Maitoallergia ja ravintolat Alanyassa

Elämään on tullut uusi haaste, tai voi sen sanoa niinkin, että vanhasta asiasta on tullut

aikaisempaa haastavampaa. Ruotsin reissun jälkeen elimistöni on ollut maidon suhteen erittäin herkästi ärtyvä, ja on ollut oltava niin maidottomalla dieetillä kuin vaan voi, siinä toivossa että tulehdustila jälleen rauhoittuisi ja pääsisin takaisin oireettomampaan jaksoon. Siksi viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut testattua Alanyan ravintoloiden mahdollisuuksia palvella maitoallergikkoa. Oireet ovat nyt niin vahvoja ja selkeitä, että ruoassa ei voi olla yhtään mitään minkään eläimen maitoa eikä mitään lehmästä peräisin olevaa, tai se näkyy kropassa vääjäämättä.

Olen ruokaa tilatessani sekä kysynyt että onko tässä maitoa, että sanonut, ettei ruoassa saa olla mitään maitotuotteita eikä lehmän lihaa tai muuta lehmästä peräisin olevaa. 
- Ei tässä ruoassa ole maitoa, eikä lehmän lihaakaan.
Kun ruoka tuodaan pöytään, niin huomaan että siinä on juustoa!
- Sinä kysyit maidosta. Ei tässä maitoa ole, tämä on juustoa.

Seuraavalla kerralla kysyin ruokaa tilatessa, että onko maitoa, juustoa tai muuta

maitotuotetta.
-  No hoidan asian keittiön kanssa niin, ettei ole.
Syönnin jälkeen on selviä oireita, ja kysyn että mitähän tässä saattoi olla sellaista, mikä voisi tehdä nämä oireet. Luettelen vielä maito (ei), juusto (ei), voi
- Joo, paistamisessa ja maun takia siinä on voita.

Kun seuraavan kerran syön ulkona, kysyn ruokaa tilatessa että onko tässä maitoa, juustoa, voita tai muuta maitotuotetta... Ja niin jatkui aika monta kertaa, ennen kuin lopulta Sölen -ravintolassa tuttu tarjoilija sanoi, että et sinä voi syödä noista mitään, ja perusteli sitten mikä minäkin ruoan kohdalla oli esteenä / maitotuote. Hän oli ensimmäinen vastaan tullut henkilö, jolla oikeasti oli tieto. KAikki muut vaan arvasivat. No, Swedish Connectionin Ewa olisi tiennyt, mutta sinne en periaatteesta ikinä enää mene.

Sölenissä selvisi mm se yllättävä seikka, että pide, lahmacum, poğaca ja monı muukin leipä sisältää jogurttia. Siis taikinassa on jogurttia maku-, rakenne- ja perinnesyistä. Se on ollut se heikko kohta, siis mistä on koko ajan tullut maitoproteiinia päivittäiseen ruokavalioon. Nyt kun asia selvisi, ehdin olla jopa viikon ilman maitoa ja ilman oireita. Eilen byMuzzilla join kahvia.  Kun kahvi tuotiin eteeni, sanoin että tässä varmasti on maitoa, kun tässä on latten maitovaahtoa. 

--Ei varmasti ole maitoa, vakuutteli kahvin tuonut tarjoilija. Tämä on takuulla musta kahvi.

Myös Muzzi ja suomalainen tuttavani vakuuttelivat kahteen ääneen, että tällainen on ihan tavallinen musta kahvi, joka tulee automaatista. Ei takuulla ole maitoa, juo vaan ihan rauhassa. Ei mennyt kuin puoli tuntia, kun alkoi sietämättömät mahakivut, turpoaminen ja karmea katumuskärtytys siitä, että luotin noihin ihmisiin (taas kerran ja ihan turhaan). Puoli tuntia myöhemmin alkoi hallitsematon vesiripuli, ja siinä menikin koko yö, seuraavaan aamu kymmeneen asti. KAikki vaan yhden kahvin takia, tai oikeastaan kolmen tietämättömän ihmisen takia...

Alanyassa ruoka- ja ravintolapalveultehtävissä toimii hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Vain hyvin harvoila on oikeasti tietoa ruoka-aineallergioista, ja vielä harvemmalla kykyä toteuttaa sen mukaista ruokavaliota. Kokilla saattaa olla oikeaa tietoa, mutta jos välissä on tietämätön ja/tai ymmärtämätön tarjoilija, niin kokki ei saa edes mahdollisuutta tehdä oikeanlaista ruokaa vaikka osaisikin.  JOs haluat varmasti täysin maidottoman ruoan, niin tee se itse. Voit toki myös kokeilla tuurilla, jotakin paikkaa. Itse en syö kertaaakaan missään ulkona, ennen kuin joulukuun puolivälin jälkeen.  Annan elimistön parannella itsään, tarjoamalla taatusti maidotonta ruokaa.

Pienistä iloista hyviä päiviä

Turkin Tasavallan 96. v juhlintaa Alanyasta

Pienistä tapahtumista on taas tullut päivät täyteen. Eilen 29.10. juhlittiin Turkin perustamista Cumhuriyet Bayramia ja 96.tta vuotta Turkin valtiona. Minäkin suuntasin lipun kanssa ensin Atatürk-patsaalle, tai paremminkin aukion reunamille, koska halusin juhlistaa päivää ja kunnioittaa sekä Atatürkia ja hänen työtään että Turkin tasavaltaa. Tämä vastaa Suomessa asuessa Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa. 

No, aukiolla oli hieno tunnelma, ja sinne oli kerääntynyt paljon juhlivaa kansaa, paitsi tuttavani. Hän oli jo mennyt satama-alueen kalastajien ravintolaan, yli puoli tuntia sovitusta aikatulusta etuajassa, ja soitti sieltä että odotan täällä jo, alahan tulla. Joten se siitä juhlahumuun osallistumisesta ja sen seuraamisesta. Jäi taaskin parhaat palat näkemättä. Istuimme sitten viilenevän illan tuulenvireessä kalaravintolan ulkopöydissä, ja odottelimme että juhlakulkue saapuu päätepisteeseen eli kaupungintalon taakse.

Kapokkipuu on ihan täynnään kukkia rantatiellä, länteen

Kaupungintalon taakse kerääntyi tuhansia ihmisiä kuuntelemaan juhlapuheita ja konserttia. Sielläkin oli hieno tunnelma, ja oli silmiinpistävää kuinka suvaitsevaisia ihmiset olivat. Siellä me kaksi ulkomaalaista erotuimme porukasta kuin tulikärpäset illan pimeydessä, mutta yhtään negatiivista kommenttia tai katseryöppyä emme saaneet. Sinne tiivistunnelmaiseen  ihmispaljouteen oli meillekin paikka, tila ja hyväksyntä. Kiitos ihanat ihmiset, kun ulkomaalaisetkin ovat hyväksyttyjä 💕

Vaikka kotiuduinkin eilen vasta lähempänä puolta yötä, kaipasi kroppa tänään hikistä liikuntaa. Potkulauta oli ollut ulkona, ja toin sen ylös huoltotoimia varten. Jostain rungon sisältä lorahti ruostevettä pitkin lattiaa. Muutama pikkuhämähäkki oli perustanut ruokavarastonsa rungon taitteisiin. Renkaista oli ilmat vähissä ja potkulauta haisi ihan myrkylle. Perusteellisen huollon jälkeen ei muuta kuin kypärä päähän, potkulauta alamäkeen ja menoksi.

Jo lähtiessä olin päättänyt että tänään on pitkän tai tosipitkän lenkin päivä. Siksi mukaani lähti juomien lisäksi pari banaaniakin hätävaraksi. Menomatkalla jo tuli paikkapaikoin nautittua vahvasti vauhdin hurmasta, siis ajettua (liian) lujaa. 5 km ennen kotiinpaluuta alkoi tulla hyytävän kylmä olo, paleli... joten taas kerran tuli banaanit ja juomat tarpeeseen. Vaikka pidin 4 parin kolmen minuutin taukoa, niin siitä huolimatta 20 km loivine ja pitkine vastamäkineen on paljon. Vaan teki kyllä hyvää! Voi että nautin, niin matkan aikana kuin vielä nytkin, tunteja kotiinpaluun jälkeen. Tämä laji on minun juttuni 😍.

Voi horisontti, kun keikahti taas 😂

Alanyassa on tosi hyvä ajella pitkin rantateitä, ja näkyi ihmisiä olevan vielä sekä rannoilla että uimassakin. Säätiedotuksissa on paljon eroja. Toiset sanovat että sataa lähes joka päivä nyt lähimmän viikon aikana, ja toiset ennustavat paria sadepäivää sinne sun tänne, harvakselleen. Todellisuus on ollut aurinkoinen ja lämmin. Moni tuttava on nyt kommentoinut sitä, että Alanyan kaupunkikeskustan ja esim. Oban, Kestelin, Dinekin tms alueen kohdalla on selkeä lämpötilaero. Niin itsestäkin tuntuu. Mitään varmaa mittausfaktatietoa minulla ei ole. Käytännön elämä on osoittanut että eroa on, keskusta on lämpimämpi kuin harvemmin asutut alueet. Mahmutlarista, joka on tiheään rakennettu, vilkas ja väkirikas, minulla ei ole mitään vertailukelpoista kokemusta. Aika näyttää.

Meillä ei hämähäkin vierailun jälkeen ole ollut ikkunat eikä ovet auki entiseen tapaan. Noup. Tosin en ole nähnyt niitä pihalla tai puutarhassakaan, kun olen ulkona liikkuessani katsellut "sillä silmällä". No, eipä niitä tavallisesti näekään. Tänä syksynä olleet kaksi tapaamista isojen hämähäkkien kanssa ovat ensimmäiset vuoden 2011 jälkeen, vaikka olen ollut kohtuullisen paljon ulkona, puistoissa, puutarhojen reunamilla ja vuoristossa. Samalla pääsin talvivalmistelujen alkuun. Tällaisessa vanhoilla, yksinkertaisilla ikkunoilla varustetussa asunnossa on tuulisten ja viileiden säiden alkaessa tarpeen tiivistää ikkunat, tai tuulten asuntoon aiheuttama ilmavirta vie lämmöt mennessään. 5 ikkunaa on valmiina, 14 odottaa vuoroaan... ja 3 parvekeovea niiden jälkeen. Näissä riittää puuhaa "hetkeksi".

Ruusut kukkivat toisella rantatiellä, itään

Taideteosasiaa. Musiikki-instrumentti -teemainen marmoripatsaiden kansainvälinen veistoskisa käynnistyy 1.11. kaupungintalon takana. Marraskuun lopulla valitaan voittaja kisaan kutsuttujen kymmenen kuvanveistäjän keskuudesta, heidän toteuttamiensa patsaiden perusteella.  Kaupungintalon takana ulkoilmassa työskentelevien kuvanveistäjien työskentelyä saa seurata aidatun alueen ulkopuolelta ja kuvanveistäjiä häiritsemättä. Kannattaa käydä katsomassa jos liikuskelet täällä päin. Työskentelyä on kiva seurata, ja patsaissa on aina helmiä mukana. Jotkut ideat ja toteutukset ovat ihastuttavia.

Jotain muitakin tapahtumia on meneillään, vaan kun muistista ei nyt tule ulos mitään muistikuvia. Kulttuuritalolla on joku näyttely ja teatterilla tietysti kausi alkanut eli näytökset menossa. Eh, en nyt saa kiinni kadonneista ajatuksista, joten lisään niitä huomiseen tekstiin.

Aurinkoisia ajatuksia ja valoa itse kullekin.

Psyykkisistä sairauksista ja energiarosvoista

Musta verho ilottoman elämän yllä

Voihan naiset ja naisten mieli ja mielettömyys. Kyllä, kerrankin puhutaan naisista, erityisesti lähipiirissäni keikkuvista tarrautuvista ja ripustautuvista naisista, ja samalla hieman myös itsestäni ja omista reaktioistani heihin... Erityisesti siksi ,että en jaksa olla heidän energian ja elämän lähteensä. Hankkikoot oman elämän ja opetelkoot löytämään iloa omasta elämästään, erityisesti itsensä sisältä. Siinäpä se lyhykäisyydessään jo tulikin. Vaan avataanpa asioita hieman.

Aloitetaan "viimeisestä pisarasta". Naapuruston rouva vaikutti parilla ensimmäisellä vierailulla ihan tavalliselta naapuruston rouvalta, tosin jo toisella kerralla hän istui meillä tuntikausia, eikä hän millään meinannut lähteä pois. Kolmannella kerralla hänet piti jo ohjata lähtemään. Hän olisi istunut vaikka kuinka kauan, mutta jo silloin tunnistin etten enää jaksa enempää, että hän vie energiani niin tyhjiin kuin vain voi viedä. Samalla hän innoissaan ylistää sitä, kuinka ystävyys on virkistävää ja voimauttavaa. Sanoin seuraavalla tapaamisella suoraan, että väsyn ja uuvun hänen seurassaan tosi paljon, mutta hän ei kuunnellut, ei kuullut eikä ymmärtänyt. Puhui vain, kuinka jatkossa joka keskiviikko hän tulee ja vietämme joka keskiviikko mukavan ja virkistävän päivän yhdessä. 

Lähes samaan hengenvetoon hän jatkoi, että koska hän ei yksin uskalla lähteä toriasiointia kauemmas, niin aina perjantaisin otamme kaupungillaliikkumispäivän, koska minä ulkomaalaisena en varmaan tunne kaupunkia oikeastaan yhtään. Aina perjantaisin menemme jonnekin kaupunginosaan, jossa hän vuosikymmeniä Alanyassa asuneena, perheellisenä naisena ei ikään ole käynyt. Hän ei ole käynyt muualla kuin ihan keskustassa, koska hän pelkää liikkua yksin, tarvitsee jonkun turvan ja auttajan, jos vaikka hänelle sattuu jotakin. Hän siis tarvitsee aina töissä olevan miehensä vuoksi naispuolisen korvikkeen, joka vie häntä joka paikkaan, kuuntelee tauotonta puheen pulputusta ja tekee elämästä pehmeää ja onnellista. 

Ajattelin, että kokeeksi, edes kerran suostun hänen perjantaihaaveidensa toteuttajaksi. Siksi, että hän kerrankin pääsee jonnekin ulos. No, siis hänhän pääsisi kyllä, ei sitä mies tai mikään muu estä, vaan sen estää hänen oma psyykensä, omat, itse luodut negatiiviset ajatuskuvionsa. Oli sellainen perjantai, että OMG ja monta muuta vastaavaa sanontaa!

Ensinnäkin häntä ilmeisesti hävetti lähteä naapuruston nähden ulos minun kanssani (ulkomaalainen), joten hän meni jo 45 minuuttia sovittua aikaisemmin tuonne kauemmalle bussipysäkille odottamaan. Sitten hän soittaa, että missä olen kun ei minua näy, että hän jo odottaa täällä... olin juuri tullut suihkusta. Menen pihalle, ei näy. Menen bussipysäkille, ei hän ole sielläkään. Silloin arvelen että ehkä hän on mennyt kauemmas, ettei meidän vain nähdä lähtevän yhdessä, ja kas, sieltähän hän löytyy kauemmalta pysäkiltä. 

...ihan yksin harmaassa maailmassa...

Saman tien kun näemme, nousee hänen puoleltaan sanallinen ja tunnepyörremyrsky, ja jo bussia odotellessa koen, etten jaksa tätä naista enää kauaa. Tulee taas olo, kuin olisin enä vain tyhjä ilmapallon kuori. Lähetän jonnekin ylös hartaan toiveen, että tälle tulee jonkinlainen loppu. Rouva kertoo haluavansa Kalelle, koska ei ole käynyt siellä, muttei halunnut Teleferikillä, köysiradalla vaan busseilla (hinta- ja pelkosyistä). Myöhemmin kertoi kyllä käyneensä, siis valehteli tässäkin asiassa. Rouvan jääräpäisestä ajoituksesta johtuen edessämme oli tunnin mittainen odotus keskustassa, hän kun ei uskonut että minä tiedän millä bussilla mennään ja mihin aikaan se menee. Olenhan vain ulkomaalainen.

Siinä odotuksen ensimmäisen puolen tunnin aikana pääsimme etenemään 300 m. Hän ei jaksanut nopeampaa. Minun sisäinen seikkailijani ja urheiluintoni poukkoili ihoni sisällä edestakaisin, odottaen että pääsemme lopultakin liikkeelle ja kokemaan uusia elämyksiä. Ulospäin näkyi vain tyynen rauhallinen, hymyilevä ja ystävällisesti käyttäytyvä vanhempi nainen, jolle myös hidas matelu oli näennäisesti ok. Auts.

No, sitten kävi ilmi että rouva ei oikein kuule, muttei koskaan kysy mitä sanon, vaan arvaa. Ajan kuluttamiseksi muualla kuin bussipysäkillä kysyin voimmeko käydä katsomassa Kulttuuritalon seinältä teatteri-ilmoituksia (ilan). Menimme. Hetken päästä rouva kysyy, missä ovat ne käärmeet (yılan), joista äsken puhuin. Silloin vasta selviää, ettei hän kunnolla näe eikä kuule. Otan puheeksi sen kuinka huonosti hän hoitaa itseään, terveyttään ja sairauksiaan, ja että näin sairaanhoitajan näkökulmasta näyttää siltä kuin hän tekisi hidasta itsemurhaa. Yllättäen hän myönsi, ja puhui asiasta hieman lisääkin.

Lyhyessä, vähän tutkivammassa keskustelussa nousi vahva epäily siitä, että rouva sairastaa vähintään keskivaikeaa masennusta. Mutta ei masennus ole ongelma, vaan rouvan sekä tietoinen että tiedostamaton käyttäytyminen minua kohtaan, ja tyhjät, elämästä tyhjät päivät. Hän yrittää saada minusta päiviinsä sisällön, energian, ilon ja onnellisuuden lähteen. 

Ensin, hyvin nopeasti hän kaappasi itselleen 5 tuntia viikossa. Kahden viikon tuttavuuden jälkeen hän halusi minulta itselleen kaksi kokonaista päivää viikossa, ja älypuhelimeni käytön (soittaakseen videopuheluita Antalyassa asuville äidille ja siskoilleen), jotta hän voisi olla onnellinen ja nauttia elämästä kuten minäkin. 

Tietyt ihmiset toimivat juuri näin. He haluavat aikasi, energiasi, ilosi, onnellisuutesi, taitosi, tavarasi... He haluavat jakaa kaiken mitä sinulla on, jotta he voivat kuvitella olevansa onnellisia. Kuvitella olevansa. He eivät tajua, että onnellisuus on taitolaji, ja että se nousee ihmisen itsensä sisältä, ei mistään ulkopuolisista asioista, esineistä tai ihmisistä. 

Ja kysyvätkö he saanko käyttää sinua onnellisuuteni välikappaleena? Eivät kysy, käyttävät vaan. Nämä tällaiset ihmiset käyttävät tapaamiaan, energiseltä ja onnelliselta vaikuttavia, aktiivisia ihmisiä tavoitteenaan tulla itse samanlaiseksi. Hyväksikäyttävät.

itsekkäästi, röyhkeästi ja ajattelematta, ihan sikana 

Takertuva, matkiva, ripustautuva, monissa asioissa tukeutuva, kuormittava, ahdistavaksi tuleva ja silloin myös vastenmieliseksi tuleva aikaa, iloa ja energiaa kohtuuttomasti vievä ihminen ei kykene olemaan ihan tavallinen kaveri, tuttava tai ystävä. Useimmiten hän tarvitsee psykologin apua selvitäkseen ulos sairaista kuvioistaan. Jos haluat löytää ilmiön taustalta lisää tietoa, niin laita hakuun F60.7 Riippuvainen persoonallisuushäiriö. Moni muukin psyykkisesti epävakaa tai psyykkisesti sairas ihminen, ei pelkästään Riippuvainen persoonallisuushäiriö-diagnoosin saanut, toimii saman suuntaisesti, takertuen, energiaa vieden.

Kun tällainen ihminen tulee elämääni, niin on vain kaksi vaihtoehtoa, tai no, tavallaan kolme. 
1. Olla hänen kannattelijansa ja voimiensa lähde niin kauan, kuin omat voivat riittävät. Sen jälkeen uupua itse, ja kannatella häntä silti, sillä hän ei tajua lopettaa eikä vähentää. 
2. Lopettaa kaveruus, tai ainakin vahvasti rajoittaa sitä, jotta omat voimat riittävät edes omaan elämiseen. Itse he eivät tajua rajoittaa, korkeintaan hetken näennäisesti, ja sen jälkeen taas täysi vihan vyörytys ulospäin ja/ tai energian imu heille itselleen. Ja osa on tosi taitavia järjestämään tilanteet niin, että rajoittaminen tai kaveruuden lopetus on erittäin vaikeaa.
3. Viedä hänet psykologin vastaanotolle. Itse he eivät mene, koska lähes mitään he eivät tee itsenäisesti. Lähes kaikkeen he tarvitsevat jonkun toisen neuvon, mielipiteen tai aloitteen.

Riippuvainen persoonallisuushäiriö ei katso kansallisuutta, ikää, sosiaalista asemaa, uskontoa, poliittista suuntautumista, sukupuolta tai mitään muuta tällaista. Sen syntymekanismia ei tunneta vieläkään, todetaan vain että sitä on. Jos mielenterveystoimistotyöni aikainen tieto pitää vielä vuosien jälkeen paikkansa, niin tätä ilmenee naisilla enemmän kuin miehillä. Uutta tietoa tullee vuosittain, mutta tästä en ole nähnyt oleellisia päivityksiä, tosin en ole etsinytkään. Nyt vain vilkaisin kun halusin asiasta kirjoittaa. 

Paistaako aurinko jos valitsee istua varjossa?

Niin kuin tietyt lamput vetävät puoleensa yöperhosia ja itikoita, vetävät energiset ja onnelliset ihmiset puoleensa ei-energisiä ja ei-onnellisia ihmisiä energisöitymisen ja onnellistumisen toivossa. Toivoa on, tosin toinen ihminen tällä tavoin käytettynä on väärä lähde. Minä en ole vastuussa kenenkään perheeni ulkopuolisen mielentervedestä. Kukaan toinen ei ole vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä tai onnellisuudesta. Kukin aikuinen tekee sen työn ja liihen liittyvät valinnat itse. Lapset ovat toki ihan eri juttu. Valinta on meillä jokaisella itsellämme, niin kavereiden kuin oman onnellisuudenkin suhteen.

Tänään on täydellinen päivä ottaa ensimmäinen / seuraava askel tiellä, joka johtaa kohti onnellisempaa ja elämäntäyteisempää elämää. Ota se askel, ihan itse.

Lääkärillä ja lamppukaupassa

Kurpitsalamppu loistaa nyt meilläkin

 Tämä oli taas näitä "käyn vaan äkkiä kaupungilla" -päiviä, jolloin palasin kotiin vasta 9 h kotoa lähdöstä, iltapimeällä. Ruotsista paluun jälkeen kroppa ei ole ollut entisensä, ja on tuntunut siltä että jotain on pielessä. Siksi kävin tänään lääkärillä, vaihtoehtoisen lääketieteen lääkärillä. Olen vaikuttunut siitä, kuinka hän tutki ja mitä tutkimuksissa selvisi. Edessä on  kahden kuukauden ajanjakso, jolloin olen luvannut syödä juuri niin kuin hän sanoo, ja kuunnella hänen muitakin neuvojaan sekä hoitosuosituksiaan. Olen vaikuttunut myös siitä millainen detoksikaatio-dieetti pamahti viikoksi päälle. Ja siitä, että hän sanoi ihan suoraan, ja varmisti vielä että ymmärsin, että minun ruokavaliooni ei kuulu minkään eläimen maito, ei nyt eikä myöhemmin. Ei edes vuohen tai lampaan maito. No, ensimmäisenä tietty ajattelin että heippa vaan kaikille suklaille ja jäätelöille. Sitten tajusin, että juuri viikko sitten löysin a101:stä oikein hyvää täysin maidotonta suklaata. Ja muistin lukeneeni että banaanista voi tehdä hyvää yhden raaka-aineen jäätelöä, tarvitaan vain hyvätehoinen tehosekoitin. Bimissä oli tarjouksessa hyvätehoinen, ja se jopa toimi. Tuli nautittavan hyvää bananijäätelöä.


Niin, takaisin päivään... Lääkäristä ulos pääsyn jälkeen suuntasin Bimin ja apteekin kautta saapas- ja sateenvarjo-ostoksille lähelle perjantaibasaaria. Kokeilin muutamat saappaat, ja kun niiden nilkkaosa oli liian kapea, niin se oli liian kapea. Ei mennyt jalkaan vapaaehtoisesti, siis jalkaterä ei mennyt ko osasta eteenpäin. Asiasta en ottanut mitään stressiä, vaan ostin ihan tyynen rauhallisena ja hymynkare suupielessä naisten kalossit, sellaiset kukikkaan kirjavan kukertavat. No, ne näyttävät ihan naisten kalosseilta, ja ovat hieman avokasta korkeammat mutta eivät missään nimessä ylety lähellekään nilkkaa. Hiukan mietin, että onko niistä mitään vastaavaa hyötyä rankkasateella, mutta naisellinen vastaus kuuluu "on ja ei". Jos vettä on jalkakäytävällä tai tiellä alle 4 cm niin hyvällä tuurilla sukat eivät kastu. Jos loiskuu tai virtaa, niin suojaavat saman verran kuin varvastossut, paitsi ettei näistä pääse vesi samalla tavoin ulos... nimimerkillä varvastossujakin ko säässä kokeillut.


Viimeksi kun olen rankkasateella katunut sitä, ettei jalassa ole kumisaappaita, niin vettä oli maasta päin katsoen nilkkoihin asti, ja ylhäältä päin ajatellen ihan joka paikassa, läpi kaikkien vaatteiden. Niin että periaatteessa saappaiden pituudella ei ole väliä jos vettä virtaa pitkin vartaloa alaspäin. Kyseistä puro-oloa välttääkseni ostin myös ison sateenvarjon, isoimman mitä löysin. Kävi hiukan mielessä, että tuohon kun tuuli tarttuu, niin lähtee kevyen lennokkaasti koko muija tuulen mukaan, tai ainakin sateenvarjo nyrjähtää nurinpäin niin perusteellisesti, että on turha kysyä hajosiko se vai ei. Vaan aika näyttää kuka lähtee, kuka jää, ja miten hyvin kastuu. Sadekauden alkuun ei ole kauaa, ja varustautuminen on paikallaan. Vielä noista saappaista / kalosseista: voin kuvitella niiden toimivan hyvin puutarhassa ja mutaisella tiellä, tai vaikka sienimetsässä, kun vaan muistaa varustaa itsensä myös sopivilla villasukilla. 


Sienimetsästä tuli mieleeni home, sienet ja lääkärin määräys että nyt toistaiseksi on kaikki syömäni ruoka oltava kypsennettyä / keitettyä / paistettua, joten tuoresalaatit yms joilla pääsääntöisesti munakkaiden ohella olen elänyt, ovat toistaiseksi pois ruokavaliosta. Myös kananmuna on täysin pois ruokavaliosta. Lääkäri kysyi sitten lähtiessäni, että mitä syön huomenna aamiaiseksi... Ei ole aavistustakaan. Josko keitän nuudelia 😂😂😂. No, keitettyä, paistettua ja ilman kananmunaa ja muutamaa muutakin asiaa, ja kaurapuuroon en koske vapaaehtoisesti. Pitänee aamulla miettiä tarkemmin. Nyt ei voi edes miettiä ettei tule nälkä, kun klo 20 jälkeen on syönti kielletty. 

Saappaiden, sateenvarjon ja blenderin onnellinen omistaja marssi seuraavaksi perjantaitorille, ja kaikista ennakkosuunnitelmista huolimatta pieni kurittomuus ajatuksissa meni tietysti juuri sille osalle toria, jossa se herkästi pakeneva aikapoika on usein myymässä. Jep, lähti kuin hauki rannasta.

Siinä vaiheessa sain puhelun, jossa kyseltiin että lähdenkö Kalelle. Juu juu, tulen kyllä kunhan torilta ehdin, mutta ensin on syötävä. Tapasimme ruokapaikassa, ja siinä selvisi että Kalelle menon syy on uuden kurpitsalampun löytäminen. Jotkut ötökät olivat marssineet parijonossa myös tuttavani asunnolle ruokailemaan,, ja todenneet kuivatun kurpitsan olevan hyvää maaleista huolimatta. Olivat sitten syöneet lampun käyttökelvottomaan kuntoon. Yritin kysellä että ovatko syöneet muitakin puisia osia asunnostasi, mutta asia ei ollut juolahtanut tuttavan mieleen. Oletti että pelkkä lamppu oli ollut tarpeeksi eikä ollut katsellut sen enempää. Meillä ei sen pari tekstiä aiemmin kerrotun ötökkävaelluksen jälkeen ole näkynyt muita kuin pieniä, pomppivia hämähäkkejä. Makuuhuoneen ulkopuolella pomppivat jatkoivat pomppimistaan, kun kuulemma syövät muita pikkuötököitä. Makkarissa pomppiva pääsi taivaiseen pompintaympäristöön, oletettavasti.


Polveileeko tarina hiukan liikaa asiasta toiseen? Onko kenties hankala seurata? Ei yhtään... 

Ruokapaikasta lähtiessä totesimme ettei Kalelle enää ehdi, tai siis pois pääsy vaatisi joko taksikyydin tai alaspäin kävelyn. Siksi houkuttelin tuttavan sellaiseen lamppukauppaan, jossa tiedän omistaja-myyjän itse tekevän kurpitsalamppuja, mutta jossa en ole itse koskaan käynyt sisällä. Kaikki nämä tekstin kuvat ovat kyseisestä kaupasta. 


Kaupassa on kauniiden, ja hyvin erilaisten ja eri kokoisten kurpitsalamppujen lisäksi lähes kaikkea mahdollista mitä tuollaisesta matkamuistomyymälästä voi kuvitella löytävänsä. Kolme asiaa yllätti täysin: 1. aito, "täytetty" pallokala askartelusilmillä varustettuna, 2. metalliset miekat, tai mikä niiden nimi ikinä onkaan, 3. marmoriset miehen s-elimet. VAikken pitkään aikaan olekaan luonnossa nähnyt, niin olen melko varma siitä mitä ne esittivät. Materiaali tosin saattoi olla muutakin kuin marmori. Ja oletettavasti kaiken tuon tavarapaljouden keskellä on paljon muutakin mitä en edes ehtinyt nähdä tai tajuta. Mies kertoi olleensa tässä samassa putiikissa kauppiaana kauan, en muista enää oliko 17 va 27 vuotta tms. Ja kauppa kyllä näytti juuri siltä. Siellä on aarteita eri vuosikymmeniltä. Kannattaa ehdottomasti poiketa. Kauppa löytyy Damlatakselta. Kun lähdet satamasta päin, niin tämä on heti musiikkiliikkeen jälkeen oikealla. Vasemmalla on Kalelle nousu, pankkiautomaatti ja joku kioski. Kaupan nimi näkyy tuolla alemmassa kuvassa.

 Tuttava löysi sieltä itselleen mieluisen lampun, ja Kalelle menon syy poistui päiväjärjestyksestä. Itsekin olen jo jonkun aikaa miettinyt miten saisin luontevasti lisää värejä turkoosi-valkoiseen olohuoneeseen. Toisaalta olen halunnut kurpitsalamppua, mutta en ole tiennyt minkälaisen ja mihin tarkoitukseen. Tuossa kaupassa molemmat ajatukset saivat ratkaisunsa. Pitkään mietin noita täysin valkoisia ja lasihelmettömiä, jopa keittiöön lampuksi, mutta onneksi päädyin tuohon valkoiseen mutta värillisin lasihelmin koristeltuun pöytämalliin. Se löysi paikkansa olohuoneesta ja on kuin sinne tehty. Tykkään ja nautin.

Huvinsa kullakin

Alanya Kleopatra beach 21.3.2019

Viikko, tai paremminkin neljä päivää on mennyt ihan muissa maailmoissa. Lähes kirjaimellisesti. Siksi kirjoittamisetkin jäivät, siis kun siitäkään ei tullut yhtään mitään.

Kyllä otti koville, dieetin aloittaminen siis. Maanantaina oli ensimmäinen päivä, ja silloin oli ainoastaan vähäenerginen olo. Tiistai oli ihan helvetillinen päivä, ja mittasi kyllä motivaation ihan pohjia myöten. Kroppa tuotti karmeita lilhaskramppeja, oli pahoinvointia ja verenpaineen ja verensokerin laskuja, kylmähikisyyttä ja kuumia aaltoja sekä rytmihäiriöitä. Olin tosi lähellä luovuttaa. 

Kalella lisko ruokaili muurin nokassa 20.3.2019

Luovuttamisen sijaan muistin vuotta 2014, ja lähdin kävelylenkille ja tapaamaan tuttavia. 2014 pudotin n. 10 kg paljon rajummalla versiolla, vesipaastolla, jossa söin kunnon aterian vain kerran viikossa. Muistin että neljännen päivän jälkeen olo muuttui oleellisesti, ja sitä jäin odottamaan nytkin. Päätin että jos neljäntenä päivänä ei helpota, niin lopetan. Keskiviikon olo oli ainoastaan pahoinvoiva, voimaton ja hirmu nälkäinen, mutta kukn olin sopinut kavereiden kanssa niin tein 7,5 km potkulautalenkin ja 4 km kävelyä Kalelta alas. Kärttyisyys yritti ottaa voittoa, mutta liikunnan endorfiinit onneksi pelastivat tilanteen. 

Tänään oli se neljäs päivä, ja tänään olen ollut hengissä, lähes oireeton ja ihan kohtuullisissa voimissa. Kroppa oppi ottamaan energiaa varastorasvasta, siis läskistä suomeksi sanottuna. Nyt tiedän että jatkan tätä, vaikka ruokakaupassa käynti olikin suklaa- ja keksihyllyjen kohdalla kova

JOku pieni sipulikukka Kalen luonnosta

tahtojen taistelu. Motivaatio on kohdallaan, ja projekti jatkuu. Ei sillä, en vieläkään jaksa keskittyä pitkään tai asialliseen kirjoittamiseen, joten tämä riittää tältä päivältä. 

PS. Tuo edellisen tekstin kookospähkinä muuten aukesi ihan kohtuudella, mutta oli homehtunut.

Löytyihän se hamam ja osaava hieroja

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään oli Se päivä kun oli parempi löytää uusi hamam, uusi hyvä hieroja. Entinen lähti/lähetettiin yli vuosi sitten pois Laviniasta, ja sen jälkeen on ollut hakusessa mistä löytää osaavan hierojan, joka tekee työnsä läsnäollen. Stressaamistyylilleni uskollisena olin taas kerännyt "taakkaa" hartioilleni, eli niska-hartianseudun lihakset ovat niin jumissa että kipu on jatkuvaa. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin etsintäkierrokselle. ...ja kuten myöhemmin huomasin, unohdin hamambikinit kotiin. 

Ensimmäiseksi suuntasin kaupungin toiselle laidalle, lähelle sinne mihin riippuliitäjät laskeutuvat. Tiesin ennalta että

LIve-musiikkia Cay Bahcessa

siellä on pari hamamia, joita skandinaavituristit käyttävät paljon. Lisäksi siellä on eräs paikka, jolle vuosi sitten lupasin että kerran vielä tulen heille hamamiin. Tänään aloitin sieltä. PAikka ja hieronta on mitä todennäköisimmin ihan ok, mutta hinta ei. SIeltä tuputettiin väkisin eurohintaa. Mitään liirahintoja ei ollut edes näkösällä. Kun pyysin ja lopulta vaadinkin liirahintaa, niin hän antoi normaaleihin turistihintoihin nähden kaksinkertaisen hinnan. Se on paikalliseen normaalihintaan nähden nelinkertainen, ja ALanyan halvimpiin hamamhintoihin nähden yli kuusinkertainen. Hän käytti euron korkeaa kurssia hyväkseen, ja minä sanoin näkemiin ennen kuin kävelin ovesta ulos.

Perheiden illanviettopaikka

Kävelin pitkin rantakatua Kleopatrarannan loppupäästä kohti keskustaa. MuzziBaarin kohdalla tajuntaani iski muistikuva, että sen vieressä on joku hamam, jossa en ole ikinä käynyt. Näin yhden Alanyan parhaista tatuointiliikkeistä ja kampaajan. Jääräpäisesti katselin siinä, sillä muistan nähneeni joskus siinä jonkinlaisen hamam-tekstin... ja löytyi se nytkin. Kampaamon läpi kävellään kellarikerrokseen, jonne on 5 vuotta sitten uusittu isohko hamam.

Hieman marmatin omistajalle sitä, että en voi tulla kellarikerroksen hamameihin kosteusvauriohomeiden ja rajujen allergisten reaktioiden takia. Hän kävelytti ensin kierroksen hamamissa, ja olihan siellä ensihaistamalla kosteusvauriota, mutta ei niin pahasti ettenkö olisi ostanut hamam-hieronta-käsittelyä. HIntataso oli liiroilla maksaessa normaali. Saunassa en ollut kauaa vaan sopivasti, ja nautin. Sen jälkeen marmorihamamiin ihon poistolle... siis kuorintakintaalla kuolleen ihon poisrapsuttelu. Hieroja oli varannut minulle kaikkein karheimman kuorintakintaan, ja totesi puolivälissä itsekin, että näköjään pehmeämpikin olisi riittänyt. Pesun jälkeen ummistin silmäni lepotuolissa siksi aikaa, kun hieroja kävi jäähyllä ja haukkaamassa happea. 

Lampunvarjostimet puulaatikoista. Toimi

Hierontahuoneeseen mennessä tuli hankalia hengitysvaikeuksia välittömästi. Kortisonitabletti ja avaavaa lääkettä keuhkoihin, ja takaisin pöydälle, sillä en halunnut lähteä pois vaikka hengityksen suhteen mentiinkin isohkolla riskillä koko ajan. Kuorinnan ja pesun jäljiltä oli sellainen aavistus, että tämä henkilö osaa työnsä. Ja niin teki. Hieronta oli pidempi kuin täällä koskaan ennen, tai sitten se vain tuntui siltä, sillä vaikka hän teki lymfahierontaa eikä mitään urheiluhierontaa, niin monin paikoin sattui. Sattuminen johtui kroppani tilasta, ei hierojasta. Hieroja huomasi kivut ja reagoi, muutti toimintaansa. Sen edellisen hierojani menetettyäni luulin ettei yhtä hyvää tai parempaa ihan vähällä löydy. Olin väärässä. Henki kulki heikosti hamamista ulos tullessa, joten pihalla piti istua aika kauan, mutta hieronnan ja hamamin osalta todella kyvä kokemus. Käyn siinä vielä pari kertaa ihan lähi päivinä, jotta saadaa jumit purettua ja kiputilat pois. 

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään on jo toinen ilta peräkkäin kun palelee. Sekä päivä- että iltalämpötilat laskevat, no, suomalaisten suosimiin lukemiinhan ne vasta laskevat. Otetaanpa tähän väliin muutamia hepulihetkiä viime päiviltä. Toissapäivänä bussissa istuessa tietoisesti rentoutin itseäni ja penkillä silmät kiinni istuessa hengitin pari kertaa oikein syvään, ja siten rauhallisesti ulos. Tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. Päätin jatka vielä pari kolme henkäystä, vaan kun niskassa tuntui kipua, miim käänsin päätä hieman pikealle, edelleen silmät kiinni, ja vedin syvään henkeä... Mitä he*****a! *Puistatus* 

Avasin silmäni samalla kun olin tuupertua epämiellyttävästä hajusta. No, nenäni oli jonkun hikisen turistin kainalossa. Turisti seisoi käytävällä ja piti kädellään kiinni bussin ylätangosta. Rentoutumishengittely lopui siihen, ja alkoi hapen haukkominen toisesta suunnasta, ja rentoutushytkyminen. Hysteerinen nauru kupli mahassa, ihan vaan tilanteesta johtuen, samalla kun yritin katsella toiseen suuntaan ja pyyhkiä naurun kyyneliä silmistäni. En ollut kunnolla toipunut tuosta kun astuin bussista ulos, mietin mihinköhän päin ensin lähtisin, ja näin ne rouvat. Kolme venäläistä rouvaa käveli ohitse hattuineen. Yhden rouvan hattu oli juuri kuin mummoni lampunvarjostin lapsuusajaltani, niin malliltaan kuin kuosiltaan. ...ja taas olin revetä naurusta, ihan vaan sellaisesta väsy-kipu-hepulinaurusta, joka rentouttaisi perinpohjaisesti mikäli sen saisi päästää ulos ihan sellaisenaan. No ei, sisällähän sekin nauru eli.

...minkä värisellä autolla tulit?

Hamamista ja hieronnasta kotiin tullessa bussissa näin äidin, jonka paidan etumuksessa oli isolla Follow your dream, ja kyseisen tekstin yli oli kirjoitettu punaisella Cancelled. Eli Seuraa unelmiasi, Peruutettu/ Hylätty. LAittoi ajattelemaan, vaikka hieroja kielsikin ajattelemasta liikoja ja kantamasta muiden taakkoja. Oli muuten uskomaton tyyppi, ihan oikeasti. Ensinnäkin jo alussa näin kuinka hän luki elekieltäni ja profiloi minua, paikanti ongelmiani. Hieronnan jälkeen keskustelimme ulkona pitkään, kun odotin että kurkunpään ja keuhkoputkin turvotus laskee. Siinä vaiheessa hän kertoi mitä näkee/ lukee minusta, elekielestäni yms. Tuntui aika hurjalta kuunnella niitä, ne nimittäin olivat aivan totta. Hän oli onnistunut arvioinneissaan hyvin. Olipa kokemus!

Nyt pihalla, uima-altaallamme kiljuu ja mekastaa talomme äänekkäin perhe, lapset ja mamma. Sen miehen ääntä en kuule kuin harvoin ja pienesti, mutta nuo lapset ja mamma kuuluvat puolen kilometrin päähän helposti. En pysty kirjoittamaan edes blogitekstiä tässä mekkalassa. Palataan.

Eräälle ystävälle

...joka jo kiertää kiihtyvässä syöksykierteessä. Myös kaikille muille, joita tämä koskettaa:

Luepa tämän linkin takaa löytyvä teksti (Mielen Ihmeet sivustolta) ajatuksen kanssa, moneen kertaan. Ja kun se perämetsien mies uudelleen satuttaa sinua, niin lue tämä taas. Ja sitä seuraavalla kerralla, sitäkin seuraavalla kerralla, ja  uudelleen ja uudelleen. Tarpeeksi monta vuotta. Niin kauan kuin annat hänen satuttaa itseäsi, käyttää väkivaltaa, pakkokeinoja ja alistamista sinua kohtaan, niin muista

a) Sinä itse päätät ja valitset.

b) Olet itse valinnut, että annat hänen käyttää väkivaltaa itseäsi kohtaan.

c) Vain ja ainoastaan sinulla on valta katkaista tuo väkivallan kierre.

d) Väkivallan kierteen katkaisemista ei ole se, että luovut asia ja päivä kerrallaan omasta elämästäsi ties millä kaunistellulla tekosyyllä. Eikä se, että tulevien tapahtumien pelossa muutat käyttäytymistäsi, pukeutumistasi, kauppa-asiointeja yms, että elät ahtaammissa raameissa kuin vankilassa oleva. Se on alistumista, väkivaltaan alistumista. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä tuon kaiken kanssa.

e) Kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa toisen sairaasta ja järjettömästä käytöksestä, niin mieti ensin mitä olet itse tehnyt väkivallan kierteen katkaisemiseksi viimeisen seitsemän vuoden aikana, koska vain sinä itse päätät ja valitset.

f) Haluatko edelleen jatkaa väkivaltaisen elämän kokemista/ elämistä?

g) Miksi haluat jatkaa sitä? (Heitä tekosyyt hiiteen, ne kaikki 94 ensimmäistä)

h) Jos et halua, niin mitä aiot tehdä ongelmatilanteen ratkaisemiseksi? Kohdan d) teot eivät ole ratkaisemista, vaan terveyttä ja turvallisuutta ylläpitävästä päätöksestä luistamista, väkivallan kohteena olemisen hyväksymistä (tai jopa siitä nauttimista, jolloin ei ole valitusoikeutta).

i) Sinä itse päätät ja valitset. Tee siis todellinen valinta, sellainen, joka saa olosi tuntumaan hyvältä (pidempään kuin minuutin tai tunnin) ja joka on terveellistä ja turvallista.

j) Lue uudestaan tuo linkitetty teksti.

k) Sen jälkeen lue uudestaan tämä lista.

l) Toista aina silloin kun annat hänen käyttää väkivaltaa itseäsi kohtaan, aina silloin kun sinuun sattuu, sinua on taas loukattu tai itkettää tai suututtaa. Sinä itse päätät ja valitset.

m) Jotkut onnistuvat selviytymään ulos, jotkut kuolevat väkivallan alle joko suoraan tai välillisesti. Lakkaa kaunistelemasta asioita, jos ei muuten, niin ammattiauttajan avulla.

Kun päätät oikein, ei ole aihetta valittaa. Jos on aihetta valittaa, et ole valinnut oikein. Mutta voit tehdä sen nyt. Se on itsestäsi kiinni. Pystyt siihen, ja olet sen arvoinen. Rakasta itseäsi.

Ajattelin, että ehkä kirjoitettu teksti toimii paremmin kuin tuuleen katoavat sanat.
Kiitos Mielen Ihmeet sivustolle ko artikkelista, ja monista muistakin <3.

https://mielenihmeet.fi/ihminen-joka-saa-sinut-pois-tolaltasi-kontrolloi-sinua/

Orjantappurapensas ja vanha, rapautunut kivi

Tässä toinen sinulle tarpeellinen linkki, mutta jos luet kaiken kerralla, et muista hetken päästä mistä aloitit. Säästä tämä toiselle lukukerralle.

https://mielenihmeet.fi/10-tapaa-unohtaa-myrkylliset-ajatukset-ihmiset/

Sonni, jazz ja Suovanlahti

https://www.traktorijatzit.fi/

Viitasaari, TraktoriJatsit ja Suovanlahden Sonniyhdistys. Niin, ja huoltoasemien vähyyden konkretisoituminen, kun Keski-Suomen ja Savon rajamailla, pienillä, mutkaisilla ja mäkisillä kyläteillä ajaa kymmeniä kilometrejä auton polttoainetankki "nollilla". Todellakin tuollakin seudulla ajaessa saa olla polttoainetankissa hieman enemmän kuin vain muutama litra. Meidän tapauksessa loppumatka ajettiin "kaasuilla". Lupaavasti (?) nyki auto jo viimeisille metreille ennen rullaamista tankkausautomaatille. Kuskilta tuli spontaani Iso helpotuksen huokaus siinä vaiheessa. Minua ei hirveästi stressannut, sillä koipi paketissa ja kyynärsauvakulkijana olisin vain tyynen rauhallisesti odotellut autossa kunnes kuskin penkillä istuja on ratkaissut "haasteen" ja matka jatkuu. Nyt ei onneksi tarvinnut testata mikä se ratkaisu olisi ollut.

Tuo Sonniyhdistys ei ole ihan sitä miltä se kuulostaa... ja tavallaan on. Jos muistan oikein Kaijan vuosia sitten kertoman perustamistarinan, niin 
a) kyseinen uhdistys on perustettu saunan lauteilla huuruissa ja höyryissä, ja tietysti Viitasaaren Suovanlahdella.
b) jäsenistö on pieni mutta sitäkin uutterampi / aktiivisempi / toimeliaampi...
c) yhdistyksen päämyyntiartikkeli on Suovanlahden Sonniyhdistyksen logolla varustetut naisten pikkuhousut, joita saa ostaa mm. kyläkaupalta. 
d) yhdistys ei liity millään lailla niihin eläimiin, joita sonneiksi kutsutaan (siis miespuolisiin "lehmiin", kuten kaupunkilaistuttavat usein asian ilmaisevat).
Tarinan kuulemisen jälkeen en ole voinut unohtaa kyseisen yhdistyksen olemassaoloa, tosin en nytkään käynyt tsekkaamassa onko niitä pikkareita siellä kyläkaupassa, ja sopisivatko ne jollain tavoin esim. lahjoiksi, viemisiksi "jollekin sopivalle henkilölle". Traktorijatzeilla käyneet ehkä tietävät. Ja Traktorijatzien ohjelma löytyy täältä. Tämän vuoden tapahtumat päättyvät sunnuntaina klo 14 järjestettäviin päivätansseihin, vaan ei nyt ihan tanssita.

http://www.sonniyhdistys.fi/

Paketissa oleva jalka jaksaa yllättää. Tänään on ollut kivun lisäksi turvotusta, ja nilkkaan on ilmestynyt riemunkirjava sini-violetti väritys niin laajalle ja runsaana, että jostakin on vuotanut verta enemmän kuin muutama pisara. Isot verenvuodot kudoksissa hidastavat paranemista, niin kuin alkuvuodestakin jo nähtiin. Mitähän tuolla loppujen lopuksi on repeytynyt rikki? Ja miksi tuon piti nyt tapahtua, mikä sen fokus on?

Ulkona sirkuttelee joku kaskaiden ääntä hieman muistuttava lintu lyhyitä säkeitään. Jep, en tunnista, tiedän vain että tuo on joku tämän metsäisen alueen pikkulinnuista. Ai mistäkö tiedän... näen kun se istuu tuossa ikkunan takana olevan kuusen alaoksalla. Kovin on huteralla tolalla lintutietämykseni(kin). Mutta ne kaskaat. Niiden kesään kuuluvaa ääntä kaipaan. Alanyassa on nyt parhaillaan (pahimmillaan) kaskaiden siritys. Siihen kuuluu olennaisena liitännäisenä kuumuus, kosteus, hellemekko ja vahva kesän tunne. Sielu kaipaa sinne Alanyan kotiin, samalla kun järki yrittää selittää miksi juuri nyt kannattaa olla täällä. Tätä tämä on aina. Toisaalta niin ja toisaalta näin. Ehkä tätä on koko elämäkin, milloin missäkin mittakaavassa. Jokainen hetki on valittu, jollei omasta toimesta ja/tai tietoisesti, niin jonkun muun toimesta tai alitajuisesti. Kuinka paljon enemmän tietoisuutta ja tietoisia valintoja päivien hetkiin ja tilanteisiin kannattaisikaan tuoda. Eteenpäin katsoen juuri niistä rakennamme elämämme. Taakse päin katsoen ne ovat olleet elämäämme. Miksi siis ajelehtia ja/tai olla liialti toisten ohjaama. 

Paikallisessa terveyskeskuksessa

Alanyan keskustan tulppaaneja 16.3.

Kun edellisen kerran kävin Alanyan uudessa Devlet Hastanesissa, valtion yliopistollisessa
sairaalassa, niin siellä vastaanotossa virkailija sanoi että käytä terveyskeskusta, jos kerran vakuutuksesi ei vielä toimi. Se tulee halvemmaksi. Olen sen jälkeen käyttänyt. Netissä on ajanvarausjärjestelmä, mutta en jaksanut etsiä e-devlet -salasanaani, joten maanantaina kävelin paikan päälle ja kysyin aikaa. Silloin menin labrakokeiden kannalta liian myöhään (11.30) ja käskettiin tulla uudestaan tiistaina aamulla kello 8.30.

Aamulla jonotin oven takana muutaman muun kanssa jo kahdeksan jälkeen. Hoitajat alkoivat antaa aikoja lääkäreille sitä mukaa kun lääkärit saapuivat työpaikalleen. Minulta kysyttiin kenen lääkärin potilas olen. En tiedä kenelle kuulun, kun asioin ensimmäistä kertaa. No, siihenkin löytyi vastaus, ja ihana naislääkäri otti vastaan pienen odottelun jälkeen. Turkkilaista henkilökorttia näytettyäni etu- ja sukunimeni ensimmäiset kirjaimet ilmestyivät lääkärin oven yläpuolella olevaan näyttöruutuun. Minua ennen jonossa oli 2 asiakasta. Kun edellinen tuli ovesta ulos käveli seuraava automaattisesti sisälle, joten niin tein minäkin.

Tutkimus oli nopea mutta perusteellinen, ja hoitolinja selvä. Lääkäri sanoi että ihon alla on edelleen voimakas tulehdus, niin kuin on ollut jo 5 viikkoa, ja kirjoitti lähetteen verikokeisiin. Tulehdus on nyt levinnyt myös ympäröiviin kudoksiin. Lääkäri sanoi vielä, että labrakokeiden tulosten perusteella päätetään riittääkö antibiootin piikittäminen lihakseen, vai tarvitaanko suonen sisäisesti annosteltavaa antibioottia. Suun kautta otettavien teho ei enää riitä tähän sanoi hän.

- Saanko mennä tanssitunneille tai muuten harrastaa liikuntaa?
- Et, koska se pahentaa nyt tulehduksen leviämistä, ja sitten kun antibiootti alkaa, ei muutenkaan saa urheilla.

Mennyttä arsenaalia

Parit tuttavat ovat käskeneet palata Suomeen hoitoon. ÄLkäähän hermoilko. Ihan samoin hoidettaisiin Suomessakin. Moka on tapahtunut jossain ihan alkuvaiheessa, kun joku on siirtänyt käsistään / hanskoistaan tai hoitotarvikkeiden mukana ko bakteerin haavalle. Tai sitten se on tullut kissasta, joka on nopeana päässyt yllättämään ja ronkkimaan haavaa silloin kun se eritti tuoretta verta. Tuli mistä tuli, ja mitä hyvänsä, on tuo tulehdus saatava pois.

Juuri nyt tätä osuutta kirjjoittaessani olen stressaantunut, huolestunut ja jopa hieman pelokaskin. Tiedän ettei huolestuminen tai pelkääminen auta mitään, mutta tunteita ne ovat nekin, ja kun ne nyt ovat päällä, niin tehtävänsä niilläkin on. Tiedän myöskin sen, että muutaman tunnin kuluttua olen ihan eri tuulella. SIlloin olen taas jotenkin löytänyt tyyneyden ja rauhan, sekä uskon siihen, että asiat hoituvat, että tälläkin on joku oma merkityksensä. Mikään ei tule "kohtalomme" (kader) ulkopuolelta. Kaikella on merkityksensä. Ja asioilla on taipumus järjestyä.

Seuraavana päivänä, tulosten valmistuttua, menin samalle omalle lääkärille uudestaan. Hän katsoi tulokset, hämmästyi, ja tutki jalan uudelleen.  Täällä on selvä tulehdus, mutta mitään tulehdusarvojen nousua ei labrakokeissa näy. Emme siis aloita antibiootteja, mutta miksi tämä on tulehtunut... Epäilimme allergista reaktiota hoitovoiteelle, auringonottoa ja tanssituntien tuomaa rasitusta, sillä en malttanut olla tansimatta. Ihan vähän vaan...

- Voide pois. Ei tanssitunteja, ei liikuntaa eikä paljoa kävelyäkään vielä. Ja suojaat auringolta.
- 😳 ...juu...

Vastaukseksi on vahvistunut allergia, auringonotto ja rasitus. Ihon ja arven pehmentämiseen tarkoitettu voide sisälsi jotain, jolle olen allerginen, ja ihon tulehdusreaktio tuli siitä. Voiteen vaihto ja allergialääkitys auttoivat. Jalka on muuttunut ihan eri näköiseksi, eikä hehku enää kuumanakaan. Tulehdus on poissa. Olen suojannut auringolta, malttanut olla kävelemättä, ja torstain tanssitunnillakin olin vain katsojaoppilas. Tänään kävelen ihan vähän, ja huomenna ihan vähän enemmän kuin tänään jne. Maanantaina tanssin vain yhden sarjan, torstaina 2. Eli nyt kun tulehdus on poissa ja viikkoja takana jo aika monta, saa alkaa rasittamaan, vähitellen.

Rantaelämäaika on alkanut

Terveyskeskukset ovat paikallisille asukkaille tarkoitettuja paikkoja, joissa on lääkärin vastaanotto, labra, perheneuvola, lastenneuvola ja sairaanhoitajan vastaanotto haavahoitoihin, injektioiden antoon jne. Minun omalääkärini on itseäni nuorempi nainen, ihana, avoin ja puhelias ammattilainen. Niille, jotka kaipaavat yksityissairaaloiden kaltaisia palveluja ja ympäristöjä, terveyskeskus ei sovi.

Verikokeita otettaessa vieressä oli pappa saamassa haavahoitoja, hoitajat ilman hanskoja ja suojia. Samalla neulalla etsittiin suonta ensin vasemmasta, kun ei löytynyt niin oikeasta, ja välillä se neula lepäsi pöydällä. Pistos tapahtui hoitajan paljain käsin sormeileman alueen läpi, ilman puhdistuksia. Silloin kun itse aloitin sairaanhoitajan työn, niin meillä toimittiin ihan samoin. Hieman ovat ajat muuttuneet. Tarjolla on hyvinkin erilaisia paikkoja. Yliopistollisissa sairaaloissa ja yksityissairaaloissa on viimeisen päälle tarkka aseptiikka, toisissa paikoissa tehdään se mitä voidaan niillä resursseilla mitä on. Ja näin se elämässä menee.

Kiitän terveyskeskusta saamastani avusta, ja arvostan heidän tekemäänsä työtä lähellä ihmisiä, kaiken alkulähteillä.

Oletko ihan tossisasi, ettei mennä?

Pilvenhattara tarttui rinteeseen. Alanya 5.12.-17

OMG! Meillä jyrisee ukkonen, ja kunnolla. Satanut on pitkin päivää, mutta nyt on umpipimeää joten en näe, kuulen vain ajoittaisen lotinan. Ja ei tuo yölämpötila ihan nollaan laske, kai, sillä ennuste on jo parempi... muttei ole kuskia eikä autoa, kun herra A ei aja tällä kelillä 😕 ja en tiedä miten ratkaisen tilanteen. Bussilla sinne ei ehdi enää, yksinkään en jaksa ajaa pimeässä, sateessa ja väsyneenä. Sovittiin että jonakin kauniina päivänä ajellaan pitkin rannikkoa jonnekin muualle päin, mutta ei juuri nyt eikä tänään Marmarikseen. Jää siis haastatteluun meno sikseen...

Asiaa pähkäillessä meni pussillinen salmiakkia. Hhm. Keittiössä muhii ruisleipäjuuri, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi pyöräytän ruisleipää huomenna. Se on kuitenkin helpompi homma kuin karjalanpiirakoiden teko, tosin tuosta jauhomäärästä riittää niillekin. Jospa jouluksi syntyisi piirakoita. Laukut oli niin tiiviisti ja kilomäärien osalta tarkkaan pakattu, ettei tullut otettua mukaan ainoatakaan ruisleipää. Täältäkin saa sitä saksalaista siemenleipää, joka on ihan ok, mutta iski leipomisfiilis ja katsotaan mitä niistä tällä kertaa tulee. Lopputulos ei ole aina ihan 100% varma, kas kun joskus ne leivät saattavat unohtua kohotusvaiheeseen hyvinkin pitkäksi aikaa.

Joku moottoriurheilurata Istanbulin pohjoispuolella

Katselin tänään neuleprojektien, siis isompien villatakki- ja villapaitaprojektien kuvia jo, ja totesin että jos nyt aloitan, niin eivätköhän ne kevääseen mennessä valmistu 😊. Kotona on jo melko kylmä, ellei jopa hyytävän kylmä juuri nyt sateen aikana, mutta tuo pikku lämmitin toimii, ja toppahousut ovat vielä kaapissa. Viime talvena pidin niitä sisällä, ja ne olivat jokapäiväinen perusvaruste. Nyt saatan selvitä ilmankin, ehkä. Eilen kun vierailin Kalella ystäväni luona, matalassa ja erittäin yksinkertaisessa talossa, ihailin kaminan lämpöä. Pieni kamina keskellä talon toista huonetta lämmitti niin että hymy ulottui korvasta korvaan. Olisin voinut jäädä siihen pidemmäksikin aikaa.

Edelleen olen Suomen reissun jäljiltä väsynyt ja normaaliin päivärytmiin nähden epärytminen, joten isommin ei ole tullut urheiltua (vielä). Eilen kävin jo lähemmäs 20 km lenkin, josta 3 km Kalelle nousua ja laskua lukuunottamatta ajoin fillarilla. Kävelyä hidastaa hieman se perinteinen tähän ilmastoon paluu, eli rakot. Iho oli ehkä pitkien kortisonikuurienkin takia herkkä, ja heti sunnuntaina kaupunkikävelyn aikana kengät, jotka eivät koskaan hierrä, kuorivat kantapäistä nahkaa pois. Siksikin fillaroin eilen.

Pari päivää sitten keskustassa

Kroppa (tai mieli) kaipaa juoksua ihan käsittämättömän paljon, mutta olen nyt kaukana maratonkunnosta, kaukana siitä, mikä oli kunto vuosi sitten ennen kuin niveltulehdukset iskivät kimppuun. Silti olen tyytyväinen että tulehdukset on saatu hoidettua näinkin hyvin pois. Nyt jännällä odotellaan mitä joulukuun loppu näyttää, sillä tämä kostea kylmyys kyllä näyttää jos näytettävää on. Ja lenkkarit on piilotettu kaapin perälle toistaiseksi, samoin kuin muutkin juoksuvaatteet ;) .

Huominen ja hirmuisen monta muutakin tulevaa päivää menee kirjoitusprojektien parissa, sillä nyt on ykkössijalla novellikokoelma. On tämä hassua. Yhden kun lopettaa, niin toinen alkaa saman tien. Tuo edellinen runokokoelma oli leikkisä ja hauska, ja novellikokoelmasta ei voi käyttää kumpaakaan sanaa. Siinä mennään synkissä vesissä, jossain Kortteisen varjoissa ja painajaismaisissa päivissä. Jos pystyn kirjoittamaan myös elämän varjopuolista. EIhän sitä varmaksi vielä tiedä. Olen karttanut noita novelleissa käsiteltäväksi aiottuja aiheita tietoisesti ja päättäväisesti, mutta ehkä ne soveltuvat juuri tuollaisiin pieniin ja tiiviisiin tarinoihin. Ehkä. Vaan jaksaako sellaisia kirjoittaa päivästä toiseen, vai tarvitaanko rinnalle joku iloinen ja hulvaton, helppo projekti, joka tuo valoa ja vaihtelua synkkyyden vastapainoksi. Kuukauden päästä senkin tietää. Vaan onhan kokemus tämäkin.

"Gerçek aşk’ı bilen kalp bir damla suya bile hürmetle bakar.

-Hz.Mevlana"

Kokoa kansalaisaoite, autat tuleviakin sukupolvia

Homeasunnosta tukkoisena, hengitysvaikeuksisena ja kärttyisänä rasitan elimistöä ylimääräisellä antihistamiinilla, kortisonitableteilla ja keuhkoja avaavilla jauhemaisilla lääkkeillä, miettien samalla, että tällä kuukausivuokralla olisi asunut 2 viikkoa hotellissa ja pysynyt terveempänä. Kun lasketaan lisääntyneet lääkekulut ja lääkärikulut, niin sillä rahalla asuisi toisen 2 viikkoa hotellissa. Eli täällä ollessa ei kannata vuokrata asuntoa yksityiseltä, ei ainakaan kiinteistösijoittajalta. Kun tämä vuokrasopimus loppuu, niin kerron kyllä mikä firma ja missä osoitteessa olevat asunnot, sillä tässä on yhteensä 5 eri kerrostaloa, kaikki isoja taloja, ja kaikilla tietty historia. Tosin rakennetaanhan nyt Helsingin Jätkäsaaressa asuntoja, joissa on homevaurioita jo rakennusvaiheessa, ennen kuin talot ovat edes valmiita. Ja mitä tehdään? Rakennetaan kaikessa rauhassa valmiiksi, sillä aina löytyy joku muiden ihmisten terveydestä piittaamaton kiinteistösijoittaja, joka vuokraa jatkossa asuntoja eteenpäin. Suomessa tehdään rajua terveyshaittabisnestä.

Joten kun aikanaan pääsen lähtemään täältä pois paljon sairaampana kuin mitä olin tänne tullessa, niin kiitänkö kaiken tämän aiheuttajaa? Olenko kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta? Javitutole. Löydän taas itsestä ärtyneen ja ärhäkän puoleni, ja jos en muuten osaa, niin bussipysäkillä ihmisiä kuunnellessa oppii kyllä monta kirosanamuotoa. Ei hyvä. Miksei kukaan Suomessa vastusta millään tavoin terveyshaittojen aiheuttajia, niitä, jotka tietoisesti ja tahallaan aiheuttavat muille ihmisille terveyshaittoja, vaarantavat toisten ihmisten terveyden? Siksikö, kun Suomessa kaikki huomio menee hallituksen ja puolueiden pelleilyihin ja typeryyksiin.

Täällä on periaatteessa kosteusvaurioista ja niiden terveyshaitoista olemassa paljon tutkittua tietoa, ja se tieto on saatavilla JOS sitä haluaa käyttää. Sen lisäksi on valtavan iso joukko sairastuneita, ja lisää tulee joka vuosi. Silti mikään ei muutu, koska kukaan tai mikään tarpeeksi vahva taho ei vaadi mitään muutosta. Toiselle ihmiselle terveyshaitan tuottamisesta terveydelle haitallisia asuntoja haitasta ilmoittamatta vuokraamalla ei seuraa mitään rangaistusta. Suomessa toisen ihmisen terveyttä saa vaarantaa ihan rauhassa, jos on kiinteistön omistaja ja haluaa pimittää tietoa, jo haluaa kiistää tai salata asunnon terveysriskit ja ongelmat. Rahanahneet läskiniskat sen kun jatkavat tuottoisaa toimintaansa silmät kiiluen ja vuokraajia tyhmänä pitäen, samalla kun vuokralaiset käyvät läpi sairastumishelvettiä. Välinpitämätöntä ja häikäilemätöntä toimintaa, joka Suomessa vaan laajenee ja vahvistuu.

Jos edelleen asut Suomessa, ja sinua kiinnostaa tehdä jotakin tämän taantuneen yhteiskunnan eteen, niin kokoapa kansalaisaloite, jolla lähdetään hakemaan vastuuseen asumisen kautta terveyshaittoja tahallaan aiheuttavat tahot. MInä menen siitä mistä aita on matalin, ja ostan lentoliput parempaan ilmastoon heti kun nämä täällä pidättelevät tunnit loppuvat. Tosin, jo tänään olen keuhkojen osalta siinä kunnossa, että huomisen kuntojumpan pito on hyvin vaikeata. Siinä vaiheessa kun kuume nousee, niin kuin yleensä nousee muutaman päivän altistuksen jälkeen, on jo tanssituntienkin pitäminen haastavaa ja sydämelle vaarallista. Kuumeen jälkeen seuraavana alkavat poskiontelotulehdukset ja sen jälkeen on koko henkityskalusto niin ärtynyt, että iskee päälle pakollinen sairasloma ja lääkesumujen hengittäminen pahimpien tilanteiden helpottamiseksi... ehkä joku on jo kirjoittanut homepakolaisen elämästä kirjan. Muistelen että sellainen jo on. Jos oma elämä tuntuu tylsältä ja pitkäveteiseltä, niin kannattaa lukea sekin kirja. Mutta teepä ensin se kansalaisaloite.