Riemu ja ilo! Lentolippuja saa taas

Alanya-energiaa parhaasta päästä <3

Vilkaisin lentoja... 😍😍😍
Heinäkuun alusta eteenpäin moni lentoyhtiö näkyy myyvän matkoja pitkin eurooppaa ja Turkkiinkin. Parhaiten löysin Napsun kautta, ja löytyi myös Rantapallon kautta. Pegasoksen ja Turkish Airlinesin sivuilta löytyi myös. Finnairin sivuilta näkyi tieto, että Alanyaan lennettäisiin suorat lennot 2.8.2020 alkaen. Eri lähteiden hinnoissa näkyi sekä äkkilähtölomien edullisuus että reittilentojen viime kesää korkeampi hintataso. Aika näyttää mihin todellinen hintataso asettuu kesän mittaan.  Vaan nyt on taas huojentavaa ja virkistävää ajatella, että voi päästä kotiin sitten kun on sen aika. 

Ja kotiin päästyäni ihan ensi päivinä haluan löytää erään haudan ja käydä lukemassa rukouksen haudan äärellä, niin kuin tapana on. Pitkäaikainen tuttavani (2014-2020), kiinteistönvälitäjä, opettaja, myös tausta-apu ja turva, on kuollut 11 päivää sitten. Surullista, ja hänelle varmasti myös helpotus. Sanotaan hänelle Allah Rahmet Eylesin (Jumala olkoon armollinen), ja sanotaan myös Mekanı Cennet Olsun kun toivotaan toisen päässeen taivaaseen. Kääntäjä suomentaa sen sanoin Lepää Rauhassa. Başınız sağolsun sanotaan kun halutaan sanoa perheelle Osanottoni. Tähän on muitakin ilmaisuja, muodollisempia yms mutta en muista kun en ole tarvinnut moneen vuoteen. Ensimmäisen vuokraisäntäni hautajaisista on kai jo kolme vuotta, jos muistan oikein. Hänellekin Mekanı Cennet Olsun.

Zilli Öküz burgerien tunnus, sopii olotilaani

Juttelin eilen pitkän puhelun Alanyaan, monenlaista tunteiden kirjoa tuntien. Jaa-a. Moni asia on muuttunut koronan myötä, ja pysyykin muuttuneena. Sitten on paljon niitä asioita, jotka eivät muutu, joita korona tai mikään muukaan vastaava ei pysty muuttamaan. Alanya on ja pysyy. Se kasvaa ja kehittyy, antaa asukkailleen iloa, eloa ja turvaa. Mahdollistaa hyvän elämän, kullekin itsensä näköisen. 

Nytkin tekisi ihan ilosta mieli mennä ulos ja pitkälle potkulautalenkille täällä missä olen, mutta toissapäivän 200-kiloisen pyörätuolipotilaan työntäminen ylämäkeen sai aikaan sen, että jalkapohjasta on eräs jänne hieman revennyt, ja joku kalvo hieman vuotanut nestettä ulos... eli jalka on viiltävän kipeä tietyistä paikoista. Lääkäri käski olla levossa. Sanoi, että mitä vähemmän käytät nyt jalkaa, sen paremmin se paranee. No nyt voit ottaa aurinkoa, hatun päähän ja skumppalasin käteen v-tuili uusi pomo, ja jatkoi etteihän tuo ole edes paketissa, eihän sitä ole edes sidottu. Nyt siis on edessä lepoviikonloppu jaloille. Jää- ja ruokakaappi kaipaisi täydennystä, mutta tuon paraneminen on tärkeämpi. Vararavintoa on kyllä, ja jotain kaapeissakin.

Keittiössä juoksennellut 3 cm pitkä litistyksen jälkeen

Keittiön alakaapeissa on vipinää. Juuri niissä vetolaatikoissa, joissa on ruokailuvälineet, kauhat, lastat, leikkuuveitset, vispilät yms. Niihin ilmaantuu joka vuorokausi lisää uloste- ja virtsajälkiä. Tuholaistorjujan tuomaan ötökkätarraan ei ole tarttunut mitään. No, siihen tarttuisi pienet vipeltäjät. Mutta isot? Tuskin ne mihinkään tarraan jäävät kiinni. Hiiren ulostetta ja joidenkin muidenkin ötököiden ulostetta ilmaantuu tuonne kaapistoon. Ällöttävää, vastenmielistä ja inhottavaa! Nostin käyttämäni lusikat, haarukat ja veitset mikron päälle, jossa ei ole näkynyt mitään ylimääräistä, siis ikään kuin turvaan. En halua saada mitään tuhoeläinten levittämää tautia. 

Vetolaatikon sisältä pieni tarra-ansa ja jätökset...

Kerroin aiemmin alakerrassa asuvalle vuokraemännälle, että täällä on taatusti hiiriä. Hän ei uskonut, tai ei halunnut välittää. Tuholaistorjuja vahvisti että on. Sitten näin tuon viereisessä kuvassa näkyvän, 3 cm pitkän otuksen keittiön lattialla, ja kuvassa on se mitä jäi jäljelle kun liiskasin ötökän. Sitä ei ole virallisilla tahoilla pystytty vielä tunnistamaan. Epäviralliselta taholta on tullut tieto, että ötökkä muistuttaa tosi paljon Argentiinan torakkaa, eli sitä ötökkää millä ruokitaan lemmikkiliskoja ja -hämähäkkejä. Se on sama torakka, jota myydään eri puolilla eurooppaa grillattuna ihmisten naposteltavaksi. Myös Suomessa mm. Kampissa myydään argentiinan torakkaa ihmisten ruoaksi. No, nyt tällä reissulla olen oppinut millä ruokitaan isoja hämähäkkejä... yök!

Yksi parhaista paikoista, Kleopatraranta, Alanya

Makuseikkailukin kävisi...

Takaisin Alanyaan. Arkielämän ja liikkumisen normalisointi koronarajoitusten jälkeen on meneillään. Moni palvelu availee lähi aikoina oviaan. Myös rantojen palvelut tulevat avautumaan turvavälit ja hygienian huomioiden. Alanyan uutiset kertoivat myös Gazipasan lentokentän avautuvat kesäkuun alkupäivinä, en vaan muista tarkkaa päivää. Oletettavasti ensin maan sisäinen lentoliikenne palaa ja sitten kansainvälinen. Alanyan Gazipasan lentokentällä on tehty koronaviruksen ja muidenkin tarttuvien tautien vuoksi muutoksia, jotka ymmärtääkseni tulevat jäämään pysyviksi. Näillä muutoksilla pyritään käsittääkseni takaamaan entistä turvallisempi matkustaminen myös infektioiden torjunnan näkökulmasta. Hienoa, että tätäkin puolta on ajateltu niin tämän hetkistä kuin tulevaakin silmällä pitäen.

Pian on taas se aika, kun pääsee lomille, lennoille ja kohti uusia seikkailuja. Sielu kaipaa seikkailua 😊


PS. 
LIsätty vähän myöhemmin:
Pari yhteydenottoanne oli jostain syystä mennyt vanhaan sähköpostiin, ja näin ne nyt kun siivosin sitä postia. Olen tarkoituksella ollut kirjoittamatta koronarajoituksista sekä siellä Alanyassa että täällä missä nyt olen, ja pyrkinyt tuomaan jotain muuta ajateltavaa, silloin harvoin kun olen saanut kirjoitettua. Monta kertaa olen avannut Bloggerin kirjoitusmielessä, mutta sulkenut ilman tekstiä, kun ajatuksissa ja elämässä päällimmäisenä on ollut asioita joita vaan ei voi jakaa täällä. Yksi oleellinen kriteeri on ollut viime kuukausina se, että en anna negatiivisille asioille niin paljon huomiota kuin joskus aikanaan. Negatiivisuudella on jo tarpeeksi otetta tästä maailmasta. Siksi nostetaan tietoisesti positiivisia esille, autetaan hyvää puolta. 

Reissuni on kestänyt nyt 4 kk, ja kestänee vielä maksimissaan toisen 4 kk. En ole vielä päättänyt milloin palaan Alanyan kotiin, mutta varmaa on vain se, että niin kauan kuin elän palaan aina Alanyan kotiin mikäli mahdollista. Siinä vaiheessa jutut muuttuvat taas konkreettisesti Alanya-sisältöisiksi ja sitä elämää kuvaavemmiksi. Voi olla että lennän kotiin heinäkuussa, tai sitten vasta syyskuussa. Aika näyttää.

Kesätyö 😊 ja loma

Tätä aikaa kun paistaa ja sataa ja meri myllertää 😍

Hyvä aika alkaa katsella lentoja, mutta mihin suuntaan? Märkää, harmaata ja tuulista on sää ilmeisesti sekä Suomessa että täällä. Myrsky toi mukanaan upean aallokon merelle, ja vei minun parvekeavokadostani kaikki lehdet. Vai oliko lehtien katoamisen syy sittenkin pienet ötökät... niitä kun näkyy olevan vielä vihertävissä kasveissa, muissa paitsi valkosipuleissa, purjossa ja pinaatissa. Hassua, etteivät ne kelpaa näille pikkupurijoille. Minulle ne ovat herkkua. On ehkä tullut aika heittää nämä mullat pois, desinfioida ruukut ja hankkia uudet kasvit, mutta vasta sitten kun työreissu on ohi.

Tänään puhelimen soidessa soi lähes enkelikellojen äänikin, kun näin mistä suuntanumerosta puhelu tulee. Erään hoitofirman esimies sieltä soitteli, jutteli ja kyseli, ja tarjosi työtä. Ajatuksemme ja ajoituksemme osuivat aika hyvin yhteen, ja sanoin Kyllä. Puhelun päätyttyä innoissani naputtelin muutamalle ihmiselle viestillä tiedon asiasta. Löysin asunnonkin isomman kaupungin keskustasta, ja ajattelin että työmatka hoituu myös bussilla tai junalla, vaikka esimies toivoikin että minulla olisi oma auto käytettävissäni. Ne! ja muutama muu valittu sana tulisi ulos turkkilaisella temperamentilla, joka kyllä sopii minunkin nykyiselle luonteelleni, jos on tarvis. No, onhan sitä, toisinaan.

Vihreä on nättiä monessa muodossa, ja hyvääkin usein

Tällä kertaa siis totean, että iltavuorosta pääsee kyllä junalla pois kun odottaa 45 minuuttia ulkona, mutta aamuvuoroon ei pääse junalla eikä bussilla tarpeeksi aikaisin. Ja työmatkaa olisi 35 km, eli ei ihan meikäläisen kunnolla fillaroida, ei juosta, eikä ainakaan potkulautailla. Potkulaudasta tuli mieleen Aurinkoon karannut -runokirjani, se uusin, jonka loppurunosta löytyy tämä mummo potkulautoineen. No, nyt on harras toive että kirja myy hyvin, sillä joudun ostamaan auton jotta voin täyttää lupaukseni työssäkäynnistä.

No, ensin kävi mielessä ajatus, että joku halpa auto, sellainen kesäräppänä, joka kestää ainakin puolen vuoden työsuhteen ja sitten vielä ajon tänne. Niin, mitä sitä Suomeenkaan jättää. Sillähän voi ajaa hiljakseen pitkin Itä-Euroopan teitä, varsinkin jos on itäauto tai muuten huono ja ruosteinen. Ja vähän lännempää jos sattuu olemaan killtävä ja ehjäpeltinen. Ja sitten Turkin rajalla vaan näyttää oleskelulupakorttia ja passia, ja ajelee tulemaan viistosti poikki koko maan, tänne kotiin asti. Ai niin, mutta... mutta kun on oleskeulupakortti, ja kun on tullut oltua maassa "hiukan" yli 6 kk, niin suomalainen ajokorttipa ei enää kelpaa. Rapsahtaa sakot ja keskeytyy ajomatka. Hhmmm, ja sinne rajalle on tuskin perustettu pika-autokoulua tällaisia rajanylittäjiä varten, joten kiesi jäisi rajalle, tai pitäisi pahimmassa tapauksessa toimittaa naapurimaan puolelle paikkaan, josta joku eurooppaan päin menijä sen huolisi. Ja olisi verot ja vakuutusmaksut, bensamaksut ja taatusti kasa huolto- ja varaosakuluja. Iik, mikä soppa!

Pienin askelin kohti unelmaa

Joten, jos en ostakaan autonräppänää, vaan yritänkin hankkia asunnon sieltä keskeltä maaseutua. Vuokrat ovat edulliset kaikissa niissä viidessä asunnossa, joita siellä oli vuokrattavana. Tyhjiltä näyttivät, niin myös ympäristö. TArvitsee siis ostaa keittiövälineitä, verhot, pöytä, tuoli ja sänky ja... Ja siellä asuessa voisin hoitaa jonkinlaisen prosenttiosuuden työstäni, mutta en kuitenkaan 100%, sillä 100% työajan toteutuminen edellyttää matkustamista myös muihin yksiköihin, sinne 35 km päähän isompan kaupunkiin. Ja siellä missä nuo viisi vuokra-asuntoa ovat, ei kuitenkaan ole se työpaikka ihan vieressä. Fillarilla tai kävellen tarvitsisi toteuttaa se loppumatka, jonka pituudesta ei nyt ole ihan täyttä käsitystä. Se on jotain, (x)x km. LUmessa, loskassa ja kevään kelirikolla, ehkä pinnoittamattomalla maaseututiellä çok güzel ainakin lihaskuntotreenin näkökulmasta. 


👍👍Ja ratkaisu ongelmaan on...? En tiedä. Tiedän vain sen, että olen innoissani tuosta työstä, se on työnä oikein mieluisa. Siinä on sopivasti uutta ja sopivasti haastetta. Lisäksi siinä on tiettyä pysyvyyttä, siis mahdollisuus pitkäkestoiseen ja usein toistuvaan kuvioon. Sekin olisi ilo ja iso helpotus. Fakta vain on, että kohtuukuntoisen auton osto kaikkine sivukuluineen, ja samaan aikaan asunnon vuokraaminen takuuvuokrineen ja mahdollisine kalustehankintoineen ei mahdu budjettiin. Tai sitten pitää löytää vain sopivat palaset, niin että ne sopivat hyvin sekä kokonaiskuvioon että budjettiin. Aivojumppaa, jälleen kerran. Joka tapauksessa aikanaan menen, ja toivottavasti läpäisen testipäivät, saan iloita työstä ja palkasta, ja nauttia ympäristöstä ihmisineen. Hyvä etten jo mennyt ostamaan omia työvaatteita. Onhan se taas tosi iso muutos, ja mahdollisuuksia täynnä. 

Ja te, jotka mietitte lomalentojen ostoa. Alanyaan ja Gazipasan kentälle pääsee tänä vuonna Finnairin suorilla lennoilla, ja niitä myydään sekä Aurinkomatkojen että Finnairin sivustojen kautta. Tänne pääsee myös Turkish Airlinesin lennoilla, joissa on vaihto IStanbulin uudella, upealla ja helppoliikkuisella kentällä. 9.6. alkaen myös Pegasus Airlines aloittaa Helsinki - Alanyan Gazipasa lennot. Pegasus Airlines tuo suoraan TUkholmasta Alanyaan edullisesti. Ja sitten on mahdollisuus lentää myös tuonne kauemmalle kentälle eli Antalyaan, esim Norwegianilla Oslon kautta, Pegasoksella, SunExpressillä, Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta ja monen suomalaisen matkanjärjestäjän lomalennoilla. Jollei viime vuoteen nähden ole tullut muutosta, niin vain Aurinkomatkat lennättävät Alanyan omalle kentälle, ja muut Antalyaan. Voitat matka-ajassa yli 2 tuntia per suunta, kun lennät Alanyan Gazipasaan, ja voitat palvelunopeudessa ja kentällä eteenpäin siirtymisissä tosi paljon, arviolta ainakin 30 -60 min kun käytät Gazipasan hiljaisempaa ja pienempää kenttää. 

Alanya 💝 Energiakuvia sateen keskelle aina silloin tällöin

Tällä hetkellä ostettuna lentolipuissa ja lomamatkoissa on myös erittäin edullisia vaihtoehtoja. Omista lennoistani maksoin nyt alle 90 €. En ole muistanut vaihdattaa pyöriä yhteen oleelliseen matkalaukkuuni, siihen Muumi-laukkuun jonka pyörät sulivat täällä heti ensimmäisillä käyttökerroilla kuumalla asfaltilla rikki. Kävin ostamassa uuden laukun, ja totesin että hintahaitari on valtava, eikä hinta ja laatu kulje aina käsi kädessä. Laukku, joka lopulta lähti mukaani, on paremmin varusteltu kuin tuo edellinen, törkeän ruman värinen, ja maksoi 120 TL eli vähän alle 20 €. HIntalapun katsominen auttoi pääsemään yli väristä, ja ohjasi ajatukset siihen suuntaan, että ainakin se erottuu hihnalta. Joissakin asioissa, ja aika usein, väreillä on minulle iso merkitys. On värejä, joita en missään tapauksessa pue päälleni tai tuo kotiini, jos voin sen välttää. Samoin on käsilaukkujen ja laukkujen kanssa, paitsi nyt. Mietin jo, että virkkaanko tuolle hupun... mutta ei tarvitse. Matkalaukkujen suojia, matkalaukkujen "paitoja" myydään mm SaliPazarissa, ja on kuvioita ja värejä mistä valita. Sinne siis. Joo-o, eikä se autokaan voi olla ihan minkä värinen tahansa, eikä rekkarikaan ihan mikä tahansa 😂. Nih.

Ei puutu viikosta vivahteita

Alanyan päivän merivärit sateen tauottua hetkeksi

Maailma on ihmeitä täynnä, eivätkä kevyemmätkään yllätykset lopu. Sain pari viestiä, joissa minua kyseltiin ohjaamaan lastentanssitunteja Helsinkiin tammikuussa. Olimme kuulemma tavanneet 6.12.2019 eräässä Helsingissä järjestetyssä monikulttuurisessa tapahtumassa. Henkilön nimi ja tanssikoulun nimi oli samat kuin minun nimeni ja aiemmin minulla SUomessa ollut tanssikouluni nimi. Hyvin mielenkiintoista. Joku suomalainen esiintyy  Suomessa minuna. Enpä olisi tällaista odottanut. Jos näitä alkaa tulla lisää, niin poliisi-ilmoitushan siitä on tehtävä. Kyse on silloin identiteettivarkaudesta tms.

Olen vakuuttunut siitä, että imurointi on yksi vaarallisimmista kotitöistä, tai ainakin kallein... naura vaan, on se. Usein imuriin sujahtaa jotain sellaista, mikä ei kestä vettä (vesisuodatinimuri) ja joka siis tuhoutuu tai menee pilalle. Jokusen kerran on mennyt myös korvakoru, jota en löydä veden ja muun imuroidun mössön joukosta. Lähes joka kerta jostain tasolta tippuu jokin esine alas, ainoastaan siksi, että imurin johto pudottaa sen. Joskus ne putoavat hajoavat, ja joskus harmittaa enemmän, joskus vähemmän. 

Ilman pilviä tämäkin paiste olisi eri

Eilen putosi taas kerran modeemi, ja tällä kertaa se myös hajosi. Illalla ei hirveästi harmittanut, mutta tänään kyllä. Kun rämmin kaatosateessa kohti bussipysäkkiä, saan matkalla kahdelta rekalta runsaat vesiroiskeet päälleni ja tunnen kuinka kuravesi valuu vyötäröltä alaspäin, niin mietin onko imuri, imurin johto, imuroija vai pistorasioiden asettelija se kenelle kärttyilisin. Vettä tuli niin taivaalta kuin maanpinnaltakin, ja sai keskittyä pysymään hyväntuulisena. Asiaa auttoi huomattavasti se, kun bussikuski hymyili osaaottavaisen näköisenä. Siis oikeasti auttoi. Kiitos hymystä.

Nykyään modeemikin on sellainen itse itsensä hoiteleva, automaattinen pikku laatikko. Töpseli vaan seinään, kaapeli kiinni, ja sehän toimii. Ei tarvittu enää teknikkoa kuten aiemmin. Mutta kallis se modeemi oli, paljon kalliimpi kuin tuo edellinen ja sitä edeltävä. Tarpeellinen kapistus, joten maksoi mitä maksoi, otin mukaani ja teippasin kiinni hyllyyn, josko nyt pysyisi siellä paikallaan. Ja ehkä seuraavalla imuroinnilla muistan varoa, sitä seuraavasta en mene takuuseen...

Ruotsissa ollessani lähetin kustantajalle kirjan verran runoja, ajatelmia ja kuvia. Nyt on ilo sanoa, että Aurinkoon karannut -runokirja on julkaistu tunnelmallisin nelivärikuvin, ja tekstein. Kirjalla on oma FAcebooksivunsa, ja tällä hetkellä se on jo tilattavissa Mediapinnan nettisivuilta ja myös muista nettikirjakaupoista, Ruotsissakin. Esim. adlibris.com ja hakuriville johanna pollari, tulee näkyville kaikki julkaistut. Muutaman kirjakauppaketjut tilaavat sitä myös kivijalkakauppoihinsa, jos sitä käy kysymässä, ja aikanaan se tulee kirjastoihinkin, ainakin niihin, joihin sitä toivotaan. Linkki kirjaan on nettisivunäkymässä tuossa oikealla ylhäällä. KÄnnykkänäkymät ovat niin monenlaisia, etten osaa sanoa mistä se löytyy. Tämän sivuston pitäisi olla kännykkäystävällinen, joten jossain helposti löydettävissä ovat myös nuo kirjalinkit. 

Myrsky toi ikkunaan siipirikon, ulkopuolelle

MInä lähden kokeilemaan saanko kylpyhuoneen kattopaneeleita irti, sillä sähkömies on tulossa, ja kun asunnon omistaja kuuli että kattopaneeleiden päällä saattaa olla kylpyhuoneen ikkunasta tulleita kuolleita tai eläviä ötököitä tai muuta törkyä, niin hän sanoi vain "minä en noihin paneeleihin koske, ei ole minun hommaani, enkä tiedä miten ne saa auki". Koska en kehtaa laittaa sähkömiestä tekemään sitä projektia, niin kokeilen saanko ne auki rikkomatta, niin kuin sähkömies edellisellä kerralla sai. Tai sitten se reunimmainen rikkoutuu... Ikkuna on aina auki, ja katon paneeli on sopivasti siten asetettu, että ikkunasta tuleville ötököille on suora kulkureitti paneelin sisään. Kylpyhuoneen kattolampun juuren kipinöintiäänistä päätellen siellä sisällä on ainakin pari kuollutta ötökkää. Katsotaan millaisia, ja miten isot vauriot kipinöinti teki. Yäkkihommia siis.

Mutta huomenna on perjantai ja tanssipäivä 😍 Kerimoğlu zeybekkikin on jo hallinnassa, ainakin joka toinen kerta. Hieman vielä vaatii treeniä mutta hyvä siitä tulee. Menkäähän tanssimaan ihmiset, se kannattaa.

Kala-asiaa ja muutakin

Alanyan kalahallin eräs kiva kalamyymälä

Harvoin, hyvin harvoin saa toinen tanssinopettaja minut näin väsyneeksi kuin tänään. Waude mikä fiilis! Osansa teki se toissapäiväinen 20 km potkulautalenkki, josta reisilihakset vielä tänäänkin olivat hieman hapoilla. Ei pahasti mutta vähän. Ja tänään tanssitunti oli huomattavasti rankempi kuin syksyn aiemmat. Paljon kyykkyynmenoja, alas hypähdyksiä ja niistä nopeita ylös nousuja, jalkojen isoja heilautuksia niin sivu- kuin etu-takasuunnassa, ylöspäin hypähdyksiä ja paljon tasapainoilua yhden jalan varassa, myös hidasta ja hallittua liikettä jne. Pitkä sarja vedettiin nätisti ja tanssin ilosta nauttien läpi, niin että opetushenkilökuntaakin hymyilytti. Minulla on tanssitarvikelaukussa usein mukana jotain energiapitoista juotavaa tai syötävää. Tänään se tuli tarpeeseen, ja siltikin reisilihaksia vapisutti tunnilta poistuessa. Tanssituntikaveri näytti siltä, että nyykähtää ensimmäisiin portaisiin, vaan hauskaa meillä oli. Tosi hauskaa 😍.

Luulin jo kirjoittaneeni kalaostoksistani, mutta kun tarkistin tämän viikon tekstit, niin en löytänyt niistä mainintaa. Voi olla etten huomannut, voi olla että olen onnistunut hävittämään yhden tekstin, tai voi olla että muistn vaan väärin tms. Siksi siis kalajuttuja.

LÄhes kaikki sellaisia, joita en vielä tunne

Aiemmin Suomessa olen ollut kalastamisintoisen isän tyttärenä itsekin kalastuksen harrastaja ja kaloja paljon syövä. Tänne muuton jälkeen kalan syönti on vähentynyt pieneksi, pääosin siksi, etten tunne paikallisia kaloja enkä tiedä mikä on paras valmistustapa millekin. Tiistaina kalahallin vihannes- ja hedelmätorilla käydessäni päätin että nyt tähän tietämättömyyteen saa tulla muutos. Nyt laajennan ruokavaliotani lisäämällä siihen paikallisia kaloja.

Kalahallin lännen puoleisella pitkällä käytävällä valitsin umpimähkään yhden kalanmyyjän, ja kävelin lähemmäs. Siinä oli jonkun verran ihmisiä, ja näin että saisin jonottaa aika paljon. Lisäksi mies ei ollut kovinkaan innoskas vastailemaan muiden, jonossa minua ennen olleiden turistien kysymyksiin, joten päätin siirtyä toisen kalamyyjän luo. Erään luona ei juuri sillä hetkellä ollut asiakkaita lainkaan, joten siirryin siihen tuijottelemaan styroksilaatikoita, joissa kalat olivat jääpalojen ja jäämurskan sekä niistä sulaneen veden seassa. Näyttivät mielenkiintoisilta, osa hassuilta ja osa jopa pelottavilta. Tunnistin vain anjoviksen ja mustekalan, muista ei ollut aavistustakaan. No, paria niistä olin syönyt (levrek ja supra) vaan en edes tiennyt miltä ne näyttävät ja mitkä näistä ovat kyseisiä kaloja.

Näitä pienempiä oli pari kourallista, osalla raita kyljessä

Kalakauppias näki kuinka "kuolaan jo kala-ateriaa mielessäni" ja kysyi mitä saisi olla. Sanoin etten tiedä, kun en tiedä näistä mitään muuta kuin hamzin. Hän kysyi mihin tarkoitukseen haluan kalaa (no, ruoaksi), tosin tarkoitti varmaan että miten haluan sen valmistaa. Ei aavistustakaan, kun en tiedä näistä mitään... Hänellä kävi jo hymynkare silmäkulmissa, ei onneksi epätoivo. Helpotin tilannetta sen verran, että kerroin tykkääväni kalaruoista ja olevani kohtuullisen hyvä kalaruokakokki, mutta en vaan tunne näitä kaloja ja näiden valmistustapoja. Ja mitä tekee mies 😶 alkaa kärsivällisesti esitellä suunnitelmaansa siitä, miten tutustun kalavalikoimaan, mistä aloitan ja mitä testaan seuraavaksi. 

Hänen työparinsa suomusti ja suolisti kalat, onneksi, sillä erityisesti suomustaminen on asia josta en tykkää, tai paremminkin keittiön siivous suomustamisen jälkeen on se mistä en tykkää. Ja hän myös kertoi kuinka valmistan näitä kahta mitä hän minulle möi. Valmistustapa oli hieman yllättävä, vähän niin kuin rasvapaiston ja höyrykypsennyksen välimuoto. Toimi tosi hyvin. Itseäni hymyilytti, kun hän kertoi että paista ensin nuo pienemmät ja syökin ne ensin, ja vasta sitten tuo isompi. Sekin toimi. Niiden kalojen nimetkin hän kertoi, juu-u, ja minä muistin ne ainakin 5 minuuttia, vaan en enää kalahallilta poistuessani. Nämä ovat siis "jotain kaloja" ja niiden kuvat ovat tässä vieressä, sattuneesta syystä ilman nimiä.

Isompi ei ehtinyt kuviin ennen kuin tässä vaiheessa

Sitten puutarhalutikoihin, viherlutikoihin tai mikä niiden nimi ikinä onkaan. Useimmat tietävät ne vihreät tai vihertävänruskeat ulkoa, puutarhasta löytyvät ja joskus sisällein tulevat lutikat, joista lähtee karmea haju kun ne tappaa / litistää. Tänään kun imuroin asuntoa, niin näin kylpyhuoneessa lattialla kuolleen sellaisen, niitä kun tulee aika usein kylpyhuoneen aina avoimesta ikkunasta sisälle. Koska se köllötti lattialla kuolleena, jalat pystyssä, niin imuroin sen siinä missä muutkin roskat. Hetken päästä asuntoon leviää hemmetinmoinen löyhkä, ja kesti aivan liian kauan ennen kuin tajusin että se imuroimani puutarhalutikka levittää nyt sitä hajuaan imurin poistoilman mukana asuntoon. Äkkiä imurista virta pois ja uusi vesi säiliöön. JOskus aiemmin minulla oli ProAquan mukana tullutta sitruunaöljystä tehtyä huonetuoksua, joka oli tarkoitettu rasvan hajun poistamiseen. Nyt se olisi tullut tarpeeseen. Vaan kun ei sitä ollut, niin tuuletin ja keitin vahvaa kahvia. Poistui tuon ötökän "henki". 

Ötökkävieraita

Tammikuulla sataa, paljon tai vielä enemmän

Kovan ukkosmyrskyn jäljiltä suuri osa Alanyaa on parhaillaan sähköttä, pimeänä, paitsi jos on generaattori. Meillä on ilo olla alueella, jossa on sähköt, katuvalot siitä huolimatta, että tässä näkyy olevan ukkosmyrskyjen tämän ajankohdan ylikulkureitti. Runsaan salamoinnin ja kovan paukkeen innostamana katsoin hieman ukkosfaktaa ensin Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, ja sitten vastaavaltan turkkilaiselta sivustolta. Ja taas opin jotakin. Olen käyttänyt kaikista salamoista nimeä şimşek, ja nähnyt kanssakeskustelijani hämmennyksen. En vain ole keksinyt aiemmin mistä se hämmentynyt ilme on johtunut. No, turkkilaiselta sivustolta ilmeni, että şimşek (salama) on pilvien välinen salama, joka purkaa pilvien välistä jännite-eroa. 

Pilven ja maan välinen salama on nimeltään yıldırım. Moni on laskenut ukkosen läheisyyttä, matkaa ukkoskeskukseen. Ääni etenee kolmessa sekunnissa 1 km, 5 sekunnissa mailin. Tänään ukkosen ollessa pahimmillaan ehti laskea "yk-" ja saman tien paukkui ja jyrisi. Tuossa jonkun matkan päässä kulkee suurjännitelinja, ja kuulemma ukkoset liikkuvat vuodesta toiseen usein juuri tätä samaa reittiä. Tänä asumisaikana öin ja päivin, aina kun on ukkosia, niin aina tässä on paukkunut. Edelleen olen hämmästynyt ja valtavan kiitollinen siitä, että kaikki kodinkoneet ja läppäri ovat edelleen ehjinä. 

Samalla kun kävin parvekkeella ihailemassa myrskyn voimaa, taivaan halkovia salamoita ja kumeaa jyrinää, niin läpitunkematon pimeys iski vastaan. Jos muutan aikanaan kokonaan ulos taajama-alueelta, niin ei ole katuvaloja. Iiks. Iltaisin ja öisin on vain pimeys. Lumi- ja hämäräsokeus on kai seurausta lapsena toteutetuista aurinkoon-tuijottelu-kilpailuista, tai sitten olisi tullut joka tapauksessa, mutta siinä missä jonkun muun silmä sopeutuu hämäränäköön, minun ei. Pimeä on vain pimeää. Himputti että "houkuttaa" muuttaa asutuksen ulkopuolelle, katuvalojen ulottumattomiin. *Iso puistatus*

No, varajärjestelmiä on ja aurinkoenergiaakin voi varastoida nykyään, luultavasti ihan hyvällä hyötysuhteella. Luultavasti, koska en ole vielä jaksanut enkä ehtinyt katsoa niitäkään järjestelmiä. Joten eipäs panikoida turhaan vielä. Eikä sen jälkeenkään. 

Pari päivää sitten, jos nyt ei mene nuo kuumepäivien laskut sekaisin, sain iltamyöhällä kotiin sellaisia vieraita, että tuttavien kommentointien jälkeen olin lähellä saada hepulin. Ensimmäistä kertaa näin Kulağakaçan böcek (Earwig, pihtihäntäinen) nimisen ötökän, ja harmikseni se vipelsi olohuoneessa kovaa kyytiä. Sen vipeltäessä lattialla takaruumis pystyssä ja pihti etutanassa katsoin sen ensin pieneksi skorpioniksi, ja olin liiskata heti. Mutta käsi pysähtyi kun tajusin että se on joku muu, ja halusin tunnistaa sen. Kaunishan se oli kaikessa värikylläisyydessään, mutta sen verran iso ja isopihtinen, että ei tehnyt mieli nukkua samassa huoneessa. Otin sen nenäliinan väliin ja ajattelin nakata parvekkeelle ja kuvata sen siellä. Nenäliinassa se pisti sen verran kovasti hanttiin, että jouduin puristamaan liiskaksi. Pituutta tuolla oli lähes 5 cm. Eniten hirvitti sen iso koko.

Avasin vessan oven että heitän sen papereineen pönttöön ja huuhtelen alas, ja huomaan vessan lattialla toisen samanlaisen kävelevän määrätietoisesti kohti eteistä. Ahaa, ikkuna on raollaan, ja tulevat sieltä lämpimään. Ja samassa muistin että vessan kaapissa on Baygonia satunnaisten seikkailijoiden varalle. Tämä vipelsi karmien väliin, ja sai peräänsä tujauksen myrkkyä. Hetken päästä se kellahti lattialle, ja siinä oli helppo mitata lähes 4 cm pituus. Ensimmäinen tuttava, jolta kysyin ovatko nuo vaarallisia vai ei, tunnisti sen Kulağakaçan böcekiksi, korvaan meneväksi ötökäksi. Ja kyllä, tuolla nimellä löytyi juuri samannäköiset vipeltäjät.

Mutta niin tuttava kuin myrkytysfirman sivustokin sanoivat että jos kyseistä ötökkää alkaa ilmaantua kotiin, niin koko koti pitää myrkyttää. Ötökkä elää puutarhoissa, ja niitähän tässä ympärillä piisaa. Eli kodin myrkytys auttaa ensisijaisesti myrkytysfirman kassavirtaa, on heille tuloa. Ja altistaa kotona asujan myrkyille. Yäk. Ensimmäinen tuttava panikoi siitä, että tuo ötökkä oikeasti menee korviin ja nenään öisin, että se pitää hävittää. No, toinen tuttava suhtautui asiaan rennommin, käski vain hävittää kaikki näkemäni, ja sulkea ikkunat sekä hankkia hyönteisverkot ikkunoihin.

Näytin ötökän kuvaa naapurissa asuvalle vuokraisännälle, joka sanoi että liiskaa ne pois aina kun niitä näkyy, ja se siitä. Hän sanoi että niitä on puutarhassa välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta yleensä aina on. Ja että ne eivät ole ihmisille vaarallisia, sen vaarallisempia kuin ampiaisetkaan. Totta, ne eivät ole vaarallisten eläinten listalla. Ja niiden pistoon / puremaan voi allergisoitua, kuten ampiaisiinkin, ja tuo korvahakuisuus on vain huhua. Vuorokauden verran pidin vessan tuuletusikkunan kiinni, ja sen jälkeen se on taas ollut auki, eikä noita ole lisää näkynyt. Jos näkyy, niin heitän ulos tai liiskaan pois. 

Arkistokuva tammikuulta 2016

Tämä on kai biologian oppitunti käytännössä osa 4, sillä faktahan on, että täällä on paljon sellaisia ötököitä joita Suomessa ei ole, ja joita en ole aiemmin nähnyt. Ja jos aion asua omakotitalossa, niin on vaan parempi tuntea ympäristön isompia ja pienempiä ötököitä. Nuo aiemmat kolme ovat skorpioni, käärme ja ne Kalen kotiin tulleet monet ötökät. Niin että opiskelu jatkuu ja elämä jatkuu. Mikäs sen mukavampaa nyt kun kuume ja yskä on poissa, mahan sisältö pysyy mahassa ja voimatkin ovat jo palautumassa. Huomenna ei ihan vielä lenkkeillä, mutta ulos pitää jo päästä, tuulettamaan päänuppia ja kroppaa lähes neljän päivän sisällä olon jälkeen. Satoi tai paistoi, ulos.