Lupasit

lupasit viedä merelle
ikimuistoisiin elämyksiin
odotin värikästä puuvenettä
olin pyörtyä kun saavuit
mukanasi pienen pieni kumivene
joka reunalta paikattu
silmissäsi tähtikartta ja
tuhannet innostuksen kipinät
iltahämärän laskeutumisen aikaan
isompiin aaltoihin soutaessa

hengissä edelleen


-Johanna Pollari, s. 9 kirjasta Aurinkoon karannut

Kivistä polkua pitkin
palaan kotiin
ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen.
Näen vain puoliksi sortuneet seinät
tuuleen kadonneen katon.
Miettiessä meni aikaa
enemmän kuin arvasin.
Sinusta ei näy jälkeäkään
eikä meistä.
Istun lähimpään nurkkaukseen
ainoaan pystyyn jääneeseen.
Tunnen kivien lämmön
auringon lempeän hyväilyn jäljiltä.
Sitä odotan suhteeltakin.

-Johanna Pollari, s. 35 kirjasta Aurinkoon karannut

Punainen torni 😍

Alanya Kızılkule Terzaneta päin

Tosi kauan on mennyt ennen kuin menin ensimmäistä kertaa sisälle Punaiseen Torniin, siihen satamassa olevaan muinaiseen linnoituksen osaan ja Alanyan symbolinakin toimivaan rakennukseen. En mennyt aiemmin, koska oletin että se on vain historiallinen tiilikasa... Olin väärässä, tosi paljon. Ovesta sisälle astumisen jälkeen ei käynyt kertaakaan mielessä sana tiilikasa. Jos minä menisin joskus vielä naimisiin, niin tuolla sisällä olisi upea paikka ottaa ainakin kuva tai pari. 

Miksi sitten nyt menin? Koska Terzanen ovella hinnastossa luki Terzane 7 TL, Terzane + KızılKule 10 TL, Terzane + KızılKule + Damlataş Mağarası 14 TL. Eli laivaluolasto 7 TL, laivaluolasto + Punainen torni 10 TL ja laivaluolasto + Punainen torni + Damlataksen tippukiviluola 14 TL. Yritin maksaa 2x 14 TL mutta lipunmyyjällä ei ollut vaihtorahaa, joten otimme vain 2x 10 TL liput ja nautiskelimme Terzanen ja Punaisen tornin tunnelmista.

Alanya Kızılkule ekakerroksen sisäholveja

Punaisen tornin pääsisäänkäynti on sen Kalen puoleisella puolella, siellä, minne pääsee katapultin ja tornin välistä. Oven vieressäkin on lipunmyyjä. Ovesta sisälle mennessä unohtui kaikki muu. Ensinnäkin valot, värit ja rakenteet tekivät vaikutuksen. Toisekseen siellä sisällä oli valokuvanäyttely, jossa teemana oli Alanyan Jazz-päivät. Hauskasti ja taidokkaasti kuvattuja jazz-päivien artisteja ei voinut hymyilemättä katsoa. Paras valokuvanäyttely mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt. No, näyttelyn kuvistaan koonnut ryhmäkin on nimekäs: kolme Alanyan parasta valokuvaajaa. Jo pelkästään tuon valokuvanäyttelynkin vuoksi kannattaa käydä Punaisessa tornissa. Näyttely on ensimmäisessä kerroksessa, joten rappujen kävelyä välttelevätkin pääsevät sinne ihan muutaman askelman nousulla (vai oliko peräti ilman askelmia, en ole varma). Ensimmäisestä kerroksesta ylempiin kiivetään jykeviä ja jyrkkiä portaita. 

Sisällä on ihan oma maailmansa, jokaisessa kerroksessa omanlaisensa. Käypä kokemassa kun liikut Alanyan keskustassa. 😍


KAmeran akku tyhjeni ennen tänne pääsyä, joten kännykkäkuvilla mennään. Tuokin on yksi hyvä syy mennä uudelleen Punaiseen torniin.

Alanya Kızılkule panoraama ekasta kerroksesta

Alanya Kızılkule ja Jazz-valokuvanäyttely

Alanya Kızılkulen ylintä kerrosta 

Näköaloja riittää joka suuntaan 

Alanya Kızılkule julkisivua

Alanya Kızılkulen tulopihaa

Ruokapaikkoja ja herkuttelua

Alanyan yksi parhaista ravintoloista 😍

Alanyan ruokatarjonta on monipuolinen ja mitä herkullisin, kun osuu itselle mieluisiin paikkoihin. Monia paikkoja olen kehunut aiemminkin, tässä taas muutama lisää. Tai no, on jokunen samakin mutta eri näkökulmasta.

Alanyassa on käsittääkseni vain kaksi perinneruokasertifikaatin saanutta ravintolaa, siis sellaista, jotka saavat käyttää Yöresel Alanya Ev Mutfağı -nimitystä. Esma Rouvan paikka on toinen niistä. Etsin ko paikkaa aiemmin, mutta väärästä paikasta. Sinne on kuitenkin helppo löytää, ainakin suomalaisten. Seuraa isoa tietä Heikinbaari-BellaAlanyan edestä oikealle etuviistoon, kunnes tulet ensimmäiseen neljän tien risteykseen. Vasemmalla etuviistossa on Kleopatra Tower, oikealla ruokakauppa Hasbül tms, ja oikealla etuviistossa, puiden katveessa on tämä ravintola. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta näköjään syönyt ihan "vääriä ruokia". Kaikki siellä syömäni annokset ovat olleet hyviä, hyvin valmistettuja.

Gülüklü çorba, kana-minilihapullakeitto, nam

Tällä kertaa pyysimme tarjoilijalta vinkkejä. Halusimme että hän ehdottaa paikallista keittoa ja sen lisäksi paria muuta ruokaa. Lisäksi pyysimme, että kaikki mitä syömme tulisi olla maidottomia. Heillä maitoallergia ja maidottomuus ymmärrettiin täysin, ja kaikki syömämme ruoat myös olivat maidottomia, ts. me molemmat maitoallergikot olimme täysin oireettomia ruokailun jälkeen. 

Viereisessä kuvassa oleva keitto on alanyalainen erikoisuus, nimeltään gülüklü çorba. Keitto sisälti ainakin kanaa, pieniä jauhelihapullia ja kasviksia. Ja se oli hyvää 😋.

Paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan

Keiton ohella tuli leipää ja salaattia, ja lisäksi tilasimme kaksi paikallista ruokaa, joiden nimeä en enää muista, mutta ne ovat seuraavissa kuvissa. Tässä vieressä on paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan. Nekin olivat herkullisia ja sopivat hyvin kokonaisuuteen. Seuraavassa kuvassa näkyvä perunan kaltainen, tomaattiliemessä pitkään ja pehmeäksi haudutettu juures oli täysin uusi tuttavuus, ja niin hyvä, että ostimme sitä juuresta torilta seuraavana päivänä ja aloimme kokeilla miten sitä voi käyttää. Juureksen turkkilainen nimi on göleviz ja suomeksi se on taaro. 

Taaroa tomaattikastikkeessa

Taaroja löytyi 0,5 - 5 kg kokoisina, vähän niin kuin mustuneelta lantulta näyttävinä pyöreähköinä juureksina. Usein se on torilla nimenomaan kuorittuna, en tiedä miksi, ja juuri kuorimisjäljistä ja mustista alueista se on helpoin tunnistaa. Keitimme taaroa hieman kauemmin kuin perunoita... mutta en muista mitä kaikkea kokkimme sille teki. Hän halusi kokeilla taaroa eri tavoin, ja minä tein muita ruokajuttuja, joten en niin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin lopputulokseen. Muussina taaro vaati sellaisia maustamistaitoja, joita meillä ei vielä ollut. Perunamuussin seassa se oli ihan ok. Ja parhaimmillaan pitkään tomaattiliemessä haudutettuna.

Hapankasviksia

Hapatettuja kasviksia käytetään täällä sekä perinneruoissa että moderneilla aterioilla paljon. Itse tykkään niistä. Ja hapattamisissakin on eroja. Itse hapatetut, ja esim. tämän ravintolan hapankasvikset maistuvat usein erilaiselta kuin ruokakauppaketjun säilykepurkissa olevat. Myös nämä olivat hyviä. Hyvän ruoan lisäksi henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, siis neuvoi mielellään ja kertoi mielellään esim. taarosta, kun kysyimme mitä se on. Ravintolan olemus on perinnettä parhaimmillaan. Ja siellä rakastetaan kissoja. Kissoja oli useita, ja ne olivat pulskia ja rauhallisia, omia teitään kulkevia mussukoita, jotka eivät tulleet kerjäämään ruokaa. Maha oli jo täynnä.

Alanya Alaiye Pilavcısı

Atatürk patsaalta viistosti vuoria kohden ja Hacet-aukiota kohden kävellessä tulee tien puolivälissä vasemmalla vastaan Alaiye Pilavcısı -niminen uudehko ravintola. Heillä idea on käsittääkseni se, että ruoan perustana ovat riisit, ja niiden oheen voi valita joko useista valmiiksi mietityistä annosmalleista tai sitten kerätä ihan oman. Jos näin oikein, niin heillä oli myös sulu yemek eli lounasruokamahdollisuus. Viereisessä kuvassa olevan annokseni yllätys oli nuo rasvassa paistetut maksat. Sellaista maksaa en ole ennen syönyt, eikä se ole minun juttu. Pidän maksasta, mutta eri tavoin valmistettuna. Kokonaisuutena annos oli ihan ok, ja paikka on kokeilemisen arvoinen. MAitoallergia ymmärrettiin, ja annoksissamme ei ollut maitotuotteita.

Alanya YAprak Döner

Olen huomannut, että jostain syystä kamerani (tai mjistikortti tai minä) joko kadottaa kuvia tai ei tallenna niitä. Kaipasin Sevket Tokuksella, Baskent sairaalasta jonkun verran itään päin, Cikcilliin päin, Garanti pankin lähistöllä ja tien vuorten puolella olevan Yaprak Dönerin kuvia, mutten löydä. Yaprak Döner on perinteisen oloinen döner-paikka, ja uudehko tässä liiketilassa. Täällä maitoallergia ymmärrettiin täysin, ja annos oli sekä hyvä että maidoton. Työntekijät olivat ystävällisiä ja paikassa viihtyi hyvin, eli oli helppo istua ja nauttia ruoka-annoksesta. Tännekin palaan uudelleen.

Baskent-sairaalan edessä oleva Zilli Öküz sai meistä aktiivisia asiakkaita. Kaikki, joiden kanssa olen siellä käynyt, ovat olleet positiivisesti yllättyneitä. Olen jo monta kertaa aikonut ottaa paremman kuvan, ja erityisesti siitä hyggeilevästä kalsarisonnista, mutta en ole muistanut. Maistuva annos ja hyvä seura vie niin mennessään, että kuvaaminen unohtuu. Tässäkin paikassa on helppo ja kiireetön ilmapiiri, ja istumapaikkoja löytyy sekä kaiuttimen vierestä, jotta voi uppoutua musiikkiin, että hiljaisesta nurkkapöydästä. Meidän siellä istuessamme oli selin pääoveen päin, ja eräs seurueemme jäsen näyttää hyvinkin harmistuneelta, ja toteaa että no nyt tuolla ulkona sitten sataa kaatamalla. Katson omaan suuntaani ikkunasta ulos, ja ihmettelen mitä hän puhuu, sillä ikkunasta näkyy sinistä taivasta, vähän valkoisia pilviä ja auringonpaiste. Tässä järjestyksessä ne myös pysyivät ruokailun ajan, ja kun kävelimme ulos oli sade jo mennyt muualle. Hyvä niin.

Alanya VanillArt ja hedelmä-vohveli-klassikko

Ja kun hampurilaisen lisäksi kaipasimme jälkiruokaa, niin VanillArtin vohvelit veivät voiton. VanillArt on Atatürk-kadulla, aika lähellä Atatürk-patsasta. Jos lähdet patsaalta Atatürk-katua sinne päin minne patsas katsoo, ja kävelet kadun vasenta reunaa, tulee VanillArt vastaan ensimmäisenä herkkupaikkana. Me saimme vohvelit maidottomasta taikinasta. Itse valitsin klassisen hedelmävohvelin, mutta ajatus ei kulkenut loppuun asti, sillä nutellaahan siinä on, ja nutellassa maitoa. Vaan oli se Hyvää, ja kaiken väärti. 😋

Nämä kaikki siis loppuvuodesta 2019. 2.1.2020 alkoi paluu arkeen ja ketoiluun.

Kaksi viikkoa meni nopeasti

Alanyan Kalelta AkDağn suuntaan kuvattu

Sain kaivatun joululomavieraan kaksi viikkoa sitten tänne Alanyan kotiin, ja some jäi hänen lomansa ajaksi syrjään. Nyt jälkeen päin tuntuu siltä että juniori tuli vasta eilen, niin äkkiä se aika meni kun oli kivaa tekemistä ja rakasta seuraa. Kahden viikon ajalle osui useampi sadepäivä, ukkosmyrskyjäkin, ja Tavla eli Backgammon tuli tutuksi. Ostimme pelilaudan kun aiemminkin on ollut puhetta, että olisi kiva oppia pelaamaan tuota turkkilaisten suosiossa olevaa peliä, tai ainakin tutustua siihen. Löysimme useita erilaisia sääntöjä, ja Youtubesta turkiksi selkeitä aloittelijan opasvideoita. Niiden pohjalta pelasimme kymmeniä kertoja, eivätkä noppatuuri, osaaminen tai voitot kasaantuneet minun puolelleni pelilautaa. Hävisin arviolta 95% peleistä, mutta opin jotain Tavlasta.

Alanyan Kalelta AkDağn suuntaan kuvattu

Alanyassa on ollut paljon lomalaisia, niin ulkomaalaisia kuin turkkilaisiakin turisteja, ja kaupunki vilkastui, erityisesti liikenne vilkastui joulukuun lopun ja vuodenvaihteen tuntumaan huomattavan paljon. Ja toisaalta liikenne rauhoittui. Alanyassa on otettu käyttöön automaattinen liikennenopeuksien seuranta, niin että jos ajat ylinopeutta, niin sakko tulee postissa kotiin, tai siis auton omistajalle. Tämän seurauksena useiden autojen nopeus on laskenut. Sen näkee jalankulkijanakin. Ja noiden autoilijoiden lisäksi on niitä, jotka joko eivät tiedä tai eivät välitä. Toivottavasti tulevat tietämään ja alkavat välittää, sillä liikenteessä on paljon ihmisiä ja jokaisen soisi olevan turvassa niin jalankulkijana kuin pyöräilijänä tai moottoriajoneuvon kuljettajanakin. Kaikesta tästä vilinästä ja vilskeestä huolimatta kaduilla ja jaklakäytävillä on ollut mukava liikuskella. Potkulauta on saanut olla "lomalla", sillä kovat tanssitreenit, kylmyys, sadekuurot ja aikaisin tuleva pimeys saavat valitsemaan bussin ja kävelyn. Ehkä koko talvi mennee näin.

Gazipaşan bussiaseman vieressä, hiiligrilli-ruokaa

Niin, Gazipaşan keskustassa on nyt käyty. Ihan konkreettisesti. Junioria koneelta hakiessa ajoimme ensin taksilla Gazipaşan keskustaan. Taksikuski oli puhelias, avulias ja vei meidät bussiaseman vieressä sijaitsevaan, kuvassa näkyvään ravintolaan. Pyysin häntä ajamaan jonnekin sellaisen paikan luo, josta saamme hyvää, paikallista grilliruokaa. Tuo oli sellainen paikka. Asiallisesti tehdyt annokset odottivat kylmävitriinissä, josta sai valita mieleisensä. Hiilillä grillattu ruoka oli hyvää ja hinta oli kohdillaan. Mutta... viereiseltä bussipysäkiltä nousimme GAL02-pikkubussiin ja matkasimme Alanyan keskustaan. Muu osa Gazipaşaa on vielä näkemättä. Taksikuski oli kyllä hyvää mainosta Gazipaşalle, siis puheensa ja asenteensa kautta, ja Gazipaşaan tutustuminen houkuttaa nyt entistä enemmän.

Tällainen tästä kuvakulmasta, ja...

Gazipaşan lentokentälle menosta ja sieltä Alanyan keskustaan tulosta vielä sen verran, että GAL02-pikkubussilla Alanyasta kentälle asti maksaa 20 TL / henkilö, tai ainakin sen verran kaksi eri kuljettajaa meiltä otti. Alanya - Gazipaşa ja Gazipaşa - Alanya väli maksaa 10 TL / henkilö. Gazipaşassa ohitustieltä lentokentälle ajamisesta bussikuski veloittaa 10 TL, mutta se on sen väärti. Lentokentältä kyseinen bussi ei automaattisesti hae, mutta se vie sinne kun kysyy voisiko kuski ajaa lentokentän kautta. Takaisin päin tullessa on helppo ottaa taksi lentokentältä ohitustien risteykseen bussipysäkille (n. 10 TL) ja siitä GAL02-pikkubussilla Alanyan keskustaan 10 TL / henkilö. Bussi ajaa Alanyaan tullessa ensin Alanyumin ja Sali PAzarin / 5M Migroksen ohi, ja ajaa lenkin myös keskustassa, mutta siitä en tarkemmin osaa sanoa, kun itse vaihdan bussia jo Alanturissa, DImCayin laskukohdassa. Moovit-app näyttää GAL02 bussien aikataulut ja pysäkit, kannattaa katsoa sieltä.

...tällainen toisesta. Kuin ihminen ja elämä.

Monen monta kertaa suunnittelimme rannalle menoa, vaan aina se jäi. Aina tuli mieleen kokemattomia paikkoja ja tekemättömiä asioita. Istuimme kahden viikon aikana tosi monessa turkkilaisessa ravintolassa syömässä mitä erilaisempia asioita, myös perinneruokia, ja niistä kerron ihan erikseen. Vastaan tuli silläkin saralla uusia elämyksiä ja uusia suosikipaikkoja. Uusia elämyksiä tuli myös vanhoissa kohteissa. Kun katsoin mitä juniori kuvaa liikkuessaan esim. Kalella, näin asioita, joita en ole ennen huomannut. Mielenkiintoista nähdä asiat sekä ensikertalaisen että vähän aluetta tuntevan silmin. HArmi, että itse kadottaa sen ensikertalaisuus-tuntuman. Siitä mitä toinen ihastelee on tullut itselle arkipäivää. Ja miksi esim tässä päivityksessä on kaksi lumikuvaa... koska minä ihastelin lunta, joka ei ole niin kovin arkipäiväistä enää. En edes tiedä käynkö tänä talvena Suomessa lainkaan. Sen sijaan täällä käyn lumihangilla ainakin kerran, houkuttelee se niin paljon.

Talven värejä Kalelta. Punaisen ja oranssin ohella.

Jos liikut Alanyassa juuri nyt ja mietit tekemistä, niin kannattaa käydä Punaisen Tornin sisällä. Siellä kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa, ja niin yllätys kuin elämyskin oli iso. Tästäkin kerron heti seuraavissa päivityksissä. Kävimme ensin myös Terzanessa, siellä historiallisessa laivahallistossa, ja tällä kertaa aamupäivästä, jolloin valo oli mitä parhain, suorastaan kuvaamaan kutsuva. Innoissani käynnistä kameran, ja kamera ilmoittaa saman tien, että akku on tyhjä. Voi harmien harmi. Siispä kaikki siitä reissusta otetut kuvat on Samsungin kännykällä kuvattuja. En tiedä vielä miltä ne näyttävät läppärin ruudulla kun en ole ehtinyt tuoda niitä koneelle, mutta toivon että niissä on edes jokunen sellainen, jonka voi julkaista täällä. Toivottavasti.

Alanyan Kalelta

Tämä kyseinen portaikko on täysin toisenlainen iltavalaistuksessa kuvattuna. Ne, jotka ovat jo lukeneet uusimman runokirjani, tietävät, sillä kirjan kuvat ovat tällä kertaa värikuvia. Alanyan Kalella oli myös rakennettu ja tehty muutoksia, jopa niin paljon, että jouduin kysymään tietä. Tiettyjä polkuja oli tehty puisiksi kävelysilloiksi, joille oli tehty myös kiviset sivuaidat. Joitakin kulkuja oli suljettu. Eräs alue oli muuttunut rakennelmien myötä niin paljon, ettei mahtunut enää ottamaan samanlaista kuvaa kuin mitä olen aiemmin ottanut. Mutta hyvä niin, sillä muutokset ovat alueella asuvien parhaaksi, alueella liikkuvien parhaaksi ja Kalen parhaaksi. Ja juuri näiden muutostenkin vuoksi sinne on mielenkiintoista mennä uudelleen taas helmikuun lopulla, kun uusi sesonki alkaa. On kiva nähdä mitä on tehty ja mitä on tapahtunut, kuka myy missä ja mitä. Kalekin elää vaikka historiallinen kohde onkin. Vieressä olevien portaiden oikealla puolella on ravintola, ja siinä vanhassa talossa asuu Istanbulista tänne muuttanut vanha mummo. Tämän taas kertoi mummon poika, joka pyörittää ko ravintolaa kesäaikana...

Tammikuulle ja keväälle näkyy olevan tarjolla lomamatkoja Alanyaan alkaen n. 230 € ja lomalentoja Antalyaan alkaen n. 195 €. Mutta Gazipaşa on Gazipaşa ja säästät matka-aikaa ja hermoja kun lennät Gazipaşan kentälle. Siihenkin tulee sekä lomalentoja että Finskin suoria lentoja, ja Turkish Airlinesin lentoja Istanbulin vaihdolla. Ja huomenna puhutaan ruoasta ja ravintoloista. 

Hyvää alkanutta vuotta juuri sinulle 😊

PS. Olisin tietysti voinut lukea edellisen päivityksen ennen tämän kirjoittamista, ettei olisi tullut päällekkäisiä asioita... mutta olkoon. Olin unohtanut mitä olin jo kertonut. Sekö on vanhenemista, vaiko vaan lomalla oloa?

Zilli Öküz yllätys

Nyt tarvitaan energiapitoisia kuvia 😉
sillä puhutaan myös energiarosvoista. Sitä ennen kerron tästä minulle uudesta tuttavuudesta, turkkilaisesta burgeriketjusta nimeltää Zilli Öküz. Tämä kuvissa oleva paikka löytyy Sevket Tokukselta, likimain Baskent-sairaalaan pääovea vastapäätä, tai pikemminkin Sirin-apteekkia vastapäätä. Muistan kun kyseinen paikka tuli tuohon, ja siitä on jo kauan aikaa, mutta härän kuvan tulkitsin ihan toisin, enkä koskaan aiemmin ole mennyt sisälle. Nyt kävelin sen edestä sopivasti nälkäisenä ja päätin käydä katsomassa mitä sieltä löytyy.

Heti ensimmäinen katsaus myyntitiskiin ja sen taakse osoitti, että olin arvioinut paikan täysin väärin. Ulkona olevien kuvien ja logon perusteella luulin paikkaa ihan toiseksi kuin mitä se käytännössä on. Käytännössä oli monin verroin parempi kuin mitä saatoin kuvitellakaan. Ensinnäkin valinnanvaraa oli yllättävä paljon, ja kivana lisämahdollisuutena voit myös koota oman aterian, jollet löydä listalta sopivaa. Hinnat olivat annoksen kokoon ja laatuun nähden erittäin hyvät. Kassalla ja myyntiskillä työskentelevä rouva oli Myyjä+. Hän mm möi minulle sipulirengasannoksen, vaikken ollut sitä vähääkään suunnitellut, enkä todellakaan ole ihminen jolle helposti myydään jotakin. Rouva oli aidosti ystävällinen ja avulias, kiinnostunut palvelemaan asiakkaitaan positiivisella tavalla, ja tiesi mitä tekee. Hän oli myös hyväntuulinen, hymyilevä, kärsivällinen, ja malttoi neuvoa. Tällaiset henkilöt ovat asiakaspalvelussa aarteita. Tällaisten ihmisten takia joihinkin paikkoihin tullaan yhä uudelleen ja uudelleen.

No, tässä paikassa myös ruoka ja ruoka-annokset ovat se syy miksi tänne tullaan uudelleen ja uudelleen. 😍😍😍

Kuva ei tee oikeutta annokselle, sillä tuoksu puuttuu ja kokoa on vaikea hahmottaa. Annos oli ISO, ja ensinäkemältä oletin etten edes pysty syömään noin paljoa. Sipulirenkaat olivat herkkua kuumana. Ne olivat ihan sitä oikeaa, aitoa ja hyvän sipulin makuista, kuin mitä toivoa sopii. Olin tyytyväinen että otin nekin. Perunat olivat aitoa, oikeaa perunaa suikaloituna ja uppopaistettuna, maustettuna, ja hyviä. Ihan eri luokkaa kuin mauttomat löllöranskikset.

Juomia sai automaatista eikä niiden määrää ollut rajoitettu. Tämän huomasi mm siitä, kun eräskin rouva kantoi limsaa pöytäänsä vaikka kuinka monta mukillista. Juomista maistoin sellaista mitä en ole pitkään aikaan maistanut, ja josta on jäänyt huono muistikuva. Oli yllättäen tosi hyvää, ja maistui aidolle sitruunalle niin että hampaita hymyilytti.

Mutta tuo rapea kanaburgeri... Se oli 😋. Sämpylä oli rakenteeltaan yllättävä, kun ei ollutkaan samaa kuin mäkkärillä, hesessä tai b-kingissä. Tykkäsin. Ja rapea kanapihvi oli nimensä mukaisesti rapea ja minun makuuni hyvä. Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin minä olen täysin myyty burgeripaikalle ja ainakin tälle nimeomaiselle aterialle. Oli paljon enemmän nautinto kuin mitä odotin. Paljon enemmän. Toki eri ihmiset tykkäävät eri asioista, mutta tämä oli yksi niistä asioista joista minä tykkään. En silti luovu oikeasta kotiruoasta, enkä myöskään postin takana olevasta ruokapaikasta tai monesta muusta. Tiedän vain, että tänne palaan vielä monta kertaa.

Ei tämän jälkeen voi mistään energiarosvoista puhua, ei vaan voi. Puhutaan niistä toiste, sitten kun voi lopettaa jollakin vahvasti positiivisella asialla. Siksipä nyt siis kaiken maailman muita juttuja tähän loppuun. Siitä mustasta koirasta, josta aiemmin puhuin. Sitä ei enää näy ko alueella. Kuulin että se olisi viety jonnekin kauemmas. Ihmisillä on kammottava tapa heittää eläimiä pois näköpiiristä, pois niiden eläinten omalta, työllä ja tuskalla raivaamaltaan reviiriltä. Vai olettaako joku edelleen yhtä lapsenomaisesti kuin tukholmalaiset kaupunkilaistuttavani, että "siellä ne nätisti keskenään leikkivät ja voivat hyvin". Sekin musta koira on kuulemani mukaan viety jonnekin kauemmas, pois ihmisten asumusten läheltä. Nyt se on siis nälkiintymässä ja hoitoa vailla, eli heitteillä jossakin hevon kuusessa. Silti sillä on panta, ikään kuin se olisi jonkun hoidokki, mutta pannallisuus estänee sitä tällä hetkellä saamasta tarvitsemaansa apua, ruokaa, hoitoa ja hoivaa.

Sitten itsekkäämpään asiaan, omaan nautintoon. Jos et vielä tiennyt, niin Rakastan tanssia, askel askeleelta, tunti tunnilta ja kurssi kurssilta enemmän, tanssi tanssilta enemmän. Tanssilla on niin huikea voima ja valta, siis esimerkiksi vapautta stressistä ja voimauttaa, antaa ilon kokemuksia ja unohtaa surut ja murheet ainakin tanssin ajaksi, nostattaa puna poskille ja hymy kasvoille tuntikausiksi. Hakeutukaahan tanssitunneille, tanssiryhmiin, harrasteporukoihin tai vaan sinne, missä musiikki soi ja jalat vie. Se on sen arvoista, ja enemmänkin. Ja kyllä hivelee positiivinen palaute vanhankin konkarin mieltä, ja lisää onnistumisen iloa. Myös ryhmän 60 muuta tanssijaa ovat ilo, etenkin ne, jotka hymyilevat niin ennen tunteja kuin niiden jälkeenkin. Ihana porukka.

Te tanssi-ihmiset, jotka olette juuri nyt Alanyassa. Jos kaipaatte tanssihameita, niin lyhyet kellohameet ovat nyt muotivalikoimissa, ja niitä on tarjolla useissa kauppaliikkeissä erilaisin värein ja kuosein, edullisesti. Ja Rüya Kundura kenkäkauppa sekä monet muutkin kenkäkaupat tarjoavat valikoiman tanssikelpoisia kenkiä. Muuten, miksi kannattaa laittaa päälle tanssihame ja tanssikengät??? Mm. siksi, että ne nostattavat esiin tanssifiilistä, oikeanlaista asennetta, kauniin naisen, ja vapauttavat nauttimaan tanssin ilosta. Kyllä, ilman näitäkin voi löytää tanssin ilon, silti vaatetuksella on iso, positiivinen psykologinen merkitys, jota ei kannata aliarvioida missään tilanteissa.

Ja vielä ehditte Kleopatrarannan alkuun, siis päiväsaikaan. Siellä pelataan rantajalkapallon mestareidenliigaa, kansainvälistä sellaista. Vielä on aurinkoa, lämpöä, merta, hiekkaa ja rantaelämää tarjolla, ja myös kodittomia rantaleijonia. Sinne vaan katselemaan, pelejä...

Uusi shoppailu-hupi-viihtymiskeskus on avattu ydinkeskustaan

Alanyassa eräs keskeisellä paikalla oleva alue on ollut vuodesta 2012 lähtien enemmän ja vähemmä työn alla. Moni muistaa kuinka alueella oli vuosikausia ensin aidattu maa-alue ja sitten pelkkä monttu, joka oli reunustettu aaltopeltiaidalla. Se alue oli niin kauan hiljainen ja tyhjä. että herätti suoranaista hämmästystä kun siihen alettiin lopultakin rakentaa taloja. Sitten talojen rungoista jo näki että alakerroksiin tulee liiketiloja ja ylempiin kerroksiin asuntoja. Lopultakin muutama päivä sitten loputkin aidat oli poistettu ja alue oli sekä nähtävillä että asiakkaille avoin. No, näkyi siellä jo asukkaitakin olevan joillakin parvekkeilla.


Siis mikä paikka on kuvissa?

Kun seisot Atatürk-patsaalla ja katsot Atatürk-bulevardin ja risteyksen yli pohjoiseen, taksikopin taakse, niin siellä tämä uusi aukio on. Sen nimestä minulle ei ole vielä aavistustakaan, mutta eiköhän sekin aikanaan selviä. Siis Atatürk-patsaan risteyksestä lähtee kaksi tietä kohti vuoria, toinen kohtisuoraan Sevket Tokukselle ja toinen hieman vinosti itään päin, kohti HAcet-aukiota. Siinä välissä on tämä shoppailukeskus, sillä sitähän tämä ensisijaisesti on.


On miestenvaateliike, en muista nimeä kun ei ole kunnolla kuvissa, mutta pilkistää tuolla viereisen kuvan reunassa ja alemmassa kuvassa. On tosi iso urheiluvaateliike Boyner Sport, ja saattaa siellä olla muutakin kuin vaatteita, en vielä tiedä. On Diva's koruliike. On valtavan iso alusvaateliike Penti, kahdessa kerroksessa. Ja on Gizia, naistenvaateliike, joka näyteikkunoiden perusteella näytti siltä, että siellä viihtyisin kyllä pidempäänkin.  Ja on myös iso LC Waikiki. Nauroimme Waikikin suhteen sitä, että täällä on nyt turkkilaisia, kun tuo toinen Atatürk-bulevardilla oleva on aina niin täynnä venäläisiä ettei sinne viitsi mennä...


Ja ne, jotka eivät viihdy shoppailemassa, voivat istuskella aukiolla viihtymässä. OSa siitä on iltapäivästä varjon puolella, osa suoraan auringossa. Pari liiketilaa oli vielä tyhjänä. On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä niihin tulee. Ja ruokapaikkojahan tuossa lähellä on paljon, ja 500 m päässä HAcet-aukiolta lähtevällä kävelykadulla myös lasten leikkipaikka. Eikä rantaankaan ole kuin 500 m. Kaikki on lähellä. Ja kahta puolta tulee bussit tuohon, että on helppo sekä tulla että lähteä.

Nyt Alanyassa alkaa olla riittävästi myös miestenvaateliikkeitä, joita aiempina vuosina on puuttunut. Lisäksi keskustan laadukkaat liikkeet saivat lisävahvistusta näiden avattujen myötä. Paikallinen putiikkiyrittäjien pomomies suosittelee että ihmiset ostaisivat basaareista ja pikkuputiikeista näiden isojen kauppaketjujen myymälöiden sijaan, sillä perusteella että raha jäisi paikkakunnalle. Veikkaan että hinta, laatu, liiketilat ja erityisesti asiakaspalvelu ovat ne jotka ratkaisevat kuka selviää ja kuka ei. 

Kun seuraavan kerran mietit että missä kävisit, mitä tekisit, niin suuntaapa tuonne aukiolle ja katso mitä sieltä löytyy. Eikä ne asunnotkaan kai ole kaikki myyty, jos haluat ihan uuteen ja ihan huippu-keskeiselle paikalle. Minä jatkan täällä missä on maaseudun ödöörit, ainakin juuri nyt. Kanankakka lienee tämän sesonki-hitti-tuoksun nimi. 

Meidän kanalaumamme on ollut yllättävän vähän häiritsevä, ja kukkokin ymmärtää ettei ennen seitsemää aukaise nokkaansa kiekumistarkoituksessa. Ehkä ne ovat onnellisia ja hiljaisia siksi, kun ne saavat kuljeskella pitkin isoa puutarhaa ja kuoputella ja nokkia missä huvittaa. Kuuluu  kuivien lehtien kahinaa ja hiekan ropinaa, kun etsivät syötävää puiden katveesta tuolla jossain. En käsitä miten omistaja saa ne kanakoppiin aina yöksi, mutta ei minun tarvitsekaan. Riittää kun ymmärrän jotain omasta elämästäni.

Raaputellaan ja kuoputellaan mekin elämämme puutarhoissa, ja löydetään onnellisuus jostain sieltä vihreästä siimeksestä. Mukavaa alkavaa viikkoa.

Lääkärillä ja lamppukaupassa

Kurpitsalamppu loistaa nyt meilläkin

 Tämä oli taas näitä "käyn vaan äkkiä kaupungilla" -päiviä, jolloin palasin kotiin vasta 9 h kotoa lähdöstä, iltapimeällä. Ruotsista paluun jälkeen kroppa ei ole ollut entisensä, ja on tuntunut siltä että jotain on pielessä. Siksi kävin tänään lääkärillä, vaihtoehtoisen lääketieteen lääkärillä. Olen vaikuttunut siitä, kuinka hän tutki ja mitä tutkimuksissa selvisi. Edessä on  kahden kuukauden ajanjakso, jolloin olen luvannut syödä juuri niin kuin hän sanoo, ja kuunnella hänen muitakin neuvojaan sekä hoitosuosituksiaan. Olen vaikuttunut myös siitä millainen detoksikaatio-dieetti pamahti viikoksi päälle. Ja siitä, että hän sanoi ihan suoraan, ja varmisti vielä että ymmärsin, että minun ruokavaliooni ei kuulu minkään eläimen maito, ei nyt eikä myöhemmin. Ei edes vuohen tai lampaan maito. No, ensimmäisenä tietty ajattelin että heippa vaan kaikille suklaille ja jäätelöille. Sitten tajusin, että juuri viikko sitten löysin a101:stä oikein hyvää täysin maidotonta suklaata. Ja muistin lukeneeni että banaanista voi tehdä hyvää yhden raaka-aineen jäätelöä, tarvitaan vain hyvätehoinen tehosekoitin. Bimissä oli tarjouksessa hyvätehoinen, ja se jopa toimi. Tuli nautittavan hyvää bananijäätelöä.


Niin, takaisin päivään... Lääkäristä ulos pääsyn jälkeen suuntasin Bimin ja apteekin kautta saapas- ja sateenvarjo-ostoksille lähelle perjantaibasaaria. Kokeilin muutamat saappaat, ja kun niiden nilkkaosa oli liian kapea, niin se oli liian kapea. Ei mennyt jalkaan vapaaehtoisesti, siis jalkaterä ei mennyt ko osasta eteenpäin. Asiasta en ottanut mitään stressiä, vaan ostin ihan tyynen rauhallisena ja hymynkare suupielessä naisten kalossit, sellaiset kukikkaan kirjavan kukertavat. No, ne näyttävät ihan naisten kalosseilta, ja ovat hieman avokasta korkeammat mutta eivät missään nimessä ylety lähellekään nilkkaa. Hiukan mietin, että onko niistä mitään vastaavaa hyötyä rankkasateella, mutta naisellinen vastaus kuuluu "on ja ei". Jos vettä on jalkakäytävällä tai tiellä alle 4 cm niin hyvällä tuurilla sukat eivät kastu. Jos loiskuu tai virtaa, niin suojaavat saman verran kuin varvastossut, paitsi ettei näistä pääse vesi samalla tavoin ulos... nimimerkillä varvastossujakin ko säässä kokeillut.


Viimeksi kun olen rankkasateella katunut sitä, ettei jalassa ole kumisaappaita, niin vettä oli maasta päin katsoen nilkkoihin asti, ja ylhäältä päin ajatellen ihan joka paikassa, läpi kaikkien vaatteiden. Niin että periaatteessa saappaiden pituudella ei ole väliä jos vettä virtaa pitkin vartaloa alaspäin. Kyseistä puro-oloa välttääkseni ostin myös ison sateenvarjon, isoimman mitä löysin. Kävi hiukan mielessä, että tuohon kun tuuli tarttuu, niin lähtee kevyen lennokkaasti koko muija tuulen mukaan, tai ainakin sateenvarjo nyrjähtää nurinpäin niin perusteellisesti, että on turha kysyä hajosiko se vai ei. Vaan aika näyttää kuka lähtee, kuka jää, ja miten hyvin kastuu. Sadekauden alkuun ei ole kauaa, ja varustautuminen on paikallaan. Vielä noista saappaista / kalosseista: voin kuvitella niiden toimivan hyvin puutarhassa ja mutaisella tiellä, tai vaikka sienimetsässä, kun vaan muistaa varustaa itsensä myös sopivilla villasukilla. 


Sienimetsästä tuli mieleeni home, sienet ja lääkärin määräys että nyt toistaiseksi on kaikki syömäni ruoka oltava kypsennettyä / keitettyä / paistettua, joten tuoresalaatit yms joilla pääsääntöisesti munakkaiden ohella olen elänyt, ovat toistaiseksi pois ruokavaliosta. Myös kananmuna on täysin pois ruokavaliosta. Lääkäri kysyi sitten lähtiessäni, että mitä syön huomenna aamiaiseksi... Ei ole aavistustakaan. Josko keitän nuudelia 😂😂😂. No, keitettyä, paistettua ja ilman kananmunaa ja muutamaa muutakin asiaa, ja kaurapuuroon en koske vapaaehtoisesti. Pitänee aamulla miettiä tarkemmin. Nyt ei voi edes miettiä ettei tule nälkä, kun klo 20 jälkeen on syönti kielletty. 

Saappaiden, sateenvarjon ja blenderin onnellinen omistaja marssi seuraavaksi perjantaitorille, ja kaikista ennakkosuunnitelmista huolimatta pieni kurittomuus ajatuksissa meni tietysti juuri sille osalle toria, jossa se herkästi pakeneva aikapoika on usein myymässä. Jep, lähti kuin hauki rannasta.

Siinä vaiheessa sain puhelun, jossa kyseltiin että lähdenkö Kalelle. Juu juu, tulen kyllä kunhan torilta ehdin, mutta ensin on syötävä. Tapasimme ruokapaikassa, ja siinä selvisi että Kalelle menon syy on uuden kurpitsalampun löytäminen. Jotkut ötökät olivat marssineet parijonossa myös tuttavani asunnolle ruokailemaan,, ja todenneet kuivatun kurpitsan olevan hyvää maaleista huolimatta. Olivat sitten syöneet lampun käyttökelvottomaan kuntoon. Yritin kysellä että ovatko syöneet muitakin puisia osia asunnostasi, mutta asia ei ollut juolahtanut tuttavan mieleen. Oletti että pelkkä lamppu oli ollut tarpeeksi eikä ollut katsellut sen enempää. Meillä ei sen pari tekstiä aiemmin kerrotun ötökkävaelluksen jälkeen ole näkynyt muita kuin pieniä, pomppivia hämähäkkejä. Makuuhuoneen ulkopuolella pomppivat jatkoivat pomppimistaan, kun kuulemma syövät muita pikkuötököitä. Makkarissa pomppiva pääsi taivaiseen pompintaympäristöön, oletettavasti.


Polveileeko tarina hiukan liikaa asiasta toiseen? Onko kenties hankala seurata? Ei yhtään... 

Ruokapaikasta lähtiessä totesimme ettei Kalelle enää ehdi, tai siis pois pääsy vaatisi joko taksikyydin tai alaspäin kävelyn. Siksi houkuttelin tuttavan sellaiseen lamppukauppaan, jossa tiedän omistaja-myyjän itse tekevän kurpitsalamppuja, mutta jossa en ole itse koskaan käynyt sisällä. Kaikki nämä tekstin kuvat ovat kyseisestä kaupasta. 


Kaupassa on kauniiden, ja hyvin erilaisten ja eri kokoisten kurpitsalamppujen lisäksi lähes kaikkea mahdollista mitä tuollaisesta matkamuistomyymälästä voi kuvitella löytävänsä. Kolme asiaa yllätti täysin: 1. aito, "täytetty" pallokala askartelusilmillä varustettuna, 2. metalliset miekat, tai mikä niiden nimi ikinä onkaan, 3. marmoriset miehen s-elimet. VAikken pitkään aikaan olekaan luonnossa nähnyt, niin olen melko varma siitä mitä ne esittivät. Materiaali tosin saattoi olla muutakin kuin marmori. Ja oletettavasti kaiken tuon tavarapaljouden keskellä on paljon muutakin mitä en edes ehtinyt nähdä tai tajuta. Mies kertoi olleensa tässä samassa putiikissa kauppiaana kauan, en muista enää oliko 17 va 27 vuotta tms. Ja kauppa kyllä näytti juuri siltä. Siellä on aarteita eri vuosikymmeniltä. Kannattaa ehdottomasti poiketa. Kauppa löytyy Damlatakselta. Kun lähdet satamasta päin, niin tämä on heti musiikkiliikkeen jälkeen oikealla. Vasemmalla on Kalelle nousu, pankkiautomaatti ja joku kioski. Kaupan nimi näkyy tuolla alemmassa kuvassa.

 Tuttava löysi sieltä itselleen mieluisen lampun, ja Kalelle menon syy poistui päiväjärjestyksestä. Itsekin olen jo jonkun aikaa miettinyt miten saisin luontevasti lisää värejä turkoosi-valkoiseen olohuoneeseen. Toisaalta olen halunnut kurpitsalamppua, mutta en ole tiennyt minkälaisen ja mihin tarkoitukseen. Tuossa kaupassa molemmat ajatukset saivat ratkaisunsa. Pitkään mietin noita täysin valkoisia ja lasihelmettömiä, jopa keittiöön lampuksi, mutta onneksi päädyin tuohon valkoiseen mutta värillisin lasihelmin koristeltuun pöytämalliin. Se löysi paikkansa olohuoneesta ja on kuin sinne tehty. Tykkään ja nautin.

Kokemuksiä, elämyksiä ja yllätyksiä

Tämän seikkailun loppupää on jo näkyvissä

Muutama päivä vielä, vain muutama, sanon itselleni. Ihan ei pidä paikkaansa, sillä kuukausi on vielä edessä tätä Ruotsin jaksoa. Katsoin taas tänään mahdollisuuksia vaihtaa paluulento aikaisemmaksi, tai ostaa ihan uusi lento, mutta ehkä pitäydyn alkuperäisessä lennossa. Ehkä. Kun kaksi tänne tuloa edeltävää päivää oli vahva intuitio siitä, että tänne ei missään nimessä pitäisi tulla, niin sitä intuitiota olisi kannattanut kuunnella. Miksi en kuunnellut?

Elämä Ruotsissa on yllättänyt lähes kaikilla osa-alueilla. MIkään ei mennyt niin kuin ennalta oletin, siis asumisen, puhelimen, työskentelyn ja palkan osalta. Ei mikään. Ihan hukkaan ja harakoille tämä reissu ei silti ole mennyt, sillä elämyksiä ja kokemuksia on kertynyt kuorma-autollinen, ja niistä tulee monta blogikirjoitusta syyskuusta alkaen. Ja kaiken lisäksi kirjaprojekti on edennyt hyvää vauhtia, tosin siihen on nyt opastusta ja kirittäjäkin. Tämän kirjan aihe on Alanyaan sijoittuva rakkaustarina, ja siksi se täällä kylmässä ja sateessa hyvin eteneekin. 

Kaukaa tulleita nämäkin ...

Pari tuttavaa vitsaili ennalta, että kohtaat kuitenkin siellä jonkun sellaisen joka vie jalat alta ja jäät loppuelämäksesi Ruotsiin. Ehei, ei mitään sinne päinkään. Alanyan ikävä on vaan vahvistunut. Voi olla että tulen tänne jonnekin takaisin töihin ensi vuonna, jos on takeita paremmista asuinoloista yms, ja jos saan tultua kotiin niin, etten tuo täältä luteita mukanani. Jos yksikin lude tulee täältä mukaani ja levittää sukuaan Alanyan asuntooni, niin ruotsalaiset saavat takuuvarmasti hoitaa vanhuksensa ja sairaansa jatkossa ihan ilman minun apuani.

Täällä ollessa on ollut hyviä päiviä, kauniita maisemia, unohtumattomia kokemuksia ja mielenkiintoisia kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi työ on paljon kevyempää ja inhimillisempää kuin Suomessa vastaavissa paikoissa. Kerron Ruotsissa työskentelystä, tänne pääsystä ja käytännön asioiden hoitamisesta aihepiiri kerrallaan tuolla Ruotsin työt -välilehden teksteissä, ja alan kirjoittaa niitä heti kotiin palattuani. Siihen asti kerään vielä kokemuksia, elämyksiä ja yllätyksiä. Niistä tämä jakso on tehty. Nähdään pian :D