Alanyalainen tv-sarja ja tanssikoulu

Alanyaa vuosi sitten, silloiselta parvekkeelta pohjoiseen

Alanyassa on tänä talvena tehty paljon tietöitä, rakennettu uusia teitä ja korjattu entisiä. Uusia teitä löytyy mm. KüçükHaşbahcen ja BüyükHaşbahcen alueelta. Jollen väärin muista, niin myös Sugözü mahallen alueella ja kauempana olevilla vuoristoalueilla rakennettiin myös uusia teitä. Eli kun ajelet, kävelet tai vaikka fillaroit ko alueilla, niin risteyksiä ja liikkumisreittejä on lisää. Itse tykkään liikkua niin uusilla kuin vanhoillakin alueilla. On kiva nähdä eri asuinalueita, kohdata ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. 

Alanyassa on muuten The Groove -niminen tanssikoulu, @groovealanya, opettajana Umut Ağırtaş. 17.2.2019 on nuorille (11-17 v) tarjolla maksuton Urban Hip Hop -

tutustumistunti, ja siellä kannattaa käydä. Kyseinen tanssikoulu on saanut kehuja ja on kokeilemisen arvoinen. Tarjolla on tunteja lapsille, nuorille ja aikuisille, ja joka keskiviikko järjestetään sosial hip hop party osoitteessa İzzet Azakoğlu Caddesi Çarşı Mahallesi No:21, 07400 Alanya. Koulun sivusto löytyy Facebookista, ja siellä on sekä puhelinnumero että osoite. Koulu sijaitsee Atatürk-patsaalta hieman itään päin, mikäli kartta näytti oikein.

Vuosi sitten ei tanssittu

Alanyassa kuvatun tv-sarjan jaksojen trailereita on nähtävillä myös netissä, tätä kirjoittaessa neljän jakson verran. En tee tähän linkkiä, vaan laitan vain osoitetiedot joilla pääset kanal d:n sivulle ja siellä tv-sarjan  trailereihin
https://www.kanald.com.tr/yuzlesme/fragmanlar/yuzlesme-fragmani-4
Kun lähetykset alkavat, siis jaksot tulevat ulos, niin toivottavasti niihin tulee myös nettiteitse katselun mahdollisuus. Tuolla kanal d:n sivuilla on myös livelähetysten katselun mahdollisuus Canlı Yayın-palkista.

Jee, tänään on lähes vapaapäivä. On vain tanssitunti puolitutulle ryhmälle puolitutusta lajista 😁 ja tunti on vielä tekemättä. Seuraavat 3 tuntia meneekin siinä, ja ohjaus vielä tunnin siihen päälle, eli käytännössä yhteensä puolen päivän työ. Vaan tanssi on kivaa, oli laji mikä hyvänsä.

Vuosi sitten tämä muru iski kyntensä ja kielensä haavalle

Lisätty 21.2.2019
Yüzlesme-sarjan ensimmäinen jakso tulee ulos 5.3.2019. Kellonaikaa en vielä tiedä, mutta yleensä nuo sarjat alkavat illalla klo 20 tienoilla. 

Vuosi sitten löytyi eräälle pikkuneidille "tanssikengät"

Kaipaatko seikkailua ja jännitystä? Aja vuoristoon.

Alanya Sarıveliler Yolu 17.11.-18

Niin, toissailtana ajattelin että vuoristoretkellämme emme aja lumelle vaan lämpimään, aurinkoiseen vuoriston osaan. Vaan ei. Lumelle. 

Tämä vuoristolainen, hyvä ystäväni, on luotettava ja varma kuski, ja kaiken lisäksi tuntee hyvin alueet joilla ajelimme. Hän ajoi hitaasti ja rauhallisesti, kun tuntee myös tämän kyydissäolijan tasamaataustan ja vähäisen vuoristotiekokemuksen. Silti ajelu ja rotkojen reunoilla kävelyt vastasivat vähintään yhtä Linnanmäki-päivää. Ehkä kuvat selventävät miksi.

Päivälle oli ennustettu koviakin sadekuuroja, vaan ne menivät onneksemme jotain muuta reittiä. Sen sijaan utuisuus ja ajoittainen runsaskin pilvisyys kulki mukana. Ajoittain paistoi tosi kauniisti aurinko, ja paistaessaan lämmitti. Silloin kun auringonpaistetta ai näkynyt pilvien takaa, oli vuoristossa kylmä sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Star Warsien Jaffa???

Ja mitä en ollut tajunnut ottaa mukaan: 
-käsineet
-pipo
-maastokelpoiset kengät (oli vaan city-nilkkurit, onneksi nilkkaa tukevat nilkkurit)
-nilkkatuki (sillä kuntoutus on vielä kesken eikä louhikoissa kävely ja pitkin rinteitä hyppely ollut vielä ihan ok)
-kipulääkettä (edellisestä johtuen)
Ehkä ensi kerralla muistan edes käsineet ja maastokelpoiset kengät. Salvarit oli nytkin mukana, ihan vaan siksi, kun arvelin että jotain tarvitaan, mutta varavaatevalikoima ei nyt ihan osunut kohdalleen.

Tuolla kaukana siintää DimÇayın patojärvi

Ajoimme Alanyasta, Kestelistä DimÇayın itäistä reunaa pitkin padon ohi ja uudelle Ak köprülle, Ak sillalle asti. Siitäkin jatkoimme vielä suoraan eteenpäin, ylittämättä siltaa. Jatkoimme matkaa aina Kuş yuvası tunneleille saakka. Kunhan et käänny missään vaiheessa Ak köprün jälkeen oikealle, vaan seuraat päätietä vasenpainotteisesti, niin tulet automaattisesti ko tunneleille. Me menimme läpi neljästä tunnelista, ja sen jälkeen oikeasti lumi veti kuskia puoleensa niin vahvasti, että matkasuunnitelma muuttui välittömästi ja hän käänsi rattia vasemmalle. Lumikuvia tulee seuraavassa postauksessa.

Kar keyfi, lumella huvittelu kesti aikansa, ja loppui palelemiseen. Palasimme tunneleita pitkin takaisin. Koskapa ystäväni kertoi uudelleenkin Kuş yuvası tien vaarallisuudesta, ja lupasi että joskus voimme kävellä siellä, niin jotenkin se tie alkoi kiehtoa... Hän sanoi tien olevan suljettu autoliikenteeltä. Vaan kun apumiehen paikalta näki että se ei ollut suljettu, ja kun mankuminen ja vinkuminen auttoi, kääntyi auto ko. tielle. No, ei hän kuitenkaan ajanut pahimpiin paikkoihin, vaan parkkeerasimme siihen ensimmäisen tunnelin vierustalle, ja se riitti tälle kertaa. Joskus myöhemmin mahdollisesti kävelemme tuota tieosuutta jonkun matkaa pidemmälle, on se sen verran kiehtova kaikessa vaarallisuudessaan ja erityisesti jylhässä kauneudessaan. Ystäväni heitti kivenlohkareen rinnettä pitkin alamäkeen. Sen ääni kuului käsittämättömän pitkän aikaa. En tiedä kuinka syvä tuo rotko on, sanon vain että SYVÄ. Tuo paikka on noin 1.000 m merenpinnan yläpuolelle. Siellä on DimÇayın alku- ja syntypaikka. 

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Kuş yuvası rotko. Kaikki kuvat ovat samalta pysähdyspaikalta. Me pysyimme nyt alueella, jossa on vielä putoamisen pysäyttävää puustoa, kuten ystäväni asian ilmaisi.

Milloin lähdetään kiertämään rotkon reunaa myötäilevää tietä, kävellen? Jos reunalta putoaa, on seuraava pysähdys lähes kilometrin päässä pohjalla, ellei osu olemaan tuuria niin paljon, että tömähtää johonkin isoon kiveen tai kielekkeeseen, joka pysäyttää putoamisen. Tie on kapea, hyvin kapea. Ja tien ulkoreuna on murenevaista sorttia. Myös ylärinteestä, tien yläpuolelta saattaa irrota kivi tai maamassaa, ja tuoda mukanaan hieman enemmänkin kiviä tai maamassaa. Erityisesti sateen jälkeen ympäristö on "eläväistä". Kiehtova paikka.

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Autoretken antia kuvin ja sanoin

Alanyan lähivuoristoa 8.8.2018

Vuoristoreissu vuokra-autolla on tehty, ja rentouttavaahan se oli kaiken kaikkiaan. Oli myös voimauttavaa. Kiitos matkaseura <3 .Meri ja vuoret ovat jotain sellaista josta en luovu, jos saan valita. Toiset rakastavat metsää, metsän keskellä liikkumista ja kertovat saavansa puista voimaa tms. Minulle metsä on ahdistava paikka, mm. siksi kun se on niin suljettu, peittävä ja sisäänsä kätkevä. Vuoret ja meri tarjoavat avoimuutta, näkyvyyttä pitkienkin matkojen päähän, ja, ilmatilaa. Juu, tiedän, olen aiemmin ajatellut metsästä juuri päinvastoin. Elämän matkan edetessä asenteet ja mieli muuttuu.

Alanyan lähivuoristoa 8.8.2018

Kolme asiaa pääsi yllättämään tuon reissun suhteen. Ensimmäinen oli vuoristossa ajamisen aiheuttama epämukavuus, siis ennalta. Edellisenä iltana otin jonkun verran stressiä siitä, että

• me kolme suomalaista naista ajamme ilman paikallista miestä jyrkillä vuoristoteillä (paikallisen miehen läsnäolon suoma turva puuttui), 
• joiden reunamilta on pitkät pudotukset alas laaksoon (varaa ajovirheisiin tai virhearviointeihin ei ole), 
• ja että teiden kuntoa ja olemusta pitäisi osata lukea (nähdä ja ennakoida mahdolliset maansiirtymät teissä ja rinteissä). 

DimCayin patojärveä kaakosta 8.8.2018

Toinen yllätys oli ihmisten avuliaisuus. Ajoimme vuoristoon Alanyan Bektaşin kautta. Pysähdyimme vuorelle nousun jälkeen ensimmäiseen vastaantulleeseen ruokapaikkaan. Pieni perheyritys, keskustasta tullessa tien vasemmalla puolella oli monin tavoin positiivinen kokemus. Suosittelemme. Hyvää ruokaa, avoin ja ihana ilmapiiri ja erittäin avulias omistaja. Automme hörppi rinnettä ylös ajaessa yllättävän paljon polttoainetta, sillä en ollut tajunnut tankkauksessa huomioida moottoria ja automallia, vaan tankkasin keskivertokulutusta ajatellen. Jo tuossa vaiheessa näimme ettei polttoaine riitä suunnittelemaamme reittiin. Paikan isäntä kävi jossain marketissa tankkaamassa automme, eikä meidän tarvinnut etsiskellä polttoainetta sen enempää kuin ko markettiakaan.

DimCayin patojärveä luoteesta 8.8.2018

Kolmas yllätys oli reissun henkinen anti, rentouttavuus, kirjoitusideoiden runsas esiinnousu ja reissupäivän voimaannuttavuus. Siitä kerron myöhemmin. Tuosta ruokapaikasta suunniteltu reittimme jatkui Asmaca-kylän kautta Bademağaç-kylään. Tai sitten ei. Intuition mukaan vaihdoimme suunnitelmaa ja todellisuudessa emme kääntyneet Asmaca-kylään, vaan jatkoimme hiljakseen ajoa vuoren takapuolella kohti Obaa ja Tosmuria. Siellä käännyimme DimÇayılle päin ja ajoimme patojärven ympäri. DimÇayın tien vierellä on tosi paljon sisäänheittäjiä, jotka haluavat että ajamme juuri heidän ravintolaansa. Röyhkeimmät heistä seisovat keskellä tietä niin, että ohi pääsy on vaikeaa ja on pakko pysähtyä. Samalla alkaa myyntipuheet. Mutta emme olleet nyt taivuteltavissa, sillä mukana oli oma piknik-varustus .

Tippukivimäisiä muodostelmia 8.8.2018

Monissa muissa paikoissa Alanyassa on tosi paljon piknik-alueita, joihin ihmiset voivat
pysähtyä perheineen viihtymään ja viettämään aikaa. DimÇayılta sellaisia ei löytynyt, vaan joka paikassa oli ravintoloita, kojumyyjiä ja jopa kameliratsastuksen myyjä. Olet turisti, joten syö, syö, juo, juo, osta, osta. Se on alueen tämän hetkinen tunnelma. Onneksi DimÇayıkin on talvella rauhallisempi, normaalimpi. Nyt se oli keskustan vastakohta. Alanyan keskustan myyjät ovat rauhoittuneet, ja keskustassa on ihana kävellä ja kuljeskella kun kukaan ei nyt uudistusten  myötä painosta ostamaan mitään. DimÇayılle asti tuo käytäntö ei vielä

Edellisen kuvan paikka kauempaa kuvattun

yllä, mutta ehkä jonakin päivänä.

DimÇayılla tehtiin asfaltointitöitä ja patojärveä kiertävän tieosuuden parannusta. Myös bussipysäkkejä katoksineen oli ilmestynyt tien varsille. Tämä oletettavasti tarkoittanee sitä, että kaupungin bussi alkaa kiertää DimÇayın patojärven lenkkiä 😍. Olisipa ihana, niin turisteille kuin paikallisillekin. Uskon sen lisäävän sekä alueen asukkaita että palveluita.Nyt vain toivotaan että bussireitti tulee ja aloittaa toimintansa mahdollisimman pian.

DimÇayın patojärven länsipuolella löysimme erään levikkeen, jota muutkin olivat käyttäneet pysähdyspaikkanaan. Siihen oli jopa kyhätty nuotiopohja. Isolla innolla levitimme pöytäliinamme alueelle, nostimme astioita, juomia ja juustokakkua. Saman tien ilmaantui iso ampiainen paikalle, ja toinen ja kolmas... minuutin kuluttua niitä oli niin paljon, että pysähdyspaikan vaihto oli meillä kaikilla mielessä, mutta ei ollut ihan helppoa saada astioita ja elintarvikkeita pois ampiaisten keskeltä. Olisin halunnut ottaa niistä kuvan, koska ne olivat käsittämättömän isokokoisia, mutta en uskaltanut paljoa liikuskella edestakaisin enkä ärsyttää ampiaisia kameralla tähtäilemällä. Sen sijaan ihailin niiden olemusta vaikka ne tulivatkin iholle. Muutama oikeasti kävi iholla ja vaatteilla, mutta makeat herkkumme onneksi kiinnostivat enemmän kuin me ihmiset.

Beyaz Saray-ravintolan vieressä, joen varressa oli

Alanyan Tophanesta tämäkin 8.8.2018

muitakin piknikillä, ja siihen mekin päätimme pöytämme levittää, edes hetkeksi. Tällä kertaa pääsimme herkuttelussamme pidemmälle, ennen kuin saapui ensimmäinen ampiainen. Annoin sille pöytämme ulkopuolelle lusikallisen vadelma-juustokakkua ihan vaan siksi, että ei tule pöydälle eikä iholle. Tosin arvelimme, että kohta se tuo mukanaan myös kaverinsa. Onneksi näin ei käynyt, ja tämä yksinään lentelevä ampiainen pysyi metrin päässä ja kauempanakin. Meillä ei sen sijaan ollut kovinkaan levollinen ja pitkään ko paikassa viihtyvä olotila, vaan jatkoimme matkaa Kesteliin.

Kestelistä palattuamme olimme Tosmurissa ohitustiellä liikennevaloissa. 2-3 sekuntia ennen liikennevalojen vaihtumista pois punaisesta, tööttäili takanamme oleva iso linja-auto meille siihen malliin, että menehän akka pois alta. Se hoputti etenemään vaikka vielä oli punaiset. No, odotimme valojen vaihtumisen, etenimme hieman mutta tavallista hitaammin ja vilkautimme jarruvaloja. Etenimme taas hitaasti muutaman sekunnin. Takana tööttäilevällä bussin kuljettajalla meni hermot ihan totaalisesti. Se kaahasi henkilöautojen väliin, tuli vasemmalle automme viereen ja alkoi kiilata meitä ulos kaistalta.

Tophanesta ylämuureille päin 8.8.2018

Sekä epäusko että hienoinen kauhukin tulvahti mieleen, sillä kaistat olivat täynnä autoja ja vaaran riski suuri. Ehei, niin helpolla ei pelotella eikä taivuta uhkailuun. Tiesin että tuossa alueella on kameravalvonta, ja oli paljon silminnäkijöitä, eli jos se aiheuttaa kolarin se myös maksaa. Toki ihmisten kokemia kärsimyksiä ei mikään korvaa. Otimme jo kännykät valmiiksi kuvaustilaan että saamme kuvan auton rekisterikilvestä, se kun oli vienyt kiilauksen siihen pisteeseen että jokusen sentin marginaalilla oli tullut eteemme ja temppuili siinä. Olin valmiina soittamaan poliisille jos jotain pahempaa toimintaa tapahtuu kuljettajan taholta, kun se yllättäen ja taas törkeästi kaistan ylittäen poistui viereisen huoltoaseman suuntaan. Joskus harvoin kohdalle osuu raivopäitä. Tuonkin rekisterikilpi oli 33 *** 03 eli ei ollut alanyalainen auto. Alanyan liikenne on rauhoittunut tosi paljon, ja siellä on nykyään hyvä ajaa.

Tophanesta kaupungintalolle päin 8.8.2018

Vuokra-autojen kapasiteettitesti on ylös Kalelle ajaminen. Viime syksynä ajamallamme autolla paloi  kannentiiviste 😁. Tämä kesti paremmin. Meillä oli sen verran onnea tuon auringonlaskuruuhkan keskellä, että edellämme ajoi kaupungin bussi n:o 4. Jos olisin ollut fiksu ja ajatellut loppuun asti, niin olisimme menneet Kalelle bussilla tai telerefikillä, köysiradalla / tuolihissillä. Fiksuudesta ei ollut tuossa kohden tietoa. Kalelle ylös ajaminen turistiautoilijoiden ruuhkan keskellä on stressaavaa silloinkin, kun alla on riittävän tehokas auto. Tämä oli ihan uusi (6.000 km ajettu), hyvin koko päivän toiminut, todella siisti ja miellyttävä ajaa muutoin, mutta moottori oli pienitehoinen. Kaksilitraiset ovat enemmän minun mieleeni. Joka tapauksessa pääsimme hyvin Kalelle, näimme auringonlaskun ihanat värit ja pääsimme vielä Tophaneenkin ottamaan iltahämäräkuvia (tosin käsivaralta).

Ulakselta keskustaan, paljon kuvia

Alanyan Ulakselta Antalyaan päin kuvattuna

Illalla olin lähdössä katsomaan euroviisujen finaalia Swedish Connectioniin, ja pitkään arvoin ovella takkivalinnan kanssa... teki mieleni laittaa kevyttoppatakki päälle, kun ilta oli niin kylmänviileä. Tosi paljon paleli, sillä päivään nähden lämpötila laskee yöksi vielä paljon,noin +30 C:sta 16 C:een, ja se tuntuu koko kropassa. Tosin kroppa oli viluinen myös pitkän lenkin ja vähäenergisen ruoan vuoksi. Lopulta lähdin ilman toppatakkia, pikkutakkiin turvautuen, vähän niin kuin ympäristön painostuksesta ;) .

Ja sitten vähän keskustaan päin. Ihana niemeke.

Eilen päätin rantakadulta 101 bussiin noustessani, että menen bussin päätepysäkille ja kävelen sieltä kotiin. Luulin että tämäkin bussi menee Lunaparkin, huvipuiston luo, mutta ei. Se jatkoi tunnelin läpi, purjehdussataman ohi, seuraavankin tunnelin läpi kohti Konaklin rajaa. Arvaapa monestiko alkoi päätös kaduttaa tuolla välillä? Olen nimittäin sen verran urheiluhullu, vaikka juuri nyt pehmeä ja pulleva olenkin, että teen sen mitä aion tehdä. Siellä Konaklin rajalla se sitten kiepautti u-käännöksen, ja kun siinä kohden en nähnyt pysäkin merkkiä (ties vaikka olisi ollut, en vaan halunnut nähdä, niin tulin vähän matkaa takaisin päin.

Alanyan huvivenesataman länsireunaa

Ulaksen kohdalla hyppäsin bussista pois, ajattelin hetken aikaa kerätä voimia tuolla kivalla paikalla koska matkaa oli nyt enemmän kuin mihin olin varustautunut. Ei nimittäin ollut mukana edes juomaa, tosin matkalla on marketteja. Otin siinä pari kuvaa ja pyörsin viipymispäätökseni, sillä koko tienoo oli niin sinertävä rasva- ja sytytysnestesavusta, ettei siellä kauaa viitsinyt olla.  Ihan ilmiselvä lauantai, ja perheet perinteisesti viettävät yhteistä ulkonaoloaikaa grillauksen ja vatteiden savustamisen merkeissä. Eipä ainakaan itikat tule luo, kun on tarpeeksi paksu savu ympärillä...

Sama paikka. Pudotusta on paljon.

Siinä vaiheessa kävelyvirtaa oli vielä hyvinkin. Ohi menevien autojen joukossa oli ilmeisesti metsien keskeltä ja vuorien tuolta puolen tulleita tollukoita, sillä tööttäilivät enemmän kuin mitä jaksoi kuunnella. Alanyalaiset ovat jo niin tottuneita yksinkin lenkkeileviin naisiin, etteivät reagoi enää millään tavoin. Joillekin se on silti "erilainen näky". No, Keski-Suomessa soi töötit kun fillaroi nelostien reunalla. ...ja tuli mieleen se eräs autoilija, joka ajoi Pihtiputaan keskustassa ojaan, kun otin aurinkoa rivitaloasunnon takapihalla, ihan perusbikineissä. Oli varmaan säikäyttävän karmea näky ja meni äijältä pasmat sekaisin ;) . No, rantaraitilla näkyi tänäänkin kaikkea sellaista, että hämmästelin minäkin aurinkolasien takana, mutta en sentään kurvannut fillarilla ojaan. Vaan takaisin tuohon länsipuolen rantaan. Tuolla puolella on yllättävän paljon kaikkea kivaa nähtävää, ja sinne kannattaa kävellä tai pyöräillä. Rannat ovat kauniit kaikessa kallioisudessaan, jyrkänteineen ja vedestä törröttävine kareineen.

Sataman kohdalta vuoristomaisemaa

Tajusin tätäkin kuvaa ottaessani, että lähes poikeuksetta olen kai tuossa kohden tuijottanut merelle päin, niin ettei ollut aikaisemmaltaan mitään kunnon havaintoa tästä tunneleiden väliin jäävän alueen vuoriston puoleisesta osasta tai näkymästä. Banaaniviljelmiä, omakotitaloja ja luksushuviloita. Monenlaisia taloja mitä ihanammilla paikoilla. Wautsi. Milläköhän hintaa tuolta alueelta saisi pienen tontin? Ei olisi meri kaukana, eikä liikenteen äänet ;) .
Autoja tuossa menee koko ajan, läpi vuorokauden, ja liikenne on vilkasta ja äänekästä.

Ja itse satama-allasta

Sataman yli näkymä Kalelle on rentouttava ja rauhallinen. Tuossa kohden olisi hetken voinut istahtaakin. Kun tuolla alempana kuvissa näkyvästä solakohdasta kävelee läpi, niin tulee vastaan rantapuisto, jossa on keinuja 😍. Kyllä ne toimii, testasin. Eli toisin päin sanoen: kun kävelet huivipuiston ohi, siis LunaPArkista Antalyaan päin, niin pian sen jälkeen tuo Tähtipuisto keinuineen ja muine kiehtovine yksityiskohtineen tulee vastaan tien vasemmalla puolen, meren puolella.

Satamaa

Loppujen lopuksi matkaa kertyi 14 km, mutta se tuntui paljon enemmältä. Tuntui kuin olisin kävellyt vähintään 17 km. Osansa teki se, että oli lämmin päin, noin +30 C, eikä ollut juomapulloa mukana. 4 km ennen kotia alkoi kuivata suuta. Kun en välittänyt siitä, vaan ajattelin että juon sitten kotona, oli 3 km ennen kotia pakko mennä pikkumarkettiin hakemaan cokis, koska tuli matalan verensokerin oireet melko vahvasti. Kumma juttu... läskiä on vaikka millä mitalla, muttei kroppa osaa polttaa sitä sokeriksi. Saa nyt tehokuurin, että oppii polttamaan. Tarkoitan tällä parin päivän paastoa. Paasto ei alkanut tänään, sillä kaapissa oli vielä ruokaa. Usko pois, jos paastoan, on kaappien pakko olla melkolailla tyhjät...

ja luoteeseen, rinteille.

Sataman kaupungin puoleista reunaa

Ja samasta kohden näkymä länteen, tunnelille päin

Tänään opiskelin tehostetusti ja suurimman osan päivää erityisesti sairaalasanastoa ja hoitosuunnitelman teossa tarvittavaa ruotsin sanastoa, sillä kielitaitotesti on joko maanantaina tai tiistaina, oletettavasti. Tehokkaan keskittymisen jälkeen tarvittiin rentouttava 20 km rauhallinen (1 h 45 min) fillarilenkki pitkin rantateitä. Pääosin se oli tuohon tahtiin ihan oikeasti rentouttavaa sekä kropalle että mielelle. Vasten aurinkoa ajoin aurinkolasit päässä, ja niissä kun ei ole mitään silmälasivahvuuksia, niin ei voi kuin Luojaansa kiittää etten törmännyt kehenkään, en lyhtypylväisiinkään, enkä ajanut tietyökohdissa tms reunuksissa itseni nurin. Sokkoajelupätkää ei voi laskea rentouttavaksi, vaan eipä noilla tavalisilla silmälaseillakaan vasten aurinkoa ajaessa paljoa näe.

Yhtään en tiedä mitä tuleva viikko tuo, mutta sen tiedän, että tämän kesän suuria suuntaviivoja se ratkaisee, mahdollisesti monien tulevienkin kesien suuntaviivoja. Odotan innolla ja pienellä jännityksellä.

Ennen lähintä tunnelia alkaa kallioseinämä.

Vuoriston puolella, tien reunassa on tippukivimäistä

Alanyan kaupunki alkaa näkyä

Samalla kohden meren puolella on luola

Tuttu näky, kuin kotiin tulisi <3

Rantakävelyn suurin yllätys 😍

Turkin lipussakin olevat Kuu ja Tähti -symbolit

Ettei vain jäisi kukkakuva pois 😁

Tien kysyminen ja Alanyan kartat

Menemen kaikilla herkuilla, Postin takana ÖzStat

Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Olin vähällä sanoa kummallisia, mutta mielenkiintoinen on kuvaavampi sana. Itse voin olla kummallinenkin, toisista ei sellaista sanaa kehtaa käyttää.

Osaatko sinä lukea karttaa? Iso osa suomalaisista osaa lukea, mutta on kuulemma paljon sellaisia kaupunkilaisia, jotka eivät ole ikinä suunnistaneet tai tarvinneet karttaa kotikaupungissaan, eivätkä ole tätä taitoa opetelleet. Useimpien maalaisten on ollut pakko oppia kartanluku selvitäkseen sekä kaupunkeihin, kaupungeissa että niistä ulos. Nykyään tosin navigaattori hoitaa nuokin tehtävät ihan kohtuullisella tarkkuudella (paitsi Windows-puhelimissa 😁).

Siellä on jonkun virrakas pesä, korkeuksissa :D

Kumpi tarvitsee enemmän tietoa kaduista, niiden nimistä ja tärkeimmistä asiointipaikoista, turisti vai  paikkakuntalainen? On ihan sama oletko Suomessa vai ulkomailla tätä asiaa kysymässä, niin vuosikymmeniä kyseisessä kaupungissa asuneet paikkakuntalaiset tuntevat katujen nimiä huonommin kuin kaupunkiin muuttaneet henkilöt. Miksi? Kaupungissa ikänsä asunut ja kaupungin mukana kasvanut tuntee kadut ja paikat kuin omat taskunsa, eikä hänen tarvitse miettiä mikä sen baanalta lähtevän, uudehko poikkikadun nimi on, sen, jonka varrella on se uusi marketti. Hän vain menee paikan päälle jos kiinnostaa.

Paikkakunnalle muuttanut sen sijaan on ihan hukassa ja kadoksissa ilman karttaa ja katujen nimiä. Hän etsii ensin haluamansa palvelun osoitteen täydellisine kadunnimineen, sen jälkeen karttasijainnin ja suunnistaa paikalle joko paperikartan tai kännykän kartan avulla. Usein hän seuraa katujen nimiä ohi kulkiessaan, ikään kuin varmistaakseen että löytää perille. Paikkakunnan uusi tulokas, jos on aktiivinen ympäristönsä tutkija eikä pelkästään samoilla kaduilla ja samoissa kuppiloissa istuva, tuntee tärkeimpien paikkojen kadunnimiä ja karttasijaintia usein paremmin kuin ikänsä ko kaupungissa kasvanut.

Sataman houkutuksia, Sarille vinkiksi 😂

Kun sinun tarvitsee kysyä neuvoa ja opastusta jonkun kohteen löytämiseksi, niin minkä näköiseltä kadun kulkijalta sitä kysyt? En kuvaile tähän vaihtoehtoja, kysyn vain, että mietipä vielä keneltä, ja minkä näköiseltä ihmiseltä kysyt, ja keneltä et missään nimessä kysy.

ALanyassa käy usein niin, että ennen kuin ihmiset näkevät kasvoni, he luulevat minua paikkakuntalaiseksi, ja kysyvät tietä. Kasvoni nähdessään, tai kun otan aurinkolasit pois, koska aurinkolasit päässä ei ole kohteliasta keskustella, he usein kommentoivat, että "ai, et sinä taidakaan puhua turkkia". No, puhun kuitenkin. Olen sitten neuvonut heitä kohteisiinsa. Vain kerran näiden vuosien aikaan on käynyt niin, että en ole tiennyt paikkaa jonne kysyjä haluaa päästä. KAikki entiset katuja pitkin kävelyt ja paikkoihin ja rakennuksiin tutustumiset sekä aktiivinen kartanluku ja suunnistajan taidot auttavat hahmottamaan kaupunkia. Yksi tietty hotelli (Eijan ja kaverinsa käyttämä :) ) ja yksi tietty alue (Cikcilli) ovat poikkeuksia. Se hotelli on ihan omituisessa mutkassa ja Cikcilli on niin epämieluinen sokkelikko, ettei sitä kiinnosta opetella enempää kuin että sieltä osaa ulos jos sinne joskus sattuu eksymään.

Valtavan suuri ruusu nauttii olostaan

No, toissapäivänä bussiin nousi Koctaksen edestä ulkopaikkakuntalainen pariskunta, jotka kysyivät bussikuskilta, että meneekö bussi Kuyularönü Moskeijan luokse. Hämmästyksekseni bussikuski sanoi kyllä, vaikkei se pitänyt paikkaansa. No, pariskunta istuutui bussissa viereiseen penkkiin. Kysyin halusitteko löytää Kuyularönu Camin, voin neuvoa helpon reitin. "EI tarvitse. Kuski sanoi että tämä menee sinne." KErroin ettei mene, että moskeija jää 1,5 km päähän. Samaan aikaan puheeseen puuttui vanha paikallinen ukko, ja alkoi selittää moskeijan sijaintia.

"Teidän pitää jäädä pois Cuma Pazarin kohdalla. Sitten kävelette kukkakaupan vierestä seuraavalle kadulle, käännytte vasemmalle, vai oliko se oikealle, siinä on vaatekauppa, menette vierestä Cuma Pazarille, sieltä kävelette kauppiaitten ohi, käännytte oikealle, menette laukkukaupan ohi ja käännytte vasemmalle, jatkatte Atatürk-kadun yli, kävelette koulun ohi, ja käännytte vasemmalle, sitten vaan sitä katua niin pitkästi että ylitätte satamaan menevän tien, ohitatte basaarikauppiaitten alueen ja moskeija on oikealle."

Helppo ohje, eikö totta! Tosi helppo. Arvaa mitä ulkomaalainen olisi sanonut? Jäätte pois samalla pysäkillä kuin minä, kävelette suoraan kadun päähän Atatürk-patsaalle asti, otatte oikealle etuviistoon jatkuvan kapean tien, ja 100 m päästä moskeija on oikealla vieressänne. Mutta eihän ulkomaalaisilta mitään kysytä, kun oletetaan ettei ne kuitenkaan mitään tiedä. Kumpi näistä neuvoista on helpommin muistettava. Lisäksi näillä ihmisillä oli älypuhelin, he olivat turkkilaisia joten oletettavasti heillä oli myös turkkilainen liittymä, vaan miksi he eivät käyttäneet GoogleMapsia. Se kun toimii Alanyassa tosi hyvin, ainakin android-puhelimessa.

Suuria, ihania kaunottaria kadulta

Tuo ulkomaalaiseen hiukan ylimielisesti suhtautunut pariskunta jäi pois samalla bussipysäkillä kuin minä, bussikuskin kehottamana ja 1,5 km ennen Cuma Pazaria. He kuitenkin ilmeisesti luulivat jääneensä pois vanhan ukon neuvoman Cuma Pazarin kohdalla, koska lähtivät puikkelehtimaan pikkukaduille, ihan väärään suuntaan. Tervemenoa vaan :D . Liikunta virkistää ja saattaa jopa vilkastuttaa ajatustoimintaa.

Pari viikkoa aiemmin, autostähyppäämispäivänä, jutustelin parin naisen kanssa appelsiinipuutarhojen reunalla. Siihen pysähtyi auto, joka kysyi miten pääsee ylempänä menevälle tielle, DimCayn luolan suuntaan. Rouva neuvoi usean kiinnekohdan kautta, ilman oikeita ja vasempia. Näimme nuoremman naisen kanssa, että kuski pyöritteli epätoivoisena silmiään ja katseli voisiko joku toinen neuvoa, mutta emme tohtineet puuttua vanhimman rouvan neuvontatoimeen. Neuvo olisi sekin ollut yksinkertainen: aja tämä tie loppuun, käänny vasemmalle ja heti seuraavasta vasemmalle. Vaihtoehtoisessa ohjeessa oli mutka, eri värisiä taloja, kauppa, kahvila ja ties mitä.

Silloin kun itse kysyn neuvoa jonnekin pääsemiseksi, niin toivon saavani mahdollisimman
vähän mutta helposti muistettavaa adekvaattia tietoa. JOten "punaisen talon jälkeen mutkassa on iso puu, sen jälkeen risteyksessä kauppa, risteyksen toisella puolella on talo jonka pihalla on iso ruusupensas ja toisella puolella talon jälkeen näkyy kahvila, käänny kaupan kohdalta ja kahvilan jälkeen, tai ennen kahvilaa käänny uudestaan, siinä kai on kyltti jossa lukee DimCayi luola, tuolla se on ylhäällä" opastus saattaa saada aikaan henkisen sanaähkyn, josta ei muista muuta kuin mieleen pullahtavia epätoivon tunteita, ja kysymyksen "keneltä kysyn seuraavaksi".

Valtavan isoja, kerrattuja ruusuja, Alanyassa 😍

Muuten, tuonne Alanya-välilehdelle lisäsin eilen erilaisia karttoja Alanyasta. Tai siis siellä on monta linkkiä erilaisiin, hyödyllisiin ja yhtä lukuunottamatta ajantasaisiin karttoihin. KAiken lisäksi ne toimivat kännykoissä ja saat niistä myös kuvaruutukopioita ettei tarvitse käyttää ulkomaalaisen liittymän nettiä täällä. Ota wifialueella suunnittelemastasi reitistä kuvaruutukopioita matkan varrelta tarpeeksi monta, niin löydät niiden kuvien perusteella perille. EI tarvitse etsiä punaisen talon nurkan takana rappusilla istuvan kissan jälkeistä postilaatikon takana olevaa katua josta pääsee sinne minne haluat.