Alanyan asuntoasiaa

Ensin pari sanaa tabun eli osakekirjan parista pienestä lauseesta, ja niiden suuresta  merkityksestä asunnonostajille. Tabussa lukee eräässä kohdassa joko
a) kat irtifakı tai
b) kat mülkiyeti

Ei ole ollenkaan sama lukeeko kyseistä kohtaa vai ei, ja ymmärtääkö lukemansa merkitystä vai ei. Lauseiden takana on İskan, käyttöönottolupa, joka sanelee asunnon ostajallekin sen voiko hän asettua asumaan juuri ostamaansa asuntoon vai ei. Vaikka asunto olisi valmis, mutta jos rakennuttajan İskan puuttuu, niin asuntoon ei voi muuttaa. Jos asunnon İskan puuttuu, ei asuntoon voi muuttaa silloinkaan. İskania eli käyttöönottolupaa on siis kahdenlaista, rakennuttajan hankkimaa rakennuksen käyttöönottolupaa ja asuntokohtaista asunnon käyttöönottolupaa. 

Rakennusvaiheessa, ennen kuin rakennus on valmis ja ennen kuin siihen saa muuttaa, Tabussa lukee merkintä kat irtifakı. Kun rakennus on loppuun asti valmis, virallisesti tarkastettu ja hyväksi havaittu, ja sekä rakennukselle että asunnoille annetaan käyttönottolupa, muutetaan Tabuihin teksti kat mülkiyeti.

Ostaessasi kekeneräisen asunnon tabussa lukee kat irtifakı. Rakennuksen valmistuttua ja tarkastusten ja käyttöönottohyväksynnän sekä lakisääteisten maksujen (rakennuttaja) maksamisen jälkeen tabussa lukee kat mülkiyeti.

Jos ostat asunnon, jonka tabussa lukee kat irtifakı, niin käy ensimmäiseksi Alanyan kaupungin rakennusvirastossa kysymässä mikä on rakennuksen ja asunnon laillisuustilanne, mikä on İskan-tilanne ja onko kaupungilla tiedossa jotain muuta tilanteeseen liittyvää, joka sinun ostajana / mahdollisena ostajana tulisi tietää. Eli rakennuksen ja asunnon tilanteen sekä tabun tilanteen voi aina tarkastaa Alanyan kaupungin rakennusvirastosta.

Keskeneräisen asunnon ostollekin on perusteita ja hyviä syitä, ja joskus se todella kannattaa. Silloin kun sitä ratkaisua harkitsee kannattaa käydä turvaamassa selusta ja kysymässä kaupungilta. Tämä sama pätee myös niihin, jotka rakennuttavat omaa huvilaa tai omakotitaloa. Asioista saa ja voi olla tietoinen, ja rakentamisprojektin eri vaiheita voi ja kannattaa seurata.

Alanyassa on tälläkin hetkellä myynnissä niin uusia kuin rakennusvaiheenkin asuntoja, ja asuntokaupassa tehdään uusia myyntimääräennätyksiä. Euron kurssi on suomalaisille otollinen, ja nyt jos koskaan kannattaa ostaa Alanyasta asunto joko sijoitusasunnoksi tai omaan käyttöön.

Myrskyä ja aurinkoista

Alanyan Kalelta kaunis talo huippupaikalla

Vettä tulee yksinkertaisista ikkunoista sisälle, valuu ikkunalaudalle ja siitä sekä suoraan lattialle että seinää pitkin alas. Tuulen ääni ja voima on kova, ja osa tiivisteistä pullahtaa ylös, pois paikaltaan. Ukkostaa ja salamoi. Kylmä tuuli tunkeutuu vaatteista läpi vaikka istun sisällä. Tilanne on kuin pahoista unista, on vaan ensimmäinen tämän luokan myrskykokemus. 

Hyvissä ajoin ennen myrskyn alkua saimme myrskyvaroituksen, jossa kerrottiin että tuulen nopeus voi myrskypuuskissa nousta jopa 100 km/h, ja että salamoi ja vettä sataa runsaasti. Uutisten mukaan vettä satoi lyhyessä ajassa 100 - 103 kg / m2 ja tuulen nopeus oli vähän yli 60 km/h. Meillä vettä tuli ikkunoiden puukarmin ja puisen pokan välistä, sieltä missä tiivisteetkin ovat. Tuota pahinta myrskyä kesti meidän asunnon kohdalla vain 15 minuuttia, ja siinäkin ajassa raolleen unohtuneesta, myrskyn puoleisesta kylpyhuoneen ikkunasta oli ehtinyt tulla yllättävän paljon vettä lattialle, ikkunan alla olevaan sankoon ja ikkunan vierustalla olevaan kaappiin. Aamulla näin, että vaikka meiltä on 250 m mereen, niin silti olohuoneen ikkunoissa on ulkopuolella suolakuorrutus. Pesuhommia on tulossa, vaan sekin on pientä.

Talon toiselta reunalta huippua ja muureja

Gazipasassa ja Demirtasissa sen sijaan on taloja, liikehuoneistoja ja autoja jäänyt veden varaan ja kastunut pahoin. Kasvihuoneita on tuhoutunut laajoilta alueilta. Maanvyörymiä teiden päälle ja teiden penkalta poispäin, rikkoutuneita siltoja, kaatuneita betonipylväitä, katkenneita puita ja monenmoista tuhoa on myrsky tehnyt ja ehtii vielä edetessään tehdä. Lentokenttä on käsittääkseni ollut suljettuna myrskyn ajan. Vuorilla on tullut paljon lunta, sellaisillakin alueilla missä ei niin kovin usein lunta ole, ja ihmisiä autoineen on jäänyt saarroksiin. Luonnonvoimat näyttivät ihmiselle paikkansa jälleen kerran. Kuinka voimaton ihminen onkaan luonnon edessä.

Tällä hetkellä mittari näyttää +8 C, ja se on aika vähän. Huomenna on oletettavasti puolipilvisen aurinkoinen päivä ja lämmintä +16 C, ennustuksen mukaan. Ylihuomenna ehkä ukkostaa, ja sen jälkeen on ehkä taas useampi aurinkoinen / puolipilvinen päivä +17 C lämpötiloilla. Tätä on meidän talvi täällä. Kävin tänään Yavus Yün -lankakaupassa hakemassa isohkon määrän villalankoja, Nako Pure Wool. 35 kpl 100g keriä maksoi yhteensä 499 TL eli 75 €. 

Tuo vene odottanee isompaa aaltoa?

Lanka on saman vahvuista kuin Novitan Muumi-sarjan langat ja Seitsemän veljestä ym. Metrejäkin on saman verran. Erona on pehmeys, on pehmeämpää, ja koostumus, lanka on 100% villaa eikä siinä ole muovia seassa. Tuosta määrästä saa tehtyä useamman Muumi-aiheisen neulontaprojektin ja jokusen Marimekko-kuvioisenkin. Miehen kokoa oleva Muumi-villapaita on jo aloitettu, ja siinä vierähtää "muutama päivä". Antaa sataa vaan jos sataa, minulla on sisälle soveltuvaa tekemistä ja luonto saa täydennettyä vesivarantojaan kuivan kesän jäljiltä.

Mitäs täällä muuten? Tuttavapiiri yrittää ohjeistaa minua muuttamaan toiseen asuntoon. Ei nyt. Vuokraisäntä karttelee minua, kun tietää että haluan puhua ovesta ja ovesta sisälle tuloista. LÄhetin jo kuvan ja viestin kännykällä silloin sunnuntaina. Tuulen tauotessa voi havaita kuinka talossa on niin hiljaista kuin olisin ainoa asukas. Välillä kuuluu vain yskiminen yläkerrasta. Tämän kirjoitettuani alkoi kuulua tuttu, äänekäs kälätys ulko-oveni takaa käytävästä 😂😂😂. 
Pihan nuoret tiput ovat kasvaneet kanoiksi, ja kanalauma oli kaupungilta tullessani ulko-ovella, ikään kuin pyrkimässä kuivempiin ja lämpimämpiin tiloihin. Näyttivät niin kirppuisilta, etten edes silittänyt, vaikka ne lähelle tulivatkin. Tänään oli suorastaan helpotus kun treenit on peruttu, sillä joku flunssanpoikanen yrittää päästä kroppaan käsiksi. Aina stressin lauetessa. Iso stressi on pois päiväjärjestyksestä, ja nyt voi taas päästää huolet tuulien mukaan ja rentouttaa koko mamman.

Huomenna auringonpaisteessa on rantaelämän aika, siis toppatakki päällä 😊. Aurinkoa teillekin.

Ruokapaikkoja ja herkuttelua

Alanyan yksi parhaista ravintoloista 😍

Alanyan ruokatarjonta on monipuolinen ja mitä herkullisin, kun osuu itselle mieluisiin paikkoihin. Monia paikkoja olen kehunut aiemminkin, tässä taas muutama lisää. Tai no, on jokunen samakin mutta eri näkökulmasta.

Alanyassa on käsittääkseni vain kaksi perinneruokasertifikaatin saanutta ravintolaa, siis sellaista, jotka saavat käyttää Yöresel Alanya Ev Mutfağı -nimitystä. Esma Rouvan paikka on toinen niistä. Etsin ko paikkaa aiemmin, mutta väärästä paikasta. Sinne on kuitenkin helppo löytää, ainakin suomalaisten. Seuraa isoa tietä Heikinbaari-BellaAlanyan edestä oikealle etuviistoon, kunnes tulet ensimmäiseen neljän tien risteykseen. Vasemmalla etuviistossa on Kleopatra Tower, oikealla ruokakauppa Hasbül tms, ja oikealla etuviistossa, puiden katveessa on tämä ravintola. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta näköjään syönyt ihan "vääriä ruokia". Kaikki siellä syömäni annokset ovat olleet hyviä, hyvin valmistettuja.

Gülüklü çorba, kana-minilihapullakeitto, nam

Tällä kertaa pyysimme tarjoilijalta vinkkejä. Halusimme että hän ehdottaa paikallista keittoa ja sen lisäksi paria muuta ruokaa. Lisäksi pyysimme, että kaikki mitä syömme tulisi olla maidottomia. Heillä maitoallergia ja maidottomuus ymmärrettiin täysin, ja kaikki syömämme ruoat myös olivat maidottomia, ts. me molemmat maitoallergikot olimme täysin oireettomia ruokailun jälkeen. 

Viereisessä kuvassa oleva keitto on alanyalainen erikoisuus, nimeltään gülüklü çorba. Keitto sisälti ainakin kanaa, pieniä jauhelihapullia ja kasviksia. Ja se oli hyvää 😋.

Paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan

Keiton ohella tuli leipää ja salaattia, ja lisäksi tilasimme kaksi paikallista ruokaa, joiden nimeä en enää muista, mutta ne ovat seuraavissa kuvissa. Tässä vieressä on paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan. Nekin olivat herkullisia ja sopivat hyvin kokonaisuuteen. Seuraavassa kuvassa näkyvä perunan kaltainen, tomaattiliemessä pitkään ja pehmeäksi haudutettu juures oli täysin uusi tuttavuus, ja niin hyvä, että ostimme sitä juuresta torilta seuraavana päivänä ja aloimme kokeilla miten sitä voi käyttää. Juureksen turkkilainen nimi on göleviz ja suomeksi se on taaro. 

Taaroa tomaattikastikkeessa

Taaroja löytyi 0,5 - 5 kg kokoisina, vähän niin kuin mustuneelta lantulta näyttävinä pyöreähköinä juureksina. Usein se on torilla nimenomaan kuorittuna, en tiedä miksi, ja juuri kuorimisjäljistä ja mustista alueista se on helpoin tunnistaa. Keitimme taaroa hieman kauemmin kuin perunoita... mutta en muista mitä kaikkea kokkimme sille teki. Hän halusi kokeilla taaroa eri tavoin, ja minä tein muita ruokajuttuja, joten en niin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin lopputulokseen. Muussina taaro vaati sellaisia maustamistaitoja, joita meillä ei vielä ollut. Perunamuussin seassa se oli ihan ok. Ja parhaimmillaan pitkään tomaattiliemessä haudutettuna.

Hapankasviksia

Hapatettuja kasviksia käytetään täällä sekä perinneruoissa että moderneilla aterioilla paljon. Itse tykkään niistä. Ja hapattamisissakin on eroja. Itse hapatetut, ja esim. tämän ravintolan hapankasvikset maistuvat usein erilaiselta kuin ruokakauppaketjun säilykepurkissa olevat. Myös nämä olivat hyviä. Hyvän ruoan lisäksi henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, siis neuvoi mielellään ja kertoi mielellään esim. taarosta, kun kysyimme mitä se on. Ravintolan olemus on perinnettä parhaimmillaan. Ja siellä rakastetaan kissoja. Kissoja oli useita, ja ne olivat pulskia ja rauhallisia, omia teitään kulkevia mussukoita, jotka eivät tulleet kerjäämään ruokaa. Maha oli jo täynnä.

Alanya Alaiye Pilavcısı

Atatürk patsaalta viistosti vuoria kohden ja Hacet-aukiota kohden kävellessä tulee tien puolivälissä vasemmalla vastaan Alaiye Pilavcısı -niminen uudehko ravintola. Heillä idea on käsittääkseni se, että ruoan perustana ovat riisit, ja niiden oheen voi valita joko useista valmiiksi mietityistä annosmalleista tai sitten kerätä ihan oman. Jos näin oikein, niin heillä oli myös sulu yemek eli lounasruokamahdollisuus. Viereisessä kuvassa olevan annokseni yllätys oli nuo rasvassa paistetut maksat. Sellaista maksaa en ole ennen syönyt, eikä se ole minun juttu. Pidän maksasta, mutta eri tavoin valmistettuna. Kokonaisuutena annos oli ihan ok, ja paikka on kokeilemisen arvoinen. MAitoallergia ymmärrettiin, ja annoksissamme ei ollut maitotuotteita.

Alanya YAprak Döner

Olen huomannut, että jostain syystä kamerani (tai mjistikortti tai minä) joko kadottaa kuvia tai ei tallenna niitä. Kaipasin Sevket Tokuksella, Baskent sairaalasta jonkun verran itään päin, Cikcilliin päin, Garanti pankin lähistöllä ja tien vuorten puolella olevan Yaprak Dönerin kuvia, mutten löydä. Yaprak Döner on perinteisen oloinen döner-paikka, ja uudehko tässä liiketilassa. Täällä maitoallergia ymmärrettiin täysin, ja annos oli sekä hyvä että maidoton. Työntekijät olivat ystävällisiä ja paikassa viihtyi hyvin, eli oli helppo istua ja nauttia ruoka-annoksesta. Tännekin palaan uudelleen.

Baskent-sairaalan edessä oleva Zilli Öküz sai meistä aktiivisia asiakkaita. Kaikki, joiden kanssa olen siellä käynyt, ovat olleet positiivisesti yllättyneitä. Olen jo monta kertaa aikonut ottaa paremman kuvan, ja erityisesti siitä hyggeilevästä kalsarisonnista, mutta en ole muistanut. Maistuva annos ja hyvä seura vie niin mennessään, että kuvaaminen unohtuu. Tässäkin paikassa on helppo ja kiireetön ilmapiiri, ja istumapaikkoja löytyy sekä kaiuttimen vierestä, jotta voi uppoutua musiikkiin, että hiljaisesta nurkkapöydästä. Meidän siellä istuessamme oli selin pääoveen päin, ja eräs seurueemme jäsen näyttää hyvinkin harmistuneelta, ja toteaa että no nyt tuolla ulkona sitten sataa kaatamalla. Katson omaan suuntaani ikkunasta ulos, ja ihmettelen mitä hän puhuu, sillä ikkunasta näkyy sinistä taivasta, vähän valkoisia pilviä ja auringonpaiste. Tässä järjestyksessä ne myös pysyivät ruokailun ajan, ja kun kävelimme ulos oli sade jo mennyt muualle. Hyvä niin.

Alanya VanillArt ja hedelmä-vohveli-klassikko

Ja kun hampurilaisen lisäksi kaipasimme jälkiruokaa, niin VanillArtin vohvelit veivät voiton. VanillArt on Atatürk-kadulla, aika lähellä Atatürk-patsasta. Jos lähdet patsaalta Atatürk-katua sinne päin minne patsas katsoo, ja kävelet kadun vasenta reunaa, tulee VanillArt vastaan ensimmäisenä herkkupaikkana. Me saimme vohvelit maidottomasta taikinasta. Itse valitsin klassisen hedelmävohvelin, mutta ajatus ei kulkenut loppuun asti, sillä nutellaahan siinä on, ja nutellassa maitoa. Vaan oli se Hyvää, ja kaiken väärti. 😋

Nämä kaikki siis loppuvuodesta 2019. 2.1.2020 alkoi paluu arkeen ja ketoiluun.

Kuinka avata pankkitili Alanyaan?

Uusi alku. Pitahya, Dragon fruit on alkutaipaleellaan.

Vilkas viikko on vienyt aikaa yllättävän paljon, ja voimia vielä enemmän. Voima-asioista puhun ylihuomisessa tekstissä, ja tänään käymme läpi erään pankkitilin avaamisen kiemurat. Kyseisen henkilön luvalla kerron vaiheista siksi, josko niistä olisi apua jollekin. Ei mennyt ihan lyhyimmän tai helpoimman kaavan mukaan, meni käytännössä lähes koko päivä ko toimitukseen kaikkine sivuhaaroineen, mutta lopputulos oli hyvä.

Vähän aikaa sitten Alanyaan muuttanut tuttava kysyi, miten minulla oli mennyt pankkitilin avaaminen. Hän kun oli saanut kertomastani ihan eri kuvan, kuin mitä hänelle käytännössä tapahtui kun hän erään "ystäväperheen" avustuksella yritti tilinavausta parissakin pankissa. Oli ollut kielivaikeuksia, ja siksi jäi epäselvyyttä siitä oliko ymmärtänyt jonkun kohdan väärin, vai oikein, vai mitä olisi pitänyt kysyä tai kommentoida. Ainoa selvä asia oli, että hän halusi avata turkkilaiseen pankkiin pankkitilin mm siksi, kun suomalaisen kortin käyttö täällä asuessa ei ole kannattavaa, tulee kalliiksi. Hän pyysi minut mukaan auttamaan kieliongelman suhteen, eli siis tulkkaamaan tarvittaessa. Tottakai kaveria autetaan silloin kun hän apua tarvitsee. Siitä lähti ennenkokematon kaupunkikierros.

Jo ennalta oli tiedossa, että aina se pankki, joka on paikkakunnalla uusin, etsii todennäköisimmin uutta asiakaskuntaa ja on siten ulkomaalaistaustaisen tilinavaajan kannalta tutustumisen arvoinen. Hän oli käynyt jo aiemmin kahdessa pankissa, ja oli ymmärtänyt että toiseen olisi pitänyt maksaa 5.000 TL ja toiseen 1.500 TL ikään kuin sijoituksena tai korvauksena, joka jää pankille, jota ei saa omaan käyttöön. Tästä ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta kieli- ja ymmärrysvaikeuksien takia. Näistä seikoista johtuen menimme ensimmäiseksi alBaraka -nimiseen pankkiin, joka oli sopivasti lähellä, ja joka on yksi uusimmista tulokkaista Alanyassa.

Kohtaamamme alBarakan henkilökunta oli ystävällistä, ja meitä palvellut hyvin puhelias ja runsaan eurooppa-kokemuksen omaava nuori mies oli oikein mukava ja avulias henkilö. Hän sanoi heti, että tuttava olisi tämän konttorin ensimmäinen suomalaisasiakas, ja että hän tekee kaikkensa saadakseen hänet asiakkaaksi. Niin että tervetuloa vaan, ja sitten saisinko passin, turkkilaisen veronumeron, puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen ja asunnon osoitetiedot. Tuttava oli varustautunut, ja kaivoi asiakirjapinostaan kaikki ne mitä tarvittiin. Tiedot syötettiin pankin asiakastietojärjestelmään ja tarpeelliset asiakirjat skannattiin. Sitten jäätiin odottelemaan keskuskonttorista tulevaa asiakkuuden hyväksyntää, joka normaalisti kestää pari minuuttia. No, ehkä heillä on kokous tai jotain, joten voisitte tässä välillä käydä vaikka jossain kahvilla. Kun hyväksyntä on valmis, niin siitä tulee tekstiviesti-ilmoitus. Kaksi nälkäistä kävi Zilli Öküzizzä burgerilla... eikä viestiä vaan kuulu eikä näy. 

Palasimme pankkiin, ja virkailija soitti vielä keskuskonttorille. Hyväksyntä ei ollut valmis, koska tuttavan vuokrasopimus on tavallaan epäaito, tuttavan asuntoa ei löydy osoitetietojärjestelmästä / asunnon osoite ja tuttavan olinpaikkaosoite eivät kohtaa järjestelmässä / osoite ei välttämättä ole oikea / asuuko tuttava varmasti tässä osoitteessa... 

Kun teet Alanyassaasumistarkoituksessa vuokrasopimuksen asunnosta, niin tee se laillisesti, oman itsesi ja asiointiesi sujuvuuden takia. Laillisesti tehty vuokrasopimus tarkoittaa sitä, että asunnon omistaja + hänen henkilöllisyystodistuksensa + asunnon omistusta osoittava tapu-paperi ovat sinun kanssasi yhtä aikaa notaarilla, ja notaari tarkistaa asunnon laillisuuden, osoitteen oikeellisuuden sekä sen, että vuokraaja on oikeasti henkilö, jolla on oikeus vuokrata kyseinen asunnoksi tarkoitettu asunto vuokralaiselle. Osa vuokraa toimisto-, varasto- tms liiketilaksi rekisteröityjä huoneita tai huoneistoja, ja joskus vuokraaja on itsekin vuokralainen tms ei-vuokrausoikeutta omaava henkilö. Vaikka laki vaatiikin tällaista käytäntöä nykyään aina oleskelulupaa vuokra-asuntoon haettaessa, niin nytkin lain rajoja oli venytetty. Ei oltu menetelty lain mukaan, ja se kostaantui.

Ihmiset, kirjavia kuin jämälangoista tehdyt sillasukat

Pankkivirkailija tarkisti keskuskonttorista vielä mikä paperi on nyt hankittava. Hän sanoi, että muhtar, eli valtion hallinnon alin paikallisvirkamies, kaupunginosavirkamies voi sen antaa, leimata ja allekirjoittaa. Menimme ensin Şekerhane mahallesin muhtarin luo, koska tiesin mistä hänet löytää. Hän oli ystävällinen ja avulias, ja ohjasi sitten Kadıpaşa mahallesin muhtarin luo. Muhtari itse ei ollut paikalla, ja henkilökunta kertoi että saapunee puolen tunnin päästä. No, se todellisuus voi olla vaikka mihin aikaan, sitähän ei kukaan voi tietää. Päätimme käydä läheisessä a101:ssä ruokaostoksilla, ja palata noin puolen tunnin kuluttua.

Kun palasimme kyseisen kauppaliikkeen edustalle katsomaan josko muhtari olisi saapunut takaisin firmaansa, henkilökuntaan kuuluva nuori mies kertoi että menkää vaan tuonne perälle, rouva auttaa teitä. Rouva ei suostunut ymmärtämään mitä tarvitsemme, joten soitin alBaraka-pankkiin kyseiselle virkailijalle. Tämä selitti rouvalle, ja rouva sanoi puhelimessa asioita, joita en olisi halunnut kuulla. "Me emme tällaisia osoitetodistuksia kirjoita nykyään, emmekä etenkään silloin kun kyseessä on ulkomaalainen. Turkkilaiset saavat sen nüfus dairesista, väestörekisterikeskuksesta, mutta ei nekään ukomalaisille mitään todistuksia anna, eikä anna Göz Idaresikaan (Maahanmuuttoviranomaiset). Ette te noille mistään sitä todistusta saa, eikä me ulkomaalaisille mitään tehdä."

Rouvan lopetettua puhelun totesin tyynen rauhallisesti, että no, mepä haemme sen todistuksen muualta, ja käännyimme vain pois ja lähdimme. Tuttava jo tuossa vaiheessa kuulosti hiukan epätoivoiselta, ja oli vihaisen oloinen miesystävälleen, joka hänet tähän asuntosuohon oli järjestänyt. Itse ajattelin, että koska rouva sanoi juuri nuo sanat, ja oli noin epäystävällisen ylimielinen, niin käytän niin paljon aikaa kuin on tarpeen ja hankimme sen paperin tuttavalle. Kävelimme suorinta tietä Maahanmuuttovirastoon, odotimme hetken vuoroamme, selitimme asian mukavalle virkailijalle ja poistuimme muutaman minuutin kuluttua onnellisina, käsissämme se kaivattu paperi. 

Kun saavuimme pankkiin ja odotettuamme vuoroamme tapasimme se meitä aiemmin palvelleen ja takaisin odottaneen virkailijan, niin hän sanoi ensimmäiseksi, että kuultuaan muhtarin toimiston naisen sanat hän soitti keskuskonttorille, ja kysyi uusia ohjeita. JOs ei sitä paperia kerran saa, niin sitten käy suomalainenkin osoite, että saadaan atk-järjestelmä hyväksymään asiakkuusosoite, ja päästään eteenpäin. "Meillä on se paperi". "Mitä?!? Saitteko te sen? MIstä?". "Maahanmuuttovirastosta." "Loistavaa!".

Tuttava sai haluamansa pankkitilin, siruttoman maksu- ja pankkiautomaattikortin / debit-kortin joka toimii ulkomaillakin, sekä monipuolisen ja brittien jälkeen toiseksi parhaaksi rankatun nettipankin salasanat ja käytön sekä monipuoliset kivijalkapankin palvelut ja avuliaan asiakaspalvelun ilman mitään erityisiä maksuja. Nyt kun pankin Alanyan konttori hakee kansainvälisiä asiakkaita, sijoittajia ja asuntolainaajia, niin asiakkaaksi pääsemisestä ei tarvitse maksaa kuten paikkakunnalla jo ison asiakaskunnan saavuttaneeseen pankkiin pääsemiseksi tarvitsee. Tämä virkailija pyysi sanomaan sijoitus- tms asiakkuuksista kiinnostuneille suomalaisille sellaiset terveiset, että jos ei ole virallista / virallisesti hyväksyttyä osoitetta Alanyassa, niin käy myös virallinen suomalainen osoite, kun se on viranomaisen (esim. kunniakonsulaatin) todentama. Asuntolaina-asiakkaille käy ostettavan asunnon osoite + suomalainen virallinen osoite.

pankin sivut löytyvät osoitteesta albaraka piste com piste tr ja pankin toimisto löytyy Sevket Tokukselta, BAskent sairaalasta pari korttelia Cikcilliin / Mahmutlariin / Gazipasaan päin, ja keskustan ja Kalen puolelta katua.

Vielä tuosta muhtarin toimistosta. En tiedä kuka se rouva oli, eikä sillä ole väliä. Tapaamani muhtarit ovat oikeasti olleet ihmisystävällisiä ja asiansa tuntevia. He ovat olleet myös minua ulkomaalaista kohtaan asiallisia ja ystävällisiä. Tämä rouva ei ollut muhtari, ja hän oli kyllä poikkeus. Ehkä hänellä vaan oli hirveän huono päivä, niin kuin meillä kaikilla joskus on.

Juttelin tiistaina juristin kanssa, ihan muista asioista, kun yht'äkkiä hän sanoo: Voi hyvänen aika, minähän juttelen sinulle kuin kaverille puhuisin, siis ihan normaalia nopeaa puhekieltä, ja sinä ymmärrät mitä minä puhun, ja vastaat niin että unohdan sinun olevan ulkomaalainen... Kannattaa opetella hyvä kielitaito. Asuitpa missä tahansa ulkomailla, niin opettele sen maan kieli niin hyvin, että kanssakeskustelijasi unohtaa sinun olevan ulkomaalainen. Edelleen on niitäkin, jotka luulevat etten osaa kuin pari sanaa, ja pitävät ihan tyhmänä turkinkielen suhteen. Yksi esimerkki tästä on naapurin hampaaton ja puolikuuro mummo, jonka puheesta en meinaa saada selvää, ja joka arvaa minun puheeni kun ei kuule kunnolla. Eilen puhuin teatterin mainoksista (ilan), ja hän luuli minun puhuvan että teatterilla on käärmeitä (yılan). HUomisessa tekstissä lisää mummo- ja kulttuurikouluttaja-asiaa... iik.

Uusi shoppailu-hupi-viihtymiskeskus on avattu ydinkeskustaan

Alanyassa eräs keskeisellä paikalla oleva alue on ollut vuodesta 2012 lähtien enemmän ja vähemmä työn alla. Moni muistaa kuinka alueella oli vuosikausia ensin aidattu maa-alue ja sitten pelkkä monttu, joka oli reunustettu aaltopeltiaidalla. Se alue oli niin kauan hiljainen ja tyhjä. että herätti suoranaista hämmästystä kun siihen alettiin lopultakin rakentaa taloja. Sitten talojen rungoista jo näki että alakerroksiin tulee liiketiloja ja ylempiin kerroksiin asuntoja. Lopultakin muutama päivä sitten loputkin aidat oli poistettu ja alue oli sekä nähtävillä että asiakkaille avoin. No, näkyi siellä jo asukkaitakin olevan joillakin parvekkeilla.


Siis mikä paikka on kuvissa?

Kun seisot Atatürk-patsaalla ja katsot Atatürk-bulevardin ja risteyksen yli pohjoiseen, taksikopin taakse, niin siellä tämä uusi aukio on. Sen nimestä minulle ei ole vielä aavistustakaan, mutta eiköhän sekin aikanaan selviä. Siis Atatürk-patsaan risteyksestä lähtee kaksi tietä kohti vuoria, toinen kohtisuoraan Sevket Tokukselle ja toinen hieman vinosti itään päin, kohti HAcet-aukiota. Siinä välissä on tämä shoppailukeskus, sillä sitähän tämä ensisijaisesti on.


On miestenvaateliike, en muista nimeä kun ei ole kunnolla kuvissa, mutta pilkistää tuolla viereisen kuvan reunassa ja alemmassa kuvassa. On tosi iso urheiluvaateliike Boyner Sport, ja saattaa siellä olla muutakin kuin vaatteita, en vielä tiedä. On Diva's koruliike. On valtavan iso alusvaateliike Penti, kahdessa kerroksessa. Ja on Gizia, naistenvaateliike, joka näyteikkunoiden perusteella näytti siltä, että siellä viihtyisin kyllä pidempäänkin.  Ja on myös iso LC Waikiki. Nauroimme Waikikin suhteen sitä, että täällä on nyt turkkilaisia, kun tuo toinen Atatürk-bulevardilla oleva on aina niin täynnä venäläisiä ettei sinne viitsi mennä...


Ja ne, jotka eivät viihdy shoppailemassa, voivat istuskella aukiolla viihtymässä. OSa siitä on iltapäivästä varjon puolella, osa suoraan auringossa. Pari liiketilaa oli vielä tyhjänä. On hyvin mielenkiintoista nähdä mitä niihin tulee. Ja ruokapaikkojahan tuossa lähellä on paljon, ja 500 m päässä HAcet-aukiolta lähtevällä kävelykadulla myös lasten leikkipaikka. Eikä rantaankaan ole kuin 500 m. Kaikki on lähellä. Ja kahta puolta tulee bussit tuohon, että on helppo sekä tulla että lähteä.

Nyt Alanyassa alkaa olla riittävästi myös miestenvaateliikkeitä, joita aiempina vuosina on puuttunut. Lisäksi keskustan laadukkaat liikkeet saivat lisävahvistusta näiden avattujen myötä. Paikallinen putiikkiyrittäjien pomomies suosittelee että ihmiset ostaisivat basaareista ja pikkuputiikeista näiden isojen kauppaketjujen myymälöiden sijaan, sillä perusteella että raha jäisi paikkakunnalle. Veikkaan että hinta, laatu, liiketilat ja erityisesti asiakaspalvelu ovat ne jotka ratkaisevat kuka selviää ja kuka ei. 

Kun seuraavan kerran mietit että missä kävisit, mitä tekisit, niin suuntaapa tuonne aukiolle ja katso mitä sieltä löytyy. Eikä ne asunnotkaan kai ole kaikki myyty, jos haluat ihan uuteen ja ihan huippu-keskeiselle paikalle. Minä jatkan täällä missä on maaseudun ödöörit, ainakin juuri nyt. Kanankakka lienee tämän sesonki-hitti-tuoksun nimi. 

Meidän kanalaumamme on ollut yllättävän vähän häiritsevä, ja kukkokin ymmärtää ettei ennen seitsemää aukaise nokkaansa kiekumistarkoituksessa. Ehkä ne ovat onnellisia ja hiljaisia siksi, kun ne saavat kuljeskella pitkin isoa puutarhaa ja kuoputella ja nokkia missä huvittaa. Kuuluu  kuivien lehtien kahinaa ja hiekan ropinaa, kun etsivät syötävää puiden katveesta tuolla jossain. En käsitä miten omistaja saa ne kanakoppiin aina yöksi, mutta ei minun tarvitsekaan. Riittää kun ymmärrän jotain omasta elämästäni.

Raaputellaan ja kuoputellaan mekin elämämme puutarhoissa, ja löydetään onnellisuus jostain sieltä vihreästä siimeksestä. Mukavaa alkavaa viikkoa.

Uutta ja vanhaa, Alanyassa

Alanyan keinuja. Yksi ilta kävin juoksentelemassa tänne asti.

Eilinen postaus osoitti taas sen mistä elämässä on tällä hetkellä kyse... kun on elämää ja pitkästä aikaa nähtäviä ystäviä ympärillä, niin ei paljoa ehdi kirjoitella. Tänään tuli jo muristua herra A:lle, että en tule ulos kun en ole vielä ehtinyt edes kunnolla olla kotona. Mutta harvemmin tapaamiani ihmisiä on ollut ihana nähdä, ja sama meno taitaa jatkua koko kevään sillä moni tuttava on nyt varannut lomamatkan juuri Alanyaan. Tervetuloa vaan aurinkoon ja lämpöön hemmottelulomalle, seikkailulle tai vaikka vaan lojumaan rannalla. Loma on aina loma.

Keinuissa oleva logo ja tähtisymbolit (Tähti-puisto)

Toisaalta joka päivä tulee liikuttua (urheiltua) pari hikistä tuntia. Toissa päivänä se tarkoitti 12 km lenkkiä sportti-potkulaudalla, plus monet juttelupysähdykset vastaan tulleiden tuttavien kanssa. Pysähdyksistä huolimatta lihaksissa tuntui kuin olisi tehnyt jotain. On tuo kyllä ihana vehje, vaikka monet sille hirnuukin. Tänään oli vuorossa 10 km kävely kauppakassia perässä vetäen (siis ostoksilla), kunnes viimeisen 2 km tulin bussilla kun kengät alkoivat hiertää ja kun voimat alkoivat loppua. Oli sopivasti liikkumisesta väsynyt olo. 

Talossa ja asunnossa on rauhallista ja

seesteistä. Aiemmin vuokraisäntä ja -emäntä tulivat vastaan lähes aina kun kävelin ovesta ulos. Nyt en ole paluupäivän tapahtumien jälkeen nähnyt vilaustakaan kummastakaan, ei sillä että olisin kaivannut. Tänään virittelin vesiletkun niin että sain huuhdeltua rastas- ja puluparven terveisiä pois niistäkin ikkunoista, joita ei saa muuten pestyä. Vierailulla käynyt tuttava totesi, että alakerran ikkunat ovat saaneet vielä pahemmin osumaa, joten suihkuttelin samalla alakerrankin ikkunoista irti sen mitä sovinnolla lähti... ainakin kittilistoja lähti irti, ja heidän sisäkissansa säikähti... 😁

Eilen illalla yritin pystyä olemaan rannalla auringonlaskuun asti, että saisin edes muutaman kuvan näistä ihanista värisävyistä, joita auringonlaskun jälkeen on taas ollut. KAtsoin netistä, että puolen tunnin päästä on laskuaika, ja uppouduin omiin ajatuksiini ja meren aaltoilun seuraamiseen. Arviolta 20 min myöhemmin tajusin, että lähistölle on keräytynyt nuorehkoja miehiä,

yksi sinne ja toinen tänne. ...päätin sittenkin poistua paikalta ennen auringonlaskua, ja ihailla värejä parvekkeeltani kaikessa rauhassa.

Rohkaisen usein tuttavia kokeilemaan uusia ruokia, joko ravintolassa tai itse valmistaen. Ensimmäistä kertaa tein kotona friteerattuja mustekalarenkaita, ja friteerattuja sieniä. Hiukan jännäsin että miten mustekalan käy, tuleeko sitkeätä vai ei. Oli positiivinen yllätys. Rapeita ja sopivasti mureita. Nam. Tulee tehtyä toistekin. Tuli mieleen ravintolat. Atatürk-kadulle on taas avattu uusia ravintoloita, uusia vaateliikkeitä (mm. miesten pukuliike) sekä rättikauppoja. Muutamassa liiketilassa tehtiin remonttia, ja aika näyttää mitä niihin tulee. 

Linnut laulaa, puro solisee, liikenteen kohina kuuluu ja savu nousee naapuritalon piipusta. Lopetin päiväaikaisen lämmittämisen, sillä se ei enää ole tarpeen, ja yöksi en jätäkään sähkökäyttöisiä lämmittimiä päälle, joten lämmityskausi on ohi. Parvekkeella on ihanan lämmin, ja vähemmälläkin tarkenee. Minä nautin elämästäni. Alanya valmistautuu kunnallisvaaleihin, elää ja voi hyvin. Mites sinä?

Voihan säilötyt oliivit

Alanya, Damlatas ja pelargonian alku

Sopimusten siirrot, jee! Niistähän yleensä riemu nousee. Meillä on nyt olemassa mahdollisuus tehdä sähkösopimuksiin, -laskuihin ja -maksuihin liittyviä asioita netissä. Siksipä minäkin innoissani menin kyseiseen nettipalveluun websube.ckakdeniz.com.tr, ja yritin luoda itselleni tunnukset. Yritin udelleen, ja uudelleen ja... sitten päätin, että käyn Tedaksella, sähköfirman toimistolla. Jostain syystä nettipalvelu ei antanut tehdä tunnuksia kännykän kautta. Nyt läppäriltä onnistui tunnusten teko, mutta ei sopimuspaikan vaihto, ainakaan tällä erää. Tiesin jo ennalta, että joudun ostamaan uuden maanjäristysvakuutuksen että saan sopimuksen auki uuteen osoitteeseen, sillä kävin tänään sähköyhtiön toimistolla, ja sieltä lähetettiin minut Postiin ko vakuutuksen tekoa varten.

Tulin Postille juuri ruokatunnin aikaan, ja vain päivystävä virkailija oli töissä. Hän ei saanut tehtyä Dask-maanjäristysvakuutusta minulle, ja sanoi että tule 45 min päästä uudestaan, niin pääset ilman vuoronumeroa tuohon viereiselle virkailijalle, hän hoitaa asian. Odotin ja olin sopivaan aikaan oikeassa paikassa. Nuori nainen sanoo heti, että "ei, me emme tee maanjäristysvakuutuksia, voit ostaa sen muualta". Alaovella vartija hämmästyy kun tulen näin nopeasti ulos, ja kysyy sainko asian hoidettua. Kerroin mitä virkailija sanoi, ja hän pyytää seuraamaan. Hän käveli palvelutiskilleen, katsoo siinä että postin mainoksessa todellakin on Dask-vakuutusten mainos, soittaa jollekin paikan pomolle, ja saa vastaukseksi että kyllä meillä myydään Dask-maanjäristysvakuutusta.

Välillä on tällainen olo asioita hoitaessa

Vartija kysyy kuka näin sanoi, kenen kanssa asioin, ja pyytää seuraamaan. Hän marssii kyseisen henkilön luo ja pyytää selitystä. Virallinen selitys on, että systeemi ei juuri nyt toimi. Hhmmm, ehkä. Alhaalla vartija kirjoittaa lapulle Postin ko Alanyan toimipaikassa olevan virkailijan puhelinnumeron, ja sanoo että soita tuohon ennen kuin tulet, ja kysy toimiiko ohjelmisto, ettet turhaan tule, mutta osta vaan se täältä. Sydämellinen asiakaspalvelija. Kiitos. 

Toinenkin sydämellinen ja ihmisystävällinen henkilö tuli tänään vastaan. Lukkoseppä kävi ja vaihtoi lukon. Hän on tähän mennessä ensimmäinen käyttämäni lukkoseppä, joka antaa vanhan lukon minulle. Muut ovat aina vieneet vanhat lukot mennessään. Lisäksi hän sanoi, että kun muutat tästää ulos, niin vaihdata tämä vanha lukko takaisin oveen ja ota uusi mukaasi. Tuo uusi on niin hyvä, ettei sitä kannata jättää oveen. 

Nuo edelliset kappaleet tuli kirjoitettua pari päivää sitten valmiiksi odottamaan. En muista eilisestä muuta kuin mahataudin, ja sen erityisen hyvin. En tiedä onko asunnon pinnoilla sekä aiemman siivoojan että minun omien siivousteni jäljiltä vielä jotain asuntoon kuolleen naisen "pöpöjä", vai mistä on kyse, mutta tänä aikana jo kolmas kerta mahatautia ei ole normaalia. VIe voimia aika tehokkaasti, tosin vie myös kiloja 😁. Tänään olin taas kuosissa ja vireessä, ja purin yhtä lukuunottamatta kaikki muut purkamista odottaneet laatikolliset, kun ensin olin vaihtanuttavarat kaapista A kaappiin B... pöh. Mutta nyt ne ovat kaapeissaan, olo- ja ruokailuhuoneessa on verhot ja koko asunnon lattiat ja pinnat on taas kertaalleen pesty. Kolme pienempää kaappia etsii vielä paikkaansa kettiö-eteinen-suunnalta. Aikanaan niidenkin paikka ratkeaa.

Rouvan kanssa toimiessa tulee tällainen olo...

PAri sanaa taas lämpimästä vedestä. Asunnossa on aurinkoenergialla lämpiävä vesitynnyri tuolla katolla. Jos aurinko ei paista niin aurinkokenno ei lämmitä vettä. Edellinen rouva on asennuttanut tuonne kattotynnyriin myös verkkosähköllä lämpiävän vastuksen, mutta sen logiikkaa en ymmärrä, ts. siinä ei ole paljoakaan järkeä. Ensin siis lämmität kylmässä tynnyrissä olevan kylmän veden lämpimäksi maksullisella sähköllä. Sen jälkeen lasket ko tynnyristä kylmiä putkia pitkin vettä asunnon suihkuun / keittiöön / wc-hen, ja koska lämpöä hukkuu matkalle saat perillä haaleaa vettä. Paitsi jos lasket kauan ja tuhlaat vettä ja sähköä, saat hieman lämpimämpää vettä. 

Puhuin tänään asiasta asunnon omistajan ja vaimonsa kanssa, ja yllättäen he toivat esille samanlaisen mielipiteen. Hekin kokevat paremmaksi suihkun yhteyteen sijoitettavan sähkövastuksen, joka lämmittää vettä silloin kun kytket sen päälle, ja saat valitsemasi lämpöistä lämmintä vettä heti. Tällainen minulla oli sekä edellisessä asunnossa että Kalella. Ja tällainen asennetaan huomenna tähänkin asuntoon. Kysyin asunnon omistajalta tunteeko hän ketään sähkömiestä, joka osaa sen asentaa, ja hän soitti puhelun naapurustoon. Hän myös sopi koko paketin ja tinki valmiiksi, niin että minun ei tarvitse lähteä hakemaan vedenlämmitintä eikä neuvotella hinnoista. Riittää kun käyn hakemassa käteistä rahaa.

Alanyassa  sielu lepää, mieli virkistyy ja energia karttuu

Asunnon omistajan Rouva... miten tämän nyt muotoilisin... käytetään vaikka vanhaa ilmaisua OMG! Hän olisi välttämättä halunnut myydä minulle 5 litraa itse puristettua rypsiöljyä. Se on taatusti luonnollista, juu, mutta sen arvoja ei ole mitattu, eikä siitä siis tiedä minkä laatuista se loppujen lopuksi on. Se, että on omista oliiveista ja itse puristettua ei aina takaa sitä että öljy on terveellistä. No, kun selvisin siitä sanomatta mitään todellisia ajatuksiani, kohteliaasti, niin sen jälkeen hän halusi maistattaa minulla itse säilömiään oliiveja. 

Avatessaan purkkia koko pinta osoittautui olevan homeessa. Hän tiputti siitä muutaman pintaoliivin roskiin, ja minä mietin jo otsa hiessä, että miten selvitän tilanteen jos hän haluaa minun ottavan siitä ja maistavan. Ei onneksi halunnut, vaan hän halusi myydä minulle sen koko purkillisen niitä oliiveja. Siihen nähden että purkissa oli jo hometta oli hintakin kova. En ostanut, ja rouva loukkaantui. Teetuokiomme päättyi siihen. Voihan päänsärky. Tässä saa taiteilla ja tasapainoilla, tai ainakin opetella ko taitoja. Rouva tarkoittaa hyvää ja on ystävällinen, mutta yrittää samalla myydä ja tuputtaa. Ei kiitos.

Ettei yllätyksettömiä päiviä tulisi, niin eilen tai toissapäivänä tuli ostettua liput Konyaan, sinne kerta vuodessa järjestettävään, kansainväliseen Rumin muistojuhlaan, johon olen halunnut käydä tutustumassa jo monena vuonna. Lähipäivinä siitä haaveesta tulee totta. Me käväisemme Konyassa alkuviikosta.

Kuvia entisestä naapurustosta

Lattialle ilmaantui tänään tällaisia puuhatarvikkeita

Kun luet tätä, niin minä istun jo uudessa kodissani keinutuolissa merta ihailemassa. Kaikki kävi niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa muutosta mitään stressiä. Ainoa stressinpoikanen oli asunnon valinta, mutta elämä toi eteeni tämän asunnon toiseen kertaan, ja ihan viime hetkillä. Kerroinkin jo aiemmassa tekstissä, että olin menossa katsomaan kallista kattohuoneistoa keskustan tuntumasta, mutta jostain kumman syystä en löytänyt sitä kiinteistönvälitystoimistoa. Olin ajatellut että jos tuo kattohuoneisto ei ole ympäristöltään ok, niin sanon Gazipasan asunnolle kyllä, ja muutan sinne. Se asunto olisi ollut Gasipasan keskustassa, hieman meren rantaan päin ja ihan uusi, nykyistä isompi. Mutta sitten tuli tämä ja tämä jäi.

Entisen asunnon naapurustoa

Se oli siis maanantaina iltapäivällä. Tiistaina vuokraisäntä soitti ja halusi aikaistaa sopimuksen tekoa, ja niin tehtiin sopimukset samana päivänä. Keskiviikkona, eli tätä kirjoittaessa heräsin suht myöhään, hyvin nukutun yön jälkeen. Olin päättänyt että tänään vertailen vähintään kolmen muuttofirman palveluja ja hintoja, valitsen niistä yhden ja muutan ensi viikolla vaikkapa maanantaina tai tiistaina. Katsoin aamupäivällä valmiiksi firmojen sijainnit, ja tarkoitus oli käydä jokaisessa toimistossa paikan päällä. Ensimmäistä en löytänyt, näin kyllä niiden kaluston siinä läheisellä aukiolla. Toinen löytyi helposti.

Muuttofirman palveluvalikoima oli parasta mitä olen koskaan nähnyt. Suomessakaan ei ole tällaista tullut vastaan. Saattaa siellä toki olla, mutta en nähnyt pääkaupunkiseudullakaan kun etsin muutama vuosi sitten. Sen lisäksi omistajalla oli juuri sillä hetkellä aikaa, ja hän sanoi että jos käy nyt heti, niin käydään katsomassa molemmat asunnot ja hän antaa sitten tarjouksen. Näin teimme. Omistajan kommentteja oli mielenkiintoinen kuunnella. Hän sanoi heti Kestelin asunnon vuokrahinnan kuullessaan, että onpa yllättävän korkea tähän asuntoon. Toisen asunnon hän kehui, vaikka se on paljon vanhempi kuin Kestelin 5 v vanha asunto, ja siinä uudessa on hänen mielestään sekä sijainnin että asunnon hyvän kunnon vuoksi hinta kohdillaan. 

Entisen meren puolen parvekkeelta vuoristoon

Hänen palveluvalikoimastaan valitsin kokonaisuuden, joka sisälsi seuraavaa:
-pakkaan itse keittiö- ja vaatetavarat sekä vastaavat pienet irtotavarat. Myös puran ne kohteessa itse.
-He toimittavat pakkausta varten tarvitsemani määrän laatikoita kotiin asti.
-He purkavat kaikki huonekalut kuljetuskelpoisiin osiin. Esim. minulla on kahdessa huoneessa umpipuiset vaatekaapit, joiden sekä pituus että korkeus on yli 3 m. No, tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että mikähän mahtaa olla tulevan asunnon huonekorkeus 😳? Se on joka tapauksessa vähemmän kuin täällä Kestelissä. Toivottavasti mahtuvat sinne!
-He suojaavat kaikki huonekalut, pistävät ne aaltopahvimaiseen mutta muoviseen "suojakuoreen".
-He suojaavat jääkaapin, pakastimen, pesukoneen, kaasuhellan... ihan kaiken minkä he ottavat kyytiin he ottavat kyytiin suojapaketoituna. Ei haittaa vaikka sataisi kaatamalla, ei hajoa pakkaukset eikä kolhiinnu tavarat.

Makuuhuoneen parvekkeelta vuoristoon

-Heiltä tulee "hissikori" asansör, jonka kyytiin nostetaan kaikki tavarapaketit suoraan parvekkeeltani, ja hissikori laskee ne suoraan ison muuttoauton takaovelle.
-He kuljettavat tavarat ja minut uuteen osoitteeseen.
-Uudessa osoitteessa he nostavat kaikki tavarapaketit hissikorilla muuttoautosta suoraan asunnon parvekkeen kautta asuntoon.
-He purkavat paketit ja vievät pakkaamiseen ja suojaukseen käytetyt materiaalit mukanaan.
-He kokoavat osiksi purkamansa huonekalut ja sijoittavat ne haluamiini paikkoihin.
-He asentavat pesukoneen, kaasuhellan ja kattolamput yms. Yksi muuttomiehistä on sähkömies ja yksi huonekalujen kokoamisen ammattilainen.

No, sitten se hintatarjous. Olin tehnyt netin kautta hintatsekkausta eilen illalla ja pyytänyt hintatarjuksen. Niiden perusteella arvelin, että hinta tulee asettumaan noin 1.000 - 1.200 TL tienoille, jos saan sen turkkilaisten hinnalla. Ilman hissikoritarvetta eli maantasalta maantasalle muutossa, tai omin kantomiehin hinta olisi ollut halvempi. Firman tarjous oli 1.000 TL jos muutto voi olla huomenna kello 13. Hetken kävi mielessä, että hulluko olen ja pakkaan taas yötä myöten, mutta enempiä empimättä sanoin kyllä. En viitsinyt lähteä kiertelemään kaupunkia ja kyselemään keneltäkään muulta yhtään mitään, vaan tein sopimuksen, kävin syömässä ulkona hyvän ystäväni kanssa ja tulin kotiin pohtimaan pakkauskuvioita. Nyt lienee parempi lopettaa pohtiminen ja aloittaa tosi toimet.

Makuuhuoneen vierustaa

Niin, netti ei tietenkään siirry yhtä matkaa, varsinkaan kun en ole ehtinyt käydä siellä toimistolla vielä. Joten lähi päivien päivitykset ovat kännykkäpäivityksiä vähintäänkin alkuviikkoon asti. 

Pieni häivähdys parven loppupään lähimmistä lokeista

Muuten, tänään aamulla oli jännä katsoa tosi isoa lintuparvea. Satojen lokkien parvi kokoontui DImCayin jokisuun ja merenrannan tuntumaan. Ne kiertelivät ja kaartelivat aika kauan siinä rannan tuntumassa, ja parvi kasvoi koko ajan. Sen jälkeen se nousi tähän meidän talojemme tuntumaan, meni ja tuli muutaman kerran, ja jatkoi sitten pitkin DimCayita joen yläjuoksun suuntaan. En ole koskaan ennen nähnyt noin suurta parvea, enkä tiedä miksi ne noin toimivat. Parvi oli rauhallisen oloinen. Vaan on ne suuria lintuja, kun niitä tulee taloa kohden valtava parvi, taivaan täydeltä, niin oli myöskin pelottava hetki. Tuli mieleen Hickockin Linnut. Tuonkin parven kasvua ja toimintaa oli kiehtova seurata. Luonto on hienosti rakentunut.

Mitään ei tapahtunut tänäänkään 😅

Siellä se asunto häämöttää

Asuntopohdinta sai yllätyskäänteen, enkä ottanut kumpaakaan niistä joiden välillä pohdin. En valinnut myöskään sitä keskustan tuntumassa mutta suht hiljaisella alueella olevaa kattohuoneistoa, mitä olin aamulla menossa katsomaan. Minulle soitti eräs asuntoaan vuokraava vanhempi pariskunta, joka oli kaikki muut ehdokkaat nähtyään päätynyt tarjoamaan 3+1 asuntoaan yksin elävälle, vanhemmalle, ulkomaiselle sairaanhoitajalle. Olin lähettänyt heille viikkoa aiemmin tekstiviestin, mutta en sitten muistanut edes soittaa perään. He sen sijaan muistivat tekstiviestin ja ottivat nyt yhteyttä.

Asunto oli juuri sellainen, kuin minkä vaikutelman sitä esittelevät valokuvat olivat antaneet. Lisäksi se oli ympäristönsä puolesta vielä paljon parempi kuin mitä olin kuvitellut. 😍😍😍
Taas pääsen sekä meren rannalle (500m) että vuoren kupeeseen, puutarhan ja vehreyden, taivaan ja meren keskelle. No, ohitustie menee 250 m päässä, mutta muut talot ja puut onneksi blokkaavat suurimman osan liikenteen ääntä. Ja koska olen riittävän korkealla, muutaman kerroksen maasta ylöspäin ja rinteessä, niin taas on ympäristö avoin, taivas ja meri avoin. Sen lisäksi Kleopatrarannan hyville paikoille on matkaa vain 1,5 km. 

Yksi pikkuinen juttu muureilta

Asunnon vuokra on neuvottelujen jälkeen vähemmän kuin mitä jännäsin sen olevan asunnon koko, kunto ja sijainti huomioiden. Ja vuokranantaja lupasi sen niin pitkälle vuokrasopimukselle kuin vaan haluan. Viralliset, notaarin luona tehtävät sopimukset tehdään ylihuomenna, mutta sain avaimenkin jo tänään kun maksoin joulu- ja tammikuun vuokrat. Eräs rouvan aloittama lause, jonka mies lopetti heti lyhyeen, jäi kuitenkin kaikumaan mieleen. Siksi tutkailin tilannetta hiukan lisää. No, taas kävi niin että tieto lisää tuskaa. 

Olen oppinut katsomaan netin palvelusta kaupungin eri osa-alueiden kaavan ja suunnitelmat. Niin katsoin nytkin, kun tulin kotiin, ja hetken aikaa oli vaikea uskoa silmiä. Mikäli katsoin oikein, niin lähi vuosina kyseisen talon lähistölle tulee risteys, ja talon yläpuoliselle alueelle rakennetaan lomahuviloita, ja taas lisää lomahuviloita. Siispä ennen notaarille menoa käyn kysymässä kaavoitusosastolta milloin ko alueen tie- ja energiarakennusprojektit käynnistyvät. Toivottavasti eivät lähimpään vuoteen. Mikäli eivät käynnisty vuoden sisällä, niin vuokraan tuon asunnon vuodeksi. Mikäli tietyöt ym alkavat seuraavan 5 kk sisällä, niin joudun sanomaan bye bye kahden kuukauden vuokra-rahoille, tai pitää ainakin laskea tarkkaan paljonko muutosta viitsii maksaa ko ajalle. On se siltikin tosi houkuttavalla paikalla ja tarpeeksi iso... 

Korkein muuri näkyy tuolla, mutta sinne en päässyt 😁 

Kävin tänään Kalella, kun oli ylimääräinen 1,5 tuntia aikaa kulutettavana ennen asunnon katsomista. Mies, joka tiesi että kirjoitan kuvaamieni kuvien pohjalta, kysyi minulta pilke silmäkulmassaan, että "sinä kai pidät korkeista paikoista, uskallat kiivetä". Tottakai sanoi suu ensin, ja mieli ajatteli sen jälkeen että mihinkähän liemeen itseni tuollakin sanomisella sotkin. "Onhan sinulla hyvä tasapaino, onhan?" Juu, kyllä. Ei mennyt kauaa, kun löysin itseni seisomasta Kalen toiseksi korkeimman muurin päältä. Tämän tekstin kuvat ovat jo esimakua siitä tapahtumasta. Huomenna lisää.

Tunteella vietiin

Huomenna aamulla ratkeaa kävelenkö jatkossa aiempia kotimäkiä jyrkempään ylämäkeen päivittäin, 😅 vain päästäkseni kotiin. Tosin eri kotiin kuin nyt. Jos on joku asia millä kiinteistönvälittäjä voi minut hurmata, niin se on upean meri-Kale-vuoristo-maiseman ja uuden rakennuksen yhdistelmä. Huomisessa asuntonäytössä nämä asiat kohtaavat, ja vuokrakin on antamissani rajoissa. Huomenna on tuon jälkeen näyttö myös ydinkeskustassa sijaitsevasta asunnosta, mutta sillä ei ole mitään mahdollisuuksia tuohon vuoren rinteessä olevaan asuntoon verrattuna. Ei yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi se ei olekaan kaukana maakunnassa, ei peräkylillä eikä kaupungin ulkolaidalla, mutta on tässä vielä pari muttaa. Se pitää ensin nähdä, kokea ja tehdä sopimus. Jos ei ikäviä yllätyksiä eli melua, ötököitä, törkyä, ahdistavaa ilmapiiriä tai karmeaa vuokraisäntää tule vastaan, ja jos vuokraisäntä todella vuokraa sen minulle, niin olen jo luonut tunnesiteen tuohon asuntoon. Heti ensimmäinen kuva, se maisemakuva teki tehtävänsä. No, paikka on minulle entuudestaankin merkityksellinen.

Asiasta viidenteentoista... 
AlanyanDimCayin laaksoon on avattu uusi bussivuoro 😍. Sen reitti ja aikataulut on nyt lisätty tuonne Alanya-faktaa -välilehdelle, tällä samalla päivämäärällä. Kannattaa käydä bussimatkalla + kävelykierroksella tuolla kauniissa laaksossa nyt, kun on siihen otolliset ilmat eikä ole ruuhkaa. No, kuvat eivät mitenkään liity Dimjoen laaksoon vaan ovat pääbussiaseman vierestä parin päivän takaa. Tuolta vuorenrinteeltä on aika kivat näköalat merelle, Kalelle, vuorille ja taivaalle 😁.

Alanyassa urheilutarjonta laajeni jälleen, nillä nyt täällä voi pelata Floor Curlingia, eli curlingia erikoisalustalla, ilman jäätä. Asiasta kerrottiin tämän päivän uutisissa, mutta en ehtinyt saada kiinni ajatusta siitä missä sitä voi pelata, mistä voi kysyä lisätietoja. Olettaisin että kysyä voi kaupungin liikuntapuolelta. 

Tässäpä tämän päivän purkaus. Jatketaan huomenna.

Talvi iskee, täälläkin

Alanya Vercenik Pastanesi ja suklainen leivos

Olemme saaneet nauttia tavallista hieman lämpimimmistä säistä näinkin pitkälle marraskuuhun asti. Tämän päivän uutisoinneissa paleltumisvaroitus kiinnitti huomiota sen verran, että piti tarkistaa paristakin säennusteesta mitä nyt on oikein tulossa. Mitäs sieltä, talvi, niin kuin marras-joulukuulla kuuluu tullakin. Iso puistatus... mutta kaikki on suhteellista. Ja lämmittimet ovat valmiina paikoillaan, niin kuin toppatakki ja lämmin sisävaatetuskin. Antaa tulla vaan niin saadaan sekin jakso sitten menemään ohi ;) .

Tätä kirjoittaessa iltapäivällä viiden aikaan on vielä +25 C lämmintä ja aurinko paistaa utuiselta taivaalta. Neljän päivän päästä päivälämpötilaksi on ennustettu +14 C ja että yöllä meidän lähivuoristossakin mennään lähelle nollaa (+2 C). Sääennustuksessa näkyy viiden päivän sadeputki, mutta harvoin ne ihan noin pahana tähän tulee. Hyviä puolia on että luonto saa kaipaamaansa vettä pitkän kuivan kauden jälkeen, eikä minunkaan tarvitse lähteä lenkille jos sataa. ...ei kyllä aina aurinkoisinakaan päivinä, vaikka entinen naapuri sanoikin eilen, että olet lihonut paljon... iik.

Aito gözleme, nami. Valitsin pinaattitäytteen <3

Asuntoasioista sen verran, että pohdittavana on edelleenkin kumpi on tärkeämpää, asumisen laatu vai keskustan läheisyys. Jos asun keskustassa joudun tinkimään asumisen laadusta, ts. tilasta, valoisuudesta, avoimista maisemista, meren läheisyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Vastineeksi saan keskustan läheisyyden... eli keskustassa saa maksaa tuplahinnan, ja saa kaupan päälle liikenteenmelu- ja pölyhaitat, pakokaasusaasteet, baarien ja hotellien meluhaitat, ihmisten melut, ahtaat ja tunkkaiset asunnot, joissa parvekkeilla istuessa voit katsoa naapurin parvekkeella istujaa silmiin ja keskustella huutamatta jne.

Jos valitsen isomman, valoisan, uuden, tyylikkään, puhtaan asunnon, jonne mahtuu koko kalustukseni, jonka parvekkeilta ja ikkunoista on hyvät näköalat merelle, taivaalle ja vuoristoon, jossa on kuntosali, sauna ja uima-altaat vaikka merenrantakin on 1 km sisällä, jonka ympäristössä on rauhallista ja pääosin hiljaista, niin menetän keskustan läheisyyden ja maksan noin puolet siitä mitä maksaisin keskustassa ollessa. MAtkaa keskustaan vievien bussien reitille ja pysäkille on noin 200-500 metriä. Kalella olisi asunto, mutta uusi kutsuu taas. Puhtaat tilat ja lämmin sauna.

...täältä niitä saa. Koctasta vastapäätä, Obassa.

Todennäköisesti tuo keskustaan nähden nykyisestä vielä vähän kauemmas muuttaminen katkaisee aiemmat löyhät ystävyyssuhteet, sillä vain kaksi täällä usein vierailevista suomalaisista tuttavistani on näiden 2,5 vuoden aikana vaivautunut käymään tässä asunnossa. Alanyassa asuva hyvä ystäväni on käynyt tässä asunnossa kuluneiden 2,5 v aikana hänkin vain 2 kertaa. Naiset odottavat ja olettavat automaattisesti että minä tulen heidän luokseen keskustaan, koska asun niin kaukana, ja koska nämä ihmiset eivät vuosien kuluessakaan ole oppineet kaupunginosia, teitä, eivätkä itsenäistä bussilla kulkemista. Eivätkä opi jatkossakaan koska eivät halua oppia. On ihan sama missä asun, sillä heidät tavatakseni joudun itse aina menemään sinne ravintolaan mikä heitä kulloinkin houkuttaa.

Aamiaismunakas Yamac Kafen tyyliin, Kalella. 11.11.-18

Bussissa on ollut kovasti yskäisiä ihmisiä. Oli myös yksi pieni tyttö, joka yski vieressäni tauotta laryngiittiyskää. Nyt on itselläni se hetki, kun elimistö ottaa taudista mittaa. Aamulla tiedän kumpi voitti. Pientä lämpöä, lihaskipuja ja vesirokkomaisia läiskiä (ilman vettä) on. Joku virus yrittää tulla kimppuun, mutta valkosipuli-sitruuna-juoma yms on jo nielty pöpön karkottamiseksi. Tänään olisi ollut hyvä käydä aika monessa paikassa, mutta kropan ehdoilla mennään ja olen ollut kotona. Muuten... Eilen kävelin 2 km Kalelle ylämäkeen, sieltä mutkien kautta alas satamaan ja Sevket Tokukselle jne. Matkaa kertyi 7,5 km, siinä nousua 102 m ja laskua 95 m.  Tänä aamuna Oli Tuntoa nilkassa. Lisää ylämäkikävelyä, ja muutakin urheilua, kiitos!