Myötätunnosta

Historialllinen laatta Alanya, Pun.torni

Tämä ympäröivä kulttuuri opettaa meille maahanmuuttajillekin monenlaisia sosiaalisia taitoja. On jopa hiukan pelottavaa aloittaa tällaisella lauseella, puuttua näin isoihin asioihin, mutta raapaisen vain vähän pintaa. 

Eilen kävin Alanyan Kaupunginteatterissa katsomassa Grönholm Metodi -nimisen näytelmän. Jossain takaraivolla kävi ajatus, että olen kuullut Grönholm metodista aiemminkin, mutta en muistanut että mitä. En myöskään halunnut googlettaa tai muutoin etsiä siitä tietoa, en edes lukea esitettä, sillä yllätys toimii minulle paremmin. Niin toimi nytkin. Taas kerran lopputulos oli järkyttävä ja yllättävä, sellainen ajattelemaan laittava. Siis juuri sitä mitä teatterin tuleekin tehdä. Pelkät tyhjännaurukomediat ei niin kiinnosta, vaan syvemmältä riipaisevat ja ajatus- ja toimintamaailmaa haastavat näytemät ovat kiinnostavia. 

Saisikohan tällaisen oven meillekin, kiitos

Alanyan KAupunginteatteri on pieni teatteri, jossa on kuin taivaan lahjana muutama hieno, taitavanäyttelijä, ohjaaja, lavastaja ja valomies. Kun sinne katsomoon menee ja näytelmä alkaa, niin viimeistään 15 minuutin kuluttua olen jo niin uppoutunut näytelmän maailmaan, etten näe enkä kuule mitään muuta. Se on teatterintekijöiden ammattitaitoa ja iso kiitos siitä. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin näytelmien valinta. Mitä sisältöä näytelmässä on, mikä sen näytelmän tavoite ja ydinajatus on. 

Olen kuullut sanottavan muussa yhteydessä, ettei tarina ilman opetusta ole mikään tarina. Se sama sopii näihinkin, ja kunnioitan näytelmien valitsijoita. Eilisen näytöksen yksi tehtävä oli ottaa kantaa ihmisten kykyyn osoittaa myötätuntoa, ja huomauttaa ihmisille myötätunnon ja empatian tarpeellisuudesta. Tätä edeltävä otti kantaa moraalittomuuteen ja "selkärangattomuuteen". Ensimmäinen, jonka täällä katsoin muistutti ihmisen vastuusta ja valinnanmahdollisuudesta, siis mahdollisuudesta valita vastuunkanto.

Menossa jostakin jonnekin, päämäärä ei näy

Tanssiryhmä, jossa treenaan, opettaa meille ryhmäkuria ja opettajan ohjeiden kuuntelemista ja noudattamista. Niiden lisäksi tämä maahanmuuttaja opiskelee siellä myös sellaista yläluokan paikallista käyttäytymisnormistoa, jota ei opi turistiyhteyksissä. Menossa on neljäs kuukausi, ja opettaja ei vieläkään puhu minulle henkilökohtaisesti yhtään mitään. En vieläkään tiedä miten häntä kohtaan tulee käyttäytyä, paitsi että häntä teititellään vaikka hän on minua paljon nuorempi. 

Samoin ryhmäläisistä tiedän vain neljän ihmisen etunimen, ja osaa ryhmäläisistäkin teititellään, vaikka he ovat nuoria. Ja vastaavasti osaa sinutellaan. Ehkä vielä joskus ratkaisen tämän palapelin. Vihjeenä lienee sukunimi ja sosiaalinen asema, joita ei tietenkään ulkopuolelta tulleena voi tietää. Osan olen huomannut pettyneen siihen, että olen teititellyt heitä. Osa taas ottaa sen kohteliaisuutena. Iik mikä labyrintti ilman ohjeita ja vihjeitä.

Entinen koti ei ihan näy

Naapurusto sitten... Eilen huomasin oppineeni jotain, mutta negatiivisella tavalla, no, tavallaan positiivisella kun suojasin itseäni. Yleensä olen paikallisen ihmisen tavatessani avoin ja varaukseton, ja vasta ensitapaamisen jälkeen muutan suhtautumistani, jos se on tarpeen. Eilen olin menossa tuossa lähitiellä kohti bussipysäkkiä, kun takaani tuleva auto pysähtyy vierelleeni, ikkuna avautuu ja mies auton sisältä kysyy mihin olen menossa. Kerroin että teatterille. Hän sanoi että hyppää kyytiin, niin vien sinut sinne. 

Kävelin jo auton toiselle puolelle, avasin apumiehen puoleisen oven, ja muutin mieltäni. Kerroin että takana on tosi huono kokemus naapuriin ja vastaavaan tilanteeseen liittyen tässä lähiviikoilta, että siksi en nyt tule, kiitos, ja löin oven kiinni. Mies ajoi tiehensä ja minä kävelin bussipysäkille. Heh, muistinpas, viime hetkillä, ja olen oppinut jotain. Ne olivat ensimmäiset ajatukset. Sen jälkeen vasta palasi normaalimpi, avoin ja luottamuksellinen ajatus. Toinen on niin hyväsydäminen että tarjoaa autokyytiä, ja hän joutuu epäsuotuisaan asemaan ja pettyy siksi, mitä joku muu on tehnyt ennen häntä. Teatterilla oli myös toinen naapurini, ja hän tarjosi skootterikyytiä kotiin näytöksen jälkeen.  En lähtenyt siihenkään kyytiin, ja sekin naapurin mies suutahti. Mutta... oletettavasti molempien vaimot ovat tyytyväisempiä tilanteeseen juuri nyt. 

Sateiden ja myrskyjen viikko on tulossa, jotta...

Viimeisten vuosien aikana olen oppinut kärsivällisyyttä aivan valtavasti. Ympäristö, jossa Suomessa elin, oli täysin toisenlainen, hektinen, kiireinen ja vaativa. Kiire, kiire, kiire, heti, heti, heti. Onneksi näin elämästä myös tämän toisen puolen, täällä. KAikella ei olekaan niin älyttömän kiire, eikä kaikkea haluamaansa saa heti. Kaikkein suurimman unelmani eteen joudun edelleenkin paiskimaan töitä, ja siinä samalla odottamaan kärsivällisesti hetkeä, jolloin sen toteutumisen aika tulee olemaan. Kärsivällisyys sisältää myös ison annoksen luottamusta. Luottamusta siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja ne järjestyvät aikanaan ja tavallaan kun teen töitä tavoitteeni eteen. Ja luottamusta siihen, että olen tarpeeksi hyvä, ja riitän tällaisenaan siihen mitä minun on juuri nyt tarkoitus tehdä. 

...osaa sitten taas arvostaa kun aurinko paistaa

Tarvitsee vain kuunnella mikä sydäntä kutsuu, ja tehdä parhaansa. Matkan haluamaansa tavoitteeseen voi aloittaa vaikkapa olemalla kiltti ja kärsivällinen, ja ottamalla ensimmäisen askeleen eteenpäin.

Tämä maahanmuuttaja on saanut taas monia elämyksiä, joitakin ahaa-elämyksiä, ja kaikesta huolimatta luottaa inhimillisiin ja samoja arvoja jakaviin ihmisiin enemmän kuin vuosia sitten, ihan vaan siksi kun on elossa ja nauttii elämästä.

Jokainen tarvitsee myötätuntoa. Iloa ja eloa uuteen viikkoon, ihan omavalintaisesti 😊

Kulttuurikoulutuksesta...

Alanyan majakalta Mahmutlariin ja KArgicakiin päin

Päiväni yllättäjä ja ilostuttaja oli tänään naapuritalon rouva. Ja hän tulee olemaan iloilkku vielä monet kerrat, mitä todennäköisimmin. On ollut kunnia tutustua tähän rouvaan. Hiukan on vaikea päättää mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, mutta yritän silti kertoa jotakin.

Hän kävi tänään jälleen kyläilemässä langan ja sukkapuikkojen kanssa. Ennalta oletin että hän olisi neulonut sukanvartta nilkkaan asti, niin kuin hiukan suunniteltiin edellisellä kerralla, ja että näytän tänään hänelle kuinka kantapään kohta tehdään suomalaisessa käsityöperinteessä, siis ihan perusversiona. "En ole tehnyt yhtään silmukkaa ilman sinua".😶😎 Hhmmm. Kyse ei ehkä sittenkään, alunperinkään, ollut sukan neulomisen opettelusta, vaan jostain muusta. Mielenkiintoista.

Puhuimme monta tuntia monenlaisista asioista, jälleen aihepiiriltään ihan laidasta laitaan. Tämän rouvan kanssa on ilo keskustella, sillä hänellä on tietoa. Hänellä on käsittämättömän paljon tietoa. Sen lisäksi hänellä on erittäin hyvä laskupää, ja hän on sekä valtavan suvaisevainen että sopivalla tavalla kannustava ja kohtelias. Myös huumorintajumme ja arvomaailmamme liikkuvat paljolti samoilla aaltopituuksilla. Kaikkein suurin yllätys on silti ollut rouvan suuri tietomäärä ja käsittämätön kyky muistaa asioita.

Kestel ja Dim-Cayin laaksoa savuineen ja usvineen

En tiedä millainen hänen koulutus- tai työtaustansa on, perhetaustasta ja todellisesta sosiaalisesta asemasta puhumattakaan. Niillä ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä miten hän kohtaa toiset ihmiset, eläimet, asiat ja yhteiskunnan. Kunnioitan tämän rouvan ajattelukykyä, avaraa sydäntä ja avuliaisuutta todella paljon. Hän on kuin ohjaava enkeli tai isosisko jota ei koskaan ole ollut, kun hän ohjaa ja opastaa sekä sallii ja tavallaan myös rohkaisee. 

Puhuimme mm. naisena olemisesta, naisen asemasta, miehistä, parisuhteesta ja sen puuttumisesta, harrastuksista, naapuruston luonteesta, asumisesta, valvontakamerasta, menneestä ja tulevasta, historiasta, uskonnosta, kahvin keittämisestä, kymmenistä muista asioista ja elämästä yleensäkin. Niin, ja siitä, että olisi kyllä hyvä että minulla olisi valoverhot ja peittävät verhot, erityisesti kun olen yksin asuva ja nuorehko (?). Ja että kyllä minun olisi hyvä mennä naimisiin. Jälleen kerran kerroin mielipiteeni miksi se ei ole hyvä idea, ja rouva sen kun nauroi. Minulla on joku karmea taka-aavistus, että ilmenee vielä jonkin asteisia tapaamisenjärjestelypuuhia... *puistatus*. No, keksin jotain pelastavaa niissä hetkissä.

Oli hyvin mielenkintoiset ja opettavaiset keskustelut tänään. En muista pitkään aikaan käyneeni vastaavia ja nauttineeni keskusteluista näin paljon, elämyksellisesti. Lähestyimme monia keskustelun aiheita ihan eri näkökulmista, ja oli uskomaton tunne kun näkökulmat olivat sallittuja ja ilmaisu vapaata. Sain olla juuri sellainen kuin olen. Meillä molemmilla oli siihen tila ja oikeus. Mikä taivaan lahja! Lisäksi sain keittää itse itselleni sokerittoman turkkilaisen kahvin sähkökeittimellä, samalla kun hän keitti itselleen sokerillisen  kaasuliekillä. Ja teekin pysyi lämpimänä tulppaanilasissa 😂. 

Elinvoimaa päiviisi

Huomenna on torstai ja tuttavien tapaamispäivä, ja periaatteessa myös tanssipäivä. Katsotaanpa mitä päivästä ja illasta kehkeytyy. Alanyassa on edelleen mukavan lämmin, tänäänkin yli +30 C käväisi lämpömittarissa ja hiki tuli pintaan auringossa istuessa. Viime yönä meni ukkonen tästä yli, leiskutti pilvisalamoitaan ja ropsautti hieman vettä sekä nostatti sellaisia myrskytuulenpuuskia että ikkunat kolisivat. 

Niin, olin siis yöllä hereillä ja hirmu nälkainen, ja ravasin vähän väliä jääkaapille ja pakastimelle, kiitos herra tohtorin detox-dieetin. Oli aikaa katsella salamointia ja kuulostella tuulia, kun täydellä mahalla ei tietenkään voi mennä nukkumaan, ei edes kello 02. Kaksi päivää enää, ja sen jälkeen jo tohtori ehdottaa saman dieetin jatkoa, niin saa itse pitää dieettinsä. Minä palaan N-asetyylikysteiinittomaan ja psylliumkuiduttomaan, normaaliin ruokavaliooni, nam. Nämä (NAC ja psyllium) olivat uudet tuttavuudet, tuon lääkärin reseptillä, eivätkä kyllä ole minun juttuni. NAC löytyy SUomessa nimellä Mucomyst, limaa irrottava yskänlääke, ja vahvuutena 200 mg. Minulla on 900 mg ja se aiheuttaa vahvaa uneliaisuutta. Eikä ole keuhkoissa limaa jota irrottaa, ei tule mitään yskää tms. On sillä kai muitakin vaikutuksia, ainakin jos siihen uskoo.

Sitten se toinen lääke. Kuulin toissapäivänä senkin, että psylliumkuitua käytetään pullataikinassa sitkon parantamiseen / aikaansaamiseen 😶. Ja mitähän se sitten tekee minun mahassani, kysyn vaan. Lisäksi muistin, että olen nähnyt sen nimen jossakin... hetkinen, se on mummojen ulostuslääke Vi-Siblin. Muistanko lääkäriä lämmöllä, muistanko? Perjantain jo varattu vastaanotto on 99,9% varmuudella viimeinen kerta jolloin maksan hänelle mitään tyhjästä. On olemassa pieni mahdollisuus, että hän yllättää totaalisesti ja positiivisesti tuomalla esille jotain sellaista oleellista ammattiosaamista, josta oikeasti on apua ja hyötyä 767 TL arvoisesti. 

Jos voisin niin peruisin koko menon, mutta oletettavasti maksattavat silti varatun ajan. Siksi menen, joskin ristiriitaisin ja jopa hieman vastahakoisen-ärhäkin tunnelmin. Siis oikeasti, maksoin 500 TL vastaanotosta ja siitä hyvästä että saan ostaa 164 TL:llä yskänlääkettä ja ulostuslääkettä, ja joudun vielä maksamaan 100 TL jo varatusta vastaanotosta. Olenko tyhmä tai hyväuskoinen -kyllä! Menin sinne vaihtoehtolääkärille saadakseni akupunktiohoitoa nivelkipuun. Kuulemma pitää ensin syödä tuo detox-kuuri, johon liittyy omanlaisensa ruoat ja juomat, sekä popsia nuo em lääkkeet. Mielenkiinnolla odotan a) saanko perjantaina akupunktiohoitoa, b) osaako hän neulata (on ollut ilo olla ammattilaisen neulattavana aiemmin) ja c) paljonko joudun maksamaan siitä vielä tuon 100 TL päälle.

PArin päivän päästä tiedän enemmän. Siihen asti keittelen kaalia eri muodoissaan...

Naapuriapua puolin ja toisin

Joka ilta on taivaalla erilaiset kauniit värit ja eri kuviot

Alkoi kovin räväkästi ja alanyan murteella tämän syksyn turkin kielen ja kulttuurin opiskelu. Minua kolme vuotta vanhempi rouvashenkilö halusi tulla opettelemaan villasukan kutomista, ja samalla tietysti puhellaan kaikesta naisen elämään liittyvästä ja välillä sen vierestäkin. Hän ei kuitenkaan päässyt meille ihan helposti, sillä pihalla hänet pysäytti vuokraisännän vaimo (jonka nimeä en muuten vieläkään tiedä). Vaimo piti hänelle pitkät ja kiivaat puhuttelut pihamaalla, ja unohti (tai ei unohtanut), että kesäisin kun on lämmin on myös ikkunat auki, ja puheet taatusti kuuluu joka asuntoon, myös pihan toiselle puolen.

Vihaisen ja kitkerän puheryöpyn aikana kävi niin vuokralaiselle kuin vieraallekin selväksi, ettei Rouva vaimo halua vuokralaista tähän asuntoon mm siksi, kun vuokralainen ei ole tarpeeksi nöyrä (ja mielistelevä), ja kun yksin elävä niin on vielä vaarallinenkin kaikille lähiseudun naisille (kun vie vielä niiltä miehet). Tämähän kuulostaa ihan käänteiseltä suomalaisen persumiehen puheelta, noin niin kuin sivumennen sanottuna. Rouva kuului taas selittävän yhdellä versiolla sitä miksi miehensä kävi asunnossani ilman läsnäoloani ja ilman lupaani... Rouva vaimolla ei tainnut olla aavistustakaan, etteivät em seikat kiinnostaneet vähääkään vieraakseni saapunutta rouvaa, hänellä kun oli ihan muut motiivit ja laaja-alaisempi ajattelukyky.

Toiset kantavat synkkiä pilviä aina mukanaan

Koska puhelimen hajotessa menetin myös vuokraisännän puhelinnumeron, niin en kommentoinut hänelle asiaa mitenkään. Muuten olisin saattanut kysyä pari kysymystä... Katsoin vuokrasopimusta, josko siinä olisi vuokraisännän puhelinnumero. Ei ollut, mutta oli jotain muuta järisyttävää. Luulin tehneeni vuoden vuokrasopimuksen, mutta olinkin tehnyt kahden vuoden. Joten a) nyt ei tarvitsekaan uusia, b) ei tarvitse miettiä kuinka pitkäksi aikaa seuraavan tekee, ja c) löysin maksukuitit, ja olin vähällä maksaa yhden kuukauden liikaa tältä vuodelta. Hupsista. Sanoin jo pari päivää sitten edellisiä maksaessani, että nämä ovat syys-, loka- ja marraskuun vuokrat. Nyt onkin selittäminen, kun oikeasti olivat jo loka-, marras- ja joulukuun. Saapa nähdä mitä siitäkin keskustelusta tulee. Tarvinnee saada valittua keskusteluhetki niin, että joku tyttäristä on myös paikalla, tai lainaan herra A:n paikalle. Rauhoittaa tilannetta tosi paljon, eikä tule ainakaan painostusta.

Sitten takaisin vieraaseen. Mokasin. Turkkilaiset tulppaanin muotoiset teelasit ovat olleet käytössä minullakin jo jonkun aikaa. Ensimmäistä kertaa tulppaanilasien hankinnan jälkeen kaadoin tänään teen niihin Ruotsista tuotuihin 98-v teekuppeihin, ihan vaan siksi kun halusin hemmotella vieraakseni tullutta rouvaa. Käytännössä kävi toisin päin. Yllätyksekseni kiehuvakin tee jäähtyi näissä kupeissa tosi nopeasti kylmäksi, ja eiväthän turkkilaiset juo kylmää teetä, vaikka itse voinkin sitä juoda. Siispä ensi kerralla teetarjoilu on tulppaanilaseista. Ero oli yllättävän iso, ja kun me puhuimme paljon emmekä pelkästään keskittyneet teen juontiin, niin tee olisi saanut pysyä kuumana paljon pidempään. Tulppaanilaseissa ainakin muoto tekee sen, ettei tee jäähdy nopsaan, mutta noiden kuppien materiaalikin saattoi olla osatekijänä. Oli mikä hyvänsä, kylmeni se.

Paras neulomatuoli

Opin myös, että olen liian vanha menemään naimisiin tai saamaan aviomiestä, ja että miehen pitää ehdottomasti olla saman ikäinen tai vanhempi, ja että pitää hyväksyä mikä tahansa mies, joka on jonkun mielestä hyvä mies 😳😖🙈 ...mutta on myös ihan ok olla ja asua itsekseen, jos siitä voi nauttia 😅. Luojan kiitos. Niin, ja kiitollisena siitä, että oppii neulomaan ja mahdollistaa itselleen lisätulot, hän halusi opettaa minulle arabiaa. Ehkä joskus, ei nyt kun on jo turkki ja sairaalaruotsi yhtä aikaa työn alla. Tai no, turkki on, ruotsi "lepää", tositoimet ovat vasta suunnitelmissa, aloitus viikolla x. Jotenkin pää ei nyt vastaanota ainoatakaan lisäkieltä tällä hetkellä. Hyvä kun nykyisten kanssa selviää sotkeutumatta sanoissaan, ja oppii lisää. Ihana tarjous silti.

En ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan neulomaan niin nopeasti kuin mitä tuo rouva oppi. Viisi ohutta sukkapuikkoa, haastava lanka (oli hänen oma valintansa) ja niin vaan meni sekä aloitussilmukoiden luonti että oikeat ja nurjatkin. Ja siinä samalla selitti näitä neulonnan välineitä ja termejä minulle turkiksi. Muistanko? No vain sen, että tavuk şiş (kanavarras) sisältää puikkoakin tarkoittavan sanan şiş. Itse olisin käyttänyt sanaa iğne, neula... Kun hän on kutonut sukkaa nilkkaan asti, eli kantapään aloittamiseen asti, niin hän saapuu uudelleen kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Ja minä aion kysyä muutamasta hautajaisiin ja häihin liittyvästä termistä / sanonnasta, koska ei ole aavistustakaan miten otetaan osaa tai toivotetaan mitäkin mm. näissä tilanteissa.

Saappaiden ja sateenvarjon ostolle on suunnattava loppuviikosta, ihan vain kaiken varalta. Neljän päivän myrsky ja sateet kohdistuivat toisaalle, näin vain pilvet kaukaa ja tuoksui sateelle. Meillä tuli vain muutama pisara. Pääosin on ollut kaunis, aurinkoinen ja lämmin sää. Taas kerran onnistuin toissapäivänä ajamaan potkulaudalla itseni "ihan loppuun" ja tänään on ollut siitä lajista lepopäivä. Vahvasta kilpailuvietistä, ts. kaikkensa antamisesta urheillessa on joissakin asioissa hyötyä, mutta tässä tapauksessa se kurittaa luontoa ja kroppaa aika paljon. Siitä vaan. Onneksi tulosta alkaa näkyä sekä vaa'alla että vaatteissakin. Se on palkitsevaa ja motivoivaa.

Ylivalottunutta päivää sinnekin

Motivoikaahan itsenne elämäniloiseen kuntoon, mitä se kohdallasi ikinä tarkoittaakaan. 

Odotas kun otan huilun ja puhallan...

Alanyan ruskaa rantalenkillä kuvattuna

Niin vaan kääntyy syksyksi meilläkin. Siltä tuntuu kun iltaisin ei voikaan enää pitää kaikkia ikkunoita auki, niin kuin kesällä, tai sisään tulee suorastaan kylmältä tuntuva henkäys ulkoilmaa. Toisaalta syksyn alkamisesta on haikea fiilis, sillä lämpö tekee hyvää ja hellii niin lihaksia kuin mieltäkin. Ja koska tiedän jo, että menetän kesän myös ensi vuonna olemalla jossain muualla töissä. No, valoa ja kauneutta onneksi riittää. Hyviä puoliakin on. On ihana kun viilenee sen verran, että potkulaudassa kestää kumit. Tänään kotiin tullessa ja potkulautaa nostaessa takarengas koski iholle, ja olin yllättynyt. En ole tajunnut että pyörien kumit kuumenevat täällä ajaessa Noin Paljon. Ja hyviä puolia on toki paljon muitakin.

Poistin sen eilisen koiratekstin, koska arvelen sen saavuttaneen jo kohteensa. Mahdollisesti.

Olen viime aikoina uppoutunut muutamaan asiaan niin tiiviisti, ettei ole tullut kirjoiteltua tännekään. Yleensä tekstiä tuppa tulemaan iltaisin. Vain hyvin harvoin aamusta tekee mieli kirjoittaa, yleensä vasta iltapäivästä eteenpäin, parhaiten illalla ja yöllä. Tiistaista lähtien olen ollut menossa lauantai-iltaa lukuunottamatta joka ilta. Lauantainakin olisin ollut jazzeilla muuten, mutta kroppa pyysi lepoa ja sen myös sai.

KAtsoin ensin, että raskaana oleva rouva...

Meillä oli nautittavia jazz-iltoja hyvin erilaisten artistien ja bändien kera. Eilisen päätösillan Manço Jazz Project Performed By Eser & Meltem Taşkıran With Special Quests olivat aivan huippuja takaamaan kunnon flown ja musiikillisen elämyksen. Jos ikinä missään törmäät mahdollisuuteen mennä heidän konserttiinsa, niin suosittelen. Tanssilliselta kannalta... tuli mm. jiveä, valssia, triolia ja foksia / beatia fuskuun sopien. Iik! Olisi ollut ihana tanssia. Konsertti halusi kunnioittaa 25 vuotta sitten kuolleen muusikko, taiteilija, musiikinopettaja Baris Mancon muistoa.

Youtubelinkki Baris Manço Gül Pembe

Sitten puutarhaan. Meillä laulelee ajoittain mustarastas, ja sitäkin on ilo kuunnella. Siinä laulussa sielu lepää. Tänään en itse levännyt, sillä erään naapuritalon rouvan tulevan vierailun "innostamana" tuli äkillinen tarve siivota koko asunto, siis kaikki se mitä on nähtävillä. Kävi mielessä siivota myös kaapit läpikotaisin, vaihtaa joidenkin huonekalujen ja kaappien sisältöjen paikkaa, mutta onneksi tuli järki mukaan. Jos olisin aloittanut sen projektin, niin tekisin sitä edelleenkin, ja muutaman päivän vielä tämän jälkeen. Huh hei. Se saa odottaa jotakin viileää sadepäivää ja sopivaa inspiraatiota. 

Hyvin syönyt Herra Kissa, sanoi tarjoilija

Niin, siis periaatteessa olen päättänyt jatkaa tässä asumista, ja senkin vuoksi teki mieleni järjestää huonekaluja uudelleen. Tosin vuokraemäntä, joka ei ole puhunut minulle mitään maaliskuun jälkeen, avasi tänään suunsa, koska jostain kumman syystä oli tyytyväinen kun lupasin jäädä tähän. No, sen minuutin mittaisin hänen yksinpuhelunsa kuuntelun jälkeen kävi mielessä perua em päätös. Olikin autuaallisen levollisen rauhallista, normaalia elämää, kun hän piti mykkäkoulua. Josko sen voisi järjestää uudelleen aktiiviseksi... voinee.

Tuosta tulevasta vierailusta inspiroituneena päätin leipoa jotakin valmiiksi pakastimeen. Olin ajatellut tehdä voipullaa ja ehkä korvapuusteja. No, taas kerran tuli tehtyä niin iso taikina, että kesken leipomisen hyppään potkulaudalle ja ajan kauppaan hakemaan vehnäjauhoja. VAlitsin sellaisen kaupan, että tuli sopiva 5 km lenkki siinä samalla. Kun sitten pääsin kotiin, totesin että voi voi, voi unohtui. Siksi siis tein sekoituksen: auringonkukkaöljyä, appelsiiniöljyä (Lidl-leivontatarvike), kookoshiutaleita ja sokeria. Tuli niin hyviä, että itsekuri oli kovalla koetuksella sen jälkeen kun ensimmäinen pulla oli syöty. 

Rantalenkiltä hengähdyspaikka

Vein naapureille sekä noita että korvapuusteja, ja siksi jouduinkin em. keskusteluun. No, alakerran perhe tuli kotiin tultuaan ja pullat löydettyään tuomaan minulle aloittelijan Ney-huilun ja cd-levyn. En tiedä mitä levyllä on, sillä minulla ei ole mitään millä soittaa cd-levyjä. Sen sijaan tuo ney-huilu liittyy aiempaan keskusteluumme, ja siihen tapahtumaan mihin en sitten lopulta mennyt. Olen tosi kiitollinen lahjasta, ja naapurit sekä ylä- että alakerrassa tulevat kyllä kuulemaan asiasta. Heidän reaktioitaan en vielä arvaile. 

Nokkahuilun ja poikkihuilun soittokokemuksella Neystä ei kuulunut sellaisia ääniä kuin toivoisin. Itse asiassa ei kuulunut mitään vaikka miten puhkuin ja puhalsin. Naapurisopu säilyy siis ainakin siihen asti, kun alan saada siitä ääniä ulos. Tiedän että huilusta lähtee oikeita ääniä, sillä naapuri soitti sillä minun nähteni ennen kuin luovutti sen minulle. Etsin kohta vinkkejä ja opetusvideoita siitä, millainen ansatsi tähän pitää olla, miten pitää puhaltaa. Töttöröö ja huomiseen.

Onnellisuus kasvaa ja vahvistuu

Alanyan Kale Kestelin Akropolilta kuvattuna, ex-parvekk

Kun on tarpeeksi hidas kasvien istuttaja, ja unohtaa pari multasäkkiä parvekeelle aurinkoon koko kesäksi, niin saa siitä hyvästä siivota koko asunnon perinpohjaisesti. No, en edelleenkään muistanut, että auringon voima on täällä näin vahva että muovitkin hajoavat. Suomesta toin aikanaan pari käyttömuoviesinettä parvekkeelle, ja ne hajosivat, haurastuivat rikki yhden kesän aikana. Samoin muoviset pyykkipojat haurastuvat auringossa nopeasti, tosin pimeässä kaapissa kestävät yhtä kauan kuin Suomessakin. Tällä kertaa siis nuo multasäkit muistuttivat itsestään. 

Ulkona on ollut lämmintä yli +30 C, jopa yli +35 C, ja meilläkin on olohuoneesta useampi ikkuna auki. Tykkään istua pienessä tuulessa olohuoneen nojatuolissa mieluummin kuin vielä kuumemmalla parvekkeella, ja siksi nostan useimmat ikkunat auki kun se kerran on mahdollista. No, vastineeksi pienet tuulenpuuskat nostivat rutikuivaa ja hienojakoista multaa pitkin isointa parveketta ja ikkunoista ja avoimista ovistakin sisälle. Jotenkin se hienoin multatomu onnistui leviämään kaikkiin huoneisiin. Se siis oli eilen. Siivousinto iski vasta tänään, kun aamulla herätessäni tajusin että sängyssäkin on multapölyä. Samalla meni koko asunto, ikkunoiden pesu ja pyykitkin. Olen väsynyt mutta hyvilläni.

Irman puutarhasta Boråsista. Oli iso perhonen.

Niin, eilen olisi ollut se naapurin muusikkopojan konsertti / esiintyminen, mutta paikka, ajankohta ja rouvan närkästynyt kasvonilme saivat minut muuttamaan mieleni. En mennyt. Keikan jälkeen naapurilta tuli pettynyt viesti, ja yritin nätisti vihjata että perheenne rouva ei todellakaan tykkää jos tulen kanssanne keikkaa kuuntelemaan. en voinut sanoa suoraan, eikä hän ymmärtänyt asiaa samalla tavoin kuin mitä sen tarkoitin. Jäi sitten soitonopekin tapaamatta ja huilutunnit sopimatta. Kohtalo, voisi kai sanoa.

Huomenna on taas juoksenneltava hieman ulkona ja järjesteltävä asioita, sillä on tulossa kolmen päivän pieni matka toisiin maisemiin. Vähän niin kuin lomanen, irtiotto arjesta ja uusia ja tuttujakin asioita ja paikkoja. Käyn vähän isommassa kaupungissa katselemassa maisemia, ihmisiä, kauppoja ja mitä nyt eteen sattuukaan. Tällä kertaa matkustan yksin, ja kuvien perusteella hotelli on paljon parempi kuin se edellinen Istanbulissa. Käytännössä näemme sitten miten hyvin tämän paikan mainokset pitivät paikkansa. Toivottavasti on ok.

Alanyan illat ovat ihania leppoisen lämpimiä helmimeriä.

Alanyassa ei ole tullut paljoa liikuskeltua ulkona, vaan enimmäkseen olen kotosalla. Tämä vaan tuntuu oikealta ratkaisulta ja siltä mitä elimistö vielä kaipaa. 1,5 viikkoa on Ruotsin reissulta palaamisesta. Tänään sain Ruotsista sellaisen työ- ja suhdeasioihin liittyvän puhelun, että ajatuksetkin menivät hetkeksi solmuun. Ruotsissa työskentelevä turkkilainen ystäväni houkutteli minua hotelliin töihin, eikä huonosti houkutellutkaan. Ja todennäköisesti jatkaa tuota keskustelua kun käy täälläpäin lomalla. Ei nyt ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tuo ala tai vaihtoehto, mutta mistä sitä koskaan tietää mitä maailmassa tulee eteen ja mitä huominen tuo. Sen voin taata etten ainakaan tämän vuoden puolella lähde Ruotsiin, tai mihinkään muuallekaan, vaan nautin koti-illoista ja Alanyasta.

Tänään on minulla ollut monta rauhallisen onnellista hetkeä ja kotoinen olo. Kun siivouksen jälkee join teetä keittiössä ja kuuntelin mustarastaan laulua parvekkeelta, niin tuli taas sellainen olo kuin en olisi koskaan ollutkaan pois. Nautiskelkaahan tekin elämästänne ja toisistanne tässä ainoassa hetkessä joka meillä nyt on.

Sekaantunut omituisiin tilanteisiin, vai elämään

Alanyan iltalämpö tänään

Usein minulta kysytään miten pääsen osalliseksi niistä tilanteista joista täällä kerron. Helposti. Olemalla läsnä ja "oikeaan aikaan oikeassa paikassa". Tai johonkin aikaan jossakin paikassa. Olen taas sotkeutunut johonkin täysin suunnittelemattomaan, joka johtaa taas johonkin muuhun yllättävään ja niin edelleen. Riittää että olen täällä, sanon ihmisille päivää ja vaihdan muutaman sanan heidän kanssaan. Kerron päivän kiemurat, lopputulosta en vielä tiedä.

Aamulla heräsin jo seitsemän jälkeen virkeänä ja hyvin levänneenä, ja teki mieli nousta ylös. Söin pikaisen (ja minimaalisen) kananmuna-aamupalan ja nautin litran vahvaa teetä. Kun keittiössä oli eilisen leipomisastiatkin tiskattu ja puunattu viimeisen päälle, niin aloin tehdä kauppalistaa. HArkitsin ensin, että josko sittenkin pidän vapaapäivän, mutta kropassa oli virtaa ja toimistoasia olisi parempi hoitaa tänään alta pois. Kävelin +35 C lämmössä (bussin mittari) pari kilometriä, että sain mieluisen bussin. Matkasin virkavallan toimistolle, ja totesin että siellä on hirveä jono ja on parempi tulla myöhemmin uudestaan. Kello oli tuolloin 13:25 ja ruokatunti oli päättymässä.

Jatkoin 82 Salı Pazarıın ostamaan kukkaruukkuja, ja löysinkin niitä sieltä hyvään hintaan, mutta en ostanut kun en ollut tajunnut ottaa "kuljetusta" mukaan. Käsissä en ala niitä kantamaan, ovat ne sen verran isoja ja painavia parvekeruukkuja. Kiersin koko kaupan, mutta en löytänyt muuta mielenkiintoista, mikä on sinänsä ihme. Karkkihyllyn kohdalla teki Tosi Tiukkaa, mutta pääsin ohi. Siinä vaiheessa tajusin, että dieettiohjelman lounasaikakin olisi ollut jo kauan sitten. Hyppäsin taas bussiin, siihen kolmanteen, johon lopulta mahtui. Edelliset 2 olivat ääriään myöten täynnä opiskelijoita ja turisteja, siis ihan oikeasti ovea myöten iho iholle täyteen ahdettuja. 

Ne meidän herkulliset kananmaksavartaat

Kävelin taas jonkun matkaa jotta pääsin virkavallan toimistolle, ja esitin siellä asiani: pitääkö minun ilmoittaa uusi puhelinnumeroni maahanmuuttoviranomaisille, vai päivittyykö se tänne automaattisesti. "Hei taas. Ei päivity automaattisesti, mutta ilmoita se lomaketiedoissa, kun seuraavan kerran haet uutta oleskelulupaa." Ok. Oli iso nälkä, ja tuttava kysyi olisinko keskustassa vielä jonkin aikaa, niin että voisimme tavata. Sovimme siis ruokailun Postin taakse, ja kävelin ainakin 1,5 km siellä lämmössä, kun kävin käsityötarvikeliikkeessä hakemassa tarvikkeita ja Bimissä katsomassa oliko se wc-mattopaketin tarjous nyt vai myöhemmin. No, ei löytynyt mattoja, eikä toisestakaan kaupasta löytynyt mieluisia.

Postin takana pienen odottelun jälkeen oli jo kiljuva nälkä, kun maksavarrasannoksemme tuli pöytään mielenkiintoisesti savuten. Lähempi tarkastelu paljasti, että eivät ne vartaat savunneet, vaan niiden alla saviastiassa olleet hiillokset. Söimme melko pitkän kaavan kautta nautiskellen, ja seurueemme sai yhden uuden jäsenen lisää. Jatkoimme siitä Damlatas-kadulle ihan vaan ajatuksena syödä jotain jälkiruokaa jossain. Hhmmm...  Joku oli avannut vohvelipaikan siihen kadun varteen 😅😜😭 ja tuttava halusi pysähtyä juuri kyseiseen paikkaan. Minulla kesti yli 15 minuuttia saada silmäni ja mieleni irti niistä vohveli-jäätelö-hedelmä-herkkuannoksista ja päätyä juomasivulle. Musta turkkilainen kahvi, kiitos.

Katu, jonka moni suomalainen tuntee

Siinä istuskellessa tuttava kertoi yhdestä sun toisestakin asiasta, ja jonkun niistä asioista vuoksi kävelimme Damlatas-katua sinne luolan ja köysiradan suuntaan. Siinä matkalla, sen jonkun asian vuoksi, pysähdyimme Kleopatra-ravintolaan kahville ja virvoitusjuomalle, ja istuimmekin siinä aika pitkään, kunnes seurueemme sai taas yhden jäsenen lisää, ja ilta alkoi pimentyä. Oli tullut kotiinlähdön aika.

En ottanutkaan sitä lähintä bussipysäkkiä AquaParkin ja KuveytTürk pankin lähistöltä, vaan kävelin pitkin Damlatasta kohti sen läntistä päätä, ja ihailin samalla maisemia, tunnelmia, ääniä ja ihmisvilinää. Siinä matkalla eräs taksikuski kysyi mihin haluaisin lähteä (meriristeilylle, Sapaderen kanjonille, Kapadokiaan...) että hän voisi lähteä mukaani vaikka useammaksi kuukaudeksi. 😳

Oli niin kiltin näköinen mies ja epätavallinen sanavalinta, että häkellyksissäni vastasin aika pehmeästi, mutta en lähtenyt mihinkään. Hän siinä sitten puheli ja kyseli yhtä sun toista, niin kuin hyvä kauppamies konsanaan, ja lopulta ehdotti että jos hän ei muuta voi, niin hän etsii minulle miesystävän. Käsittämätön mies. Alle 5 minuutin hän sai yllätettyä kahdesti, ja vieläpä niin että poistuin nauraen. Mutta hän onnistui kyllä siinä, että muistan hänet taatusti. Hän myy vielä paljon, niin naisille kuin miehillekin.

Jätin firman nimen ihan tuon "somisteen" sallimisen takia

Kun sieltä aikanaan nousin bussiin, niin samalla kun jäin bussista kotipysäkillä jäi siinä toisesta bussista naapurin mies ja hänen aikuinen poikansa. He olivat hyvin puheliaita. En ole tavannut poikaa aikaisemmin, enkä malttanut olla kysymättä kumpi heistä soittaa turkkilaista, kitaran ja luutun etäiseltä sukulaiselta näyttävää soitinta, jonka nimi nyt ei millään tule mieleen. Tulee vaan kasa turhia ruotsinkielisiä sanoja...

No, soittaja on ollut poika. Useamman kerran olen kuunnellut parvekkeella istuen tai olohuoneessa ikkunat auki istuen sitä soittoa ja laulua, sekä suht epätahtista rummun lyöntiä. En kehdannut kysyä kumpi sitä rumpua on tahdittanut. Joka tapauksessa useimmiten soittajat ovat olleet enemmän tai vähemmän maistissa, mutta laulu ja soitto on ollut nautittavaa kuunneltavaa. Nyt sain kutsun hänen huomiselle keikalleen, ja hän kuulemma ottaa mukaansa huomenna kun porukka lähtee. Ja siellä on kuulemma joku puhallinopettajakin, jolta saan edullisesti Ney-huilun, aloittelijan version, ja halutessani myös soittotunteja (kun vastasin että olen soittanut pianoa puolet ikääni ja huilua vuoden). Ja olisiko minulla kosketinsoitinta täällä, että voisin musisoida heidän kanssaan 😂. 

On vahva tunne, että olen sekaantunut johonkin.

Ihana palata kotiin Alanyaan

Iltarusko hemmotteli meitä Landvetteriltä lähtiessä

Naapurin mamma huutelee kanoja koolle, kai laittaakseen ne yöksi häkkiin turvaan. Päivisin nuo höyhenpeitteiset kullanmurut juoksentelevat pitkin pihoja, teitä ja tienvieriä, ihan konkreettisesti vapaina. On ollut tosi hauska kohdata kyseiset kanat ja Herra Kukko tuossa ajotiellä, ja katsella kuinka sujuvasti ne juoksevat pitkähköt portaat ylös kun lähestyn niitä. Meilläkin on pihassa ruskeita ja mustia kanoja ja yksi kukko. Näin ja kuulin ne tänään kun kastelin keittiön parvekkeen ruukun multaa istutuskuntoon. Kukon kuulin aamulla, joskus auringonnousun jälkeen. 

Yläkerran rouvan poikkeuksellisen meluisia keittiöpuuhia kuuntelin iltayön, mutta ne eivät kuitenkaan oleellisesti häirinneet yöuntani, tulivat vain läpi. Ruova on ollut taas kovin hermostunut kun palasin kotiin, tai, no, mistä minä tiedän vaikka olisi hermostunut muulloinkin. Herra sen sijaan oli pihamaalla hyvinkin puheliaalla ja sovittelevalla tuulella, kun tapasin heidät lähtiessäni vihannes- ja hedelmätorille. Tapasin myös naapurin, jota en ole ennen nähnyt, mutta hän ei puhu suomea, turkkia eikä englantia, ja minä en osaa saksaa kuin muutamia lauseita. Ei siinä kovin paljon keskusteltu, käteltiin ja hymyiltiin vaan.

Ekan torireissun jälkeen vähän täytettä

Kroppa on ollut "järkyttynyt" Ruotsin viileistä päivistä tänne 36-40 C lämpötiloihin siirryttyään. Ehkä osansa teki myös se, että ekat 14 tuntia olin ilman juomavettä, kun oli uusi vesikuski, joka ei löytänyt tätä paikkaa ennen kuin sai entiseltä vesikuskilta neuvoja ja lisäohjeita. Minun ohjeitani hän ei jaksanut kuunnella. Selitin kai liian pitkästi. Lähipäivät ovat olleet kärttyisen väsyneitä ja sellaisia "älä puhu minulle juuri nyt, äläkä ainakaan vaadi mitään"-päiviä. Tänään viimeisimpänä yllätyksenä matkan monista yllätyksistä Ruotsi "potkaisi takaisin", kun sieltä tuomani blender olikin moottorivikainen, toimimaton, täysin rikki. Kaikista, tai oikeammin sanottuna useimmista Ruotsin reissun kommelluksista ja tapahtumista kerron tuolla Ruotsiin töihin välilehdellä sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin niitä kirjoitella. 

Positiivista on myös ollut, ja paljon. Kotiin paluu on tuntunut ihanalta, todella ihanalta 😍. Harvinaisen kaivatulta. En muista näinä kuluneina Turkin vuosina ainoatakaan kertaa, jolloin tunne olisi ollut näin vahva. Näihinkin palaan lähi päivien teksteissä tavalla tai toisella.

Kun ennen lähtöä kerroin puhelinvaikeuksista, niin kerrotaan nyt ratkaisukin. Kävelin TürkTelekomin ovesta sisälle, ja onnekseni vuoronumeroni osui BayramAlille. Hän on ollut näiden vuosien aikana lähes aina juuri se henkilö, joka ratkaisee ongelmat jos niitä on, ja osaa myös tarjota sellaista ratkaisua josta pidän. Nytkin hän teki puhelinliittymästä paperit, ja kysymättä laittoi siihen sellaisen tarjouksen josta olin hyvilläni. Lisäksi hän valikoi numeroita, kunnes eteen osui niin helppo  numero, että hymyilytti. "Eikös olekin hyvä numero" hän vain sanoi. Sieltä poistuin hymyssä suin, ja poistuessani puhelimessa toimi jo uusi liittymä kaikkine ominaisuuksineen. Kiitos.

Nyt oli pitayan hinta kohdallaan, joten otin testiin...

Vodafone sen sijaan aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia laskuttamalla liittymästä joka on suljettu, jonka olen kertaalleen irtisanonut, ja jonka he itse ovat sulkeneet koska en antanut heille lupaa myydä passi- ja henkilökorttitietojani kolmansille osapuolille (rajoittamattomasti). Tässä lähi päivinä, kun olen taas tarpeeksi energinen ja riittävän vahvalla tuulella, joutunen käymään ainakin kerran vielä Vodafonen toimistolla kysymässä perusteluja heidän toiminnoilleen ja vaatimassa liittymäsopimuksen purkua. Olen myös varautunut siihen, että ne ryökäleet laskuttavat vielä pitkään tuota liittymää jollain tekosyyllä. Silloin ei auta kuin maksaa ja todeta olleensa tyhmä kun oli heidän kanssaan aikanaan sopimuksen tehnyt.

Eräs ystävä sanoi, että "ei niitä sun tekstejä jaksa lukea kun ne on liian pitkiä". ...tuli vaan tässä kohden mieleen, kun näin että taas tästä tulee pitkähkö. No, kenen mittapuulla on pitkä ja kenen jotain muuta. Minun mittapuuni on se, että lopetan kun mieleen pullahtaneet asiat on sanottu, ja siihen asti kirjoitan. Lisäksi pyrin siihen, että enimmäkseen tekstit ja asiat pysyvät positiivisen puolella. Vielä pari ilon aihetta.

...ja tykkäsin. Hento, miellyttävä maku, lusikoitava hedelmä

Päivällä tulee, tai käy pieni ilmavirta mereltä päin, läpi talon ja vuoren rinnettä ylöspäin. Nyt kun on ilta käy ihana, viilentävä ilmavirta vuorenrinnettä alaspäin ja merelle päin. Vaikka on kesä, niin kaikki kolme parvekkeen ovea ja ikkunoista moni voivat olla auki ilman hyttysverkkoja tms. Mitään muita ei ole tullut sisälle kuin satunnaisia ampiaisia, ja nekin vain pikavierailulle. Nyt on taas asunto sopivasti jäähtynyt, joten tämä mamma nauttii iltapalaa ja matkaa unille. 
Ja se toinen ilon aihe on tuo tuore ja maukas turkkilainen ruoka, niin toreilla kuin oikeissa ruokaravintoloissa ja lokantaseissakin...

Nautiskelkaahan illoistanne, missä sitten olettekin. 😊

Olipas päivä, tontilla ja ilman

Hassu pilvi morjestaa päivän ajelukierroksella

Tänään mentiin aikamoista tunteiden vuoristorataa. Pitkien etsintöjen jälkeen istuin eilen tutun kiinteistönvälittäjän toimistossa katselemassa tonttien sijaintia tonttitietokannan hienoilta karttapohjilta, ja keskustelemassa alueesta, näiden kahden tontin eroista ja tonttien mahdollisuuksista. Hintaakin sain tingittyä isommasta tontista enemmän kuin ennalta uskoin. Lopuksi käytiin vielä läpi valtion vaatimukset, eli että onhan tonttien osakekirja varmasti sellainen, että se täyttää ne edellytykset mitä valtio ulkomaalaisen ostamalle tontille on asettanut. On on, juuri syksyllä möin iranilaiselle pariskunnallekin tontin samalta alueelta.

Tälle päivälle sovittiin näyttö, ja heti aamusta ajelimme tuonne vuoren huipun tuntumaan. Kropassa kihisi ihana tunne, sitä vahvemmin mitä ylemmäs noustiin. Kun lähestyimme kylää, oli vastassa hymyilyttäviä kylämaisemia, hymyileviä ihmisiä ja ihana hiljaisuus. 

Mimosat kukkivat runsaasti juuri nyt

Ensimmäisen tontin luona emme kunnolla ehtineet saada autoa parkkiin, kun seitsenkymppinen pariskunta tuli ulos naapuritalosta. Aikansa katselivat ja juttelivat, ja sanoivat sitten, että sinut olisi kyllä kiva saada naapuriksi. Lämmitti mieltä. Olisi naapuri, joka vilpittömästi toivottaa tervetulleeksi. Tontti oli hiukan ahdas mutta ihan jees. Siihen saisi kohtuullisen kokoisen kaksikerroksisen kodin ja muutaman hedelmäpuun. Sijainti oli mieluinen, ellei suorastaan hykerryttävän hyvä. 

Toisen tontin osalta vaihdoimme jo "kuntaa", jos sellaista sanaa voi käyttää. Sekin oli korkealla vuoristossa. Edelliseen nähden pinta-alaa oli yli 2x enemmän, tosin niin oli myös rinteen jyrkkyyttä. Väljyyttä oli vaikka muille jakaa, ja tontilta oli Konaklin yli silmiä hivelevä merinäköala. Sillä tontilla oli helppo hengittää. Edellinen tontti oli täynnä historiaa, elettyä elämää ja täynnä tarinoita. Tämä taas oli täynnä vapautta, liikkuvuutta ja uutta alkua. Niin, tähänhän minä olisin joka tapauksessa päätynyt, jos...

Mor Salcım Çiçeği

Paluumatkalla keskustelimme rakennusprojektien yksityiskohdista ja erilaisuudesta suhteessa kumpaankin tonttiin. Toimistolla puhuimme vielä tontin oston etenemisestä, käytännöistä jne. ja lupasin antaa vastaukseni lauantaina. Kerroin että varmistan sitä ennen vielä valtion kannan tähän tonttiostoon. Joku takaraivossa sanoi, että kannattaa vielä kysyä. Niinpä siis potkuttelin ensimmäiseen virastoon, ja kysyin asiaa. Sieltä sanottiin että en voi ostaa kyseisistä maa-alueista kumpaakaan, ellei minulla ole Turkin kansalaisuutta.

Potkuttelin takaisin kiinteistönvälittäjän toimistoon, kerroin heidän terveisensä ja ettei kauppaa voida siksi toteuttaa. Hän ei millään meinannut uskoa, vetosi vain siihen että iranilaistenkin kauppa onnistui. Hän arveli, ettei minun kanssani keskustellut henkilö ehkä todella tiennyt asiaa pohjia myöten. No, kysyin sitten mikä taho viime kädessä päättää asiasta. Koska maat ovat tuolla alueella, niin Se toimisto. 

Tästä tehdään myös hilloa

Niinpä potkuttelin sitten Sinne toimistoon, näytin karttaotteet ja tapun tiedot ja kysyin asiasta. Virkailija kertoi, että oletettavasti et voi ostaa kumpaakaan, soitti vielä toiselle virkailijalle, ja sanoi sitten että nyt tiedämme varmaksi että et voi ostaa kumpaakaan... Samalla noissa kahdessa toimistossa selvisi se, että jos nykyisten lakien mukaan yksin elävänä naisena joskus haluaisin esim kansalaisuuden, jolloin voisin ostaa tuon tontin, niin minun pitäisi joko sijoittaa neljännesmiljoona dollaria asuntoon tai esim pankkiin, tai mennä naimisiin turkkilaisen miehen kanssa. Sanoin virkailijalle, että sehän on 1,5 milj. TL. Ei minulta tule ikinä sellaista rahasummaa löytymään, ja aviomies on yhtä epätodennäköinen sillä en luota miehiin vähääkään. 

Tuon edestakaisen ajelun jälkeen oli jonkun aikaa sellainen olo, että mihinkähän maahan muutan seuraavaksi, että minkäköhänlaista olisi elämä esim. Makedoniassa. Mutta en enää jaksa opetella uutta kieltä, ellei se sitten ole arabia. Joten mihinköhän arabimaahan sitä voisi muuttaa??? Ajoin ylimääräisen 5 km eli päivälle kertyi ajoa 15 km, ja kotiin päästyä olin ihan poikki. Lihakset vapisivat väsymyksestä ja tunsin jo kuinka kärtytyskin alkaa poistua. Sitten muistin kärtytyksen kaksi suht hyvää hoitomuotoa, liikunnan ja hamamin lisäksi, eli shoppailu ja suklaa. Ei muuta kuin suihkun kautta kaupungille etsimään tuttavalle mekkoa. Ei löytynyt, mutta suklaata löytyi kyllä, ja juniorille kengät. Ja kas kummaa, kotia lähestyessä ei kärtytyttänyt yhtään. Tuli vain mieleen, että nuo eivät olleet minulle tarkoitettuja, että minun tieni on joku muu.

No, bussipysäkillä jää bussista myös vanhempi nainen torikasseineen. En muista nähneeni häntä aiemmin. Minut yllättää puheliaisuuden puuska ja naapureihin tutustumisen halu, ja jään pitkäksi aikaa juttelemaan hänen kanssaan. Olin jo menossa, muutaman askeleen päässä rouvan edellä, kun hetken mielijohteesta kännyin takaisin päin, ja aloitin spontaanin juttelun. Valtavan mielenkiintoinen ja tarkoitettu kohtaaminen. Viimeistään tässä kohden ymmärsin, että tieni vie johonkin muualle kuin sinne missä ne tontit olivat. Ja aivan ihana nainen, lähes minun ikäiseni. Kun jotain otetaan pois, niin jotain muuta annetaan tilalle, jos vain suostuu näkemään sen uuden. 

PS.
Lisätty 6.4.
Ei mikään Makedonia, kun ei niillä ole merenrantaa. Montenegro sen olla piti.

Naapurin tytär

Taidelasiseppien tuikkumalja on ihana, mieluinen

Talviseen tapaan sää vaihtuu nopeasti ja eilisen aurinkoinen +22 C vaihtui pilviseen ja sadekuuroiseen +16 C päivään. Huoneistossa hyrähtelee aika ajoin käyntiin pieni, termostaatillinen, sähkökäyttöinen lämminilmapuhallin, joka pitää huoneilman +19 C -lämmössä. Saisi sen asetettua paljon lämpimämmäksikin, mutta tuolla lämpölukemalla sähkön kulutus on vielä suht pientä, ja kroppa pysyy hyvin lämpimänä kun normaaleiden kotivaatteiden päälle pukee paikallisten tavoin yhden vaatekerran lisää. Itsellä se on joko OnePiece-haalari tai villatakki ja lämpöiset, pehmeät, paikalliset talvihousut. Kummallakaan kokonaisuudella ei kuulu mihinkään muotitrendeihin, ei minkään maan muodissa, mutta pysyy hyvin lämpimänä ja on mukava olla.  

Asunnon omistajan aikuinen tytär oli täällä eilen asiaan kuuluvasti esiliinana sillä aikaa kun vuokraisännän tänne pyytämä sähkömies asensi kylpyhuoneeseen sähkökäyttöisen vedenlämmittimen. Tytär oli ihanan avoin ja puhelias, tavallinen nainen, ja hänen kanssaan tuli puhuttua vajaan tunnin aikana vaikka mistä. Koska puhuttavien asioiden skaala oli niin laaja, niin taas kerran koin, että turkin kielen sanastoa tarvitsee oppia lisää. No, kyse on marginaalisanastoista, eli esim. katoille asennettavien lämminvesisäiliöiden sähkövastuksista, joita käytetään silloin kun aurinko ei paista, sekä pistorasia, sähköasennus, verhokisko, ikkunan tiiviste, taidealan opiskelija, karhu, ahma jne. Ei noita sanoja ihan joka päivä tarvita. Miksi sitten olisin tarvinnut suurpetosanastoa? Tytär kertoi, että tämän talon pihamaalta on reilu vuosi sitten kettu vienyt kanat, eikä isä ole vielä päättänyt ottaako uusia vai ei. Hän sitten katui sanojaan, luullen että säikähdän sitä, että kettu vierailee ympäristössä. Ehei. Yritin selittää, että Keski-Suomessa on suurpetoja runsaasti, ja ihmiset ovat tottuneet villieläinten olemassaoloon.

Olohuoneen kristallikruunu alhaalta päin, kuin lumihiutale

Jätin sanomatta, että olen hyvin kiitollinen siitä, ettei makuuhuoneeni vieressä ole kanalaumaa ja kukkoa, sillä entinen kanakoppi näkyy olevan sillä puolen pihaa. Viimeiset pari yötä olen nukkunut tosi hyvin, heräämättä. Tytär ihmetteli sitä, miksi valitsin makuuhuoneekseni asunnon kaikkein kylmimmän huoneen. Muulloinhan se ei toki haittaa, mutt juuri nyt talven kylmimpinä viikkoina yölämpötila laskee alle +10 C ja tuo pohjoispuolen huone jäähtyy enemmän kuin muut huoneet. Tytär selitti myös, että vanhoista ikkunoista vetää, ne eivät ole tiiviit. Kyllä, olen nähnyt kuinka päivä paistaa makuuhuoneen parvekkeen oven välistä, eli viilentävälle yötuulelle on tilaa. Siihen olisin tarvinnut ikkunatiiviste-sanaa, sillä kaupasta saa tiivistenauhaa, jolla tilannetta voi muuttaa. 

Olohuoneen nykyinen verhokangas

Tytär halusi kierrellä asuntoa ja katsella paikkoja. Kierroksen lopussa hän ihmetteli kovasti miksi minulla on kaksi olohuonetta. Hänen mielestään makuuhuonetta lukuunottamatta molemmat muut isot huoneet näyttivät olohuoneilta, ruokailuhuonekin siksi kun siellä on myös sohva. Sille sohvalle ei ollut muuta toimivaa paikkaa, ja tuosta sohvasta tulee parivuode parilla heilautusliikkeellä, jolloin ruokailuhuone muuttuu vierashuoneeksi silloin kun on tarvis. Ruokailuhuone on enemmänkin työhuone, sillä siellä kirjoitetaan, ommellaan, neulotaan, maalataan jne. Kaikki Ne tarvikkeet ovat päätyneet tuon ison kaapin uumeniin. Ja tuo toinen huone, olohuone, on kesällä taatusti niin kuuma että sinne sulaa, koskapa se on ollut kuuma näinä aurinkoisina talvipäivinäkin. Eilenkin nautin auringonvalosta, lämmöstä ja rauhasta juuri siellä. Ei tarvittu lämmittimiä eikä lämpimiä vaatteita, t-paidalla tarkeni hyvin. Joten ruokailuhuone on toiminnan huone, olohuone on rentoutumisen paikka.

Tämä viereinen kuva on olohuoneen yhdestä nurkasta, ja kertoo karun todellisuuden verhojen pituudesta. Tuo tarjoilupöytä ja lyhtykin hakevat vielä paikkaansa. Vaikka kuinka tykkään tuosta verhokankaasta, niin en halua katkaista verhoja tähän omituiseen välimittaan. Parin päivän katselun jälkeen tiedän senkin, että en halua jättää niitä tuollaisenaan olohuoneeseen, eli otan ne alas ja talletan jonnekin kaapin perukoille odottamaan taloprojektia. Omistajan tytär ehdotti eilen, että asennuta uudet verhokiskot ylemmäs katonrajaan, sinne minne ne normaalisti kuuluu. Hän kertoi tässä viimeiset 20 vuotta asuneen naisen asennuttaneen ne tuohon alemmas, samoin kuin teettäneen kaikki sähkötyöt mitä täällä nyt on. Ei, annan kiskojen olla tuossa, vaihdan vain verhot. Olohuoneen merimaisemasta ja runsaasta aurinkoisuudesta en halua luopua, joten vaihdan samalla verhojen värin valkoiseen. Säilyy ainakin yksi aurinkokylpyhuone. 

Yhden lipaston päällinen on vielä täynnä paikkaansa hakevia pikkutavaroita, enkä ota niistäkään nyt mitään paineita. Taulujen paikalleen laittaminen on jälleen hieman haasteellista, sillä seinät ovat juuri ennen tänne muuttoani valkoiseksi maalattuja betoniseiniä. Saa olla hieman jykevämmät työvälineet että saa ripustuskoulut paikalleen, ja varma taulun paikka ennen kuin poraa seinään ainoatakaan reikää.

Mukanani muuttaneet pensaat ja kukkaruukut selvisivät muutosta hyvin. Gardeniakin aukoo uusia kukkia, eikä ole tähän mennessä varistanut nuppujaan pois kuten ennalta varoiteltiin. Jasmiini on parvekeella lämpimimmässä paikassa, ja kasvattaa runsaasti uusia versoja. Melissakin viihtyy parvekkeella auringossa, ja on tehnyt uutta versoa ja muutaman kukkanupun, vaikkei sen kukinta-aika juuri nyt olekaan. Ainoa haaste on tällä hetkellä se, että muistan kastella noita, sillä ne eivät näy omalle silmälle ellen mene ulos parvekkeelle. Ja kun en näe niitä ulos katsellessani, en myöskään muista kastelua. Lähi viikkoina luonto hoitanee ainakin osan kastelusta. 

Voihan säilötyt oliivit

Alanya, Damlatas ja pelargonian alku

Sopimusten siirrot, jee! Niistähän yleensä riemu nousee. Meillä on nyt olemassa mahdollisuus tehdä sähkösopimuksiin, -laskuihin ja -maksuihin liittyviä asioita netissä. Siksipä minäkin innoissani menin kyseiseen nettipalveluun websube.ckakdeniz.com.tr, ja yritin luoda itselleni tunnukset. Yritin udelleen, ja uudelleen ja... sitten päätin, että käyn Tedaksella, sähköfirman toimistolla. Jostain syystä nettipalvelu ei antanut tehdä tunnuksia kännykän kautta. Nyt läppäriltä onnistui tunnusten teko, mutta ei sopimuspaikan vaihto, ainakaan tällä erää. Tiesin jo ennalta, että joudun ostamaan uuden maanjäristysvakuutuksen että saan sopimuksen auki uuteen osoitteeseen, sillä kävin tänään sähköyhtiön toimistolla, ja sieltä lähetettiin minut Postiin ko vakuutuksen tekoa varten.

Tulin Postille juuri ruokatunnin aikaan, ja vain päivystävä virkailija oli töissä. Hän ei saanut tehtyä Dask-maanjäristysvakuutusta minulle, ja sanoi että tule 45 min päästä uudestaan, niin pääset ilman vuoronumeroa tuohon viereiselle virkailijalle, hän hoitaa asian. Odotin ja olin sopivaan aikaan oikeassa paikassa. Nuori nainen sanoo heti, että "ei, me emme tee maanjäristysvakuutuksia, voit ostaa sen muualta". Alaovella vartija hämmästyy kun tulen näin nopeasti ulos, ja kysyy sainko asian hoidettua. Kerroin mitä virkailija sanoi, ja hän pyytää seuraamaan. Hän käveli palvelutiskilleen, katsoo siinä että postin mainoksessa todellakin on Dask-vakuutusten mainos, soittaa jollekin paikan pomolle, ja saa vastaukseksi että kyllä meillä myydään Dask-maanjäristysvakuutusta.

Välillä on tällainen olo asioita hoitaessa

Vartija kysyy kuka näin sanoi, kenen kanssa asioin, ja pyytää seuraamaan. Hän marssii kyseisen henkilön luo ja pyytää selitystä. Virallinen selitys on, että systeemi ei juuri nyt toimi. Hhmmm, ehkä. Alhaalla vartija kirjoittaa lapulle Postin ko Alanyan toimipaikassa olevan virkailijan puhelinnumeron, ja sanoo että soita tuohon ennen kuin tulet, ja kysy toimiiko ohjelmisto, ettet turhaan tule, mutta osta vaan se täältä. Sydämellinen asiakaspalvelija. Kiitos. 

Toinenkin sydämellinen ja ihmisystävällinen henkilö tuli tänään vastaan. Lukkoseppä kävi ja vaihtoi lukon. Hän on tähän mennessä ensimmäinen käyttämäni lukkoseppä, joka antaa vanhan lukon minulle. Muut ovat aina vieneet vanhat lukot mennessään. Lisäksi hän sanoi, että kun muutat tästää ulos, niin vaihdata tämä vanha lukko takaisin oveen ja ota uusi mukaasi. Tuo uusi on niin hyvä, ettei sitä kannata jättää oveen. 

Nuo edelliset kappaleet tuli kirjoitettua pari päivää sitten valmiiksi odottamaan. En muista eilisestä muuta kuin mahataudin, ja sen erityisen hyvin. En tiedä onko asunnon pinnoilla sekä aiemman siivoojan että minun omien siivousteni jäljiltä vielä jotain asuntoon kuolleen naisen "pöpöjä", vai mistä on kyse, mutta tänä aikana jo kolmas kerta mahatautia ei ole normaalia. VIe voimia aika tehokkaasti, tosin vie myös kiloja 😁. Tänään olin taas kuosissa ja vireessä, ja purin yhtä lukuunottamatta kaikki muut purkamista odottaneet laatikolliset, kun ensin olin vaihtanuttavarat kaapista A kaappiin B... pöh. Mutta nyt ne ovat kaapeissaan, olo- ja ruokailuhuoneessa on verhot ja koko asunnon lattiat ja pinnat on taas kertaalleen pesty. Kolme pienempää kaappia etsii vielä paikkaansa kettiö-eteinen-suunnalta. Aikanaan niidenkin paikka ratkeaa.

Rouvan kanssa toimiessa tulee tällainen olo...

PAri sanaa taas lämpimästä vedestä. Asunnossa on aurinkoenergialla lämpiävä vesitynnyri tuolla katolla. Jos aurinko ei paista niin aurinkokenno ei lämmitä vettä. Edellinen rouva on asennuttanut tuonne kattotynnyriin myös verkkosähköllä lämpiävän vastuksen, mutta sen logiikkaa en ymmärrä, ts. siinä ei ole paljoakaan järkeä. Ensin siis lämmität kylmässä tynnyrissä olevan kylmän veden lämpimäksi maksullisella sähköllä. Sen jälkeen lasket ko tynnyristä kylmiä putkia pitkin vettä asunnon suihkuun / keittiöön / wc-hen, ja koska lämpöä hukkuu matkalle saat perillä haaleaa vettä. Paitsi jos lasket kauan ja tuhlaat vettä ja sähköä, saat hieman lämpimämpää vettä. 

Puhuin tänään asiasta asunnon omistajan ja vaimonsa kanssa, ja yllättäen he toivat esille samanlaisen mielipiteen. Hekin kokevat paremmaksi suihkun yhteyteen sijoitettavan sähkövastuksen, joka lämmittää vettä silloin kun kytket sen päälle, ja saat valitsemasi lämpöistä lämmintä vettä heti. Tällainen minulla oli sekä edellisessä asunnossa että Kalella. Ja tällainen asennetaan huomenna tähänkin asuntoon. Kysyin asunnon omistajalta tunteeko hän ketään sähkömiestä, joka osaa sen asentaa, ja hän soitti puhelun naapurustoon. Hän myös sopi koko paketin ja tinki valmiiksi, niin että minun ei tarvitse lähteä hakemaan vedenlämmitintä eikä neuvotella hinnoista. Riittää kun käyn hakemassa käteistä rahaa.

Alanyassa  sielu lepää, mieli virkistyy ja energia karttuu

Asunnon omistajan Rouva... miten tämän nyt muotoilisin... käytetään vaikka vanhaa ilmaisua OMG! Hän olisi välttämättä halunnut myydä minulle 5 litraa itse puristettua rypsiöljyä. Se on taatusti luonnollista, juu, mutta sen arvoja ei ole mitattu, eikä siitä siis tiedä minkä laatuista se loppujen lopuksi on. Se, että on omista oliiveista ja itse puristettua ei aina takaa sitä että öljy on terveellistä. No, kun selvisin siitä sanomatta mitään todellisia ajatuksiani, kohteliaasti, niin sen jälkeen hän halusi maistattaa minulla itse säilömiään oliiveja. 

Avatessaan purkkia koko pinta osoittautui olevan homeessa. Hän tiputti siitä muutaman pintaoliivin roskiin, ja minä mietin jo otsa hiessä, että miten selvitän tilanteen jos hän haluaa minun ottavan siitä ja maistavan. Ei onneksi halunnut, vaan hän halusi myydä minulle sen koko purkillisen niitä oliiveja. Siihen nähden että purkissa oli jo hometta oli hintakin kova. En ostanut, ja rouva loukkaantui. Teetuokiomme päättyi siihen. Voihan päänsärky. Tässä saa taiteilla ja tasapainoilla, tai ainakin opetella ko taitoja. Rouva tarkoittaa hyvää ja on ystävällinen, mutta yrittää samalla myydä ja tuputtaa. Ei kiitos.

Ettei yllätyksettömiä päiviä tulisi, niin eilen tai toissapäivänä tuli ostettua liput Konyaan, sinne kerta vuodessa järjestettävään, kansainväliseen Rumin muistojuhlaan, johon olen halunnut käydä tutustumassa jo monena vuonna. Lähipäivinä siitä haaveesta tulee totta. Me käväisemme Konyassa alkuviikosta.