Uusi asunto taas mielessä, ja vanhat

Josko sitä hakeutuisi ratsastustunneille...

Neulominen voittaa kirjoittamisen tällä hetkellä lähes joka kerta kun edes ajattelen blogiin kirjoittamista. Elämä on jumissa omalla tavallaan, ja olen itsekin jumissa tässä tilanteessa. Hieman mietityttää työkaveri, joka vaihtoi maanantaina työpaikkaa viiden minuutin harkinta-ajalla. Olisiko minustakin siihen, tavoittelemaan hieman haastavampaa ja siten mielekkäämpää työtä, vai pysynkö tässä missä olen ja yritän sopeutua siihen, että työpäivän ainoa haaste on päättää missä kohden päivää syön purkkieväät. Arki on tapahtumatonta ja tasaisen harmaata. Työpäivästä selviäminen ei vaadi ajattelua, vaan konemaista toistoa ja helppojen rutiinien toistoa. Toistaiseksi ei ole näkyvissä tarvetta hengityskonehoitajalle, ellei jostakin putkahda uusi konepotilas. Tai jos en tee kuten kollega, eli vaihda työnantajaa. Jaa-a, mitähän tässä tekisi. Jaa-a, jatkan kai neulomista, ja menen huomenna normaalisti töihin.

Silti joskus jostain putkahtaa yllättäen ilonpilkahdus, nauru, valonsäde tai lämmönlähde. Nyt mielenkiinnolla odotan mitä tuleva viikko tuo. Perjantaina poljin pyörällä 13 minuuttia ylämäkeen, joka jyrkkeni säännöllisin väliajoin. Yritin kuvitella itseni Alanyaan polkemaan ylös Mahmutlarin mäkeä, ylös Taurusvuoriston rinteitä. Sillä innolla meni koko urakka. En kysynyt kuinka kauas pääsin, tein vaan mitä käskettiin. Sydänlääkäri toivoi, että saisin pulssin nousemaan lähelle kahtasataa. Sain. Rasitus-EKG:n tulos oli kaikin puolin positiivista kuultavaa. Ei ole sepelvaltimotautia. Ja olen kuulemma ikäisekseni ja kokoisekseni hyvässä kunnossa. Siitä iso kiitos potkulaudalle. Se on ollut ilo.

Tosmurin silta ja jääräpäinen pappa

Tänään aloitin lopultakin akryylimaaleihin ja niillä maalaamiseen tutustumisen. Luin jopa maalien käyttöohjeenkin, ja siinä kohden kun sanottiin että suojaa pöytäpinnat, matot ja itsesi naurahdin hilpeästi hiljaa sisäänpäin. Enhän minä mitää sotke. Olisinko ehtinyt maalata 5 minuuttia, kun etsin jo märkää rättiä jolla pelastaa maaliin tuhriutunut pöytä... en kyllä ymmärrä mistä se maali siihen pöytään tuli, ja miten se noin joka paikkaan levisi. Enhän se minä ollut, vaan kuka! Voi olla, että suojaan seuravalla kerralla ainakin pöydän. Mitä muuta opin tällä lyhyellä tutustumisella on se, että värien sekoittaminen ei toimi ihan samoin kuin akvarellejä maalatessa. LIsää harjoitusta ja lisää kokeiluja, niin ehkä tuokin maisema valmistuu. Alanyan Kestelistä on tullut kuvattua sellainen maisemakuva, josta saa helpohkon taulun aiheen tällainen vasta-aloittelijakin. Siitä aiemmin kertomastani tukaani-viidakko-kuvasta en uskaltanut aloittaa, sillä se olisi kiva saada sellaiseksi että sen kehtaa ripustaa seinälle. Siksi päädyin aloittamaan pienemmästä ja monella tapaa helpommasta maisemasta.

Alanyan toukokuuta parin kolmen vuoden takaa

Tässä välissä keitin turkkilaisen kahvin. Cevzeä ei ole, mutta pikkukattilalla keittäminen onnistuu ihan yhtälailla kuin cevzelläkin. Kovin riittoisia ovat olleet nuo pussit jotka toin tullessani Alanyasta. Töissä tulee juotua suodatinkahvia, ja sekin menettelee kun se on tarpeeksi vahvaa. Kahvin tuoksu on yksi iloista, ja kupillinen vahvaa, mustaa ja pehmeänmakuista kahvia rentouttaa hyvin. Ja vie mennessään Istanbuliin, sille pikkukujalle, jossa kahvinjuonnin opin. Katselen edelleen youtubesta Payitaht Abdunhamid -sarjaa, ja historialliseen IStanbuliin sekin sijoittuu. Jospa Covid-19 alkaisi väistyä ja pääsisimme taas normaalisti matkustamaan. Jospa, kunpa, jospa... kaikki aikanaan.

Täällä kovin pohjoisessa katselen ikkunasta ulos, ja näen edelleen lehdettömiä puita, pieniä lumikasoja ja ruskehtavaa nurmikkoaluetta. Vihreydestä ja vehreydestä ei ole vielä tietoakaan. No, en olekaan koskaan ennen viettänyt näin pitkää aikaa näin pohjoisessa, eikä ole mitään käsitystä siitä miten täällä kevät etenee. Siis että tuleehan se, pliis! Alanyan suunnalla on erityinen lämpöaalto, 😍ja mittarit nousivat näyttämään jo +35 - 38 C lämpötiloja 😍. Ja mitä minä teen -vedän villapaidan päälle ettei palele sisällä, ja ulkona käytän edelleen talvitakkia ja hanskoja. *Tähän kohden tarvitaan se itselle kohdennettu motivointipuhe*

Itse asiassa myös viihdyn täällä, tässä harmaassa kaupungissa ja ärsyttävässä neljän ruuhkassa. Viihdyn myös työssä, jossa jokaisena päivänä on joku syy hymyyn ja hyvään mieleen. Nyt ei ole niin akuuttia ja vaativaa työtä kuin mitä eniten toivoisin, mutta tälläkin työllä on hyvät hetkensä, ja useimmiten valmista kahvia keitettynä. Isopomokin on ihan jees ja on monta mukavaa työkaveria. Sen lisäksi tämä loppuu aikanaan, ja alkaa taas Alanyan jakso, ehkä lyhyt mutta ytimekäs. Ja Alanyassa on luvassa odotettuja uusia kuvioita, kaivattuja vanhoja kuvioita ja sitten kaikkea sitä ennalta-arvaamatonta, jota ei voi välttää.

Alanyan asuntotilastojen mukaan paljon asuntoja on myyty myös viime kuukausien aikana. Ja paljon asuntoja on tullut myyntiin siksi, että ne ovat olleet jonkun lainan takauksena. Asuntojen hintatasossa on kuulemma tapahtunut känne laskusuuntaan. Se olisi hienoa. Vieressä kuva Kestelistä ja silloisesta naapuritalosta. Tuon talon parvekkeen nurkka oli vain parin metrin päässä minun makuuhuoneeni parvekkeesta. Oikealla puolella kuvaa olisi Akropol-hotel, no on se siinä edeleen vaikkei kuvassa näykään. Ja vasemmalla olisi Summer Sun apart, js muistan nimen oikein. Meidän talollamme oli turkkilainen nimi ja asukkaisto, naapuritalo oli myyty pääosin turisteille. Uima-allas, sauna ja kuntosali oli yhteinen SUmmer sunin kanssa, samoin hallinto. Ilman Green Life-hotellin aiheuttamaa meluhaittaa asuisin todennäköisesti edelleen tuolla. Mutta mistä sitä tietää, josko Kestel olisi myös se seuraava osoite, tosin joku oikeasti rauhallinen ja meluton alue. Nykyisessä asunnossa on oma hyvät puolensa, gekkosta ja hämähäkistä huolimatta, ja ansiosta. Silti on taas aika katsella mitä on tarjolla asunnonmyyntirintamalla.

Toivorikkaasti uusia tuulia kohden 😊 Vietä hyvä viikko!

Aurinkoisesti kohti uutta viikkoa

Alanyassa kukkii moni kukka, tämäkin

Tammikuu on kääntynyt reilusti yli puolen välin. Iso JEES sille. Kevättä kohden mennään. Paikallislehti uutisoi, kuinka venäläispariskunta nauttii rantaelämästä ja uimisesta, vaikka sää onkin paikallisten näkökulmasta talvista. No, suomalaisillekin on kesäisen vaihtelevainen sää. Meren pintaveden lämpötila on +18 C Alanyan jahtisatamassa, joten jotain saman suuntaista se on myös uimarannoilla. Toki jokien suilla tulee jääkylmää vettä vuorilta, sieltä missä on talvista ja lumistakin, niin että melko raikkaita yllätyksiä saattaa sopivissa paikoissa uidessa tulla vastaan. 

Koko alkuvuoden on ollut pientä haahuilua sen suhteen, millaiseksi tämän vuoden työkeikka-aikataulut muodostuvat. Toki itsellä on ollut suunnitelma, mutta silti on ollut myös tuntuma ettei se tule menemään niin, ei alkuunkaan. Jep. Tänään saapui yksi viesti, joka muokkasi aikataulua oleellisesti, tai siis kiinnitti tietyn ajankohdan täällä olemiseen. Ja silloin vastaavasti työkeikat euroopan puolelle tehdään joko sitä ennen tai sen jälkeen. Nyt voi hyvällä omallatunnolla istua ja neuloa, sillä kohta sille ei ole aikaa.

Mikä ihmeen perisuomalais-luterilais-pikkukyläläinen ajatustapa onkaan tuo, että koko ajan pitää olla tekemässä jotakin sellaista työtä, minkä toiset perisuomalais-luterilais-pikkukyläläiset sinun puolestasi hyväksyvät? Että teet "oikeata työtä ja olet siksi kiireinen". Vanhoillisissa, konservatiivisissa ympyröissä kasvatuksen saaneena ja eläneenä minusta löytyy näköjään edelleen näitä tällaisia puolia enemmän kuin tarpeeksi. Tämä kulttuuri on naisille omalla tavallaan paljon vapaampi kuin se missä olen kasvanut. Täällä nainen saa istua kotona neulomassa tai vaikka katselemassa tv:tä, jos perheellä on siihen varaa. Toki Suomessakin isommissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla löytyy naiselle mahdollisuus olla kotona, ja olla ihan hyvällä omallatunnolla siitäkin huolimatta.

Aurinkoista, valoisaa, kaunista ja viileää

Novitan Muumineuleista iso Muumi metsässä -villapaita on edennyt siihen pisteeseen, että hihat puuttuvat vielä. Laitan kuvan valmiista sitten aikanaan. Välipalaksi ja rentoutukseksi on tarpeen tehdä Marisukat, sillä yksiväristen hihojen neulominen on hiukan tylsää puuhaa. Kieliopinnot... etenevät hitaasti. Kahden kielen opiskelu yhtä aikaa on työlästä. Turkkia tulee elävässä elämässä opiskeltua joka päivä tavalla tai toisella, ja ruotsin sairaalasanastoa olisi hyvä opiskella joka päivä, tosin se ei ihan toteudu... Silti asioilla on taipumus järjestyä.

Huomenna on päivä, jolloin käyn kehumassa hammaslääkäriäni. He tekivät minulle uuden yökiskon vähän aiemmin, ja reilun viikon käytön jälkeen voin vilpittömästi sanoa, että se on paras mitä on koskaan ollut. EIkä tuon paremmin istuvaa ja toimivaa ole edes mahdollista tehdä. Ihan oikeasti, nyt on syytä isoon kehuun ja kiitokseen. Pihtiputaalla aikanaan ollut Tiina-hammaslääkäri ja Helsingistä eräs naishammaslääkäri ovat olleet niitä harvoja, joita on ollut ilo tuntea ja kiittää hyvästä työstä. Tämäkin hammaslääkäri on nyt sellainen. Aarre.

Paikalliseen tähtitaivaan karttaan olen suunnitellut tutustuvani monta kertaa, ja vieläkin se on tekemättä, niin kuin GAzipasaan tutustuminen ja muutama muukin asia, hah. Ikkunani takana tuikkii valoisa iltatähti, ja jos menisin parvekkeelle, pois myrskyn likaamien ikkunalasien vaikutuspiiristä, niin ulkona näkyy myös muita tähtiä. Ja paljon näkyykin. Olisi kiehtovaa opetella tunnistamaan taivaan tähtikuvioita, vaan siihen tarvittaisiin kyllä osaava selittäjä. Terzanen sisäpuolella on pari tähtitaivaskarttaa, vaan eipä niitä muista eikä ymmärrä asettaa oikeaan asemaan, kun ei ole alan harrastaja. On vaan tähtien ihastelija ja ihmettelijä.

Otollinen kuvauskohde

Alanyan luonnossa on paljon ihmeteltävää ja kaunista katseltavaa näin talviaikaankin. Minun ei vaan ole tullut lähdettyä kovin kauas kotoa, ehkä mukavuudenhalusyistä. Niin, ja Eyes of Alanya -valokuvakilpailun palkintojen jako on tänään suoritettu Kulttuuritalolla. Netistä en vielä löytänyt mitään voittajakuvia, ainoastaan kolmen turkkilaisen nimet ja palkintosummat. Ehkäpä tiedot ilmestyvät myös Eyes of Alanya -sivuille. Olisi kiva nähdä millaisia valokuvaideoita voittajien kuvissa on ollut. Toki Kulttuuritalolla voisi myös käydä katsomassa ovatko taulut siellä vielä, ts. olisiko siellä jonkinlainen näyttely raadin valitsemista parhaista kuvista. Uskoisin että ne kuvat tulevat näytille jonnekin, mutta en tiedä minne tai milloin. Oma kuvaaminen on minimissään. En vaan ole muistanut koko kameraa kun olen ollut ulkona. 

Myrskyä ja aurinkoista

Alanyan Kalelta kaunis talo huippupaikalla

Vettä tulee yksinkertaisista ikkunoista sisälle, valuu ikkunalaudalle ja siitä sekä suoraan lattialle että seinää pitkin alas. Tuulen ääni ja voima on kova, ja osa tiivisteistä pullahtaa ylös, pois paikaltaan. Ukkostaa ja salamoi. Kylmä tuuli tunkeutuu vaatteista läpi vaikka istun sisällä. Tilanne on kuin pahoista unista, on vaan ensimmäinen tämän luokan myrskykokemus. 

Hyvissä ajoin ennen myrskyn alkua saimme myrskyvaroituksen, jossa kerrottiin että tuulen nopeus voi myrskypuuskissa nousta jopa 100 km/h, ja että salamoi ja vettä sataa runsaasti. Uutisten mukaan vettä satoi lyhyessä ajassa 100 - 103 kg / m2 ja tuulen nopeus oli vähän yli 60 km/h. Meillä vettä tuli ikkunoiden puukarmin ja puisen pokan välistä, sieltä missä tiivisteetkin ovat. Tuota pahinta myrskyä kesti meidän asunnon kohdalla vain 15 minuuttia, ja siinäkin ajassa raolleen unohtuneesta, myrskyn puoleisesta kylpyhuoneen ikkunasta oli ehtinyt tulla yllättävän paljon vettä lattialle, ikkunan alla olevaan sankoon ja ikkunan vierustalla olevaan kaappiin. Aamulla näin, että vaikka meiltä on 250 m mereen, niin silti olohuoneen ikkunoissa on ulkopuolella suolakuorrutus. Pesuhommia on tulossa, vaan sekin on pientä.

Talon toiselta reunalta huippua ja muureja

Gazipasassa ja Demirtasissa sen sijaan on taloja, liikehuoneistoja ja autoja jäänyt veden varaan ja kastunut pahoin. Kasvihuoneita on tuhoutunut laajoilta alueilta. Maanvyörymiä teiden päälle ja teiden penkalta poispäin, rikkoutuneita siltoja, kaatuneita betonipylväitä, katkenneita puita ja monenmoista tuhoa on myrsky tehnyt ja ehtii vielä edetessään tehdä. Lentokenttä on käsittääkseni ollut suljettuna myrskyn ajan. Vuorilla on tullut paljon lunta, sellaisillakin alueilla missä ei niin kovin usein lunta ole, ja ihmisiä autoineen on jäänyt saarroksiin. Luonnonvoimat näyttivät ihmiselle paikkansa jälleen kerran. Kuinka voimaton ihminen onkaan luonnon edessä.

Tällä hetkellä mittari näyttää +8 C, ja se on aika vähän. Huomenna on oletettavasti puolipilvisen aurinkoinen päivä ja lämmintä +16 C, ennustuksen mukaan. Ylihuomenna ehkä ukkostaa, ja sen jälkeen on ehkä taas useampi aurinkoinen / puolipilvinen päivä +17 C lämpötiloilla. Tätä on meidän talvi täällä. Kävin tänään Yavus Yün -lankakaupassa hakemassa isohkon määrän villalankoja, Nako Pure Wool. 35 kpl 100g keriä maksoi yhteensä 499 TL eli 75 €. 

Tuo vene odottanee isompaa aaltoa?

Lanka on saman vahvuista kuin Novitan Muumi-sarjan langat ja Seitsemän veljestä ym. Metrejäkin on saman verran. Erona on pehmeys, on pehmeämpää, ja koostumus, lanka on 100% villaa eikä siinä ole muovia seassa. Tuosta määrästä saa tehtyä useamman Muumi-aiheisen neulontaprojektin ja jokusen Marimekko-kuvioisenkin. Miehen kokoa oleva Muumi-villapaita on jo aloitettu, ja siinä vierähtää "muutama päivä". Antaa sataa vaan jos sataa, minulla on sisälle soveltuvaa tekemistä ja luonto saa täydennettyä vesivarantojaan kuivan kesän jäljiltä.

Mitäs täällä muuten? Tuttavapiiri yrittää ohjeistaa minua muuttamaan toiseen asuntoon. Ei nyt. Vuokraisäntä karttelee minua, kun tietää että haluan puhua ovesta ja ovesta sisälle tuloista. LÄhetin jo kuvan ja viestin kännykällä silloin sunnuntaina. Tuulen tauotessa voi havaita kuinka talossa on niin hiljaista kuin olisin ainoa asukas. Välillä kuuluu vain yskiminen yläkerrasta. Tämän kirjoitettuani alkoi kuulua tuttu, äänekäs kälätys ulko-oveni takaa käytävästä 😂😂😂. 
Pihan nuoret tiput ovat kasvaneet kanoiksi, ja kanalauma oli kaupungilta tullessani ulko-ovella, ikään kuin pyrkimässä kuivempiin ja lämpimämpiin tiloihin. Näyttivät niin kirppuisilta, etten edes silittänyt, vaikka ne lähelle tulivatkin. Tänään oli suorastaan helpotus kun treenit on peruttu, sillä joku flunssanpoikanen yrittää päästä kroppaan käsiksi. Aina stressin lauetessa. Iso stressi on pois päiväjärjestyksestä, ja nyt voi taas päästää huolet tuulien mukaan ja rentouttaa koko mamman.

Huomenna auringonpaisteessa on rantaelämän aika, siis toppatakki päällä 😊. Aurinkoa teillekin.

Naapuriapua puolin ja toisin

Joka ilta on taivaalla erilaiset kauniit värit ja eri kuviot

Alkoi kovin räväkästi ja alanyan murteella tämän syksyn turkin kielen ja kulttuurin opiskelu. Minua kolme vuotta vanhempi rouvashenkilö halusi tulla opettelemaan villasukan kutomista, ja samalla tietysti puhellaan kaikesta naisen elämään liittyvästä ja välillä sen vierestäkin. Hän ei kuitenkaan päässyt meille ihan helposti, sillä pihalla hänet pysäytti vuokraisännän vaimo (jonka nimeä en muuten vieläkään tiedä). Vaimo piti hänelle pitkät ja kiivaat puhuttelut pihamaalla, ja unohti (tai ei unohtanut), että kesäisin kun on lämmin on myös ikkunat auki, ja puheet taatusti kuuluu joka asuntoon, myös pihan toiselle puolen.

Vihaisen ja kitkerän puheryöpyn aikana kävi niin vuokralaiselle kuin vieraallekin selväksi, ettei Rouva vaimo halua vuokralaista tähän asuntoon mm siksi, kun vuokralainen ei ole tarpeeksi nöyrä (ja mielistelevä), ja kun yksin elävä niin on vielä vaarallinenkin kaikille lähiseudun naisille (kun vie vielä niiltä miehet). Tämähän kuulostaa ihan käänteiseltä suomalaisen persumiehen puheelta, noin niin kuin sivumennen sanottuna. Rouva kuului taas selittävän yhdellä versiolla sitä miksi miehensä kävi asunnossani ilman läsnäoloani ja ilman lupaani... Rouva vaimolla ei tainnut olla aavistustakaan, etteivät em seikat kiinnostaneet vähääkään vieraakseni saapunutta rouvaa, hänellä kun oli ihan muut motiivit ja laaja-alaisempi ajattelukyky.

Toiset kantavat synkkiä pilviä aina mukanaan

Koska puhelimen hajotessa menetin myös vuokraisännän puhelinnumeron, niin en kommentoinut hänelle asiaa mitenkään. Muuten olisin saattanut kysyä pari kysymystä... Katsoin vuokrasopimusta, josko siinä olisi vuokraisännän puhelinnumero. Ei ollut, mutta oli jotain muuta järisyttävää. Luulin tehneeni vuoden vuokrasopimuksen, mutta olinkin tehnyt kahden vuoden. Joten a) nyt ei tarvitsekaan uusia, b) ei tarvitse miettiä kuinka pitkäksi aikaa seuraavan tekee, ja c) löysin maksukuitit, ja olin vähällä maksaa yhden kuukauden liikaa tältä vuodelta. Hupsista. Sanoin jo pari päivää sitten edellisiä maksaessani, että nämä ovat syys-, loka- ja marraskuun vuokrat. Nyt onkin selittäminen, kun oikeasti olivat jo loka-, marras- ja joulukuun. Saapa nähdä mitä siitäkin keskustelusta tulee. Tarvinnee saada valittua keskusteluhetki niin, että joku tyttäristä on myös paikalla, tai lainaan herra A:n paikalle. Rauhoittaa tilannetta tosi paljon, eikä tule ainakaan painostusta.

Sitten takaisin vieraaseen. Mokasin. Turkkilaiset tulppaanin muotoiset teelasit ovat olleet käytössä minullakin jo jonkun aikaa. Ensimmäistä kertaa tulppaanilasien hankinnan jälkeen kaadoin tänään teen niihin Ruotsista tuotuihin 98-v teekuppeihin, ihan vaan siksi kun halusin hemmotella vieraakseni tullutta rouvaa. Käytännössä kävi toisin päin. Yllätyksekseni kiehuvakin tee jäähtyi näissä kupeissa tosi nopeasti kylmäksi, ja eiväthän turkkilaiset juo kylmää teetä, vaikka itse voinkin sitä juoda. Siispä ensi kerralla teetarjoilu on tulppaanilaseista. Ero oli yllättävän iso, ja kun me puhuimme paljon emmekä pelkästään keskittyneet teen juontiin, niin tee olisi saanut pysyä kuumana paljon pidempään. Tulppaanilaseissa ainakin muoto tekee sen, ettei tee jäähdy nopsaan, mutta noiden kuppien materiaalikin saattoi olla osatekijänä. Oli mikä hyvänsä, kylmeni se.

Paras neulomatuoli

Opin myös, että olen liian vanha menemään naimisiin tai saamaan aviomiestä, ja että miehen pitää ehdottomasti olla saman ikäinen tai vanhempi, ja että pitää hyväksyä mikä tahansa mies, joka on jonkun mielestä hyvä mies 😳😖🙈 ...mutta on myös ihan ok olla ja asua itsekseen, jos siitä voi nauttia 😅. Luojan kiitos. Niin, ja kiitollisena siitä, että oppii neulomaan ja mahdollistaa itselleen lisätulot, hän halusi opettaa minulle arabiaa. Ehkä joskus, ei nyt kun on jo turkki ja sairaalaruotsi yhtä aikaa työn alla. Tai no, turkki on, ruotsi "lepää", tositoimet ovat vasta suunnitelmissa, aloitus viikolla x. Jotenkin pää ei nyt vastaanota ainoatakaan lisäkieltä tällä hetkellä. Hyvä kun nykyisten kanssa selviää sotkeutumatta sanoissaan, ja oppii lisää. Ihana tarjous silti.

En ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan neulomaan niin nopeasti kuin mitä tuo rouva oppi. Viisi ohutta sukkapuikkoa, haastava lanka (oli hänen oma valintansa) ja niin vaan meni sekä aloitussilmukoiden luonti että oikeat ja nurjatkin. Ja siinä samalla selitti näitä neulonnan välineitä ja termejä minulle turkiksi. Muistanko? No vain sen, että tavuk şiş (kanavarras) sisältää puikkoakin tarkoittavan sanan şiş. Itse olisin käyttänyt sanaa iğne, neula... Kun hän on kutonut sukkaa nilkkaan asti, eli kantapään aloittamiseen asti, niin hän saapuu uudelleen kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Ja minä aion kysyä muutamasta hautajaisiin ja häihin liittyvästä termistä / sanonnasta, koska ei ole aavistustakaan miten otetaan osaa tai toivotetaan mitäkin mm. näissä tilanteissa.

Saappaiden ja sateenvarjon ostolle on suunnattava loppuviikosta, ihan vain kaiken varalta. Neljän päivän myrsky ja sateet kohdistuivat toisaalle, näin vain pilvet kaukaa ja tuoksui sateelle. Meillä tuli vain muutama pisara. Pääosin on ollut kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää. Taas kerran onnistuin toissapäivänä ajamaan potkulaudalla itseni "ihan loppuun" ja tänään on ollut siitä lajista lepopäivä. Vahvasta kilpailuvietistä, ts. kaikkensa antamisesta urheillessa on joissakin asioissa hyötyä, mutta tässä tapauksessa se kurittaa luontoa ja kroppaa aika paljon. Siitä vaan. Onneksi tulosta alkaa näkyä sekä vaa'alla että vaatteissakin. Se on palkitsevaa ja motivoivaa.

Ylivalottunutta päivää sinnekin

Motivoikaahan itsenne elämäniloiseen kuntoon, mitä se kohdallasi ikinä tarkoittaakaan. 

Sammakoita ja lankaa

Alanya Hacet meydani Kapokkipuut kukkii

Tuuli tuo naapurista hurmaavan lihapadan tuoksun meille sisälle. Siitä että huomaan sen ja väitän sitä hurmaavaksi tietää taas että dieetti on menossa. Ulkona illassa on sammakoita äänen perusteella paljon. Illan äänet ovat muutenkin ihania ja hymyilyttäviä. Tuo sammakoiden kuoro vaan on niin hellyyttävän kuuloinen, rentouttava ja kotoisa. Välillä pärisee mopo. Jaa-a, naapurin poika on tullut mopoikään, eikä sille voi olla kärttyinen vaikka päristeleekin juuri silloin kun tämä mummo harkitsee nukkumista. Ja naapurustossa myös tytöt ovat kasvaneet siihen ikään, että muutkin mopopojat ovat alkaneet liikkua seudulla. Elämä etenee joka päivä, ja olen taas kotiutunut sanan täydessä merkityksessä.

Lähdin lankakauppaan ostamaan kahta kerää valkoista Tutku-nimistä lankaa, että saan muut Tutkun jämälangat kudottua vaikkapa villasukiksi, niitä sukkia kun tarvitaan jo parin kuukauden päästä. Menin tietysti siihen mieluisimpaan, siihen joka on lähellä Cuma Pazarıa, Prince hotellin takana. Aiiii... oli taas tullut sekä uusia ihanuuksia, siis aivan upeita värejä, että vanhaa tuttua suosikkisävyäni. Myymässä ovat yleensä vanhempi mies ja hänen poikansa, ja paikalla on joskus myös vanhemman miehen rouva, pojan äiti. Tänään kuulin kun rouva sanoi pojalle, että pitäisikö sinun mennä kysymään jos tuo yabancı tarvitsee apua. "Ei tarvitse mennä. Hän etsii ensin ja kysyy sitten mitä ei löydä." Jep. Iso kassillinen lankoja lähti mukaan. Naapurin rouvakin on tulossa meille katsomaan miten tehdään suomalaisia kuviovillasukkia, ja erityisesti niiden kantapää.

Kukkia on paljon, kuin myös nuppuja ja pumpulipalloja

Tutuista paikoista puheenollen... Olen joskus suositellut ÖzAvci-ravintolaa ison bussiaseman laitamilla, heti taksiaseman vieressä. Eh, jotakin on tapahtunut. Ilmeisesti omistaja on vaihtunut, kai. Ainakin tarjoiluhenkilöstö on vaihtunut ja hinnat kaksinkertaistuneet. Kun tarjoilijana ei ollut tuttu kasvo vaan ihan uusi, nuori juippi, niin onneksi tajusin kysyä haluamani ruoan hintaa ennen kuin tilasin. Kun kuulin kaksinkertaisen hinnan, niin jätin tilaamatta ja kävelin saman pihapiirin vastakkaiselle nurkalle. Siellä oli edelleen puolta halvempana sama annos, tosin paikka näytti niin tyhjennetyltä kuin se suljettaisiin, En tiedä, se oli vain oma fiilis kun katsoin tyhjää ja likaista ympäristöä syöttäessäni oman ruokani loppua punaiselle kissaemolle. Kaikki muuttuu. Kaikki.

Olenko avannut ruotsin oppikirjat? Juu-u, lipsahti se auki kun nostin kirjahyllyyn. Mutta mutta, en ole saanut itseäni niskasta kiinni vielä tuon asian suhteen, vaikka päätin ennalta että lokakuun alussa alkaa lukujärjestys taas toimia. Ei toimi vielä. Olen sen sijaan aloittanut taas turkin kielen opiskelun, ja olen innoissani siitä, että huomaan edistyneeni kuullun ymmärtämisessä oleellisesti. Ymmärrän suurimman osan kaupungin kuulutuksista (hautajaiskuulutuksia) sekä uutistenlukijoiden supernopeista puheista. Ja ymmärrän entistä enemmän alanyanmurteella puhuttuja juttuja. Jee! Puhe onkin sitten toinen juttu. Pitäisi kai hankkia turkinkielinen miesystävä niin tulisi treenattua, tulisi puhuttua päivittäin paljon.

Jos jotakuta mietityttää miten ney-huilun soiton opettelu edistyy, niin jos edistymisenä pidetään sitä, etten enää hermostu kun en saa ääntä vaikka kuinka yritän, niin silloin edistyn asiassa. Yritän edelleen eri tavoin, enkä vieläkään tiedä miten se pitäisi tehdä. Ääntä ei tule. Naapurustossa siis täysi rauha ja hiljaisuus, ja sammakoitten kuoron konsertti. Ja sammakoista tuli mieleeni vähenevä kuu ja kuun paikka taivaalla. Olen täysikuun aikoihin oikein etsimällä etsinyt että mistä päin kuu nousee. Mereltä päin tietysti, tässä asunnossa. Oi ihana meri. Meri on ollut kaunis ja rauhallinen, vaan rannat ovat niin täysiä etten ole mennyt. Odotan myrskyjä ja tyrskyjä, salamoiden pauketta, voimakasta tuulta ja vaakasuoraan tulevaa vesisadetta. Kunnon myrsky tekisi nyt hyvää ;). 

HAcet-aukiolla kukkii kapokkipuut kauniisti. Ensimmäistä kertaa näen valkoisin kukin kukkivan kapokkipuun, kun aiemmat ovat aina olleet vaalenapunaisia. Tuolla on niitä molempia. Jos mietit missä on Hacet-aukio, niin otapa suunta Atatürk-patsaalta risteyksessä olevan taksikopin oikealta puolelta kohti vuoria, ja siellä se seuraavassa risteyksessä on. 

Kukoistakaahan tekin, kukin tahoillanne :).

Ihana päivä, güzel bir gün

Alanya Milli Eğitim, näyttely 10.-12.4.

Tätä kirjoittaessa on ilta, kello 18, ja ulkolämpötila +21 C. Aurinko paistaa puolipilviseltä taivaalta. Taivas on konkreettisesti puoli-pilvinen, sillä etelän puoli on lähes pilvetön ja pohjoisen puoli tummien ja matalalla purjehtivien sade- ja ukkospilvien peitossa. Rankkasateet jäivät tänäänkin vuoristoon, ja tässä vuorten eteläpuolella on ollut ihanan lämmin, aurinkoinen päivä. Vaikka tänään olikin taas rokotuspäivä ja siksi pahoinvointinen päivä, niin muutaman tunnin unen jälkeen siivosin vierashuonetta ja toista kylppäriä lukuunottamatta muun asunnon, jopa isomman parvekkeenkin. Myös pyykkikone pesee jo kolmatta koneellista. Huomenna kissanpurema-antibiootti loppuu, rokotussarja vasta toukokuun alussa. Huomisen jälkeen on aika huoltaa fillari, ja lähteä liikenteeseen senkin kanssa. Ja lenkkarit pääsevät taas tositoimiin. Samalla muistuu mieleen äidin sanat, ettei kahta ilman kolmatta. Mistähän sen kolmannen (jo tapahtuneen) tähän nyt keksisi, sillä ei tähän enää mitään lisäongelmia tarvita. Nämä riittävät vuosikausiksi eteenpäin, kiitos.

Tuo ensimmäinen kuva kertoo siitä, että Alanyan kansanopiston kädentaidon kurssilaisten  töitä on näytillä 10.-12.4.2018 Alanyan kulttuurikeskuksen eli teatteritalonakin tunnetun rakennuksen tiloissa. Näyttelyyn on käsittääkseni vapaa pääsy. Kannattaa käydä katsomassa.

11v Rana Kurun taidenäyttely 16.-20.4.

Tämä toinen kuva taas kertoo siitä, että 11-vuotiaan Rana Kurun ensimmäinen kuvataidenäyttely on nähtävillä Alanyan kulttuurikeskuksessa 16.-20.4.2018 kello 10-18. Molempien näyttelyiden avajaiset ovat näyttelypäivänä kello 14, ja molempiin ovat kaikki tervetulleita.

Jos törmäät Alanyan uutisissa tai katuuvassa sanaan Kermes, niin se tarkoittaa sekä hyväntekeväisyysmyyjäisiä että hyväntekeväisyystapahtumaa. Prestij caddesilla (P.kadulla) erään moskeijan edustalla olevalla katetulla torilla avattiin eilen 6 päivää kestävä hyväntekeväisyysmyyjäis-tapahtuma. Siellä on myynnissä monenlaisia paikallisia herkkuja, ja useampikin ei-leipova tai ei-ruoanlaittoa rakastava ja/tai auttamishaluinen eurooppalainen hakee sieltä itselleen sekä tuttuja että uusia ruoka- ja herkkuelämyksiä. SIellä on tarjolla paljon erilaisia tavallisten kotiäitien tekemiä perinneruokia, alanyalaisia erikoisuuksia ja kansainvälisestikin maistuvia sekä suolaisia että makeita ruokia. Tuotto käytetään aineellista apua tarvitsevien vähävaraisten avustuksiin. Tapahtuma on tuola 9.-14.4.2018 ja se järjestetään joka vuosi näihin samoihin aikoihin. Lehtiartikkeli on tässä.

Turkkilaisen taitolentoryhmän lentonäytöksiä lähellä

Turkin ilmavoimien taitolentoryhmän esityksiä on nyt kohtuullisen lähellä Alanyaa. Viereisessä kuvassa näkyvät päivät ja paikat, ja tuo Nisan tarkoittaa huhtikuuta. Tässä ohjelmassa on sekä Konya, Mersin että Antalya, eli kovin kauas ei tarvitse matkustaa. Esityksiä on kehuttu, ja vaikka en itse ole nähnyt niin uskon niitä kehuja, ja sanon että kannattaa mennä .

Alanyassa kuuluu taas monin paikoin suomenkielistä puhetta. Suomalaiset turistit ovat tulleet runsain joukoin, niin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset naapurimmekin. Niille, jotka eivät rakasta helteitä on sää nyt kohdillaan. Minäkin nautin tästä säästä, mutta odotan helteitä ja koviakin lämpötiloja niin paljon, että alan jo mitellä tahdonvoimiani vaa'an kanssa ihan kunnolla. Alkuvuoden kertymä on uimakauden avajaisiin mennessä luovutettu kiertoon. Jos energian määrä on vakio, niin kun sitä minulta poistuu, niin jonnekin muuallehan se menee ;) . Tervemenoa.