Vuokra-autolla vuoristoon

Alanyaa ja Taurusvuoristoa kiehtovimmillaan 14.3.2019

Kävelimme kaveriporukalla tuttuun autovuokraamon kysymään autoa päiväksi vuokralle, vuoristossa käyntiä varten. Yhtään ei ole vapaana nyt, sanoi omistaja. Soitin luottokuskilleni ja kysyin tunteeko hän ketään sellaista auton vuokraajaa, jolla on hyväkuntoiset autot ja normaalit hinnat, ja jolta saamme auton heti. Hetken päästä puhelin soi, ja Mahmutlarista soittaa henkilö, joka pyörittää myös autonvuokrausta. No, myöhemmin hänen kyydissään istuessamme kävi ilmi että hän myy lähes mitä tahansa. 

Joka tapauksessa miehen hinta oli normaali 200 TL / vrk, ottaen huomioon

Pilvi vyöryi rinnettä alas 14.3.2019

että hän tuli Mahmutlarista keskustaan ja nouti meidät toimistolleen. Toimistolla hän selitti että tänään on sähkökatko, eikä siksi voi käyttää kopiokonetta tai tietokonetta. Tietokoneen ruutu oli kuitenkin teipattu täyteen muistilappuja, ja naapurifirmoissa näkyi olevan sähköt, joten ilmeisesti vain hän oli sähkötön ja netitön, näytöstä päätellen oli ollut jo pidemmän aikaa. Auton vakuutuksesta kysyttäessä hän ei vastannut vaan vaihtoi puheenaihetta, joten liekö auto ollut edes vakuutettu...

Autoja vuokraavat firmt käyttävät nykyään

Iltavalo näytti uusia ulottuvuuksia 14.3.2019

internetpohjaista ohjelmaa, jonne heidän tulee syöttää auton vuokranneen henkilöt tiedot. Sieltä mm. poliisi tarkistaa kuka autolla on ajanut mihinkin aikaan, ja onko henkilö ollut ajo-oikeutettu vai ei. Esim. minun kohdallani viime syksynä ohjelma ilmoitti siitä, että olen Turkissa niin kauan, ettei suomalainen ajokorttini ole enää voimassa täällä (on voimassa vain ensimmäiset 6 kk). Tällä kertaa kuskina oli ensimmäistä kertaa Turkkiin tullut henkilö, jonka kortti oli voimassa, ja jonka ajotaidot olivat sitä luokkaa, ettei tarvinnut panikoida edes osin sortumaan lähteneillä vuoristoteillä. Kiitos kuskille :)) . 

Kanavartaani Siellä ravintolassa 14.3.2019

Kus Yuvasin tunneleita ennen on ravintola, jonka nimeä en vieläkään muistanut ottaa ylös. Ravintola näyttää ulospäin ei-ravintolamaiselta, ja sisustus on vaatimaton, mutta omistaja on todella ystävällinen nuori mies ja ruoat erittäin hyviä. Olimmekohan kokin painajainen, en tiedä, mutta yksi meistä söi lammasta, yksi nautaa, yksi kanaa ja yksi maalaismunakkaan. Kana-annokseni oli herkullinen ja niin kehuivat muutkin omia ruokiaan. Lisäksi tuli iso tuoresalaatti ja tuoretta leipää. Nuo ruoat ja juomamme tekivät yhteensä 150 TL eli n. 25 €. Kannattaa käydä. Ja suosittelen kannattamaan nuorta yrittäjää, vuoristolaista, jolle tuo ravintola on ympärivuotinen elinkeino.

DimCayin itäpuolen kylää sillalta kuvattuna 14.3.2019

Käväisimme myös sellaisilla teillä, jossa oli edellisen päivän rankkasateiden jäljiltä maansiirtymiä... eli tien ulkoreuna oli osin sortunut. Kaupunki korjaa ne yleensä lähipäivien aikana, ja uutisissa oli kyllä ilmoitettu, ettei ko tielle kannata mennä. Kysyimme eräältä alueella asuvalta missä kunnossa tienpätkä on, sillä ennen kuin kiertäisimme vuorten takaa Mahmutlariin ajaisimme mieluummin suoraan Kus Yuvasista DimCayin patojärven kautta Tosmuriin. Ja ajoimme. Iltahämärässä ja hitaasti, mutta turvallisesti. Kus Yuvasin alueella oli vielä lunta...

Patojärvi auringon laskiessa 14.3.2019

Satuimme osumaan AkKöprülle juuri auringonlaskun aikaan, ja oli kiva kuvata sen hetken tunnelmia. Ylhäällä vuoristossa oli jälleen tuuria pilvien kanssa, sillä pilvet olivat matalalla ja osa teistä kulki korkeammalla kuin pilvien alareuna. Oli mukava elämys. Toisaalta aurinko ja pilvet tekivät mielenkiintoisia valoilmiöitä ja valaistuksia pitkin rotkoja, laaksoja ja vuorenrinteitä, joten jollei olisi ollut kiire päästä pois ennen illan pimenemistä, niin olisi tehnyt mieli kuvailla niitä pidempäänkin. Nyt kuitenkin pimeässä ajo ei hukutellut ja halusimme ajoissa tukevammille ja valaistuille teille. 

AkKöprün kautta DImCayin patojärven ympäri kiertävä tie on osin uudelleen asfaltoitu ja reunamille on laitettu uudet sähköpylväät. Osassa pylväistä, itäpuolella, oli jo sähköt ja katuvalot. Jee! Tuostakin tieosuudesta tulee mukava ja turvallisempi myös ilta-ajajille. Tehnee hyvää sekä paikallisille asukkaille että paikallisille yrittäjille.

Reissuun lähtiessä paistoi aurinko

Kevät on tullut ympäri Alanyaa, ja nyt kannattaa liikkua niin kylissä kuin keskustassakin. Nyt viikonlppuna on hieman sateista ja pilvistä sekä ilma viileää. Ensi viikolla on tiedossa aurinkoista ja puolipilvistä, sekä +25 C suojaisissa paikoissa. Siis ihan kesäkelit suomalaiseen tuntumaan. 

Kuş yuvası jälleen

Alanya DimCayin padon vierestä 15.12.2018

Oli tarkoitus ajella kevyt ja virkistävä lauantaiajelu vuoristossa, ja DimCayin patojärven eräässä kylässä. Kolmen neljän päivän sateet olivat tehneet kylätiestä kuraliejuisen ja liukkaan, ja kuski ilmoitti yksiselitteisesti ettei halua ottaa riskiä niiden teiden suhteen. Hän kuulemma ajaa mieluummin Gökbel vuoren suuntaan, Kuş yuvası tunneleiden taakse. Heti alkumatkasta hän ilmoitti tavoitteeksi myös sienestämisen, ja että tällä kertaa sieniä on vaan parempi löytää. Hups. Vuoristokiipeilyvarustus ei ollut se mitä minulla oli päällä. Oli vain autoajeluvarustus.

Kuş yuvası 15.12.201

Vuoristokiipeilyvarustelu tai sen puute ei kuskia haitannut eikä hidastanut. Kaiken lisäksi hän ilmoitti lähellä Kuş yuvası tunneleiden suuta, että tänään mennään Kuş yuvası tielle, koska kerran sinä sitä haluat ja aiemminkin halusit. Yritin toppuutella että ei tällä kertaa, mennään toiste, koska hänelle ei ole nyt hyväksi rasittaa itseään tarpeettomasti pitkillä kävelyillä. Kuski sairasti edelleen influenssaa, joskin lie jo loppumetreillä. Minä selvisin helpommalla, hän oli kipeä ja tukkoinen edelleen. Mutta toivomukseni tuli liian myöhään. 

Olimme Kuş yuvası tien alussa, ja oletin että hän laittaa auton parkkiin siihen mihin viimeksikin. "En minä jaksa tänään kävellä, mennään autolla". Kun näin kuinka paljon kivimassaa oli sateen jäljiltä vyörynyt tuolle kapealle tielle, siis tien sisäreunan puolelta, ja ulkoreunan puolelta oli paikka paikoin vyörynyt alemmas koko ulkoreuna, niin yritin tosissani saada häntä pysähtymään ja kääntymään. Luulin vitsiksi koko ajelun aloittamista. Olin väärässä. Sinne vaan, metri toisensa jälkeen, vaikka apumiehen paikalla oli pelkokerroin korkealla. Pelkäsi takapenkin matkustajakin, ajoittain myös kuski. 


Kertaalleen piti siirtää kahden miehen voimin iso kivenlohkare pois tieltä, että mahtuu ajamaan autolla eteenpäin. Pari kertaa joutui ajamaan puolikkaan tiekohdan päälle vyöryneen irtosoran yli niin, että auto heilui ja liukui aiheuttaen tuskanhikikarpaloita kuskinkin otsalle. Aina kun auto oli liikkeellä niin minä pelkäsin. Parasta oli kuvaustauot. Tosin kertaalleen kuski pelästyi ja komensi meitä, koska kuvatessamme ja pelleillessämme olimme jo huomaamattamme vain puolen askelen päässä pudotuksesta.

Kuş yuvası 15.12.2018

Oli vahvasti pelon ja ihastuksen sekainen elämys. Suosittelen kävelyretkeä ko tielle. Ei autolla, ei. Reissun kruunasi hieno hetki, kun huomasimme pilven vyöryvän alas rinnettä ja tien yli vielä alemmas. Oli upea katsoa pilviharson sulavaa laskeutumista. TUnti tai pari myöhemmin laskeuduin minäkin, niin että tanner tömähti. Kaikki 80 kg putosi selälleen, lapojen seutu ensimmäisenä maahan osuen, ja nyt on kommotioseuranta päällä. Pieni aivotärähdys on pieni hinta siitä, että putoaa metrin korkeudelta, pieneltä kielekekiveltä alemmas rinteeseen hartiaseutu edellä, kahden kiven väliin. Olin onnekas, todella onnekas. 

Vuoristo-oppaamme sienisaalista 15.12.2018

Olimme sienimetsässä, ja pitkällisen opetuksen jälkeen myös tämä ulkomaalainen alkoi löytää syötäviä sieniä. Toinen henkilö löysi kielekkeen päältä, ja minä tietysti kiipesin sinne, että yletymme paremmin niihin. "Et vieläkään muista, että sateen jälkeen kaikki kivet ovat irtokiviä". Kipu opettaa muistamaan. Huomisen kaikki menot on peruutettu, ja aamu näyttää mitä tehdään ja mitä ei. Tällä hetkellä vain vasen käsi on "pois käytöstä", samoin kuin rangan kierrot ja koukistukset, mutta ei ole onneksi mitään pahempaa.

Sienimetsästä keräsimme niitä mitä vuoristo-oppaamme käski kerätä, ja jotka tunsimme itsekin. Siellä oli myös kanttarellin näköisiä, mutta heltastaan hieman erilaisia

sieniä, joita otimme mukaan tunnistamista varten, vaikka oppaamme pitikin hirveän saarnan siitä, että niitä ei saa syödä. Tarkempi tunnistus osoitti, etteivät olleet kanttarelleja, vaan juuri se myrkyllinen, kanttarellin tapainen sieni, jonka latinalaista tai turkkilaista nimeä en muista, ja suomalaisesta nimestä ei ole aavistustakaan. Mutta tattien metsään jättäminen harmitti. Siellä oli tosi paljon tiettyä tattilajiketta, mutta emme uskaltaneet kerätä tai käyttää, kun emme tunnistaneet, ja opas käski käyttää sitä korkeintaan rottien myrkyttämiseen...

Saas nähdä mitä huominen tuo. Jos aurinko paistaa niin ulkoilupäivähän se on. Viereiset mansikat ovat eilen torilta ostettuja, Gazipasassa kasvihuoneessa kasvatettuja. Aivan ihania. Luonto vaan on ihmeellinen.

Kaipaatko seikkailua ja jännitystä? Aja vuoristoon.

Alanya Sarıveliler Yolu 17.11.-18

Niin, toissailtana ajattelin että vuoristoretkellämme emme aja lumelle vaan lämpimään, aurinkoiseen vuoriston osaan. Vaan ei. Lumelle. 

Tämä vuoristolainen, hyvä ystäväni, on luotettava ja varma kuski, ja kaiken lisäksi tuntee hyvin alueet joilla ajelimme. Hän ajoi hitaasti ja rauhallisesti, kun tuntee myös tämän kyydissäolijan tasamaataustan ja vähäisen vuoristotiekokemuksen. Silti ajelu ja rotkojen reunoilla kävelyt vastasivat vähintään yhtä Linnanmäki-päivää. Ehkä kuvat selventävät miksi.

Päivälle oli ennustettu koviakin sadekuuroja, vaan ne menivät onneksemme jotain muuta reittiä. Sen sijaan utuisuus ja ajoittainen runsaskin pilvisyys kulki mukana. Ajoittain paistoi tosi kauniisti aurinko, ja paistaessaan lämmitti. Silloin kun auringonpaistetta ai näkynyt pilvien takaa, oli vuoristossa kylmä sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Star Warsien Jaffa???

Ja mitä en ollut tajunnut ottaa mukaan: 
-käsineet
-pipo
-maastokelpoiset kengät (oli vaan city-nilkkurit, onneksi nilkkaa tukevat nilkkurit)
-nilkkatuki (sillä kuntoutus on vielä kesken eikä louhikoissa kävely ja pitkin rinteitä hyppely ollut vielä ihan ok)
-kipulääkettä (edellisestä johtuen)
Ehkä ensi kerralla muistan edes käsineet ja maastokelpoiset kengät. Salvarit oli nytkin mukana, ihan vaan siksi, kun arvelin että jotain tarvitaan, mutta varavaatevalikoima ei nyt ihan osunut kohdalleen.

Tuolla kaukana siintää DimÇayın patojärvi

Ajoimme Alanyasta, Kestelistä DimÇayın itäistä reunaa pitkin padon ohi ja uudelle Ak köprülle, Ak sillalle asti. Siitäkin jatkoimme vielä suoraan eteenpäin, ylittämättä siltaa. Jatkoimme matkaa aina Kuş yuvası tunneleille saakka. Kunhan et käänny missään vaiheessa Ak köprün jälkeen oikealle, vaan seuraat päätietä vasenpainotteisesti, niin tulet automaattisesti ko tunneleille. Me menimme läpi neljästä tunnelista, ja sen jälkeen oikeasti lumi veti kuskia puoleensa niin vahvasti, että matkasuunnitelma muuttui välittömästi ja hän käänsi rattia vasemmalle. Lumikuvia tulee seuraavassa postauksessa.

Kar keyfi, lumella huvittelu kesti aikansa, ja loppui palelemiseen. Palasimme tunneleita pitkin takaisin. Koskapa ystäväni kertoi uudelleenkin Kuş yuvası tien vaarallisuudesta, ja lupasi että joskus voimme kävellä siellä, niin jotenkin se tie alkoi kiehtoa... Hän sanoi tien olevan suljettu autoliikenteeltä. Vaan kun apumiehen paikalta näki että se ei ollut suljettu, ja kun mankuminen ja vinkuminen auttoi, kääntyi auto ko. tielle. No, ei hän kuitenkaan ajanut pahimpiin paikkoihin, vaan parkkeerasimme siihen ensimmäisen tunnelin vierustalle, ja se riitti tälle kertaa. Joskus myöhemmin mahdollisesti kävelemme tuota tieosuutta jonkun matkaa pidemmälle, on se sen verran kiehtova kaikessa vaarallisuudessaan ja erityisesti jylhässä kauneudessaan. Ystäväni heitti kivenlohkareen rinnettä pitkin alamäkeen. Sen ääni kuului käsittämättömän pitkän aikaa. En tiedä kuinka syvä tuo rotko on, sanon vain että SYVÄ. Tuo paikka on noin 1.000 m merenpinnan yläpuolelle. Siellä on DimÇayın alku- ja syntypaikka. 

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Kuş yuvası rotko. Kaikki kuvat ovat samalta pysähdyspaikalta. Me pysyimme nyt alueella, jossa on vielä putoamisen pysäyttävää puustoa, kuten ystäväni asian ilmaisi.

Milloin lähdetään kiertämään rotkon reunaa myötäilevää tietä, kävellen? Jos reunalta putoaa, on seuraava pysähdys lähes kilometrin päässä pohjalla, ellei osu olemaan tuuria niin paljon, että tömähtää johonkin isoon kiveen tai kielekkeeseen, joka pysäyttää putoamisen. Tie on kapea, hyvin kapea. Ja tien ulkoreuna on murenevaista sorttia. Myös ylärinteestä, tien yläpuolelta saattaa irrota kivi tai maamassaa, ja tuoda mukanaan hieman enemmänkin kiviä tai maamassaa. Erityisesti sateen jälkeen ympäristö on "eläväistä". Kiehtova paikka.

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Kuş yuvası 17.11.-18

Alanya Karapınar Mahallesi Kuş yuvası uçurum 17.11.-18