Usko unelmiisi ja tee mitä työlupaan vaaditaan

Alanyan DimCay Tosmurin ja Kestelin välissä.

Tahto oli koetuksella tänäänkin, tosin hieman eri tavalla kuin fillarin kanssa. Päätin että on aika testata juoksemista pitkän tauon jälkeen. Kuten olettaa saattoi oli juoksukunto tosi paljon heikompi kuin aiemmin, mutta kerran koivet liikkuu ja kroppa pelaa, niin miksipä ei sitäkin saa taas kohotettua entisen kaltaiseksi. Lempeä aloituslenkki oli vain 2,5 km, ja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi poltella säärissä melko vahvasti. Sen jälkeen osan kävelin ja osan juoksin, ja ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin oli kunnolla lämmin.

Kestelin puolella DimCayta, uusi silta taustalla

Juoksusta saa jotakin sellaista mitä en kävelyllä saavuta, enkä tuolla mummopyörälläkään. Sen takia se vetää puoleensa. Jos voisi tanssia jiveä, buggia, boogie woogieta tms. kuntoa vaativaa, astetta rankempaa tanssia, niin se toki korvaisi juoksun, vaan kun ei nyt ole tanssittajaa eikä yksin viitsi kovin kauaan pyörähdellä. Tyhmä kun olin, ei tullut lenkin aikana katsottua arpialueen tilannetta. Kotona hieman säikähdin, kun se oli tosi tumma, violetin sininen. Verenkierto ko ihoalueella ei riittänyt juoksulenkin aikana. Kävellessä, fillaroidessa ja tanssitreeneissä tuollaista ongelmaa ei enää ole. Ei tule enää
värimuutoksia. Mutta no, kun näinkin painava nainen lähtee äkkiseltään, uudella alulla juoksemaan, niin ihmekös tuo jos jalat ja verenkierto on kovilla 😁. Joten ei juoksulenkkejä ihan vielä, vasta painon vähän pudottua. Lisätään sen sijaan fillaroinnin tehoa, eli ylämäkeen hopi hopi.

Uuden ohitustien DImCayin ylittävä silta

Pari sanaa työlupatilanteesta. Sain viime viikolla niin hyviä uutisia asiasta, että olen ollut aikalailla työllistetty järjestelyjen suhteen. Kävimme valtion virkamiehen kanssa keskustelun, joka oli tarpeellinen, ja jonka tulos oli sekä yllättävä että erittäin mieluinen. Minun tarvitsee täyttää enää yksi ehto, ja sen täyttäminen muutaman kuukauden sisään on ihan mahdollisuuksien rajoissa. Todennäköisimmin siihen mennee vuosi, mutta ei ole kaukana sekään ajankohta. Nyt siis tunnelissa on valoa, ja tunnelin pääkin on jo näkyvissa. Tavoite on jo tosi lähellä, ja tämä on tärkeä välietappi. Henkisesti tosi tärkeä. Tähän liittyy oleellisesti kaikkien epäilijöiden ja paskanpuhujien niskalenkki, "Siitäs saitte".

Ei näy enää lunta tällä puolen, mutta varjon puolella on.

Näillä näkymin on siis edessä muutto, ehtoon liittyen, ja valmistautuminen siihen, että ensi vuonna saan tehdä avoimesti ja laillisesti asioita joita rakastan. Kaikki kielen ja kulttuurin opiskelu, yhteiskuntaan sopeutuminen sekä verkoston rakentaminen on ollut tarpeen. Ja koen tämän myöskin palkintona hyvin suoritetuista opinnoista, vaikkei se yhteiskunnan silmissä sitä ole. Ajatuksen tasolla voin palkita omaa itseäni kaikista viime vuosien ponnistuksista ja uhrauksista, ja niin teenkin. Muutama päivä on mennyt onnellisena asioita järjestellen, ja asioiden järjestymiseen uskoen.

Alanyan näkyy keskusta tuolla taustalla

Usko unelmiisi, ja keskity niihin. Unohda turhat polut, ja kulje askel askeleelta kohti
unelmiasi.

Voi mikä päivä

Tälle yölle ja kolmelle seuraavalle yölle on meteorologian laitos antanut Antalyan - Alanyan alueelle jäätymisvaroituksen. 😰🙈
Voi järkytys. Ihmisten selviämistä ja toimeentuloa koetellaan nyt ihan urakalla. KAsvihuoneyrittäjät ovat hätää kärsimässä jos sato paleltuu. Ei ole helppoa olla maanviljelijä eikä puutarhuri, siis muutenkaan, ja nyt kaikki nämä omituiset sääilmiöt vielä lisäävät sitä taakkaa. Omia niveliä pakottaa pelkkä ajatuskin pakkasen viilentämästä asunnosta, jota kukaan ei ole ollut lämmittämässä. Huh.

itsellä on ollut ristiriitaisten tunteiden päivä. Koulukaveri, jonka kanssa olin aikanaan enemmänkin tekemisissä, kuoli tänä aamuna syöpään. Näin jo pari kk sitten hänestä, että lähdön aika ei ole enää kaukana. Tällaiset asiat saavat aina pohtimaan elämän rajallisuutta ja lyhyyttä, sekä arvaamattomuutta. Kukaan emme koskaan tiedä milloin aikamme lopulta koittaa, paitsi tarpeeksi sairas ihminen pystynee hieman vaikuttamaan lähtöaikaansa, mutta silti. En voi tietää paljonko tai vähänkö itsellä on jäljellä. Siksi parasta mitä voin tehdä, on elää jokainen päivä tässä ja nyt, täysillä läsnä ollen, tulevia suunnitellen ja hyvää tehden.

Ihan samoihin aikoihin tuon uutisen kanssa tuli tieto, että olen päässyt Turkissa erään
työnantajan valintaprosessin viimeiseen vaiheeseen. Kaksi vaihetta on jo selvitetty. Ensimmäinen oli ns. paperihaku, toinen videohaastattelu ja nyt tämä kolmas tulee olemaan testipäivä Turkissa. Jos läpäisen viimeisen vaiheen, on tuloksena vakituinen ja laillinen työ Turkissa. Siksi tein tänään ainakin itseni yllättävän ratkaisun, ja lähden Suomesta yli viikko suunniteltua aiemmin ehtiäkseni ajoissa tuonne työhaastatteluun.

Haastattelu- / testipäiviä tarjottiin jo ensi viikolle, mutta ensi viikolla teen vielä tanssitunnit Suomessa, ja sen jälkeen poistun pika pikaa. Menetän muutaman työpäivän ja menetän myös tuloa, mutta se mitä voin saada ja saavuttaa on paljon tärkeämpää loppuelämän kannalta. Saatan saada laillisen työn työlupineen, ja palkkaa noin 350 - 400 € / kk, työskennellen 6 pv / vko, 10-12 h / pv ja lomia on vain valtion viralliset lomapäivät, arviolta yhteensä noin 2 vko / vuosi. Työn vuoksi saattaa tulla aiheelliseksi muuttaa pois Alanyasta, mutta sitä en vielä tiedä varmaksi. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ja hyvältä :)) .

Kansalaisuudesta ja työluvasta uutta

Aiemmin viime elokuussa kuulin siitä, että työlupaan on suunnitteilla muutoksia. Ja kerroin siitä loppuvuodesta, en vaan  muista milloin. Nyt 12.1.2017 on virallisessa lehdessä julkaistu työlupaan ja kansalaisuuteen liittyen uusia lainkohtia... menee vaan vähän yli normi-suomalaisen budjetista, mutta mitäs pienistä. Siellä nimittäin sanotaan, että jos teet kiinteistösijoituksen 1 miljoonalla dollarilla, teet 2 milj dollarin kaupallisen investoinnin, työllistät vähintään 100 turkkilaista tai teet vähintään 3 milj. dollarin euron sijoituksen, niin voit saada TUrkin kansalaisuuden. Se on siis nimellä Türk Altın Vize Kultaviisumi. Turkki haluaa tänne varakkaita, ulkomaisia investoijia, ja vastineeksi tarjoaa kansalaisuutta, jonka myötä tulee siis myös työlupa.

Myös hieman köyhemmillä on mahdollisuus kansalaisuuteen vähän lyhennetyn ajan puitteissa, mikäli

kyseessä on maineikas tutkija, urheilija tai taiteilija, tai mikäli henkilö tekee aiempia summia pienempiä investointeja. Tällöin tarjotaan Turkoosia Korttia (Turquoise Card) ja 3+2 vuotta, jonka jälkeen saa kansallisuuden ja työluvan. Ilman sijoituksia tai kansainvälisesti tunnustettua osaamista on edelleen ostettava oleskelulupa kahdeksana peräkkäisenä vuonna, ja sen jälkeen voi hakea kansalaisuutta. Tai on hankittava turkkilainen puoliso, jolloin kansalaisuutta voi hakea käsittääkseni 5 v jälkeen, mutta tästä vuosimäärästä en nyt todellakaan ole varma, sillä tämä tietoni on muutaman vuoden takainen. Ja lisäksi voi perustaa yrityksen, josta on omistettava yli 50% voidakseen sen perusteella hankkia itselleen työluvan, yleisin työlupaehdoin, mutta kansalaisuus on eri juttu.

Sitten ihan muihin asioihin. Meillä Alanyassa on ollut kaksi ihanan keväistä päivää. Kevät on alkanut. Toissapäivänä istuin parvekkeella pitkän ajan, ja vain ihailin pilviharson takaa kuultavaa aurinkoa, lempeää säätä ja keväistä lintujenlaulukonserttia. Ei kestänyt kauaakaan, kun olin taas sormet mullassa, niin kuin kevääseen kuuluu. Samettikukan ja kehäkukan siemenet on istutettu, mutta koska siemenpussit pääsivät kuumumaan viime kesänä kun unohtuivat parvekkeelle, niin voi olla, etteivät ne enää idä. Kokeilen kuitenkin, sittenpähän tiedän. Ja jos käy niin hyvin, että sattuvat itämään runsain mitoin, niin heitin kylvöhiekkaan koko pussilliset, eli niistä riittää sitten muillekin.

Kevään huomaa myös sisällä, sillä sisälämpötila on päivällä +17-18 C, ja tuntuu jo aika hyvältä. Vähän vielä kun
lämpenee, niin voi taas pitää parvekkeen ovia auki päivisin. Siitä nautin. Kuivatin jo pari koneellista pyykkiä parvekkeella, ja on niissä vaan mukava ulkoilmakuivatetun tuoksu, pitkästä aikaa. Ruusut kukkivat parvekkeella aika runsain kukin, ja sipulin ja purjon "tumpit" versovat jo pitkää, vihreää vartta, niin että kohta pääsee leikkaamaan niitä ruoan sekaan. Kaupungilla kevään huomaa pukeutumishaasteesta, sillä toppatakilla on liian kuuma, toppatakki auki palelee ja kevyemmällä takilla palelee erityisesti treeneistä kotiin tullessa. Treeneissä jaksan jo ihan kohtuullisesti, enkä tänään enää vältellyt kaikkia raskaampiakaan askelia, vain osan niistä fuskasin.  Sanoin "joo" kun kysyttiin, voinko lähteä mukaan esiintymään, hankitaanko lisenssi... enkä edes tiedä milloin tai minne, ja mistä ja miten saan asianmukaisen asun. Olin niin väsynyt, etten edes tajunnut kysellä tarkemmin, mutta kysynpä huomenna. Asioilla on taipumus järjestyä.

Kuvat ovat aiemmilta päiviltä, kun jostain kumman syystä kamera ei nyt vaan muistu mieleen ulos lähtiessä. Se on jäänyt pois matkasta jo yllättävän monina päivinä. Mikähän sille on tullut??? Dementiaa se ei voi olla, ei, vaan se on kevättä 😁. On taas niin paljon ihmeteltävää, ja ajatus kulkee jo vilkkaammin kuin toipuva kroppa.

Aurinko paistaa nyt taas jo ihan pohjoisimmassakin Suomessa, niin että kaamosaika on virallisesti päättynyt tässä jokunen päivä sitten. Kyllä se lämmin virtauskin löytää lopulta tiensä myös sinne, ja toivottavasti tännekin sellaiset +30C ja mieluummin reilusti päälle, kiitos. Odotamme innolla kesää, ja nautimme sillä aikaa kevään riemuista. Luonto on vielä monin paikoin lehdetöntä, ruskeaa ja karua, vaan kuukauden päästä on jo ihan toiset näkymät. Yeni Dünya puu on aloittanut kukintansa, se kun taitaa ollakin niitä ensimmäisiä kukkijoita. Toiset seuraavat kohta perässä. OIkein hyvää kevään alkua itse kullekin.

Hyvä mieli

Appelsiinipuu kukkii, Alanya 03/2016

Tälle päivälle ja huomiselle on luvattu ukkosmyrsky rankkasateilla ja kylmyydellä maustettuna. Kylmenemisen huomasin jo iltayöstä, kun millään ei riittänyt kaksi täkkiä, vaan palelemisen vuoksi oli parempi siirtyä ekstralämpimän makuupussin sisälle. Meteorologit täällä ennustavat, että lämpötila laskee öisin alle +10 C nyt parina päivänä. Muuten kevät on jo alkanut, eli pitkiä kylmiä jaksoja ei odoteta enää. Tänäänkin päivällä oli auton mittarissa +22 C ja T-paidan ja kauluspaidan päällä oleva pitkä villatakki oli ajoittain hiukan liikaa (enimmäkseen ei). Erityisesti Kale-kukkulalle jyrkkää rinnettä kavutessa tuli hieman lämmin, muttei sentään hiki ;) .


Tullessa, toissa yönä, oli mukavan lämmintä myös asunnon sisällä. silloin yöllä kotiin tullessa ensimmäinen havainto oli, että sadevesi on jossain vaiheessa tullut ihan sisälle asti, sillä noin metrin päässä ulko-ovesta oli selkeitä valumajälkiä, mantelipuun kukan terälehtien kera. Ja pihalla ulko-oven edessä on kasoittain mantelipuun kukan terälehtiä. Puusta niitä ei enää löydy montaakaan. Kun asunto on rinnetalossa ja alimmassa kerroksessa, niin riemuja ja yllätyksiä piisaa. Todella iso positiivinen yllätys oli tullessa se, että rottia tai niiden jätöksiä ei näkynyt, ei

ainoatakaan. Olin siis osannut tukkia kaikki mahdolliset tuloreiät oikein, eli olen oopinut jotain. Nyt ne rottapojat menevät toisen naapurin kertoman mukaan tuonne yläkerran asuntoon, vuokraemännän luo, vaikka heillä on kyllä kissa, joka on "palkattu" ihan rottien torjuntaa ajatellen. Kissa-ressukka vaan on niin pieni, että veikkaan sen pelkäävän lähes itsensä kokoisia petoja niin paljon, ettei siitä ole lihaville rotille mitään vastusta. voin myös olla väärässä. No, joka tapauksessa alueen rottakanta on kolmessa kuukaudessa oleellisesti pienentynyt. Ja katsoin ensin, että talon takaseinän vieressä ollut yksityinen ja luvaton kaatopaikkakin on nyt poistettu, mutta mitä vielä. Sitä on vaan siirretty viisi metriä kauemmas, enemmän luontoon. Nyt kun vielä poistavat töryt ja jätteet tuolta viiden metrinkin päästä, niin vähenevät elukkaongelmant entisestään.

Ainoat sisällä näkemäni elukat ovat olleet Iso ja rapsakasti rusahtanut hämähäkki sekä Hirveän

Hirveän Suuri Etana kyläilee, Alanya 03/2016

Suuri etana. Hämähäkkikammoni on oleellisesti lientynyt. Katsoin vaan, että ompa kauhean suuri ja vahva, ja mietin että millä sitä pitäisi iskeä. Tajusin että käsissä on kumihansakat, paksut sellaiset, koska tein juuri suursiivousta, joten sen kummempia tunteilematta siirsin sen mustan kauhunkylväjän onnellisempiin taivaisiin.Etana sen sijaan tuli vastaan vessan ikkunalaudalla. Se oli lähes pienen hiiren kokoinen, mutta oli aika hyvässä paikassa, nimittäin syömässä rotanmyrkkytyynyä... joten se siitä etanasta. Hyvällä tuurilla sanon huomenna myös, että "se siitä talosta", sillä minulle on jo valmiiksi puhuttu yksi ihan uusi kolmio. Vuokraemäntä vain haluaa nähdä minut ja päättää sitten siinä vaiheessa saanko sen vai en. Ja minun tarvitsee nähdä vuokrasopimuksen ehdot, ja kuulla kaikki maksut mitä hän haluaa juuri nyt, jonka jälkeen minä päätän otanko vai jätänkö. Kuvien perusteella ja sijainnin perusteella pidän asunnosta.


Eilen olin ahkera. Kävin ensimmäiseksi ostamassa puhelimeen kuukauden nettipaketin, ja se onnistui toisessa Vodafonen myymälässä. Ensimmäisessä sanottiin taas, ettei niitä sellaisia kuukausipaketteja enää ole. Koin, ettei myyjä halunnut asioida ulkomaalaisen kanssa. Kävelin saman tien kilometrin päässä olevaan toiseen Vodafonen myymälään, ja kas kummaa, siellä oli tarjolla ihan samanlaisia nettipaketteja kuin aiemminkin, ja hintakin oli kohdillaan. Ostin sellaisen, ja totesin, että valtio on lukinnut suomalaisen puhelimeni. En vain ollut varma missä sen rekisteröin, joten kävelin reilut pari kilometriä lisää, ja kysyin paikalliselta tuttavalta. Alanyassa Baskent sairaalan lähellä olevassa verotoimistossa, sen sisääntulokerroksessa ja tulo-ovea vastapäätä olevalla takaseinän palvelutiskillä turkkilaisen henkilökortin esittämällä sai puhelimen rekisteröityä itselleen, ja maksoi vain 135 TL, ja on pysyvä rekisteröinti. Muuta ei tarvinnut tehdä. 

Sen jälkeen menin TTNETin myymälään maksaakseni avoinna olevat kahden kuukauden

kaupungintalon viereistä kukkaloistoa 03/2016

kaapelinetin laskut, ja totesin, että myymälä oli muuttanut muualle. Yayla Yolu, jahas, missä se sitten on. Kun älypuhelin ei vielä toiminut, vaan vasta myöhemmin illalla, niin olipas haasteellista etsiä sen nimistä katua ja myymälää. Itse asiassa luovutinkin jo asian tuolta päivältä, mutta sitten ihan yllättävässä paikassa se tuli puheeksi, ja olin vain 1,5 km päässä, eli kävelin taas. Ja etsinnän jälkeen löysin toimiston uuden paikan, sain laskut maksettua ja netti toimii taas. Tuon jälkeen suuntasin sähköyhtiön konttorille, ja maksoin sähkölaskut poissaoloni ajalta, siinä toivossa, että kotona on sähköt kun palaan kaupungilta. Viime yönä jouduin turvautumaan kynttilöiden ja avaimenperän valoon, kun ei ollut tullessa muita vaihtoehtoja, paitsi mennä hotelliin, kello 02:30 yöllä, ei kiitos. Sähköyhtiön jälkeen olin jo nälkäinen, ja kävellyt noin viisi kilometriä, kunnes istuin tutussa ruokapaikassa. Kanta-asiakkaana eteeni saamani ruoka-annos oli kahden ihmisen annoksen kokoinen, ja puolet jäi syömättä. Barik -niminen tarjoilijaherra oli silti innoissaan ison ravintolan ainoasta sillä hetkellä ruokailevasta asiakkaasta. Tästä se kausi alkaa, kun suomalaiset tulevat.

Päivän mittaan tuli käveltyä noin 10 km, eli heti tuli palattua normaaliin arkeen :)) . Tuo kaikki siis tapahtui eilen. Tänään tuli käveltyä noin 8 km ja sekin oli ihan asiointien vuoksi. mutta kannatti kävellä, ja siivota koko asunto. Nyt on puhdas koti ja hyvä mieli. Pentikit ja Arabiat tulivat matkalaukussa ehjänä perille, joten oli mukava nauttia päivällinen tytöltä lahjaksi saaduista astioista. Sen jälkeen etsin läppärin ja modeemin, ja löysinkin, mutta läppärin hiirtä en onnistunut löytämään. Nyt on kirjoituspaikka taas rakennettu paikalleen ja koneet toimii, jopa

Hyvää yötä Alanyasta 03/2016

tämä vanha läppärinkin toimii ihan moitteettomasti tällä hetkellä. Tästä se lähtee, kirjoittamisen projektien eteneminen nimittäin. Tänään sairaalan johtaja sanoi, että työluvan saannissa meillä menee nyt ainakin pari kuukautta, ellei enemmänkin, eli minulla on pari kuukautta aikaa kirjoittaa ja nauttia vapaa-ajasta (ja opiskella kieltä). Ystäväpiiri on sanonut kahden päivän sisällä jo useampaankin kertaan, että "oletkos sinä unohtanut sanastoa". Ilmeisesti olen unohtanut, kun en ole käyttänyt. Kolme kuukauttakin on monissa asioissa pitkä aika.

Työlupaan on tulossa helpotuksia

Turkki ja Alanya -blogissa on Hürriyet Daily Newsin uusi artikkeli, jossa kerrotaan työlupaan tulevista helpotuksista. Löydät sen täältä hurriyetdailynews.com