Ulkona on ihanaa

Alanya ja hyvin pakattu kookosmaito 17.3.2019

Jaa-a. Taas on viikko vierähtänyt, ja tuloksena on mm. muutama uusi runo. Niitäkin syntyy aina kun vaan malttaa istahtaa kynän ja vihkon kanssa sopivaan aurinkoiseen paikkaan. M-mmm... pimeydessä ei synny ainoatakaan riviä. Neulominen jatkuu, ja ompelukonekin on päässyt hommiin. Lopultakin sain tänään ommeltua makuuhuoneen verhot, ja jopa kiinnitettyä u-kiskon ripustuspompulat viiteen verhoon. Sitten tuli iltahämärä ja väsy, ja viimeisen verhon pompulat jäivät huomiselle. Aiemmin niitä verhoja ei ole tullut tehtyä, kun ripustuspompuloita ei ole ollut. 82 Salı Pazarısta hain niitä samalla kun hain huonekalujen entisöijältä muuttomiesten hukkaamat sohvankasausruuvit. Pyysin entisöijältä kahta kokoonpanoruuvia, ja hän sanoi hinnaksi 5 TL. Rahan ojennettuani hän ojensi minulle vielä 4 ruuvia lisää. Nyt on ruuveja, ja on sohvakin kasattu.

...uutta ruokavaliota tässä katselen ja mietin...

Tuo ylimmässä kuvassa oleva palleroinen ja yhtä sun toista muuta tuli tänään ruokaostoksillta mukaan. Sain eilen itseäni varten räätälöidyn ketodieettiohjelman, johon olin saanut itse valita mitä syön ja mitä en... siis toisin sanoen sain lihattoman dieettiohjelman, jossa on energiamäärä korkeammalla kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella tämän ikäisen naisen tarvitsevan. Osansa toki tekee nuo 5x / viikko kohtuullisen pitkät ja osin myös rankat lenkit potkulaudalla / fillarilla / juosten / vuorenrinteillä ylös ja alas kävellen. Joka tapauksessa siis olin syönyt itse huomattavan paljon liian pieniä energiamääriä, eikä aineenvaihdunta nauttinut tilanteesta. 

Ruokavalioon tulla tupsahti pähkinäoljy

Huomisesta alkaa kolmen kuukauden mittainen ammattilaisen räätälöimä ruokavalio-ohjelma, joka vaatii sekä opettelua että totuttelua... mitään totuttelua... kerralla aloitetaan. Alusta asti karsin vain kolme asiaa pois: pellavansiemenet (niiden sisältämän syanidin takia), hampunsiemenet (niitä ei saa täältä) ja ehkä nuo chian siemenet (ennakkoluulo). Kookosta on ruokaohjeissa paljon niin maitona, vetenä kuin kermanakin. Arvaapa löytyikö tämän päivän ostoskierroksella mitään edellä mainituista kookostuotteista? No tavallaan löytyi, tavallaan ei. Olin jo vihanneskauppiaan luona, ja kysyin siellä miksi en löydä ruokakaupoista kookosmaitoa tai -kermaa. Kauppiaan silmiin syttyi nauru. Hän otti muutaman askeleen kohti kadunvierustalla olevaa myyntipöytäänsä, ja sanoi kookospähkinää ojentaen, että "tätäkö tarkoitit". Hän heilutti kookospähkinää korvani vieressä, ja loiskehan sieltä kuului. "Siellä sulle on kaikki mitä etsit." Jep, tarvitsee vain avata. "Vain". Ja nyt se nököttää minulla keittiössä, ja odottaa että keksin miten se helpohko avausniksi meni. Tarvitsisin sen sisältöä jo aamiaiseen 😂

Ulkona on ihanaa 😍

Tapasin eilen ystävän kanssa ulkona ollessa hollantilaisen naisen, joka kerran kyseli miksi suomalaiset ovat niin ahdasmielisiä, puhumattomia ja muita suomalaisia karttelevia. Yritimme suomalaisen ystäväni kanssa selittää hänelle omat versiomme vastauksista, ja samalla tuli taas huomattua kuinka konservatiivinen ja rajoitteinen sitä itse onkaan joissakin asioissa. Ja juuri teksti pari sitten tuli sanottua toisista ihmisistä heidän rajoittuneisuudestaan. Niinpä niin, rajoitteet on meillä kaikilla, kullakin omansa. Ja mikäs siinä, jokainen on sellainen kuin on, ja toivon mukaan kehittyy elämänsä loppua kohden entistä paremmaksi ihmiseksi... mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Rannalla tarkenee jo, ja vedessä voi käväistä

Alanyassa on tänään lasketeltu ja huviteltu mm. lumipainin keinoin AkDag laskettelukeskushankkeen eteenpäin viemisen vuoksi. Lumipaini näytti sairaanhoitajan silmin epäterveelliseltä, sillä painijoilla oli yllään vain painihousut ja kengät, mutta samalla voi muistaa että toiset uivat jäisessä avannossakin ihan vapaaehtoisesti. Kyseisen tapahtuman piti olla jo paljon aiemmin, mutta runsas lumen määrä ja uuden lumen sataminen haastoivat tietä avanneen kaluston ja henkilöstön. Vasta nyt oli mahdollista päästä riittävän lähelle myös autoilla. Tosin en nähnyt nyt tämän tapahtuman uutta mainosta ja uutta ajankohtaa missään. Jos olisin nähnyt, olisin unohtanut verhot ja mennyt tapahtumaan.

Päivä oli täällä asuville viileä ja turisteille sopivasti lämmin. Nyt on taas tiedossa usean päivän aurinkoinen jakso, ja sitten ehkä sataa päivänä tai parina. Sateet kuitenkin vähenevät oleellisesti ja lämpötila nousee. Alkavalla viikolla päästäneen +25 C tuntumaan. Suojaisissa ja aurinkoisissa paikoissa tarkenee jo todella hyvin. Ostaisinkohan parvekkeelle aurinkotuolin vai en, tuleeko sitä käytettyä. Aika näyttää.

Tuolit tuli...

Kolhuinen ja toispuoleinen <3

Murahdin illalla entisöijälle, kun hän ei pitänyt lupauksiaan. Tänään hän aikoi olla kolmelta meillä. Vähän yli kolme soitin hänelle, ja sain vastaukseksi, että olemme heti tulossa (hemen geliyoruz). Olin asettanut takarajaksi kello viiden, ja neljän aikoihin auto kaarsi pihaan. Tuossa ne nyt ovat, ja miellyttävät kyllä silmää, mutta nenä on erimieltä. Koko asunto haisee tupakalle, koska kaikki tuolit ja niiden kankaat haisevat tupakalle, jota entisöijä on tuprutellut pajassaan. En voisi ikinä kuvitellakaan asuvani sellaisen ihmisen kanssa, joka tupakoi sisällä. Hajun, terveyshaitan ja lian takia.

Ja... entisöijä toi melkein kaiken. Arvaa harmittiko kun tajusin heidän lähdettyään, että yksi osa kokonaisuutta puuttuu vielä? No, en jaksanut nyt soittaa perään. Ehkä hän ei ole edes valmistellut sitä osaa. Kysyn sitä joskus ohi kulkiessani. Maksoin hänelle 1.500 TL siitä, että hän entisöi 6 ruokapöydän tuolia, korjaa tuon toispuoleisen

Mustat takorautatuolit saivat seuraksi keinutuolin

rottinkituolin istuinosan ja tuo myymänsä keinutuolin, johon on tehnyt  uudet pehmusteet sekä tuoliin että jalkojen lepuuttajaan. Sitä jalkojen lepuuttajaa hän ei nyt tuonut ollenkaan. Ja ruokapöydän tuoleja ei olekaan lakattu uudelleen. Muilta osin ne on korjattu, mutta uusi pintalakka puuttuu. No, kaikkea ei voi saada, ei välttämättä vaikka olisi niistä sopimus. Tämä entisöijä ei saa minusta asiakasta toista kertaa. Siitä syystä en myöskään kerro kuka hän oli.

Eilinen ruokamyrkytysoireisto loppui onneksi illalla. Nyt olen vain elpynyt, levännyt ja katsellut Ask ve Mavi sarjan rästissä olevia jaksoja urakalla. Kahdesta seuraamastani sarjasta on yhteensä kymmenkunta jaksoa katsomatta, ja jokainen jakso kestää 2-2,5 tuntia. 😁. Aikanaan menneiden jaksojen katseluhalut loppuvat, ihan varmasti. Uusiakin kun tulee joka viikko.

Tänään parvekkeella ollessani tuli tuttu tunne, ihan kuin Suomen kesä. Aurinko lämmitti kivasti aurinkoa kohden olevaa puolta ihosta, ja sitä varjon puolta lievästi paleli viileässä tuulessa. Täällä on täydellinen suomalaisten lomasää edelleen. Ei tule kuuma eikä hiki, ja merivesikin alkaa jo viilentää. Silti aurinko paistaa täydeltä terältä ja tuntuu kesäiseltä.

Tyhjiä lupauksia

Alanyan pilvet .22.10.2018

Tärisyttää, vapisuttaa ja palelee... lievän ruokamyrkytyksen jäljiltä. Se oli nopea sekä ilmestymisessä, ulostulossa että toivottavasti myös päättymisessä. Nyt on enää vain iso väsy ja nuo lihasvapinat ym. Onneksi toin tullessani Lacto8-purkillisen. Heti kun jotain alkoi pysyä sisällä, niin myös Lacto8-kapseli meni massuun ja on siellä pysynyt. 

Kävin hamamissa hieronnassa, ja jostain kumman syystä rentouduin niin perusteellisesti että nukahdin hierontapöydälle. Kun minut aikanaan herätettiin, niin kroppa halusi ruokaa. Siellä

suihkun jäljiltä hiuksia kuivatellessani kysyin paikan omistajalta, että voisiko hän soittaa minulle ruoka-annoksen, vaikkapa kanarullan. No, hän soitti, ruoka tuli ja minä söin sen. Onneksi en tiedä mistä paikasta se ruoka tuli, sillä saattaisin muuten käydä siellä murisemassa. Pian syömisen jälkeen alkoi mahakivut, ja ennen kuin ehdin kotiin alkoi tulla ulos kovalla voimalla ja hallitsemattomasti molemmista päistä. Nyt pyykkikone pyörittää kuumaa pesua ja minä yritän jaksaa istua koneen ääressä kunnes huonekalujen entisöijä tuo tuolit. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, ja energiat palaavat aikanaan.

Vanhempi tuttavapariskunta oli eilen meillä kylässä, ja poislähdön aikaan satoi kaatamalla, ukkosti ja salamoi. He päättivät ottaa taksin, vaikka matkaa on vain 2 km. Tuosta ulkoa, rakennuksemme edestä he painoivat taksi-napulaa, nousivat taksiin ja ajoivat kotiovelleen. Siellä taksimittari näytti 6 TL. Tuttava halusi maksaa tuon ja olisi jättänyt vähän tippiäkin. Hän antoi taksikuskille 50 TL setelin, kun ei ollut pienempää. Taksikuski ei palauttanut kaikkea vaihtorahaa, vaan alkoi vaatia 18 TL eli kolminkertaista maksua. Ei auttanut keskustelu eikä mikään, kuski ei palauttanut oikeaa määrää vaan huijasi maksussa. 

Kun taksi huijaa sinua, niin ota ylös kuskin nimi, tai kuvaa kännykällä sen naama, kuvaa tai kirjoita ylös taksin rekisterinumero tai vähintäänkin ovessa näkyvä tunnusnumero. Kirjoita ylös myös mistä lähdit ja mihin aikaan. Jos haluat ja pystyt selittämään englanniksi tai turkiksi, niin soita Alanyan keskustassa 155 eli poliisin numeroon, ja keskustan ulkopuolella 156 eli Jandarman, "maaseutupoliisin" numeroon. Nyt kun tuttavalla ei ollut mitään tarkkoja tunnistetietoja, niin tein ilmoituksen takseja valvovalle taholle ilman tarkkoja tietoja. Oleellista ei ole huijauksen suuruusluokka vaan se että huijataan. Sama on joka puolella maailmaa. Huijaus on väärin, oli se sitten iso tai pieni. No, Suomessa isot yritykset saavat rauhassa huijata isostikin mm veroissa yms. mutta pienten ihmisten on oltava tosi tarkkoja jokaisesta sentistä.

Vieressä on kuvat entisöidyistä huonekaluista. Ihan viimeisissä kuvissa on tuoli lähtötilanteessa, kissan repimänä ja likaamana, omituisen värisenä. Turkoosi kangas muutti sen luonnetta tosi paljon. Tuo toispuoleinen tuoli oli minulla jo Kalen kodissa, ja koko ajan se on kulkenut mukana rikkinäisenä. Tähän mennessä kukaan ei ole osannut tai halunnut korjata sitä. Kun entisöijä tuli hakemaan ruokapöydän tuoleja, niin kysyin voisiko hän korjata myös tuon rottinkituolin. "Totta kai" oli tämän miehen vastaus. 

Vaan eipä ole kuvaa tuoleista, kun ei se mies ole niitä vielä toimittanut vaikka lupasi. Ensin

lupasi ne kello 12. Seuraavaksi lupasi että tuo ne kello 17. Kello on 19, eikä näy eikä kuulu. Jollei toimitus tapahdu huomisen aikana, niin otan jo huomenna yhteyttä poliisiin. Tein sen virheen, että maksoin sunnuntaina loppueränkin. Olisi pitänyt maksaa vasta sitten kun huonekalut ovat kotiin asti toimitettu, kuten oli sopimus.

Ei pölise, sataa

Alanya 21.10.2018

Aamulla herätyskellon herättäessä oli epätodellisen ihana hetki. Aivot olivat heräävinään hoitokodin vinttihuoneessa, mutta silmiä avatessa tajuntaan iski paljon ihanampi todellisuus. Auringonvalo ja peti, johon mahtui ojentautumaan niin pitkäksi kuin vaan ulottuvuutta riitti. Väsytti eilisen matkustamisen jäljiltä ihan hirmuisesti, vaan eipä auttanut jäädä unille kun oli useampi asia hoidettavana. Kävin varaamassa hamam-ajan, kävin n-kolay-laskujenmaksupisteellä (oli suljettu) ja ruokailun jälkeen kävin vielä huonekalujen entisöijän luona. 

Vaikka kuinka kuvittelin millaiseksi hän olisi tuolini entisöinyt, en osannut kuvitella puoliakaan siitä, miltä todellisuus näytti 😍. Huomenna saan huonekalut kotiin, ja laitan kuvat lähtötilanteesta ja loputuloksesta sekä kokonaishinnan. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, ja hyvilläni siitä, että valitsin entisöinnin uuden ostamisen sijasta.

Jos on joku mikä ei muutu, niin pysäköinti 😂

Kerrankin oli sellainen kotiintulo, ettei ollut mitään katastrofia. Kuljetus oli kentällä ja toimi niin kuin piti. Kotona oli vain punaista pölyä lattioilla, pöydillä ja kaikilla vaakapinnoilla. Ei edes lintuja eikä kummituksia sisällä. Huomenna, ylihuomenna tai sitä seuraavana päivänä joku imuroi... Voi olla etten ylihuomennakaan tunne ketään jokua, joten mahdollisesti imuroin itse. Nyt vaan ei huvittanut siivota. Osan tästä karmeasta väsymyksestä tekee lisämunuaisen kortisolintuotto-ongelmat, sillä käytin olosuhteiden pakosta kortisonia (tosin pienillä annoksilla, mutta silti) koko hoitokodilla työskentelyn ajan, ja lopetin sen heti kun sieltä poistuin. Nyt on kituviikot, joilla "rääkätään" kortisonin osittain lamaamat lisämunuaiset taas toimimaan niin kuin niiden pitää. Siksi nämä lähi viikot ovat "väsyttää, paleltaa, ei huvita"-tunnelmien kuorruttamia, kenties. Ainahan voi ihme tapahtua ja ko jakso jäädä paljon oletettua lyhyemmäksi.

Samalta bussipysäkiltä toiseen suuntaan. Bussi parkissa.

Ja ostoskassien raahaamisesta väsyneenä voi aina jättää sateenvarjonsa bussiin, niin kuin tänäänkin. Oli ensin lähdössä kaupungille hame päällä ja nahkakengät jalassa, mutta vaihdoin mielipidettä ja asua aika vikkelästi, kun katsoin parvekkeelta taivaalle ennen bussiin menoa. Tummat pilvet purjehtivat mereltä matalalla suoraan kohti Alanyan keskustaa, ja heti pilvien etureunan kohdalla näytti satavan ihan maahan asti. Satoihan se, ja sataa edelleenkin. Nämä olivat kuulemma tämän syksyn ensimmäiset kunnon sateet, ja tulivat kumean ukkosenjyrinän ja ihanan salamoinnin kera. Täällä kolme suomalaista ihaili salamointia ja sadetta parvekkeelta asti, tosin ilma jäähtyi niin paljon, että sisällehän sieltä oli tultava. Ja viime yönäkään ei ollut mikään huippulämmin. Alanyan vuorille satoi ensilumi. LInkki lehtiuutiseen.

Niin että taas on Suomen reissusta ja syksyn kohtaamisesta selvitty ja kotiin päästy. Kiva on olla reissussakin, vaan on tosi ihana olla kotona 😍.

Hei hyvä rouva, juu, sinä siellä...

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Kävelin viimeisen päälle rentouttavan hamamin ja hieronnan jälkeen kadulla kohti bussipysäkkiä, kun tajusin että olin jo mennyt sen ohi. Aivot olivat vielä puoliunessa, hieronnan jälkeisessä rentoutuksen ihanassa sumussa. Päätin mennä seuraavalle pysäkille, ja vilkuilin samalla mitä vaatekauppiaan seinillä roikkuu, sillä ihan kaikkia tuliaisia en ole vielä löytänyt. Siinä katsellessa menee ohi kaksi rouvaa. Tajuan vasta muutaman askeleen jälkeen, että toinen heistä tuijottaa minua, ja kääntyy uudelleenkin tuijottamaan minua kuin kysyen, että etkö muka tunne.

No en tuossa tilanteessa ehtinyt tunnistaa. Lippahattu tai pienilierinen kangashattu päässä, isot aurinkolasit kasvoilla ja kasvoista näkyi vain pyöreät posket. Vartalosta ja vaatteista en voi ketään tunnistaa ellen näe kyseistä henkilöä viikoittain ja opi tuntemaan hänen vaatetustaan, joten kasvot tarvitsisi nähdä rouva hyvä. Molemmat kävelimme koko ajan suuntaamme. Jos olisit sanonut vaikkapa Hei, olisin pysähtynyt. No, aktiivisemmalla aivotoiminnalla varustetulla hetkellä, siis hereillä olevana, ei-hieronnan-jälkeen, kysyn joskus itsekin että Voinko auttaa, jos joku jää tuijottamaan. Nyt elin vielä rentoutuksen syvissä aalloissa, ja se jatkui ihan kotiin asti, useamman tunnin. Osittain jatkuu edelleenkin. Ystävänikin lähti varaamaan aikaa samalle hierojalle 😊 .

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Meiltä lähti tänään ruokapöydän tuolit puuseppä-verhoilijan käsittelyyn. Olen jonkun aikaa katsellut huonekaluliikkeistä uusien tuolien malleja, materiaaleja ja hintoja. Tänään kävin intuition perusteella sellaisen verhoilija-entisöijä-yrittäjän firmassa, jonka pihalla näin hyvin entisöityjä puurunkoisia sohvia. Ja keinutuolin. Heh, se muuttaa aikanaan meille. Entisöijä purkaa kaikki meiltä hakemansa 6 tuolia osiin, korjaa tarvittavat osat, kokoaa tuolit uudelleen, laittaa istuinosaan uudet, jämäkät pehmusteet, verhoilee tuolit valitsemallani kankaalla sekä lakkaa puuosat uudelleen. 

Saan Alanyaan palatessani massiivipuupöytääni sopivat, täyspuurunkoiset tuolini takaisin hyvän näköisinä, tukevina ja toimivina, ja hinta on hieman alle uusien tuolien hinnan. Uudet tuolit olivat ties millä rungolla, osa muovia, osa puupuristetta, ja kaikki kangasverhoiltuja jalkoja lukuunottamatta. Tai sitten ne olivat muovi-metalliyhdistelmää tai valkoista puuta. Juu ei kiitos. Mieluummin aitoa käsityötä olevat alkuperäiset puutuolit kaiverruksineen ja pulleine jalkoineen. Jännä nähdä ero vanhan ja entisöidyn välillä sitten aikanaan. Siksi aikaa jäi käyttöön takorautatuolit ja tämä toimistotuoli. Saattaa siirroissa hieman metelöidä laattalattialla, sorry alakerran naapuri. Niissä on sellaiset jalat, joissa ei saa pysymään huopapaloja, vaan pitäisi virkata/neuloa/askarrella jotkut paikallaan pysyvät jalkojen pehmikkeet.

Alanyan Atatürkilta 3 puuta 11.9.2018

Toissa iltana kanssani bussipysäkillä oli nuoria henkilöitä, joiden kasvonpiirteistä saattoi päätellä sukujuurien ulottuvan Turkista itään päin. Heistä eräs nainen kysyi minulta, että olenko venäläinen. Ei jei jei, en todellakaan. Sitten he innostuivat puhumaan ja kertomaan. Olivat Turkmenistanista ja olivat olleet täällä hotellilla sesonkityöläisinä. He kertoivat, että nyt tämä hotelli sulkeutui ja hiljeni taas talveksi... hyvä etten hihkunut riemusta, vaan hymyä en saanut pidettyä pois kasvoilta. Jee!!! Sen hotellin osalta siis rauha ja hiljaisuus palaa tälle seudulle. Nyt kun vielä tuo toinen...

Taas tuli jotain ymmärryksen ulkopuolista vastaan. Ei sillä, ei ne tähän lopu, mutta uusi sellainen asia. Meillä eilen illalla käyneet vieraat kommentoivat massiivisia puukaappejani sanoen, että pääseekö tuosta ovesta Narniaan. Minulla ei mennyt millään tavoin jakeluun, ei sitten pienimmässäkään määrin, vaikka selkeällä englannilla hän sen sanoikin. Olisikohan aika lukea Narnian tarinoita? Ehkä sekin asia selviäisi kirjoja lukemalla. No, oli miten oli, ei hän päässyt vaikka kaappiin kurkistikin.

Naapurustossa joku laittaa sellaista ruokaa, että täälläkin herahti vesi kielelle... on siis mentävä kokkaamaan iltapalaa.

Voi mikä mies 😍 ja mikä päivä

Konyasta Kütahyan käsinmaalattua posliinia

On ollut oikein päivien päivä, sellainen, joita ei usein osu kohdalle. Kun jo ennen kahtatoista hymyilytti ja oli hyvä olo, niin iltaa kohden on hymy vaan laajentunut ja ihan sydäntä lämmittää. Itse asiassa hymyilen täällä kuin pieni apina äitinsä kasvot nähdessään. Sillekin on erityinen syy.

Yöllä heräsin kertaalleen siihen, että päähän tuulee niin että tukka lähtee. Siis ihan syksyöisesti. Kääriydyin vain syvemmälle peiton sisään, ja ehdin arvata sen sadetuuleksi, ennen kuin nukahdin uudelleen. Kahdeksan maissa herätessäni oli edelleen stressaantunut olo, kuten on ollut jo pidempään. Eilen jo tein alkuratkaisuja asian suhteen, ja tänään jatkui. Yksi parhaista stressinpoistoista on siivota koko asunto, ja jos se ei riitä, niin jonkun muunkin asunto siihen päälle vielä. No, muistin samalla, että kun tulen takaisin Alanyaan niin samoihin aikoihin meille tulee vieraita viikoksi, ja mahdollisesti toiset vieraat heti sen perään. Siivouksille oli siis perusteltu syykin.

Tuli pestyä ja puunattua kaksi parveketta kaiteita ja kaidelaseja myöten, molempien parvekkeiden ovien hyttysverkot, ikkunat, koko asunnon lattiapinnat ja oma kylpyhuone lattiasta kattoon, ihan saumoja myöten. Suihkun jälkeen oli hyvinkin rentoutunut olo ja hyvä mieli. Harkitsin hetken saunaan menoa, mutta muistin että samasta syystä kuin siivous on myös parempi olla jääkaappikin talossa valmiina kun palaan. Sitä ostosta en voi jättää lokakuulle vaikka ensin niin suunnittelinkin.

Konyasta Dervissien käsin maalattua posliinia

Jostain syystä lähdin automaattisesti kävelemään kauemmallea bussipysäkille, sillä seurauksella että sain juosta hieman että ehdin bussiin. Jee! NIlkka on kuntoutunut aika paljon, sillä muutama juoksuaskel korkeapohjaisilla tennareilla ei saanut aikaan kovaa kipua, vain pienen kivun ja krampin. No, keskustassa menin jostain kohtalon oikusta  sellaiseen liikkeeseen, josta en uskonut löytäväni jääkaappia... näin käytetyn, massiivipuisen, ison kaapiston, juuri vierashuoneeseen sopivan, ja hinta oli niin pieni, että taas hymyilytti. 

Tingin samaan hintaan vielä uuden peilin, ja painavan. Peili on paksulla puulevytaustalla, ja painaa oikeasti paljon. Tuo jos siirtyy ja / tai kaatuu yön aikana, niin sitten on kyllä aihetta hankkia joku kummituskarkotin ;) . Kaapiston toimitus sovittiin huomiseksi. Se tarkoittaa että tänä iltana on tyhjennettävä koko vierashuone, muuten sinne ei mahdu kaapiston osat ja kaksi miestä kokoamaan kaapistoa. Se huone kun ei ole mikään iso, niin kuin asunnon muut huoneet. 

Pääasia eli jääkaappi löytyi lopulta. Menin ensin erääseen isoon liikkeeseen, jossa olin jo aiemmin käynyt katsomassa, ja josta silloin löytyi mieluinen. Siellä neljä miestä järjesteli uudelleen aluetta, jossa oli esillä astianpesukoineita. He järjestelivät ja rakentelivat, muuttivat suunnitelmia ja järjestelivät taas. He kyllä näkivät kun tsekkasin mieluisat kaksi kaappivaihtoehtoa ja odotin niiden luona. Ja odotin ja odotin. Kävin välillä katsomassa muita tuotteita ja palasin taas. Sama meno jatkui. Tervehtivät kyllä, muttei heillä ollut aikaa keskustella kanssani sellaisesta asiasta kuin jääkaappi, sen osto ja sen kotiinkuljetus. Odotin vielä pitkän pätkän, ja sitten totesin hiljaa mielessäni että pitäkää kaappinne. Hyppäsin bussiin ja menin tuttuun Arcelikin myymälään. Tiesin sen kalliimmaksi kuin äskeisen paikan, mutta ainakin ovat laatutuotteita. Jep, jääkaappi tulee perjantaina takuuhuoltoasentajan kera.

Tähän väliin taas tällainen outo huomio maailman menosta. Maapallollemme on ilmaantunut ja entisestään laajentunut Tuntematon alue. Laajentunut sen perusteella, että sieltä tulee aiempaa enemmän liikennettä blogiini. 

Mikähän se sellainen tuntematon alue on, onko ihan oikea valtio vai vaan joku kuviteltu valtio / alue... Yleensä listalla on noilla kohdin Venäjä, ja nyt sitä ei näy missään. Nytko siitä on tullut tuntematon? Sopivasti Ruotsin ja Suomen vaalien alla. Oli mikä tahansa, olkoon.

Sitten paljon naisellisempiin "unelmien prinssi" -asioihin. 😅Juu, tiedän että osalla tämä menee yli ja ohi, ja osa olettaa että nyt se pollari on entistä enemmän seonnut, mutta ihan miten vaan, höpötän tämän silti tähän 😉 sillä paljolti tästä johtuen nyt on hymy herkässä, ja korvasta korvaan. Oletettavasti monilla meistä on ollut joskus elämänsä aikana mietinnässä millainen olisi se unelmien kumppani, kaikista paras ja ihanin puoliso, se kaikkein täydellisin. Meillä on siihen useampia kuin yksi määre, tai toive. Joillakin lista on pitkääkin pitempi, lyhyimmillään olen tavannut kolme rivisen listan. 

Omaakin listaani olen päivittänyt vuosien varrella. Joo, joku tuttu sanoo siellä kuitenkin, että sinkkuvuosien lisääntyessä lista lyhenee. Ja koska en ole vielä naimisissa, niin joko listassa on jotain vialla, tai kohtalo on sitä mieltä että en ole vielä valmis siihen mihin minut on tarkoitettu, tms. Juu ei. Tai joo, en tiedä. Niin, ja sitten on vielä niitä, jotka puhuvat vahvasta ihastumisesta ensisilmäyksellä. Ja niitä, jotka sanovat, että joidenkin ihmisten välillä on valtavasti sähköä, energiaa, kemiaa, millä nimellä sitä sitten kutsutaankin.

Konyasta Ateşgülün käsinmaalattua posliinia

Arcelikin edessä bussipysäkillä valkeni, että bussini meni juuri, ja seuraavaa saan odottaa 40 minuuttia. Ei kiitos. Siinä kolikoita kaivellessani missasin pari Demirtas - Kargicak-dolmusta. Seuraavana tuli niin täysi bussi, että jätin nousematta siihenkin. Nousin bussiin, jota en käytä kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Valtavan vahvalla energialla varustettu silmäpari katsoo minua intensiivisesti kuskin penkiltä. Rahasta vastatessaan tarttuu käteeni. Vaikka istun selkä menosuuntaan oleville penkeille, tunnen katseet takaraivollani liikennevaloihin pysähdyttäessä, ja kun käännyn katsomaan, ne vahvaenergiset silmät katsovat ihan suoraan, ja kiltisti.

Kun bussi on edennyt kolmisen kilometriä, ja suurin osa matkustajista on poistunut, puhuu kuski minulle jotakin. En kuule kunnolla, enkä aio arvata (pieleen menisi arvaus kuitenkin) joten kävelen kuskin luo ja kysyn "anteeksi, mitä sanoit, kun en kuullut". Sen jälkeen hän pitää minua otteessaan katseellaan, sanoillaan, äänellään, energiallaan. Käsittämätön mies. No, osaan kyllä nostaa henkisen suojakilven jos haluan, joten ei mitään hätää sen puoleen. Mutta siinä oli mies, joka ei halunnut päästää minua pois bussista ennen kuin sai sanottua positiiviset sanomisensa. 

Hänen sanomisensa hymyilyttävät vielä pitkään. Hän laittoi hyvän kiertämään. Miksemme siis mekin? Sen sijaan että keskitytään negatiivisuuksiin jaetaankin hyvää oloa ja hyvää mieltä. Sanotaan jotakin mieltä ylentävää, rohkaisevaa, kaunista ja kannustavaa. Sanotaan hyvää ja tehdään hyvää.

PS. Uuu, mikä Mies. Olisikohan Leijona 🐾
Siis, ajattele miten helposti naisen saa hyvälle tuulelle (kun osaa). Tarvitaan vain hyvä sydän.

Tangokuninkaan runot

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Mihinkäs viimeksi jäätiinkään... niin, kotikummitukseen, sohvan vaihtoon, jääkaapin takuun vahvistavan asentajan käyntiin ja ulos menoon. Tänään on Se päivä, kun asentajan pitäisi käydä, sohvan vaihto pitäisi tapahtua ja olla ihan vaan rentouttava vapaapäivä. 

Taivas on pilvessä, ja on hellepäivien jälkeen tuntuu ihanan viileältä. Ulkona on vain +33 C ja tuulta 11 m/s. Paikka paikoin näyttää pilvien lomasta paistavan aurinkokin. Syyskuun alussa on sääennustuksen mukaan taas tiedossa muutama +38 C päivä, ja sitä ennen +31-32 C. Tänä aamuna nautin parvekkeella kaikessa rauhassa istumisesta, maiseman ihailusta ja kiireettömästä teen juonnista. Kyyhkysen poikaset ovat jo lento- ja kujerrustaitoisia, ja kun niitä on pihapiirissä muutama, niin kujerrusta kuuluu aamuin illoin vähän joka nurkalta. Pääskysen poikaset ovat isoja ja taitavia lentäjiä, ja niitä vilisee taivasta ja merta vasten katsoessa useita. Ihania pieniä.

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Tänään on voinnillisesti jo parempi päivä. Eilen olin Kipeä, niin kipeä, että kävi jo sairaalaan meno mielessä. Toissa iltana lähdin hoitamaan asioita ja jäin samalla kaupungille ystäväni seuraksi, hänellä kun oli viimeinen lomailta eikä sellaista voi yksin istuen viettää. Kotiuduin ihan hyvissä ajoin, klo 23 maissa, mutta koska myöhästyin muutamalla metrillä viimeisestä oveni eteen tulevasta bussista, niin jouduin kävelemään loppumatkan kotiin tuolta kauempaa. 100 metriä ennen kotiin pääsyä tajuan, että myrkkyauto tulee vastaan.

Nykyinen hyönteismyrkyn levitysauto on uusi, tosi hiljainen ja aiempaa ylemmäs myrkkyä sumuttava. Siinä se tuli vastaan, ja mihinkään en ehtinyt. Eivät ehtineet toisetkaan. Onneksi minulla oli päällä runsas, leveähelmainen mekko. Ei muuta kuin helma kasvojen eteen ja toisella kädellä yritin pitää muuta helmaosaa mahdollisimman paljon jalkojen ja alushousujen edessä, ettei ihan kaikki näy ulospäin. Toinen kadulla ollut nainen veti paitansa kasvojen eteen, hengityksen suojaksi. Kolmas nainen katsoi meitä kuin hölmöjä, ja käveli menemään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Suojaustoimista huolimatta sain taas hankalia hengitysvaikeuksia, astmasta ja keuhkojen reaktioherkkyydestä johtuen. Menin heti suihkuun ja heitin kaikki myrkylle altistuneet vaatteet pyykkiin, otin avaavaa lääkettä ja lisäkortisonia, ja nukahdin. Aamulla, siis seuraavana päivänä myöhään herätessä oli kuumetta ja kova kipu oikean munuaisen seudussa. Päivän mittaan kipu paheni paljon, ja koko alaselkä ja oikea kylki oli helvetillisessä tulessa. Se ei välttämättä liittynyt mitenkään myrkkysuihkun alle jäämiseen, mutta ilmaantui juuri tuohon. Otin niitä kovempia kipulääkkeitä, joihin en vapaaehtoisesti koske, ja vaikka olin loppupäivän ihan tokkurassa ja turta, niin kivut tulivat silti läpi. Tänä aamuna oli ihana herätä kun mihinkään ei koskenut eikä ollut kuumetta. Ei koskenut yhtään. Ihana tunne, ja iso kiitollisuus siitä että meni ohi, oli mitä tahansa. 

Alanya, İç Kale 21.8.2018

Siksi siis elin eilen sohvaelämää ja luin kirjoja. Luin Kyösti Mäkimattilan Yösydänhetkiä uudelleen, kannesta kanteen. Se on kiehtova kirja, monipuolinen, syvällinen ja ajatteluttava. Tuolla miehellä on taito kirjoittaa ja puhutella, taito ilmaista tunteitaan teksteissään, maalata runoillaan mitä erilaisempia maisemia. Suosittelen lukuelämykseksi niin miehelle kuin naisellekin. Ja ostin liput Kyösti Mäkimattilan & Varjokuvan Lauluja Valosta ja Lemmestä -konserttikiertueelle. 

Jääkaapin takuun vahvistavaa asentajaa ei näy eikä kuulu. Viimeistään ylihuomenna marssin sinne taas, ja kuuntelen millainen selitys tällä kertaa tulee. Huonekaluliike sen sijaan hoiti sohvan vaihdon täsmälleen niin kuin lupasivat. Minulle olisi riittänyt että vaihtavat tuosta sohvakokonaisuudesta sen yhden osan, jossa suurin osa kangasrikoista on. Sen sijaan he vaihtoivat ihan kaiken. Sain samanlaisen turkoosin sohvan ja uudet koristetyynyt suoraan tehdaspaketista. Ei ole mitään kangasrikkoja, ei pölytahroja, eikä mitään ylimääräistä. Vain mieluinen, kaunis sohva. Kiitos. Tulen mielelläni asioimaan teillä uudestaankin, monta kertaa. 

Meillä kummitteli taas 👻

Ei naurata, vaikka voisihan tuolle nauraakin. Ehkä joskus myöhemmin. Nyt vaan väsyttää.

Alanyan Kalelta nämä lamput, 21.8.2018

Eilen siis tuli huonekalufirmalta ostamani huonekalujen lisäksi myös kokovartalopeili. Se muuten teki allekirjoittaneen aikalailla onnelliseksi, sillä se peilasi paljon hoikemman kuvan kuin kampauspöydän peili. Uskoin mieluummin tuota uutta peiliä. Wau mikä fiilis. Laitoin peilin eteiseen, tyhjän seinän puolelle, ylimääräisenä olevan tukevan pöydän päälle. Peili nojasi seinää ja seinässä olevaa pientä nurkkausta vasten. Ajattelin että pyydän asunnon omistajaa poraamaan tarvittavat reiät, ja laittamaan proput ja ruuvit tuohon betoniseinään kun näen häntä seuraavan kerran, ja että peili voisi odottaa tuossa sen pari päivää.

Tarkistin vielä että peili varmasti on tukevasti paikallaan, siis sitäkin ajatellen, että jos joku vaikka vahingossa tönäisee pöytää. Kyllä, tukevasti oli, ja niin ettei se heti ensimmäisestä hipaisustakaan putoa. Peilin eteen asettelin kolme lasista tuikkulyhtyä ja tuikut, vaikka en ajatellut jättääkään tuota ei-niin-mieluisen väristä pöytää tuohon. Nautin kuitenkin kynttilän valosta, ja annoin niiden palaa iltahämärässä ihan loppuun asti.

Yöllä 04:30 heräsin kovaan, sirpaleiksi hajoamista muistuttavaan ääneen. Ensimmäiseksi tuli mieleeni hajonnut ikkuna, mutta sitten muistin että voi se peilikin olla. Makkarissa oli jotenkin tosi kylmää ja palelin. Hetken aikaa siinä mietin että viitsinkö ja uskallanko mennä katsomaan, vai yritänkö vielä nukkua muutaman tunnin kaikesta huolimatta. No, uteliaisuus ja järki voitti, ja menin katsomaan.

Siinä se pötköttää ilmalentonsa päätteeksi

Eteisessä peili oli lattialla sirpaleisena, ja omituisesti. Huoneiston ovessa olevan avaimen perä heilui kuin kaappikellon punnus, edestakaisin. En hetkeen tajunnut mikä on vialla, enkä kai tajua vieläkään, mutta katsopa kuvaa. Jos peili olisi kaatunut pöydältä etu- ja yläpuoli edellä lattialle, olisivat myös tuikkulyhdyt pudonneet ja rikkoutuneet. Sen sijaan ne olivat paikallaan, juuri niin kuin olin ne illalla asetellut. Peili kyllä näyttää siltä, että se on paiskattu / paiskautunut maahan yläreuna ja etupuoli edellä, eikö.

Jos peili olisi luisunut alareuna edellä pitkin pöytää, ja pudonnut siitä lattialle, niin se olisi toisin päin, ja myös tuikkulyhdyt olisivat pudonneet ja rikkoutuneet. Jos peili jostain syystä olisi luisunut sivulle, niin vain kameran puoleinen reuna on mahdollinen, sillä toisella puolen se nojasi nurkkaukseen. Kaiken lisäksi peilin paikka ja asento on outo. Se ei ole pöydän edessä, vaan on siirtynyt aika paljon kohti huoneiston ovea. Mitä helkuttia täällä on tapahtunut?

Huoneiston ovesta ei kukaan ihminen ole voinut tulla, vaikka avaimenperä heiluikin, sillä tuo lukkotyyppi on sellainen, että kun sisäpuolella on avain lukossa, niin ulkopuolelta avain ei mene lukkoon / ovea ei saa avattua ulkopuolelta avaimella. Lisäksi oven varmuuslukko oli päällä. Keittiöstä tai olohuoneesta ei mennyt kukaan parvekkeelle, ainakaan tietääkseni. Parvekkeella en uskaltanut pimeässä käydä edes katsomassa, mutta kuulin kuinka meidän pihamme etuportti vinkui, niin kuin joku kulkisi siitä. Tähän aikaan?

Miten peili on "loikannut" seinän vierestä maahan?

Siinä vaiheessa päätin, että nukun vielä pari tuntia jos voin, ja siivoan eteisen vasta päivänvalossa. Vaan kun en saanut unta... Silmieni edessä oli vain kuva paikaltaan ylös hypänneestä peilistä. No se ei taatusti itsekseen hyppää ylös, eikä muutenkaan nouse paikaltaan ilman apuvoimia. Tulipa samalla tietysti mieleen sekä joulukuun että tammikuun tilanteet, kun meillä kävi "joku" ylimääräinen vierailija (silloin todennäköisesti ihan ihminen). Kivasti siinä nousi levoton fiilis, edelleen paleli ja mietitytti.

Vasta seitsemän maissa aloin siivota, nukkumatta siinä välissä yhtään. Edelleen mietin, että miten tuo voi olla mahdollista. Tarkoitus oli ostaa heti tänään toinen peili ja laittaa se ihan samaan paikkaan, mutta nuo reklamaatiokäynnit veivät niin monta tuntia aikaa, etten muistanut peilikauppaan menoa ennen kuin palasin kotiin. Sabas Homen omistaja-myyjä totesi, että "jaa, se näkyy olevan peruttu", kun kysyin miksei takuun voimaantulon vaatimaa asentajan käyntiä ole tehty. Lupasivat sen maanantaille. 

Sohvakaupassa ensimmäinen myyjä puhui korjaamisesta tai hyvittämisestä, puhui sitten pikkupomolle, joka puhui isommalle pomolle jne. Valokuvista oli iso apu. Myyjä, joka sohvan minulle möi, ei ollut muistanut näyttää kahta sohvassa jo ostohetkellä ollutta kangasrikkoa. Niiden lisäksi oli tullut kaksi uutta, joista toinen on sohvan istuinosan etunurkassa, näkyvässä ja kulutukselle alttiissa paikassa. Vetosin siihen, että jo 3-4 kk kuluessa se suurenee tosi paljon kun paikka on tuo. Maanantaita tulee kokonaan uusi sohva, mutta... väri ei enää ole turkoosi 😥. Se on "joku sininen". 

"Eihän haittaa, jos se on vähän tummempi". Kyllä se saattaa haitata paljonkin. Riippuu ihan siitä mikä on vähän, ja millainen sininen se on. Odotin 2 vuotta, että löysin mieluisan, turkoosin sohvan. Nyt sain pitää sitä vain 2,5 vuorokautta. Shit. Lisäksi pöydät, rahi, verhot ja matot ovat nyt sävy sävyyn tuon turkoosin sohvan kanssa. Jos väri vaihtuu...😵 Pitäisikö soittaa ja perua koko vaihto? Päätin tullessa, bussissa istuessani, että antaa heidän tulla portille asti. Jos se uuden sohvan väri on joku karmea sininen, niin en vaihda sohvaa. Mitä todennäköisimmin en vaihda. Siis en vaihda, ellei ole turkoosi. Tässä asiassa olen jääräpäinen kuin pieni lapsi (oinaspässi). Sen sijaan hätätapauksessa soitan tutulle suutarille, pyydän käymään ihmeliimansa, neulojensa ja osaamiskapasiteettinsa kanssa, ja käytän sen aikaa kuin sitä kohtuudella pystyy. Joten nyt odotan maanantaita kuin kissa-Karvinen konsanaan; lievää kauhua tuntien. Näinkin pienestä asiasta, juu.

Tänään on parempi lähteä ulos. Jätän kotikummitukseni talonvahdiksi.

Alaaddin Keykubatin maisemissa

Alanya İç Kale, Linnoituksen sisältä 21.8.2018

Aamulla heräsin aikaisemmin kuin mitä olisi huvittanut, ja nousin ylös jotenkin "kahdella kierteellä väärälle jalalle laskeutuen". Siihen nähden päivä on mennyt oikein hyvin. Aamulla kirjoitin neljä lappua, joissa luki turkiksi Voisitteko tänään jättää pihaportin auki, koska tulee huonekaluja, myös iso ja raskas sohva, kiitos. Yhden jätin alaovelle, ja ne kolme muuta vein niiden kolmen auton tuulilasiin, jotka ovat pihalla parkissa. Vain näillä kolmella perheellä on portin kaukosäädin. 

Eilen illalla laitoin pariakin kautta viestiä Bina sahibille, talon isoimmalle herralle, ja kerroin samat asiat. Hän soitti  ja sanoi, että kysy huomenna kaukosäädintä lainaan alakerran naapurilta, ja jos ne eivät ole kotona, niin soita minulle, tulen vuorilta avaamaan portin. Hhmmm. Huonekaluja tuovan firman miehet siis varmasti odottavat sen reilun puoli tuntia - vajaan tunnin, mitä vuorilta tulo kestää?

Tuija toinen jalka haudassa, toinen elämässä

Oli puhe, että tuojat soittavat noin 30 min. ennen kuin ovat ovella, että ehdin järjestää portin avaamisen. Jep. Soittivat kun olivat naapuritalon kohdalla, että olemme nyt täällä. Olisin panikoinut, ellei alakerran naapuri yllättänyt minua aamulla. Hän toi minulle portin kaukosäätimen ennen kuin he lähtivät jonnekin reissuun. Ajoituskin oli loistava, noin 30 min. ennen kuin sohvankantajat saapuivat. Bina sahibi oli soittanut hänelle, että vie kaukosäädin. Kiitos.

Sohva siis saatiin sisälle ja koottiin täällä, joten sain vielä valita divaanin puolenkin. Kaikki kolme apupöytää (sehpa), pöytä ja peili tulivat ehjinä. Tuli myös ylimääräinen, valkoinen sohvapöytä sekä kolme pinkkiä apupöytää... olisivat jättäneet nekin minulle, vaan kun tarkemmin katsoin, niin niistä löytyi jonkun muun nimi. Jotain mutisten kantoivat pois ja hävisivät  samalla, hieman yllättäen. En ehtinyt tarkistaa sohvaa heidän läsnäollessaan.

Sohvassa on neljästä kohden kangas likainen ja puhki. Kaksi niistä rikkokohdista on näkyvältä paikalta, joihin kulutus kohdistuu. Näyttää siltä, että sohvan osia on vedetty pitkin likaista sementti- tai asfalttipintaa, ja muovisuojauksesta huolimatta siis kangas on puhki, rikki. Sanonkominämitä. Ainoa, mitä tässä kohden kehtaan sanoa, on se, että onneksi en ostanut vielä kalliimpaa sohvaa, jolloin sen saaminen rikkoutuneena olisi harmittanut paljon enemmän. En silti hyväksi tämänkään kuntoa ihan tältään. Otin kuvat ja käyn huomenna myyjän luona näyttämässä ne. Keskustellaan sen jälkeen mahdollisesta hyvityksestä.

Tuijan juurelta löytyi vanha, hyvin säilynyt rakennus...

Huomisesta on tulossa muutenkin epämiellyttävä päivä. En tykkää valittamisesta, mutta en myöskään hyväksy ihan kaikkea mitä kohdalle osuu. Sabaş Home ei ole hoitanut pakastimen takuun voimaan saattamista millään tavoin. Toistaiseksi on vain katteettomia lupauksia. Joudun huomenna käymään siellä ja kysymään miksei sovituista asioista pidetä kiinni. Heidän kohdallaan olen päättänyt, että jos he vielä mitenkään yrittävät luistaa vastuustaan / velvollisuuksistaan, niin soitan paikan päältä virkavallalle ja kysyn apua. Onneksi on sellainen mahdollisuus olemassa.

Kalustuksen paikalleen laiton jälkeen parveketta pestessä tietysti liukastuin niin, että koko paino ja jonkun verran vääntöä tuli askettäin loukkaantuneen jalan päälle. Tälle päivälle suunnitellut muut hommat siirtyivät saman tien johonkin muuhun päivään. Ei muuta kuin koipi suoraksi, koholle, ja otin parin tunnen unet sohvan uumenissa. Unohdinpa samalla sekä parvekkeen että olohuoneen verhot auki. Herätessäni sisälämpötila oli +35 C, aurinko paistoi suoraan sisälle, ja ihan vaan hiukan teki mieli viilennystä ja kylmää juotavaa. Nyt ei sitten nukuta yhtään, ei pitkään aikaan. Eikä koipikaan ole hirveän kipeä, ainoastaan kipeä. Hieman takapakkia... 

...jonka vieressä on hautausmaa. Moskeija tai kirkko?

Kumpikaan seuraamistani tv-sarjoista ei mene juuri nyt, vaan ne ovat kesätauolla. Muuten... Luin tänään uutisen, jonka mukaan Alanyaan sijoittuva, Ottomaanisulttaani Alaaddin Keykubatista kertova elokuvaprojekti etenee. Sopimuksia on allekirjoitettu. Tulee olemaan mielenkiintoista sekä seurata projektia, mikäli siitä uutisoidaan, että päästä aikanaan näkemään hänen tarinansa näissä tutuissa maisemissa. On kiva tietää alueen historiallisia taustoja. 

Tänään aikani kuluksi ja matkustelukuumeeni hillitsemiseksi katselin Turkin rautatieverkostoa, sekä nopeita junayhteyksiä että tavallisia junavuoroja. Parissa uudemmassa rataverkkokartassa silmiini osui Antalya - Alanya sekä Alanya - Konya väli. Molemmat oli merkitty suunnitelluiksi ja toteutettaviksi ennen vuotta 2023. Antalyaan nyt rakenteilla oleva rataosuus valmistunee suht pian. Uskon että tieliikennetapaturmat vähenevät oleellisesti kun osa Antalyan ja Alanyan välisestä henkilö- ja tavaraliikenteestä siirtyy kiskoille. Tätäkin rataosuuden avaamista odotan suurella innolla. Sen jälkeen on helppo lähteä matkustamaan ympäri Turkkia, tutustumaan eri alueisiin ja kaupunkeihin.

Yleensä en halua jakaa mitään kuvia kotoa, mutta laitan yhden pienen, sinivalkoisen.

Sisustusta :))

Kaksi päivää on menty pitkin kaupunkia kuin aropuput, loikkien paikasta toiseen, tosin ihan

rentoutumisen paras paikka, meressä, Alanyassa

epäjärjestelmällisen suunnitelmallisesti. Maanantaina tehtiin asunnosta sopimuspaperit, ja kävin jo ensimmäisissä huonekalukaupoissa toteamassa, että haluamani sohvaryhmä maksaa noin tuhat euroa... heippa sille sohvaryhmälle. Kävin myös asunnolla kuvaamassa ja miettimässä mitä kalusteita mihinkin tulee tai ei tule, mitä tulee muuttokuormaan ja mitä jää pois. Samalla tutustuin muutamaan uuteen naapuriin, ja totesin, että asuntoyhtiö ja sen pihapiiri on ihanan hiljainen. No, kattohuoneisto on vielä hiljaisempi. Maanantaina kävin myös katsomassa muutaman vuokravälitykseen tulleen ja myyntiin tulleen asunnon kiintiestönvälittäjäni mukana, hän kun halusi että näen nekin, jos vaikka joku tuttu tarvitsisi 26.000 € tai 38.000 € asunnon. Mistäpä sitä koskaan tietää. Kaikessa tuossa meni koko päivä iltamyöhään asti. Siitä huolimatta korvat siirtyivät lähes takaraivolle kun hymyilytti niin leveästi, jostain kumman syystä ;). 

Lopultakin rotat, muurahaiset ja tuo takapihan kaatopaikka vaihtuu juuri valmistuneeseen puhtaaseen ja maanpinnasta kaukana olevaan asuntoon. Mantelipuun, oliivipuun ja mulperipuun varjossa, hämärässä eläminen vaihtuu kattoterassin ilmavaan, avoimeen avaruuteen ja aurinkoon. Näköala on Taurusvuorilta merelle saakka, ja taivas ja luonto näkyy ensimmäiseksi kaikilta parvekkeilta. Ei pauku disco eikä ainoakaan ravintola. Naapurissa olevan vanhemman turkkilaistalon kukkokin jää talon toiselle puolelle :)) , eikä sen rääkäisyt, kiekumiset tai sulolaulut kuulu meille millään tavoin, ellei se sitten kävele tuohon autotielle (ja jää auton alle). Bussi kulkee vartin välein talon edustalta, ja ajoittain siitä ajaa henkilöautoja vuorille kyliin tai vaikkapa pari mummoa kolmipyöräisellä skootterilla, hameenhelmat ilmavirrassa lepattaen, niin kuin eilen illalla. Sekin näky sai hymyilemään. Taloyhtiössä asuu turkkilaisia naisia, perheitä ja minä. Ehkä sinne joskus tulee joku muukin eurooppalainen.

Kun eilen illalla tulin Kalelle kotiin, niin ilma viileni äkisti, alkoi jyristä isomman rumpumestarin

Jolly Jumper, vain Lucky Luke puuttuu, 7.6.16 Alanya

kumein jyrinöin, salamoi koko taivaan mitalta ja satoi aivan kaatamalla. Heti kun voimakkain ukkoskeskus siirtyi, niin tilalle tuli myrskyisät tuulenpuuskat. Ikkunat paukkuivat ja verhot heiluivat niin rajusti, että oli pakko sulkea pienestikin auki olleet ikkunat. sulkemisen jälkeenkin tuuli tuli "läpi" ja toi mukanaan mm hiekkapölyä, silmissä kirveli ja hampaissa narskui hetken aikaa. Puut taipuivat uskomattoman paljon ikkunan takana, ja osa oksista hakkasi ikkunoita. Puita myös katkeili, ja hetken aikaa pohdin tuon ison ja vanhan mantelipuumme kestävyyttä. Se jos kaatuisi, niin minulta lähtisi sähköjohdot ja nettikaapeli seinästä saman tien. Tai ehkä juuri ne johdot tukivat puuta sen verran, että siitä oli apua. En muista koskaan olleeni noin kovissa tuulenpuuskissa. Jollei olisi satanut niin paljon, niin olisi tehnyt mieli mennä ulos nauttimaan myrskystä. Mukavuuden halu kuitenkin voitti, ja seurasin luonnon tapahtumia kotisohvalta, ulkoa sateesta sisälle tullut märkä kissa sylissä.

Aamulla lähdin kaupungille huonekaluostoksille, ja päädyin raskaan, mielenkiintoisen ja pitkän lenkin jälkeen Theo's Place -nimiseen tuttavien ravintolaan syömään. Taas kerran sain nauraa, mutta onneksi vasta syönnin jälkeen. Joillakin vain on niin uskomaton tilannetaju yhdistyneenä hyvällä maulla tuotettuun huumoriin, että ei voi kuin hattua nostaa. Nuori tarjoilija, joka tuntee minut kahden vuoden ajalta, pystyy usein yllättämään, ja niin kävi tänäänkin. Repesimme nauruun niin, että unohdin aivan täysin missä olen, ja että emme ole siellä yksin. Mutta no, mitäs sillä on väliä. Nauru teki oikein hyvää. Samalla keksin kenet haluan meille ensi talveksi töihin. Tämä samainen nuori herra tulee ihan mielellään koulutukseen, ja päättää sitten siinä, että haluaako talvisin tehdä sitä työtä vai ei. Kesäisin hän on joka tapauksessa nykyisessä työssään. Minun mielestäni hänen ulkonäkönsä, persoonansa ja tanssitaitonsa ovat sellainen kokonaisuus, että ainakin naiset viihtyvät DanceFitness-tunneilla, ja se on iso asia se.

Mikä sitten oli tämän päivän parasta antia shoppailukierrosta ajatellen - vaatteet, ha haa.

Lähden ostamaan huonekaluja, sillä lopputuloksella, että ostan itselleni ja pojalle vaatteita. Lisäksi tiedän nyt tarkalleen millaiset verhot haluan ja paljonko niistä kannattaa maksaa. Tiedän myös millaiset kalusteet haluan, mutta en ole valmis maksamaan 1.000 € sohvasta enkä 1.000 € pelkästä makuuhuoneen vaatekaapista, vaikka molemmat olivatkin hienoja ja oikein mieluisia. Hinnoittelu oli "höpö höpö", ihan pielessä. 1.000 €:lla saan myös kokonaisuuden, jossa on sohvaryhmä, olohuoneen pöytä, keittiön pöytäryhmän tuoleineen, tv-taso, makuuhuoneen vaatekaappi, parisänky, yöpöydät ja kampauspöytä. Ainoa mitä siinä kokonaisuudessa moitin, oli joustinpatjan laatu. Oma parempi patjani on isompi, eikä se sovi tuohon 150 cm leveään sänkyyn. Värimaailma, pintamateriaalit ja ulkonäkö olivat ihan jees (ja enemmänkin) alakertaa ajatellen. Ehkä ne kalusteet vielä päätyvät meille, katsotaan nyt. Verhoista vielä sen verran, että kolmion kaikki verhot tulevat maksamaan yhteensä 390 TL (sis. sivuverhot ja valoverhot). Eli 1.000 € uudet kalusteet + 120€ verhot + 100 € muuttokuluja (entinen oma sänky ja entiset kodinkoneet), kaikki viidenteen kerrokseen kuljetettuina ja paikalleen asennettuina. Ja minun tarvitsee "kantaa" vain itseni ja ehkä pari kevyintä laatikkoa. Nyt kuulostaa inhimilliseltä muutolta, tykkään.