Murtautuja kävi taas ulkona ollessani

5.1.2020 Näin alkaa tämä vuosi

Tältä näyttää ovenpieli, kun asuntooni on jälleen kerran murtauduttu. Murtautujaa ei tarvinne kaukaa etsiä. Mutta hän on varakkaampi kuin minä, ja hänellä on poliisituttavia. Jos hän lähtee tarjoamaan lahjuksia, niin minä häviän. Lisäksi joudun taas vaihtamaan pankkitiliä, sillä kaikki paikalliseen pankkitiliin ja pankkikortteihini liittyvät paperit, sekä vanha oleskelulupakortti ja kaikkein vanhin täällä olleista passeista ovat hukassa. Niitä ei löytynyt vaikka etsin tänään tuntikausia.

Lukon vaihto ei auta, pitäisi vaihtaa koko ovi ja ovenpielet, omakustanteisesti. Oven vaihtokaan ei auta, sillä taitava murtautuja tulee myös niistä uusista ovista ja uusista lukoista tiirikoimalla ja kortteja / levyjä käyttämällä. Murtorauta ei estä tiirikointia. Muuttokaan ei takaa mitään, sillä edellisessä asunnossa vuokraisäntä vieraili luvattomasti avaimella ovesta tullen, ja joku muukin vieraili luvattomasti mutta parvekkeen kautta murtautuen. 

NAisen logiikalla vetelin oven pieliin ja lukon kielen seutuun sinistä hile-kynsilakkaa. Miksikö? Näen heti ja helposti kun siitä taas on tultu sisälle. Kyllä, on vain ajan kysymys kun siitä taas tullaan. Onneksi hän / he tulevat aina silloin kun en itse ole kotona. Ja onneksi täällä ei ole mitään varastamisen arvoista, muuta kuin vanha läppäri, jonka voi jäljittää. Tosin, jos toistuvasti tänne murtautunut on se sama, joka jo kerran todistajan läsnä ollessa on myöntänyt murtautuneensa tänne, niin ei hän pikkutavaraa varasta. Hänellä lienee jonkin sorttinen pakkomielle päästä käymään täällä sisällä. Joudun nyt sitten laittamaan valvontakameran aina päällä olevaan toimintakuntoon. Tähän asti se on ollut vain silmänlumetta, irti verkosta silloin kun itse olen Alanyassa. Katsotaan...

Upea Alanyan talvi alkoi

Alanyaa pieninä yksityiskohtina

Aluksi taas säistä, niin kuin vanhaan Keski-Suomalaiseen smalltalkiin kuuluu, tai ei kuulu, tiedä häntä.  

Eilen illalla tanssitreeneistä kotiin tullessa oli taivaallisen ihana ukkosmyrsky. Taivaan täydeltä salamoi, niin että sysimusta pimeys välkehti ja loi mielenkiintoisia välähdyskuvia myrskyävästä merestä ja pilvimuodostelmista. Jos olisin löytänyt toppatakkini, niin parvekkeellahan minä olisin seissyt ja ihastellut tuota luonnonvoimien näytelmää niin kauan kuin tarkenee, tai kunnes naapuri patistaa sisätiloihin sieltä ulkoa kastumasta ja vilustumasta. No, uni ei ihan heti tullut, sillä mahtavan välkkeen lisäksi jyrähteli ja paukkui niin että tuntuu. Ukkosmyrsky päivällä on upea, mutta yön pimeydessä se on vielä upeampaa seurattavaa.

Myrskyt, sateet ja öiden viileys on jäähdyttänyt asunnon niin tehokkaasti, että kaksi lämmitintä on jo käytössä,

...ja vähän isompina, Punaisen Tornin juurelta

että vanhat luut tarkenee. No, kun sisällä on viileää, vain +21 C, niin tuli vaistomaisesti oletettua että ulkonakin on. Puin sitten ihan kunnolla lämmintä päälle, eli kaksi kerrosta paitoja ja täysvillaisen päällimmäiseksi, ennen kuin lähdin iltapäivällä valokuvauskierrokselle ulos. Bussipysäkille kävellessä oli vielä ihan ok olo, mutta bussissa olikin sisälämpötila +28 C, eikä näitä paitakerroksia noin vaan voi vähentää. Kun vielä pysähdyin rannalla juttelemaan tutulle suurlähettiläsparille, ja siinä vierähti aikaa, niin olo oli kuin saunassa. Vähempikin olisi riittänyt, esim se toppatakki, jos olisin sen löytänyt. Se muuten löytyi myöhemmin, puhelinkeskustelun aikana, ja Suomesta.

Kun ei kuvattu ulkona, harjoitellaan sisällä

Niin, en tiedä mikä iski, kuumuus vai muuten vaan ajatussolmu, sillä kotiin tullessa huomasin, että en ole ottanut kuvan kuvaa. Ei ainuttakaan valokuvaa 😶vaikka olin yli kaksi tuntia sitä varten kaupungilla... heh hee. Huomenna uudestaan ulos, ja kamera käteen. Tosi moni näkyi tähtäilevän kameransa kanssa erilaisia kohteita rannan läheisyydessä. Toivottavasti lähettävät otoksiaan kuvakisaan, se kun on vielä kolme päivää avoinna. Tosin huominen lienee ainoa aurinkoinen päivä, sillä perjantaille ja lauantaille on ennustettu pilvisiä päiviä ja kunnon sateita. Ihan kaiken varalta selasin vanhoja kuviani, ja kas, eipä siellä monta lähetyskelpoista ole, kun lukee osallistumisehdot riittävän tarkasti.

Parit kyselyt on tullut kirjoistani, niistä joita ei ole vieläkään julkaistu mutta joista olen jo aiemminkin puhunut. Tilanne on nyt se, että odotan / odotamme kunnes minulla on työlupa Turkkiin, ja siinä vaiheessa tulee ulos useampikin kirja turkkilaisen kustantajan kautta. Ne tulevat nettimyyntiin, niitä toimitetaan Suomeenkin, ja minunkin kauttani niitä tulee saamaan. Kirjoista ainakin pari uutta tulee ulos suomenkielisinä, ja aiemmin julkaistut runot tulevat niiden nykyisten sopimusten loppumisen jälkeen ulos yhtenä suomenkielisenä kirjana. Sen lisäksi kolmesta runokirjastani tulee ulos kaksi turkinkielistä runokirjaa. Niitä siis yhdistellään, ja joitakin vahvasti kulttuurisidonnaisia runoja pudotetaan kokonaan pois. Vuosi 2020 on sellainen vuosi, että ininun on jo aikakin täyttää työluvan saannin viimeinenkin ehto. Asetanko paineita itselleni -kyllä!

No-mut-ku-no-sit-ku-no-ei-nyt-just

Tämänkin ruusupuskan tekee sen kaikki ruusut

Arvoisa tuttavapiiri, niin vanhat kuin uudetkin tuttavat. Taas on teissä monessa havaittavissa tätä kieliopintojen välttelyä, laistamista, vähättelyä ja ties mitä. Parasta mitä voit itse itsellesi maahanmuuttajana tehdä on opetella paikallinen kieli. Se on avain kaikkeen. Älä jää turistin tasolle, ole enemmän. Niin, tuonne Alanya-faktaa -välilehdelle päivitin tänään asiaa väkiluvusta ja täällä asuvien ulkomaalaisten = uusien alanyalaisten määristä. Ja siellä on myös linkki Hürriyet-sanomalehden ko asioista kertovaan artikkeliin, jossa on tosi paljon edustavia kuvia Alanyankaipuisiin fiilistelyhetkiin.

Vain pari lausetta miesasioista. Tiistai-iltana sain kutsun erään ryhmän tapaamiseen, tavallaan tuttuja. Ja siellä kesken kaiken poltin tulikuumalla teellä suutani, kun tajusin, että eräs henkilö on minusta mustasukkainen. Istuin juuri tasan siinä mihin minut ohjattiin ja pyydettiin, ja se herätti tuon kyseisen ihmisen reaktion lisäksi hämmennystä muissakin. Positiivista hämmennystä. Tuo on mukava ja ystävällinen ryhmä, ja jokaista meitä yhdistää eräs tietty asia, joka on itse asiassa aika montakin asiaa. Tästä yhdistävästä asiasta olen innoissani, ja puhun aikanaan kun aika on kypsä. Ellen sitten repeä sitä ennen ja kerro kaikkea... mutta siis miesasioista, no, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Olisipa omalla tavallaan iso järkytys, jos tuo ihminen tekisikin jotain asian eteen, eikä pelkästään jättäisi asiaa ajattelun tasolle. Iso järkytys siksi, että kerrankin olisi tilanne, jossa on kaksi kovin samanlaista ihmistä, useilla samoilla harrastuksilla ja samanlaisella arvopohjalla varustettua. Mutta jääräpäisesti, minä en tee aloitetta. Se on miehen asia. Hyvin mielenkiintoista.

Olkaahan ihmisiksi, ihmisinä toisillenne ja lämpönäkin. 

Kulttuurikoulutuksesta...

Alanyan majakalta Mahmutlariin ja KArgicakiin päin

Päiväni yllättäjä ja ilostuttaja oli tänään naapuritalon rouva. Ja hän tulee olemaan iloilkku vielä monet kerrat, mitä todennäköisimmin. On ollut kunnia tutustua tähän rouvaan. Hiukan on vaikea päättää mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, mutta yritän silti kertoa jotakin.

Hän kävi tänään jälleen kyläilemässä langan ja sukkapuikkojen kanssa. Ennalta oletin että hän olisi neulonut sukanvartta nilkkaan asti, niin kuin hiukan suunniteltiin edellisellä kerralla, ja että näytän tänään hänelle kuinka kantapään kohta tehdään suomalaisessa käsityöperinteessä, siis ihan perusversiona. "En ole tehnyt yhtään silmukkaa ilman sinua".😶😎 Hhmmm. Kyse ei ehkä sittenkään, alunperinkään, ollut sukan neulomisen opettelusta, vaan jostain muusta. Mielenkiintoista.

Puhuimme monta tuntia monenlaisista asioista, jälleen aihepiiriltään ihan laidasta laitaan. Tämän rouvan kanssa on ilo keskustella, sillä hänellä on tietoa. Hänellä on käsittämättömän paljon tietoa. Sen lisäksi hänellä on erittäin hyvä laskupää, ja hän on sekä valtavan suvaisevainen että sopivalla tavalla kannustava ja kohtelias. Myös huumorintajumme ja arvomaailmamme liikkuvat paljolti samoilla aaltopituuksilla. Kaikkein suurin yllätys on silti ollut rouvan suuri tietomäärä ja käsittämätön kyky muistaa asioita.

Kestel ja Dim-Cayin laaksoa savuineen ja usvineen

En tiedä millainen hänen koulutus- tai työtaustansa on, perhetaustasta ja todellisesta sosiaalisesta asemasta puhumattakaan. Niillä ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä miten hän kohtaa toiset ihmiset, eläimet, asiat ja yhteiskunnan. Kunnioitan tämän rouvan ajattelukykyä, avaraa sydäntä ja avuliaisuutta todella paljon. Hän on kuin ohjaava enkeli tai isosisko jota ei koskaan ole ollut, kun hän ohjaa ja opastaa sekä sallii ja tavallaan myös rohkaisee. 

Puhuimme mm. naisena olemisesta, naisen asemasta, miehistä, parisuhteesta ja sen puuttumisesta, harrastuksista, naapuruston luonteesta, asumisesta, valvontakamerasta, menneestä ja tulevasta, historiasta, uskonnosta, kahvin keittämisestä, kymmenistä muista asioista ja elämästä yleensäkin. Niin, ja siitä, että olisi kyllä hyvä että minulla olisi valoverhot ja peittävät verhot, erityisesti kun olen yksin asuva ja nuorehko (?). Ja että kyllä minun olisi hyvä mennä naimisiin. Jälleen kerran kerroin mielipiteeni miksi se ei ole hyvä idea, ja rouva sen kun nauroi. Minulla on joku karmea taka-aavistus, että ilmenee vielä jonkin asteisia tapaamisenjärjestelypuuhia... *puistatus*. No, keksin jotain pelastavaa niissä hetkissä.

Oli hyvin mielenkintoiset ja opettavaiset keskustelut tänään. En muista pitkään aikaan käyneeni vastaavia ja nauttineeni keskusteluista näin paljon, elämyksellisesti. Lähestyimme monia keskustelun aiheita ihan eri näkökulmista, ja oli uskomaton tunne kun näkökulmat olivat sallittuja ja ilmaisu vapaata. Sain olla juuri sellainen kuin olen. Meillä molemmilla oli siihen tila ja oikeus. Mikä taivaan lahja! Lisäksi sain keittää itse itselleni sokerittoman turkkilaisen kahvin sähkökeittimellä, samalla kun hän keitti itselleen sokerillisen  kaasuliekillä. Ja teekin pysyi lämpimänä tulppaanilasissa 😂. 

Elinvoimaa päiviisi

Huomenna on torstai ja tuttavien tapaamispäivä, ja periaatteessa myös tanssipäivä. Katsotaanpa mitä päivästä ja illasta kehkeytyy. Alanyassa on edelleen mukavan lämmin, tänäänkin yli +30 C käväisi lämpömittarissa ja hiki tuli pintaan auringossa istuessa. Viime yönä meni ukkonen tästä yli, leiskutti pilvisalamoitaan ja ropsautti hieman vettä sekä nostatti sellaisia myrskytuulenpuuskia että ikkunat kolisivat. 

Niin, olin siis yöllä hereillä ja hirmu nälkainen, ja ravasin vähän väliä jääkaapille ja pakastimelle, kiitos herra tohtorin detox-dieetin. Oli aikaa katsella salamointia ja kuulostella tuulia, kun täydellä mahalla ei tietenkään voi mennä nukkumaan, ei edes kello 02. Kaksi päivää enää, ja sen jälkeen jo tohtori ehdottaa saman dieetin jatkoa, niin saa itse pitää dieettinsä. Minä palaan N-asetyylikysteiinittomaan ja psylliumkuiduttomaan, normaaliin ruokavaliooni, nam. Nämä (NAC ja psyllium) olivat uudet tuttavuudet, tuon lääkärin reseptillä, eivätkä kyllä ole minun juttuni. NAC löytyy SUomessa nimellä Mucomyst, limaa irrottava yskänlääke, ja vahvuutena 200 mg. Minulla on 900 mg ja se aiheuttaa vahvaa uneliaisuutta. Eikä ole keuhkoissa limaa jota irrottaa, ei tule mitään yskää tms. On sillä kai muitakin vaikutuksia, ainakin jos siihen uskoo.

Sitten se toinen lääke. Kuulin toissapäivänä senkin, että psylliumkuitua käytetään pullataikinassa sitkon parantamiseen / aikaansaamiseen 😶. Ja mitähän se sitten tekee minun mahassani, kysyn vaan. Lisäksi muistin, että olen nähnyt sen nimen jossakin... hetkinen, se on mummojen ulostuslääke Vi-Siblin. Muistanko lääkäriä lämmöllä, muistanko? Perjantain jo varattu vastaanotto on 99,9% varmuudella viimeinen kerta jolloin maksan hänelle mitään tyhjästä. On olemassa pieni mahdollisuus, että hän yllättää totaalisesti ja positiivisesti tuomalla esille jotain sellaista oleellista ammattiosaamista, josta oikeasti on apua ja hyötyä 767 TL arvoisesti. 

Jos voisin niin peruisin koko menon, mutta oletettavasti maksattavat silti varatun ajan. Siksi menen, joskin ristiriitaisin ja jopa hieman vastahakoisen-ärhäkin tunnelmin. Siis oikeasti, maksoin 500 TL vastaanotosta ja siitä hyvästä että saan ostaa 164 TL:llä yskänlääkettä ja ulostuslääkettä, ja joudun vielä maksamaan 100 TL jo varatusta vastaanotosta. Olenko tyhmä tai hyväuskoinen -kyllä! Menin sinne vaihtoehtolääkärille saadakseni akupunktiohoitoa nivelkipuun. Kuulemma pitää ensin syödä tuo detox-kuuri, johon liittyy omanlaisensa ruoat ja juomat, sekä popsia nuo em lääkkeet. Mielenkiinnolla odotan a) saanko perjantaina akupunktiohoitoa, b) osaako hän neulata (on ollut ilo olla ammattilaisen neulattavana aiemmin) ja c) paljonko joudun maksamaan siitä vielä tuon 100 TL päälle.

PArin päivän päästä tiedän enemmän. Siihen asti keittelen kaalia eri muodoissaan...

Nainen, kaunis kukkanen

Alanyan ihanat värit auringon laskiessa 15.10.2019

On ihanaa olla nainen.

Voi huoletta olla juuri sellainen kuin on, eikä tarvitse olla paras, rikkain ja osaavin mies kovassa bisnesmaailmassa.

On ihanaa olla nainen.
Voi mennä ja tulla juuri sen näköisenä kuin huvittaa, vaatteita ja tyylejä vaihdellen. Välillä voi näyttää suosta revityltä, halutessaan voi olla viimeisen päälle chic, ja välillä hurmaava ihan missä tahansa asussa.

On ihanaa olla nainen, 
äiti, puoliso, rakas, osa perhettä ja sukua, toisinaan kavereiden kesken ja joskus yksinäisyydestä nauttien. Voi olla sitä mitä jaksaa ja haluaa, sitä mikä kutsuu ja kutittaa.

Olla ihanainen, ihana nainen
on parasta mitä voi itselleen tehdä. Kun itse rakastaa itseään joka mutkassa ja kurvissa, koroilla ja ilman, ihan reunasta reunaan niin myötä kuin vastamäessäkin, on vapaa olemaan juuri sitä mitä on. On vapaa olemaan ihana nainen.

On ihanaa olla nauravainen nainen,
nauttia naisen logiikalla elämästä, ottaa aurinkoa kynttilänvalossa sateen hämärtäessä ja ilostuttaa pelkällä läsnäolollaan, ainakin lemmikkikissaa.

Tässä on hyvä olla

~  ~ ~  


Minulla on kirjoitustehtävä, johon haluan kuulla ehdotuksesi. 

Kirjoitan novellia, jonka aiheena on 

• Rakkaustarina Alanyasta, suomalainen eronnut nainen ja turkkilainen vapaa mies. 

Kyseessä on onnellinen, romantiikkaa tihkuva tarina, jonka tapahtumapaikat ovat eri puolilla Alanyaa (/Turkkia), siis ihan oikeita, konkreettisia paikkoja, joilla on jotakin annettavaa. Paikkoja, joilla on luonnetta ja voimaa; jotka voivat sekä yllättää että olla yllättämättä.


Voisitko listata tuohon kommentteihin ainakin pari paikkaa, joihin haluat että vien tarinan henkilöitä. Kiitos. Kommenteissa on normaali valvontaprotokolla, ja kaikki asiaan liittyvät ja muutenkin tavalliset kommentit tulevat kyllä näkyviin. Jos kirjoittamani novelli jää heikoksi, tai epäyhtenäiseksi tms, niin jaan sen blogissa joka tapauksessa. Jos saan sen pysymään kasassa ja kutkuttamaan alusta loppuun, tai ainakin suurimman osan matkaa, niin se tulee painotuotteena saataville. Runko on jo pitkälle kasattu, henkilöt ja monta muuta asiaa synnytetty, mutta tapahtumapaikkoihin voi vielä päästä vaikuttamaan.

Mikähän on tarina tämän muraalin takana?

Niin, ollaan siinä pisteessä että sukan kutominen loppuu nyt. Jo edellisen sukkaparin aikaan aloin kaivata kirjoittamista, siis suorastaan Kaivata. Ja se on hyvä se. Neulominen teki tehtävänsä. Ruotsissa aloitettu Dream Project jatkuu nyt lämmin nauru ja tunteiden palo silmissä. Osansa asiaan tekee myös se kesäinen vetoni, että jos juniori tekee lopputyönsä joulukuuhun mennessä, niin minä kirjoitan kokonaisen novellin julkaisukuntoon. Juu, näyttää siltä että juniori lopultakin tekee lopputyönsä. Eh he hee, apuva ja Jipii! Saan siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tuon loppuun. Eräät teistä ovat lukeneet "Miehenkäyttöoppaan" alkua... Tämä on tavallaan sitä tarinaa, mutta eräänlainen esipuhe sille.

Sitten vielä päivän isot ilon aiheet. Istuin bussissa matkalla tanssitunneille, kun pysäkiltä nousi kaksi vanhempaa, pyöreää naista bussiin. Molemmat olivat taatusti vanhempia kuin minä, kukka-salvarihousuisia ja huivipäisiä ja hyvin eloisia ja iloisia. Toinen istuutui saman ikäiseltä näyttävän miehen viereen ja toinen käytävän toiselle puolelle yhden istuttavalle paikalla. Rouva, joka istui miehen viereen oli kohtalaisen kovaääninen ja jäätävän suorapuheinen. Kun hänen puheensa hiipi vähitellen tajuntaani, aloin hymyssä suin tarkastella rouvaa ikään kuin henkilöhahmoideoita hakien.

Nainen , kaunis kukkanen

Sain ilokseni selkeän ja suoran oppitunnin siitä, kuinka vanhempi nainen hankkii itselleen miehen. Rouvalla ei ollut sormissaan mitään sormuksia, ei myöskään vihkisormuksia, ja hänen puheensa ja käyttäytymisensä tukivat olettamaa että hän oli jäänyt leskeksi. Opin oikeasti yhden näkökulman lisää siihen miten itselle otetaan hyvä mies. Siis otetaan, heti kun havaitaan sopiva, eikä kursailla tai estoilla kysymysten kanssa, ei sen enempää ehdotusten kanssa. Tavoite selkeänä aktiivisesti maalia kohden kops.

Voitko uskoa, bussista poistui hymyileviä ihmisiä. Ei ollut jurottavia eikä masentuneen näköisiä. Hymy tai hekotus oli kasvoilla kanssamatkustajilla kun ovi avautui ja he poistuivat jatkamaan päiväänsä. Kohteena olleen miehen ilmeitä en nähnyt, enkä elekieltäkään. Hän kun oli sopivasti rouvan ja seinän välissä. Rouva teki tosi monta ihmistä hymyileväksi, soi iloa ja onnellisuutta muillekin kuin itselleen. Päivän hyvä työ. Ja hän kyllä edisti asiaansakin. Minä en ikipäivänä pystyisi tuohon. Olen liian estoinen edelleen, mutta onnellinen sellainen.

Millä saa miehen pakenemaan?

Alanyan perjantaitorilta Atatürkille tultua näytti tältä

Pari sanaa miehistä, ainakin joistakin miehistä ja ihan kotikutoisella naisenlogiikalla. Kaikkiahan tämä ei tietenkään koske, yhtä tai kahta vaan, tai... hhmmm. Puutun taas tulenarkaan asiaan, mutta en malta olla puuttumatta. Kuinka vahva voi olla naisen vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen, siis mieheen? 

Kuinka voimakkaasti luulet että me naiset vaikutamme poikamieheen, tai vanhaanpoikaan? Onko se vaikuttaminen tai henkilöön kohdistuva vaikutus positiivista vai negatiivista? Entä kaikki ne reaktiot joita siellä vanhassapojassa tapahtuu? Tällaisia mietin tänään torireissun aikana ja pitkään sen jälkeenkin. Hyväntahtoisen naurun yritin tallettaa jonnekin missä se ei häiritse asianosaista, mutta hymylle en mahtanut mitään. Se sai tulla ja aiheuttaa lisää hämmenystä.

Ihan tuoreita, vielä kosteita maapähkinöitä kuoressaan...

Olen tottunut ostamaan vihannekset ja hedelmät aina tietyn alueen, tietyn kylän ihmisiltä, joiden myyntipaikat ovat torilla viereysten. Vuosikausien asioinnin ja kokemuksen perusteella tiedän keneltä saan todennäköisesti mitäkin vihanneksia tai hedelmiä, ja sellaisina kuin haluan. Tärkeimpänä kaikista on ollut se, että niissä hinta ja laatu kohtaavat sen, että raha menee paikalliselle perheelle suoraan toimeentuloksi.

No, tietty perhe ja sen perheen aikamiespoika ovat myös tulleet näkötutuiksi. Kerran olin grillijuhlissa, jossa ko aikamiespoika oli mukana, ja keskustelimme paljon. Hän oli oikein mielenkiintoinen mies, oli kiinnostunut tapaamaan uudestaan ja tutustumaan lisää, mutta oli käytännössä vielä paljon minua pahempi parisuhdepakoilija. Tai sitten vain etsii täydellistä prinsessaa, eikä ole vielä löytänyt. Minä kun olen jo tooosi kaukana rinsessasta. Emme siis tapailleet, mutta hän ymmärsi että olisin ollut kiinnostunut tutustumaan lisää.

...ja muutama kuoren ulkopuolella.

Sen jälkeen aina, kun hän on nähnyt minun tulevan torille, on hän joko kääntänyt selkänsä tai paennut paikalta, jos se vaan on mahdollista. Yleensä "tunnen" hänen läsnäolonsa ja tuijouksensa, ja kun sitten käännyn, näen usein hänet selin kääntyneenä. Paitsi silloin kun näen hänet jo kaukaa ennen kuin hän näkee minua. Tänään kävi niin. Itse menin vain tyynen rauhallisesti ohi, mutta katsellen vastakkaisen puolen myyntipöytiä. Kolmen pöydän päässä käännyin katsomaan mitä hänen äidillään on myytävänä, sillä usein hänellä on hyviä tuotteita hyvään hintaan, ja kas, aikamiespoika oli karannut paikalta.

Minulla ei ollut aikomustakaan mennä pöydän luo tai jututtaa heitä, ei edes tervehtiä, sillä tapahtuneesta on jo vuosia ja olen oppinut tietämään ettei hän halua tervehtiä. Silti hän seuraa jos liikun alueella, katselee ja vaivautuu pakenemaan paikalta jos arvelee että saatan tulla pöydän luo. Yleensä en edes reagoi tapahtuneeseen, mutta tänään tilanteessa oli jotakin erilaista. En osaa sanoa mitä, muuta kuin se, että ainakin aikaa on kulunut niin paljon, että luulisi kaiken jo unohtuneen.

Arvaa jumittiko puoleksi tunniksi kesken kaiken???

Hänen toimintansa perusteella itselläni nousi vaan tahaton nauru ja ajatus siitä, että kuinka vahvasti hän edelleenkin mahtaakaan kaikkien näiden vuosien jälkeen kokea läsnäoloni. Hyvin mielenkiintoista. Ei johda mihinkään toimenpiteisiin tai tapahtumiin, mutta on silti äärettömän mielenkiintoista. Ihmisen sisäinen maailma kaikkineen on uskomaton aarrearkku yllätyksineen ja monipuolisine, käsittämättömine reaktioineen. Toki ne reaktiot ovat käsitettävissä kunkin omassa maailmassa, kun tietää taustat, tunteet ja ajatukset, mutta ulkoapäin katsoessa kuinka vähän voimmekaan tietää toinen toisistamme. Kuinka vähän voimme ymmärtää toisiamme, kun olemme kuitenkin vain katsetuttuja. 

Vaikka hetket ja ihmiset muuttuvat, ja jotkut asiat silti eivät muutu... kai.

Torilta vielä toinen juttu. Päätin että tänään löydän kardemummaa (kaküle), ja siksi lähestyin maustemyyjiä. Kysyin kahdelta sellaiselta, jotka muistan jo vuosia myyneen mausteita samoilla myyntipaikoilla joka perjantai. Ensimmäinen oli itse varattuna toiselle asiakkaalle, mutta hän hihkaisi apulaiselleen että on sitä tuolla. Apulainen näytti ensin jotain vihreää, en edes kunnolla nähnyt mitä, ja sanoin ettei se tuollaista ole, vaan etsin mustia siemeniä. TArjosi sitten mustakuminaa, ja sanoin taas etten etsi tätä. Sitten hän näytti taas jotain linnunsiemenen näköisiä, ja sanoin ettei ne näitä ole, ja kävelin toisen myyjän pöydän luo. 

Kardemumman siemenkotia siemenineen

En ehtinyt lukea mausteiden nimiä nimikylteistä, kun myyjä jo kysyi mitä etsin. Kyllä meillä on, ja ihan tuorettakin vielä, sanoi hän ja näytti samanlaisia vihertäviä linnunsiemenen näköisiä kuin aiempikin myyjä. Vasta siinä vaiheessa tajusin kysyä, että mitä tuon sisällä on. Kuvassa näet ne "linnunsiemenet" mitkä oikeasti ovat kardemumman siemenkotia. Niiden sisällä on pieniä mustia siemeniä, joita mistoin ennen ostopäätöstä, ja jotka jauhan huhmareessa ennen kuin sekoitan pulla- ja pikkuleipätaikinaan. 

Suomessa kardemumma myydään usein pitkässä muoviputkilossa jauhettuna (tai ainakin niin oli vuosia sitten kun olen sitä siellä ostanut), eivätkä nuo kuvassa näkyvät siemenkodat mitenkään muistuttaneet sen muoviputkilon sisältöä. Etsin kuitenkin kardemumman siemeniä, koska kuulin että siinä muodossa niitä löytyy täältä. No, ehkä seuraavalla kerralla kun tarvitse niitä, käyn sen ensimmäisen myyjän luona sanomassa että oikeassa olit, en vaan tunnistanut niitä. Onneksi erehtyäkin saa, täydellisiä kun emme ole, emmekä sellaisiksi tule.

Meille on luvattu neljän päivän rankkasade- ja ukkosmyrskyjakso todella kauniin, aurinkoisen ja lämpimän viikon jälkeen. Piti ihan viesteistä tarkistaa, ja aika moni tuttava on käsittääkseni tulossa tänne juuri tänä viikonloppuna. Ehkäpä sääennusteet eivät pidä paikkaansa, ja sateet purjehtivat toisesta kohtaa ohi. Tällä hetkellä näkyy kasvava kuu ja todella kaunis tähtitaivas. Hyvä keli unelmoida 😍

Voihan säilötyt oliivit

Alanya, Damlatas ja pelargonian alku

Sopimusten siirrot, jee! Niistähän yleensä riemu nousee. Meillä on nyt olemassa mahdollisuus tehdä sähkösopimuksiin, -laskuihin ja -maksuihin liittyviä asioita netissä. Siksipä minäkin innoissani menin kyseiseen nettipalveluun websube.ckakdeniz.com.tr, ja yritin luoda itselleni tunnukset. Yritin udelleen, ja uudelleen ja... sitten päätin, että käyn Tedaksella, sähköfirman toimistolla. Jostain syystä nettipalvelu ei antanut tehdä tunnuksia kännykän kautta. Nyt läppäriltä onnistui tunnusten teko, mutta ei sopimuspaikan vaihto, ainakaan tällä erää. Tiesin jo ennalta, että joudun ostamaan uuden maanjäristysvakuutuksen että saan sopimuksen auki uuteen osoitteeseen, sillä kävin tänään sähköyhtiön toimistolla, ja sieltä lähetettiin minut Postiin ko vakuutuksen tekoa varten.

Tulin Postille juuri ruokatunnin aikaan, ja vain päivystävä virkailija oli töissä. Hän ei saanut tehtyä Dask-maanjäristysvakuutusta minulle, ja sanoi että tule 45 min päästä uudestaan, niin pääset ilman vuoronumeroa tuohon viereiselle virkailijalle, hän hoitaa asian. Odotin ja olin sopivaan aikaan oikeassa paikassa. Nuori nainen sanoo heti, että "ei, me emme tee maanjäristysvakuutuksia, voit ostaa sen muualta". Alaovella vartija hämmästyy kun tulen näin nopeasti ulos, ja kysyy sainko asian hoidettua. Kerroin mitä virkailija sanoi, ja hän pyytää seuraamaan. Hän käveli palvelutiskilleen, katsoo siinä että postin mainoksessa todellakin on Dask-vakuutusten mainos, soittaa jollekin paikan pomolle, ja saa vastaukseksi että kyllä meillä myydään Dask-maanjäristysvakuutusta.

Välillä on tällainen olo asioita hoitaessa

Vartija kysyy kuka näin sanoi, kenen kanssa asioin, ja pyytää seuraamaan. Hän marssii kyseisen henkilön luo ja pyytää selitystä. Virallinen selitys on, että systeemi ei juuri nyt toimi. Hhmmm, ehkä. Alhaalla vartija kirjoittaa lapulle Postin ko Alanyan toimipaikassa olevan virkailijan puhelinnumeron, ja sanoo että soita tuohon ennen kuin tulet, ja kysy toimiiko ohjelmisto, ettet turhaan tule, mutta osta vaan se täältä. Sydämellinen asiakaspalvelija. Kiitos. 

Toinenkin sydämellinen ja ihmisystävällinen henkilö tuli tänään vastaan. Lukkoseppä kävi ja vaihtoi lukon. Hän on tähän mennessä ensimmäinen käyttämäni lukkoseppä, joka antaa vanhan lukon minulle. Muut ovat aina vieneet vanhat lukot mennessään. Lisäksi hän sanoi, että kun muutat tästää ulos, niin vaihdata tämä vanha lukko takaisin oveen ja ota uusi mukaasi. Tuo uusi on niin hyvä, ettei sitä kannata jättää oveen. 

Nuo edelliset kappaleet tuli kirjoitettua pari päivää sitten valmiiksi odottamaan. En muista eilisestä muuta kuin mahataudin, ja sen erityisen hyvin. En tiedä onko asunnon pinnoilla sekä aiemman siivoojan että minun omien siivousteni jäljiltä vielä jotain asuntoon kuolleen naisen "pöpöjä", vai mistä on kyse, mutta tänä aikana jo kolmas kerta mahatautia ei ole normaalia. VIe voimia aika tehokkaasti, tosin vie myös kiloja 😁. Tänään olin taas kuosissa ja vireessä, ja purin yhtä lukuunottamatta kaikki muut purkamista odottaneet laatikolliset, kun ensin olin vaihtanuttavarat kaapista A kaappiin B... pöh. Mutta nyt ne ovat kaapeissaan, olo- ja ruokailuhuoneessa on verhot ja koko asunnon lattiat ja pinnat on taas kertaalleen pesty. Kolme pienempää kaappia etsii vielä paikkaansa kettiö-eteinen-suunnalta. Aikanaan niidenkin paikka ratkeaa.

Rouvan kanssa toimiessa tulee tällainen olo...

PAri sanaa taas lämpimästä vedestä. Asunnossa on aurinkoenergialla lämpiävä vesitynnyri tuolla katolla. Jos aurinko ei paista niin aurinkokenno ei lämmitä vettä. Edellinen rouva on asennuttanut tuonne kattotynnyriin myös verkkosähköllä lämpiävän vastuksen, mutta sen logiikkaa en ymmärrä, ts. siinä ei ole paljoakaan järkeä. Ensin siis lämmität kylmässä tynnyrissä olevan kylmän veden lämpimäksi maksullisella sähköllä. Sen jälkeen lasket ko tynnyristä kylmiä putkia pitkin vettä asunnon suihkuun / keittiöön / wc-hen, ja koska lämpöä hukkuu matkalle saat perillä haaleaa vettä. Paitsi jos lasket kauan ja tuhlaat vettä ja sähköä, saat hieman lämpimämpää vettä. 

Puhuin tänään asiasta asunnon omistajan ja vaimonsa kanssa, ja yllättäen he toivat esille samanlaisen mielipiteen. Hekin kokevat paremmaksi suihkun yhteyteen sijoitettavan sähkövastuksen, joka lämmittää vettä silloin kun kytket sen päälle, ja saat valitsemasi lämpöistä lämmintä vettä heti. Tällainen minulla oli sekä edellisessä asunnossa että Kalella. Ja tällainen asennetaan huomenna tähänkin asuntoon. Kysyin asunnon omistajalta tunteeko hän ketään sähkömiestä, joka osaa sen asentaa, ja hän soitti puhelun naapurustoon. Hän myös sopi koko paketin ja tinki valmiiksi, niin että minun ei tarvitse lähteä hakemaan vedenlämmitintä eikä neuvotella hinnoista. Riittää kun käyn hakemassa käteistä rahaa.

Alanyassa  sielu lepää, mieli virkistyy ja energia karttuu

Asunnon omistajan Rouva... miten tämän nyt muotoilisin... käytetään vaikka vanhaa ilmaisua OMG! Hän olisi välttämättä halunnut myydä minulle 5 litraa itse puristettua rypsiöljyä. Se on taatusti luonnollista, juu, mutta sen arvoja ei ole mitattu, eikä siitä siis tiedä minkä laatuista se loppujen lopuksi on. Se, että on omista oliiveista ja itse puristettua ei aina takaa sitä että öljy on terveellistä. No, kun selvisin siitä sanomatta mitään todellisia ajatuksiani, kohteliaasti, niin sen jälkeen hän halusi maistattaa minulla itse säilömiään oliiveja. 

Avatessaan purkkia koko pinta osoittautui olevan homeessa. Hän tiputti siitä muutaman pintaoliivin roskiin, ja minä mietin jo otsa hiessä, että miten selvitän tilanteen jos hän haluaa minun ottavan siitä ja maistavan. Ei onneksi halunnut, vaan hän halusi myydä minulle sen koko purkillisen niitä oliiveja. Siihen nähden että purkissa oli jo hometta oli hintakin kova. En ostanut, ja rouva loukkaantui. Teetuokiomme päättyi siihen. Voihan päänsärky. Tässä saa taiteilla ja tasapainoilla, tai ainakin opetella ko taitoja. Rouva tarkoittaa hyvää ja on ystävällinen, mutta yrittää samalla myydä ja tuputtaa. Ei kiitos.

Ettei yllätyksettömiä päiviä tulisi, niin eilen tai toissapäivänä tuli ostettua liput Konyaan, sinne kerta vuodessa järjestettävään, kansainväliseen Rumin muistojuhlaan, johon olen halunnut käydä tutustumassa jo monena vuonna. Lähipäivinä siitä haaveesta tulee totta. Me käväisemme Konyassa alkuviikosta.

Löytyihän se hamam ja osaava hieroja

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään oli Se päivä kun oli parempi löytää uusi hamam, uusi hyvä hieroja. Entinen lähti/lähetettiin yli vuosi sitten pois Laviniasta, ja sen jälkeen on ollut hakusessa mistä löytää osaavan hierojan, joka tekee työnsä läsnäollen. Stressaamistyylilleni uskollisena olin taas kerännyt "taakkaa" hartioilleni, eli niska-hartianseudun lihakset ovat niin jumissa että kipu on jatkuvaa. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin ja lähdin etsintäkierrokselle. ...ja kuten myöhemmin huomasin, unohdin hamambikinit kotiin. 

Ensimmäiseksi suuntasin kaupungin toiselle laidalle, lähelle sinne mihin riippuliitäjät laskeutuvat. Tiesin ennalta että

LIve-musiikkia Cay Bahcessa

siellä on pari hamamia, joita skandinaavituristit käyttävät paljon. Lisäksi siellä on eräs paikka, jolle vuosi sitten lupasin että kerran vielä tulen heille hamamiin. Tänään aloitin sieltä. PAikka ja hieronta on mitä todennäköisimmin ihan ok, mutta hinta ei. SIeltä tuputettiin väkisin eurohintaa. Mitään liirahintoja ei ollut edes näkösällä. Kun pyysin ja lopulta vaadinkin liirahintaa, niin hän antoi normaaleihin turistihintoihin nähden kaksinkertaisen hinnan. Se on paikalliseen normaalihintaan nähden nelinkertainen, ja ALanyan halvimpiin hamamhintoihin nähden yli kuusinkertainen. Hän käytti euron korkeaa kurssia hyväkseen, ja minä sanoin näkemiin ennen kuin kävelin ovesta ulos.

Perheiden illanviettopaikka

Kävelin pitkin rantakatua Kleopatrarannan loppupäästä kohti keskustaa. MuzziBaarin kohdalla tajuntaani iski muistikuva, että sen vieressä on joku hamam, jossa en ole ikinä käynyt. Näin yhden Alanyan parhaista tatuointiliikkeistä ja kampaajan. Jääräpäisesti katselin siinä, sillä muistan nähneeni joskus siinä jonkinlaisen hamam-tekstin... ja löytyi se nytkin. Kampaamon läpi kävellään kellarikerrokseen, jonne on 5 vuotta sitten uusittu isohko hamam.

Hieman marmatin omistajalle sitä, että en voi tulla kellarikerroksen hamameihin kosteusvauriohomeiden ja rajujen allergisten reaktioiden takia. Hän kävelytti ensin kierroksen hamamissa, ja olihan siellä ensihaistamalla kosteusvauriota, mutta ei niin pahasti ettenkö olisi ostanut hamam-hieronta-käsittelyä. HIntataso oli liiroilla maksaessa normaali. Saunassa en ollut kauaa vaan sopivasti, ja nautin. Sen jälkeen marmorihamamiin ihon poistolle... siis kuorintakintaalla kuolleen ihon poisrapsuttelu. Hieroja oli varannut minulle kaikkein karheimman kuorintakintaan, ja totesi puolivälissä itsekin, että näköjään pehmeämpikin olisi riittänyt. Pesun jälkeen ummistin silmäni lepotuolissa siksi aikaa, kun hieroja kävi jäähyllä ja haukkaamassa happea. 

Lampunvarjostimet puulaatikoista. Toimi

Hierontahuoneeseen mennessä tuli hankalia hengitysvaikeuksia välittömästi. Kortisonitabletti ja avaavaa lääkettä keuhkoihin, ja takaisin pöydälle, sillä en halunnut lähteä pois vaikka hengityksen suhteen mentiinkin isohkolla riskillä koko ajan. Kuorinnan ja pesun jäljiltä oli sellainen aavistus, että tämä henkilö osaa työnsä. Ja niin teki. Hieronta oli pidempi kuin täällä koskaan ennen, tai sitten se vain tuntui siltä, sillä vaikka hän teki lymfahierontaa eikä mitään urheiluhierontaa, niin monin paikoin sattui. Sattuminen johtui kroppani tilasta, ei hierojasta. Hieroja huomasi kivut ja reagoi, muutti toimintaansa. Sen edellisen hierojani menetettyäni luulin ettei yhtä hyvää tai parempaa ihan vähällä löydy. Olin väärässä. Henki kulki heikosti hamamista ulos tullessa, joten pihalla piti istua aika kauan, mutta hieronnan ja hamamin osalta todella kyvä kokemus. Käyn siinä vielä pari kertaa ihan lähi päivinä, jotta saadaa jumit purettua ja kiputilat pois. 

Alanya Çay Bahcen sisältä ulospäin kuvattu 8.9.2018

Tänään on jo toinen ilta peräkkäin kun palelee. Sekä päivä- että iltalämpötilat laskevat, no, suomalaisten suosimiin lukemiinhan ne vasta laskevat. Otetaanpa tähän väliin muutamia hepulihetkiä viime päiviltä. Toissapäivänä bussissa istuessa tietoisesti rentoutin itseäni ja penkillä silmät kiinni istuessa hengitin pari kertaa oikein syvään, ja siten rauhallisesti ulos. Tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. Päätin jatka vielä pari kolme henkäystä, vaan kun niskassa tuntui kipua, miim käänsin päätä hieman pikealle, edelleen silmät kiinni, ja vedin syvään henkeä... Mitä he*****a! *Puistatus* 

Avasin silmäni samalla kun olin tuupertua epämiellyttävästä hajusta. No, nenäni oli jonkun hikisen turistin kainalossa. Turisti seisoi käytävällä ja piti kädellään kiinni bussin ylätangosta. Rentoutumishengittely lopui siihen, ja alkoi hapen haukkominen toisesta suunnasta, ja rentoutushytkyminen. Hysteerinen nauru kupli mahassa, ihan vaan tilanteesta johtuen, samalla kun yritin katsella toiseen suuntaan ja pyyhkiä naurun kyyneliä silmistäni. En ollut kunnolla toipunut tuosta kun astuin bussista ulos, mietin mihinköhän päin ensin lähtisin, ja näin ne rouvat. Kolme venäläistä rouvaa käveli ohitse hattuineen. Yhden rouvan hattu oli juuri kuin mummoni lampunvarjostin lapsuusajaltani, niin malliltaan kuin kuosiltaan. ...ja taas olin revetä naurusta, ihan vaan sellaisesta väsy-kipu-hepulinaurusta, joka rentouttaisi perinpohjaisesti mikäli sen saisi päästää ulos ihan sellaisenaan. No ei, sisällähän sekin nauru eli.

...minkä värisellä autolla tulit?

Hamamista ja hieronnasta kotiin tullessa bussissa näin äidin, jonka paidan etumuksessa oli isolla Follow your dream, ja kyseisen tekstin yli oli kirjoitettu punaisella Cancelled. Eli Seuraa unelmiasi, Peruutettu/ Hylätty. LAittoi ajattelemaan, vaikka hieroja kielsikin ajattelemasta liikoja ja kantamasta muiden taakkoja. Oli muuten uskomaton tyyppi, ihan oikeasti. Ensinnäkin jo alussa näin kuinka hän luki elekieltäni ja profiloi minua, paikanti ongelmiani. Hieronnan jälkeen keskustelimme ulkona pitkään, kun odotin että kurkunpään ja keuhkoputkin turvotus laskee. Siinä vaiheessa hän kertoi mitä näkee/ lukee minusta, elekielestäni yms. Tuntui aika hurjalta kuunnella niitä, ne nimittäin olivat aivan totta. Hän oli onnistunut arvioinneissaan hyvin. Olipa kokemus!

Nyt pihalla, uima-altaallamme kiljuu ja mekastaa talomme äänekkäin perhe, lapset ja mamma. Sen miehen ääntä en kuule kuin harvoin ja pienesti, mutta nuo lapset ja mamma kuuluvat puolen kilometrin päähän helposti. En pysty kirjoittamaan edes blogitekstiä tässä mekkalassa. Palataan.

Kahden viikon tiivistelmä

Ystäväni kesämaisemaa

Netittömyys on sekä hankalaa että helppoa. Helppoa siksi, että voi elää hetkessä ilman mitään tarpeita roikkua netissä. Hankalaa se on mm. siksi, että tiedon haku, karttojen ja ajo-ohjeiden haku sekä blogin päivitys eivät olleet mahdollisia. Olen niin vahvasti tottunut netin palveluihin, että vaaka kallistuu hankalan puolelle, vaikka kuinka yritän selitellä asioita positiivisesta näkökulmasta. Nyt taas olen ystäväperheen kotona, ja täällä on käytössä wifi ja läppäri. Se mahdollistaa mm. tämän päivityksen, ja ehkä pari seuraavaakin. Silti kaipaan kotiin ja oman läppärin ja netin ääreen. Miksikö -silloin on helpompi mm. luoda rutiineja ja saada asiat haluamaansa järjestykseen.

Tästä päivityksestä on tulossa pitkähkö ja monta asiaa hipaiseva. Edelleen linkutan urheilijan kipsin kanssa ja vamma-alue on kipeä. Eilisen tapahtumat, eli ylipitkä kävely ihan vaan olosuhteiden pakosta, saivat aikaan sen, että kuntoutuminen otti takapakkia ja koipi on siitä asti ollut kovasti kipeä. Maanantaina olen magneettikuvauksessa ja jo tiistaina saan kuulla röntgenlääkärin kommentit sekä jatkosuunnitelmat. Ihanne olisi saada kuulla kuntoutussuunnitelma, eli ettei mitään tarvitse operoida, vaan että pääsen kohta aloittamaan esim. vesikuntoutuksen. Missähän sen toteutan -hah, meressä tietysti. Sekä urheilijan kipsi että sen jälkeen tuleva ortoosi kestävät vettä, toivottavasti myös suolavettä. Lämpimässä meressä on hyvä tehdä treeniä, ja kelluskella ihan muuten vaan.

https://www.kyostimakimattila.fi/

Merestä tuli mieleeni Kyösti Mäkimattilan meriaiheinen runo otsikolla Saavuin meren rantaan. En voi kirjoittaa sitä tänne, kun en ole kysynyt lupaa. Etsipä siis käsiisi Kyösti Mäkimattilan Yösydänhetkiä -niminen runokirja, ja ota sieltä sivu 105, ja 92. Tapani mukaan aloitin hänenkin runokirjansa lukemisen takakannen puolelta, ja noille sivulle päästyäni jäin jumiin noihin runoihin. Positiivisella tavalla. Niissä runon maailmoissa on niin paljon tuttua. Kiitos. Meri tulee vastaan monessa muussakin runossa. Ja nainen. Ja parisuhde. Ihana Kyösti.

Parisuhteista pari muutakin sanaa. Olin viikon Kaustisen Folk-festareilla ja kolme päivää Kiuruveden Iskelmäfestareilla. kerron myöhemmin miksi, mutta tehtävässäni seurasin läheltä pariskuntia ja heidän ostotottumuksiaan. Näiden kahden, ihan erilaisen festarin osalta hämmästyin herkkujen ostotottumuksia. Kaustisella oli paljon pääkaupunkiseudultakin tulleita, koulutettuja nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä, joista suuri osa harrasti jotakin taidelajia. Useimmat tapaamani ihmiset olivat muusikoita, tanssijoita tai heidän vanhempiaan. Siellä jokainen osti itselleen mieleisensä herkun. Kun ostotapahtumaan tuli kokonainen perhe, niin jokainen valitsi jonkin maun tai makuyhdistelmän, ja useimmiten perheen kesken ei löytynyt kahta samaa makumieltymystä.

Halvat huvit ja pitkät naurut

Kiuruvesi ja pariskunnat olivat taas ihan toista ääripäätä. Useimmiten molemmille puolisoille ostettiin samanmakuinen herkku. Herra ja rouva ostivat saman maunm ja lähes poikkeuksetta jompi kumpi puolisoista päätti sekä oman että puolisonsa makumieltymyksen, riippumatta siitä tuliko ostoksille vain toinen puolisoista tai molemmat. Siellä myös pukeuduttiin samoihin väreihin tai saman tyylisesti. Useilla naisilla oli miestensä kanssa saman värinen ellei jopa samanlainen t-paita ja shortsit. Tai likimain saman tyylinen. Olin hämmennyksestä lähes sanaton monta kertaa, vaikka myyntipuheitani pidinkin ja myyntitapahtuma jatkui, mutta pohdin silti "miksi". 

Miksi nainen haluaa näyttää samalta kuin miehensä? Painostaako mies tai täytyykö naisen yrittää jotenkin miellyttää miestään, vai mikä siinä on? Useimmat niistä miehiään muistuttavista naisista eivät olleet kovin naisellisia.  Olen luullut että miehet haluaisivat naisen olevan selkeästi naisellinen, eikä muistuttavan miestä. Ja olen luullut, että sekä aviovaimolla että aviomiehellä saa olla omat makumieltymyksensä niin makujen, ruokien, juomien kuin asujenkin suhteen. Mutta sama toimii toisinkin päin. Osa naisista päätti miehensä makumieltymyksistä. "Et sinä siitä kuitenkaan tykkää, ota tuo." Ja miehet ottivat sitä mitä nainen käski. Miksi? Eivätkö he kypsään ikään mennessä olleet oppineet mitä he haluavat ja mitä eivät? 

Kesäkenkämallistoa 2018 

Psykologiassa on puhuttu siitä, että vuosien mittaan puolisot alkavat muistuttaa toinen toisiaan niin ulkoisesti kuin mieltymyksiltäänkin. En kuitenkaan muista perusteluja, mutta musitan sen, että ajatus on myös kumottu. Itselle jää vaikutelma, että toinen taipuu toisen tahtoon ja toisen mieltymyksiin pakosta tai painostuksella, tai haluaa miellyttää. Kumpaakaan en koe mielekkääksi enkä hyvinvoivalle ihmiselle terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi käytökseksi. Mutta... jos nuo samikset ja toisiaan muistuttavat ovat onnellisia keskenään, niin se heille suotakoon. Ja toki jokainen saa syödä mitä haluaa, myös puolisonsa kanssa täysin samanlaisia ruokia, herkkuja ja juomia. ...mutta silti... uh.

Katselin jo ensimmäisiä matkalaukkuja "sillä silmällä", niin myös lentoja. Kumpiakaan en vielä ostanut. Sen sijaan olen ostanut taas sellaisia mukana raahattavia, että juniori kommentoi ja kyseenalaista järjenjuoksuni. Ostin nimittäin pastakoneen ja sellaisen vohvelirauhan, jolla saa tehtyä "belgialaisia vohveleita". Aiempi vohvelirautani on ollut lähes päivittäisessä käytössä. Sarana on jo rikki ja pinta huonona. Alanyasta en mieluista löytänyt, ja ne mitä näin, olivat kaiken lisäksi ylihinnoiteltuja. Ja ostamani kaltainen pastakonekin oli siellä tuplahintainen tuohon nähden. Toki nyt on sitten jokunen kilo raahattavana matkalaukussa. Tosin tavoitteena on lentää suoraan Alanyaan, jolloin on ihan sama painaako matkalaukku 15 vai 25 kg, kunhan se on lentoyhtiön sallittujen kilojen rajoissa.

Kesän värejä näillä korkeuksilla

Alanyan uutisten suhteen olen ollut täysin pimennossa. Toisaalta netittömyyden vuoksi ja toisaalta jaksamisen vuoksi. Kerron joskus tarkemmin, ehkä. Yritän jaksaa ja ehtiä katsoa huomenna sunnuntaina Alanyan tapahtumakalentereita ja uutisia, josko siellä olisi jotain kivaa. Sää siellä ainakin on kivaa, ja ympäristö, tosin Suomessakin on ollut poikkeuksellisen ihanat kesäsäät koko täällä oleskeluni ajan. Parhaillaan ulkona on rankkasade 😂

Alanyaan on huomiseksi ennustettu +38 C lämpötiloja, eli keskustan kaduilla noussee lämpö yli +40 C keskipäivän aikana. Meriveden lämpötila on mittauksissa ollut 29,6 C. 

MItähän kieltä hän puhuu?

VAstakeitettyä appelsiinimarmeladia

Turkinkielen ja tulkin osalta vielä pari sanaa sairaala-asioinneista. Alanyan Devlet
Hastanesissa on tähän mennessä aina käydessäni ollut suomalaistaustainen työntekijä heti vastaanotossa. Nyt hän oli vapaapäivällä. Kävelin silti normaalisti samalle tiskille, kun sitä kautta olen aiemminkin asioinut. MAtkalla tiskille kuulin jo kuinka vasemmalla olevalta pöydältä joku venäläisen näköinen nainen puhuu minulle jotain kielellä, jota en ymmärrä. Asioin tutun miesvirkailijan kanssa, joka muistaa, ja sanoo kuitenkin, että ensin kaikkien pitää ilmoittautua myös tuon ruovan tiskillä.

Ok. Menen tiskille. Rouva puhua polottaa ihan hirveästi jotain mistä en ymmärrä mitään. Mietin jo, että ei kai se luule minua venäläiseksi ja molota venäjää tai jotain sen tapaista. SItten se hiljenee, ja ihan selvästi odottaa minulta jotain vastausta. Sanon turkiksi, että sorry, en ymmärtänyt mitään kielestä mitä puhut. Olisi helpompaa asioida turkiksi. Rouva suuttuu, ja silloin ymmärrän.

"Juurihan sinä puhuit tuon miehen kanssa turkkia, ja ymmärsitte toisianne."
NIin, hän puhui turkkia jota voi ymmärtää.
"MInä puhun ihan samaa turkkia"
No et todellakaan (ehti karata ilmoitte).

Projektipäällikkö kylpee auringossa ja tarkkailee

Rouva alkoi huutaa naama punaisena toisen tiskin miehelle niin että odotusaula raikui.
"Tule sieltä tänne, jos se kerran sinua ymmärtää! No, tule nyt, heti!"
Ja jupisee taas välissä jotakin mitä en ymmärrä.
Puhuu sitten miestä odottaessa minulle kovaäänisesti kuin kuurolle, että "Miksi sinä olet tullut? Mitä on tapahtunut?"
Ja huutaa taas samalla sitä toista miestä paikalle.
Kysyn pariin kolmeen otteeseen, että vastaanko nyt tuohon viimeiseen kysymykseesi vai en, mutta kestää aikansa ennen kuin hän rauhoittuu niin paljon, että pystyy taas kuuntelemaan. Kun lopultakin ymmärsin mitä hän tahtoi tietää, ja vastasin, pääsin pois siitä piinasta.

OLIsi ollut erittäin mielenkiintoista tietää millä murteella hän puhui. Mahtoiko kyseessä olla hankalasti puhuttu ja puhtaasta turkin kielestä huomattavasti poikkeava Alanyan murre, vai joku muu erityinen murre? Eipä ole pitkiin aikoihin käynyt niin, etten ymmärrä edes mistä kielestä on kyse. Mutta joillakin on taito puhua niin  erikoisesti, ettei ainakaan kielitaitorajoitteinen ulkomaalainen ymmärrä. VAan ihan oikeasti, kaikki muut henkilöt, joiden kanssa olen asioinut sekä Alanyan että Adanan sairaalassa, puhuivat paljon helpommin ymmärrettävää, normaalimpaa turkkia. Tällä rouvalla on joku vahva murre, ja "naisen tapa puhua".

Moni tapaamani kouluttamaton nainen puhuu sellaisia sanoja ja sellaisella tavalla, josta on tosi vaikeaa saada selvää. Oletan että kyse on vahvalla murteella puhumisesta. VAan se siitä taas. Jos siis osaat muutaman sanan turkkia, etkä aina tule ymmärretyksi, niin älä huoli. Tällaista sattuu ja se on inhimillistä puolin jos toisinkin. Ehkä tuokaan rouva ei ole edes tajunnut puhuvansa vahvasti murtaen. Asia kuitenkin selvisi lopulta.

...pieni osa projektista näkyvillä...

12 tuntia kotona sisällä ja parvekkeella istuen menee ihan ok, mutta nämä viimeiset 3 h odottelu ennen ilta-antibioottia ovat jo niin kylmiä, ettei parvekkeella tarkene niin kuin ennen auringon laskua. Ovat siis Pitkiä tunteja. SIksikin, että kasvoille nousi äsken punakka ja pönäkkä allerginen reaktio, ilmeisesti antibiootista. (Jokunen sana poistettu). Tämä on kuitenkin samaa "perhettä" kuin ne, joita en kestä. Mutta otan seuraavankin, ja näen sitten mitä tulee ja miltä aamu näyttää. PAras ottaa siksikin, että tuo kissan roikale ehti noin vaan iskeä kuononsa ja tassunsa haavalle, juuri siihen avoimeen kohtaan tietysti. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että katukissahistoriansakin vuoksi se haistaa veren ruokana...

Keitin tänään appelsiinimarmeladia, kun appelsiinit näyttivät siltä, etteivät selviä huomiseen, eikä tehnyt mieli syödä kaikkia nyt. Ja siksikin, kun niitä syödessä aukesi suupielien iho. 7 appelsiinin sisus mehuineen, 1 sitruunan sisus mehuineen, 1 dl vettä ja 3 dl sokeria  😍😋😋
Ajattelin, että syön sitä marmeladia vähän silloin ja vähän tällöin. MAistoin kuitenkin ennen purkitusta, ja vähän lisää ja lisää, kunnes kitalaesta irtosi nahka liian kuumana maistelun takia. Pitihän sitä testata vohvelienkin päällä, ja puolet marmeladista jotenkin vaan katosi. Ihan noin vaan. Aivan liian hyvää...

Kansalaisuuspohdintaa

Olen viimeisen kuukuden aikana tavannut useita vanhempia naisia, jotka ovat kertoneet asuneensa Turkissa yli 8 vuotta. Koska 8 perättäisen vuoden oleskelulupien oston jälkeen on mahdollisuus hakea Turkin kansalaisuutta, ja koska esim. Suomi sallii kaksoiskansalaisuuden, niin olen ottanut asian puheeksi näiden rouvien kanssa. Reaktiot tästä keskustelun aloituksesta ovat olleet niin yllättäviä, että tulen taatusti jatkamaan sitä moidenkin kanssa. Tässä on neljä esimerkkiä.

Rouva 1, ruotsalainen. Hän on asunut täällä yhtäjaksoisesti yli 8 vuotta, ja käy vain lomilla ja sukulaisten luona Ruotsissa. Hän kertoo, ettei hänen kannata hakea Turkin kansalaisuutta, sillä hänellä säilyy koko ajan ja rajattomasti oikeus Ruotsin täyteen sosiaaliturvaan. En tiedä meneekö asia näin, mutta näin rouva kertoo. Jälleen tässäkin keskustelussa kävi mielessä tarvittaessa muutto Ruotsiin ;) .

Rouva 2, ruotsalainen, turkkilainen mies. Hän järkyttyi sekä kysymyksestä että pelkästä ajatuksestakin niin paljon, ettei häneltä voinut kysellä enempää. En tiedä miksi hän koki kysymyksen ja/tai ajatuksen niin voimakkaasti, sillä onhan hän jo pitkään ollut parisuhteessa turkkilaisen miehen kanssa.

Rouva 3, britti. Hän on asunut maassa 10 vuotta, ja on menettänyt Britannian kansalaisuuden 8. vuoden kohdalla, kuten Britanniassa nykyään on tapana. Hän ei keskusteluhetkeen mennessä ollut hakenut Turkin kansalaisuutta, vaan yritti taistella itselleen takaisin Britannian kansalaisuuden. En ymmärrä miksi, jos hän kerran aikoo oleskella täällä jatkossakin.

Rouva 4, suomalainen. Naimisissa turkkilaisen miehen kanssa, asuu Alanyassa ja oleskeluvuodet riittäisivät jo kansalaisuuden hakemiseen (jos olen ymmärtänyt oikein) mutta haluaa pitää itsensä ja molemmat pienet lapsensa Suomessa asuvana, kirjoilla olevana ja sosiaaliturvassa. Suomessa kun ei tarkasteta missä henkilö fyysisesti on ja kuinka paljon, niin kaikki on mahdollista jos itse vain haluaa pelata.

Naiset yllättyivät kun kerroin heille, että itse aion hakea Turkin kansalaisuutta heti kun se on mahdollista. Heille piti tarkkaan perustella miksi aion näin toimia. Tässä pieni osa perusteluista: a) koska se helpottaa asiointia, työntekoa ja kaikkea käytännön elämää, b) kaksoiskansalaisuusmahdollisuuden ansiosta ei menetä mitään sellaista mitä ei muutenkin olisi jo menettänyt (sos.turva loppui jo, toisin kuin ruotsalaisilla), c) kansalaisuuden vaihtaminen ei muuta identiteettiä (ellei itse niin halua), d) kansalaiset saavat työluvan, sosiaaliturvan ja eläkkeen (tietyin ehdoin) jne. Näillekin rouville tuli yllätyksenä se, että täällä on eläkejärjestelmä, kattava sosiaalitukijärjestelmä, kattava ja monipuolinen terveydenhoito (rankattu jo 2v sitten Suomea paremmaksi) jne.

Meillä tehohoitopotilas on edelleen lähes täysin vuodepotilas. Tänään löytyi jo 5 min aktiivinen hetki, kun se kiipesi sylistä olkapäille, mutta siinä ne liikkumiset sitten ovatkin. PIenestä käsilaukusta tehty lämmin pesä on ruokakupin ja hiekkalaatikon vieressä, ja se jaksaa juuri sen verran että ottaa ne askeleet, mutta ei mitään muuta. Tuo kiipeäminen oli ensimmäinen elon merkki. Aamulla kun avasin jääkaapin oven, niin kissankin suusta lähti pieni miau. Sen jälkeen on taas ollut täysin äänetön, tosin ruokaa on pyytämättäkin tarjolla. Iltapäivällä koko kissa oli niin kylmä, että luulin sen jo kuolleen, mutta hengissä on vieläkin, joskin tosi uupunut.

Ukkosmyrskyt pyyhkivät yli

Vadelma-mustikka-juustokakkua 😍 eräänä päivänä

Naiset ja painonpudotus, OMG 😂. Tänään treenasimme yhdessä muutaman naisen
kanssa. "Milloinkahan tämä alkaa vaikuttaa? Milloin nämä läskit lähtee, kun nyt treenataan? Haluan saada läskit pois käsivarsista, mutta yhtään ei saa tulla isommat lihakset. Haluan olla vahvempi ja terveempi, mutta olen samaa mieltä, että lihakset eivät saa kasvaa. Pitää olla mahdollisimman hoikat käsivarret ja jalat. Hei, jos käännän näin päätä ja olkapäitä puolelle ja toiselle, niin sulattaako se nämä kylkiläskit pois? Montako kertaa pitää tehdä, jos haluan 5 kiloa pois (kun tänään jaksoi tehdä 10 min lämmittelyn lisäksi 10 min kevyttä hikiliikuntaa)? Niin, ja ensi kerralla pitää tehdä nopeampaa, tuo alku oli aivan liian hidasta (lämmittely). Ja paljon rankempaa, kunhan ei tule kovin hiki eikä väsytä" .

Ensin olin hämmästyksestä hiljaa, ja luulin kuulevani väärin. Sen jälkeen kun varmistin että olen ymmärtänyt keskustelun oikein, oli vaikea hillitä omia kasvonilmeitä. Todella vaikea. Seuraavaksi tuli ajatus mukaan. Jos ihmisellä ei ole tietoa niin hänellä ei ole tietoa, eikä häneltä voi silloin vaatia kyseistä tietoa. Onhan suomalaisen peruskoulun käyneeltä perusäijältäkin tullut kuultua päivystysvastaanotolla kommentti, että "en tiennytkään että selkäranka jatkuu tuonne asti, että sitä on koko matkalla". Ja hän todella tarkoitti mitä sanoi. Oli myös hyvin hämmästynyt uudesta näkökulmasta. Paljon on niitäkin asioita joista minä en tiedä tai edes halua tietää.

Miksi puluparvi seuraa hotellin kokkia 😁

Jokaisella on oma rajallisuutensa. Siksi on kiva kun joku joskus jakaa omaa tietoaan
minulle. Ja ihan yhtä kiva on joskus jakaa omaa tietoaan toisille, heidän hyväkseen. Yritin kertoa naisille muutamalla lauseella painonhallinnan perusasioita, mutta, mutta ja mutta... ei ollut pienintäkään aavistusta turkinkielisistä sanoista aineenvaihdunta, terveelliset elintavat, aerobinen liikunta, kalorien laskeminen, terveysneuvontapalvelut. Ja toisekseen täällä on tarjolla hyvää terveysneuvontaa, kunhan vain menevät ja hakevat tietoa. Minulle riittää että saan omaa kroppaani kevyemmäksi ja lihaksikkaammaksi, sekä kestävyyskuntoa ylemmäs (jos saan, jos tahdonvoima riittää siihen 😉).

Meillä on ollut Trooppinen Ukkosmyrsky. Kyllä. Jopa tämä myrskyistä tykkäävä säikähti. Tosi kova ukkosmyrsky on mennyt tänä iltana kahdesti meiltä yli, aiheuttaen sähkökatkoja, lamppujen palamisia ja erääseen salamaniskuun liittyen myös koko kylän pimenemisen. Zip-ääni oli ainoa jonka ehdin tajuta samalla kun näin välähdyksen. Tuohon viereiseen minareettiin iski silmien edessä vaakasuorassa salama, mm sillä seurauksella, että koko lähitienoo pimeni joksikin aikaa. Ja sillä seurauksella, että minä poistuin parvekkeelta ihailemasta salamointia enkä todellakaan haikaile sinne takaisin. Pilvet ovat nyt tosi matalalla, ja kun me olemme hieman ylärinteessä, jokusen kerroksen maasta ylöspäin, niin teki aika häijyä kuvitella tuon talomme ylimpien kerrosten tasolla liikkuneen salaman muita mahdollisia reittejä. Entäs jos... vaan positiivista on se, että läppäri ja modeemi ovat ehjinä. Ja luonto saa kaipaamaansa vettä.

Aina ei aallot keinuttele

Edellisillä ukkosmyrskykerroilla, joulu- ja tammikuun aikana, on tullut jonkun verran
pyörremyrskytuhoja niin Antalyassa kuin Alanyassakin. Ensimmäisen kerran näin nyt uutisen Alanyan Konaklin pyörremyrskystä, joka lähinnä teki aineellisia tuhoja. Ihmisvahingoista en onneksi ole kuullut. Nyt oli niin rajut tuulenpuuskat, rakeet, sateet ja salamoinnit, että aamun uutiset kertovat taas tarkemmin mitä tänä yönä mellasti ja missä. Luonnon voimia kun ei voi hallita. MYrsky on omalla tavallaan kiehtova sen valtavien voimien ansiosta, mutta on se pelottavakin kun se kulkee juuri sen alueen yli missä itse asuu.

HUomenna saattaa olla metrisiä ja ylihuomenna jopa 2,5 metrisiä aaltoja Alanyan rannoilla, jos satamasääennustus pitää paikkansa. Siellä saa hyvät suolapärskeet taas niin hengitysilmaan kuin kameran ja silmälasien linsseihinkin.