcek, Herbaryum Müzesi) on käynyt yhteensä yli 40.000 kävijää, kertoo Alanyan kaupungin sivu. Museossa on 115 yrttiä ja 90 ötökkää. Ötököissä oli videon mukaan tosi isoja korentoja ja muitakin pörrääjiä, myös mm perhosia. Museo löytyy Punaisen tornin takaa, yläpuolelta, sieltä vanhan kaupungin alueelta. Kuvassa oikealla näe moskeijan tornin, ja sen perusteella voi suunnistaa talon luo. En ole muistanut koko museon olemassaoloa, enkä tiennyt aiemmin paikkaakaan, mutta nyt se löytyi. LInkki kaupungin sivuille.

Tuo ylempi kuva kertoo humanitaarisen avun määristä eri maissa, lähinnä siis niistä, jotka eniten antavat apua. 2016 Suomi käytti ULkoministeriän tietojen mukaan humanitaariseen apuun 965 milj. €. Kuvaa klikkaamalla saa sen suuremmaksi, ja näkee kärkijoukot. Turkissa on tällä hetkellä hoidossa yli 3 miljoonaa pakolaista, noin 60% SUomen väkiluvusta. Sen kaiken lisäksi TUrkki jakaa humanitaarista apua maan ulkopuolelle, apua tarvitseville. Alempi kuva on siitä Herbarium museosta.

Ajatukset täällä ja siellä

Alanyassa eräs pieni mänty, korkealla kattojen yllä

Köysirata on Alanyasta saamieni tietojen perusteella avattu kansalaisille, turisteille, matkailijoille, siis kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Näin pienen videon Damlataksen ala-lähtöpaikalta, ja jonoahan sinne oli heti muodostunut. Tanskalaiset olivat kommentoineet, että hissikoppi etenee 5 m/s ja että he maksoivat lipusta 20 TL. Alanyassa on pääosin kauniisti aurinkoista ja lämpötilat +30 -> 40 C. Edelleen siellä tarkenee ja on huippu hyvät, aurinkoiset lomasäät. Sellaista siis sillä suunnalla.

Suomen suunnalla tapasin sukulaisia, sellaisiakin, joita en ole nähnyt todella pitkiin aikoihin.Oli ihana nähdä heitä. Jäin miettimään yhtä asiaa... lapsia tulee sukuun lisää, ja lapset kasvavat, mutta me aikuiset emme silti vanhene. Mielenkiintoista, eikö? Vai onko tässä alkanut jo jonkinlainen henkinen nuorentuminen, uudelleen kohti lapsuutta ;) . Mistäs sitä tietää mitä huominen tuo tai ei tuo. Siksi voi jo tänään elää lapsenmielisesti elämästä nauttien. Sen olen oppinut, ettei ole päivää, jolloin kaikki palaset olisivat 100% juuri niin kuin haluan tai toivon, ja siksi jokaisesta päivästä voi nauttia niillä edellytyksillä mitä siinä päivässä on.

Mielikuvitus on innoissaan, ja askartelee aktiivisesti erään kirjoituskilpailun aiheen parissa. Tuttava vinkkasi tänään tuosta
kilpailusta, jossa on menossa ajallisesti jo loppusuora. Kuitenkin kokonaisuus ja toteutustapa ovat niin houkuttelevia, ellei jopa valtavan kutkuttavia, että annan nyt ajatusten pyöriä ja järjestäytyä. Katsotaan sitten mihin tahtiin pystyn kirjoittamaan niitä ulos, ja onko lopputulos kehityskelpoinen ja kelvollinen. Hyvällä tuurilla ja rennolla ajatuksenjuoksulla ehdin koostaa sopivan kokonaisuuden, ja vielä lähettääkin sen. Ja jos en ehdi, niin ei se hukkaan mene. On ainakin harjoitusta, ja sen tuotoksen voi käyttää toiseenkin tarkoitukseen tai johonkin muuhun kokonaisuuteen.

Mietin jonkun verran Adanaan esitettyä kutsua, ja siitä selviytymistä. Ihan valmistautumatta en voi mennä, vaikka kulttuuria kohtuullisen paljon tunnenkin. Silti on tarkoitus kysyä siltä juniorilta, jota autoin ja jonka perheen luo olen menossa, että miten minun odotetaan käyttäytyvän ja toimivan. Toivottavasti hän ymmärtää kysymykseni, eikä vastaa esim. "ihan tavallisesti", sillä minä en tiedä mikä siinä perheessä on tavallista. Voin silti mennä ja olla mikä olen, sillä se on parasta mitä voi tehdä. Ja ulkomaalaiselle annetaan erivapauksia, koska ymmärretään, ettei hän voi tietää kaikkia kulttuurisia hienouksia ja pikkuvivahteita. Kun on läsnä puhtain ajatuksin ja vilpittömästi kilttinä, niin ei sillä voi pahasti vikaan mennä. Silti haluan tietää lisää ja oppia enemmän. Oppia enemmän, kuulostaa mielenkiintoiselta ja mieluisalta.

Matkustajan tullausopas

Nämä ohjeet on suomennettu Turkin Tulli- ja kauppaministeriön ohjeesta Yolcular için Gümrük rehberi. Suomentamani ohjeet ovat suuntaa antavat, koska kyseessä ei ole virallinen käännös, vaan ainoastaan tiedonjakamistarkoituksessa tehty harrastelijakäännös. Turkin valtion itse julkaisemat ohjeet ovat ne, joita pitää noudattaa, ja jotka ovat voimassa. Alkuperäiset ohjeet ovat valokuvissa. Ohjelehtinen on saatu Alanyan Gazipaşan lentoasemalta 13.8.2017

Tullin ohjeet matkustajille

Tervetuloa Turkkiin

Tässä oppaassa kerrotaan matkustajan mukana Turkkiin tuotavien ja Turkista vietävien tavaroiden tullauskäytännöistä.

Turkkiin saapuessasi, ja Turkista poistuessasi olet tullialueella, joissa toimivaltainen lainvalvontaviranominen on Turkin tulliviranomainen.

Yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja salakuljetuksen estämiseksi tullivirkailijat voivat tullialueilla pyytää sinua avaamaan matkatavarasi, voivat tutkia ne sekä voivat suorittaa henkilöntarkastuksen.

"Salakuljetus varastaa maamme tulevaisuutta. Älä vaikene."
 Liity taisteluun, soita numeroon 136. Tullivihjepuhelin.


Vihreä linja, Ei tullattavaa.

Tullessasi maahan vihreää linjaa pitkin ilmoitat, ettei sinulla alla mainitut rajoitukset huomioiden ole mitään tullattavaa tavaraa.

• Tupakka (600 kpl)
• Pikkusikarit (alle 3 g painavat sikarit 100 kpl)
• Sikarit (50 kpl)
• İrtotupakka (yhdessä 200 tupakkapaperin kanssa 250g) ja piipputupakka (250 g)
• Tee, pikakahvijauhe, kahvi ( 1 kg kutakin)
• Suklaa ja makeiset (2 kg)
• Alkoholi ja alkoholipitoiset juomat, yli 22% (1 lt)
• Alkoholi ja alkoholipitoiset juomat, alle 22% (2 lt)
• Hajuvedet, parfyymit, laventeli, uutteet (esans) ja lotionit (600 ml)
• İhonhoitotuotteet ja meikit (5 kpl)
• Kannettava- tai pöytätietokone ( 1 kpl)
• Matkapuhelin (1 kpl kahden kalenterivuoden aikana)
• Henkilökohtaiset reseptilääkkeet (reseptin tai epikriisin, lääkärin tekstin kera)
  
• Kissa, koira tai lintu (yhteensä 2 kpl) tai akvaariokalat (10 kpl). Vaaditaan alkuperäinen eläinlääkärin terveystodistus yhdessä rokotustodistuksen ja eläinkohtaisen passin kanssa. (veteriner sağlik raporu, orijin ve aşı belgesi ile varsa kimlik ve eşgal belgesi ibrazı şartı ve veteriber kontrolü kaydıyla).
• Tupakka- ja alkoholituotteet ovat sallittuja vain yli 18-vuotiaille.

Tarkempi lista löytyy osoitteesta www.gtb.gov.tr
Voit kysyä virkailijalta lisäohjeita myös silloin, jos tuomasi tuote ei löydy yllä olevalta listalta.


Punainen linja, Tullattavaa

Tule punaista linjaa pitkin, kun tuot mukanasi tavaroita joista pitää maksaa veroa, jotka ovat luvanvaraisia, kiellettyjä tai jotka pitää muusta syystä ilmoittaa.

Jos sinulla on em rajat ylittäviä määriä tuotteita, joista tulee maksaa veroja, ja menet silti vihreää linjaa:
- tehdään tullilainsäädännön mukainen verotus.
- kaupalliseen tarkoitukseen tuoduista tai kiellettyjen tavaroiden tuonnista joutuu myös rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tuotteita, joiden tuominen Turkkiin on kielletty

• Huumausaineet ja johdannaiset
• Maa-ainekset, kasvien lehdet, kasvien varret, olki, heinät / ruoho, luonnonlannoite ja vastaavat.
• Pelitarvikkeet ja -koneet / laitteet
• Kemiallisiksi aseiksi luokiteltavat aineet
• Isommat määrät alkoholijuomia

Tuotteita, joiden vieminen Turkista on kielletty

• Kulttuuriset- ja luonnonvarat, historiallisesti merkittävät esineet
• Hamppu (Hint keneviri)
• Tupakan siemenet ja taimet
• saksanpähkinät, mulperimarjat, kirsikat, päärynät, luumut, "porsuk" (jota en osaa suomentaa), jalavan ja lehmuksen tukit, lankut ja erilainen sahatavara
• Luonnosta tai puutarhoista kerätyt kasvien juurakot
• Puutavara, storaksi, "yalankoz", taatelit, oliivi ja viikuna (rekisteröityjä ja tarkastettuja lukuunottamatta), orkidea
• Kaikki metsästys- ja villieläimet

Jos mukanasi on rahaa

• sinua saatetaan pyytää ilmoittamaan käteisen rahan määrä sekä tullessasi että poistuessasi. Tällöin on velvollisuus ilmoittaa. Mikäli et anna tietoa, tai annat pyydettäessä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, Tulliviranomainen voi määrätä sakot ja muitakin seuraamuksia.

Jos mukanasi on koruja

• Voit tuoda mukanasi henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja jalometallista ja jalokivistä valmistettuja koruja enintään 15.000 dollarin arvosta, kun viet ne mukanasi poistuessasi maasta (ei kaupallisiin tarkoituksiin).
• Mikäli korujesi arvo on suurempi, tulee sinun jo maahan tullessasi ilmoittaa asiasta, tai maasta poistuessasi tulee todistaa että olet ostanut ne Turkista.

Lahjatavarat

• Jokainen yli 15 vuotias voi tuoda tullessaan enintään 430 € arvoisen lahjan, ja alle 15 vuotiaat enintään 150 € arvoisen lahjan.

Huomioi!

• Tietyissä yliopistoissa opiskelevat voivat tulla ns. mustan linjan kautta maahan yhden kuukauden aikana enintään 10 kertaa.

Turisti ei ole tervetullut?

Alanyan taatelipalmu

Autoja ajaa väkijoukkoon nyt monissa euroopan kaupungeissa. Tänään Espanjassa. Surullista. Siitä näyttää tulleen muoti-on tässä. Enkä malta olla mainitsematta, että Turkissa on ollut rauhallista yli vuoden, Alanyassa paljon sitäkin pitempään. Ja Turkkiin turistit ovat tervetulleita. Alanya on TUrkin turismin helmi, ja maan parhaiten suojattu lomailukeskus. Alanyaa suojaa sen sijainti, pieni koko, hyvin toimivat turvallisuusjärjestemät ja em syistä hyvä hallittavuus. Sen lisäksi Alanyassa on älykäs kaupunginjohtaja, aurinkoa, lämpöä ja paljon kivaa tekemistä. Ja Meri, joka on tällä hetkellä lämmin, jollei jopa hyvin lämmin.
ilmiö, valitettavasti. Muistutus yhdestä asiasta. Ensin Tara Jessop julkaisi 10.8.2017 Theculturetrip.comissa artikkelin, jossa hän listaa niitä eurooppalaisia alueita, joissa on viime viikkoina ollut entistä vahvempaa negatiivista suhtautumista turisteja kohtaan. Paikat ovat Venetsia, Milano, Rooma, Barcelona, Palma de Mallorca, Bilbao, San Sebastian, Dubrovnik, Hvar, Amsterdam ja Reykjavik. Linkki englanninkieliseen artikkeliin

Täällä kävimme pari tuntia kiertelemässä lähimetsissä, ja ihmettelimme useampaakin sientä. Monta tuttua sienilajia tuli varmuudella tunnistettua, ja kerättyä korin pohjalle. Juniori söi jo herkkutattikastiketta, sienisalaatti on valmiina ja kanttarelleja on jääkaapissa odottamassa kermaa ja pannulle pääsyä. Alue, jolla liikuimme, oli melko jyrkkää rinnettä. Nyt sen kaiken tuntee nivelissään. Jos olisin varakas henkilö, niin olisin jo Tukholmassa klinikalla tutkimuksissa. Sen sijaan kökötän suomalaisen terveydenhuollon

"meillä ei ole tähän (reaktiiviseen artriittiin) hoitoa" mielipiteen alla. Nyky-Suomessa pitää olla varakas, että pääsee yksityisterveydenhoidon piirissä tarjolla oleviin hoitoihin, joita jukiselle sektorilla ei ole / ei käytetä / ei tiedetä. Edelleenkin se harmittaa. Jaan tämän taas kerran: Business Insider UK  The Best Health Care in Europe.

Sen jälkeen kun oli ulkoiltu ja sienet käsitelty, alkoi istumisen vuoro. Koulutusta englannin ja suomenkielellä kuluu jokaiseen viikkooni tässä lähiaikoina. Olen opiskelijana englanninkielisellä nettikurssilla, ja olen osallistunut joihinkin suomenkielisiin webinaareihin. Aivojumppaa ja opiskelua, sitä tämä on niin kauan kuin elämää riittää. Siinä sivussa tuotteistamista, markkinointia ja kirjoittamista, eli istun taas koneella aika monta tuntia päivässä.

Tuosta tuli mieleen, että huomiseksi suomennan TUrkin Tullin ohjeen, sen flyerin, jonka otin mukaan Gazipasan lentokentältä. Siinä on ollut yllättäviä asioita sekä meno- että tulomatkaan liittyen.

18.8. korjattu julkaistessa sekaisin hyppelehtinyt teksti

Rantakivi, arvokas, koriste vai vaan kiva?

SUOmalaiset maisemat ja pihlajan paras aika

Tunnetko sanat unakiitti, agaatti, karneoli, hiekkakivi ja turkoosi? Ne ovat puolijalokiviä, joita myös korukiviksi kutsutaan. Joskus Turkissa voi pieniä, meren hiomia korukiviä tai korukivilaatua heikompia, mutta vastaavia löytyä ihan rannaltakin. KAtsoin omia kuvia ja aloin kysellä mitä kuvissa näkyvät kivet ovat... kyselyn jälkeen harmittaa, että jätin ne rannalle. No, kyllä ja ei. Selasin myös nettiä pitkän tovin saamieni vinkkien perusteella. Kaikki lähti yhdestä kuvastani, josta sain palautetta, että olisiko tuossa akaattia, mikä on yleistä Antalyan alueella.


Akaatti, diasporia ja onyx-kivi ovat suosittuja monissa sormuksissa ja koruissa, etenkin miesten asustesormuksissa. Myös karneoli, turkoosi (turquise) ja ruskea hiekkakivi (sand stone) ovat paljon käytettyjä korukiviä useissa perinteisissä turkkilaisissa hopeakoruissa. Traveriini, kalkkikivet ja marmorit ja graniitit ovat rakennuspuolella paljon käytettyjä. Tässä on linkki erään kivifirman sivustolle, josta näet kuvina em kivipintoja. Ja jos googletat sanoilla Yarı Değerli ve Değerli Taş, niin päädyt korukivisivustoille ja artikkeleihin. Sanoilla Doğal Taş pääset luonnon kiviä esitteleville sivuille. Türkiyede çıkan doğal taşlar hakusanoilla löytyy myös. JA ennen kaikkea laita ko sanat kuvahakuun.

OSmankäämejä kaupunkirakenteissa

Sen ehdin oppia tässä muutamien tuntien artikkeleiden lukemisen myötä, että Muğlan alueelta löytyy diasporiaa, Kütahyan alueelta opaaleja, violettia jadea Bursasta, kalsedonia Eskişehiristä, chrysoprase (krizopras) Çanakkalesta, ametisteja Balıkesiristä, mustaa turmaliinia, akvamariinia ja kyaniittia Manisan alueelta, granaattia ja rodoniittia Izmiristä, akaatteja Ankarasta, kemerrit (?) Erzincanista, musta meripihka ja vihreä opaali Erzurumista, rubiini Malatyasta, oliviini Bursasta ja Edirnestä, vaaleanpunainen turmaliini Yozgatista ja akaatteja Ordusta.


Osa nimistä on suomennettu suoraan google-kääntäjällä, ja en tiedä onko suomennos oikein vai ei. OSalle ei edes löytynyt suomennosta. LAitoin nuo paikat tuohon siksi, että jos haluat ostaa kyseisiä korukiviä jonkun laatuisena, niin todennäköisimmin parhaat ostoalueet ovat myös ne mistä niitä kaivetaan ja jatkojalostetaan. Violettia jadea löytyy ainoastaan Turkista. Turkkilaisten artikkeleiden perusteella sitä ei löydy muualta. Itse en laajemmin asiaa kaivellut.

Vuosi 2017 on TUrkissa myös luonnonkivien vuosi. NIille, jotka etsivät marmorifirmaa tai muuta luonnonkiviin liittyvää, on tässä aika laaja firmalista.

Tällä kertaa tällaisia Turkki-uutisia. Huomenna jotakin ihan muuta.

BUssimaksuista

Alanyan kaupunkibussien hinnasto julkaistiin, ja otin siitä kuvakopion, joka on tässä vieressä. Vasemmanpuoleinen hinta on aikuisen normaalihinta, ja oikeanpuoleinen on opiskelijakortin haltijan opiskelijahinta. Alanya GAzipasa väli näillä normaaleilla kaupungin busseilla on siis 8,50 TL, ja taksi GAzipasan bussiasemalta lentoasemalle ei maksa paljoa, ei edes 20 TL. SIlti jotkut edelleen maksavat mieluusti tuostakin matkasta 45 € - 60 €. Ok, se on heidän päätöksensä. Alanya´- Antalya väli maksaa kaupunkibusseilla 23 TL. Nämä ovat nyt ne uudet ja korotetut hinnat :)). JOten ei ole ainakaan rahasta kiinni, jos haluaa matkata maassa maan tavalla, tavallisilla bussilinjoilla. LInkki lehtiartikkeliin.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla aikaisin herätyskellon soittoon. Suuntasin tänään mm kirjastoon, josta mukaani tuli mm. Pentti Haanpään novellikokoelma, sekä vuodelta 1985 oleva, TUrun Yliopiston kielitieteenlaitoksen julkaisu Turkin kieli 1. Oli sekä opettavaista että karua heti ensisilmäyksellä, joten siksi siihen tartuin. Positiivista on, että siellä on ihan oikeaa historiaakin mukana. Kiitos vaan historianopettaja Hannu Kokkoselle, tykkään edelleen historiasta ja kyllä kielenkin historia on mielenkiintoista. Vaan onpa noista ajoista kielen oppikirjat muuttuneet, ainakin lukiota myöten. Yliopiston kielen oppikirjoista ei ole mitään havaintoa tältä vuosituhannelta. :)) .

Tapasin omalääkärini tänään, ja kuulin omistavani tenniskyynärpään, ja että sen venäläisen reumalääkäriopiskelijan lausunnon mukaan ei ole mitään niveltulehdusta. Ok, siis ei ole. Kiva. No, sain kuitenkin kaksi kokeneen reumalääkärin nimeä, ja yritän nyt päästä jomman kumman vstaanotolle, jotta saadaan joku oikeasti asiantunteva vastaus. KIpuja voi olla, mutta onko nivelissä tulehdus vai ei, se ratkaisee kuinka niitä kipuja hoidetaan. Ja tässä tapauksess hoidot ovat "lähes päinvastaiset". JOten kokeneen konkarin arvio on saatava ennen kuin mitään lääkityspäätöksiä tehdään. Tämä epävarmuus näiden kipujen ja tilan hoidon suhteen käy hermoille. Alkaa pelottaa, että nämä jäävät päälle. Se TUrkkilaisen lääkärin dg on sellainen, johon ei Suomessa ole hoitoa. Turkissa siihen on hoito, ja Yhdysvalloissa ja monissa euroopan maissa. Myös Ruotsissa on. Ihan vakavasti harkitsen sitä Tukholman keikkaa, mitä harkitsin jo aiemmin ihan vain intuition perusteella. En vielä tiedä mitä teen. Aika näyttää. Ainoa varma asia on se, että en anna periksi.

Huomenna on tiedossa jotain hyvin mielenkiintista ja kivaa. Ja sen lisäksi sienien keruuta metsästä, jos nyt edes muistan mitä kerään. EIkö kuulostakin lupaavalta... katsotaan mitä sieltä löytyy. Ja kypsiä pihlajanmarjoja tarvitaan mehustukseen. Mustikatkin olisivat ilo. Eipä ainakaan tekeminen lopu (kun mietin mistä saan valmiiksi kerätyt mustikat ;)  ). Lisäksi huomenna käydään työneuvotteluja tärkeässä paikassa. Hiukan jopa jännittää millainen lopputulos tulee olemaan.

Näin mietelauseen, jossa kehotettiin haaveilemaan pienesti, varomaan, ettei haaveista kasva isoja. Niin perin luterilaista. Haaveile vaan isosti. ELämä kyllä koulii haaveista sopivan kokoisia. Pieniin haaveisiin voi tyytyä jokainen, joka hakee pysähtyneisyyttä, joka ei halua kasvaa täyteen mittaansa, siihen, mikä on tarkoitettu. IIman isoja haaveita et voi koskaan tietää mihin olisit pystynyt, mihin sinut on tehty ja tarkoitettu. Haaverikkaita päiviä, ja öitä. 

Sinivalkoisin siivin

Finnair Itämeren yllä 13.8.2017 kello 14.10

On tuo vieressä oleva Gazipaşan lentokenttä vaan helppo. Ehdin höpöttää illalla vielä naapureiden kanssa ja muksun
kanssa suht myöhään. Pakkaaminen hoitui 20 minuutissa, ja suurin hidaste oli vaaka, josta loppui patteri :)). Matkustamolaukku oli taas se haaste, siis saada tarpeeksi kevyeksi. Ison ruumalaukun sisälle meni vähän pienempi matkalaukku ja vähän tuliaisia, ja painoi vain 17 kg.

Aamulla ehti tehdä kotona aamupalan, sulkea ikkunat, ihmetellä hetken, ja siirtää itsensä Gazipaşan minibussin reitille. Bussi tuli ajallaan, iloisesti tervehtivä kuski nosti laukut kyytiin ja vei minut lentokentän portille asti. Lentoaseman pihamaalle he eivät saa ajaa, mutta portilta nyt ei ole sen pitempi matka kuin parkkipaikan etureunaltakaan. Matka maksoi muuten vain 12 TL, 3 €.  Pääsin hyvissä ajoin kentälle, ja vältin kaikki ruuhkat. Kentälle on avattu uusia kauppoja, baari ja otettu käyttöön koneen luo vievät kenttäbussit. Pikku hiljaa tämäkin kenttä kasvaa. Siinä vaiheessa kun uusi ohitustie otetaan käyttöön, lyhenee matka-aikakin, vaikkei se ole paljoa nytkään.

Finnair laskeutumassa pilveen Porvoon ylle 13.8.2017 klo 14.18

Reissuun lähtö alkoi aamunaurulla. Odotin rantatien eräällä pysäkillä sitä minibussia, kun kaupungin bussi pysähtyy eteeni, ja kuski avaa etuoven. Siinä vaiheessa tunnistan kuskin omaa bussilinjaani usein ajavaksi kuskiksi. "Et kai sinä nyt Gazipaşaan mene, tuu kotiin sieltä nyt." Tuon jälkeen hän vielä kyseli että osaan varmasti mennä oikeaan bussiin. Eh. Ei ollut kiireaikataulu😀. Hän on tuollainen suupaltti muillekin. Päivä on ollut tähän asti hyväntuulisten ihmisten päivä, jossa sääntöä vahvistava poikkeus oli koneessa edessäni istuva toista tuntia itkenyt pikkulapsi. Hän kun hiljeni, niin alkoi kuulua kuorsaus yhdeltä jos toiseltakin penkiltä.

Nyt palelee ja on märkää, sateista, pilvistä 😉 eli olen perillä, matkustamiseni tälle päivää matkustanut. Paikan voi arvata, maan tarkuudella. Ihomuutoksista otetaan lopultakin koepaloja... se on yksi tulon syy. Työt ja sopimukset se toinen, lasten ja sukulaisten ollessa kaikkein tärkein syy. Pihlajia oli kiva nähdä, niissä silmä lepäsi nyt kun ne ovat marjoista punaisenaan. Pihlaja on viehättänyt aina. Siinä on jotakin kiehtovaa.

Nyt sen sijaan ei kiehdo mikään muu kuin uni. Mukavia unia itse kullekin.

Gazipasasta Alanyaan ja Antalyaan edullisesti ja helposti

Paidasta tiesi, että uusi kymmen on lämpölukemissa ylitetty. Alle 40 C paita pysyy jo kuivana, jollen urheile. Tänään sen sijaan sai vaihtaa paidan useamman kerran. Oletin ensin että on taas kuumeilua, koska olen aiempina päivinä pyöräillyt ja uinut, mutta se olikin ulkolämpötila, joka kipusi neljään kymppiin ja huolehti paitojen kostutuksesta. Ja tietenkin suhteelisuudentajuni katosi siinä mittaria katsellessa, ja suuntasin merenrannalle paikkaan, jossa tiedän olevan kylmempää vettä. No, iltapäivän auringonpaisteessa ei istu rannalla kukaan ihoaan ajatteleva, varsinkaan ilman aurinkosuojavoidetta, mutta jotkut näkyi istuvan. Taas vaihteeksi kirvelee punakkaa ihoa, ja loput aloeveravoiteet pääsevät tositoimiin. Sulaudun turistien sekaan tosi hyvin 😎.

Eilen torilta, eräältä kyläläiseltä ostamani viinirypäleet osoittautuivat aikalailla luomutuotteeksi. En ehdi syödä niitä kaikkia ajoissa, ja siksi puolitin niitä, poistin siemenet ja laitoin kiehumaan. Jotakin hyvää niistä tulee. Vaan takaisin siihen luomuun. Muutamissa rypäleissä oli asukki (yäääk), toukka. Tai pieneltä madolta ne näytti, mutta toukkia ovat. Niistä sitten aikanaan kuoriutuu jotakin. Joka tapauksessa mietin, että montakohan rypäleasukkia ehdin jo syödä, ja onkohan mahahappo tarpeeksi vahvaa... on se. Se, mikä mahassa nyt edestakaisin pyörii, on maitosuklaa. Toukat, jos niitä meni, ovat jo toukkien taivaassa.

Sitten lentokenttäkuljetuksiin, mikä on myös hieman arka puheenaihe, sillä moni suomalainen ja eurooppalainen nainen tekee poikaystävänsä firman kautta tms. virallisten lisenssien ulkopuolista lentokenttäkuljetusbisnestä. Osittain hintojen käsistä karkaamisen vuoksi, osittain siksi etteivät tavalliset matkaajat ja paikalliset löydä noita salaisten facebookryhmien kautta tapahtuvia kuljetuksia, ja myös siksi, että kuljetuksille oli tarvista, on marraskuusta 2016 alkaen toiminut uusi palvelu Antalya-Alanya-Gazipasa -välillä. Maakuntahallinto yhdessä Gazipasan kaupungin, kuljetusyrityksen ja kuljettajayhdistyksen kanssa operoivat pienillä busseilla ja minibusseilla lentokenttäkuljetuksia. Alanyan isolta bussiasemalta lähtee klo 07-19.30 bussit, joissa on tunnus S.S Gazipaşa 171, ja GAL-02 Gazipaşa-Alanya (ohitustie, rantatie) tai GAN-01 Gazipaşa-Antalya.

Bussit kulkevat 20 minuutin välein molempiin suuntiin, siis Alanya - Gazipasa ja takaisin. Gazipasasta lähtevä GAN-01 bussi menee Antalyaan asti. Eli kyytiin voi hypätä myös Alanyan keskustasta, jolloin pääsee Alanyasta Antalyaan. En muistanut kysyä matkan hintaa, mutta koska se on maakuntahallinnon tukema, niin Alanya-Gazipasa -väli maksoi 12 TL eli 3 €.

Busseilla voi liikkua muutenkin tätä väliä, ei ole pakko mennä lennolle. Ja bussi ei vielä mene ihan lentoaseman pihalle asti, vaan viimeisen 2 km pääsee edullisesti ja helposti taksilla. Busseista voi turkiksi kysyä numerosta 0242 572 3998. Ja tässä on linkki lehtiartikkeliin. Kun uusi ohitustie valmistuu ja otetaan käyttöön, niin myös näiden bussien reitti saattaa muuttua. Ja kuulin mielenkiintoisen puheen siitä, että sen jälkeen kun nyt rakannettava nopea junayhteys Antalyaan (eli ratatyöt) valmistuvat, olisi vuoro rakentaa Alanya - GAzipasa -raideliikennettä. Katsotaan mitä tulee ja missä aikataulussa. Alanyassa on mittavat rakennusprojektit menossa jo nyt. Hyvää tehdään, palanen kerrallaan.

Tämä mamma poistuu takavasemmalle, kun on talossa ja ympärillä hiljaista, ihmeen hiljaista. Jospas ehtisin nukahtaa ennen kuin elämöinti alkaa. :))

Tilattu juttu

Epäonnistunut kuva, jota en hennonutkaan heittää pois

Meillä on testattu tänään ja viimeisen viikon aikana melunsietokykyä. Voihimputinkuustoistajamuutamamuukin. Naapurin muija huutaa kurkkutorvi suorana parvekkeeltaan, ihan tuosta parin kolmen metrin päästä, uima-altaalla kirkuvalle pikkuipanalle. Ipana kirkuu ja kimittää kuin heliumia nauttinut hälytyssireeni, desibelit suurella. Ja ääni riipii ja raastaa niin korvakäytävissä kuin jossain sielun syövereissäkin. Tulisipa äkkiä niin kylmä, että uima-allas suljettaisiin, kävi jo tänään mielessä. On pari muutakin vaihtoehtoa: korvatulpat ja lentolippu. Helsinki-Vantaan lentoasemalta ostetut lentokäyttöön tarkoitetut, tuttimalliset silikonikorvatulpat ovat olleet taas pelastus, niin yöllä kuin päivällä. Ja tänään tein kyllä lentolippuostonkin. Nyt vaan järjestyi kaikki kuin itsestään, alusta loppuun asti, joten nyt on lennon aika. Toistaalta harmi että se on suora lento, mutta toisaalta onhan se helppo.  Ihan vaan pari sanaa säästä, ei enempää. Katsoin Suomen sääennustetta 😁 . Joku "kesän rajuin ukkospäivä" ja muuta monsuunimaista... Ostan kumpparit ennen kuin tulen.

Heh, mukaan saan pakata nyt myös tanssitunnin työvaatteet. Juu, pitkästä aikaa ohjaan parit tanssitunnit Suomen puolella. Ihanhan tässä innostuu, ja pää työstää jo tunteja. Niin että biisit kasaan, koreografiat kuntoon ja menoksi. Despacito soi jo :)) . Musiikki ja tanssi ohittavat kirjoittamisen suoman mielihyvän, ja kun hyvä biisi soi, niin unohtuu siinä tekstit. Mieli menee jo tanssiattialla, kroppa tulee jälkijunassa ;) . Suomen reissu sisältää muutenkin varsin erilaisia ja mielenkiintoisia elementtejä. Ei ole likimainkaan tapahtumaton, tylsä eikä neljän seinän sisällä kököttämistä.

Ulkoa kantautuu taas sammakoiden hassunhauskat äänet. Ne ovat ylitse muiden :)). Juu, ääniä nekin, mutta nämä äänet saavat hyvälle tuulelle, vähän kuin Röllin kvä-käti-qurk. Mistähän tuokin tuli tähän hetkeen mieleen, en tiedä, vaan ajattelin kunnella sen ennen kuin linkitän tänne, ja repesin täysin. Siinähän ne tuli päivän muutkin äänet. Hetken teki mieli soittaa niin, että naapurikin kuulee, mutta ei sentään. Kyllä on taas pienestä ihmisen mieli hyvä, kväkätiqurk. Noh noh, yritän vielä koota itseni tästä nauruhepulista.

Ei siitä mitään tule. Hepuli mikä hepuli. Tällä kertaa melko perinpohjainen. No, sokerittoman ruokavalion herkuttelupäivä suklaalevyineen ja kirsikkakiloineen, kuorrutettuna väsymyksellä ja stressillä, joten kai tuo oli ihan tilattu juttu. Yötä.

Väripaletin taikaa

Alanyan auringonlasku Kalen taakse 9.8.2017

Moni 2012 vuodesta lähtien blogiani lukenut tietääkin, että olen ollut Bistro Bellman fani... kunnes 2014 kauden lopulla oli eri DJ ja ihan kökköä musiikin silppuamista ja jytkesillisalaattia. Silloin sieltä poistui myös tietty asiakaskunta, minäkin. Tänä vuonna Bistro Bellman onnistui yllättämään positiivisesti. Siellä on järjestetty nimekkäiden turkkilaisten popartistien konsertteja. Nyt katsoin mainoksesta, että Serdar Ortac konsertoi siellä 26.8.2017! Minun tuurillani en tietenkään ole juuri siihen aikaan täällä, vaan jossain paljon arktisemmassa paikassa. Serdarin konsertteja ei paljon näin pienillä paikkakunnilla ole, ja jos olen käsittänyt oikein, niin sairastaminen rajoittaa hänen keikkamääriään. Tiedossa on aivan huippu keikka, ja harvinaista herkkua. Vaikka Bellmaniin mahtuukin suht paljon ihmisiä, niin oletettavasti liput loppuvat kesken. Konsertti kyllä kuuluu pitkin satama-aluetta ja Kalen rinnettä, vaan olisihan se ihan eri juttu olla läsnä. Linkki lentiartikkeliin. Ja Youtube-linkitys erääseen uudehkoon biisiin, jonka videota on katsottu 87 milj. kertaa. Serdar Ortaç - Gıybet

 Eilisestä pyöräretkestä on seurauksena kivuliaan kärttyisiä niveliä. Ajaessa sitä ei nyt niin pahasti huomannut, varsinkin kun matka oli vähän pidempi, ja ennen vuoristoon nousua ehti jo alkaa endorfiinien eritys :)) . Ja löysin muuten samalla sen kadottamani Mevlana-patsaan. Ajoin rantatieltä Kestelin portista sisälle ja Kestelin uudelle pyörätielle. Jatkoin kääntymättä läpi Mahmutlarin laita-alueidenkin, kunnes saavuin kiertoliittymään, jossa on keskellä Mevlana-patsas. Siinä kohden jouduin kysymään neuvoa, koska en hahmottanut missä kohden pitää kääntyä vasemmalle, kohti vuoristoa. No, se olisi ollut edellinen risteys, mutta tuostakin pääsi. Siitä kohden vuoristoa, heti vasemmalle ja seuraavasta oikealle. Ei siitä oikein muualle päässyt, kun edessä oli tietyöosuus.

Vuoristotien pientareen sulostuttajia 9.8.2017

No, se pieni kylätie, jolle tulin oli aivan ihana. Se on kylätie sanan varsinaisessa merkityksessä. Heti alkoi haista lehmän/lampaan/vuohen kakka, ja muutenkin näkymä oli vahvasti erilainen kuin 500 m aiemmin. Voi kun olisin voinut ottaa kuvia kaikista niistä mummoista ja naisista, joita tapasin tienvarrella, ja lehmästä... mutta kuvaaminen ei ollut soveliasta niissä tilanteissa, joten yritän kertoa. Tie on nimeltään Kılıçarslan Caddesi, ja sitä pitkin pääsee mm. Mahmutlarista Konyaan. Alkumatkasta, heti autopesulan jälkeen, tulee puutarhoja, ja koulu. Koulun jälkeen tie jo vähän nousee, ja kulkee keskellä idyllisiä banaanipuutarhoja. Banaanipuita on riveissä kahta puolta tietä, jatkuen vaikka kuinka pitkälle, niin alaspäin pengerretyille rinteille kuin ylärinteisiinkin. Ohi ajaa sekä kyläläisten hedelmälaatikollisia lava-autoja että lomalaisten autoja, mompoja ja moottoripyöriä. Suurin osa hiljentää pyöräilijän kohdalla, ja katsoo joko avoimesti nauraen tai ihmetellen aika tiukkaan ylämäkeen polkevaa ja yksin matkaavaa naisihmistä. Erään mutkan kohdalla näen penkalla istuvan naisen, ja samalla kun pyähdyn kysymään häneltä matkaa Syedran linnoitukselle, huomaan risteyksessä ruokailevan lehmän. NAinen oli kävelyttänyt lehmän risteykseen herkkuaterialle, vihreän heinän äärelle.

Mahmutlar ja Kestel illan hämyssä 9.8.2017

Nainen sanoi, että olen oikealla tiellä, linnoitus on tuolla kaukana jossain, mutta hänen mielestään tosi kaukana. Hän jo hieman hätääntyi, kun kuuli minun olevan menossa sinne, ja kun ilta oli jo pitkällä ja auringonlasku lähellä. Lupasin kääntyä reilun kilometrin päästä takaisin. Tuon risteyksen jälkeen aukeni ensimmäistä kertaa hienot näkymät sekä Mahmutlarin ylle, meren ylle, laaksoon että vuorille. Vasta tullessa huomasin, että tästä samasta kohden näkyy kolmen korkean tornitalon välistä Alanyan Kale-kukkula. Tuossa kohden hengitys salpautui äkillisesti ja yllättävän voimakkaasti. Ehdin haistaa jonkun myrkyn. Siinä sitten pikaisesti mietin, että joudunko soittamaan ambulanssin, vai selviänkö oman avaavan lääkkeen voimin täältä pois. Tupla-annos avaavaa, pitkä lepo ja kropan rauhoittelu siinä samalla paikalla. Puolen tunnin päästä seuraavat hieman sivummalla. Hengitys kulki sen verran, että jatkoin matkaa kävellen. Ajattelin sairastaa joskus toiste... no, hengitysvaikeuksia oli vielä tänäänkin. Joku ruiskutti viljelyksiään jollain "kasvinsuojeluaineella". Osuin olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. 

Ylämäkeen fillarointi loppui siihen. Hengittäminen oli niin työlästä ja tukkoista, että kävelyssä oli tarpeeksi haastetta. Kävelin hitaasti ylämäkeen vielä kilometrin tai puolitoista. Aikaa meni hirmuisesti, mutta mikäs siinä. Käytännössä menin Mahmutlarista vuoristoon päin vain reilut 4 km, nousua noin 225 m. Jos hahmotan oikein, niin olin noin 3-4 km päässä Syedran raunioista, jotka olivat tavoitteeni. Haaveilin ottavani siellä parit kuvat auringon laskiessa. En ole ennen mennyt sinne täältä päin, vaan ainoastaan Konyasta päin tullessa, ja silloinkin autolla. Alas päin ei paljon tarvinnut hengitellä, ennemminkin tuli jopa pidätettyä hengitystä, kun vauhti nousi aika kovaksi. Kertaalleen ajoin asfaltilta ulos, kun säikähdin erästä autoa, mutta pääsin onneksi takaisin, kaatumatta. Ja fillarin jarrupalat kuluivat alamäkiosuudella niin paljon, että korjaamokäynti on edessä ihan lähi aikoina. JArruttamattakaan ei voinut olla. Jos menomatka tuntui pitkältä ja hitaalta, niin alas tulo ei kestänyt kauaa. Otin auringonlaskukuvia ja videoita sieltä ylhäältä, ja rantatiellä Tosmurin rajalla, Alanturin luona ollessa oli vielä kaunis iltarusko auringonlaskun jälkimaininkeina. Hämärä alkoi vasta siinä vaiheessa syventyä. Tämänkin retken pienet ja musiikittomat reissuvideot löytyvät täältä. 

Ja tänään, kun yritin keskittyä tarkkuutta vaativaan hommaan, alkoi ikkunan pielestä kuulua tällainen soitanta. 
Herra Kaskas, iso sellainen, tuli soittelemaan ikkunanpieleen, ihan siihen hyttysverkon luokse. ...en hennonut häätää pois.

Vasta tänään tajusin, että on jo elokuu. Elokuu! Se tarkoittaa viilenemistä, kuumimman ajan väistymistä vähitellen ja merivesien viilenemistä. Siispä suuntasin rannalle. Ajattelin kelluskella vedessä jos uiminen sattuu liikaa. Kelluskeluksi meni, vaan ihanaa oli sekin, kun oli utuista, aurinko laski, ja monet pastellisävyt leikkivät rauhallisen meriveden pinnassa. Nyt kun meri oli rauhallinen, niin vesi oli niin kirkasta, että 1,5 metristä näkyi vielä hyvin pohjalla olevat kivet ja kalatkin. Säikähdin kaloja pariikin kertaan, siis kun näin niitä uimassa siellä kirkkaassa vedessä. Kalat sen sijaan eivät tällä kertaa näyttäneet säikkyvän uimareita, vaikka ranta olikin täynnään väkeä ihan iltahämärään saakka. Ja mikäs upeassa, leppoisassa säässä ja lämpimässä merivedessä on ollessa. Nuo illan värit vaihtelevat tosi paljon. Ei ole kahta saman väristä iltaa, samanaisella tunnelmalla varustettua. Pohjoisen kasvatti ei voi kuin ihmetellä tätä väripalettia, ja ihastella ja olla kiitollinen siitä, että voi näitä katsella.

Pidennetty vapaa

Alanyan Dimjoen laaksoa luolalta kuvattuna

Joskus tulee vaan sellainen vahva intuitio, että näin tämä asia menee, tai siitä tässä on kysymys. Tänään on ollut intuitio hereillä, ja parikin tilannetta hoitui sujuvasti kun luotti intuitioonsa. Niin, tuon kirjoitin jo eilen iltapäivällä, ja sen jälkeen en ehtinytkään kotiin ennen kuin lähellä puolta yötä. En muista koska olisin nähnyt hienompaa kuuta, kuin eilen sen noustessa vuorten takaa. Kuu näyttä valtavan isolta siinä nousuvaiheessa, kotikylääni valaistessaan. Otin jokusen "hienon" kuvankin, kunnes vasta aikojen päästä tajusin, ettei kameran muistikortti ole paikallaan, ja toisin kuin edellisessä, tässä ei ole omaa muistia lainkaan. Ja kun lähilasit eivät tietenkään olleet päässä, en nähnyt mitään kameran näytön tekstejä tuolla kuutamoyön pimeydessä. Vaikka eihän se pimeä ollut, kun iso kuu kumotti ja antoi luxin verran valoa sekä tosi hienot, aavemaiset varjo-valo-maisemat vuoristoon.

Meilläkin meni ruokailu ihan "niin kuin oli suunniteltu". Minulle tuli kokonaisena hiilillä paistettua merikalaa nimeltään Supra, jonka googlen kääntäjä suomensi "edellä". JOku muu nimi sillä on suomeksikin, mutta olen unohtanut. Kaveri söi Supransa uunivuoassa kypsennettynä. Muuten ihan jees, mutta en nähnyt siivota sitä. Istuimme taas DimCayin kelluvassa kabiinissa, ja kun itse sain sen valita, niin valitsin tietysti sellaisen sopivan hämärän. Sopiva se olikin kalan ruotojen etsimisvaiheeseen saakka. Puoli kalaa minulle siivottiin, sen söin, ja loput luovutin kaverille. Moni muu ruoka on iltayön hämärässä syötynä ihan ok, mutta kalan jätän tästä edespäin päivänvalolle. Ja pähkinät, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Tuokin tuttu paikka suoraan siinä luolan alla

Taas jotakin uutta siihen oman elämänsä muuttamiseen, niille joita asia kutkuttaa. Tällainen tuli "sattumalta" vastaan eilen Ei sovellu kaikille; lue videon kuvauksesta ennen kuin kuuntelet videota.
Salainen tieto: Kuinka ohjelmoit itsesi? Positiivinen alitajunnan aivopesu

Edellisenä yönä nukuin 13 h kun kaksi sitä aiempaa meni valvoessa. Viime yö kauniin ja ison kuun ihastelun jälkeen oli taas sitä Valvottaa-lajia. Ei auttanut edes se AdaCAyi joka kahtena edellisenä yönä auttoi. Sitten muistin unikonsiemenet, ja kuinka kovasti ne väsyttävät vaikka niitä olisi vain muutama sämpylän päällä. Dippasin banaania unikonsiemeniin, otin kipulääkkeen nivelten hiljentämiseksi, ja kävelin vierashuoneen paremmalle patjalle. Nukuin 10 h, ja ainoastaan havahduin klo 7 siihen, että iso muuttoauto ajaa naapuritalon pihaan, makuuhuoneitten viereen, ja alkaa kuulua normaalit muuttokolinat ja puheet. Viileyden toivossa siirryin omaan makkariin, ja jatkoin unia siellä klo 11 saakka. Nyt yritän herätä, mutta olo on kuin juniorina bileillan jälkeen, ajatuksista tahmea, nivelistä kankea ja lihaksista vetelä. Ihan huippu siis? Silmät harittaa ja ajatus ei kulje, ei, vaikka 0,5 litraa vahvaa teetä on jo sisäistetty. Tänään, jos mahdollista, voisin olla muistikortilla varustetun pikkukameran kanssa sopivassa paikassa ottamassa kuvaa vuorten takaa nousevasta kuusta.

Pystyynkuivanutkin voi joskus olla kaunista

Ennen muuttajia oli valoisaa ja vapaata, kun tuon puolen makuuhuoneen verho, olohuoneen verho ja parvekkeen päätyverho saivat olla auki. Nyt suljin jo ikkunat, ihan vaan siitä syystä, että naapuri ei ole vielä ehtinyt verhottaa ikkunoitaan, ja tänne näkyy ihan perille asti. Se, että liikun kotona pelkkä Desigualin hihaton mekko päällä, ja että makkarissa sänky on heti ikkunan edessä ja astetta pulleampi mamma siellä kuorsaa, ei taatusti tunnu naapureista mukavalta katselukohteelta. Eikä tunnu luontevalta minustakaan. Kun naapuri varmasti jo tänään laittaa turkkilaistyyliset verhonsa, eli peittää ikkunansa, niin minä suomalaisittain avaan omat verhoni ja päästän taas valon sisään. Näin pysymme molemmat jo alun alkaen paremmissa väleissä.

Ja jotta ensi yönä nukuttaisi ihan takuuvarmasti, otan alle tarpeeksi pitkän ja tarpeeksi raskaan vuoristolenkin. Käyn sellaisessa kohteessa, josta olen vain kerran ajanut autolla ohi, ja joka kutsuu kuvaamaan. Kuutamoon asti en uskalla siellä pimenevässä yössä yksin odottaa, mutta kuun saa kuvattua lähempänä asuntoa, jos jaksaa olla hereillä silloin ;) .

25.8.-4.9.2017 on Turkissa Kurban Bayramı vapaat, eli perheen kanssa yhdessäoloonkin liittyvä viimeinen loma ennen koulujen alkua. Tuo loma on valtion päätöksellä pidennetty tällä kertaa 10-päiväiseksi, ja sen odotetaan tuovan noin miljardin tulot turismisektorille. Koska vapaa on tarpeeksi pitkä, suuntaa moni perhe rantalomakohteisiin. Alanyassakin tänä ajankohtana on enemmän vilskettä ja vilinää, ja hotellit varatumpia ja rannat täydempiä. Kaupungin yrittäjät saavat kaipaamaansa asiakasryntäystä :)) .