Kalelle ja takaisin, omin voimin

Kun vuorokauden aikana tekee 14,5 tunnin työvuoron, heti seuraavana aamuna menee töihin kello seitsemäksi, niin ei kovin paljoa kirjoituta. Väsyttää. Yritän silti muotoilla tahan muutaman rivin, ehkä jopa jokusen ajatuksenkin. Huomenna on todennäköisesti vapaata, ja sitten viimeiset työtunnit tässä paikassa. Ou jee. On kyllä mukava päästä taad eteenpäin  ja takaisin normaaliin päivärytmiin sekä omaan elämään. Täällä ollessa elämä on seis, ja jossakin komeron hyllyllä odottamassa uutta käyttöönottoa. Kauheaa tuhlausta, siis ihan oikeasti. Koska emme voi tietää mikä on oman elämän viimeinen päivä. Kukaan meistä ei tiedä.

Eräs ihana ihminen otti tänään osan pyykkiäni pestäväksi. Kiva. Ja iso kiitos! Pääsen puhtailla vaatteilla matkalle. Käsin pesu on karmeaa, eikä nuo näy sillä keinoin puhdistuvan, ei etenkään valkopyykki.

Ajatukset harhailevat tosi vahvasti Alanyan ja elämän suuntaan, ja unohdin jo tässä välissä miksi aloin kirjoittaa tuota äskeistä kappaletta. Joku tarkoitus silläkin oli, vaan katosi. No olkoon. Kertoo sekin siitä, että olen väsyneempi kuin yleensä. Ja koska tinnitus huutaa hirmuisen kovaa on todennäköisesti verenpainekin korkealla. Stressistä on turha puhua. Käyttäisin nyt mieluummin paljon ronskimpaa ilmaisua.

Suomessa on poikkeuksellisen lämmintä, siis ihan käsittämättömän lämmintä vuodenaikaan nähden. Tänään jo aamusta yli +15 C. En ole tarvinnut talvikenkiä enkä ole ehtinyt palella kuin parina päivänä. Alanyassa ei toteutunut viikon sadekuuroputki, onneksi. Viikon päästä on kuitenkin ennustusten mukaan jo muutamaa astetta viileämpää, yöllä jo kylmä, eli +13 - 14 C. Keski-Turkissa ensilumi on jo satanut. Mitenkähän mahtaa olla Alanyan vuoriston laita? Se selviää suht pian.

Muuten, kävelystä. Jotkut jaksaa ja jotkut ei. Damlatas luolan luota ylös Kalen linnoituksen sisäosiin saakka on 3,5 km. Eläkkeellä oleva tuttavapariskunta kertoi kävelleensä sekä ylös että alas samana päivänä, ja koin sen aikamoisena suorituksena. Itse en ole koko tänä vuonna pystynyt siihen, ja sitten sydänsairas eläkeläinen kävelee sen mihin en ole pystynyt. Vähänkö pisti miettimään omaa kuntoa ja kuntoilun merkitystä. Ihana että hän sai sen tehtyä, sillä tuolla teolla on käsittääkseni suuria symbolisia merkityksiä hänelle. Niiden lisäksi on selvää, että hän on nyt paljon paremmassa kunnossa kuin arvelin, ja se on iloinen asia.

Koska tuo tänä vuonna jo kolmesti loukkaantunut oikea koipeni toimii taas, ja kestää sekä kävelyä että painavien ihmisten nostamista, niin treenit ja kävelylenkit alkavat heti kotiin palatessa. Kokeilen Kalelle kävelyä vielä tämän vuoden puolella, kunhan nilkka saadaan vielä taipumaan jonkun verran enemmän kuin nyt. Etenkin ylämäkikävelyssä tarvitaan nilkkaa ja rasitetaan nilkkaa. Ja jos en jaksa tai pysty kävelemään koko matkaa, niin bussit ja taksit liikkuu.

Kyproksella olin suunnitellut käyväni laivalla tämän sesongin aikana, vaan en ehtinyt. Ne laivamatkat lopetettiin jo ennen kuin tulin Suomeen, ja seuraavia saadaan odottaa ainakin ensi kesään asti. Yksin ei tullut lähdettyä, ja matkustushaluiset eurooppalaiset tuttavat olivat omissa maissaan töissä tai muuten käymässä, ja turkkilaiset tuttavat olivat hekin tiiviisti töissä. Alanyaan lomalle tulevien tuttavien ainoita kiinnostuksen kohteita olivat kaupungilla olevat toiminnot. Siinä meni kesä ja syksy. Nyt talvelle toivottavasti kehkeytyy jotakin reissua jonnekin päin Turkkia. Uusia alueita on aina elämyksellistä kokea. Sellainen on kyllä ollut tämäkin jakso, erilainen ja elämyksellinen. Muutama sydämellinen ihminen jäänee rikastuttamaan kaveripiiriä tämänkin kuukauden jäljiltä.