Tien kysyminen ja Alanyan kartat

Menemen kaikilla herkuilla, Postin takana ÖzStat

Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Olin vähällä sanoa kummallisia, mutta mielenkiintoinen on kuvaavampi sana. Itse voin olla kummallinenkin, toisista ei sellaista sanaa kehtaa käyttää.

Osaatko sinä lukea karttaa? Iso osa suomalaisista osaa lukea, mutta on kuulemma paljon sellaisia kaupunkilaisia, jotka eivät ole ikinä suunnistaneet tai tarvinneet karttaa kotikaupungissaan, eivätkä ole tätä taitoa opetelleet. Useimpien maalaisten on ollut pakko oppia kartanluku selvitäkseen sekä kaupunkeihin, kaupungeissa että niistä ulos. Nykyään tosin navigaattori hoitaa nuokin tehtävät ihan kohtuullisella tarkkuudella (paitsi Windows-puhelimissa 😁).

Siellä on jonkun virrakas pesä, korkeuksissa :D

Kumpi tarvitsee enemmän tietoa kaduista, niiden nimistä ja tärkeimmistä asiointipaikoista, turisti vai  paikkakuntalainen? On ihan sama oletko Suomessa vai ulkomailla tätä asiaa kysymässä, niin vuosikymmeniä kyseisessä kaupungissa asuneet paikkakuntalaiset tuntevat katujen nimiä huonommin kuin kaupunkiin muuttaneet henkilöt. Miksi? Kaupungissa ikänsä asunut ja kaupungin mukana kasvanut tuntee kadut ja paikat kuin omat taskunsa, eikä hänen tarvitse miettiä mikä sen baanalta lähtevän, uudehko poikkikadun nimi on, sen, jonka varrella on se uusi marketti. Hän vain menee paikan päälle jos kiinnostaa.

Paikkakunnalle muuttanut sen sijaan on ihan hukassa ja kadoksissa ilman karttaa ja katujen nimiä. Hän etsii ensin haluamansa palvelun osoitteen täydellisine kadunnimineen, sen jälkeen karttasijainnin ja suunnistaa paikalle joko paperikartan tai kännykän kartan avulla. Usein hän seuraa katujen nimiä ohi kulkiessaan, ikään kuin varmistaakseen että löytää perille. Paikkakunnan uusi tulokas, jos on aktiivinen ympäristönsä tutkija eikä pelkästään samoilla kaduilla ja samoissa kuppiloissa istuva, tuntee tärkeimpien paikkojen kadunnimiä ja karttasijaintia usein paremmin kuin ikänsä ko kaupungissa kasvanut.

Sataman houkutuksia, Sarille vinkiksi 😂

Kun sinun tarvitsee kysyä neuvoa ja opastusta jonkun kohteen löytämiseksi, niin minkä näköiseltä kadun kulkijalta sitä kysyt? En kuvaile tähän vaihtoehtoja, kysyn vain, että mietipä vielä keneltä, ja minkä näköiseltä ihmiseltä kysyt, ja keneltä et missään nimessä kysy.

ALanyassa käy usein niin, että ennen kuin ihmiset näkevät kasvoni, he luulevat minua paikkakuntalaiseksi, ja kysyvät tietä. Kasvoni nähdessään, tai kun otan aurinkolasit pois, koska aurinkolasit päässä ei ole kohteliasta keskustella, he usein kommentoivat, että "ai, et sinä taidakaan puhua turkkia". No, puhun kuitenkin. Olen sitten neuvonut heitä kohteisiinsa. Vain kerran näiden vuosien aikaan on käynyt niin, että en ole tiennyt paikkaa jonne kysyjä haluaa päästä. KAikki entiset katuja pitkin kävelyt ja paikkoihin ja rakennuksiin tutustumiset sekä aktiivinen kartanluku ja suunnistajan taidot auttavat hahmottamaan kaupunkia. Yksi tietty hotelli (Eijan ja kaverinsa käyttämä :) ) ja yksi tietty alue (Cikcilli) ovat poikkeuksia. Se hotelli on ihan omituisessa mutkassa ja Cikcilli on niin epämieluinen sokkelikko, ettei sitä kiinnosta opetella enempää kuin että sieltä osaa ulos jos sinne joskus sattuu eksymään.

Valtavan suuri ruusu nauttii olostaan

No, toissapäivänä bussiin nousi Koctaksen edestä ulkopaikkakuntalainen pariskunta, jotka kysyivät bussikuskilta, että meneekö bussi Kuyularönü Moskeijan luokse. Hämmästyksekseni bussikuski sanoi kyllä, vaikkei se pitänyt paikkaansa. No, pariskunta istuutui bussissa viereiseen penkkiin. Kysyin halusitteko löytää Kuyularönu Camin, voin neuvoa helpon reitin. "EI tarvitse. Kuski sanoi että tämä menee sinne." KErroin ettei mene, että moskeija jää 1,5 km päähän. Samaan aikaan puheeseen puuttui vanha paikallinen ukko, ja alkoi selittää moskeijan sijaintia.

"Teidän pitää jäädä pois Cuma Pazarin kohdalla. Sitten kävelette kukkakaupan vierestä seuraavalle kadulle, käännytte vasemmalle, vai oliko se oikealle, siinä on vaatekauppa, menette vierestä Cuma Pazarille, sieltä kävelette kauppiaitten ohi, käännytte oikealle, menette laukkukaupan ohi ja käännytte vasemmalle, jatkatte Atatürk-kadun yli, kävelette koulun ohi, ja käännytte vasemmalle, sitten vaan sitä katua niin pitkästi että ylitätte satamaan menevän tien, ohitatte basaarikauppiaitten alueen ja moskeija on oikealle."

Helppo ohje, eikö totta! Tosi helppo. Arvaa mitä ulkomaalainen olisi sanonut? Jäätte pois samalla pysäkillä kuin minä, kävelette suoraan kadun päähän Atatürk-patsaalle asti, otatte oikealle etuviistoon jatkuvan kapean tien, ja 100 m päästä moskeija on oikealla vieressänne. Mutta eihän ulkomaalaisilta mitään kysytä, kun oletetaan ettei ne kuitenkaan mitään tiedä. Kumpi näistä neuvoista on helpommin muistettava. Lisäksi näillä ihmisillä oli älypuhelin, he olivat turkkilaisia joten oletettavasti heillä oli myös turkkilainen liittymä, vaan miksi he eivät käyttäneet GoogleMapsia. Se kun toimii Alanyassa tosi hyvin, ainakin android-puhelimessa.

Suuria, ihania kaunottaria kadulta

Tuo ulkomaalaiseen hiukan ylimielisesti suhtautunut pariskunta jäi pois samalla bussipysäkillä kuin minä, bussikuskin kehottamana ja 1,5 km ennen Cuma Pazaria. He kuitenkin ilmeisesti luulivat jääneensä pois vanhan ukon neuvoman Cuma Pazarin kohdalla, koska lähtivät puikkelehtimaan pikkukaduille, ihan väärään suuntaan. Tervemenoa vaan :D . Liikunta virkistää ja saattaa jopa vilkastuttaa ajatustoimintaa.

Pari viikkoa aiemmin, autostähyppäämispäivänä, jutustelin parin naisen kanssa appelsiinipuutarhojen reunalla. Siihen pysähtyi auto, joka kysyi miten pääsee ylempänä menevälle tielle, DimCayn luolan suuntaan. Rouva neuvoi usean kiinnekohdan kautta, ilman oikeita ja vasempia. Näimme nuoremman naisen kanssa, että kuski pyöritteli epätoivoisena silmiään ja katseli voisiko joku toinen neuvoa, mutta emme tohtineet puuttua vanhimman rouvan neuvontatoimeen. Neuvo olisi sekin ollut yksinkertainen: aja tämä tie loppuun, käänny vasemmalle ja heti seuraavasta vasemmalle. Vaihtoehtoisessa ohjeessa oli mutka, eri värisiä taloja, kauppa, kahvila ja ties mitä.

Silloin kun itse kysyn neuvoa jonnekin pääsemiseksi, niin toivon saavani mahdollisimman
vähän mutta helposti muistettavaa adekvaattia tietoa. JOten "punaisen talon jälkeen mutkassa on iso puu, sen jälkeen risteyksessä kauppa, risteyksen toisella puolella on talo jonka pihalla on iso ruusupensas ja toisella puolella talon jälkeen näkyy kahvila, käänny kaupan kohdalta ja kahvilan jälkeen, tai ennen kahvilaa käänny uudestaan, siinä kai on kyltti jossa lukee DimCayi luola, tuolla se on ylhäällä" opastus saattaa saada aikaan henkisen sanaähkyn, josta ei muista muuta kuin mieleen pullahtavia epätoivon tunteita, ja kysymyksen "keneltä kysyn seuraavaksi".

Valtavan isoja, kerrattuja ruusuja, Alanyassa 😍

Muuten, tuonne Alanya-välilehdelle lisäsin eilen erilaisia karttoja Alanyasta. Tai siis siellä on monta linkkiä erilaisiin, hyödyllisiin ja yhtä lukuunottamatta ajantasaisiin karttoihin. KAiken lisäksi ne toimivat kännykoissä ja saat niistä myös kuvaruutukopioita ettei tarvitse käyttää ulkomaalaisen liittymän nettiä täällä. Ota wifialueella suunnittelemastasi reitistä kuvaruutukopioita matkan varrelta tarpeeksi monta, niin löydät niiden kuvien perusteella perille. EI tarvitse etsiä punaisen talon nurkan takana rappusilla istuvan kissan jälkeistä postilaatikon takana olevaa katua josta pääsee sinne minne haluat.

Kyläteille eksyy helposti

Alanyan Kestelistä vuorille päin lähtevä tie, yksi monista 7.10.2017

Vapaa puhelinyhtiön toimistojen henkilökunnan oikuista. Kuulostaako tavoittelemisen arvoiselta? Olin jo vaihtaa liittymäni Vodafonelta TTNetille, kunnes päätin kokeilla vielä yhden kokeilemattoman palvelun osan, nimittäin online-palvelut. Kielitaitoni on kehittynyt, sanastokin laajentunut, ja nettisivuston onlinepalveluiden käyttö oli yllättäen sujuvaa ja jopa mieluista puuhaa. Sain tilattua tarvittavan salasanan saman tien, pääsin sivuille, pääsin vertailemaan eri kampanjoita ja eri liittymätyypejä, ja tärkeimpänä kaikista pääsin hallitsemaan liittymääni. Jo elokuussa, kun aiemman sopimukseni kausi päättyi, oli toimiston tyttönen minulta mitään kysymättä vaihtanut liittymätyyppini kalleimmaksi mahdolliseksi. Silloin emme päässeet yhteisymmärrykseen asiasta, ja minulle ilmoitettiin, että liittymätyyppiä voi vaihtaa enintään kerran kuussa. Perkuleen likka, ajattelin, ja päätin vaihtaa joko operaattoria tai liittymätyyppiä seuraavan kuukauden aikana.

JOssain Kestelin puutarhojen keskellä, ennen eksymistä.

No, nyt on vaihdettu se liittymätyyppi, ja maksan alle 1/3 siitä mitä maksoin aiemmat kuukaudet. En käytä puhelinta juurikaan, mutta se on kuitenkin hyvä olla olemassa niiden kuukausittaisten 1-5 soitonkin vuoksi. Kuukausittain tulee lähetettyä enintään 10 viestiä. Eniten tarvitsen karttapalvelua ja nettiä tietyissä tilanteissa, mutta sekään käyttö ei ole suurta. Nyt maksan netistä ja puheluista 6 € / kk, ja molempia on enemmän kuin tarpeeksi. Viestisaldoa pakettiin ei sisälly yhtään, eli on joko ladattava erillistä viestirahaa, maksettava ne erillisenä liittymän kk-maksun yhteydessä, tai sitten viestiteltävä esim. Whatsappin kautta. Jos olisin vaihtanut operaattoria, niin olisin vaihtanut TTNetille, sillä heillä on heidän kotinettiliittymänsä käyttäjille hyviä kännykkäliittymätarjouksia. Samoin Postilla on yllättävän hyviä puhelinliittymätarjouksia.

Tuon äskeisen kirjoitussession jälkeen päätin käydä ulkoa vähän pyöräilemässä. Tavoitteena oli pieni pyörälenkki, koska olo on edelleenkin normaalia väsyneempi. Tavoitteitahan voi aina asettaa, juu, mutta utelias ja seikkailunhaluinen mieli kun vie pikkuteille ja eksyksiin, niin pikkulenkistä tulee pikkuisen liian iso lenkki. Kestelissä löysin muuten oliivipuiden seasta sen äiti-lapsi-patsaan, josta eräs rouva kysyi aiemmin. Patsaasta ei löytynyt mitään kylttejä, nimiä tai selityksiä, joten arvelen sen olevan patsasveistokilpailun satoa. Kysyn siitä lisää josus jos tilaisuus tulee. Patsaalta jatkoin fillarointia rantatietä itään päin, mutta liikenteen melu oli ärsyttävää  ja pilasi rannan suoman ilon, joten Kestelin keskustan kohdalta käännyin vuoristoa kohti, ja jatkoin sitä myös Kestelin läpi menevän ison tien jälkeen. Tie näytti isommalta kuin puutarhoille vievä tie, sellaiselta kylätieltä, joten ajattelin pääseväni siitä mahdollisesti yliopiston luo, ja sieltä taas voisin jatkaa tuttuja teitä pitkin kotiin.

Tässäkin olin vielä vähän kartalla

Ihastelin puutarhoja ja näkymiä, kuvasin ja ajoin taas. Hetken päästä ei ollut enää aavistustakaan mihin päin kannattaisi lähteä, sillä risteyksiä ja teitä oli aivan liikaa. Siellä on ihan valtava tielabyrintti. Kaiken lisäksi olin alhaalla laaksossa, josta näin kyllä suurimman osan aikaa vuoret, mutta rehevä kasvillisuus esti laajemman ympäristön näkemisen. Eksyin niin täysin kuin vaan eksyä voi. En enää tiennyt edes mistä olin tullut, koska olin kääntynyt jo riittävän monesta risteyksestä. Osasta käännyin ohjeiden mukaan, osasta vaistonvaraisesti. Kysyin parilta rouvalta ajo-ohjeita, ja he vakuuttivat, että jatkat vaan suoraan ja pääset yliopistolle. Ainoa ongelma oli, ettei mikään tie jatkunut suoraan. Oli käännyttävä.

Ensin käännyin vasemmalle. Kipusin jyrkkää nousua ja tunsin kuinka voimat olivat jo aikalailla loppu. Edessä häämöttää tietyömaamerkki ja selkeä kielto siitä, ettei tietyömaa-alueelle saa mennä. Jupisin jotain itsekseni, käännyin ympäri, laskeuduin jyrkän laskun kävelllen koska tie ei ollut ajokuntoista, ja käännyin äskeisestä risteyksestä nyt katsomaan sen toisen haaran. Samalla vastaan tulee tonnien painoinen jättimäinen tietyömaakuorma-auto täydessä maalastissa. Koko tie on siitä alueelta ihan kuravelliä, ruskeaa, liukasta kuravelliä. Kuorma-auto menee, ja minä jatkan äskeistä paljon jyrkempää nousua siinä kuravellitiellä, vaikka tuntuu ettei jalat jaksa liikkua enää metriäkään. Ei ollut mukana edes suklaata tai sokeria, eikä vettä.

Tässä vaiheessa, ja tunnelin toisella puolen ei ollut enää aavistustakaan

Kun olen mennyt taas pari kilometriä, tulen monen tien risteykseen, ja näen, että isoimmat tiet vievät ihan väärään
suuntaan, vuorille. Pari muuta vie talojen tai puutarhojen pihaan, ja yksi tietyömaan tunnelin itäiseen päähän. Eikä ketään ole näkyvissä. Hetken päästä ohi ajaa mopolla kaksi miestä, mutta he eivät halua pysähtyä. Odotan edelleen, sillä en jaksa enää taivaltaa mihinkään päin. Sama kuorma-auto, joka ohitti minut aiemmin, tulee näkyviin ja pysähtyy kohdalleni. Kun kysyn miten pääsen yliopiston luo, sanoo kuljettaja että olit jo tuolla kauempana ihan oikealla tiellä, että pitää palata sinne. Kerroin tietyömerkeistä ja kiellosta. Hän sanoi että siitä pääsee ohi, ja että se on ainoa tie, ellen halua kiertää Kestelin keskustan kautta. Samalla kun lähdin taas kiipeämään sitä tiukkaa nousua, kuravelli roiskuen, näin ihan kuraisen fillarin, kuraiset lenkkarit, kuraiset housut ja sen tosiasian, että kotiin on vielä todella pitkä matka. Samalla alkoi sataa, onneksi vain muutama pisara vettä. Taivaalle oli noussut tummat ukkospilvet, tosin aurinko paistoi vielä. Sateen ja illan läheisyyskin alkoi painaa päälle. Ehdin ajatella, että hyvällä tuurilla ehdin kotiin ennen iltahämärää, samalla kun jo kipusin seuraavaa rinnettä ylöspäin ja olin purskahtaa itkuun, väsymyksestä.

Ohitin sen kieltomerkkisen työmaakohdan, ainoastaan nähdäkseni, että edessä näyttää tie loppuvan. Ainoastaan joku tietyömaan tie nousee jyrkästi kivivallin päälle. Epätoivo yritti hiipiä mieleen, mutta ei auttanut muu kuin lähteä kapuamaan sitä tietyömaatietä ylöspäin. Sen päälle kun pääsin, niin oli taas valtavat työmaat ympärillä, eikä näkynyt kunnon viitteitä siitä mihin päin seuraavaksi kannattaisi mennä. Onneksi tuli auto vastaan, joten lähdin sinne päin mistä auto tuli. Siitä pääsin taas seuraavaan kolmen tien risteykseen, mutta koska näin jo yliopiston, niin valitsin sen, joka vie sinne päin. Ja tuli työmaa toisensa jälkeen, kunnes lopulta olin yliopiston pohjoispuolella ihan normaalilla tiellä. Hyvä etten pysähtynyt suutelemaan asfalttia, niin ihanalta sen tien löytäminen ja sille tielle pääseminen tuntui.

Alkumatka siinäkin oli vasin nousuvoittoinen, vaan kun laskuosuudet alkoivat, tajusin että takajarru oli taas niin kulunut, ettei se pitänyt yhtään. Jyrkkään alamäkeen kovalla vauhdilla laskeminen ilman pyöräilykypärää ja ilman takajarrua oli kokemus sekin. Mieleen tuli "ihan sama" -fiilis, ja annoin mennä. Aika lailla samaa vauhtia tulin alas kuin edellä menevä mopokin. Kun lopulta pääsin kotiin, niin päiväruoka oli vielä syömättömänä kattilassa. Ilmankos energia loppui, vaikka onhan tuota vararavintoakin aikamoiset varastot. Banaania ja Mevlana-sokerikarkkeja ensiavuksi, nam. Ja jostain tarvitsisi saada paperinen kartta, jossa näkyy nämä paikalliset kylätiet läntisten tunneleiden, LunaParkin ja Dinek Mahallesin seuduilta aina tuonne Mahmutlarin pohjoisalueisiin saakka. Kartta, kiitos.

Kukkakuvioinen vasara

Hiukanko on epänaisellinen olotila, taas kerran. Ei auttanut edes kukkakuvioinen vasara. Sain

Monet hedelmäpuut kukkivat Alanyassa 03/2016

nimittäin vasaroitua isompaan vaatekaappiin vaateripustimille tangon, jotta matkalaukussa mukana tulleet ja entisetkin mahtuvat paikalleen kaappiin. Toivon hartaasti, että tuo naisen logiikan mukaisia ratkaisuja sisältävä viritelmä pysyy tuolla kaapin yläosassa valtavan vaatepainon kera vielä huomiseen ja paljon siitä pidemmällekin, kiitos. ja jos ei pysy, niin logiikka petti, ja on kutsuttava miehiset voimat paikalle ;) . Itse en viitsi nähdä enempää vaivaa yhden vaatetangon vuoksi, kuin mitä jo näin. Sopivia, kiinnittämiseen tarvittavia osia ei ole kotona, eikä ulkomaalaisena naisena turkkilaisessa rautakaupassa käynti houkuttele yhtään. Parhaani yritin, ja ainakin vielä se roikkuu tuolla paikallaan.

Nyt iltapimeällä näkyy hienosti salamoiden välähdykset ulkoa. Ukkosen kumea jyrähtely kuuluu voimallisesti sisälle, varsinkin kun on hiljaista, poikkeuksellisen hiljaista. Päivällä hetkittäin jo toivoin, että olisi edes hetken aikaa hiljaista, kun koko ajan kuului puheensorinaa joka puolelta ja useammalla kielellä. Kunhan siihen taas tottuu, niin sitä melusaastetta ei edes huomaa, mutta nyt sen vielä tuntee ja huomaa. Kiersimme naistuttavan kanssa pienen kävelylenkin ja sen jälkeen viisi kerrosta Sali Pazari 82 kauppakeskuksessa. Kyllä tuo kauppakeskuksessa pyöriminen, monen purkin ja purnukan tutkistelu, kahvinkeittimen etsintä, kukkaruukkujen valinta, mattojen kurkistelu ja moni muu yhtä vähäpätöinen asia ihan hyvin kevyestä kuntoilusta käy. Ei ollut askelmittaria mukana, mutta pohkeissa tuntuu siltä, että jotain muutakin on tullut tehtyä kuin seisoskeltua bussipysäkillä. Kauppareissun jälkeen ihan kuntoilumielessä kävelin kauppakärryni kanssa vuorenrinnettä ylös kotiin saakka. Kuntoilukautta ei turhaan katkaista ;) .

En voi kuin ihmetellä tuttavan eksymisherkkyyttä. Olen itse ollut 2015 leikkauksen jälkeen

Puu kukkii, Alanya 03/2016

hetken aikaa aivan samanlainen suuntavaistoton vaeltaja. On vain vähän hassua jännätä, mistä hän tällä kertaa itsensä löytää, kun hänet laittaa bussilla menemään kohti hotellia. Mahdollisuudet kun ovat monet, vaikka bussi menee 100 metrin päästä hotellista. Voi jäädä pois bussista hirmuisen paljon aikaisemmin kuin pitäisi, eksyä ja kävellä itsensä kipeäksi. Tai sitten bussista voi jäädä pois tosi myöhään, sitten kun on ajettu reilusti ohi, ja sen jälkeen voi palata hotellille taksikyydillä, pitkän kaavan kautta kiertäen koska kohdalle osui taksikuski, joka tykkää ajella ympäri katuja. Sen lisäksi kilometrin päästä hotellilta voi lähteä bussilla ihan vastakkaiseen suuntaan, kävellä puoli kilometriä, vaihtaa toiseen bussiin ja ajaa taas pysäkin ohi. Tämä tuttava "rakastaa" bussiajeluita täällä yli kaiken, koska tähän asti hänellä on kokemusta vain hyvin täyteen ahdetuista, ruuhkaisista busseista. Yritän muistaa huomenna opettaa hänelle turkinkielisen lauseen "missä minä olen nyt". Ehkä kartan näyttäminen ja tuo lause kartan reunaan kirjoitettuna auttaa hieman edes paikantamaan mihin on eksynyt. 

Talvisen Suomen limakalvoärsytys alkaa väistyä, sillä hajuaisti alkaa vähitellen palautua. Ruoka ei vieläkään maistu juuri millekään, ainoastaan raa'an sipulin maku tulee kunnolla läpi. Huomenna on toripäivä, joten haenpa tarpeeksi vahvan makuisia yrttejä ja hedelmiä. Tänään oli upea elämys huomata, että appelsiinipuun kukat tuoksuvat parhaimmillaan jalkakäytävän yllä olevissa puissa. Innoissani kuin pikkulapsi kuljin katse puiden latvuksia kohti tuoksuja nuuhkien. Näky oli varmaan höntti, mutta sillä ei ole mitään väliä. Minä katselin appelsiinin kukkia ja tuttava punaisia kiiltonahkalaukkuja. Ja pari upeaa kiiltonahkalaukkua hän löysikin. Olen onneksi oppinut siihen, että vaikka lomalle tuleva turisti shoppailee, ja löytää yhtä sun toista kivaa, ihanaa ja kiinnostavaa, niin minun ei tarvitse shoppailla samaan aikaan, tai näillä palkoilla oikeastaan ollenkaan. 

Tämän päivän omat shoppailut olivat se vaatekapain tanko ja kuusi kukkaruukkua. Huomenna

Kukkiva pensas, Konakli 03/2016

yritän muistaa ostaa multaa, jos sellaista löydän, tai sitten haen vaan tuosta Kalen rinteestä ihan tyynen rauhallisesti purkillisen maata, ja kylvän yrtit siihen. Nyt on kuitenkin viherpeukalon kylvöaika. Naapuri muuten eilen tarjosi minulle erästä kukan alkua, sanoen, että tämä on sinun taimesi. Koskapa hänellä ei vielä näkynyt olevan sellaista kukkaa, niin annoin sen hänelle vaivan palkkana, kun on noin hyvin hoitanut sitä poissaoloni aikana. Kaupungilla muuten vaihdetaan taas kukkaistutuksiin kukkia. Ja Atatürk-patsaan vieressä, suojatien kohdalla, oli kehäkukkien seassa paljon siemeniä kantavia kukkia. Ei yhtään ottanut viherpeukalon silmiin sekään, ei. 

Jos oikein hyvin käy, ja osun sopivaan aikaan sopivaan paikkaan, niin voin kysyä puutarhaosaston miehiltä, että voisinko napsauttaa sieltä parit siemeniset kukkavarret mukaani. Toin Suomesta tullessani muutamia erilaisia kauppojen myymiä siemenpusseja, vaikka se kai on ymmärtääkseni kiellettyä kasvitautiriskien vuoksi. En ole lainkaan perehtynyt täällä myynnissä oleviin kukkien siemeniin tai niiden valikoimiin. Ainoastaan kukkakauppojen ohi kävellessä katselen kaihoisasti heidän valikoimiaan. Tänään näkyi mm. hyvännäköisiä esikoita.

Theo's Place oli tämän päiväinen ruokapaikkamme. Sain istua aika pitkään tavallisena turistina, tunnistamattomana, ennen kuin omistaja ja hotellin omistaja tunnistivat ja tervehtimisen puhetulva alkoi. TorosHamam siinä vieressä näkyi myydyn uudelle yrittäjälle, joka itse asiassa on hamamin entinen työntekijänainen, jos asetelmat oikein ymmärsin. Mielenkiintoista. Jännä nähdä mitä hän saa aikaan, sillä tuolla hamamissa on periaatteessa hyvät tilat, kunhan vaan kaikki muut osaset loksahtavat kohdilleen. Salamointi yltyy, joten ihailen sitä hetken, ja jatkan sitten muita kirjoituspuuhia.

Videosta iloa

Tässä ihan ensimmäiseksi puolen tunnin mittainen video Alanyasta, turkkilaisen tv-kanavan

kuva: moonlight hotel alanya com

tuottamana. Videoon on mahdutettu uskomattoman paljon erilaisia vierailukohteita, myös maksullisia ja sellaisia, joihin turiti harvemmin menee tai pääsee viikon lomansa aikana tutustumaan. Videolla esitellään sisältä päin myös erästä entisöityä Ottomaaniaikaista taloa. Kannattaa katsoa. Hayat Gezince Güzel - Alanya CNN Türk

Kristittyjen paaston aika alkoi eilen, tai tänään, vaikkei moni kristitty sitä noudatakaan, hyvä jos edes tietää sen olemassaolosta. Toki on niitäkin, jotka paastoavat. Kyse ei kuitenkaan ole Sellaisesta paastosta vaan ainoastaan keventämisestä, jos olen oikein ymmärtänyt. Paaston aikana on tarkoitus keskittyä olennaiseen, ja laskeutua vähitellen pääsiäiseen. Tarkoitusperiltään tämä paastonaika on samanlainen kuin muslimeilla, tosin kaupallisempi ja maallistuneempi. Jos olet kristitty, niin paastoatko sinä? Miten? No, Suomessa vallalla oleva evankelis-luterilaisuuskin on aika pieni ja erilainen sivuhaara kristinuskon isossa puussa. Se korostuu turkkilaisten kysellessä suomalaisten kristillisistä tavoista, ja esittäessä omia katoliseen kirkkoon ja amerikkalaisiin uskonsuuntiin liittyviä näkemyksiään.

kuva tourist detinations com

Huomenna on jälleen pienen matkustuksen vuoro, ja maisemat vaihtuvat vähäksi aikaa. En tiedä mitä loppuajan teen, sillä nyt ei ole ainakaan töitä tiedossa, ellei jotain kuitenkin jostain tule vastaan. On hyvää aikaa opiskella lisää turkkia, sillä Suomi on nyt nähty. Poistin tästä perästä useita lauseita ja moneen kertaan. Teki mieleni sanoa paljon sellaista, mitä ajatuksissa liikkuu, mutta lienee parempi etten sano. Olen ollut kohtuullisen kärttyisellä tuulella jo pari päivää, ja se kuultaa taatusti teksteistä ulos. Yritän taas purkaa stressin pois, ja palata aiempaan mielenrauhaan.