Ruotsiin töihin

Blogin välilehti nimeltään Ruotsiin töihin on nyt saanut tekstinsä ja kuvansa. 

Kuvia on paljon, tekstiä vähemmän ja molemmat toivottavasti ovat myös informatiivisia. Niin että ei kun sinne vaan ja katsomaan miltä Boråsissa näytti.

Onnellisuus kasvaa ja vahvistuu

Alanyan Kale Kestelin Akropolilta kuvattuna, ex-parvekk

Kun on tarpeeksi hidas kasvien istuttaja, ja unohtaa pari multasäkkiä parvekeelle aurinkoon koko kesäksi, niin saa siitä hyvästä siivota koko asunnon perinpohjaisesti. No, en edelleenkään muistanut, että auringon voima on täällä näin vahva että muovitkin hajoavat. Suomesta toin aikanaan pari käyttömuoviesinettä parvekkeelle, ja ne hajosivat, haurastuivat rikki yhden kesän aikana. Samoin muoviset pyykkipojat haurastuvat auringossa nopeasti, tosin pimeässä kaapissa kestävät yhtä kauan kuin Suomessakin. Tällä kertaa siis nuo multasäkit muistuttivat itsestään. 

Ulkona on ollut lämmintä yli +30 C, jopa yli +35 C, ja meilläkin on olohuoneesta useampi ikkuna auki. Tykkään istua pienessä tuulessa olohuoneen nojatuolissa mieluummin kuin vielä kuumemmalla parvekkeella, ja siksi nostan useimmat ikkunat auki kun se kerran on mahdollista. No, vastineeksi pienet tuulenpuuskat nostivat rutikuivaa ja hienojakoista multaa pitkin isointa parveketta ja ikkunoista ja avoimista ovistakin sisälle. Jotenkin se hienoin multatomu onnistui leviämään kaikkiin huoneisiin. Se siis oli eilen. Siivousinto iski vasta tänään, kun aamulla herätessäni tajusin että sängyssäkin on multapölyä. Samalla meni koko asunto, ikkunoiden pesu ja pyykitkin. Olen väsynyt mutta hyvilläni.

Irman puutarhasta Boråsista. Oli iso perhonen.

Niin, eilen olisi ollut se naapurin muusikkopojan konsertti / esiintyminen, mutta paikka, ajankohta ja rouvan närkästynyt kasvonilme saivat minut muuttamaan mieleni. En mennyt. Keikan jälkeen naapurilta tuli pettynyt viesti, ja yritin nätisti vihjata että perheenne rouva ei todellakaan tykkää jos tulen kanssanne keikkaa kuuntelemaan. en voinut sanoa suoraan, eikä hän ymmärtänyt asiaa samalla tavoin kuin mitä sen tarkoitin. Jäi sitten soitonopekin tapaamatta ja huilutunnit sopimatta. Kohtalo, voisi kai sanoa.

Huomenna on taas juoksenneltava hieman ulkona ja järjesteltävä asioita, sillä on tulossa kolmen päivän pieni matka toisiin maisemiin. Vähän niin kuin lomanen, irtiotto arjesta ja uusia ja tuttujakin asioita ja paikkoja. Käyn vähän isommassa kaupungissa katselemassa maisemia, ihmisiä, kauppoja ja mitä nyt eteen sattuukaan. Tällä kertaa matkustan yksin, ja kuvien perusteella hotelli on paljon parempi kuin se edellinen Istanbulissa. Käytännössä näemme sitten miten hyvin tämän paikan mainokset pitivät paikkansa. Toivottavasti on ok.

Alanyan illat ovat ihania leppoisen lämpimiä helmimeriä.

Alanyassa ei ole tullut paljoa liikuskeltua ulkona, vaan enimmäkseen olen kotosalla. Tämä vaan tuntuu oikealta ratkaisulta ja siltä mitä elimistö vielä kaipaa. 1,5 viikkoa on Ruotsin reissulta palaamisesta. Tänään sain Ruotsista sellaisen työ- ja suhdeasioihin liittyvän puhelun, että ajatuksetkin menivät hetkeksi solmuun. Ruotsissa työskentelevä turkkilainen ystäväni houkutteli minua hotelliin töihin, eikä huonosti houkutellutkaan. Ja todennäköisesti jatkaa tuota keskustelua kun käy täälläpäin lomalla. Ei nyt ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tuo ala tai vaihtoehto, mutta mistä sitä koskaan tietää mitä maailmassa tulee eteen ja mitä huominen tuo. Sen voin taata etten ainakaan tämän vuoden puolella lähde Ruotsiin, tai mihinkään muuallekaan, vaan nautin koti-illoista ja Alanyasta.

Tänään on minulla ollut monta rauhallisen onnellista hetkeä ja kotoinen olo. Kun siivouksen jälkee join teetä keittiössä ja kuuntelin mustarastaan laulua parvekkeelta, niin tuli taas sellainen olo kuin en olisi koskaan ollutkaan pois. Nautiskelkaahan tekin elämästänne ja toisistanne tässä ainoassa hetkessä joka meillä nyt on.

Kokemuksiä, elämyksiä ja yllätyksiä

Tämän seikkailun loppupää on jo näkyvissä

Muutama päivä vielä, vain muutama, sanon itselleni. Ihan ei pidä paikkaansa, sillä kuukausi on vielä edessä tätä Ruotsin jaksoa. Katsoin taas tänään mahdollisuuksia vaihtaa paluulento aikaisemmaksi, tai ostaa ihan uusi lento, mutta ehkä pitäydyn alkuperäisessä lennossa. Ehkä. Kun kaksi tänne tuloa edeltävää päivää oli vahva intuitio siitä, että tänne ei missään nimessä pitäisi tulla, niin sitä intuitiota olisi kannattanut kuunnella. Miksi en kuunnellut?

Elämä Ruotsissa on yllättänyt lähes kaikilla osa-alueilla. MIkään ei mennyt niin kuin ennalta oletin, siis asumisen, puhelimen, työskentelyn ja palkan osalta. Ei mikään. Ihan hukkaan ja harakoille tämä reissu ei silti ole mennyt, sillä elämyksiä ja kokemuksia on kertynyt kuorma-autollinen, ja niistä tulee monta blogikirjoitusta syyskuusta alkaen. Ja kaiken lisäksi kirjaprojekti on edennyt hyvää vauhtia, tosin siihen on nyt opastusta ja kirittäjäkin. Tämän kirjan aihe on Alanyaan sijoittuva rakkaustarina, ja siksi se täällä kylmässä ja sateessa hyvin eteneekin. 

Kaukaa tulleita nämäkin ...

Pari tuttavaa vitsaili ennalta, että kohtaat kuitenkin siellä jonkun sellaisen joka vie jalat alta ja jäät loppuelämäksesi Ruotsiin. Ehei, ei mitään sinne päinkään. Alanyan ikävä on vaan vahvistunut. Voi olla että tulen tänne jonnekin takaisin töihin ensi vuonna, jos on takeita paremmista asuinoloista yms, ja jos saan tultua kotiin niin, etten tuo täältä luteita mukanani. Jos yksikin lude tulee täältä mukaani ja levittää sukuaan Alanyan asuntooni, niin ruotsalaiset saavat takuuvarmasti hoitaa vanhuksensa ja sairaansa jatkossa ihan ilman minun apuani.

Täällä ollessa on ollut hyviä päiviä, kauniita maisemia, unohtumattomia kokemuksia ja mielenkiintoisia kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi työ on paljon kevyempää ja inhimillisempää kuin Suomessa vastaavissa paikoissa. Kerron Ruotsissa työskentelystä, tänne pääsystä ja käytännön asioiden hoitamisesta aihepiiri kerrallaan tuolla Ruotsin työt -välilehden teksteissä, ja alan kirjoittaa niitä heti kotiin palattuani. Siihen asti kerään vielä kokemuksia, elämyksiä ja yllätyksiä. Niistä tämä jakso on tehty. Nähdään pian :D