Riemu ja ilo! Lentolippuja saa taas

Alanya-energiaa parhaasta päästä <3

Vilkaisin lentoja... 😍😍😍
Heinäkuun alusta eteenpäin moni lentoyhtiö näkyy myyvän matkoja pitkin eurooppaa ja Turkkiinkin. Parhaiten löysin Napsun kautta, ja löytyi myös Rantapallon kautta. Pegasoksen ja Turkish Airlinesin sivuilta löytyi myös. Finnairin sivuilta näkyi tieto, että Alanyaan lennettäisiin suorat lennot 2.8.2020 alkaen. Eri lähteiden hinnoissa näkyi sekä äkkilähtölomien edullisuus että reittilentojen viime kesää korkeampi hintataso. Aika näyttää mihin todellinen hintataso asettuu kesän mittaan.  Vaan nyt on taas huojentavaa ja virkistävää ajatella, että voi päästä kotiin sitten kun on sen aika. 

Ja kotiin päästyäni ihan ensi päivinä haluan löytää erään haudan ja käydä lukemassa rukouksen haudan äärellä, niin kuin tapana on. Pitkäaikainen tuttavani (2014-2020), kiinteistönvälitäjä, opettaja, myös tausta-apu ja turva, on kuollut 11 päivää sitten. Surullista, ja hänelle varmasti myös helpotus. Sanotaan hänelle Allah Rahmet Eylesin (Jumala olkoon armollinen), ja sanotaan myös Mekanı Cennet Olsun kun toivotaan toisen päässeen taivaaseen. Kääntäjä suomentaa sen sanoin Lepää Rauhassa. Başınız sağolsun sanotaan kun halutaan sanoa perheelle Osanottoni. Tähän on muitakin ilmaisuja, muodollisempia yms mutta en muista kun en ole tarvinnut moneen vuoteen. Ensimmäisen vuokraisäntäni hautajaisista on kai jo kolme vuotta, jos muistan oikein. Hänellekin Mekanı Cennet Olsun.

Zilli Öküz burgerien tunnus, sopii olotilaani

Juttelin eilen pitkän puhelun Alanyaan, monenlaista tunteiden kirjoa tuntien. Jaa-a. Moni asia on muuttunut koronan myötä, ja pysyykin muuttuneena. Sitten on paljon niitä asioita, jotka eivät muutu, joita korona tai mikään muukaan vastaava ei pysty muuttamaan. Alanya on ja pysyy. Se kasvaa ja kehittyy, antaa asukkailleen iloa, eloa ja turvaa. Mahdollistaa hyvän elämän, kullekin itsensä näköisen. 

Nytkin tekisi ihan ilosta mieli mennä ulos ja pitkälle potkulautalenkille täällä missä olen, mutta toissapäivän 200-kiloisen pyörätuolipotilaan työntäminen ylämäkeen sai aikaan sen, että jalkapohjasta on eräs jänne hieman revennyt, ja joku kalvo hieman vuotanut nestettä ulos... eli jalka on viiltävän kipeä tietyistä paikoista. Lääkäri käski olla levossa. Sanoi, että mitä vähemmän käytät nyt jalkaa, sen paremmin se paranee. No nyt voit ottaa aurinkoa, hatun päähän ja skumppalasin käteen v-tuili uusi pomo, ja jatkoi etteihän tuo ole edes paketissa, eihän sitä ole edes sidottu. Nyt siis on edessä lepoviikonloppu jaloille. Jää- ja ruokakaappi kaipaisi täydennystä, mutta tuon paraneminen on tärkeämpi. Vararavintoa on kyllä, ja jotain kaapeissakin.

Keittiössä juoksennellut 3 cm pitkä litistyksen jälkeen

Keittiön alakaapeissa on vipinää. Juuri niissä vetolaatikoissa, joissa on ruokailuvälineet, kauhat, lastat, leikkuuveitset, vispilät yms. Niihin ilmaantuu joka vuorokausi lisää uloste- ja virtsajälkiä. Tuholaistorjujan tuomaan ötökkätarraan ei ole tarttunut mitään. No, siihen tarttuisi pienet vipeltäjät. Mutta isot? Tuskin ne mihinkään tarraan jäävät kiinni. Hiiren ulostetta ja joidenkin muidenkin ötököiden ulostetta ilmaantuu tuonne kaapistoon. Ällöttävää, vastenmielistä ja inhottavaa! Nostin käyttämäni lusikat, haarukat ja veitset mikron päälle, jossa ei ole näkynyt mitään ylimääräistä, siis ikään kuin turvaan. En halua saada mitään tuhoeläinten levittämää tautia. 

Vetolaatikon sisältä pieni tarra-ansa ja jätökset...

Kerroin aiemmin alakerrassa asuvalle vuokraemännälle, että täällä on taatusti hiiriä. Hän ei uskonut, tai ei halunnut välittää. Tuholaistorjuja vahvisti että on. Sitten näin tuon viereisessä kuvassa näkyvän, 3 cm pitkän otuksen keittiön lattialla, ja kuvassa on se mitä jäi jäljelle kun liiskasin ötökän. Sitä ei ole virallisilla tahoilla pystytty vielä tunnistamaan. Epäviralliselta taholta on tullut tieto, että ötökkä muistuttaa tosi paljon Argentiinan torakkaa, eli sitä ötökkää millä ruokitaan lemmikkiliskoja ja -hämähäkkejä. Se on sama torakka, jota myydään eri puolilla eurooppaa grillattuna ihmisten naposteltavaksi. Myös Suomessa mm. Kampissa myydään argentiinan torakkaa ihmisten ruoaksi. No, nyt tällä reissulla olen oppinut millä ruokitaan isoja hämähäkkejä... yök!

Yksi parhaista paikoista, Kleopatraranta, Alanya

Makuseikkailukin kävisi...

Takaisin Alanyaan. Arkielämän ja liikkumisen normalisointi koronarajoitusten jälkeen on meneillään. Moni palvelu availee lähi aikoina oviaan. Myös rantojen palvelut tulevat avautumaan turvavälit ja hygienian huomioiden. Alanyan uutiset kertoivat myös Gazipasan lentokentän avautuvat kesäkuun alkupäivinä, en vaan muista tarkkaa päivää. Oletettavasti ensin maan sisäinen lentoliikenne palaa ja sitten kansainvälinen. Alanyan Gazipasan lentokentällä on tehty koronaviruksen ja muidenkin tarttuvien tautien vuoksi muutoksia, jotka ymmärtääkseni tulevat jäämään pysyviksi. Näillä muutoksilla pyritään käsittääkseni takaamaan entistä turvallisempi matkustaminen myös infektioiden torjunnan näkökulmasta. Hienoa, että tätäkin puolta on ajateltu niin tämän hetkistä kuin tulevaakin silmällä pitäen.

Pian on taas se aika, kun pääsee lomille, lennoille ja kohti uusia seikkailuja. Sielu kaipaa seikkailua 😊


PS. 
LIsätty vähän myöhemmin:
Pari yhteydenottoanne oli jostain syystä mennyt vanhaan sähköpostiin, ja näin ne nyt kun siivosin sitä postia. Olen tarkoituksella ollut kirjoittamatta koronarajoituksista sekä siellä Alanyassa että täällä missä nyt olen, ja pyrkinyt tuomaan jotain muuta ajateltavaa, silloin harvoin kun olen saanut kirjoitettua. Monta kertaa olen avannut Bloggerin kirjoitusmielessä, mutta sulkenut ilman tekstiä, kun ajatuksissa ja elämässä päällimmäisenä on ollut asioita joita vaan ei voi jakaa täällä. Yksi oleellinen kriteeri on ollut viime kuukausina se, että en anna negatiivisille asioille niin paljon huomiota kuin joskus aikanaan. Negatiivisuudella on jo tarpeeksi otetta tästä maailmasta. Siksi nostetaan tietoisesti positiivisia esille, autetaan hyvää puolta. 

Reissuni on kestänyt nyt 4 kk, ja kestänee vielä maksimissaan toisen 4 kk. En ole vielä päättänyt milloin palaan Alanyan kotiin, mutta varmaa on vain se, että niin kauan kuin elän palaan aina Alanyan kotiin mikäli mahdollista. Siinä vaiheessa jutut muuttuvat taas konkreettisesti Alanya-sisältöisiksi ja sitä elämää kuvaavemmiksi. Voi olla että lennän kotiin heinäkuussa, tai sitten vasta syyskuussa. Aika näyttää.

Kesätyö 😊 ja loma

Tätä aikaa kun paistaa ja sataa ja meri myllertää 😍

Hyvä aika alkaa katsella lentoja, mutta mihin suuntaan? Märkää, harmaata ja tuulista on sää ilmeisesti sekä Suomessa että täällä. Myrsky toi mukanaan upean aallokon merelle, ja vei minun parvekeavokadostani kaikki lehdet. Vai oliko lehtien katoamisen syy sittenkin pienet ötökät... niitä kun näkyy olevan vielä vihertävissä kasveissa, muissa paitsi valkosipuleissa, purjossa ja pinaatissa. Hassua, etteivät ne kelpaa näille pikkupurijoille. Minulle ne ovat herkkua. On ehkä tullut aika heittää nämä mullat pois, desinfioida ruukut ja hankkia uudet kasvit, mutta vasta sitten kun työreissu on ohi.

Tänään puhelimen soidessa soi lähes enkelikellojen äänikin, kun näin mistä suuntanumerosta puhelu tulee. Erään hoitofirman esimies sieltä soitteli, jutteli ja kyseli, ja tarjosi työtä. Ajatuksemme ja ajoituksemme osuivat aika hyvin yhteen, ja sanoin Kyllä. Puhelun päätyttyä innoissani naputtelin muutamalle ihmiselle viestillä tiedon asiasta. Löysin asunnonkin isomman kaupungin keskustasta, ja ajattelin että työmatka hoituu myös bussilla tai junalla, vaikka esimies toivoikin että minulla olisi oma auto käytettävissäni. Ne! ja muutama muu valittu sana tulisi ulos turkkilaisella temperamentilla, joka kyllä sopii minunkin nykyiselle luonteelleni, jos on tarvis. No, onhan sitä, toisinaan.

Vihreä on nättiä monessa muodossa, ja hyvääkin usein

Tällä kertaa siis totean, että iltavuorosta pääsee kyllä junalla pois kun odottaa 45 minuuttia ulkona, mutta aamuvuoroon ei pääse junalla eikä bussilla tarpeeksi aikaisin. Ja työmatkaa olisi 35 km, eli ei ihan meikäläisen kunnolla fillaroida, ei juosta, eikä ainakaan potkulautailla. Potkulaudasta tuli mieleen Aurinkoon karannut -runokirjani, se uusin, jonka loppurunosta löytyy tämä mummo potkulautoineen. No, nyt on harras toive että kirja myy hyvin, sillä joudun ostamaan auton jotta voin täyttää lupaukseni työssäkäynnistä.

No, ensin kävi mielessä ajatus, että joku halpa auto, sellainen kesäräppänä, joka kestää ainakin puolen vuoden työsuhteen ja sitten vielä ajon tänne. Niin, mitä sitä Suomeenkaan jättää. Sillähän voi ajaa hiljakseen pitkin Itä-Euroopan teitä, varsinkin jos on itäauto tai muuten huono ja ruosteinen. Ja vähän lännempää jos sattuu olemaan killtävä ja ehjäpeltinen. Ja sitten Turkin rajalla vaan näyttää oleskelulupakorttia ja passia, ja ajelee tulemaan viistosti poikki koko maan, tänne kotiin asti. Ai niin, mutta... mutta kun on oleskeulupakortti, ja kun on tullut oltua maassa "hiukan" yli 6 kk, niin suomalainen ajokorttipa ei enää kelpaa. Rapsahtaa sakot ja keskeytyy ajomatka. Hhmmm, ja sinne rajalle on tuskin perustettu pika-autokoulua tällaisia rajanylittäjiä varten, joten kiesi jäisi rajalle, tai pitäisi pahimmassa tapauksessa toimittaa naapurimaan puolelle paikkaan, josta joku eurooppaan päin menijä sen huolisi. Ja olisi verot ja vakuutusmaksut, bensamaksut ja taatusti kasa huolto- ja varaosakuluja. Iik, mikä soppa!

Pienin askelin kohti unelmaa

Joten, jos en ostakaan autonräppänää, vaan yritänkin hankkia asunnon sieltä keskeltä maaseutua. Vuokrat ovat edulliset kaikissa niissä viidessä asunnossa, joita siellä oli vuokrattavana. Tyhjiltä näyttivät, niin myös ympäristö. TArvitsee siis ostaa keittiövälineitä, verhot, pöytä, tuoli ja sänky ja... Ja siellä asuessa voisin hoitaa jonkinlaisen prosenttiosuuden työstäni, mutta en kuitenkaan 100%, sillä 100% työajan toteutuminen edellyttää matkustamista myös muihin yksiköihin, sinne 35 km päähän isompan kaupunkiin. Ja siellä missä nuo viisi vuokra-asuntoa ovat, ei kuitenkaan ole se työpaikka ihan vieressä. Fillarilla tai kävellen tarvitsisi toteuttaa se loppumatka, jonka pituudesta ei nyt ole ihan täyttä käsitystä. Se on jotain, (x)x km. LUmessa, loskassa ja kevään kelirikolla, ehkä pinnoittamattomalla maaseututiellä çok güzel ainakin lihaskuntotreenin näkökulmasta. 


👍👍Ja ratkaisu ongelmaan on...? En tiedä. Tiedän vain sen, että olen innoissani tuosta työstä, se on työnä oikein mieluisa. Siinä on sopivasti uutta ja sopivasti haastetta. Lisäksi siinä on tiettyä pysyvyyttä, siis mahdollisuus pitkäkestoiseen ja usein toistuvaan kuvioon. Sekin olisi ilo ja iso helpotus. Fakta vain on, että kohtuukuntoisen auton osto kaikkine sivukuluineen, ja samaan aikaan asunnon vuokraaminen takuuvuokrineen ja mahdollisine kalustehankintoineen ei mahdu budjettiin. Tai sitten pitää löytää vain sopivat palaset, niin että ne sopivat hyvin sekä kokonaiskuvioon että budjettiin. Aivojumppaa, jälleen kerran. Joka tapauksessa aikanaan menen, ja toivottavasti läpäisen testipäivät, saan iloita työstä ja palkasta, ja nauttia ympäristöstä ihmisineen. Hyvä etten jo mennyt ostamaan omia työvaatteita. Onhan se taas tosi iso muutos, ja mahdollisuuksia täynnä. 

Ja te, jotka mietitte lomalentojen ostoa. Alanyaan ja Gazipasan kentälle pääsee tänä vuonna Finnairin suorilla lennoilla, ja niitä myydään sekä Aurinkomatkojen että Finnairin sivustojen kautta. Tänne pääsee myös Turkish Airlinesin lennoilla, joissa on vaihto IStanbulin uudella, upealla ja helppoliikkuisella kentällä. 9.6. alkaen myös Pegasus Airlines aloittaa Helsinki - Alanyan Gazipasa lennot. Pegasus Airlines tuo suoraan TUkholmasta Alanyaan edullisesti. Ja sitten on mahdollisuus lentää myös tuonne kauemmalle kentälle eli Antalyaan, esim Norwegianilla Oslon kautta, Pegasoksella, SunExpressillä, Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta ja monen suomalaisen matkanjärjestäjän lomalennoilla. Jollei viime vuoteen nähden ole tullut muutosta, niin vain Aurinkomatkat lennättävät Alanyan omalle kentälle, ja muut Antalyaan. Voitat matka-ajassa yli 2 tuntia per suunta, kun lennät Alanyan Gazipasaan, ja voitat palvelunopeudessa ja kentällä eteenpäin siirtymisissä tosi paljon, arviolta ainakin 30 -60 min kun käytät Gazipasan hiljaisempaa ja pienempää kenttää. 

Alanya 💝 Energiakuvia sateen keskelle aina silloin tällöin

Tällä hetkellä ostettuna lentolipuissa ja lomamatkoissa on myös erittäin edullisia vaihtoehtoja. Omista lennoistani maksoin nyt alle 90 €. En ole muistanut vaihdattaa pyöriä yhteen oleelliseen matkalaukkuuni, siihen Muumi-laukkuun jonka pyörät sulivat täällä heti ensimmäisillä käyttökerroilla kuumalla asfaltilla rikki. Kävin ostamassa uuden laukun, ja totesin että hintahaitari on valtava, eikä hinta ja laatu kulje aina käsi kädessä. Laukku, joka lopulta lähti mukaani, on paremmin varusteltu kuin tuo edellinen, törkeän ruman värinen, ja maksoi 120 TL eli vähän alle 20 €. HIntalapun katsominen auttoi pääsemään yli väristä, ja ohjasi ajatukset siihen suuntaan, että ainakin se erottuu hihnalta. Joissakin asioissa, ja aika usein, väreillä on minulle iso merkitys. On värejä, joita en missään tapauksessa pue päälleni tai tuo kotiini, jos voin sen välttää. Samoin on käsilaukkujen ja laukkujen kanssa, paitsi nyt. Mietin jo, että virkkaanko tuolle hupun... mutta ei tarvitse. Matkalaukkujen suojia, matkalaukkujen "paitoja" myydään mm SaliPazarissa, ja on kuvioita ja värejä mistä valita. Sinne siis. Joo-o, eikä se autokaan voi olla ihan minkä värinen tahansa, eikä rekkarikaan ihan mikä tahansa 😂. Nih.

Suklaamuniinkaan ei voi luottaa 😁

Kanaset tiellä, 500 m päässä kotoa, ja väärä suunta.

Pari pikkufaktaa taas ensin. Edellisenä runsaan sateen vuorkautena Antalyassa satoi pahimmin paikoin ukkoskuuroista vettä 149 kg / m2, Alanyassa 58 kg / m2 ja Gazipasassa 50 kg / m2. Aika hurja tuo Antalyan määrä. Ei ole ihme, jos joskus on vettä kadulla, viemärien vetokyky ei riitä tai tulee maansiirtymiä... vedellä on valtava voima. Ja Alanyan ALKÜ Devlet hastanesi on aloittanut allergioiden siedätyshoidot. Poliklinikalla on jo käynyt ensimmäisiä potilaita. Meillä on edelleen tuo nelijalkainen ja runsaassa karvanlähtövaiheessa oleva siedätyshoidattaja, tosin annostelu ei nyt osu ihan kohdalleen. Tullee runsaan puoleisesti.

Ja lentorintamalta pari päivitystä. Istanbulista Alanyan Gazipasan lentokentälle pääsee nyt
kesäkauden avauduttua THYn eli Turkish Airlinesin koneilla kolmesti päivässä. Kellonajat ovat 00:20, 13:45 ja 17:25. Gazipasasta Istanbuliin Turkish Airlines lentää nyt kesäkaudella kello 03:10, 16:20 ja 19:45. AnadoluJet lentää Gazipasasta Ankaraan kello 14:05 ja Ankarasta Gazipasaan kello 12:30. Lehtijuttu on tässä.

Suklaamunaton suklaamuna

Huomaan olevani jotakin oppinut taas. Päivällä suutahdin hetkeksi ihan kunnolla, taas tietyistä Pihtiputaan pienten piirien paskanpuhujista, mutta yllätyksekseni tuli aika nopsaan mieleen, että mitä sitten. Kukin saa Suomessa levittää sellaista paskaa kuin haluaa, näyttää olevan valtakunnan tapa tällä hetkellä. Mutta miten ne toisten seläntakana supateltavat paskapuheet minua koskettavat jos en minä anna niille sitä valtaa mihin niillä pyritään? Ei mitenkään. Ja sama se on jokaisen muunkin kohdalla.

Älä provosoidu vaikka joku sinua kuinka yrittäisi saada lankeamaan virittämäänsä ansaan. Ja ne heidän puheensa kertovat heistä itsestään enemmän kuin kohteesta. Lisäksi itsehän ne ovat omista puheistaan vastuussa. Ihan itse aikanaan laskunsa maksavat. Älä provosoidu, vaan säilytä rauhasi ja jatka elämääsi.

VAsemmalla kanteen liimattuna myös tahnakaavin.

Sitten provosoiduin Kinder-munasta. Olen katsellut Facen silmini eteeni tuuppaamia
mainoksia Kinder-suklaamunakakusta, kolmen suklaan kakusta ja ties millä nimellä se tunnetaan. No, kaupassa näin munan muotoisia kapineita karkkihyllyllä. Ensimmäinen on keltainen, melko iso, ja siinä luki että sisältää yllätyksen. Koska suklan laadusta tms ei puhuttu mitään, niin kysyin kassamyyjältä, että sisältääkö tämä suklaata. "Ei sisällä. Ainoastaan osista koottavan lelun."  No höh.

Seuraavaksi silmiini osui Kinderin muna, eikä niitä vaihtoehtoja sitten muita ollutkaan. No ei käynyt pienessä mielessäkään etteikö se Kinder olisi suklaamuna, sellainen samanlainen kuin mitä myydään Pohjoismaissa. Siksi en edes älynnyt kysyä. Ravistaminen kertoi, että sisällä on yllätyslelu, ja tuoteselosteen perusteella näin että siellä on myös suklaata ja maitoa yms. Ja kakkelit.

TAvarat ja tahnamössö. Missä suklaamuna???

Kinderin suklaamuna ei ollutkaan suklaamuna. Toisessa puoliskossa oli lelu, jota en osannut kasata kun ei ollut kokoamisohjetta ja oli liikaa osia. Toisessa puoliskossa oli 1 rkl vaniljakiisseliä + 1 rkl pähkinäsuklaatahnaa siihen muoviseen munan ulkokuoreen liisteröitynä, sekä sen pinnalla 2 pientä muromaista palloa. Pettymys oli käsinkosketeltava. Onneksi kissa tykkäsi niistä mönjistä, *puistatus*, minä en. Se huijatuksi tulemisen tunne, kun odotat koko busipysäkillä istumisen ajan (30 min.) ja koko bussimatkan (45 min.) että pääset kotona nauttimaan Kinder-suklaamunan pääsiäisherkuksi, ja sisältää paljastuukin tuo ällötahna. 😳😭😂.

Lenkkeilyt ovat vielä haavetasolla, samoin kuin kaikki muukin ulkona liikkuminen. Koiven parannuttua ensin osittaiseen liikuntakuntoon iski päälle kaverin suomentuliaisina tuoma influenssa. Tällä hetkellä on bakteerijälkitauti kimpussa, mutta loppuu sekin aikanaan. Vastustuskyky on jo jonkun verran noussut pitkien ab-kuurien jäljiltä. Koipi lienee jo kävelylenkkikunnossa, mutta ihan tänään vielä en testannut. Katsotaan mikä on kunto ensi viikolla. Fillaria kävin jo kääntelemässä, ääntelemässä ja siirtämässä. Siinä on polkimien laakerit aikalailla jumissa... ja siksi on parasta olla säärisuojat ennen kuin ajan sillä metriäkään. Polkimia on turha vaihdattaa, sillä sitä kaadellaan ja kohdellaan tuolla sen verran kovakouraisesti, että uudetkin olisivat pian tuossa kunnossa. Joko ajan sillä tuoltaan tai sitten en aja. Kokeilen heti kun löydän ne säärisuojat. Ilman niitä en aja metriäkään, ehkä, kai, toivottavasti.

Elävä lämpömittari. Aamulla alle +25 C. 

Turistikausi on selkeästi alkanut. Naapuruston talojen tyhjillään olleissa asunnoissakin on vipinää. Ja isoon ääneen ihmettelyä, että miksi uima-allaskin on noin hunolla hoidolla. Eh he heh hee... kas kun on vielä talvi. Ei siinä vielä kukaan tarkene uida. Merivesi pysyy paljon lämpimämpänä, ja on tänäänkin ollut oli +17C. Kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä on takana. Oli ihana katsella sinistä taivasta, muutamia valkoisia pilviä ja Kalen niemennokan taakse laskevaa aurinkoa. Päivä on pidentynyt paljon, päätellen auingon laskeutumispaikan siirtymästä. Ja vielä se tästä lisääkin pitenee, kun kesää kohden mennään.

Kävin sen verran eilen ulkona tuulettumassa kaverin kanssa, että sain tänään päivänvalossa kaivaa kaktuksenpiikkejä käden ihosta pois. No, kaveri sai kaivaa niitä sekä pikkutakistaan että iholtaan. "Tässä on hyvä paikka katsella. Ei noista kaktuksista mitään haittaa ole, antaa niiden olla."

Kotiinpaluubileet

Alanya suht kaukaa Välimeren päältä kuvattuna 2.12.

Olipa aamu, ja tuulinen lento. Maatulet kiikuttelivat Finnairia sen verran, että takanani istuvat alkoivat jo katsella pelastautumisohjeita, ja keskustella niistä. Tuuli kyllä, ja kiikutti konetta, mutta hyvin laskeuduimme Gazipasan kentälle. Voi ihanuus tätä valon määrää 😍. Kentältä ulos tullessa totesin, että Havas ei juuri näillä minuuteilla lähde, vaan olisi jonkun verran odotusta, joten soitin numeroon (+9) 0242 5723 998. Gazipasan ja Alanyan väliä ajavan Midi-bussin kuski vastasi puheluun ja kertoi, että hän on noin 10 min. päästä Gazipasan lentokentän ja ohitustien risteyksessä, että ehdinkö siihen mennessä sinne. No tietysti ehdin.

Otin kentältä taksin. Taksikuski yrittää väkisin vääntää tilanteen niin, että hän vie minut Alanyaan asti. Kielsin tämän monta kertaa, mutta silti kuski painostaa ja painostaa. Kun pääsimme risteykseen, niin hän pysäytti siihen, ja sanoi hinnaksi 11 TL. No, periaatteessa ei paljoa, mutta matkaan nähden vähän yli normaalin, eli mittarinsa oli raksuttanut useamman henkilön kyytiä. Tarjosin kuskile 51 TL, koska ei ollut pienempää. Hän sanoi, ettei oikeasti ole tämän taksin kuski, vaan ihan vaan kuskin kaveri, ja ettei hänellä ole vaihtorahoja. Hän vielä kyseli, että löytyisikö minulta tasaraha. Pikkukolikkoina löytyi 7,5 TL, mikä olisi likimain vastannut matkan todellista hintaa, mutta hän ei huolinut sitä. Sanoi vain, että haen oman auton (ei taksi), tulen kohta tähän, ja ajan sinut samalla Alanyaan kotiovelle saakka (siis painosti jälleen).

Lähellä Alanyaa on lumihuippuja jo nyt. 2.12.-17

Jäin tien varteen matkalaukkuineni (2 isoa ja painavaa, sekä pieni + olkalaukku), ja hän arvasi etten ainakaan kävele siitä mihinkään sillä aikaa. No, Gazipasa Alanya midi-bussi tuli, ja poimi minut kyytiin. Olisi vaan taksikuskin sijainen huolinut ne 7,5 TL, sillä nyt hän jäi ilman. Hänen harjoittamastaan painostuksesta ja mittarin taksoituksesta johtuen ei edes harmita. Matkasin tällä midi-bussilla kotiani lähinnä olevan taksikopin viereen, josta taksikuski lastasi laukut autoon ja purki ne kotiovellani. Hänen hinnoittelunsa oli oikea, todellinen, ja siksi jätinkin tippiä enemmän kuin olisi ollut tarvis. Vaan kaiken kaikkiaan oli helppo reissu. Kyydeistä maksoin kaikenkaikkiaan 18 TL, ja se ensimmäisen taksikuskin 11 TL jäi siis maksamatta olosuhteiden pakosta (ansiosta). Tunnen kyllä kentän ajojärjestelijän ulkonäöltä, joten periaatteessa voin maksaa hänelle myöhemmin. Hänkin ehkä muistanee asian.

Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet, hyppäsin bussiin ja kävin keskustassa maksamassa kaikki rästissä olevat sähkön, veden, puhelimen ja netin. Se, että turkkilainen liittymäni oli SUomessa ollessa auki, ja käytin sitä sekä puheluihin, tekstiviesteihin että nettiselailuun, ja vastasin saapuviin puheluihin, ei ollutkaan hirveän kallista. Puhelinlasku oli noin 22 €. Laskua toki alensi se, että osan ajasta käytin kännykässä suomalaista dnan liittymää ja selasin nettiä enimmäkseen läppärin kautta. Mutta ei ollut paha hinta, vaan yllättävän pieni. Tuo tietää sitä, että jatkossakin pidän Vodafonen auki Turkin ulkopuolella ollessa.

Kasvihuoneita tosi paljon tuolla aluella 2.12.-17

Ensimmäiseksi aioin suunnata minulle piakkoin kuskiksi lähtevän henkilön työpaikalle syömään ja neuvottelemaan reissun käytännöistä, mutta koska hän ei ollut töissä, suuntasinkin Oba Ekmek-nimiseen leipomo-konditoriaan "syömään". Oli nimittäin kiljuva nälkä, mutta oikeata ruokaa ei tehnyt mieli, kun kortisonin lopetuksesta johtuen on pahoinvointia. Suklaakakkupala, oliivitäytteinen, mehevä sämpylä ja iso tee vastasivat sitten päivän koko ruokailua. Toivottavasti lisämunuaiset taas virkoavat, ja toivottavasti riittää homeongelmaiset asunnot tältä erää.

Olin tosin saada aikaan kosteusvaurion täällä asunnollakin, tai ehkä sainkin. Istuin koneella facea selailemassa ja naapurin rouvan kanssa keskustellen, kun keittiöstä alkaa kuulua lotina. Yksi putki oli irronnut liitoksistaan, ja keittiöön lorahti kymmeniä litroja vettä, ennen kuin sain veden kiinni. Onneksi siellä oli isot kasat pyykkiä pesukoneen edessä, parvekkeelta juuri vähän aiemmin alas lasketut isot parvekeverhot. Niiden lisäksi muutama pyyhe ja pussilakana avuksi, ja sain imeytettyä vedet niihin. Nostelin sitten parvekkeelle odottamaan pesua. Pesukone laulaa parasta aikaa, mutta en voi määräänsä enempää pestä kerrallaan, kun on vain keskikokoinen pyykinkuivausteline. Osa odottaa huomiseen.

Muzzin kotikylää ja Konyaa

Olin juuri ennen SUomeen lähtöä ostanut suurpakkauksen keittiöpyyherullia, ja nekin
odottelivan keittiössä, että keksin niille paikan. Likomärille talouspaperirullille on tosi helppo keksiä sijoituspaikka... Lattian ja keittiökaapistojen sekä kastuneiden tavaroiden kuivaamiseksi keittiössä on nyt lämpöpuhallin suht kuumalla kuivattelemassa. Vielä kun omat vaatteeni kuivattelen jotenkin. Ajattelin ensin kirjoittaa tämän, käydä sitten lämpimässä suihkussa, odottaa pesukoneesta pari satsia ulos, ja siirtyä sitten pitkille yöunille. Kävihän tämä kaikki ihan Welcome Home -juhlista, vai mitä.

Gazipasan kenttä on edelleen tuollainen ihana pikkukenttä. Kun puoli koneellista ihmisiä purkautui ulos koneesta, saateltiin bussilla lentoaseman sisääntulo-ovelle ja passintarkastukseen, niin tarkastus eteni hyvää vauhtia. Myös matkalaukut tulivat siihen pikkuhihnalle nopeasti, ja vaikka olin ensimmäisten joukossa passintarkastusjonossa, niin näin jo molempien ruumalaukkujen pyörivän hinalla, kun vielä odotin omaa maahantulotarkastuksen vuoroani.

Eka kynttilä, jota täällä poltan. Tuikkuja ei lasketa.

Toin tullessani 2 kpl 23 kg painoista isoa laukkua, joissa oli sisällä mm lasiastioita,
lasiesineitä ja keramiikkaa, sekä tuo kuvassa näkyvä kynttilä. En ollut pakannut niitä mitenkään erityisesti, vaan asetellut vaan sinne vaatteiden sekaan. Olen ehkä oppinut jotain pakkaamisesta tässä viime vuosina, sillä kaikki tulivat ehjinä perille. Ja yllätys on myös se, että kaikki kolme laukkua on jo purettu... siksi kun halusin nähdä miten lasiastiat, tonttu ja keramiikat selvisivät perille.

Tuosta toiseksiviimeisestä kuvasta pari sanaa. Heille, jotka tuntevat by Muzzin Muzzin: Tuossa alareunassa näkyy Konyaa ja kyseistä laaksoa Taurusvuoriston keskellä, Anatolian ylängöllä, ja kuvan yläreunassa näkyy kylä, josta Muzzi, Menduh ja en-nyt-muista parin muun veljen nimeä, ovat kotoisin, ja jonne tämä yksi veli viime vuonna palasi avioiduttuaan. Oli ihan tuuria että oli suht kirkas sää tuossa kohden, ja että tunnistin sen, sillä olemme joskus katselleen Muzzin tyttöjen ja Muzzinkin kanssa Google Earthin kautta kyseistä aluetta. Maailma on mielenkiintoinen. Ja tämä mamma on nyt yöunien tarpeessa. HUomenna uudet kujeet.

Alanyaan uutta kivaa

Girnen satamaa taustalla, 12/2016

Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan, ja maakuntahallinto päättää monista tärkeistä asioista. Alanyan kaupunginosien uutisia. On puhuttu Alanyan Gazipasan lentokentältä sekä Izmiriin että Kyprokselle suuntautuvista lennoista, ja saatu alustavia lupauksia. Eli jatkossa suoraan Alanyan kentältä pääsisi molempiinkohteisiin, kun tällä hetkellä on mentävä Antalyan kentältä tai Istanbulin kautta. Toinen alustava lupaus on tehty Alanyan satamasta Kyprokselle suuntautuvan merimatkailun uudelleen avaamisesta. Jatkossa siis voisi tehdä Alanyasta vaikkapa päiväristeilyn Pohjois-Kyprokselle Girneen. Moni viime päivien kuvista on ollut nimenomaan viime vuotiselta Girnen lomalta. Silloinen matkaseura lienee parhaillaan Girnessä Lord's Palacen kasinolla. Minä en kaipaa kasinoita enkä pitkää lomaa Kyproksella, mutta sellainen päivän reissu olisi kiinnostava.
päämiehet, muhtarit ovat olleet kokoustamassa maakuntahallinnon kanssa, ja siltä reissulta tulee nyt mielenkiintoisia

Alanyassa alkoi tänään Biathlon-kisat. Noin 200 lasta ja nuorta ui ja juoksee ikärymiensä mukaisia matkoja. Palkintojenjako on huomennakello 10, jos ymmärsin oikein, ja oletettavasti kaupungintalon takana. Täällä linkissä kaupungin sivuilla on muuten kaupungin livekameralinkit, joista näet sekä sään että elämänmenoa.

Girnen sataman vieressä Lord's Palace Kasino 12/2016

Miten voit -kyseli taas eräs ihana Alanyan turkkilainen ystävä, kun soitti hetki sitten. Nyt kun turkkilainen puhelinliittymäni toimii ja on auki myös Suomessa ollessa, tulee entistä useammin puheluita, kuuluisten kyselemisiä ja terveisiä. Vodafoneo n ollut positiivinen yllätys tässä toiminta-asiassa. He ilmeisesti käyttävät täällä Telian, tai Soneran tai mikä se nykyään onkaan, verkkoa. Ja oma suomalainen liittymäni on dna. Täällä homeasunnossa lähellä tämän kaupungin keskustaa molempien kenttä on huono, ei ole edes 3G, mutta puhelu kuului silti ihan kohtuullisesti. Sen sijaan netti toimii erittäin jähmeästi sekä dna:n mokkulalla että puhelinliittymällä. Vodafonen simkortilta olen sulkenut dataliikenteen nyt kun on dna käytössä. Tiedän Vodafonen hinnaston, ja se on edullisempi kuin suomalaisten liittymien, mutta en tiedä kuinka paljon Vodafonen hintojen lisäksi tulee vielä suomalaisten operaattoreiden laskua. Sen näen aikanaan nettipalvelusta, ja viimeistään silloin kun menen Alanyassa maksamaan kyseistä puhelinlaskua. Jos siihen päälle ei tule suomalaista laskua, niin jatkossa Suomen lomien aikana käytän Vodafonea myös datan siirtoon, eikä silloin tarvitse ostella näitä suomalaisia liittymiä lainkaan.

...ja Alanyan Tosmurin rantaa 12/2016

Kun katson ikkunastani ulos, mieleni yritää nähdä turkoosin mereni, sinisen taivaan ja vilahduksen Kalesta. Niiden sijaan
näen tasaisen harmaan ja sateisen taivaan, lehdettömiä koivuja ja märänvihertävää mäntymetsää. Oi joi. Ikkunat auki asuminen ja nämä muut hengitysongelmat ovat saneet aikaan sen että kurkku on kipeä, väsyttää ja on ihan vetelä olo. Psyykkaat itseni kuntojumppakuntoon kohta, kerään tunnille tarvittavat tavarat ja lähden kohti koulua, jossa tunnit ovat. Yllätyksekseni kyseiselle koululle ei menekään mitään bussia sunnuntaisin, vaan saan kävellä suht pitkän matkan tuolla sateessa. Nyt onneksi tihkuttaa vettä, mutta tällä päivälle oli tälle aluleelle luvattu lumi- ja räntäsadetta... ja minulla on nilkkakengät, sellaiset pehmeät ja kankaiset. Talvikenkiä en osta, sillä yhdet sellaiset on juniorin kaapissa odottamassa, ja toiset Alanyassa. Mikähän siinäkin oli, etten tajunnut ottaa niitä mukaan. Ajattelin ettei täällä kuitenkaan tule lunta ennen joulua, ja että selviää hyvin pikkukengillä. Selviää selviää. Sehän on vain asennekysymys.

Sinivalkoisin siivin

Finnair Itämeren yllä 13.8.2017 kello 14.10

On tuo vieressä oleva Gazipaşan lentokenttä vaan helppo. Ehdin höpöttää illalla vielä naapureiden kanssa ja muksun
kanssa suht myöhään. Pakkaaminen hoitui 20 minuutissa, ja suurin hidaste oli vaaka, josta loppui patteri :)). Matkustamolaukku oli taas se haaste, siis saada tarpeeksi kevyeksi. Ison ruumalaukun sisälle meni vähän pienempi matkalaukku ja vähän tuliaisia, ja painoi vain 17 kg.

Aamulla ehti tehdä kotona aamupalan, sulkea ikkunat, ihmetellä hetken, ja siirtää itsensä Gazipaşan minibussin reitille. Bussi tuli ajallaan, iloisesti tervehtivä kuski nosti laukut kyytiin ja vei minut lentokentän portille asti. Lentoaseman pihamaalle he eivät saa ajaa, mutta portilta nyt ei ole sen pitempi matka kuin parkkipaikan etureunaltakaan. Matka maksoi muuten vain 12 TL, 3 €.  Pääsin hyvissä ajoin kentälle, ja vältin kaikki ruuhkat. Kentälle on avattu uusia kauppoja, baari ja otettu käyttöön koneen luo vievät kenttäbussit. Pikku hiljaa tämäkin kenttä kasvaa. Siinä vaiheessa kun uusi ohitustie otetaan käyttöön, lyhenee matka-aikakin, vaikkei se ole paljoa nytkään.

Finnair laskeutumassa pilveen Porvoon ylle 13.8.2017 klo 14.18

Reissuun lähtö alkoi aamunaurulla. Odotin rantatien eräällä pysäkillä sitä minibussia, kun kaupungin bussi pysähtyy eteeni, ja kuski avaa etuoven. Siinä vaiheessa tunnistan kuskin omaa bussilinjaani usein ajavaksi kuskiksi. "Et kai sinä nyt Gazipaşaan mene, tuu kotiin sieltä nyt." Tuon jälkeen hän vielä kyseli että osaan varmasti mennä oikeaan bussiin. Eh. Ei ollut kiireaikataulu😀. Hän on tuollainen suupaltti muillekin. Päivä on ollut tähän asti hyväntuulisten ihmisten päivä, jossa sääntöä vahvistava poikkeus oli koneessa edessäni istuva toista tuntia itkenyt pikkulapsi. Hän kun hiljeni, niin alkoi kuulua kuorsaus yhdeltä jos toiseltakin penkiltä.

Nyt palelee ja on märkää, sateista, pilvistä 😉 eli olen perillä, matkustamiseni tälle päivää matkustanut. Paikan voi arvata, maan tarkuudella. Ihomuutoksista otetaan lopultakin koepaloja... se on yksi tulon syy. Työt ja sopimukset se toinen, lasten ja sukulaisten ollessa kaikkein tärkein syy. Pihlajia oli kiva nähdä, niissä silmä lepäsi nyt kun ne ovat marjoista punaisenaan. Pihlaja on viehättänyt aina. Siinä on jotakin kiehtovaa.

Nyt sen sijaan ei kiehdo mikään muu kuin uni. Mukavia unia itse kullekin.

Iyi Bayramlar

Juhannusaaton järvinäkymää

Vuosi 2017 on puolivälissä, huomenna alkaa se loppupuolisko. Hhmm. Mihin meni alkuosa, miksi katosi kuin *piip* saharaan? Ei vaineskaan, alkuvuodesta on paljon hyviä muistoja, konkreettista tulosta työnjäljestä ja kremppoja kerännyt kroppa. Juniorikin toi tänään kaupasta minulle tuliaisina suklaan sijaan luontaistuotteita 😆 ei jei jei. Eihän se nyt ole ollenkaan sama!  Hyvänenaikasentäänjavaikkamitäpäälle. Suklaata, sillä pysyy elimistö käynnissä, ha haa. Sen sijaan sain ekstravahvaa kalaöljyä VUODEN annoksen, ja ison purkin Ca-Mg-D:tä. Tätä on vanheneminen ihan konkreettisesti. Kun ylität 50v rajan, niin ei tuoda herkkuja, tuodaan vitamiineja ja "säilöntäaineita". Mitähän se sitten on jos pääsee yli 60v? Olisiko viiniä ja suklaata?

Juhannus meni, onneksi, ja oli aika lailla stressaava. Ihanaa ja rentouttavaa palata arkeen. Jotkut rakastavat juhlia, juhlapäiviä, erityisiä päiviä, nimipäiviä, synttäreitä ja vaikka hautajaisia... minäkin, usko tai älä. Se ei vaan näy mitenkään ulospäin ;) . On toki tiettyjä asioita jotka virittävät juhaltunnelmaan, kuten esimerkiksi perhe ja hyvät ystävät koolle kokoontuneena, ja SÄÄ, aurinkoinen ja lämmin sää. Kylmä sadesää yhdistettynä autottomuuteen ja siihen, ettei kaupungit bussit kulje, oli sellainen yhdistelmä, johon en vaan osannut varautua. Ei tullut pieneen mieleenikään, että on päiviä jolloin kaupunkibussit eivät kulje. Joten minä kävelin... niin pitkälle kuin pystyin. Tänään sen sijaan en ole asunnosta poistunut,, ja liikunnasta on lepopäivä huomennakin. Sen sijaan kirjoitan ja ompelen. Nuo viereisessä kuvassa olevat heittelyyn ja leikkimiseen tarkoitetut pikkutyynyt ovat yksi päivän tuotoksista, ja viimeistelyä vailla. Silmät ja täytevanu vielä paikalleen, ja pikkuvintiö pääsee testaamaan mitä kaikkea noilla voi tehdä.

Eläimistä hullaantuneelle pikkuvintiölle valmistuvia lelutyynyjä

Turkissakin on paastonaika loppunut, ja Iyi BAyramlar -tervehdykset ovat  aktiivisessa käytössä tänään ja seuraavat pari  päivää. Nyt myös tarjoillaan karkkeja ja muuta makeaa sekä tutuille että tuntemattomille. Esim liikkeissä asioidessasi sinulle todennäköisesti tarjotaan pikkukarkkeja. KArkkien tarjoilu liittyy paastonajan loppumiseen, ja tästä ajankohdasta käytetään myös nimeä şeker bayramı, sokerijuhla. Turkin ulkopuolella arabiankielisissä muslimimaissa toivotetaan Eid Mubarak, ja tätäkin toivotusta kuulee niin ympäri eurooppaa kuin Suomessakin. Tänä vuonna sekä juhannus että paaston loppumisen aika osuivat samaan ajankohtaan.

En nyt enää linkittele halpoja lentohintoja tänne, totean

Kotoisa maisema

vain, että nyt oli ajankohtaan nähden todella halpoja lentoja Alanyaan, ja Antalyan ja Alanyan kentille oli kerrankin samat hinnat. Aiemmin Alanyaan on ollut kalliimmat lennot, mutta nyt oli ilo nähdä ne samanhintaisina. Eipä sillä, ei pieni ero saa minua siltikään valitsemaan Antalyan kenttää. Kun kerran Alanyan kenttä on auki, niin sinne kannattaa lentää. Sieltä ei nykyistä tietä pitkin ole kuin 35 km Alanyan kotiin, uutta, myöhemmin aukeavaa ohitustietä pitkin vieläkin vähemmän. Tuli jo katseltua, että missäs ne kotiavaimet ovatkaan. Ihan on sellainen tuntuma, että jollei reumalääkäri kehittele heinäkuulle aktiivisesti hoitoja ja kontrolleja, niin taidan käydä kotosalla... voisin kokeilla auttaako lämmin ilma, kuuma hiekka ja lämmin merivesi kuukauden kuurina kipuja poistavasti.

Eilen illalla luin Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjän. Tai no, aloitin illalla ja jatkoin niin kauan kuin kirjaa riitti. Pokkariksi se oli paksu, ja aikaa meni, mutta olipa niin mielenkiintoisesti kirjoitettu, että en malttanut jättää sitä kesken. Aamuyöllä kahden aikoihin lopetin, ja tajusin, etten uskalla ruveta nukkumaan. Niin elävästi pyöri kirjan tarina silmien edessä, että piti käydä tarkistamassa että ovi on lukossa, ettei tyhjässä huoneessa ole ketään jne. Kiersin silmät suurellaan asuntoa muutaman kerran, ja tuumasin että nukkumaan olisi parasta mennä... vaan olipa työlästä rauhoittaa itsensä unta varten. Suosittelen tuota kirjaa, todella. Löytyy kirjastoista ja ainakin Prisman valikoimista. KAiken lisäksi loppu oli moneen kertaan niin erilainen kuin odotin, että jäi vielä vaivaamaan, että miten se jatkuu, entä tämän jälkeen... siksi nukkumattikin pakeni.

LEvollisia unia

Alanyan Gazipasan lentokenttä GZP

GZP pääovi, sisäänkäynti

Tekstin lopussa on bussiaikatauluja ja kuljetustfirmojen yhteystietoja sekä hintoja Alanyan lentokentän ja keskustan välille.

Ihan ensimmäiseksi Alanyan Gazipasan lentokentän palvelusivut 
http://www.gzpairport.com
ja englanninkieliset palvelusivut
http://www.gzpairport.com/en-EN

GZP turvatarkastus

Vuonna 2013 363 tuhatta matkustajaa käytti Alanyan Gazipasan kenttää. 2014 toiminta moninkertaistui, mutta kävijätilastoja en löytänyt vielä mistään. Vilkaisin ihan huvikseni onko Youtubessa mitään videoita Alanyan Gazipasan lentokenttään liittyen. Ja yllätyin löydöksistä, sillä siellä oli mm tämä
suunnitelmavideo. Video on tavallaan häkellyttävä, vai mitä ajattelet siitä?

LTFG Alanya Gazipaşa Airport Scenery for FSX 

GZP palvelutiskit

Sitten löytyi nousuvaiheessa kuvattu video, josta näkyy hyvin Alanyan kentän vaikeus, eli tuo pieni tila meren ja vuoriston välissä sekä lyhyt kiitorata (2.500 m mikäli kuulin oikein). Minä tykkään Niin Paljon siitä hetkestä kun lentokone lähtee rullaamaan pitkin kiitorataa ja nousee... upea tunne välittyi myös tuosta videosta :))

Start Gazipasa mit Sunexpress 

Nousuvideo jälleen, mutta kuvattuna toiselta puolen konetta eli nyt näkyy lentoaseman puoli ja sen kaikki silloiset rakennukset sekä tiet toisella tavalla. 

Corendon 737-800 Take-off Gazipasa (Alanya).

Ja tässä alla pari matkustajakoneen ohjaamosta

GZP odotusaula ja opasteet

kuvattua lyhyttä lähestymis- ja laskeutumisvideota... iik 

GZP - Alanya Gazipaşa Airport - Turkey

Gazipasa (GZP) landing in the mountains ... Keep control 

 Matka keskustasta lentokentälle voi sisältää ihan mitä tahansa yllätyksiä silloin kun matkustetaan Turkissa. Tämä video kertoo liikenteestä Gazipasan kentän ja Alanyan välillä.. silti ei kannata menettää yöuniaan, ei se aina ihan näin kauheaa ole. Periaatteessa siellä on samat liikennesännöt kuin meillä, periaatteessa ;)  Tässä paikallinen rallikuski pistää parastaan ja moottoripyöräilijät ajavat omin pelisäännöin. 

GZP kahvio

Alanya Gazipaşa Gezimiz

Uutisten videopätkä, jossa kerrotaan Etelä-Turkin lentoliikenteestä ja erityisesti Antalyan ja Alanyan kentistä. Alanyan kentän osalta videossa on viime kesän laajennuksien jälkeisiä uusia sisäkuvia. Video pomppii ikävästi Antalyan ja Alanyan kenttien sisäkuvien välillä, mutta erotat kyllä olemuksesta ja sisätilojen koosta kumpi on kumpaa.

Habertürk / Airport: TAV Gazipaşa'da Neler Hedefliyor?

Ja vielä Gazipasan, banaaninkasvatuksen kehdon yms esittelyvideo

Gazipasa (General Information)

 

Lentokenttäkuljetukset välille Alanya - Gazipasan lentokenttä - Alanya 

Tuolla välillä operoi monia eri hintaisia yrittäjiä. hurkimmat yrittävät nyhtää 40€ per henkilö tai enemmänkin yhdensuuntaisista kuljtuksista per henkilö. Halvin vastaan tullut hinta oli 10 TL / henkilö / suunta. Valitse itse mitä haluat. Tässä on osa halvimmista kuljetuksen tarjoajista:

 Havaş-bussi

 www.havas.net

25 minuuttia Turkin sisäisten lentojen laskeutumisen jälkeen lähtee lentokentän edestä parkkipaikalta tämä  Havaş -tunnuksella / nimellä varustettu bussi. Kyytiin saavat nousta kaikki halukkaat. Hinta on 15 TL per henkilö Alanyan keskustan ja Alanyan lentoikentän välillä. Reitti on seuraava: Gazipaşa-Alanya Havalimanı, Kargıcak Dinler Otel, Mahmutlar Belediye Kavşağı, Tosmur Kavşağı, Metro Kavşağı, Tespo Önü, Ticaret Odası Önü, Otogar. Alanyasta kentälle päin bussdi lähtee päivittäin 6.30, 9.45, 12.30 (ei ti ja to), ja 14.00.

lankapuhelin (0 242) 330 38 00/1602 kännykkä +90 555 985 11 42 sähköposti csezer@havas.net

GZP Havalimanı Taksi
www.gazipasahavalimanitaxi.com 
lentokenttätaksin hinnasto oli huieman keskivertoa kalliimpi, eli 40 € / henkilö / suunta

kuva: http://www.atu.com.tr/global-presence/gazipasa/

Gazipasan kentältä Alanyan keskustaan. Puhelinnumero ja muita lisätietoja löytyy nettisivulta.

Näiden lisäksi on paljon taksiyrittäjiä ja pikkubussiyrittäjiä, tavallisen hintaisia, ylihintaisia, villejä ja hintoja matkan aikana kiristäviäkin, eli ihan laidasta laitaan. Nämä lentokentän kanssa diilin tehneet Havasin bussit noudattavat yhteisiä pelisääntöjä eivätkä voi muutella hintojaan matkan edetessä, joten ne ovat ainakin varmoja ja turvallisia.

Gazipasa Alanya lentokentän  Tax-Free, Duty Free

kuva: www.atu.com.tr/global-presence/gazipasa/

Kuvissa näkyvät tiedossani olevat Alanyan Gazipasan lentokentän Tax-Free -myymälät. Kunhan pääsen sinne seuraavan kerran niin katsastan tilannetta tarkemmin. Nämä kuvat ovat lentokentän omasta ilmoituksesta.



Tervetuloa, tervemenoa ja hyvää matkaa :)

kuva: www.atu.com.tr/global-presence/gazipasa/