Murtautuja kävi taas ulkona ollessani

5.1.2020 Näin alkaa tämä vuosi

Tältä näyttää ovenpieli, kun asuntooni on jälleen kerran murtauduttu. Murtautujaa ei tarvinne kaukaa etsiä. Mutta hän on varakkaampi kuin minä, ja hänellä on poliisituttavia. Jos hän lähtee tarjoamaan lahjuksia, niin minä häviän. Lisäksi joudun taas vaihtamaan pankkitiliä, sillä kaikki paikalliseen pankkitiliin ja pankkikortteihini liittyvät paperit, sekä vanha oleskelulupakortti ja kaikkein vanhin täällä olleista passeista ovat hukassa. Niitä ei löytynyt vaikka etsin tänään tuntikausia.

Lukon vaihto ei auta, pitäisi vaihtaa koko ovi ja ovenpielet, omakustanteisesti. Oven vaihtokaan ei auta, sillä taitava murtautuja tulee myös niistä uusista ovista ja uusista lukoista tiirikoimalla ja kortteja / levyjä käyttämällä. Murtorauta ei estä tiirikointia. Muuttokaan ei takaa mitään, sillä edellisessä asunnossa vuokraisäntä vieraili luvattomasti avaimella ovesta tullen, ja joku muukin vieraili luvattomasti mutta parvekkeen kautta murtautuen. 

NAisen logiikalla vetelin oven pieliin ja lukon kielen seutuun sinistä hile-kynsilakkaa. Miksikö? Näen heti ja helposti kun siitä taas on tultu sisälle. Kyllä, on vain ajan kysymys kun siitä taas tullaan. Onneksi hän / he tulevat aina silloin kun en itse ole kotona. Ja onneksi täällä ei ole mitään varastamisen arvoista, muuta kuin vanha läppäri, jonka voi jäljittää. Tosin, jos toistuvasti tänne murtautunut on se sama, joka jo kerran todistajan läsnä ollessa on myöntänyt murtautuneensa tänne, niin ei hän pikkutavaraa varasta. Hänellä lienee jonkin sorttinen pakkomielle päästä käymään täällä sisällä. Joudun nyt sitten laittamaan valvontakameran aina päällä olevaan toimintakuntoon. Tähän asti se on ollut vain silmänlumetta, irti verkosta silloin kun itse olen Alanyassa. Katsotaan...

Henkilöhaku: Minna

Kirjoitan tämän tekstin siksi, että intuitio sanoo tosi vahvasti että näin on tehtävä.

Kolmisen vuotta sitten tapasin erään suomalaisen Minnan täällä Alanyassa. Jos tämä viesti tavoittaa sinut, ja jos haluat ottaa yhteyttä, niin tämän sivuston yhteydenottolomakkeen kautta se onnistuu. Entinen numeroni ei ole enää minun, ja edellisen puhelimen menettämisen myötä meni kaikki numerot, myös sinun entinen numerosi.

Nyt eräs täällä asuva suomalainen nainen on pariinkin kertaan kertonut, että olet pahassa pulassa. No, nämä juorut joita hän kertoo ovat olleet karmeita. Näiden juorujen alullepanoon liittyy naisen kertoman mukaan myös Espanjassa asuva suomalainen mies. Kakkayhtälö kaiken kaikkiaan.

Jos näiden rajusti mustamaalaavien juorujen kohteena olet juuri sinä sama Minna, jonka tapasin kolmisen vuotta sitten, ja jos tarvitset apua, niin halutessasi voit ottaa yhteyttä. Tuttavapiirini on laaja, monenkirjava ja ei-suomalainen, ja sanan varsinaisessa merkityksessä pystymme auttamaan sinua, jos apua tarvitset ja haluat. Jos olet joku muu kuin tuo aiemmin tapaamani Minna, etkä kuulu pahanpuhujien laajaan kaartiin ja olet pulassa, niin apua voit kysyä sinäkin.

Monilla suomalaisilla on outo ja inhottava tapa keksiä toisista kauheita, mustamaalaavia ja rajusti loukkaavia juoruja, joissa ei ole perää. Moni suomalainen tuttavani sanoo puolustuksekseen, että juoruissa on totta aina toinen puoli. Ei pidä paikkaansa. Tuon perustelunkin sanojat ovat ihmisiä, jotka saavat jotain tyydytystä kertomalla juorua eteenpäin, alentamalla toista loukkaamisen ja seläntakana puhumisen keinoin. 

Mikäli joku lukija tunnistaa tästä MInnan, niin viethän viestiä eteenpäin. Enempiä tuntomerkkejä en halua tänne kirjoittaa.

Kulttuurikoulutuksesta...

Alanyan majakalta Mahmutlariin ja KArgicakiin päin

Päiväni yllättäjä ja ilostuttaja oli tänään naapuritalon rouva. Ja hän tulee olemaan iloilkku vielä monet kerrat, mitä todennäköisimmin. On ollut kunnia tutustua tähän rouvaan. Hiukan on vaikea päättää mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, mutta yritän silti kertoa jotakin.

Hän kävi tänään jälleen kyläilemässä langan ja sukkapuikkojen kanssa. Ennalta oletin että hän olisi neulonut sukanvartta nilkkaan asti, niin kuin hiukan suunniteltiin edellisellä kerralla, ja että näytän tänään hänelle kuinka kantapään kohta tehdään suomalaisessa käsityöperinteessä, siis ihan perusversiona. "En ole tehnyt yhtään silmukkaa ilman sinua".😶😎 Hhmmm. Kyse ei ehkä sittenkään, alunperinkään, ollut sukan neulomisen opettelusta, vaan jostain muusta. Mielenkiintoista.

Puhuimme monta tuntia monenlaisista asioista, jälleen aihepiiriltään ihan laidasta laitaan. Tämän rouvan kanssa on ilo keskustella, sillä hänellä on tietoa. Hänellä on käsittämättömän paljon tietoa. Sen lisäksi hänellä on erittäin hyvä laskupää, ja hän on sekä valtavan suvaisevainen että sopivalla tavalla kannustava ja kohtelias. Myös huumorintajumme ja arvomaailmamme liikkuvat paljolti samoilla aaltopituuksilla. Kaikkein suurin yllätys on silti ollut rouvan suuri tietomäärä ja käsittämätön kyky muistaa asioita.

Kestel ja Dim-Cayin laaksoa savuineen ja usvineen

En tiedä millainen hänen koulutus- tai työtaustansa on, perhetaustasta ja todellisesta sosiaalisesta asemasta puhumattakaan. Niillä ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä miten hän kohtaa toiset ihmiset, eläimet, asiat ja yhteiskunnan. Kunnioitan tämän rouvan ajattelukykyä, avaraa sydäntä ja avuliaisuutta todella paljon. Hän on kuin ohjaava enkeli tai isosisko jota ei koskaan ole ollut, kun hän ohjaa ja opastaa sekä sallii ja tavallaan myös rohkaisee. 

Puhuimme mm. naisena olemisesta, naisen asemasta, miehistä, parisuhteesta ja sen puuttumisesta, harrastuksista, naapuruston luonteesta, asumisesta, valvontakamerasta, menneestä ja tulevasta, historiasta, uskonnosta, kahvin keittämisestä, kymmenistä muista asioista ja elämästä yleensäkin. Niin, ja siitä, että olisi kyllä hyvä että minulla olisi valoverhot ja peittävät verhot, erityisesti kun olen yksin asuva ja nuorehko (?). Ja että kyllä minun olisi hyvä mennä naimisiin. Jälleen kerran kerroin mielipiteeni miksi se ei ole hyvä idea, ja rouva sen kun nauroi. Minulla on joku karmea taka-aavistus, että ilmenee vielä jonkin asteisia tapaamisenjärjestelypuuhia... *puistatus*. No, keksin jotain pelastavaa niissä hetkissä.

Oli hyvin mielenkintoiset ja opettavaiset keskustelut tänään. En muista pitkään aikaan käyneeni vastaavia ja nauttineeni keskusteluista näin paljon, elämyksellisesti. Lähestyimme monia keskustelun aiheita ihan eri näkökulmista, ja oli uskomaton tunne kun näkökulmat olivat sallittuja ja ilmaisu vapaata. Sain olla juuri sellainen kuin olen. Meillä molemmilla oli siihen tila ja oikeus. Mikä taivaan lahja! Lisäksi sain keittää itse itselleni sokerittoman turkkilaisen kahvin sähkökeittimellä, samalla kun hän keitti itselleen sokerillisen  kaasuliekillä. Ja teekin pysyi lämpimänä tulppaanilasissa 😂. 

Elinvoimaa päiviisi

Huomenna on torstai ja tuttavien tapaamispäivä, ja periaatteessa myös tanssipäivä. Katsotaanpa mitä päivästä ja illasta kehkeytyy. Alanyassa on edelleen mukavan lämmin, tänäänkin yli +30 C käväisi lämpömittarissa ja hiki tuli pintaan auringossa istuessa. Viime yönä meni ukkonen tästä yli, leiskutti pilvisalamoitaan ja ropsautti hieman vettä sekä nostatti sellaisia myrskytuulenpuuskia että ikkunat kolisivat. 

Niin, olin siis yöllä hereillä ja hirmu nälkainen, ja ravasin vähän väliä jääkaapille ja pakastimelle, kiitos herra tohtorin detox-dieetin. Oli aikaa katsella salamointia ja kuulostella tuulia, kun täydellä mahalla ei tietenkään voi mennä nukkumaan, ei edes kello 02. Kaksi päivää enää, ja sen jälkeen jo tohtori ehdottaa saman dieetin jatkoa, niin saa itse pitää dieettinsä. Minä palaan N-asetyylikysteiinittomaan ja psylliumkuiduttomaan, normaaliin ruokavaliooni, nam. Nämä (NAC ja psyllium) olivat uudet tuttavuudet, tuon lääkärin reseptillä, eivätkä kyllä ole minun juttuni. NAC löytyy SUomessa nimellä Mucomyst, limaa irrottava yskänlääke, ja vahvuutena 200 mg. Minulla on 900 mg ja se aiheuttaa vahvaa uneliaisuutta. Eikä ole keuhkoissa limaa jota irrottaa, ei tule mitään yskää tms. On sillä kai muitakin vaikutuksia, ainakin jos siihen uskoo.

Sitten se toinen lääke. Kuulin toissapäivänä senkin, että psylliumkuitua käytetään pullataikinassa sitkon parantamiseen / aikaansaamiseen 😶. Ja mitähän se sitten tekee minun mahassani, kysyn vaan. Lisäksi muistin, että olen nähnyt sen nimen jossakin... hetkinen, se on mummojen ulostuslääke Vi-Siblin. Muistanko lääkäriä lämmöllä, muistanko? Perjantain jo varattu vastaanotto on 99,9% varmuudella viimeinen kerta jolloin maksan hänelle mitään tyhjästä. On olemassa pieni mahdollisuus, että hän yllättää totaalisesti ja positiivisesti tuomalla esille jotain sellaista oleellista ammattiosaamista, josta oikeasti on apua ja hyötyä 767 TL arvoisesti. 

Jos voisin niin peruisin koko menon, mutta oletettavasti maksattavat silti varatun ajan. Siksi menen, joskin ristiriitaisin ja jopa hieman vastahakoisen-ärhäkin tunnelmin. Siis oikeasti, maksoin 500 TL vastaanotosta ja siitä hyvästä että saan ostaa 164 TL:llä yskänlääkettä ja ulostuslääkettä, ja joudun vielä maksamaan 100 TL jo varatusta vastaanotosta. Olenko tyhmä tai hyväuskoinen -kyllä! Menin sinne vaihtoehtolääkärille saadakseni akupunktiohoitoa nivelkipuun. Kuulemma pitää ensin syödä tuo detox-kuuri, johon liittyy omanlaisensa ruoat ja juomat, sekä popsia nuo em lääkkeet. Mielenkiinnolla odotan a) saanko perjantaina akupunktiohoitoa, b) osaako hän neulata (on ollut ilo olla ammattilaisen neulattavana aiemmin) ja c) paljonko joudun maksamaan siitä vielä tuon 100 TL päälle.

PArin päivän päästä tiedän enemmän. Siihen asti keittelen kaalia eri muodoissaan...

Nainen, kaunis kukkanen

Alanyan ihanat värit auringon laskiessa 15.10.2019

On ihanaa olla nainen.

Voi huoletta olla juuri sellainen kuin on, eikä tarvitse olla paras, rikkain ja osaavin mies kovassa bisnesmaailmassa.

On ihanaa olla nainen.
Voi mennä ja tulla juuri sen näköisenä kuin huvittaa, vaatteita ja tyylejä vaihdellen. Välillä voi näyttää suosta revityltä, halutessaan voi olla viimeisen päälle chic, ja välillä hurmaava ihan missä tahansa asussa.

On ihanaa olla nainen, 
äiti, puoliso, rakas, osa perhettä ja sukua, toisinaan kavereiden kesken ja joskus yksinäisyydestä nauttien. Voi olla sitä mitä jaksaa ja haluaa, sitä mikä kutsuu ja kutittaa.

Olla ihanainen, ihana nainen
on parasta mitä voi itselleen tehdä. Kun itse rakastaa itseään joka mutkassa ja kurvissa, koroilla ja ilman, ihan reunasta reunaan niin myötä kuin vastamäessäkin, on vapaa olemaan juuri sitä mitä on. On vapaa olemaan ihana nainen.

On ihanaa olla nauravainen nainen,
nauttia naisen logiikalla elämästä, ottaa aurinkoa kynttilänvalossa sateen hämärtäessä ja ilostuttaa pelkällä läsnäolollaan, ainakin lemmikkikissaa.

Tässä on hyvä olla

~  ~ ~  


Minulla on kirjoitustehtävä, johon haluan kuulla ehdotuksesi. 

Kirjoitan novellia, jonka aiheena on 

• Rakkaustarina Alanyasta, suomalainen eronnut nainen ja turkkilainen vapaa mies. 

Kyseessä on onnellinen, romantiikkaa tihkuva tarina, jonka tapahtumapaikat ovat eri puolilla Alanyaa (/Turkkia), siis ihan oikeita, konkreettisia paikkoja, joilla on jotakin annettavaa. Paikkoja, joilla on luonnetta ja voimaa; jotka voivat sekä yllättää että olla yllättämättä.


Voisitko listata tuohon kommentteihin ainakin pari paikkaa, joihin haluat että vien tarinan henkilöitä. Kiitos. Kommenteissa on normaali valvontaprotokolla, ja kaikki asiaan liittyvät ja muutenkin tavalliset kommentit tulevat kyllä näkyviin. Jos kirjoittamani novelli jää heikoksi, tai epäyhtenäiseksi tms, niin jaan sen blogissa joka tapauksessa. Jos saan sen pysymään kasassa ja kutkuttamaan alusta loppuun, tai ainakin suurimman osan matkaa, niin se tulee painotuotteena saataville. Runko on jo pitkälle kasattu, henkilöt ja monta muuta asiaa synnytetty, mutta tapahtumapaikkoihin voi vielä päästä vaikuttamaan.

Mikähän on tarina tämän muraalin takana?

Niin, ollaan siinä pisteessä että sukan kutominen loppuu nyt. Jo edellisen sukkaparin aikaan aloin kaivata kirjoittamista, siis suorastaan Kaivata. Ja se on hyvä se. Neulominen teki tehtävänsä. Ruotsissa aloitettu Dream Project jatkuu nyt lämmin nauru ja tunteiden palo silmissä. Osansa asiaan tekee myös se kesäinen vetoni, että jos juniori tekee lopputyönsä joulukuuhun mennessä, niin minä kirjoitan kokonaisen novellin julkaisukuntoon. Juu, näyttää siltä että juniori lopultakin tekee lopputyönsä. Eh he hee, apuva ja Jipii! Saan siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tuon loppuun. Eräät teistä ovat lukeneet "Miehenkäyttöoppaan" alkua... Tämä on tavallaan sitä tarinaa, mutta eräänlainen esipuhe sille.

Sitten vielä päivän isot ilon aiheet. Istuin bussissa matkalla tanssitunneille, kun pysäkiltä nousi kaksi vanhempaa, pyöreää naista bussiin. Molemmat olivat taatusti vanhempia kuin minä, kukka-salvarihousuisia ja huivipäisiä ja hyvin eloisia ja iloisia. Toinen istuutui saman ikäiseltä näyttävän miehen viereen ja toinen käytävän toiselle puolelle yhden istuttavalle paikalla. Rouva, joka istui miehen viereen oli kohtalaisen kovaääninen ja jäätävän suorapuheinen. Kun hänen puheensa hiipi vähitellen tajuntaani, aloin hymyssä suin tarkastella rouvaa ikään kuin henkilöhahmoideoita hakien.

Nainen , kaunis kukkanen

Sain ilokseni selkeän ja suoran oppitunnin siitä, kuinka vanhempi nainen hankkii itselleen miehen. Rouvalla ei ollut sormissaan mitään sormuksia, ei myöskään vihkisormuksia, ja hänen puheensa ja käyttäytymisensä tukivat olettamaa että hän oli jäänyt leskeksi. Opin oikeasti yhden näkökulman lisää siihen miten itselle otetaan hyvä mies. Siis otetaan, heti kun havaitaan sopiva, eikä kursailla tai estoilla kysymysten kanssa, ei sen enempää ehdotusten kanssa. Tavoite selkeänä aktiivisesti maalia kohden kops.

Voitko uskoa, bussista poistui hymyileviä ihmisiä. Ei ollut jurottavia eikä masentuneen näköisiä. Hymy tai hekotus oli kasvoilla kanssamatkustajilla kun ovi avautui ja he poistuivat jatkamaan päiväänsä. Kohteena olleen miehen ilmeitä en nähnyt, enkä elekieltäkään. Hän kun oli sopivasti rouvan ja seinän välissä. Rouva teki tosi monta ihmistä hymyileväksi, soi iloa ja onnellisuutta muillekin kuin itselleen. Päivän hyvä työ. Ja hän kyllä edisti asiaansakin. Minä en ikipäivänä pystyisi tuohon. Olen liian estoinen edelleen, mutta onnellinen sellainen.

Naapuriapua puolin ja toisin

Joka ilta on taivaalla erilaiset kauniit värit ja eri kuviot

Alkoi kovin räväkästi ja alanyan murteella tämän syksyn turkin kielen ja kulttuurin opiskelu. Minua kolme vuotta vanhempi rouvashenkilö halusi tulla opettelemaan villasukan kutomista, ja samalla tietysti puhellaan kaikesta naisen elämään liittyvästä ja välillä sen vierestäkin. Hän ei kuitenkaan päässyt meille ihan helposti, sillä pihalla hänet pysäytti vuokraisännän vaimo (jonka nimeä en muuten vieläkään tiedä). Vaimo piti hänelle pitkät ja kiivaat puhuttelut pihamaalla, ja unohti (tai ei unohtanut), että kesäisin kun on lämmin on myös ikkunat auki, ja puheet taatusti kuuluu joka asuntoon, myös pihan toiselle puolen.

Vihaisen ja kitkerän puheryöpyn aikana kävi niin vuokralaiselle kuin vieraallekin selväksi, ettei Rouva vaimo halua vuokralaista tähän asuntoon mm siksi, kun vuokralainen ei ole tarpeeksi nöyrä (ja mielistelevä), ja kun yksin elävä niin on vielä vaarallinenkin kaikille lähiseudun naisille (kun vie vielä niiltä miehet). Tämähän kuulostaa ihan käänteiseltä suomalaisen persumiehen puheelta, noin niin kuin sivumennen sanottuna. Rouva kuului taas selittävän yhdellä versiolla sitä miksi miehensä kävi asunnossani ilman läsnäoloani ja ilman lupaani... Rouva vaimolla ei tainnut olla aavistustakaan, etteivät em seikat kiinnostaneet vähääkään vieraakseni saapunutta rouvaa, hänellä kun oli ihan muut motiivit ja laaja-alaisempi ajattelukyky.

Toiset kantavat synkkiä pilviä aina mukanaan

Koska puhelimen hajotessa menetin myös vuokraisännän puhelinnumeron, niin en kommentoinut hänelle asiaa mitenkään. Muuten olisin saattanut kysyä pari kysymystä... Katsoin vuokrasopimusta, josko siinä olisi vuokraisännän puhelinnumero. Ei ollut, mutta oli jotain muuta järisyttävää. Luulin tehneeni vuoden vuokrasopimuksen, mutta olinkin tehnyt kahden vuoden. Joten a) nyt ei tarvitsekaan uusia, b) ei tarvitse miettiä kuinka pitkäksi aikaa seuraavan tekee, ja c) löysin maksukuitit, ja olin vähällä maksaa yhden kuukauden liikaa tältä vuodelta. Hupsista. Sanoin jo pari päivää sitten edellisiä maksaessani, että nämä ovat syys-, loka- ja marraskuun vuokrat. Nyt onkin selittäminen, kun oikeasti olivat jo loka-, marras- ja joulukuun. Saapa nähdä mitä siitäkin keskustelusta tulee. Tarvinnee saada valittua keskusteluhetki niin, että joku tyttäristä on myös paikalla, tai lainaan herra A:n paikalle. Rauhoittaa tilannetta tosi paljon, eikä tule ainakaan painostusta.

Sitten takaisin vieraaseen. Mokasin. Turkkilaiset tulppaanin muotoiset teelasit ovat olleet käytössä minullakin jo jonkun aikaa. Ensimmäistä kertaa tulppaanilasien hankinnan jälkeen kaadoin tänään teen niihin Ruotsista tuotuihin 98-v teekuppeihin, ihan vaan siksi kun halusin hemmotella vieraakseni tullutta rouvaa. Käytännössä kävi toisin päin. Yllätyksekseni kiehuvakin tee jäähtyi näissä kupeissa tosi nopeasti kylmäksi, ja eiväthän turkkilaiset juo kylmää teetä, vaikka itse voinkin sitä juoda. Siispä ensi kerralla teetarjoilu on tulppaanilaseista. Ero oli yllättävän iso, ja kun me puhuimme paljon emmekä pelkästään keskittyneet teen juontiin, niin tee olisi saanut pysyä kuumana paljon pidempään. Tulppaanilaseissa ainakin muoto tekee sen, ettei tee jäähdy nopsaan, mutta noiden kuppien materiaalikin saattoi olla osatekijänä. Oli mikä hyvänsä, kylmeni se.

Paras neulomatuoli

Opin myös, että olen liian vanha menemään naimisiin tai saamaan aviomiestä, ja että miehen pitää ehdottomasti olla saman ikäinen tai vanhempi, ja että pitää hyväksyä mikä tahansa mies, joka on jonkun mielestä hyvä mies 😳😖🙈 ...mutta on myös ihan ok olla ja asua itsekseen, jos siitä voi nauttia 😅. Luojan kiitos. Niin, ja kiitollisena siitä, että oppii neulomaan ja mahdollistaa itselleen lisätulot, hän halusi opettaa minulle arabiaa. Ehkä joskus, ei nyt kun on jo turkki ja sairaalaruotsi yhtä aikaa työn alla. Tai no, turkki on, ruotsi "lepää", tositoimet ovat vasta suunnitelmissa, aloitus viikolla x. Jotenkin pää ei nyt vastaanota ainoatakaan lisäkieltä tällä hetkellä. Hyvä kun nykyisten kanssa selviää sotkeutumatta sanoissaan, ja oppii lisää. Ihana tarjous silti.

En ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan neulomaan niin nopeasti kuin mitä tuo rouva oppi. Viisi ohutta sukkapuikkoa, haastava lanka (oli hänen oma valintansa) ja niin vaan meni sekä aloitussilmukoiden luonti että oikeat ja nurjatkin. Ja siinä samalla selitti näitä neulonnan välineitä ja termejä minulle turkiksi. Muistanko? No vain sen, että tavuk şiş (kanavarras) sisältää puikkoakin tarkoittavan sanan şiş. Itse olisin käyttänyt sanaa iğne, neula... Kun hän on kutonut sukkaa nilkkaan asti, eli kantapään aloittamiseen asti, niin hän saapuu uudelleen kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Ja minä aion kysyä muutamasta hautajaisiin ja häihin liittyvästä termistä / sanonnasta, koska ei ole aavistustakaan miten otetaan osaa tai toivotetaan mitäkin mm. näissä tilanteissa.

Saappaiden ja sateenvarjon ostolle on suunnattava loppuviikosta, ihan vain kaiken varalta. Neljän päivän myrsky ja sateet kohdistuivat toisaalle, näin vain pilvet kaukaa ja tuoksui sateelle. Meillä tuli vain muutama pisara. Pääosin on ollut kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää. Taas kerran onnistuin toissapäivänä ajamaan potkulaudalla itseni "ihan loppuun" ja tänään on ollut siitä lajista lepopäivä. Vahvasta kilpailuvietistä, ts. kaikkensa antamisesta urheillessa on joissakin asioissa hyötyä, mutta tässä tapauksessa se kurittaa luontoa ja kroppaa aika paljon. Siitä vaan. Onneksi tulosta alkaa näkyä sekä vaa'alla että vaatteissakin. Se on palkitsevaa ja motivoivaa.

Ylivalottunutta päivää sinnekin

Motivoikaahan itsenne elämäniloiseen kuntoon, mitä se kohdallasi ikinä tarkoittaakaan. 

Tahto,herkkyys ja hyvä sydän

Alanyan lempeät illat 😍

Joskus on hyvä vain olla, antaa asioidenkin olla, ja elämä kulkee silti omaa rauhallista kulkuaan kohti seuraavaa tienristeystä. Taas tulee uusi aika ja uusi tienristeys, jolloin voit valita mitä teet, mitä jätät tekemättä ja kuinka kohtelet itseäsi ja muita. 

Useimmiten asiat eivät ole kerrasta poikki, vaikka sekä vanhempani että synkkäajatuksinen kasvuympäristönikin aikanaan niin on uskotellut. Ihmisellä on mahdollisuutensa ja valinnanvapautensa niin kauan kuin hän on elossa. Myöskin valitsematta jättäminen ja päättämättömyys ovat valintoja. Ne ovat valintoja, joilla annat muille ihmisille oikeuden valita sinun puolestasi. Vaan tietävätkö muut ihmiset mitä sinun sisälläsi liikkuu? Tietävätkö mistä aroissakin unelmissasi haaveilet? Tietävätkö toiset mikä olisi sinun kaikkein ominta polkuasi, vain sinun kuljettavaksesi tarkoitettua, jota kukaan muu ei voi kulkea puolestasi? Tietävätkö sinun määräsi? Kasvavatko toiset jokaisen sinun valintasi myötä, vai kasvatko sinä toisten tekemien päätösten myötä?

Alanya 22.9.2019

Mikä on ihmisen elämässä kaikkein tärkeintä ja kallisarvoisinta valtaa?

Onko se

- valtaa päättää mitä itse ajattelee
- valtaa päättää miten itse tuntee
- valtaa päättää miten itse käyttäytyy
- valtaa päättää omista arvoista
- valtaa päättää millaisessa seurassa liikkuu
- valtaa päättää keitä kutsuu kavereiksi ja perheeksi
- valtaa päättää miten itseään antaa kohdella
- valtaa päästää irti pahuudesta ja negatiivisuudesta
- valtaa päättää miten oman aikansa käyttää
- valtaa päättää olla sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsa kanssa 
- valtaa päättää olla onnellinen ja elää parhaansa mukaan?

Kenellä meillä on oikeus tai valtaa päättää jonkun toisen täysivaltaisen ja ympäristönsa kanssa sopusoinnussa elävän aikuisen puolesta näitä em. asioita?

Kenen valintoja sinä sorkit? Kenen valintoihin pyrit vaikuttamaan? Entä minä? Me kaikki?

Alanya 22.9.2019

Joskus on tuttavia, joiden kohdalla tuntuu siltä, etteivät he itse osaa tehdä oikeita päätöksiä, että kyllä minä tietäisin paremmin miten tuon kuuluu elämässään valita, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Kyllä minä tiedän. Vai tiedänkö? En todellakaan. Eikä kukaan voi koskaan tietää toisen puolesta, siis silloin kun puhutaan syvällisemmistä ja elämään oleellisesti vaikuttavista asioista, haveista, toiveista, valinnoista tai lähes mistä tahansa sukkien väriä isommista asioista. Joten... jätä puuttumatta toisten elämään. Järjestele sen sijaan omaa. lähes täydellistä elämääsi entistä paremmaksi. Ja jollei se lähentele täydellisyyttä, niin sitä suuremmalla syyllä keskity oman elämäsi parantamiseen. Se on ainoa, johon voit oikeasti vaikuttaa olematta luvaton tunkeilija, keskenkasvuinen tms. 

Alanya 22.9.2019

Kaikki me olemme jollain tapaa keskenkasvuisia. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Jokaisella on aina varaa ja mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä paremmaksi. Siihen ei tarvita rahaa, ei täydellistä ulkonäköä eikä tiettyä sukutaustaa. 

Tarvitaan vain tahto, herkkyys ja hyvä sydän. 

Sekä tilaa, hiljaisuutta ja salliva rauha.

Myös rakkaus.


Tällaisin ajatuksin tänään. Kiitos niille, jotka tähänkin tekstiin inspiroitte. 

Ei sinne, vaan tänne & hammaslääkäri

Alanya, DoyDoy ja Külbasti, eli lammasta 😋😍

Oletko joskus miettinyt miten elämä ohjaa, tai ohjaako se? Jotkut uskovat sattumaan, ja joillekin kaikki on sattumaa. Leikitellään toisenlaisella ajattelulla ja otetaan pari esimerkkiä. Lauantaina piti katsoa erään asunnon ympäristöä ja pohtia sen ympäristön äänimaailmaa ja meluisuutta. En löytänyt sitä, vaikka yleensä löydän täällä siihen osoitteeseen mihin haluan mennä. Nyt en jostain syystä löytänyt. Pidin asunnon sisätiloista ja varustelusta sekä hinnasta niin paljon, että olisin todennäköisesti tehnyt sopimuksen siihen. Mutta se ei ollut tarkoitus koska en löytänyt perille (eikä löytänyt paikallinen kuskikaan). Maanantaina se asunto oli jo mennyt. 

Sunnuntaina oli tarkoitus tutustua tuolla hieman nykyistä ylempänä vuoren rinteessä olevaan kattohuoneistoon (ympäristö&melu), joka kuvien perusteella houkuttaa tosi vahvasti, vaan kun olin lihaskipuinen, päänsärkyinen, kurkkukipuinen ja kuumeessa (vuoristossa vilustunut). Eilen maanantaina oli taas tarkoitus katsoa sitä ympäristöä, samoin kuin toista samalla suunnalla, mutta en ollut vielä kunnossa vaikka kuume olikin pois, ja vuoristoreissusta ja pitkistä kävelyistä ärtynyt nilkka oli jo Ärtynyt. 

Tänä aamuna on jo kuumetauti irrottanut otteensa ja on enemmän energiaa, mutta nilkka on hirveän kipeä, mahdollisesti liiallisesta kävelystä, vääränlaisesta rasittamisesta vuoristoreissulla ja kuntoutusohjelman mukaisen venyttelyn epäsäännöllisyydestä johtuen. Säären etuosan sisäreunalla on yksi jänne niin tulehtunut, että en todellakaan ota yhtään ylimääräistä askelta. Raahaan vain itseni hammaslääkäriin ja takaisin kotiin. Ko asuntojen katselu jää siis tältä ja huomiseltakin väliin. Saas nähdä mitä sen jälkeen on tarjolla, nimittäin ne mieluisimmat asunnot menevät nopeasti, päivässä parissa.

Maanantaina ei huvittanut tehdä ruokaa... herkkuja

Edellinen hammaslääkäri, se yksityinen jota tuttavat suosittelivat, jäi pois kuvioista. Kävin siellä perjantaina. Miehellä oli kädessään kumihanskat, ja kun kerroin olevani kumille allerginen, niin hän heitti hanskat pois ja hoiti tutkimuksen paljain käsin ja asianmukaisin instrumentein. Ei ollut muita hanskoja. No, jo samana iltana alkoi nousta ientulehdus, joka ärhäköityi viikonlopun aikana niin paljon, että ilmoitin maanantaiaamuna peruutuksen sekä maanantain ajalle että suunnitelluille toimenpiteille. Jos jo pelkästä tutkimuksesta saa tuollaisen tulehduksen, niin millainen mahtaa olla tilanne useamman hampaan paikkojen vaihtamisen ja kruunuttamisen jälkeen... sitäkin mietin. Ientulehduksia ei ole ollut vuosiin. 

Katselin netistä hieman isompia kuin yhden miehen yrityksiä, yksityisiä hammasklinikoita, ja löysin Sevket Tokukselta sellaisen, joka houkutti tutustumaan. Eikä sinne menoon liittynyt minkäänlaista hammaslääkäripelkoa, niin kuin useimpiin uusiin hammaslääkärikontakteihin liittyy. Tänään olin siellä tutkimuksessa, ja keskustelimme kokonaissuunnitelmasta sekä sen hinnoittelusta. Tässä paikassa hammaslääkäreinä toimivat mies, hänen vaimonsa ja yksi tyttäristään. Kaikki ovat opiskelleet hammaslääkäreiksi. Toinen tytär on hammashoitaja ja palvelutiskin hoitaja, ja lisäksi paikalla oli opiskelija. Wau!

Sen perusteella, mitä tiedät hammaslääkäripelostani, olisitko uskonut että ärtyneen takahampaan ison paikan vaihto onnistuu ilman puudutuspiikkejä? En olisi uskonut minäkään tähän aamuun mennessä, mutta nyt on sekin ihme koettu. Siihen lääkäriin vaan pystyi luottamaan niin vahvasti että tuo oli mahdollista. Toinen tärkeä asia oli se, että ilman pyytelemistä ja tinkimistä sain hammashoidon samalla hinnalla kuin paikalliset. Kolmas merkittävä asia oli hampaiston hoitosuunnitelma. Hän sanoi ettei ole mitään järkeä kruunuttaa vielä, kun omat ovat noinkin hyvässä kunnossa. Sen sijaan hän laittaa noihin kahteen ogelmahampaaseen tavallista lujempitekoisemman paikan. En muista nimeä, kun en tiedä niitä suomeksikaan, ja vaihtoehtoja oli paljon.

Elämän kauniit kiemurat. Taivuttaa, ei taita.

Olin hämmentynyt siitä, että erilaisia hampaanpaikkausratkaisuja todellakin oli noin paljon erilaisia. Suomessa minulta on kysytty vain silloin kun amalgaamista alettiin luopua, että amalgaami vai muovi. Ja muutenkin heidän kapasiteettinsa tehdä erilaisia asioita oli laaja. Tänään kun menin vastaanotolle, niin odotusaulassa istui sekä turkkilaisia että turisteja. Sekin kertoo paikasta jotain :) . Välineistö ja siisteys oli kuin Helsingissäkin. Hygienia miellytti sairaanhoitajankin silmää. Henkilökunta oli aidosti mukava, avulias ja hymyilevä. He palvelivat läsnäollessani asiakkaita myös englanniksi ja venäjäksi. 

Sen sijaan, että olisin maksanut sille toiselle suoraan 4.000 TL, maksoin tänään 167 TL. Tuo oli sen kaikkein vaikeimman hampaan hoito, ja lisäksi hoidolla on takuu. Siinä oli kaikki mitä ko hampaalle tarvitsee nyt tehdä. Parin päivän päästä vaihdetaan toinen iso takahampaan paikka, ja laitetaan pieni pintapaikka kolmanteen takahampaaseen. Se maksaa yhteensä noin 180 TL. Sen jälkeen projekti on tältä kertaa valmis. Yhteensä 347 TL, 8,7 % sen toisen kustannusarviosta. Vaikkeivat ne olekaan samasisältöisiä, laitoin summat vertailuun, koska nykyinen hammaslääkäri perusteli hyvin miksi kruunutus tässä vaiheessa on täysin turhaa rahanmenoa. En perustele tähän koska en muista kaikkea mitä hän sanoi.

Olen hyvin tyytyväinen tuohon klinikkaan, saamaani hoitoon sekä hoito-ohjeisiin. Yritän muistaa ottaa kuvan siitä seuraavalla kerralla, niin saan jaettua sen täällä.

Siistin hamamin ja ei-siistin hamamin ero

Päivälleen 2 vuotta sitten, "lumiraja"

Koska aiemmin kehuin löytäneeni uuden, hyvän hamamin ja osaavan hierojan, ja kerroin niin että hamamin varmasti löytää, niin on kai kerrottava myös asioiden uusista käänteistä.

Menin hamamiin ja hierontaan, koska niska-hartiaseudun lihakset olivat jumissa ja päätä särki lähes tauotta. Ensimmäisellä kerralla otin perus-hamampaketin. Sitä yritettiin myydä minulle hintaan 250 TL mutta maksoin tinkimisen jälkeen 100 TL, mikä sekin on vähän yli keskivertohinnan. Kävin ensin saunassa, jossa en joutunut istumaan liian pitkään. Sen jälkeen asiallinen ja hyvä hamampesu ihonkuorintoineen, joskin monikäyttöinen kuorintakinnas. Siis sillä samalla kuorintakintaalla kuoritaan useampien ihmisten ihoa, niin kauan kuin kinnas kestää. Se mahdollisesti käy kunnon pesussa tuossa välissä, toivon, sillä pelkkä käsinpesu ei riitä puhdistamaan toisen ihmisen ihon jäänteitä ja ihosairauksia kuorintakintaan pinnan syvistä syövereistä.

Ihonkuorinnan ja pesun jälkeen oli pieni jäähdyttelytuokio, jolloin tuotiin teetä ja vettä. Sen jälkeen oli 30 min hieronta. Tuo mieshieroja osoittautui näiden kuuden käynnin perusteella hamamin parhaaksi, mutta myös samalla huonoimmaksi hierojaksi. Siis oikeasti hän osaa hieroa, mutta moraalisella puolella on "löysä". Hieronnan jälkeen oli kasvonaamio ja hedelmälautanen sekä teetä. No, toisella käyntikerralla olin varannut vain tunnin hieronnan, sillä edellinen kerta oli auttanut niska-hartiavaivoihin oleellisesti. Tällä kertaa hän toimi jo "rajatapaus"-arveluttavasti, mutta en puhunut asiasta mitään kun en ollut varma oliko tapahtuma vahinko vai tahallinen, tietoinen rajojen ylitys. Toisella kertaa sain teetä ja kasvonaamion hieronnan jälkeen. Hinta oli 120 TL.

Kolmas kerta oli vielä varattuna ennen Suomeen tuloa, ja ajattelin että lihasjumit ja päänsäryt loppuvat siihen, eikä enempää tarvitse käydä. Tällä kertaa mennessä ilmoitettiin, että sama hieroja ei olllut paikalla, vaan hän oli perheessä olleen kuolemantapauksen takia lähtenyt käymään kotiseudullaan. Sain tilalle thai-hierojanaisen, ulkomaalaisen ja ilman työlupaa työskentelevän. Hän oli pieni, lempeä nainen, muttei osannut hieroa rentoutushierontaa jaloille tai vartalon lihaksille. Hieronta sattui tosi paljon erityisesti jalkoihin, ja hieronnan jälkeen jalat turposivat, keräsivät nestettä. En tiedä mikä hänen todellinen työnkuvansa siellä oli, mutta ei hän ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä mikään koulutettu hieroja ollut. Hinta 120 TL. Toivottavasti se nainen sai edes 20 TL.

Seuraavalla kerralla oli joku balilainen naishieroja, lempeä, pieni nainen. Hän hieroi jo paremmin, ja kevensi kun huomasi aiheuttavansa kipua. Tosin sitä tapahtui niin usein, että odotin vain että aika loppuu ja pääsen siitä pois. En halunnut nolata häntä lähtemällä kesken kaiken pois. Hän olisi joutunut siitä isoon pulaan. Harmitti hänen puolestaan se, että hänkin on laiton työntekijä, ja joku sen naisen olemuksessa ja surullisuudessa kertoi, että kaikki ei ole oikein. Hinta hieronnalle oli 120 TL. Edellisellä kerralla aloin jo epäillä, että sain toisen ihmisen jäljiltä likaisen pyyhkeen, ja tällä kertaa se vahvistui. Hierontapöydillä ja huoneissa olevia pyyhkeitä ei tuoda sieltä huoneesta ulos hierottavien vaihtuessa, eikä niissä ole pyykkikoreja, vaan sitä samaa käytetään, ja käytetään, ja... yök... ja sandaaleita, joita kaikki käyttävät, ja joihin on kerääntynyt mm hierontaöljyä käyttäjien jaloista, ei oltu puhdistettu nytkään. Yhtä liukkaat ja öljyiset ne olivat kuin aiemminkin. Kimppakengät.

Alanyaan palattuani ajattelin käydä vielä yhden kerran hamamissa ja hieronnassa, rentoutumassa ja karistamassa Suomen stressin pois harteiltani. Enpä paljon tyhmempää valintaa olisi voinut tehdä, kuin mennä tuonne samaan paikkaan. Ensimmäkin hintaa yritettiin väkisin nostaa 150 TL:aan, ei onnistunut. Sitten sen sijaan että olisin saanut saunan, hamamin ja 30 min hieronnan kuten halusin, ei tuo mieshieroja halunnutkaan hikoilututtaa itseään hamamissa, vaan sanoi että nyt vaan tunnin hieronta ja seuraavalla kerralla sitten hamam. Shit. Ehkä ensimmäisen 30 min hieronta oli ihan ok, en ole ihan varma ajan kulusta, mutta sen jälkeen hän ylitti rajat ihan törkeästi ja tietoisesti, ja testasi lähdenkö mukaan hänen peliinsä. Hän yritti vielä hyssytellä ja painostaa minua olemaan hiljaa ja hyväksymään sen, että hänen nyt vaan tekee mieli se*siä. Minun ei tehnyt mieli leikkiä hänen kanssaan, ventovieraan ja ties kuinka paljon suojaamattomasti eri naisissa vehjettään käyttäneen kanssa. 

Tällainen pakottamisyritys on ilman onnistumistakin väkivaltaa, johon ei tarvitse alistua. Jos koet jotain vastaavaa, niin ilmoita siitä joko matkatoimistolle, kaupungille tai esim poliisille.

Huomasin taas itsestäni sen, että annoin vihan nousta, mutta sillä hetkellä kun olin kaikkein vihaisimmilani olin ihan hiljaa, kunnes...

Alanyassa on siistejä hamameja, oikeaan saunottamiseen, puhdistamiseen ja hierontaan keskittyneitä hamameja ainakin 2 kpl. Toinen on AquaParkin vieressä oleva Grand Alanya Hamam ja toinen on Lavinia Hamam. Tuo uusi, testattu paikka osoittaui olevan taas sitä ö-luokkaa.

Voi mikä mies 😍 ja mikä päivä

Konyasta Kütahyan käsinmaalattua posliinia

On ollut oikein päivien päivä, sellainen, joita ei usein osu kohdalle. Kun jo ennen kahtatoista hymyilytti ja oli hyvä olo, niin iltaa kohden on hymy vaan laajentunut ja ihan sydäntä lämmittää. Itse asiassa hymyilen täällä kuin pieni apina äitinsä kasvot nähdessään. Sillekin on erityinen syy.

Yöllä heräsin kertaalleen siihen, että päähän tuulee niin että tukka lähtee. Siis ihan syksyöisesti. Kääriydyin vain syvemmälle peiton sisään, ja ehdin arvata sen sadetuuleksi, ennen kuin nukahdin uudelleen. Kahdeksan maissa herätessäni oli edelleen stressaantunut olo, kuten on ollut jo pidempään. Eilen jo tein alkuratkaisuja asian suhteen, ja tänään jatkui. Yksi parhaista stressinpoistoista on siivota koko asunto, ja jos se ei riitä, niin jonkun muunkin asunto siihen päälle vielä. No, muistin samalla, että kun tulen takaisin Alanyaan niin samoihin aikoihin meille tulee vieraita viikoksi, ja mahdollisesti toiset vieraat heti sen perään. Siivouksille oli siis perusteltu syykin.

Tuli pestyä ja puunattua kaksi parveketta kaiteita ja kaidelaseja myöten, molempien parvekkeiden ovien hyttysverkot, ikkunat, koko asunnon lattiapinnat ja oma kylpyhuone lattiasta kattoon, ihan saumoja myöten. Suihkun jälkeen oli hyvinkin rentoutunut olo ja hyvä mieli. Harkitsin hetken saunaan menoa, mutta muistin että samasta syystä kuin siivous on myös parempi olla jääkaappikin talossa valmiina kun palaan. Sitä ostosta en voi jättää lokakuulle vaikka ensin niin suunnittelinkin.

Konyasta Dervissien käsin maalattua posliinia

Jostain syystä lähdin automaattisesti kävelemään kauemmallea bussipysäkille, sillä seurauksella että sain juosta hieman että ehdin bussiin. Jee! NIlkka on kuntoutunut aika paljon, sillä muutama juoksuaskel korkeapohjaisilla tennareilla ei saanut aikaan kovaa kipua, vain pienen kivun ja krampin. No, keskustassa menin jostain kohtalon oikusta  sellaiseen liikkeeseen, josta en uskonut löytäväni jääkaappia... näin käytetyn, massiivipuisen, ison kaapiston, juuri vierashuoneeseen sopivan, ja hinta oli niin pieni, että taas hymyilytti. 

Tingin samaan hintaan vielä uuden peilin, ja painavan. Peili on paksulla puulevytaustalla, ja painaa oikeasti paljon. Tuo jos siirtyy ja / tai kaatuu yön aikana, niin sitten on kyllä aihetta hankkia joku kummituskarkotin ;) . Kaapiston toimitus sovittiin huomiseksi. Se tarkoittaa että tänä iltana on tyhjennettävä koko vierashuone, muuten sinne ei mahdu kaapiston osat ja kaksi miestä kokoamaan kaapistoa. Se huone kun ei ole mikään iso, niin kuin asunnon muut huoneet. 

Pääasia eli jääkaappi löytyi lopulta. Menin ensin erääseen isoon liikkeeseen, jossa olin jo aiemmin käynyt katsomassa, ja josta silloin löytyi mieluinen. Siellä neljä miestä järjesteli uudelleen aluetta, jossa oli esillä astianpesukoineita. He järjestelivät ja rakentelivat, muuttivat suunnitelmia ja järjestelivät taas. He kyllä näkivät kun tsekkasin mieluisat kaksi kaappivaihtoehtoa ja odotin niiden luona. Ja odotin ja odotin. Kävin välillä katsomassa muita tuotteita ja palasin taas. Sama meno jatkui. Tervehtivät kyllä, muttei heillä ollut aikaa keskustella kanssani sellaisesta asiasta kuin jääkaappi, sen osto ja sen kotiinkuljetus. Odotin vielä pitkän pätkän, ja sitten totesin hiljaa mielessäni että pitäkää kaappinne. Hyppäsin bussiin ja menin tuttuun Arcelikin myymälään. Tiesin sen kalliimmaksi kuin äskeisen paikan, mutta ainakin ovat laatutuotteita. Jep, jääkaappi tulee perjantaina takuuhuoltoasentajan kera.

Tähän väliin taas tällainen outo huomio maailman menosta. Maapallollemme on ilmaantunut ja entisestään laajentunut Tuntematon alue. Laajentunut sen perusteella, että sieltä tulee aiempaa enemmän liikennettä blogiini. 

Mikähän se sellainen tuntematon alue on, onko ihan oikea valtio vai vaan joku kuviteltu valtio / alue... Yleensä listalla on noilla kohdin Venäjä, ja nyt sitä ei näy missään. Nytko siitä on tullut tuntematon? Sopivasti Ruotsin ja Suomen vaalien alla. Oli mikä tahansa, olkoon.

Sitten paljon naisellisempiin "unelmien prinssi" -asioihin. 😅Juu, tiedän että osalla tämä menee yli ja ohi, ja osa olettaa että nyt se pollari on entistä enemmän seonnut, mutta ihan miten vaan, höpötän tämän silti tähän 😉 sillä paljolti tästä johtuen nyt on hymy herkässä, ja korvasta korvaan. Oletettavasti monilla meistä on ollut joskus elämänsä aikana mietinnässä millainen olisi se unelmien kumppani, kaikista paras ja ihanin puoliso, se kaikkein täydellisin. Meillä on siihen useampia kuin yksi määre, tai toive. Joillakin lista on pitkääkin pitempi, lyhyimmillään olen tavannut kolme rivisen listan. 

Omaakin listaani olen päivittänyt vuosien varrella. Joo, joku tuttu sanoo siellä kuitenkin, että sinkkuvuosien lisääntyessä lista lyhenee. Ja koska en ole vielä naimisissa, niin joko listassa on jotain vialla, tai kohtalo on sitä mieltä että en ole vielä valmis siihen mihin minut on tarkoitettu, tms. Juu ei. Tai joo, en tiedä. Niin, ja sitten on vielä niitä, jotka puhuvat vahvasta ihastumisesta ensisilmäyksellä. Ja niitä, jotka sanovat, että joidenkin ihmisten välillä on valtavasti sähköä, energiaa, kemiaa, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin.

Konyasta Ateşgülün käsinmaalattua posliinia

Arcelikin edessä bussipysäkillä valkeni, että bussini meni juuri, ja seuraavaa saan odottaa 40 minuuttia. Ei kiitos. Siinä kolikoita kaivellessani missasin pari Demirtas - Kargicak-dolmusta. Seuraavana tuli niin täysi bussi, että jätin nousematta siihenkin. Nousin bussiin, jota en käytä kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Valtavan vahvalla energialla varustettu silmäpari katsoo minua intensiivisesti kuskin penkiltä. Rahasta vastatessaan tarttuu käteeni. Vaikka istun selkä menosuuntaan oleville penkeille, tunnen katseet takaraivollani liikennevaloihin pysähdyttäessä, ja kun käännyn katsomaan, ne vahvaenergiset silmät katsovat ihan suoraan, ja kiltisti.

Kun bussi on edennyt kolmisen kilometriä, ja suurin osa matkustajista on poistunut, puhuu kuski minulle jotakin. En kuule kunnolla, enkä aio arvata (pieleen menisi arvaus kuitenkin) joten kävelen kuskin luo ja kysyn "anteeksi, mitä sanoit, kun en kuullut". Sen jälkeen hän pitää minua otteessaan katseellaan, sanoillaan, äänellään, energiallaan. Käsittämätön mies. No, osaan kyllä nostaa henkisen suojakilven jos haluan, joten ei mitään hätää sen puoleen. Mutta siinä oli mies, joka ei halunnut päästää minua pois bussista ennen kuin sai sanottua positiiviset sanomisensa. 

Hänen sanomisensa hymyilyttävät vielä pitkään. Hän laittoi hyvän kiertämään. Miksemme siis mekin? Sen sijaan että keskitytään negatiivisuuksiin jaetaankin hyvää oloa ja hyvää mieltä. Sanotaan jotakin mieltä ylentävää, rohkaisevaa, kaunista ja kannustavaa. Sanotaan hyvää ja tehdään hyvää.

PS. Uuu, mikä Mies. Olisikohan Leijona 🐾
Siis, ajattele miten helposti naisen saa hyvälle tuulelle (kun osaa). Tarvitaan vain hyvä sydän.

Beko & Alanyan asentaja-huoltomies

Karua ja huteraa, kuin huoltomiehen tulon lupaus

Kodinkoneiden osto on Alanyassa parhaimmillaan yhtä helppoa kuin jäätelön osto pakastealtaasta. Valitset, ostat ja nautit. Sitten on se toinenkin ääripää, ja siihen osuin tällä kertaa. Bekon asentaja ei ole vieläkään käynyt hoitamassa velvollisuuttaan. Pakastin on ostettu 14.8.2018 eli 21 päivää sitten. Sehän on jo kolme viikkoa. Tänä aikana olen käynyt Sabas Homen myyntipisteessä 3 kertaa kysymässä miksei asentaja-huoltomies ole käynyt. Palvelu on ollut ystävällistä ja vastauksissa on aina luvattu, että tulee huomenna tai lähi päivinä jne. jne. Toteutumattomia lupauksia ovat kaikki olleet, ja pelimies on tuo huoltomies-asentaja, ei Sabas Home. Ja koska poistun piakkoin taas Turkin ulkopuolelle töihin, niin tämä asia on hoidettava pikaisesti.

Se mies on kuitannut edelliset käynnit tehdyksi, siis valehdellut, huijannut. Sen piti tulla viime viikolla, olikohan torstai jos oikein muistan. Tänään se soitti kello 16:56 ja pyysi, että lähettäisin jääkaapin takana, tai kyljessä, tai ovessa, ulkona tai sisällä olevan viivakoodin hänelle WhatsAppilla. En löytänyt viivakoodia mistään muualta kuin moottorin kyljestä. Se ei kelvannut. Mies puhelun toisessa päässä heittäytyi hankalaksi ja alkoi puhua murteella ja nopeasti, niin etten saanut selvää. Hän puhui jotakin jääkaapista, ja sanoin ettei minulla ole jääkaappia, vaan pakastin, että nyt käsitellään pakastimen asiaa. Taas seurasi nopea ja äreä puhetulva. Sanoin, etten nyt ymmärrä puhettasi, että voisitko toistaa. Minä en ymmärrä sinua ärähti hän ja sulki puhelun. 

Samalla muistin, että Bekollahan on valtakunnallinen palvelunumero ja nettipalvelukin. Ensimmäiseksi teki mieleni pyytää, että haluan purkaa kaupan, että haluan rahani takaisin... ja ostan Arcelikin pakastimen. Käytännössä en tiedä mitä teen, sillä Sabas Home on kuitenkin myyjänä vastuussa käyttämästään huoltomiehestä. Todennäköisesti pilaan huomisen päiväni sillä, että menen ko firmaan, ja 
1. pyydän, että soittavat huoltomiehen paikalle sinne firmaan, ja hoitavat takuun voimaan siinä, tunnin sisällä, tai jos se ei onnistu, niin
2. pyydän kaupan purkua, tai jos sekään ei onnistu, niin
3. soitan poliisille ja pyydän selvittelyapua tähän huijausluontoiseen tilanteeseen.

Kannattiko ostaa tuo pakastin, kannattiko???

Pakastin sinällään on ollut ok, ostotapahtumakin, mutta tuo yksi mies pilaa hyvän kokonaisuuden...

Hetken mielijohteesta googletin Alanyan Beko-takuuhuollon. 😰😭
Sama firma hoitaa sekä Arcelikin että Bekon takuuhuollot, ja on vieläpä aika lähellä tuota Sabas Homen myymälää. Joten mahtaako olla suo siellä vetelä täällä? Ei ole. Aiemmin on Arcelikin kanssa toiminut asioiden hoito tosi hyvin. Mutta Bekon sivuilta kun löytyi nettilomake, niin kirjoitin heille palautteen, rauhallisen asiallisesti ja sujuvalla turkin kielellä. Kerroin koko litanian päivämäärineen ja keskustelun sisältöineen. Vastausta pyysin sähköpostiin, eli  jää kirjallista dokumenttia, jota voi lukea tarpeeksi monta kertaa ymmärtämisen varmistamiseksi. Sieltä tulee taatusti sellaista erikoissanastoa, jota en välttämättä hallitse ilman sanakirjasta tarkistamista. Tällaisissa asioissa ei kannata arvata mitä toinen mahtaa sanoa, vaan on parempi ymmärtää ihan joka sana ja lauseen merkitys.

Kaikesta huolimatta uskon siihen, että asia järjestyy. En luovu takuuoikeudesta. 3 vuoden takuu on pitkä, ja saattaa maksaa itsensä takaisin vaikka kuinka runsaasti. Mutta työlästä tämän Bekon takuun hankkiminen on, vaikka sen pitäisi olla automaattinen toimitus. Tuo ukko ei tule koskaan käymään meillä, sen tiedän, mutta jollain tavoin asia järjestyy.

Lisätty 5.9.2018:
Kannatti olla yhteydessä Turkin Bekoon heidän nettisivujensa kautta 😊. Aamupäivällä sain sähköpostin, jossa kerrottiin että he ovat yhteydessä takuuhuoltofirmaan, ja kiitettiin siitä että olen hankkinut Bekon, sekä toivotettiin paljon hyviä päiviä ko kodinkoneelle. Muutama tunti myöhemmin Bekon valtakunnallisesta huoltopalvelunumerosta soitti nainen, joka kertoi että takuuhuoltomies tulee huomenna puolen päivän jälkeen käymään. Kiitos.

Nyt kun asia on isommissa käsissä, niin uskon että saattaa jopa tullakin. En siis turhaan enää käynyt Sabas Homessa, sillä heidän vikansahan tämä ei ole. He hoitivat oman osuutensa hyvin. Takuuhuoltoja tekevän firman huoltomies sössi, mutta on nyt isomman tahon komennuksessa.

Lisätty 7.9.2018
Odotin koko eilisen päivän kotona Bekon asentajaa... eikä se tullut. Olin illalla heille sen verran kärttyinen, etten edes soittanut palvelunumeroonsa. Päätin antaa vielä perjantain eli yhden päivän aikaa korjata tilanne, niin, ja laskea oma kärtytys niin alas, ettei se kuulu asioidessa millään tavoin.

Tänään saapui Arcelikin jääkaappi-pakastin kahden asentajan kera. Kaksi mukavaa miestä raahasivat tuon ison jääkaapin paikalleen, laittoivat sen asetukset kohdilleen ja takuun voimaan. Toinen heistä katsoi samalla myös Arcelikin pyykinpesukoneeni, ja kysyi onko sen kanssa ollut ongelmia. Ei ole, hyvin on toiminut. No, hän huomasi, että edellinen asentaja oli jättänyt jonkun suodatinvälikappaleen laittamatta vedenottoletkun ja hanan väliin, ja kysyi että oliko se minulta tietoinen valinta. Muistan sanoneeni ei, kun en ymmärtänyt sen osan merkitystä. Tämä mies selitti senkin, ja myi sen minulle jälkiasennuksena. Seuraavaksi hän kysyi Bekon pakastimesta, että onko sen kanssa ongelmia... Hee hee hee 😀.

Selitin tilanteen hänelle, ja hän soitti parit puhelut Bekon huoltikeskuksen numeroon, lähetti viivakoodista kuvan, kirjasi järjestelmään puhelimeeni tulleen koodin, ja ilmoitti että nyt on senkin takuu voimassa. Samalla näin hänen paidassaan Arcelikin lisäksi myös Bekon logon. Firma huoltaa ja asentaa niitä molempia. Lopulta sain vielä Luottoasentajan, eli jos tulee mitä tahansa ongelmia, niin voin soittaa suoraan hänen työnumeroonsa, ja hän huoltaa/korjaa/hoitaa ongelman.

Näin ovat ihmiset erilaisia, ja asioihin suhtautumiset erilaisia. Iso Kiitos näille asentajille hyvin tehdystä työstä.

Eräälle ystävälle

...joka jo kiertää kiihtyvässä syöksykierteessä. Myös kaikille muille, joita tämä koskettaa:

Luepa tämän linkin takaa löytyvä teksti (Mielen Ihmeet sivustolta) ajatuksen kanssa, moneen kertaan. Ja kun se perämetsien mies uudelleen satuttaa sinua, niin lue tämä taas. Ja sitä seuraavalla kerralla, sitäkin seuraavalla kerralla, ja  uudelleen ja uudelleen. Tarpeeksi monta vuotta. Niin kauan kuin annat hänen satuttaa itseäsi, käyttää väkivaltaa, pakkokeinoja ja alistamista sinua kohtaan, niin muista

a) Sinä itse päätät ja valitset.

b) Olet itse valinnut, että annat hänen käyttää väkivaltaa itseäsi kohtaan.

c) Vain ja ainoastaan sinulla on valta katkaista tuo väkivallan kierre.

d) Väkivallan kierteen katkaisemista ei ole se, että luovut asia ja päivä kerrallaan omasta elämästäsi ties millä kaunistellulla tekosyyllä. Eikä se, että tulevien tapahtumien pelossa muutat käyttäytymistäsi, pukeutumistasi, kauppa-asiointeja yms, että elät ahtaammissa raameissa kuin vankilassa oleva. Se on alistumista, väkivaltaan alistumista. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä tuon kaiken kanssa.

e) Kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa toisen sairaasta ja järjettömästä käytöksestä, niin mieti ensin mitä olet itse tehnyt väkivallan kierteen katkaisemiseksi viimeisen seitsemän vuoden aikana, koska vain sinä itse päätät ja valitset.

f) Haluatko edelleen jatkaa väkivaltaisen elämän kokemista/ elämistä?

g) Miksi haluat jatkaa sitä? (Heitä tekosyyt hiiteen, ne kaikki 94 ensimmäistä)

h) Jos et halua, niin mitä aiot tehdä ongelmatilanteen ratkaisemiseksi? Kohdan d) teot eivät ole ratkaisemista, vaan terveyttä ja turvallisuutta ylläpitävästä päätöksestä luistamista, väkivallan kohteena olemisen hyväksymistä (tai jopa siitä nauttimista, jolloin ei ole valitusoikeutta).

i) Sinä itse päätät ja valitset. Tee siis todellinen valinta, sellainen, joka saa olosi tuntumaan hyvältä (pidempään kuin minuutin tai tunnin) ja joka on terveellistä ja turvallista.

j) Lue uudestaan tuo linkitetty teksti.

k) Sen jälkeen lue uudestaan tämä lista.

l) Toista aina silloin kun annat hänen käyttää väkivaltaa itseäsi kohtaan, aina silloin kun sinuun sattuu, sinua on taas loukattu tai itkettää tai suututtaa. Sinä itse päätät ja valitset.

m) Jotkut onnistuvat selviytymään ulos, jotkut kuolevat väkivallan alle joko suoraan tai välillisesti. Lakkaa kaunistelemasta asioita, jos ei muuten, niin ammattiauttajan avulla.

Kun päätät oikein, ei ole aihetta valittaa. Jos on aihetta valittaa, et ole valinnut oikein. Mutta voit tehdä sen nyt. Se on itsestäsi kiinni. Pystyt siihen, ja olet sen arvoinen. Rakasta itseäsi.

Ajattelin, että ehkä kirjoitettu teksti toimii paremmin kuin tuuleen katoavat sanat.
Kiitos Mielen Ihmeet sivustolle ko artikkelista, ja monista muistakin <3.

https://mielenihmeet.fi/ihminen-joka-saa-sinut-pois-tolaltasi-kontrolloi-sinua/

Orjantappurapensas ja vanha, rapautunut kivi

Tässä toinen sinulle tarpeellinen linkki, mutta jos luet kaiken kerralla, et muista hetken päästä mistä aloitit. Säästä tämä toiselle lukukerralle.

https://mielenihmeet.fi/10-tapaa-unohtaa-myrkylliset-ajatukset-ihmiset/

Onko yöllä liikkuminen turvallista

Alanyan yötä

Kello on kirjoittamista aloittaessa 00:58. Tulin juuri kotiin, enkä saa hetkeen unta, joten tässä on hyvä väli kirjoittaa muutama sana Alanyan yöstä. Olin ulkona hyvän ystäväni kanssa nauttimassa turkkilaisesta musiikista ja tanssista. Viimeinen bussi lähti puolen yön aikaan keskustasta, ja nousimme siihen Blue Night By Muzzi ravintolan kohdalta. Ystäväni matkusti vain pienen pätkän, minä tulin Kesteliin asti, ja kävelin loppumatkan kotiin.

Keskustassa oli leppoisa tunnelma iltatuulen viilentäessä oloa sopivasti. Kaduilla oli käveleskelemässä suht paljon ihmisiä. Kaduilla saa kävellä kaikessa rauhassa, ja voi ihastella tähtitaivasta tai vain istua bussipysäkillä ja puhua, niin kuin me teimme. Bussi tuli keskustasta niin täyteen kuin sen vaan voi ahtaa, ja Tosmurin Kestelin rajalle mennessä suurin osa oli poistunut bussista. Kestelissä jäin pois sellaisella pysäkillä, josta on suhteessa lyhin matka kotiin.

Bussista jäi samassa kohden pois iso lauma lomalaisia, tosin tiemme erkanivat. He menivät jonnekin, minä jatkoin alikulun kautta ylämäkeen. Alikulussa tai kaduilla ei näkynyt kuin pari kävelijää loppumatkasta. Ihan oikeasti kadut olivat tyhjät. Avoimista ikkunoista kuului villoista, lomahuviloista ja kerrostaloista puhetta, joten jotkut olivat edelleen hereillä ja arkisissa askareissa. Muutamia ihmisiä istui parvekkeilla tupakalla. Edessäni käveli joku miehen hahmoinen ylämäkeen paljon nopeammin kuin minä, joka linkkasin ilman nilkkatukea kivun sallimissa rajoissa (ällöttävä termi). Ei näkynyt ainoatakaan kulkukoiraakaan, sen sijaan erään luksustaloyhtiön etuportilla päivysti kolme kissaa, kuin tietäen että kun tuo ovi aukeaa niin ruokaa on tarjolla.

Vain muutama auto kulkee ohi silloin tällöin. Muutama kaskas sirittää ja alkuyöstä kuului yhden sammakon hymyilyttävän ihana kväkäti qurk. Porttimme vinkuu, ja kertoo että joku muukin yöllinen kulkija saapuu kotiin ennen kukon laulua. Itse asiassa en ole nyt varma, että laulaako ensin imaami vai kukko. Se vähän vaihtelee eri vuodenaikoina. Meillä kuitenkin alkaa tai alkoi jo Kurban Bayramı eli perheitä yhteen kokoava uhrijuhla. Kerron siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Yhden kaupan näyteikkunassa oli raitaa 😍

Jostain hetken mielijohteesta kysyin taas itseni omituiseen tilanteeseen. Menimme suomalaisen ystäväni kanssa ensin Postin taakse Öz Stat-ravintolaan syömään. Siitä jatkoimme lukemattomia kauppoja ja kojuja katsellen sataman Şölen-ravintolaan, sillä siellä on kaupungin paras hinta-laatusuhde, hyvät ruoat ja erityisesti Shuffle. Tuolta päädyimme kävelylenkin ja bussimatkan jälkeen by Muzzi -ravintolaan, ja tanssin pyörteisiin. Ankara'nın Bağları ja moni muu turkkilainen biisi tuli tanssittua, vaikkei perinteisestä tanssitavasta muistunutkaan mieleen kuin muutama askelikko. Hauskaa oli silti.

Illan loppumetreillä kysyin Muzzilta, joka on Konyasta kotoisin, että tietääkö hän onko kukaan menossa lähipäivinä Konyaan, koska haluaisin käydä siellä joko itsekseni tai Marien kanssa. No, hänen veljensä on Kurban Bayramın takia menossa joko sunnuntaina tai maanantaina. Jep, pääsen kyydissä, mutta takaisin tulo onkin sitten kokonaan toinen juttu, sillä Kurban Bayramın takia bussit on täyteen buukattu. Tämä pöhkö saa kyydin Konyaan, ja sen pidemmälle ei mistään ole mitään varmaa tietoa. Eikä itse asiassa ole varmaa sekään, lähteekö Muzzin veli sunnuntaina vai maanantaina, yöllä vai päivällä jne jne.

Mitä todennäköisimmin kuitenkin olen siinä kyydissä, sillä haluan käydä Konyassa, ja kaipaan seikkailua. Voi olla, että Marie ei tykkää kun lähden ilman häntä, mutta Marie saapuu tänne vasta silloin kun itse jo olen Konyan taivaan alla. Ja tuli mieleen myös sellainen hullu ajatus, että entä jos kävisin katsomassa kylää, josta Muzzi on kotoisin. Tai sitten en, en tiedä vielä.

Mutta oli miten oli, tuli mitä tuli, niin itse koen, että Alanyassa on naisenakin turvallista liikkua ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, ihan missä tahansa kaupunkialueella. Vuoristosta ei vielä ole kokemusta, mutta sitä kertyy heti muuton jälkeen. Alanyan yöt ovat omanlaisiaan, kiehtovia ja salaperäisiä, hiljaisiakin. Ihania trooppisia öitä.