Ei pölise, sataa

Alanya 21.10.2018

Aamulla herätyskellon herättäessä oli epätodellisen ihana hetki. Aivot olivat heräävinään hoitokodin vinttihuoneessa, mutta silmiä avatessa tajuntaan iski paljon ihanampi todellisuus. Auringonvalo ja peti, johon mahtui ojentautumaan niin pitkäksi kuin vaan ulottuvuutta riitti. Väsytti eilisen matkustamisen jäljiltä ihan hirmuisesti, vaan eipä auttanut jäädä unille kun oli useampi asia hoidettavana. Kävin varaamassa hamam-ajan, kävin n-kolay-laskujenmaksupisteellä (oli suljettu) ja ruokailun jälkeen kävin vielä huonekalujen entisöijän luona. 

Vaikka kuinka kuvittelin millaiseksi hän olisi tuolini entisöinyt, en osannut kuvitella puoliakaan siitä, miltä todellisuus näytti 😍. Huomenna saan huonekalut kotiin, ja laitan kuvat lähtötilanteesta ja loputuloksesta sekä kokonaishinnan. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, ja hyvilläni siitä, että valitsin entisöinnin uuden ostamisen sijasta.

Jos on joku mikä ei muutu, niin pysäköinti 😂

Kerrankin oli sellainen kotiintulo, ettei ollut mitään katastrofia. Kuljetus oli kentällä ja toimi niin kuin piti. Kotona oli vain punaista pölyä lattioilla, pöydillä ja kaikilla vaakapinnoilla. Ei edes lintuja eikä kummituksia sisällä. Huomenna, ylihuomenna tai sitä seuraavana päivänä joku imuroi... Voi olla etten ylihuomennakaan tunne ketään jokua, joten mahdollisesti imuroin itse. Nyt vaan ei huvittanut siivota. Osan tästä karmeasta väsymyksestä tekee lisämunuaisen kortisolintuotto-ongelmat, sillä käytin olosuhteiden pakosta kortisonia (tosin pienillä annoksilla, mutta silti) koko hoitokodilla työskentelyn ajan, ja lopetin sen heti kun sieltä poistuin. Nyt on kituviikot, joilla "rääkätään" kortisonin osittain lamaamat lisämunuaiset taas toimimaan niin kuin niiden pitää. Siksi nämä lähi viikot ovat "väsyttää, paleltaa, ei huvita"-tunnelmien kuorruttamia, kenties. Ainahan voi ihme tapahtua ja ko jakso jäädä paljon oletettua lyhyemmäksi.

Samalta bussipysäkiltä toiseen suuntaan. Bussi parkissa.

Ja ostoskassien raahaamisesta väsyneenä voi aina jättää sateenvarjonsa bussiin, niin kuin tänäänkin. Oli ensin lähdössä kaupungille hame päällä ja nahkakengät jalassa, mutta vaihdoin mielipidettä ja asua aika vikkelästi, kun katsoin parvekkeelta taivaalle ennen bussiin menoa. Tummat pilvet purjehtivat mereltä matalalla suoraan kohti Alanyan keskustaa, ja heti pilvien etureunan kohdalla näytti satavan ihan maahan asti. Satoihan se, ja sataa edelleenkin. Nämä olivat kuulemma tämän syksyn ensimmäiset kunnon sateet, ja tulivat kumean ukkosenjyrinän ja ihanan salamoinnin kera. Täällä kolme suomalaista ihaili salamointia ja sadetta parvekkeelta asti, tosin ilma jäähtyi niin paljon, että sisällehän sieltä oli tultava. Ja viime yönäkään ei ollut mikään huippulämmin. Alanyan vuorille satoi ensilumi. LInkki lehtiuutiseen.

Niin että taas on Suomen reissusta ja syksyn kohtaamisesta selvitty ja kotiin päästy. Kiva on olla reissussakin, vaan on tosi ihana olla kotona 😍.