En minä, en ainakaan kovin paljon

Alanya, CayEvi ja paljon auringonvaloa...

Kovatuulinen päivä, paitsi niinä hetkinä kun ei tuullut. Tuulessa kaipasi toppatakkia, tyvenessä riitti kolme paitakerrosta. On ollut hurjan hieno tunne olla taas auringonvalossa. Kropalla on viikkojen valovaje, jonka täyttäminen alkoi tänään. No, tiedossa on ainakin rantapäiviä hietikolla hyvässä seurassa istuskellen. On tiedossa muitakin projekteja, sillä kotiinpaluu sujui sekä odotusten mukaisesti, että täysin vastoin odotuksia.

Ensin maahantulo. Rajalla passintarkastuksessa tuli ongelma, ihan "pieni ongelma". Minulta puuttui maahantuloon oikeuttava oleskelulupakortti, ja mukana oli "vain" väliaikainen oleskelulupa eli maahanmuuttoviraston leimaama paperi. Rajavirkailija sanoi ettei voi päästää tällä maahan. "Mutta kun Alanyan maahanmuuttovirastossa sanottiin että tämä riittää, ja lähtiessä Gazipasan rajaviranomainen sanoi että tämä riittää..."

Alanyan kaupungintalon edustan tulppaanipuisto kukkii...

Käskivät minut hirmuisen pitkien passintarkastusjonojen reunamilla sijaitsevalle poliisin palvelutiskille, jossa voi tarkistaa onko päätöstä tehty ja onko se myönteinen vai kielteinen. Menin tiskille, ja äkäinen poliisi ilmoitti ensitöikseen "Böyle olmaz!" Aikansa marmatti, ja lähetti sitten takaisin passintarkastusjonoon, tiskille lähettäneelle virkailijalle. Virkailija kysyi missä saamani tarkastuslappunen on. Eivät antaneet mitään lappusta. Hän soitti tiskille ja lähetti sitten sinne uudestaan, ja sanoi että mikäli olen maahantuloon oikeutettu, niin heidän tulee antaa pieni lappu, joka on erittäin tärkeä tuoda tänne asti, älä hukkaa sitä.

...ja se kukkii monin eri värein...

Menin uudelleen, ja siinä matkalla muistin, että Ptt eli postilaitos laittoi minulleturkkilaiseen numerooni jokin aika sitten tekstiviestin, jossa kerrotaan uuden oleskelulupakorttini saapumisesta Alanyan pääpostiin. Se löytyi. Jee!!!  Näytin sen tekstiviestin poliisin palvelutiskillä kaikkien muiden papereiden, korttien ja passin lisäksi, ja sain pienen lapun, sen, joka yllättäen osoittautui ihanaksi pikku lappuseksi. Sillä pääsi maahan. Vähänkö helpotti. Ehdin jo hieman panikoida, sillä olen vuosien varrella kuullut tilanteista, joissa maahantulo on evätty kunnes poikaystävä tms on pystynyt toimittamaan asiaankuuluvan dokumentin Alanyasta Istanbuliin. Kukas minulle olisi sen hommannut ja toimittanut sinne missä minäkin olin? Ei tule ketään mieleen. Onneksi asia hoitui tällä kertaa näin. Kävinpä tänään hakemassa postista sen kullanarvoisen oleskelulupakortin, ja talletin hyvin. Toiset ottavat siitä kopioita itselleen, jos vaikka alkuperäinen hukkuu, mutta en ole vielä siihen oppinut. Ei ole toistaiseksi hukkunut, eikä ole tarkoitus hukata tämänkään jälkeen.

...ja monessa ei kokoluokassa. Matalia silmäniloja.

Lentokenttäkuljetuksessa mokasin...kellonaikojen suhteen. Olin tilannut kyydin tuntia myöhemmäksi kuin mikä oli koneen laskeutumisaika, mutta eipä siihenkään maailma kaatunut, vaan siitä selvisi odottelulla. Kotiin tulo sen sijaan oli valitettavasti odotusten mukainen siinä mielessä, että vuokraisäntä oli käynyt asunnossani luvatta, minulta uhkailulla ja painostuksella ottamillaan avaimilla. Kuskin kanssa marssimme heidän ovelleen kysymään avaintani, ja hän sen heittikin ja toivotti sitten hyvät yöt. Ehei, ei se nyt ihan näin mene.

Punaista värienergiaa <3

Kuskille olin kertonut ennakkoon mikä oli lähtötilanne ja mikä on olettama, eli että ovat menneet asuntooni ilman lupaa. Kerroin että käynnistän kännykän videotallennuksen juuri ennen avaimen kysymistä. Kysyin siinä samalla, että onko ollut tulipalo -ei, onko ollut vesivahinko -ei, onko ollut joku sähkökatastrofi -ei. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -ei. Jaaha, no tulepa tänne, katsotaan porukalla mikä tilanne on. Sen näkee heti tässä ovea avatessa... mutta täällähän on käyty. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -siitä ovelta vaan katsoin. No, tulepa tänne, niin katsotaan missä asti olet käynyt... 

NArsissejakin on, kahta eri väriä.

Niin keskustelumme ja tarkastuskierroksemme jatkui. Ukko kielsi ensin käyneensä asunnossa, sitten myönsi katsoneensa ulko-ovelta sisään, seuraavaksi myönsi käyneensä sisällä katsomassa joka huoneeseen jne. Ilmoitussluontoisesti ja todistajan läsnäollessa kerroin, että nyt minun on sitten ilmoitettava asiasta poliisille, koska a) te olette saattaneet kopioida henkilötietojani täällä olevista vanhoista passeista ja henkilökorteista, b) olette saattaneet kopioida suomalaiset ja turkkilaiset pankkitilitietoni ja d) olette saattaneet kätkeä tänne jotakin tms. Ukko ei missään vaiheessa kiistänyt mitään muuta kuin sen, ettei muka tiedä ettei vuokralaisen asuntoon saa mennä ilman lupaa. Kerroin että asia löytyy myös notaarin vahvistamasta vuokrasopimuksesta, että hän voi halutessaan lukea sen sieltä. Tässä vaiheessa ukko yritti vetää kuskin mukaan itsensä puolustamiseen, mutta kuski ei siihen lähtenyt, enkä minä antanut tilaa. Puhuimme koko ajan sen verran isolla äänellä, että alakerran vuokralaisetkin kuulivat.

Tänään tapasin rouvansa rappukäytävässä. Hänkin aloitti teennäisten tervehtimisten jälkeen litaniansa -mieheni on vain kurkistanut ovelta sisään, että kaikki on ok. Juu, ei kannata yrittää hämmentää asiaa enempää, sillä kaikki eilinen keskustelu tallentui videolle, ja siellä miehenne myöntää moneen kertaan, että on ollut asunnossa sisällä, luvatta, joten turha yrittää muuttaa faktoja. Tunnin päästä ovikello soi, ja rouva on ison teemukinsa kanssa oveni ulkopuolelle, ilmeisen sisääntulohalukkaana. Hän ottaa jo askeleen eteenpäin samalla kun sanoo, että voinko minä tulla sisälle. Et voi. Ovea sulkiessani näe suuren hämmästyksen leviävän hänen kasvoilleen. 

En minä ala heidän painostustaan kuuntelemaan. Molemmat heistä pyrkivät vain ja ainoastaan painostamaan ja/tai uhkailemaan että en puhuisi asiasta mitään poliisin kanssa. Valitettavasti oman turvallisuuteni takia on puhuttava. On jotenkin koomista, että nyt he ovat minulle vihaisia vaikka he itse ovat toimineet laittomasti ja he itse ovat toimintapäätöksensä tehneet. Tässä asumisen turvaamiseksi on taas vaihdettava lukko ja asennutettava myös murtorauta, sillä ovenpielessä on murron jäljet. Kuka tietää mitä tapahtuu kun seuraavan maasta poistumiseni yhteydessä en ennalta kerrokaan että poistun (uhkailun välttämiseksi), ja hän saa huomata että hänen ilman lupaani teettämänsä kopio nykyisestä avaimestani ei sitten enää toimikaan. No, valvontakamerani toiminee silloin. Ehdin asennuttaa senkin ennen uutta lähtöä. Mutta tuo tympeä tyyppi ei sitä kameraa, sen asennusta ja lukon uusimista maksa, vaan ne jäävät kaikki itselle. Tällaista on vuokralla asuminen epärehellisen vuokraajan asunnossa. Se Kalen asunnon vuokraajaperhe oli ainutaatuisen ihana. Koskaan he eivät menneet asuntooni ilman lupaa, eivät kertaakaan. Ihana että sellaisiakin ihmisiä on.

Arvaapa paljonko tämä(kin) motivoi nopeuttamaan oman mökin rakentamista?

Etelää kohti 😍

Alanyan ranta kutsuu <3

Postilta tuli jokin aika sitten kännykkään ilmoitus, että uusi oleskelulupa on saapunut😍. Jee! On taas yksi vuosi "paketissa". Lähtiessä tuota tietoa ei vielä ollut, ja poistuin maasta ensimmäistä kertaa mukanani pelkkä leimattu paperilappunen. Jännä nähdä onnistuuko maahan paluu tuon paperin kanssa yhtä helposti kuin virallisen oleskeluluvankin kanssa. Toivottavasti. Kohta sekin tiedetään. Niin, Suomen jakso on taas tältä erää ohi, ja on paluu Alanyan arkeen.

Ehkä omituisin asia mitä matkalaukusta löytyy, on saparokoukut. En löytänyt niitä Alanyasta. Etsin tuollaisia isoja, joilla kiinnitetään kattoon esim. riipputuoli, nyrkkeilysäkki tai voimistelurenkaat. Nyrkeilysäkkikin löytyy, mutta Suomen varastosta, ei Alanyasta. Lähinnä riipputuolin ja voimistelurenkaiden takia halusin nuo koukut. Vanha selkä ja heikenneet lihakset nauttivat roikkumisesta ja renkailla temppuilusta...oletettavasti, alkujärkytyksen jälkeen 😂. Ja riipputuoli rentouttaa aina, antaa voimaa ja jopa hyvä unet.

Jos omituisista asioista puhutaan, niin jatketaan vielä vähän. Päätin pari viikkoa sitten, että menen seuraavan kerran kampaajalle vasta silloin kun pikkuinen omakotitaloni on harjakorkeudessa. Marssijärjestys se on näilläkin asioilla ;) . Tonttiehdokkaita on jo parikin, vaan molemmat ovat kaukana merestä. Onneksi ovat ihanassa laaksossa, johon näkyy öinen Linnunrata ja päivän vaihtelevat valot ja varjot. Ja jossa kuuluu sammakoiden kurnutus sekä mustarastaanlaulu, joskus jopa kavioiden kapse.

Vuosi sitten irrotettiin jumiin jäänyt kilpikonna

Kaikella on merkityksensä, joka menemisellä ja tulemisella, paikalla ja ihmisillä joita kohtaat. Kohdattuasi jonkun et ole enää sama ihminen kuin ennen sitä kohtaamista, ja tämäkin asia ja mahdollisuus tekee elämästä hienon matkan. Minulla oli ilo kohdata työpaikka, jossa työskentelystä nautin. Lisäksi moni ihminen, moni persoona jäi hyvällä tavalla mieleen, jotkut syvällisestikin. "Vadelmavenepakolainen", "pintaa syvemmältä ajatteleva juniori" ja "enkelin höyhen" ovat sellaisia naisia, jotka säilyvät muistoissa eri syistä. Lisäksi jokainen heistä vaikutti tietämättään oleellisesti seuraaviin kahteen runokirjaan. 

Odotan innolla hetkeä jolloin pääsen taas kirjoittamaan. Kun vuokraisäntä on kuitenkin tunkeutunut asuntooni ilman lupaa, ja kun siinä tapauksessa soitan poliisit paikalle heti mennessäni, niin hiukan hirvittää millaiseksi asumisrauha muodostuu sen jälkeen. Joka tapauksessa oman turvallisuuden, pankki- ja identiteettiturvallisuudenkin takia on parasta tehdä ilmoitus jos asunossa on käyty. Kävi siinä miten tahansa, niin tulevat lähiviikot ovat "valitettavasti" suht tiukkaan aikataulutettuja, ihan lukujärjestykseksi asti. On kahden kielen opiskelua, runojen kirjoittamista ja turkinkielen materiaalin työstämistä (silloin kun tiimille sopii), kuntoilua ja ystävien tapaamista yms. 

Lukujärjestyksen tärkeimmät: ranta, meri ja uudet seikkailut 😂😍

Videotunnelmia Alanyasta

Jep, Alanya on jo mielessä ja vähintään toinen puoli minua jo menossa kotiin. Tässä on Youtubesta Veli Köktaksen video, josta välittyy aitoa tunnelmaa. Ja olipa siellä eräs paikkakin, jossa en ole ennen käynyt. Sinne etsin tien kun olen niissä maisemissa.

Alanyan laskettelukeskusasia etenee. Vuorille on jo tullut Kayak Merkezi -opaskylttejä, ja ensimmäiset allekirjoitukset keskuksen rakentamisesta on allekirjoitettu valtion edustajan kanssa. Tällä hetkellä Alanyassa on vuoristoalue, jossa hiihtohissien ja rinnekoneiden puute ei lannista innokkaita laskettelijoita, vaan

aktiiviset harrastajat ajelevat ko laskettelupaikkaan, laskettelevat, kipuavat kävellen rinnettä ylös ja laskettelevat taas alas. Siinä on aitoa urheiluhenkeä ja lajirakkautta.

Ensimmäisen yövuoron jälkeen sain nukuttua 9 tuntia, ja silti tuli rytmihäiriöitä. Toisen yön jälkeen nukuin 6 tuntia ja tänään vain 4. Naapurit olivat äänekkäällä päällä, ja yksi soitti musiikkia isoilla volyymeilla jo aamu yhdeksältä. Onneksi en hahmottanut mistä asunnosta se tulee, olisin muuten käynyt sanomassa jotain yhteisöasumisen periaatteista. Ihan ei tuo unimäärä riittänyt ja kroppa protestoi. Vaan nyt ne on ohi, slut, finito, bitti. Wuhuu! 

Kukkia, kukkia, kukkia... ja aurinkoeneriaa <3 . Niitä tarvitaan nyt jaksamisen pönkittämiseksi. Vähän vielä, ihan vähän.

Rakeita ja aurinkoa

Alanya ja Tepe-Dinek alueiden tienoilta merelle päin

Alanyassa on ollut osinaurinkoinen ja osin raekuuroinen päivä. Viiden aikoihin satanut ukkoskuuro pudotti osan vedestä reilun kokoisina rakeina, ja valkeista pihamaista tuli tänään muutamia kuvia. AlanyaAdres-uutislinkki. Seuraavat pari päivää ovat oletettavasti aurinkoisia, ja lämpötila liikkuu +15 - +18 C välillä. Oikein hyviä lomasäitä alkaa jo olla. Lentolippujakin vielä saa ja lomapaketteja on tarjolla, joten Alanyaan vaan nauttimaan rentouttavista vapaista. Lehdet ovat uutisoineet lomalentojen määrien lisääntymisestä ja erityisesti saksalaisten turistien määrän kasvusta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa lomakautta. Toivotaan että se on hyvä ja vilkas kausi Alanyalle, ja elämyksellinen ja rentouttava lomalaisille.

Taustalla meri ja oikealla kaupunginosista Dinek

Tuo ensimmäinen kuva on taas näitä yllätyksiä, jotka kutkuttelevat mielikuvitusta ja pohdintaa. Kahdessa muutaman sekunnin välein ja hieman eri suuntaan otetussa kuvassa näkyy pinkkiä extraa. Tässä tällaisena, ja toisessa kuvassa kuin siivenmuotoisena. Sitä en voinut jakaa, koska siinä näkyy myös muita ihmisiä. Täällä Suomessa ollessa kamera on ollut ihan joutilaana ja unohtuneena. Kuvia ei tule otettua, kun ihmiset eivät tykkää olla kuvissa, ja kun en liiku ulkona muuta kuin työmatkat, niin eipä siinä ole paljon muuta kuvaamista kuin tiet ja bussipysäkit, jäätyneet puut ja lumipenkat... Eivät ihan inspiroi. Yövuorot jatkuvat vielä, vaan ei enää kauaa. Jee!

JOku puu kukkii. Ehkä manteli, kirsikka tai omena.

Alanyassa Kalelle, tuolihissiradan alle istutetaan mantelipuun taimia. Aikanaan siellä kukkii kauniisti. Mantelipuu on yksi niistä, mitä pihalleni haluan. Tällä hetkellä on vain parvekepuutarha, ja senkään voinnista en osaa nyt muuta sanoa, kuin että ovat ainakin saaneet vettä, taivaalta. Paljon olen istuttanut eri puiden siemeniä ruukkuihin, ja itse asiassa ongelmana on se, etten enää edes muista mitä missäkin on. En myöskään tunnista miltä näyttää vasta itänyt manteli tai muu eteläinen puu verrattuna ruukussa itäviin rikkaruohoihin. Voi olla että kitken pois juuri niitä mitä toivoisinkasvattavani, ja jätän rikkaruohoja... Jospa joskus opin. Krookuksia ja tulppaaneja lienee hengissä vielä muutama. Yllättävän kauan nekin ovat säilyneet pelkässä parvekeruukussa ja ilman ympärivuotista hoitoa, välillä liiankin kuumassa. 

Kuvien kautta kirkolle ja juhlaan

Alanya Hıdırellez-kirkko 18.1.2019

Eräänä kauniina päivänä, vai pitäisikö sanoa Jonkun verran aiemmin, olin jakavinani tekstin, jonka kuvina olivat nämä kuvat. En kuitenkaan löydä kyseistä tekstiä, en vaikka miten etsin. Kuviakaan ei näkynyt. Siksi oletan, että päivitys on taas kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Siellä lienee jo ruuhkaa 🙈.

Kävimme ajelemassa Alanyan Dinek mahallen alueella Suomeen tuloani edeltävänä päivänä. Minulle aue oli uutta, ja alanyalaissyntyinen kuskikaan ei ollut käynyt koskaan tuolla kyseisellä tiellä. Sieltä tuli yllättäen vastaa tämä Alanyan kaupungin vähän aikaa sitten entisöimä rakennus.

Näkymä kirkon edustalta merelle 18.1.2019

Hıdırellez Kilisesi, on alunperin puurakenteinen, vanha kreikkalaiskatolinen kirkko, mikäli ymmärsin oikein. Kirkon luona on myös kaivo. Kaupunki entisoi kohteen, ja niistä on pari aiempaa kuvaa täällä Alanyan kaupungin sivuilla.

Kirkkoa käyttävät sekä kristityt että muslimit, ainakin ALTAVin mukaan. Heidän Alanyaa esittelevillä sivuillaan on hieman lisätietoa ja eri kuva kuin kaupungin sivuilla. ALTAVin sivuilta löytyy myös kirkon osoite ja karttalinkki Google Mapsiin. Turkin / Alanyan Ortodoksiyhdistyksen sivuilla kerrotaan myös kyseisestä kirkosta. Sen mukaan 1924 vuodesta toiminut kirkko, alkuperäiseltä nimeltään Agios Georgioksen kirkko, ja 2012 vuodesta lähtien Alanyan venäläiset ortodoksit käyttivät kirkkoa palvontamenoihinsa, yhdessä muslimien kanssa. 

Hıdırellez-juhla 6.5. on kesän alkamisen juhla, ja sitä juhlistetaan nykyään Alanyassa monin eri tavoin, myös kokoontumalla piknikille Hıdırellez-kirkon luo.

Kevät on alkamassa

Alanyan Kalelta v. 2017

 Alanyassa kirsikkapuut ovat paikkapaikoin aloittaneet kukintansa lämpimien päivien ansiosta. Uutisten mukaan kevätkukinta on alkanut tavallista aikaisemmin. Kannattaa käydä kävelyllä Kalella, Alanturilta Dim-luolalle vievällä tiellä ja puutarhojen liepeillä ihastelemassa näitä kauniita kevään merkkejä. Viereisestä kuvasta sen verran, että en tiedä onko se mantelipuu vai kirsikkapuu, vai ihan joku muu...

havadurumu15gunluk.xyz

Uutiset kertoivat myös meren yllättämistä amatöörikalastajista, jotka olivat lähteneet merelle pienellä lasikuituveneellä. Merenkäynnin voimistuessa aallokko nousi nelimetriseksi, ja veneen kaatuessa miehet joutuivat veden varaan. Toiset kalastajat löysivät heidät myöhemmin kaatuneen veneensä päältä, ja pelastivat sekä miehet että veneen. Aallokko muuttuu edelleen nopeastikin, ja nelimetrisissä aalloissa ei pärjää ihan pienellä veneellä ja amatööritaidoilla. 

Katselin jo säätietoja sekä paluun että aallokon innoittamana, sillä nautin rannalla istumisesta ja kävelystä silloin kun meri myrskyää ja nostaa isojakin aaltoja. Viereinen säätieto-kuvakaappaus on mielenkiintoinen. Sateita on jo vähemmän ja lämpötilatkin noussevat. Yölämpötilat ovat vielä "hieman vilpoiset" mutta kevyellä lämmittimellä niistäkin selviää.

Odotan kotiinpääsyä innolla, isolla innolla. Ei ole enää montaakaan päivää, silti ihan riittävästi. Nämä viimeiset päivät ovat vaikeimpia väsymyksen hallinnan ja keskittymisen osalta, mutta monta tärkeää asiaa on vielä täälläkin tehtävä ennen lähtöä.

Aurinkoa päiviisi.

Vapaapäivättömän valitusvirsi

Parvekkeellani kukkii taas

Eilen suunnittelin kirjoittavani tänne jotain, ja avasin jo läppärinkin. Faceookkia lukiessa kopsahti otsa läppärin ja pöydän reunaan, ja jo toisesta kerrasta ymmärsin unohtaa muut suunnitelmat ja lähteä nukkumaan. Väsyttää ihan järjettömästi. Pitkät työmatkat, aikamoinen määrä normaalin viikkotuntimäärän ylittäviä työtunteja ja päälle vielä jokunen tanssitunti. Lisäksi väsyttää se, että en ole omassa kodissani vaan vieraana toisen kodissa, ja asun keittiössä. Pimeys on ehkä yksi pahimmista väsyttäjistä. 

Aamuvuoroihin lähden ennen kuutta, ja on pimeää. Viikonloppuisin ei pala edes katuvalot siihen aikaan. Töistä tullessa on jo hämärää ja pian pimenee. Aurinkoa ei näy kuin vilaukselta jonkun potilashuoneen ikkunasta. No, tänään menin iltavuoroon, ja bussipysäkillä näin pienen vilauksen aurinonvalosta. Lisäksi ulkona kulkiessa saa pelätä alueen asukkaita. Täällä on tosi paljon humalaisia, päihtyneitä, huumausaineiden käyttäjiä, jopa keskellä päivää ja avoimesti kadulla, vaikka on aika pieni paikkakunta.

Naapurista kuuluu poikkeavaa, outoa ääntä, on kuuunut jo yli kaksi tuntia, muttei uskalla mennä soittamaan ovikelloa ja kysymään onko kaikki hyvin. Pitää vaan toivoa että äänestä huolimatta edes päällisin puolin asiat ovat suht koht hyvin, eikä palata talo tai aiheudu muutenkaan kenellekään mitään vaaraa. Ulkona kylmässä ja pimeässä, tai loskan ja märkyyden keskellä pimeässä ei tee mieli olla, ja ulkoilut ovat rajoittuneet työmatkoihin. Aikamonta kirjaa odottaa tuossa lukemista, vaan kun ennen töitä ei jaksa tai ehdi, ja töiden jälkeen ei jaksa tai ehdi. Työt, pieni ruoanlaitto, parin sanan vaihtaminen asuinkumppanin kanssa ja yöuni vievät koko päivän. 

Tänään oli oikein perjantaitten perjantai monine hankaluuksineen, ja laskin jo päiviä seuraavaan vapaaseen. Kyllä pari vapaapäivää viikossa olisi luksusta. Alanyassa ollessa aikataulu on sillä tavoin erilainen, että kirjoittaminen vie 8 h päivässä viitenä päivänä viikossa. Aina on kuitenkin pari täysin vapaata päivää ja aina on päivänvaloa, joka houkuttelee ulos. No, kaatosade ei ihan aina houkuttele ulos, mutta pääsääntöisesti aurinkoa näkee läpi vuoden. Ja merta. 

Alanyalainen tv-sarja ja tanssikoulu

Alanyaa vuosi sitten, silloiselta parvekkeelta pohjoiseen

Alanyassa on tänä talvena tehty paljon tietöitä, rakennettu uusia teitä ja korjattu entisiä. Uusia teitä löytyy mm. KüçükHaşbahcen ja BüyükHaşbahcen alueelta. Jollen väärin muista, niin myös Sugözü mahallen alueella ja kauempana olevilla vuoristoalueilla rakennettiin myös uusia teitä. Eli kun ajelet, kävelet tai vaikka fillaroit ko alueilla, niin risteyksiä ja liikkumisreittejä on lisää. Itse tykkään liikkua niin uusilla kuin vanhoillakin alueilla. On kiva nähdä eri asuinalueita, kohdata ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. 

Alanyassa on muuten The Groove -niminen tanssikoulu, @groovealanya, opettajana Umut Ağırtaş. 17.2.2019 on nuorille (11-17 v) tarjolla maksuton Urban Hip Hop -

tutustumistunti, ja siellä kannattaa käydä. Kyseinen tanssikoulu on saanut kehuja ja on kokeilemisen arvoinen. Tarjolla on tunteja lapsille, nuorille ja aikuisille, ja joka keskiviikko järjestetään sosial hip hop party osoitteessa İzzet Azakoğlu Caddesi Çarşı Mahallesi No:21, 07400 Alanya. Koulun sivusto löytyy Facebookista, ja siellä on sekä puhelinnumero että osoite. Koulu sijaitsee Atatürk-patsaalta hieman itään päin, mikäli kartta näytti oikein.

Vuosi sitten ei tanssittu

Alanyassa kuvatun tv-sarjan jaksojen trailereita on nähtävillä myös netissä, tätä kirjoittaessa neljän jakson verran. En tee tähän linkkiä, vaan laitan vain osoitetiedot joilla pääset kanal d:n sivulle ja siellä tv-sarjan  trailereihin
https://www.kanald.com.tr/yuzlesme/fragmanlar/yuzlesme-fragmani-4
Kun lähetykset alkavat, siis jaksot tulevat ulos, niin toivottavasti niihin tulee myös nettiteitse katselun mahdollisuus. Tuolla kanal d:n sivuilla on myös livelähetysten katselun mahdollisuus Canlı Yayın-palkista.

Jee, tänään on lähes vapaapäivä. On vain tanssitunti puolitutulle ryhmälle puolitutusta lajista 😁 ja tunti on vielä tekemättä. Seuraavat 3 tuntia meneekin siinä, ja ohjaus vielä tunnin siihen päälle, eli käytännössä yhteensä puolen päivän työ. Vaan tanssi on kivaa, oli laji mikä hyvänsä.

Vuosi sitten tämä muru iski kyntensä ja kielensä haavalle

Lisätty 21.2.2019
Yüzlesme-sarjan ensimmäinen jakso tulee ulos 5.3.2019. Kellonaikaa en vielä tiedä, mutta yleensä nuo sarjat alkavat illalla klo 20 tienoilla. 

Vuosi sitten löytyi eräälle pikkuneidille "tanssikengät"

Päivän uutisia

Johan oli päivä. Nuorehko taiteilijamies ja musiikkialan vaikuttaja Olli Lindholm kuoli sairauskohtaukseen aivan liian nuorena. Voimia läheisille ja keveitä multia Ollille. Sitten ihan toisiin sfääreihin. Tuttu naishenkilö purki tuntojaan kampaajalta tulleelle tuttavalle, ja kertoi ettei hänellä itsellään ole lupaa eikä mahdollisuutta leikkauttaa hiuksiaan lyhemmäksi, tai mies suuttuu. On naisen itsemäräämisoikeudessa aika iso vaje, jollei voi itse päättää edes omasta hiustyylistään. Surullista.

Päivän omituisin tuli valtion taholta: Tiedäthän mitä on asepalvelus, varusmiespalvelus, siviilipalvelus, yhdyskuntapalvelu, vankilapalvelus, jumalanpalvelus ja ties mitä näitä palvelus-nimikkeitä onkaan. 

Tänään opin uuden, siis itselleni uuden palvelus-aiheisen nimikkeen. Nykyisen hallituksen ajan uudistuksena kun te-toimisto määrää asiakkaalleen, eli työttömälle työnhakijalle esim. 5 vuoden karenssin, niin sen karenssin voi asiakkaan kokeman mukaan purkaa. Purku voi kuulemma tapahtua esim. 12 viikon palveluksella. Siis mitä? Palveluksella? Millä palveluksella? Te-toimisto määrää työn ja työpaikan sekä täyden tuntimäärän. Siellä on oltava ja tehtävä mitä he määräävät. Ilmaiseksi. RAngaistukseksi siitä, että työttömänä työnhakijana et ole tehnyt niin kun nykyinen suurennuslasilla virheitä etsivä, tulospalkkainen te-toimisto-henkilö määrää.

Vankilassa ja varusmiespalveluksessa tarjotaan asunto, matkat ja ruoka. Te-toimiston palvelus antaa tekijälleen vain palveluksen ilon, ja katteettoman toivon siitä, että sen avulla ehkä kenties, jos armon te-toimisto on suosiollinen, voidaan purkaa ko karenssi. Te-toimiston palveluksesta ei makseta palkkaa, ei matkoja, ei ruokia. Se 12 viikkoa pitää elää esim. pyhällä hengellä tai jonkun sukulaisen, tuttavan tai vaikka puolison elättämänä. Ja siitä käytetään nimitystä Palvelus. 

JumalAuta. Mihin tämä valtio menee? 

Apu-lehteen bloggaava juristi, Uuninpankkopoika Saku Timonen on kirjoittanut asiasta jo pari vuotta sitten, ja koko tämän kaksi vuotta. Edelleen moni sulkee silmänsä, korvansa ja suunsa, olettaen ettei nämä "uudistukset" koskaan tule koskemaan heitä itseään. Surullista nähdä tämä. Onneksi kaikkialla ei ole samoin, ei näin huonosti.

Lasten huvia ja yökerho

Alanyassa kukkii jo puut, tämä ei vielä

Seuraavassa mummojenhoito-työvuorolistassa näkyy jo tyhjää, on enää jokunen työpäivä. Tanssituntejakin on enää vain yksi... Se tietää kotiinpaluuta. 😍

Täällä kahlataan lumessa ja loskassa. Hirmupakkasia ei ole onneksi nyt enää näkynyt, sen sijaan tänäänkin satoi vettä. Vilkaisin Alanyan säätä, ja 8 pv sadejakso siellä "lämmitti" kummasti mieltä. Alanyan säätyyppi muuttuu helmi-maaliskuun taitteessa huomattavasti vähäsateisemmaksi ja lämpimämmäksi. Silloin siirrytään kevätkauteen sekä kalenterin että säiden osalta. Nytkin ne harvat aurinkoiset päivät, joita Alanyassa on ollut, ovat olleet mukavan lämpimiä ja rannoille, kahviloihin ja kaduille kutsuvia. Kun aurinko pilkistää, rentoutumispaikat täyttyvät perheistä, kaveruksista ja itsekseen vaeltelevista ihmisistä.

Jännä nähdä mitkä ovat tämän kauden suosikkipaikkoja sekä paikallisten, turistien että oman kaveripiirin osalta. Tunneleiden Konaklin puolella olevaan satamaan on avattu Illusion -yökerho / konserttihalli, jonka esiintyjämainokset ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Paikka on mielenkiintoinen myös siksi, että sinne pääsee kaupungin busseilla numero 1 ja 101, lähes oven eteen. Toki yökerhon biletys jatkuu pidempään kuin mitä bussit kulkevat, muttei tarvitse ostaa kuin yhdensuuntainen taksikyyti... ainakaan periaatteessa 😂Toki riippuu hieman taksikuskista, siis että paljonko perii turistilisää. Tosin Illusionista on noin 4 km AquaParkin, vesipuiston luokse, ja 5,5 km Atatürk-patsaalle, joten kauniina yönä käsi kädessä sen voi myös kävellä.

Aurinkoenergiaa 

Lapsiperheiden ja lastenmielisten lämpimien päivien iloksi löytyy mm. vesipuisto, jota esittelee tämä sivusto. Käsittääkseni tuonne on saanut tilattua kuljetuksen sivuston ohjeita seuraamalla. Sivusto on englanniksikin. Alanyan kaupungin ylläpitämä pomppulinna Dev Balon Park sijaitsee Hacet Mah. alueella, keskustassa. Sinne on helppo löytää uusitulta Hacet-aukiolta. Pomppulinna on avoinna 9-20, ja sinne otetaan sisään vain tietty määrä lapsia, joten pääsy ei ole automaattinen. Kannattaa mennä aamulla, jolloin monet paikalliset vielä nukkuvat tms. Pomppulinnaan pääsee vain aikuisen seurassa, eli keskenään tulleita lapsia ei oteta sisälle.

Tällaista tällä kertaa. Aurinkoa päiviisi!

Isä ja isyys

Pikku purkaus vaihteeksi siitä mikä on mies, mikä on isä ja mikä on pelkkä liero siittäjä.

Mitä on isyys? Biologinen isyys on helppoa, eikä vaadi juurikaan henkisiä ponnisteluja eikä ihmisenä kasvamista. Oikea isyys, isänä oleminen on elinikäinen kasvuprosessi, joka sisältää omistautuneisuutta, sitoutumista ja paljon vastuuta. Oikea isä ei koskaan hylkää lastaan. 

Isä

• antaa aikaansa, tykkää viettää aikaa lastensa kanssa (ilman että vaimo käskee)
• rakastaa pyyteettömästi (ei odota vastarakautta tai vastapalveluksia)
• antaa neuvojaan lapsen / nuoren tasoon ja tilanteeseen sopivalla tavalla
• turvaa ja suojaa mm. maailman pahuudelta ja ongelmien uusiutumiselta
• ohjaa ja kasvattaa lempeästi ja määrätietoisesti, ikään ja tilanteeseen sopivalla tavalla
• on läsnä rakastavana aikuisena, isänä, roolimallina, ihmisenä...
• on tavoitettavissa kun tarvitaan, ja kuuntelee, antaa aikaansa koska lapsi on tärkeä
• on lapselleen luotettava ja turvallinen vanhempi, eikä vaadi lastaan käyttäytymään kuin vanhempi silloin kun itse vajoaa lapsen tasolle käyttäytymisessään tai ajattelussaan
• ei hylkää lastaan

Itselläni ei ole ollut iloa kokea sitä, että elämässä olisi ollut isä, joka käyttäytyy kuin isä. Elämäni aikana molemmat miespuoliset, jotka äidin kanssa olivat tekemisissä ja leikkivät isän roolia, myös hylkäsivät koko lapsikatraan. Heistä ei ollut isäksi. He eivät kyenneet kasvamaan isyyteen ja isyyden vastuuseen. Heille riitti se, että he saivat äidiltä seksiä ja huomiota, paitsi biologiselle isälle ei riittänyt edes yksi nainen, ja saivat aikansa kuvitella olevansa miehiä, miehekkäitä ja isiä. Yllättävän moni elämässäni kohtaamani mies kuvittelee että isänä olemiseen riittää se, että on siittänyt lapsen ja antaa rahaa, joka mahdollistaa elossa olemisen. 

...jos edes aloitaisi polkunsa...

On surullista elää taas samoja tunteita ja tilanteita läpi, tällä kertaa oman lapsen kohdalla. Isäksi kutsuttu junttiääliö on aiemmat vuodet yrittänyt korvata isyyden antamalla rahaa, seuraavallakin kohtaamisella antamalla rahaa, komentamalla, vaatimalla ja antamalla rahaa. Nyt viimeisellä yrittämällä hänen viimeisin vaimonsa sopi puhelinpalaveriajan juniorille isänsä kanssa, mutta tuo tyyppi ei ajan koittaessa edes halunnut vastata puhelimeensa, eikä tietenkään soittanut takaisin. Häntä ei kiinnosta, vaikka vaimo miten kovasti yrittää järjestellä asioita oikeaan suuntaan. 

Jospa vaimo lakkaisi paapomasta ja antaisi "isän" kohdata totuuden, kyvyttömyytensä ja pahoinvointisa. Se saattaisi mahdollistaa sen, että hän kasvaisi uusien lasten mukana edes vähän enemmän isyyden saloihin. Jostain kumman syystä moni vaimo yrittää paikata miehensä puutteita ja peittää ongelmia, vaikka juuri se toiminta estää ko miehiä kasvamasta ja kehittymästä. 

Vaimo ei voi isäksi muuttua eikä isän puolesta käyttäytyä ja ongelmia korjata, vaan biologinen isä voi olla oikea isä vain kasvamalla itse isäksi ja isyyden vastuuseen. Kun hän ei tähän kykene, eikä sitä halua, niin asia on vaan hyväksyttävä todeksi ja jatkettava elämää ilman isää. Kun mietin suomalaista tuttavapiiriäni, niin kolmasosassa perheistä isä on kokonaan poissa, kolmasosassa jäänyt henkisesti siittäjän tasolle ja kolmasosassa hän on oikea isä, joka kasvaa ja ottaa vastuuta. Luojan kiitos meillä on yhteiskunnassa myös hyvin voivia miehiä, Isiä sanan parhaassa merkityksessä.

Pari osoitetta lukuvinkiksi. Ensimmäinen on englanninkielinen teksti, joka kertoo isyyden ja Isyyden erosta (father ~dad), ja toinen on suomenkileinen Kari Uusikylän hieno teksti isyydestä.

https://goodmenproject.com/families/difference-father-dad-h2l/

https://kariuusikyla.com/2017/09/09/isyys-on-upea-etuoikeus/

Päivien sisältöä

Pari päivää elämän rytmiä täällä tlven keskellä:

Alanyassa oli pari paisteista päivää välillä

Toissayönä olin yövuorossa, eli valvoin yön ajan mummujen ja pappojen hyvinvointia. Aamulla lähdin kiireellä että ehdin 07:06 bussiin, ettei tarvitse odottaa puolta tuntia. Ehdin. Vartin päästä ihmettelen mikä on tuo vieras kännykän ääni, joka selvästikin kuuluu minun laukustani. Kollega sieltä soittaa ja kysyy missä osaston kännykkä menee... en olekaan ennen sekoittanut omaa ja osaston kännykkää. Nyt on sekin tehty. No, hyppään bussista ulos ja nousen aikanaan takaisin työpaikan läheisyyteen menevään bussiin. Vien kännykän, ja odotan taas seuraavaa bussia. Matkustan asunnolle noin tunnin verran. Käyn suihkussa ja syön ennen kuin nukahdan. Kello on noin 9. Klo 13 herään puhelinsoittoon. Sama sairaanhoitaja soittaa ja kysyy minua töihin, kun eräs on sairastunut. Nyt ei onnistu, kun illalla on tanssitunnin pito ja huomenna (=siis tänään) en ole paikkakunnalla, mutta lupasin seuraavan vapaapäiväni työpäiväksi. 

En saanut uudestaan unta, ja aloin treenata tanssitunnin koreografiaa ja tekniikkaa. Kävin pitämässä jive-tunnin opistolla, ja ilokseni totesin että nilkka toimii yllättävän hyvin. Korkokengillä en vielä uskaltanut tanssia, mutta kuitenkin arpikudokset kestivät tämän ison naisen painon ja 60 min tanssia, joten aika hyvin on paikat parantuneet. Tanssitunnin jälkeen meni taas tunti matkoihin, ja asunnolle päästyä mielin suihkuun. Hups, ei onnistunut vesikatkon takia. Piti odottaa klo 22.30 saakka. Sitten vasta unille.

04 soi herätys, ja 05 olin jo laittautunut ja pukeutunut niin, että voin mennä hotelli Kämppiin, jonne oli sovittu tapaaminen. Sitä ennen oli kuitenkin muuta. Matkustin junalla (tuntikausia) Vaasaan, johon oli sovittu tapaaminen. Junat olivat myöhässä jo silloin, mutta onnistuin olemaan ajoissa paikalla, kommelluksesta huolimatta. Vähän ennen Vaasaa mietin miksi olo tuntuu niin epätavalliselta, ikään kuin jotain puuttuisi... auts, puuttui. Aikaisen aamun lähdöllä oli jäänyt rintaliivit pukematta, ja se lähentelee katastrofia. Siltään ei vaan voi tällä varustelulla mennä ihmisten ilmoille, ei ainakaan paikkaan, jossa on hyvä esiintyä edukseen. Ei muuta kuin kauppaan ostoksille heti Vaasaan päästyä, ja tilanne korjaantuu sillä.

Kaipaan tuoreita luomuruokia tosi paljon

Vaasassa ei ollut aikaa edes syödä, koska 13.45 lähti juna Helsinkiin ja sen kyydissä ehtisin juuri Helsinkiin sovittuun tapaamiseen. Käytännössä junat olivat jo Seinäjoen kohdalla yli tunnin myöhässä, ja yritin syödä siellä jotain härkäpapu-kammotusta, joka kuitenkin päätyi roskiin (sorry). Kun konduktööri vahvisti aikataulun ja minua Kämpissä odottava kertoi ettei voi odottaa pidempään, niin Tampereen kohdalla hyppäsin junasta ulos ja vaihdoin junaa. Matka jatkui puolentoista tunnin odottelun jälkeen, sekin juna oli myöhässä. Kello 20.30 olin takaisin asunnolla, ja kirjoitan tämän ennen nukahtamista. Huomenna on taas työpäivä, ja seuraava vapaapäivä on viikon päästä.

Näiden lisäksi on selvitelty läheisen elämässä olevia isoja ongelmakoukeroita, yritetty lohduttaa isänsä hylkäämää junioria ja opiskeltu "jotain". Yhdestä asiasta voit olla varma: ei ole tekemisen pula eikä liikaa aikaa. 

Odotellaan

Täällä pimeyden ja kylmyyden keskellä ei elämässä ole mitään julkisesti kirjoitettavaa, ei mitään positiivista jaettavaa, vaan ainoastaan odotus siitä, että täältä pääsee kohta pois. Päivityksiä en aio vääntää väkisin, enkä keksimällä keksiä mitään sanottavaa sen paremmin Suomen kuin Alanyankaan elämästä. Alanyassa päivissä on elämää ja luontaista sisältöä ja sanomista. Täällä on vain odotuksen täyteisiä päiviä, ja elämä "sitten joskus". Toki poikkeuksen tekee suvun sisäiset kohtaamiset, mutta ne eivät ole julkisesti jaettavia. Positiivisiakin asioita on, vähän, mutteivat ne ole jaettavia. Ja kyllä, olen väsynyt.

Se kaikkein suurin ero Alanyan ja Suomen välillä: Alanyassa on elämää jokaisessa päivässä ja tunnissa. On Elo ja ilo. Lastenkin kanssa tulee oltua paljon enemmän tekemisissä siellä ollessa kuin täällä Suomessa ollessa. Täällä vaan odotellaan, kuka mitäkin.

Väkilukutietoa ja kuvia Alanyasta

Alayasta pari pientä yksityiskohtaa, joita lehdet uutisoivat tänään. Tyydyn lyhyeen uutiskertaukseen, koska tiiviin työyövuoroputken osalta olen sen verran väsynyt, että kaipaan unta. Jos pääsen nukkumaan jo yhdeksältä, niin ehdin nukkua 8 tuntia ennen herätystä klo 05. 

Tämän päivän uutisointien mukaan Alanyan väkiluku oli vuoden 2018 lopussa 312319. Hieman on kaupunki taas kasvanut. Antalyan alueella asuu noin 2,5 miljoonaa asukasta. Turkin väkiluku on myös kasvanut, ja on nyt 82003882.