Tavallista kovempi myyjä

28.4.2016 Alanya

Päivällä kadulla kävellessä paikallinen yrittäjänä toimiva ystävä kommentoi, että suomalaisia on täällä nyt joka paikassa, ja paljon. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Mihin tahansa täällä nyt menenkin, on samassa paikassa vähintään pari suomalaista, usein paljon enemmänkin. Tänään olin päättänyt juhlistaa erään ison projektin onnistunutta "kakkosvaihetta" hyvällä ruoalla. Kävelin ravintolaan sisälle, katsoin että asiakkaita on kellonaikaan nähden hyvin, ja valitsin mieluisen pöytäpaikan hiukan syrjemmältä, koska halusin puhua rauhassa pari puhelua samalla kun odotan ruokaa. Puheluiden aikana ja netin selaamisen aikana ravintolaan oli tullut lisää väkeä, ja havahduin vierestä kuuluviin suomalaisiin kirosanoihin. Kun kuuntelin hetken aikaa tarjoilijoiden asiakkaille käyttämää kieltä, niin kävi ilmi, että paria turkkilaista ja yhtä ruotsalaista lukuunottamatta kaikki muut asiakkaat olivat suomalaisia. 

Tuo viereinen kuva ei ole tuossa sattumalta. Etsin lyhythihaista kauluspaitaa erästä virallisempaa tilaisuutta varten. Viereisessä kaupassa, joka ei näy kuvassa, oli, mutta värit ja kuosit olivat liian kirjavia tai äärimmäisen hempeitä. Tuossa Outlet-nimisessä kaupassa oli ulkona mieluisia paitoja, ja kun kysyin onko isompia, niin mies ohjasi liikkeen alakertaan, jossa sanoi olevan. No, siellä oli joku nukkumassa, ja miehet kävivät kärkevää keskustelua

04/2016 perjantaisen vihannestorin läh. bussiasemalta

keskenään samalla kun katselin paitoja. Löysin sopivan kokoisen ja mieluisan, jonka hinnaksi myyjä ilmoitti noin nelinkertaisen hinnan todellisiin myyntihintoihin nähden. Koska en jaksa tinkimisprosessia tietyntyyppisten myyjien kanssa, niin sanoin vain, etten osta tuolla hinnalla, ja lähdin kävelemään pois. Tästä myyjä suuttui, ja alkoi käyttää todella ala-arvoista kieltä. jatkoin vain uloskävelyä, ja hän jäi alakertaan huutamaan kaikenlaista törkyä, niin että se kuului ulos asti. Jos en olisi ollut menossa tapaamaan erästä tänne lomalle tullutta ystävää sovittuun, lähellä olevaan kellonaikaan, niin olisin ehkä soittanut poliisille. Nyt en soittanut, koska siinä prosessissa olisi mennyt aika kauan aikaa. Jos sinulle asiakkaana käy noin, niin voit soittaa poliisin numeroon 155. Kaikki tuollaiset tilanteet tutkitaan, eli kuullaan molempien näkemys tilanteesta ja mahdollisia todistajia, sekä katsotaan kameratallenne. Asiakas on pitkälle turvattu näissä tilanteissa, siis silloin kun on asiasta asiallisesti ilmoittanut, eikä itse valehtele tai käyttäydy huonosti. Liike suljetaan määräajaksi, ja yleensä se tietää huomattavaa tulonmenetystä yrittäjälle. 

28.4.2016 Alanya

En tiedä  mikä tuo keltaisin, isoin kukin kukkiva pensas on, mutta suuret ja kauniit kukat kiinnittivät huomioni. Muutoinkin Alanya kukkii parhaillaan runsaasti monissa eri väreissä. Kameran kanssa ja ilmankin kannattaa kävellä ja nauttia luonnon luomuksista ja ihmisten laittamista istutuksistakin. Moni piha ja parveke on todellakin nyt laitettu ja kaunisteltu. Pihojen ja parvekkeiden laittaminen näyttäisi olevan nouseva trendi täällä. Toki aina on ollut niitä, jotka kaunistavat ympäristöään kasvein ja pitävät puutarhan tai parvekkeen siistinä ja kukoistavana, nyt heitä vain näkyy olevan enemmän kuin aiempina vuosina. Ehkäpä kaupungin malliesimerkki, kannustus ja kilpailutkin ovat tehneet tehtävänsä. 

Tämän päivän treenit saattoivat mennä hiukan yli, sillä lihakset ovat todella väsyneet. Treeniseura oli niin energistä ja jaksavaa, että itsekin innostuin liikaa. En malttanut kuunnella elimistöä tarpeeksi, ja lihaskramppienkin ilmaannuttua ainoastaan kevensin, en lopettanut. Ja silloin kun mennään hapoille, niin tietää, että huomenna on kipeitä lihaksia. Se ei kuitenkaan oleellisesti haittaa, silloin kun tietää mistä ne ovat tulleet. Ja vanha kansanviisaus sanoo, että sillä se lähtee millä on tullutkin, eli lisää liikuntaa (tosin hellävaraisemmin). Silloin kun treenaan itsekseni, niin kuuntelen paremmin omaa kehoa. Seurassa treenatessa seura vie mukanaan, ja joissakin tilanteissa se on tarkoituksenmukaista ja hyväksi. Niin, että nyt selän lihakset marisevat sen verran, ettei tässä tuolilla tietokoneen ääressä istuminenkaan tunnu hyvältä. 

Huomenna on kaupungintalon takana lapsille puuhaa ja koettavaa, eli lapsiperheiden kannattaa suunnistaa sinne. En löydä uutista uudelleen mistään, mutta olettaisin tapahtuman olevan päiväsaikaan. Seuraava koko perheen tapahtuma on 5.5. oleva kevään juhla, joka on vähän kuin tulevan kauden siunaustilaisuus, samalla kun on järjestetty kaikenlaista tekemistä ja yhdessäoloa. Kerron tuosta tapahtumasta lähipäivinä heiman tarkemmin. Nyt hyvää yötä :)) .

Sairaankuljetusasiaa

Turkissa ajetaan nyt vahvasti ihmisten tietoisuuteen yleistä hätänumeroa 112. Monet turistit ja

lähde: mfa.gov.tr

paikallisetkin tilaavat vielä tarvittaessa ambulanssin yksityissairaaloiden omista ambulanssinumeroista, niin kuin ovat ennenkin tottuneet tekemään. Itselläkin on ollut tuo sama tapa, ja puhelimessa on valmiiksi tallennettu tietyn sairaalan ambulanssipalvelun numero. Nyt kannattaa muistaa myös 112, tai erityisesti 112. Se on täällä valtakunnallinen, kattava ja monipuolisella kalustolla varustettu hätäkeskuspalvelu (Anlaşıldı merkez).  Jokaisena viikonpäivänä ja kellon ympäri on käytettävissä hätäkeskuspalvelu myös seuraavilla kielillä: saksa, englanti, venäjä, arabia, fars numerossa 444 47 28. 
Viimeisten seitsemän vuoden aikana hätäkeskuksten määrää on kasvatettu 481stä 1.361een. Ambulanssi saadaan paikalle 90%ssa tapauksista 10-30 min sisällä soitosta. ambulanssien määrää on kasvatettu 619stä 2.395een, ja kaikki käytössä olevat ambulanssit ovat nyt eurooppalaisen EN1789 standardin mukaisia. Tietyillä alueilla on käytössä myös nelivetoambulanssit mm talviolosuhteiden vuoksi. Ambulanssiveneitä on meriolosuhteisiin tapahtuvia pelastustehtäviä varten. Kaikissa ambulansseissa ja ambulanssihelikoptereissa on käytössä digitaalinen ohjelmisto, jossa soitettu puhelu paikantuu kartalle ja jonka kautta mm näkyy lähimmät tehohoitopaikat yms.

Vuonna 2008 aloitettu helikopteriambulanssitoiminta on tuonut tähän mennessä avun 25.000

lähde: mfa.gov.tr

avuntarvitsijalle. Tämän lisäksi noin 2.000 elinkuljetusta on suoritettu ambulanssihelikopterien avulla. Nyt uusinta uutta on yötoiminen ambulanssihelikopteri. Toukokuun 7. päivän jälkeen myös Antalyan maakunnan alueella toimii yksi yökuljetuksiin erikoistunut ambulanssihelikopteri. Ambulanssihelikoptereita on nyt ainakin 17, en muista tarkkaa lukumäärää... Ambulanssilentokoneita on ainakin kaksi, Hawker 900 tyyppinen turbojet ja King Air 350 tyyppinen turbojet.


Sağlık Bakanlığı'na bağlı "Uluslararası Hasta Destek Birimi" 444 47 28 numaralı telefondan 7 gün 24 saat kesintisiz olarak 6 ayrı dilde (Almanca, İngilizce, Fransızca, Rusça, Arapça ve Farsça) tercümanlık destek hizmeti vermektedir. Uluslararası hastalar için söz konusu telefon hattından telekonferans ile her an sağlıkla ilgili;
1) 112 Acil çağrı hattını arayan yabancı uyruklu hastalara
2) 184 Sabim hattını arayan yanamcı uyruklu hastalara,
3) Bakanlığımıza bağlı hastaneler, taşra teşkilatı ve merkez teşkilatımızın idari birimlerini telefonla arayan yabancı kişilere,
4) Ülkemize gelen yabancı uyruklu hastalara ve turistlere sağlıkla ilgili konularda,
5) Bakanlığımıza bağlı hastanelerde tedavi gören uluslararası hastaların medikal raporlarının çevirilerinde,
6) Yabancı kişinin özel veya kamudan hizmet almasına bakmaksızın tercümanlık ve destek hizmeti verilmektedir.

 http://www.mfa.gov.tr/ilk-yardim-ve-acil-saclik-hizmetleri.tr.mfa

Kansainvälisyyttä ja vauhtia

Kun aloittaa yöunet neljältä aamuyöstä, ja herätyskello soi yhdeksältä muistuttaen pyöräilykisan

Huoltoautoja oli pitkä letka 28.4.2016 Alanya

katsomoon menosta, niin tulee hetken aikaa miettineeksi, että onko tuossa mitään järkeä. On, ja paljonkin. En voi kylliksi hehkuttaa Atatürk-kadulla, lähellä Atatürkin patsasta sijaitsevaa Ev-ravintolaa. Tuo puiden siimekseen kätkeytyvä, kärrynpyörillä ja muilla maalaisromanttisilla sistustusratkaisuilla hurmaamaan pyrkivä paikka on minulle mieluinen erityisesti heidän livemusiikkinsa vuoksi. Eilen illalla ulos lähtiessä olin kärttyinen ja pahasti stressaantunut paristakin eri syystä. Niin vaan hyvä seura, mitäänsanomaton punaviiniannos ja upea musiikki saivat tuonkin huolten vuoren taas sulatettua. Yökerhoalueen ja sataman kautta kävelimme yhteen perinteiseen pide-paikkaan syömään, kunnes havahduimme siihen, että musiikin hirveä sekamelska jytinä loppui. Koska yökerhot hiljenevät ja musiikki loppuu, niin kellon täytyy olla jo kolme yöllä, niin kuin se sitten olikin. Ystävä ei olisi millään halunnut mennä kotiinsa eikä halunnut edes harkita nukkumista, mutta minä olin taas perinteisesti se, jota ei jaksanut enää kiinnostaa mikään muu kuin unten maille pääsy.

Koska olin eilen päättänyt, että käyn maantiepyöräilyn Alanyan maailmancup-osakilpailun

Naapuri aamulenkillä :)) 28.4.2016

lähdön katsomossa ottamassa muutaman kuvan ja katsomassa tapahtumaa muutenkin, niin siirsin väsymyksen syrjään ja lähdin. En jaksanut tehdä edes aamupalaa, puin vaan vaatteet ylle ja kävelin kameran kanssa ulos. Noin sata metriä käveltyäni huomasin, että päivä on jo aamusta lämmin, auringonsäteet leikkivät meren pinnalla ja satamalaiturissa on taas iso risteilijä. Toisen sadan metrin jälkeen oli lähellä etten kirkunut, kun joku iso otus liikahti edessäni. Se iso ja toosi pelottava otus on tuossa viereisessä kuvassa. Onneksi en astunut sen päälle, siinä meille molemmille olisi käynyt huonosti. Olen joskus kuvitellut, että kilpikonnaa voisi kutsua myös kauniiksi. Tuo kaveri oli kyllä enemmän pelottava kuin kaunis. Se eteni ihmisten rakentamaan porrasaskelmaista polkua eteenpäin, ja jäi hetkeksi mahastaan kiinni portaan reunalle. Mietin, että tuuppaanko sitä eteenpäin, mutta muistin, että ihmisten käsistä tarttuu villieläimiin vääränlaisia pöpöjä, eikä siksi ole viisasta koskea niihin. Niinpä se sai kaikessa rauhassa keikutella itsensä ja mahapuolensa irti portaankulmasta, ja pudottautui lähes leuka edellä alemmalle askelmalle. Kauhean näköistä etenemistä, mutta etenemistä kuitenkin. 

Etapin lähtöpaikka Punaisen tornin lähistöllä 28.4.2016

Satamassa ei ollut mitään suurta väentungosta. Ihmiset eivät vielä osaa arvostaa pyöräilyä tai sen kisoja, paino sanalla vielä. Tuollakin näkyi jo muutamia paikallisia, nuoria kilpapyöräilijöitä, jotka tulivat kannustusjoukkoihin, mutta suuri yleisö ei vielä koe lajia omakseen. Yhtenä pyöräilyn esteenä on se, että täällä kohtuullisen hyvä pyörä maksaa puolet halvan skootterin hinnasta. Toinen on se, että monien naisten peruskunto on niin huono, ettei pyöräily edes onnistu, tulee paikat kipeäksi. Mutta tulee vielä sekin aika, kun pyöräilijöitä on enemmän kuin nyt.

Joku noissa urheilumallin autoissa viehättää :)) . Tuolla tapahtumassakin näkyi hyvin erilaisia kivoja autoja, tässä niistä pari. Alla olevassa videossa sireenit soi ja valot välkkyy. En muista koska olisin nähnyt yhtä paljon poliiseja, ja erityisesti moottoripyöräpoliiseja, kuin mitä satamassa oli nyt aamulla. No, tulee mieleen Sarin ja minun Pariisin reissu 05/2011. Siellä oli silloin todella paljon, mutta heillä olikin silloin menossa hiukan erilainen tehtävänkuva kuin tänään näkemilläni mottoripyörin, autoin ja kävellen liikkuvilla turkkilaisilla virkaveljillään.

Tässä video, minä jatkan kesken jääneitä yöunia ;)

Stressinpurkua

Joskus vielä opin, ettei käsivaralta kuvata... 27.4.2016

Auringon mentyä hämärä hiipii 27.4.2016

Iltahämärässä...  27.4.2016

...ja pari tuntia aiemmin 27.4.2016

Kleopatrarannalla kohisi veden voima 27.4.2016

Moni nautti tuulesta ja aalloista 27.4.2016

Yksi ruusu laakson reunalla aukeamaisillaan 27.4.2016

Asennetta tyyliin maailmanomistaja 27.4.2016

"Welcome home" 27.4.2016

Suklaata, joka vaivaan

tekstistä saattaa huokua ärtyisyys tms, mutta siihenkin on syynsä. Tänäänkin on ollut

Vuosien takainen tuttavuus poseeraa

poikkeuksellisen kylmän harmaa päivä, ja vanhassa talossa Kalella myös kostean kolea. Kostean koleat päivät näyttävät tuovan nykyään mukanaan myös kovat kivut, ja viime päivät, erityisesti viimeiset pari päivää ja pari yötä ovat olleet harvinaisen kivuliaita. Vasta tänään aamuyöstä taivuin ottamaan asianmukaista kipulääkettä, sillä seurauksella, että nukuin puoli päivää. Juuri tuosta syystä en niitä mielellään käytä, vaan odotan mieluummin sitä aamua kun saa herätä kivuttomana. Päivissä on muutenkin aivan liian vähän tunteja, joten miksi haaskata niitä nukkumiseen (jos voi kärvistellä kivuliaana hereillä). 

Toinenkin lääkeasia... kun kävin jokin aika sitten täällä korvalääkärillä, niin kuullessaan kovasta tinnituksestani (korvien voimakkaasta 24/7 soimisesta) hän kirjoitti jotain lääkettä, jonka sanoi helpottavan, vievän tinnituksen pois. Hiukan tekisi mieleni kokeilla, mutta kokeilunhalua enemmän tekee mieli olla varovainen. Suomessa meillä ei ole vastaavaa lääkettä käytössä, enkä siis tunne sitä entuudestaan. Voihan olla, että se on erittäin hyvä ja toimiva, en vain vielä ole uskaltanut sitä kokeilla. Itse ajattelen, että mitä vähemmän lääkkeitä joutuu syömään, niin sen parempi. Elimistöllä on ihan tarpeeksi ylimääräistä kuormaa muutenkin. Tinnitukseen olen osittain oppinut, tosin joinakin päivinä se on kovempaa kuin muina aikoina, en tiedä miksi. Mutta ei enempää sairastamisista ja lääkkeistä, ettei mene ihan mummulinjalle nämä jutut.

Lähipäivien sääennustuksesta sen verran, että puolipilvistä ja satunnaisia sadekuuroja sekä aurinkoisia välipäiviä näkyi kahden viikon ennusteessa. Lämpötiloissa tullaan hieman alas viimeviikkoisista lukemista. Täällä on siis suomalaisille turisteille ihan sopiva lomasää. Itse odotan niitä +35 C lukemia alkavaksi :)) . Minun perehdyttämiseni vuoriston yöelämään jatkuu

Älä usko päivämäärää, sataman kalaravintolasta

tänään, ja edellisestä kerrasta oppineena vaatetusta on nyt päällä saman verran kuin Suomessakin tähän aikaan keväästä. Taskulamppua ei ole mukana vieläkään, jos en näe niin sitten en näe, elämys se on sekin. Tunnin päästä tiedän jo kohteestakin enemmän. Ainoa varma asia on se, että maastoon en pimeällä lähde, en sitten millään. Siihen ei auta kauniit sanat, ei  uhkailu, kiristys, lahjonta, katteettomat lupaukset tai muutkaan vanhat johtamistaidon elkeet. 

Aamulla naapuri kävi tässä meillä hakemassa kukantaimia. Ilmeisesti henkilövaaka ei ole joka talouden perustarvike, sillä hän, niin kuin kaikki muutkin turkkilaiset meillä käyneet tuttavat, kysyvät heti voiko vaa'alle mennä. Hän koki iloisen yllätyksen ja minun itsetuntoni kolauksen, kun (mielestäni) hyvin pyöreä rouva painaa vaa'an mukaan vain vähän enemmän kuin minä... Jestas. Tuli puhdistettua jo pölyt lenkkareistakin, ja ostettua kaupassa käynnillä pari suklaalevyä ;)) . Kumpi lie sitten paremmin toimiva. Huomenna voisi ensin testata, että toimiiko lenkki kipua vähentävänä. Ja jos ei toimi, niin lohdutukseksi  käy levyllinen suklaata, ja jos toimii, niin tilannetta voi juhlistaa levyllisellä suklaata. Ai niin, mutta miten tuo kaikki suklaa sopii painonhallintaan? No, vaikkapa mielialan kohottamisen näkökulmasta... vai olikos sillä tutkimusten mukaan jopa muitakin terveyttä edistäviä vaikutuksia *virn*. Oli miten oli, elämästä voi nauttia sekä suklaakuorrutettuna että ilman.

Vuohi parhaimmillaan

1,5 m malva kukkii 24.4.2016

"Abe! Evlendir beni!" kuului juuri onnellisen nuoren miehen huuto ikkunan takaa. Naapurissa on remontti, ja välillä kuuluu työn meteliä, välillä hyvin henkilökohtaisia keskusteluja tai hyväntahtoista naurua, niin kuin nytkin tuon kommentin jälkeen. Myös satamasta lähtevien laivojen moottorin pärinä kuuluu juuri nyt voimakkaasti, kunnes alus katoaa kauemmas majakan taakse. Silloin yleensä moottorin ääni lakkaa kuulumasta. Jotkut alukset "pärisevät" enemmän, jotkut vähemmän. Sylistä kuuluu ajoittain myös kehräys, ajoittain ei, koskapa näppiksen käyttö häiritsee kehrääjän rauhaa ;) . Kanat ja kukot nukkuvat, jotta jaksavat myöhemmin melskata. Naapurien rouvat joko valmistelevat ruokaa tai ovat jo syömässä perheittensä kanssa, ja ihmisetkin ovat hiljaisimmillaan. Moskeijoiden minareeteistakaan ei juuri nyt kuulu kuulu mitään, vaan vasta puolentoista tunnin kuluttua. Lähistön teiltäkään ei kuulu edes autojen ääniä. On ehkä päivän hiljaisin aika, aivan ihana hetki. Toinen tällainen hiljainen hetki on aamuyöllä kuuden maissa, sen olen nyt oppinut. 

Malvakasvustoja pitkin Kalen rinnettä.

Vuokranantaja, eli siisn yläkerran mummo on ilmeisesti saanut lapsiltaan lahjaksi lintuja ja lintuhäkin *reps*. Näin päättelen tämänpäiväisten äänien perusteella. No, ainakin vielä tässä vaiheessa minuakin naurattaa, mutta katsotaan nyt osaako mummo hiljentää linnut yöksi., tai erityisesti aamuyöstä. Viimeksi tänään oli tämä meidän yhteiskissakin mummon vieraana / hellittävänä, joten kun se seuraavan kerran menee mummon luo ja "tervehtii" lintuja, niin siitä se riemu nousee. Tuolla katilla on niin vahvat saalistajan vaistot, että toivon lintuhäkin olevan riittävän vahvatekoinen. On ihan sama onko se häkki korkealla vai matalalla, sillä tuo kissa hyppäsi meillä pari metriä korkean kaapiston päälle kevyesti, kun sisälle tullut yöperhonen kiinnosti sitä riittävästi. Lisäksi paikalliset lintuhäkit ovat yleensä hirveän pieniä, joten lintuihin on sikälikin helppo päästä kiinni. Ja oli sitten iso tai pieni häkki, niin en pidä yhtään lintujen häkittämisestä. Linnut kuuluvat vapauteen, siivilleen.

Asuntoilmoituksia selasin taas tänään silmät tarkkana, se kun on yksi mieluisimmista harrastuksista juuri nyt, heh. Ihan uusien asuntojen tulo vuokramarkkinoille on entistä laajempaa. Ilmeisesti rakennuttajat ovat havahtuneet siihen mitä

Se asunto oli tästä vielä lisää vasemmalle, ylin talo

lehdetkin uutisoivat, eli että kiinteistökauppojen määrä on hienoisessa laskussa. 500 TL / kk oli tarjolla ihan uusia kaksioita ja jopa 3 mh:n asuntokin. Tosin tuo isompi perheasunto oli tuolla Lunaparkin ja tunnelin tienoilla, korkealla vuoren rinteessä. Sinne liikkuminen vaatii auton tai skootterin, tai sitten tosi kovan kunnon ja hyvät hermot. Vastineeksi saa kyllä uskomattoman hienon meren ja kaupungin ylle avautuvan näköalan sekä vuoristoilmaston (=viileä / kylmä). En ymmärrä tuttavapiiriäni siinä, miksi he aina sanovat "se on liian kaukana, pysy keskustassa". Ja jos tukijoukkoni ovat tuota mieltä, niin en saa ketään suosittelemaan minua asuntoon, joten on ihan turha edes kysyä sitä. Asuntoon päästäkseen tarvitsee olla hyvät suositukset, koska kyseessä on yksin asuva ulkomaalainen nainen. Tosin yksin elävä idästä tuleva mieskin on ihan yhtä tukalassa tilanteessa, sillä hänellekään ei anneta asuntoa sen helpommin kuin minullekaan. Perheelliset ja alanyalaiset ovat etusijalla.

kävin jälleen herkuttelemassa paikallisella ruoalla, niin kuin linja-autoasemakuvasta näkyy. Nämä kuvassa olevat bussit ovat tauolla, lähtevät ovat aukion toisella laidalla. Katsopa tuota punaista hinnastoa. Keittolounas 5 TL jne. Kun menin sinne, niin hieman minun jälkeeni ravintolaan tulla tupsahti 30- 40 koululaista hyvin pienen ajan sisälle. Ravintolassa oli yksi tarjoilija, kaksi kokkia ja kassa-nainen. Kun ruoat oli saatu liikkeelle, niin toinen kokeistakin tuli asiakaspuolelle apuun, sillä tarjoilija meni tosi lujaa paikasta toiseen siinä kiireessä. Tuo on heillä kuulemma jokaisen koulupäivän riemu. ainakin ruoka on hyvää, palvelu ok ja hinnoittelukin kohdallaan, sillä eivät nuo koululaiset siellä muuten olisi. Täällä kouluissa ei ole ruokailua, vaan jokainen perhe järjestää sen itse haluamallaan tavalla. Moni äiti odottaa koulun ulkopuolella, ja ojentaa eväsnyytin lapselle ruokatunnin alussa.

Liitäjä nousuvirtauksessa

Samalla kun istuin siinä, niin näin kuinka liitovarjolla tms hyppäävät lähtivät korkealta vuorenrinteeltä, uudistetulta kielekkeeltä, ja nousivat ilmavirtausten mukana ylös. Kaikki eivät joko halunneet tai osanneet nousta, vaan menivät omia reittejään. Tuo kuvassa oleva, pilven yläpuolella valkoisena pikkupallerona näkyvä hyppääjä varjoineen nousi todella korkealle. Hänellä ei ollut kyydissään ketään, eli ei ollut tandem-hyppy, vaan hän nautti itsekseen liitämisen ilosta. Minua houkuttaa viikko viikolta enemmän tuo hyppääminen, ja nyt sille ei ole enää mitään estettäkään, muuta kuin itsensä voittaminen, eikä sekään ole enää ulottumattomissa.

Kleopatrarannan loppupäässä, siellä Lunaparkin puoleisessa päässä, on isohko Migros. Hetken mielijohteesta kävin siellä tänään, koskapa kaupassa oli tarvis käydä joka tapauksessa. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, että kauppaan olivat tulleet AlproSoya -tuotteet, tosin niiden hinta 13-14 TL on korkeampi kuin Suomessa (koska on tuontitavaraa). Toinen vielä mielenkiintoisempi pakkaus oli tuo punainen UHT-käsitelty vuohenmaito. Siis siellä oli ihan oikeasti UHT-käsiteltyä vuohenmaitoa litran pakkauksessa, ja sen hinta oli jotain 7-8 TL. No, molemmat ostin. Soijamaidon tärkein käyttökohde on kuuma kaakaojuoma :)) .

Lehmänmaitoallergikon herkkuja

 

Vuohenmaidosta olen kuullut kaikenlaisia puheita, ja siksi kaadoin sitä lasin pohjalle varovaisesti vain vähän. Puheet sai jättää ihan omaan arvoonsa. Tuossa maidossa rasvaa on 3% ja laktoosia on niin kuin lehmänmaidossakin. Maidon maku oli miellyttävä, erittäin positiivinen yllätys. Paljon mieluummin tuota juo kuin mitään soija-, riisi- tai kauramaitoa. Todella hyvänmakuinen maito, jonka on maku hyvin lähellä lehmän maitoa. Olisinpa saanut tuota Suomessakin, niin olisi riisipuurolle ja vaikka mille muullekin kunnon raaka-aineet. Nyt seuraava projekti on kokeilla tehdä tuosta viiliä. Ainoa ongelma on se, ettei täällä kaupoissa ole viiliä, eli en saa viilin "siementä" mistään. Joten kokeilen toimiiko jogurtin hapate... Koska tuo maito säilyy pitkään, niin uskon, että tuolle löytyy kyllä maahantuoja Suomeakin ajatellen hyvin pian. Itse asiassa jo kahden viikon päästä eräs kauppias tulee tänne tuotteidenetsintämatkalle, ja vaikka olenkin vain tulkki, niin aion silti ehdottaa myös tuon maidon ottamista valikoimiin. Kyseessä on ihan puhtaasti turkkilainen tuote.

Näissä vuohisissa tunnelmissa lopetan tältä erää, ja lähden jääkaapille...

Kuka minnekin menossa

Prinsessoille ja prinsseille, aivan ihania

Jokaisessa hankalassakin tilanteessa on joitakin hyviä puolia, uskon niin. Tässä on yksi hieman korni esimerkki. Aiemmin monet eurooppalaiset turistit eivät pitäneet siitä, että Alanyan tietyt alueet ja tietyt hotellit ovat olleet muutaman vuoden venäläisten turistien suosiossa. Viime vuonna venäläisiä oli jopa enemmän kuin vuosia kärkitilaa pitäneita saksalaisia, vaan nyt on toisin, ainakin paikallisen uutisoinnin mukaan. Maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen venäläiset turistit menevät nyt sankoin joukoin Kyprokselle, Espanjaan, Italiaan, Kroatiaan, Bulgariaan ja Montenegroon. Niin että tervetuloa taas saksalaiset sankoin joukoin :)) . Piti muutaman kerran miettiä, että miten tuon nyt sanoo edes kohtuullisen nätisti, ettei entinen itänaapuri pahastu, mutta toisaalta, itsehän ovat linjansa valinneet. Silti


Sitten pari sanaa Alanyan kaupungin uutisten puolelta, vaikka eksyinkin välillä lukemaan kyläkauppias Sampon Jouninkauppa-tempauksia. Turkin pyöräilycup tulee Alanyaan seuraavasti:  4. etappi 27.4. Seydisehir - Alanya

AquaParkilta Baskent-sairaalalle päin, poikkikadulla

(187 km), ja 5. etappi 28.4. Alanya - Kemer (189 km). Mietin tässä jopa jalkapallomatsiin lähtemistä, sillä Alanyaspor pelaa Oban stadionilla liiganoususta tänään kello 18.30 alkaen. Vastustajan nimen unohdin, enkä löydä sitä tietoa nyt mistään, mutta onko sillä oikeastaan väliäkään, peli mikä peli, ja taatusti jännittävä ja tiivistunnelmainen peli. Mutta tarkemmin kun katson kelloa, niin olen jo sopivasti myöhässä tuolta. Tai siis myöhästyin täysin, mutta se, että edes ajattelin sinne jalkapallomatsin yleisöön menemistä on jo kehitystä sekin.

Antalyan EXPOn uutisesta kun kirjoitin, niin jotain oli tullut ymmärrettyä väärin. Expo tavoittelee miljoonan kävijän lukemaa, vaikka väitin, että miljoonan kävijän raja saavutettiin jo. No, onneksi tuo ei ollut kenenkään elämää mullistava "väärä uutisointi".  Alanyassa uutisoidaan joka sivustolla Suomen Missifinalistien täällä oloa, ja miehet katselee silmät kiiluen, niin europpalaiset kuin paikallisetkin. Toimivaa bisnestä Deturilta, ainakin näin ulkopuolisen silmin. Mahmutlarissa rakennetaan teitä ja runsain mitoin, samalla kun Obaan rakennetaan FIFAn standardit täyttävää jalkapallostadionia. Alanyan kansallinen valokuvauskisa on taas käynnissä, vaan kun on kansallinen, niin en nyt pyydäkään ketään teistä lähettelemään tuotoksiaan sinne. Toisella kertaa tullee kansainvälinenkin kuvakisa, ehkä, kenties. 

Tuo lastenvaateliike, joka on kuvissa, on se sama, jota kehuin aiemmin. Palvelu on ystävällistä ja rehtiä, ja valikoima sekä vauvan että taaperon vaatteiden osalta on hurmaava.

Hiukanko hymyilytti tämän päivän Helsingin Sanomissa olleen Yhdysvaltalaisen toimittajan

"täystuho" vauhdissa

suomalaisista ja Suomen pahimmista kaupungeista kirjoittaman artikkelin kommenttiosasto. Monella oli taas "kaivosammakon perspektiivi". No kai se on itselläkin joskus jossakin asioissa. Kun on viettänyt tarpeeksi aikaa pienissä ympyröissä sulkien silmänsä muulta maailmalta ja ympäristön tapahtumilta, niin kapeutuuhan asioiden havainnointi väkisinkin. Ja kaikki tietoisuuteen pääsevät havainnotkin kun käsitellään mm. oman historian ja tämän hetkisten havaintoja suodattavien ajatuskuvioiden kautta, niin ei ihme, että sama asia näyttäytyy jokaiselle katsojalle hieman erilaisena, joskus paljonkin erilaisena. Se on rikkaus ja voimavara oikein käytettynä, toista ääripäätä ei tarvinne edes sanoiksi pukea.

Joten Rumin viisaita sanoja lopuksi:

Yöllinen uintireissu

Joskus ihmettelen sitä, kuinka omat juniorit voivat nukkua pitkään iltapäivälle... itsekin heräsin

Päivänvalossa on hyvä suunnitella yöreissuja ;)

tänään vasta kolmen jälkeen. Olimme yöllä vuoristossa ihailemassa kuutamoa, kirkasta tähtitaivasta ja yön ääniä. Ystävä oli selvästi varustautunut matkaan ihan eri tavalla kuin minä, enkä olisi voinut kuvitella tuota reissua tai edes osaa siitä ennakolta, vaikka miten olisin yrittänyt. Tuon matkan aikana koin monenlaisia tunteita pelosta vapautuneeseen nauruun, ja paljon siltä väliltä. Heti lähtiessä kiinnitin turvavyön, ja huomasin, että hän on yksi niitä harvoja täkäläisiä autoilijoita, joiden näen käyttävän turvavyötä vapaaehtoisesti. No, turvavyö tuli tarpeeseen. Erityisesti automatka oli mennessä se pelottavin osuus. Hän ajoi aivan liian lujaa. Olkoonkin, että hän tuntee tiet kuin omat taskunsa, mutta ei hän silti voi tietää milloin eteen tulee esimerkiksi iso villinä elävä koira. Toisella puolella kapeaa tietä oli Dim Cayi (joki) ja toisella puolen asutusta, puutarhoja, jotain rakennelmia yms. Tullessa ei onneksi tarvinnut pelätä ajon aikana, sillä hän ajoi todella hitaasti, koskapa hän oli jo tajunnut, että minä olin kuin Liisa Ihmemaassa, ja ihmettelin ja kyselin kaikkea mahdollista. Nyt sain siis katsella ympäristöäkin.

Dim Cayin turistialuekin pääsi yllättämään, sillä olin käynyt tietyissä paikoissa, mutta en ole

Dim joen padolla kuutamoyönä 22.4.2016

aiemmin tajunnut, että se alue on noin iso, laaja ja monipuolinen. Siellä on siis kokonainen kylä täynnään erilaisia jokeen, veteen, maisemiin, puutarhoihin tai hyvään ruokaan keskittyviä oleskelupaikkoja, sekä aktiivisille että ei niin aktiivisille nautiskelijoille. Eniten kummastusta ja hymyä herätti kyltti, joka mainosti "uskovien puutarhaa". Pimeässä liikkuessa tututkin paikat näyttivät auton valoissa ihan erilaiset puolensa kuin mitä päivänvalossa olen nähnyt, siis ihan positiivisessa mielessä.  Skorpioneistakin muuten kysyin, ja vastaukset vahvistivat sitä, että en liiku yksin. Hän on itse syntynyt ja kasvanut alueella, ja sanoi, että kyllä niitä on, isoja ja pieniä, ja aina välillä ne pistävät. Isompien pistosta tulee kuulemma sairaalareissu hengenvaaran vuoksi, mutta pienempien pistosta ei välttämättä. Skorpionit eivät kuulemma hyökkää pusikosta ihmisen kimppuun, näin naisenlogiikalla ilmaistuna, vaan jos ihminen osuu häiritsemään niitä, tai vahingoittaa niitä, niin sitten ne pistävät. Minun vuoristovaellushaluni muuttui sen verran, että vaelluskengät ja vahvalahkeiset ja pitkälahkeiset housut on sitten se perusvarustelu, kun aikanaan päivänvalossa vuorille lähden.

Ajoimme joen länsipuolta ohi turistipaikoista. Siellä hän pysäytti auton erään rakennelman luo,

nurkan matala pöytä ja perinteiset tyynyt

ja sanoi, että syödään täällä, jos sopii. Olen jo oppinut siihen, että en ihmettele kaikkea ääneen, vaan katson mitä eteen tulee. Autosta ulos astuessa oli valona voimakas, kylmävaloinen kuutamo, ja läheisen, isoikkunaisen, terassityylisen rakennelman sisältä kantautuva heikko lämminsävyinen valo. Kuului eläinten ääniä, mutta en tunnistanut niistä mitään. Jostain kaukaa korviin kantautui myös vesiputouksen ääni. Vauvan itku kuului rakennelman sisältä, ja kuten myös muiden lasten ja aikuisten ääniä. Minut ohjattiin rakennelman sivusta puiden keskelle tehdylle laholautaiselle kävelytasanteelle. Kuunvalossakin näki, kuinka jalkojeni alla olevista laudoista moni oli murtunut rikki. Rikkoutuneista kohdista näkyi vain pimeyttä. Kävelimme useita metrejä tuota laholautaista kävelytasannetta, ja ympäristöstä hahmotin, että allamme on metri metriltä enemmän pudotusta. 

Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille tyypilliseen rentoutumisnurkkaukseen, vai mikäköhän sen nimi lienee. Siellä söimme juuri valmistetut, kuumat Gözlemet, minulle pinaatti- ja hänelle ihan jollain muulla täytteellä. Maistoin ja yritin kysyäkin, mutta en ymmärtänyt mitä se täyte oli, sana oli minulle vieras. Pinaattigözleme on minun herkkuani kuuman teen kera. Yllättävää oli, että ystävä oli jo kaupungista lähtiessä varannut suklaapatukoita jälkiruoaksi... Olimme jossain ison padon lähistöllä, ja veden kohina kuului nyt selvästi, samoin kuin jonkin yölinnun ääni. Silmiemme edessä oli luumupuun latvuksia, sekä klementiini- ja appelsiinipuita. Itse asiassa istuimme ihan konkreettisestikin appelsiinipuun alla, tosin myös puisen katoksen suojassa. Ilma oli vielä sen verran viileä, ettei tuossa ruokailun päätteeksi kauaa tarennut istuskella, vaan jatkoimme matkaa. 

Siirryimme toiselle puolelle jokea. Kuskikin oli jo rauhoittunut ajamaan hiljempaa. Itsestäni

Gözlemet

tuntui, että ajoimme pitkän matkan, vaikka todellisuudessa todennäköisesti kyse oli vain pienehköistä matkoista. Erään ilmeisesti sukulaistensa turistirakennelman luona hän pysäytti auton, ja vei minut joelle. Tiedän jo entuudestaan, että vuorilta tuleva jokivesi on kylmää, voisi sanoa jopa, että hyytävän kylmää. Mikään ei olisi voinut yllättää enempää kuin se, että ystäväni meni uimaan tuohon hyiseen jokiveteen, keskellä yötä ja kuutamossa. En voinut kuin nauraa. Itse kastelin vain kädet ranteita myöten, vähän toista jalkaa, ja palelin ihan riittävästi. Siinä istuimme hetken viileässä yössä samalla penkillä rinnakkain, roolit nurinkurisesti vaihtuneena. Toinen kylmästä pohjolasta tuleva, ja vaatteet päälläkin paleleva, ja toinen lämpimän etelän kasvatti, joka ei palele edes märkänä uima-asussaan. Vietimme joella enemmänkin aikaa, ja täällä, ihan yllättävässä paikassa, tuli mieleen mieleen oma lapsuus. Itse olen syntynyt padotun joen / kanavan lähistölle, ja joella ja padolla on tullut leikittyä aina, kaikkina vuodenaikoina ja vanhempien kielloista huolimatta. Meillä tosin ei ollut ympärillä Taurusvuoria eikä mitään muitakaan vuoria, vaan kuivatetun järven tasaista pohjaa. Ihan kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Tuli omituisen kotoisa tunnelma. 

Muutenkin yöretki oli erilainen elämys. Suosittelen. Yksin en kuitenkaan pimeille vuorille lähtisi, enkä edes päivänvalolla, vaan haluan aina jonkun paikallisen ystävän mukaani.

Ihan väärässä paikassa

Vesi etenee seinässä, ihan väärässä paikassa...

Antalyan EXPO 2016 on virallisestikin avattu, kun presidentti ja pääministeri vierailivat siellä joukkoineen. Tänään uutisoitiin myös siitä, että miljoonan kävijän rajakin on jo ylitetty. Teemana tuolla on Kukkia ja Lapsia. Alanyassa juhlistettiin tänään lastenpäivää juhlallisin ja leikillisin seremonioin Atatürk-patsaan aukiolla. Yritin mennä kameran kanssa riittävän lähelle, mutta niin tiivis ihmismassa oli esiintyjien ympärillä, että en saanut kuvattua. Aivan taaperoikäisistä isompiin lapsiin asti liikkui puettuna erilaisiin esiintymisasuihin. Patsaan luona sai nähdä hellyttäviä tanssiesityksiä, iloista laulua ja vaikka mitä. Lapset selvästikin nauttivat esiintymisistään. Turkissa on ollut tänään myös vapaapäivä kyseisen juhlinnan vuoksi, jos oikein ymmärsin, ja aivan ihanassa säässä sitä on vietetty ainakin Alanyassa.

www.havadurumu15gunluk.net/

Tämän hetkisestä säästä ja sen tulevista ennusteista kertoo tuo vieressä oleva kuva. Jälleen on tultu siihen pisteeseen, että iho kostuu hikoilusta, ei sille vaan voi mitään. Mutta kyllä lämpö tuntuu hyvältä, ja hellii kylmästä aiemmin kohmettuneita lihaksia. Jopa täällä koleassa, puiden sekaan kätkeytyvässä kivitalossa on jo sen verran lämmin, että minäkin tarkenen pitää ikkunoita auki. Meillä on ollut kosteusvaurion hajua parisen viikkoa, ja tänä aamuna tajusin missä kosteus etenee. Suihkun ja makuuhuoneen välinen seinä on märkä metrin korkeudelle asti. Ilmeisesti vesi nousee maasta kapillaarisesti, sillä suihkun kohdalla, lattialaattojen alla, on suoraan hiekkaa ja perusmaata sekä kalliota. Seinän ongelman huomasin ensin maalin irtoamisesta, ja sen jälkeen seinää katsellessa hahmottui myös tuo kaarevarajainen märkä alue. Maali irtoaa ihan käteekin, jos tuota seinää koskettaa tuolta kohdin nyt. Ehkä astman pahenemisen oleellisin syy tämän homeallergikon kohdalla ei olekaan kissa, vaan kosteusvauriomikrobit ja niiden erittämät aineet. Onneksi voin jo pitää ikkunoita auki, ja mereltä tuulee öisin suht tehokkaasti huoneeseen, joten saa hengitettyä jotain hiukan terveellisempääkin. Nyt on siis tullut tässä talossa asumisen aika täyteen, ja on terveydellisistä syistä paras vaihtaa. Silti aion pitkittää muuttoa ja vaihtaa vasta kesän jälkeen, tai ainakin vasta töiden alkamisen jälkeen, ei ihan vielä.

Tänä aamuna näin täällä ensimmäistä kertaa sen, kun aurinko on vasta aloittamassa nousuaan itäiseltä suunnalta, Taurusvuorten takaa. Näin sen, koska minut herätettiin ennen kuutta vaativilla äänillä. En todellakaan noussut vapaaehtoisesti siihen aikaan. Katti nukkui koko edellisen päivän, joten jaksoi aamulla hirmuisen aikaisin jo vaatia ruokaa ja leikkiseuraa. Olimme hiukan erimielisiä, kunnes taas heitin kissan pihalle etsimään leikkiseuraa. Ilmeisesti se on saanut siellä suuhunsa rotanmyrkkyä tai vastaavaa, sillä sen suun limakalvot näyttävät samalta kuin viimeksi rotanmyrkkyyn koskemisen jälkeen. Tämä ei ole helppoa aluetta kissalle. 

Alanyan ydinkeskusta 21.4.2016 19:30

Turkin ja EU:n sopimuksesta näyttäisi tulevan farssi, jossa täältä katsoen EU jää "pulaan". Suomen lehdistö näkyi uutisoivan aika ylimielisellä asenteella sopimusta ja sopimuksen tilannetta. Tuntuu omituiselta lukea tuota halveksuntaa ja uhoa, sillä mikäli sopimusta ei täytetä, niin hetken päästä EU parkuu taas isoja pakolaisvirtoja. Eihän Turkinkaan tarvitse täyttää omaa osuuttaan sopimuksesta, koska Eu ei tule missään tapauksessa täyttämään omaa osuuttaan. Jo nyt näyttää siltä, että EU vain leikkii ja pelleilee. Katteettomat törkypuheet ja halveksuvat uutisoinnit eivät ole kenties parlamentaarikkojen itsensä sanomia, vai ovatko, mutta eivät ne ainakaan sopimukseen pääsyä edistä. Ei ole kuin 65 vuotta siitä, kun Suomi oli vielä kehitysmaa, joten voisi olettaa, että tietyt asiat ovat vielä muistissa, ja suhtautuminen pysyisi edes lähempänä asiallista ja kunnioittavaa. Turkkin on joskus ollut kehitysmaa, mutta on nyt käsittääkseni maailman neljänneksi vahvimmin kasvava talousmahti, jolla on osaamistakin vaikka muille jakaa. Ilman molemminpuoleista kunnioitusta ei voi syntyä toimivaa sopimusta. Joten olisikohan asennetarkistuksen aika? Presidentin sanoja lainaten "Eu tarvitsee Turkkia enemmän kuin Turkki EU:ta.

Nyt kuutamosta ja tähdistä edelleen hullaantunut ystäväni on lähdössä ilta-ajelulle hiukan korkeammalle vuoristoon kuin missä viimeksi kävimme, ja sinne kai minäkin pakkaudun kameran kanssa mukaan. En osaa vieläkään yökuvausta, eikä osin rikkinäinen kamera helpota tilannetta, mutta eiköhän sieltä jotain kuvien oloisia dokumentteja saada otettua talteen.

On tähti yö, kuutamo...

 ...ja silmät kaikkein kauneimmat, vai miten Reijo Taipale laulussaan laulaakaan.

Auringon ja kuun vuoron vaihto

 Alanyassa järjestetään usein kaikille avoimia konsertteja tai konsertteja, joilla kerätään varoja johonkin tiettyyn kohteeseen. Vaikka seuraan paljon paikallisia lehtiä ja kulttuuritointa, tosin lähinnä netin kautta, niin silti moni hyvä juttu jää huomaamatta. Esimerkiksei eilen luin uutisen aiemmin illalla olleesta konsertista, jossa olisin  halunnut olla paikalla. En ole vielä keksinyt, kuinka tätä tiedotuksen sekamelskaa voi seurata. Tai ehkä täällä onkin jokin keskitetysti tietoa jakava paikka, taho tai sivusto, jota en vaan tiedä. Alanyasta ja tapahtumista kertovia sivuja on varovaisen arvion mukaan vähintään toista sataa, mutta niissä kaikissa on taustalla joko matkoja tai kiinteistöjä myyvä yritys. Sellaista puolueetonta ja puhtaasti kulttuurinäkökulmasta tiedottavaa sivustoa tms en ole löytänyt muita kuin kaupungin yleiset sivut, eikä sielläkään ole kaikkea (tai sitten en vain löydä niitä sieltä).

Ihan toisenlainen asia tosi lyhyesti: Jos olet jääkiekkofani tai Jokerien fani, niin Alanya ja Turkki -sivut kertovat miksi Jokerit matkaavat Istanbuliin, ja mitä tekemistä Turkin matkailutoimistolla ja Turkin jääkiekkomaajoukkueella on sen matkan kanssa. Se siis tuolla toisessa blogissa, jonne pääsee esim välilehden Turkki ja Alanya kautta. Englannin ja turkin kielinen blogi on nyt lopultakin julkaistu, ja aika näyttää miten se sektori kehittyy. Kirjaprojektit etenevät tuskastuttavan hitaasti, kun tuo kissapeto on yhtä hankala asuinkumppani kuin huono mies: passuuttaa ja vaatii huomiota ihan älyttömästi, jos ei saa mitä haluaa niin isoäänisesti naukuu ja maukuu, ja repii sohvakalustoa tai minun nahkaani yllätyshyökkäyksin.  

Täysikuun voimaa

Nytkin parantelen ranteeseen eilen tullutta uutta puremahaavaa. Tuttu sairaanhoitaja muistutti, että aina kissan ja koiran pureman jälkeen pitää syödä antibioottikuuri... no, ei tässä muuta ehtisi tehdäkään. Puremahaavoja tulee noin joka toinen tai joka kolmas päivä nyt, kun tuo on luunmurtumansa kanssa tavallista enemmän sisällä pitkästymässä. Olen kyllä heittänyt sen ulos tänäänkin jo monta kertaa. Tuo pirullinen otus hyökkäilee ja puree, kun luulee leikkivänsä, ja yleensä se puree nimenomaan ranteesta tai leuasta. Kun jokaiseen puremaan ja raapaisuun tulee arpikasvain, keloidi, niin jokainen arpi todellakin näkyy. Eilenkin kaupungilla kävellessä veriset arvet herättivät tuttavissa sekä huolta että hoivausviettiä. Sain monia puhutteluja siitä, kuinka kissa ei ole sisäeläin, kuinka se pitää vaan heittää ulos ja jättää sinne. Kun käyn viikonloppuna vuorilla oppaan kanssa, niin jospas sieltä hyvällä tuurilla löytyisi aktiivista metsästyskissaa kaipaava perhe :E . Toivossa on hyvä elää...

Täysikuu saa ihmiset liikkeelle, tai sitten kevät tai luonto tai ihan mikä hyvänsä. Edellistä viikkoa paljon enemmän näkyy yöllistä liikennettä ja yökulkijoita Kalelle ja takaisin. Samalle asialle naureskeleva ystävä ehdotti eilen, että tehdään mekin pieni ajelukierros Taurusvuorten puolen Terassin suuntaan. Hän haki kaupasta herkut ja pakkasi ne kyytiin, komensi minulle nahkatakin päälle, koska arveli että palellun muuten, ja ajaa hurautti näköalaterassille. Siellä istuimme pimenevässä illassa ja huumaannuimme näköalasta, valoista, kukkivien pensaiden tuoksusta, kuutamosta ja hyvästä ruoasta ja seurasta. Piknikki iltahämärässä oli minulle uutta, ja todella rentouttava kokemus astetta raskaamman päivän jälkeen. Miksiköhän olen ollut jumittunut sellaiseen ajatuskuvioon, että piknik toteutetaan vain päivänvalolla ja viikonloppuisin... hyvä että on ystäviä, jotka eivät ole samalla tavalla kaavoihin kangistuneita. Maailmanparannuskeskusteluja ja hassun hauskojakin keskusteluita voi käydä myös iltahämärässä valomeren yllä istuen, täysikuun luodessa valoaan vielä paljon korkeammalta, katulamppujen yläpuolelta. Nahkatakkikin tuli tarpeeseen, sillä iltayöstä ilma viileni päivään nähden vielä yllättävän paljon. 

Pari päivää sitten koin BIM-marketissa asioidessani ilon hetken, kun katsoin karkkihyllyllä, että

Rannalta kuvattu Kale-kukkulan huipulle

tuollahan on suklaarakeita. Niinpä en edes lukenut pussin sisältöä, tulkitsin näkemäni sellaiseksi piparminttusuklaarakeiksi, joita Pandalla ja Fazerilla on Suomessa myynnissä. No, heti kaupasta ulos päästyäni pussi auki, sopivaan paikkaan käsilaukkuun (saataville) ja ensimmäinen karkki suuhun. Ihan oli siinä rajamailla, etten sano suklaalle "yäk". Sokeripäällysteisiä suklaarakeita ne olivat, juu, mutta mitään piparminttua ei maistunut, vaan ytimenä ollut manteli maistui. Suklaalla ja sokerilla kuorrutettu kuiva manteli, jossa ei maistu edes manteliöljy = voi ei. Kun muutaman sellaisen söi, niin makuun tottui, ja niin vain alkoi käsi käydä karkkipussilla entistä tiheämmin. Toinen huomio sen jälkeen kun koko pussillinen oli syöty, oli se, että näissä ilmoitettiin energiamääräksi pienempi lukema, kuin mitä suomalaisissa karkkipusseissa. Kiva :)) ei tarvitse tehdä megapitkää lenkkiä tänään... no, kuntoilu on hieman rehsahtanut kävelypainotteiseksi, ja mielestäni kävely sellaisenaan ei edes ole oikeata kuntoilua aktiiviselle ihmiselle, huonokuntoiselle kylläkin. Päivittäin tulee käveltyä 7-10 km, mutta kaipaan vaihtelua siihenkin. Tenniskentällekään en ole vielä löytänyt pelikaveria, ja juoksemisen suhteen olen ollut yksinkertaisesti laiska. Se minun treenipäiväkirjastani ;) .

Turkinkielen opiskelu etenee hitaasti, paljon hitaammin kuin ennen. Kuulemma se on luonnollista, siis että aluksi oppii nopeammin, ja kun pääsee tiettyyn vaiheeseen, niin oppimista tapahtuu, mutta ei yhtä suurin harppauksin. Kärsivällisyyttä ja armeliaisuutta tarvitaan, siis itsensä suhteen. Ympäristö on yleensä kovinkin armelias, ja sietää paljon virheitä, ja yrittää ymmärtää niitäkin kohtia, jotka eivät osu olemaan edes sinne päin, vaan ovat ihan puuta heinää. Aamulla heräsin oven koputukseen, ja kun avasin, niin kuulin ystävällisen naapurin

Naapurin "laulumestari"

rouvan kysyvän että tuleeko vettä (su gelir mi). No, kommentoin, että illalla ja yöllä meilläkään ei tullut, mutta katsotaan, ja menin hanan luo testaamaan, todeten että nyt kyllä tulee vettä. No, hän oli kysynyt alanyalaisittain, että su alin mi, ostanko vettä. Hän oli jopa pysäyttänyt isoja vesipulloja toimittavan auton odottamaan tien viereen, koskapa arveli että minunkin vesipulloni on taas tyhjä, niin kuin olikin. Mutta siis  aivojen ollessa aktiivisimmillaan puheen ymmärtäminen on hyvällä mallilla, väsyneenä ja herätessä arvaaminen on vahvimmilla ja ajattelu väistyy.

Ja tuohon kielitaitoonkin liittyy oleellisesti elämäntilanne. Ne aihepiirit ja sanastot joita käytän ja usein tarvitsen, ovat vahvimpia. Sitten on paljon sellaisia aihepiirejä, joiden sanastoa tarvitsen tosi harvoin, tai en ole käyttänyt lainkaan, ja niitähän ei tietenkään voi osata. Joku muu ulkomaalainen hallitsee esimerkiksi kettiö- tai vaatesanaston todella hyvin, minä en. Sen sijaan kiinteistöihin ja niiden huoltoon, lasten elämään, eläimiin, sairaanhoitoon ja tiettyihin lupa-asioihin liittyvä sanasto taas on minulla vahvempaa kuin esim. tuttavapiirini ulkomaalaistaustaisilla naisilla. Tuttavapiirissä ei ole yhtään ulkomaalaistaustaista miestä, joten heihin en voi verrata. Mutta kukin hallitsee sen sanaston, jota eniten tarvitsee. Jos siis joku kommentoi sinulle sinun kielitaidostasi jotakin negatiivista, niin jätä se kommentti sanojan yksinkertaisuuden piikkiin. Kukin kehittyy tavallaan ja suhteessa siihen, paljonko panostaa opiskeluun. Ja jokaisella on oikeus ottaa oma aikansa ja mahdollisuus löytää oma tapansa oppia. Usein kritisoijat ja negatiivisesti kommentoivat ovat niitä, joilla ei itsellään ole kielitaitopääomaa juurikaan, tai joiden oma äidinkieli ei ole turkki (tai jotka persoonallisuudeltaan ovat ilkeitä ja pahansuopia). Jatka siis opiskeluasi kaikessa rauhassa, omalla tavallasi. Se kannattaa.