Nauti lomasta, muista 155

Astmalääkkeen vaihto teki lämpöyllärit. Alanyassa on nyt ihanat yli +30 C ja kunnon kesä. Kun sitä normaalisti käyttämääni astmalääkettä ei ole saanut täältä pariin kuukauteen, lääketehdas ei toimita sitä tänne, niin vaihdoimme toiseen astmalääkkeeseen. Nyt on ollut ihan käsittämättömiä haasteita lämmön kanssa. Siis minä, jolla ei koskaan ole ollut lämmönsieto-ongelmia, olen nyt pyörtymisen rajamailla, ja istun ravintolassa varjossa juomassa vetta, teetä, vetta... eikä auta edes juonti, suolan syönti eikä mitkään omat konstit. Verenpaineet ovat hirveän matalalla.

Aiempi lääke nosti paineita hieman, ja se oli matalapaineiselle ihan ok. Nyt tämä laskee niitä vielä siitä normaalimatalasta tasosta alaspäin. Esim tänään, sen jälkeen kun lopulta pääsin kotiin, yläpaine oli 105, alapaine 47 mmHg. Sellaiselle, jonka kroppa joutuu olosuhteiden pakosta tottumaan mataliin verenpaineisiin, nuo ovat ihan ok. Juniorillani on yläpaine vielä vähemmän, tosin näillä lämpötiloilla hän on nuorempana pyörtyillytkin. Minun kroppani ei ole ehtinyt tottua, enkä totuta, vaan käyn huomenna kysymässä taas joko arvoisa lääkeyhtiö olisi toimittanut Alvescoa myös tänne. Alvesco sopi minulle, ja kroppa ei tykännyt huonoa edes +45-50 C lämmöistä, kun sitä huolsi oikein.

Kuva niille, jotka eivät tykkää kukkakuvista ;) 

Eli siis teille, joilla on joitakin lääkityksiä, ja jos tulee lämpimässä ongelmia, niin
keskustelkaapa (fiksun) omalääkärin tai alan erikoislääkärin kanssa. Saattaa olla, että huonovointisuutenne syy löytyy lääkepurkista. Jokaisella lääkkeellä on aina sivuvaikutuksia. Ja todellisuus on se, että joku aine on lääke silloin kun hyviä vaikutuksia on enemmän kuin huonoja vaikutuksia. Jos haluat oleskella Alanyassa tai missä tahansa myös lämpimään aikaan, niin pohdipa tuostakin näkökulmasta lääkitystäsi lääkärisi kanssa. No, osa on sellaisia joiden kanssa on ihan turha keskustella, mutta hakeudu silloin erikoislääkärille.

Keskustelusta tuli mieleen tämänpäiväinen röyhkeä kukkakeppi. Se, että joku alle
kolmekymppinen, huonosti pukeutunut, paljaita varpaitaan tuolilla kuivatteleva kuikelo huutelee naisille (tässä tapauksessa naiselle) vaikka mitä, ikään kuin jokainen nainen olisi hänen tuosta noin vaan otettavissa, saa minut helposti kommentoimaan jotakin takaisin. Ihan vähän vaan, sillei niin kuin maan päälle palauttavasti 😁. No, tehän tiedätte jo kokemuksesta ja entisistä teksteistä mitä se on. Kun siihen nyt lisättiin se, että oli tosi huono, pyörryttävä olo ja valtava väsymys, niin kommentti tuli pienellä viiveellä, ja turhankin terävänä... omasta mielestä. Sitten mietin hetken, että ei himputti, mitä oikein tuli sanottua. Ihan väärä sana. En muista että olisikin noin lepsusti moittinut ketään, silloin jos olen vaivautunut kommentoimaan törkeästä käytöksestä.

Mutta siis siihen pointtiin. Moni tuttu suomalainen nainen sanoo edelleen, että ei haittaa vaikka ne mitä huutaa. Ihana kun edes huomaavat, ja että ihana kokea olevansa haluttu 🙈. Minun on vaikea ymmärtää, että joku laittaa itsensä tuolla tavoin alennusmyyntiin. Että on ihan sama, vaikka häntä pidetään h*orana, helppona, kaikkien kanssa tuosta vaan touhuavana... Saat tasan sen verran kunnioitusta, kuin mitä minimissään muilta vaadit, mihin ympäristösi opetat. Talviaikaan tätä naisia loukkaavaa käytöstä ei näy eikä kuulu, mutta nyt on taas Alanyan ulkopuolelta tulleet saapuneet, etenkin idän *****, ja ongelmat saapuneet ihan eri mittakaavassa kuin mitä on ei-sesonkiaikana.

Taas täällä vasta olleiden tuttavien kokemusten perusteella muistutuksena kaksi lomaa helpottavaa asiaa.

1. Taksiin noustessa: Älä tee ennakkodiiliä, sillä siinä tulet AINA huijatuksi. Täällä vasta olleet tuttavaperheet käyttivät takseja paljon. Lähes poikkeuksetta taksikuskit halusivat ajaa ilman mittaria. Olin viimeisille päiville kertonut aiemmissa taksiajoissa huijatuksi tulleelle perheelle, että näyttää taksamittaria (jos ei ole yhteistä kieltä), ja vaatii sen käyttöä. Ei sulje ovea ennen kuin taksikuski suostuu käyttämään taksamittaria. Useat taksikuskit olivat suuttuneet siitä, että heidän piti ajaa mittari päällä. He nimittäin olivat moninkertaistaneet maksut kun perheet aiemmin olivat kysyneet *paljonko maksaa*, ja ajaneet ilman mittaria. Suomalaiselle se ei ollut paljon, mutta periaatteessa huijaus ja moninkertainen hinta. Taksikuski ei saa ajaa asiakkaat kyydissä metriäkään ilman taksamittarin päällä oloa, etenkään, jos ovat laillisia takseja, joilla on toimilupa. Jonkun verran taksitolpilla näkyy olevan sellaisia takseja, joilta on numero poistettu ovesta. Heillä ei ole lupaa.

2. Jos on ongelmia, ota kännykkä ja näppäile siihen myyjän / taksikuskin nähden 155 ja ole painavinasi luurin kuvaa. 155 on poliisin numero, ja jos tulet huijatuksi, painostetuksi, kaltoinkohdelluksi, ahdistelluksi yms. soita aina poliisille nimenomaan tuohon numeroon. Joidenkin ulkomaalaiset liittymät vaativat +90 siihen eteen, mutta käsittääkseni useimmilla se toimii tuoltaan, koska olet täällä ja näiden teleoperaattoreiden alueella.

Kadunvarsikauppiailla Ei ole lupa huutaa, painostaa tai tarttua käteen, vaatteeseen tms. Nuo idänihmeet eivät välitä mistään säännöistä, ihmisten hyvinvoinnista, verojen maksusta tai muustakaan tarpeellisesta pätkän vertaa työskennellessään kesät täällä. He edelleenkin rakastavat rahaa yli kaiken, painostavat kaupantekoon ja huijaavat aina kun voivat.

Kävin tänään basaarialueella, jossa on paljon sitä porukkaa. Olin nähnyt liikkeen edessä tarpeeksi isona sellaisen paidan, josta olin kiinnostunut. 25 TL hintaisesta paidasta pyydettiin 225 TL. Sitten vakuuteltiin, että koska sinä puhut turkkia ja blaa blaa blaa, niin saat sen puoleen hintaan, 125 TL:lla, että noin paljon tulin hinnassa vastaan. Adanan reissu oli kuitenkin silmiä avaava. Sinne kannattaa muidenkin mennä, niin näkee todellisen hintatason. Kiertelin basaarialuetta hieman enemmänkin. Sama virsi joka nurkalla. Se baraasialue on turistien höynäytyspaikka. Se ei ole tyhmä joka pyytää korkeaa hintaa, vaan se joka maksaa. Ihan turha uskoa kaikkien idänihmeiden itkuvirsiä. Moni niistä ajaa uudella, kalliilla autolla, ja tienaa enemmän kuin sinä.

BAsaarialuetta paljon turvallisempi (ei tarvitse mennä ylä- eikä alakertoihin painostettavaksi) on esim. tiistain tai torstain hedelmä- ja vihannestorin yhteydessä olevien vaatemyyjien kojut. He ovat täällä asuvia, paikallisia asukkaita, ja he tekevät sitä työtä ympärivuotisesti elättääkseen perheensä. He ovat myös omiensa keskellä, eli he eivät halua joutua noloon tilanteeseen ja häpeämään käytöstään omiensa keskellä. Jos haluat avustaa paikallisia ihmisiä esim. vapaaehtoisesti maksamalla tuotteista liikaa, niin kannattaa ojentaa se liikamaksu noille oikeasti pienemmillä tuloilla eläville kojumyyjille.

Ensi viikko tuokin uudet kujeet, ja uutta vipinää.

Rantaa, toria ja vaikka mitä

Veden pinnan läpi kuvattu Kestelin rannalla 16.4.-18

Monenlaisia aiheita tänään. Ensin myrkyllisten eläinten vasta-aineista.

Samalla kun olen käynyt Alanyan uudessa keskussairaalassa (ALKÜ) rabiesrokotuksilla olen myös kysellyt näiltä sairaanhoitajilta milloin mistäkin aiheesta. Myrkyllisiä käärmeitä ja skorpioneja on luonnossa liikkujan lähistöllä, ,ja joskus ne osuvat niin lähelle, että yhteentolta ei voi välttyä. Molemmathan iskevät kiinni ihmiseen vain puolustautuessaan, eli silloin kun kokevat olonsa uhatuksi ja on ns. pakko pistää tai purra, että selviää itse. Jos joskus saat käärmeenpureman tai skorpionin piston, niin tiedät että vasta-aineseerumia löytyy Alanyan uudesta keskussairaalasta. Viime vuonna Devlet hastanesin osalta seerumit olivat Antalyassa, mutta nyt sairaalan tason noustua opetus- ja tutkimussairaalaksi ja keskussairaalaksi, on ko seerumitkin saatavilla Alanyan sairaalassa.

Tänään katselin paikallisuutisia, ja haluan jakaa sieltä yhden puhuttavan aiheen, nimittäin epätasalaatuiset betonit. Betonifirmoja ja rakennuttajia on joka lähtöön. Niin on joka maassa. Toiset tekevät työnsä tunnollisesti ja tarkasti, sovittuja laatukriteerejä noudattaen. Toisia ei kiinnosta muu kuin raha. Jos uudessa taloyhtiössä, jossa asut ilmenee sellaisia "oireita" että on syytä olettaa käytetyn huonolaatuista betonia, niin muista että betonin laadun voi tarkistuttaa jälkeenpäinkin, ja tiettyjä vastuuhenkilöitä voi saattaa vastuuseen mikäli laatu ei vastaa sopimuksen vaatimuksia. Uutinen kertoi yhdestä tällaisesta tapauksesta ihan konkreettisesti. Muista silti, että suurin osa tekee hyvää työtä ja hyvää laatua. Vain tyhmimmät ja ahneimmat sortuvat huijaamaan jollakin osa-alueella.

Vesi muovaa kovettunutta hiekkamassaa

Kävelin tänään taas urakalla. Aamun alkajaisiksi 8 km, josta lähes puolet rantahiekalla, ja illalla vielä 6 km kaupungin kaduilla. Ei tunnu pahalta, mutta tuntuu kropassa. Hillitön juoksuhalu iski aamulla kesken lenkin, mutta olin onneksi laittanut jalkaan muut kuin juoksukengät... ja niin on parasta tehdä vielä muutaman päivän ajan. Kroppa ei ole näin pitkän juoksutauon ja lihomisen jälkeen ihan heti valmis juoksemaan niin paljoa kuin mitä mieli tekisi juosta. Taas oli aamun kävelyssä sama logiikka kuin eilenkin: kävelen niin kauas kuin jaksan, ja sen jälkeen on vielä käveltävä takaisin. Myönnän, että yön jäljiltä tyhjällä mahalla lenkille lähdettäessä viimeiset 2 km särki päätä. Liekö kofeiinioireita, kun teetä on tullut juotua aika paljon.

Kestelin tyhjällä rannalla kohti Mahmutlaria oli ihana kävellä, kun sai kävellä ihan itsekseen. Ei ollut auringonpalvojia eikä muita kuin pari kalastajaa ja yksi rannalla asuja koko 3 km matkalla, minkä rannalla taapersin. Oli kiva kokea ja nähdä ihan erilaista rantaa kuin mitä on DimCayilta keskustaan päin ja kuin mitä on Kleopatraranta. Olin kuin pikkukakara, joka ihastelee simpukoita ja luonnon muovaamia juttuja, kunnes olin kompastua roskiin, lasinsiruihin ja kaljapulloihin. Yhdeltä alueelta keräsin roskat muovipussiin, joita lojui siinä jätteiden ympärillä. Näytti siltä, että rannalla on ollut yölliset bileet. Siellä oli monessa paikassa poltettu nuotiota, juotu kaljaa ja viinaa, naposteltu pähkinöitä, suolakeksejä ja ties mitä, sekä heitetty kaikki roskat siltään rannalle.

Paikallisille ranta on arvokas ja arvostettu. Ne, jotka roskaavat, ovat usein ns. ulkopuolelta tulevia, jotka eivät välitä. Ja osa on sitten ihan umpityhmiä miehiä, siis sellaisia, jotka on opetettu siihen, että äiti tai vaimo kulkee perässä ja siivoaa herran sotkut ja jäljet. Mutta oli roskaaja kuka tahansa, niin voisimme kai porukalla näyttää joukkovoimaa siinä, että otamme lenkille mukaan hanskat ja muovipussin. Jos suuntaan seuraavana kävelylenkkipäivänä tuolle samalle rannalle, niin yritän kerätä taas jotakin pois, kantaa omaa korttani kekoon jonkun tyhmemmän puolesta.

Jotakin kukkia Kestelin kadun varrella 16.4.2018

Nuo roskat ovat vaarallisia eläimille ja merelle, mutta ihmisille isompi vaara tulee
lasinsiruista. Jotkut aivottomat idiootit rikkovat kalja- ja kivennäisvesipulloja rantahiekkaan. Nytkin useissa kohdin oli rikottu kaljapullo hiekassa, niin että näkyi vain hieman lasinpalasen nurkkaa. Kun sitä lasinpalaa nosti, niin vierestä löytyi paljon lisää, ja isoina paloina. Avokäsin en alkanut niitä kerätä, vaan potkin kasaan ja näkyville, ettei kukaan kävele avojaloin päälle. Toivon myös, että rannalla koiriaan ulkoiluttavat eivät riko koiriensa tassuja lasinpalasiin. Joku katkeroitunut typerys tehnee tuota ihan tahallaan, joten kerätäänpä pois jos nähdään. Typeryksen voisi kävelyttää palasten yli pariin kertaan...

Sitten iloisempiin asioihin. Uusitun, modernin ja katetun Salı Pazarın, tiistaitorin avajaiset ovat tiistaina 17.4. kello 10, ja kaupunginjohtaja on avoimesti kutsunut ihmisiä paikalle. Sinne siis kaikki tervemenoa. Saattaapi olla "hiukan ruuhkaa" huomenna 😁. Ihana että tiistaitori palaa entiselle paikalleen. Se kadunvarsijärjestely oli haasteellinen, enkä viitsinyt edes käydä siellä etureunaa pidemmällä, vaikka muutaman kerran aioinkin tutustua alueeseen laajemmin.

Turkin historia- ja kulttuurikohteita suomeksi esitteleviä Ylen videoita löytyy tästä linkistä. Videot ovat vuodelta 2015, tai ainakin niiden linkki on ko vuodelta, ja suosittelen katsomaan. Siinä vierähtää tovi, sillä videoita on enemmän kuin 1 tai 2.

Lopuksi facebookin uutisvirrassa vastaan tullut Rumin runo, jossa osui olemaan sen verran ajankohtaistakin näkökulmaa, etten malta olla jakamatta... vaikken saanut siipiä ;) .

Kestelin kohdalla on tosi puhdasta vettä <3

Kolun mu kırıldı?                                                     
Üzülme, belki Allah sаnа kаnаt verecek.                                                                                                
-Hz.Mevlana (k.s)  

Kätesikö murtui?
Älä sure,
ehkä Luoja antaa sinulle siivet.

-Rumi- Mevlana

Basaarin antia

Arvaapa montako kelloa tarvitsee ostaa, ennen kuin kellokauppias suostuu siihen, että kaupan kelloja saa kuvata. Kolme. Sen jälkeen sanoin, että en ole ihan varma haluaako sukulainen X tämän vai tuon kellon, joten saanko ottaa kuvan tuosta ja lähettää hänelle, niin voin sitten tulla ostamaan sen mitä hän valitsee. Toki aika montaa kelloa myös ihailin ja kehuin. Sen jälkeen heltisi kuvauslupa. Tässä on nyt niitä, mitä tohdin kuvata. Alimmat kaksi kuvaa ovat nahkarannekkeisia miesten kelloja, kaikki muut naisten kelloja. Ja naisten kelloissa ei ollut nahkarannekkeisia, ainoastaan muutamia keinonahkarannekkeisia. Mutta nuo ylimääräisen, lukollisen lasiseinän takana olleet miesten kellojen rannekkeet olivat nahkaa. Keinonahkarannekkeisia oli miehillekin paljon, samoin metallirannekkeisia ja jotain muovi-silikoni-tyyppisiä. Kauppias myös selitti, että vaihtaa kelloon tekstiilisen, keinonahkan tai nahkarannekkeen, ja hinta riippuu paljon myös rannekkeesta.

Tuo kyseinen kauppias möi kellot minulle sillä hinnalla mitä sanoin, paikallisten hinnalla. Hän perusteli sen sillä, että puhun sujuvaa turkkia ja olen jo ikään kuin paikallinen. No, tiesin vaatia tiettyyn hintaan, koska olen nähnyt ja kuullut millä hinnalla paikalliset miehet kellonsa ostavat. Tottakai tarjoan saman hinnan enkä yhtään enempää. Ja osaan myös olla hiljaa sen aikaa, kun turistille myydään sama kello viisinkertaisella hinnalla. Ei hän tappiolla minullekaan myynyt, vaan sai voittoa niistäkin, mutta turistihinnasta "tulee lisukkeet leivän päälle".  Itse en ole käyttänyt kelloa noin 20:een vuoteen, mutta nyt mieli on ehkä muuttunut. Ehkä olen taas valmis siihen, mutta eri näkökulmasta. Lisäksi näkyi sellaisia kelloja, että voisin asustekelloksi ostaakin. Ja tuolla hinnalla on ihan sama vaikka ne kastuu, hukkuu, hajoaa tms. Sellainen ällö-löllö-silikonirannekkeinenkin saattaisi jopa mennä hikisessä tanssituntikäytössä, yksi näistä kuvien kelloista iltakäytössä, ja päivät ilman mitään. Siihen, että kello roikkuu koko ajan ranteessa, en enää palaa. Täällä pärjää täysin ilman kelloa jo senkin takia, että minareettien rukouskutsuista tietää mikä aika päivästä on menossa.

Ihan piti parvekkeelle rynnätä, kun kadulta kuului sellainen ihanasti rytmittyvä klopoti klop... ratsastaja hevosineen meni ohitse 😍 .

 Sukkakauppiaankin luona kävin. Heidän hinnastonsa oli 42 paria 10 €, 22 paria 5 €. Jos olisin ostanut itselleni, niin 42 paria olisi löytynyt, mutta kun ostin sukulaiselle, joka haluaa vain pitkävartisia, tietyn värisiä ja ei-niin-helposti-purkautuvia sukkia, niin 24 parin kohdalla luovutin. Ehkä katson toiselta myyjältä vielä myöhemmin lisää. Nämä olivat suurin osa suht ohuita sekoitesukkia. Puuvillaisia oli vain muutama pari, samoin bambua, ja otin ne kaikki pois. Lyhyitä nilkkapituisia olisi ollut vaikka mitä, siis materiaalin ja laadun puolesta, mutta ne lyhyet eivät paljon Suomen syksyssä ja talvessa lämmitä. Heh, en tiedä lämmittääkö nuokaan, mutta ainahan niin voi ajatella. Ajatus lämmittää.

Tähän mennessä olen jo purkanut Suomesta kerätyn stressitaakan, vaikka otinkin eilen taas kierroksia hyvin paljon. Hetken aikaa teki mieleni lähestyä erästä tiettyä ihmistä lankoja pitkin aika lailla voimallisesti. Nousi sanavarastoon vaikka sun mitä ilmaisuja, erityisesti siksi, kun koin tämän ihmisen olevan jumalattoman epäreilu. Sivistynyt puoli onneksi voitti. Kirjoitin melko asiallisen vastausviestin, ja kävin Metro-tukussa asioilla (ja purkamassa kärtytyksen shoppailuun). Tullessa oli kovinkin rentoutunut olo ja hymyileväinen mamma. En usko mikäli joku väittää ettei shoppailu tee hyvää. Tekee se :)) . Ja silloin kun on ilo shoppailla jonkun muun rahoilla, niin silloin se vasta hyvää tekeekin ;) . Eilenkin lähdin ostoksille erään suomalaispariskunnan tarpeesta, ja tuhlasin meidän molempien rahoja. Tarvitsi hakea mustekasetti tulostimeen.

Aurinko näkyy jo olevan laskusuuntainen, ilma viilenee, ja minä myöhästyin rannalta taas. Päivällä, kun liikuin basaarialueella sukka- ja kellojahdissa, oli keskustassa vielä hyvinkin lämmin, ja teki kovasti mieli rannalle. Mutta huomenna, huomenna. Näin olen luvannut itselleni jo monta kertaa. Huomenna on perjantai ja vihannes- ja hedelmätoripäivä. Lisäksi käyn kampaajalla, ja toivon ettei tule mitään superlyhyttä poikatukkaa. Ja jos Luoja suo, niin toivon että kampaajani soittaa sinne hammaslääkärille, ja varaa minulle ajan... muuten sinne ei tule mentyä. Voin vaikka matkustaa Syyrian rajan tuntumaan, voin mennä käymään Antiokiassa, tai kirjoittaa presidentille, mutta en uskalla varata aikaa tässä ja nyt hammaslääkärille. Fiilis on suunnilleen sama, kuin tietäisi joutuvansa... no enpä nyt sanokaan.

Oma turkin kielen opiskelu on ollut hieman taka-alalla, niin kuin arabiakin. Nyt turkin kieli ottaa uutta vauhtia, kun on ystäviä, jotka kysyvät miksi sanotaan näin, ja mistä tämä tulee, mihin tuo perustuu jne. 😊 Itse olen joissakin asioissa pedanttisen pikkutarkka, ja kielen opiskelu on yksi sellainen asia. Kielioppi pitää saada tietyssä järjestyksessä, selitykset ja perusteet myös. Nyt on ollut ilo kohdata toinen sellainen nainen, jolle kaikki pitää olla samalla tavoin pikkutarkasti esillä ja järjestyksessä. Meillä oli tänään hyvin mielenkiintoinen yhteisopiskelun aloitus, ja vielä mielenkiintoisemmaksi se tulee, kunhan etenemme. Hänellä on uskomattoman vahva kyky kuulla äänteitä, ja sitten vaan tuottaa se sama äänne. Itselleni tiettyjen turkin kielen äänteiden tuottaminen on ollut paljon työläämpää. Tässä projektissa saan haastaa itsenikin että pysyn hänen tahdissaan. Tästä tulee hyvin mielenkiintoista.

Suomesta tänne tuleva ystäväni yllätti minut täysin. Hän on kysynyt muutaman kysymyksen, tarvitseeko tuoda tullessa sitä ja tätä ja tuota. Kun aikamme keskustelimme siitä mitä täällä jo on, ja mitä tarvitsee tuoda, niin hän toteaa vain "tulen sitten pelkän käsimatkatavaran kanssa". Niin sitä pitää. Siinä on asennetta kahden viikon ranta-, bailu- ja sporttilomalle. Ihana nainen.

Räpylät jalkaan

Wuhuu! Netti toimii :)) . Kuinka helpottavaa! Siis elämää helpottavaa. Voi palata taas normaaliin päiväjärjestykseen, jos sitä enää koskaan voi normaaliksi kutsua. Alanyassa ja Turkissa Kurban Bayram on juhlittu, ja on aika palata arkeen.

Sekä valtakunnallisesti että Alanyassakin juhlistetaan 1.-7.9. poliisien juhlaviikkoa ja Zabitan 191. juhlavuotta. Seuraava ¨valtiollinen juhlapäivä on 28.10. Tasavallan päivän aatto, ja 29.10. Tasavallan päivä. Alanyan seuraava tiedossani oleva isompi tapahtuma ovat Jazz-päivät 21.-24.9. ja niitä kannattaa odottaa :)).

 Alanyan kaupunginteatterin sivuilla on jotain, mistä en ole aiemmin muistanut mainita. Vasemmalla alhaalla Sesli kitap -kohdasta löytyy äänikirjoja, joita voi kuunnella valitsemalla Dinleyin.

 Ja ettei arki olisi yksitoikkoista eikä tylsää, sanon cha cha chaa ja valmistaudun tunteihin. Aloitin äsken lattarituntien suunnittelun, mutta ennen kaikkea pohdinnan siitä, miten selviän kuntoni, kuurini ja vastustuskyvyttömyyteni kanssa seuraavista 2-3 viikosta pahentamatta tilannettani... etenkin kun opetusryhmät ovat isot, ja ensimmäiset tunnit pian 😶. Juu, tiedän tehneeni järjettömän päätöksen, ja meneväni riskirajan väärällä puolen, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Pienen jännityksen ja ison
innostuksen sekamelska mahanpohjassa on merkkinä myös siitä, että on kiva olla taas kiinni tässäkin työssä, erityisen rakkaassa työssä. Kaikella on tarkoituksensa.

Kirjoituspuolella yritän parhaillaan opetella dialogin kirjoittamista. Valitsemastani aihepiiristä ei tule ulos mitään, ei yhtään mitään. Näen tarinasta paljon kuvia ja tunnelmia, mutta muutapa ne sitten sanoiksi niin, että se kelpaa dialogiksi... Mietin jo dialogin aiheen vaihtoa, mutta ei taida olla aiheesta kiinni. On taidosta kiinni. DIalogin kirjoittaminen on haasteellista, vaikeaa. Koska dialoginkin kirjoittamista voi opetella, niin opettelen, sitkeästi. Ehkä sekin kanava aukeaa, joskus. SItä odotellessa, tai muuten vaan lepäillessä, voi vaikka kuunnella millainen on Pirates of The Caribbean Tango.

Alanyaan näkyy olevan nyt taas ihan normaalin hintaisia lentoja. 240 - 270 € saa menopaluulennot. Tosin
matkanjärjestäjien äkkilähdöissä saattaa olla edullisempiakin lentoja ja toisaalta suht saman hintaisia matkapaketteja, joihin sisältyy joku halpa hotelli. Kesän ylikuumenneista hinnoista on tultu kivasti alas. Samoin KUrban BAyramin loputtua on hotellienkin suhteen paljon valinnanvaraa, ja hintataso alkaa jo hieman hiipiä alaspäin. BAsaarimyyjät sen sijaan eivät ainakaan laske hintojaan, kun tietävät että alkaa skandinavian maista tulevien turistivirtojen sesonki. KAnnattaa siis tinkiä, ja paljon. MOderneissa kauppakeskuksissa ja isoissa marketeissa sen sijaan on nähtävillä ne hinnat, mitkä ovat kaikille yhteiset, eikä niistä voi tinkiä. VArsinaiset sesonginlopettajaisalet alkanevat lokakuulla, ellei sitten jotkut kojut katso jo sitä ennen että laittavat putiikin talviteloille. VIime syksynä lopettajaisale alkoi jo syyskuun lopulla, ja sesonki katkesi yllättäen kesken kaiken. Useampi tuttava sulki suunniteltua aikaisemmin liikkeensä, ja lähti lomalle. Mielenkiintoista nähdä mikä on tämän syksyn trendi. Kyllähän heikoimmin knnattavien liikkeiden sekä viime vuosina liikaa investoineiden, tai liian hyvään tulokseen luottaneiden kauppiaiden olo on tukala, ja lopettaneitä firmoja on näkynyt paljon. SIlti samaan aikaan moni uusi liike avaa ovensa. Liike-elämä on monisyistä ja moniulotteista. Liian heppoisella liiketoimintaosaamisella ovat monet aloittaneet, silti on aina niitäkin, jotka osaavat laskea ja suunnitella, tehdä määrätietoisia toimia ja kannattavaa kauppaa.

TUli mieleeni tuosta mastouvasta, että sain haasteen opetella uuden ulottuvuuden meressä kellumiseen. TUttava aikoi viedä minut snorklaamaan. Alkujärkkytyksestä toivuttuani en sanonut sillekään "ei", mietin vaan miten sen käytännössä hoitaa hukkumatta 😁. Yritin ehdottaa tilalle riippuliitoa, vuorenrinteeltä lähtevää, mutta hän ei lämmennyt tälle ajatukselle. JOten kai snorklauksenkin voi oppia. Räpylät ovat olleet jalassa kauan aikaa sitten, mutta tuo mystiseltä vaikutta mutkaputki venttiileineen tms, sen logiikkaan en ole perehtynyt. Nyt on kuulemma tullut perehtymisen aika, tai siis sitten lokakuussa, kun olemme ALanyassa yhtä aikaa. Se kuulostaa kivalta, mutta jännittää ihan hillittömästi. Jos siis näet omituisesti kurluttavan snorklaajan, jonka meno ei näytä ihan luontevalta, niin se saattaa olla merivettä niellyt ja hädissään räpiköivä pollari. En kuitenkaan ole ihan varma uskallanko kokeilla, mutta jos uskallan, niin on taas kerran tullut mentyä pois omalta mukavuusalueelta, elämysten piiriin. ALanyassa on kuulemmia hienoja snorklauspaikkoja, kokeneille snorklaajille.

Kuu ja tähti

Antalyan Kaleiçin alueelta kaunis rakennus 2016

Illan pimetessä on taas kavuttu kotiin, kirjaimellisesti. Kaupunki on ihmeen tyhjä, hiljainen ja pimeä monin paikoin. Shakespeare-ravintolan tienoilla ja ihan ydinkeskustassa oli toki täydet katuvalot ja muutamia ihmisiä liikkeellä vielä iltayhdeksänkin aikaan. Kävelin vähän ennen kahdeksaa eräältä turkkilaisten asuma-alueelta yli Sevket Tokuksen ja Atatürk Caddesın, läpi basaarialueen aina satamaan asti, ja olin hämmentynyt pimeydestä. Jotenkin oletin, että katuvaloja olisi päällä enemmän. Oli aika aavemaista kulkea yksin pimeilläkin katuosuuksilla. Turvallista siellä silti oli, mikään ei uhannut mitenkään, mutta onhan se kolkkoa ja aavemaista, kun on pelkkiä varjoja, kulkukissoja ja ohi menee vain joku satunnainen skootterilla päristelijä. Satama-aluekin oli hiljainen kuin nukkuva kylä, ja nukkuvalta se myös näytti. Vain parissa vierekkäisessä sataman ravintolassa istui kolme henkeä toisessa, ja pari toisessa, ja tarjoilijoita pyöri ympärillä saman verran. Fiilis oli ihan hukassa. Tuttu tarjoilija kysyi istumaan heille pöytään hetkeksi, sanoi tarjoavansa kahvin tai teen, mutta kiitin kohteliaasti, ja sanoin, ettei täällä ole yhtään sellainen fiilis, että tekisi mieli istua minuuttiakaan. Antalyalle isot kehut, sillä siellä oli ihan eri tavalla elämää. No, onhan Antalya toki paljon isompi kaupunki väkimäärällisesti, joten siellä voi olettaakin olevan enemmän ja vilkkaampaa yöelämää. Alanyan sataman ja basaareiden seutu on siis asettunut puolittaiseen talviuneen. Asian ehdottomasti paras puoli on se, että perheenisät ovat taas kotona ja saavat levätä ylipitkien sesongin aikaisten työpäivien jälkeen. Isät pääsevät opettelemaan uudelleen isän roolia, pitkähkön tauon jälkeen.

Alanya Simit Dünya, omenatasku ja korvapuustityylinen kuivakakku

Itseltäni on aamuheräämisen rytmi hieman hukassa Suomen reissun jäljiltä. Ja osin unta on siirtänyt iltamyöhän treenit, sillä fyysisen treenaamisen jälkeen menee parisen tuntia, ennen kuin elimistö on sen verran asettunut, että voi kuvitella nukahtavansa.

Alanyassa pukeutuminen on nyt hieman haasteellista, jos ajattelee käyttävänsä samoja vaatteita sekä päivällä että illalla. KUn lähdin kotona kahden maissa, oli farkkujen ja pitkähihaisen paidan lisänä oleva villatakki riittävästi, kahvilan aurinkoisessa pöydässä istuessa jopa liikaa. Auringonlaskun jälkeen tuolla varustuksella paleli, ja yhdeksän aikoihin bussia odotellessa oli jo suorastaan kylmä, kun mereltä hiljakseen puhaltava viima meni vaatteista läpi. Iltaisin on ihan toppatakkikeli, tai saattaa tuolla vielä selvitä nahkatakillakin. Bussit ovat edelleen pääosin ruuhkaisen täysiä ja ajoittain niissä tulee jopa tukalan kuuma. Tällä hetkellä busseja täyttää mm yliopisto-opiskelijat ja muutkin opiskelijat, joita on saapunut kaupunkiin pitkienkin matkojen päästä. Turisteja ja täällä asuvia ulkomaalaisia näkyy busseissa muutamia silloin tällöin. Polkupyörällä vastaan tulevista henkilöistä suurin osa on ainakin näille lähialueille ollut ulkomaalaistaustaisia, eurooppalaisia. PAikallisia olen nyt nähnyt harvemmin fillarin selässä, naisia erittäin vähän.

Täällä on taas torielämässä uudet värit ja uudet maut. Satsumia, klementiinejä, appelsiineja, granaattiomenia ja avokadoja on runsaasti tarjolla. Ja erilaisia pähkinöitä on edelleen. Joillakin torimyyjillä on ainoana tuotteena tuoreet oliivit, ja toisilla vain perunaa ja sipulia. Kestane eli kastanja oli tänään itsellä opettelun alla. Aiemmin olen paahtanut niitä eri tavalla, mutta vasta nyt ymmärsin noiden viiltojen merkityksen, ja paahtaminenkin onnistui hyvin. KOskaan ei näköjään ole liian vanha oppimaan uutta, kai. Sen sijaan alan uskoa, että painonpudotusruokavaliossa on jotain pielessä, jotain oleellista on liian vähän (no ruokaa tietysti B) )... hhmm, jotain muutakin, sillä lihasten aineenvaihdunta ei toimi kunnolla. Kasvisruokavalion säätäminen ei ole ihan vahvimpia puoliani, vaan jospa sitäkin vielä oppii. Ensimmäisenä tuli mieleen lisätä ruokavalioon Suklaata, heh, mutta jospa nyt kuitenkin jotakin ihan muuta. TAi sitten ilmojen kymeneminen ja liian vähäinen vaatetus (?)  vaikuttaa noin paljon.

Olemme tuttavapiirin naisten kanssa puhuneet paljon eräästä tietystä korusta ja sen käytöstä. Tässä tuo Ay-yildiz on yhtenä rannekoruversiona. Turkin lipussa on kuunsirppi ja tähti. Ne ovat siis myös kansallinen symboli. Sen lisäksi niillä on muitakin symbolisia merkityksiä. Moni meistä on käyttänyt ko koruja tmv. siksi, koska tykkäämme Turkista. Tässä on hieman sama juttu kuin Suomen leijonassa, ja sen käyttämisessä nykypäivän, tämän hetken Suomessa. Täällä kaikki eivät katso hyvällä sitä, että ulkomaalainen ja vielä nainen käyttää ko tunnusta avoimesti korussa. Osa on ollut vihaisia ystävälleni, kun hänen kaulassaan roikkuu kultainen Ay-yildizriipus. Selvittääkseni asiaa ostin minäkin itselleni ko tunnuksen, tosin tuollaisena pienenä rannekoruna. Sitä on helppo näyttää tutuille, ja kysyä, että miksi joku hermostuu kun näkee tällaisen ystäväni kaulakorussa. Suurin osa ei halua vastata, ja ainoa, joka on vastannut (eräs opettaja), totesi, että naiset eivät todellakaan käytä tuota symbolia, ja jos turkkilainen nainen sitä käyttää, niin se on korkeintaan kaulakorussa.

Mielenkiintoista. Ihmisten reaktiot, maassa missä hyvänsä ja asiasta mistä hyvänsä, ovat mielenkiintoisia. IHminen
sinällään on varsin mielenkiintoinen "pakkaus". Koskaan ei voi tietää mitä toisen ihmisen pään sisällä liikkuu, ja mitä seuraavana päivänä tapahtuu toisen ihmisen asenteissa tai vaikkapa ihmisten välisissä suhteissa. Elämä on uskomattoman mielenkiintoista. NAutitaan siitä ku kerran täällä ollaan, tässä elämässä siis.

Vuohenkarvainen juusto

Juustoa vuohennahkassa Alanya 03/2016

Aamulla en onnistunut menemään arabian tunneille, koskapa opettajaa ei näkynyt, eikä kyllä muita opiskelijoitakaan. Eilen opettajaa odotti minun lisäkseni toinenkin tunneille haluava, mutta minä luovutin ennen häntä. Puolen tunnin odottelu tuulisessa ja kylmässä säässä Kale-kukkulan rinteellä riitti molempina aamuina, ja kävelin kotiin, pois palelemasta. Ei riittänyt villatakki, olisi tarvittu toppatakki, sillä vuoren rinteellä on reilusti kylmempi kuin keskustan suojaisilla alueilla. Opettaja kuulemma tulee nyt noin 30 - 50 min myöhemmin, kuin mitä tuntien pitäisi alkaa. Naisille se on mukava, kun ei tarvitse herätä aamulla "aikaisin".

Kalahallin sisällä "maustekauppa", Alanya 03/2016

Jääkaapin ja massun täytettä lähdin hakemaan Sali Pazarin eli Tiistaitorin vihannes- ja hedelmämarkkinoilta, kalahallin luota. Tuo yllä olevassa kuvassa seisova kaksikko pääsi yllättämään jopa minutkin, niin että hetken vain tuijotin, ja mietin että mitä ne ovat. Enkä malttanut olla kuvaamatta, maistamisen sen sijaan sain vältettyä helposti :)) . Tuossa on kaksi vuohennahkaa, siis kaksi nahkapussia, joissa on perinteisen, historiallisen tavan mukaisesti kypsytettyä juustoa. Kulinaristit saattaisivat olla innoissaan, minun vatsani ilmoitti eriävän mielipiteensä jo pelkästä katselusta. Oli ihan lähellä etten oksentanut. Se ei johtunut ulkonäöstä eikä tuoksuista tms, vaan pelkästään siitä mielikuvasta, että sisällä kypsyy juusto ja ulkopinnalla "happanee" vuohen karvat ja kaikki se, mitä karvojen sekaan kätkeytyy. Mielikuvituksesta siis syntyi se vastenmielisyys tuota tuntematonta herkkua kohtaan. Vieressä oli tarjottimella sellaista murumaista juustoa, vähän kuin aurajuustoa, mutta mustalla "homeella" tms varustettua. Tiedän, että se on joku harvoin tarjolla oleva gourmet-juustoherkku, mutta en nyt muista nimeä tai mitään muutakaan ko juustosta.

Entinen Gönlübol Ocakbasi, Alanya 03/2016

Aamulla, kun menin tuttavaa vastaan linja-autoasemalle, otin kuvan myös tuosta "kadonneesta" hyvää ruokaa tarjoilleesta ruokapaikasta. Vain monttu oli jäljellä. Tilalle tulee kuulemma uusi ja hieno. Toivottavasti siitä tulee silti turkkilainen ruokapaikka, eikä mitään turistimoskaa tarjoileva tusinapaikka. Jos valitset täältä 25 ravintolaa ihan umpimähkään, niin niistä 1-2 tarjoilee turkkilaista ruokaa, ja muut turisteille suunnattua pikaruokaa samanlaisella valikoimalla kuin ne 23-24  muutakin. Omaperäisyys on katoamassa, ja osin se on tietysti rahakysymys, mutta osin myös arvostuskysymys. 

Gül Pide Restaurant Alanya 03/2016

Tuossa vieressä olevassa kuvassa on yksi turkkilainen perinneruoka Sebzeli Pide. Se on juusto-, kasvis- ja sienipizza, siis muodoltaan ja valmistustavaltaan aito turkkilainen pizza. Ja hyvää oli. Noita on useita eri täytteillä tarjottavia, ja ensimmäistä kertaa maistoin tuota täyteyhdistelmää. Sienet olisin jättänyt pois, jos olisin tiennyt että niitä siinä on, mutta tulipahan samalla todettua sekin, että en enää saanut sienistä vahvaa allergista reaktiota. Aikaisemmin pelkkä sienien siivous tai pannulla paistaminen riitti, nyt jopa söin niitä. Alanyassa oleskelu osaa yllättää monin eri tavoin. Yksi ihanimmista yllätyksistä on ollut se, että allergiat ovat "kadonneet". Voin nyt syödä lähes kaikkea ruokaa.En tiedä minkä verran asiaan vaikuttaa se, että en syö punaista lihaa muuten, kuin joskus harvoin lammasta, ja kananlihaakin vain kerran viikossa. Ihan oman valintani mukaisesti olen lähes kasvis-kala-syöjä. 

Muzzista pari sanaa. Hän oli tänään minulle vihainen, ja antoi tulla oikein kunnon purkauksen ensin puhelimessa ja sitten vielä kadulla. Sain kuulla saarnan siitä, että olen ollut täällä jo viisi päivää, eikä minulla ole ollut aikaa hänelle. Hän sen sijaan on soittanut tosi monta kertaa, ja käynyt joka päivä asunnollanikin, mutta minä en ole edes kotona. Niin, että selitäppäs nyt sitten

Eräs nainen Alanyasta, 03/2016

mitä teet! Repeilen naurusta (sisällä päin), hymy pyrkii näkyville, ja jos pääsisi, niin ulottuisi korvasta korvaan . Yritän käyttäytyä kärttyisesti, koska tilanne vaatii sitä, omistushalun purkaminen vaatii sitä. "Mitä, oletko sinä käynyt minun kotonani, mitä sinä siellä teit, ketä siellä näkyi, mitä sinä naapureille sanoit, miksi sinä siellä kävit jne". Alan oppia  ärhentelemään turkkilaisittain, vaikka naurattaisi samalla ihan mahdottomasti. Eniten nauroin siksi, että tuon miehen itsetunto on Niin omissa ulottuvuuksissaan, että hän kuvittelee edelleen kaksi vuotta suhteen loppumisen jälkeenkin, että hän voi kontrolloida minun elämääni.
 
Sitten Suomen miehiin ja naisiin, ja miesten ja naisten toteuttamaan Slutshamingiin. Täällä on suomalaisillekin aika kovaa kyytiä antava artikkeli aiheesta. Linkki vie Helsingin Sanomien Nyt.fi-sivuille. Ote tekstistä:
"Huoritteleminen on eräänlainen Vapaudut vankilasta -kortti hyökkääjälle: ”se pyysi sitä” pukeutumisellaan, käyttäytymisellään tai somekuvillaan, joten väkivallalle oli jokin peruste.
Naisten vartioiminen heidän pukeutumistaan tai käytöstään kontrolloimalla sisällyttää piiloviestin, jossa minkä tahansa tapahtuman syy on aina naisen." -Harriet Silius ko. artikkelissa. Lue koko artikkeli.

 Nyt palaan toisen kirjoituksen pariin ja jatkan mansikoiden napostelua. Takapihalla kuuluu olevan menossa kissatappelu, asialla siis ihan oikeat kissat, nelijalkaiset. Satamasta kuuluu jo yhden, tänään avatun ravintolan meteli. Puhelin ilmoittaa vähän väliä saapuneista viesteistä. Ulkoa kuuluu myös sateen ropina ikkunoihin, kun oikein tarkasti kuuntelee. Kukko se vaan on unilla, että jaksaa kiekaista taas kolmen aikaan. Huomiseen.

Kukkakuvioinen vasara

Hiukanko on epänaisellinen olotila, taas kerran. Ei auttanut edes kukkakuvioinen vasara. Sain

Monet hedelmäpuut kukkivat Alanyassa 03/2016

nimittäin vasaroitua isompaan vaatekaappiin vaateripustimille tangon, jotta matkalaukussa mukana tulleet ja entisetkin mahtuvat paikalleen kaappiin. Toivon hartaasti, että tuo naisen logiikan mukaisia ratkaisuja sisältävä viritelmä pysyy tuolla kaapin yläosassa valtavan vaatepainon kera vielä huomiseen ja paljon siitä pidemmällekin, kiitos. ja jos ei pysy, niin logiikka petti, ja on kutsuttava miehiset voimat paikalle ;) . Itse en viitsi nähdä enempää vaivaa yhden vaatetangon vuoksi, kuin mitä jo näin. Sopivia, kiinnittämiseen tarvittavia osia ei ole kotona, eikä ulkomaalaisena naisena turkkilaisessa rautakaupassa käynti houkuttele yhtään. Parhaani yritin, ja ainakin vielä se roikkuu tuolla paikallaan.

Nyt iltapimeällä näkyy hienosti salamoiden välähdykset ulkoa. Ukkosen kumea jyrähtely kuuluu voimallisesti sisälle, varsinkin kun on hiljaista, poikkeuksellisen hiljaista. Päivällä hetkittäin jo toivoin, että olisi edes hetken aikaa hiljaista, kun koko ajan kuului puheensorinaa joka puolelta ja useammalla kielellä. Kunhan siihen taas tottuu, niin sitä melusaastetta ei edes huomaa, mutta nyt sen vielä tuntee ja huomaa. Kiersimme naistuttavan kanssa pienen kävelylenkin ja sen jälkeen viisi kerrosta Sali Pazari 82 kauppakeskuksessa. Kyllä tuo kauppakeskuksessa pyöriminen, monen purkin ja purnukan tutkistelu, kahvinkeittimen etsintä, kukkaruukkujen valinta, mattojen kurkistelu ja moni muu yhtä vähäpätöinen asia ihan hyvin kevyestä kuntoilusta käy. Ei ollut askelmittaria mukana, mutta pohkeissa tuntuu siltä, että jotain muutakin on tullut tehtyä kuin seisoskeltua bussipysäkillä. Kauppareissun jälkeen ihan kuntoilumielessä kävelin kauppakärryni kanssa vuorenrinnettä ylös kotiin saakka. Kuntoilukautta ei turhaan katkaista ;) .

En voi kuin ihmetellä tuttavan eksymisherkkyyttä. Olen itse ollut 2015 leikkauksen jälkeen

Puu kukkii, Alanya 03/2016

hetken aikaa aivan samanlainen suuntavaistoton vaeltaja. On vain vähän hassua jännätä, mistä hän tällä kertaa itsensä löytää, kun hänet laittaa bussilla menemään kohti hotellia. Mahdollisuudet kun ovat monet, vaikka bussi menee 100 metrin päästä hotellista. Voi jäädä pois bussista hirmuisen paljon aikaisemmin kuin pitäisi, eksyä ja kävellä itsensä kipeäksi. Tai sitten bussista voi jäädä pois tosi myöhään, sitten kun on ajettu reilusti ohi, ja sen jälkeen voi palata hotellille taksikyydillä, pitkän kaavan kautta kiertäen koska kohdalle osui taksikuski, joka tykkää ajella ympäri katuja. Sen lisäksi kilometrin päästä hotellilta voi lähteä bussilla ihan vastakkaiseen suuntaan, kävellä puoli kilometriä, vaihtaa toiseen bussiin ja ajaa taas pysäkin ohi. Tämä tuttava "rakastaa" bussiajeluita täällä yli kaiken, koska tähän asti hänellä on kokemusta vain hyvin täyteen ahdetuista, ruuhkaisista busseista. Yritän muistaa huomenna opettaa hänelle turkinkielisen lauseen "missä minä olen nyt". Ehkä kartan näyttäminen ja tuo lause kartan reunaan kirjoitettuna auttaa hieman edes paikantamaan mihin on eksynyt. 

Talvisen Suomen limakalvoärsytys alkaa väistyä, sillä hajuaisti alkaa vähitellen palautua. Ruoka ei vieläkään maistu juuri millekään, ainoastaan raa'an sipulin maku tulee kunnolla läpi. Huomenna on toripäivä, joten haenpa tarpeeksi vahvan makuisia yrttejä ja hedelmiä. Tänään oli upea elämys huomata, että appelsiinipuun kukat tuoksuvat parhaimmillaan jalkakäytävän yllä olevissa puissa. Innoissani kuin pikkulapsi kuljin katse puiden latvuksia kohti tuoksuja nuuhkien. Näky oli varmaan höntti, mutta sillä ei ole mitään väliä. Minä katselin appelsiinin kukkia ja tuttava punaisia kiiltonahkalaukkuja. Ja pari upeaa kiiltonahkalaukkua hän löysikin. Olen onneksi oppinut siihen, että vaikka lomalle tuleva turisti shoppailee, ja löytää yhtä sun toista kivaa, ihanaa ja kiinnostavaa, niin minun ei tarvitse shoppailla samaan aikaan, tai näillä palkoilla oikeastaan ollenkaan. 

Tämän päivän omat shoppailut olivat se vaatekapain tanko ja kuusi kukkaruukkua. Huomenna

Kukkiva pensas, Konakli 03/2016

yritän muistaa ostaa multaa, jos sellaista löydän, tai sitten haen vaan tuosta Kalen rinteestä ihan tyynen rauhallisesti purkillisen maata, ja kylvän yrtit siihen. Nyt on kuitenkin viherpeukalon kylvöaika. Naapuri muuten eilen tarjosi minulle erästä kukan alkua, sanoen, että tämä on sinun taimesi. Koskapa hänellä ei vielä näkynyt olevan sellaista kukkaa, niin annoin sen hänelle vaivan palkkana, kun on noin hyvin hoitanut sitä poissaoloni aikana. Kaupungilla muuten vaihdetaan taas kukkaistutuksiin kukkia. Ja Atatürk-patsaan vieressä, suojatien kohdalla, oli kehäkukkien seassa paljon siemeniä kantavia kukkia. Ei yhtään ottanut viherpeukalon silmiin sekään, ei. 

Jos oikein hyvin käy, ja osun sopivaan aikaan sopivaan paikkaan, niin voin kysyä puutarhaosaston miehiltä, että voisinko napsauttaa sieltä parit siemeniset kukkavarret mukaani. Toin Suomesta tullessani muutamia erilaisia kauppojen myymiä siemenpusseja, vaikka se kai on ymmärtääkseni kiellettyä kasvitautiriskien vuoksi. En ole lainkaan perehtynyt täällä myynnissä oleviin kukkien siemeniin tai niiden valikoimiin. Ainoastaan kukkakauppojen ohi kävellessä katselen kaihoisasti heidän valikoimiaan. Tänään näkyi mm. hyvännäköisiä esikoita.

Theo's Place oli tämän päiväinen ruokapaikkamme. Sain istua aika pitkään tavallisena turistina, tunnistamattomana, ennen kuin omistaja ja hotellin omistaja tunnistivat ja tervehtimisen puhetulva alkoi. TorosHamam siinä vieressä näkyi myydyn uudelle yrittäjälle, joka itse asiassa on hamamin entinen työntekijänainen, jos asetelmat oikein ymmärsin. Mielenkiintoista. Jännä nähdä mitä hän saa aikaan, sillä tuolla hamamissa on periaatteessa hyvät tilat, kunhan vaan kaikki muut osaset loksahtavat kohdilleen. Salamointi yltyy, joten ihailen sitä hetken, ja jatkan sitten muita kirjoituspuuhia.

Mimosan kukkia ja Muşmulaa

Haukottaa, laiskottaa ja pää on täynnä haavaita ja unelmia. Yhdistelmä toimii ainakin nyt, kun ei ole paineita työn tekemiseen. Ja toisaalta juuri siksi tarvitsen uusia haaveita, uusia unelmia ja uusia tavoitteita. Siitä ei olekaan kauaa kun kaikki meni edellisen kerran uusiksi.. mutta sanotaan että jatkuva liike / muutokset pitää mielen virkeänä.

http://www.nefisyemektarifleri.com/mimoza-salatasi/

Mimosa-puut kukkivat parhaillaan myös Turkissa. Mimosan kukkia voit nähdä myös pinkkinä ja violetin sävyisenä, palleroisena ja pötkyläisenä kukintomuodostelmana - näin epätieteellisesti ja naisen logiikalla muotoiltuna. Mimosan tunnistaa helposti siitä, että sen lehdykät "sulkeutuvat" kun niihin koskee.

Turkkilaiset (ja muutkin) käyttävät mimosaa myös mm teenä. Mimosa-tee on vahva matolääke :D . Viereisen kuvan alla on linkki turkkilaiselle ruokaohjesivustolle. Siellä on neuvottu viereisen ruoan teko. Tuon ruoan nimi on Mimosa salaatti, tosin raaka-aineista en mimosaa löytänyt, joten ehkä nimi liittyy ulkonäköön tai johonkin ihan muuhun.

Alanya, ja Yeni Dünya alias Muşmula alias Malta Eriği.

Alanyan torilla on nyt myynnissä kellertäviä hedelmiä, joiden turkkilainen nimi on Yeni Dünya tai Muşmula tai Malta Eriği. Ja löytyy sitä monilta pihamailta ja teiden varsilta puistakin. Tuo Yeni Dünya puu on tuolla yleinen. Osa tosin syö nuo hedelmät jo vihreinä ja raakoina, niin kuin Prince Hotellin henkilökuntakin. He laittoivat raa'at hedelmät pakastimeen ja söivät jäätyneenä yhdessä Rakin kanssa. se oli niiden baaripoikien ja johtajan miehen hupia. Kypsänä se on kuitenkin paljon parempi, minun mielestäni. Tuo viimeinen nimi, Maltan luumu, kuvaa hyvin hedelmän makua. Eli ei muuta kuin kipin kapin torille ja rasiallinen noita mukaan. käytä vaikka jäätelön seurana...

Täällä kaipaan Alanyasta juuri nyt kaikkein eniten tuoreita, luonnollisia hedelmiä, vihanneksia ja juustoja, jäätelöä sekä muita vuohen- ja lampaanmaitotuotteita. Jääkaapille...

Taitajia, osaajia ja haaveilijoita

Naisen työnteosta ja naisena elämisen mahdollisuuksista yms on linkitetty pari artikkelia tuonne Turkki ja Alanya -blogin puolelle otsikolla Nainen, jos et halua työskennellä mene Turkkiin.

Suurin yllätys minulle oli venäläisiin naisiin kohdistuvan väkivallan suuri määrä ja venäläisten naisten huonosta asemasta johtuvan maastamuuton laajuus.  ne selittävät omalta osaltaan sitä miksi kauniita venäläisnaisia tulee vuosittain todella paljon turkkilaisten miesten vaimoiksi. Tuosta julkaistiin joku aika sitten ihan tilastotietoakin... taidan tykätä tilastoista edelleen, ja niin on ollut koko aikuisiän.  Mutta naimisiinmenotilastoista ihan toisenlaiseen maailmaan.

Turkissa ihailen suunnattomasti käsityöläisten
ammattitaitoa. Siellä on edelleen paljon sellaisia taitajia, joita EU:n alueelta on jo kadonnut lähes sukupuuttoon. Harmi ettei heitä siellä kansan keskuudessa arvosteta tarpeeksi vaan ostetaan mieluummin halpatuonti-tehdas-pika-hömppää... tuon vuoksi halusin tänään laittaa kuvia eri ammattiryhmistä, käsityön taitajista, oman alansa taiteilijoista. Heidän palkkatasonsa on taitoihin nähden todella vaatimaton, mutta he ovat hengissä ja työnsä tekijöinä edelleen ehkä juuri siksi, että ihmisillä on varaa käyttää heidän tuotteitaan, ostaa niitä pienellä palkalla.

Viime kesänä tapasin Alanyassa suomalaisen mattokauppiaan, joka tekee ilmeisesti kyseistä kauppaa täällä huomattavalla liikevaihdolla eli osaa hommansa. Kun hän kysyi mistä saa hyviä ja edullisia  mattoja, niin ehdotin hänelle tuon "edullinen" sanan unohtaen paikallista matontekijää. Tuo Matontekijä-perhe tekee matot edelleen perinteisin menetelmin ja alusta loppuun saakka käsityönä (enimmäkseen lattialla istuen, niin kuin kuva kertoo). suomalainen mattokauppias totesi ettei hän sellaisia halua, kun ei suomalaiset halua maksaa niistä riittävästi, eikä kukaan kuitenkaan sellaisia käytä. Niin, suurin osa ei ehkä käytä niitä koska maton

ulkonäkövaatimukset ovat "teollistuneemmat" tai muutoin huomattavasti poikkeavat. Eikä monikaan osaa arvostaa käsityötä koska ei ole itse koskaan kokeillut tehdä mitään. Iso osa ihmisistä ei edes tajua millaisen taito- ja työmäärän yhden maton tekeminen vaatii, he kun ovat tottuneet ostamaan rahalla haluamansa ja heittämään kohta sen roskiin, ettei kotona vaan ole vanhempia tai epämuodikkaampia mattoja kuin mitä naapurilla on... hiukan kärjistetysti sanottu, mutta eikös kerskakulutusyhteiskuntamme toimi suunnilleen noin.

Jos rakentaisin elämääni uudelleen alusta alkaen, haluaisin kokeilla monia käsillä tehtäviä juttuja, ainakin kaikkia noita. Olisi upeaa tehdä eläessään edes yhdet kengät, vaikkapa vaan supikkaat. Olisi mieluista kutoa vielä matto, sellainen värikäs matto joka on edes hieman kuviollinen. Olisi mielenkiintoista kokeilla tehdä nahkalaukku ja hanskat samalla teemalla, vaikkapa luonnonvärisestä nahasta, tai sitten linjalla punainen - oranssi. Olisi kivaa dreijata ammattilaisen opastuksella edes matala saviastia. edellisestä dreijauskerrasta on kauan, ja astia nousi 10 cm:iin ennen kuin levisi :). Ja t ekisi mieleni maalata iso ja trooppinen silkkihuivi, kuviostakin on jo idea, samoin kuin väreistä. ja haluaisin tehdä ainakin parit tanssikoreografiat ja...  no mikä estää? Periaatteessa tässä vaiheessa mikään ei varsinaisesti estä, sillä useimpiin hidasteisiin löytyisi kyllä ratkaisu jos oikein kovasti haluaisi sen ratkaisun löytää. Eli kyse on siitä että ainaostaan haaveilen ja suunnittelen. En ole riittävän aloitteellinen tai aikaansaava tehdäkseni noista haaveista nyt totta. Sen sijaan päivät menee haaveillessa. Hhmm.

Naapurini Mustafa Acikalin teki tämän

Tässä elämässä on taas sellainen välivaihe jossa vaan olen ja odotan että jotain tapahtuu. Tässä hetkessä eläminen on aika vähäistä ja tuntuu unohtuvan enemmän kuin mitä hyväksi olisi. Ja kun ei edes aurinko paista (mikä olisi minulle energiapotku), niin jostain muualta kaivellaan nyt se energia, millä itsen saa liikkeelle edes jonnekin suuntaan. En vielä huolestu, sillä olen ollut aloillani ja levossa vasta kaksi päivää :D . Jokaiselle muulle päivälle on ollut ohjelmaa jopa enemmän kuin tarpeeksi. Ja juuri tein kolme tanssikoreografiaa, joista yksi oli minimittainen, yksi pari minuuttinen ja kolmas 4 minuuttia. Joten jotain olen saanut aikaankin haaveitteni eteen, ja olen siitä tyytyväinen. Lisäksi poika on saanut tehoannoksen äidin läsnäoloa (voisin kuulemma jo olla ajoittain jopa muualla, LOL).

Eilen yksi Alanyassa kiinteistönvälitystoimiston avannut entinen kenkäkauppias otti yhteyttä ja kysyi sinne töihin. Mietin hetken monia mahdollisia vastauksia, ja yllättäen jätin 98% sanomisistani sanomatta,

toivotin vain onnea uuden yrityksen avaamisen johdosta. Toki kerroin myös että en ole nyt lähipäivinä Alanyaan tulossa, enkä tiedä edes tarkkaa tuloaikaa. Kun hän oli kysellyt mitä kuuluu ja mikä minua vaivaa, niin hetken päästä tuli viesti että pian sinä tänne pääset, rukoilemme puolestasi. Leikkauksen ja sen jälkeisen kunnon odottaminen on tässä vaiheessa raskainta ja vaikeinta. Periaatteessa tiedän että voisin yrittää helpottaa elimistön tilannetta pudottamalla painoa esim paaston, vuoropaaston ja näännyttämisen keinoin, kun en voi käyttää liikuntaa siihen, mutta en ole saanut sitäkään aikaiseksi. On leikkauksen, kuntoutumisen ja liikkumisen kannalta ihan eri juttu painanko 68 kg vai 80 kg (turvotusten ollessa pahimmillaan). Lihasmäärä ei ole vähentynyt juurikaan, onneksi, joten alle 68 kg en pääse millään, eikä ole tarkoituskaan päästä. Muttta läskimäärät mahdollisimman alas ja sitten jää lääkärin harteille miettiä turvotusten eli nestelastin kevennyksen keinot ennen leikkausta.

Maanantaina, maanantaina se alkaa... uh huh. Sitä ennen on vielä yhden kulta-mustan

lattaripuvun viimeistely, lauantaina kenraaliharjoituksiin osallistuminen ja hätätilassa koreografioiden muunteluohjeistaminen. Silloin nimittäin pari treenaa ekaa kertaa yhdessä bändin kanssa, ja esitys on sitten seuraavana päivänä, ylihuomenna sunnuntaina... ja jos pari saa lauantaina paniikkikohtauksen, ilmoittaa ettei tule sunnuntaina lainkaan ja pakenee paikalta, niin pitäisi löytää korvaava pari ja asut sunnuntaille. Sekin kun on mahdollista, kaikki on mahdollista. Sunnuntain iltapäivän jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja olla taas enemmän rennosti ja ajatella itseänikin. Ensimmäinen projekti alkavalla viikolla on ruokien kalorimääriin tutustuminen (yäk) ja jonkinlaisen periaaterungon rakentaminen näin 40+ ja juuri nyt tosi vähän liikkuvan naisen energian ja ruoan tarpeet huomioiden. Vastenmielinen mutta tarpeellinen työ. Se edesauttaa jatkossa selviämistä oleellisesti.