Kesäinen viikko 😍

Kleopatrarannan puolivälissä on varjoa tarjolla

Hiukan tukkoinen oli aamun ensimmäinen heräämisen harkinta. Yöllä oli taas vaikka minkä sortin melua, pakoputkirikkoisesta moposta omitiusesti meluavaan autoon. Busseja, henkilöautoja ja muita päivittäisiä ääniä en huomaa yölläkään, vaikka nukunkin jo ikkunat ja parvekkeiden ovet auki, yöllisen ympäristön jatkuvassa äänimaailmassa. Sen sijaan tavallisesta poikkeavat äänet herättävät useinmiten. Aamulla annoin itselleni luvan nukkua vähän pidempään, ja heräsin tuntia myöhemmin ovikellon soittoon.

Oven takana oli naapuri ruiskun, neulan ja
lihakseen pistettävän antibiootin paketin kanssa. "Sinähän sairaahoitajana varmaankin pistät tämän minulle, kun XX on tähän aikaan töissä, ja pystyy pistämään aina iltaisin." Näytin varmaan aika pöllämystyneeltä ja hitaalla järjenjuoksulla varustetulta, kun hän jatkoi ennen kuin ehdin vastata: "Niin, etkös sinäkin osaa näitä pistää?".

Kleopatrarannalta tämäkin

Niin sitten tarkastin pakkauksen ja rouvan allergiatilanteen, liuotin kuiva-aineen pakkauksessa olleeseen liuokseen... ja totesin että neuloja on vain yksi, ja sekin ihan järkyttävän iso, ja että on pistettävä
lihakseen samalla neulalla kuin millä on lävistänyt kumitulpan. Eh. Vain tiettyjä tosi paksuja lääkeinjektioita olen Suomessa joutunut pistämään isolla neulalla. Ne siirappimaiset tahmaliuokset eivät mene pienistä neuloista läpi. Mutta, tuo olisi helposti ja normaalisti mennyt ohuella lihasinjektioneulalla. Ei kuulemma sattunut, neulan koosta huolimatta, joten on ilmeisesti tekniikka tallella tai tosi kohtelias naapuri.

Kleopatrarannan puolivälissä näitä pulusia riittää

Meillä on lintujen puolesta ihan erilainen kesä kuin mitä kaksi aiempaa ovat olleet. Aiempina kesinä linnut ovat hävinneet siinä vaiheessa kun hyttysmyrkytykset on
aloitettu. Nytkin ikkunasta kuuluu keltasirkkujen sirkutus, pääskysiä lentelee tosi paljon, ja kyyhkyset kujertelevat joihinkin aikoihin päivästä. Hyttysmyrkytys on nykyään erilaista, enemmänkin hyttysten lisääntymisen ehkäisyyn kuin lentävien hyönteisten eliminointiin perustuvaa. Hyttysiä on näkynyt tosi vähän. Tai no, en ole nähnyt muuta kuin kasvoihin ja käsiin koko kevään / alkukesän aikana yöllä tulleet 4 pistojälkeä. Vain 4 nyt lokakuun jälkeen, koko aikana, ja nämäkin viimeisen 2 viikon sisällä.

Olisipa mieluisen värinen kukka 

Parvekkeen minitomaattien kukissa näkyy
pörräävän pikkukärpäsiä, joten hyönteisiä on elossa ja olemassa. Samoin välillä näkyy niitä tosi isoja, lentäviä koppakuoriaismaisia hyönteisiä, joiden nimen olen unohtanut. Kuitenkin se, jonka pistoa/puremaa pelätään. Sen lisäksi on perhosia ja ampiaisia ja sammakoita ja vaikka sun mitä. Sammakoista tuli mieleen pyrstosammakko eli salamanteri. Alanya on toinen Turkin salamanterialueista. Täällä on vielä jonkun verran salamantereita, ja hyvällä tuurilla sellaisen saattaa nähdä. Niihin ei kanata koskea, kuten ei muihinkaan villieläimiin, jotta ihmisen käsistä ei tartu niihin mitään eläimelle itselleen vaarallisia bakteereja. Mieluusti toivoisi salamantereidenkin jatkavan elämäänsä ja ylläpitävän lajin säilymistä.

Tuosta pulukuvasta... haaveilin ottavani lähikuvan muutamasta pulusta, paikassa jossa tiesin läheisen ravintolan kokin ruokkivan puluja. Siinä kameraa asetellessani kuulin vihellyksen, enkä tajunnut ennen kuin iso puluparvi lehahti paikalle, entisten lisäksi. Kokki siellä vislasi merkiksi tarjoilun aloittamisesta. Mutta pulujen pölisevät höyhenet ja lintukirput -ei kiitos. Jäi sitten lähikuvat ottamatta. Alin kuva kertoo siitä, että Alanyaan on nyt istutettu paljon köynnösruusuja. Nämä näin Kleopatrarannan puolella, kävelijöille tarkoitetulla bulevardilla.

Itse jatkan viikkoa aurinkoisella mielellä ja kesäsuunnitelmia muotoillen.

Alanyan pinkit ja turkoosit unelmat

Alanyan ihania jenkkiautoja  😍

Erään hotellin edessä oli niin ihana kesäauto, tai siis tähän ilmastoon vuoden useimpina päivinä sopiva auto, että en malttanut olla kuvaamatta kun sen kerran näin. Joku sieltä sivusta huuteli jotain kun kaivoin kameraa esiin, mutta suljin korvani ja keskityin vain näkemääni. Näytti olevan koristeltu hääparia tms varten, ja luonnossa näytti paljon paremmalta kuin tässä kuvassa. Tuollaisen voisin ottaa jos joku sitä tarjoaisi 😍. Tuolla kelpaisi ajella hiljakseen pitkin rantabulevardia, ja antaa tuulen kutittaa poskia. No, voisi sillä käväistä keskustassakin lipumassa liikenteen virrassa. Aivan ihana auto, ainakin tällaisen Elvis-fanin mielestä.

Alanyassa voi nyt ihastella muutakin. Hillittömän suuria ja kauniita ruusuja on siellä sun täällä sekä kaupungin että yksityisten ruusuistutuksissa. Nyt on Se aika vuodesta. Itsekin olen milloin missäkin puskassa kameran kanssa kokeilemassa millaisia ruusukuvia ylikirkkaalla päivänvalolla saa aikaan. Iltaisin ei kovinkaan usein tule käveleskeltyä ulkona, vaikka silloin olisi valokuvaamisen kannalta hyvä valo. Illan hienoa valoa kestää kohtuullisen kauan, toisin kuin aamulla, jolloin se hetki on kovin lyhyt.

...vähän vaan symbolinen kuva...

Yritän jatkossa muistaa laittaa tekstit niin, että Alanya-faktat ovat tuolla Alanya-välilehdellä ja vain omat päiväkirjatyyliset jutut tällä sivulla. Ja tavoite on että julkaisen vuoropäivinä tässä ja vuoropäivinä tuolla Alanya-sivulla.

Muutaman päivän takaa eräs tapahtuma. Olimme naisten kanssa tien reunalla keskustelemassa, kun valkoinen auto pysähtyy viereen. Eräs 4 vuotta tuntemani kiinteistönvälittäjähän se siinä. Hän avaa ikkunat, ja alkaa taas sen jokakeväisen nuoleskelun ja lepertelyn. Kun kesä alkaa, niin hän saattaa soittaa viikoittain, että mitä kuuluu, missä olet kun ei ole näkynyt, tule käymään toimistolla niin voidaan taas jutella. Joinakin kertoina sanoi, että voinko tulla heti, että hän tarvitsee tulkkausapua asiakastilanteissa. Joka kerta se on ollut valetta, hän vaa haluaa minut toimistolleen millä tahansa tekosyyllä, luullen että tuon sitten mukanani hänelle paaljon rikkaita asiakkaita. *rumasana*

Nytkin hän kyseli ja pyyteli ja kyseli, että missä olen ollut kun ei ole näkynyt enkä ole soittanut, miksen ole käynyt, milloin tuleen ja blaa blaa blaa. Mutta rajani oli tullut vastaan jo muutaman aiemman tapaamisen röyhkeistä kuvioista, joissa hän hyötyi minusta viime kesänä ja syksynä... ja aiempinakin vuosina, mutta ne tajusin vasta kun hän itse lipsautteli, puhui ristiin aiempien keskustelujen kanssa. Syksyn jälkeen hän ei ole kertaakaan ollut yhteydessä, ennen kuin nyt kun sesonki alkaa. Sekin vahvisti näkemystäni siitä, että hän haluaa vain juoksettaa ja käyttää hyväkseen, siis tieto-taidollisesti ja verkostollisesti. Näin kyllä, että autossa oli 3 muuta ihmistä, ja arvasin että hän on käyttänyt heitä "lahjonta"-aamiaisella näköalaravintolassa, kuten hänellä on tapana, mutta mitta vaan oli tullut täyteen.

Käsittääkseni Alanyan isoimmat kupolirakenteet

Sanoin hänelle muista läsnäolijoista välittämättä, että minulle riittää jo se, että hän on kolmesti valehdellut minulle, että en enää luota häneen enkä siksi halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. En siis tule toimistolle nyt enkä myöhemminkään. Samalla kun hän sulki ikkunoita ja lähti ajamaan eteenpäin, kuului hän sanovan että tuota naista ei kannata uskoa. Taisi olla asiakkaita kyydissä. No, meniköhän päivä tai pari, niin ilmaantui vittumainen viesti Whatsappiin. Vastasin tyynen rauhallisesti ja lyhyesti, sekä estin hänet puhelimestani. Seuraavana päivänä tuli samanlainen viesti Facen kautta, nyt vain uhkauksella täydennettynä.

Sinne vastasin jo pidemmän viestin, mainiten jokaisen hyväksikäyttötilanteen jonka muistin: asiakkaista juoruamiset ja seläntakana haukkumiset, syntymästään saakka liikuntarajoitteisen ja epänormaaleilla raajoilla liikkuvan keräläisen nöyryyttävän kohtelun, seksipuheet yms. Ja sen jälkeen estin hänet sielläkin. Saa nähdä käykö fyysisestikin kimppuun vai huuteleeko vain selän takana. Tällä hetkellä hän kuuluu levittelevän paskapuheita tuttavaverkostossani, yhteisten tuttavien keskuudessa. Ihan vapaasti. Ottaa kai luonnolle, mutta se on hänen ongelmansa. Minä en ole asettanut sanoja hänen suuhunsa enkä tapahtuneita tekoja hänen mieleensä / toteutuneeseen elämäänsä. Ihan hän on itse toiminut. Kukin vastaamme itse teoistamme, ennemmin tai myöhemmin.

Kaupungintalon vieressä on uudet rantakatokset

Sitten positiivisempaan aihepiiriin. Otin tänään mittaa sekä itsestäni että fillarista. Jonkinlainen tahtojen taisto piti käydä aamupäivällä, että uskalsin tarttua taas pyörään ja lähteä ajelulle. Säärisuojasilikonit tuli kyllä laitettua ihan lääkärin komennon mukaan, kun en kaipaa tuota samaa haavanhoitoruljanssia mistä äskettäin selvisin irti. Vielä tuo kärsineen näköinen fillari toimi, vaikka näyttää jo aika kolhuiselta. Eikä se ole edes vanha. Mutta kolhuinen olen minäkin, joten mennään yhtä matkaa. Päivä oli mitä parhain fillaroinnille, ja ilman isompia kommervenkkejä tuli ajettua aika pitkä matka, näin ensimmäiseksi kerraksi 3,5 kuukauteen.

Tuolla auringonpaisteessa ja lämmössä ilman juomapulloa ajellessa tuntui kuin olisin ajanut 35 km lenkin, mutta kun tarkistin sen Google Mapsista, niin matkaa kertyi vain 25 km. Yhdellä kylätieosuudella oli jyrkkä nousu lähes merenpinnan tasolta 96 metriin merenpinnan yläpuolelle. Sitä en kuitenkaan ajanut, vaan kävelin, puuskutin, kuivailin kasvoja ja nautin lämmöstä. Vaalea nahka nautti auringosta niin paljon, että nyt tykkää punottaa. Itikoita, isoja sisiliskoja, amppareita ja kärpäsiä tuli vastaan, eli kesä on senkin puolesta.

Blogi muuttui hieman

Ihan vaan muutama ruusun kuva ;)

Blogiin on tullut uusi välilehti nimeltä Alanya-faktaa. Samalla Turkki ja Alanya -välilehden
nimi muuttui Turkki -nimeksi. Lukijat ovat kertoneet, että on vaikea löytää Alanyaan liittyviä opastavia ja informatiivisia tekstejä päiväkirjatyylisen, omaa elämää ja tunnelmia kuvaavan tekstin seasta. Tämän vuoksi jatkossa pyrin jaottelemaan Alanya-tiedon omalle sivulleen, niin että ne ovat suoraan tuossa sivulla eikä minkään linkin takana. Turkki-osiokin kehittyy, sen muuttaminen vaan vaatii valtavan määrän työtunteja, eikä sitä ole vielä tullut tehtyä.

Tänäänkin on päivä mennyt opiskellessa. Viitenä päivänä viikossa opiskelen sekä turkkia, norjaa että ulkomaankauppaa. Turkin kielen opiskelu tullee olemaan elinikäinen projekti. Norjan kielen opiskelu jatkuu ainakin kesään asti, ja sitten mitä todennäköisimmin livenä paikanpäällä. Ulkomaankaupan opiskelu on lyhyt mutta erittäin tarpeellinen jakso, ja se on nyt tärkeysjärjestyksessä ohittanut kirjoitusprojektit seuraavan kuukauden ajaksi. Ne viikon kaksi muuta, jäljelle jäävää päivää teen mitä huvittaa, ja opiskelen. Viitenä päivänä viikossa teen jonkinlaisen kävely- tai pyöräily- tai hölkkälenkin. Eilen oli hölkkä jo tosi lähellä, mutta maltoin vielä pysyä kävelyssä sen "yllättävän-autosta-poistumisen" vammojen parantumisen takia.

Tuttavia, ystäviä ja kavereita on täällä lomalla ja uusia on tulossa, joten sosiaalisessa elämässäkin on vaihtelua. Nyt on kyllä tullut tavattua turkkilaisia ystäviä aivan liian vähän... Eikä tässä ole enää montaakaan viikkoa kesäkuun alkuun, ja kesäkuun aikana matkustan "jonnekin päin

tekemään jotakin". Norjan kanssa on paperityöt vielä keskeneräiset, eli odottelemme valtiolta hyväksyntää. Se tieto tullee mitä todennäköisimmin tulevalla viikolla, ja silloin ratkeaa moni sellainen asia, joka nyt vielä on kysymysmerkkinä ilmassa.

Meillä on ollut upea, aurinkoinen sää ja lämmöt +30 C tienoilla. En silti selvinnyt ilman takkia tänäänkään, sillä kun ensin naureskelin että keskustassa näkyy ukkostavan, meillä ei, niin tuntia myöhemmin pimeni ja viileni meilläkin. Vettä ei tule, mutta vuorilta puhaltaa kylmästi (=alle +30C). Koska on perjantai, on taas

Aşk ve Mavi -päivä. Vähän jälkeen seitsemän kannattaa olla jo kanavalla virittäytymässä tunnelmaan. Hyvää perjantai-iltaa :D.

Nähtävyyksiä, aurinkoa ja tanssia

Alanya Yaylalı & Kestel 5.8.2017

Antalyan ja Alanyankin alueen kauniit luonnonnähtävyydet ja historialliset paikat on esitelty tällä sivustolla . Toinen, koko Turkin alueen luonnonnähtävyyksiä ja historiallisia paikkoja esittelevä sivusto on tämä gezginturk.org 
antalyagezirehberi.net

Suosittelen :)) . Kannattaa käydä katsomassa mitä linkkien takaa löytyy. VAikka sivusto on turkinkielinen, pystyt katsomaan kuvat ja tunnistamaan kaupunkien ja maakuntien nimet. Kun näet jotain mielenkiintoista, niin googleta se suomeksi, ja saat vähintäänkin wikipedian suomenkielistä infoa, useista kohteista muutakin. Lähes kaikista paikoista löytyy myös videomateriaalia Youtubesta, kun haet nimellä sieltä.

Eilisen vuoristoajelun jäljiltä yö oli kivulias ja vähäuninen, nivelten ja lihaskramppien osalta. Aamulla jääräpäinen puoleni päätti että samoilla kivuilla menee kaksikin retkeä, ja suuntasin fillarini toiselle 20 km lenkille, tosin nyt kohti keskustaa, Damlatasta ja Saray MAhallesin pikkukatuja. Hiukanko on taas hyvä olo, niin kuin aina tarpeeksi raskaan urheilun jäljiltä, ja ihan väsähtänyt. Ja nahka on palanut monin paikoin, koska en pukeutunut lierihattuun ja pitkähihaiseen urheilupaitaan lähtiessä. Ei muka sopinut tyyliin... toisin kuin palanut iho. Hhmm. Vaan sekään ei haittaa tätä olotilaa. Nyt on kaiken lisäksi sopiva kirjoitusfiilis, vaan tehdäänpä ensin tämä ihan loppuun asti.

PArkkeeraustaidonnäyte 6.8.2017

En muista kerroinko jo parvekeruusujen ötökkämyrkystä. Ruusuissa oli kirvoja, punkkeja ja härmäsientä. Olen mahdollisimman luonnollisen torjunta-aineen kannalla, enkä siksi halua käyttää ns. kovia aineita. No, tarpeeksi kova oli tämäkin. Ihan tavallista CocaColaa suihkutin ruusujen lehdille, varsille ja kukille silloin alkuvaiheessa kun tilanne oli pahin. Sen lisäksi leikkasin kaikki sienivaurioiset osat pois, ja poistin muutenkin vanhat kukat ja vanhat lehdet. Kirvat kuolivat jo ensimmäisestä käsittelystä. Seuraavana päivänä sumutin ruusut vielä kauttaaltaan cocacolalla, ja parin päivän päästä huomasin, että härmä ei leviä.

Punkit oivat sitkeimmät. Niiden pois saaminen kesti viikon. Punkeista kertovat seittirihmastoalueet suihkutin yltä ja päältä, niin että cocacolaa tippui rihmastosta ja valui pitkin ruusunvarsia. Viikon tehohoidon (myös lannoituksen) jälkeen ruusut ovat nauttineet olostaan, kasvattavat innokkaasti uutta kasvustoa ja kukkivat runsaasti. Nyt ei näy minkäänlaisia merkkejä ötököistä tai kasvitaudeista. Ei kerassaan mitään. Ihan tällaista lopputulosta en odottanut, vaan ajattelin että se on vaan ensiapu kunnes löydän jonkun muun. Olen nähnyt jonkun videon, jonka perusteella ainetta kokeilin, ja näkyy toimivan. Tästä oli myös se seuraus, että oma cokiksen juonti loppui lähes täysin. Paitsi tänään.

Ajoin Damlataksen tuolihissin kautta tänään, ja ainakaan sillä hetkellä siinä ei ollut mitään liikettä, eikä se näyttänyt asiakkaille avatulta. Saamme siis vielä odotella tuota kokemusta, mutta toivon ettei kovin pitkään. Parin viikon päästä pitää olla Suomessa allekirjoittamassa sopimusta, neuvottelemassa ihan uudesta ja tapaamassa terveyskeskuksen omalääkäriä ja paria muuta niveloireita tutkivaa spesialistia. Ja siinä samalla olisi tarkoitus tehdä töitä, sanoi nivelet mitä hyvänsä. Tarkoitus on myös kierrellä sekä Keski-Suomessa, Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla että Lapissa, kun Rovaniemellä on tarvis käydä ainakin kerran. Tuossa tulee bussimatkat taas tutuksi, tosin hyvällä tuurilla voisi käyttää jopa vr:ää. Katsotaan nyt miten nämä kuviot menee. Vielä olen Alanyan auringon alla vähän aikaa, nautin olostani, teen tyhmyyksiä ja taputtelen palovammoihin aloeveraa 😎 . Life is Life.

Alanyan kaupungin kukkapenkin ruusuja 6.8.2017

Opus - Life is LIfe 1985

sitten turkkilaista tanssittavaa musiikkia

Ceylan - Entarisi Dım Dım Yar 

Ja lopuksi monen lomalaisen turkkilaisista illoista ja ravinteli-illoista tuntema

Delilo Halayi

Turpeessa

Alanyan satamasta Kesteliin päin kuvattuna 10.12.2016

Kävimme nauttimassa kiireettömästä lauantaista keskustan auringonpaisteessa ja katujen vilinässä. Keskusta on selkeästi vilkastunut sekä ihmismäärän että autojen suhteen aikaisempiin vuosiin nähden. Kasvaa tämäkin kaunis kaupunki koko ajan :)) . Lämmöstä nautin tänään parhaiten bussissa. Ulkona kylmä viima puhalteli hiljakseen, ja lämpipämpikin vaatetus olisi ollut tarpeen, mutta pari minuuttia täpötäyteen bussiin nousun jälkeen hiki virtasi taas, ja oli Niin Kesäinen Olo. Auringonpaiste ja valon määrä on parasta juuri nyt, ja varsinkin, kun sen voi yhdistää monissa eri sinisen, harmaan ja turkoosin sävyissä hehkuvan meren kimmellykseen ja aaltojen ääneen. Päivä on silti lyhyt, tai no, sanotaan, että selkeästi lyhyempi, kuin kesällä. Auringon rata on huomattavasti erilainen kuin kesällä. Nyt se nousee ihan eri kohdasta vuoristoa ja laskee meren selälle, kunse kesällä laski Kalen taakse, tästä asunnosta katsottuna. Vaan 8-10 viikkoa on talvea enää jäljellä.

Tuo 8-10 viikkoa eletään ihan eri tavalla, kuin kesähelteet. Tietokoneella istun edelleen monta tuntia päivässä, ja tänään vaihtui perusvarusteeksi lasketteluhousut ja toppatakki, siis sisällä. Päivisin ulkona on jo lämpimämpää kuin sisällä. Rakennuksemme on jäähtynyt aika lailla, ja tulee jäähtymään lisää, kun yläkerrassa on pari tyhjää ja lämittämätöntä kerrosta, ja kun tuuli on tällä alueella jokapäiväinen ilomme, varma ja vahva kaveri. Tuo mittarilukema on tämän aamun ja päivän sisälämpötila makuuhuoneesta. Hieman on "raikas". Moni kysyy, että miksi et lämmitä. Miten sen nyt selittäisi. Eristämättömät seinät ja iso läpitalon oleva kolmio, jossa asuu vain yksi ihminen, on sellainen kokonaisuus, jossa sähkövastuslämmittimet tai imalämpöpumppu saisi paahtaa koko ajan täysillä, eikä siltikään päästä muuhun, kuin isoon sähkölaskuun. Sen lisäksi hengitysterveydellisistä syistä ilmalämmitysjärjestelmät ovat omien kokemusten mukaan niitä vihonviimeisiä ratkaisuja, ne kun kierrättävät aina pölyä, jos sitä jossakin on (ja aina sen verren on), kasvattavat herkästi mikrobeja ja sitten päästävät niitä ilmaan jne. Meillä oli Keski-Pohjanmaalla ok-talossa asuessamme lämmönvaihtimellinen ilmalämmitysjärjestelmä, jonka ritilät olivat lattiatasossa ja keskusyksikkö eteisessä. Voi se jollekin toimiakin, mutta se ei ole astmaatikkoperheelle ihan se ykkösvalinta. Tässä talossa ei ole mitään kesuslämmitysjärjestelmää, niin kuin ei ole suurimmassa osassa Etelä-Turkin taloja muutenkaan. Se on enemmänkin esim. Ankaran ja POhjois-Turkin kaupunkitaajamien käyttämä ratkaisu. Ja moni sanoo, että kylmä talvi on täällä niin lyhyt. Sitten on myös niitä, jotka kysyvät, että missä se talvi on, kun ei täällä edes ole talvea... Tänäänkin kaupungilla näin turistiperheen, jossa vanemmat olivat pukeutuneet shortseihin ja T-paitaan, todennäköisesti siksi, jos hotellin tai asunnon lämpömittari on näyttänyt +18 C (suojassa ja auringonpaisteessa). Ja toki jokainen aikuinen valitsee itse, miten pukeutuu.

Tulee puhuttua tuosta pukeutumisesta lähes joka päivityksessä... no, se kun on itselle nyt se "suurin ongelma". Siis lämpimästi ja silti nätisti pukeutuminen, ilman, että näyttää eskimolta tai naparetkeilijältä, ja että kestää silti ne lämpimät bussimatkat tai ylämäkeen käveyosuudet läkähtymättä :)) .

Kylmässä talossa nukkumisesta vielä pari sanaa. Kahden hyvän täkin alla olisi tarennut ihan hyvin, mutta haasteena oli niskan ja hartioiden lihasten oireilu sekä joka-aamuiset päänsäryt. Eilen vaihdoin taas termo-makuupussin käyttöön, ja vaikka heräsin useamman kerran siihen, että on liian kuuma, niin oli hieno tunne, kun niska-hartiaseudun lihaksetkin olivat lämpimät eikä päätä särkenyt lainkaan. Hassuna kontrastina makuupussin sisäpuolen lämpimyydelle tuntui kasvoille käyvä kylmä ilmavirtaus. Tuoltakohan Suomessa pakkasellakin ulkona, vaunuissa ja makuupusseissa nukkuvista vauvoista tuntuu? Oli miten oli, aamulla ylös noustessa pehmeät ja paksupohjaiset aamutossut ovat ehdoton minimivaustelu, sillä paljain jaloin ei tee mieli kävellä +15 C laattalattialla askeltakaan. Vaan lämpenee sää tästä, kun vähän odotellaan. Sitten osaa taas arvostaa jokaista hellepäivää ihan eri tavalla. Muuten, Alanyan keskustassa, Atatürk-patsaan lähistöllä pitkään ollut "kuoppa" näyttää nyt tuolta, mitä edellisessä kuvassa näkyy. Siihen nousee aikamoinen asuintalo-liiketila -kokonaisuus. MIelenkiintoista.

Sain muuten ostettua turvemultaa, ja kotiinkuljetuksen kera. Kohtuullisen lähellä olevalta puutarhalta myivät 80 litran säkeissä sellaista turvemultaa, jonka säkin kyljessä oleva sisältö miellytti tällaista entistä kotipuutarhuria. Säkillisen hinta oli 15 TL, ja selityksen mukaan se oli ns. yleismultaa. Kotona, kun avasin säkit, tuli pieni "voi ei" , sillä tuon seoksen seassa on myös paljon muovinpalasia. Ostin turvemultaa lopulta 160 litraa, ja silti se loppui kesken. Vielä on tarvis ostaa yksi 80 litraa lisää, mutta kokeilen seuraavalla kerralla toista merkkiä. Myös lannoite, jota minulla on, on erilaista kuin mihin olen tottunut, joten aika näyttää miten opin noiden käyttöön. Ruusujen kasvatus sen sijaan on tuttua hommaa, joskaan ei näin lämpimässä ilmastossa. Seuraavat pari viikkoa jo näyttävät, miten ruusut tuossa turvemullassa viihtyvät, ja kuinka herkästi ne saavat ötököitä kimppuunsa.  Ruusut ja purjot ovat nyt isoissa ruukuissaan, samoin kuin tulppaanien ja krookusten sipulitkin. Nyt sitten vain odotellaan, kastellaan ja katsellaan.

Tänä iltana katsellaan myös tv:tä, sillä Saara on areenalla finaalin merkeissä. Eilen jo innoissani katselin hetken filmonin netti-tv;tä, kunnes tajusin, että ei se finaali vielä tule, vaan vasta huomenna. Siirryin sitten turkkilaisen tv:n puolelle, ja ihan vahingossa juuri Ask ve Mavi -nimisen, odottamani ohjelman uusiin jaksoihin. Minulle tuo oli varsin koukuttava sarja, mieluinen katsottava, ja sen parissa meni niin myöhään, että jäi blogikin päivittämättä. Sorry. Pyrin päivittämään joka päivä, mutta, jos joskus menee päivä pitkäksi, syystä tai toisesta, niin en ota mitään stressiä blogin päivittämisestä, vaan kirjoitan sitten seuraavana päivänä taas. Nyt kun tämän blogin sivuilla ei ole ns. varastoon kirjoitettuja juttuja, joita voisi parilla klikkauksella jakaa, niin yhden tekstin työstäminen vie huomattavan kauan. Ehkä joskus tammikuussa ehdin tehdä taas tekstejä "varastoonkin". Aurinkoa viikonloppuusi.

Ruusuja parvekkeelle

Täydessä hississä kiukkuinen mukula 11/2016

Viluinen lauantai, näin kuvailen tämän päivän päällimmäisiä tuntoja. Kotona koneella istuessa sormet ovat kylmästä vaaleat, ja päätin neuloa "sormikkaat ilman sormiosia". Se on siis tulevan viikon eräs projekti. Tällaisen rinteessä, tuulien tuiverrettavana olevan, isohkon asunnon haasteena on lämmitys. Mitään keskuslämmitysjärjestelmää ei ole, vaan jokainen huone lämmitetään erikseen joko sähkökäyttöisellä ilmalämpöpumpulla tai sähkökäyttöisellä vastuslämmittimellä, säteilylämmittimellä. Muut asunnot käyttävät ilmalämpöpumppuja, ja sairastavat koko ajan. MInä en käytä, ja palelen ja opettelen pukeutumaan lämpimämmin, mutta en myöskään sairasta mitään hengitystieinfektioita. TArpeeksi kylmänä päivänä testaan talon saunan. Kuudes asumiskuukausi on menossa, enkä ole vielä täällä käynyt kertaakaan tuolla suomalaistyylisessä löylysaunassa. En vaan ole kaivannut sitä, ennen kuin nyt kylmempään aikaan.


Tästä kylmästä talvikaudesta huolimatta en haluaisi muuttaa mihinkään Balille tai päiväntasaajan seudulle muihinkaan lämpimämpiin maihin, vaan olen tyytyväinen elooni ja olooni täällä Turkissa. Täällä on selvästi neljä eri vuodenaikaa, kuten oli Suomessakin, ja juuri nuo vuodenajat tuovat vaihtelua ja väriä elämään. Täällä vuodenajoilla on hieman erilainen ilmiasu kuin Suomessa, mutta samat neljä vuodenaikaa kuitenkin löytyvät. Jokaisessa niissä on omat hyvät puolensa, ja itse asiassa Alanyan talviurheilukeskuksen valmistuessa aikanaan talvi saa ihan omanlaisensa lisäsisällön. Aion nimittäin sitten aikanaan jatkaa aiempaa harrastustani, eli laskettelua. Juniori-ikäisenä aloitin lumilaudalla, ja laskettelusuksia käytin vain Levillä, silloin kun olimme hankalammissa rinteissä, sellaisissa, jonne en laudan kanssa uskaltanut lähteä. Sen jälkeen kun lapset syntyivät, en tohtinut nousta laudalle lainkaan, sillä lumilautailuaikana oli hyvin usein jompi kumpi käsi jostakin kohtaa paketissa. Täällä sitten aikanaan riippuu rinteiden jyrkkyydestä, kummalle kannalle kallistun.


Jotkut ovat huomautelleet, että eiväthän vanhat tee sitä, eivätkä tätä tai tuota. Nuo rajoitteet ovat vain sanojan omassa

Heloilla vai ketjuilla vai ilman... vertailukuva. Ilman. 11/2016

päässä. Jokainen, joka pitää kunnostaan huolta ja urheilee säännöllisesti, harrastaa omia urheiluharrastuksiaan, niin tietää mihin itse pystyy ja mihin ei pysty. Kun itsensä tuntee ja oman kehonsa ehdoilla harrastuksiaan toteuttaa, oli se ihan mikä harrastus tahansa, niin ikä ei ole este. Aina voi soveltaa. Sohvaperunoille moni liikkumiseen liittyvä asia on aluksi erittäin vaikeaa, ja silti jokainen voi sieltä itse halutessaan nousta, ryhtyä liikkujaksi ja aktiiviseksikin liikkujaksi, eläjäksi. Itse miellän liikkumiskyvyn ja fyysisen kunnon tahtolajeiksi. Toispuolihalvaantuneet ja pyörätuolissa istujat sekä amputaatiopotilaat yms hekin voivat liikkua joko apuvälineineen tai vuoteessa treenaten. Sekin on vain tahto- ja järjestelykysymys. Joten ihan turha on kenenkään vedota omaan (vielä turhempaa toisen) ikään. Kaikki tekosyyt olla liikkumatta ovat vain laiskan ihmisen puhetta. Toki jokainen saa joskus olla laiska, ja oman elämän valintakysymys se on pitkällä tähtäimellä sekin. Itse näen liikkumattomuuspäätöksen passiivisena elämänhaluttomuutena.

Viimeisen kahden viikon aikana täällä tähän mennessä jokainen pidemmän aikaa tuntemani mies on kommentoinut minulle, että "älä mene tanssitunneille, istuisit kotona sohvalla, rentoutuisit teekupin äärellä ja katsoisit tv:tä". Ne naiset, jotka ovat itsekin ko tunneilla, ymmärtävät, mutta muiden paikallisten naistenkin asenne on samanlainen, sohvalla istuminen on normaalimpaa ja naisellisempaa. Eurooppalaisille, itsekin treenaaville naistuttaville, oman kehon kunnosta huolehtiminen ja säännöllinen liikkuminen sekä harrastaminen on "ihan ok, normaali asia". Tähän  liikkumiseen ja harrastamiseen liittyy myös itseä tänään ilahduttanut puoli: kaupungille lähtiessä totesin, että kaksi säähän sopivaa ja mieluisinta takkia oli päällä niin suuria, ettei niitä voinut enää pitää. Oli ilo laittaa päälle sellainen takki, joka ei ole mahtunut päälle kahteen vuoteen, mutta jota en heittänyt pois, koska se on malliltaan ajaton ja hyvin mieleinen. Oli lähellä, ettenkö herkuttele tapahtuman kunniaksi lampaanmaitojäätelöannoksella, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Sen sijaan löysin vuohenmaitoa, ja huomenna on tiedossa mannapuuroa ja luonnollisesti makeita mandariinilohkoja.

Antalyasta tämäkin. Katulähetyksen teettämä koru. 11/2016

Vesipuiston luona olevassa Migroksessa asioidessamme en saanut silmiäni irti miniruusuista. 1,40 € maksavia
ruusuruukkuja on pöydällä parisenkymmentä. Siitä pöydästä en päässyt ohi, vaan mukaani lähti kaksi vakoista, yksi vaaleanpunainen ja yksi kypsän punainen. Kaikissa oli reilun paljon nuppuja, terveenvihreä, runsas lehdistö ja isohko ruukku. Ne olivat samaa kokoluokkaa, kuin keskikokoiset äitienpäivän aikaa Suomessa, ruukuissa myytävät ruusut. Tuolla ne nyt parvekkeella oleilevat ja katsotaan, kuinka niiden kanssa käy. Ainakin multa- ja ruukkuostoksille on suunnattava ihan lähipäivinä, ja jotain Biokilliä vastaavaa kirva- ja ötökkämyrkkyäkin olisi hyvä löytää. Sitruunan siemeniä on itänyt muutama, ja huomenna olisi hyvä aika istuttaa ne. Appelsiinin siemeniä laitoin vasta likoamaan, joten niiden itäminen kestää vielä vähän.  Meillä siis parvekepuutarha kasvaa hyvää vauhtia, toisin kuin kesä-heinäkuussa, jolloin kaikki parvekkeella olleet kasvit kuolivat kuumuuteen, kuivuivat ruskeiksi. Kokemus ja kokeilu on tämäkin. Muutaman kuukauden päästä olen taas ainakin yhtä kokemusta viisaampi, ehkä.

Ohjeiden mukaan säilötyt oliivit ovat nyt muhineet viikon, ja molemmista pulloista tulee hyvä tuoksu. Molemmat myös näyttävät syötäviltä. Aion kuitenkin odottaa ainakin sen kolme viikkoa, ennen kuin testaan ensimmäistäkään. Joissakin ohjeissa sanottiin, että 10 pv riittää, mutta on vaikea uskoa sitä, kun perinteiset ohjeet opastavat pidempään aikaan. Olen siis jääräpäinen tässäkin asiassa, ja noudatan vanhempia kaavoja.

Ruusujen kehto

Suomessa kello on nyt kaksi iltapäivällä, ja tätä kirjoittaessa on keskikesä, mutta pimeää kuin

syksyllä. Paksut pilvet riippuvat matalalla, juuri nyt ei sada mutta koko ajan pimenee ja tuuli yltyy siihen malliin, että on kai odotettavissa ukkosta.Vaikka tietokone on aivan ikkunan ääressä, niin sisälle oli laitettava valot päälle, että näen kirjoittaa, ja ettei ole olo kuin menninkäisellä luoliensa pimeydessä. Mutta mennään menninkäisten oloista kesäiseen auringonpaisteeseen ja niihin ruusujuttuihin, joita eilen lupasin. Jos ei muuten, niin ihan vaan valon ja ilon vuoksi tarvitaan välillä tämä. Ja monia näistä esittelemistäni tuotteista saa itäkeskuksen AlanyaMarketista.

 Anadolu’nun Gül Bahçesi: Isparta,
Isparta, Anatolian Ruusukartano
(omalla vapaalla suomennoksella). Tuo nimeen liitetty linkki vie Ispartan kaupungin nettisivuille.

Isparta on Turkin Anatolian ylängön järvialueella sijaitseva  pieni kaupunki, jonka yhtenä pääelinkeinona on ruusujen kasvatus ja jatkojalostaminen. Isparta on suoraan Antalyan pohjoispuolella, eli sijainnillisesti varsin houkuttelevassa paikassa, jos päätät matkustaa esimerkiksi Pamukkaleen tai liikuskella Antalyan ympäristössä vähän laajemminkin.

Erilaiset ruusutuotteet ovat Turkissa jokapäiväisessä käytössä, ja paljon yleisempiä kuin Suomesta katsoen voisi kuvitella. Esimerkiksi kuivattuja ruusujen terälehtiä käytetään jälkiruoissa, ruusuista uutettua ruusuvettä käytetään paljon
ruoanvalmistuksessa ja janojuomana. Ruusuvettä on myös turkkilaisten suosimassa käsienpuhdistusvedessä. Ruususta valmistetaan erilaisia hilloja, makeisia ja leivonnaisia. Ruusuista tislattua ruusuöljyä myydään eteenpäin sekä kosmetiikkateollisuudelle että elintarviketeollisuudelle. Eteerinen ruusuöljy on kallista, taivaallisen tuoksuista, ja yhden ruusuöljypisaran tuottamiseen tarvitaankin valtava määrä ruusujen kukintoja. 4000 kg:sta ruusuja saadaan 1 kg ruusuöljyä. Turkissa 100% eteerisen ruusuöljyn myynti hinta on noin 150 TL 3 ml. Eivätkä siihen eteerisen öljyn tuotantoon kelpaa mitkä tahansa ruusut, vaan ne, joiden tuoksu on aivan omaa luokkaansa. Yksi arvostetuista tuoksuvista ruusuista, joista tislataan eteeristä öljyä, on Ruusu Otto. paljon käytetty on myös Rosa Damascena eli suomennettuna Damaskuksen Ruusu. Tuon ruusuöljyn kerrotaan olevan miehille vastustamaton tuoksu silloin kun se on naisen iholla, ja se on yksi syy miksi moni nainen käyttää tuoksuja joissa Ruusu Otto on mukana. Jos et ole koskaan kokeillut, niin testaapa toimiiko tuoksu unelmiesi mieheen... ja varaudu seurauksiin :D .

sivustoja Ispartaan matkustamiseen liittyen
travelterminal.net/isparta-gezi-rehberi

Paljon kuvia Ispartasta
tripadvisor.fi/Tourism-g781297-Isparta_Isparta_Province-Vacations.html

Kartta ja perustietoa
en.wikipedia.org/wiki/Isparta

Turkeyforyou.com/travel_turkey_isparta

hurriyetdailynews.com/
35 kuvaa ruusujen kehdosta

Talvisin Davrazin hiihtokeskus Ispartan alueella palvelee laskettelijoita ja hiihtäjiä. ...olisipa mielenkiintoista käydä tuolla myös talviaikaan, ja hypätä lumilaudalle, tai suksille kun lautailusta on jo pidemmän aikaa ;) .

 Tuolla alimmassa kuvassa on linkki Ispartalaisen sanomalehden sivuille.

Teija, tuolla käydään samalla kun Pamukkalessa, eikös :))

www.ispartahabergazetesi.com