Oleskeluluvan sairausvakuutuksen hinta?

Vakuutushintataulukko, linkistä alkuperäiseen lähteeseen

Edelleen näen ja kuulen tilanteita, joissa oleskeluluvan ostajan kertoma yksityisen sairausvakuutuksen hinta hämmentää. Siis hämmentää hinnan suuruus. Sen vuoksi julkaisen tähän vertailukelpoisen vuoden 2017 ko vakuutusten hintataulukon. Taulukko on Expat Guiden sivuillaan julkaisema tilastotieto. Ainakin omat vakuutushintani olivat samat sekä käytönnössä että taulukossa. Expat Guidella on muutakin vahvaa asiatietoa sivuillaan.

havadurumu15gunluk.xyz

Alanyassa luonto täyttää vesivarantojaan tehokkaasti, sillä jälleen sataa ja paljon. Rankkasateita on tiedossa useampana päivänä, joten kannattaa olla varustautunut, liikuitpa sitten autolla tai vaikkapa jalkaisin. Viereisen kuvan sääennuste löytyy netistä hakusanoilla hava durumu alanya, ja valitse googlen tarjoamista  vaihtoehdoista 
havadurumu15gunluk.xyz. Sivustoa päivitetään useammin kuin monia muita, ja vuosien käyttökokemus on, että tuo on pitänyt yllättävän hyvin paikkansa. Pakkasen keskellä kärvistellessä lämmittää tieto siitä, että sateen ja pienten lämpötilojen keskellä asuntoni on kylmä.

Maksukorttihavaintoja sen verran lisää, että vr:lle kelpaa ulkomainen pankkikortti, ja maksu sujui luontevasti. Onnibusilta sillä ei voinut ostaa lippua, vaikka ulkomainen yhtiöhän sekin on... ja PayTrail ei kelpuuttanut ulkomaista korttia. Onnibussi siis käyttää PayTrailia, joka hylkäsi joka kerran ulkomaisen Visa-pankkikortilla suoritettavn maksun. Hyi hyi. Ja koska Onnibussiin ei voi maksaa käteisellä, niin ne lippurahat menevät toiseen firmaan. Kerrankin vr:lle kiitosta, ja muille bussifirmoille siitä, että niille kelpaa käteinen raha.

Täällä pakkasmaassa mietin miksi pikkukupungin bussit kulkevat näin harvoin. Positiivista on se, että niitä kulkee edes harvoin, ja se, että em perusteella pomo hyväksyi sen, että viikonloppuisin tulen töihin ensimmäisellä mahdollisella bussilla 10 min työajan alkamisen jälkeen. Sitä ennen olen matkustanut tunnin, vaikka suorin mahdollinen työmatka on vain 5,7 km. No, onneksi on työ ja onneksi on bussi. Toisaalta vähäinen vapaa-aika menee siivotessa, kokatessa ja neuloessa. Juu, junioriväeltä tuli lisätoiveita neulomuksista, joita tarvitsisi jo tänä talvena. Kävin siis kaupassa hakemassa lankoja, neulon joka välissä ja yritän saada neuleet valmiiksi ennen kuin palaan Alanyaan. Siihen ei onneksi ole kauaa 😍.

"Rahalla saa ja hevosella pääsee"

Jo vuonna 2013 eräs suomalainen ystävä kertoi, että hän ei halua suostua lahjontaan, vaan haluaa turkkilaisen miehensä pääsevän Suomeen normaalisti. Hän oli tehnyt periaatepäätöksen siitä, ettei halua maksaa Ankarassa sijaitsevan Suomen Turkin suurlähetystön virkailijalle yhtään ylimääräistä. Hän oli kokenut, että hänen odotettiin maksavan lahjus, jolloin hänen asiaansa olisi edistetty. Hänen kohdallaan miehen viisumin saanti oli pitkä ja kivulias prosessi, mutta rehellinen.

Nyt Suomessa on uutisoitu siitä, kuinka Keskusrikospoliisi ja Rajavartiolaitos epäilevät kolmea Suomen Turkin suurlähetystön työntekijää laittomasta viisumien järjestämisestä sadoille ihmisille, rahakorvausta vastaan. Lahjontaa ja laittomia toimia. Järjestäytyneen rikollisuuden arvellaan myös liittyvän tapaukseen ja asioiden organisointiin. Hesarin juttuun linkki. Mtv:n uutisointiin linkki. Ylen uutisointiin linkki. 

Järjestäytynyt rikollisuus ei kuitenkaan tykkää toimia vain toisessa päässä, vaan jos sitä on mukana, niin sitä on ketjun molemmissa päissä, myös Suomessa. Suomalaisten toteuttamana. Kuulostaa taas kurdien touhuilta. Uutisoinneissa ei eritellä etnistä taustaa, vaan tuo on oma arvioni. Turkissa kurdijärjestö, jonka nimeä en tässä erikseen mainitse, on yksi pahimmista järjestäytyneen rikollisuuden toteuttajista ja levittäjistä tavallisten kansalaisten käsityksen mukaan. Tällä järjestöllä on toimintaa myös Suomessa, maanlaajuisesti💩. Jostain syystä sen annetaan olla ja touhuta ihan rauhassa. Liekö Suomessakin poliisien lahjontaa, kuten heillä on tapana?🙈🙉🙊

Entistä eristäytyneempi Suomi?

Varjoon eristäytymisen kuraoja...

Kävin isohkon kaupungin kansainvälisessä kauppaketjussa (Lidl) ostoksilla. Kassalla tuli yllätys. Turkkilaisen pankin myöntämää Visa-korttia ei hyväksytä. Kyse ei ollut pelkästään turkkilaisten pankkien korteista, vaan kassamyyjä ilmoitti, ettei heillä kelpaa mikään ulkomainen pankkikortti. Kaivoin rahapussista euroja, kun oletin että voin maksaa käteisellä. "Meillä ei voi maksaa käteisellä. Vain suomalaisilla pankki- tai luottokorteilla." 

Entä kaikki Suomeen mahdollisesti tulevat ulkomaiset turistit, jotka ostavat ruokaa tai päivittäistavaroita? Entä ne Suomessa asuvat henkilöt, joilla ei ole suomalaista pankkikorttia syystä tai toisesta? Olin tosi lähellä sanoa rumia sanoja. Onneksi sen sijaan vain totesin, että "sinä saat sitten itse pitää nämä", ja jätin kohtuullisen kokoisen ostosmäärän kassapöydälle. Mihin tämä maa on menossa???

Asunnolle tullessa kirjauduin nettipankkiin, ja tarkistin Visa-korttini asetukset, tilan. Kyllä, sekä kotimaan käyttö (Turkki) että ulkomaan käyttö (Turkin ulkopuoliset maat) olivat avoinna, sallittuja. Asetuset ja käytettävyys siis periaatteessa olivat ok, mutta käytännössä jotkin suomalaiset kauppaliikkeet ja yritykset itse estävät kortin käytön 😲. Oli seuraavan kokeilun vuoro.

Prismassa testasin ensin Otto-automaattia, positiivisin tuloksin. Otto antoi nostaa rahaa omalta ulkomaiselta tililtäni, euroina luonnollisesti. Pääasia oli että sain käteistä rahaa, sillä elämä täällä ilman rahaa on lähes mahdotonta. Prisman kassalla sen sijaan ulkomainen visa-korttini ei toiminut. Tapahtuma hylätty -ilmoitti maksupääte, mutta Prismassa onneksi kelpasi käteinen. No, kelpaa se yleensä Lidlissäkin, mutta tuo yksi tietty kauppaliike lienee erilainen. Ehkä on ainoa. Mutta lopun jakson ajan kokeilen korttia eri paikoissa, ja tiedän varustautua siihen, ettei sitä välttämättä hyväksytä.

Suomalaisten yritysten tulevaisuus? Tyhjää?

Hei te ulkomaalaiset turistit, jotka haluatte tulla Suomeen: ei kannata tulla ilman, että olette ennen tänne tuloanne nostaneet rahapussiinne riittävästi euroja. Kansainväliset pankki- ja luottokorttinne eivät välttämättä toimi suomalaisissa yrityksissä, yritysten omasta tahdosta ja omista valinnoista johtuen. Miksi joku firma / yritys on niin siäänpäin kääntynyt, asennevammainen tai ajattelematon, että kelpuuttaa asiakkaikseen vain ne, joilla on suomalainen pankki- tai luottokortti? Eikö Suomi halua edes turisteja tänne periferiaan?

Suomalaisen pankkikortin saadakseen tarvitsee olla Suomessa asuva, suomalaisen osoitteen haltija, joissakin pankeissa lisäksi suomalainenkin. Mutta pieni toivon kipinä on. Korttinne todennäköisesti, ehkä, kenties toimivat Otto-automaateilla. Onneksi yksi henkilö saa tuoda Suomeen käteistä rahaa < 10.000 €. Miksi nämä yritykset pelkäävät ulkomaalaisia näin paljon? Sulkeutuuko Suomi vähä vähältä muulta maailmalta, vai mikä tämän muutoksen idea on? Vielä 2 v sitten käytin edellistä turkkilaista pankkikorttiani SUomessa vaivatta. Se toimi kaikkialla missä oli tarvis. Nyt ei.

Muuten... Euron kurssi suhteessa Turkin liiraan oli pudonnut lähelle viittä. Monta kuukautta se on pysytellyt välillä 6,1 - 7,8. Nyt liira näkyy vahvistuvan, ja hyvä niin. 

Tänäänkään en saanut nukuttua yövuoron jälkeen kuin 3 tuntia, ja huomenna on tas töihin meno. Jospas yöllä nukuttaisi hyvin. Nämä -20 -> -26 C pakkaslukemat ovat näköjään päättäneet jäädä asumaan näille seuduin... minä en, mutta jonkun aikaa vielä työskentelen täällä. Onneksi on Alanyassakin viileää, niin ei ole ihan hirmuista koti-ikävää.

Lisätty 8.2.2019
Ulkomaisesta Visa-pankkikortista: Ei toimii muuallakaan S-marketeissa. Vr:n liput sillä sai ostettua, mutta Matkahuollon lippujen ostoon se ei kelvannut. Tähän mennessä ei ole tullut vastaan yhtään yksityistäkään kauppaliikettä, jossa se toimisi. Aina joutuu asioimaan pankkiautomaatilta nostetun käteisen rahan kanssa. Pankkiautomaatteja ei aina ole lähistöllä, ja joitakin ostoksia on yksinkertaisesti jäänyt tekemättä siksi, ettei ole tarpeeksi käteistä rahaa rahapussissa (kun on tottunut käyttämään pankkikorttia kaikkialla). Turkissa kelpaavat kaikki suomalaiset ja muidenkin maiden ulkomaiset pankkikortit sekä kaupoissa maksuvälineinä, että pankkiautomaateilla. 

Alanyassa myrskyt jatkuvat

He, jotka rakastavat myrskyjä ja erilaisten sääilmiöiden kuvaamista saavat Alanyassa tätä riemua taas runsain mitoin. Myrsky ei aina ja kaikille ole riemu, sillä se aiheuttaa usein sekä aineellisia että ihmisvahinkoja. Jos ei aiheuta, jos näiltä vältytään, niin onhan myrskyjä kiehtovaa seurata. Luonnolla on valtavat voimat, ja tuulen, ukkosen, veden, lumen ja ehkä myös trombien kera on säätä ja ilmiöitä tarjolla.

Alanyassa on meteorologisen varoituksen mukaan tiedossa sunnuntaiaamuun asti ukkosmyrskyjä, joissa vettä tulee pahimmillaan 110 kg /m2 ja tuulee

pahimmillaan noin 70-100 km / h. Myös trombien mahdollisuudesta varoiteltiin. Antalyan Konyaltin rannalle myrsky iski niin kovasti, että meri ryöppysi valtatielle, autojenkin päälle. Video oli karmeaa katseltavaa. Ja vuoristossa tulee illn ja yön aikana lisää lunta, kun lämpötilat laskevat lähelle nollaa tai hieman pakkaselle. Em. syistä näen ensimmäisen kerran uutisissa varoituksen, jossa ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa, ja menemään ulos vain hätätilassa ja äärimmäisen pakottavasta syystä. Linkki Alanya Adres -lehden artikkeliin. ja toinen 

Itse "kidun" kovan pakkasen keskellä. Ulkona en ole vapaahetoisesti, ei sillä, en paljon ulos edes ehtisi. Eilen ja tänään tuli ohjelmaan yllättäen yövuorot. noin 25 vuoteen en ole vapaaehtoisesti, enkä muutenkaan tehnyt ainoatakaan yötyövuoroa. Se sekoittaa kroppani pahasti. Niin nytkin. Kahdelle vapaapäivälle tuli tarjolle yövuorot, joten talon ja tontin kuva silmissä ahneus voitti, ja menin töihin. Sain aamupäivällä nukuttua noin 3 tuntia, ja tulevan yön olen taas töissä, sen jälkeen seuraavana päivänä iltavuoroon. Ruotsiin nähden puolta pienemmällä palkalla kaikki tämä riemu. 

Tämä mummo lähtee notkistelemaan lihaksiaan, ja keittelemään ruokaa. Pysykäähän lämpiminä kaiken maailman säiden keskellä.

Joskus ovat valinnat kaduttavat ja kummastuttavat

Elämä on mielenkiintoista ja omalla tavallaan varmaa. Mielenkiintoiseksi sen tekee jokaisen päivän erilaisuus ja vaihtelu, sekä suunnaton pienten ihmeiden määrä. Varmaa elämässä on se, että se vie jokaista omaa tarkoitustaan ja omaa polkuaan kohti, vaikka kuinka vikuroisi ja yrittäisi valita toisin. Ja mielenkiintoista ja varmaa on myöskin omien ajatusten vaikutus näihin kaikkiin. Ja omien toiveiden vaikutus.

Hain töitä pääkaupunkiseudulta, ja niitä luvattiinkin jo niin paljon kuin vain haluan tehdä. Asuntomahdollisuuskin olisi ollut. Mutta elämä oli toista mieltä. Se heitti minut keskelle karmeita pakkasia, heikkojen julkisen liikenteen palvelujen alueelle ja tavallaan taas uusille urille. Työ alkoi ennen kuin ehdittiin edes pitää työhaastattelua. Uusi pomo luotti niin paljon erään entisen pomon suositteluihin, että palkkasi näkemättä ja tuntematta, tarpeeseen.

Tänään olin ensimäistä päivää töissä tuolla paikassa. Ihan se työltä tuntui ja näytti. Työmatka kesti tavallista kauemmin, ja osan matkaa katselin silmät ymmyrkäisinä pimeitä metsiä ja tyhjiä kävelyteitä, ja mietin onko tämä turvallista vai ei. Päädyin siihen lopputulokseen, ettei tuolla pakkasessa taatusti vaani ainakaan kukaan ihminen. Nyt käy elimistö ylikierroksilla, ja on lihakset jaloista ja selästä Kipeät, samoin kasvot ovat kipeät. Ei se kipeys työstä tullut, vaan 3,5 km kävelystä -18 C pakkasessa ilman toppahousuja. Ehdin kävellessäni miettiä moneen kertaan, että miksi ihmeessä olen tullut tänne juuri nyt, ja oliko ihan pakko vaiko vapaaehtoinen hölmöys. Jotkut muut voivat rakastaa pakkasta ihan kaikessa rauhassa. Minulla ei riitä siihen suojavaatetus, kulkuvälineistö eikä motivaatio. En tykkää.

Niille, jotka eivät ole lukeneet aiempia tekstejä sanon vain, että kroppa on oppinut 40 astetta lämpimämpään säähän, eikä meinaa millään ymmärtää tätä ilmastonvaihdosta. Eh, ei ymmärrä aina psyykekään, eikä erityisesti juuri tänään tuolla kylmässä ja pimeässä yössä kävellessä. Positiivista on se, että toistaiseksi olen selvinnyt ilman että astmalääkitys nostetaan entisiin suuriin määrin. Enkä aio nostaa.

Kun en muista kerroinko jo Turkish Airlinesin erittäin positiivisesta uutisesta, niin kerron sen nyt (taas). Suomeen tullessa kävelin Turkish Airlinesin palvelutoimistoon T2-T1 -yhdystunnelissa. Kysyin heiltä Stiga AirScooterin kuljetuksesta. Kun tyhjennän ilman pois renkaista ja pakettoin sen, niin heille ei tarvitse ennalta ilmoittaa mitään, ei tarvitse kysellä kuljetuslupia eikä odotella soittoja. He ottavat tuon sähköttömän ja kevyen kulkupelin joka tapauksessa kyytiin. Se menee joko urheiluvälineenä tai lisämatkatavarana, josta maksan mahdollisesti pienen lisämaksun, mutta sen saa koneen kyytiin joka tapauksessa. Vähänkö olin iloinen. Kiitos Turkish Airlines. Kannatti ostaa ne liput.

Alanyassa on tällä välin satanut vettä, vettä satanut ja myrskynnyt. Tänään oli taas astetta isompi myrskyvaroitus ja trombivaroituskin. Talojen kattoja kasvihuoneita on rikkoutunut trombin voimasta. Kun edellinen talvi oli kuiva, niin nyt on vettä tullut siitäkin edestä, ja tulee edelleen. Maaliskuulla siirrytään kevätaikaan, ja silloin ilmastotyyppi muuttuu. Kesäkuulla muuttuu sitten tosi paljon. Kunpa saisin olla kesän Alanyassa. Aika näyttää missä olen tänä vuonna.

Lumen keskeltä

Alanyan niemen nenä 18.1.2019

Täällä lumen ja pakkasen keskellä istun viileässä keittiössä ja kirjoitan yhtä kirjaprojektia julkaisukuntoon. Käännöstyö etenee hitaasti, mutta etenee. Olemme lähellä valmista, luovutuskelpoista kokonaisuutta. Näiden turkkilaisen kirjoittajan runojen maailma on täysin erilainen kuin mitä itse kirjoitan, sillä näissä liikutaan synkissä ja toivottomissa, tummissa vesissä, surun ja yksinäisyyden tunteissa, kuoleman pohtimisessa ja onneksi myös toivon näkemisessä. On mielenkiintoista, opettavaa ja rankkaa puuhaa. 

Sopivaa puuhaa juuri näille karmeille pakkaskeleille, sillä ei tee mieli ulos, ellei ole pakko lähteä. Eilen kävin asioilla ja puin päälleni paljon kunnon talvivaatteita. Ainoa mitä ei ollut ja mitä kaipasin oli toppahousut. Kaikesta pukemisesta oli se ilo että kroppa tarkeni kyllä, vaan taas poskipäihin ja leukaan paleltui vaaleat, hieman kovat alueet. Samalla mietin milloin olin viimeksi Suomessa tällaisella talvikelillä - 3 vuotta sitten. 

Milloin ajoin viimeksi autoa lumisessa talvikelissä - 7 vuotta sitten, keväällä 2012. Ajoin kyllä Helsingissä 2014 talvella ja keväällä työautolla keikkoja, mutta ei niitä hyvin hoidettuja ja suolattuja teitä voi talvikelisiksi teiksi laskea. Hyvä kun lunta edes näki tiellä. Sunnuntaina minulle tarjottiin autoa alle Espoon Kivenlahteen pääsemisen helpottamiseksi, mutta en halunnut ajaa siinä kelissä metriäkään. Silloin tuiskutti lunta, oli huono näkyvyys, teille oli kertynyt paljon lunta ja loskaa ja auto oli kevyt, pikkuinen. Asia ratkesi muulla tavoin.

Tiensä kullakin. Toisilla polku, toisilla valtatie.

Tapasin viikonlppuna ihmisen, joka muistutti minua siitä, kuinka paljon täällä yritetään painostaa ihmisiä samaan muottiin. Ollaksesi ihminen ja saadaksesi ihmisarvoisen hyväksynnän tuttujen ihmisten seurassa sinun pitää täyttää pitkä lista ehtoja, joita tuo sinun tuttujen ihmistesi joukko sinulle esittää ja määrittelee. Höpö höpö. Sinulla on ihmisarvo automaattisesti, koska olet ihmiseksi syntynyt. Jollei ole Suomessa, niin muuta sallivampaan, inhimillisempään maahan. Lisäksi sinulla on elämäntehtäväsi ja oma polkusi, jota voit kulkea pystypäin, vaikka kukaan muu ei sitä ymmärtäisi. Ei omia tekemisiä tarvitse hyväksyttää puolella kylää. Tee niin kuin oikeaksi tunnet, kunhan se ei loukkaa kenenkään muun eikä itsesi ihmisarvoa.

Matkustaessani olin väsynyt ja kärttyinen sen vuokraisännän viimehetkellä esiin tuoman avainvaatimuksen takia. Silti "vakka kantensa valitsee" -sanonta näyttäytyi mm. lentoasemalla ja lennolla niin hyvin edustettuna, että sai taas kerran miettimään sekä parinmuodostusta että muuttumista ja alistumista. Oli monta sellaista naista, joiden kohdalla jäin miettimään naiseuden näkymistä ja naiseuden olemusta laajemminkin. 

Alanyassa asuessa silmä on oppinut siihen, että naiseus ja naisellisuus näkyvät naisista ulospäin vapaasti ja runsain mitoin. Nainen saa olla nainen ja käyttäytyä kuten nainen. Ei tarvitse yrittää olla miehekäs tai yksin kaikista asioista selviytyvä superhenkilö. Naisella saa olla muotoja, tukka niin kuin on, kasvot meikillä tai ilman, ja vaatteet lähes mitä tahansa, kunhan kantaa naiseutensa ylpeänä ja varmana naiseudestaan.

Omanlaisensa, vapaa ja kaunis

Niistä suomalaisista avioliitossa elävistä naisista, jotka lentokentällä ja koneessa kiinnittivät huomioni, moni näytti mieheltään. Miksi? Miksi he ovat valinneet tämän linjan? Tuleeko se alistumisesta miehen tahtoon, halusta miellyttää olemalla samanlainen vai pönkittääkö se yhteenkuuluvuden tunnetta? Miksei näy yhtä yleisesti miehiä, jotka olisivat muuttuneet muistuttamaan vaimoaan? No, toki jokainen saa olla minun puolestani juuri sellainen kuin on. Pääsia on että nuo naiset ovat olleet vapaita itse päättämään ja valitsemaan muuttumisensa ja ulkoisen olemuksensa, ja itse tiedostavat samanlaisuus-tilanteen. 

Huomenna on ohjelmassa tanssillisen fitness-tunnin ohjausta, pitkästä aikaa, ja odotan innolla. Tämä viikko sisältää myös viimeaikoina harvinaislaatuisen tapaamisen, hauskaa yhdessäoloa, kielen opiskelua ja tentin ensimmäiseen osaan valmistautumista sekä tulevien juttujen eteen työskentelyä. On se aika, että tarvitsisi uskaltaa käydä vanhojen syöpäjuttujen takia kontrollissa. Se muistuttaa aina siitä, että elämä on tässä ja nyt. Se on kaikki mitä meillä on. Käytetään se olemalla läsnä tässä ja nyt, ihan livenä lähimpien kanssa.

Kuvat ovat Alanyan lähivuorilta, Dinek Mahallen yläpuolelta. Perinteisesti lähtöä edeltävänä päivänä käyn vuorilla ihastelemassa luontoa ja maisemia. Nyt oli pitkän sadejakson keskellä siihen ihasteluun ihan huippuhyvä sää.

Penkovatko tavarani vai ei?

Kuluneen parin viikon ahaa-elämykset:

LunaParkin bussien kääntöpaikalta

• Jos häiritsee se, että ulkona olevan kylmän tuulen voimasta olohuoneen verho heiluu, niin verhon eteen voi nostaa tuolin, niin ettei heiluminen näy (eikä siten häiritse). Ja lämmittimissä on säätönappulat, joista lämpöä voi säätää korkeammaksi. Säädetty on.
• 
  
• Jos kuvioneulelapanen tulee neulottua niin löysäksi, että se näyttää enemmänkin sukan varrelta kuin lapaselta, niin peukalonreiän voi jättää tekemättä ja siitä voi tehdä sukan. Kahden sukan jälkeen on parempi saada aikaan se toinen lapanen, ettei tarvitse aloittaa uutta sarjaa...
• 
  
• Jos tuore persimoni on epämiellyttävän makuista, ja päätät kokeiluluontoisesti keittää siitä hilloa siinä toivossa että hillo olisi paremman makuista kuin tuore persimoni, niin lisää hilloon tosi paljon sokeria ja vähintään sen verran sitruunoita että persimonit lakkaavat maistumasta. Lopputulos on vähemmän pahaa, mutta seesamirinkeli simitin seuralaisena tulee syötyä silloin kun tekee mieli makeaa.
•  
• Kun aikansa etsii mieluista talomallia, eikä muista millä sivustolla on sen nähnyt vaikka on varma että on sen äskettäin nähnyt, niin shoppailu-kävelylenkki auttaa. Siellä se keskustassa oli, paikassa jossa olen kävellyt sen ohi lukemattomia kertoja. 
• 
  
• Kun allekirjoitat pankissa uuden kortin sopimuksen, paperissa lukee että saat kortinkäyttöpalkkiona 1,34% siitä rahamäärästä mitä kortillasi käytät, muistat että edellisessä kortissa oli sama ominaisuus ja tajuat kuinka paljon palkkiota on kertynyt pelkästään loppuvuoden 2018 kodinkone- ja huonekaluostoista... silloin hymyilyttää. 
• 
  
• Kun pankin virkailija ei enää autakaan pankkikeskukseen soittamisessa (kortin tunnusluku), vaan kertoo että oma kielitaitosi riittää siihen aivan hyvin, niin ilo ja tuskanhiki vuorottelevat hetken aikaa. Päätän valita ilon, ja soittaa sinne Huomenna. Ja soitto onnistui.
• 
  

Sama paikka, toinen suunta

• Kun kielen tekstinymmärtämisen tasokoekuvauksessa sanotaan, että "Ylimmällä tasolla lisäksi mm. kirjoittajan asenteen tai tavoitteen havaitseminen, ironian tai muun epäsuoran merkityksen havaitseminen." miettii hän hetken, että mahtaako ymmärtää edes omalla äidinkielellään ironiaa tai muuta epäsuoraa merkitystä. Tuskin. Mutta jos vieraalla kielellä sattuisikin ymmärtämään ironiaa, niin sen testituloksen voi kyllä kehystää ja ripustaa seinälle.
• 
  
• Kaikella kunnioituksella, kaikkea sinäkin luet... Perustelut löytyvät täältä.
• 
  
• Vajaat 2 kk olen ollut talossa, ja yläkerran mamma ei viitsi enää järjestää samanlaisia kolistelukohtauksia kuin alkuun. Elämä on asettunut uomiinsa, ja talonkin alta löytyi puro. Ihan oikeasti tämä talo on rakennettu osin puron päälle rakennetun betonikannen päälle, mutta se puro näyttäytyy vain sadekaudella. Ihmettelin parvekkeelleni kuuluvaa solinaa ja lorinaa ja kävin katsomassa mitä siellä tapahtuu. Luonto ja elämä siellä pitävät ääntä.

Asunnosta lennolle lähdön aikoihin vuokraisäntä soittaa ja vaatii minulta sen ainokaisen kotiavaimeni. Painostaa ja painostaa, kunnes lopulta päätän antaa sen. Tiedän, että se sairaalloisen utelias rouvansa menee asuntooni penkomaan kaappieni sisältöä heti kun bussiin nousen, ellei jo sitä ennen. Mutta muistin erään suomalaisnaisen opetukset, ja asetin servetistä revittyjä palasia vaatekaappien ja erityisesti asiakirjakaapin ovien väliin niin, että jos oven aukaisee niin palaset putoavat maahan. Myös asuntoon johtava ovi sai oman virityksensä, tosin ei papereilla vaan hieman hankalammalla tavalla. Senkin opin tuolta rouvalta aikanaan. Kiitos hänelle.

Nyt kun menen takaisin kotiin, niin menen keskellä yötä. Ok, vuokraisäntä lupasi olla herätettävissä, ja antaa avaimen. Kokonaisuus menee kuitenkin niin, että mukanani tulee henkilö, joka tarvittaessa toimii todistajana, ja koko projekti avaimen vastaanotosta asuntoon menoon ja kaappien ovien tsekkaukseen saakka videoidaan kännykällä. Asunnon omistaja pyydetään mukaan tapahtumaan, niin että hänellekin selviää suoraan ja heti tilanteessa se, että asuntoon sisälle meno on kontrolloitu.

Turkissa vuokra-asuntoon ei voi laillisesti mennä sisälle ilman asunnon vuokraajan läsnäoloa ja lupaa edes asunnon omistaja. Luvaton asuntoon tunkeutuminen on rangaistava teko. Sen lisäksi kaappien penkominen, ja erityisesti henkilötietoja, pankkitiliasiakirjoja, kaikki some-salasanat ja vakuutusasiakirjoja yms sisältävän kaapin luvaton penkominen on rangaistava teko. Se on myös oman turvallisuuteni kannalta erittäin arveluttavaa, sillä mistä tiedän mitä henkilö- ja pankkitietoja asuntoon luvatta tullut henkilö on kopioinut, ja mitä hän niillä tiedoilla tekee.

Jos vuokraisännän ja todistajan läsnä ollessa toteamme, että asuntoon on menty luvatta sisälle, niin soitan saman tien poliisille ja teen ilmoituksen tapahtuneesta. Tämä on tehtävä mm siksi, että jos he käyttävät pankkitilitietojani tai henkilötietojani jotenkin väärin, hyväkseen, niin ensimmäisenä minulta kysytään olenko ilmoittanut asuntoon tunkeutumisesta poliisille. Näin kävi edellisen asunnon osalta. Silloin en ilmoittanut poliisille mitään, ja mm. pankkivirkailija kysyi usempaan kertaan miksi en ollut ilmoittanut, koska he pääsevät tililleni jos heillä on käytössään pankista saatu tiliotetuloste. 

Nyt, koska avain on ollut vuokraisännällä ja hänen perheensä käytössä, jos asuntoon on menty, niin olen oppinut vanhasta sen verran, että soitan poliisille. Toivottavasti he ovat malttaneet mielensä ja uteliaisuutensa, eivätkä mene sisälle. Sen verran jo heitä tunnen, että en usko heidän toimivan rehdisti ja luotettavasti. Rehti ja luotettava ei painosta minua tuolla tavoin. Tekevät he mitä tahansa, se on heidän päätöksensä ja heidän vastuullaan. Itse olen oppinut sen, että en enää hyväksy turvallisuuteni vaarantamista, en painostusta enkä uhkailua. Joka tapauksessa joudun taas vaihtamaan lukon kun palaan sinne, sillä kuka tietää montako kopiota he ovat itselleen teettäneet. Lisäksi minulla on notaarin vahvistama vuokrasopimus joulukuun 2019 loppupuolelle saakka, niin asun asunnossa sopimuksen keston ajan.

Ihmisistä olen nyt  oppinut sen, että se joka huijaa pienissä asioissa huijaa myös isoissa asioissa. Sekä vuokraisäntä että vaimonsa ovat valehdelleet minulle päin näköä, ja ovat pakottaneet allekirjoittamaan epätoden vuokrasopimuksen notaarilla. Nyt pakotettiin tuo avaimen luovutus. Mutta en anna periksi. Jos asuntooni mennään luvatta, he joutuvat siitä vastuuseen. Jos he pystyvät hillitsemään mielihalunsa, eivätkä pengo tavaroitani, niin luotan heihin jatkossa hieman. Sen tiedän että asuntooni he menevät takuuvarmasti. ainoa kysymysmerkki on se, penkovatko he myös kaapit ja paperit vai käyvätkö pelkästään lattialla kääntymässä. Aika näyttää. Yritän ajatella positiivisesti, ja uskoa hyvään.

Herkkuvinkki, konkreettinen

Kun tekee mieli helposti tehtävää makeaa ja hedelmäistä, muttei aina sitä ihan tavallista vaan vaihtelua, niin poikkeapa Şok-marketissa. Toki muualtakin löytyy. Tämä kyseinen annospussi on Şokista.  Aşuresta eli Nooan arkin jälkiruoasta olen puhunut ennenkin, ja puhun taas. Turkkilaisessa ruokakulttuurissa Aşurella on oma kalenteriin sidottu nimikkoajankohtansa, muttei anneta sen rajoittaa. Nautitaan tästä monipuolisesta ja myös helposta herkusta.

Helpoksi Aşuren valmistuksen tekee juuri tämä annospussimahdollisuus. Kun tein Aşurea ensimmäistä kertaa ja ostin erikseen kaikki 12 raaka-ainetta, esivalmistelin ja keittelin, niin olihan se pitkä prosessi. Toki lopputulos oli sen väärti. Jäin tämän jälkiruokaherkun lumoihin jo ensimmäisestä kerrasta.

Annospussista tulee 4-6:lle henkilölle jälkiruokamaljallinen. Nainen syö sen helposti kahdessa tai kolmessa annoksessa ihan itsekseen, jos on Sellainen päivä. Pussista valmistuva jälkiruoka on tarkoitettu tarjoiltavaksi jäähtyneenä. Itse laitan sitä riisipuuron kaveriksi kuumana.

Kypsää, tuoretta ja herkullista kanaa

Annospussi Aşurea sisältää vehnänjyviä, kuivattuja rusinoita ja pikkurusinoita, kuivatun aprikoosin paloja, kuivattuja kikherneitä, valkoista papua, appelsiininkuoren paloja, sokeria, maissijauhoa, vehnäjauhoa, kanelia. 

Käyttöohje: Tyhjennä pussin sisältö kattilaan, lisää vettä 7,5 dl ja anna kiehua miedolla lämmöllä 20 min. Muista sekoittaa välillä. 

Itse lisäisin tuohon jo keittovaiheessa vähän riisiä (joka kypsyy 20 min) ja vähän vettä riisin määrän mukaan. Keittämisen jälkeen lisään vielä paloiteltuja manteleita, hasselpähkinöitä, saksanpähkinöitä ja pistaasipähkinää sekä granaattiomenan siemeniä, jos mahdollista. Toisinaan tekee mieli appelsiinisempaa, ja lisään sekaan yhden pieneksi paloitellun appelsiinin tai pari mandariinia.

Silloin kun teen siitä oikein vahvasti appelsiinista, niin tarjoilen sitä ystäville jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

...matkalla taas, pikkureissulla...

Tämä on ajastettu teksti, ja tulee teille näkyville silloin kun olen käymässä Euroopan puolella. Loppiaisen jälkeisen mahakipuepisodin aikaan en moneen päivään saattanut syödä mitään, kunnes eräänä yönä, vähän nukahtamisen jälkeen heräsin nälkään. Mitäpä sitä valmistaa ruoaksi keskellä yötä, kun ei tee mieli mitään normaalia ruokaa. Kaikki mitä jääkaapista löytyi vielä syömäkelpoisina oli "yäk" siinä vaiheessa. Aşure ei ollut "yäk". Laitoin sekaan tosi paljon pähkinöitä jo  keittovaiheessa. Keitin varmuuden vuoksi nekin. Kuumana meni puolet annoksesta, ja sillä sai nukuttua aamuun asti. Sitten meni kylmänä loput, ja alkoi energia taas palata. Pähkinät 😍 ja Aşure.

Suolahurteita ja auringonpaistetta

Myrskyn leppoisaa alku

Ihastuttavat pari vuorokautta ovat taas takanapäin. Rankkasateet tuntuvat jo kotoisen normaalilta. Ukkoseen en ole vielä tottunut. Herään edelleen kesken unien salamoiden tosi kirkkaisiin välähdyksiin, ja viime yönä piti nauraa itselleni, kun huomasin automaattisesti laskevani 1, 2, ko- TU-DUM. Vasta havahduin salamointiin, en ollut edes hereillä ja silmät auki, mutta laskutoimitus käynnistyi automaattisesti välähdyksen jälkeen. Luonnonvoimien upeaa rytinää. Eiliselle osui kaikki kolme elementtiä samaa pakettiin, nimittäin rankkasade, ukkonen ja myrskytuulet. Jo iltapäivällä kaupugilla kävellessä tuli vastaan myrskytuulen puuskien juuriltaan kumoon repimiä puita, ja niitä oli uutisointien mukaan yllättävän paljon, useilla eri alueilla. Lisäksi appelsiinejä oli teiden viheralueilla tullut alas tosi paljon. Lehtiä, vettä ja isompia ja pienempiä oksia oli jalkakäytävillä niin että sai katsoa eteensä oikein kunnolla. Autoilijoista osa kiersi vesilammikot jalankulkijan kohdalla, osa ei, mutta olin varustautunut siihen.

Kun tulin Kleopatrarannalle, tuohon kuvan osoittamaan paikkaan, MIgroksen viereen, niin oli jo hieman haasteita seistä paikallaan, vaikka painava ja isokokoinen olenkin. Äkkinäiset tuulenpuuskat horjuttivat yllättävän paljon. Hetkeä aiemmin tuolla poliisitalon takana olevalla sivukadulla sai tuulenpuuskissa väistellä vastaan tulevia, rakennuksista irronneita pikkupeltejä ja ikkunan suojaluukkujen osia. Ensimmäisen kerran minun täälläoloaikanani olen tuollaisessa tilanteessa, että väistelen irtotavaraa ja nojaan seinään että pysyn pystyssä tuulen voimasta huolimatta.

Niin pöhkö olin kuitenkin, siis merestä ja myrskystä innostunut, että kävelin tuonne kävelykadun reunaan muka kuvaamaan merta. No, parit kuvat sain, sen jälkeen oli vesimärkä ja suolahuurrettu mamma, silmälasit ja kamera. Tosi fiksuna ihmisenä en ollut ottanut mukaani mitään millä voisin puhdistaa kameran linssistä pois siihen tarttuneet suolaiset mikropisarat. Näytän myöhemmässä tekstissä miltä näyttää suolahuurretun linssin läpi otetut merikuvat. Bussikuskin ilme kertoi miltä näytti suolan ja sadeveden käsittelemä ulkomaalainen. Hurmaavalta varmaan 😁.

Meri tuli hetkittäin kävelykadun reunaan saakka.

Sateenvarjoa, sitä isoa ja tukevaa, en ottanut, koska ajattelin että se on tiellä kuvatessa. Juu, olisi varmaan ollutkin, ja mahdollisesti riesana myös tuulenpuuskissa vaikka olisi ollut kiinnikin. Siinä vaiheessa kun taivas aukeni ja vettä alkoi tulla paljon ja lähes vaakasuoraan, kaivoin laukustani pienen, kokoontaittuvan sateenvarjon. Siitä oli iloa noin 3 sekuntia, ennen kuin sen "niskat oli nurin". Mutta ei se haittaa. Sateenvarjoja saa uusia, ja myrsky oli kokemisen arvoinen. Yksi ukkosrintama kun sai mentyä yli, niin toinen tuli hetken päästä tilalle. Eilisen vastapainoksi tänään oli hetkittäin oikein ihanaa auringonpaistetta, sinistä taivasta ja pumpulipilivä. Nautin elämästä ja olostani täällä.

Luonnonilmiöiden valokuvaamisesta kiinnostuneelle Alanya on oiva paikka. On ollut isot määrät salamointia, mahtavia pilvimuodostelmia auringon värittämänä ja ilman. On ollut "jumalallisia valoilmiöitä", väreissä ja harmaasävyisinä. Ainakin kolme trombia on kuvattu, Kalen kahta puolta, ja ne ovat päätyneet uutiskuviksi asti. Eikä tämä ihan vielä lopu. On vasta tammikuun puoliväli. Talvi ja myrskykausi jatkuu helmikuun loppuun. Maaliskuu lupailee ja parempaa, mutta sateita ja ukkosia on vielä. 

Milloin ajattelit tulla Alanyaan?

Alkupalaksi Kuş Lokumuja paketillinen

Yöllä, pian nukahtamisen jälkeen tajuntaan välähtää palavin kirjaimin sana "ruokaa". Siinä se on, elimistön tahto, vahva ja ylitsepääsemätön (silloin kun on vaihtoehtona taipua tahtoon). Kroppa on ottanut takaisin sitä mitä menetti, juu-u. Ruokahalu on pohjaton, kun on kyse hedelmistä ja karkeista, mutta olematon jos puhutaan liharuoista tai raskaammista ruoista. Väliäkö sillä, tarjoillaan nyt sitä mitä mieli tekee. Pääasia että energiantuotto- ja -käyttöprosessi on taas käynnissä ja kroppa voi paremmin. Eilen tuli jo treenattua yhden tanssitunnin verran, ja kyllä nukuttikin hyvin sen jälkeen. 

En muista milloin olisin neulonut näin paljon lapasia, käsineitä, sukkia, pipoja ja kaulaliinoja kuin nyt alkuvuonna. Johtunee paljolti tästä kylmästä sadejaksosta ja sairastamisen paikallaanolovaatimuksesta. Tuli mieleeni pesukone ja sen suodatinosa... Se sanoinkuvaamattoman asiantuneva ja osaava muuttofirman pentusakki on osoittautunut entistä kalliimmaksi. Kun Beko - Arcelikin huoltomies kävi meillä viimeksi, niin hän möi pyykinpesukoneen ja vesijohtoverkon väliin erään kalliin suodatinosan. Sanoi sen olevan hyvä ja pesukoneen ikää oleellisesti pidentävä. Sanonkominämitä. Muuttofirman juniorit eivät ole asentaneet sitä täällä uudessa asunnossa paikalleen lainkaan. Sinne meni osa ja rahat. Siis oikeasti, ei ikinä enää tuota firmaa.

Keittiön lämpötila kello 15, 13.1.2019

Tänä vuonna olen päättänyt olla tavoitehakuisempi kuin moneen vuoteen. Se tarkoittaa sitä, että teen määrätietoisesti vain niitä asioita, jotka edistävät tavoitteeseen pääsyäni, ja jos huvittaa ja on aikaa niin teen nitä kaikkia toissijaisia asioita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on ihan turha kysellä lentojen hintoja, saatavuuksia, tarjouksia, edullisia hotelleja tms. Viime vuonnakin vastailin käsittämättömän monelle juuri noihin kysymyksiin, ja parhaimmillaan sain vastaukseksi vittuilua ja nokan nyrpistämistä, kun ei juuri niille itse valituille lomapäiville ja tarkoille kellonajoille löytynyt budjetin mukaisia lentoja. Eräänkin muka-tuttavan kirosanat olivat viimeinen mitä hänestä olen kuullut, kun olisi pitänyt ehtiä juuri sillä hetkellä ja sinä aikana palvella rouvaa hänen lentojenlöytämistarpeissaan. Jos kerran tuntikausia käyttää minua maksutta hyväkseen niin turha siinä on kiroilemaan alkaa. Ihan sama vaikka lentäisi siperiaan jäähylle tuommoiset. Minä en ole matka- enkä sosiaalitoimisto, joten ne palvelut voi itse kukin etsiä muualta.

Omenat ovat parhaimmillaan juuri nyt

Te, jotka asutte Alanyassa ja käytätte aika-ajoin kaupungin palveluita tai nettisivustoa, olette saaneet uuden apuvälineen. 

Kaupunki on ottanut käyttöön iPhoneissa ja Androideissa toimivan Alanya Belediyesi -nimisen sovelluksen, joka käytännössä vastaa kaupungin nettisivuja ja niiden eri toimintoja. Käypä tutustumassa.

Google Play -kaupasta löytyy myös TulPark - Alanya Belediyesi Parkomat Sistemi, parkkisovellus.

Toki tuo sovellus palvelee myös tavallisia reissaajia, sillä sieltä löytyy kaupungin live-kamerat, bussiaikataulut, paljon faktatietoa ja kauniita kuvia. Kaupungin sivuillaan jakama tieto on myös luotettavampaa kuin toisen tai kolmannen käden tieto.

Nyt eletään tammikuun puoliväliä, ja käsittämättömän moni ystävä ja tuttava on jo ilmoittanut tulevansa tänä vuonna lomalle Alanyaan, ja varannut tapaamisen. Yllättävän moni on ilmoittanut jo tarkan tulopäivänkin, kun on lentoliput ostettu. Ihanaa ihmiset, ihanaa! Lomalle vaan. Alanyassa on sitä jotakin, ja sen lisäksi vielä kaunis luonto ja lämmin sää (keväästä syksyyn). Tulkaa vaan sankoin joukon nautiskelemaan rentouttavasta lomasta. Itsekin teen kaikkeni, jotta saisin olla sen kaikkein kuumimman ajan täällä kotona. Kylmänkalsean talven vastapainoksi tarvitaan runsas annos lämpöä. Jos olen onnekas, niin työt Turkin ulkopuolella ajoittuvat kesäkuulle ja vaikkapa loppuvuoteen, mutta ei heinä-elokuulle. Tosin mitäpä köyhä sanoo jos työtä tarjotaan ensisijaisesti vain heinä-elokuulle, muuta kuin "kyllä se sopii". Aika näyttää miten vuosi rytmittyy. Huhti-toukokuun olen Alanyassa, mikään muu ei ole varmaa. Eikä sekään ole niin varmaa. Tässä elämässä varmaa on jatkuva muutos.

Niin, mitenpä sinä ajattelit lomasi ajoittaa vuonna 2019, ja missä meinasit sen ajan viettää?

Loppiaisbileet

Kun voi valita nauraako vaiko itkeä, niin nauran, vaikkakin epäadekvaatisti. Ettei vuodet vaan ole samanlaisia, niin tämä vuosi on aloitettu "sisätaudeilla", kun viime vuosi alkoi "kirurgialla". Sanat ja voimat ovat vielä vähissä, vaan palautuvathan ne. Toissayönä olin niin kipeä, ettei sille ole sanoja. Pahimpien kipujen jatkuessa ties monettako tuntia ilman että lääkkeet auttaa, ja ilman että on varmuutta diagnoosista, kävi pariin kertaan mielessä etten ehkä selviä tästä, en edes aamuun asti. Selvisin, vaan nöyräksi taas veti kun tiedosti kuinka herkässä ihmisen elämä on.

Jo viime vuonna, kun asioita tapahtui taas ihan käsittämättömästi, naureskelin ja muistuttelin vanhaa, onnettomuuksiin ja tapaturmiin liitettyä sanontaa "ei kahta ilman kolmatta". Nyt meni kerralla ne kaikki kolme. Ei, en aio kirjoittaa pitkää sairaskertomusromaania, vaan listaan ne vain: 1. ravintola Doy Doy:n kana-ateriasta "pöpö"ripuli ja kovat mahakivut (pahanmakuinen kanapala, jonka sylkäisin heti ulos, mutta edeltävät palat nielin), 2.samana ripulinalkupäivänä avatussa 20 l juomavesipullossa oli pullonpesuainejäämiä (3. kerta 5-vuoteen), en tajunnut sitä kolmeen päivään, ja mahan ja suoliston limakalvo "syöpyivät" ja tulehtuivat sairaalakuntoon, 3. pieniä sappikiviä poistui luonnollista tietä tavallista runsaamman sapen erityksen myötä (eikä tätä huomattu / tajuttu moneen tuntiin).

Nämä kaikki neljälle päivälle, samaan sairastamiseen. Ja tietysti join sitä vettä tavallista enemmän kun oli mahatauti, kunnes kipu esti juomisen. Kaikesta huolimatta asioin kaupungilla vielä ennen pahinta iltaa / yötä. Kipukynnys on korkealla, edelleen. Ja sitten kun lyö sen yli, niin menee jalat alta. Positiivista on vaa'an lukema. Tultiin alaspäin, eikä vieläkään ole nälkä tai ruokahalua. Syön vasta sitten kun mieli tekee, kun tabletit, vesi ja tee eivät riitä. Kyllä sekin päivä vielä tulee. Tänään katselin jo pullaa, suklaapatukkaa ja oliiveja harkintamielessä. Kipumuisti pitänee nollata sitä ennen, ja limakalvokin saa parantua. Yavas yavas sanoo naapurini. 

Ötökkävieraita

Tammikuulla sataa, paljon tai vielä enemmän

Kovan ukkosmyrskyn jäljiltä suuri osa Alanyaa on parhaillaan sähköttä, pimeänä, paitsi jos on generaattori. Meillä on ilo olla alueella, jossa on sähköt, katuvalot siitä huolimatta, että tässä näkyy olevan ukkosmyrskyjen tämän ajankohdan ylikulkureitti. Runsaan salamoinnin ja kovan paukkeen innostamana katsoin hieman ukkosfaktaa ensin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, ja sitten vastaavaltan turkkilaiselta sivustolta. Ja taas opin jotakin. Olen käyttänyt kaikista salamoista nimeä şimşek, ja nähnyt kanssakeskustelijani hämmennyksen. En vain ole keksinyt aiemmin mistä se hämmentynyt ilme on johtunut. No, turkkilaiselta sivustolta ilmeni, että şimşek (salama) on pilvien välinen salama, joka purkaa pilvien välistä jännite-eroa. 

Pilven ja maan välinen salama on nimeltään yıldırım. Moni on laskenut ukkosen läheisyyttä, matkaa ukkoskeskukseen. Ääni etenee kolmessa sekunnissa 1 km, 5 sekunnissa mailin. Tänään ukkosen ollessa pahimmillaan ehti laskea "yk-" ja saman tien paukkui ja jyrisi. Tuossa jonkun matkan päässä kulkee suurjännitelinja, ja kuulemma ukkoset liikkuvat vuodesta toiseen usein juuri tätä samaa reittiä. Tänä asumisaikana öin ja päivin, aina kun on ukkosia, niin aina tässä on paukkunut. Edelleen olen hämmästynyt ja valtavan kiitollinen siitä, että kaikki kodinkoneet ja läppäri ovat edelleen ehjinä. 

Samalla kun kävin parvekkeella ihailemassa myrskyn voimaa, taivaan halkovia salamoita ja kumeaa jyrinää, niin läpitunkematon pimeys iski vastaan. Jos muutan aikanaan kokonaan ulos taajama-alueelta, niin ei ole katuvaloja. Iiks. Iltaisin ja öisin on vain pimeys. Lumi- ja hämäräsokeus on kai seurausta lapsena toteutetuista aurinkoon-tuijottelu-kilpailuista, tai sitten olisi tullut joka tapauksessa, mutta siinä missä jonkun muun silmä sopeutuu hämäränäköön, minun ei. Pimeä on vain pimeää. Himputti että "houkuttaa" muuttaa asutuksen ulkopuolelle, katuvalojen ulottumattomiin. *Iso puistatus*

No, varajärjestelmiä on ja aurinkoenergiaakin voi varastoida nykyään, luultavasti ihan hyvällä hyötysuhteella. Luultavasti, koska en ole vielä jaksanut enkä ehtinyt katsoa niitäkään järjestelmiä. Joten eipäs panikoida turhaan vielä. Eikä sen jälkeenkään. 

Pari päivää sitten, jos nyt ei mene nuo kuumepäivien laskut sekaisin, sain iltamyöhällä kotiin sellaisia vieraita, että tuttavien kommentointien jälkeen olin lähellä saada hepulin. Ensimmäistä kertaa näin Kulağakaçan böcek (Earwig, pihtihäntäinen) nimisen ötökän, ja harmikseni se vipelsi olohuoneessa kovaa kyytiä. Sen vipeltäessä lattialla takaruumis pystyssä ja pihti etutanassa katsoin sen ensin pieneksi skorpioniksi, ja olin liiskata heti. Mutta käsi pysähtyi kun tajusin että se on joku muu, ja halusin tunnistaa sen. Kaunishan se oli kaikessa värikylläisyydessään, mutta sen verran iso ja isopihtinen, että ei tehnyt mieli nukkua samassa huoneessa. Otin sen nenäliinan väliin ja ajattelin nakata parvekkeelle ja kuvata sen siellä. Nenäliinassa se pisti sen verran kovasti hanttiin, että jouduin puristamaan liiskaksi. Pituutta tuolla oli lähes 5 cm. Eniten hirvitti sen iso koko.

Avasin vessan oven että heitän sen papereineen pönttöön ja huuhtelen alas, ja huomaan vessan lattialla toisen samanlaisen kävelevän määrätietoisesti kohti eteistä. Ahaa, ikkuna on raollaan, ja tulevat sieltä lämpimään. Ja samassa muistin että vessan kaapissa on Baygonia satunnaisten seikkailijoiden varalle. Tämä vipelsi karmien väliin, ja sai peräänsä tujauksen myrkkyä. Hetken päästä se kellahti lattialle, ja siinä oli helppo mitata lähes 4 cm pituus. Ensimmäinen tuttava, jolta kysyin ovatko nuo vaarallisia vai ei, tunnisti sen Kulağakaçan böcekiksi, korvaan meneväksi ötökäksi. Ja kyllä, tuolla nimellä löytyi juuri samannäköiset vipeltäjät.

Mutta niin tuttava kuin myrkytysfirman sivustokin sanoivat että jos kyseistä ötökkää alkaa ilmaantua kotiin, niin koko koti pitää myrkyttää. Ötökkä elää puutarhoissa, ja niitähän tässä ympärillä piisaa. Eli kodin myrkytys auttaa ensisijaisesti myrkytysfirman kassavirtaa, on heille tuloa. Ja altistaa kotona asujan myrkyille. Yäk. Ensimmäinen tuttava panikoi siitä, että tuo ötökkä oikeasti menee korviin ja nenään öisin, että se pitää hävittää. No, toinen tuttava suhtautui asiaan rennommin, käski vain hävittää kaikki näkemäni, ja sulkea ikkunat sekä hankkia hyönteisverkot ikkunoihin.

Näytin ötökän kuvaa naapurissa asuvalle vuokraisännälle, joka sanoi että liiskaa ne pois aina kun niitä näkyy, ja se siitä. Hän sanoi että niitä on puutarhassa välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta yleensä aina on. Ja että ne eivät ole ihmisille vaarallisia, sen vaarallisempia kuin ampiaisetkaan. Totta, ne eivät ole vaarallisten eläinten listalla. Ja niiden pistoon / puremaan voi allergisoitua, kuten ampiaisiinkin, ja tuo korvahakuisuus on vain huhua. Vuorokauden verran pidin vessan tuuletusikkunan kiinni, ja sen jälkeen se on taas ollut auki, eikä noita ole lisää näkynyt. Jos näkyy, niin heitän ulos tai liiskaan pois. 

Arkistokuva tammikuulta 2016

Tämä on kai biologian oppitunti käytännössä osa 4, sillä faktahan on, että täällä on paljon sellaisia ötököitä joita Suomessa ei ole, ja joita en ole aiemmin nähnyt. Ja jos aion asua omakotitalossa, niin on vaan parempi tuntea ympäristön isompia ja pienempiä ötököitä. Nuo aiemmat kolme ovat skorpioni, käärme ja ne Kalen kotiin tulleet monet ötökät. Niin että opiskelu jatkuu ja elämä jatkuu. Mikäs sen mukavampaa nyt kun kuume ja yskä on poissa, mahan sisältö pysyy mahassa ja voimatkin ovat jo palautumassa. Huomenna ei ihan vielä lenkkeillä, mutta ulos pitää jo päästä, tuulettamaan päänuppia ja kroppaa lähes neljän päivän sisällä olon jälkeen. Satoi tai paistoi, ulos.

Kylmästi karilla

Kylmää, kuivaa ja karua

• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaaksesi sinua ja antaakseen elämääsi lisää positiivisia asioita.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaakseen sinua, ja käytännössä vievät iloa ja positiivisuutta vähemmäksi, tuovat eripuraa ja surua.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi rakastaakseen sinua, ja jossain kohden matkaa se vaihtuu rakkaudettomaksi käyttämiseksi.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi käyttääkseen sinua, hyötyäkseen sinusta mahdollisimman paljon.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi käyttääkseen sinua, ja se vaihtuu rakastamiseksi, ilon kasvattamiseksi.
• Jotkut ihmiset tulevat elämääsi yrittääkseen tuhota sinut.
• Jotkut ihmiset...
• listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

On ihmisiä, jotka eivät rakasta sinua sellaisena kuin olet, eivät rakasta sinua itsenäsi, itsesi tähden. Heillä on tavoite, jonka saavuttamiskuvioihin sinä sovit. 

On ihan sama montako kertaa osoitat heille lämpimiä tunteita, he eivät osoita mitään aitoja lämpimiä tunteita sinua kohtaan. AIdon kaltaisia hätävara-lausahduksia ja halauksia löytyy.

On ihan sama montako kertaa heitä autat, he eivät auta sinua silloin kun sinä apua tarvitset. Paitsi silloin, jos olet jo kertonut että suhde on parasta päättää, tai silloin kun suhde on jo päättynyt ja hän haluaa palata takaisin.

Vaikka joku onkin mukana elämässäsi, se ei tarkoita sitä että hän on paras tai edes hyvä osanen elämääsi. Eikä kenenkään tarvitse olla alennusmyynnissä, tyyliin "no tulkoon tuo kun en muuta saa".

Hän, joka ei muista tavoitteitasi, elämäsi isoja suunnitelmia ei ole kiinnostunut sinusta niin paljoa, että haluaisi jakaa elämääsi ja haaveitasi. Ja hän, joka ei halua sanoa "me", mitä hän tavoittelee?

Kaikki edellä mainittu ei liity henkilöön josta alla puhun.

Ai mistäkö nämä tuli taas mieleen ja tekstiksi? Pitkästä parisuhteesta on tullut kylmä käyttösuhde, eikä toisella ole mitään halua muuttaa mitään, kehittää parisuhdetta mihinkään suuntaan, ei edes todelliseksi parisuhteeksi. Niin, samasta syystä purin parisuhteen aikanaan saman henkilön kanssa. Tuolloin käyttäytyminen muuttui, mutta nyt kun hän taas oletti olevansa varma osa elämääni, niin käyttäytyminen muuttui jälleen sinne ei-toivottavampaan suuntaan. Esim. nyt viimeiset 3 päivää hän tietää, että olen ollut kovasti kipeä (kuume, flunssa, mahatauti), ja ei näy eikä kuulu. Ei kysy miten voit, voinko auttaa jotenkin, tarvitseeko käydä lääkärissä, tuonko kaupasta jotain ruokaa... 

Valoa, eloa ja energiaa

Pahinta on se, jos toinen olettaa, että tässä nyt voidaan vaan tällei kaikessa rauhassa lilluskella eteenpäin, ilman mitään ponnisteluja ja panostusta. Vuodesta on tulossa tavoitehakuinen, tuulinen ja työläs, enkä minä jaksa hinata mukanani ainoatakaan perässävedettävää, etenkään jos tuo perässävedettävä ei jaa samoja tavoitteita eikä oikeasti edes tavoittele yhteistä perhe-elämää. Se minkä jo varmuudella tiedän, on kolmannen kokeilun olemattomuus. Ja periaatteessa "kokeilu" on ihan turhaa.

On taas syväluotaavan keskustelun paikka. On aika puhua nykyisyydestä, tulevaisuuden suunnitelmista, sinä-minä-me -kuviosta. 

Joku viisas on sanonut "Don't be somebody's sometimes" Älä ole Jonkun joskus.

Mitä todennäköisimmin olen samaa mieltä vielä silloinkin kun kuume ja tauti on poistunut.

Tontin oston ehto

Palmun pintaa ennen toista leikkuuta

Kaiuttimista soi Kyösti Mäkimattila & Varjokuva: Jos sielusi löydän. Palan, sekä tuosta hurmaavasta esityksestä että kuumeesta ja flunssasta. Aamulla heräsin jo hämärän aikaan, ja kuulin aaltojen pauhun parvekkeelle asti. Käsittämättömän hieno fiilis. Yöllä myrsky ravisteli ja kolisteli tätäkin taloa, poisti pienimmät kukkaruukut parvekkeeltani, ja näkyy katkoneen puita naapurustossa. Meri tyrskysi isosti vielä aamullakin, ja vaahtopäinä kuohuvia ihania aaltoja näkyi kaukaa isolta selältä aina rantaan asti. Jalat ja sydän yrittivät viedä rantaan nauttimaan aaltojen pauhusta ja voimasta, mutta järki vei maahanmuuttovirastoon. 

Oli vuosittaisen tapaamisen aika, ja tällä kertaa herra A tuli mukaani mm siksi, kun piti saada varmuus myös tonttikysymykseen. Kiinteistönvälittäjät sanoivat, että jos ulkomaalainen ostaa täällä tontin, niin sen pitää ehdottomasti olla kaava-alueella (imarli arsa). Koska haluamani tontti ei ole kaava-alueella (imar plan),  eikä sinne alueelle ole tänä vuonna tulossakaan kaavaa (mitä todennäköisimmin), niin halusimme etsiä mahdollisia keinoja siihen, että tonttikauppa siten aikanaan tulisi hyväksytyksi. Kiinteistönvälittäjät joko eivät olleet ajan tasalla, tai halusivat vain myydä paljon kalliimpia kaava-alueen tontteja (isompi oma tulo). 

Palmuenergiaa

Virkailija, jonka kanssa asioimme, tarkisti vielä asian kokeneelta, vanhemmalta virkailijalta. Maahanmuuttoviranomaiset sanoivat yksiselitteisesti, että riittää että TAPUssa lukee maan käyttötarkoituksena Mesken, asumiseen tarkoitettu maa-alue. Enempää ei tarvita. Iso helpotus ja moninkertainen hurraa! 😍

Virastosta ruokakaupan kautta kotiin tullessa aallot olivat jo paljon pienemmät, kuume korkeammalla ja energia ihan loppu. Monta kertaa katselin kaihoisasti rannan suuntaan, mutta onneksi järki voitti tässäkin suhteessa. Rantaan voi mennä toisenakin päivänä, sitten joskus. Muutaman tunnin päiväunet on nyt takana, ja olo on hieman parempi. Jospa söisi hedelmiä, lisää D-vitamiinia ja uudestaan unille. Aamulla voi herätä energisenä ja ilman kuumetta ja flunssaa. Siinä on koko loppuillan ja ensi yön suunnitelma. 

Naisten kastijako

"Mörköjä voi nähdä siellä sun täällä"

Aika yllättävältä taholta törmäsin taas voimakkaasti rasistiseen käytökseen, enkä malta olla kommentoimatta. Tähän mennessä on tullut vastaan, lähinnä heikosti koulutettujen ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien suomalaisten taholta vastaavaa käytöstä. Nyt ruotsalainen miljonääripariskunta yllätti muutaman henkilön tulemalla julkisuuteen saman suuntaisista kommentoinneista ja ajattelusta. Edessä hymyillään ja rahastetaan, toivotetaan uudestaan tervetulleeksi kuluttamaan rahaa heidän palvelujensa piiriin, ja sen jälkeen pohditaan ääneen ja rumasti puhuen, porukassa muiden ruotsalaisten kanssa.

Pointtina näillä ihmisillä on ollut se, että suomalaisella pitää olla suomalainen, valkonaamainen ja syntyjäänkin suomalainen, etniseltä taustaltaan suomalainen puoliso. Joidenkin ruotsalaisten mielestä suomalaisella voi olla myös ruotsalainen puoliso, jolloin kyseinen suomalainen on itseään paremmassa seurassa. Ja tietysti ruotsalaisella pitää olla ruotsalainen puoliso jne jne. Mutta... turkkilaista puolisoa ei saa olla. Eikä yksin saa elää. Ja pitää osallistua yhteisryyppäjäisiin, tai on sitä tätä tai tuota....

Murenee isokin kallio, pala palalta

Moni täällä ajoittain tai kokonaan oleskeleva suomalainen ja ruotsalainen jakaa täällä asuvat NAISET kahteen kastiin, sen mukaan onko heillä oman maalaisensa vai turkkilainen tai kurdi puoliso. Tätä eivät tee pelkästään suomalaiset ja ruotsalaiset miehet, vaan myös suomalaiset ja ruotsalaiset naiset ja pariskunnat. Jos sinulla on omanmaalaisesi puoliso, olet normaali, muussa tapauksessa likainen huora.

Ironista on se, että myös oppaan työtä tekevä suomalainen, jolla on turkkilainen tai kurdi miesystävä, lähtee tuohon samaan mukaan. Menee kauan ennen kuin hän tajuaa olevansa itsekin saman vihapuheen kohde, selän takana. On ollut jo vuoden päivät. Mutta hän ei ole vielä valmis uskomaan sitä, eikä kuulemaan varsinkaan sellaiselta, jota hän itsekin mollaa, ja jonka jättää lopulta tuntematta kadulla kasvokkain vastaan tullessaan. Oma valintansa. En minäkään olisi uskonut nyt tietooni tulleita asioita ihan keneltä tahansa. 

Ymmärrykseeni ei mahdu se, että miksi niin moni rasistisesti ajatteleva ja käyttäytyvä tulee Turkkiin, ostaa täältä asunnon ja elää täällä? Mikseivät nämä mollukat vain yksinkertaisesti pysy siellä omassa synnyinkylässään, tai käyskentele kotikaupunkinsa bulevardilla kaikessa rauhassa? Miksi niiden pitää tulla sinne mitä he vihaavat? Onhan tarjolla Espanjaa, Italiaa, Makedoniaa tai vaikka Floridaa. Miksi he tulevat tänne jos eivät kerran arvosta paikallista kulttuuria ja paikallisia ihmisiä? Vai ovatko he vaan ajattelumaailmaltaan niin kapeita ja yksinkertaisia, etteivät he kykene muuhun, eivät kykene ymmärtämään valintojensa ja käyttäytymisensä ristiriitaisuutta?

Kuka mihinkin juurensa kasvattaa...

Olkoot mitä tahansa, se on heidän ongelmansa, eikä siitä kenenkään muun tarvitse itselleen taakkaa ottaa. Jos sinun puolisosi on ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen, tai jos itse olet ulkomailla ulkomaalaisena ja puolisosi on paikallinen, kantaväestöön kuuluva, niin kommentteja ja arvostelua tulee taatusti. Painostustakin tulee, samoin kuin uhkailua ja vittuilua. Pieni osa tulee päin naamaa, ja suurin osa selän takana. Muista, että ne kertovat enemmän sanojasta kuin kohteesta. Aina. Älä anna periksi. Äläkä koskaan anna kenenkään lytätä tai alentaa itseäsi. 

Elämäänsä ei voi elää toisia miellyttämällä. Vihaajat vihaavat nyt ja jatkossa, ja niitä riittää. Hulluimmat paskanpuhujat saavat orgasminsa paskan puhumisesta ja toisen vahingoittamisesta, eivätkä he kykene muuttumaan. Eivät muuhun kykene. Osan elämä on jo ohi, ovat vain tyhjiä, meluavia kuoria, henkisesti kuolleita. 

Kaikkien elämä ei kulje samaa polkua, eikä niin ole tarkoitettukaan. Jos tunnet tekeväsi jotakin oikein ja oman kohtalonpolkusi mukaan, niin tee. Oman näköisensä elämän eläminen on parasta mitä voit elämälläsi tehdä. 

Elossa, elämässä omaa elämää

Päästä irti muiden miellyttämisen tarpeesta ja muihin takertumisesta. Poista vääränlaiset, myrkylliset ihmiset elinpiiristäsi, ja saat aina parempia tilalle. Mutta muista, et voi saada uusia tilalle ennen kuin olet päästänyt entisistä irti, karistanut kakan pois jaloistasi. Niin kauan kuin kannat kengänpohjissasi kadulta mukaan tarttunutta koirankakkaa, et voi kävellä siistillä lattialla levittämättä sitä sinnekin.  

Elämä antaa aina takaisin, itse ei tarvitse. 

Ole rohkea ja elä <3