Siistin hamamin ja ei-siistin hamamin ero

Päivälleen 2 vuotta sitten, "lumiraja"

Koska aiemmin kehuin löytäneeni uuden, hyvän hamamin ja osaavan hierojan, ja kerroin niin että hamamin varmasti löytää, niin on kai kerrottava myös asioiden uusista käänteistä.

Menin hamamiin ja hierontaan, koska niska-hartiaseudun lihakset olivat jumissa ja päätä särki lähes tauotta. Ensimmäisellä kerralla otin perus-hamampaketin. Sitä yritettiin myydä minulle hintaan 250 TL mutta maksoin tinkimisen jälkeen 100 TL, mikä sekin on vähän yli keskivertohinnan. Kävin ensin saunassa, jossa en joutunut istumaan liian pitkään. Sen jälkeen asiallinen ja hyvä hamampesu ihonkuorintoineen, joskin monikäyttöinen kuorintakinnas. Siis sillä samalla kuorintakintaalla kuoritaan useampien ihmisten ihoa, niin kauan kuin kinnas kestää. Se mahdollisesti käy kunnon pesussa tuossa välissä, toivon, sillä pelkkä käsinpesu ei riitä puhdistamaan toisen ihmisen ihon jäänteitä ja ihosairauksia kuorintakintaan pinnan syvistä syövereistä.

Ihonkuorinnan ja pesun jälkeen oli pieni jäähdyttelytuokio, jolloin tuotiin teetä ja vettä. Sen jälkeen oli 30 min hieronta. Tuo mieshieroja osoittautui näiden kuuden käynnin perusteella hamamin parhaaksi, mutta myös samalla huonoimmaksi hierojaksi. Siis oikeasti hän osaa hieroa, mutta moraalisella puolella on "löysä". Hieronnan jälkeen oli kasvonaamio ja hedelmälautanen sekä teetä. No, toisella käyntikerralla olin varannut vain tunnin hieronnan, sillä edellinen kerta oli auttanut niska-hartiavaivoihin oleellisesti. Tällä kertaa hän toimi jo "rajatapaus"-arveluttavasti, mutta en puhunut asiasta mitään kun en ollut varma oliko tapahtuma vahinko vai tahallinen, tietoinen rajojen ylitys. Toisella kertaa sain teetä ja kasvonaamion hieronnan jälkeen. Hinta oli 120 TL.

Kolmas kerta oli vielä varattuna ennen Suomeen tuloa, ja ajattelin että lihasjumit ja päänsäryt loppuvat siihen, eikä enempää tarvitse käydä. Tällä kertaa mennessä ilmoitettiin, että sama hieroja ei olllut paikalla, vaan hän oli perheessä olleen kuolemantapauksen takia lähtenyt käymään kotiseudullaan. Sain tilalle thai-hierojanaisen, ulkomaalaisen ja ilman työlupaa työskentelevän. Hän oli pieni, lempeä nainen, muttei osannut hieroa rentoutushierontaa jaloille tai vartalon lihaksille. Hieronta sattui tosi paljon erityisesti jalkoihin, ja hieronnan jälkeen jalat turposivat, keräsivät nestettä. En tiedä mikä hänen todellinen työnkuvansa siellä oli, mutta ei hän ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä mikään koulutettu hieroja ollut. Hinta 120 TL. Toivottavasti se nainen sai edes 20 TL.

Seuraavalla kerralla oli joku balilainen naishieroja, lempeä, pieni nainen. Hän hieroi jo paremmin, ja kevensi kun huomasi aiheuttavansa kipua. Tosin sitä tapahtui niin usein, että odotin vain että aika loppuu ja pääsen siitä pois. En halunnut nolata häntä lähtemällä kesken kaiken pois. Hän olisi joutunut siitä isoon pulaan. Harmitti hänen puolestaan se, että hänkin on laiton työntekijä, ja joku sen naisen olemuksessa ja surullisuudessa kertoi, että kaikki ei ole oikein. Hinta hieronnalle oli 120 TL. Edellisellä kerralla aloin jo epäillä, että sain toisen ihmisen jäljiltä likaisen pyyhkeen, ja tällä kertaa se vahvistui. Hierontapöydillä ja huoneissa olevia pyyhkeitä ei tuoda sieltä huoneesta ulos hierottavien vaihtuessa, eikä niissä ole pyykkikoreja, vaan sitä samaa käytetään, ja käytetään, ja... yök... ja sandaaleita, joita kaikki käyttävät, ja joihin on kerääntynyt mm hierontaöljyä käyttäjien jaloista, ei oltu puhdistettu nytkään. Yhtä liukkaat ja öljyiset ne olivat kuin aiemminkin. Kimppakengät.

Alanyaan palattuani ajattelin käydä vielä yhden kerran hamamissa ja hieronnassa, rentoutumassa ja karistamassa Suomen stressin pois harteiltani. Enpä paljon tyhmempää valintaa olisi voinut tehdä, kuin mennä tuonne samaan paikkaan. Ensimmäkin hintaa yritettiin väkisin nostaa 150 TL:aan, ei onnistunut. Sitten sen sijaan että olisin saanut saunan, hamamin ja 30 min hieronnan kuten halusin, ei tuo mieshieroja halunnutkaan hikoilututtaa itseään hamamissa, vaan sanoi että nyt vaan tunnin hieronta ja seuraavalla kerralla sitten hamam. Shit. Ehkä ensimmäisen 30 min hieronta oli ihan ok, en ole ihan varma ajan kulusta, mutta sen jälkeen hän ylitti rajat ihan törkeästi ja tietoisesti, ja testasi lähdenkö mukaan hänen peliinsä. Hän yritti vielä hyssytellä ja painostaa minua olemaan hiljaa ja hyväksymään sen, että hänen nyt vaan tekee mieli se*siä. Minun ei tehnyt mieli leikkiä hänen kanssaan, ventovieraan ja ties kuinka paljon suojaamattomasti eri naisissa vehjettään käyttäneen kanssa. 

Tällainen pakottamisyritys on ilman onnistumistakin väkivaltaa, johon ei tarvitse alistua. Jos koet jotain vastaavaa, niin ilmoita siitä joko matkatoimistolle, kaupungille tai esim poliisille.

Huomasin taas itsestäni sen, että annoin vihan nousta, mutta sillä hetkellä kun olin kaikkein vihaisimmilani olin ihan hiljaa, kunnes...

Alanyassa on siistejä hamameja, oikeaan saunottamiseen, puhdistamiseen ja hierontaan keskittyneitä hamameja ainakin 2 kpl. Toinen on AquaParkin vieressä oleva Grand Alanya Hamam ja toinen on Lavinia Hamam. Tuo uusi, testattu paikka osoittaui olevan taas sitä ö-luokkaa.

Tyhjiä lupauksia

Alanyan pilvet .22.10.2018

Tärisyttää, vapisuttaa ja palelee... lievän ruokamyrkytyksen jäljiltä. Se oli nopea sekä ilmestymisessä, ulostulossa että toivottavasti myös päättymisessä. Nyt on enää vain iso väsy ja nuo lihasvapinat ym. Onneksi toin tullessani Lacto8-purkillisen. Heti kun jotain alkoi pysyä sisällä, niin myös Lacto8-kapseli meni massuun ja on siellä pysynyt. 

Kävin hamamissa hieronnassa, ja jostain kumman syystä rentouduin niin perusteellisesti että nukahdin hierontapöydälle. Kun minut aikanaan herätettiin, niin kroppa halusi ruokaa. Siellä

suihkun jäljiltä hiuksia kuivatellessani kysyin paikan omistajalta, että voisiko hän soittaa minulle ruoka-annoksen, vaikkapa kanarullan. No, hän soitti, ruoka tuli ja minä söin sen. Onneksi en tiedä mistä paikasta se ruoka tuli, sillä saattaisin muuten käydä siellä murisemassa. Pian syömisen jälkeen alkoi mahakivut, ja ennen kuin ehdin kotiin alkoi tulla ulos kovalla voimalla ja hallitsemattomasti molemmista päistä. Nyt pyykkikone pyörittää kuumaa pesua ja minä yritän jaksaa istua koneen ääressä kunnes huonekalujen entisöijä tuo tuolit. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, ja energiat palaavat aikanaan.

Vanhempi tuttavapariskunta oli eilen meillä kylässä, ja poislähdön aikaan satoi kaatamalla, ukkosti ja salamoi. He päättivät ottaa taksin, vaikka matkaa on vain 2 km. Tuosta ulkoa, rakennuksemme edestä he painoivat taksi-napulaa, nousivat taksiin ja ajoivat kotiovelleen. Siellä taksimittari näytti 6 TL. Tuttava halusi maksaa tuon ja olisi jättänyt vähän tippiäkin. Hän antoi taksikuskille 50 TL setelin, kun ei ollut pienempää. Taksikuski ei palauttanut kaikkea vaihtorahaa, vaan alkoi vaatia 18 TL eli kolminkertaista maksua. Ei auttanut keskustelu eikä mikään, kuski ei palauttanut oikeaa määrää vaan huijasi maksussa. 

Kun taksi huijaa sinua, niin ota ylös kuskin nimi, tai kuvaa kännykällä sen naama, kuvaa tai kirjoita ylös taksin rekisterinumero tai vähintäänkin ovessa näkyvä tunnusnumero. Kirjoita ylös myös mistä lähdit ja mihin aikaan. Jos haluat ja pystyt selittämään englanniksi tai turkiksi, niin soita Alanyan keskustassa 155 eli poliisin numeroon, ja keskustan ulkopuolella 156 eli Jandarman, "maaseutupoliisin" numeroon. Nyt kun tuttavalla ei ollut mitään tarkkoja tunnistetietoja, niin tein ilmoituksen takseja valvovalle taholle ilman tarkkoja tietoja. Oleellista ei ole huijauksen suuruusluokka vaan se että huijataan. Sama on joka puolella maailmaa. Huijaus on väärin, oli se sitten iso tai pieni. No, Suomessa isot yritykset saavat rauhassa huijata isostikin mm veroissa yms. mutta pienten ihmisten on oltava tosi tarkkoja jokaisesta sentistä.

Vieressä on kuvat entisöidyistä huonekaluista. Ihan viimeisissä kuvissa on tuoli lähtötilanteessa, kissan repimänä ja likaamana, omituisen värisenä. Turkoosi kangas muutti sen luonnetta tosi paljon. Tuo toispuoleinen tuoli oli minulla jo Kalen kodissa, ja koko ajan se on kulkenut mukana rikkinäisenä. Tähän mennessä kukaan ei ole osannut tai halunnut korjata sitä. Kun entisöijä tuli hakemaan ruokapöydän tuoleja, niin kysyin voisiko hän korjata myös tuon rottinkituolin. "Totta kai" oli tämän miehen vastaus. 

Vaan eipä ole kuvaa tuoleista, kun ei se mies ole niitä vielä toimittanut vaikka lupasi. Ensin

lupasi ne kello 12. Seuraavaksi lupasi että tuo ne kello 17. Kello on 19, eikä näy eikä kuulu. Jollei toimitus tapahdu huomisen aikana, niin otan jo huomenna yhteyttä poliisiin. Tein sen virheen, että maksoin sunnuntaina loppueränkin. Olisi pitänyt maksaa vasta sitten kun huonekalut ovat kotiin asti toimitettu, kuten oli sopimus.

Hei hyvä rouva, juu, sinä siellä...

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Kävelin viimeisen päälle rentouttavan hamamin ja hieronnan jälkeen kadulla kohti bussipysäkkiä, kun tajusin että olin jo mennyt sen ohi. Aivot olivat vielä puoliunessa, hieronnan jälkeisessä rentoutuksen ihanassa sumussa. Päätin mennä seuraavalle pysäkille, ja vilkuilin samalla mitä vaatekauppiaan seinillä roikkuu, sillä ihan kaikkia tuliaisia en ole vielä löytänyt. Siinä katsellessa menee ohi kaksi rouvaa. Tajuan vasta muutaman askeleen jälkeen, että toinen heistä tuijottaa minua, ja kääntyy uudelleenkin tuijottamaan minua kuin kysyen, että etkö muka tunne.

No en tuossa tilanteessa ehtinyt tunnistaa. Lippahattu tai pienilierinen kangashattu päässä, isot aurinkolasit kasvoilla ja kasvoista näkyi vain pyöreät posket. Vartalosta ja vaatteista en voi ketään tunnistaa ellen näe kyseistä henkilöä viikoittain ja opi tuntemaan hänen vaatetustaan, joten kasvot tarvitsisi nähdä rouva hyvä. Molemmat kävelimme koko ajan suuntaamme. Jos olisit sanonut vaikkapa Hei, olisin pysähtynyt. No, aktiivisemmalla aivotoiminnalla varustetulla hetkellä, siis hereillä olevana, ei-hieronnan-jälkeen, kysyn joskus itsekin että Voinko auttaa, jos joku jää tuijottamaan. Nyt elin vielä rentoutuksen syvissä aalloissa, ja se jatkui ihan kotiin asti, useamman tunnin. Osittain jatkuu edelleenkin. Ystävänikin lähti varaamaan aikaa samalle hierojalle 😊 .

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Meiltä lähti tänään ruokapöydän tuolit puuseppä-verhoilijan käsittelyyn. Olen jonkun aikaa katsellut huonekaluliikkeistä uusien tuolien malleja, materiaaleja ja hintoja. Tänään kävin intuition perusteella sellaisen verhoilija-entisöijä-yrittäjän firmassa, jonka pihalla näin hyvin entisöityjä puurunkoisia sohvia. Ja keinutuolin. Heh, se muuttaa aikanaan meille. Entisöijä purkaa kaikki meiltä hakemansa 6 tuolia osiin, korjaa tarvittavat osat, kokoaa tuolit uudelleen, laittaa istuinosaan uudet, jämäkät pehmusteet, verhoilee tuolit valitsemallani kankaalla sekä lakkaa puuosat uudelleen. 

Saan Alanyaan palatessani massiivipuupöytääni sopivat, täyspuurunkoiset tuolini takaisin hyvän näköisinä, tukevina ja toimivina, ja hinta on hieman alle uusien tuolien hinnan. Uudet tuolit olivat ties millä rungolla, osa muovia, osa puupuristetta, ja kaikki kangasverhoiltuja jalkoja lukuunottamatta. Tai sitten ne olivat muovi-metalliyhdistelmää tai valkoista puuta. Juu ei kiitos. Mieluummin aitoa käsityötä olevat alkuperäiset puutuolit kaiverruksineen ja pulleine jalkoineen. Jännä nähdä ero vanhan ja entisöidyn välillä sitten aikanaan. Siksi aikaa jäi käyttöön takorautatuolit ja tämä toimistotuoli. Saattaa siirroissa hieman metelöidä laattalattialla, sorry alakerran naapuri. Niissä on sellaiset jalat, joissa ei saa pysymään huopapaloja, vaan pitäisi virkata/neuloa/askarrella jotkut paikallaan pysyvät jalkojen pehmikkeet.

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Toissa iltana kanssani bussipysäkillä oli nuoria henkilöitä, joiden kasvonpiirteistä saattoi päätellä sukujuurien ulottuvan Turkista itään päin. Heistä eräs nainen kysyi minulta, että olenko venäläinen. Ei jei jei, en todellakaan. Sitten he innostuivat puhumaan ja kertomaan. Olivat Turkmenistanista ja olivat olleet täällä hotellilla sesonkityöläisinä. He kertoivat, että nyt tämä hotelli sulkeutui ja hiljeni taas talveksi... hyvä etten hihkunut riemusta, vaan hymyä en saanut pidettyä pois kasvoilta. Jee!!! Sen hotellin osalta siis rauha ja hiljaisuus palaa tälle seudulle. Nyt kun vielä tuo toinen...

Taas tuli jotain ymmärryksen ulkopuolista vastaan. Ei sillä, ei ne tähän lopu, mutta uusi sellainen asia. Meillä eilen illalla käyneet vieraat kommentoivat massiivisia puukaappejani sanoen, että pääseekö tuosta ovesta Narniaan. Minulla ei mennyt millään tavoin jakeluun, ei sitten pienimmässäkään määrin, vaikka selkeällä englannilla hän sen sanoikin. Olisikohan aika lukea Narnian tarinoita? Ehkä sekin asia selviäisi kirjoja lukemalla. No, oli miten oli, ei hän päässyt vaikka kaappiin kurkistikin.

Naapurustossa joku laittaa sellaista ruokaa, että täälläkin herahti vesi kielelle... on siis mentävä kokkaamaan iltapalaa.

Löytyihän se hamam ja osaava hieroja

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään oli Se päivä kun oli parempi löytää uusi hamam, uusi hyvä hieroja. Entinen lähti/lähetettiin yli vuosi sitten pois Laviniasta, ja sen jälkeen on ollut hakusessa mistä löytää osaavan hierojan, joka tekee työnsä läsnäollen. Stressaamistyylilleni uskollisena olin taas kerännyt "taakkaa" hartioilleni, eli niska-hartianseudun lihakset ovat niin jumissa että kipu on jatkuvaa. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin etsintäkierrokselle. ...ja kuten myöhemmin huomasin, unohdin hamambikinit kotiin. 

Ensimmäiseksi suuntasin kaupungin toiselle laidalle, lähelle sinne mihin riippuliitäjät laskeutuvat. Tiesin ennalta että

LIve-musiikkia Cay Bahcessa

siellä on pari hamamia, joita skandinaavituristit käyttävät paljon. Lisäksi siellä on eräs paikka, jolle vuosi sitten lupasin että kerran vielä tulen heille hamamiin. Tänään aloitin sieltä. PAikka ja hieronta on mitä todennäköisimmin ihan ok, mutta hinta ei. SIeltä tuputettiin väkisin eurohintaa. Mitään liirahintoja ei ollut edes näkösällä. Kun pyysin ja lopulta vaadinkin liirahintaa, niin hän antoi normaaleihin turistihintoihin nähden kaksinkertaisen hinnan. Se on paikalliseen normaalihintaan nähden nelinkertainen, ja ALanyan halvimpiin hamamhintoihin nähden yli kuusinkertainen. Hän käytti euron korkeaa kurssia hyväkseen, ja minä sanoin näkemiin ennen kuin kävelin ovesta ulos.

Perheiden illanviettopaikka

Kävelin pitkin rantakatua Kleopatrarannan loppupäästä kohti keskustaa. MuzziBaarin kohdalla tajuntaani iski muistikuva, että sen vieressä on joku hamam, jossa en ole ikinä käynyt. Näin yhden Alanyan parhaista tatuointiliikkeistä ja kampaajan. Jääräpäisesti katselin siinä, sillä muistan nähneeni joskus siinä jonkinlaisen hamam-tekstin... ja löytyi se nytkin. Kampaamon läpi kävellään kellarikerrokseen, jonne on 5 vuotta sitten uusittu isohko hamam.

Hieman marmatin omistajalle sitä, että en voi tulla kellarikerroksen hamameihin kosteusvauriohomeiden ja rajujen allergisten reaktioiden takia. Hän kävelytti ensin kierroksen hamamissa, ja olihan siellä ensihaistamalla kosteusvauriota, mutta ei niin pahasti ettenkö olisi ostanut hamam-hieronta-käsittelyä. HIntataso oli liiroilla maksaessa normaali. Saunassa en ollut kauaa vaan sopivasti, ja nautin. Sen jälkeen marmorihamamiin ihon poistolle... siis kuorintakintaalla kuolleen ihon poisrapsuttelu. Hieroja oli varannut minulle kaikkein karheimman kuorintakintaan, ja totesi puolivälissä itsekin, että näköjään pehmeämpikin olisi riittänyt. Pesun jälkeen ummistin silmäni lepotuolissa siksi aikaa, kun hieroja kävi jäähyllä ja haukkaamassa happea. 

Lampunvarjostimet puulaatikoista. Toimi

Hierontahuoneeseen mennessä tuli hankalia hengitysvaikeuksia välittömästi. Kortisonitabletti ja avaavaa lääkettä keuhkoihin, ja takaisin pöydälle, sillä en halunnut lähteä pois vaikka hengityksen suhteen mentiinkin isohkolla riskillä koko ajan. Kuorinnan ja pesun jäljiltä oli sellainen aavistus, että tämä henkilö osaa työnsä. Ja niin teki. Hieronta oli pidempi kuin täällä koskaan ennen, tai sitten se vain tuntui siltä, sillä vaikka hän teki lymfahierontaa eikä mitään urheiluhierontaa, niin monin paikoin sattui. Sattuminen johtui kroppani tilasta, ei hierojasta. Hieroja huomasi kivut ja reagoi, muutti toimintaansa. Sen edellisen hierojani menetettyäni luulin ettei yhtä hyvää tai parempaa ihan vähällä löydy. Olin väärässä. Henki kulki heikosti hamamista ulos tullessa, joten pihalla piti istua aika kauan, mutta hieronnan ja hamamin osalta todella kyvä kokemus. Käyn siinä vielä pari kertaa ihan lähi päivinä, jotta saadaa jumit purettua ja kiputilat pois. 

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään on jo toinen ilta peräkkäin kun palelee. Sekä päivä- että iltalämpötilat laskevat, no, suomalaisten suosimiin lukemiinhan ne vasta laskevat. Otetaanpa tähän väliin muutamia hepulihetkiä viime päiviltä. Toissapäivänä bussissa istuessa tietoisesti rentoutin itseäni ja penkillä silmät kiinni istuessa hengitin pari kertaa oikein syvään, ja siten rauhallisesti ulos. Tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. Päätin jatka vielä pari kolme henkäystä, vaan kun niskassa tuntui kipua, miim käänsin päätä hieman pikealle, edelleen silmät kiinni, ja vedin syvään henkeä... Mitä he*****a! *Puistatus* 

Avasin silmäni samalla kun olin tuupertua epämiellyttävästä hajusta. No, nenäni oli jonkun hikisen turistin kainalossa. Turisti seisoi käytävällä ja piti kädellään kiinni bussin ylätangosta. Rentoutumishengittely lopui siihen, ja alkoi hapen haukkominen toisesta suunnasta, ja rentoutushytkyminen. Hysteerinen nauru kupli mahassa, ihan vaan tilanteesta johtuen, samalla kun yritin katsella toiseen suuntaan ja pyyhkiä naurun kyyneliä silmistäni. En ollut kunnolla toipunut tuosta kun astuin bussista ulos, mietin mihinköhän päin ensin lähtisin, ja näin ne rouvat. Kolme venäläistä rouvaa käveli ohitse hattuineen. Yhden rouvan hattu oli juuri kuin mummoni lampunvarjostin lapsuusajaltani, niin malliltaan kuin kuosiltaan. ...ja taas olin revetä naurusta, ihan vaan sellaisesta väsy-kipu-hepulinaurusta, joka rentouttaisi perinpohjaisesti mikäli sen saisi päästää ulos ihan sellaisenaan. No ei, sisällähän sekin nauru eli.

...minkä värisellä autolla tulit?

Hamamista ja hieronnasta kotiin tullessa bussissa näin äidin, jonka paidan etumuksessa oli isolla Follow your dream, ja kyseisen tekstin yli oli kirjoitettu punaisella Cancelled. Eli Seuraa unelmiasi, Peruutettu/ Hylätty. LAittoi ajattelemaan, vaikka hieroja kielsikin ajattelemasta liikoja ja kantamasta muiden taakkoja. Oli muuten uskomaton tyyppi, ihan oikeasti. Ensinnäkin jo alussa näin kuinka hän luki elekieltäni ja profiloi minua, paikanti ongelmiani. Hieronnan jälkeen keskustelimme ulkona pitkään, kun odotin että kurkunpään ja keuhkoputkin turvotus laskee. Siinä vaiheessa hän kertoi mitä näkee/ lukee minusta, elekielestäni yms. Tuntui aika hurjalta kuunnella niitä, ne nimittäin olivat aivan totta. Hän oli onnistunut arvioinneissaan hyvin. Olipa kokemus!

Nyt pihalla, uima-altaallamme kiljuu ja mekastaa talomme äänekkäin perhe, lapset ja mamma. Sen miehen ääntä en kuule kuin harvoin ja pienesti, mutta nuo lapset ja mamma kuuluvat puolen kilometrin päähän helposti. En pysty kirjoittamaan edes blogitekstiä tässä mekkalassa. Palataan.

Alanyaa päin, tral la lal lal laa

Palasin puolitoista tuntia sitten lämpimältä 360 km autoreissulta. Aurinko paistoi suoraan ohjaamoon sekä mennessä että tullessa. Oli jokseenkin helppo ajatella, että kroppa saa samalla sopeutua muutamaa astetta lämpimämpiinkin keleihin, Alanyaan. Nyt kuukauden loput päivät ovat ihan ohjelmoimattomia, ihan vapaita kaikista aikatauluista ja suunnitelmista. Ainakin pääosin. Niska on ikkunat auki ajettujen kuorma-autoajojen yms projektien jäljiltä niin jumissa, että mietin jo mihin hamamiin menen hierontaan kun palaan kotiin. Tällä kertaa aion kokeilla ihan uutta hamamia ja uutta hierojaa. Lihakset kaipaavat lämpöä, lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa. 

Lenkkeilyn pariin voin palata vasta syyskuun lopulla, sitä ennen "on tyytyminen" merivesijumppaan. No voihan harmi 😂 . Eh, ei ole kyllä mitään harmia. Bussilla rannalle ja veteen käy tieni lähes joka päivä, kunhan kotiin pääsen. Lidlin myymä aurinkosuojapaita pääsee tositoimiin ja testiin heti ensimmäisenä päivänä, sillä kahden kuukauden auringosta poissaolon jäljiltä iho palaa helposti ja herkästi, niin kuin aina ennenkin. Kestän alkuun vain 10-15 min per päivä auringossa, siis palamatta, eikä noin lyhyt aika ole mitään. Ja sitä pitäisi sietää viikko... ei jei jei. Siispä elättelen isoja toiveita aurinkosuojapaidan suhteen. Jos sen kanssa voi meressä oloa pidentää kolmeen tai neljäänkin tuntiin ilman kivuliaaksi palanutta ihoa, niin olenpa onnellinen. Pian on tuokin paita testattu, ja jos logiikka toimii, niin viikon jälkeen sitä ei enää tarvita.

Lentojen etsintä on taas alkanut. Käyn itseni kanssa pientä kädenvääntöä siitä, maksanko reilusti enemmän lentolipuista vain siksi, että saan erään firman tasopisteet täyteen, ostanko ne liput mitä halvimmalla saa, vai ostanko keskihintaisen suoran ja helpon lennon. Hieman vain hymyilyttää se, että yhdensuuntaiset, halvat äkkilähtölennot on eri matkanjärjestäjillä taas sijoitettu eri paikkoihin kuin missä ne aiemmin olivat. No, onhan ymmärrettävää, että useimmat firmat haluavat myydä lentolippunsa ensisijaisesti hyvällä katteella, ja vasta viime hädässä edullisesti. Jonkinlainen valinta on jo tehty, tosin voihan sekin päätös tässä viikonlopun aikana vielä muuttua.

Huomenna saan käyttää kaikki timpurin taitoni, jos niitä on, sillä meillä on ystäväni kanssa vielä edessä verhotangon asentaminen, verhojen ompelu, tavaroiden paikan vaihto ja vaikka mitä. Omat matkatavarani vein jo tänään sellaiseen paikkaan, ettei minun tarvitse kanniskella niitä enää muuten kuin lennolle lähtiessä. Vaikka en vähääkään ole selkäreppuihminen vaan pikemminkin päinvastoin, niin nyt on pieni selviytymis-tavaraläjä ja reppu odottamassa tuossa vieressä matkustuksen seuraavia siirtoja. Varustelusta huolimatta olen taas innoissani kuin pikkuinen ipana. (Lento)Matkalle lähtö <3 . Siinä on sitä jotain. No, tietysti kotiin pääsy on se toinen iso juttu. 

Pari kuukautta ystäväperheen "riesalaisena" on ollut yllättävän mukavaa aikaa, mutta silti ihan eri juttu kuin kotona olo. Ja ystäväperhekin saa taas palata normaaliin, rauhaisaan arkeen. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä 2 kk jaksosta, joka on ainutkertainen. Toista tällaista ei mitä todennäköisimmin koskaan tule. En usko että palaan enää muutamaa satunnaista tuntia pidemmäksi ajaksi synnyinseudulleni, jossa olen nyt ollut tämän 2 kk ajan pääosin. Siksikin tämä jakso on ollut erityinen.

Harkitsin tänään Alanyaan soittoa, ihan vain kertoakseni että tiedän jo paluupäivän. Puhelu jäi harkinnan asteelle, koska tuntikausia kuumassa autossa istumisen jälkeen mieleen tuli vain paikallista murretta. Ei ehkä herra A ihan ymmärtäisi. Itse asiassa en ole soittanut koko aikana sinne ollenkaan, enkä tiedä onko hän yrittänyt soittaa, sillä puhelimessa on haittaohjelman jäljiltä toiminut vain vanhan mallin tekstiviestit ja puhelut suomalaisella sim-kortilla. Tuon operaattorin hinnoittelulla ei tee mieli soittaa eu:n ulkopuolelle. Mieluummin kuuntelen pientä murinaa aiheesta sen jälkeen kun ensin olen kävellyt paikanpäälle ja sanonut "hei, palasin". Jos iskee hellämielisyyden puuska, niin laitan tekstiviestin: "Hakisitko minut lentokentältä?" 😉

Zeybekin voimalla mennään

Pohjois-Kyprokselta vuosi sitten

ALanyan uutisiaensin muutamalla sanalla kommentoituna.Edelleen Alanyassa, ja muuallakin, kuumentaa tunteita autojen ikkunoiden tummennuskalvo.Tumennuskalvojen käyttö on nyt sakon uhalla kielletty, sekä ajo- että henkilöturvallisuussyistä. Sitten iloinen uutinen. Antayan rannoilla on edelleen porukkaa nauttimassa rantaelämästä. Suurin osa heistä on turisteja, jotka kokevat, että talvinenkin ranta on parempi kuin oman maan kesä. Rannoilla on edelleen +20-25 C, aurinko paistaa ja hiekalla on hyvä rentoutua. Toki talvisäähän mahtuu jo sadepäiviä ja tuulisiakin päiviä, mutta pohjoimaalaiselle se ei ole mitään uutta eikä mitenkään ongelmallista. Asenne- ja pukeutumiskysymys. Myrskyävä meri tai hieman isommin aalloin kuohuva merikin on upea rentouttaja. Sadepäiville taas on paljon sisäaktiviteetteja, ja jos ei muuta niin hamam tarjolla. Valon määrän lisäksi kaipaan juuri nyt eniten hamamia, koko pakettia. Uutinen ja kuvat.

Suomen suunnalla harmaa ja sateinen päivä sekä tanssitunnit veivät voimat, taas, ja on ihana päästä nukkumaan. On ihan talviunille valmistautuvan karhun olotila, runsailla kivuilla kuorrutettuna. Silti on kiva tanssia eri ryhmien kanssa, ja sen tunnin ajan on ihan muissa maailmoissa, poissa arjesta. Tänään opeteltiin turkkilaisten tanssien tunnilla 2- ja 3-jakoisia halayaskelia, Ankara'nın Bağları ja eräs kaşık oyunu eli yksi tapa käyttää lusikoita tanssin apuvälineinä ja rytmittäjinä. Aloiteltiin myös Bademağaç köy Zeybeği, joka on ehta alanyalainen zeybek. Sen valmistumista odotan innolla. Uusi tanssiryhmä on aina uusi ryhmä, ja ryhmät ovat valtavan erilaisia. Nyt kun kiertelen ympäriinsä ja tapaan useita ryhmiä, niin on helppo nähdä kuin suuria eroja ryhmien ilmapiireissä ja naurun ja iloisuuden määrässä on.

Alanya, Damlatas ja Kleopatraranta

Jokainen ryhmäläinen vaikuttaa osaltaan ryhmän henkeen, ja ryhmään monella muullakin tavoin. Mutta olemmeko vastuullisia ryhmäläisiä, siis että että osaltamme pyrimme pitämään ryhmää hyvänä paikkana tulla harrastamaan ja rentoutumaan, tulla unohtamaan hetkeksi harmaa arki. Ei ole tarkoitus että kippaamme ryhmään kaikkea henkistä roskaamme ja raskauttamme, siis muitten silmille ja päivän pilaajiksi. Tarkoitus on ennemminkin löytää ilo ja rauha itsen sisältä, ja  antaa sen ilon ja rauhan vahvistua. Silloin antaa tilaa muidenkin ilon vahvistukselle ja ryhmä voi hyvin.

Naama happamena ja karmeita sanoja ja tympeää asennetta ilmoille syytävä henkilö pystyy pilaamaan koko ryhmän ilon. Vain yksi henkilö. Ihan yhtä lailla yhdestä henkilöstä ja yhden henkilön hymystä voi lähteä liikkeelle se ilon kipinä, josta koko ryhmään leviää hyvä olo. Tiedätkö kumpaa edustat? Tiedostamisen jälkeen voi kääntää elämän ja asenteen sinne aurinkoisemmalle puolelle, jos ei yksin niin avun kanssa. Aina ei voi olla hyvällä tuulella, mutta enimmäkseen voi. Ja aina voi olla tartuttamatta omaa pahaa oloaan muihin, periaatteessa, kun osaa. Kunpa osaisinkin. Erilaiset olot kuuluvat elämään. Niitä menee ja tulee, joka päivä ja kaikilla. Ja ihan yhtä lailla kaikilla on opettelua siinä mitä ympäristöönsä viestittää, törkyä vai iloa.

Linkki erääseen halay-videoon Youtubeen.
Linkki KOnyalaisten lusikkatanssiin Youtubeen.
LInkki hääjuhlan zeybekkiin, youtubeen.

Pankkiautomaatti!*%¤#!

Aamulla kylmyydestä kalpeana päätän siivota eteisen viimeisen siivousta vaativan kaapin, ajatellen, että siinä sitä lämpiää. Ei lämminnyt, ei, vaan otin puhelun lomailevalle tuttavalle, ja laitoin viestin hamamiin, josko sinne mahtuisi pari naista. Siitä tulikin lähes äkkilähtö, ja hiukan tarvitsi muistella, että missähän kohden kaupunkia se kyseinen hamam nyt sitten olikaan. jostakin hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen pukeuduin vielä pitkään hameeseen, valkoiseen kauluspaitaan ja pitkään villatakkiin. Sitten vaan nätit avokkaat ja jalkaan ja ulos kuvitellen, että nyt on suht lämmin kevätsää. Kalen bussi oli taas sopivasti mennyt 5 minuuttia aiemmin, joten hameen helmat lepattaen kipitin Kalen katuja alas päin, hiukan kun meinasi olla kiire, kun oli tarkoitus ehtiä ajoissa paikalle. Alhaalla ParkHotellin luona sitten muistin vielä, että pankkiautomaatillakin tarvitsee käydä, ja sopivasti oli TEB pankin automaatti siinä kohdalla, joten pukkasin korttini sisään laitteeseen, ja aloin naputella numeroa. Muuten ihan hyvä, mutta automaatti ei reagoinut näppäimiin ja painalluksiin mitenkään.

Näytössä luki selvästi teksti, jossa pyydetään näppäilemään tunnusluku, ja niin tein, ja monta kertaa, mutta tuloksetta. Sitten yritin keskeyttää koko toimituksen, eikä se vieläkään reagoi mihinkään. Lopulta painoin kaikkia  mahdollisia nappeja, ensin kiltisti ja sitten vähemmän kiltisti, ja kun ei kone siihenkään reagoinut mitään, niin "meni hermot lähes turkkilaisittain". Irvistin turvakameralle, puin nyrkkiä pari kertaa, vedin syvään henkeä ja soitin pankkiautomaatin kyljessä kissan kokoisilla numeroilla kirjoitettuun turkkilaiseen pankin palvelunumeroon. Siitäkös se riemu repesi. Siellä nainen puhuu jopa englantia, kunhan on ensin selvinnyt turkinkielisestä automaattinauhasta, ja saanut toisella soitolla valikoitua ja paineltua tarvittavat numerot riittävän nopeasti. Elävä nainen lopulta kertoo, että hoida asia oman pankkisi kanssa, että he eivät voi auttaa millään tavoin. En malttanut olla sanomatta, että teidän kurja peltipankkihan täällä sen minun pankkikorttini vei, ei se minun pankkini vika ole jos tämä teidän romunne on hajonnut. Vuodatukseni varmaan lisäsi (lue: laski) huomattavasti mahdollisuuksiani saada pankkikorttini kyseisen firman Alanyan pääpankista maanantaina pois. Jos he ovat oikein v-mäisiä pilkunviilaajia, niin lähettävät kortin Suomeen, minun pankkini konttoriin Kannelmäkeen, ja oma lentoni Suomeen on vasta marraskuussa. 

Samalla vilkuilin kelloa hermostuneena, koskapa oli jo siinä rajamailla, että ehdinkö hamamiin lainkaan, Ja toisaalta, mikäs kiire minulla sinne on, kun en saanut rahaakaan ulos. samalla tuttava soittaa, että hänkin myöhästyy. Vuodatan koko jutun hänellekin, ja hän haluaa, että menemme silti. Ok, hyppään taksiin, ja yritän samalla hoitaa pankkikortin sulkemista, mutta eihän sekään nyt onnistunut. Turkkilaisesta numerostani ei voi soittaa kyseiseen sulkunumeroon. Samalla käy ilmi, ettei taksi tiedä minne on menossa. Yritän näppäillä kännykässä verkkopankkia auki, ja ilmoittaa sitä kautta, että kortti jäi automaattiin, ja on mahdollista, että joku väärinkäyttää korttiani. Samalla yritän seurata katuja, ja ohjeistaa taksikuskia. Kun pääsen perille, ja tarjoan taksikuskille rahapussissani olleen 100 TL setelin, niin hän katoaa setelin kanssa kuin pieru Saharaan, jättäen onneksi taksin siihen tien varteen. Minä näppäilen edelleen verkkopankkia, koska en löydä ilmoitukselle sopivaa kohtaa sieltä. Kuski tulee, antaa rahasta takaisin, ja minä räpellän edelleen kännykkääni. Kännykkään tuijottaen ja valikoita selaten minä kävelen kuin idiootti keskellä tietä, liikenteen seassa, kohti hamamia.

Olin varannut hamamin toista etunimeäni käyttäen, toivoen, ettei omistaja tunnista minua entiseksi info-työntekijäkseen. Aika epätoivoinen toive, ja turha. Kahden vuoden jälkeenkin hän tunnisti heti, vaikka en työskennellytkään heillä kauaa. Halusin kuitenkin juuri tähän hamamiin, koska tämä on oikeasti ammattilaisten tekemää, hyvää työtä, eikä mikään massa-turisti-hamam. Ja ennen kaikkea tämä on Alanyan puhtain hamam. Tuttava oli jo oman palvelunsa valinnut ja maksanutkin, kun minä vasta suljin pankkiohjelmaa. Hamamin sisääntulo oli uudistunut, samoin hierojakaarti oli saanut uusia jäseniä. Ja olipa henkilökunnalla aika vaikuttava kielivalikoima nykyään, uutena mukana oli myös ranska. 

Samalla kun tuttava pyöritteli ympärilleen jo pyyhettä, naureskelin minä kertakäyttöbikineille. Ne näyttivät hassuilta, mutta arvostin niitä paljon, koska nyt ei tarvinnut tuhota omia bikineitä öljyllä. Löylysaunaan istahdin suosiolla alalauteille, tuttavan kiivetessä urhoollisesti ylös asti. Kun näimme, että käytävässä liikkuu kiiltokuvankaunis, pitkä mies, ja noin puolitoista metrinen, kalju ja pyöreähkö mies, niin tuttava siinä sitten kävi arvuuttelemaan kumpi omalle kohdalle osuu. Molemmat olivat juuri niitä uusia hierojia, joita en ole tässä hamamissa aiemmin nähnyt. Ja fiksuna naisena tuttava paineli saunan ovesta ulos juuri silloin kun kiiltokuvapoika tuli kohdalle, ja sai kuin saikin hänet pesijäkseen ja hierojakseen. No, vaihtoehtona oli myös kaksi naishierojaa. Olin hyvilläni kohdalleni osuneesta hierojasta, sillä hänellä oli taitoa löytää selän jumittuneet kohdat, ja hän tiesi mitä teki. rentouduin sen verran, että unohdin jopa sen pankkikorttiepisodin hetkeksi. Kyllä hamamissa käynti on sellainen rentoutus, että olisi hyvä ottaa se tavaksi, vaikka edes kerran tai pari kuukaudessa. Suosittelen.

 Täällä on parhaillaan kunnon ukonilma. Salamoi, tuulee kylmästi, vettä tulee ajoittain lähes vaakasuoraan ja paljon. Salamointi on vilkasta ja taivas välkkyy vähän väliä. Tuo ukkosen voimakas ja kumea jyrähtely kuuluu niin vahvasti, että tuntuu, kuin koko talo tärisisi jyrinän tahtiin, vaikka eihän se sitä tee. Veden lotinaa kuului välillä vahvastikin sisälle, juuri nyt ei kuulu mitään niitä ääniä. Ihailen niitä valokuvaajia, jotka ottavat salamointikuvia. Itse en himoitse kyseisiä kuvia ihan niin paljoa, että lähtisin tässä ympäristössä ulos, tuohon säähän kuvaamaan. haaveilen vaan, että joskus on parveke tai terassi niin, että sen suojista voi kuvata sääilmiöitä, myös salamointia. Toisaalta en osaa salamakuvausta, eikä minulla ole siihen mitään erityistä "laitteistoakaan". Ihan kiva on katsella toisten ottamia kuvia. Itse voin  nauttia ukkosmyrskystä kotisohvalla katsellen ja kuunnellen.

 Tuttava nauttii